PELON OHI JA TÄHTIIN ASTI

On vuosi 1994. Kaksi pientä tyttöä pelaa jalkapalloa rivitalon pihassa. Pallo pyörii pihan poikki ja menee kahden puun välissä sijaitsevaan maaliin. Tytöt hurraavat. Toinen tytöistä miettii kaupungin jalkapallokenttää. Siellä hän haluaisi uskaltaa pelata. Rohkeus voittaa ja haaveesta kasvaa koko elämä. Sillä juuri tästä tytöstä tulee kotimaamme kansainvälinen ylpeys, huippujalkapalloilija Tuija Hyyrynen.

Hyyrynen on tehnyt mittavan kansainvälisen uran jalkapalloilijana. Monivuotinen ulkomailla pelattu aika tuli päätökseen viime syksynä ja Hyyrynen palasi Suomeen. Tulevaisuus on täynnä eri mahdollisuuksia, sillä Hyyrysellä on jalkapallouransa myötä vahva käsitys henkisestä ja fyysisestä valmennuksesta, sekä takataskussaan myös liikuntatieteiden tutkinto.

Ennen tulevaisuuden haaveita hypätään kuitenkin alun tunnelmiin. Lapsena Hyyrynen koki joukkueeseen menemisen liian jännittävänä asiana. ”Kävin kentän laidalla katselemassa tyttöjen peliä ja mietin, että en uskalla koskaan mennä mukaan. Kuitenkin se oma halu pelata nousi arkuutta suuremmaksi ja lähdin mukaan. Muistan sen alun tunteen. Minä uskalsin, minulle ollaan kivoja, tämä on tosi hauskaa”, Hyyrynen muistelee.

Kaikki koostuu pienistä askelista, tavoitteista toisen perään.

”Se, että on tavoitteena huippu-urheilijan ura, vaatii oikeita valintoja ja motivaatiota. Silloin pitää olla halu tehdä töitä itsensä ja osaamisensa eteen, mutta myös joukkueen eteen. Halu kehittyä ja halu kehittää joukkuetta. On helpottavaakin ajatella, että kehitys on alati mahdollista”, Hyyrynen listaa.

Hyyrysellä oli jo nuorena tyttönä suuri motivaatio pelaamiseen. Hän tiesi, että futis on se, mitä hän haluaisi tehdä ja se vaatisi tavoitteiden asettamista ja niissä etenemistä.

”Pitää kysyä itseltään aika ajoin, että kehitynkö näillä keinoilla, pitääkö jotakin muuttaa. Pienistä edistymisistä kasvaa jossakin vaiheessa iso muutos koko elämään. Esimerkiksi minulle se tapahtui, kun lähdin ulkomaille.”

Omista elintavoistaan pitää ottaa vastuuta. Hyyryselle se oli helppoa, sillä urheilijan arki oli hänelle sitä mieleisintä elämää. Hän nautti joukkuetoverien kanssa urheilusta, terveistä elämäntavoista ja rauhallisesta kotielämästä. ”Samanhenkinen seura on merkittävää. Ettei tule olo, että nyt jää jostakin paitsi, kun kaverit viettävät aikaa eri ympyröissä kuin itse.”

Hyyrynen valmistautui alusta lähtien treeneihin huolella, söi terveellisesti ja joi tarpeeksi. Yksinkertaista, mutta pelaajan kehitykselle elintärkeää.

”Jo pelkästään juomisen unohtaminen voi olla fysiologisesti merkittävää ja heikentää suorituskykyä treeneissä ja peleissä.”

Aikuisiällä treenien oheen tulivat salilla käynnit ja kehonhuolto, mutta nuorempana treenaaminen painottui pallon kesyttämiseen. Hyyrynen treenasi pallon kanssa myös omalla ajalla. Erilaisia syöttötekniikoita, haltuunottoja ja pomputteluja.

”Siinä ei tunteja laskettu koska se oli lempipuuhaani, niin koukuttavaa ja hauskaa. Halusin edetä jalkapallon parissa. Hain yläasteelle, joka tukisi sitä. Nostin numerot niin ylös, että pääsin tiettyyn lukioon, jossa saisin aikaa pelaamiselle. Kaikella on vaikutusta omaan tavoitteeseen. Minulla se oli ura jalkapalloilijana”, hän kertoo.

Tavoitteellinen urheilu vie niin henkisesti kuin fyysisestikin jaksamisen rajoille. On merkittävää osata katsoa peiliin; nähdä itsensä, oman kapasiteettinsa. Ja samaan aikaan olla itselleen armollinen. Hyyrynen liputtaa henkisen hyvinvoinnin puolesta.

”Mielikuvaharjoittelulla voi valmistautua peliin ja rentoutusharjoittelulla pääsee irti turhista paineista”, Hyyrynen sanoo. Nykyään pelaajille on tarjolla paljon tietoa ja apua, henkisenkin hyvinvoinnin saralla.

”On tärkeää oppia käsittelemään paineita ja tavoitteita. On myös merkittävää löytää omat elämänarvot, sillä ihminen on kokonaisuus. Ei tarkoitus ole kehittyä pelkästään pelaajana vaan ihmisenä kaikkinensa.”

Nuorille pelaajille Hyyrysellä on selkeä vinkki henkiseen hyvinvointiin.

”Henkinen hyvinvointi kehittää sinua pelaajana, joten ota se vakavasti ja panosta siihen. Tunti päivässä voi tuntua paljolta, mutta kun näet miten henkinen valmennus kehittää sinua, ymmärrät satsaamasi ajan arvon. Kirjoita ajatuksiasi paperille, juttele urheilupsykologille, tee hengitysharjoituksia ja mielikuvaharjoitteita”, Hyyrynen vinkkaa.

Hyyrynen muistaa yhden merkittävän henkisen heräämisensä Uumajassa. Hän opiskeli samanaikaisesti urheilupsykologiaa, joten mielen liikkeet kiinnostivat suuresti.

”Valmentajapsykologimme sanoi, että futis on sitä mitä me teemme, ei sitä mitä me olemme. Sillä kyllähän epäonnistumisia tulee, väistämättä. Eri asia on se, leimaantuuko siihen kiinni persoonana. Se, että epäonnistuu, ei tee kenestäkään epäonnistujaa.”

”Katso pelattuja pelejäsi. Opi virheistä ja analysoi pelitaktiikkaasi. Mutta muista, että katsot oppiaksesi, et itseäsi mollataksesi. Oppiminen on pelaajan tärkein suola.”

Eerikkilä on tuonut Hyyryselle vuosien saatossa paljon muistoja. Eerikkilän

E.Way -filosofiaa hän pitää pelkästään positiivisena asiana.

”Urheilijaelämän kokonaiskuvan näyttäminen ja opettaminen on nuorelle todella arvokasta. Se avaa ymmärrystä ja luo terveitä tavoitteita”, Hyyrynen sanoo.

Hän muistelee juuri ennen 2013 EM-kisoja Eerikkilässä vietettyä valmistavaa leiriä ja koko joukkueen kesken tehtyä mielikuvaharjoitusta.

”Makoilimme stadionilla, aurinko paistoi ja nurmi tuoksui. Meidät ohjattiin ajattelemaan tulevia kisoja, positiivista ja energistä ilmapiiriä, kaikki olisi mahdollista! Fiilis oli niin käsin kosketeltavan innostunut ja keskittynyt, että tiesimme olevamme joukkueena valmiina”, Hyyrynen muistelee.

Nyt Hyyrynen on Suomessa ja miettii mihin pelaajan polku seuraavaksi jatkuu. Vuodet ulkomailla avarsivat, kun sai nähdä erilaisia kulttuureja, oppia kieliä ja saada ystäviä ympäri maailman.

”Jalkapallosta tuli minulle elämänmittainen matka tavoitteineen, ihmisineen ja kokemuksineen. On ollut ihanaa kuulua eri joukkueisiin, olla osa naisten jalkapallon ilmiömäistä kasvua ja saada tuntea pelaamisen tuoma vapaus”, Hyyrynen sanoo.

”Olen tässä, näillä kokemuksilla, koska pelosta huolimatta uskalsin lähteä mukaan. Intohimo jalkapalloa kohtaan voitti kaiken muun.”