mukavaa. Muistan kun kerran kysyin kasvattajalta, mitä hän tietää ulkomaisesta uroksesta, johon on kovin tiukasti linjaamassa. Eipä hän osannut siihen oikein mitään vastata, enkä minäkään tiennyt koirasta mitään. Jalostustoimikuntaan oli välillä kauheasti tunkua, sillä jossain vaiheessa joku keksi, että siellä vain suositellaan omia uroksia ja pentuvälityksessä myydään omia ja kaverien pentuja. Oma toimintani jalostustoimikunnassa loppui samaan aikaan kun Spanieliliitto päätti (rahapulassa), että jokainen rotukerho vastatkoon itse jalostuksesta, ja ennen kaikkea sen kuluista. Meillähän ei ollut hätää, mutta pienten rotujen edustajat olivat ihmeissään. Rahapula olikin loppuajan jatkuva ongelma. Emme aina tienneet, saammeko matkakulurahoja liitolta, ja jossain vaiheessa jalostuspäivienkin kohtalo oli vaakalaudalla. Puheenjohtajana jouduin mm. selvittelemään muiden rotujen riitoja. Jossain vaiheessa vastasin myös viiriäiskoirien jalostuksesta. Niitä oli niin vähän, etten ollut vielä sellaista nähnytkään. Olin toisen rupeaman cockereiden jalostustoimikunnan puheenjohtaja vuosina 2008–2009. Silloin olin lähinnä vain pj:n ominaisuudessa, eikä enää tarvinnut keksiä uroksia narttujen omistajille, ja kokoukset hoidettiin sähköpostitse. Rotukohtaisia kokouksia pidettiin, ja muistan hyvin sellaisen vuonna 2009 Lapualla. Vaikka silloin oli aikamoinen lumimyrsky, paikalle saapui kasvattajia Etelä-Suomesta saakka. Nina Mahlanen – puheenjohtaja 2010 ja jalostustoimikunnan entinen puheenjohtaja Olin puheenjohtajana edellisen juhlavuoden. Päällimmäisenä mieleen on jäänyt juhlavuoden järjestäminen niin, että se siltä tuntuisikin. Onnistuimme mielestäni hyvin. Toisena asiana mieleeni jäi SPME-valionarvosäännön muutos, jonka mukaan cockerilta ei enää vaadittu yhtä VOI1-tulosta vesilintukokeesta vaan kolme VOI1-tulosta maalintukokeesta (fasaani) riittää. Tämä aiheutti varsinaisen myrskyn vesilasissa. Siitä emme lannistuneet, ja tämän kanssa on nyt sitten eletty 10 vuotta, ja hengissä edelleen ollaan. Väittäisin, että enemmän on rodussamme KVA-koiria kuin tuolla vanhalla
52
Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 3/2020
Nina Mahlanen (oik.) Jutta Kaartisen kanssa säännöllä olisi ollut. Hyvä vai paha, se jäänee jälkipolvien arvioitavaksi. Kun olin jalostustoimikunnan puheenjohtaja, se antoi vielä hyväksymisiä yhdistelmiin. Onneksi tästä luovuttiin. Jalostustoimikunta kokoontui usein ja kokoukset olivat pitkiä. Ensimmäisen jalostuksen tavoiteohjelman (JTO:n) kirjoittaminen oli haastava ja iso operaatio. Aikaisempaa mallia ei ollut, joten kaikki piti luoda tyhjästä. Susanna Korpi 2014–2015
–
puheenjohtaja
Toimin yhdistyksen puheenjohtajana vuosina 2014–2015. Tätä ennen olin toiminut aktiivisena jäsenenä harrastaen kaikkea mahdollista yhdistyksen järjestämissä lajeissa. Hallituksen jäsenenä olin vuodet 2011–2015 ja sihteerinä 2012–2013. Puheenjohtajakaudellani hallituksessa oli varapuheenjohtajana Liisa Pajala, sihteerinä Aija Sulander ja hallituksen muina jäseninä Eija Davidjuk, Taru Kalkkila, Pertti Konola, Katri Alavalkama ja Tiia Pellonpää. Kaudellani yhdistyksessä oli jäseniä hieno määrä, 1008 henkilöä. Yhdistyksessä oli energinen ja aktiivinen tekemisen meininki, ja kun katsoo tuon vuoden toimintakertomusta, niin ei voi kuin ihailla, kuinka paljon toimintaa eri toimikunnat ja kaksi alajaostoa järjestivät. Toisaalta yhdistys oli vielä silloin viralliselta statukseltaan rotua harrastava yhdistys, joten toteutimme toiminnassamme juuri sitä. Erityisesti mieleeni on jäänyt pääkaupunkiseudulla toimineet toko- ja agilitytoimikunnat, jotka tekivät paljon