DOT #6

ILMAINEN

DesignOnTampere TA MP ERELA I N EN MU OTOILUJA KAUPUNKIKULTTUURILEHTI

FREE

06

Arjen supersankarit

Käsillä tekemisen uusi muoto

Kahvipöytäkeskustelu

Leena Haldinin rinnakkaistodellisuus sijaitsee Kalevassa S.14

Työpajat hyppysissä S.39

Korumuotoilijat pohtivat ammattiidentiteettiä S.32

PÄÄTOIMITTAJAT

Emilia Kiialainen & Merja Häikiö GRAAFINEN SUUNNITTELU JA TAITTO

Jaakko Rantanen KUSTANTAJA

DesignOnTampere ry info@designontampere.com KIRJOITTAJAT

Anne Stenros Anni Lehtonen Emilia Kiialainen Emmi Kallio Emmi Nuorgam Leena Hyttinen Mari Laaksonen Marjaana Pulkkanen Merja Häikiö Taina Laaksonen

KUVAAJAT JA KUVITTAJAT

Ashley Schulman Jaakko Rantanen Jarno Latva-Nikkola Jenni Niemelä-Nyrhinen Julia Prusi Konsta Leppänen Laura Happo Liisa Mäkinen Mira Vanttaja Teemu Mäenpää

Design On Tampere LEHTI 6 DesignOnTampere ry (DOT) muotoilee Tampereesta sympaattisen designkaupungin. Yhdistyksen energinen synergia mahdollistaa notkean toiminnan ja eloisat tapahtumat. DOT järjestää vuosittain kolme Designtoria, Tampereen design- ja arkkitehtuuriviikkoa ja julkaisee DOTputiikkikarttaa sekä DOT-lehteä. Yhdistys ylläpitää myös paikallisten suunnittelijoiden pop up -kauppaa tavaratalo Sokoksella. Pitelet kädessäsi yhdistyksen DOT-lehden kuudetta numeroa, nauti lukemastasi!

DOT-LEHDEN SÄHKÖINEN VERSIO LÖYTYY OSOITTEESTA:

www.designontampere.com/dot-lehti KANNEN KUVA

Kuvaaja: Laura Happo Malli: Aregash Forsgren Meikki ja Hiukset: Tiina Toratti, Keidas by Lumo Tyyli: Merja Häikiö Mallin vaatteet: Nouki Mallin asusteet: Vintage Garden

TEKIJÄNOIKEUS

DOT-lehti 6 kirjoittajat ja kuvaajat Kopioiminen ilman lupaa kielletty PAINOS

10000 kappaletta

DESIGNONTAMPERE.COM FACEBOOK.COM/DESIGNONTAMPERE

@DESIGNONTAMPERE

SISÄLLYS

4 5 6 7 14 18 22 24 25

Pääkirjoitus

Lehden tekijät esittäytyvät Design strategisti Anne Stenrosin tervehdys Tilan henki Liiketilat tunnelman virittäjinä

Arjen supersankareita Laserpyssypingviinien rinnakkaistodellisuus Leena Haldinin työhuoneella

Painavaa sanaa kepeissä kuoseissa Uhana Design tuo mielipiteensä vahvasti julki

DesignOnTampere-kartta

Kaupunkifragmentit Kirjailija Mari Laaksosen fragmentteja kaupungista

Näsilinna Muotikuvasarja

32 34 35 39 44 48 51

Kahvipöytäkeskustelu Korumuotoilijat Anni Lehtonen ja Marjaana Pulkkanen rupattelevat koruista ja ammattiidentiteetistä

Korkeaoktaanista lähimuotoilua Kaupunkimuotoilua Taina Laaksosen luotsaamassa Hiedanrannan kasvihuoneprojektissa

Metso-tuoteperhe Esittelyssä suunnitteluprojektin lopputuotokset pääkirjasto Metsolle

Käsillä tekemisen uusi muoto Lasi- ja keramiikkamuotoilija Leena Hyttisen kädet mullassa

Kuvaportfolio Teemu Mäenpään maalauksia

Ruuasta numeroa Emmi Nuorgamin ajatuksia tamperelaisesta ruokakulttuurista

Silmiäni nää Jarno Latva-Nikkolan sarjakuva

Merja Häikiö

Emilia Kiialainen

Merja Häikiö on viimeisen kahden vuoden ajan opiskellut uutta ammattia. Aikomuksena on soseuttaa aiemmat opinnot ja uusi ammatti maistuvaksi tahnaksi. Tällä hetkellä mieltä kutkuttavat kuivakukkataulut ja yhtenäiset asukokonaisuudet.

Emilia Kiialainen luovii ja luo koheesiota työssään DesignOnTampere yhdistyksen puheenjohtajana. Rakkaus vaatteisiin, taiteisiin ja ajatteluun virtaa vahvana. Ihastunut meditaatioon jälkijunassa.

LEHDEN PÄÄTOIMITTAJA KIRJOITTANUT ARTIKKELIN PAINAVAA SANAA KEPEISSÄ KUOSEISSA S.18-21 JÄRJESTÄNYT NÄSILINNA-MUOTIKUVASARJAN S.25-31

LEHDEN PÄÄTOIMITTAJA KIRJOITTANUT ARTIKKELIN TILAN HENKI S.7-13 JÄRJESTÄNYT METSO-TUOTEPERHE KUVAUKSET S.35-37

Identiteetti ja sulava mössö TEKSTI

MERJA HÄIKIÖ

Identiteetti on muokkautuvaa materiaalia. Siinä tietyt peruspilarit pysyvät pohjalla ja vaikuttavat identiteetin rakentumiseen koko elämän ajan. Helpottavaa on kuitenkin se, että pysyvyys on usein harhaa. Todellisuus on enemmän koko ajan käynnissä olevaa, uudelleen muotoutuvaa massaa.

Yhdistyksemme jäsen Marjaana Pulkkanen toteaa lehden sivulla, että samalla tavoin kuin hopea materiaalina on sulatettavissa uudeksi koruksi, myös itse tekijät ovat muokattavissa. Tämä pätee myös yhdistykseemme, työhömme ja meihin itseemme. Nämä kaikki ovat muokattavissa.

Kahdeksanvuotias yhdistyksemme ja kolmen-neljänkympin hujakoilla olevat jäsenemme ovat otollisessa iässä käymään keskustelua ammatti-identiteetistä. Sen vuoksi identiteetti valikoitui tämän vuoden Tampereen design- ja arkkitehtuuriviikon teemaksi. Jäsenemme ovat muun muassa valokuvaajia, muotoilijoita, vaatesuunnittelijoita ja keraamikkoja. Moni heistä toimii yrittäjänä, osa tekee töitä freelancerina ja osa opiskelee. Yhdistyksen perustajiin kuuluva vintagekauppias Leena Aalto on usein sanonut, että yhdistys toimii ikään kuin työyhteisönä, jota ei varsinaisesti omassa työssä ole saatavilla.

Korumuotoilijat Anni Lehtonen ja Marjaana Pulkkanen rupattelevat lehden Kahvipöytäkeskustelussa (s.32 ) koruista, elämästä ja ammatti-identiteetistä. He molemmat ovat liittyneet joukkoomme viimeisen vuoden aikana. Keskustelu kuvastaa erinomaisesti yhdistyksemme työyhteisön tunnelmaa, johon kuuluu asioiden kummastelua, pientä hölmöilyä, naurua, oman työn pohtimista ja uskallusta sanoa oma mielipiteensä.

4

PÄÄKIRJOITUS

Uskallan väittää, että yhdistykseen kuuluminen on vaikuttanut merkittävästi jäsentemme ammatti-identiteettiin. Ainakin omalla kohdallani sen vaikutus on ollut huima. Yhdistys on luonut mahdollisuuksia testata omia ideoita keskustelun ja konkreettisen tekemisen kautta.

Ennen kaikkea se on toiminut yhteisönä, jossa voi turista ja päästää vähän höyryjä pihalle. Mielestäni nämä kaikki ovat erittäin tärkeitä ominaisuuksia ja haluaisin niistä jokaisen säilyvän yhdistyksessämme myös jatkossa.

Jäsenemme Maisa Salonen, Roosa Mattsson ja Sofia Salmi ovat yhdistäneet PIHKA collectionin toiminnassa kädentaidot, muotoilun sekä kurssitoiminnan. Pihkan järjestämillä kursseilla on mahdollisuus oppia uuden materiaalin työstäminen. Lasi- ja keramiikkamuotoilua opiskeleva jäsenemme Leena Hyttinen tutustui yritysten kurssitoimintaan ja teki itselleen muun muassa nahkalaukun Pihkan kurssilla. Leenan mietteitä käsillä tekemisestä ja oman kurssitoiminnan suunnittelusta voi lukea artikkelista Käsillä tekemisen uusi muoto (s. 39).

Artikkelissa Painavaa sanaa kepeissä kuoseissa (s.18) jäsenemme Hanna Virkamäki ja Mira Vanttaja kertovat miten itselle tärkeitä asioita voi edistää oman yrityksen viestinnän kautta. Uhana Design kertoo ottavansa kantaa yhteiskunnallisiin asioihin yksinkertaisesti siksi, koska se on mahdollista.

En kaipaa kristallipalloa kertomaan mitä yhdistyksellemme kuuluu seuraavan kahdeksan vuoden päästä. On paljon jännempää nähdä uudelleen sulatetun massan muotoutuminen vaihe kerrallaan. Materiaali pysyy siinä kuitenkin samana. Ammattitaito, yhdessä tekeminen ja uuteen tutustuminen onnellisesti yhdessä samassa mössössä.

Lehden tekijät esittäytyvät Aregash Forsgren

Jenni Niemelä-Nyrhinen

Laura Happo

Aregash Forsgren työskentelee päivisin muodin parissa ja pelaa illat futista poikiensa kanssa. Rakastaa isoja korviksia ja värikkäitä vaatteita. Lakritsi on hänen lemppari herkku.

Jenni Niemelä-Nyrhinen on tamperelainen valokuvaaja, graafinen suunnittelija ja tutkija, joka haluaa olla mukana muuttamassa nykyistä kulutuskulttuuria kestävämmäksi. Hän uskoo, että eri tavalla kuluttamisen tuottama mielihyvä voi olla avain tarvitsemaamme muutokseen.

Tuosta nautinnosta kertoo myös juttu, jonka Jenni kuvasi tähän lehteen.

Laura Happo on valokuvaaja, jonka oli vaikea löytää itsestään tuoretta kuvaa, jossa ei poseeraisi vauvan kanssa.

Työnteko puolestaan on tällä hetkellä rentoutumista kauniiden asioiden äärellä.

Hän on ikuinen nostalgikko ja menneiden rakastaja. Siksipä lehden Näsilinna-muotikuvaukset oli kutkuttava päivä koukerotapettien ja kaakeliuunien keskellä.

KUVANNUT ARTIKKELIN KÄSILLÄ TEKEMISEN UUSI MUOTO S.39-43

KUVANNUT NÄSILINNA-MUOTIKUVASARJAN S.25-31 JA KANSIKUVAN, SEKÄ KAHVIPÖYTÄKESKUSTELUN S.32-33

Jaakko Rantanen

Liisa Mäkinen

Yli 15 vuotta mustetta paperilla ja pikseleitä näytöillä.

LEHDEN GRAAFINEN SUUNNITTELU JA TAITTO

Liisa Mäkinen on Pirkkalaan asettunut valokuvaaja, kahvin suurkuluttaja ja kilpailuhenkinen työmatkapyöräilija, joka harrastaa taideprojekteja, asioihin sotkeutumista ja lukemista. Kotona hän kasvattaa tulevaisuuden supersankareita.

Julia Prusi

KUVANNUT ARTIKKELIN ARJEN SUPERSANKAREITA S.14-15

Julia Prusi on kuvittaja-graafikko ja luontoharrastaja. Hän maalaa myös muotokuvia ja seinämaalauksia, valokuvaa, nauttii maastoretkistä ja jokavuotisista matkoista Italiaan. Näkee läpi vuoden unia perhosista. “Hyönteiskaverit” tarkoittavat hänelle sekä ötököitä että lähintä ystäväpiiriä.

MALLI NÄSILINNA-MUOTIKUVASARJASSA S.25-31

Ashley Schulman Photography came into my life when I was very young and I’ve basically gone through life with a camera in-hand.

More than photography, I’m in love with storytelling - and I believe that imagery is a fantastic means to retell and relive our human experience. I’ve lived in Finland for 8 years, from which 5 in Tampere, and I’ve always been so inspired by the creativity and enthusiasm for design that thrives here.

KUVANNUT ARTIKKELIN TILAN HENKI S.7-13

Emmi Kallio Emmi Kallio on tamperelainen kuvataiteilija, joka rentoutuu järjestelemällä komeroita. Hän innostuu pienistä jutuista ja pysyttelee mieluiten sisätiloissa. Kallion maalauksia on ollut esillä muun muassa Mäntän kuvataideviikoilla kesällä 2018.

KUVITTANUT ARTIKKELIN RUUASTA NUMEROA S.48-49

KIRJOITTANUT ARTIKKELIN ARJEN SUPERSANKAREITA S.14-15

Marika Nieminen Marika Nieminen on muodista ja estetiikasta nauttiva, ekologisemmasta tulevaisuudesta haaveileva filosofian ja yhteiskuntatieteiden opiskelija Tampereelta.

MALLI METSO-TUOTEPERHEEN KUVISSA S.35-37

Konsta Leppänen Jarno Latva-Nikkola Jarno Latva-Nikkola on tamperelainen sarjakuvantekijä, jota innostaa tällä hetkellä erityisesti kansallispuvut, perinnekankaat, kalastus, kuoleman jälkeinen elämä, veistoksien tekeminen ja petankki kaikkine lieveilmiöineen.

SARJAKUVA S.51

Konsta Leppästä viehättää tänä vuonna minimalistinen valokuvaus.

Harmi, että oma tyyli ei ole sellainen.

KUVANNUT METSO-TUOTEPERHEEN S.35-37

Tiina Toratti Tiina Toratti on ekokauneusalan yrittäjä, joka inspiroituu pitkistä maailmanparannuskeskusteluista, rauhoittuu liikkuvan veden tuijottelusta ja voimistuu naisten piireissä toisten tarinoita kuunnellen. ”Eniten iloa työssäni saan siitä, kun asiakkaan sisäinen hehku pääsee pienin askelin valloilleen. Ja että pienillä kulutusvalinnoilla voi olla iso merkitys!”

MEIKKI JA HIUKSET NÄSILINNA-MUOTIKUVASARJAAN S.25-31

5

LEHDEN TEKIJÄT

T E RV E H DYS

QUO VADIS ARKKITEHTUURI JA DESIGN? Automaatio, keinoäly, robotisaatio, data ja digitaalinen transformaatio. Tulevaisuuden maailmassa on enemmän uhkakuvia kuin mahdollisuuksia. Mikä vie työn, mikä mielekkyyden, kuka luo enää merkityksiä ja kenen etiikka on päätöksenteon pohjana? Ennusmerkkien mukaan arkkitehtuurin ja muotoilun tehtävät tulevat olemaan yhä enemmän joko erityisen kapeita asiantuntijarooleja tai sitten hyvin laajoja integraattorin, yhdistäjän rooleja. Molemmissa tapauksissa luovuus ratkaisee.

Perustyö tulee tulevaisuudessa tapahtumaan parametrisen suunnittelun avulla automaattisesti ja digitaalisesti, dataa hyödyntäen. Kokonaisuuden hahmottaminen, luovan toiminnan ydin, sen sijaan pysyy edelleen kognitiivisena. Ihmisen ajatteluun ja tunneälyyn nojaavana toimintana. Tulevaisuudessa jännitteet kasvavat. Ihminen ja kone – luovuus ja koneäly – elävä ja rakennettu ympäristö – urbaani hyvinvointi ja pahoinvointi – digi-keskeisyys ja digitaalinen detox. Tätä kaikkea leimaa mustavalkoinen joko-tai -ajattelu, joka tuottaa jyrkkiä vastakkainasetteluja. Ajattelun ja asenteiden yksipuolista joustamattomuutta.

Olemme tulevaisuuden dystopian ääressä, mutta vielä on vähän aikaa.

On aikaa vaihtaa kurssia ja vaikuttaa ympäristöön arkkitehtuurin ja muotoilun parantavin, sekä yhteisöllisyyttä rakentavin keinoin. Muotoilun tuleva tehtävä on toimia sillanrakentajana ja ottaa ihmislähtöinen, humaani askel ja toinenkin.

Anne Stenros Tekniikan tohtori, arkkitehti SAFA, Anne Stenros on kaupunkimuotoiluun ja muotoilujohtamiseen erikoistunut design strategisti. Hän on toiminut muun muassa Helsingin kaupungin ja KONE Oyj:n muotoilujohtajana.

Sen tehtävänä on katsoa moninaisuuden linssin läpi asioita ja yhdistää niitä enemmän kuin rajata.

Lähiaikoina valmistuva Uusi lastensairaala on hieno esimerkki uudenlaisesta vastuullisesta suunnittelusta, arkkitehtuurista ja muotoilusta. Ennen kaikkea se on merkittävä kannanotto ihmisen ja ihmisyyden puolesta. Eikä ainoastaan pienten potilaiden vaan kaikkien toimijoiden, omaisten, hoitajien, lääkärien, sekä palvelutyöntekijöiden näkökulmasta. Suunnitteluelementtien (tilan, valon, värien, muotojen ja materiaalien) yhteensopivuus empaattisen sisältötuotannon (palvelupolut, kohtaamiset, vuorovaikutus, yksityisyys ja yhteisöllisyys) kanssa muodostavat yhdessä transformatiivisen kokemuksen. Tunnetason elämyksen, joka tukee itse hoitotapahtumaa ja parantumista.

Eikö kaikkien tilojen, tuotteiden ja palveluiden tulisi auttaa meitä parempaan?

Arkkitehtuuri ja muotoilu jättää aina jälkensä ihmisiin, tavalla tai toisella. Meidän on aika alkaa ajatella huomista inhimillisestä lähtökohdasta. Tunnetason ratkaisuista, jotka ohjaavat teknologiaa eikä päinvastoin.

Miten sinä vaikutat ihmisten arkeen olemassaolon lähtökohdista, inhimillisistä tarpeista ja toiveista lähtien, parempaa huomista rakentaen?

Tilan henki TEKSTI

KUVAT

EMILIA KIIALAINEN

ASHLEY SCHULMAN

Anonyymin itsepalvelun ja vaihtoehtojen runsauden vastavoimana kasvaa tarve ihmisen kokoisille kokemuksille. Aidoille kohtaamisille, asiantuntevalle palvelulle ja valmiiksi rajatuille valinnoille.

Maailmalla yleistyvät myymälät, jotka muistuttavat enemmän yksityisiä ajanviettopaikkoja kuin kaupallisia liiketiloja.

Näissä myytäviä tuotteita on suhteessa vähemmän kuin tilaa oleiluun ja nautiskeluun. Tiloissa halutaan inspiroitua ja sukeltaa erilaisiin arjesta poikkeaviin kokemuksiin.

Tutustuimme kolmeen inspiroivaan liiketilaan Tampereella. Paikat tarjoavat esteettisen kokemuksen lisäksi rauhoittumista oleellisen äärelle. Tiloissa tulee kuin sivutuotteena hankkineeksi annoksen läsnäoloa ja rauhaa. Arkkitehtuuri luo puitteet erilaisille tunnelmille, mutta vielä enemmän niissä näkyy tilassa toimivien yrittäjien arvomaailmat ja mieltymykset, joita kävijät voivat asettua aistimaan..

7

TILAN HENKI

Kyttälänkatu 1, Tampere

STORE OF HOPE CONCEPT ROOM Verkkokaupan residenssi Perjantaisin Kyttälänkadun varrelle ilmestyvä ulkokyltti on ainut ulospäin näkyvä vihje Store of Hope -myymälän sijainnista. Porraskäytävän opasteet vahvistavat reitin valintaa noustessa aina rakennuksen kolmanteen kerrokseen saakka. Matkalla ylös voi ihastella viisimetristä ikkunaa, jonka keskellä porrastasanne kulkee.

Komea vanha tiilirakennus on ollut vuosia tyhjillään. Se on saanut uuden elämän Store of Hopen yrittäjien Anna Takalan ja Eeva Valopaasin ansiosta. Anna Takala johti ja kilpailutti kiinteistön mittavan saneerauksen. Rakennus on vuokrattu usean yrityksen yhteistyönä. Ylintä kerrosta hallitsee Store of Hope verkkokaupan fyysinen koti.

Yläkerrassa pariovien takaa avautuva aulatila toivottaa tulijan tervetulleeksi avaraan huoneistoon. Tilassa on kodinomaisesti keittiö ja ruokailutila, sekä olohuone ja työhuone. Luonnonvalo pääsee sisään korkeiden huoneiden lukuisista ikkunoista kerroksen molemmin puolin.

Varsinaiset houkutukset löytyvät peremmältä. Vastuullisesti tuotetut vaatteet, asusteet ja sisustustuotteet on aseteltu väljästi esille olohuoneeseen, jonka keskellä on tilaa myös sohvaryhmälle. Sovituskoppia tai kassaa ei perinteisen kaupan tapaan ole näkyvissä. Kaikki hoituu hienovaraisesti palvellen. Tilan kodinomaisuus luo airbnbmäisen shoppailukokemuksen. Mielikuvissaan voi luoda paikalle asukkaan, jonka vaatekaapilla vierailee. Kolmannen kerroksen kauppa on erisävyinen kokemus kuin kivijalkamyymälät yleensä.

“Meillä oli vahva oman tilan kaipuu verkkokauppamme tueksi. Löytämämme tilan arkkitehtuuri puhuu samaa kieltä arvojemme kanssa. Haluamme rauhoittaa asiakkaat miettimään tarpeitaan ja pääsemään irti jatkuvan kuluttamisen tarpeesta.

Shoppailua intohimona ja vaatteita rakkautena voi toteuttaa myös kestävästi. Haluamme poistaa shoppailusta turhan hälyn ja ostohysterian.

Emme halunneet tehdä myymälästä in-and-out

ANNA TAKALA JA EEVA VALOPAASI, STORE OF HOPEN OMISTAJAT. (Store of Hopen konseptimyymälän tila on vuokrattavissa erilaisiin tilaisuuksiin ja kokoontumisiin.)

8

TILAN HENKI

-läpijuoksukonseptia vaan tarjota asiakkaille ilmapiirin, jossa laatu ohittaa määrän. Tilan omintakeisuus tulee siitä ettemme ole hankkineet tänne sisustusta kertaratkaisuna, vaan päivitämme sitä ajan kanssa. Se on haastavampaa, mutta paljon palkitsevampaa. Unelmoimme paljon yhdessä ja unelmia yhdistää viehättyminen tiloista, joissa voidaan leikkiä erilaisten tunnelmien luomisella.

Tilan henki

9

TILAN HENKI

Tilan henki

10

TILAN HENKI

Verkatehtaankatu 8, Tampere

UHANA DESIGN LIPPULAIVAMYYMÄLÄ Brändikokemus Näyteikkuna piristää somistuksillaan ohikulkijoita Verkatehtaankadulla. Ikkuna rönsyilee kasveja, koruja ja kuoseja. Ulkoständin kyltti kehottaa vaihtuvilla teksteillä nauttimaan elämästä, sekä kunnioittamaan itseä ja ihmisten moninaisuutta.

Uhana Design -vaatemerkin lippulaivamyymälä sijaitsee Tampereen putiikkien ydinkeskustassa Kyttälässä. Myymälän ilme on saanut päivityksen stailisti Anna Pirkolan käsissä. Uudistuksen taustalla oli ajatus ulottaa merkin arvot ja tyyli ostokokemukseen saakka.

Pientä liiketilaa ei ole ahdettu täyteen, vaikka mallisto on laajentunut lähiaikoina vaatteista sisustukseen ja kosmetiikkaan. Seinillä kiertävät paikallisella puusepällä Matti Hännisellä ja seppämestari Jorma Dahlströmillä mittatilaustyönä teetetyt rekit ja hyllyt. Tilan keskelle on varattu tilaa samettiselle sohvalle ja marmoriselle pöytäasetelmalle. Hienovaraisesti kimaltelevilla marmoritasoilla on harkitusti aseteltuja tuotteita.

Malliston kuosin hento vaaleanpunainen sävy on vallannut myymälässä niin seinät, tasojen marmorit kuin kukatkin. Tummanvihreäksi maalattujen sormipaneelien säntillisyys, sekä raudasta taotut kalusteiden kannattimet tekevät joka nurkasta katseenkestävän ja tilaan täydellisesti istuvan. Tilan jokainen yksityiskohta puhuu samaa kieltä, puuterin punan hentoa lempeyttä ja sysisyvän vihreän sävyn voimaa.

Myymälän sisustuksen suunnittelu aloitettiin palaverilla, jossa paikalla oli koko Uhanan henkilökunta. Tärkeimmäksi tavoitteeksi nousi tarjota asiakkaalle elämys. Myymälän toivottiin luovan wow-fiiliksen. Ajatuksena oli myös, että myymälään voi tulla puhtaasti viihtymään. Sinne voi sopia esimerkiksi treffit ystävän kanssa, eikä ole kiire pois vaikka ei ostaisikaan mitään.

Uhanan tyyli oli minulle tuttua ennen myymälän sisustustyön aloittamista, mutta suunnittelun pohjatyönä tutustuin henkilökunnan lisäksi merkin brändikirjaan. Tavoitteeni oli vahvistaa eettisyydestä ja ennakkoluulottomuudesta kumpuavaa brändiä.

Yhteistyötä Uhanan kanssa leimasi innostuneisuus ja rohkeus. He jopa suostuivat tilaamaan vaaleanpunaista marmoria Italiasta asti.

ANNA PIRKOLA SISUSTUSSUUNNITTELIJA JA STAILISTI. (Artikkeli Uhana Designista lehden sivulla 18.)

11

TILAN HENKI

Ahlmanintie 29, Tampere

LILLAN HOTEL CAFÉ BUTIK Villa Viinikassa Ero äänimaisemassa, siirryttäessä keskustasta viereiseen Viinikan kaupunginosaan, on kuin olisi taittanut pidemmänkin matkan. Hiljaisuus ja kiirettömyys huokuvat Ahlmaninkadun puutaloidyllin keskellä. Se alkaa välittömästi vaikuttamaan rauhoittavasti mieleen.

Kadun varrella sijaitsevaa keltaista puutaloa ympäröi valkoinen puuaita puutarhoineen. Se edustaa samaa tyyliä, kuin alueen muut englantilaisen puutarhaideologian mukaan rakennetut omakotitalot. Rakennus on siirretty alueelle 1920-luvulla keskustasta. Entinen palvelutalo palvelee nykyisin matkailijoita Harri ja Paula Paltilan omistuksessa.

Putiikki-hotelli Lillania remontoidessa omistajapariskunta luotti omiin kokemuksiinsa siitä, mikä hotellielämyksessä on tärkeää. Intohimoisina sisustajina he ovat luoneet sisä- ja ulkotiloista harmonisen kokonaisuuden. Yksityiskohdat tarjoilevat visuaalista nautintoa, mutta jättävät tilaa myös mielelle vaeltaa ja assosioida vapaasti. Esteetikon mieli lepää siellä missä silmäkin.

Hotellin kahvilan ristikkoikkunoista avautuu puutarhamaisema kolmeen eri ilmansuuntaan luoden tilaan huvilamaista ilmettä. Paikalle voisi hyvin kuvitella myös Villa-alkuisen nimen. Sisustus on yhtä aikaa harkittu ja kodikas. Kombinaatio, jota viihtyisyys parhaimmillaan on. Miljöö on omiaan luomaan eskapismia kaupunkilomaan. Siksi myös yhä useampi paikallinen yöpyy Lillanissa. Lyhyempänä irtiottona voi hotelliin piipahtaa kahville ja unohtua sinne sopivasti useaksi tunniksi.

Halusimme luoda persoonallisen putiikki-hotellin, mikä on Suomessa harvinaisuus. Emme halunneet tehdä paikkaa, jossa on katto pään päällä ja jossa voi nukkua, vaan paikan, joka on elämys. Kaikki tuntuu ja maistuu erilaiselta riippuen siitä missä tilassa ollaan.“

HARRI PALTILA LILLANIN OMISTAJA

12

TILAN HENKI

Vaimollani Paulalla on uskomaton vaisto tilojen tunnelmien luomiseen. Haastoin Paulan visiota omallani ja siitä syntyi kombinaatio, jota Lillan nyt on. Kumpikaan ei olisi saanut tätä aikaan yksin.

Yhteinen visiomme tuli näkyväksi kun ratkaisuja tilan suhteen piti tehdä kovan paineen ja kiireen alla. On aika jännä tunne nähdä nyt visiomme realisoituneen.

Tilan henki

13

TILAN HENKI

ARJEN SUPERSANKAREITA TEKSTI

KUVA

EMMI KALLIO

LIISA MÄKINEN

Tampereelle paluumuuttanut Leena Haldin rakastaa laadukkaita neuleita, mustaa huumoria, värejä ja punk-keikkoja.

Laserpyssypingviinin, painijakoalan ja kuolaavien liskojen rinnakkaistodellisuus löytyy Tampereen Kalevasta, Ilvespuiston kupeesta. Sieltä, luomiensa hahmojen keskeltä, löytyy myös vaatesuunnittelija Leena Haldin. Urjalasta kotoisin oleva Leena nautti lapsena seurata kun äiti neuloi. Hän istui vieressä ja leikki itsekin neulovansa. Ala-asteella ahkeran piirtäjän valtasi vampyyri-innostus, joka ilmeni piirrosten lisäksi muun muassa äidin ompelemana vampyyriasuna.

- Asun käyttö ei rajoittunut ainoastaan naamiaistarkoituksiin vaan toimi lopulta myös päivittäisenä kotiasuna, Leena tunnustaa.

Leena muutti Tampereelle lukion jälkeen ja päätyi opiskelemaan vaatetusalaa Hämeen ammattikorkeakouluun. Ensimmäisen opiskeluvuoden aikana vahvistui ajatus siitä, että neuleet olivat se mihin hän halusi erikoistua. Ja kun puhe kääntyy neuleisiin, syttyy Leenan silmiin erityinen kipinä.

- Olen aivan hulluna niihin. Se on paras vaate mitä voi olla, Leena hehkuttaa.

Parhaat mahdollisuudet neuleopintoihin löytyivät Ruotsin Boråsista, jossa Leena vietti vuoden vaihto-opiskelijana. Tietotaidon lisäksi sieltä tarttui mukaan myös puoliso Jonas Hellsten. Pariskunta muutti Helsinkiin ja pisti yhdessä pystyyn oman merkin, Haldinin.

- Se oli aika lailla semmoista hyppäämistä tuntemattomaan. Emme edes tienneet, kuinka vähän tiesimme, mutta opettelimme yhdessä tekemällä, Leena kertoo.

Suunnittelutyö on alusta asti ollut Leenan vastuulla.

Markkinoinnin ammattilaisena Jonas hoiti muun muassa kontaktit jälleenmyyjiin.

14

ARJEN SUPERSANKAREITA

- Olihan se myös tosi hienoa aikaa, vaikka työhuoneella tulikin oltua koko ajan. Onneksi olimme siellä kumpikin, muuten emme olisi juuri nähneetkään, Leena muistelee yrityksen alkuvuosia.

Sittemmin Jonas on siirtynyt muihin töihin, mutta on edelleen Leenan mukaan korvaamattomana taustatukena, tunteehan hän yrityksen läpikotaisin. Leena, Jonas, kuolaavat liskot ja kumppanit muuttivat Tampereelle keväällä 2017. Helsinki oli hyvä paikka asua, mutta se ei koskaan tuntunut samalla tavalla kodilta kuin Tampere. Paluumuutosta teki täydellisen työtilojen löytyminen suosikki kaupunginosasta Kalevasta.

Haldinin mallistoissa on arvatenkin runsaasti neuleita. Vaatteita valmistetaan villasta, silkistä ja bambuneuloksesta. Leenalle on tärkeää tietää tuotannon koko kaari, missä ja miten tuotteet valmistetaan. Villat tulevat tiloilta eri puolilta maailmaa ja japanilainen langanvalmistaja, jolle laatu ja eläinten hyvinvointi on tärkeää, toimii yhdessä tuottajien kanssa ja omistaa tiloista osuudet. Neuleet valmistetaan perheyrityksessä Liettuassa. Laadukkaat materiaalit ja työn jälki ovat tärkeitä. Yksi keskeinen osa laatua on vaatteiden suunnittelutyö.

- Vaatteen täytyy tuntua hyvältä päällä. Sen käyttöä ei pidä myöskään joutua arastelemaan esimerkiksi siksi, että se on hankala pestä tai ei kestä kulutusta, Leena korostaa.

Vaatteiden kaavoitusta täytyy miettiä asiakaslähtöisesti, mutta vaatteissa ja koruissa esiintyvien hahmojen suunnittelu on Haldinilla täysin omaehtoista.

- Hahmot suunnittelen täysin itsekkäästi miettien sitä, mitä huvittaa tehdä ja mistä itse tykkään, Leena sanoo.

Elokuvat, televisio ja musiikki ovat Leenalle tärkeitä innoittajia, mutta yhtä hyvin hän saa ideoita ihmisistä, lapsuuden jutuista tai vaikka kadulla nähdystä roskasta. Leenan ”elämän flipperipelissä” vaikutteet sekoittuvat ja suodattuvat mukaan omaan suunnittelutyöhön. Vampyyriasuinen pikkutyttö ei ole kadonnut minnekään. Hän piirtelee vain vampyyrien sijaan uusia hahmoja.

- Suosikkini on yleensä aina se uusin tyyppi, mutta tämän hetken uutuus leopardit, taitaa muutenkin olla paras. Ensin oli halaajaleopardi, sitten supersankarileopardi ja lopulta vielä naapurin leopardi, kun sille tuli sattumalta sellainen urjalalainen morjestus. Semmoinen, kun kaukaa nostetaan naapurille kättä, Leena kuvailee innostuneena.

Hahmon persoona ja taustatarina syntyvät pikkuhiljaa piirtäessä. Musta huumori kiinnostaa, romanttinen söpöstely ei niinkään. Kun Leena halusi luoda linnun, siitä tuli korppikotka. Välillä lähtökohtana on jokin oma kokemus tai tuntemus.

- Se voi olla jokin kiusallinenkin juttu, jonka sitten kääntää hahmoksi ja sen kautta antaa sille luvan olla olemassa. Että musta tuntuu nyt tältä ja se on ihan ok. Haluaisin ajatella näitä hahmoja vähän sellaisina arjen supersankareina. Niiden tehtävä on osoittaa, että jokainen on hyvä juuri sellaisena kuin on. Ei ole mitään muotteja mihin pitää sopia, toteaa Leena.

Painijakoala, laserpyssypingviini ja kuolaavat liskot nyökyttelevät vieressä hyväksyvästi.

15

ARJEN SUPERSANKAREITA

GALLERIA SASKIA Syksy 2018 9.8. - 29.8.

Raija Marttinen, Reija Palo-oja, Hanna Räty

31.8. - 19.9.

Jouni Toni, Patra Luostarinen

21.9. - 10.10.

Marra Lampi

12.10. - 31.10. Vappu Johansson, Metta Savolainen 2.11. - 21.11.

Tuomo Saali, Kerttu Saali

23.11. - 12.12. Sara Hildén -akatemian opettajat

Kevät 2019

w w w. m u o t o 2 . f i

11.1. - 30.1.

Maaria Märkälä

1.2. - 20.2.

Riitta Uusitalo

22.2. - 13.3.

Merja Heino

15.3. - 3.4.

Maija ja Kristoffer Albrecht

5.4. - 24.4.

Juha Merta

26.4. - 15.5.

Ilkka Väätti

17.5. - 5.6.

SAMK Kuvataide Kankaanpää lopputyönäyttely Avoinna joka päivä klo 12-18

MUOTO2 DESIGN & MANUFACTURING Kotimainen huonekalu– ja sisustustuotebrändi

Galleria Saskia . Pirkankatu 6 . 33210 Tampere p. 03 223 0812 . galleria@tampereensaskiat.com tampereensaskiat.com fb ja twitter: Galleria Saskia

KOEAJA TAMPEREELLA

PYÖRÄILYN SESONKI MYYMÄLÄ

TA M P E R E

KUNINKAANKATU 21

KEVÄT/KESÄ

2018

KÄYTÄNNÖLLINEN, KESTÄVÄ, KAUNIS

WWW.PELAGOBICYCLES.COM

Kotimainen Pelago valmistaa laadukkaita polkupyöriä ja pyöräilytarvikkeita niin arkeen kuin vapaa-aikaan, kaupunkiin tai maanteille. Löydä omasi kattavasta valikoimastamme.

DOT-pukimo torstai 17. toukokuuta 2018 14.39.22

BEER FOOD OTAVALANKATU 10, TAMPERE

MUSIC

Painavaa sanaa kepeissä kuoseissa TEKSTI

KUVITUS

MERJA HÄIKIÖ

MIRA VANTTAJA / VISUAALINEN MATERIAALI UHANA DESIGN

Uhana Designin omistajat näkevät yrityksen mahdollisuutena tuoda esille itselle tärkeitä asioita. Vaikka yritys ottaa kantaa tärkeisiin yhteiskunnallisiin aiheisiin, itse työntekoa ei kuitenkaan saa ottaa liian vakavasti. Intuitio ja hauskuus ovat tärkeässä osassa yrityksen pyörittämisessä.

18

UHANA DESIGN

Työn tekeminen mukavien ihmisten kanssa on tärkeää Uhana Designin perustajille Mira Vanttajalle ja Hanna Virkamäelle. Jo heti ensimmäiseen liiketoimintasuunnitelmaan he kirjoittivat ylös yhden tärkeän ohjenuoran.

- Siinä lukee että työnteon tulee olla hauskaa, Hanna kertoo.

Tämän vuoksi myös malliston kaikki tuotteet ovat unisex-malleja.

- Naiseutta ei määritä mikään ulkoinen asia. Kaikki jotka pitävät toisiaan tasa-arvoisessa asemassa ja kohtelevat toisiaan kunnioittavasti, voivat olla osa tyttöjengiä, Mira kertoo.

Hanna ja Mira kävivät yhdessä yrittäjyyskurssin ennen kuin Uhana Design perustettiin marraskuussa 2012.

Kurssilla joku kommentoi, että tämä voi olla joko tosi hyvä lupaus, tai sitten ei. Aika on näyttänyt että liiketoimintasuunnitelmaan kirjattu periaate on ollut selkeästi hyvä lupaus. Uhana Design on nyt yli viisi vuotias ja tällä hetkellä yrityksessä työskentelee yhteensä kuusi ihmistä.

Yrityksen avulla kantaa ottaminen yhteiskunnallisiin asioihin on tullut tietoisemmaksi mallistojen kautta.

Hanna Virkamäen mukaan samat teemat tulevat pysymään mukana myös jatkossa.

- Ollaan huomattu että jos haluaa tehdä omaa juttua, niin se täytyy tuoda selkeästi esille ja toistaa sitä monta kertaa, jotta viesti menee perille. Ei riitä että sen sanoo kerran, Hanna sanoo.

Ystävykset tutustuivat toisiinsa opiskellessaan vaatesuunnittelua Hämeen ammattikorkeakoulussa. Oman yrityksen perustaminen tuli puheeksi, sillä vaatetusalalla ei ollut oikein tarjolla sellaisia työpaikkoja, jotka olisivat vastanneet heidän omia periaatteita.

- Isommissa yrityksissä tuotantoprosessi ei ollut tarkkaan tiedossa. Me haluttiin tietää missä tuotteet tehdään ja kuka ne tekee, Mira sanoo.

Kummallekaan ei tule mieleen sellaista aihetta mihin eivät olisi valmiita kommentoimaan myös yrityksenä, jos he kokevat asian itselle tärkeäksi. Hanna kuitenkin painottaa että he eivät halua Uhana Designin olevan sellainen yritys, joka ottaa kaikkiin asioihin koko ajan kantaa. Hän näkee vaarana maineen joka paikan huutelijana, mikä voi viedä kiinnostuksen ja keskustelun itse aiheesta hieman ohi. Yritys kiinnittää huomiota myös tyyliin, miten he nostavat asioita esille.

- Ollaan haluttu ottaa kantaa sillä tyylillä ja niillä sanoilla, jotka sopivat omaan suuhun, Hanna kertoo.

- Ja meidän tyyliin ei kuulu paatos tai sellainen vanhanajan valistus. Me ei nähdä niitä myöskään niin tehokkaina keinoina vaikuttaa, Mira jatkaa.

Molemmat olivat tuskailleet opiskeluaikana vaatetusalan epäkohtien kanssa ja halusivat tehdä asiat eri tavalla, omien arvojen mukaisesti. Yritys on aina pitänyt kiinni tietyistä periaatteista, kuten tuotannon eettisyydestä, materiaalien laadukkuudesta, sekä tuotteiden kestävyydestä myös suunnittelun osalta. Toiminnan arvot ovat pysyneet samana, mutta halu tuoda niitä vielä selkeämmin esille on vuosien varrella kasvanut.

” Kaikki jotka pitävät toisiaan tasa-arvoisessa asemassa ja kohtelevat toisiaan kunnioittavasti, voivat olla osa tyttöjengiä.

”

Uhana Design on yrityksen viestinnässä ottanut kantaa yhteiskunnallisiin asioihin, jotka he kokevat itselle tärkeiksi. Näitä ovat muun muassa tasa-arvo, sekä naisten ja seksuaalivähemmistöjen oikeudet. Yritys on tarjonnut uuden väylän tuoda heille itselle tärkeäksi kokemat asiat laajemmin julki. Eivätkä he näe syytä siihen, miksi eivät käyttäisi tätä väylää hyväkseen.

- Yrityksen kautta tavoitamme laajemman yleisön. Se on heti aivan eri mittakaavassa. On eri asia puhua pelkästään omille Facebook-kavereille, joista melkein kaikki on jo samaa mieltä asiasta, Mira tarkentaa.

Tyttöjengiä ei määritä ulkoiset asiat Uhana Design on tuonut naiseuden moninaisuutta esille Girl Gang- ja GRL PWR -mallistojen avulla. Ne juhlistavat naiseutta, mille ei ole yhtä määritelmää.

19

UHANA DESIGN

Kuluttajien kriittisyyttä tarvitaan Miran ja Hannan mukaan ei ole olemassa yhtä vastausta siihen, miten yritys voi uskottavasti tehdä mielipidekampanjan. Asiakkailla voi usein olla ristiriitaisia tunteita yhteiskunnallisesti kantaa ottaviin yrityksiin.

Molemmat tiedostavat, että vaikka ne arvot joiden puolesta kampanjoi ovat itselle aidosti tärkeitä, niin silti varmasti joku pitää sitä tekopyhänä.

- Aina kun yrityksenä tekee jotain niin siinä on kuitenkin kaupallinen lähtökohta taustalla, mikä voi välillä vaikuttaa ristiriitaiselta. Tämän vuoksi olemme paljon keskustelleet siitä miten toteutamme kampanjat, Hanna sanoo.

- Itselle tärkeiden asioiden esiin nostaminen ei voi olla mikään myyntikampanja, vaikka myynnistä menisikin jokin tietty summa hyväntekeväisyyteen, Mira kertoo.

” Ollaan haluttu ottaa kantaa sillä tyylillä ja niillä sanoilla, jotka sopivat omaan suuhun.

”

Molemmat ovat ehdottomasti sitä mieltä, että kuluttajien täytyy olla kriittisiä yrityksiä kohtaan. He myös itse ovat välillä epäileväisiä suurempien yritysten motiiveista, silloin kun niillä on jokin markkinointi- ja mielipidekampanja käynnissä. Toisaalta kummatkin ovat sitä mieltä, että ei voi myöskään suoraan ajatella isompien firmojen miettivän automaattisesti vain rahaa.

He haluavat säilyttää uskon siihen, että yritys voi tehdä asioita myös aidosti omasta halusta.

- Jotenkin kaipaa myös sitä, että asioita voi tehdä ilman taka-ajatuksia. Eikä nähdä kaikkea vaan yrityksen markkinointikeinona, Hanna sanoo.

Asiakkailta on tullut pääsääntöisesti ainoastaan hyvää palautetta kantaa ottavista mallistoista ja kampanjoista.

- Emme ole koskaan saaneet mitään pöyristyneitä asiakasviestejä, Hanna kertoo.

Mira Vanttaja uskoo, että ne jotka kokevat yrityksen kantaa ottavuuden häiritseväksi ovat hiljalleen poistuneet heidän seuraajista näiden vuosien varrella. Osa yri-

tyksen tuotteista kirjaimellisesti julistaa tyttöenergiaa, mikä ei välttämättä sovi jokaisen tyyliin. Ja vaikka kaikki asiakkaat eivät halua pukea päälleen paitaa missä julistetaan tyttöjen voimaa, he voivat kannattaa samaa asiaa ostamalla esimerkiksi merkin toisen tuotteen.

- Sama arvomaailma on meidän kaikkien tuotteiden taustalla, Hanna sanoo.

Vaikka mallistoista jää helpoiten mieleen värikkäät ja voimakkaat printit, on suunnittelussa otettu huomioon myös ne, jotka kokevat olonsa vahvaksi pukeutumalla hillitymmin.

- Kaikkien ei tarvitse pukeutua värikkääseen banaanihaalariin, vaan voi nauttia siitä omasta jutusta pukeutumalla vaikka beigeen tai kokomustaan, Mira kertoo.

- Meissä jokaisessa on omat vahvuudet, eikä se välttämättä ilmene niin että on eniten äänessä tai näkyvillä, Hanna jatkaa.

Avoimuutta ei ole koskaan liikaa Hanna kokee kantaa ottamisen yrityksen kautta ennemmin mahdollisuutena, kuin velvollisuutena. Miran mukaan jokaisen yrityksen ei tarvitse tehdä yhteiskunnallisesti kantaa ottavia kampanjoita, mutta yrityksien tulisi ottaa vastuu niiden omasta toiminnasta.

- Yritysten täytyy pitää huoli siitä, että esimerkiksi tuotantoketju on oikeudenmukainen ja että kaikille maksetaan sama palkka samasta työstä. Näiden asioiden pitäisi olla itsestäänselvyyksiä, Mira sanoo.

Molemmat toki tiedostavat, että pieni vaatetusalan yritys ei voi yksin muuttaa maailmaa. Se ei kuitenkaan riitä syyksi olla tekemättä mitään. Vaatetusalan tuotannon epäkohtia ei muutama merkki voi toiminnallaan suoraa muuttaa. Pieni yritys voi kuitenkin toimia esimerkkinä ja herättää keskustelua.

20

UHANA DESIGN

- Jos useampi merkki ottaa kantaa tuotantotapoihin, sekä korostaa omia eettisiä ja laadullisia valintoja, niin se lisää tietoisuutta ja luo painetta myös muille toimijoille, Mira kertoo.

Tuotannon epäkohtien lisäksi Hanna ja Mira ovat huolissaan asiakkaiden mielikuvista liittyen vaatteiden hintaan. He ovat törmänneet asiakkaiden ajattelevan, että pienillä merkeillä on tuotteiden hinnoissa suuret katteet, koska ne ovat selkeästi kalliimpia kuin halpoja vaatteita myyvien ketjujen tuotteet. Hanna uskoo, että ihmisten käsitys vaatteen hinnasta on muuttunut, koska halpavaateketjut ovat vääristäneet mielikuvaa hinnoista. Vaateketjujen taukoamattomat alennusmyynnit, sekä isot kansainväliset alennuskampanjat myös osaltaan vaikuttavat käsitykseen tuotteen oikeasta hinnasta. Ne antavat helposti sellaisen kuvan, että hinnoissa on niin paljon ilmaa, että niitä on kannattavaa myydä vielä huimilla alennuksilla.

- Me ei haluta laskea alennusmyyntejä katteisiin suoraan, vaan mieluummin myydään tuotteet sillä hinnalla mitä ne oikeasti maksavat, Hanna sanoo.

Uhana Design avasi heti ensimmäisen toimintavuoden aikana yksittäisen tuotteen hintaa tuomalla esiin mistä eri kuluista malliston merinovillalegginsien hinta koostuu. He olivat yllättyneitä kuinka paljon keskustelua ja kommentteja aihe kirvoitti. Molemmat kokevat tärkeäksi sen, että tuotteiden hintoja avattaisiin asiakkaille useammin ja yksityiskohtaisemmin. Samalla he tiedostavat, että se vaatii pieneltä yritykseltä paljon resursseja.

- Seuraavassa kampanjassa voitaisiin kyllä tuoda tämä asia jälleen esille ja avata yksityiskohtaisesti ainakin yhden tuotteen hintarakennetta, Hanna miettii.

Uudet tuulet ja pysyvät periaatteet Viimeisin näyte Hannan ja Miran tyttöenergiasta on tuotekehitystyön erityisammattitutkinto, josta he valmistuivat keväällä 2018. Molemmat kokevat sen olleen suuri etappi sekä henkilökohtaisesti että yrityksen kannalta. Koulutus tuli myös oikeaan aikaan, sillä yritys on kasvanut sen verran, että toimintaan on ollut pakko tehdä muutoksia.

Vuoden 2017 aikana yritykseen palkattiin kaksi uutta työntekijää. Yksi tärkeimmistä uudistuksista on ollut työnjaon selkeyttäminen. Molempien on täytynyt päästää irti tietyistä työtehtävistä. Opintojen kirjallinen lopputyö myös selkeytti heidän ajatuksia oman yrityksen suhteen.

- Sen kautta tajusi mitä kaikkea on jo saatu aikaiseksi.

Usein se on vain sellainen iso vellova massa pään sisällä, eikä aina huomaa mitkä kaikki asiat ovat konkreettisesti muuttuneet, Mira sanoo.

Moni asia on muuttunut, mutta silti moni asia on pysynyt myös ennallaan. Yritys tekee edelleen yhteistyötä samojen tuotantopaikkojen kanssa kuin yrityksen ensimmäisinä vuosina. Ja vaikka suunnitelmallisuus on korostunut entisestään yrityksen kasvaessa, eivät he ole unohtaneet intuition ja hauskuuden tärkeyttä. Alusta asti mukana kulkeneet periaatteet eivät ole kadonneet vaan pikemminkin niitä on tarkoitus korostaa entistä enemmän, koska heillä on siihen mahdollisuus.

- Me ollaan itse ajateltu niin, että mieluummin tehdään jotain kuin jätetään tekemättä, Mira kiteyttää.

” Me ollaan itse ajateltu niin, että mieluummin tehdään jotain kuin jätetään tekemättä.

”

GR L PWR 21

UHANA DESIGN

NOUDA OMASI KARTTALIIKKEISTÄ KARTTA ONLINE designontampere.com/dot-kartta

DE SIGN A ND CU LT U RE M A P OF TAMPERE

CLOTHES 1. MUKA VA Flagship Store Otavalankatu 3

DesignOnTampere -kartta

2. Uhana Design Flagship Store Verkatehtaankatu 8 3. by EMKA Clothing Store Tuomiokirkonkatu 15

–Tampereen muotoilu- ja kultturikartta

22

DESIGNONTAMPERE KARTTA

FOOD/DRINK

CLOTHES

ARTS / CRAFTS

GALLERIES

HOME DECOR

V I N TAG E

ACCESSORY

LIFESTYLE

4. INCH" Kuninkaankatu 21

HOME DECOR 12. Sisustus ID Aleksis Kiven katu 13 13. Domdom Aleksis Kiven katu 30 14. LINA Aleksanterinkatu 28

ARTS & CRAFTS

15. Taito Shop Tampere Hatanpään valtatie 4

19. Tallipiha Kuninkaankatu 4 20. Ateljeekatu Kehräsaari 1 21. Käsityökortteli - Kehräsaaren kauppa Kehräsaari 22. PikkuPutiikit - Handmade Tampere Kehräsaari

GALLERIES 26. Galleria Rajatila Hämeenpuisto 10 27. Valokuvakeskus Nykyaika Kauppakatu 14 28. Museo Milavida Milavidanrinne 8 29. Sara Hildénin taidemuseo Laiturikatu 13

VINTAGE

5. Seele Aleksis Kiven katu 11 6. Onemanband OMB Finnish Designers Boutique Hatanpään valtatie 6

ACCESSORY 16. Kraa Kraa Eyewear Verstaankatu 15 17. PIHKA collection Kehräsaari A

7. Uniikit Suvantokatu 7-9

Sammonkatu 8-10

24. Helga-neiti

30. Sitko

Aleksanterinkatu 30

Näsilinnankatu 22

25. Forget-Me-Not Aleksanterinkatu 30

31. Ravintola Muusa Satakunnankatu 10 32. Gastropub Nordic

33. Pyymäen Oma Tuomiokirkonkatu 30 34. Kahvila Runo Ojakatu 3

9. HALDIN Studio Shop Petsamonkatu 14 sisäpiha/ inner courtyard

11. KotiMai Design

FOOD / DRINK

Otavalankatu 3

8. Grillin’ Hallituskatu 22 M 18

10. Nouki Sammonkatu 7

23. Vintage Garden Ilmarinkatu 9

35. Vohvelikahvila Ojakatu 2 LIFESTYLE 18. Keidas by Lumo Aleksanterinkatu 28

36. Tullikamari = Klubi & Pakkahuone Tullikamarin aukio 2

23

DESIGNONTAMPERE KARTTA

KAUPUNKIFRAGMENTIT

Mari Laaksonen

Mari Laaksonen on tamperelainen kirjailija. Hän on julkaissut kaksi runokokoelmaa, Galleria Noesis 2013, sekä elämännielemä 2016. Tällä hetkellä hän työskentelee äänirunoteoksen parissa.

TEKSTI

MARI LAAKSONEN

askeleet sekoittuvat

et kuule omia ajatuksiasi särinä / elektroniset varoitusäänet jäätelöauton ponnahteleva melodia / kolinaa tempova ylinouseva vihellys / joitakin kalahduksia

miten äkillisesti reitit vaihtoivat paikkaa

auringossa säkenöivät metalliset pinnat sulan asvaltin tuoksu

kun muisti on aina väärässä

ei se ollut niin, ei koskaan ollut

suihkulähteeseen / sadettajaan vangittu sateenkaari miljoonan omenankukan tuoksu

aivan niin

lasten lokinkaltaiset kimeät huudot pikemminkin

kivitomua / sieraintesi limakalvoilla koiran verestävissä silmissä hiekkapilvien vaellus piinaava arvaamattomuus

miten äkisti leveäharteiset miehet laskettiin jalustoiltaan

nostettiin katse / viileän veden yli / tehtiin joitakin muistiinpanoja

eräältä väärän kuninkaan päivältä

24

KAUPUNKIFRAGMENTIT

NÄSILINNA

MUKA VA neule, Hilja 245€ KUVAT

HALDIN

LAURA HAPPO

kauluspaita / mekko, Hai hattu 225€ MALLI

NOUKI

AREGASH FORSGREN

hame, Kemut 159€ KARINA kaulakoru, Aurelia pendant 220€ PIHKA COLLECTION kengät, Aava 359€

TYYLI

MERJA HÄIKIÖ

MEIKKI JA HIUKSET

TIINA TORATTI

ARELA

KATZTUDIO

neule, Drew 495€

lasimunat, Eggs 35-40€ / kpl lasimaljakko, Mini vase 32€

HUKKAPUU rasia, Leppä 49€

KUPPITEHDAS UOMA espressokuppi, Apaja 22€

LEENA HYTTINEN keraaminen rasia, Karkkipäivä 52€

26

NÄSILINNA

ARELA neule, Drew 495€ UHANA DESIGN housut, Aamukaste 209€ PIHKA COLLECTION kengät, Sysi 359€ KARINA sormus, Aurora ring 86€ / kpl KATZTUDIO lasipallot, Ornament 12-25€ / kpl

27

NÄSILINNA

NOUKI mekko, Metsikkö 189€ VINTAGE GARDEN hattuneulat 7-14€ / kpl

NOUKI

PIHKA COLLECTION

mekko, Metsikkö 189€

kengät, Sysi 359€

ARELA

VINTAGE GARDEN

hame, Kelly 315€

hattuneulat 7-14€ / kpl

HALDIN paita/mekko, Lentävä leopardi 225€ MUKA VA housut, Hulda 159€ UHANA DESIGN aamutossut, Aamukaste 29€ MAIKI sormus, Hulahula 18€ / kp

31

NÄSILINNA

PUHUJAT

ANNI LEHTONEN Anni Lehtonen on korumuotoilija KARINA jewelleryn takana. Hän toivoo löytävänsä enemmän aikaa rentoutumiselle, mutta onnistuu aina täyttämään kaiken vapaa-aikansa uusilla projekteilla. Haaveilee omasta puutalosta, jonka pihalle voisi rakentaa pienen korupajan. Kuvassa oikealla.

MARJAANA PULKKANEN

Marjaana Pulkkanen on muotoilija ja puuhanainen korumerkki Maikin takana.

Käytännönläheinen haaveilija, tehtävien listaaja ja toisinaan myös toteuttaja. Kuvassa vasemmalla.

Kahvipöytäkeskustelu KUVA

LAURA HAPPO

Saitko puhelimes toimimaan?

Eeen... enhän mää osaa edes käyttää tätä mun kännykkää. Niinku tiedät, en oo kauheen kiinni tässä tekniikassa. Mulla vois vieläkin hyvin olla Nokian 3310. Taitaa sopia mulle sellaset simppelit asiat paremmin. Varmaan se näkyy tässä mun tekemisessä yleisestikin, enhän mä myöskään mallinna.

Toisaalta, vaikka sulla olis 3D-mallinnus paremmin hyppysissä, et varmaan kuitenkaan tekisi sen monimutkaisempia koruja.

Niin, kai mun muotoilu on loppupeleissä tiettyä selkeää tyyliä. Kai se kuvastaa myös mun luonnetta, että mää oon monessa asiassa hidas ja pohdiskeleva.

Mää taidan olla vastakohta…

Niin sää oot aika nopee sun tekemisessä. Sää teet ensin ja päätät vasta sitten.

Ja joskus huomaan, että aikaa, rahaa ja hermot meni eikä jutusta tullut mitään. No ainakin on tullut tehtyä.

Tuli jonkinlainen tuotos. Mää oon taas niin päin, et mulla menee aikaa ja rahaa eikä mitään synny valmiiks kun en osaa lyödä sitä lukkoon.

Mullahan on kohta tilanne, että on jo liikaa malleja ja ei aika riitä tehdä kaikkea. Silti mun päässä on jo uusia ideoita, joita haluaisin päästä toteuttamaan. Jostain täytyy luopua, että pystyy pitämään kaiken hallinnassa.

32

KAHVIPÖYTÄKESKUSTELU

Nyt kun rupee miettimään, niin meidän suunnittelu- ja tekemistyylit kuvastaa meitä henkilöinä tosi paljon. Sää oot aina sellanen, jolla on tsiljoona hommaa meneillään yhtä aikaa ja kun kuuntelee näitä sun tuoteideoita niin ihan sama meininki niissäkin on.

Meidän pitäisi molempien oppia toisiltamme. Ja koittaa muokata tekemistä sellaiseen suuntaan, että vois olla eniten oma itsensä.

Musta tuntuu et mää elän nyt sellaista vaihetta, että mietin asioita enempi sen kannalta mitä mää en halua. Haaveet, suunnitelmat ja ideaalit olosuhteet saattaa välillä vähän hukkua, mutta samaa asiaa voi lähestyä myös sen kautta mitä mää en halua. Esimerkiksi kun ei halua käyttää työskentelyssään voimakkaita kemikaaleja ja tekee kaiken mahdollisimman luomusti, niin sitten mallistossa ei valitettavasti ole niitä mustanpuhuvia, patinoituja koruja. Että se mitä ei halua, ohjaa myös sitä tekemistä. Valitettavasti se on myös joistain helpoista vaihtoehdoista luopumista. Mutta samalla kun luopuu, niin valitsee tilalle niitä vaihtoehtoja joiden kanssa voi ja haluaa elää.

Niin, sellasia mitkä edustaa itseä ja omaa ajattelutapaa. Mäkin saan usein kommentteja ja neuvoja että miksen tee vaikkapa koruja akryylista, mut kun se ei vaan tunnu omalta jutulta pidemmän päälle. Metallissa on kuitenkin korjauksen, kierrätettävyyden ja täysin uudeksi tuotteeksi sulattamisen mahdollisuus.

Niin ja se on myöskin tosi helpottava ja lohdullinen pointti tätä tekemistä aatellen, et jos huomaa kesken kaiken et joku juttu ei toimikaan, niin on mahdollista jättää se pois valikoimasta.

Kaiken voi sulattaa hahahaha... On muuten jännää et kumpikaan meistä ei käytä paljon koruja. Korujen käyttö on itse asiassa ollut mulle aika opeteltua, ja silti edelleen on hyvä jos tulee aamulla laitettua päälle edes korvakorut.

Varmasti työkin on osallinen tuohon käyttötottumukseen. Pajalla kun täytyy olla tosi käytännöllinen niin olen huomannut, että oon ruvennut tekemään myös paljon pelkistetympää ja käytännöllisempää tyyliä.

On tosi hienoa aina kun näkee sellasia tyyppejä, joilla on päällään useampia kaulakoruja ja sormuksia melkein joka sormessa. Se on upeeta! Ja se miten siitä myös kumpuaa sellainen rakkaus koruja kohtaan, ja miten niitä haalitaan lisää. Osa asiakkaista haluaa myös jakaa niitä tarinoita, mitä korujen taakse kätkeytyy.

Koruihin liittyy niin paljon muistoja ja tunnetta, ja sitä kautta ikään kuin voimaa.

Mä ymmärrän myös että se korujen käyttö saattaa olla tosi vaihtelevaa, niinku elämän ja tilanteiden myötä ylipäätään.

Osa asiakkaista on tosi ujoja, et ne miettii tosi tarkasti. Ne tyyliin kysyy lupaa, että voiko tätä sun hopeista sormusta käyttää samassa kädessä missä on kultainen vihkisormus. Se on musta jotenkin hämmentävää ja liikuttavaa, et miten toiset ottaa nää tuotteet ja tyylin niin vakavasti, sääntöjä kunnioittaen.

Totta. Mullekin on kommentoitu että Baby Mouse -sormus näyttää ihan kuin joltain pieneltä helmeltä, mut että onpa kiva kun se onkin simppeli hopeinen pallero. Että tavallaan tykätään edelleen siitä kullasta, krumeluurista, helmistä ja muusta arvokkaasta, mut sitten kuitenkin toivotaan et vois toteuttaa sen saman jotenkin tän hetken tyyliin luontevasti ja pelkistetysti. Ettei alleviivais sitä korujen edustamaa materialistista luksusta.

Joo mulla on tavallaan sama niissä Edge-korviksissa, et se naputtelupinta näyttää kaukaa kiiltelevän niinku pienet kivet. Ja et tavallaan niinku halutaan sitä loistoa, mut sit ollaan tyytyväisiä kun sen voi toteuttaa tommosen pienen ja simppelin kautta. Parasta on kyllä se, kun asiakkaat tulee kertomaan kuinka paljon ne tykkää niiden koruista. Aavistaakohan ne edes kuin iso asia se on meille tekijöille. Et joku oikeesti on löytäny lempikorun mallistosta. Se tuntuu tosi hyvältä. Etenkin kun mekin ollaan puhuttu et on välillä sellanen huijarisyndrooma-olo, että tuntuu kuin olis vaan hypännyt keskelle tätä kaikkea, mutta ei oikein vielä tunne oloaan varmaksi tekemisissään. Mut ehkä sekin on nyt pikkuhiljaa väistymässä sen alkukankeuden jälkeen.

Joo aika ajoin se tunne puskee pintaan. Mut sit toisaalta huomaa et tässä joutuu vaan luovimaan eteenpäin ja tekemään tosi paljon juttuja joita ei ees kuvitellu että tulis tehtyä, tai et ne edes liittyy tähän alaan. Ja samalla on hienoo et on mahdollisuus heittäytyä niihin juttuihin. Vähän niinku meidän tuotteet on uudelleen muokattavissa, niin ollaanhan mekin.

Ehkä toiset kaipaa rohkaisua, että joku sanois että kyllä sää voit käyttää. Ennen korujen käytöllä on koitettu tuoda enemmän esille omaa asemaa. Nykyisin korulla korostetaan sitä omaa tyyliä ja identiteettiä, mutta ehkä statuksen korotus korujen avulla on harvinaisempaa. Ei ole enää niin väliä mitä materiaalia ne korut ovat, kunhan ne tuntuvat omilta.

33

KAHVIPÖYTÄKESKUSTELU

KORKEAOKTAANISTA LÄHIMUOTOILUA TEKSTI

TAINA LAAKSONEN

Muotoilija ratkoo asioita toimivuuden ja empatian kautta.

Palvelumuotoilu pyrkii ymmärtämään asiakkaan tunteita.

Tuotemuotoilu etsii toimivinta ja esteettisintä ratkaisua. Informaatiomuotoilu taas helpottaa tietokokonaisuuksien ja prosessien sisällön ymmärtämistä. Kaupunkimuotoilussa on kyse asukkaiden kokemuksen parantamisesta ja sujuvoittamisesta.

Kaupunkimuotoilu voi luoda alueen, jossa asukas on oikein ymmärretty ja jonka hän voi kokea osaksi identiteettiään.

Identiteetillä tarkoitetaan kaikkea sitä millaiseksi ihminen käsittää itsensä. Tähän liittyy sekä yksilön kokemus omasta arvostaan että vuorovaikutus ja osallisuus ryhmän jäsenenä.

Kaupunginosan identiteetti muovautuu osin asukkaiden kautta, osin ammattilaisten rakentamana. Rakennetun ympäristön identiteettiä tekevät näkyväksi muotoilijat, arkkitehdit ja kaupunkisuunnittelijat.

Kaupunkien muutosprosesseissa muotoilun tulisi olla osa strategista päätöksentekoa. Kansalaiskokemuksen huomioimisesta hyötyvät myös tulevat sukupolvet. Jälkeenpäin lisättynä muotoilu jää helposti dekoraatioksi, jolla ei saavuteta yhteiskunnallisia vaikutuksia. Kaupunkien ongelmat voivat olla pirullisen mutkikkaita ja soveltuvat siten muotoilun keinoin ratkottaviksi. Muotoilijoilta ja järjestöiltä puuttuu kanavia, joiden kautta antaa kaupungin organisaatiolle tarpeeksi tietoa muotoilun mahdollisuuksista ja merkityksestä, sekä sen sosiaalisesta vaikuttavuudesta. Hyvä kaupunkisuunnittelu luo miellyttävän elinympäristön, sekä sujuvoittaa organisaatioiden sisäisiä- ja niiden välisiä prosesseja. Tarvitaan myös luovan suunnittelun ja teknisen toimen yhteisöllistä älyä.

Työskentelen parhaillaan muotoilujohtajana Valokoru-nimisessä kasvihuoneprojektissa, jossa näkyy Hiedanrannan kaupunginosan identiteetin muovautuminen. Päämääränä ovat muun muassa ekologisuus ja yhteisöllisyys. Rakennamme historiallisen Lielahden kartanon aikaisen hyötypuutarhan paikalle kierrätysmateriaaleista kahdeksan kuvioitua kasvihuonetta. Valaistuna ne muodostavat teoskokonaisuuden.

Tässä monialaisessa yhteistyössä muotoilu on osa kaikkia toimintoja. Pilotoimme kierrätysmateriaalin käyttöä osana julkista rakentamista, kaupunkiviljelyä kotouttavassa toiminnassa ja asukkaiden osallistamista suunnitteluun alusta alkaen.

Kaupunkilaisten erilaiset kulttuuritaustat tulevat näkyviksi kuvioinneissa ja valaistus sitoo rakennukset isoksi tilateosten sarjaksi. Kaupunkiviljelijöiden keskuudessa vallitsee jo hyvä

34

KORKEAOKTAANISTA

Taina Laaksonen Taina Laaksonen on kotoisin Tyrwäältä ja osaa siksi kaikkea paitsi laulaa. Laulaa yksityisesti.

Laaksonen on toiminut tuottajana Museum at the Fashion Institute of Technology’ssa ja opettajana muotoiluyliopistoissa Suomessa ja ulkomailla. Hänellä on tutkinnot muotoilun, liiketalouden ja digitaalisen kulttuurin aloilta.

Muotoilualan luottamustehtävissä toimimisen lisäksi Laaksonen tekee vapaaehtoistyötä muun muassa maahanmuuttajanaisten Womentohankkeessa.

henki. Onnistunut naapuruus tekee yhteisöistä turvallisia ja lisää kaiken ikäisten hyvinvointia. Monikulttuurisessa maailmassa tämä on huipputärkeää.

Suunnitteluprosessissa on tarvittu arkkitehtuurin, muotoilun ja kaupunkisuunnittelun asiantuntemusta, sekä julkisen sektorin ja yritysten verkostoja. Luovien yhteisöjen johtaminen on palkitsevaa työtä silloin kun kaikilla on sama päämäärä, yhteistyöhalua ja huumoria. Oman kokemukseni mukaan selvästi erilaisilla luovilla aloilla toimivien ihmisten, esimerkiksi käsityöläisten ja digitaalisen taiteen edustajien, on helppo löytää hyvä yhteistyö. Monikulttuurisuus, osallistaminen ja yhteiskehittely lisäävät prosessin vaikeusastetta. Kokeellisetkin muotoiluprojektit pitää johtaa ammattimaisesti. Onnistumista edistää yhteinen visio ja strategia, selkeät tavoitteet, aikataulut, resurssit ja budjetti. Seuranta on myös oleellista. Tilannejohtamistakin tarvitaan. Sopivassa kohdassa on kyettävä improvisoimaan. Epävarmuuden sietokyky on pilottiprojekteissa aina kovaa valuuttaa.

Hiedanrannan Valokorussa pyritään korkeaoktaaniseen lähituotantoon, missä tekijöiden erityisosaaminen ja tietotaito otetaan käyttöön. Esimerkiksi kierrätysmateriaaleista tehdään muotoilun keinoin luksusta. Taitavien rakentajien avulla arkinen viljely-ympäristö saa korun merkityksen ja muodon. Muotoiluprojektien yhteiskunnallisia ja sosiaalisia vaikutuksia ei ole ihan yksinkertaista arvioida ja osa mittareista puuttuu. Valokorua varten tein Managing design projects with societal impact -mallin. Mittaan sen avulla tässä rakennetussa mikroympäristössä havaittuja yhteiskunnallisia, kulttuurisia ja taloudellisia vaikutuksia kahden vuoden ajan. Tukeeko tilasuunnittelu, esimerkiksi kulkureitit, yhteisön muodostumista ja vuorovaikutusta? Tuntevatko viljelijät kasvihuoneet omikseen ja syntyykö hyvää naapuruutta? Herättääkö kasvihuonealue laajempaa kiinnostusta ja koetaanko se arvokkaana lisänä ympäristössä?

Urbaani aikakausi lisää kilpailua omaleimaisuudesta kaupunkien välillä. Aihe on erityisen ajankohtainen nyt kun Tampere hakee Euroopan kulttuuripääkaupungiksi. Oikeasti kaupunkien vetovoima ei synny tunnelien määrästä vaan aitoudesta.

Olisipa ollut hienoa jos Tampere olisi pestannut muotoilujohtajan ennen isojen rakennushankkeiden alkua. Ajatelkaa miten komea olisi vaikkapa käsityönä tehty julkisivumateriaali uudessa jäähallissa. Rohkeus ja kotoperäisyys kunniaan!

MetsoTuoteperhe DesignOnTampere yhdistyksen jäsenet toteuttivat yhteisöllisenä suunnitteluprojektina pääkirjasto Metsolle oman tuoteperheen. Tuoteperheen muoto- ja kuvamaailma sai innoitteensa pääkirjasto Metson omintakeisesta arkkitehtuurista.

KUVAT

KONSTA LEPPÄNEN MALLI

MARIKA NIEMINEN

TYYLI

EMILIA KIIALAINEN MEIKKI

TIINA TORATTI VAATTEET

MUKA VA

Metso- tuoteperhe sisältää koruja, nahkalaukun, huivin ja muistikirjan.

Tuotteet suunniteltiin vastaamaan kirjaston eri tarpeisiin; työntekijöiden käyttöön, yrityslahjoiksi sekä kirjaston asiakkaiden ostettaviksi. Muotoilija Emilia Kiialainen suunnitteli tuotesarjan pohjalle yhtenäiset kuosit nimeltään Metso ja Avoin kirja. Tuotteiden suunnittelusta ja valmistuksesta vastasivat yhdistyksen jäsenyritykset Nouki, PIHKA collection ja Uhana Design.

Metso-kuosin lintuhahmo on rakennuksen yläperspektiivistä luonnosteltu näkymä. Se on saanut kuosina kukkamaisen muodon.

Nouki-merkin korvakoruissa Metsolintuhahmo on painettu vanerin molemmin puolin.

36

METSO

Avoin kirja-kuosi kuvastaa rakennuksessa toistuvia metallisia kaaria. Ne reunustavat kirjaston ovia ja ikkunoita. Graafisena kuviona kaaret muistuttavat avointa kirjaa, joka istuu luontevasti kirjaston tematiikkaan. Tuoteperheeseen kuuluu muistikirja Metso- ja Avoin kirja-kuoseilla.

PIHKA collectionin laukussa kaareva muoto on laserpoltettu nahan pintaan.

Uhana Designin korusetissä linnun siiven kertaantuminen tuo runsautta profiiliin.

37

METSO

Taito Shopista kotimaiset vaatteet, myssyt, huivit, lahjatavarat, Tampere-tuliaiset ja neulelangat.

Taito Shop Tampere Hatanpään valtatie 4 p. 03 2251 415

ma-pe 10-18 la 10-15 taitoshoptampere

Leena Hyttinen Kirjoittaja on tamperelainen lasi- ja keramiikkamuotoilija ja kääntäjä, sekä Muotoiluosuuskunta Pinkan perustajajäsen.

KÄSILLÄ TEKEMISEN UUSI MUOTO TEKSTI

KUVAT

LEENA HYTTINEN

JENNI NIEMELÄ-NYRHINEN

Käsien upottaminen multaan tuntuu juurevalta ja vie muistoissa kuralätäköissä leikkimisen riemuun. Ja vaikka villalanka kaihertaa välillä sormea, neulomisen rytmi juoksuttaa kierros kierrokselta ajatuksia eteenpäin. Materiaalisuus ja käsillä tekeminen kuuluvat oleellisesti ihmisyyteen. Ne antavat välineitä rentoutumiseen ja ajatteluun.

39

KÄSILLÄ TEKEMISEN

Eri opistojen järjestämät kurssit ovat olleet yli sadan vuoden ajan käsityön- ja taiteenharrastajille hyvä väylä toteuttaa omaa luovuutta. Tarjolla on niin yksittäisiä tunteja kuin koko lukuvuoden mittaisia kokonaisuuksia, joilla innokkaimmat käyvät vuodesta toiseen. Viime vuosina näiden perinteisten toimijoiden rinnalle on noussut yhä näkyvämmin myös muotoilijoiden, taiteilijoiden ja liikkeenharjoittajien järjestämiä työpajoja.

Tamperelaisille työpajoja tarjoavat muun muassa käsityönä tehtäviin nahkatuotteisiin erikoistunut PIHKA collection ja kaktuksistaan tunnettu Kukkakauppa Opuntia. Pihka on pitänyt työpajoja kenkien, laukkujen ja muiden pientuotteiden valmistamisesta lähes koko toimintansa ajan vuodesta 2013 lähtien. Keväällä neljä vuotta täyttänyt Opuntia puolestaan aloitti kokedama-kurssit vuosi sitten. Itse olen käynnistämässä keramiikan työpajatoimintaa Muotoiluosuuskunta Pinkassa työhuonekaverini Anne Kuntolan kanssa. Sen vuoksi lähdin selvittämään, millaisia työpajat ovat osallistujan silmin ja miltä tuntuu työstää itselle vieraampaa materiaalia.

Nahkavuotia ja kuohuviiniä Tutustumismatkani työpajoihin alkaa PIHKA collectionin kurssista, jossa valmistetaan Agata-kirjekuorilaukku.

Kurvaan pyörälläni Kehräsaaren tunnelmalliselle aukiolle kesäkuisena lauantaina hieman ennen yhtätoista ja huomaan, että Pihkan oven edustalla odottelee jo pari muutakin osallistujaa. He kuuluvat seitsemän hengen ystäväporukkaan, joka on varannut laukkukurssin 30 vuotta täyttäneen Heidi Kortesluoman kunniaksi.

Pihkan mukaan useimmat työpajoihin osallistuvat harrastavat käsitöitä tai ovat ainakin erittäin kiinnostuneita kädentaidoista. Tämänpäiväinen porukka ei ole poikkeus. Käsityöt ovat etenkin päivänsankarin harrastus, mutta myös muut sanovat olevansa ehdottomasti käsillä tekijöitä. Eikä sitä käy kiistäminen, kun kuulee, että joukko koostuu hammaslääkäreistä ja kirurgisesta sairaanhoitajasta. Pihkan Maisa Salonen julistaakin heti hymyssä suin, että nyt ei sitten ole niin millintarkkaa.

Kurssi lähtee tehokkaasti käyntiin. Toinen ohjaaja Miia Ylinen esittelee meille käytettävissä olevia kasviparkittuja vuotia. Hypistelemme kaikki yhdessä värivaihtoehtoja, kurkkaamme valmiita tuotteita ja mietimme, mikä olisi itselle paras väri. Lopulta jokainen löytää mieleisensä. Valintoja tulee eteen myöhemminkin, kun mietitään nahkaan yhdistettävien metalliosien ja ompelulangan väriä. Tällainen tuotteiden muokkaaminen oman maun mukaisiksi onkin tärkeä houkutin osallistua yritysten järjestämille kursseille.

Varsinainen työ alkaa laukun leikkaamisella vuodasta kaavan avulla. Kaavan lisäksi tarvitaan hopeakynää, mattoveistä ja metalliviivainta. Hyvän leikkausasennon ja ennen kaikkea oikean voiman löytäminen on aluksi vaikeaa tottumattomalle. Suustani pääsee pari ähkäisyä, kun ote luistaa ja veitsi viiltää nahkaan pienen mutkan.

Mutta kuten Maisa lohduttaa, jokaiseen työhön tarvitaan ainakin yksi kauneusvirhe. En ole ainoa, jota leikkaaminen hieman jännittää. Henrika Niemi tutkailee hopeakynällä piirtämäänsä mallia viivain käsissään ja kysyy sitten, leikataanko kaavassa oleva kaari ”ihan vain tunteella”. Pihkan Maisa vahvistaa, että näin tehdään.

Tarvitaan vakaata kättä, ja sellainen Henrikalta löytyy.

Olkaremmin leikkaus vaatii yhteistyötä, sillä isoa vuotaa täytyy tukea ja liikutella leikkuria vedettäessä. Pari löytyy helposti ja neuvoja jaetaan auliisti. Kurssi tuntuu myös sosiaaliselta tapahtumalta, vaikka kaikki keskittyvät ennen kaikkea käsillä olevaan tehtävään. Tunnelma on ystävällisen toimelias. Meitä on pienessä tilassa kahdeksan henkeä, mutta sopu sijaa antaa, kun vaihdamme paikkoja työvaiheesta toiseen eri huoneiden välillä.

Noin neljän tunnin tiiviin työskentelyn jälkeen posket jo punoittavat ja ompelun jäljet näkyvät käsissä, mutta se ei haittaa. Päinvastoin. Ympäriltäni kuuluu iloinen puheensorina, kun ystävykset esittelevät toisilleen töitään Pihkan tarjoamat kuohuviinilasilliset kädessään. Kuulen jonkun huokaavan, miten ihana laukusta tuli, kun itse vedän omaani vielä viimeisen solmun.

Päivänsankari Heidi poistuu paikalta silmät naurusta tuikkien selvästi tyytyväisenä saamaansa lahjaan. Itse alan haaveilla kenkäkurssille osallistumisesta.

” Noin neljän tunnin tiiviin työskentelyn jälkeen posket jo punoittavat ja ompelun jäljet näkyvät käsissä, mutta se ei haittaa.

”

Maailmanympärysmatkoja sammalella Laukkukurssin jälkeen on vuorossa Kukkakauppa Opuntian kokedama-kurssi. Menen keskiviikkoiltana paikalle odottavin mielin ja löydän viherkasvitaivaasta sen omistajien Elina ja Jussi Kosken lisäksi toisen etuajassa tulleen kurssilaisen, Annukka Lohkon. Pöydälle on aseteltu meitä varten konvehteja ja pikkuleipiä, mutta emme malta tarttua tarjontaan vaan ihastelemme ennemmin liikkeen kasveja.

Kolmannen kurssilaisen, Satu Hellströmin, saavuttua paikalle Opuntian kokedama-osaaja Jussi pohjustaa työpajan kertomalla lyhyesti istutustavasta. Nämä niin sanotut köyhän miehen bonsait keksittiin Japanissa 1600-luvun alussa. Nimi tarkoittaa suoraan käännettynä sammalpalloa, jollaiseen kasvin juuret istutetaan. Alun perin kokedamoja pidettiin pöytätasoilla erilaisissa alusastioissa, mutta nykyään ne ripustetaan usein ikkunan eteen. Kasvit viihtyvät pallossaan ja voivat kasvaa siinä komean kokoisiksi.

Seuraavaksi Jussi näyttää, miten kokedaman tekeminen tapahtuu vaihe vaiheelta, ja me seuraamme toimenpiteitä tarkkaavaisesti. Tehtävä ei vaikuta ollenkaan mahdottomalta, etenkin kun valmistelutyöt kuten sammalen kostutus ja puhdistus sekä istutusmullan sekoitus on tehty meille etukäteen valmiiksi.

Ensimmäinen ja vaikein tehtävä on jälleen valinta. Jussi kertoo, että melkein minkä tahansa kasvin voi istuttaa kokedamaksi, niin ulos kuin sisälle. Liikkeessä on esillä muun muassa kaktuksista, pelargonioista, peikonleh-

41

KÄSILLÄ TEKEMISEN

distä, unelmista ja nukkumateista tehtyjä kokedamoja.

Pienen tuumailun jälkeen tartumme lopulta Satun kanssa molemmat nukkumattiin, ja Annukka ottaa työstettäväkseen herkän unelman.

Työ alkaa kastelemalla multaseos niin kosteaksi, että siitä saa muovattua koossa pysyvän pallon. Vetisen mullan käsittely tuntuu saven kanssa työskentelevälle tutulta ja mukavalta. Sen sijaan kasvin vanhan multapaakun pienentäminen arveluttaa. Pelkään vahingoittavani kasvia, mutta Jussi vakuuttaa sen kestävän käsittelyn, kun on varovainen. Uutta multapaakkua muovaillessa rentoudun täysin enkä juuri edes huomaa vieressä touhuavia Satua ja Annukkaa. Jussi seuraa huolehtivaisesti tekemisiämme ja antaa välillä ohjeita.

Sammalpalojen asettelu alkaa, kun paakku on riittävän iso. Tehtävä vaatii hieman taiteilua, kun yritän sovittaa erikokoisia paloja mahdollisimman jämptisti pallon ympärille. Lopulta olen tyytyväinen ja alan kieputtaa palloon ompelulankaa. Samalla pidän mielessä Jussin ohjeistukset päiväntasaajan sekä pohjois- ja etelänavan kiertämisestä. Sitten vierestä kuuluu jo ”Olé!” Satu saa valmiiksi oman maailmanympärysmatkansa ja kohottaa nukkumattiaan onnellisen näköisenä kohti unelmaansa viimeistelevää Annukkaa.

42

KÄSILLÄ TEKEMISEN

Puolitoista tuntia hujahti nopeasti ohi sammalpallojen lumoissa ja pienryhmän seesteisen hyväntuulisessa tunnelmassa. Liikkeen tiloihin mahtuu tällä erää kerrallaan noin viisi osallistujaa, mutta tähän tulee mahdollisesti jo syksyllä muutos. Kukkasidontakursseja ohjaava Elina kertoo, että suunnitelmissa on isompi pop up -tila, jolloin osallistujamääriä voidaan kasvattaa. Nyt työpajoja järjestetään vähintään muutaman kerran kuukaudessa sekä tilauksesta että avoimella ilmoituksella.

Virkistystä ja hyvää mieltä Käsitöiden hyvinvointivaikutuksia käsittelevissä tutkimuksissa on havaittu, että fyysinen toiminta tukee yleistä jaksamista samalla kun värien ja materiaalin välittämät aistitoiminnot tasapainottavat mieltä. Omin käsin valmistunut konkreettinen esine tuo onnistumisen kokemuksen, ja parhaimmillaan tekemisessä pääsee flow-tilaan. Ainakin oma oloni oli kurssien jälkeen virkistynyt ja iloinen. Nautin tavattomasti uuden oppimisesta.

Innostunut ja ystävällinen seura vain vahvisti omaa mielialaa ja loi positiivisen yleisvireen.

Jäin miettimään, millaisia kokemuksia oma materiaalini voisi antaa muille. Saven työstämisessä keramiikaksi yhdistyy kehollinen kokemus sekä ulkopuolinen voima.

” Vetisen mullan käsittely tuntuu saven kanssa työskentelevälle tutulta ja mukavalta.

”

Muovattu esine saa lopullisen muotonsa ja ulkonäkönsä vasta raaka- ja lasituspoltossa, jossa kemialliset reaktiot voivat tuottaa yllätyksiä. Tekemisen prosessi vaatii hidastamista ja kärsivällisyyttä, vaikka jotkin tekniikat mahdollistavat myös nopean, ekspressiivisen työskentelyn. Saven polttaminen keramiikaksi kestää aikansa, kun työtä täytyy kuivatella rauhassa ennen uuniin latomista.

Tärkeintä on silti saven aistillisuus ja plastisuus. Tuore savi muovautuu käsissä kuin itsestään, myötäillen jokaista liikettä. Kuivana savi tuntuu nahkamaiselta ja hiveltävältä. Muovailuun tempautuu mukaan, kun materiaalia lisää tai kaivertaa pois. Mahdollisuudet ovat lähes rajattomat niin muotoilussa kuin pinnan koristelussa, ja esineeseen saa kirjaimellisesti oman kätensä jäljen näkyviin.

Työpajoihin osallistuminen vahvisti omaa intoani kurssitoiminnan järjestämiseen. Toivon, että voin Annen kanssa tarjota tamperelaisille keramiikan parissa samankaltaista uuden kokemisen iloa ja riemua kuin itse koin Pihkassa ja Opuntiassa.

1.

BLUE MOMENT (KUKKAHATTUTÄTISARJASTA) 2018 ÖLJY, AKRYYLI, SPRAY

Teemu Mäenpää Teemu Mäenpää on tamperelainen kuvataiteilija ja muusikko. Entinen skate or die, nykyinen retki or die.

Bändit: Faarao Pirttikangas ja kuhmalahden nuubialaiset, Cosmo Jones Beat Machine, Mojakka, Ura-Ura ja Dodge.

Hyviä juttuja on hyvä pitää ympärillä niin elämäkin tuntuu hyvältä.

2.

WORD. 200X160CM ÖLJY, AKRYYLI, SPRAY 2017 (TAMPEREEN TAIDEMUSEON KOKOELMAT)

3.

AARRESAARI 140X120 ÖLJY, AKRYYLI, SPRAY 2018

4.

RED MOMENT (KUKKAHATTUTÄTI-SARJASTA) 150X110CM ÖLJY, AKRYYLI,SPRAY 2018 (TURUN TAIDEMUSEON KOKOELMAT)

1.

44

KUVAPORTFOLIO

2.

45

KUVAPORTFOLIO

3.

46

KUVAPORTFOLIO

4.

47

KUVAPORTFOLIO

Emmi Nuorgam Emmi Nuorgam on viestintäalan yrittäjä, ruokamatkailun asiantuntija ja Tampereen ruokalähettiläs. Hän harrastaa kaupunkikulttuurin kehitystä, ravintoloissa syömistä ja matkustamista, eikä koskaan kieltäydy barbieleikeistä.

RUUASTA NUMEROA TEKSTI

KUVITUS

EMMI NUORGAM

JULIA PRUSI

Istun vanhasta lankusta nikkaroidulla penkillä. Asentoa vaihtaessa täytyy olla tarkkana, ettei saa tikkuja jalkoihinsa.

Olen asetellut parhaat päivänsä jo kymmenen vuotta sitten nähneet vaelluskenkäni nuotiolle kuivumaan ja nyt katselen, miten niistä tihkuvat vesipisarat muodostavat nuotiokivien väliin pienen lammikon. Lammikon pinta kiiltelee yöttömän yön auringossa ja hätistelen kiukkuisia sääskiä pois nilkoistani. Olemme vain hetkeä aiemmin tulleet joelta ja sytyttäneet rantaan nuotion. Itse kalastettu ja loimutettu lohi maistuu ruisleivän päällä jumalaiselta.

48

RUUASTA NUMEROA

Koko tähänastisen elämäni parhaan aterian nimeäminen ei ole helppoa. Annoksiin sekoittuu tuoksuja ja makuja, jotka tuntuvat pistelynä kielen kärjessä. Annos, joka toisena päivänä tuntuu tutulta ja lohdulliselta, on toisena päivänä täysin mitäänsanomaton. Kun muistelen ruokaa, muistelen myös ihmisiä ja sitä, mitä ne yhdessä saivat minut tuntemaan. Ruoka ei ole vain polttoainetta. Ruoka on myös rakkautta.

Nuotiolla paistettu lohi olisi jollekin muulle vain kalaa, mutta minulle se on koko lapsuus. Kokemusta on vaikea selittää ihmiselle, joka ei koskaan ole käynyt kalassa saati istunut Tenon rantatörmällä katselemassa, miten aurinko kipaisee vastapäisen tunturin taakse keräämään voimia vain muutaman minuutin ajaksi.

Suomi on täynnä vastaavia tarinoita. Kun kysyn ystävältäni hänen parasta ruokamuistoaan, se harvoin on kiireessä mukaan napattu salaattiannos tai yksin Netflixin ääressä nautittu makaronilaatikko. Salaatti tai makaronilaatikko muuttuvat merkityksellisiksi vasta silloin, kun niihin liittyy jokin tarina.

Miksi me sitten myymme ravintolasta toiseen ruokaa, jonka tarina loistaa poissaolollaan? Kun Visit Tampere kutsui minut suunnittelemaan ja kehittämään kau-

pungin ruokamatkailua ja ravintolamarkkinointia, oli päivänselvää, ettei pelkkä markkinoinnin kohentaminen riitä. Syntyi Hungry for Tampere. Kampanja, jonka tarkoituksena ja perimmäisenä pyrkimyksenä on löytää tarinat tamperelaisen ruuan ja ravintoloiden takaa.

Kaupungin maut ja tuoksut Muutama vuosi sitten Visit Finland ja Maa- ja metsätalousministeriö käynnistivät ruokamatkailustrategiatyön.

Sen tarkoituksena oli parantaa suomalaisen ruokamatkailun tunnettuutta ja houkuttelevuutta, sekä vahvistaa Suomi-brändiä. Strategia nimettiin Hungry for Finlandiksi ja sen painopisteiksi valikoituivat Taste of Place, Pure Pleasure ja Cool and Creative from Finland. Me Tampereella saimme luvan hyödyntää valtakunnallisen strategian havaintoja myös oman työmme pohjana.

Aloimme miettimään mitä nämä tarkoittavat Tampereen mittakaavassa. Miltä tamperelaisuus sitten maistuu. Monelle Tampereesta tulee ensimmäisenä mieleen mustamakkara ja siivet, mutta kyllä tamperelaisuus on paljon muutakin.

Kalaa esimerkiksi. Tampereen sijainti kahden suuren järven välissä on todella omaleimainen. Kaupunkilaiset syövät kyllä kalaa ja pitävät kauppahallin kalakauppaa kuin kukkaa kämmenellä, mutta ravintoloiden listoilla järvikala näkyy vain harvoin. Nolostun joka kerta, kun iso turistiseurue kysyy kaupungin parasta, illalla auki olevaa kalaravintolaa ja mietin, että eikö meillä tosiaan ole sellaista.

” Nuotiolla paistettu lohi olisi jollekin muulle vain kalaa, mutta minulle se on koko lapsuus.

”

Kolmas kärki on Cool and Creative from Tampere. Mitä sellaista meillä on, mitä kehtaisi viedä myös maailmalle? Jos minulta kysytään, on vastaus yksinkertaisesti luonto, järvet ja olut. Tampere on maailman saunapääkaupunki. Saunasta ja järvistä meidät tunnetaan, Oluesta nyt puhumattakaan. Pirkanmaalle syntyy pienpanimoita kuin sieniä sateella ja tamperelaisilla on panemisen taito. Olutharrastajalla menee matkustaessa usein sormi suuhun, jos tarjolla on vain yksi huoneenlämpöinen hollantilainen bulkkituote, mutta sitä vaaraa ei Tampereella ole. Siitäkin olisi vihdoin syytä pitää meteliä ja kertoa, miten laaja olutvalikoima meiltä löytyy jo miltei jokaisesta kulmakuppilastakin.

Ny tehrään tästä numeroa Ruuan ja ravintoloiden tarinallistaminen ei tarkoita mitään päälleliimattua. Se ei ole valehtelua tai harhaanjohtamista, vaan oman ruokafilosofian sanallistamista.

Miksi tämä raaka-aine kiehtoo meitä, tai miksi se on valmistettu juuri näin.

Kukaan ei perusta ravintolaa tai viljele maata vain huvikseen, sillä on olemassa lukuisia halvempiakin tapoja viettää aikaa. Yksinkertaisimmillaan tarinallistaminen on sitä, että omista intohimoista kerrotaan myös asiakkaille. Kiinnostavat, koskettavat ja hauskat tarinat jäävät mieleen ihan eri tavalla kuin laminoidut ruokalistat, joiden kanssa asiakas jätetään yksin.

” Kukaan ei perusta ravintolaa tai viljele maata vain huvikseen, sillä on olemassa lukuisia halvempiakin tapoja viettää aikaa..

”

Niin kuin vaikka se kerta, kun istuin ravintolassa siemailemassa shampanjaa ja etuovesta saapasteli sisään isäntä, jonka viljasäkistä vuosi jyviä fiinin ravintolan lattialle. Isäntä pahoitteli mutaisia saappaitaan, mutta aivan turhaan. Mutaiset saappaat muistetaan nimittäin paljon mieluummin kuin keittiön oven raosta kuuluva mikron kilahdus.

Toinen Tampereen erityispiirre on kehittyvä, urbaani kaupunki, jota ympäröi maaseutu. Maatalous tuottaa toinen toistaan upeampia raaka-aineita ravintoloidemme käytettäväksi ja yhä useampi myös hyödyntää niitä.

Lähiruoka ja puhdas luonto on meille kuitenkin jo niin itsestäänselvää, että unohdamme kertoa siitä. Miksi me pidämme muutaman kilometrin päässä kasvanutta porkkanaa tai paikallisessa leipomossa leivottua leipää vakan alla? Siinä missä ranskalaiset ja italialaiset halkeavat ylpeydestä esitellessään raaka-aineita, piilotamme me ne köökin takanurkkaan ja kerromme, jos joku sattuu sitä erikseen kysymään.

Siihen liittyy myös Pure Pleasure. Suomalainen ruoka tekee hyvää mielelle ja ruumiille, mutta emme me sitäkään ihan aina muista kertoa. Yhdistävä piirre kaupunkien parhaissa ravintoloissa on se, että henkilökunta osaa kertoa mistä ruoka tulee ja kuka sen valmistaa.

Ruoka harvoin on kuorrutettu frittitaikinalla, koska niin ei tarvitse tehdä. Raaka-aineiden maku on jo itsessään niin upea, että ne eivät kaipaa naamiointia.

49

RUUASTA NUMEROA

- sustainable luxury -

sopiva.nu

Ma

ta ke i

u ol ja s

vohveleita

a is i a

Tampereen pien

Jo vuodesta 1992

im m ä

ssä

kivi

Laatua poikkeaviLLe talo

ssa

ReNtoa tYYLiÄ!

2,

puh

. (0

3) 2

TAMPEREEN VOHVELIKAHVIL A

14 4 2 2

5 w w w. v

o h v el ik a h v il a . c o m . L öy

d ät m

e id

i

sta

Oj

atu

.

Aito, alkuperäinen

ak

yö ät m

sF

ace

b

k oo

TANSSITEATTERI MD

KAHDEN NYKYTANSSITEOKSEN ENSI-ILTA 26.10. KLO 19

Pikku Kakkosesta tutut ötökät

Ystäväni Pikku Pörriäinen Elina Jakowleva - Arto Piispanen ENSI-ILTA 14.9. klo 18 Kuvat Harri Hinkka

yli 4-vuotiaille

Susanna Leinonen

Alpo Aaltokoski

KENTTÄ SISARET Hällä-näyttämö, Hämeenkatu 25, Tampere, www.tanssiteatterimd..

Suomen paras olutravintola Hämeenpuisto 23

Moderni tapas Bar Pellavatehtaankatu 19

www.gastropub.net

Rento, runsas, vaihtuvan valikoiman viinibaari Puutarhakatu 11

Muotoilua ja kaupunkikulttuuria

DESIGNTORI DOT-LEHTI

DESIGNONTAMPERE.COM

TADA TAMPEREEN DESIGN- JA ARKKITEHTUURIVIIKKO

FACEBOOK.COM/DESIGNONTAMPERE

DESIGNONTAMPERE POP UP -KAUPPA

@DESIGNONTAMPERE

DESIGNONTAMPERE-KARTTA