DOT #8 by DesignOnTampere

Tamperelainen muotoilu- ja kaupunkikulttuurilehti

DesignOnTampere

DOT 8 no.

42–49

Kerros 19 Pohjoinen avantgarde Tampereen tapaan

16–23

Esimerkilliset epäonnistujat Onpa rohkea aihe, miten saada ketään tähän juttuun kertomaan omasta epäonnistumisestaan, eihän kukaan halua leimautua epäonnistujana?

2021

PÄÄTOIMIT TA JAT

Anna Mattelmäki & Lauri Järvinen

GRAAFINEN SUUNNIT TELU JA TAIT TO

KIRJOIT TA JAT

Design On Tampere

Leena Aalto

LEHTI 8

Jaakko Rantanen

KUSTANTA JA

DesignOnTampere ry designontampere@gmail.com

Leena Haldin Jonna Hietala Lauri Järvinen Anna Mattelmäki

KUVAA JAT JA KUVIT TA JAT

Jonna Hietala Jussi Kapanen Mikko Vares

KANNEN KUVA

DesignOnTampere ry (DOT) muotoilee Tampereesta sympaattisen designkaupungin. Yhdistyksen energinen synergia mahdollistaa notkean toiminnan ja eloisat tapahtumat. DOT järjestää vuosittain kolme Designtoria ja muita muotoilutapahtumia, sekä julkaisee DOT-putiikkikarttaa ja DOT-lehteä. Yhdistys ylläpitää myös paikallisten suunnittelijoiden osastoa tavaratalo Sokoksella. Pitelet kädessäsi yhdistyksen DOT-lehden kahdeksatta numeroa, nauti lukemastasi!

Jussi Kapanen

TEKIJÄNOIKEUS

DOT-lehti 8 kirjoittajat ja kuvaajat Kopioiminen ilman lupaa kielletty

DOT-LEHDEN SÄHKÖINEN VERSIO LÖY T YY OSOIT TEESTA

designontampere.com/dotlehti

PAINOS

10000 kappaletta Joulukuu 2020

DESIGNONTAMPERE.COM FACEBOOK.COM/DESIGNONTAMPERE @DESIGNONTAMPERE

SISÄLLYS

4 5 6 8 12 14 16 24

Pääkirjoitus Ylpeästi epäonnistuja

DOT-lehti 08:n tekijät

Kahvipöydässä Helinä Hukkataival ja Kirsti Tuokko Taiteellinen epäonni

DesignOnTampere 10 vuotta Muistoja ja onnitteluja

Lillan Paula Pohjolan Boutique-hotelli löytyi aarrekartan avulla

TRE NYT! Ratikkataide, Jussi Kapanen ja Pihka FAU Hyttinen

Esimerkilliset epäonnistujat Neljä kertomusta konkurssista

Muotikuvasarja Mansemuoti ui vastavirtaan

34 36 38 42 52 60 62

TAM LOOKS Kiinnostavia tyylejä Tampereen kaduilta

TRE NYT! Design dinner, Kulttuuritoimitus ja Vaatepuu

Vierailulla vaatekaapissa Lari Halmeen, Anna Hahtelan ja Mikko Heikkilän luona

Kerros 19 Pohjoinen avantgarde Tampereen tapaan

Kuvaportfolio Maaria Jokimies ja Merja Haapala

Vintage Vintage kauppias Leena Aalto viittaa vintageen

Kontiainen DesignOnTampere -maskotin luoja Leena Haldin kertoon mikä on Kontiainen

PÄÄKIR JOITUS

Ylpeästi epäonnistuja TEKSTI

Anna Mattelmäki

Kädessäsi on kahdeksas DOT-lehti, ja tänä vuonna, 2020, yhdistyksemme DesignOnTampere täyttää kymmenen vuotta. Juhlavuottamme ovat hieman himmentäneet korona ja talousvaikeudet. Kaikesta huolimatta olimme Lauri Järvisen kanssa hyvin innoissamme, kun saimme tämän lehden tehtäväksemme. Teemaksi valikoitui EPÄONNISTUMINEN, koska se saattaa olla olennaisen tärkeä osa design- ja taidemaailmaa ja työtä, jota ohjaa intohimo. Se synnyttää uutta ja mahdollistaa. Ja varsinkin tänä vuonna epäonni taitaa koskettaa monia, eikä vähiten meitä DesignOnTampere ry:tä. Äitini isä, Paavo, kiertokoulun, sisällis- ja talvisodan käynyt mies Mouhijärveltä, oli yrittäjä. Oli aikoja, jolloin hän omisti Verkatehtaankadulta useita huoneistoja ja muita kiinteistöjä. Huonoista ajoista minulle ei juuri ole kerrottu. Minulle on jäänyt mielikuva, että hän oli nopea unohtamaan virheet ja aloittamaan taas uudestaan. Kun Paavo innostui asiasta, hän todella heittäytyi. Vakuutusmyynti, naulatehdas, rakennusurakointi, lämpökattilat – yrityksiä oli paljon. En ehtinyt tuntea Paavoa kovin hyvin, mutta muistan hänet vähän pelottavana ja määrätietoisena toiminnan miehenä, jolle Mannerheim oli tärkeä. Olen miettinyt, olisiko meillä ollut Paavon kanssa jotain yhteistä yrittäjinä. Yrittäminen on minulle elämäntapa, jossa oman mikrokosmoksen asioihin voi vaikuttaa, luoda työtä ja kauniita asioita, joista on iloa ja hyötyä ehkä laajemminkin. Tuskinpa 4

Paavonkaan yrittämisen suola oli vain raha – se taisi olla intohimo tekemiseen.

kaat yrittäjät merkittäviksi vaikuttajiksi ja intohimoisiksi tekijöiksi.

Kun aloitimme yrityksemme MUKA VA:n 2003, meitä ihmetytti, kun monet kehuivat meitä niin rohkeiksi. Ei tuntunut yhtään pelottavalta ottaa neljän yhtiökumppanin kanssa 30 000 euroa lainaa ja perustaa yritys. Itse olin alkuaikoina samaan aikaan palkkatöissä ja silloin tuntui pelottavammalta ajatus, että jäisin niihin loppuelämäkseni. Nyttemmin olen kyllä ymmärtänyt, mitä nämä kehujat tarkoittivat. Palkkatyö tuntuu ajoittain houkuttelevalta.

Epäonnistujakin voi olla ylpeä. Yrityksen perustaminen hyödyttää väistämättä monia, ja vaikka se ensimmäinen firma kaatuisi, monet sen hyödyistä elävät ja synnyttävät uusia yrityksiä, työtä ja hyvinvointia. Siksi on typerää arvioida asioita vain pelkkien selkeiden onnistumisten perusteella. Kaikki yritykset, jotka menevät nurin, eivät suinkaan lakkaa vaikuttamasta. Tässä lehdessä esitellyt kaatuneet yritykset World of TRE, Lankakauppa Kerä, Reino& Aino kotikenkä sekä Keidas ovat hyviä esimerkkejä tärkeistä tienraivaajista, joiden positiivinen vaikutus ei ole lakannut, vaikka itse yritystoiminnan ydin on hiljentynyt.

On ollut mahtavaa päästä seuraamaan Laurin malliston, LAURIJARVINENSTUDIO, kehitystä ja sitä, miten upealla asenteella tämä lahjakas suunnittelija valloittaa muotimaailmaa. Laurin taipaleelle ei ole vielä sattunut juurikaan epäonnistumisia, mutta on todennäköistä, että sellaisiakin tulee. Yrittäjyys on sattumanvaraista onnea ja kovaa työtä. Virhearvionti, väärä aika ja paikka, huolimattomuus kohtalokkaassa kohdassa. Korona näytti, että uhka voi olla ihan todella yllättävä ja vahva. On kuitenkin niin, että kautta aikain yritykset ovat kohdanneet jatkuvasti oman alansa ”pikkukoronoita”, joista toiset selviävät paremmin, toiset heikommin. Meitä vähän jännitti, haluaako kukaan olla mukana tekemässä lehteä, jonka teemana on epäonnistuminen. Eihän kukaan halua leimautua epäonnistujaksi. Tämän lehden myötä haluammekin nostaa nämä ansiok-

Ihmisiä kiinnostaa aina eniten toiset ihmiset ja he ovat aina eniten huolissaan siitä, miten heidät hyväksytään ja mikä on heidän arvonsa ihmisinä. Siksi yrittäjiä pitää tarkastella myös muilla tavoilla kuin vain taseen kautta. Meidän pitää voida olla ylpeitä epäonnistumisista eikä hävetä intohimoista suhtautumista asioihin ja tekemiseen. Se, mitä voi menettää, saattaa painaa enemmän kuin se, mitä voi saavuttaa. Jos on paljon, mitä kokee voivansa menettää, ei ota helposti riskejä. Luuserin leima on pelottava.

Mitä tekisit, jos et pelkäisi?

DOT 8 lehden tekijät

Jaakko Rantanen DOT-lehti 8:n AD

Karita Rantanen DOT-lehti 8:n digitalisointi yhdistyksen toiminnanjohtaja

Iina Sihvonen DOT-lehti 8:n yritysyhteistyö vastaava yhdistyksen tuottaja

Lauri Järvinen DOT-lehti 8:n päätoimittaja yhdistyksen puheenjohtaja

Anna Mattelmäki DOT-lehti 8:n päätoimittaja yhdistysaktiivi

Kahvipöytäkeskustelu Helinä Hukkataival ja Kirsti Tuokko – Taiteellinen epäonni

Kirsti Tuokko. Oh Dear, 170X170, öljy pleksille, 2020

Helinä Hukkataival: Barbie ja minä, Galleria Hippolyte 27.11-20.12 Kirsti Tuokko: Oh Dear, Galleria Huuto 4.1. - 31.1.2020

Mun mielestä tuo epäonnistuminen on mielenkiintoista tässä.

Mutta toisaalta, että miten meistä tuli taiteilijoita on myös aika kiinnostava kysymys.

Niin, mutta sehän on aika niinku tavallinen tarina. Me ollaan molemmat opiskeltu ja oltu epävarmoja ja vasta myöhemmin aloitettu.

Musta tuli kuvisopettaja kun ymmärsin 60-luvun alussa, että kuvataiteilijan ammatti ei ole kovin varma itsensä elättämisen tapa. Ja siksi en uskaltanut pyrkiä kuvataideakatemiaan mihin olisin halunnut mennä. Pääsin Taideteollisen kuvisopettajaosastolle, luin mitä siellä opetetaan ja siellä oli niin paljon sitä mitä kuvataiteilija tarvitsee niin siksi hain sinne. Ja siinä tuli ammatti ohessa. Taide oli se juttu.

No mulla se ei ole noin analyyttinen. Mulla vanhemmat sanoi, että ei mihinkään taideakatemiaan, että sillä ei elä. Mä olisin itse halunnut mennä. Ei mua silloin kiinnostanut niin se opettaminen, enkä minä lukenut etukäteen mitä siellä koulussa opetetaan. Pääasia oli, että pääsen taideteolliseen sisään. Ja oma tekeminen oli aina se lähtökohta, oma piirtäminen ja maalaaminen oli, et ei se opettaminen. Mutta ei se niin mennyt, opetin 33 vuotta.

Ja mä opetin kaks vuotta kauemmin.

Ja siinä tuli kyllä monta vaihetta, niinkuin 70-luvulla poliittinen taide ja perhe. Vallankumouksen rakentaminen. Poliittinen työ vei paljon aikaa ja silloin maalaamista pidettiin pikkuporvarillisena.... Myöhemmin kävin Kult-

tuurityöntekijöiden Liiton kesäkursseilla, joilla Kari Jylhä oli opettajana. Siellä kurssilla piti kertoa miksi haluaa maalata ja mä en voinut puhua vaan aloin itkeä. Tuntui ihanalta, että hyväksyi itselleen, että saa maalata. Maalaminen oli sellanen ensimmäinen oma kieli ja se on se kieli, jolla tahdoin tulla tunnetuksi ja nähdyksi.

Nii ei olisi voinut olla muuta vaihtoehtoa kun tämä.

Ja sitten -85 Grassinassa tehdyt työt oli esillä -86 galleria Saskiassa ja Maila-Katriina Tuominen kirjoitti ja maalaushommasta tuli julkisempaa. Ja se oli yks semmoinen alku. Ja sä menit Leningradin performanssikurssille.

Hah, juu mut se oli 90-luvulla ja sitä ennen olin käyny Suomenlinnassa vapaan taidekesäkurssilla.

Silloin kun mä olin siellä, niin siellä maalattiin maisemaa pelkästään mustalla ja harmaalla. Ja kun tulin kotiin sieltä niin poikani Otto sanoi, että nyt se äiti tuli kotiin mustamaalaus-kurssilta.

No niin, mä näen sen kurssin täydellisenä epäonnistumisena, koska siellä mä tajusin, että mä en ole maalari. Siellä tuli olo, että en ymmärrä yhtään mistä tässä on kyse. Jälkeenpäin tuli silloin kriisi, että ei mua kiinnostanut maalata mitään, ei asetelmia, maisemia tai ihmisiä. Sitten monista syistä mä menin semmoseen hahmo

KAHVIPÖY TÄKESKUSTELU

taideterapia-kurssille. Ja siellä mä ymmärsin, että ahaa ei mun näin tarvitse tehdä, ja tajusin, että mä voin tehdä vaikka performanssia ja onnistua.

Mä ajattelen, että on kahdenlaista epäonnistumista. On työhuoneella epäonnistumista ja sitten julkinen epäonnistuminen. Ja se työhuoneella epäonnistuminen on vaan pettymys. Mä maalaan pleksille, ja voin pestä pleksin pois. Mutta kun sen pesee viidettä kertaa pois niin silloin ajattelee, että on epäonnistunut. Julkista epäonnistumista ei pääse niin kokemaan, koska ei kukaan tule mulle sanomaan näyttelyssä, että ’’paska näyttely’’. Sitä joutuu vaan itse arvuuttelemaan, että oliko tämä ookoo vai ei. Ja pohtimaan semmoista jälkihäpeää joistain töistä. Mä ajattelen, että jos teen performanssin niin voin kyllä epäonnistua, mutta silloin mä en oo ajatellut kunnolla etukäteen. Mulla täytyy olla etukäteen tiedossa miten mä teen ja liikun. Toisaalta kukaan ei tiedä, että milloin mä epäonnistun. Paitsi kerran, pidin Hesassa Töölönlahden päässä kaupungin kasvihuoneessa performanssin. Siellä oli pieniä koristeellisia rautapöytiä ja mulla oli posliinikulho, jossa oli pakastettuja orasmehu jääpaloja. Hiustenkuivaajalla sulattelin ne ja tarkoitus oli sitten rikkoa kulho iskemällä se pöytään niin, että vihreä orasmehu leviää valkoiselle pöytäliinalle mutta kulho olikin niin kestävä, että se ei mennyt rikki vaan pomppasi pöydältä ja mehu lensi eturivissä istuvan naisen päälle jolla oli valkoiset vaatteet.

Mitä sä sitten teit?

Moni sanoi, että olin näyttänyt järkyttyneeltä hetken. Mutta ajattelin silloin, että täytyy performanssi tehdä loppuun. Tein sen loppuun ja pahoittelin.

Haha.

Mutta en mä ole siitä traumoja saanut.

Oon katsonut miten pikku skeittarit jaksaa tehdä uudestaan ja uudestaan jotain samaa juttua, jossa niillä menee koko ajan pieleen. Et se on ihailtavaa se sinnikkyys ja et ne ei pelkää epäonnistua vaan jatkaa vaan. Mä en tee mitään luonnoksia kun mä luotan sattumaan. Mun maalaukset on sen hetken tulos. Otto sanoi, että me voidaan ajatella, että kaikki ne työt mitkä oot pessy pois on luonnoksia.

Ensimmäiset 7-vuotta meni niin, että jos näin jonkun performanssin niin ajattelin heti, että noin se täytyy tehdä ja että mä oon käsittänyt koko jutun ihan väärin. Koska se oli jotain muuta kun mä olin itse tehnyt. Vasta 1998 uskaltauduin Miniforum-98:iin Turkuun, (Kansainvälinen performanssityöpaja) . Siellä arvostettu ohjaaja Norbert Klassen sanoi, että se mitä teen on hyvä ja kutsui minut millä tahansa esitykselläni performanssifestivaalilleen Berniin. Sen jälkeen mä sit uskoin, että mä voin tehdä näin miten mä teen. Silloin mä tarvitsin

semmosen auktoriteetin kertoon, että on ookoo tehdä näin kun mä teen.

Mä muistan kun joku sun sukulainen oli Kriittisessä tilassa, jossa meillä oli näyttely ja tein performanssin.

Aa, se oli varmaan Esko-eno.

Haha, joo se oli se Esko -eno, joka sanoi, että tämä oli ensimmäinen ja viimeinen performanssi, jonka hän näkee.

Joo Esko-eno oli aikansa insinööri. Vuonna -89 tai aikaisemmin.

Me heiteltiin jotain kananmunia...

..joo mulla oli tikkataulu ja viiriäisen munia.

Jos työhuoneella epäonnistuu monta viikkoa putkeen niin luulen, että tuntuu että on erehtynyt. Mun pitäs vaan uskaltaa maalata mitä mä maalaan, vaikka se on vaikeeta. Yrittää muistaa, että kukaan ei maalaa kuin mä, koska sehän on se juttu!

Mut sähän oot saanut kyllä monenlaista diplomia ja tilaustöitä, nehän on tosi diplomeja. Ei niitä kaikilta tilailla. Mä ajattelin sattumasta vielä, se sattuma on mun jutussa vähän jos lähtee impovisoimaan niin se ei toimi. Jos alan improamaan niin hukkaan koko jutun, oon kokeillu ja huomannut, että se ei vaan toimi. On ihmisiä jotka ei suunnittele mitä tekee, mutta mulle se ei sovi. Ennen mä treenasin performansseja mutta oon tehnyt jo niin kauan, että mä en enää treenaa. Enkä mä niitä kirjottelekkaan. Mutta kyllä mä sen mietin loppuun asti. Tosin nyt mua jännittää että pitää tehdä nettiperformanssi, livenä, Chileen, online. Ne on päättänyt, että jokainen osallistuja tekee sinne online performanssin ja se on hirvittävän vaikea koska se tila ei ole samanlainen. Ei sitä voi tehdä samalla tapaa. Oon jonkun verran katsonut Zoomin kautta -performanssi taidetta mutta se on hankalaa. Kellonajat on hankalat. Ja mä oon kärsimätön katsoja, en jaksa katsoa pitkiä tietokoneelta, enkä muutenkaan.

Mulle minuutti on pitkä.

Mullakin viimesin video on minuutin.

Niin se pitäs tehdä niinku pikkuinen elokuva.

Mutta ei sitä voi leikata. Mä meinaan et kun nyt puhutaan tästä epäonnistumisesta. Niin että nyt mä kyllä pelkään, että mä epäonnistun, kun en tiedä mitä teen.

En mä usko, että sä epäonnistut.

DESIGNONTAMPERE 10-VUOT TA

–Anna Reilin/NOUKI

–Roosa Mattsson/ Pihka

“Onhan DOT:in puitteissa tullut tehtyä kaikenlaista: Designtorin telttojen yövahdintaa opiskeluaikana, Designtorien talkoohommia, DOT-lehden tekoa ja tavarataloyhteistyötä DOT Shopin puitteissa ja paljon muuta."

“Muistan kun joskus Designtorilla olin pukeutunut taloksi maalattuun pahvilaatikkoon. Se oli vuonna 2014. Talo-asu liittyi “Leikki vieköön” kirjan julkaisutempaukseen ja silloin oli sellainen asenne, että “mitä tahansa yhdistyksen eteen.”

Design On Tampere

–10-Vuotta

–Saara Naskali / NOUKI “DOT -yhteisön vertaistuki erityisesti yrityksen alkutaipaleella oli super tärkeää. Yhdistyksen jäsenenä pääsi sulavasti osallistumaan Tampereen design -tapahtumiin sekä tutustumaan muihin tekijöihin. Ja edelleenkin DOT -ympyröissä on kiva kohdata muita yrittäjiä ja alan ihmisiä, joilta kysyä neuvoa ja joiden kanssa pallotella ideoita."

–Lauri Järvinen, yhdistyksen nykyinen puheenjohtaja Rakastan Tamperetta! Ilman Tamperetta ei olisi DesignOnTampere (DOT) ry:tä. Ilman DOT:tia ei olisi minua, Lauria tällaisenaan kuin nyt. Muutin Tampereelle noin 5 vuotta sitten. En tuntenut kaupungista ketään. En tiennyt katujen nimiä, enkä osannut odottaa, mitä kaupunki minulle toisi.

temmin olen kiertänyt mallistoni kanssa jo monet kerrat Pariisin, Kööpenhaminan sekä Dusseldorfin muotiviikkoja, voin silti käsi sydämellä sanoa, kuinka Tampere ja DesignOnTampereen yhteisö on suurempaa kuin maailman muotiviikot. Tuemme toisiamme, nauramme yhdessä ja olemme täällä teitä varten.

Pääsin ensimmäisen LAURIJARVINENSTUDIO -mallistoni kanssa Designtorille myymään logolla varustettuja t-paitoja ja käsintehtyjä koruja vuonna 2018. Ensimmäisen Designtorin myynti oli noin 200€ eli tavallaan täysi epäonnistuminen taloudellisesti, mutta lähdin torilta rikkaana nuorena suunnittelijana. Olin saanut rahaa rakkaampaa. Olin saanut uuden kodin, uuden perheen ja kokemuksen. Hymyt ensimmäisen torin jälkeen olivat herkässä kun mietin ihmisiä, joita olin tavannut. En olisi voinut kuvitella, että olisin 23-vuotiaana myymässä mallistoani DesignOnTampere -yhteisön keskellä, samanarvoisena kuin nämä kauppiaat ja suunnittelijat, joita olin aiemmin seurannut kuluttajan näkökulmasta. Vaikka sit-

Syksyllä 2020 sain kunnian pitää Yhdestä on moneksi -näyttelyn Finlaysonin alueen Terde-tilassa. Näyttelyssä oli esillä mallistoni monikäyttöisiä vaatteita TAD - Tampereen arkkitehtuuri - ja designviikon ajan. Rakensimme Terde-tilaan myös pienimuotoisen DOT 10-vuotisnäyttelyn. Sain olla näkemässä kaikki flyerit, julisteet ja kartat mitä tämä mahtava porukka oli tehnyt yhdessä jo kymmenen vuoden ajan. Syntyi ajatus, että toivottavasti minä olen joskus se Anna, Karita tai Leena, jota joku nuori suunnittelija voi katsoa ylöspäin ja olla ylpeä itsestään saadessaan kutsua itseään heidän ystäväkseen. Jatketaan ilolla tätä ja ollaan kaikki yhdessä tekemässä DOT:ille seuraava lähes yhtä upeaa kymmentä vuotta! Kiitos Tampere, DOT ja tamperelaiset! 9

DESIGNONTAMPERE 10-VUOT TA

–Anna Mattelmäki, yhdistyksen puheenjohtaja vuosina 2010-2017 nykyisin hallituksen jäsen ja DOT -aktiivi. Nuorempana en pitänyt kotikaupunkiani Tamperetta mitenkään kovin ihmeellisenä. Täältä puuttuivat oikeanlaiset kahvilat ja yökerhot sekä mielenkiintoiset ihmiset. Kaupungin yleisilme oli juntahtava. Opiskelin viisi vuotta Rovaniemellä ja puoli vuotta Bratislavassa ja huomasin, että Kummeli kiinnostaa enemmän kuin Sinkkuelämää. Jäin Tampereelle ja perustin MUKA VA-vaatemerkin 2003 ja sen ympärille Super Mukava -kivijalkaliikkeen. Aloin ymmärtämään Tampereen erityisyyttä. Kun 2008 muutimme Super Mukava liikkeemme Ojakadulle, ihastuimme pikkuiseen “ranskalaiskorttelimiljööseen”. Inspiroiduimme kaupan ympärille kehkeytyneestä pöhinästä ja tajusimme, että Tampereelle tarvitaan Design-yhteisö. DesignOnTamperetta olivat perustamassa: Design Boulevard -liikkeen omistaja muotoilija Karita Rantanen, Wallride-suunnittelutoimiston omistaja graafinen suunnittelija Jaakko Rantanen, Vintage Gardenin omistajat sisustussunnittelija Leena Aalto ja floristi Virva Antila ja Super Mukava -liikkeen neljä vaatesuunnittelijaa: Anna Kurkela, Anna Ryöti, Anna Mattelmäki ja Emilia Kiialainen sekä Muotoilutoimisto LUD:in muotoilija Liisa Urrila.

Annukka Larsenin ja TTVO:n valo-opiskelijoiden kanssa maalasimme valoilla keskustan rakennuksia Nanson sponsoroimissa sadetakeissa. Kun tapasin nykyisen puheenjohtamme Lauri Järvisen ensimmäistä kertaa, hän julisti suurella äänellä että “Mää rakastan Tamperetta!”. Nostelin kulmakarvojani ihmetyksestä. Tässä lehdessä on muotikuvasarja, jossa pohjoismainen avantgarde-muoti on puettuna kummeli näyttelijöille. Kuvasarja oli Laurin idea ja kuvastaa hyvin tamperelaisuutta ja myös DesignOnTamperetta. Haudanvakavasti otettava musta avatgarde-muoti yhdistettynä tamperelaiseen komiikkaan on paitsi älyttömän rohkeaa myös hyvin mielenkiintoista ja kuten näette, toimii! Kuluva 10-v juhlavuosi on ollut haastava. Toiminnan ydin; kohtaaminen ja yhteisöllisyys on koronan takia mahdotonta toteuttaa samoin kuin ennen. Olemme toiminnanjohtaja Karitan johdolla kokeilleet ja tutkineet digitaalisia tapoja kohdata ja luoda yhteisöllisyyttä – vaikuttaa lupaavalta. Kaikesta koronasta huolimatta oikein hyvää 10-vuotista synttäriä DESIGNONTAMPERE yhteisöni, olet saanut minutkin rakastamaan Tamperetta!

Kyttälän Kivijalkaillan muotinäytöksessä mallit kävelivät puujaloilla syyskuussa 2014. Kuva: Heta Saukkonen

Hienoimpia muistojani on 2009 Designviikolla Guerilla Lightning tempaus, jossa

Vuoden 2009 Designviikon Guerilla Lighting - tempaus.

DESIGNONTAMPERE 10-VUOT TA

Designtori

DesignOnTampere -kartta

• Tuo muotoilun lähemmäksi kuluttajaa

• Nykyisin Designtoreja järjestetään

• Vuosittain ilmestyvä kartta esittelee

ja mahdollistaa suunnittelijan ja asiakkaan kohtaamisen.

3 kertaa vuodessa Tampereen Tullikamarilla.

Tampereen parhaimmat putiikit, kahvilat ja galleriat.

• Ensimmäinen Designtori järjestettiin

• Kävijöitä Designtorilla on päivässä

• DesignOnTampere kuratoi kohteet kartalle.

• DesignOnTampere -kartan graafisen Ojakadun aukiolla 2008 elokuussa.

• Painosmäärä on 35 000 kpl.

noin 4000.

ilmeen toteuttaa yhdistyksen jäsen Jaakko Rantanen.

• Jaossa yli 100 kohteessa Tampe• Designtorille on suunniteltu tori-

• Korona tilanteen vuoksi vuoden

myynnin lisäksi kohtaamispaikka myös myyjille. Taukotilan lounas on hyvä paikka vaihtaa kuulumisia ja verkostoitua.

2020 Designtorit siirrettiin verkkoon ja Tampereen kivijalkaliikkeisiin.

reella ja muualla Suomessa ympäri vuoden.

• Yhdistys järjestää karttakohteille yhteisiä tapahtumia kuten suunnistuksia ja näyteikkunakilpailuja.

DESIGNTORITAMPERE.FI

• Näytteilleasettajina toimii noin 70 suomalaista muotoilualan toimijaa.

DesignOnTampere shop Sokos

DOT-lehti • DOT-lehti on Emilia Kiialaisen ja

• DOT-lehteä painetaan 10 000

• Pirkanmaan osuuskaupan aloitteesta

• Vuonna 2020 DesignOnTampere

Merja Häikiön ideoima ja synnyttämä muotoilu- ja kaupunkikulttuurilehti.

kappaletta. Lehti on jaossa yli 100 kohteessa Tampereella.

syntynyt tamperelaisten suunnittelijoiden shop in shop osasto Tampereen Sokoksella. Osasto avattiin syyskuussa 2013.

shop sijaitsee Sokoksen 2. kerroksessa ja mukana merkit: LAURIJARVINENSTUDIO, Viona Blu, Nouki ja MUKAVA.

• Osastolla on ollut mukana mm: Papu

• Joulusesongin ajaksi DesignOnTam-

Design, Arela, Terho, Uhana, Nouki, KraaKraa eyewear, Onnela Design, Laurase, Annina Nyberg-Saxberg, Kanelimaa, Anne-Mari Pahkala, Store of Hope, Pihka, MUKA VA, LAURIJARVINENSTUDIO, Viona Blu, Hyttinen ja Dead Bird & Lionheart.

pere on viime vuosina rakentanut Sokokselle myös laajemman Joulukaupan, jonne kutsutaan mukaan 50 suomalaista bändiä. Vuonna 2020 Designtori joulu -tapahtuma laajenee Sokokselle.

• DOT-lehden julkaisua tukee Taiteen • Visuaalisen ilmeen DOT-lehdelle

edistämiskeskus.

suunnittelee yhdistyksen jäsen Jaakko Rantanen.

DesignOnTampere tuote- ja konseptisuunnittelu

Tampereen Designviikko / TADweek

• Tampereen kaupungin pääkirjasto

• Paikallista muotoilua esittelevän Tam-

• Ensimmäinen Tampereen Designviik-

Metsolle brändituotesarjan suunnittelu ja toteutus. Metson brändituotteet ovat myynnissä Tampereen pääkirjasto Metsossa.

pere.Finland -joulumökin suunnittelu ja toteutus Tampereen Keskustorin Joulutorille 2019. Mukana oli 18 kuratoitua muotoilualan yritystä Pirkanmaalta.

ko järjestettiin elokuussa 2009.

• Vuosittain vaihtuvia teemoja ovat olleet mm. 2010 pyöräily, 2011 illuusio ja 2012 mittasuhteet.

• Tampereen kaupungille liikelahja tuoteperheen suunnittelu ja toteutus.

• Yhteistyökumppaneita vuosien varrella ovat olleet mm. Finlaysonin alue, Modus ry, Tampereen polkupyöräilijät ry, Tilanne, Tampereen kaupunki, TamSAFA, TAMK, HAMK…

• Vuosien varrella Designviikko on • Designviikolla on nähty mm. muotinäytös ompelukoneita soittavan bändin säestyksellä (Eva and the Singers), Pecha Kucha esityksiä, Muotoilun iltapäivä -seminaareja, näyteikkunanäyttelyitä, Guerilla Lighting tempaus ja paljon muuta.

vaihtanut nimeä ja muotoaan. 2019 perustettiin TAD ry, joka toimii tulevien TADweek Tampereen arkkitehtuuri- ja designviikko -tapahtumien pääjärjestäjänä.

• 2020 DesignOnTampere oli mukana järjestämässä TADweek -tapahtumaa. 11

LILLAN

Lillan TEKSTI

KUVA

Lauri Järvinen

ByPilke

-Pieni hetki, laitan vielä kynttilöitä palamaan. Paula Pohjola sytyttää kynttilöitä lämpöä hehkuvassa kodissa, asettaa herkut pöydälle ja laittaa levyn soimaan taustalle. Istahdan pehmeälle sohvalle, vierelle asettuu Irma-koira, joka sointuu sohvaan kuin sisustustyyny. Haluan tietää tarinan Hotelli Lillanin matkasta. Kysyn ensimmäisen kysymyksen, jonka jälkeen tarina lähtee lentoon. Alussa oli aarrekartta -Olin joutunut lopettamaan rakkaan liiketoiminnan The Body Shop- kauppiaana ja tekemään konkurssin vuonna 2006. Tämän jälkeen ehdin olla yli kymmenen vuotta ”virkamiestöissä” sosiaali- ja terveydenhuoltoalalla. Tein työtäni kuitenkin koko ajan yrittäjähenkisesti, laittamalla peliin kaikkeni. Mutta tosiasia on, että kun teet töitä isoissa yrityksissä, et ole kykenevä kääntämään laivaa niin kuin itse haluaisit. -Kävin työterveyspsykologilla ja kysyin miksi työ, joka on ihan kivaa ja helppoa, ei tunnu miltään? Psykologi oli fiksu ja sanoi suoraan, että sinuna irtisanoutuisin ja lähtisin tekemään jotain ihan muuta. Kenties yrittäjäksi? Et saa koko potentiaalia ja luovuutta käyttöösi tässä työssä, hän totesi. Minulla oli siis tietynlainen työuupuminen, koska en saanut toteuttaa itseäni täysillä.

-Jäin kesälomalle ja aloin tekemään aarrekarttaa. Tein karttaa mielettömässä flow:ssa yön pikkutunneille asti. Käytin monta eri pahvia aarrekartan pohjana ja satoja lehtiä, joista leikkasin mitä vain alitajunnastani mieleeni tuli. Menin nukkumaan ja yön jälkeen katsoin tekeleitäni. Pahveilla ja aarrekartassa piirtyi näkyviin hotelli. Sanoin puolisolleni Harrille, että mitä jos perustetaan hotelli. Harri, joka oli opettajan työnsä ohella tehnyt vuosia töitä matkanjohtajana ympäri Eurooppaa, kommentoi tähän, että itse asiassa hänkin on aina unelmoinut omasta hotellista. Sen päivän jälkeen silloiseen elämänvaiheeseen ei ollut enää paluuta. Olen aina ollut ihminen, joka tekee nopeita käännöksiä.

kartan kuvia muistuttava rakennus. Rakennus oli toiminut hoitolaitoksena sekä vanhainkotina. Taloon astuessaan Paula kertoo tilan olleen kamala.

Haasteiden kautta lämpöön

Tarkoituksena oli perustaa kaunis ja lämminhenkinen boutique-hotelli. Heti alkuun hotellin rakennuslupien kanssa oli haasteita, joten tilanteen pelastamiseksi Paula

Paula ja Harri etsivät täydellistä paikkaa hotellille, kunnes Viinikasta löytyi aarre-

-Tuli kamalat kylmät väreet heti sisään astuessa. Kliininen ja hygieeninen rakennus huokui desinfiointiaineen tuoksua ja kylmyyttä. Näin silti heti rakennukseen astuessani, että tämä on tulevan hotellimme aula. Tie yrittäjyyteen ilman suuria omia pääomia ei ollut helppo. - Meidät heitettiin monesta pankista niska- perse otteella pihalle, kun kukaan ei uskonut, että hotelli muualla kuin kaupungin keskustassa voisi toimia. Lopultameihin uskova pankki löytyi ja saimme lainaa.

LILLAN

ja Harri aloittivat Viinikan vanhassa hoitolaitoksessa kahvilan, joka ei mitenkään ollut alkuperäisen suunnitelman mukaista toimintaa. Meidänhän piti perustaa hotelli. Kaikesta alun kaoottisuudesta huolimatta tämä hätäratkaisu lähti täysin käsistä kesällä 2016. Kahvilan suosio yllätti heti alkuun, mutta me olimme koko ajan askeleen jäljessä. Emme olleet mitään ravintolaihmisiä, eikä meillä ollut koulutusta alasta. Teimme kaiken itse. Äitini resepteillä tehdyistä mutakakusta ja tomaattikeitosta sekä itse hätäpäissäni kehittämistäni avokado- ja lohileivistä tuli hittejä. Olin aivan ihmeissäni miten ihmiset voivat tykätä näistä! Vaikka kahvilasta tuli suosittu, oli liiketoiminnan pyörittäminen haastavaa. Heti alusta alkaen teimme kaikki mahdolliset virheet mitä aloitteleva yrittäjä voi tehdä. Ongelmia oli muun muassa henkilökunnan mitoituksen sekä tuotteiden katteiden suhteen. Lopulta saimme rakennusluvat kuntoon ja pääsimme rakentamaan hotellia. Mutta kun olimme saaneet puolet hotellihuoneista valmiiksi, rahat yksinkertaisesti loppuvat. Budjetti petti ja väärin mitoitettu kahvilatoiminta söi rahaa. Nyt näistä haasteista ja virheistä on opittu ja päästy hiljalleen plussan puolelle. Olemme muuttaneet konseptia, keskittyneet vain niihin juttuihin mitkä ovat tuottavia. Päädyimme pitämään yksityistilaisuuksia, keskityimme aamiaiseen ja lopetimme lounaskahvilan kokonaan. Tämän lisäksi Lillanissa toimii nykyään hotellin lisäksi illallisravintola Lillan Kök.

Viha- rakkaussuhde joka jatkuu

Suhteeni Lillaniin on ollut viha-rakkaussuhde. Se on ollut sitä todella vahvasti. Yhtä lailla olen rakastanut sitä koko sielullani, mutta samalla se on vienyt paljon voimaa ja energiaa. Pitkään olin sitä mieltä, että tulisipa joku, joka ostaisi tämän pois ja tuska helpottaisi. Nyt olen pelkästään onnellinen, ettei niin käynyt. Nyt on se hetki, jolloin voimat ovat hiljalleen palautuneet ja näen kaiken tämän valtavan työn tuomat hedelmät. Mitä nämä vuodet ovat vieneet ja tuoneet tullessaan. Kun kaikki oli niin rankkaa, että se tuntui kehon joka kohdassa. Myöskään Harri ei vaihtaisi yrittäjyyden vuosia pois. Harri on kertonut, että uskoo voivansa käyttää tätä kasvutarinaa omalla urallansa tästä eteenpäin. Uskomme molemmat, että nyt kun olemme vain ystäviä emmekä yhtiökumppaneita voimme olla myös parempia ihmisiä toisillemme.

Vain hullu laittaa fine diningravintolan pystyyn pahimpaan korona aikaan Lillan Kök avautui pahimpaan syksyn 2020 korona-aikaan lokakuussa. Kaikesta huolimatta keittiössä kuhisee ja pöydät ovat täynnä. Tarjolla on fine dining-ruokaa ja vain yksi menu, joka vaihtuu kahden kuukauden välein. Lillan Kökissä käytetään sesongin raaka-aineita, ruokahävikki minimoidaan ja kaikki raaka-aineet käytetään lähes kokonaan. -Onni oli, että sain keittiömestariksi Matias Rätön, joka työskentelee samalla intohimolla kuin minä. Matiaksella on todella vahva palo omaan tekemiseen. Asiakaspaikkoja Kökissä on 34kpl.Haluamme säi-

lyttää intiimin tunnelman ja ruoan täytyy olla valmistettu rakkaudella juuri niille asiakkaille, jotka paikalle tulevat.

Palataan aarrekartalle -Näen Lillanin samalla tapaa tulevaisuudessa kuin näin sen alkuun aarrekartassa. Se on talo, mihin ihmiset tulevat voimaantumaan ja kokemaan hyvää. Sen lisäksi Lillan on hyvä paikka olla töissä ja kasvaa. Lillan työllistää tällä hetkellä vakituisesti neljä henkilöä ja lisäksi on ekstroja sekä hotellialan harjoittelijoita. Talossa on ihana tunnelma ja feng shui. Nyt tuntuu, että saan palkinnon tehdystä työstä. Mietin muutama vuosi sitten, että jos joku joskus haastattelee minua lehteen, haluaisin kertoa, etten ole perinyt mitään, minulla ei ole suurta omaisuutta ja silti voin toteuttaa unelmiani. Minulla on aina ollut usko, että kaikki on mahdollista. Olen kiitollinen rankoista vuosista ja haasteista. Olen ylpeä itsestäni, että olen pystynyt tähän. Itse asiassa ajattelen tällä hetkellä, että tämä taitaa olla elämäntehtäväni. Se ajatus antaa minulle rauhaa. Haluan rohkaista jokaista tekemään sen mistä unelmoi. Ja menemään täysillä unelmiaan kohti. Kivikkoista voi olla, mutta määränpää voi olla sitäkin arvokkaampi. Viisi vuotta sitten katsoin aarrekartan kuvia ja ajattelin, että okei tämä on siis jokin paikka, jonne tulee ihmisiä, jotka ovat onnellisia, jotka hymyilevät ja heillä on hyvä olla. On kodikasta ja hyvä ilmapiiri. Muistan vieläkin sen tunteen minkä silloin sain. Nyt minulla on se tunne ollessani Lillanissa.

Aloitimme tämän matkan avioparina ja yrittäjäkumppaneina. Nyt olemme olleet eronneina jo kaksi vuotta. Tämä on ollut molemmille suuri kasvuprosessi.Yrittäjyys on ollut samalla raastavaa ja ihanaa, suuri henkisen kasvun matka. Olemme silti hyviä ystäviä ja erosta huolimatta pystyneet tekemään tätä yhdessä. Nyt on kuitenkin yhteisellä päätöksellä tullut se hetki, jolloin Harri poistuu yrityksestä ja minä jään. Olen onnekseni saanut mukaan oman ajatusmaailmani jakavia yhtiökumppaneita. Tietyllä tapaa se on surullista, että Harri ei ole enää näkemässä koko kauneutta, kun toiminta on kannattavaa, kaikki huoneet saadaan valmiiksi, ravintola kerää kiitosta ja ilmapiiri on kaikin puolin unelmiemme mukainen.

TRE NY T!

Ratikka tarjoilee taide-elämyksiä Tampereella liikkuville Ratikan taideohjelma tuo uutta ja monipuolista taidetta Tampereen katukuvaan ratikkareitin varrelle sekä vaunujen kyytiin. Pääosa taiteilijoista on valittu mukaan avointen taiteilijahakujen kautta. Ratikan avoin koeliikenne alkaa 1.4.2021, mutta moniin taideteoksiin pääsee tutustumaan jo nyt. Lue lisää: tampereenratikka.fi/ratikantaide Ratikka valjastaa taiteen osaksi matkustuskokemusta. Tamperelaisen taiteilija Jan Anderzénin mittava lasimosaiikkiteos levittäytyy Turtolan tukimuuriin Hervannan valtaväylän varrelle. Kuva: Kalle Kaltio

PIHKA FAU Hyttinen PIHKA FAU Hyttinen on myymälän, kurssitilan ja työhuoneen sujuva yhdistelmä. Valikoimasta löydät PIHKA collectionin nahkalaukut, Fanni Ala-Uotilan hopeakorut sekä Leena Hyttisen lasia ja keramiikkaa.

Jussi Kapanen Jussi Kapanen on Tamperelainen katuvalokuvaaja ja kuvataideopettaja. Hän on ikuistanut Tamperetta ja tamperelaisia vuodesta 2015. Kapasen kuvissa tärkeintä on, että kuvat ovat totta ja että kuvattavat ovat tasa-arvoisia. Hänen Instagram-tilinsä on valittu yhdeksi yhdeksästä Suomen valokuvataiteenmuseon Insta_Suomi hankkeeseen, jonka kautta kuvat tallentuvat museon kokoelmiin. DOT-lehden kansikuva on Kapasen kuvaama. 14

ESIMERKILLISET EPÄONNISTUJAT

TRE

–Onpa rohkea aihe, miten saada ketään tähän juttuun kertomaan omasta epäonnistumisestaan, eihän kukaan halua leimautua epäonnistujana?

Esimerkilliset epäonnistujat Ennakkoon suunnitellusta jutusta jäi pois yksi kiinnostava tarina ja ihan ymmärrettävistä syistä. Konkurssi on kriisi, joka koskettaa paitsi yrittäjiä itsejään, mutta myös lähellä olijoita. Ja jos aikaa ja etäisyyttä ei ole tarpeeksi, voi asian avaaminen olla vaikeaa. Vaikka menestyminen olisi ollut suurta, vauhti huima ja positiiviset vai-

TRE TEKSTI

KUVAT

Anna Mattelmäki

Tanja Sipilä & TRE

Live like a Finn -Ensimmäiset kaksi vuotta mentiin aivan käsikirjoituksen mukaan. Olimme tehneet paljon töitä etukäteen liiketoimintasuunnitelman kanssa ja noudatimme sitä tarkasti. Saimme heti alkuun jo hyvän näkyvyyden mediassa. TRE:n pääliikkeen myynti toimi hyvin ja myös Pop up joulumarket WTC:talossa oli menestys, kertoo toimitusjohtaja Tanja Sipilä. Lifestyle liike TRE avasi ovensa Helsinkiin Mikonkadulle elokuussa 2016. TRE ei komeasta nimestään huolimatta liity miten-

kutukset merkittäviä, niin silti usein se epäonnistuminen jää päällimmäiseksi tunteeksi. Toivottavasti ei lopulliseksi. Onneksi kuitenkin saimme neljä mahtavaa yrittäjää avaamaan hankalat hetkensä. Iso kiitos siitä Arto Huhtinen, Tanja Sipilä, Tiina Toratti ja Jonna Hietala!

ESIMERKILLISET EPÄONNISTUJAT

“Muistan varmasti loppuelämäni kun lähettelin niitä tiedotteita yhteistyökumppaneille ja medialle, että TRE:n tarina oli nyt tässä.”

kään Tampereeseen, vaan nimi viittaa kolmeen perustajaan: Tanja Sipilään, Teemu Suvialaan ja Lassi Laineeseen. Kolmisin ideoitu konsepti, joka vastaisi kriittisen kuluttamisen kysyntään ja tarjoaisi pienille ja isoille vastuullisille designmerkeille herkullisen kauppapaikan. Samuji, Uhana, Hakola, Papu, Arela, Nouki, IvanaHelsinki... kaikki parhaimmat suomalaiset merkit ja lisäksi paljon pieniä aloittelijoita. Aika ja paikka olivat oikeat ja liikkeessä oli vilskettä alusta asti. Liikevaihto kipusi miljoonan ensimmäisenä vuotena ja seuraavana vuonna se oli jo yli kaksi. Kolmikolla oli kova innostus kasvaa ja kansainvälistyä. Ja he lähtivät rohkeasti mukaan isoon Pop up-hankkeeseen Koreassa. Ensin yhteistyö korealaisen toimijan kanssa vaikutti unelmien täyttymykseltä. Souliin rakennettiin iso joulumarket ”Live like a Finn” -tyyliin. Pian alkoi kuitenkin selvitä, että myynti ei lähtenyt käyntiin suunnitelmien mukaan, vaan Korean hanke alkoikin tehdä mittavaa miinusta. Vaikka Suomessa kaikki toimi edelleen hyvin ja kannattavasti, Soulin hankkeen

tappiot veivät TRE:n kassan pahasti pakkaselle. Kaksi vuotta tehtiin kovasti töitä, jotta kassa saataisiin plusalle. Elokuussa 2019 TRE hakeutui yrityssaneeraukseen ja sen kautta talous saatiin korjattua niin, että jatko näytti valoisammalta. Mutta keväällä 2020 korona pysäytti kaupan totaalisesti ja naputteli viimeiset naulat TRE:n arkkuun. Koska olimme tehneet alusta asti TRE:tä näkyvästi, piti konkunrssistakin tiedottaa julkisesti. -Muistan varmasti loppuelämäni kun lähettelin niitä tiedotteita yhteistyökumppaneille ja medialle, että TRE:n tarina oli nyt tässä. Vaikka kokemusta oli paljon, olisi liiketoiminnanhallinta tarvinnut parempaa hoitoa. Pidin liikaa asioita omissa käsissäni ja näin isossa mittakaavassa ei oikein toimi, että se luova hulluus ja tiukka talousjohto olisi samassa työntekijässä. Nyt ymmärrän sen ja tulevaisuudessa pystyn hyödyntämään tätä. Harmittaa tietysti paljon, että jäi velkoja yritykselle, enkä halua itseäni siinä suhteessa puolustella mitenkään, mutta ei siihen voi jäädä rypemään. Se ei hyödytä ketään. Toki konkurssi ravisti myös omaa talouttani tuntuvasti, mutta uskon selviäväni.

TRE on ollut Sipilälle kova ja kallis koulu, jossa on ollut mukana myös ainutlaatuista onnistumista. Kun kolmikko joulukuussa 2015 päätti perustaa TRE:n, heillä ei ollut kuin omat säästöt. Avajaiset suunniteltiin Flow-viikonloppuun ja siitä se alkoi. Siitä syntyi yksi Suomen isoimpia designalanhankkeita, jonka kautta monet suomalaiset designerit, pienet kuin isotkin ovat saaneet valtavasti näkyvyyttä ja myyntiä. Matkalle mahtui myös hyvin onnistuneita vientihankeita kuten TREstore Japanissa, Metsä villagessa. Se jatkaa toistaiseksi toimintaansa Tokiossa lisenssiyhteistyökumppanin toimesta. -Nyt olen viisaampi, mutta en arempi. Haluan hyödyntää kaikkea oppimaani ja toimin esimerkiksi konsulttina kesällä perustetussa Glasshouse Helsinki- nimisessä yrityksessä. Glasshousen kautta pystyn jakamaan tietoa ja kokemusta designalan haasteista ja niiden voittamisesta.

ESIMERKILLISET EPÄONNISTUJAT

Esimerkilliset epäonnistujat

Kerä TEKSTI

KUVAT

Jonna Hietala

Sini Kramer Kerä kuva Jonna Hietala

Epäonnistunut vai ei? Lankakauppa Kerä väritti Tampereen katukuvaa neljän vuoden ajan. Vuosiin mahtui vaikeuksia ja voittoja, mutta ennen kaikkea onnea. Kerän vaikutukset näkyvät vieläkin kotimaisen neulekentän yhteisöllisyydessä ja tavassa toimia. Perustaja Jonna Hietala pohtii, mihin Kerä kaatui vai kaatuiko se, mitä se opetti ja mihin se hänet johdatti. Mokasiko hän yrittäjänä vai sittenkin päinvastoin? Kun suljin viimeisen kerran Kerän oven heinäkuussa 2016, Verkatehtaankadulla vihmoi vesisade, mutta minussa paistoi aurinko. Ei kirkkaalta taivaalta eikä kullankeltaisen kutsuvana, mutta se pilkahteli pilvipeitteen raoista ja muistutti, että elämässä oli muutakin kuin mustaa.Pilkahduksista kiitin asiakkaitani, heitä, jotka kokoontuivat lankakauppaani lauantaisin neulomaan,nauramaan, joskus itkemäänkin. Heitä, jotka heittäytyivät kanssani kansainvälisen neulekentän syövereihin ja auttoivat ainutlaatuisen yhteisön synnyttämisessä. Pilkahdukset olivat myös uteliasta kutkutusta: halusin katsoa, mitä seuraavan oven takana odotti. Kerän neljän vuoden ja kolmen liiketilan jälkeen oli aika kokeilla jotakin uutta. Samanlainen olo minulla oli ollut viisi vuotta aiemmin, kun jätin työni Helsingissä ja palasin Pirkanmaalle, jo toisen burn outin kokeneena ja vakavasta masennuksesta toipuvana toimituspäällikkönä. Olin työskennellyt vuosikaudet suurissa

aikakauslehdissä. Työni vaati paitsi kykyä kantaa vastuuta myös kanttia. Aloin miettiä valintojani: olisiko minusta kuitenkaan sellaisiin tai suurempiin saappaisiin, kasvaisiko minusta kyllin kova johtaja ja halusinko edes sitä. Silloin, kolmekymppisenä pienen lapsen äitinä ja toipilaana totesin, että ei. Minun paikkani oli jossakin muualla, ainakin siinä elämäntilanteessa. Sanoin itseni irti enkä tiennyt, mitä seuraavaksi tekisin. Koska olin kirjoittaja, ajattelin, että freelance-hommia kyllä riittäisi. Tyhjän päälle putoaminen omasta tahdostani on minulle tavallista: en laskeskele enkä laskelmoi, en usko sitku-elämään enkä siihen, etteivätkö asiat aina jotenkin selviäisi. Kun on kokenut pienestä pitäen kaikenlaista, kasvaa resilientiksi, oppii vapauttamaan aivonsa uhkakuvista ja jatkamaan eteenpäin, kiinnittämään huomioita hyviin asioihin.

Kun eteläisen Helsingin jugend rakennukset vaihtuivat tamperelaisiin elementtitaloihin, ikävöin kauneutta. Tampere näyttäytyi tavallisena, rumanakin, kunnes masentunut mieli jaksoi muuttua ja muistuttaa, miksi jo kolmasluokkalaisena parkanolaisena kirjoitin ainevihkooni asuvani vielä jonakin päivänä Tampereella, punatiilisessä tehdaskaupungissa, joka tarjoaa tavallisuudessaan mahdollisuuksia luoda jotakin omaa ja ainutkertaista, jotakin, jonka hyvyyttä tai huonoutta eivät määritä tietyt kaupunginosat. Kun aloin toipua, mieleeni juolahti ajatus lankakaupasta. Jonkun – kai monenkin – mielestä se oli järjetön idea, mutta minulle oma lankakauppa merkitsi haastetta ja mahdollisuutta tehdä jotakin omien arvojeni mukaisesti. Minulla ei ollut omakohtaista kokemusta kivijalkakaupan omistamisesta eikä erityisen syvää tietämystä langoistakaan: lähdin hommaan

KERÄ

harrastajan näkökulmasta. Olin neulonut aina, osasin inspiroida ja innostaa, luoda yhteisöjä. Olin perustanut neulekerhoja niin Helsinkiin kuin Tampereellekin. Ajatuksesta vierähti muutama kuukausi, kunnes kauppa konkretisoitui sopivan liiketilan myötä. Pienen pintaremontin jälkeen, 13. heinäkuuta 2012, vietimme Kerän avajaisia. En nostanut ensimmäisten kuukausien aikana palkkaa, jonkin satasen sieltä, toisen täältä. Kirjoitin ja suomensin lehtijuttuja kaupanpidon ohella. Elin perheineni pienellä ja opin taas, että onni löytyi jostakin muualta kuin pääkaupungin kenkäkaupoista. Reilun vuoden kuluttua avajaisista liiketilassamme alkoi julkisivuremontti, ja piti etsiä uusi paikka. Aloin myös odottaa toista lastani. Elämä heitteli eteeni esteitä, hyviä ja huonoja. Kesken Kerän muuton, kolmisen kuukautta ennen toisen tyttäreni syntymää, maailmani romahti, ja menetin jotakin suurta sairaudelle. Vuorottelin ison vatsani kanssa myyntitiskin takana ja sairaalavuoteen vierellä, katselin päivästä ja viikosta toiseen teho-osaston ikkunasta, miten maa peittyi lumeen.Ymmärrys uudesta, lamauttavasta tulevasta mursi osan minusta pysyvästi. Kun sen kaiken keskellä yksi pariskunta vielä parjasi keskeneräisen lankakauppani valaistusta, sain kiukunkyynelten lomasta tiuskaistua, että on tässä ollut muutakin ajateltavaa.

ESIMERKILLISET EPÄONNISTUJAT

Mutta sitten oli se muu porukka: ihmiset, jotka jatkoivat tukemistani ja kokoontuivat lankakauppaani joka ikinen lauantai, neuloivat salaa vatsassa kasvavalle vauvalleni tilkkupeittoa, leipoivat, halasivat ja hymyilivät värikkäiden vyyhtien äärellä. Asiakkaitteni kanssa kokemani yhteisöllisyys antoi voimia jatkaa, vaikka vaikeudet olivatkin vetäneet pohjamutiin. Kerä kuitenkin sinnitteli ja lopulta hyvin, mutta toimittaja ja julkaisija minussa halusi palata sanojen ja kuvien pariin. Jossakin vaiheessa syntyi ajatus lehdestä, joka tukisi langanmyyntiä. Yhden Kerä-neuleretriitin lomassa kysyin asiakkaaltani ja sydänystävältäni Sini Kramerilta, haluaisiko hän kirjoittaa reseptejä lehteeni. Parin palaverin jälkeen kirkastui idea kansainvälisestä Laine-neulelehdestä. Samoihin aikoihin minulta tiedusteltiin, lähtisinkö uudistamaan Taitoliiton lehteä. Palaset tuntuivat loksahtelevan paikoilleen, ja päätin myydä Kerän. Minulle jäi jonkin verran velkaa ja maksuhäiriömerkintä, mutta kieltäydyn häpeämästä. Ilman Kerästä ammentamaani kokemusta ei olisi Lainettakaan. Tuosta linssikeittokattilan äärellä syntyneestä lehdestä on kasvanut neljässä vuodessa yksi maailman merkittävimmistä käsityölehdistä. Olemme alkaneet kustan-

taa myös kirjoja. Ensimmäinen, 52 Weeks of Socks (suomeksi 52 x villasukat), on myynyt alle vuodessa 30 000 kappaletta ja yltäisi millä vain mittapuulla Suomen myydyimpien kirjojen kärkikahinoihin.Yrityksellämme on viisi vakituista työntekijää (tätä kirjoittaessani neuvottelemme kuudennen kanssa), lukuisia vakituisia avustajia, kaksi toimitilaa ja halu tehdä hyvää. Se, että jokin kokeilu epäonnistuu tai loppuu, voi johtua monesta asiasta. Elämä on epävarmaa, se voi päättyä sellaisenaan silmänräpäyksessä, rampauttaa kaiken, rikkoa mielen. Mutta niistäkin palasista voi rakentaa jotakin uutta. Eivätkä kaikki yritykset lopeta siksi, etteivätkö ne pärjäisi. Yrittäjälläkin on oikeus muuttua ja muuttaa elämänsä suuntaa. Minua ei enää kiinnosta, kannanko jonkun mielestä epäonnistuneen lankakauppiaan ja vieläpä mielensä murtaneen mustaa viittaa. Minua kiinnostaa, että olen voinut olla apuna, solidaarisena tukena ja turvana perheelleni, ystävilleni, kollegoilleni ja asiakkailleni. Olen saanut tehdä arvojeni mukaista työtä ja tarjota sitä muillekin. Mutta ennen kaikkea olen saanut kasvaa ja kasvattaa osaamistani. Vuosien takainen hyppy lankakerien sekaan osoittautui kullanarvoiseksi valinnaksi, vaikka välillä näyttikin joltakin muulta.

“ Eivätkä kaikki yritykset lopeta siksi, etteivätkö ne pärjäisi. Yrittäjälläkin on oikeus muuttua ja muuttaa elämänsä suuntaa.”

ESIMERKILLISET EPÄONNISTUJAT

Esimerkilliset epäonnistujat

Reino TEKSTI

KUVA

Anna Mattelmäki

Mikko Vares

Aino ja Reino -tossujen brändi reitillä Reino-brändi nousi vuonna 2009 listojen ulkopuolelta Suomen arvostetuimpien brändien joukkoon suoraan sijalle 54 (Markkinointi & mainonta). Tällä sijoituksella se oli samalla myös Pirkanmaan arvostetuin brändi. Suomalaisen Työn Liitto ja Eläköön Suomi! järjestivät äänestyksen vuonna 2012, jossa suomalaiset saivat äänestää noin sadan tunnetun tuotteen joukosta kaikkien aikojen Legendaarisimman Suomi – tuotteen. Silloin suomalaisten mielestä legendaarisempia olivat Fazerin sininen, Jopo ja Reinotossut. Reinojen legendan vahvuus ja brändin arvostus on paljolti Tuire Erkkilän ja Arto Huhtisen ansiota. Huhtinen ja Erkkilä työskentelivät Nokian Jalkineilla, Huhtinen tehtaanjohtajana ja Erkkilä tuotekehityksessä. 2000-luvun alussa yhtiö alkoi muuttaa strategiaansa ja siirtää valmistusta halvempiin maihin ja lopulta Nokian Jalkineet luopui omasta tuotannosta kokonaan. Silloin Huhtinen ja Erkkilä ostivat Aino ja Reino -tavaramerkin. Huhtinen arvelee, että joku muukin olisi voinut ostaa hyvän tuotemerkin, mutta harvalla olisi ollut osaamista omalle tuotannolle ja näkemystä brändille. Reinot olisivat todennäköisesti 20

jäänet halvemman kategorian tohveleiksi joiden valmistus olisi tapahtunut muualla kuin Suomessa. Korkea laatu ja valmistus omissa tehtaissa Suomessa oli Huhtisen ja Erkkilän tavoite ja kulmakivi uudelle yritykselle. Keskityimme suomalaisuuteen ja saimme tästä paljon hyvää julkisuutta. Tämä positiivinen näkyvyys alkoi heti näkyä markkinoilla myynnin kasvuna.

Suosion huipulla kulutusyhteisöjen kainalossa Erkkilän ja Huhtisen yritys valmisti ja myi kolme miljoonaa tohveliparia vuosina 2004 – 2019. Suosion huippu osui vuodelle 2010, jolloin Reinoja myytiin yhdeksällä (9) miljoonalla eurolla. Reinojen myynti oli viidessä vuodessa kasvanut 15-kertaiseksi ja se työllisti 60 henkilöä Suomessa. Monet tunnetut henkilöt, varsinkin muusikot suosivat Reinoja. Niitä käyttivät mm. Mariska, Juice, Kari Tapio, Topi Sorsakoski ja Ville Valo. Omia fanitossuja olivat hankkineet mm. Katri-Helena, Negative ja Nightwish. Urheiluseuroista fanitossut löytyivät lähes kaikilta Liigan jääkiekkojoukkueilta ja tietysti maajoukkueelta.

“Keskityimme suomalaisuuteen ja saimme tästä paljon hyvää julkisuutta. Tämä positiivinen näkyvyys alkoi heti näkyä markkinoilla myynnin kasvuna.”

REINO

”-Yksi hauska juttu on se, että olen tuottanut muusikoiden kanssa kymmenkunta levyä Reinon nimissä. Pari niistä myi kultalevyn verran ja yksi peräti timanttia” Reino-tossujen hurjaan suosioon oli monta syytä. Lähes kaikilla suomalaisilla on muistoja Reinoista ja ne yhdistetään kotiin, jonka suomalainen mieltää parhaaksi paikaksi olla. Tämän lisäksi Huhtinen ja Erkkilä ymmärsivät kulutusyhteisöjen vaikutuksen brändin elinvoimaan. Kestävää, pitkäaikaista muotia ja ”ilmiöitä” ei pysty rakentamaan vain markkinoinnilla. Ne syntyvät kuluttajien ja yhteisöjen tarpeista. Aino ja Reino -brändi pääsi sisälle yhteisöihin. Yhdistämällä brändin humoristiseen kisailuun ja suomalaisen kulttuurin keskeisiin arvoihin ja tekemällä yhteistyötä erilaisten yhteisöjen kanssa. Yritys tarjosi yhteisöille resursseja sekä osallistui niiden toimintaan, mutta ennen kaikkea he osoittivat arvostusta niiden toimintaa kohtaan. “-Olen pelannut, kymmeniä, jopa satoja matseja höntsyä, futista ja sählyä Reinot jalassa eli myös se on tärkeää, että olen osallistunut mahdollisimman moneen tapahtumaan". Se, että yrittäjä on itse henkilökohtaisesti mukana tempauksissa osallistujana muiden rinnalla, viestii aidosta kiinnostuksesta ja arvostuksesta.

ESIMERKILLISET EPÄONNISTUJAT

Reinojen suosion huippuvuosien jälkeen Tampereen yliopistolla tehtiin väitöskirja Reinojen suosiosta. Väitöskirjassa selvitettiin miten arkisten tuotteiden ympärille voi syntyä vahvaa yhteisöllistä toimintaa. Tutkimuksen mukaan kulutusyhteisöt voivat määrittää brändin kokonaan uudelleen ja herättää sen henkiin ilman suurta markkinointibudjettia.

Liian lujaa laatua? Kun Reinoja ja Ainoja käytettiin kotikenkinä, niiden käyttöikä oli todella pitkä ja asiakkaan tarve uusille tohveleille saattoi tulla vasta yli kymmenen vuoden päästä. Tossujen myynti kääntyi laskuun vuonna 2012. Seitsemän vuoden aikana Reinoja oli myyty kaksi miljoonaa paria. Seuraavan miljoonan parin myyntiin menikin sitten seuraavat kahdeksan vuotta. On paljon asioita mitä Huhtinen tekisi nyt toisin. ”-Strategia toimi ensimmäiset kymmenen vuotta hyvin. Perustimme yhtiön 2 500 euron osakepääomalla eli resursseja olisi pitänyt olla enemmän. Jakelutie olisi pitänyt olla monipuolisempi, kokeilimme kyllä kivijalkamyymälöitä ja nettikauppaa, mutta vastaan tuli aina lopulta markettien kilpailukyky. ” Suomessa markkinoita hallitsee monella alalla kaksi jättiläistä: SOK ja Kesko. Reinojen kohdalla se merkitsi sitä, että Citymarketit ja Prismat myivät Reinoista lähes 90 prosenttia. Haasteeksi muodostui, että toinen halusi olla markkinajohtaja ja toinen halusi tarjota asiakkailleen halvimmat hinnat. Kun myynti oli kasvussa, tämä oli hallittavissa, mutta myynnin hiipuessa ongelma suureni. Hypermarketit myivät kampanjoissaan Reinoja alle sisäänostohinnan, pahin oli vuosi 2017, jolloin toinen ketjuista piti lähes koko vuoden kestäneen alennusmyynnin, jolloin heidän myyntihintansa oli 20 –40 prosenttia alle sisäänostohinnan. Ja sehän oli tietysti toiselle ketjulle hankalaa. "-Maaliskuussa 2019 sähköpostiini tuli samana päivänä molempien keskusliikkeiden vuosiennakot. Toinen tilasi vain täydennyksiä ja toinen lopetti ostot käytännössä kokonaan. Keskustelin ketjujen ostopäälliköiden kanssa, ennakot eivät muuttuneet. Seuraavana päivänä kävin keskustelut rahoittajan ja tärkeimpien yhteistyökumppaneiden kanssa. Kolmantena päivänä tein konkurssihakemuksen",

Klassikkotuote jäi elämään, vaikka yritys kaatui Perustekijät olivat kuitenkin oikeat yritystä perustettaessa, suomalaisuus ja vastavirtaan kulkeminen toimivat. Kolme miljoonan tohveliparin myyminen Suomen pieneen markkinaan on todella kova saavutus. Se taitaa olla jopa yhdenmukaisen pukeutumisen maailmanennätys. Reinoista tuli ilmiö, se kasvoi brändituotteeksi ja lopulta se nousi samaan kategoriaan suomalaisten klassikoiden kanssa. Ne olivat parasta tässä tarinassa. Huhtisella on takanaan parinkymmenen vuoden kokemus yritysten johtamisesta, lisäksi hän on toiminut noin kymmenen vuotta kriisiyhtiöiden parissa turnaround-tervehdyttäjänä. Siksi hän ymmärtää hyvin, että yritysten lopettaminen ja konkurssit ovat oleellinen osa markkinoita. "Kansainvälisesti pörssiyhtiöiden (alasta riippumaton) keski-ikä on kymmenen vuotta. Tänään Suomessa perustetaan arviolta 100 uutta yritystä, tilastojen mukaan niistä toimii viiden vuoden päästä puolet eli 50 yritystä. Tällä viikolla Suomessa tehdään tilastollisesti 49 konkurssia (toki korona tulee lisäämään tuota määrää)", Huhtinen summaa. Vaikka Huhtisen ja Erkkilän yrityksessä Reinojen kohdalla strategia ajoi kiville, tuotemerkki jatkaa elämää toisen yrityksen toimesta. Huhtinen kertoo tyytyväisenä, että onneksi markkinamekanismi on toiminut ja lähes kaikki entiset työntekijämme ovat työllistyneet ja uudet yritykset ovat täyttäneet myös heidän entisen teollisuushallinsa Lieksassa. Finlayson osti tuotemerkin ja jatkaa omalla tavallaan Reinojen tarinaa. Finlayson valmistuttaa tossut Italiassa ja on onnistunut puolittamaan valmistushinnan. Jakelukanavana Finlaysonilla on omien liikkeiden lisäksi vain S-ryhmä, tämä on mahdollistanut Reinojen myyntihinnan noston kolmanneksella 39 euroon. Tämä konsepti ei takaa kovin suuria volyymeja, mutta parikohtaisen myynnin kannattavuus vaikuttaa hyvältä. Aika näyttää, miten he onnistuvat, sanoo Huhtinen

ESIMERKILLISET EPÄONNISTUJAT

Esimerkilliset epäonnistujat

Keidas TEKSTI

KUVAT

Anna Mattelmäki

Jonna Hietala Keitaan kuva Pasi Tiitola

Luonnonkosmetiikka keidas Tiina Toratin haave luonnonmukaisesta kosmetiikka ja kauneuspalveluputiikista toteutui Tampereella vuonna 2015. Silloin luonnonkosmetiikka ja ekokampaamot eivät olleet niin hyvin saavutettavissa ja niillä oli hieman hippimäinen leima. Toratti oli työskennellyt ekokampaajana ja meikkaajana pari vuotta ja seurannut alaa. Tarkkailtuaan hieman helsinkiläisen Jolie luonnonkosmetiikkaputiikin suosiota, Toratti vakuuttui, että Tampere tarvitsee oman luonnonkosmetiikkakeitaansa. Ja niin sai alkunsa Keidas by Lumo Aleksanterinkadulle. -Halusimme Keitaasta raikkaan ja modernin, helposti lähestyttävän paikan, ja tasavertaisen vaihtoehdon muiden kauneusputiikkien rinnalle.

Kahden vuoden ajan Keidas toimi mukavasti, mutta hiljalleen tekemistä alkoi olemaan enemmän kuin resursseja. Muutokset yrityksen kokoonpanossa muuttivat tilannetta hankalammaksi. Yrittäjän oma jaksaminen alkoi heiketä ja Toratti sai työuupumusdiagnoosin keväällä 2019. Kesällä Keitaassa tehtiin brändi-ilmeen muutos ja uudistettiin toimintoja, mutta se tapahtui kuitenkin liian myöhään. Toratti kävi tapaamassa Pirkanmaan yrityskummeja ja heidän kanssa pohdittiin mitä tehdä ja lopulta päädyttiin siihen, että tässä vaiheessa on viisainta viheltää peli poikki. Konkurssipäätöksen jälkeen kaikki asiat alkoivat edetä selkeänä prosessina. Kun pesänhoitaja alkoi tehdä työtään, Toratti oli helpottunut, kaikki rullasi protokollan

mukaan. Toratti kiittelee myös taitavaa kirjanpitäjäänsä, hänestä oli myös iso apu prosessissa. -Viikot ennen konkurssiin hakeutumista olivat elämäni vaikeimmat, joten konkurssiin hakeutuminen oli loppujen lopuksi valtavan iso helpotus. Muistan, kuinka monen kuukauden sumun jälkeen konkurssiin hakeuduttuani, pitkästä aikaa kävelin kadulla katsoen ihmisiä silmiin. Tuntui kun olisin kävellyt siellä alasti, ilman mitään salattavaa; vastaantulijat vastasivat katseeseen jotenkin hyväksyvästi. Ehkä peilasin heistä itselleni lohtua ja hyväksyntää. Että kaikki järjestyy, ja suunta on nyt vain ylöspäin. Aluksi Toratista tuntui, että oli konkurssi asian kanssa yksin ja että tietoa oli heikosti

KEIDAS

ESIMERKILLISET EPÄONNISTUJAT

saatavilla, vaikka Suomessa joka päivä noin kuusi yritystä tekee konkurssin. Mutta alkaessaan varovasti kertoa omasta tilanteestaan muille, Toratti huomasi ja hätkähti, että monet samaistuivat näihin yksinäisiin ajatuksiin ja ymmärsivät täysin, vaikkei kukaan aiheesta puhukaan. Ja siksi Toratti koki, että siitä pitää puhua.

“Konkurssi on kova koulu ja sen läpikäyminen pimeää mutta se pimeys ei ole pysyvää.”

-Silloin oli vielä päällimmäisenä epäonnistumisen tunne vaikka tiesin, etten olisi voinut tehdä enempää. Nyt näen, että tottakai elämään kuuluvat kaikki puolet. Mutta kun haasteet kohtaa niin, että on itsensä kanssa linjassa, ne eivät kaada, ne vain vahvistavat ja opettavat taas jotain uutta itsestä tai elämästä. Keväällä 2021 Toratti valmistuu LCF Life Coachiksi, sillä hänellä on vahva ja aito halu auttaa muita kirkastamaan omaa suunta elämässä. LCF Coach vahvistaa henkilön omaa potentiaalia vaikeissa tilanteissa. Omakohtainen kokemus konkurssista ja oman unelman romahtamisesta antaa hyvin perspektiiviä hahmottaa ongelmat ja ratkaisut. Toratti tekee myös soundhealing-hoitoja, sekä muita luonnonmukaisia hyvinvointipalveluja. Toratti vastasi

tämänkin ja monen aiemman DOT-lehden muotijutun meikeistä ja kampauksista. Konkurssi on kova koulu ja sen läpikäyminen pimeää, mutta se pimeys ei ole pysyvää. -Ajattelen Keitaan aikoja lämmöllä, tärkeimpänä tietenkin ihanat kohtaamiset asiakkaiden kanssa. Olen kiitollinen, että osa asiakassuhteista on olemassa edelleen, ja tapahtumien jakaminen asiakkaiden kanssa on jopa syventänyt suhdettamme. Itse opin hurjan paljon yrittäjyydestä, niin eteenpäin vieviä asioita kuin niitä, miten en ainakaan enää halua toimia. Haluan, että työssäni näkyy aito minä, ja haluan toteuttaa sielun tehtävääni yritykseni avulla. Mutta enää en tee työtä hyvinvointini kustannuksella, vaan rakennan työni niin, että elämä pysyy balanssissa. Yrittäjäsielu minussa elää ikuisesti, konkurssin jälkeenkin.

TRE

MANSEMUOTI

Mansemuoti ui vastavirtaan KUVAA JA

T YYLI

MEIKKI JA HIUKSET

Jonna Hietala

Anna Mattelmäki

Tiina Toratti

MALLIT

KUVAUSPAIK AT

Emma ja Aregash

Gusta Design ja Tampereen Maauimala

TAKKI

Vainio.Seitsonen – Big C 490€ TAKKI

LAURIJARVINENSTUDIO – Casual Jacket 450€ MEKKO

Uhana – Hug Me Softly 259€ K AUL AHUIVI

Nouki – hinta tiedusteltaessa. HOUSUT

MUKA VA – Tyyne Trousers 159€ KORVAKORUT

FAU+Hyttinen – Karkki 152€ HAAL ARI

LAURIJARVINENSTUDIO – W Jumpsuit 320€ P OOLO

Nouki – Iisi 139€ BARET TI

MUKA VA – Beata79€ KENGÄT

Palmroth – Emelie loafer 159€ TUOHISORMUKSET

Tuohimuori/Super Mukava 20€

Aregash

Emma

HAAL ARI

MEKKO

LAURIJARVINENSTUDIO – W Jumpsuit 320€

MUKA VA – Heidi Dress 249€

P OOLO

rekvisiittaa

Nouki – Iisi 139€ BARET TI

MUKA VA – Beata79€ KENGÄT

Palmroth – Emelie loafer 159€

HAT TU

Emma PAITAMEKKO

MUKA VA – Kerttu Dress 249€ HAME

Nouki – Kaarre 199€ KORVAKORUT

FAU+Hyttinen – Karkki 152€

Aregash PAITAPUSERO

MUKA VA –Kerttu 195€ NEULE

Uhana – Pursuit Jumper 239€ HOUSUT

Uhana – Tempo Pants 199€

Emma TAKKI

LAURIJARVINENSTUDIO – Casual jacket 450€ MEKKO

Uhana– Hug Me Softly 259€ K AUL AHUIVI

Nouki – hinta tiedusteltaessa. HOUSUT

MUKA VA – Tyyne 159€ KORVAKORUT

FAU+Hyttinen – Karkki 152€ KENGÄT

Palmroth – Chunky Chelsea crush 219€

Aregash TAKKI

Vainio.Seitsonen – Big C 490€ HOUSUT

MUKA VA – Heini Trousers 159€ KENGÄT

Palmroth – Chunky Red patent 215€

N O U DA O M A S I K A RT TA KO H T E E S TA

K A RT TA O N L I N E 32

designontampere.com/kartta

29 26

41 34

1 31

9 16

10 38

24 8

6 7

44 42 43 15

14 13 4 20 330

Clothes DESIGN AND CULTURE MAP OF TAMPERE

DesignOnTampere -kartta

1. NOUKI Kyttälänkatu 1, 3.krs 2. Uhana Verkatehtaankatu 8 3. Super Mukava Otavalankatu 3

– Tampereen muotoilu- ja kulttuurikartta

4. LAURIJARVINENSTUDIO Aleksanterinkatu 30 CLOTHES

LIFESTYLE

VINTAGE

GALLERIES

HOME DECOR

ARTS / CRAFTS

FOOD/DRINK

5. UNIIKIT Suvantokatu 7-9

Lifestyle

35. Museo Milavida Milavidanrinne 8

13. Luin Living Aleksanterinkatu 30

36. Sara Hildénin Taidemuseo Laiturikatu 13

14. Lina Aleksanterinkatu 28 15. PIHKA FAU Hyttinen Kehräsaari A 118

Food / Drink

Home Decor

22. Valkoinen Puu Café Aleksis Kiven katu 24

37. Taito Shop Tampere Hatanpäänvaltatie 4

23. Mokkamestarit

38. Kukkakauppa Opuntia

Verkatehtaankatu 9

Hämeenpuisto 31

24. Pyymäen Oma kahvila Tuomiokirkonkatu 30

39. Nordic Stories showroom shop Pyynikintori 4-6

25. Vohvelikahvila Ojakatu 2 26. KAHVILA RUNO Ojakatu 3

28 17

Arts/ Crafts 40. Tallipiha Kuninkaankatu 4 41. Maheka - kotimaisen käsityön kauppa Aleksis Kiven katu 10 42. Ateljeekatu Osk Kehräsaari 1

27. Korttelileipomo Tammela Pinninkatu 25

16. Kind Optical Koskikatu 7

6. PALMROTH Aleksis Kiven katu 30 7. RIIMINKA & Aleksiina Design Aleksi Kiven katu 15

17. Mansen Suutari Itsenäisyydenkatu 12 - 14 18. Nurja Oy Ilmarinkatu 35

28. Bonker Moodcourt Ratapihankatu 39 29. Olympia-kortteli Satakunnankatu 10 30. Gastropub Nordic Otavalankatu 3

10. Miela Hämeenkatu 20 11. DesignOnTampere Shop Sokos Tampere Hämeenkatu 21, 2.krs 12. Hilden Hämeenkatu 29

Vintage

Galleries

19. Vintage Garden Ilmarinkatu 9

31. Galleria Saskia Pirkankatu 6

20. Helga-Neiti Second Hand Shop Aleksanterinkatu 30

32. Galleria Rajatila Hämeenpuisto 10

21. Merkitys 2nd hand Tampere Hallituskatu 7

44. PikkuPutiikit - Handmade Tampere Kehräsaari 45. TEHDAS 108 - Luova Keskus Souranderintie 2, 37100 Nokia (kartan ulkopuolella)

8. Seele Aleksi Kiven katu 11 9. OLDIE Kauppakatu 6

43. Käsityökortteli Kehräsaaren kauppa Kehräsaari

33. Valokuvakeskus Nykyaika Kauppakatu 14 34. Galleria Ronga Rongankatu 1 C 9

TAM LOOKS

Minna 34

TAM LOOKS

Emmi

Saku Oona

Minna 55 -Kotimainen design, kierrätetty sekä teetetty. Punainen laukku on vintage Vuokkoa, musta mekko on teetetty. Takin löysin Helga-Neiti second handista. Martensit sekä musta Lumin laukku uutena.

Emmi, 39 -Tärkeää satsata laatuun ja tuen mielelläni paikallisia suunnittelijoita. KUVAT

TEKSTI

Liisa Mäkinen

Lauri Järvinen

Mekko on Dead Birds and Lionheart ja legginsit Haldin. Takki sekä kengät second hand saatuna lahjaksi.

Saku 26, Oona 28 -Mustaa, goottia ja pieniä tekijöitä. Etsy:stä tilattuja tuotteita, bändipaitoja ja ystävien tukemista. Oonalla platform -kengät, harnesit sekä chokerit aina päällä.

Turkka, 47 -Vaatteet on mun aatteet sano Maukka Perusjätkä jo 80-luvulla.

Turkka 35

TRE NY T!

Design Dinner Guy ja Maiju Peled tuovat salaiset fine dining -illalliset paikkoihin, jotka eivät mitenkään liity ruokaan. Salaiselle pop up fine dining -illalliselle pääsee osallistumaan vain kutsulla. Kutsua voi pyytää Bistro Miss Adasta Ylöjärveltä. Guyn ja Maijun ravintolassa Miss Adassa ja pop up illallisilla kaikki ruoka on lähituotantoa ja mahdollisimman ekologista. Ensimmäinen salainen illallinen vietettiin Super Mukava liikkeessä 30.10.2020.

Kuva: Anitta Vuorisola

Kulttuuritoimitus Kulttuuritoimitus.fi seuraa suomalaista kulttuurielämää Tampereen näkökulmasta. Sivustolla on noin 40 000 lukijaa joka kuukausi, ja se on julkaissut jo yli 2000 artikkelia kulttuurin tekijöistä, tapahtumista ja ilmiöistä. Elokuvien, elämäkertojen ja teatteri ensi-iltojen kritiikit ovat suosituinta sisältöä. Kulttuuritoimitus sai Vuoden kulttuuriteko 2019 -palkinnon Tampereen kaupungilta.

Gusta Design + Mirantik – Aarikkalankatu 24, Tampere. Gusta Design sekä Mirantik yhdisti vuoden 2020 alussa voimansa ja muuttivat saman katon alle Aarikkalankadulla. Osoitteesta löydät second hand -huonekaluja, Designtuotteita sekä talonpoikais antiikkia moneen makuun. Uutuutena Aarikkalankadulla toteutetaan ''Teema-Viikkoja'' säännöllisen epäsäännöllisesti – Teemat liikkuvat suunnittelijoiden, värien ja vuosikymmenien välillä. Kuva: Outi Lehtonen

Vaatepuu Laadukkaiden vaatteiden kirjasto Vaatepuu toimii Tampereella Otavalankadulla. Kivijalassa sijaitseva kaupunkilaisten yhteinen vaatekaappi on nähtävillä myös verkossa jossa uudistunut verkkopalvelu helpottaa toimimaan Vaatepuun asiakkaana. 36

Kansainvälisen neuleyhteisön suosikki nyt myös suomeksi.

Upeasti uudistunut numero 10 kaupoissa!

Tilaa tai osta omasi: lainemagazine.com/shop

VIERAILULLA VAATEKAAPISSA

LARI HALME

Vierailulla vaatekaapissa KUVAT

TEKSTI

Mikko Vares

Lauri Järvinen

Lari Halme NÄY T TELI JÄ – TAMPERE

Farkut ja t-paita ei petä. -Seuraan muotia lehdistä ja somesta. Tykkään muodista ja pukeutumisesta, mutta loppujen lopuksi olen se ‘’farkku ja t-paita’’ tyyppi. Jos suunnittelee jotain lookkia, ja se ei toimi, huomaan olevani takasin farkuissa ja t-paidassa. On kuitenkin päiviä jolloin on kiva laittaa jotain särmää, hyvin leikattu rotsi päälle ja menoks.

En ole ihminen joka sovittelee ja shoppailee -Ostan aika paljon verkosta, erilaisista mestoista. Kun tiedän omat mittani ja tyylini, niin tilaaminen on helppoa. Merkkien kirjo ei oo kauhean iso. G-Star vaatteet on aika kovassa suosiossa, niillä on uniformu/army tyylisiä vaatteita ja se sopii mulle. Farkkuja on about 30 paria ja suurin osa niistä on Gabba Denim, jota tilaan STAY HARD verkkokaupasta. Ralph Lauren Denim and Supply sekä Adrian Hammond on myös kovassa suosiossa. En ole ihminen joka sovittelee ja shoppailee. Olen fiilis ostaja, jos näen, että nyt on makeen näkönen juttu, niin mä ostan sen. Ostelen myös ulkomaan reissuilta vaatteita. Tykkään ajatuksesta että on sellaisia vaatteita, että tämä ei kävele Suomessa vastaan.

Rotsit, korut ja sneakerit. -Käyttäisin hattuja, mutta tähän päähän ei vaan sovi mikään päähine. Rotsit on mun suosikki juttu ja vaatteista mielenkiintoisinta, että niitä on paljon. Teen LHBraceletsAndChains koru-merkkiä ja käytän koruja itse koko ajan, istun sitkeästi pöydän ääressä ja teen niitä niin paljon kun on aikaa. Koruja myydään verkon kautta ja suurin osa niistä menee Italiaan, Marokkoon ja Turkkiin. 38

Jos juhliin mennään ni sitten laitetaan juhlavaa, mutta jollain tapaa kuitenkin haluan rikkoa sitä perus pukua, lisäämällä ketjuja, koruja tai huiveja. -Onneksi on ollut saman kokoinen koko aikuisiän, joten vaatteita löytyy kaikkeen. Oli kyseessä Linnan juhlat, synttärit, teknobileet tai mikä tapaus vaan niin löytyy vaatteet – myös ne bootsit.

ANNA HAHTALA

VIERAILULLA VAATEKAAPISSA

Anna Hahtala SAIR AANHOITA JA , K ÄTILÖ – NOKIA

Tyylinä vintage. Anna Hahtala rakastui vintageen jo yläasteikäisenä Rantasalmella kirpputoreilla kierrellen. -Silloin 90-luvulla kirpputoreilla myytiin aitoa vintagea paljon, 60-luvun mekot kuuluivat vahvasti tyyliini jo ylä-asteikäisenä. Kuitenkin kun olin 9-luokkalainen, muutimme Pieksämäelle jolloin tuli olo, että uudessa koulussa ja paikkakunnassa pitäisi pukeutua enemmän valtavirran mukaan. Valtavirtaa kesti Annan elämässä vuosia, mutta myöhemmin Hahtala löysi itsensä jälleen mekoissa. -Kun olin ollut kotona trikoopaidassa ja leggingseissä vuosia lasten kanssa aloin jälleen ymmärtämään tyyliä ja paneuduin silloin enemmän vintageen ja 50-lukuun. Siitä lähtien elämääni on kuulunut korkokengät, mekot sekä huulipuna.

Rakkautena mekot, huulipuna sekä Calvin Klein ‘’Eternity’’ -Jos en pukeudu, en tunne oloani minuksi. Pukeutuminen, se on sitä mitä minä olen. En lähde mihinkään verkkareissa, jos lähden lähikauppaa pidemmälle mekko on aina päällä. Huulipunaa täytyy olla aina, ilman huulipunaa tuntuu, että olen sairas. Olen käyttänyt noin 18-vuotiaasta asti Calvin Kleinin Eternity -tuoksua. Punainen huulipuna ja Eternity yhdistyy minuun automaattisesti.

Minä olen minä pukeutumisen kautta.

itselle ja voimia jaksaa vaikeiden aikojen läpi. Mummulta perityt sormukset sekä korvakorut saavat hymyilemään. Pidän mielelläni bling bling korviksia. ‘’More is More'' on aina hyvä, kaikkea täytyy olla reilusti mieluummin kuin liian vähän. Burlesque ja Pin-up -harrastukset on yhteydessä pukeutumiseen, siinähän on glamouria ja näyttävyyttä. -Elän arkea kolmen miehen kanssa, (aviomies sekä kaksi poikaa), joten saan vapaasti olla se nainen kun haluan. Poikani Sisu on henkilökohtainen stylistini. Pienenä Sisu on jo kertonut mikä äidissä on kaunista - '' kun äidillä on huulipunaa aina'' Tärkeintä on se, että jokainen menee täysin oman tyylin mukaan, eikä välitä mitä muut ajattelee. On ihana kun todella tuntemattomat ihmiset kehuvat.

Harakkana ostoksilla. -Kun vierailin noin 4-vuotta sitten Vintage Gardenissa Tampereella mukaan on tullut vahvasti myös vintage-korut. Leena ja Vintage Garden ovat korujeni salaisuus. Ongelmana tällä hetkellä on, että minun kaikki vintage-korut ei mahdu säilytykseen. Olen aina ollut täysin harakka. -Minun kokoiselle ihmiselle on haastava löytää aitoa vintagea, siksi ostan usein verkosta vaatteet sekä kengät. Onneksi on nykyään, yrityksiä jotka tekevät vintage-tyyliä uusio tuotantona.

-Minulla diagnosoitiin masennus noin kaksi vuotta sitten, ja pukeutuminen on auttanut sen yli. Se on tuonut hyvää oloa 39

VIERAILULLA VAATEKAAPISSA

MIKKO HEIKKILÄ

Mikko Heikkilä TOIMITUSJOHTA JA – TAMPERE, PISPAL A

Harkittuja hankintoja -Tilaan vaatteeni enimmäkseen verkosta, mutta tuen myös kivijalkakauppoja. Ostan vaatteita noin 2 kertaa vuodessa. Minulla on ollut sama tyyli jo pitkään, mutta viime vuosina olen kiinnittänyt entistä enemmän huomiota siihen, missä, millaisissa oloissa ja minkälaisista materiaaleista vaatteet on tehty. Eettinen ja ekologinen vaatekaappini koostuu laadukkaista tuotteista, jotka kestävät käyttöä ja aikaa. -Vaatteen elinkaaren ymmärtäminen on minulle tärkeää. Ostan vaatteita koko ajan vähemmän ja harkitummin. Pohdin ostoksilla, voinko käyttää tätä vielä 10- vuoden päästä tai olisinko voinut käyttää tätä jo 10 vuotta sitten.

IT-alan univormu - IT-alan pukeutuminen Suomessa on ollut aina melko vapaamuotoista, ja käsittääkseni lähinnä rahoitus- ja lakipuolella on ollut jonkinlainen ‘’pukukoodi’’. Huppareista muodollisempaan suuntaan mentäessä univormuna on farkut ja pikkutakki tai kauluspaita ja chinot (ehkä jonkinlainen moderni smart and casual). Kauluspaita puvun kanssa tuntuisi liian jäykältä, mutta toisaalta voisin laittaa puvun kanssa poolon tai t-paidan. En koe silti kauluspaitaa univormuna, vaan osana sopivan rentoa kokonaisuutta, sen käyttäminen on minulle täysin luontevaa.

Kotona oma AD

Väriä, kenkiä ja sukkia.

Mikon vaimo Hanna-Riikka Heikkilä työskentelee PAPU:lla AD:na ja kuosisuunnittelijana.

Rohkeus olla jotain muuta kuin puvussa kulkeva toimitusjohtaja ?

-Hanna-Riikka on huomattavasti minua räväkämpi pukeutuja ja käyttää reippaammin kuoseja ja värejä. Minulla on kyllä värikkäitä housuja ja neuleita, mutta kuosien käyttö rajoittuu sukkiin ja kesäpaitoihin. En juurikaan seuraa muotia, sillä kauppiaat kyllä tekevät sen minun puolestani. Ostan itse vaatteeni, eikä Hanna-Riikka tee ehdotuksia tai neuvo minua pukeutumisessa, mutta toki kertoo mielipiteensä kysyttäessä. Hän ei juurikaan ole vaikuttanut tyyliini, mutta hänen työnsä myötä olen altistunut keskustelulle vaatevalmistuksen ekologisesta ja eettisestä puolesta.

-Käytän nykyään enimmäkseen kuviollisia sukkia, joten ehkä ne se on minun hienovarainen tapani revitellä pukeutumisessa. Kenkien hankinnassa keskityn erityisesti laatuun, sillä hyvät kengät kestävät uudelleenpohjattuina kymmeniä vuosia. Ajoittain saan kehuja pukeutumisestani, ja siihen kiinnitetään positiivista huomiota. Olen esteetikko, ja minulla on selkeä oma estetiikan taju ja arvostan visuaalista kauneutta. Minulle estetiikkaa on kuitenkin myös vaatteen mukavuus, ja miltä se tuntuu yllä. Samoin osa fiiliksestä tulee vaatteen taustasta ja tarinasta - vaikka siitä, että vanha käsityöläinen on valmistanut housut Venetsiassa tai kengät Northamptonissa.

Aika ja paikka hallussa -Verkkareissa en lähde kaupungille, vaikka muuten pukeudun arkeen ja töihin kokolailla samalla tavalla. Nykyisin se tarkoittaa housuja ja neuletta tai kauluspaitaa. Herätessäni yleensä tiedän mihin olen menossa ja pukeudun säänmukaisesti yhteensopivaan kokonaisuuteen siten, että värit ja kankaat istuvat keskenään. Jos kokonaisuudessa on selkeä ylilyönti tai muu ”tyylivirhe”, olen todennäköisesti tehnyt sen tahallani. Jos olen jotain omaksunut Hanna-Riikan tyylistä, se on varmasti näennäisen yhteensopimattomien värien, materiaalien ja kuosien hallittu yhdistely.

Varaa pöytä näppärästi QR-koodilla.

Kerros 19

KUVAT

Liisa Mäkinen MALLIT

Kaisa Hela, Heikki Hela, Mari Turunen, Harri Hinkka T YYLI

Mari Ahonen, Lauri Järvinen VAAT TEET

LAURIJARVINENSTUDIO KENGÄT

Saint Vacant, Palmroth

Mari

MEKKO

PAITA

Twist Dress Nora - 205€

W Casual - 150€

KENGÄT

HAME

Saint Vacant - Lace-Up boot, Black, Oil-Split - 499€

P B Skirt - 135€ Heila-korvakorut 146 €, FAU Kaisa Box Bambo Multiway - 260€

Heikki PAITA

Casual 0.1 155€

Kaisa W Top 0.1 110€ Bamboo Kent 300€

HOUSUT

KENGÄT

Baggy Pants 210€

Palmlorth - Iris Sandal Red seude 175€

KENGÄT

Saint Vacant - Chelsea Boot 499€

KORVIKSET

FAU + Hyttinen Karkki-korvakorut 152 €

Harri Casual 0.2 210€ KENGÄT

Saint Vacant - Lace-Up boot, Black 499€

Mari Bamboo Milla Dress 220 €

Heikki

Harri Casual 0.2 210€

Casual 0.1 155€

Kaisa W Top 0.1 110€ Bamboo Kent 300€

HOUSUT

KENGÄT

Baggy Pants 210€

Palmlorth - Iris Sandal Red seude 175€

Saint Vacant - Lace-Up boot, Black 499€

PAITA

KENGÄT

Saint Vacant - Chelsea Boot 499€

KORVIKSET

FAU + Hyttinen Karkki-korvakorut 152 € 46

KENGÄT

Harri PAITA

B Tee 100€

Mari W Multiway 200€ Casual Shorts 155€

HOUSUT

KORVIKSET

Casual Slim Pants180€

FAU + Hyttinen – Heila-korvakorut 146 €

KENGÄT

Saint Vacant - Chelsea Boot 499€

Heikki W Casual 150€ Casual 0.2 210€

Kaisa W Top 0.1 110€ B Cardigan 250 €

HOUSUT

Casual Slim Pants 180€

Toni Pants 180€ KORVIKSET

FAU + Hyttinen Karkki-korvakorut 152 €

TOTEUTA ASUMISEN UNELMASI Kun olet ostamassa, myymässä tai rakennuttamassa, olemme mukanasi aloittamassa uutta tarinaa.

VA RAA MAKS U TON A RV I OKÄYN T I B o L KV Tam p e re | tam p e re @b o.fi | 0 4 0 8 0 8 6 0 4 5

KAIKKEA KAUNISTA ITSELLE JA LAHJAKSI Taito Shop Tampere Hatanpään valtatie 4, p. 050 598 4367 ma–pe 10–18, la 10–16

Design On Tampere

ke Ma

su a ja

olais

eleita Tampereen ia vohv Jo vuodesta 1992 pienimmäs sä

kivi

talo

ssa

puh

. (0

3) 2

TAMPEREEN VOHVELIKAHVIL A

14 4 2 2

5 w w w. v

o h v el ik a h v il a . c o m . L öy

d ät m

e id ä

sta

atu

Aito, alkuperäinen

yö

ac sF

Finlaysonin alue finlaysonin.alue

TAPAHTUMIA, KULTTUURIA JA TAIDETTA YMPÄRI VUODEN! Tule kokemaan elämyksiä. finlaysoninalue.fi

TAPAHTUMAT • DESIGN • MUSEOT • VIIHDE • RAVINTOLAT • KAHVILAT

KUVAPORTFOLIOT

1. Tänne ei tultu nukkuu 2018 Öljy ja spray-maali kovalevylle 110 x 150 cm

Maaria Jokimies Maaria Jokimies (s. 1992) on valmistunut kuvataiteilijaksi Lahden Taideinstituutista vuonna 2016. Tällä hetkellä hän viimeistelee maisteriopintojaan Taideyliopiston Kuvataideakatemiassa, Helsingissä.

2. Kesä valuu sormien lävitse 2020 Öljy, akryyli ja öljypastelli kankaalle alumiinikomposiittilevyllä 130 x 100 cm 3. Sokeripala puoliks 2019 Öljy, akryyli ja öljypastelli kankaalle 140 x 180 cm 4. Juodaan skumppa kun nähään 2019 Öljy, akryyli ja öljypastelli kankaalle 105 x 140 cm

MAARIA JOKIMIES

KUVAPORTFOLIOT

MAARIA JOKIMIES

KUVAPORTFOLIOT

1. At Your Service 1. 2009 Lasitettu kivitavara, keraaminen pigmentti korkeus 36 cm 2. Big Cap 2009 lasitettu kivitavara, keraaminen pigmentti 47 x 34 x 20 cm 3. Punaiset huivi 2009 lasitettu kivitavara, keraaminen pigmentti 43 x 54 x 19 cm 4. Punaiset kengät 2009 Lasitettu kivitavara, keraaminen pigmentti 43 x 15 x 20 cm 4. Joutsenlaulu 2018 Lasitettu posliini, kivitavara, engobe, kultalysteri 30 x 51 x 22 cm 5. Tyttö ja helmikorvakoru 2017 Lasitettu kivitavara, posliini, engobe 30 x 22 x 14 cm Teoskuvat Jouko Järvinen

MER JA HAAPALA

Merja Haapala Merja Haapala s.1958. Kuvanveistäjä, muotoilija ja keraamikko. Asuu ja työskentelee Tampereella. merjahaapala.fi

MER JA HAAPALA

KUVAPORTFOLIOT

MER JA HAAPALA

KUVAPORTFOLIOT

Vintage TEKSTI

KUVA

Leena Aalto

Elina Ylitervo

LEENA AALTO

Olen vintage-kauppias. Ollut sitä 11 vuotta. Vintage tarkoittaa vuosikertaa. Se sijoittuu monin tavoin antiikin ja second handin väliin. Antiikin ikärajana pidetään sataa vuotta. Jos yhtään mikään ihmisen valmistama tavara on satavuotias, se on yleensä ollut myös jokseenkin kestävää ja hyvää tekoa. Mutta antiikkitavaran varsinainen käytettävyys saattaa jo materiaalien luonnollisen hajoamisen vuoksi olla vähäisempää. Vaatteet ovat tästä hyvä esimerkki. Mikä tahansa käytetty tavara on puolestaan second handia. Hyvää tekoa tai ei. Käytettävyys voi siis jo suunnittelusta lähtien olla olematonta. Vintagella ikää on oltava jonkin verran, niin pitkä aika, että tuotetta voi tarkastella tarpeeksi etäältä, hieman objektiivisemmin ja nähdä sen erityispiirteet ja merkitys aikansa edustajana. Vintageen sisältyykin iän lisäksi vaatimus oman aikansa ja käyttötarkoituksensa tasokkaasta edustamisesta niin laadullisesti kuin tyylillisestikin. Vintagea leimaa merkitys. Sitä ei ole tehty turhaan tai välinpitämättömästi. Se on haluttu tehdä oman aikansa viitekehyksessä hyvin oli kyseessä loistelias iltapuku tai kovaan arkikäyttöön tarkoitetut nahkakengät. Hyvyys on tärkein oma kriteerini vintagelle. Oma intohimoni ja kunnioitukseni kohdistuu eniten juuri tähän hyvyyden pyrkimykseen. Siihen että aivan tavalliset käyttötavarat on tehty hyvin. Haluttu ja valittu tehdä hyvin. Hyvä ja hyvin tehty tavara myös tuntuu hyvältä. Sekä tekijälleen että käyttäjälleen. Toimiva eli yksinkertaisesti hyvä vanha käyttöesine ansaitsee vintage-etuliitteen ja sen tekijä ansaitsee arvostuksen vielä vuosikymmenienkin jälkeen. Vintagen hyvyyteen liittyy toki myös se, että se on hyvä ympäristölle. Kulutustottumusten suuntaaminen hyvän ja laadukkaan tavaran käyttämiseen ja uudelleen käyttämiseen säästää luonnonvaroja. Vintage-konseptissa on siis läsnä mennyt, nykyisyys ja tuleva. Mennyt laaduntarkkailun näkökulmasta, tämä hetki käytettävyyden muodossa ja tuleva luonnonvaroja säästävän ulottuvuuden vuoksi. Oma vintage-harrastukseni on alkanut kirpputoreilta. Kirpputorit ovat kierrätyksen näkökulmasta hyvä asia mutta valitettavasti nykyään näyttää siltä, että kirpputoreille ilmestyvän tavaran kiertosykli on olemattoman lyhyt. Ennen meininki oli toinen. Kirpputoreille vietiin ehkä vuosia kaapeissa olleet, jossain elämänmuutokses-

VINTAGE

sa tarpeettomaksi käyneet tavarat. Suurin ero on, että niilläkin tavaroilla oli joskus ollut käyttäjälleen merkitystä. Nykyään ajatus tuntuu olevan melko erilainen. Tai sitä ei ole. Tavaraa ostetaan ostamisen vuoksi. Ei tarpeeseen tai siksi, että tavaralla olisi ostajalleen juurikaan merkitystä. Ostettuun tavaraan ei sitouduta. Ei kannata. Helpompaa ja halvempaa ostaa uusi. Ja tästä se syntyy, eettisesti ja ekologisesti epäonnistuneen kasvun tavoitteeseen ja tuottavuuden maksimoimiseen pyrkivän epäluotettavan markkinatalouden kestämätön kehäpäätelmä. Miksi sitoutua johonkin, joka ei todennäköisesti kestä ja jota ei alunperinkään ole arvostanut edes tuotteen myyjä, valmistaja tai suunnittelija? Miksi toisaalta tehdä hyvää, kun huonokin tuntuu halvalla kelpaavan ja tuottavuus kasvaa? Kehä, olkaa hyvä. Myös tyylit kiertävät kehää. Vintage-opuksia selaillessa näkee, kuinka modernissa maailmassa kunkin vuosikymmenen henkeä on leimannut jokin tietty tyyli tai yksinkertaistaen esim. tietty helman mitta. Nämä piirteet vaihtuvat ja toistuvat taas toisessa hetkessä. Vaatteet ovat aina heijastelleet aikansa ja yhteisönsä arvoja ja yhteiskunnallisia, taloudellisia ja maantieteellisiä oloja. Ihmisen liikkuvuuden ja tiedon lisääntyessä se mitä ihmiset ostavat, mihin pukeutuvat heijastelee myös maailmanhistoriallisia tapahtumia. Nyt yhden ihmisen kokemusmaailman lähteenä on koko maailma, mutta sen lisäksi myös kuvia ja tietoja mielivaltaisesti muokkaava ja hämmentävä keinotodellisuus. Eri tapahtumia, vaikutteita, ihmisiä, tietoja, tyylejä on valtava määrä. Trendien mukana uusia ostotarpeita tupsahtelee miljoonille pikkuruudulle semmoista tahtia, ettei niistä mikään muodostu aikansa kuvaksi. Enemmän kuin jonkin tietyn tyyliperinnön olemattomuus huolestuttavaa on, että maailman pieneneminen, viestinnän ja markkinatalouden nopeus ja toisiaan kiihtyvällä tahdilla seuraavat tarpeet ovat vieneet jalansijaa laadulta, kestävyydeltä ja toimivuudelta. Merkitykseltä. Eikä vain tavaroilta vaan elämältä. Elämme vauraampaa elämää kuin koskaan ihmiskunnan historiassa. Silti tuntuu, että olemme köyhtyneet muilla tavoin ja voimme huonosti. Olemme saavuttaneet lakipisteen, jossa on havahduttava siihen, että vähemmän on itse asiassa enemmän. On aika siirtyä määrästä laatuun. Puhe laadus-

ta menee valitettavan helposti elitistiseksi pölinäksi ja pätemiseksi. Kaikilla ei ole mahdollisuutta ostaa laatua. Ei ainakaan koko ajan. Laatu sisältää usein jonkun näkemää vaivaa, aikaa, ideaa, suunnittelua, testaamista, hyviä materiaaleja. Se kaikki maksaa. Mutta usein se myös kannattaa. Monellakin tavalla. Ensinnäkin hankintaa harkitsee kun siihen pitää ehkä hetki säästää. Harkiten ostettua ja ehkä vähän säästämistäkin vaatinutta asiaa todennäköisesti myös arvostaa. Arvostus näkyy tavaran huolellisempana käyttämisenä ja huoltamisena. Laadukkaampaa myös kannattaa korjata tai korjauttaa. Laadukkaalla tuotteella on käyttöarvon lisäksi usein myös myyntiarvoa, jos se itselle käy joskus tarpeettomaksi. Joidenkin laadukkaiden käytettyjen esineiden arvo jopa nousee. Laadukas tavara pysyy kierrossa todella paljon pidempään kuin huonolaatuinen. Se, että joku on arvostanut jotain tavaraa läpi sen elinkaaren todennäköisesti lisää tai ainakin kantaa sen arvostusta eteenpäinkin. Mutta ennen kaikkea laatu on merkityksellisyyttä. Tavaran oikeanlaista arvostamista oli se halpa tai kallis. Merkityksellistä materialismia. Vintage-kauppiaana olen usein miettinyt, jääkö tästä ajasta jälkeen mitään vintagea. Mitä meidän ajastamme jää edustamaan arvojamme ja tapaamme elää? Onko omasta ajastamme jäävä vintage-tuote täysmahdottomuus, epäonnistunut konsepti? Hyviä tuotteita on ja tehdään edelleen. Ne pitää vain valita monen ei niin hyvän joukosta. Joko uutena tai käytettynä. Tämän päivän hyvyyden kriteerejä ovat myös eettisyys ja paikallisuus. Nyt laadun tarkkailun ja laadun vaatimisen vastuu on meillä kaikilla, kuluttajilla. Ja kuluttajia me ihmiset olemme ja tulemme olemaan. Kysymys on siitä mitä ja miten kulutamme, niin ettemme kuluta maapalloa ja vähäosaisempia loppuun. Ja ihan itseämmekin. Keinoja on, saumaa on. Pitää tehdä parempia päätöksi, parempia valintoja. Kuluttajien valinnat ohjaavat tarjontaa. Toisaalta itse koen ohjaavani omalla työlläni, ideoillani ja esimerkilläni myös kulutustottumuksia kestävämpään suuntaan. Samoin monet DOT:in innovatiiviset toimijat. Kehä, olkaa hyvä. Mikä kehä valitaan? On uskallettava tehdä sitä, mikä tuntuu oikealta ja merkitykselliseltä. Epäonnistumisenkin uhalla.

Leena Aalto

–Vintage-kauppias ja äiti

LEENA HALDIN

KONTIAINEN

Kontiainen Kontiainen syntyi siskoni makuuhuoneen lattialla, jolle olin lyyhistynyt tuskailemaan ideatyhjyyttäni DesignOnTampereen juhlavuoden maskotin toteuttamiseen. Sisko ehdotti erinäisiä Tampereen seudulta löytyviä olioita, joista kontiainen loksahti heti. Se kaivelee päivästä toiseen verkostoja, joista syntyy kaikkien iloksi hauskoja kukkuloita, mikä tavallaan heijastelee DOTinkin toimintaa. Kontiainen on myös aika kummallinen, mutta sympaattinen tyyppi — kuvaus, jota voi käyttää oikeastaan kestä tahansa DOT:in jäsenestä. Tavoitteenani oli piirtää maskotti, jota voisi käyttää sekä kokonaisena että osittain, jotta se olisi tilan suhteen mahdollisimman joustava. Tähtäsin siihen, että sitä voi sijoitella monin eri tavoin niin että se olisi edelleen tunnistettava, mutta myös yllätyksellinen ja tarvittaessa tarinallinen. Kontiaisen tehtävänä on herättää mielenkiintoa tai parhaimmassa tapauksessa hymy.

Leena Haldin

Kuva: Liisa Mäkinen

Kontiaisen suunnittelija Leena Haldin on tamperelainen muotoilija ja ihminen Haldin-merkin takana. Tällä hetkellä hän opiskelee Adobe-ohjelmistojen velhoksi, kehittelee uusia tuotteita omalle merkille, haaveilee yhteistyöprojekteista ja välttelee viimeiseen asti paisuneita rusinoita.

VĂ¤ritĂ¤ oma kontiainen!

B R Ä N D E J Ä

W W W

S K U

L A

K E

T A

S U O M A L A I S I A

M I E L U I S I A

E I

E P

. F I

T A