Cockerspanielilehti 3/2020

Page 1

Cockerspanieli

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti

3/2020

1


Materiaalin toimittaminen Cockerspanieli-lehteen Aineistopäivät ja ilmestymisaikataulu 4/2020 aineistopäivä 1.11., ilmestyy joulukuussa 1/2021 aineistopäivä 1.2., ilmestyy maaliskuussa 2021 2/2021 aineistopäivä 1.5., ilmestyy kesäkuussa 2021 Aineiston toimittaminen sähköpostiosoite: cockerspanielilehti@gmail.com Huom! Kun lähetätte materiaalia sähköpostiin, otsikoikaa viesti selkeästi niin, että heti otsikosta käy ilmi, mihin viesti liittyy. Aineistovaatimukset Tekstit • Mieluiten .doc tai .rtf muodossa. Ei pelkkänä sähköpostina. • Tekstiin ei minkäänlaisia muotoiluja. Jos haluat jutustasi tietynlaisen, laita mukaan taittomalli. • Jos kopioit materiaalia (esim. tuloksia) netistä, muistathan muokata tekstin valmiiksi. Näin säästät taittajan aikaa huomattavasti.

Cockerspanielit ry:n julkaisema jäsenlehti, joka ilmestyy neljä kertaa vuodessa.

Markku Korpi vastaava toimittaja Marianne Sundblad päätoimittaja Susanna Sinisaari-Kaislo toimittaja Tiina Hallenberg taittaja Lehden teossa auttoivat

Kuvat • Digitaaliset mahdollisimman alkuperäisinä. • Internetsivuilla olevien kuvien laatu ei riitä painotuotteeseen. Lehteen tulevien kuvien on oltava vähintään 300 px/inch. • Ilmoitathan kaikkien kuvien yhteydessä kuvaajan nimen. • Nimeä kuvat tunnistettaviksi (esim. koiran virallisella nimellä tai jutun nimen mukaan).

Vivi Aaltonen Tiina Karlström Mauri Koivuporras Arja Koskelo Nina Mahlanen Katriina Mäki Pirjo Peltonen Ulla Ruistola Viola Strandberg

Huolehdithan, että sinulla on käyttöoikeus lähettämääsi materiaaliin. Ilmoitushinnat 2020 koko: leveys x korkeus

Toimitus pidättää oikeuden valita lehdessä julkaistavan aineiston sekä tarvittaessa lyhentää artikkeleita ja oikolukea ne.

Jäsenhinnat (värillinen) 1/6 sivua (8 cm x 8 cm): 20 euroa (75 euroa/ 4 lehteä) 1/4 sivua (8 cm x 12 cm): 25 euroa (90 euroa/ 4 lehteä) 1/2 sivua (17 cm x 12 cm): 30 euroa (110 euroa/ 4 lehteä) 1/1 sivua (17 cm x 24 cm): 45 euroa (150 euroa/ 4 lehteä) Valionarvo- ja in memoriam -ilmoitukset ovat jäsenille ilmaisia. Ei-jäsenet 1/2 sivua: 70 euroa 1/1 sivua: 110 euroa Ilmoitukset on maksettava ennen lähettämistä Cockerspanielit ry:n tilille FI71 1597 3000 1026 41, käyttäen viitettä 6800. Liitä maksukuitit tai maksupäivä ja arkistointitunnus ilmoituksen mukaan. Lehden koko B5 Painopaikka Sälekarin Kirjapaino Oy, Somero

2

Cockerspanieli

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 3/2020

Julkaistujen kirjoitusten osittainenkin lainaaminen ilman toimituksen tai kirjoittajan lupaa on kielletty.

Bell’Mano Blue Night Queen Kuva: Kirsi Mennander


Puheenjohtajan palsta Arvoisa lukija On tullut aika toivottaa hyvää 40-vuotisjuhlavuotta yhdistykselle! Meille tuli kuitenkin suruviesti eli yhdistyksemme kunniapuheenjohtaja Liisa Pajala nukkui pois. Liisa antoi tälle yhdistykselle suuren panoksen MEJÄ-harrastuksen parissa sekä luotsasi yhdistystä useamman vuoden. Liisa kasvatti cockerspanieleita kennelnimellä Olipa’s, ja hänen kasvattejaan on nähty niin näyttelyissä kuin kokeissakin. Liisan muistoa muistelemme lämmöllä. Yhdistyksen historiaan mahtuu monenlaista tapahtumaa ja tilaisuutta. Näistä ISO kiitos kuuluu lukuisille toimihenkilöille puheenjohtajista jäljen vetäjiin maastoissa vuosien varrelta. Isoimpana asiana ehkä nostaisin esiin sen, että yhdistyksemme on nyt toiminut rotujärjestönä vuodesta 2015 lähtien. Tämä on tuonut mukanaan suurempaa arvostusta rotuamme kohtaan. Rotumme kasvattajat ovat todella tärkeässä asemassa yhdistyksessä, ja vuosien varrella useampi kasvattaja on palkittu Kennelliiton Vuolasvirta-palkinnolla ansiokkaasta kasvatustyöstä. Teidän työssänne näkyy koko rodun menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus. Arvokas työnne tuo uusia jäseniä myös yhdistykseemme ja mukaan toimintaamme. Kiitos kuuluu myös koko jäsenistöllemme. Teidän aktiivinen osallistumisenne tekee tapahtumat. Tämä vuosi on ollut poikkeuksellinen. Toiminta oli alkuvuonna erittäin vähäistä, ja valitettavasti jouduimme peruttamaan tai siirtämään useita tapahtumia; esimerkiksi päänäyttely Fiskarsissa peruttiin tältä vuodelta. Tästä huolimatta olemme palaamassa uuteen normaaliin. Vuosikokouksen saimme pidettyä 6.6. Siihen pystyi osallistumaan joko paikan päällä Lahdessa tai etäyhteydellä. Tämä oli mielenkiintoinen kokemus, joka onnistui hyvin. Tärkeitä asioita normaalien vuosikokousasioiden lisäksi olivat hyväksynnän saaminen jalostustoimikunnan kokoamalle JTO:lle sekä rotumme PEVISA-määräyksien jatkaminen 5 vuodella. Lisäksi olemme saaneet pidetyksi muutamia MEJÄ-kokeita, metsästyskokeita, leirin, trimmauskurssin sekä match show’n. Kiitos järjestäjille. Tämä osoittaa, että elämä jatkuu ja voimme edelleen toimia pitäen huolta toisistamme ja turvallisuudesta näissä olosuhteissa. Vaikka useampia tapahtumia voimme jo pitää ja järjestää, hallitus on kuitenkin päättänyt siirtää juhlavuoden huipentuman eli gaalaillan ensi vuodelle. Siitä olemmekin tekemässä hienoa 40+1-tapahtumaa. Syysterveisin Markku

3


Kolmoslehti on normaalisti näyttelynumero, jossa esitellään Cockerspanielit ry:n pääerikoisnäyttelyn tulokset. Tänä vuonna koronatilanne peruutti näyttelyn, mutta päätimme sen sijaan ja juhlavuoden kunniaksi kaivaa lehden arkistoista kuvia menneiltä vuosilta. Alla on pääerikoisnäyttelyiden rotunsa paras (ROP) ja vastakkaisen sukupuolen paras (VSP) sekä kaunein pää 10 vuodelta. Koska arkistoissa ei ollut vuoden 2011 kuvia, aloitimme vuodesta 2009. Olkaa hyvä!

PARHAAT PÄÄT

2009 Breeze Tennessee Tango

2010 BY MVA EE JMVA Kristala Cockwave’s Black Love

4

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 3/2020


2012 C.I.E V-10 V-11 EEV-12 HeVW-16 Fenbrook Birthday Girl

2013 Shavian Hey Look This Way

2014 EEJV-14 Flyers Para Que Lavida

5


2015 C.I.E FI JVA NO JVA SE JVA POHJ JVA EE MVA LV MVA EE VMVA LT MVA BALT MVA LT VMVA LTV-17 Baysway Blue Ronnie

2016 C.I.B. C.I.E. FI MVA FI JVA EE VMVA EE MVA LV MVA NO JVA SE JVA POHJ JVA LT MVA BALT MVA LV VMVA LT VMVA BALT VMVA TLNVW-16 EEVV-16 LVVV-16 BALTVV-16 VV-16 Triplet Quartz

2017 Northworth Cliché Of Mine

6

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 3/2020


C.I.B. C.I.E. FI MVA FI JVA SE MVA(N) POHJ JVA NO JVA EE MVA LV MVA SE JVA LT MVA BALT MVA BY MVA BALTV-17 Flushing Meadow‘s Dirac

2019 LT JMVA EE JMVA LTJV-20 Triplet Too-Ticky

7


ROP/VSP

2009 ROP C.I.E SE MVA(N) LV MVA BY MVA JV-08 LVV-10 BALTV-12 Bleper’s Yabba-Dabba Doo VSP C.I.E SE MVA(N) AR MVA UY MVA V-09 PMV-09 MV-05 MVV-12 HeVW-12 PMVV-13 Corralet Indian Savage

2010 ROP C.I.B. FI MVA LT MVA Allway’s Proud Mary VSP C.I.B. FIN MVA EE MVA HeVW-14 Fenbrook Ain’t No Other

8

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 3/2020


2012 ROP C.I.E V-10 V-11 EEV-12 HeVW-16 Fenbrook Birthday Girl VSP C.I.B. FI MVA EE MVA Fenbrook Change Is Gonna Come

2013 ROP C.I.B. FI MVA LT MVA MV-14 Northworth Exact So Elegant VSP HeJW-12 Westridge Touch Of Seduction

9


2014 ROP C.I.B. FI MVA Keladity Wait Tan See VSP EEJV-14 Flyers Para Que Lavida

2015 ROP V-17 Northworth Yeave Ho VSP C.I.B. FI MVA EE MVA EEV-15 Fenbrook Black Moon Rising

10

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 3/2020


2016 ROP C.I.B. FI MVA SE MVA(N) JMV-14 HeJW-14 Fenbrook Sure Fire Winners VSP HeJW-15 Fenbrook My Girl Rocks

2017 ROP HeJW-15 Fenbrook My Girl Rocks VSP FI MVA HeVW-16 Kristala Cockwave’s Fast Mover

11


2018 ROP Flyers Red Velvet VSP C.I.E RIGAW-18 V-18 HeW-19 V-19 Honeywater‘s Catch of the Day

2019 ROP Tamalanna Justicia Americana VSP C.I.E RIGAW-18 V-18 HeW-19 V-19 Honeywater‘s Catch of the Day

12

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 3/2020


Vuolasvirta-palkinnon saaneet cockerspanielikasvattajat: Anja Puumala, Leavenworth (19 / 1979) Tuula Sirola, Arabeskin (20 / 1979) Anneli Jokinen, Flowingriver (56 / 1980-81) Siv Lundgren, Finnwin (57 / 1980-1981) May Nyman, Casemate (58 / 1980-1981) Nina Kauhanen, Northworth (154 / 1986) Jaana ja Ritva-Liisa Ranko, Raccoon’s (173 /1987-88) Irja Poikolainen ja Teija Poikolainen-Däuber, Crawford (221 / 1990) Kerttu ja Erkki Rantamäki, Erkkertin (222 / 1990) Mariann Korpi, Benchmark (295 / 1993) Sirpa Huusari, Sirkiss (408 / 1998) Tuija Kaipainen, Sheerclever (466 / 2000) Marjut Kakko, Margate (467 / 2000) Markku Korpi, Benchmark (468 / 2000) Malla Hentilä, Gold Point (511 / 2002) Merja Harjula, Jenlin (713 / 2009) Heli Härkälä, Triplet (715 / 2009) Anett Korpi, Benchmark (722 / 2009) Aila Kärki ja Virpi Montonen, Isbahan’s (911 / 2013) Satu Utriainen, Allway’s (969 / 2014) Johanna Kääriäinen, Crab Apple’s (994 / 2015) Taava Nevapuro, Fenbrook (1092 / 2017)

13


Cocker of Cockers -gaala Marraskuuksi kaavailtu Cocker of Cockers -gaala siirtyy ensi kevääseen ja samalla sen paikka vaihtuu. Gaala järjestetään lauantaina 13.3.2021, paikkana ravintola Kehruuhuone Lappeenrannassa (https://kehruuhuone.fi/). COVID19-pandemian pysäytettyä mm. kaiken koiranäyttelytoiminnan lähes viideksi kuukaudeksi toimikunta teki muutoksia myös ajanjaksoon, jolta saavutetut tulokset huomioidaan. Ajanjakson alkua on aikaistettu menetetyn viiden kuukauden verran ja jatkettu kuluvan vuoden loppuun. Näin saamme mukaan suurin piirtein saman määrän näyttelyitä kuin alkuaan kaavailtiin. Kisaan siis kutsutaan kaikista Suomessa pidetyistä koiranäyttelyistä cockerspanieleiden ROP/VSP-koirat, ROP/VSP-pennut ja ROP/ VSP-veteraanit ajalta 1.6.2019 – 31.12.2020 sekä lisäksi 8.6.2019 pidetyn cockerspanieleiden erikoisnäyttelyn luokkavoittajat. Kilpailun tuomari on edelleenkin salaisuus, joka paljastuu vasta esiarvostelun alkaessa. Juhlaan ovat tervetulleita kaikki jäsenet avecin kera. Cockerspanielit-lehden joulukuun numerossa kerrotaan tarkemmat tiedot mm. gaalan ilmoittautumisesta, illalliskorteista ja erityisestä Challenger-mahdollisuudesta. Gaalan osallistuville on räätälöity majoitustarjous Original Sokos Hotel Lappeen kanssa. Yhden hengen huone 80 €/vrk, kahden hengen huone 90 €/vrk, lisävuode 20 €/ vrk; koiralisä 15 €/vrk koiramäärästä riippumatta. Nämä huonehinnat ovat voimassa 12.2.2021 asti. Varaukset koodilla BCOCKER21 suoraan hotellista (https://www.sokoshotels.fi/fi/lappeenranta/sokos-hotel-lappee). Huom! Netin kautta tehdyn varauksen jälkeen pitää lemmikeistä ilmoittaa hotellin vastaanottoon, sähköpostilla lappee.lappeenranta@sokoshotels. fi tai puhelimitse numeroon 010 762 1000. Huonehinnoista saa S-etukortilla bonukset. Tule siis mukaan osallistumaan tapahtumaan sekä viettämään juhlallinen ja hauska ilta samanhenkisten ystävien ja tuttavien kanssa. Tämä on hyvä tilaisuus juhlia 40-vuotista yhdistystämme vaikkakin hieman myöhässä! Terveisin Juhlatoimikunta

14

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 3/2020


Alla oleva juttu ilmestyi Tiina Karlströmin blogissa sunnuntaina 7. marraskuuta 2010. Tiinan luvalla julkaisemme sen tässä lehdessä.

Tullaan tutuksi -viikonloppu Perjantaina töiden jälkeen pakkasimme auton ja suuntasimme sen keulan kohti Vantaata. Luvassa oli cockerspanielitäyteinen viikonloppu uusien ja vanhojen tuttavuuksien parissa. Perille hotelliin saavuimme hieman ennen puolta yötä. Aamulla kävin koirien kanssa juoksulenkin Cesar Millanin tyyliin, sillä city-ympäristössä koirille ei ollut luvassa kotona tutuksi tullutta vapaata irrottelua. Hienosti ne tyytyivät kohtaloonsa ja hölkkäsivät reilun puolituntisen seurassani. Virkistävän suihkun ja pitkän aamiaisen jälkeen lähdimme innokkaina kohti viikonlopun ensimmäistä tapaamistamme. Tutustuimme lähemmin Muun puolisiskoon Iitaan (Ah-Tib´s Flirt) omistajaperheineen sekä Muun pentueveljeen Ringoon (Meryl Black Ring-Ouzel) isäntineen. Koirien vaihtaessa kuulumisiaan omaan tyyliinsä me ihmiset keskustelimme koirista, cockereista, metsästyksestä ja koirien kouluttamisesta. Iita ja Ringo olivat myös lunastaneet omistajiensa tyytyväisyyden sekä metsästys- että perhekoirina aikaisemmin noutajien kanssa metsästäneiden ihmisten parissa. Ringo on omistajineen ehtinyt tasonsa kokeissakin osoittamaan, Iita aloittanee koeuransa ensi kaudella – etenkin, kun juuri alkanut juoksu sekoitti hieman nuoren neitokaisen ajatuksenjuoksua. Ja aika paljon myös paikalle saapuneiden urospuolisten koirien toimintaa. Koirista juttelu hyvässä seurassa hämärrytti ajankulun. Jaanan valmistamaa herkullista kanakeittoa syödessämme huomasin kellosta, että se oli jo tavattoman paljon. Illan tapahtumat Cockerspanielit ry:n 30-vuotisjuhlaillassa alkoivat jo klo 14.30, ja meillä oli vielä juhlavaatteiden vaihtokuviot edessä. Lämpimät kiitokset kutsusta ja tapaamistilaisuudesta Jaana, Seppo ja Cappe! Cockerspanielit ry:n juhlaan Vantaan Fur Centeriin saavuimme silti ihan hyvissä ajoin. Oman yhdistyksemme Pohjois-Suomen Spanielikerhon tervehdyksenä veimme kaiverruslaatoilla varustetun taulun kiertopalkinnoksi vuoden parhaalle koeuransa aloittaneelle metsästyskokeissa palkitulle cockerspanielille. Olemmehan yhteistyössä Cockerspanielit ry:n kanssa järjestäneet metsästyskoulutuksia sekä tuoneet englantilaisen cockerispesialistin Andy Robinsonin Suomeen metsästysharrastajia kouluttamaan. Näin ollen toivomuksenamme on oppien konkretisoituminen nuorten koirien esille tulemiseen alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan. Tilaisuus jatkui juhlapuheiden merkeissä, joiden jälkeen siirryimme auditoriosta CockeriGaalaan. Se oli hienosti ideoitu juhla rodun parhaimpien koirien parissa. Ilta eteni hienosti aikataulun mukaan. Parhaat koirat kilpailivat kutsuttuina italialaisen tuomarin arvostellessa ne shown voitosta. Oli mukavaa nähdä livenä näyttelyissä menestyneitä cockereita, jotka on nähnyt aiemmin vain niminä tulosluetteloissa. Koirat esiteltiin ruokapöytien ympäröimällä catwalkilla. Pöytäseurueemme koostui tutuista metsästysharrastajista. Alkuun emme meinanneet tuntea toisiamme, sillä

15


asusteemme eivät olleet tavanomaisia. Koirista ja äänestä sitten viimeistään toisemme tunnistimme. Hyvän ruoan ja viinin parissa huomasimme kuitenkin juttelevamme samoista asioista kuin ennenkin. Illallisen jälkeen noin klo 21 oli parhaiden metsästyscockereiden esittely ennen näyttelyn loppuhuipentumaa. Tässä olemme aulaan kokoontuneina yhteiskuvassa juuri hetkeä ennen catwalkille astelemista. Koirat ja ihmiset vasemmalta lukien: Aija Manelius & Ladysplit´s Deagol, Jukka Paroinen & FI KVA M-10 Stawaskogens Axa, Kari Pylvänäinen & Wood-Nymph Tina, Juha & Meryl Black Dove, minä & FI J&KVA Meryl Kick-Off, Anne Woivalin & Gun´s Choice Black Pearl sekä Ulla Ruistola & Meryl Sweet Kelly. Jokun kanssa olimme jo alkusalaatin jälkeen käyneet catwalkilla parhaiden TOKO-koirien esittelyssä. Oli hienoa ja koskettavaa kuunnella illan juontajan Nina Mennan perusteellista ja hyvin valmisteltua esittelyä koiristamme. Jokaisesta koirasta kerrottiin jotain henkilökohtaista. Erityisen hienolta kuulosti Jokun esittely cockeri-legendana sekä maininta sen omaperäisestä makuullemenotyylistä TOKOn ruutuun menossa. Toinen mieltä ilahduttava juttu oli Rannan Jaanan tarjoama viimeistely koirillemme ennen esiintymistä. Jokainen sai turkkiinsa suihkepullosta glitterkimalletta. Hieman ennen puolta yötä huolellinen ja perusteellista työtä tehnyt tuomarimme löysi voittajansa. Tässä päätöskuvassa tuomari on yhdessä Cockerishown voittajan sekä parhaan pennun ja veteraanin kanssa. Mukana kuvassa myös hienosti koko juhlatapahtuman juontajana toiminut Mennan Nina. Kotimatkalle lähdimme hyvin nukutun yön jälkeen sunnuntaiaamuna. Netistä seurasimme jännittyneinä Muun emän S B(b)Ch Timsgarry Bellin päivää Ruotsin Cockerimestaruuskokeessa.

16

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 3/2020


Cockerspanieleiden vuosikirjat ennen ja nyt Teksti ja kuvat Pirjo Peltonen “Koiranäyttelyiden perimmäinen tarkoitus on palvella koirien jalostus- ja kasvatustyötä. Näyttelyihin voivat osallistua puhdasrotuiset, rekisteröidyt ja tunnistusmerkityt koirat. Näyttelyssä ulkomuototuomari arvostelee koiran ja antaa sille kirjallisen arvostelun sekä laatuarvostelun.” Lainaus on Suomen Kennelliiton verkkosivujen koiranäyttelyosiosta (https://www.kennelliitto.fi/koiraharrastukset/koiranayttelyt). Kennelliiton koiranäyttelysääntöjen toinen kappale puolestaan sanoo, että “Koiranäyttelyissä koiraharrastajilla on tilaisuus vertailla jalostustyön tuloksia ja arvioida rodun jalostusmateriaalia.” (https://www.kennelliitto.fi/lomakkeet/koiranayttelysaannot) Koiranomistajan koirastaan näyttelyssä saama arvostelu voisi hyvinkin jäädä vain hänen ja arvostelun antaneen ulkomuototuomarin väliseksi tiedoksi. Kun kuitenkin näyttelyiden tarkoitus on myös palvella koirien jalostus- ja kasvatustyötä, moni rotujärjestö ja rotua harrastava yhdistys julkaisee niin kutsuttuja vuosikirjoja, joihin on koottu yhdistyksen kattaman rodun tai rotujen näyttelyarvostelut useimmiten yhden vuoden ajalta. Cockerspanieleiden vuosittaiset näyttelyarvostelut on vuoteen 1995 asti julkaistu Suomen Spanieliliiton julkaisemissa painetuissa vuosikirjoissa. Itselläni on vuosikirjat vuosilta 1993–1995, mutta Spanieliliiton sihteeri Mirja Mertimo kertoi, että vuosikirjoja on koostettu paljon aikaisemmin, jo 1970-luvulla. Aiemmin ne olivat A4-kokoisia monisteita, jotka niitattiin yhteen. Myöhemmin niistä tehtiin liimattuja kirjoja. Ensimmäisinä vuosina näyttely- ja koetulokset olivat eri julkaisuina. Kun niistä tehtiin kirjoja, kirjoissa oli ensin kaikki rodut. Spanieliliittoon kuuluvien rotujen ja koirien määrän kasvaessa tehtiin kaksi erillistä kirjaa, joissa molemmissa oli määrätyt rodut ja niiden näyttely- ja koetulokset. Ensimmäinen Cockerspanielit ry:n julkaisema kirja oli vuoden 1996 vuosikirja. Se sisältää vuoden 1995 näyttely- ja koetuloksia koirakohtaisine arvosteluineen. Näyttelyiden lisäksi tuloksia on esimerkiksi jäljestämiskokeista, taipumuskokeista ja jopa totSuomen Spanieliliiton vuosikirjoja televaisuuskokeista. Taipumuskokeista on hylätyn kokeen osalta mainittu myös hylkäämisen aiheuttanut osio. Kirjassa ei valitettavasti mainita kuka tai ketkä ovat kyseisen ensimmäisen opuksen ansiokkaasti koostaneet. Seuraavan vuoden vuosikirjasta löytyy Cockerspanielit ry:n silloisen puheenjohtajan Liisa Pajalan kirjoittama esipuhe: “Cockerspanieleiden vuoden 1996 näyttely- ja koetulokset ovat jälleen yksissä kansissa. Siitä ansaitsevat lämpimän kiitoksen Mariann Korpi, joka on suorittanut kirjoitustyön, ja jalostustoimikunta, joka on ideoinut vuosikirjan ja kerännyt jalostusta koskevan aineiston. ... Toivomme, että Cockerspanielit ry:n julkaisemat vuosikirjat vuosikirja on avuksi kasvattajille ja muuten vain iloksi cockerspanieleiden näyttely- ja koearvosteluista ja -tuloksista kiinnostuneille.”

17


Tässä vuosikirjassa on näyttelyarvostelujen sekä koetulosten ja -selostusten lisäksi muutakin sisältöä: kasvattajien mainoksia, vuonna 1996 rekisteröidyt pentueet kasvattajittain, jalostustoimikunnan raportti, tilasto siitä, kuinka monta kertaa kukakin ulkomuototuomari on arvostellut cockereita ko. vuoden aikana, saavutetut tittelit ja valionarvot, tuontikoirien sukutaulut, siitosuroslista, lista käytetyistä uroksista ja niiden pentue-/pentumäärät sekä käytetyimpien urosten jälkeläisten lonkkatilastot.

Ensimmäisestä vuosikirjasta lähtien niissä on julkaistu näyttelyarvostelujen lisäksi myös koetuloksia ja -selostuksia Kirjasta löytyy myös silloin uudehkon harrastuslajin eli agilitykokeiden tuloksia. Vuosien varrella agilitykokeiden osallistujamäärät ovat lisääntyneet räjähdyksenomaisesti. Ehkä siksi niitä ei ole enää moneen vuoteen listattu muiden koirakohtaisten tulosten joukkoon. Esimerkiksi vuonna 2019 oli 1346 agilitykisaa, joihin osallistui edes yksi cockerspanieli ja näissä kaiken kaikkiaan 1952 cockereiden koesuoritusta; vertailun vuoksi vuoden 2019 toiseksi suurin koemäärä oli jäljestämiskokeissa, 137 koetta ja niissä 348 koesuoritusta. Vuosikirjat 1998–2001 noudattavat samaa kaavaa ja perussisältöä. Vuoden 1998 kirjassa on jopa 55 sivua kasvattajien mainoksia. Vuoden 2001 vuosikirjassa on uutena tietona Cocker of the Year 2000 -tulokset, sen vuoden ROPit ja VSP:t sekä erikoisnäyttelyssä jaetut kiertopalkinnot. Tässä vaiheessa on tehty sellainen muutos, että vuosikirja listaa otsikkonsa mukaisen vuoden tulokset ja arvostelut. Tästä syystä seitsemäs Cockerspanielit ry:n julkaisema vuosikirja on nimetty Vuosikirja 2001/B:ksi, sisältäen siis vuoden 2001 tiedot. Vuoden 1998 vuosikirjaa voisi pitää eräänlaisena keräilyharvinaisuutena koska siinä on omana osanaan Helsingissä 11.–14.6.1998 pidetyn Maailmannäyttelyn tulokset ja arvostelut; tämän näyttelyn tuloksia ei nimittäin jostain syystä löydy KoiraNet-jalostustietojärjestelmästä ollenkaan. Vuosikirjoja on vuosien varrella koostanut ja kirjoittanut useampikin henkilö Mariann Korven lisäksi, mm. Anett Korpi, Maarit Hintikka, Johanna Söderholm, Kirsi Mäkinen, Memmu Kuparinen, Sirpa Ahonen, Ulla Ritamäki, Katri Alavalkama, Eva Pajukoski, Jaana Ranta, Elena Floessel, Sari Saarinen, Mervi Vesala, Marika Virtanen ja Pirjo Peltonen. Kuvasivuja on toimittanut Marjut Kakko ja jalostustoimikunnan tilastoja ovat koonneet Jaana Ranta ja Mariann Korpi. Viimeisen kirjan muodossa tuotetun vuoden 2004 vuosikirjan kokosi Eva Bensky. Siinä on uutena osiona tehtyjen luonnetestien tulokset, mutta ei enää jalostustoimikunnan raportteja ja tilastoja. Ne lienee julkaistu erikseen osana yhdistyksen toimintakertomusta. Vuodesta 2005 lähtien vuosikirjoja ei ole enää painettu, vaan ne löytyvät pdf-muotoisina Cockerspanielit ry:n nettisivuilta polulla Jalostus – Julkaisut ja näyttelyarvostelut. Miten minä sitten liityn tähän vuosikirja-aiheeseen? Olin aina mielelläni selaillut hankkimiani vuosikirjoja, ja kun Mariann keväällä 2005 kyseli, olisiko joku kiinnostunut osallistumaan cockereiden näyttelyarvostelujen kirjoittamiseen vuosikirjaa varten, ilmoittauduin vapaaehtoiseksi. Sainkin sitten postitse nivaskan narttujen näyttelyarvostelulomakkeita vuodelta 2004 työstettäväkseni. Seuraava minulle tullut satsi oli urosten vuoden 2006 näyttelyarvostelut, joita kirjoittelin vuoden 2007 kesällä. Tietokoneeni tiedostoja tutkiessa aikaleimoista voi päätellä, että olen sitten seuraavan vuoden keväällä työstänyt vuoden 2006 narttujen arvosteluja. Muistaakseni tarjouduin itse

18

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 3/2020


hommaan, kun sillä kertaa narttujen arvosteluja kirjoittava ei jostain syystä ehtinyt tehdä niitä loppuun asti ja yhteenvedon julkaiseminen oli jonkin verran viivästynyt. Vuoden 2007 arvostelut jaettiin vielä parin kirjoittajan kesken, mutta olen silloin ollut vastuussa vuosikirjan kokoamisesta ja seuraavasta vuodesta lähtien olenkin sitten kirjoittanut kaikki arvostelut ihan yksin. Sillä tiellä olen edelleen. Kaikki näyttelyarvostelut on alusta asti kirjoitettu sillä kielellä, jolla ne on saneltu eli vieraskielisiä ei ole käännetty suomenkielisiksi. Minustakin on parempi, että arvostelut ovat alkuperäiskielellä. Minulta voi aina kysyä niiden käännöksiä, sillä olen yhdeltä ammatiltani kielenkääntäjä. Espanjankielisten arvostelujen oikeinkirjoitukseen olen saanut taustatukea eräältä ko. kielen hallitsevalta kehätoimitsijakollegalta. Omalla kirjoitusurallani yhden ainoan kerran vieraskieliset arvostelut on käännetty suomeksi. Eräässä Messukeskuksen näyttelyssä cockerit oli arvostellut venäläistuomari, joka ilmoitti etukäteen sanelevansa englanniksi, mutta olikin lopulta sanellut arvostelut – yllätys, yllätys – äidinkielellään, koska hänellä kirjoittajana ollut virolainen kehätoimitsija olikin puhunut hänen kanssaan Jalostustoimikunnan raportti vuoden 1997 vuosikirvenäjää. Onneksi eräs näyttelyohjaajajassa kollegani käänsi ne minulle suomeksi. Vaikka tekniikan kehittymisen myötä nykyään melkein kaikissa näyttelyissä on käytössä online-tulostallennus, niin silti aika harvassa näyttelyssä käytetään samassa online-tulostallennusohjelmassa mukana olevaa sähköistä arvostelujen kirjoittamismahdollisuutta. Tämä johtunee siitä, että näyttelytoimikunnan pitäisi pystyä hankkimaan tarvittavat välineet (tietokoneet ja/tai irralliset näppäimistöt tabletteihin) kehätoimitsijoille, mutta ehkä tulevaisuudessa tähänkin keksitään jokin kaikille soveltuva ratkaisu. Kun näyttelyssä on käytössä online-tulostallennus, ei tuloksia enää tallenneta tuloslistoista tai arvostelulomakkeista, mutta silti kaikki käsin kirjoitetut arvostelulomakkeet päätyvät voimassa olevan ohjeistuksen mukaan Showlinkiin, josta ne sitten lähetetään neljä kertaa vuodessa rotujärjestöjen nimetyille henkilöille. Cockerspanielit ry:n Omakoirassa minut on laitettu henkilöksi, jolle lähetetään näyttely- ja koearvostelut. Ennen kuin vuosikooste on jäsenien nähtävissä yhdistyksen nettisivulla, täytyy tehdä jonkin verran työtä. Aloitan aina uuden vuosiyhteenvedon kirjoittamisen kopioimalla edellisen vuoden tiedoston. Poistan jokaisen koiran kohdalta tulokset ja arvostelut jättäen koiran tiedot ja eri alalajien otsikot (näyttelyt, taipumuskokeet, jäljestämiskokeet jne.), jotta niitä ei tarvitse joka vuosi kirjoittaa uudelleen. Kun Koiranet-jalostustietojärjestelmään alkaa tulla näyttelyiden ja kokeiden tuloksia, lisään niitä dokumenttiin valmiiksi odottamaan myöhemmin saapuvia paperilomakkeita. Mahdolliset sähköiset arvostelut kopioin suoraan jalostustietojärjestelmästä. Kun saan ilmoituksen Showlinkiltä tulevasta paketista, käyn tietysti ensin hakemassa sen postista. Varsinaisen homman aloitan aina siten, että erottelen ensin mukana tulleet koeselostukset näyttelyarvosteluista. Sen jälkeen erottelen ensin urosten, narttujen ja kasvattajaryhmien arvostelut toisistaan.

19


Tämän jälkeen laitan urosten arvostelut aakkosjärjestyksen koiran nimen mukaan ja ne vielä aikajärjestykseen näyttelyn ajankohdan mukaan. Ja sama narttujen sekä kasvattajaryhmien arvosteluille. Koeselostuksille käytän samaa menetelmää. Tällaista hommaa on ihan mukavaa tehdä esimerkiksi telkkarista formula- tai muita urheilukisoja seuratessa, kun ei tarvitse keskittyä itse ohjelmaan, vaan sitä voi lähinnä kuunnella ja tarvittaessa nostaa katsettaan televisioruutuun. Toinen tapa olisi tietysti kirjoittaa arvostelut näyttely tai koe kerrallaan, koska Showlinkiltä tulevat lomakkeet ovat yleensä nipussa näyttelyittäin. Tämä menetelmä tietysti säästäisi järjestämiseen menevän ajan, mutta minusta lomakkeiden etukäteen järjestäminen kuitenkin helpottaa varsinaista kirjoitustyötä. Silloin ei tarvitse hypellä dokumentissa paikasta toiseen, vaan siinä voi edetä järjestyksessä koira kerrallaan. Pidän itse kirjaa saaduista lomakkeista, jotta pysyn vähän kärryillä siitä mistä näyttelyistä ja kokeista niitä on minulle asti tullut. Liisa Pajala on jo vuoden 2000 vuosikirjassa maininnut, että aikaisemmista vuosikirjoista on jäänyt pois joitakin tuloksia, mikä johtuu siitä, että etenkin koepöytäkirjat tekevät melkoisen kierroksen kennelorganisaatiossa ennen kuin ne päätyvät vuosikirjan toimitukseen. Tämä valitettavasti päätee myös 20 vuotta myöhemmin nimenomaan koirakohtaisten koeselostusten osalta. Olen useampana vuonna metsästänyt etenkin taipumuskokeiden koirakohtaisia lomakkeita. Jäljestämiskokeiden koirakohtaiset näyttävät löytävän tiensä paremmin perille. Vuoden 2015 näyttelyarvosteluista jäi puuttumaan käytännössä kaikki kesän ja alkusyksyn näyttelyt. Epäily oli, että ne jotenkin eksyivät ehkä Spanieliliitolle, kun rotukohtaisten pakettien vastaanottajat siirrettiin Omakoirassa päivitettäviksi – tämä osui juuri aikaan, kun Cockerspanielit ry oli erkanemassa omaksi rotujärjestökseen. Lähetyksiä kyllä etsittiin kissojen ja koirien kanssa ja löydettiinkin yksi paketti, joka sitten kulkeutui minulle Santakankaan Sannan ja Hotin Marin avustuksella, tehden “lomamatkan jossain päin Suomea”. Kun kaikki käsiteltävän vuoden näyttelyarvostelut ovat saapuneet ja ne viimeisetkin on kirjoitettu, listaan jalostusjärjestelmästä ko. vuonna myönnetyt valionarvot ja tittelit ja päivitän puuttuvat samalla, kun oikoluen dokumentin. Jos Vain kahden vuosikirjan kantta koristi jokin muu joku on joskus dokumenttia kuva kuin kerhon logo lukiessaan sattunut ihmettelemään, miksi joltain koiralta puuttuu jokin valionarvo, niin se voi olla joko virhe tai johtua siitä, että kirjaan koirille vain ne valionarvot ja tittelit, jotka on myönnetty kyseisen vuoden loppuun mennessä. Koearvosteluita saattaa tässä vaiheessa vielä puuttua, mutta ainahan on mahdollisuus päivittää jo julkaistua versiota. Kun olen omasta mielestäni tyytyväinen vuosikirjan sisältöön ja oikolukenut sen pariin kertaan, lähetän sen pdf-muodossa kerhon webmasterille julkaisupyynnön kera. Vuoden 2019 vuosikirjaan äskettäin tehtyjen päivitysten myötä myös formaatti muuttui html-muotoon. Tämä helpottaa tietyn tiedon (esim. tuomarin ja tietyn näyttelyn tulosten) hakemista. Eri hakumahdollisuuksia tarjoavat sovellukset olisivat tietysti hienoja, mutta kaikki tietokantapohjaiset sovellukset tarvitsevat myös ylläpidettävän perustiedon, joten sille tielle ei ainakaan vielä ole lähdetty. Olen vuoden koosteen julkaisusta jäsenistölle Facebookissa ilmoitellessani joskus miettinyt, että lukeekohan näitä kukaan ja joskus jopa kysynytkin, että teenkö turhaa työtä. Saadun palautteen perusteella kuitenkin näyttää siltä, että näitä yhteenvetoja luetaan ja ne koetaan tarpeellisiksi. Ehkä sitten jatkan vielä tätä hommaa ainakin jonkin aikaa. Toivottavasti löytyisi joku yhtä innokas jatkamaan tätä jonain päivänä.

20

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 3/2020


Anja Puumala, kennel Leavenworth, oli yksi Suomen merkittävimmistä cockerspanielikasvattajista. Hänen kuolemastaan on jo yli 10 vuotta. Tämä haastattelu on julkaistu Cockerspanielit-lehdessä 3/2000. Juhlavuoden kunniaksi julkaisemme sen uudestaan. Pyysin Anjan ystävää ja kollegaa Arja Koskeloa kirjoittamaan esipuheen haastatteluun. Kennelnimi Leavenworth on yksi hyvin harvoista kennelnimistä, jonka Kennelliitto on suojannut pysyvästi. ”Anjasta piti alun perin tulla somistaja, mutta niin vain kävi, että matkalla opiskelemaan tehty täyskäännös johti maailmallakin kuuluisan Leavenworth-kennelin perustamiseen. Anjalla oli melko suuri kennel Vihdissä, missä kasvatettiin yli 400 pentuetta. Ensimmäinen rotu tietenkin cockerspanieli ja yksivärinen sellainen. Myöhemmin tuli mukaan muutama amerikancockeri, mutta niiden kasvatus loppui melko lyhyeen. Sitten tulivat kultaisetnoutajat ja ihan mukavaa menestystä niilläkin. Viimeisimpänä aluevaltauksena tulivat cairnterrierit. Jossain välissä oli muutama pesue Cavalier Kingcharlesinspanieleita ja taisi olla karkeakarvaisia kettuterriereitäkin. Yksiväriset cockerit olivat kuitenkin koko ajan päärotu. Myöhemmin Leavenworth-cockereita syntyi myös kirjavia. Anja oli yksi kaikkien aikojen voitokkaimmista cockerikasvattajista 1970–80-luvuilla, menestyen paitsi rodussa myös ryhmä- ja BIS-tasolla. Kenneliin tuotettiin useita kuuluisia jalostus- ja näyttelykoiria Englannista. Kuuluisimpia ja käytetyimpiä olivat varmasti Black Surprize of Broomleaf (musta uros), Birthday Boy of Broomleaf (musta uros) ja Astrawin Apollo (punainen uros), joka oli mm. kaikkien rotujen vuoden koira vuonna 1975. Tärkeitä Anjan jalostusnarttuja 70- ja 80-luvuilla olivat Black Bows of Tolstem, Scotswood Belinda sekä tietenkin lukuisat kansainväliset valiot, jotka olivat omia kasvatteja. Anjan kasvatustyö alkoi vähitellen hiipua vuoden 1995 aikoihin, minkä jälkeen Leavenworth-pentueita syntyi enää muutama vuodessa aina Anjan äkilliseen menehtymiseen saakka vuonna 2009.” Arja Koskelo

Anjan haastattelu vuonna 2000 1. Milloin olet aloittanut cockeriharrastuksen? Onko sinulla nyt tai muulloin ollut muun rotuisia koiria? Ensimmäisen koirani sain 1962, ja siitä lähtien olen ollut mukana spanielimaailmassa. Ensin rivijäsenenä ja vuonna 1967 syntyi ensimmäinen pentueeni.

21


Minulla on ollut amerikancockerspanieleita, kultaisianoutajia, Cavalier Kingcharlesinspanieleita, karkeakarvainen kettuterrieri sekä tyttäreni Sallan kanssa skotlanninterrieri ja sealyhaminterrieri. Tällä hetkellä kasvatan cockereita ja cairnterriereitä. Näiden lisäksi kotonamme asustaa vielä vanha kultainennoutaja ja Rekku, perro de finlandese negro (suomennettuna yksinkertaisesti rakki). 2. Miten valitsit kennelnimesi? Kun on tarpeeksi nuori valitessaan kennelnimeä, haluaa nimen, joka on pitkä ja vaikea lausua. Luin erästä kirjaa, jossa miehiä vietiin Leavenworthin vankilaan, ja silloin nimi kuulosti tavattoman hienolta. Jos nykyään ottaisin kennelnimen, olisi se sellainen, jonka voisi lausua kuka tahansa.

3.Voitko nimetä mielestäsi onnistuneimman kasvattisi? Minkälainen on mielestäsi ihannecockeri? Minkä asetat cockerissa etusijalle: rakenteen vai rotutyypilliset yksityiskohdat? Kuinka suuri merkitys on käyttöominaisuuksilla?

Black Surprise of Broomleaf Ensimmäinen koirani Kans ja Pohj MVA, mm. 3 kertaa BIS kaikkien rotujen näyttelyssä. Kuvassa 10-vuotiaana. Se eli 15-vuotiaaksi. Näitä koiria, joista voi sanoa ”one to remember”. Oli upea esiintyjä ja liikkuja.

Koira, joka hyvin pitkälle vastaa cockeri-ihannettani oli musta narttu INT CH Leavenworth Love Call. Ihannecockerini on minkävärinen tahansa. Sen täytyy olla: 1. iloinen ja ystävällinen luonteeltaan 2. terve 3. turkin on oltava oikean laatuinen ja helppohoitoinen, ei liian runsas 4. kaunis katsella

Edellisestä kai kävi ilmi, että luonne on minulle tärkein asia ja sitten tulevat muut ominaisuudet. Totta kai haluan kauniin koiran, mutta en tärkeimpien asioitten kustannuksella. Käyttöominaisuudet ovat tietenkin tärkeät, jos haluaa harrastaa käyttöpuolta. Itse en enää jaksanut raahautua taipumus- tai muihinkaan kokeisiin. Asumme maalla metsän keskellä, ja täällä huomaa, että käyttöominaisuudet säilyvät sukupolvesta toiseen, jos niitä on alun perin ollut. Toiset koirat ovat tietenkin parempia käyttöominaisuuksiltaan kuin toiset. Jos luonne on kunnossa niin eiköhän joka koiralle löydy oma laji, jossa se on hyvä. Emmehän me ihmisetkään ole yleensä joka alan taitajia.

4. Mitä asioita pidät tärkeinä jalostusyhdistelmää valitessasi? Miten valitset siitosuroksen? Mikä on nartun merkitys? Jalostuksessa on aina suurin merkitys nartulla. Antaahan se puolet ominaisuuksistaan pennuilleen, ja nartun käyttäytyminen vaikuttaa myös pentujen käyttäytymiseen. Liian usein kuulee, ettei nartulla ole niin väliä, kunhan uros on hyvä. Olen jopa kuullut jonkun sanovan, että pennut saavat yli puolet geeneistä isältään.

22

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 3/2020


Yleensä kannattaa valita siitosyksilöt, jotka ovat kumpikin mahdollisimman lähellä rodun ihannetta. Esimerkiksi jos pieni narttu astutetaan suurikokoisella uroksella, ei pennuista välttämättä tule keskikokoisia, vaan osasta tulee suuria ja osasta pieniä, kuten vanhempansakin. Jotain tiettyä vikaa ei kannata kerrata, mutta emme välttämättä pysty sitä poistamaankaan ensi yrittämällä. Itse yritän valita jalostusuroksen sillä periaatteella, että sillä on ne ominaisuudet, joiden haluan periytyvän pennuillekin. Luonteesta en tingi, mutta hyvää C-lonkkaista voin käyttää, koska huonon luonteen kanssa ei tule toimeen mutta lonkat harvemmin haittaavat koiraa. 5. Mitkä ominaisuudet pitäisi hyvällä jalostuskoiralla olla? Onko sukutaululla suurempi merkitys kuin koiralla? Useasti kuulee, että jollakin koiralla on niin ja niin hieno sukutaulu. Itse olen kuitenkin huomannut, että suurin osa pentujen ominaisuuksista periytyy suoraan niiden vanhemmilta. Hankitut ominaisuudet, kuten esimerkiksi hienot tittelit sukutaulun koirilla eivät periydy. Totta kai sukutaulu tulee ottaa huomioon siten, että on hyvä tietää, minkälaisia ominaisuuksia siellä olevilla koirilla on. Yleensäkin kannattaisi tutustua vanhoihin cockereihin, varsinkin jos tosissaan haluaa kasvattaa koiria. Hyväksi jalostuskoiraksi luokittelen sen, joka periyttää itseänsä parempia jälkeläisiä.

Yksi voitokkaimmista kautta aikojen: N MVA PMV -79 Leavenworth Lucky Strike. Mm. 7 kertaa BIS kaikkien rotujen näyttelyssä.

6. Miten ja missä vaiheessa valitset pentueen lupaavimman pennun? Yleensä katselen pentuja niiden leikkiessä ja syödessä ja poimin joukosta sen, joka eniten miellyttää silmääni. Yleensä huomaan, että lähes jokaisella katselukerralla tulee poimittua sama pentu, ja sen sitten jätän itselleni. Paras aika valita pentu olisi, kun se on 10–12 viikon ikäinen. Silloin niiden mittasuhteet ovat vakiintuneet ja pää saanut muotonsa. Useasti pentueen pienin näyttää pienenä tosi rumalta, mutta yllättäen vanhetessaan ja voimistuessaan se voi olla pentueen kaunein. Pennun valintaan voi tietenkin vaikuttaa se, mitä itse koiraltaan haluaa. Haluaako kauniin, hyväluonteisen, helppoturkkisen vai käyttökoiran.

7. Mitä mieltä sinä olet kirjavien ja yksiväristen risteyttämisestä? Itse olen harrastanut värien risteyttämistä. Henkilökohtaisesti olen omieni kanssa huomannut, että pystyin korjaamaan joitakin ulkonäköominaisuuksia, sain hyvälaatuisia turkkeja ja luonteet ovat olleet helppoja ja miellyttäviä. Myös yksiväristen pentuekoko ja elinvoima ovat parantuneet.

23


Värien sekoittaminen on paikallaan silloin, kun tietää mitä haluaa ja mitä tekee. Eri väreissä esiintyvät perinnölliset sairaudet tulee huomioida. Tämä on myös keino jalostaa pois sairauksia tai käänteisesti saada ne kantaansa. Muutama värivikainen pentu on halpa hinta siitä, jos muuten onnistuu tavoitteessaan.

KANS MVA Leavenworth Butter Kiss edustaa minulle oikeaa, hyvätyyppistä cockeria.

Tässä on siitoskoiran prototyyppi. Kaunis hyväluonteinen ja pennut samaa luokkaa kuin itsekin. N MVA V- 82 Bidston Solomon taipumuskoetta vaille KANS MVA. Pennut: N MVA PMV Leavenworth Kiss n´Success, FIN MVA Leavenworth Tradition, KANS MVA Norvale Jet Jewel, KANS MVA Pounikon Soraya, KANS MVA Leavenworth Secret Kisses

8. Onko rotu mielestäsi kehittynyt vuosien myötä oikeaan suuntaan? Painotetaanko mielestäsi liikaa joitakin piirteitä tai onko rodussa yleistynyt joitakin tyypillisiä virheitä? Rotu on muuttunut vuosien varrella. Luonteen ja turkin laadun puolella arvioisin, että parempaan suuntaan, mutta ulkonäöllisesti on nykyään vaikea löytää cockeria, joka todella miellyttää silmää. Tuntuu kuin nykyään haettaisiin liian eleganttia ja karvaista koiraa. Eturinnat ja rintakehät ovat hävinneet, etuliikkeet ovat surkeita ja monikohan on nähnyt todella kauniin pään ja ilmeen. Nykycockeri on liian useasti turhan matalaraajainen ja siltä puuttuu säkä. Eli mittasuhteet ovat todella pielessä. Samoin kaula liittyy rumasti selkään. Haluaisin nähdä enemmän iloisia heiluvia häntiä, joka on cockerin tavaramerkki, lempeän surullisen ilmeen kera.

9. Mainitse joitakin mieleisiä cockereita koti- ja ulkomailta. Mitkä piirteet ovat tehneet sinuun vaikutuksen? Kirjavista cockereista tulee mieleeni esimerkiksi vanhat englantilaiset Scolys Starduster, Bournehouse Starshine ja uudempi Classicway Countrylife of Kendalwood. Suomessa on ollut Harwnprince Evening Star ja ruotsalaiset Travis-nartut Mary´s Pledge ja Marie Celeste, jotka kaikki edustavat mielestäni kauniita rotutyypillisiä koiria. Kauniita yksivärisiä on ollut mm. Apelhöjden´s Peppermint Twist, Greentree Midnight Melody, Greentree Lucky Day ja Pounikon-kennelin mustat nartut. Italiassa näin viime kesänä mustan uroksen, jolla oli todella kaunis pää ja kerrankin kauniit etuliikkeet. Luetteloa vois jatkaa loputtomiin. 10. Lopuksi haluaisimme kysyä sinulta, mitä cockerit ovat sinulle merkinneet ja mikä on ollut mieleenpainuvin muisto? Cockerit ovat olleet mitä suuremmassa määrin kokopäiväisesti elämässäni mukana. Mieleenpainuvia muistoja ovat olleet arvostelukerrat Englannissa, johon ei useasti ulkomaisia tuomareita kutsuta, sekä Ron Beibin, englantilaisen kasvattajatuomarin

24

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 3/2020


sanat hänen vieraillessaan kennelissäni: ”En ole koskaan elämässäni nähnyt näin montaa näin hyvää koiraa yhtä aikaa samassa kennelissä”. Mieleenpainuvia muistoja syntyy koko ajan itse ihanien cockereitteni toilauksista aivan tavallisissa kotoisissa touhuissa.

Leavenworth Paper Tiger Vuoden cockeri 1996

25


Käyttöcockereiden historiaa Suomessa Teksti ja kuvat Ulla Ruistola Olipa kerran nuori nainen, jonka nimi oli Ulla (ja on tietysti vieläkin). Ulla oli kasvanut cockereiden parissa, mutta koskaan ei ollut sen kummemmin tullut mieleen, että cockerit ovat metsästyskoiria. Nuorena Cockerspanielit ry:n aktiivina hän oli mukana ensimmäisessä kerhon järjestämässä metsästyskoulutuksessa 2001, jonka vetäjänä oli Arto Kurvinen. Siitä alkoi innostus, joka ei ole vielä tänäkään päivänä laantunut. Se muutti oikeastaan koko elämän suunnan. Tästä alkoi hyvän metsästyskoiran metsästys. Vaikka kasvattajat eivät tuolloin olleet juurikaan kiinnostuneita aiheesta, alkoi aiheen kaivelu ihan toden teolla. Vuonna 2002 Ulla tapasi Erämessuilla Pylvänäisen Karin ja hänen mustan cockerinsa Bobbyn (Mallowdale Giddiup) ja ihastui koiraan suuresti. Koira ei muistuttanut lainkaan hänen tapaamiaan cockereita, mutta teki ison vaikutuksen käytöksellään. Bobby oli ensimmäisen Suomeen rekisteröity käyttölinjan cockeri. Bobby oli tuotu Englannista Ian Openshaw’n kennelistä. Rytex-kennelissään hän kasvattaa vieläkin englanninspringereitä. Cockerit rekisteröidään siellä Mallowadaleiksi Ianin isän kennelnimen mukaan.

Mallowdale Giddiup Bobby oli isokokoinen ja rauhallisesti käyttäytyvä koira. Se ei koskaan saanut SPME-kokeista isompaa tulosta kuin AVO2, sillä koiralle oli jahtikäytössä päässyt syntymään peräänmenotaipumus. Koira oli työssään riistatilalla jatkuvassa metsästyskäytössä. Koiralla oli kahdet pennut: toiset Stawaskogens Axan ja

26

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 3/2020

toiset Whaupley Annikenin kanssa. Molemmat pentueet ovat jättäneet selkeän jälkensä Suomen pieneen käyttöcockeripopulaatioon. Bobbyn tapaamisesta seurasi se, että Ulla varasi Ruotsista kennel Meryliin syntyvästä pentueesta pennun keväällä 2003. Tämän hän kuitenkin perui, sillä hänen oma näyttelylinjainen narttunsa oli kuolemassa melanomaan, eikä hän uskaltanut olla ilman sellaista harrastuskoiraa. Niinpä hän päätyi ottamaan itselleen vielä kertaalleen sellaisen. Kipinä oli kuitenkin syttynyt, ja Ulla ehdotti ystävälleen Nina Mahlaselle (tuolloin Menna), että ”Otetaanko yhdessä käyttölinjainen?” Nina sanoi hetkeäkään epäilemättä: ”Joo, otetaan vaan!” Niinpä vuoden 2003 Tukholman Voittaja-näyttelyssä hän tapasi tulevan koiransa kasvattajan Maria Müllersdorfin ja sopi tulevansa katsomaan pentueen vanhempia Ruotsiin. Vierailulla innostus vain kasvoi ja pentu varattiin. Cockeripäivillä Paimiossa tuli markkinoitua yksi pentu samasta pentueesta Ouluun Karlströmin Tiinalle ja Juhalle. Huhtikuussa 2004 lähtivät Ulla, Tiina ja Nina jännityksellä hakemaan pentuja. Ruotsissa heitä odotti lauma reippaita ja rohkeita pentuja. He olivat heti myytyjä! Oli niin makeita pentuja, ettei tosikaan. Oudonnäköisiä ehkä, mutta kerta kaikkiaan valloittavia. Mukaan lähtivät musta uros Meryl Kick-Off ”Joku” ja maksanvärinen narttu Meryl Sweet Kelly ”Tarkku”. Niin tulivat käyttöcockerit 3 ja 4 Suomeen.

Whaupley Anniken ja Mery Sweete Kelly mummoina Tarkku ei luonnollisesti jättänyt yhtään jälkeläistä, mutta oli pitkään hyvin käyttökelpoinen harrastus- ja metsästyskoira, jolta ei jäänyt koskaan riistaa maastoon. Koiran paras tulos oli AVO1 SPME:ssä, josta se jäi eläkkeelle kuuden vuoden iässä, jolloin koiran toinen-


kin lonkka leikattiin. Tämän jälkeenkin koira oli luottopakkina tilanteissa, joissa tarvittiin päämäärätietoista noutajaa. Tarkun veljeä Jokua oli siunattu hieman paremmilla lonkilla. Koira kisasi menestyksekkäästi niin spanieleiden metsästyskokeissa kuin jälkikokeissakin saavuttaen molemmista lajeista valionarvon. Hieman jäi vajaaksi, etteikö koira olisi valioitunut myös tottelevaisuuskokeista. Joku oli kolmeen otteeseen vuoden metsästyscockeri ja voitti Haastajan vuonna 2005. Haastaja oli metsästyskatselmus edellisenä vuonna syntyneille koirille. Jokulla on yksi pentue vuodelta 2012. Nämä isokoiset ja hieman raskaat koirat olivat omistajiensa ensimmäiset, mutta eivät suinkaan viimeiset käyttöcockerit. Mitä? Oliko ollut numero kaksi? Kyllä! Kesällä 2002 Korpelaisen Pekka toi Ruotsista mustavalkoisen nartun nimeltä Smedmestarens Lakris. Valitettavasti koira ei ollut pitkäikäinen, sillä vaikeat vatsaongelmat veivät Lakun hyvin nuorena. Tarkun ollessa puolivuotias sillä todettiin vakava lonkkavika ja se jouduttiin leikkaamaan ensimmäisen kerran. Tällöin kasvattaja tarjosi uutta pentua korvaukseksi. Se oli yhdistelmästä Whaupley River ja Nancarrow Cinnamon ja syntyi Englannissa, jossa narttu oli jalostuslainassa. Nina ja Ulla olivat niin ihastuneita Tarkkuun, että sanoivat kyllä, vaikka emo olisikin sama kuin Tarkulla. Englannista tuli kolme pentua Ruotsiin, josta joulukuussa 2004 haettiin Whaupley Anniken, ”Anni”. Se oli hurmaavalla itsetunnolla varustettu pentu, joka oli hauska ja aktiivinen. Koira tuli typistettynä, joten se ei koskaan osallistunut täällä metsästyskokeisin. Sen sijaan tästä erittäin hienoluonteisesta (mutta taiteellisia vapauksia ottavasta) nartusta tuli

todellinen kantanarttu Suomen käyttöcockeripopulaatioon. Annilla oli kolme pentuetta, joista kahden ensimmäisen koiria käytettiin menestyksekkäästi jalostukseen. Annille syntyi myös ensimmäinen Suomen käyttövaliopentu Ladysplit’s Deagol. Numero 5 oli Anu Knuutisen ja Pasi Pöppösen Ruotsista vuonna 2005 tuoma punainen narttu Red Garlic’s Hjortron, ”Hilla”. Hilla oli vauhdikas ja melko sirokokoinen narttu, joka voitti Haastajan vuonna 2006. Paras koetulos on AVO1 112 pistettä, jolla vuonna 2009 irtosi myös cockerimestaruuden voitto. Hillalle syntyi yhteensä neljä pentuetta. Se on Namusillan kennelin cockerikantanarttu. Namusillan päärotu on labradorinnoutaja, mutta vuosien varrella siellä syntynyt useita cockeripentueita. Heillä on edelleen Hillan jälkeläinen metsästyskoirana. Niin ikään vuonna 2005 toi Sanna Veijola Ruotsista mustavalkoisen erittäin isokokoisen uroksen Red Garlic’s Flygande Jakobin eli Jaakon. Jaakko kisasi päälajissaan agilityssä maxi-luokassa, mutta kävi SPME-kokeissakin AVO1-tuloksen verran. Pentueita Jaakolla oli kaksi. Jaakko ei myöskään jäänyt Sannan viimeiseksi cockeriksi. Vuonna 2006 Ulla kävi hakemassa Ruotsista 2-vuotiaan punaisen nartun Stawaskogens Axan, jonka kasvattaja myi, koska se oli erittäin kuuma riistatilanteissa. Koiran ostivat yhdessä Kari Pylvänäinen ja Jukka Paroinen, josta tuli koiran haltija ja lopullinen omistaja. Jukka kisasi koiran kanssa metsästyskokeissa, ja koirasta tulikin ensimmäinen Suomen käyttövalio-pentu metsästyskokeissa yli kahteenkymmeneen vuoteen. Axa on myös ainoa cockeri, joka on voittanut spanieleiden SM-kokeen vuonna 2010. Axa oli lisäksi moninkertainen Cockerimestari ja vuoden Metsästyscockeri. Axalla oli viisi pentuetta, joten sekin on jättänyt leimansa suomalaiseen populaatioon. Tämän tehokas ja persoonallinen koira on varmasti jäänyt monen mieleen positiivisesti. Ensimmäiset koti-Suomessa kasvatetut pennut olivat vuonna 2006 Karin Wood-Nymph-kenneliin syntyneet Axan ja Bobbyn pennut: W-N Mixa, Tina ja Bisse. Nartut Tina ja Bisse jäivät Karille itselleen, ja erityisesti mustavalkoinen Bisse pärjäsi kokeissa nousten voittajaluokkaan. Bisse sijoittui hyvin vuoden 2009 cockerimestaruuksissa Kangasalla. Molemmilla koirilla oli useampi pentue, jotka edelleen näkyvät meidän populaatiossamme.

Stawaskogens Axa ja Meryl Kick-Off Laitilan kokeessa 2006

27


Ladysplit’s Deagol Toinen pentue syntyi vuotta myöhemmin Ulla Ruistolan Ladysplit’s-kenneliin. Tuolloin emona oli Anni ja isänä Bobby. Ullan isoksi pettymykseksi syntyi vain uroksia, joten kotiin ei tuolloin jäänyt yhtään. Mikään pettymys pentue ei suinkaan kuitenkaan ollut. Urokset olivat vahvoja ja toimivia, suorastaan rajuja metsästyskoiria. L. Deagolista eli Ticosta tuli Maneliuksen Aijan avulla sekä FI KVA että FI JVA. Tämä rajuhakuinen koira on myös Aijan kennelin kantauros. Koiralla oli yhteensä neljä pentuetta. Tico oli väritykseltään blue roan.

Friisin Kuura

28

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 3/2020

L. Dinodas eli Piki (musta) voitti Haastajan vuonna 2007 ja oli pitkään Roineen perheen ykköstykki metsästysasioissa. Pikillä oli kolme pentuetta. L. Doderick eli Sisu (musta) kävi omistajansa Eilon Mikon kanssa kokeissa ja jahdeissa. Sisulla oli yksi pentue. Kaikki nämä kolme koiraa ovat jättäneet käyttövalioita jälkeläisissään. Pentueessa oli myös mustavalkoinen L. Dorgo, Frodo ja musta L. Dodinas eli Dodi, jotka olivat omistajiensa arvostamia metsästyskoiria. Vuonna 2007 Hertta Pirkkalainen ja Virpi Väisänen toivat Ruotsista Ah-Tib’s kennelistä pentuesisarukset A-T’s Fifth Element, Tinkan ja A-T’s Four Feet Above, Vuokon. Niiden emona oli Whaupley Ulrica, joka oli Annikenin täyssisko. Molemmat koirat olivat punaisia narttuja. Vuokosta tuli jälkivalio ja sillä oli yhdet pennut kennelnimellä Villivuokon. Tinka oli Hertan koe- ja metsästyskoira kisaten AVO1-tuloksen. Samana vuonna tuotiin Ruotsista myös musta uros Stawaskogens Goofy eli Hessu, josta tuli Suomen käyttövalio Rami Saarisen ohjaamana. Hessu oli Ruotsissa jalostuslainassa olevan Axan poika. Vuonna 2008 Hillalle syntyi ensimmäinen Namusillan pentue. Isänä oli Saxaphonen Robinson. Pentueessa oli kolme mustaa urosta:


Pikisilmä, Mustapekka ja Nokipoika. Seuraavana vuonna Hillalle syntyi hieman merkityksellisempi pentue yhdessä L. Dinodaksen kanssa: Havon Akka, Viian Eukko, Anterinen, Antti Santti, Hiili Ukko ja Kaljolainen. Näistä kolme kisasi SPME-kokeissa ja Hiili-Ukosta tuli Suomen käyttövalio ja kaksinkertainen Vuoden Metsästyscockeri. Viian Eukolla oli VOI1ja Kaljolaisella oli AVO1-tulos. Kaljolaisesta tuli jälkivalio, agilityvalio ja hyppyvalio. Näitä kolmea koiraa käytettiin myös jalostukseen. Anne Woivalin toi Ruotsista mustan nartun Guns Choise Black Pearlin eli Mustin. Musti oli Annen kennelin kantanarttu cockereiden osalta. Annella oli tuolloin jo noutajia ja terrierejä. Musti oli ensimmäinen Derby-voittaja, kun cockeriharrastajat päättivät laittaa nopeasti pystyyn oman nuorten koirien kokeen, kun Haastajaa ei enää järjestettykään. Tuolloin koe muuttui pidettäväksi virallisena SPME-kokeena Junkkarin tyyliin (Saksanseisojakerhon vuotuinen tapahtuma). Musti oli pätevä jahtikaveri Annelle vuosien ajan ja monen Miklaus-pennun emo. Vuonna 2009 tahti alkoi kiihtyä: yhtäkkiä rekisteröitiin 28 käyttöcockeria. Niinpä tässä mainitaan ne, jotka ovat jättäneet oman panostuksensa populaatioon. Ensimmäisenä Witch-Hunt’s Eddie Vedder, Eddie ja Saxaphone Derwent, Tellu, jotka molemmat olivat syntyneet vuoden 2008 puolella. Eddie oli musta uros Ruotsista ja Tellu musta narttu Englannista. Nämä kaksi saivat myöhemmin yhdessä ennätyskokoisen pentueen: 11 mustaa pentua. Eddiellä (om. Ulla Ruistola ja Nina Mahlanen) oli tämän lisäksi kolme muutakin pentuetta. Eddien paras tulos SPME:stä oli VOI1 vesilintukokeesta, samoin kuin Tellun (om. Anne ja Janne Knuutinen). Juha ja Tiina Karlström sekä Casper Grönblom toivat keväällä pentuesisarukset Meryl Black Doven (Muu) ja Black Ring-Ouzelin (Ringo) Ruotsista. Nämä tehokkaat sisarukset tulivat molemmat Suomen käyttövalioiksi. Muu oli myös vuoden 2010 derbyvoittaja. Muulla oli myöhemmin pentue Jokun kanssa ja Ringolla parikin pentuetta. Lisäksi tuotiin (Jukka Paroinen, Nina Mahlanen ja Ulla Ruistola) Englannista pentuesisarukset Sanaigmore Jessie (Sissi) ja Dawn (Taimi), joiden isä oli Cocker Championship-voittaja FTCH Timscarry Valtos. Sissi oli näistä kahdesta pätevämpi tullen Suomen käyttövalioksi ja useamman pentueen emoksi. Lisäksi on mainittava Frosty Morning’s kennelin (Nina Mahlanen ja Jutta Kaartinen) ensimmäinen pentue, jossa oli emona Whaupley Anniken ja isänä Stawaskogens Goofy. Näistä pennuista Mireialla, Mimosalla ja Melisalla kisattiin SPME-kokeissa menestyksellä, ja kaikilla kolmella oli myöhemmin pentuja. Samoin on mainittava kennel Friisin (Aija Manelius) ensimmäinen pentue yhdistelmästä

Stawaskogens Axa ja Ladysplit’s Deagol. Pentueen Friisin Kuurasta tuli Suomen käyttövalio ja monen Kuusiviidan ja Lahjakkaan pennun emo. Viimeisenä muttei vähäisimpänä mainittakoon maksanvärinen Ruotsin tuonti, uros Vagnmakaren Dukat, Duke, joka lennettiin Aijan ja Ullan yhteistuumin Kööpenhaminan kautta Suomeen. Aija teki Dukesta käyttövalion, ja sillä oli myös pentuja. Vuosikymmenen vaihtuessa Suomessa alkoikin olla kysyntää metsästäville cockereille! Mukavaa syksyä!

29


Cockerspanielit ry:n historiikki 1980–2020 Laatinut Liisa Pajala yhdistyksen 30-vuotisjuhlaan 6.11.2010, päivittänyt Susanna Sinisaari-Kaislo elokuussa 2020. Metsästysosuuden vuosilta 2010–2020 on kirjoittanut Tiina Karlström. 1. Perustaminen 1970-luku oli spanielikerhojen perustamisen kulta-aikaa. Alueellisia kerhoja syntyi lukuisia. Osa niistä eli vain muutaman vuoden, osa vain paperilla, joku toimii edelleen. Ajatus omasta rotukerhosta cockerspanielille oli ollut mielessä jo pitkään, mutta sellaisen perustaminen sai vauhtia cockeriharrastajien keskuudessa vasta, kun Koiramme-lehden silloinen päätoimittaja Tuomas Vento oli kysynyt Isabella Holmströmiltä: ”Miksi te cockeri-ihmiset ette perusta omaa rotukerhoa?” Springerien omistajat olivat perustaneet rotukerhon vuonna 1974. Amerikancockerspanielit saivat rotukerhon keväällä 1980, muutamaa viikkoa ennen cockerspanieleita. Perustava kokous pidettiin 24.4.1980 Tuusulassa. Yhdistys kirjattiin yhdistysrekisteriin 12.11.1980 ja kotipaikaksi merkittiin Helsinki. Perustavan kokouksen kutsui koolle Isabella Holmström, joka toimi myös ensimmäisenä puheenjohtajana (1980–1987). Hallituksen jäseniksi valittiin Taisto Lehtonen, josta tuli varapuheenjohtaja, ja Teija Poikolainen, joka otti hoitaakseen sihteerin tehtävät, sekä Eeva Eerola, Eva-Liisa Hyvärinen, Seppo Ingberg, Sakari Leimunen ja Klaus Niskala. Ritva Pirskanen valittiin taloudenhoitajaksi ja Ritva Railotie

30

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 3/2020

jäsensihteeriksi, molemmat hallituksen ulkopuolelta. Ensimmäisinä vuosina toiminta oli vähäistä. Yksi näyttely oli pidetty yhteistyössä Järvenpään Koirakerhon kanssa. 31.10.1985 kutsuttiin koolle ylimääräinen kokous tarkoituksena vauhdittaa toiminnan aloittamista toden teolla. Toimintakertomuksessa ajalta 18.10.–31.12.1985 todetaan: ” Yhdistyksen toiminta on pitkän aikaa ollut lamassa, mutta vihdoinkin lokakuun aikana saatiin yhdistyksen asiat sille mallille, että voidaan hyvällä syyllä alkaa suunnitella yhdistyksen tulevaisuutta ja lisätä toimintaa”. Samassa kokouksessa valittiin hallitukseen kolme uutta jäsentä: Aarre Lampi, Liisa Pajala ja Mauno Rintamäki, ”koska Seppo Ingberg, Sakari Leimunen ja Klaus Niskala olivat estyneitä jatkamaan jäsenyyttään hallituksessa, eikä hallituksen kokouksilla olisi näin ollut päätösvaltaa”. Heidän kiinnostuksensa kerhoa kohtaan hiipui ilmeisesti pääosin siksi, että heillä ei enää ollut koiraa. Samassa toimintakertomuksessa arveltiin, että yhdistyksen oma lehti COCKERSPANIELI nro 1 saataisiin painosta ennen joulua. Lehti ilmestyi kuitenkin vuoden 1986 puolella ja numeroitiin 1/1986. Lehti oli Isabella Holmströmin käsialaa. Yhdistys päätti hakea Suomen Spanieliliiton jäsenyyttä. Ennen sitä Cockerspanielit ry oli hyväksytty Helsingin Seudun Kennelpiirin ja Suomen Kennelliiton jäseneksi. SSL:n jäsenyys astui voimaan 1.1.1985


Spanieliliiton syyskokouksen 1984 päätöksen mukaisesti. Rotua harrastavan yhdistyksen oikeudet Cockerspanielit ry sai 16.8.1994. Vuodesta 2015 alkaen Cockerspanielit ry on toiminut rotujärjestönä. 2. Puheenjohtajat Isabella Holmström oli itseoikeutetusti yhdistyksen ensimmäinen puheenjohtaja. Hänen erityiset kiinnostuksen kohteensa olivat cockerspanielin kasvatus, jalostus, kerholehden toimittaminen ja yhdistystoiminta yleensä. Hän oli ollut vuosia aktiivinen harrastaja Etelä-Suomen Spanielikerhossa ja toiminut myös Spanieliliiton sihteerinä. Hänen toimikautensa puheenjohtajana kesti 1980–1987. Puheenjohtajan tehtävistä luovuttuaan Isabella Holmström jatkoi hallituksen jäsenenä useita vuosia aina sairastumiseensa asti vuonna 1998. Hänelle myönnettiin yhdistyksen kultainen ansiomerkki nro 1. Isabella Holmström kutsuttiin yhdistyksen kunniapuheenjohtajaksi vuonna 1999. Hän menehtyi sairauden murtamana 16.2.2002. Yhdistyksen toisen puheenjohtajan Björn „Nalle“ Holmströmin toimintakausi kattoi vuodet 1988–1989. Hän toimi aktiivisesti näyttelyiden järjestelyissä, mutta koepuolikin oli hänelle tuttu. Nalle oli toiminut sekä MEJÄ- että taipumuskokeiden ylituomarina. Näyttelyt olivat hänelle mieluisin harrastus, ja hän toimi ensimmäisten näyttelyiden puheenjohtajana. Nalle piti aktiivisesti yhteyttä Britannian cockerikasvattajiin ja Cocker Spaniel Clubiin. Viimeisinä elinvuosinaan Nalle ei enää osallistunut yhdistyksen toimintaan. Hän menehtyi sairauteen 4.2.2000. Liisa Pajala toimi yhdistyksen puheenjohtajana 1990–2008. Etenkin alkuvuosina pienessä harrastajajoukossa työtehtäviä riitti puheenjohtajallekin hallintotehtävien ohella näyttelytoimikunnassa, koejärjes-

telyissä, näyttelykoulutuksen vetäjänä ja lehden toimittajana. Liisa Pajala kutsuttiin yhdistyksen kunniapuheenjohtajaksi vuosikokouksessa 21.2.2010. Liisa Pajala kuoli vakavan sairauden murtamana 11.8.2020. Jaana Ranta hoiti yhdistyksen puheenjohtajan tehtävää vuoden 2009. Jaanan kiinnostus suuntautui pääasiassa jalostukseen ja oman erikoisnäyttelyn järjestämiseen. Hän onkin toiminut jalostustoimikunnassa useaan otteeseen ja ollut mukana uudistamassa jalostustoimikunnan toimintatapoja. Erikoisnäyttelystä Kellokoskella muodostui Jaanan ansiosta suosittu cockeritapaaminen. Nina Menna (nyk. Mahlanen) valittiin puheenjohtajaksi vuonna 2010. Lisäksi Nina on vaikuttanut jalostustoimikunnassa usean vuoden ajan. Suurta kiitosta ovat saaneet jalostuksen tavoiteohjelmat vuosille 2001–2006, 2006–2010 ja 2011–2015, jotka ovat pääosin Ninan käsialaa. Metsästyskokeiden ja -harjoitusten käynnistäminen kerhon toiminnassa on pitkälti Ninan ansiota. Puheenjohtajina ovat tämän jälkeen toimineet seuraavat henkilöt: Satu Laitinen 2011 Jan Egeland-Jensen 2012– 2013 Susanna Korpi 2014 Jan Egeland-Jensen 2015–16 Kirsi Niittymäki 2017–19 Markku Korpi 2020 3. Varapuheenjohtajat Taisto Lehtonen 1980–84 Aarre Lampi 1985–89 ja 1996–2000 Mauno Rintamäki 1990–92 Tuija Järvinen 1993 Mika Niukkanen 1994 ja 1996 Marja Lehto 1995 Malla Hentilä 2001–05 Ulla Ruistola 2006–07 Elena Floessell 2008 Nina Menna 2009 Kirsi Niittymäki 2010, 2013 ja 2016

31


Päivi Porko 2011 Taru Kalkkila 2012 Liisa Pajala 2014 Taina Jokinen 2017 Jenni Juselius 2018–2019 Pirjo Peltonen 2020

kunnat valittiin SSL:n yleiskokouksissa. Menettelystä luovuttiin, ja jalostustoimikuntien valinta annettiin rotukerhoille, jos sellainen oli olemassa. Ns. pikkurotujen jalostusneuvonnasta vastasi edelleen SSL:n jalostustoimikunta.

4. Sihteerit Teija Poikolainen 1980–1986 Liisa Pajala 1987–1989 Raisa Pukema 1990–1991 Marja Lehto 1992–1994 Mirkaleena Pakkanen 1995–2000 Irene Vinha 2001–2004 Taava Nevapuro 2005 Jutta Kaartinen 2006–2008 Elena Floessell 2009–2011 Susanna Korpi 2012 Aija Sulander 2013–2014 Sanna Santakangas 2016 Anu Ikonen 2017–2020

Jalostustoimikunnan tehtävänä oli antaa jalostusneuvontaa ja urossuosituksia sekä hyväksyntä tai epäys ehdotetuille yhdistelmille. Yhdistelmien hyväksymiskäytännöstä on nyttemmin luovuttu; pentuetta suunnittelevilla kasvattajilla on käytettävissään sekä Kennelliiton että oman yhdistyksen koirien terveyttä ja tuloksia koskevat tietokannat. Jalostusneuvontaa toimikunta edelleen antaa tarpeen mukaan.

5. Rahastonhoitajat: Ritva Pirskanen (myöh. Kaarina Pirskanen, nykyisin Kaarina Leskinen) 1980–1984 Hannele Hirva (ent. Raitisoja) 1985–89 Anitta Salonen (nyk. Kauppila) 1990–92 Mirja Davidjuk 1993–95 Leena Jokinen 1996¬–97 Sirpa Helminen 1998 Anneli Tamminen 1999¬–2002 Sanna Santakangas 2003 Raili Savolainen 2004–16 Atair/Aila Tarkiainen 2017– 6. Jäsensihteerit Isabella Holmström 1980–1994 Marja Lehto 1995–2000 Marja Mäntykivi 2001 -2002 Minna Salo (ent. Mård) 2003–12 Marika Virtanen 2013–2015 Tina Teinilä 2016 Jan Egeland-Jensen 2017 Aila Tarkiainen 2018– 7. Jalostus Yhdistyksen toiminnan alkuvuosina Spanieliliiton alaisten rotujen jalostustoimi-

32

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 3/2020

Jalostustoimikunnan ensimmäinen puheenjohtaja toimi Isabella Holmström, joka hoiti tehtävää vuoteen 1994. Toimikunnassa olivat jäseninä Harry Holmström, Teija Poikolainen, Riitta Vilkman, Pirjo Lipponen ja Maija-Liisa Syvälahti. Liisa Frantsi otti hoitaakseen toimikunnan vetäjän tehtävän vuonna 1995. Mukaan olivat tulleet myös Taina Lehtonen ja Kirsi Lehtonen. Toimikunnassa ovat vuosien aikana toimineet muun muassa Marjut Kakko, Ritva Rantanen, Anja Puumala ensin tuomarijäsenenä ja myöhemmin puheenjohtajana, Jaana Ranta, Jaana Rankio, Mariann Korpi, Nina Menna (nyk. Mahlanen), Malla Hentilä, Nina Kauhanen, Riikka Kotanen ja Tiina Karlström. Pentuvälitys on kuulunut aina jalostustoimikunnan tehtäviin. Alkuun tiedot suunnitelluista ja syntyneistä pentueista julkaistiin Cockerspanieli- ja Spanieli-lehdissä. Pentuvälitystä hoidettiin myös puhelimitse. Internet muutti käytäntöä, kun kerholle saatiin omat kotisivut. Pentulistat kaikkine tietoineen pentueen vanhemmista julkaistaan yhdistyksen pentulistalla.


Terveystietojen keruu ja julkaiseminen ovat kuuluneet koko toiminnan ajan jalostustoimikunnan tehtäviin. Alkuun tiedot kerättiin kortistoon Kennelliitolta saatujen ilmoitusten perusteella. Kun atk-järjestelmät otettiin kerhon käyttöön, tietojen kerääminen ja tallentaminen helpottui, ja ne saatiin nopeasti jäsenistön käyttöön. Kennelliiton jalostustietojärjestelmä on tuonut virallisten tutkimusten tulokset kaikkien kiinnostuneiden nähtäville. Cockerspanielit ry:n jalostustoimikunta on kerännyt käyttöönsä myös tietoja rodussa esiintyvistä PEVISAan kuulumattomista sairauksista. Koska epävirallisten tietojen ilmoittaminen jalostustoimikunnalle on omistajan harkinnassa, valitettavasti vain murto-osa saadaan luotettavasti kirjattua. Geenitestien kehittämisellä vakavimpien perinnöllisten sairauksien kuten prcdPRA:n ja FN:n löytymiseen on ollut käänteentekevä merkitys koiranjalostuksessa. Jalostustoimikunta aloitti näytteenottotilaisuuksien järjestämisen heti, kun tieto testausmahdollisuudesta oli saatu. Toimikunnan jäsenet ovat neuvoneet kasvattajia käytännön toimenpiteissä testien tekemiseksi ja näytteiden lähettämisessä analysoitaviksi. Tietoa testeistä on ollut tarjolla yhdistyksen lehdessä ja internetsivustolla. Jotta testauksista saataisiin täysi hyöty jalostuksen tueksi, tulosten keruun tulisi tapahtua virallisesti Kennelliiton kautta. Cockerspanielit ry ja Suomen Spanieliliitto ovat tehneet aloitteen Kennelliiton jalostustieteelliselle toimikunnalle testien virallistamiseksi ja keräämiseksi SKL:n jalostustietokantaan. 2010-luvulla erilaisten geenitestien määrä ja toisaalta myös testaamisen tarve on lisääntynyt. Cockerspanieleille on tarjolla testi Adult Onset Neuropathy (AON) -nimiseen sairauteen sekä Acral Mutilation Syndrome (AMS) -nimiseen sairauteen, edellä mainittujen FN- ja prcd-PRA-testien lisäksi. Geenitestien tuloksista Suo-

men Kennelliiton jalostustietojärjestelmään (KOIRANET) kirjataan tällä hetkellä vain FN-tulokset. Cockerspanielit ry:n jalostustoimikunta on anonut ja saanut lupauksen, että seuraavaan laajemman päivityksen yhteydessä cockerspanieleiden AMS-tulokset kirjataan myös jalostustietokantaan. Muitten testien osalta jalostustoimikunta ylläpitää kotisivuilla julkaistavaa listaa testatuista koirista ja niiden tuloksista. Tosin on todettava, että em. listojen kattavuus on koirien omistajien aktiivisuuden varassa eli sen, miten koirien omistajat ilmoittavat koiriensa tuloksia jalostustoimikunnalle. Kennelliiton valvoma PEVISA (perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma) otettiin käyttöön cockerspanielille 1980-luvulla. Ohjelman piiriin kuuluivat silmäsairaudet, lonkkaniveldysplasia ja munuaisten kuorikerroksen surkastumatauti eli FN (Familial Nephropathy). Silmäpeilaukset jalostuskoirille haluttiin alkuun tehtäväksi vuoden välein. Lyhyt peilausväli koettiin kuitenkin hankalaksi, etenkin maaseudulla asuvien keskuudessa, sillä tarkastuseläinlääkärin vastaanotto saattoi olla todella kaukana. Tutkimustulosten voimassaolo päätettiin muuttaa kahdeksi vuodeksi, joka se myös on tällä hetkellä. Rodulle on tehty jalostuksen tavoiteohjelma ensimmäisen kerran vuonna 1987. Se on uusittu vuosille 2001–2005, 2006– 2010, 2011–2015 ja 2016–2020.Viimeisin päivitys on tehty ja hyväksytty tänä vuonna eli 2020. PRA (Progressive Retinal Atrophy)) otettiin terveysohjelmaan sen yleisyyden tähden. Sairautta pidettiin etenkin kirjavien cockereiden vitsauksena. Myös HC (Hereditary Cataracta) haluttiin seurannan piiriin, samoin kuin RD (Retinal Dystrophy). Myös lonkkanivelten röntgenkuvaus on otettu PEVISAan. Cockerilla on sen pie-

33


nestä koosta huolimatta tavattu lonkkanivelen kasvuhäiriöitä, joiden vähentämiseen ohjelmalla on pyritty vaikuttamaan. Cockerspanieli oli ensimmäisiä rotuja, jolle saatiin Kennelliiton laskemat BLUP-indeksit. Niitä on hyödynnetty rodun jalostuksen toimintaohjeessa. Jalostustoimikunta on julkaissut vuosikirjaa, johon on koottu näyttely- ja koetulokset, tilastoja terveystutkimuksista, tuontikoirista ja jalostukseen käytetyistä koirista. Ensimmäiset vuosikirjat alaisistaan roduista julkaisi Spanieliliitto. Rotuyhdistykset olivat halukkaita ottamaan tehtävän itselleen, ja cockerspanielien ensimmäinen oma vuosikirja ilmestyi vuonna 1997 (vuoden 1996 tulokset). Viimeisin niteenä julkaistu vuosikirja on vuodelta 2006. Nettiaikaan siirtymisen jälkeen vuosikirjoja ei ole enää julkaistu painettuina. Ensimmäinen sukutaulukirja Englannin Cocker Spaniel Clubin esikuvan mukaan ilmestyi vuonna 2000. Kasvattajat lähettivät kirjaan koiransa kuvan ja tiedot sen näyttelytuloksista. Toinen sukutaulukirja toimitettiin vuonna 2006. Jalostustarkastuksia on järjestetty vuonna 1999 Helsingin Myllypurossa, vuosina 2000 ja 2002 Espoossa SKL:n tiloissa ja vuonna 2001 Kajaanissa. Tarkastuksia ovat suorittaneet Anja Puumala, Marjo Jaakkola ja Merja Järnstedt. 1.10.2018 Suomen Kennelliiton jalostustieteellinen toimikunta hyväksyi jalostustoimikunnan laatiman jalostustarkastuksen ulkomuodon ihanneprofiilin rodulle. Ulkomuodon ihanneprofiilia laatimassa olivat Reia Leikola-Walden, Mariann Korpi ja Susanna Sinisaari-Kaislo. Marraskuussa saman vuonna järjestettiin jalostustarkastus ihanneprofiiliin pohjaten. Tarkastuksen Oulussa suoritti Reia Leikola-Walden.

34

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 3/2020

8. Näyttelyt Ryhmänäyttelyt Yhdistyksen varhaisimmat näyttelyt olivat ryhmänäyttelyitä. Taloudellisessa mielessä oli tärkeää saada sellainen yhteistyökumppani, jolla oli oikeus näyttelyssä useampaan rotuun. Näin cockereille voitiin kutsua rodun kasvattajatuomari Isosta-Britanniasta, ja näin onkin tehty siitä lähtein muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Ensimmäinen yhteistyökumppani oli Järvenpään Koirakerho, jonka kanssa järjestettiin kaksi näyttelyä Tuusulan Hyrylässä vuosina 1984 ja 1985. Vuonna 1988 järjestettiin erikoisnäyttely cockerspanieleille ja palveluskoirille Espoon Laaksolahdessa yhteistyökumppanina vantaalainen Koirakerho Kiri (koiria näyttelyssä 395 kpl; 61 cockeria, tuomari D R Clarke, kennel Roanwood, ja TOKO-kokeessa 49 kpl; 1 cockeri). Vuoden 1989 erikoisnäyttely cockerspanieleille, noutajille ja palveluskoirille järjestettiin Tuusulan Hyrylässä yhteistyössä Järvenpään Koirakerhon kanssa (koiria 371 kpl; 53 cockeria, tuomari Ron Bebb, kennel Ronfil, ja TOKO-kokeessa 42 koiraa; 2 cockeria). Vuonna 1990 erikoisnäyttely spanieleille, noutajille ja palveluskoirille (406 koiraa; 70 cockeria, tuomari John Gillespie, kennel Lochranza, ja TOKO-kokeessa 51 koiraa; 2 cockeria) Espoon Laaksolahdessa yhdessä Helsingin Kaupungin Liikennelaitoksen Koiraharrastajien kanssa. Vuonna 1992 erikoisnäyttely spanieleille, noutajille ja palveluskoirille (koiria 592 kpl; 82 cockeria, tuomari Jack Clarke, kennel Cornbow, ja TOKO-kokeessa 34 koiraa; 1 cockeri) Espoon Laaksolahdessa HKLK:n kanssa. Vuonna 1994 erikoisnäyttely spanieleille, noutajille ja palveluskoirille (koiria 608; 87


cockeria, tuomari Richmond Weir, kennel Weirdene) kumppanina HKLK. Vuonna 1996 erikoisnäyttely cockerspanieleille, noutajille ja osalle ryhmästä 2 Espoon Laaksolahdessa. Koiria oli 332 kpl (79 cockeria). Tuomari Joanna Walker, kennel Okell. Yhteistyökumppanina oli Vantaan Palveluskoiraharrastajat. Vuonna 1998 erikoisnäyttely ryhmille 2 & 8 Espoon keskuksessa kumppanina Vantaan Palveluskoiraharrastajat. Koiria 473 kpl; cockereita 89 kpl, tuomari David C Todd, kennel Chataway, Vuonna 2000 erikoisnäyttely ryhmille 2 & 8, Espoon keskuksessa kumppanina Vantaan Palveluskoiraharrastajat. Koira 402 kpl; cockereita 59 kpl, tuomari Vera Smirnova, kennel Quietly. Vuonna 2002 erikoisnäyttely ryhmille 2 & 8 kauppakeskus Jumbossa Vantaalla kumppanina Vantaan Palveluskoiraharrastajat. Koiria 508 kpl; cockereita 47 kpl, tuomari Marjo Jaakkola, kennel Benton. Ryhmänäyttelyiden yhteydessä on järjestetty Junior Handler -kilpailuja. Erikoisnäyttelyt Vuonna 1986 erikoisnäyttely cockerspanieleille Espoon Laaksolahdessa. 41 koiraa, tuomari Gitta Ringvall, kennel Ringwood. Vuonna 1987 (13.6.) pidettiin erikoisnäyttely spanieleille Etelä-Suomen Spanielikerhon kanssa Helsingin Ruskeasuolla. Näyttelyssä oli 75 koiraa, cockereita oli 40. Tuomariksi oli kutsuttu Joan Smith, kennel Sorbrook. Vuonna 1987 (4.10) erikoisnäyttely cockerspanieleille Espoon Laaksolahdessa. 37 cockerspanielia, tuomari Lasse Luomanen. Näyttelyn yhteydessä järjestettiin TOKO-koe, johon ilmoittautui 40 koiraa; niistä 3 oli cockereita.

Vuonna 1997 erikoisnäyttely cockerspanieleille, englanninspringerspanieleille ja walesinspringerspanieleille Tuusulan, Krapissa. 176 koiraa; 86 cockeria, tuomari cockereille John Mace, kennel Fonesse; TOKO-kokeessa 23 koiraa; 2 cockeria. Kumppanina näyttelyssä oli Springerspanielit ry. Vuonna 1999 erikoisnäyttely cockerspanieleille Tuusulan Krapissa. 135 koiraa, tuomarit David Shields, kennel Wilholme (urokset), ja Elaine Thomas, kennel Claramand (nartut). Vuonna 2000 pidettiin 20-vuotisjuhlanäyttely Tuusulan Krapihovissa. Näyttelyyn ilmoitettiin 121 koiraa, tuomarit Rodney Waytt, kennel Kendalwood (urokset), ja Pam Walker, kennel Cardamine (nartut), Vuonna 2001 erikoisnäyttely cockerspanieleille Tuusulan Kellokoskella. Mukana oli 129 koiraa, tuomarit Philip Young, kennel Canyonn, ja Susan Young, kennel Canyonn. Vuonna 2002 erikoisnäyttely cockerspanieleille Tuusulan Kellokoskella. 143 koiraa, tuomarit Roland Webb, kennel Speechouse (urokset), ja Beverley Webb, kennel Speechouse (nartut). Vuonna 2003 erikoisnäyttely Tuusulan Kellokoskella. 143 koiraa, tuomarit Linda Robinson, kennel Jozelah (urokset), ja Mr Mike Masters, kennel Manchela (nartut). Vuonna 2004 erikoisnäyttely Tuusulan Kellokoskella. 150 koiraa, tuomarit Doug Telford, kennel Courtmaster (urokset), ja Sue Telford, kennel Courtmaster (nartut). Vuonna 2005 erikoisnäyttely Tuusulan Kellokoskella. 148 koiraa, tuomarit Ms Annie Kettle, kennel Lujesa (urokset), ja Sue Kettle, kennel Lujesa (nartut).

35


Vuonna 2006 erikoisnäyttely Tuusulan Kellokoskella. 178 koiraa, tuomarit Sandy Platt, kennel Charbonnel (urokset), ja Leslie Spencer, kennel Terriles (nartut). Vuonna 2007 erikoisnäyttely Tuusulan Kellokoskella. 147 koiraa, tuomarit Duncan Craig, kennel Alisma (urokset), ja Judith Craig, kennel Alisma (nartut). Vuonna 2008 erikoisnäyttely Tuusulan Kellokoskella. 138 koiraa, tuomarit Michael Gadsby, kennel Afterglow (urokset), ja Michael Parkinson, kennel Dillonpark (nartut). Vuonna 2009 erikoisnäyttely Tuusulan Kellokoskella. 133 koiraa, tuomarit Teija Poikolainen-Däuber, kennel Crawford (urokset), ja Merja Järnstedt, kennel Norvale (nartut). Vuonna 2010 erikoisnäyttely Tuusulan Kellokoskella. 128 koiraa, tuomarit Sarah Amos-Jones, kennel Cassom (urokset), ja Kim Gain, kennel Molkara (nartut). Vuonna 2011 erikoisnäyttely Tuusulan Kellokoskella. 149 koiraa, tuomarit Angela McLaren Marson ja Linda McLaren, kennel Bencleuch. Vuonna 2012 erikoisnäyttely Tuusulan Kellokoskella. 138 koiraa, tuomarit Ken Grice, kennel Kyna (urokset), ja Debbie Grice, kennel Kyna (nartut).

36

Pearce-Gudger, kennel Pearkim (urokset), ja Sheila Ewan, kennel Craigdean (nartut). Vuonna 2016 erikoisnäyttely Tuusulan Kellokoskella. 143 koiraa, tuomarit Jane Simmonds, kennel Shenmore (urokset), ja Andrew Jones, kennel Shenmore (nartut). Vuonna 2017 erikoisnäyttely Tuusulan Kellokoskella. 177 koiraa, tuomarit Paul Read, kennel Jardinisle (urokset), ja Sandy Platt, kennel Charbonnel (nartut). Vuonna 2018 erikoisnäyttely Tuusulan Kellokoskella. 120 koiraa, tuomarit Glynis Goodwin, kennel Sarabar (urokset), ja Carol West, kennel Sheigra (nartut). Vuonna 2019 erikoisnäyttely Tuusulan Kellokoskella.138 koiraa, tuomarit: Lin Parker, kennel Weyhill (urokset), ja George Parker, kennel Weyhill (nartut). Vuonna 2020 eli yhdistyksen 40-vuotisjuhlavuonna erikoisnäyttely jäi pitämättä koronapandemian vuoksi. Open Show Vuonna 1991 Open Show lintukoirille Vantaan Tikkurilassa. Tuomari Angela Hacket, kennel Lindridge, 151 koiraa; 25 cockeria. Järj. Cockerspanielit ry ja Suomen Englanninsetterit ry.

Vuonna 2013 erikoisnäyttely Tuusulan Kellokoskella. 149 koiraa, tuomarit Sue Warrington, kennel Zakova (urokset), ja David Todd, kennel Chataway (nartut).

12.6.1998 Krapihovi, Tuusula, tuomari Tommy Eisgård, Ruotsi. Koiria ilmoitettiin näyttelyyn 47 kpl. Näyttely järjestettiin samaan aikaan Helsingin Maailmannäyttelyn kanssa. Näin saatiin näyttelyyn myös ulkomaalaisia koiria Ruotsista, Norjasta, Tanskasta, Belgiasta, Sveitsistä ja Venäjältä.

Vuonna 2014 erikoisnäyttely Tuusulan Kellokoskella. 150 koiraa, tuomarit Dawn Young, kennel Canyonn (urokset), ja Mike Wildman, kennel Mikifil (nartut).

Vuonna 2010 järjestettiin epävirallinen pentunäyttely kaikille roduille Helsingissä Kaapelitehtaalla. Näyttelyyn ilmoitettiin 817 koiraa.

Vuonna 2015 erikoisnäyttely Tuusulan Kellokoskella. 213 koiraa, tuomarit Gill

Cockerspanielit ry on järjestänyt useita Match Show -tapahtumia.

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 3/2020


Yhdistyksellä on suuri määrä näyttelyissä jaettavia kiertopalkintoja. Ne on saatu lahjoituksena jäseniltä. 9. Vuoden Cockeri -palkitut Vuonna 1984 päätettiin järjestää ensimmäinen Vuoden Cockeri -kilpailu koskien vain näyttelykoiria. Tuona vuonna cockereita rekisteröitiin n. 1000 kpl rodun ollessa 8. sijalla maan rekisteröintitilastossa. Rekisteröintimäärät olivat olleet laskussa sitten 1970-luvun huippuvuosien, jolloin cockereita rekisteröitiin hieman alle 3000 koiraa vuodessa cockerin pitäessä pitkään 3. sijaa suosituimpien rotujen joukossa. 10 parhaiten menestynyttä cockeria olivat: 1. Leavenworth Love Call 70 pistettä 2. Breeze Angelica 62 ” 3. Norvale April Jet 55 ” 4. Courtmaster Silver Fox 55 ” 5. Tanac´s Play It Again 53 ” 6. Wildfire Witonen 53 ” 7. Of Irac Double Star 52 ” 8. Of Irac Ruby 48 ” 9. Of Irac Rebecca 48 ” 10. Leavenworth Light O´Love 46 ” Seuraavan kerran Vuoden Cockeri -kisa julistettiin vuonna 1990. Päätettiin valita Vuoden Näyttelykoira, Vuoden TOKO-koira ja Vuoden MEJÄ-koira. Näyttelykoira jätettiin valitsematta lähetettyjen tulosten puutteellisuuden vuoksi. 1990 TOKO-Cockeri 1. Leavenworth Rainbird ”Rita” 1068,5 p. om. & ohj. Raisa Pukema, Helsinki 2. Of Irac Taffy ”Taffi”, 900 p. om. & ohj. Marja Lehto, Vantaa MEJÄ-Cockeri 1. Crawford Future Star ”Panu”, om. Eila & Risto Jääskeläinen, Kokkola 2. Leavenworth Sun Bubbles ”Sini”, om. Kerttu & Erkki Rantamäki, Pori

1991 Näyttelykoirien tuloksia ei kisaan saatu lainkaan. MEJÄ-koirakisaan saatiin 4 tulosta ja TOKO-koirakisaan 1 tulos. MEJÄ-Cockeri 1. Leavenworth French Song ”Itu”, 238 p. om. Tiina & Juha Karlström, Lapua 2. Crawford Future Star ”Panu”, 233 p. om. Eila & Risto Jääskeläinen, Kokkola 3. Crawford Movie Star ”Manu”, 221 p. om. Eila & Risto Jääskeläinen, Kokkola 4. Lecibsin Anemone ”Kerppu” 208 p. om. Ulla Ketola, Hämeenlinna TOKO-Cockeri Leavenworth Rainbird ”Rita”, om. Raisa Pukema, Helsinki 1992 Tänäkään vuonna Vuoden Näyttelycockerikisaan ei tullut yhtään tulosilmoitusta. TOKO-Cockeri Leavenworth Rainbird. MEJÄ-Cockeri-kisaan osallistui 7 koiraa. 1. Leavenworth Sun Bubbles 235 p, om. Kerttu & Erkki Rantamäki, Pori 2. Leavenworth French Song, 233 p. om. Tiina & Juha Karlström, Lapua 3. Lecibsin Amalia, 231 p. om. Sirkka-Liisa Asp, Sotkamo 4. Lecibsin Anemone, 230 p. om. Ulla Ketola, Hämeenlinna 5. Crawford Lucky Hunter, 226 p. m. Liisa Pajala, Espoo 6. Wildfire Neilicca, 225 p. om. Ulla Ketola, Hämeenlinna 7. Lecibsin Simple 217 p. om. Jaana Lammi, Ikaalinen 1993 Näyttely-Cockeri Wedelta´s Ibsen, om. Ritva & Tiina Rantanen, Paimio MEJÄ-Cockeri Leavenworth Sun Bubbles, om. Kerttu & Erkki Rantamäki, Pori TOKO-Cockeri Leavenworth Pink Cadillac, om. Riikka Kotanen, Vimpeli 1994 Näyttely-Cockeri Northworth Madman’s

37


Return, om. Nina Kauhanen & Jari Lehtonen, Sauvo MEJÄ-Cockeri Wildfire Neilicca, om. Ulla Ketola, Hämeenlinna TOKO-Cockeri Norvale Koh-I-Noor, om. Heli Härkälä, Vantaa Agility-Cockeri Karlux Belle Miljoona, om. Johanna Syväjärvi, Tampere 1995 Näyttely-Cockeri Northworth Madman´s Return, om. Nina Kauhanen & Jari Lehtonen, Sauvo MEJÄ-Cockeri Wildfire Neilicca, om. Ulla Ketola, Hämeenlinna TOKO-Cockeri Norvale Koh-I-Noor, om. Heli Härkälä Agility-Cockeri Karlux Belle Miljoona, om. Johanna Syväjärvi, Tampere 1996 Näyttely-Cockeri Finemoon One And Only, om. Eija Andersson MEJÄ-Cockeri Wildfire Neilicca, om. Ulla Ketola TOKO-Cockeri Norvale Tiffany, om. Heli Härkälä Agility-Cockeri Karlux Hot Shot, om. Johanna Syväjärvi 1997 Näyttely-Cockeri Northworth Madman’s Return, om. Nina Kauhanen & Jari Lehtonen MEJÄ-Cockeri Sirkiss Donatello, om. Kati Huovila TOKO-Cockeri Norvale Tiffany, om. Heli Härkälä Agility-Cockeri Karlux Hot Shot, om. Johanna Syväjärvi 1998 Näyttely-Cockeri Sheerclever Cantona, om. Tuija Kaipainen & Kristin Handeland MEJÄ-Cockeri Wildfire Neilicca, om. Ulla Ketola TOKO-Cockeri Norvale Tiffany, om. Heli Härkälä

38

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 3/2020

Agility-Cockeri Karlux Belle Miljoona, om. Johanna Syväjärvi 1999 Näyttely-Cockeri Mainel’s Supreme Symphony, om. Tuija Kaipainen & Kristin Handeland MEJÄ-Cockeri Wildfire Neilicca, om. Ulla Ketola TOKO-Cockeri Norvale Tiffany, om. Heli Härkälä Agility-Cockeri Karlux Hot Shot, om. Johanna Syväjärvi 2000 Näyttely-Cockeri (Cocker of the Year) Fools Alibaba, om. Satu Laitinen MEJÄ-Cockeri Bell’Mano Misty Forest, om. Erna Toivanen & Rauli Markelin TOKO-Cockeri Lecibsin Mark Welsson, om. Elisa Kangaskoski Agility-Cockeri Hooligan Hot Spice, om. Emma Bernoulli 2001 Näyttely-Cockeri Northworth Madman’s Return, om. Nina Kauhanen MEJÄ-Cockeri Lecibsin Special Gift, om. Sirkka-Liisa Asp TOKO-Cockeri Karlux Lemon Twist, om. Johanna Syväjärvi Agility-Cockeri Hooligan Hot Spice, om. Emma Bernoulli 2002 Näyttely-Cockeri Benchmark Oliver Twist, om. Mariann & Anett Korpi, Kellokoski MEJÄ-Cockeri Breeze Joy Joy, om. Kati Härkönen, Helsinki TOKO-Cockeri Jenlin Savannah, om. Maarit Mäki, Tampere Agility-Cockeri Hooligan Hot Spice, om. Emma Bernoulli, Turku 2003 Näyttely-Cockeri Flyers You Know, om. Paula Saarinen, MEJÄ-Cockeri Carrier Touch Of Gold, om. Birgitta Ginström, Kemiö


TOKO-Cockeri Flyers Fool’s Game, om. Katja Engström & Kari Hjerppe, Turku Agility-Cockeri Hooligan Hot Spice, om. Emma Bernoulli, Turku 2004 Näyttely-Cockeri Northworth May I Taste, om. Nina Kauhanen MEJÄ-Cockeri Breeze Firestone, om. Raili Savolainen TOKO-Cockeri Flyers Fool’s Game, om. Katja Engström & Kari Hjerppe Agility-Cockeri Karlux Lemon Twist, om. Johanna Syväjärvi 2005 Näyttely-Cockeri Raccoon’s Impulsive Lady, om. Oili ja Kari Mattila MEJÄ-Cockeri Breeze Firestone, om. Raili Savolainen TOKO-Cockeri Meryl Kick-Off, om. Tiina Karlström Agility-Cockeri Karlux Lemon Twist, om. Johanna Syväjärvi 2006 Näyttely-Cockeri XXL of Black Mirage, om. Jaana Ranta MEJÄ-Cockeri Allway’s Jazz Up, om. Sanna Veijola TOKO-Cockeri Icicle’s Touching Evil, om. Annika Alervo Agility-Cockeri Carrier Water Lily, om. Johanna Nyberg Metsästys-Cockeri Stawaskogens Axa, om. Jukka Paroinen 2007 Näyttely-Cockeri XXL of Black Mirage, om. Jaana Ranta MEJÄ-Cockeri Leading-Light Bang-A-Boomerang, om. Sari Sinerkari TOKO-Cockeri Crawford Gentle Geeser, om. Heikki & Mari Jokinen Agility-Cockeri Gold Point Yes I Am, om. Helena Tiainen Metsästys-Cockeri Meryl Kick-Off, om. Tiina Karlström

2008 Näyttely-Cockeri A One’s Theodora, om. Riikka Kotanen MEJÄ-Cockeri Jenlin Savannah, om. Maarit Mäki TOKO-Cockeri Benchmark Carandotta, om. Sabina Finne Agility-Cockeri Tiia’s Ensnare To You, om. Hanna Miettinen Metsästys-Cockeri Stawaskogens Axa, om. Jukka Paroinen 2009 Näyttely-Cockeri Fenbrook Ain’t No Other, om. Taava Nevapuro MEJÄ-Cockeri Nightlane’s Eveningstar, om. Ulla Ketola TOKO-Cockeri Meryl Kick Off, om. Tiina Karlström Agility-Cockeri Gold Point Flash Dance, om. Helena Tiainen Metsästys-Cockeri Meryl Kick Off, om. Tiina Karlström 2010 Näyttely-Cockeri Fenbrook Ain’t No Other, om. Taava Nevapuro MEJÄ-Cockeri Baysway Thelma Rose, om. Heli Härkälä TOKO-Cockeri Isbahan´s Really Unique, om. Raisa Pukema Agility-Cockeri Neppari´s Coconut Milk, om. Anja Lintunen Metsästys-Cockeri Stawaskogens Axa, om. Jukka Paroinen 2011 Näyttely-Cockeri Lochranza Mr Federer, om. Marjut Kakko MEJÄ-Cockeri Breeze Way To Fame, om. Raili Savolainen TOKO-Cockeri Isbahan´s Really Unique, om. Raisa Pukema Agility-Cockeri Attenborough Amazing Grace, om. Brita Långström Metsästys-Cockeri Namusillan Hiiliukko, om. Jenna Hämäläinen

39


2012 Näyttely-Cockeri Coastline Johnny B. Good, om. Mariann Korpi ja Anett Finnig MEJÄ-Cockeri Lecibsin Trixieball, om. Sirkka-Liisa Asp TOKO-Cockeri Leading Light The Right Thing, om. Aija Sulander Agility-Cockeri Neppari´s Coconut Milk, om. Anja Lintunen Metsästys-Cockeri Namusillan Hiiliukko, om. Jenna Hämäläinen 2013 Näyttely-Cockeri Manaca´s Sara Smile, om. Reia Leikola-Walden MEJÄ-Cockeri Debbie´s Lucky Cinderella, om. Kaisu Kärnä TOKO-Cockeri Benchmark Hello Lucia, om. Sabina Buchert Agility-Cockeri Frosty Morning´s Malena, om. Marjut Saarainen Metsästys-Cockeri Miklaus Passepartout, om. Sami Myyryläinen 2014 Näyttely-Cockeri Coastline Johnny B. Good, om. Mariann Korpi ja Anett Finnig MEJÄ-Cockeri Baysway Blue Ronnie, om. Heli Härkälä TOKO-Cockeri Great Escape Rules Are For Fools, om. Mari Jokinen Agility-Cockeri Namusillan Mareta, om. Hanna Hyvärinen Metsästys-Cockeri Fieldlan Elovena, om. Tiina ja Juha Karlström 2015 Näyttely-Cockeri Fenbrook Black Moon Rising, om. Jonna Wäre MEJÄ-Cockeri Debbie´s Heart of Sunrise, om. Liisa Miettinen TOKO-Cockeri Triplet Black Pearl, om. Mirkka Sohlberg Agility-Cockeri Namusillan Mareta, om. Hanna Hyvärinen Metsästys-Cockeri Frosty Morning´s Norene, om. Maria Miettinen ja Mikko Sivonen

40

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 3/2020

2016 Näyttely-Cockeri Fenbrook Sure Fire Winners, om. Jonna Wäre MEJÄ-Cockeri Debbie´s Heart Of Sunrise, om. Liisa Miettinen TOKO-Cockeri Prännin Melkoinen Menijä, om. Henna Kyllönen ja Janne Heikkinen Agility-Cockeri Namusillan Sikuriina, om. Marianne Helander Metsästys-Cockeri Prännin Melkoinen Menijä, om. Henna Kyllönen ja Janne Heikkinen 2017 Näyttely-Cockeri Backhill´s Your The Man, om. Jaana Ranta, Viktoria Heinäaho, Vesa Lehtonen MEJÄ-Cockeri Debbie´s Cinderella, om. Kaisu Kärnä TOKO-Cockeri Isbahan´s Mystery, om. Susanna Lehto Agility-Cockeri Eben´s My Girl Rules, om. Eva Bensky Metsästys-Cockeri Hawkvalley Sagittarius, om. Anne Woivalin 2018 Näyttely-Cockeri Coastline Johnny B. Good, om. Mariann Korpi & Anett Finnig MEJÄ-Cockeri Triplet Hawk´s Eye, om. Jonna Korhonen TOKO-Cockeri Prännin Melkoinen Menijä, om. Henna Kyllönen ja Janne Heikkinen Agility-Cockeri Ladysplit´s Elanor, om. Anja Lintunen Metsästys-Cockeri Hossing Primus, om. Teemu Rytkönen 2019 Näyttely-Cockeri Northworth Jumper Just Fits, om. Tuuli Rossi MEJÄ-Cockeri Triplet Oyster Pearl, om. Heli Härkälä TOKO-Cockeri Prännin Melkoinen Menijä, om. Henna Kyllönen ja Janne Heikkinen Agility-Cockeri Metsästys-Cockeri Friisin Eowyn, om. Aija Manelius


All Around Cockeri All Around Cockerin palkinnon perusti Minna Mård. Tarkoituksena oli palkita koira, joka oli menestynyt vähintään kahdella harrastusalueella. Voittajat: 2004 Muskettikoiran Don Juan, om. Saija Syvänen 2005 Jenlin Starguest, om. Erja Mäkelä & Jyrki Rasinpää 2006 Fenbrook That’s My Girl, om. Taava Nevapuro & Eva Bensky 2007 Backhill’s Ice Queen, om. Minna ja Veli-Pekka Rasinpää 2008 A One’s Theodora, om. Riikka Kotanen 2009 Raccoon’s Hip Hip Hurraa, om. Johanna & Kimmo Kääriäinen 2010 Olipa´s Dream Team, om. Elina Seppä-Jokela ja Samu Jokela 2011 Raccoon´s Sunny Shimmer, om. Akane Miura 2012 Benchmark Hello Lucia, om. Sabina Buchert 2013 Fenbrook That´s My Girl, om. Eva Bensky 2014 Benchmark Hello Lucia, om. Sabina Buchert 2015 Benchmark Hello Lucia, om. Sabina Buchert 2016 Flushing Meadow´s Dirac, om. Saara Heikkinen 2017 Heart Rock Heart Of Glass, om. Katri Alavalkama ja Jan Egeland- Jensen Tähän päättyi All Around -cockerikisa. Tilalle tuli Triplakoirakisa.

järjestetty 1–3 koetta vuosittain. Kisapaikkoina ovat olleet mm. Lopen Maakylä, Lopen Keihäsjärvi, Espoon Kalmari, Pernajan Isnäs, Sammatin Leikkilä, Rengon Kakari, Sauvo, Elimäen Mustila ja Elimäen Villikkala, Virrat sekä Ylöjärvi. Osanottajat ovat pääosin olleet cockerspanieleita. Kokeet ovat useimmiten olleet kahden tuomarin kokeita. Vuoden ensimmäisessä kokeessa on ollut lupaavalle kerhon jäsenen omistamalle cockerspanielille Hyvinkään Kennelkerhon yhdistyksemme 10-vuotisjuhlassa luovuttama kiertopalkinto. Sammatin kokeessa on jaettu kokeen nuorimmalle hyväksytyn suorituksen tehneelle koiralle Nightlane´s-kiertopalkinto, lahjoittajat Anneli ja Pertti Tamminen. Yhdistyksen taipumuskoetoimikunta on myös järjestänyt koetoimitsijakursseja taipumuskokeen vastaavan koetoimitsijan tehtäviin.

2018 TRIPLAKOIRA Crab Apple´s Rock ´n´ Roller, om. Vivi Aaltonen 2019 TRIPLAKOIRA Dazzling Tail´s Great Expectations, om. Pia Anonen

MEJÄ-kokeet Ensimmäinen metsästyskoirien jäljestämiskoe järjestettiin vuonna 1985 Lopen Maakylässä tukikohtana Maakylän metsästysseuran vastavalmistunut metsästysmaja. Alkuaikoina vastaavana koetoimitsijana toimi useita vuosia kerhon MEJÄ-kokeiden järjestämisen aloittanut Aarre Lampi. Kokeet olivat aluksi 2–3 tuomarin kokeita. Lopen Maakylä oli kokeen keskuspaikkana 1985–1995, Reisjärvi 1992, Lopen Keihäsjärvi 1996–2001, Kirkkonummen Långvik 1998–2001, Tammelan Liesjärvi 2002–, Pernajan Isnäs 2001–2006, Elimäki 2007–, Ruovesi Ylä-Vääri 2007–. Myöhempinä vuosina kokeita on järjestetty edellä mainittujen lisäksi mm. Sauvossa ja Sastamalassa. Yhdistys on ollut Spanielien MEJÄ-mestaruuskokeen järjestämisvastuussa useana vuonna.

10. Kokeet Taipumuskokeet Taipparit ovat kuuluneet yhdistyksen toimintaan alkuvuosista lähtien. Niitä on

Yhdistyksellä on MEJÄ-kokeissaan ollut vuosien mittaan jaettavana useita jäsenten lahjoittamia kiertopalkintoja. Alla lista palkinnoista ja voittajista.

41


MIRAN MALJA I vuodesta 1992 2.8.1992, Loppi, tuomari Hannu Palonen. Cockerspanielinarttu Wildfire Neilicca, om. ja ohj. Ulla Ketola, Hämeenlinna, tulos VOI1 48 pist. 1.8.1993, Loppi, tuomari Ulla Stubb. Cockerspanielinarttu SF JVA Wildfire Neilicca, om. ja ohj. Ulla Ketola, Hämeenlinna, tulos VOI1 48 pist. 24.7.1994, Loppi, tuomari Paul Vuori. Cockerspanielinarttu SF JVA Wildfire Neilicca, om. ja ohj. Ulla Ketola, Hämeenlinna, tulos VOI 1 49 pist. MIRAN MALJA II vuodesta 1995 30.7.1995, Loppi tuomari Pekka Tainio. Cockerspanielinarttu SF JVA Merrywitch Gasoliina, om. Eva Lindblom, Kirkkonummi, ohj. Alf Lindblom, tulos VOI 1 47 pist. 4.8.1996, Loppi tuomari Kirsi Mölsä. Cockerspanielinarttu FIN MVA&JVA Lecibsin Amalia, om. ja ohj. Sirkka-Liisa Asp, Sotkamo, tulos VOI1 47 pist. 3.8.1997, Loppi tuomari Jukka Kuparinen. Cockerspanielinarttu FIN JVA Bell´Mano Pure Magic, om. Erna Toivanen ja Rauli Markelin, Helsinki, ohj. Rauli Markelin, tulos VOI1 47 pist. 24.5.1998, Loppi tuomari Jukka Kuparinen. Cockerspanielinarttu FIN JVA of Irac Secret Jade, om. ja ohj. Eija Davidjuk, Kellokoski, tulos VOI1 47 pist. 25.7.1999, Vihti tuomari Alf Lindblom. Cockerspanielinarttu FIN JVA Bell´Mano Pure Magic, om. Erna Toivanen ja Rauli Markelin, Helsinki, ohj. Rauli Markelin, tulos VOI1 49 pist. 30.7.2000, Pernaja Isnäs tuomari Kaarina Pirilä. Cockerspanielinarttu FIN JVA Bell´Mano Misty Forest, om. Erna Toivanen ja Rauli Markelin, Helsinki, ohj. Rauli Markelin, tulos VOI1 46 pist. MIRAN MALJA III vuodesta 2001 19.8.2001, Pernaja Isnäs tuomari Pekka Tuomi. Cockerspanielinarttu FIN MVA&J-

42

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 3/2020

VA Triplet Topaz, om. ja ohj. Heli Härkälä, Lohja, tulos VOI1 45 pist. 28.7.2001, Pernaja Isnäs tuomari Kaarina Pirilä. Cockerspanieliuros FIN JVA Breeze Firestone, om. ja ohj. Raili Savolainen, Tuusula, tulos VOI1 47 pist. 3.8.2003, Pernaja Isnäs tuomari Heikki Vesikko. FIN&S JVA Breeze Joy Joy, om. ja ohj. Kati Härkönen, Helsinki, tulos VOI1 46 pist. 1.8.2004, Pernaja Isnäs tuomari Janne Rönnblad. Cockerspanielinarttu FIN&S JVA Breeze Joy Joy, om. ja ohj. Kati Härkönen, Helsinki, tulos VOI2 38 pist. 24.7.2005, Pernaja Isnäs tuomari Ilkka Niemi. Cockerspanieliuros FIN MVA&JVA Muskettikoiran Don Juan, om. Saija Syvänen Kellokoski, ohj. Marko Hyyryläinen, tulos VOI1 48 pist. 23.7.2006, Pernaja Isnäs tuomari Rauno Koskinen. Cockerspanielinarttu FIN&S JVA Breeze Joy Joy, om. ja ohj. Kati Härkönen Helsinki, tulos VOI1 49 pist. MIRAN MALJA IV vuodesta 2007 5.8.2007, Elimäki tuomari Hannu Palonen. Cockerspanieliuros FIN MVA&JVA Leading-Light Bang-A-Boomerang, om. ja ohj. Sari Sinerkari, tulos VOI1 48 pist. 10.8.2008, Elimäki tuomari Pasi Kemppainen. Cockerspanielinarttu FIN JVA Leading-Light Me Myself´n´I, om. ja ohj. Sari Sinerkari, tulos VOI1 49 pist. 9.8.2009, Elimäki tuomari Kati Huovila. Cockerspanieliuros FIN MVA&JVA Muskettikoiran Don Juan, om. Saija Syvänen ja Marko Hyyryläinen, ohj. Marko Hyyryläinen, tulos VOI1 48 pist. 8.8.2010, Elimäki tuomari Pasi Kemppainen. Cockerspanielinarttu FIN JVA&MVA Triplet Mary Poppins, om. ja ohj. Raila Silvennoinen Lohja, tulos VOI1 49 pist. 10.7.2011 Ruovesi Pilkottu tuomari Jyrki Rasinpää. Cockerspanieliuros FIN&N JVA Breeze Way To Fame, om. ja ohj. Raili Savolainen Tuusula, tulos VOI1 47 pist. 22.7.2012, Ruovesi Pilkottu tuomari Jari


Salokanto. Cockerspanielinarttu FI JVA Lecibsin Trixieball, om. ja ohj. Sirkka-Liisa Asp, Jämsä, tulos VOI1 48 pist. 30.6.2013 Pyhtää tuomari Jukka Kuparinen. Cockerspanielinarttu Triplet Karamel, om. Heli Härkälä ja om. ohj. Susanna Sinisaari-Kaislo Jämsä, tulos VOI1 47 pist. 04.05.2014 Pyhtää Hirvikoski tuomari Jukka Kuparinen. Cockerspanieliuros Breeze Way to Fame, om. ja ohj. Raili Savolainen, tulos VOI1 47 pist. 03.05.2015 Pyhtää Hirvikoski tuomari Tuovi Henttu-Torckell. Cockerspanielinarttu Baysway Blue Ronnie, om. ja ohj. Heli Härkälä, tulos VOI1 48 pist. 30.7.2017 Sastamala, Cockerspanieliuros Triplet Hawk’s Eye, om. Jenna Korhonen, ohj. Sirpa Helislahti, tulos VOI1 50 pist. NANAN LAULU, lahjoittanut Anneli ja Pertti Tamminen vuonna 2001 23.9.2001 Pernaja Isnäs, tuomari Kerttu Lampinen, Champhill Just Divine, om. Katarina Grönqvist, tulos AVO1 45 pist. 1.9.2002 Pernaja Isnäs, tuomari Seppo Markelin, Champhill Just Divine, om. Katarina Grönqvist, tulos AVO3 26 pist. 15.6.2003 Tammela Liesjärvi. tuomari Virva Vuori, Nightlane´s Stars Hunter, om. Päivi Niemi, tulos AVO2 35 pist. 20.6.2004 Tammela Liesjärvi, tuomari Virva Vuori, Triplet Rosemary, om. Raila Silvennoinen, tulos AVO3 29 pist. 19.6.2005 Tammela Liesjärvi, tuomari Juha Nieminen, Nightlane´s Pretty Darling, om. Kristina Henriksson, tulos AVO1 47 pist. 18.6.2006 Tammela Liesjärvi, tuomari Paul Vuori, Nightlane´s Happy Sound, om. Lotta Nykäsenoja, tulos AVO1 48 pist. 9.9.2007 Tammela Liesjärvi, tuomari Heikki Pirhonen, Tähtimetsä Clarissa, om. Katriina Koski, tulos AVO1 47 pist.

31.8.2008 Tammela Liesjärvi, tuomari Sari Saarinen, Elmers Goldmine Quatro Speed, om. Marja Vaittinen, tulos AVO2 35 pist. 30.8.2009 Tammela Liesjärvi, tuomari Heikki Pirhonen, Sweetie-Pie Daydream, om. Kirsi Raukola, tulos AVO2 37 pist. 22.8.2010 Tammela Liesjärvi, tuomari Anne Viitanen, Sweetie-Pie Daydream, om. Kirsi Raukola, tulos AVO1 47 pist. 10.7.2011 Ruovesi Ylä-Vääri Pilkottu, tuomari Anne Viitanen, Leading-Light Sensuella Isabella, om. Tea Kuokkanen, tulos AVO1 45 pist. 23.9.2012 Pyhtää, tuomari Susanna Kallström, Elmers Goldmine Young Lady Gaga, om. Petra Bäckman-Lintunen, tulos AVO1 47 pist. 30.8.2015 Kolari, tuomari Juhani Heikniemi, Namusillan Väinämöinen, om. & ohj. Tiia Pellonpää, tulos AVO1 49 pist. 21.8.2016 Kolari, tuomari Heikki Pirhonen, Debbie’s Ghost Love Score, om. & ohj. Sari Hiltunen, tulos AVO1 46 pist. 20.8.2017 Kolari, tuomari Juhani Heikniemi, Lammenpein Alinda ”Dino”, om. ja ohj. Kaisu Kärnä, tulos AVO1 47 pist. 12.8.2018 Kolari tuomari Sari Nuolikoski, Debbie’s Talisker Storm, om. Sari Mäntyranta, tulos AVO1 48 pist. OSKUN VATI, lahjoittanut Anneli ja Pertti Tamminen 1998/2010 1998-2009 (alkuperäiset säännöt) 1998 Lecibsin Meriel, om. Irene Vinha, tulos AVO2, 35 pist. 1999 Olipa´s Oodi, om. Pirkko Lampi, tulos AVO1, 47 pist. 2000 Margate Hockey Fever, om. Kati Hovila, tulos AVO2, 34 pist. 2001 Nightlane´s Little John, om. Elina Tenhunen, tulos AVO1, 42 pist. 2002 Jenlin Savannah, om. Maarit Mäki, tulos AVO 1, 45 pist.

43


2003 Nightlane´s Stars Hunter, om. Päivi Niemi, tulos AVO1, 42 pist. 2004 Leading-Light Me Myself´n´I, om. Sari Sinerkari, tulos AVO1, 46 pist. 2005 Leading-Light Me Myself´n´I, om. Sari Sinerkari, tulos AVO1, 46 pist. 2006 Crab Apple´s Apple Fizz, om. Johanna Kääriäinen, tulos AVO1, 47 pist. 2007 Elmers Goldmine Mixed Colours, om. K&T Oivanen, tulos AVO1, 42 pist. 2008 Crab Apple´s Blue Phantom, om. Johanna Kouvo, tulos AVO1, 46 pist. 2009 Nightlane´s Peacemaker, om. Lea ja Juha Koskela, tulos AVOI1, 45 pist. 2010 – (nykyiset säännöt) 2010 Elimäki, Benchmark A Love Like This, om. Carola Finne, tulos AVO1, 47 pist. 2011 Elimäki, Crab Apple´s Coco Pops, om. Sanna Parvinen, tulos AVO1, 49 pist. 2012 Hämeenlinna Renko, Tähtimetsä Hilma, om. Taina Jokinen, tulos AVO1, 45 pist. 2013 Hämeenlinna Renko, Tähtimetsä Lucas, om. Pertti Konola, tulos AVO1 47 pist. 2014 Pyhtää Hirvikoski, Crab Apple’s Apple Thief, om. Riitta Lappi, tulos AVO1 45 pist. 2015 Pyhtää Hirvikoski, Crab Apple’s Cloudberry Fizz, om. Jenni Mansikkamäki, AVO1 47 pist. SISKO JA SEN VELI, lahjoittanut Raili Savolainen ja Kati Härkönen 27.5.2007 Elimäki, tuomari Kati Huovila. Cockerspanieliuros FIN MVA&JVA Leading-Light Bang-A-Boomerang, om. ja ohj. Sari Sinerkari, tulos VOI1 49 pist. 4.5.2008 Elimäki, tuomari Satu Savolainen-Pulli. Cockerspanielinarttu FIN JVA Breeze Sun´N´Fun, om. ja ohj. Mervi Sorsa, tulos VOI1 48 pist. 2.5.2009 Elimäki, tuomari Hannu Palonen. Cockerspanielinarttu FIN JVA&MVA Triplet Mary Poppins, om. ja ohj. Raila Silvennoinen, tulos VOI1 47 pist.

44

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 3/2020

16.5.2010 Elimäki, tuomari Hannu Palonen. Cockerspanieliuros FIN JVA Tähtimetsä Charlie, om. ja ohj. Pertti Konola, tulos VOI1 48 pist. 15.5.2011 Elimäki, tuomari Jukka Kuparinen. Cockerspanielinarttu FI JVA Baysway Thelma Rose, om. ja ohj. Heli Härkälä, tulos VOI1 48 pist. 20.5.2012 Hämeenlinna Renko, tuomari Heikki Pirhonen. Cockerspanielinarttu Lecibsin Trixieball, om. ja ohj. Sirkka-Liisa Asp, tulos VOI1 49 pist. 19.5.2013 Hämeenlinna Renko, tuomari Jyrki Rasinpää. Cockerspanielinarttu FI JVA Tähtimetsä Greta, om. ja ohj. Riikka Ahtila, tulos VOI2 37 pist. 19.5.2014 Hämeenlinna Renko, jaettu omaksi cockerspanielinarttu FI JVA Lecibsin Trixieball, om. Sirkka-Liisa Asp VÄÄRIN MALJA, lahjoittanut kennel Goatriver´s ja kennel Heart Rock vuonna 2007 Alun perin palkinto ajettiin Pilkotun MEJÄ-kokeessa, myöhemmin se oli jaossa myös muualla. 1.7.2007 tuomari Ilkka Niemi, cockerspanieliuros Elmers Goldmine Mixed Colours ”Kaapo”, om. K&T Oivanen, ohj. Laura Oivanen, tulos AVO1 49 pist. 29.6.2008 tuomari Hannu Suonto, cockerspanielinarttu FIN JVA Nightlane´s Eveningstar ”Ella”, om. ja ohj. Ulla Ketola, tulos VOI1 48 pist. 28.6.2009 tuomari Hannu Suonto, cockerspanieliuros Nightlane´s Peacemaker ”Poju”, om. Juha ja Lea Koskela, ohj. Juha Koskela, tulos AVO1 50 pist. 20.6.2010 tuomari Jyrki Rasinpää, cockerspanielinarttu FIN JVA Nightlane´s Eveningstar ”Ella”, om. ja ohj. Ulla Ketola, tulos VOI1 50 pist. 10.7.2011 tuomari Jyrki Rasinpää, cockerspanieliuros FI JVA Breeze Way to Fame ”Junnu”, om. ja ohj. Raili Savolainen, tulos VOI1 47 pist. 22.7.2012, tuomari Jari Salokanto,


cockerspanielinarttu FI JVA Lecibsin Trixieball “Maija”, om. ja ohj. Sirkka-Liisa Asp tulos VOI1 48 pist. 7.7.2013 tuomari Juha Heikniemi, cockerspanielinarttu Triplet Karamel, om. Heli Härkälä ja om. ja ohj. Susanna Sinisaari-Kaislo, tulos VOI1 48 pist. 30.8.2015 Kolari, Tuomari Jouni Simonen, Jenlin Philadelphia ”Debbie”, om. ja ohj. Satu Kamunen., tulos VOI1 50 pist. 24.7.2016 Ruovesi, tuomari Jyrki Rasinpää, Triplet William The Conqueror om. ja ohj. Tarita Suojanen, tulos AVO1 49 pist. 11.6.2017 Sastamala, tuomari Juhani Heikniemi, Triplet Oyster Pearl ”Tiida”, om. ja ohj. Heli Härkälä, tulos VOI1 49 pist 2019 Sastamala tuomarina Hannu Palonen, Pähkinämäen Black Diamond, om. Sanna Theqvist, tulos AVO1 47 pist. TOKO Yhdistys järjesti TOKO-kokeita näyttelyiden yhteydessä vuosina 1987, 1988,1989,1990 ja 1992. Kokeeseen osallistui 1–3 cockerspanielia. Kiinnostuksen herättyä uudelleen tottelevaisuuskoulutusta kohtaan, TOKO-koulutusta on järjestetty 2000-luvulla kurssimuotoisesti. Myös pentukursseja on järjestetty pääkaupunkiseudulla. Ohjaajia on kurssitettu kerhon tarpeeseen. Metsästys Vuonna 2004 Cockerspanielit ry sai metsästystoimikunnan. Aloitteen tekijöinä olivat Ulla Ruistola ja Nina Menna. Metsästysharjoituksia oli järjestetty ensimmäisen kerran keväällä 2003 Espoon Oittaalla kouluttajana Arto Kurvinen. Innostus oli syttynyt. Metsästystoimikunta perustettiin vuonna 2004, jolloin aloitettiin toimihenkilöiden kouluttaminen ja kokeiden järjestäminen. Vuoden 2006 loppukesällä ja syksyllä järjestettiin kerhon ensimmäiset metsästyskokeet. 12.8. järjestettiin Vehmaalla vesityökoe, jonka 5 koirasta 2 oli cockereita. 10.9. Laitilassa pidettiin metsästyskoe, jos-

sa 8 koirasta 6 oli cockereita. 28.10. oli koe Elimäellä. Kokeeseen osallistui 8 koiraa; niistä 5 oli cockereita. Seuraavana vuonna 2007 järjestettiin jälleen kolme koetta: fasaanikoe Laitilassa osallistujina 4 cockeria, Kärkölässä fasaanikoe, jonka 8 osallistujasta 5 oli cockereita ja Elimäellä myös fasaanikoe, jonka 6 osanottajasta 3 oli cockereita. Näin oli saatu uusi harrastusalue yhdistyksen jäsenille. Vuonna 2010 järjestettiin 8 metsästyskoetta. Ensimmäisen Haastajakisan eli nuorten koirien katselmuksen yhdistys järjesti 13.11.2007 Kärkölässä. Katselmukseen osallistui 36 koiraa. Merkittävää oli, että finaaliin pääsi 2 cockerspanielia. Haastaja oli koettu hyväksi tapahtumaksi, mutta osallistujien lukumäärä alkoi olla järjestäjille kaikilta osin haasteellinen. Sen vuoksi Cockerspanielit ry lähti kehittämään epävirallista Haastajaa virallisena kokeena järjestettäväksi Derby-tapahtumaksi alle 2-vuotiaille koirille. Sen mukaisesti järjestettiin Derby vuosina 2008-2013. Derby-voittajat 2008 Ladysplit’s Dinodas 2009 Gun’s Choice Black Pearl 2010 Meryl Black Dove 2011 Miklaus Passepartout 2012 Multifarious Albertti 2013 Miklaus Niitti Cockerimestarit 2007 Stawaskogens Axa 2008 Stawaskogens Axa 2009 Red Garlic’s Hjortron 2010 Stawaskogens Axa 2011 Namusillan Hiiliukko 2012 Namusillan Hiiliukko 2013 Miklaus Passepartout Osallistujien määrän ja tason noustessa edelleen, tiukennettiin sääntöjä tämän päivän toimintatavan mukaisiksi syksyllä 2013. Niiden mukaan Derby on tarkoitettu

45


kyseisenä vuonna kaksi vuotta täyttäville ja nuoremmille cockerspanieleille metsästyskatselmukseksi ja kilpailuksi. Koekauden tulee olla koiran ensimmäinen. Koe käydään SPME-säännöillä ja siinä kilpaillaan molemmissa luokissa. Kilpailuun otetaan mukaan ilmoittautumisjärjestyksessä.

Cockerimestarit 2014 Multifarious Albertti 2015 Fieldlan Elovena 2016 Prännin Melkoinen Menijä 2017 Lahjakas Copper 2018 Hossing Primus 2019 Multifarious Mr Bean

Tuomarit valitsevat parhaan koiran. Kokeen parasta koiraa mahdollisesti määriteltäessä ovat yhteenlasketut pisteet samalla palkinnolla palkittujen koirien kesken ratkaisevia, riippumatta siitä, onko palkinto annettu avoimessa vai voittajaluokassa. Tällöin on kaikkia koiria arvioitava samalla asteikolla. Tuomareilla on mahdollisuus nähdä haluamansa koirat ns. run offissa, mikäli eivät pääse selvyyteen järjestyksestä. Run offissa kahden koiran hakua vertaillaan toisiinsa ja parempi voittaa. Siihen voi osallistua kahdesta useampaan koiraan.

Näin jälkikäteen on helppoa huomata, että sekä metsästysominaisuuksien jalostamisen että harrastustoiminnan kehittämisen näkökulmista tehty kehitystyö on ollut tuloksekasta. Alun Derby-voittajista merkittävä osa näkyy myös Mestaruustaulukoissa. Eli samat koirat ovat jatkaneet menestystä myös myöhemmällä iällä ja vaatimustason noustessa. Monet listoissa olevista nimistä ovat merkittäviä jalostuskoiria, jopa useammassa sukupolvessa. Kaksi koiraa on onnistunut voittamaan sekä Derbyn että Mestauuden. Näistä Hossing Primus voitti samana vuonna molemmat.

Cockerimestaruus on tarkoitettu kyseisen vuoden mestaruuskokeeksi cockereille. Se pyritään pitämään VOI-luokan koirille, mutta mikäli VOI-luokan koiria ei ole tarpeeksi, AVO-luokan koirat voivat myös osallistua. Tällöin paras valitaan ym. spanieleiden metsästyskokeen säännöllä. Mikäli tällä tavalla ei päästä selvyyteen järjestyksestä, voidaan kyseiset koirat järjestää run offilla. Jaettuja sijoja ei hyväksytä. Kokeeseen karsitaan tulosten perusteella (mikä tulee mainita koeilmoituksessa), mikäli VOI-luokan koiria on enemmän kuin kokeessa on paikkoja. Derby-voittajat 2014 Windmillwood Nina 2015 Prännin Melkoinen Menijä 2016 Saxaphone Nyles 2017 Friisin Metsänpoika 2018 Hossing Primus 2019 Hossing Carus

46

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 3/2020

Vuonna 2004 oli aloitettu Vuoden Metsästyscockerin palkitseminen yhdistyksen Vuosikokouksessa. Vuonna 2013 myös sen säännöt päivitettiin osallistujamäärän ja koesuoritusten kasvaessa. Vuoden Metsästyscockerikisassa lasketaan yhteen vuoden kolme parasta koetulosta. Jokaisesta koesuorituksesta saadut pisteet jaetaan ensin palkintosijalla (1, 2 ja 3). Tulokset ”0” ja ”-” eivät kartuta pisteitä. Tämän jälkeen VOI-luokan pisteet kerrotaan kertoimella 1,2, minkä jälkeen kolme parasta tulosta lasketaan yhteen. Tämä summa on kyseisen koiran pisteet ”Vuoden Metsästyscockeri” -kilpailussa. Tasapisteissä etu on koiralla, jolla on parempi yksittäinen koesuoritus Vuoden Metsästyscockerit 2004 Smedmästarens Lakris 2005 Meryl Kick-Off 2006 Stawaskogens Axa 2007 Meryl Kick-Off 2008 Stawaskogens Axa


2009 Meryl Kick-Off 2010 Stawaskogens Axa 2011 Namusillan Hiiliukko 2012 Namusillan Hiiliukko 2013 Miklaus Passepartout 2014 Fieldlan Elovena 2015 Frosty Morning’s Norene 2016 Prännin Melkoinen Menijä 2017 Hawkvalley Sagittarius 2018 Hossing Primus 2019 Friisin Eowyn Cockereiden koekäynnit metsästyskokeissa ovat kasvaneet tasaista tahtia. Vuonna 2006 virallisessa SPME- ja SPME-V-kokeessa kävi 23 cockeria ja vuonna 2019 virallisessa kokeessa kävi Kennelliiton virallisen jalostustietokannan mukaan 84 cockeria. Koekävijöiden nousu on ollut merkittävä, mutta jalostuksen tietomäärän tarpeeseen nähden silti edelleen varsin vähäinen. Metsästystoimikunta on pyrkinyt koulutuksilla ja tiedon jakamisella sekä kokeiden järjestämisellä helpottamaan koekäyntien aloittamista. Uusia harrastajia nousee lajiin tasaisesti koko ajan. Agility Keväällä 2001 yhdistyksen agilitytoimikunta aloitti työskentelynsä. Kerhon järjestämä agilitykoulutus käynnistyi Helsingin seudulla kesäkaudella samana vuonna koulutuspaikkana Maunulan Suursuon kenttä. Syksyllä 2003 valmistui HAU:n (Helsingin Agility Urheilijoiden) Purina Areena Helsingin Konalaan, josta kerho sai vakioharjoitusvuorot. Agilityharjoituksia on pidetty Purina Areenan lisäksi myös Maunulassa. Kerho on järjestänyt omia agility-kilpailuja sekä osallistunut rotumestaruuskilpailuihin useaan otteeseen. Cockerspanielit ry sai Agilityliiton jäsenyyden vuonna 2006. Lajiliiton perustava kokous oli pidetty 20.3.2005 Helsingissä. 11. Jäsenistön kasvu Kerhon toiminta käynnistyi hitaasti samoin jäsenmäärän kasvu. Jäseniä oli en-

simmäisten vuosien aikana vain muutama kymmenen. Vuoden 1989 lopussa varsinaisia jäseniä oli 118, nuorisojäseniä 13 ja perhejäseniä 21. Vuoden 1991 lopussa varsinaisia jäseniä oli 184, nuorisojäseniä 15 ja perhejäseniä 28. Parina seuraavana vuonna jäsenmäärä laski, mutta kääntyi taas nousuun vuonna 1994 ollen vuoden lopulla 188. Kasvu oli melko hidasta, muutama kymmenen uutta jäsentä vuodessa. Vasta vuoden 2003 lopussa ylittyi 500 jäsenen raja varsinaisten jäsenten määrän ollessa 580 henkilöä. Jäsenistö on sen jälkeen kasvanut tasaisesti, vaikka vuosittain jäsenyydestä luopuu melko suuri joukko. Vuoden 2009 lopussa varsinaisia jäseniä oli 909 henkilöä ja perhejäseniä 60. Viime vuosina jäsenistön määrä on ollut 900–1 000. 12. Alajaostot Koko maan kattavan yhdistyksen toiminnan ulottaminen yhdistyksen kotipaikalta, pääkaupunkiseudulta, muualle maahan onnistuu vain paikallisten toimijoiden avulla. Ensimmäinen järjestäytynyt alajaosto perustettiin Etelä-Hämeeseen 2.12.2006 toiminta-alueena Hämeenlinnan seutu. Alajaosto on järjestänyt cockeritapaamisia, trimmauskursseja ja koulutustapahtumia. Taipumuskokeet ja MEJÄ-kokeet ovat kuuluneet Etelä-Hämeen alajaoston ohjelmaan. Alajaosto on toimittanut oman lehden useana vuonna. Myös Tampereen seudun cockerinomistajat ovat muodostaneet oman Pohjois-Hämeen alajaoston ja järjestäneet MEJÄ-kokeita vuodesta 2007 sekä muutakin toimintaa. Turun seudun cockeriharrastajat ovat järjestäneet jo useana vuonna MEJÄ-kokeita, ja Kaakkois-Suomen cockeriväki on kokoontunut ulkoilemaan ja viettämään aikaa yhdessä.

47


13. Cockeripäivät/koulutus Cockeripäiviä ja rotukohtaisia neuvotteluja on järjestetty useilla paikkakunnilla. Kokoontumispaikkoja ovat olleet Nummelan Air Motel 1996, 1998 ja 1999, Kajaani 2001, Seinäjoki 2003, Piikkiö 2004, Padasjoki 2005, Kempele 2006, Tuusulan Onnela 2007 ja 2008 sekä Hämeenlinna 2010. Viime vuosina on kokoonnuttu mm. vuonna 2014 Hyvinkäällä, 2015 Helsingissä, 2016 Tampereella, 2017 Hollolassa, 2018 Oulussa ja 2019 Järvenpäässä. Rotukohtaisessa neuvottelussa on kuultu esityksiä ja esitelmiä koiranjalostukseen liittyvistä asioista sekä muista rodun ajankohtaisista kysymyksistä. Ne ovat olleet mainio tilaisuus vaihtaa mielipiteitä, joskus aika kiivaassakin äänensävyssä. Neuvottelut ovat olleet suosittuja ja keränneet suuren osanottajajoukon. Rotukohtaisessa neuvottelussa on piirretty suuntaviivat PEVISA-ohjelmalle ja jalostuksen toimintaohjeelle. Näyttelykoulutusta järjestettiin Helsingissä Myllypuron väestönsuojassa vuosina1995–2009 yhteistyössä Etelä-Suomen Spanielikerhon ja Amerikancockerspanielit ry:n kanssa. Koulutuksesta vastasivat Pirkko Lampi, Erna Toivanen ja Liisa Pajala. Myös Turun seudulla järjestettiin koulutusta useana vuonna kouluttajana Ritva Rantanen. 14. Leirit Yhdistys on järjestänyt viikonlopun pituisia kesäleirejä mm. Espoon Oittaalla sekä agility- ja TOKO-leirejä Virroilla, Punkalaitumella ja Hauholla. Ne ovat saaneet liikkeelle suuren joukon harrastajia. Viime vuosina leiriviikonloppuja on järjestetty mm. Hauholla, Hartolassa, Virroilla, Inkoossa ja Loimaalla. Vuonna 2020 leiri järjestettiin Virtojen Marttisessa. 15. Julkaisut Cockerspanieli-lehti Yhdistyksen jäsenlehti Cockerspanieli il-

48

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 3/2020

mestyi ensimmäisen kerran vuonna 1986. Toiminnan alkuvuosina tiedottaminen tapahtui jäsenkirjeiden ja Spanieli-lehden kerhopalstan välityksellä. Koska jäsenkunta odotti omaa lehteä, jossa olisi näyttely- ja koetuloksia, astutus- ja pentueilmoituksia, tutkimustuloksia ja yleensä koiranhoitoon liittyviä artikkeleita, ryhdyttiin toimeen. Lehtiä on julkaistu: • • • • • • • • • •

1986 1 nro/vuosi 1987 1988 2 nro/vuosi 1989 1 nro/vuosi 1990 2 nro/vuosi 1991 2 nro/vuosi 1992 2 nro/vuosi 1993 2 nro/vuosi 1994 3 nro/vuosi 1995- 4 nro/vuosi

Lehden tehtäväksi katsottiin ensisijaisesti neuvonta ja jäsenten ohjaaminen koiran pidossa. Ruokintaohjeet, loishäädöt, tottelevaisuuskoulutusohjeet sekä trimmausja muu turkinhoito olivat toistuvia aiheita. Näyttelytuloksia julkaistiin, samoin astutus- ja pentueilmoituksia. Ensimmäiseen lehteen saatiin nuoren jäsenen Tiinan kirjoitus hänen koiraharrastuksestaan. Alkuun lehti kirjoitettiin kirjoituskoneella ja monistettiin. Kuvat olivat etupäässä piirroksia, jotka olivat päätoimittaja Isabella Holmströmin kynästä. Kuvien laittaminen lehteen vaati valokuvien rasteroinnin, joka tehtiin sanomalehtipainossa. Kuvien tarkkuus ei ollut lähelläkään nykykuvien tasoa. Tietokoneiden tulo mullisti lehdenteonkin helpottaen myös kirjoitusprosessia ja taittamista. Vasta vuonna 1999 Mabi Alanteen ottaessa tehtäväkseen lehden taiton ulkoasu sai uuden ilmeen. Lehden kokoa suurennettiin sen nykyiseen kokoon, ja taitto ja painojälki saivat ammattimaisen ulkoasun. Tämä oli tärkeä parannus kerhon käynti-


korttina. Myös lehden sisältö alkoi kehittyä ja sivumäärä kasvoi, kun saatiin uusia osaavia kirjoittajia. Joinain vuosina lehdellä oli useampi paikallistoimitus. Lehden päätoimittajana ovat viimeisinä vuosikymmeninä toimineet Liisa Pajala, Taava Nevapuro, Katariina Leivo, Ulla Ruistola, Maarit Mäki, Tiia Pellonpää, Jan Egeland-Jensen ja Marianne Sundblad. Lehden taitosta ovat Mabi Alanteen jälkeen vastanneet mm. Helena Tiainen, Päivi Porko, Kaisa Kuoppla, Liisa Kukkanen ja Tiina Hallenberg. Vaikka ajantasaista tietoa on saatavilla nettisivustoilta, lehti on säilyttänyt asemansa. Sen taso on tällä hetkellä korkea niin sisällön kuin ulkoasun suhteen. Jos se ei tipahda ajallaan postiluukusta, Facebookin keskustelupalstalla alkaa ihmettely. Vuosikirjat Suomen Spanieliliitto oli julkaissut alaisistaan roduista vuosikirjoja, joissa oli koirien näyttely- ja koetuloksia. Ensimmäinen yhdistyksen itse julkaisema vuosikirja ilmestyi vuonna 1997 kattaen vuoden 1996 tulokset. Jo seuraavana vuonna ilmestyneeseen vuosikirjaan 1997 oli lisätty vuoden aikana syntyneet pentueet, siitosuroslista, tilastoja terveystutkimustuloksista ja tuontikoirien sukutaulut. Näin kirjasta saatiin entistä monipuolisempi. Viimeinen painettuna niteenä julkaistu vuosikirja on vuodelta 2006. IT-järjestelmien tulo vei myös koiratiedon keruun ja tallennuksen uuteen aikakauteen. Internetsivut Internet käänsi koiraharrastuksen ja tiedottamisen historiassa uuden lehden. Yhdistykset alkoivat laatia omia kotisivuja, ja niin myös Cockerspanielit ry:lle laadittiin oma sivusto vuoden 1998 loppupuolella. Sivuston sisältö on monipuolistunut, ja sen päivitykset on viimeisten vuosien aikana hoidettu säännöllisesti. Sivuja ovat päivittäneet ja muokanneet mm. Sari Kan-

gaslampi, Katja Hjerppe, Kari Hjerppe, Mikko Heiskanen ja Kimmo Kääriäinen. Tällä hetkellä sivuston päivityksestä vastaa Kimmo Kääriäinen. 16. Yhteistyö muiden kerhojen kanssa Cockerspanieli ry on vuosien varrella tehnyt yhteistyötä usean koirayhdistyksen kanssa pääosin näyttelyiden ja kokeiden järjestämisessä. Suur-Helsingin Spanielikerhon kanssa käytettiin pitkään yhdessä SHSK:n Espoon kaupungilta vuokraamaa omakotikiinteistöä Espoon Kalmarissa (Oittaa), jossa järjestettiin jäsentapaamisia: joulujuhlia, kesäpäiviä ja erilaisia koulutustilaisuuksia. 17. Huomionosoitukset/ansiomerkit ja kunniaviirit Cockerspanielit ry teetti kunniaviirin vuonna 1992. Sen suunnitteli Reijo Sievänen. Huomattava on, että viiriin painetussa perustamisvuodessa (1982) on virhe, joka johtui väärinkäsityksestä. Viiriä on jaettu tähän mennessä 25 kpl. nro 1 ojennettiin Hans Lehtiselle 5.5.1987 hänen 50-vuotisjuhlassaan nro 2 ojennettiin Björn Holmströmille 30.11.1987 hänen 60-vuotisjuhlansa kunniaksi nro 3 ojennettiin Ed Simpsonille 1.7.1989 nro 4 ojennettiin Pirkko Lammelle 3.9.1990 hänen 60-vuotispäivänään nro 5 ojennettiin Aarre Lammelle 10.10.1991 hänen 60-vuotisjuhlassaan nro 6 ojennettiin Isabella Holmströmille 11.4.1992 hänen 70-vuotispäivänään. Muut viirit on jaettu yhdistyksen jäsenille tai muille henkilöille yhdistyksen hyväksi tehdystä työstä sekä yhteisöille lahjana niiden merkkivuoden kunniaksi.

49


Cockerspanielit ry:n hopeinen ja kultainen ansiomerkki ovat kultaseppä Martti Suvikunnaksen suunnittelemia ja toteuttamia. Merkin nro 1 sai Isabella Holmström nro 2 Aarre Lampi nro 3 Liisa Pajala nro 4 Pirkko Lampi nro 5 Marja Lehto nro 6 Mariann Korpi. Hopeisia ansiomerkkejä on jaettu seuraaville ansioituneille yhdistyksen jäsenille: Eija Davidjuk Mariann Korpi Jaana Ranta Olli Pajala Hallitus päätti jakaa 6.11.2010 yhdistyksen 30-vuotisjuhlatilaisuudessa ansiomerkit seuraaville aktiivisille henkilöille: Hopeiset ansiomerkit: Eva Bensky Riikka Kotanen Katja Hjerppe Kimmo Kääriäinen Tiina Karlström Satu Laitinen Ulla Ketola Pirjo Peltonen Ville Liukka Jaana Rankio Taava Nevapuro Ulla Ruistola Päivi Porko Minna Salo Sari Sinerkari Helena Tiainen Erna Toivonen Harri Vilkman Raili Vilkman Marjut Kakko Sirpa Helminen Mirka-Leena Saaristola Anneli Tamminen

50

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 3/2020

Lisäksi hallitus halusi kiittää aktiivisuudesta hopeisilla ”harrastemerkeillä” seuraavia jäseniä: Katri Alavalkama Jan Egeland-Jensen, Sabina Finne Mari Jokinen Jutta Kaartinen Johanna Kääriäinen Maarit Mäki Asko Nissinen. Kultainen ansiomerkki myönnettiin seuraaville henkilöille: Malla Hentilä Arja Koskelo Nina Menna Olli Pajala Raili Savolainen Vuonna 2007 yhdistyksen kunniajäseniksi kutsuttiin Aarre Lampi, Pirkko Lampi, Liisa Pajala ja Olli Pajala. Liisa Pajala kutsuttiin yhdistyksen kunniapuheenjohtajaksi vuonna 2010. Cockerspanielit ry:n historia on cockerspanielirodun, sen eri harrastusalojen sekä cockeriharrastajien ja -kasvattajien historiaa Suomessa. Yhdistyksen toiminta on lisääntynyt ja monipuolistunut sen 40-vuotisen toiminnan aikana. Lukuisat ovat ne jäsenet, jotka ovat olleet mukana, toiset toiminnassa, toiset rivijäseninä. Yhdistys on pystynyt vastaamaan uusiin haasteisiin. Siitä on osoituksena jäsenmäärän jatkuva kasvu ja kerhon monipuolinen tarjonta jäsenistölle.


Entiset puheenjohtajat muistelevat Juhlavuoden kunniaksi kysyimme entisiltä puheenjohtajilta ja jalostustoimikunnan puheenjohtajilta, mikä on jäänyt heille erityisesti mieleen heidän toimikaudeltaan. Alla saamamme vastaukset. Taina Lehtonen – jalostustoimikunnan entinen puheenjohtaja Minut valittiin cockereiden jalostustoimikuntaan vuonna 1986. Silloin kaikkien spanielirotujen jalostus oli Suomen Spanieliliitto ry:n alaista, ja edustajat valittiin vuosikokouksessa. Toimikuntaan valittiin silloin minun lisäksi Arja Koskelo, Merja Järnstedt ja Saara Kumpulainen. Vuonna 1989 minut valittiin Spanieliliiton jalostustoimikunnan puheenjohtajaksi, jossa jatkoin vuoteen 1995. Ensimmäisessä minun aikani cockereiden jalostustoimikunnan kokouksessa 22.3.1987 pohdittiin ihan samoja asioita kuin nytkin. Huolta aiheutti etenkin FN, koska geenitestistä ei ollut tietoakaan. Kesti myös oman aikansa ennen kuin sairaudesta tuli ihan virallisia tuloksia (patologin lausunto). Olimme siis pelkkien huhupuheiden varassa. Tuntui pahalta, kun ei voinut opastaa ihmisiä, koska lopulta saadut tulokset olivat luottamuksellisia. Eihän niitä niin kauhean montaa tapausta Suomessa ollut. Onneksi Englannissa alettiin systemaattisesti kerätä tutkimustuloksia FN:ään kuolleista pennuista, ja siksi meillä on nyt luotettava geenitesti tästä sairaudesta. PRA oli myös iso ongelma, eikä kaikista sairaista saatu heti edes virallisia tuloksia. Muistan yhden pentueen, jossa kaikki olivat lopulta sairaita; aika huono tuuri kasvattajalla. Valitettavasti PRA:n geenitesti ei ole kaiken kattava, mutta se on kuitenkin kätevä jalostuksen apuna. Aluksi luultiinkin, että nämä sairaudet ovat vain kirjavien cockereiden ongelma, mutta eihän se sitten ihan niin yksinkertainen asia ollutkaan. Kirjavien ja yksiväristen kasvattajat olivat jakautuneet omiin leireihinsä, eivätkä ns. sekapentueet saaneet jalostustoimikunnalta hyväksyntää. Ei niitä niin kauheasti tehtykään.

Luonteista oltiin myös huolissaan, olihan maan kotimaasta kantautunut tieto raivosyndroomasta. Cockereiden omistajilta tuli hiljakseen tietoja luonteen takia lopetetuista, ja minä pidin niistä silloin kirjaa. Mitään julkista listaa näistä ei tehty, eikä niitä ollut paljoa suhteessa rekisteröintimäärään. Cockerit liittyivät 1980-luvulla asteittain PEVISA-ohjelmaan, ensin tuli mukaan virallinen silmätarkastus, sitten vuonna 1988 lonkkakuvaus. Viimeksi mainitusta käytiin jonkinlaista vääntöä kasvattajien kesken. Vuosittain pidettiin kasvattajapäivät, joissa päätettiin mm. jalostustoimikunnan suositusvaatimuksista ja pentujen suositushinnasta. Jalostustoimikunnan arki kului jalostustiedusteluihin vastaamiseen, joita tuli viikoittain. Minulla oli kortisto, johon tuli neljä kertaa vuodessa kopiot kaikista rekisteröinneistä (siis rekisteripapereista) ja tutkimustuloksista. Spanielilehteen piti kirjoittaa tutkimustulokset aakkosjärjestyksessä neljä kertaa vuodessa. Myös hyväksynnän saaneet yhdistelmät toimitettiin Spanielilehteen ja Kennelliiton pentuvälitykseen. Jalostustoimikunnassa toimiminen oli siis hyvin pitkälti puhelimeen vastaamista, urosehdotusten miettimistä, kortiston pitämistä ja listojen kirjoittamista. Pentuvälitys oli myös toimikunnan vastuulla, ja se hoidettiin puhelimitse. Meiltä vaadittiin aika paljon kannanottoja yhdistelmien tekemisissä, eikä se aina ollut

Taina Lehtonen

51


mukavaa. Muistan kun kerran kysyin kasvattajalta, mitä hän tietää ulkomaisesta uroksesta, johon on kovin tiukasti linjaamassa. Eipä hän osannut siihen oikein mitään vastata, enkä minäkään tiennyt koirasta mitään. Jalostustoimikuntaan oli välillä kauheasti tunkua, sillä jossain vaiheessa joku keksi, että siellä vain suositellaan omia uroksia ja pentuvälityksessä myydään omia ja kaverien pentuja. Oma toimintani jalostustoimikunnassa loppui samaan aikaan kun Spanieliliitto päätti (rahapulassa), että jokainen rotukerho vastatkoon itse jalostuksesta, ja ennen kaikkea sen kuluista. Meillähän ei ollut hätää, mutta pienten rotujen edustajat olivat ihmeissään. Rahapula olikin loppuajan jatkuva ongelma. Emme aina tienneet, saammeko matkakulurahoja liitolta, ja jossain vaiheessa jalostuspäivienkin kohtalo oli vaakalaudalla. Puheenjohtajana jouduin mm. selvittelemään muiden rotujen riitoja. Jossain vaiheessa vastasin myös viiriäiskoirien jalostuksesta. Niitä oli niin vähän, etten ollut vielä sellaista nähnytkään. Olin toisen rupeaman cockereiden jalostustoimikunnan puheenjohtaja vuosina 2008–2009. Silloin olin lähinnä vain pj:n ominaisuudessa, eikä enää tarvinnut keksiä uroksia narttujen omistajille, ja kokoukset hoidettiin sähköpostitse. Rotukohtaisia kokouksia pidettiin, ja muistan hyvin sellaisen vuonna 2009 Lapualla. Vaikka silloin oli aikamoinen lumimyrsky, paikalle saapui kasvattajia Etelä-Suomesta saakka. Nina Mahlanen – puheenjohtaja 2010 ja jalostustoimikunnan entinen puheenjohtaja Olin puheenjohtajana edellisen juhlavuoden. Päällimmäisenä mieleen on jäänyt juhlavuoden järjestäminen niin, että se siltä tuntuisikin. Onnistuimme mielestäni hyvin. Toisena asiana mieleeni jäi SPME-valionarvosäännön muutos, jonka mukaan cockerilta ei enää vaadittu yhtä VOI1-tulosta vesilintukokeesta vaan kolme VOI1-tulosta maalintukokeesta (fasaani) riittää. Tämä aiheutti varsinaisen myrskyn vesilasissa. Siitä emme lannistuneet, ja tämän kanssa on nyt sitten eletty 10 vuotta, ja hengissä edelleen ollaan. Väittäisin, että enemmän on rodussamme KVA-koiria kuin tuolla vanhalla

52

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 3/2020

Nina Mahlanen (oik.) Jutta Kaartisen kanssa säännöllä olisi ollut. Hyvä vai paha, se jäänee jälkipolvien arvioitavaksi. Kun olin jalostustoimikunnan puheenjohtaja, se antoi vielä hyväksymisiä yhdistelmiin. Onneksi tästä luovuttiin. Jalostustoimikunta kokoontui usein ja kokoukset olivat pitkiä. Ensimmäisen jalostuksen tavoiteohjelman (JTO:n) kirjoittaminen oli haastava ja iso operaatio. Aikaisempaa mallia ei ollut, joten kaikki piti luoda tyhjästä. Susanna Korpi 2014–2015

puheenjohtaja

Toimin yhdistyksen puheenjohtajana vuosina 2014–2015. Tätä ennen olin toiminut aktiivisena jäsenenä harrastaen kaikkea mahdollista yhdistyksen järjestämissä lajeissa. Hallituksen jäsenenä olin vuodet 2011–2015 ja sihteerinä 2012–2013. Puheenjohtajakaudellani hallituksessa oli varapuheenjohtajana Liisa Pajala, sihteerinä Aija Sulander ja hallituksen muina jäseninä Eija Davidjuk, Taru Kalkkila, Pertti Konola, Katri Alavalkama ja Tiia Pellonpää. Kaudellani yhdistyksessä oli jäseniä hieno määrä, 1008 henkilöä. Yhdistyksessä oli energinen ja aktiivinen tekemisen meininki, ja kun katsoo tuon vuoden toimintakertomusta, niin ei voi kuin ihailla, kuinka paljon toimintaa eri toimikunnat ja kaksi alajaostoa järjestivät. Toisaalta yhdistys oli vielä silloin viralliselta statukseltaan rotua harrastava yhdistys, joten toteutimme toiminnassamme juuri sitä. Erityisesti mieleeni on jäänyt pääkaupunkiseudulla toimineet toko- ja agilitytoimikunnat, jotka tekivät paljon


tiivisista vuosistani Cockerspanielit ry:n toiminnassa. Kirsi Niittymäki – puheenjohtaja 2017–2019 Yksi mieleenpainuvista asioista puheenjohtajakaudellani oli jäsenkysely ja siitä saatu palaute. Toinen oli surullisen kuuluisa metsästysspanieleiden talvileiri, johon osallistuin. Siitä tuli iso juttu. Ensimmäisellä kaudella oli paljon selvitettäviä asioita ja vastineiden laadintaa yleiskokouksiin. Se oli resursseja vievää hommaa. Yhteistyön toimivuus lehtitoimikunnan ja kirjanpitäjän kanssa oli yksi parhaista kokemuksista. Myös webbarin kanssa yhteistyö sujui hyvin.

Susanna Korpi

yhteistyötä. Toko-toimikunnan pentukurssille oli suorastaan pakko päästä, kun hankki cockerinpennun, eikä pääkaupunkiseudulla taida montaa cockerin omistajaa olla, joka ei olisi joskus käynyt kurssia. Agilitytoimikunta kokosi SM-kisoihin kaksi joukkuetta, ja yhdistys sponsoroi osallistumismaksuissa. Kuuluimme silloin yhdistyksen kotipaikan mukaan Helsingin seudun kennelpiiriin, ja agilityn piirinmestaruuskisoissa kisasi vuonna 2014 jopa 17 cockeria ja kolme joukkuetta. Saimme lisäksi huipennuksena junioripiirinmestaruuden yhdistyksemme nuorelle jäsenelle. Agilityn rotumestaruuskisat, jotka järjestimme syksyllä 2014, taitavat olla toistaiseksi viimeiset, jotka on järjestetty. Kisaan osallistui 18 cockerspanielia eri puolilta Suomea. Toinen minulle erityisen mieluinen muisto puheenjohtajavuodeltani on se, että MH-luonnekuvauksiin osallistui ennätysmäärä cockereita (30 cockeria). Tilastoissa taisimme olla heti rottweilereiden jälkeen toisena! Yhdistystoiminta ei aina ole yhtä juhlaa. Mielipiteitä siitä, miten asiat pitäisi hoitaa, on aina paljon, mutta kovaäänisimpiä ovat yleensä ne, jotka eivät itse ole niin innokkaita käärimään hihojaan ja talkoilemaan yhteisen edun eteen. Minulle jäi hyvät muistot ak-

Kirsi Niittymäki Toimikuntien kanssa työskentely oli vaihtelevaa, osan kanssa hommat hoituivat, osan kanssa kankeammin. Hallituksen keskinäinen työskentely oli sujuvaa. Ihan parasta oli kuitenkin tämä rotu: cockerspanieli!

53


Tässä le

S

isältö

Puheenjohtajan palsta

Juhlavuosi 2020

3

4 - 53

Tässä lehdessä 54

Päätoimittajan pöydältä

56

Jalostustoimikunnan palsta 57

Ennakkotietoa jalostuspäivästä 58

Sukusiitostaantuma – mikä, miksi, milloin? 59

Jalostuksen toimintaohje 67

54

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 3/2020


ehdessä Giardia-tartunta koiralla 69

Patikkakoiran matkassa

70

Ylituomarikurssi Ilmajoella 8. ja 9. elokuuta

72

Pääkaupunkiseudun cockerijengi 73

Vaelluksella cockerin kanssa 74

Vuoden cockermestaruuden MEJÄssä voittanut

77

Liisa Pajalan muistolle 78

Minna Halonen

Cockerileiri Virroilla elokuussa 79 Kasvattajahaastattelu Kennel Rassel’s 82 Ihania vesipetoja

85

Juhlavuoden tuotteet kerhokaupasta

Lukijakuvia 88

Vuoden cockerikisojen tilanne 2020

90

Jäsensihteerin palsta

95

86

55


Päätoimittajan pöydältä Tämä vuosi on varmasti ollut monille meistä koiraharrastusten suhteen erilainen. Minun osaltani se on tarkoittanut taukoa näyttelyistä. Ehkä myös sen miettimistä, mitä oikeasti haluan koiran kanssa tehdä: mikä on koirasta hauskaa – ja minusta? Hauskaa oli ainakin cockerileirillä Virroilla elokuussa. Parikymmentä ihmistä ja cockeria uskaltautui koronasta huolimatta viikonlopuksi harrastamaan ja viettämään aikaa yhdessä. Tarjolla oli tokoa, agilityä, mejää, taipparitreenejä, turkinhoitoa ja yhdessäoloa. Erilaisia ihmisiä eri puolilta Suomea, yhteisenä nimittäjänä cockeri. Meillä oli mukava viikonloppu yhdessä. Eiköhän oteta se uusiksi jossain puolella Suomea ensi kesänä!

---

Tämä lehden kolmosnumero on normaalisti näyttelynumero, jossa esitellään pääerikoisnäyttelyn tulokset. Nyt näyttelyä ei järjestetty, mutta sen sijaan kaivoimme arkistoista kuvia erikoisnäyttelyn kauneimmista koirista kymmeneltä vuodelta. Olemme myös päivittäneet Liisa Pajalan 10 vuotta sitten kirjoittaman yhdistyksen historiikin, joka julkaistaan tässä lehdessä. Lisäksi Ulla Ruistola on kirjoittanut lehteen käyttölinjaisten cockereiden historiasta Suomessa, ja juhlaosiossa on muitakin yhdistyksen historiaan ja toimintaan liittyviä artikkeleja. Julkaisemme myös uudestaan Anja Puumalan 20 vuotta sitten tehdyn haastattelun. Hän oli yksi cockerikasvatuksen keskeisistä hahmoista Suomessa.

---

Heijastelisiko se koronatilannetta, että lehdessä on pari juttua vaeltamisesta koiran kanssa. Niitä oikolukiessani mietin, että tämä pandemia on tuonut mukanaan myös paljon hyvää, kun osaa tarkemmin katsoa. Ulkomaanmatkojen sijaan olemme ehkä tehneet jotain kivaa kotimaassa, jossa cockeri on saanut olla mukana. Uskon myös, että etätyö jää pysyvästi yleisemmäksi, mitä koiramme ihan varmasti arvostavat. Onnea 40-vuotiaalle yhdistykselle myös lehden toimitukselta! Marianne

Konttoricockerit 56

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 3/2020


Jalostustoimikunnan palsta

Jalostustoimikunnan kuulumisia Kesän alussa pidetyssä Cockerspanielit ry:n vuosikokouksessa hyväksyttiin jalostuksen tavoiteohjelmaehdotus (JTO). Suomen Kennelliiton jalostustieteellinen toimikunta on elokuussa hyväksynyt JTO:n muutamin täsmennyksin. Myös PEVISA-ohjelman jatkuminen on hyväksytty ajanjaksolle 1.1.2021–31.12.2025. Suuren urakan jälkeen on hyvä hetki vetää henkeä. Kovin pitkää taukoa ei jalostustoimikunta kuitenkaan huilinut, vaan olemme jo täyttä häkää tehneet suunnitelmia ja valmisteluja syksyn jalostusaiheisen päivän vietosta. Vanhan kaavan mukaan tarjolla on ensin asiantuntijaluento ja iltapäivällä kasvattajille rotukohtainen neuvottelutilaisuus. Nyt jo kannattaa laittaa kalenteriin muistiin päivämäärä 24.10.2020. Edellisessä lehdessä (2/2020) käynnistimme juttusarjan koiran jalostuksesta MMT, jalostusagronomi Katariina Mäen artikkelilla jalostuskoiran valinnasta. Tässä lehdessä Katariina Mäki pureutuu sukusiitostaantumaan. Vaikka cockerspanielin pentuja syntyy hyvä määrä vuosittain, rodun tehollisen populaation koko on hälyttävän pieni. Hyvää alkavaa syksyä. Pysykäähän terveinä ja pitäkää huolta itsestänne ja koiristanne. Ja muistakaa pestä käsiä! Susanna P.S. Muistahan että jalostustoimikuntaan saa helposti yhteyden sähköpostilla: cockereidenjalostustoimikunta (at) gmail.com

57


ENNAKKOTIETOA Cockerspanielit ry:n jalostustoimikunta järjestää jalostusaiheisen päivän

24. lokakuuta 2020 Alustava ohjelma Päivän aluksi FT, tutkija ja smartDOG-yrityksen omistaja Katriina Tiira luennoi aiheesta luonnejalostaminen Iltapäivällä rotukohtainen neuvottelutilaisuus Paikka: Päijät-Hämeen Näkövammaisten tilat Lahden keskustassa Osoite: Puistokatu 9, Lahti

kuva Marianne Sundblad

58

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 3/2020


Sukusiitostaantuma – mikä, miksi, milloin? Teksti Katariina Mäki 2010

Muutama menestystarina ei muuta sitä tosiasiaa, että sukusiitos aiheuttaa eläinkantojen häviämistä ja johtaa elinkykyominaisuuksissa sukusiitostaantumaan sekä pitkällä aikavälillä myös supistuneeseen perinnölliseen vaihteluun. Artikkeli pohjautuu sukusiitoksen mekanismeista ja vaikutuksista tehtyyn tanskalaiseen katsaukseen ‚Inbreeding - lessons from animal breeding, evolutionary biology and conservation genetics‘ (Kristensen & Sørensen 2005). Katsauksessa yhdistellään kotieläinten jalostustieteen, evoluutiobiologian sekä lajien säilytykseen keskittyneen genetiikan näkökulmia, ja siinä on paljon yhtymäkohtia myös koiranjalostukseen.

Satunnaisajautuminen hävittää geeniversioita Sukusiitos tarkoittaa keskenään sukua olevien eläinten lisääntymistä. Se on pienessä eläinkannassa väistämätöntä, mutta sitä tehdään myös tarkoituksellisesti. Sukusiitos johtaa eläinten eriperintäisten (heterotsygoottisten) geeniparien lukumäärän vähenemiseen ja, jatkuessaan samassa linjassa pitkään, lopulta täydelliseen samanperintäisyyteen (homotsygotiaan). Sukusiitos ei hävitä kannasta geenien erilaisia versioita, alleeleja, vaan se järjestää niitä uudelleen. Geneettinen drifti eli satunnaisajautuminen tarkoittaa sukupolvesta toiseen tapahtuvia alleelien suhteellisten osuuksien eli frekvenssien sattumanvaraisia muutoksia (Kuva 1). Muutokset johtuvat kannan äärellisestä koosta, ja kotieläimillä niitä aiheuttaa myös yksittäisten yksilöiden tai sukujen liian runsas jalostuskäyttö suhteessa muuhun eläinkantaan. Satunnaisajautuminen saattaa johtaa joidenkin alleelien häviämiseen kannasta. Satunnaisajautumista tapahtuu muissa kuin valinnan kohteena olevissa geenipareissa.

Kuva 1. Satunnaisajautuminen. Alleelien A ja a osuudet ovat ensimmäisessä sukupolvessa 40 % ja 60 %, toisessa 50 % ja 50 % ja kolmannessa 60 % ja 40 %. Sattuma saa aikaan alleelin A osuuden pienenemisen ja vähitellen häviämisen kannasta. Alleeli a fiksoituu kannan ainoaksi kyseisen geenin alleeliksi. Mitä harvinaisempi alleeli on, sitä suuremmalla todennäköisyydellä se häviää. Alleelifrekvenssi = alleelin suhteellinen osuus. Oletetaan esimerkiksi geeni, josta kannassa on olemassa kaksi eri alleelia, A ja a. Jos 55 % kannan kaikista kyseisen geenin alleeleista on A, loppujen eli 45 prosentin täytyy olla a. Tällöin A-alleelin frekvenssi eli osuus on 55 % ja a-alleelin osuus 45 %. Tai: lasketaan vaikkapa kymmenen koiran jonkin geenin eri versioiden osuudet. Jos neljän koiran genotyyppi tämän geenin suhteen on AA, kolmen Aa ja kolmen aa, on 11 kpl kaikista koirien 20 alleelista A:ta ja loput 9 a:ta. A-alleelin frekvenssi on siis 11/20 = 55 % ja a-alleelin 9/20 = 45 %.

59


Fiksoituminen = jokin alleeli tulee kannan ainoaksi alleeliksi tietyssä geenissä, ja muut alleelit häviävät.

sukusiitos kuitenkin johtaa kannan perinnöllisen vaihtelun vähenemiseen, kun alleelit fiksoituvat.

Sukusiitosasteen suuruus riippuu aineistosta

Perinnöllinen vaihtelu = eläinten väliset perinnölliset erot

Sekä sukusiitoksen että satunnaisajautumisen seuraukset voidaan määritellä sukusiitosasteen perusteella. Sukusiitosaste on todennäköisyys sille, että satunnaisesti valittu geenipari sisältää kaksi kopiota samasta alleelista, joka on peräisin samalta esivanhemmalta. Tuon isälle ja emälle yhteisen esivanhemman tietty alleeli on siis tullut koiralle sekä isän että emän kautta. Tällainen geenipari on samanperintäinen ja identtinen. Sukusiitosasteen laskettavissa oleva arvo on aina sidoksissa aineiston niihin koiriin, joiden vanhemmat eivät ole tiedossa. Näiden oletetaan olevan toistensa kanssa erisukuisia, ja lisäksi oletetaan, etteivät ne ole sukusiitettyjä. Tämä sukusiitosasteiden laskennassa ns. peruspopulaatioksi muodostuva eläinjoukko ei useinkaan tarkoita niitä eläimiä, joita todellisuudessa on käytetty rodun tai kannan perustamiseen, vaan niitä, joista sukutietojen tallentaminen on aloitettu. Mitä enemmän sukupolvia aineistoon on tallennettu, sitä tarkemmin eläinten välinen sukulaisuus saadaan laskettua. Sukusiitosaste on pitkistä sukupuista laskettuna yleensä aina suurempi kuin lyhyistä sukupuista laskettuna. Koska sukusiitosaste riippuu niin paljon laskennassa mukana olleiden sukupolvien määrästä, eläinkantojen sukusiitosta kuvataan yleensä paremmin niiden keskimääräisen sukusiitosasteen kasvunopeudella kuin absoluuttisella sukusiitosasteella. Suljetun kannan sukusiitosaste kasvaa sukupolvi toisensa jälkeen, ja ilmiö näkyy aineistossa, jos se on tarpeeksi täydellinen. Tehokas jalostusvalinta lisää kannan sukulaistumista Jo Darwinin ajoista asti, 1800-luvulta, sukusiitoksen on tiedetty olevan haitallista jälkeläisten elinvoimalle. Sukusiitostaantuma määritellään sukusiitoksesta johtuvaksi ominaisuuden keskiarvon alenemiseksi. Paitsi että laskee ominaisuuden tasoa, sukusiitos johtaa myös perinnöllisen vaihtelun uudelleen jakautumiseen. Yhteys sukusiitosasteen kasvunopeuden ja perinnöllisen vaihtelun välillä on monimutkainen, ja sen merkitys riippuu ominaisuutta säätelevien geenien vaikutustavasta. Lopulta

60

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 3/2020

Luonnonsuojelugenetiikassa ja eläinjalostuksessa ollaan yhä tietoisempia sukusiitoksen merkityksestä luonnon eläinkannoille. Elinpaikkojen häviäminen, luonnon ylenmääräinen hyväksikäyttö, eksoottisten lajien tuominen uusille alueille sekä saasteet johtavat usein eläinkantojen pieneneviin kokoihin ja sitä kautta niiden sukusiitosasteiden kasvuun. Sukusiitostaantumaa on tavattu paitsi kotieläimillä myös luonnon eläinkannoilla. Kotieläinten kohdalla sukusiitoksen lisääntymistä aiheuttaa moni tekijä. Jalostusvalinta on näistä ehkä tärkein. Verrattuna satunnaisvalintaan, jalostusvalinta periytyvän ominaisuuden suhteen lisää todennäköisyyttä sille, että sukua jatkavat toisilleen sukua olevat eläimet. Tuotantoeläinten jalostusvalintaa on vielä tehostettu lisääntymisteknisillä keinoilla (keinosiemennys, alkionsiirtotekniikka), joiden avulla yksittäisen eläimen lisääntymiskyky kasvaa suuresti. Näin jalostukseen valitaan harvempia eläimiä, ja näidenkin käyttö on hyvin epätasaista, kun joillain on hyvin suuria jälkeläismääriä. Tämä lisää sukusiitosta. Myös tarkkojen jalostusarvon arviointimenetelmien, kuten geenitestien tai BLUP-indeksien, käyttö jalostusvalinnassa lisää tiettyjen, perimältään korkeatasoisten sukujen suosimista jalostuksessa. Tämä antaakin aihetta lisääntyvän sukulaisuuden ja sitä kautta myös lisääntyvän sukusiitoksen tehokkaaseen kontrollointiin. Satunnaisvalinta = millä tahansa kannan eläimellä on yhtä suuri todennäköisyys pariutua minkä tahansa eläimen kanssa Tuotantoeläinten sukulaistumista hidastetaan valintaohjelmilla Alati kehittyvät tilastotieteelliset työkalut sekä lisääntymiseen ja molekyyligenetiikkaan liittyvät edistysaskeleet mahdollistavat tulevaisuuden eläinjalostuksessa yhä nopeamman perinnöllisen edistymisen. Tämä tarkoittaa myös eläinkantojen sisäisen sukulaisuuden lisääntymistä ja sukusiitoksen kasvunopeuden nopeutumista. Tuotantoeläinten jalostukseen onkin kehitetty valintaohjelmia, joissa samaan aikaan maksi-


moidaan perinnöllinen edistyminen ja minimoidaan kannan sukulaisuuden kasvu. Kumpikin tapahtuu toisensa kustannuksella, joten ohjelmissa optimoidaan jalostusvalinta halutulle tasolle kummankin muuttujan suhteen. Aiemmin käytössä olleet keinot perustuivat enimmäkseen yksittäisten eläinten jälkeläismäärien rajoittamiseen, mutta nyt 2000-luvulla, tutkimuksen kehittyessä, on saatavilla myös hienostuneempia ja tarkempia ohjelmia. Eläinten jalostusvalinta optimum contribution -menetelmällä (optimum contribution = optimaalinen vaikutus tai panos) rajoittaa sukusiitosasteen kasvunopeuden halutulle tasolle. Sillä saadaan aikaan mahdollisimman suuri perinnöllinen edistyminen tietyllä sukusiitosasteen kasvunopeudella. Jos sukusiitosasteen sallitaan kasvaa nopeasti, valitaan eläimiä yksipuolisesti parhaista suvuista, jolloin myös jalostus edistyy nopeasti. Jos taas sukusiitosasteelle sallitaan vain hidas kasvu, on jalostuksenkin edistyminen hitaampaa. Tällöin jalostukseen valitaan perinnöllisesti mahdollisimman hyviä eläimiä, mutta se tehdään tasaisesti eri suvuista. Parhaat suvut eivät pääse lisääntymään paljoa enempää kuin muut. Kun sukusiitosaste kasvaa tarpeeksi hitaasti, perinnöllinen vaihtelu säilyy. Suljetun kannan sukusiitosaste kasvaa joka tapauksessa, mutta kanta sietää hidasta sukusiitosta paremmin kuin nopeaa. Koirilla sukulaisuuden lisääntyminen liittyy tiettyjen sukujen tai yksilöiden liikakäyttöön, eikä yleensä, kasvattajien yhteisten jalostustavoitteiden puuttuessa, johdu järjestelmällisestä jalostuksesta tai kannan kehittämisestä tiettyyn suuntaan niin kuin tuotantoeläimillä. Monia sukusiitoksen vaikutuksia ei eettisten syiden takia voida kunnolla tutkia kotieläimillä. Myös sukupolvien väliset ajat ovat kotieläimillä pitkiä. Tutkimuksen malliorganismeina onkin käytetty banaanikärpästä ja hiirtä. Tiedossa ei ole yhtään tapausta, jossa näiden perusteella saatu uusi tieto olisi kotieläimiin suhteutettuna ollut harhaanjohtavaa. Tutkimukset evoluutiobiologian ja luonnonsuojelugenetiikan alalta tuovat mielenkiintoista tietoa sukusiitoksesta, sen vaikutuksista sekä sen ja ympäristön yhteispelistä. Mikä aiheuttaa sukusiitostaantuman? Sukusiitoksen aiheuttamat muutokset ominaisuudessa voidaan laskea. Käytettävä kaava olettaa, että ominaisuuteen vaikuttavissa geenipareissa on kaksi mahdollista alleelia eikä näillä ole epistaattisia vaikutuksia muiden alleelien kanssa. Kaavassa kerrotaan

ensin yhden alleelin frekvenssi toisen alleelin frekvenssillä sekä dominanssivaikutuksella. Tämä tehdään erikseen jokaisen geeniparin kohdalla, minkä jälkeen saadut luvut lasketaan yhteen. Tämä luku kerrotaan vielä eläimen sukusiitosasteella, joka on kerrottu kahdella. Sukusiitostaantuma siis näkyy vain, mikäli ominaisuuteen vaikuttavissa geenipareissa on dominanssivaikutuksia. Positiiviset ja negatiiviset dominanssivaikutukset voivat myös kumota toisensa, jolloin ominaisuudessa ei ole sukusiitostaantumaa, vaikka yksittäisessä geeniparissa olisikin nähtävissä dominanssia. Geenien vaikutustapoja: Dominanssivaikutus = saman geeniparin alleelien keskinäinen vaikutus. Dominoiva eli vallitseva alleeli tuo yksinkertaisenakin itsensä esiin, estäen resessiivisen eli väistyvän alleelin ilmenemisen. Resessiivisen alleelin säätelemä ominaisuus taas näkyy vasta, kun yksilöllä on alleeli kaksinkertaisena. Epistasia = muiden kuin saman geeniparin alleelien vaikutus toisiinsa, alleelien yhteisvaikutus. Additiiviset geenivaikutukset = tiettyyn suuntaan vaikuttavien alleelien lukumäärä ratkaisee: yksilön geneettinen taso ominaisuudessa riippuu siitä, kuinka paljon sillä on ominaisuuteen positiivisesti ja negatiivisesti vaikuttavia geenejä. Additiiviset geenivaikutukset ovat avainasemassa ominaisuuksissa, joita säätelevät useat geenit. Sukusiitostaantuman suuruus riippuu myös alleelien osuuksista. Geeniparit, joissa kannan eriperintäisyysaste on suuri eli joissa kumpaakin alleelia on yhtä paljon (kummankin osuus on 0,5 eli 50 %), ovat alttiimpia sukusiitostaantumalle kuin geeniparit, joissa yksi alleeli on yleinen ja toinen harvinainen (alleelien osuudet vaikkapa 0,10 ja 0,90). Koska satunnaisajautuminen aiheuttaa alleelien osuuksiin eroja populaatioiden välillä, sukusiitostaantuma on myös populaatiokohtainen. Joissakin saman lajin populaatioissa sukusiitoksella on suurempi vaikutus tiettyyn ominaisuuteen kuin toisissa. Sukusiitostaantumalla on kaksi hieman erilaista geneettistä mekanismia. Ensimmäinen on osittaisdominanssi, joka selittää sukusiitostaantuman aiheutuvan samanperintäisissä yksilöissä esiin tulevista haitallisista alleeleista. Kun sukusiitos lisää samanperintäisten geeniparien lukumäärää, heterotsygooteissa piilossa olleet haitalliset, väistyvät alleelit tulevat

61


eläimessä näkyviin. Toinen sukusiitostaantumaa selittävä tekijä on ylidominanssi, jossa eriperintäiset yksilöt ovat ominaisuuden suhteen ylivertaisia kumpaankin, sekä väistyvään että vallitsevaan samanperintäiseen yksilöön nähden (Kuva 2). Sukusiitoksen aiheuttama eriperintäisten geeniparien lukumäärän väheneminen vähentää ylidominanssin ilmenemistä. Eriperintäiset yksilöt kykenevät paremmin vastaamaan ympäristön muuttuviinkin vaatimuksiin, ja ovat siksi yleensä samanperintäisiä yksilöitä parempia elinvoimaltaan. Biokemiallisten aineenvaihduntatuotteiden valmistus on niillä joustavampaa ja aineenvaihdunta tehokkaampaa.

Kuva 2. Eriperintäisyyden suhteellinen arvo eri geenivaikutuksissa. Additiivisuus = eriperintäisen (Aa) arvo on väistyvän (aa) ja vallitsevan (AA) samanperintäisen puolivälissä, siis niiden keskiarvo; Dominanssi = eriperintäisen arvo on sama kuin vallitsevan samanperintäisen; Osittaisdominanssi eli epätäydellinen dominanssi = eriperintäisen arvo on lähempänä jompaakumpaa eriperintäistä, mutta ei kuitenkaan aivan sama; Ylidominanssi = eriperintäinen on arvoltaan ylivertainen kumpaankin samanperintäiseen nähden. Osittaisdominanssilla ja ylidominanssilla on erilaiset vaikutukset evoluutioon. Osittaisdominanssissa luonnonvalinta suosii jompaakumpaa samanperintäistä, ja se hävittää satunnaisajautumisen kanssa vähitellen kaiken vaihtelun, ellei mutaatioita tapahdu jatkuvasti. Perinnöllinen vaihtelu on siis vahvasti sidoksissa mutaatioihin, joista suurin osa on joko neutraaleja (ei vaikutusta ominaisuuteen) tai haitallisia. Luonnonvalinta poistaa osan näistä alleeleista, mutta mutaatiot tuovat uusia. Ylidominanssissa luonnonvalinta taas suosii eriperintäisyyttä ja pitää siten yllä perinnöllistä vaih-

62

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 3/2020

telua. Vaihtelun ylläpitoon ei silloin välttämättä tarvittaisi mutaatioita. Jos sukusiitostaantuman suurin syy on haitallisten alleelien esiintulo, valinnan haitallisia väistyviä alleeleja vastaan pitäisi olla tehokas mekanismi geneettisen taakan eli kasautuneiden haitallisten alleelien vähentämiseen eläinkannoissa. Jos taas sukusiitostaantuma johtuukin enemmän ylidominanssista eli ylivertaisten eriperintäisten geeniparien vähenemisestä, valinta haitallisia alleeleja vastaan ei ole tehokas tapa. Näillä mekanismeilla on erilaiset vaikutukset myös eläinjalostukseen. Ominaisuuksissa, joissa on ylidominanssia, risteytysjälkeläiset ovat parempia kuin kumpikaan vanhemmista. Osittaisdominanssia sisältävissä ominaisuuksissa taas puhdasrotuinen linja, jossa kaikki suotuisat alleelit ovat mukana, on kaikkia risteytyseläimiä parempi. Kummankin mekanismin tueksi on saatu jonkin verran todistusaineistoa, vaikka osittain resessiiviset haitalliset mutaatiot (osittaisdominanssi) riittäisivätkin selittämään suurimman osan havaitusta sukusiitostaantumasta. Mekanismit eivät kuitenkaan ole toisiaan poissulkevia, koska eläinten joissakin geenipareissa on ylidominanssia ja toisissa osittaisdominanssia. Sukusiitoksen vaikutusta vaikea tutkia Sukusiitoksen vaikutusta kotieläinkantoihin on hyvin vaikea tutkia. Olemassa olevat aineistot koostuvat yleensä suljetuista kannoista, joissa eläinten sukusiitosasteet automaattisesti kasvavat sukupolvi toisensa jälkeen. Erisuuruiset sukusiitosasteet liittyvät siten eri ajanjaksoihin, joten ominaisuuden keskiarvossa ajan kanssa tapahtunut muutos saattaakin johtua ympäristötekijöiden muuttumisesta. Koira-aineistoissa sukusiitosaste on yleensä useimpien yksilöiden kohdalla aliarvioitu, mikä aiheuttaa vääristymää tuloksiin. Epätäydellisessä aineistossa verrataan esimerkiksi sellaisten koirien ominaisuuksia, joiden sukusiitosasteet aineiston mukaan ovat 5 % ja 20 %, vaikka todellisuudessa kummankin koiran sukusiitosasteet ovat 20 %. Sukusiitoksen aiheuttamaa eroa näiden koirien ominaisuuksien välille ei silloin löydy, mutta tämä ei ole osoitus siitä, ettei sukusiitos voisi vaikuttaa ominaisuuteen. Suljetut kannat, koirilla siis rodut, ovat aina enemmän tai vähemmän sukusiitettyjä, jolloin sukusiitettyjen koirien vertaaminen ulkosiitettyihin koiriin rodun sisällä on mahdotonta. Luotettavin tulos sukusiitoksen vaikutuksesta eri ominaisuuksiin saataisiin vertaamalla puh-


dasrotuisia koiria näiden ensimmäisen polven risteytyksiin. Tämä on vaikeasti toteutettavissa, koska aineiston tulisi olla suuri. Sukusiitosaste on odotusarvo siitä, kuinka suuressa osassa eläimen geenipareja alleelit ovat peräisin samalta esivanhemmalta. Samassa kromosomissa hyvin lähellä toisiaan sijaitsevat geenit periytyvät yleensä aina yhdessä. Tätä kutsutaan geenien kytkeytymiseksi. Kytkeytymisen takia todellinen samalta esivanhemmalta peräisin olevien alleeliparien osuus voi poiketa sukusiitosasteen antamasta olettamuksesta. Jos sukusiitos vaikuttaa tutkittavan kannan eloonjäämismahdollisuuksiin, sukutauluista laskettava sukusiitosaste voi olla korkeampi kuin todellinen samalta esivanhemmalta peräisin olevien alleeliparien osuus. Tämä johtuu luonnonvalinnasta, joka suosii eriperintäisyyttä. Sukusiitostaantumalla vaihteleva luonne Sukusiitoksen vaikutus eri ominaisuuksiin on erivahvuinen. Muita alttiimpia sukusiitostaantumalle ovat elinvoimaan, hedelmällisyyteen ja tautien vastustuskykyyn liittyvät ominaisuudet. Nämä ominaisuudet sanelevat nimittäin kannan elinkyvyn tulevaisuudessa. Sukusiitos ei yleensä aiheuta taantumaa niihin ominaisuuksiin, jotka eivät vaikuta elinkykyyn. Näihin kuuluu esimerkiksi rotutyyppi. Elinvoimaominaisuudet eroavat muista siinä, että niitä säätelevillä geenipareilla on dominanssivaikutuksia, muilla juurikaan ei. Syynä tähän on luonnonvalinta, joka vaikuttaa kannan elinkykyominaisuuksiin enemmän kuin muihin. Se ylläpitää elinvoimalle edullista eriperintäisyyttä. Ihmisen jalostamat ominaisuudet taas menettävät eriperintäisyyttään, kun eläimet muuttuvat yhdenmukaisemmiksi. Sukusiitoksen vaikutus eri ominaisuuksissa voi kertautua, mikä vähentää merkittävästi eläimen kokonaiselinvoimaa tai lisääntymiskykyä. Vaikka sukusiitoksella olisi vain pieni vaikutus yksittäiseen ominaisuuteen, vaikutus koko elimistön tasolla mitattuna on kuitenkin suuri. Ajatellaan vaikkapa paljon tutkittuja sikojen ominaisuuksia, pahnuekokoa ja porsaiden selviämistä syntymästä vieroitukseen. Ulkosiitetyn pahnueen koko on yleensä noin 10 porsasta, joista 90 % selviää vieroitukseen asti. Vieroitettuja porsaita saadaan siis 9. Jos sukusiitos vähentää kumpaakin ominaisuutta 10 %, eli porsaita syntyy 9 ja niistä 81 % selviää vieroitukseen asti, saadaan vieroitettuja porsaita vain 7,3 porsasta. Tämä merkitsee 19 % vähennystä vieroitettujen porsaiden lukumää-

rässä verrattuna aikaisempaan tilanteeseen. Sukusiitoksen vaikutus kokonaisuuteen on siis suurempi kuin yksittäin yhtä ominaisuutta tarkastellessa. Sukusiitoksen vaikutus ominaisuuksiin riippuu myös ympäristöstä. Ympäristön vaikutusta eri ominaisuuksien sukusiitostaantumaan on tutkittu paljon luonnonsuojelugenetiikassa. On huomattu, että kantojen säilymisen uhkana pitkällä aikavälillä on geneettisen ja ympäristön aiheuttaman stressin yhteisvaikutus. Ympäristöolot vaikuttavat vahvasti sukusiitostaantuman suuruuteen, ja taantuma ilmenee kaikkein suurimpana, kun ympäristöolot ovat uudet ja kovat. Yhtenä syynä tähän on, että normaalioloissa „hiljaisina“ pysyttelevät haitalliset alleelit tulevat uusissa tai stressaavissa oloissa esiin. Tuotantoeläimillä teollisuus on ehkä pystynyt optimoimaan ympäristön ja eläinten hoidon niin, että ympäristöolot ovat suotuisat. Toisaalta nykypäivän tuotantoeläinten odotetaan tuottavan paljon matalilla rakennus- ja hoitokustannuksilla. Tämä voi johtaa eläimen kannalta stressaaviin oloihin. Uusimmat tutkimukset ovat todenneet, että jalostusvalinta tuotannon suurentamiseksi johtaa lisääntyneeseen ympäristöherkkyyteen eli eläimistä tulee alttiimpia ympäristön vaikutukselle. Silloin sukusiitoksen ja ympäristön yhteisvaikutus voi toimia epäsuotuisasti, elinvoimaominaisuuksia heikentäen. Sukusiitoksen vaikutus vaihtelee suuresti populaatioiden, sukujen ja yksilöiden välillä. Muutamat raportit rankkoja pullonkauloja kokeneista ja silti kukoistavista eläinkannoista eivät ole yleistettävissä; niissä on selkeää julkaisuharhaa. Kontrolloidut, moneen kertaan toistetut tutkimukset osoittavat, että suurin osa vakavia pullonkauloja läpikäyneistä populaatioista kärsii alentuneesta elinvoimasta ja -kyvystä. Siksi muutama menestystarina ei muuta sitä tosiasiaa, että sukusiitos aiheuttaa eläinkantojen häviämistä ja keskimäärin tarkasteltuna johtaa elinkykyominaisuuksissa sukusiitostaantumaan sekä pitkällä aikavälillä myös supistuneeseen perinnölliseen vaihteluun. Voiko kanta puhdistua sukusiitoksen haittavaikutuksista? Sukusiitos voidaan jakaa uuteen ja vanhaan eli historialliseen sukusiitokseen. Vanha sukusiitos kerääntyy vähitellen kannan eläinten sukulaistuessa keskenään yhä enemmän sukupolvien kuluessa. Samalla kantaan vaikuttaa luonnonvalinta. Uusi sukusiitos taas tarkoittaa lähisukulaisten yhdistämistä.

63


Joskus pienet populaatiot selviävät, vaikka niissä tapahtuu sukusiitosta monen polven ajan. Tällainen geneettisestä taakasta puhdistuminen on yleensä mahdollista vain hitaassa sukusiitoksessa, ja se johtuu haitallisia alleeleja vastaan toimivasta luonnonvalinnasta. Sukusiitoksen haitat näkyvät sitä suuremmalla todennäköisyydellä, mitä nopeampaa sukusiitos on, eli mitä läheisempiä sukulaisia lisääntyvät eläimet ovat keskenään. Sukusiitoksesta johtuva lisääntynyt samanperintäisyys altistaa haitalliset alleelit ja niitä kantavat eläimet luonnonvalinnalle, joka puhdistaa kantaa. Puhdistuminen toimii kuitenkin vain niiden sukusiitoksen haittojen kohdalla, jotka johtuvat haitallisista alleeleista. Se on todennäköisesti tehokkaimmillaan melko rajoitetuissa geneettisissä ja alueellisissa oloissa ja tapahtuu neljällä ehdolla. Ensimmäinen ehto on, että haitallisten mutaatioiden vaikutus on tarpeeksi suuri. Suurivaikutteiset haitalliset alleelit poistetaan tehokkaasti, kun taas pienivaikutteiset ovat kantaan nähden melko neutraaleja, ja niiden kohtalo riippuu satunnaisajautumisesta. Toinen ehto on, että epistaattiset geenivaikutukset ovat melko heikkoja. Jos näin ei ole, kannan sopeutumiseen vaikuttavien, keskenään yhteistyössä toimivien geenien muodostamien geeniryppäiden hajoaminen alleeleja poistettaessa voi johtaa vakavaan sukusiitostaantumaan. Kolmas ehto on, että sukusiitos kertyy hitaasti, usean sukupolven aikana. Silloin sukusiitostaantumaa aiheuttava samanperintäisten geeniparien lisääntyminen altistuu luonnonvalinnalle. Jos sukusiitos on äkkinäistä ja rankkaa, tehollinen populaatiokoko pienenee. Sattuman vaikutuksesta tulee valinnan vaikutusta suurempi, mikä saa aikaan alleelien satunnaista fiksoitumista. Hitaassa sukusiitoksessa sukupolvia on enemmän, joten valinnalla on suurempi mahdollisuus vaikuttaa ennen tietyn sukusiitosasteen saavuttamista. Siksi hitaampi sukusiitos on vähemmän haitallista kuin nopea, vaikka kummallakin saavutettaisiin lopulta sama sukusiitosaste. Neljänneksi kannan tulee olla sopivasti eristäytynyt, jotta siitä puhdistettuja, haitallisia alleeleja ei saada takaisin kantaan. Monilla kotieläinkannoilla nämä neljä ehtoa usein täyttyvätkin. Siksi voidaan olettaa, että joissakin populaatioissa ja ominaisuuksissa puhdistautumista todella tapahtuu. Vaikka geneettisestä taakasta puhdistautumisen on osoitettu joissakin populaatioissa ja oloissa olevan tuloksellista, tähän evoluutio-

64

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 3/2020

voimaan tukeutumisessa on useita huomioonotettavia asioita: * Geneettisen taakan hävittäminen onnistuu vain erittäin tiukalla valinnalla. Kannat voivat joutua sukupuuttoon tai ne voivat kärsiä alentuneesta elinvoimasta jo sukupolvia ennen kuin puhdistautuminen tapahtuu. * Pienivaikutteisia haitallisia alleeleja ei saada poistettua kannasta, ja ne voivat fiksoitua, mikä aiheuttaa kannan elinvoimaisuuden laskun. Ja jos puhdistaminen onnistuu, tietyssä ympäristössä ja ajassa haitalliset alleelit katoavat populaatiosta. Tämä vähentää mahdollisuuksia tulevaisuuden evoluutiossa. Puhdistautuminen voi tietyissä oloissa olla tehokasta, mutta jos olot muuttuvat, siitä voikin tulla haitallista. * Sattuma vaikuttaa puhdistautumisprosessin aikana erityisen vahvasti niihin lokuksiin, jotka eivät ole valinnan alaisia. Tämä voi johtaa epätoivottujen alleelien yleistymiseen. Tehokkain tapa ehkäistä sukusiitostaantumaa on kannan sukulaisuuden ja sukusiitoksen kasvunopeuden rajoittaminen. Puhdistautumistakin tapahtuu kuitenkin koko ajan sekä villeissä että kotieläinkannoissa. Kanalisaatio vaimentaa perinnöllisiä eroja Sukusiitos saa eläimet alttiimmiksi ympäristön vaikutukselle. Ympäristön aiheuttamat erot eläinten välillä siis lisääntyvät sukusiitoksen myötä. Syyksi on arveltu vähentyneen eriperintäisyyden aiheuttamaa geneettisen itsesäätelykyvyn vähenemistä. Eläin säilyttää itsesäätelykykynsä avulla elimistönsä tasapainon sisäisen ja ulkoisen ympäristön vaihteluissa. Kun suurempi osa geenipareista on samanperintäisiä, elimistön itsesäätelykyky ja sitä kautta tasapaino heikkenee, jolloin ympäristö pääsee vaikuttamaan eläimen ominaisuuksiin enemmän. Tällä on vaikutusta joihinkin ominaisuuksiin, mutta ei kaikkiin. Syynä voi olla, että joillakin ominaisuuksilla on sukusiitoksesta johtuen vähemmän tehokas kanalisaatio eli ympäristövaikutusten kompensointikyky. Kanalisaatio kuvaa missä määrin eliöt pystyvät kompensoimaan ympäristön vaihtelun aiheuttamia muutospaineita. Se tarkoittaa yksilön kykyä säilyttää sama ilmiasu erilaisissa ympäristöoloissa. Kanalisaation tuloksena eläinten ilmiasujen välillä on vain hyvin pieniä eroja. Ympäristöstä johtuvat erot eläinten välillä voivat lisääntyä, jos sukusiitos aiheuttaa kanalisaatiokyvyn heikkenemistä. Sukusiitos saattaa siis aiheuttaa lisääntynyttä vaihtelua ilmiasuihin. Tämä koskee varsinkin elinvoi-


maominaisuuksia, jotka ovat muita ominaisuuksia kanalisoituneempia. Elinvoimaominaisuuksia säätelee tasapainottava luonnonvalinta, jolloin ympäristöstä aiheutuvien eläinten välisten erojen pysyminen pieninä (voimakas kanalisaatio) on hyödyllistä. Elinvoimaominaisuuksilla on siis jokin elinkykyyn liittyvä optimiarvo. Tällaisessa tilanteessa sukusiitos voi johtaa eläimen kannalta epäsuotuisaan tulokseen, aiheuttaen ympäristön suurempaa vaikutusta eläimeen. Myös esimerkiksi suuren karjan hoito on nopeampaa ja yksinkertaisempaa, jos eläimet ovat ominaisuuksiltaan tasaisia ja samankaltaisia. Ne eivät juurikaan tarvitse yksilöllistä „säätämistä“, vaan kaikki saadaan hoidettua samoilla rutiineilla. Tässäkin tilanteessa sukusiitos aiheuttaa haittaa lisäämällä ympäristöstä johtuvia eläinten välisiä eroja. Kanalisaation taustaa on tutkittu banaanikärpäsillä ja lituruoholla. Se liittyy Hsp90-lämpösokkiproteiiniin. Lämpösokkiproteiinien tehtävänä on suojella solua ulkoista kuormitusta vastaan. Fysikaalisen tai kemiallisen stressin, kuten lämpö, säteily ja tietyt lääkeaineet, seurauksena useiden geenien aktiivisuus vähenee, kun taas lämpösokki- eli stressigeenien aktiivisuus lisääntyy. Tällöin lämpösokkiproteiinien tuotanto lisääntyy. Lämpösokkiproteiinit toimivat soluissa eräänlaisina avustajina. Niillä on kyky korjata stressin vaurioittamia proteiineja ja parantaa solun elinkykyä. Stressitilanteiden lisäksi lämpösokkiproteiineilla on tärkeä tehtävä solun normaalitoiminnoissa, kuten uusien proteiinien laskostuksessa ja kuljetuksessa. Normaalioloissa Hsp90 saa aikaan kanalisaatiota säätelemällä ja vaimentamalla eläinkannassa olevia perinnöllisiä eroja niin, että ne eivät näy ilmiasuissa. Jos kanta altistuu ympäristöstä johtuvalle stressille, vaimennus lakkaa tai toimii huonosti, koska Hsp90 ohjataan normaalitoiminnoistaan vaurioituneiden proteiinien luo. Normaalitoiminnot jäävät suorittamatta, ja piilossa olleet perinnölliset erot tulevat ilmiasuissa näkyviin altistuen luonnonvalinnalle. Sukusiitetyissä banaanikärpäskannoissa on Hsp90:n lisäksi aktivoituneena toinenkin lämpösokkiproteiini, Hsp70. Hsp70-proteiinin tuotto lisääntyy huomattavasti nimenomaan stressin seurauksena. Näiden molekyylisten avustajien tarve kasvaa sukusiitoksen myötä, kun haitalliset, proteiinien laskostusongelmia aiheuttavat alleelit tulevat esiin. Molekyylisten avustajien aktivointi on yleinen sekä perinnöllisen että ympäristöstä aiheutuvan stressin seuraus.

Näiden havaintojen valossa voidaan todeta, että sukusiitoksen aiheuttama eläinten herkempi altistuminen ympäristöstä johtuville tekijöille liittyy hyvin todennäköisesti solujen stressireaktioon. Sukusiitos aiheuttaa solutason stressiä, joka saa eläinten lämpösokkiproteiinit ylikuormittuneeseen tilaan. Tuloksena on perinnöllisten erojen vähentynyt vaimennus ja säätely, mikä johtaa lisääntyneisiin ympäristöstä aiheutuviin eroihin eläinten välillä. Sukusiitoksella voi siis olla vaikutusta jalostusvalintaan paitsi vähentyneen perinnöllisen vaihtelun, myös lisääntyvän ympäristövaihtelun kautta. Kuinka nopeasti kannan sukusiitosaste saa kasvaa? Sukusiitoksella on kahdenlaisia haitallisia vaikutuksia eläinjalostukseen. Ominaisuuksissa, joissa on paljon additiivista geneettistä vaihtelua, kuten käyttäytyminen, rakenne sekä monet perinnölliset ongelmat, perinnöllinen vaihtelu yleensä vähenee sukusiitoksen myötä. Vaihtelun vähentyessä myös jalostusmahdollisuudet vähenevät. Toiseksi ominaisuuksiin, joihin vaikuttavat muut kuin additiiviset geenivaikutukset, tulee sukusiitostaantumaa. Tämä on tärkeää myös yleisen elinvoiman kannalta. Kotieläinjalostajat ovat jo puolentoista vuosisadan ajan tiedostaneet sukusiitoksen negatiiviset puolet. Siksi jalostusvalinnassa on pyritty huomioimaan eläinten väliset sukulaisuudet. Ei ole kuitenkaan helppoa ottaa sekä eläinten jalostusarvoa että sukulaisuuksia huomioon optimaalisella tavalla, jos käytössä on vain subjektiivisia mittoja ja nyrkkisääntöjä. Viime vuosikymmenellä tutkimus on kuitenkin tuonut käyttöön keinoja, joiden avulla voidaan saavuttaa optimaalista perinnöllistä edistymistä, samalla huomioiden kannan sukulaisuuden kasvu ja rajoittaen se mahdollisimman pieneksi. Millainen sukusiitoksen kasvunopeus sitten on hyväksyttävää ja vähiten haitallista? Nyrkkisääntönä voidaan sanoa, että tehollisen populaatiokoon ollessa 50, voidaan välttää lyhyen aikavälin sukusiitostaantumaa, ja että perinnöllisen vaihtelun ja siten evoluutiopotentiaalin säilyttämiseksi pitkällä aikavälillä tarvitaan 500–5000 yksilön tehollinen koko. Teoreettiset arviot tarvittavasta tehollisesta populaatiokoosta perustuvat luonnonvalinnan sukusiitostaantumaa korjaavaan vaikutukseen ja määrittävät tarvittavaksi teholliseksi kooksi 30–250, riippuen elinvoimaominaisuuksien periytyvyydestä. Tällöin luonnonvalinta pystyy toimimaan sukusiitostaantumaa vastaan ja

65


korjaamaan tilannetta. Jos kannassa on samaan aikaan jalostusvalintaa jonkin epäsuotuisassa yhteydessä elinvoimaominaisuuksien kanssa olevan ominaisuuden suhteen, tasapainoa sukusiitoksen ja luonnonvalinnan välille ei aina saavuteta. Elinvoima vähenee koko ajan, jos siihen epäsuotuisassa yhteydessä olevan ominaisuuden taso paranee, vaikka tehollinen koko olisi hyvinkin suuri. Siksi elinvoiman tärkeimmät komponentit, kuten astumis- ja tiinehtymiskyky, penikoimisen helppous sekä pentujen syntymäpaino ja normaali kehitys, tulisi ottaa jalostettaviksi ominaisuuksiksi. Kun elinvoimaominaisuudet otetaan mukaan jalostuskriteereihin, valinta haitallisia alleeleja vastaan on tehokkaampaa - saadaan monta kärpästä yhdellä iskulla - ja kanta voi säilyä pienemmälläkin tehollisella koolla. Tutkimuksissa on myös raportoitu, että kannan, jonka tehollinen koko on 50, elinvoima yleensä huononee, koska haitalliset mutaatiot saattavat kannan pienestä koosta johtuen fiksoitua, vaikka luonnonvalinta toimisikin niitä vastaan. Tehollisen koon tulisi olla yli 50, jotta säilytetään elinvoima ja säästytään sukupuutolta. Valinta ei siis aina ole tehokas sukusiitostaantuman välttämiskeino. Vaikka yli 50 yksilön tehollinen koko voi olla hyvä nyrkkisääntö, se ei missään nimessä ole maaginen luku, jonka kohdalla voi hengähtää helpotuksesta. Jotkut kannat kärsivät sukusiitostaantumasta paljon tätä suuremmissakin lukumäärissä. Sukusiitostaantumasta kärsiville kannoille voi olla apua risteytyksistä. Ne lisäävät perinnöllistä vaihtelua ja vähentävät sukusiitostaantumaa. Tanskan punainen -nautarotu on hyvä esimerkki siitä, miten risteytyksellä on saatu kanta elpymään. Rodussa oli 1960- ja 1970-luvuilla vakavia sukusiitoksen aiheuttamia haittoja, mutta ongelmat loppuivat, kun rotuun risteytettiin jatkuvasti eläimiä muista samankaltaisista roduista. Sukusiitos johtaa elinvoimaominaisuuksien taantumiseen. Taantuman vakavuus riippuu kannasta ja ympäristöoloista. Mitä suurempi sukusiitosaste ja mitä nopeampi sen kasvunopeus, sitä suurempi on myös sukusiitostaantuma. Sukusiitos aiheuttaa myös ominaisuuksien periytyvän osan pienenemistä ja vaikeuttaa siten jalostusta. Kristensen ja Sørensen kehottavatkin sukusiitoksen tehokkaaseen kontrollointiin eläinjalostuksessa. Sukulaisuuden kertymistä on hidastettava, jotta eläinkannat säilyvät elinkykyisinä tulevaisuudessakin.

66

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 3/2020

Lähteet Frankham, Ballou & Briscoe 2002. Introduction to conservation genetics. Cambridge University Press. 615 s. Kristensen & Sørensen 2005. Inbreeding - lessons from animal breeding, evolutionary biology and conservation genetics. Animal Science 80(2): 121–133.


Jalostuksen toimintaohje Jalostukseen käytetään mahdollisimman korkealuokkaisia cockerspanieleita ja yhdistelmää suunniteltaessa otetaan huomioon yksilöiden luonne ja käyttöominaisuudet, ulkomuodolliset seikat sekä perinnölliset sairaudet ja viat. Jalostusarvoa määritettäessä kiinnitetään huomiota koiran oman laadun lisäksi myös sen sukulaisten ja erityisesti sen jälkeläisten laatuun. Toimintaohjeen yleisperiaatteet ovat runkona jalostustoiminnalle, jonka tavoitteena on terve ja rodunomainen cockerspanieli. Jalostukseen käytetään hyväluonteisia, terveitä, terverakenteisia ja rotutyypillisiä yksilöitä. Arkaa, aggressiivista tai muuten luonteeltaan rodulle epätyypillistä koiraa ei saa käyttää jalostukseen. Koiralla ei saa olla näyttelystä hylättyä laatuarvosanaa luonteen takia tai merkintää rodulle epätyypillisestä käyttäytymisestä, taipumuskokeesta sosiaalisen käyttäytymisen osiosta hylättyä arvosanaa, MH-kuvauksessa kuvaajien keskeytystä tai luonnetestistä miinusmerkkistä tulosta tai keskeytystä taikka hylättyä käyttäytymisen jalostustarkastusta. PEVISA Pentujen vanhemmista tulee olla lonkkakuvauslausunto ja voimassa oleva silmätarkastuslausunto. Lonkkakuvaustuloksen D saanut koira voidaan yhdistää vain tuloksen A saaneen koiran kanssa. Silmätarkastuslausunto ei saa olla astutushetkellä 24 kk vanhempi. Cockerspanielit ry:n jalostuksen toimintaohje PEVISA:n lisäksi: Jalostuksen toimintaohje perustuu jalostuksen tavoiteohjelmaan (JTO), joka on hyväksytty Cockerspanielit ry:n vuosikokouksessa 22.3.2020 ja Suomen Kennelliiton jalostustieteellisessä toimikunnassa 24.11.2015. Terveys Silmät Jalostukseen käytettävän koiran tulee olla tervesilmäinen perinnöllisten silmäsairauksien osalta. 1. Jalostuskoiralla tulee olla geenitestitulos, jos se on prcd-PRA:ta kliinisesti sairastavan koiran jälkeläinen tai se on itse sellaisen tuottanut paitsi, jos koiran status on suoraan pääteltävissä vanhempien silmätutkimus- tai geenitestituloksen perusteella (esimerkiksi sairas/affected-clear-yhdistelmä). Jalostukseen käytettävät koirat on tutkittava joka tapauksessa joka kolmannessa polvessa. Geenitestillä kantajaksi tai sairaaksi todetun tai tutkimattoman koiran kumppanin tulee olla geenitestillä terveeksi todettu. 2. Molemmat jalostukseen käytettävät koirat ovat virallisesti silmätarkastettuja. Kummallakaan ei saa olla todettu seuraavia perinnöllisiä silmäsairauksia: HC, PRA, GRD, TRD, entropium, ektropium tai makroblepharon. Jos koiralla on lausunto ylimääräisistä ripsistä (distichiasis, trichiatis, ektooppinen cilia) tai puutteellisesta kyynelkanavan aukosta, PPM tai MRD, toisen osapuolen on oltava terve tältä osin. Jalostukseen ei hyväksytä käytettäväksi koiraa, joka sairastaa vakavampaa kuin 1. asteen PHTVL/ PHPV:tä. Lonkat Yhdistelmän BLUP-indeksin odotusarvo astutushetkellä on oltava vähintään 101. Rodun populaation rakenne ja sukusiitosaste Yhdistelmän sukusiitosaste ei Suomen Kennelliiton jalostustietokannan tietojen mukaan ylitä 6,25 %:a kuudesta polvesta laskettuna. Koiran ensimmäisen polven jälkeläismäärä ei saa ylittää 70:ää.

67


Ulkomuoto Jalostukseen käytettävällä koiralla on koiranäyttelystä vähintään arvosana EH (erittäin hyvä), jos sillä ei ole tulosta rodunomaisesta kokeesta. Jos jalostukseen käytettävällä koiralla on rodunomaisesta kokeesta vähintään tulos, sillä tulee olla koiranäyttelystä vähintään laatuarvostelun arvosana H (hyvä) tai sen tulee olla jalostustarkastuksessa hyväksytty jalostukseen käytettäväksi. Ikä Narttu on astutushetkellä iältään vähintään 24 kk ja enintään 7-vuotias. Ensimmäistä kertaa astutettavan nartun tulee olla astutushetkellä alle 5-vuotias. Nartulla voidaan teettää enintään viisi pentuetta siten, että nartun edellisestä penikoimisesta on pentueen syntyessä kulunut vähintään 10 kuukautta. Tiheä pennuttaminen: pentueiden syntymien välisen ajan tulee olla vähintään 10 kuukautta. Tätä tiheämpi pennutus sallitaan alle 8-vuotiaalle nartulle yhden kerran ilman poikkeuslupaa, jolloin seuraavaan synnytykseen pitää jättää vähintään 12 kuukauden väli. Kahdeksan vuotta täyttäneen nartun astuttaminen edellyttää aina eläinlääkärintodistuksen, jonka mukaan narttu on terve ja hyväkuntoinen eikä pennuttamisesta ole haittaa nartun terveydelle (Suomen Kennelliiton koirien rekisteröintiohje). Suositukset toimintaohjeessa Polvet Jalostukseen käytettäville koirille suositellaan virallista polvitutkimusta. Kyynärät Suositellaan kyynärien kuvaamista kyynärnivelen osteokondroosin ja inkongruenssin (1. kyynärnivelen kehityshäiriön muoto) havaitsemiseksi. Suomessa olkanivelen osteokondroosin seulontatutkimuksiin on tällä hetkellä olemassa yksityinen röntgenkuvien lausuntapalvelu ja avoin tietokanta (INCOC). Selkä Suositellaan selän kuvaamista jalostukseen käytettäville koirille. Spondyloosin, välimuotoisenlanne-ristinikaman ja myös IDD:n (intervertebral disc disease, selkänikamien välilevyjen varhainen rappeutuminen) toteamiseksi. Kuvaussuositus noudattaen mäyräkoirien kuvaamisen ikäsuosituksia (2–4 v), ja lausunnon voi pyytää muun selkäkuvauksen yhteydessä. Geenitestaus Seuraavien geenitestien teettämistä suositellaan jalostukseen käytettäville koirille niiden jalostuslinjan mukaan: FN (familiaarinen nefropatia, näyttelylinja ja sekalinja), AON (adult onset neuropathy, näyttelylinja ja sekalinja) AMS (acral mutilation syndrome, käyttölinja ja sekalinja) 12-FGF4-retrogeenin testaaminen (kaikki jalostukseen käytettävät koirat)

68

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 3/2020


Giardia-tartunta koiralla Teksti ELL Nina Mahlanen, Eläinklinikka Peninkulma, Vantaa Giardioosi on ruuansulatuskanavan tartunnallinen sairaus, jota esiintyy kaikilla nisäkkäillä. Aiheuttaja on giardia-sukuun kuuluva maailmanlaajuisesti levinnyt alkueläin, Giardia duodenalis. Tartunta on tavallinen koirilla ja kissoilla, esiintyvyyden ollessa 5–15 %. Giardiaasi on zoonoosi eli alkueläin voi tarttua myös ihmiseen. Giardia duodenaliksesta esiintyy kahdeksaa eri tyyppiä, jotka on nimetty kirjaimilla A-H. Koiralla esiintyy tavallisimmin muotoja C ja D, kissalla F. Ihmisellä taas tavataan muotoja A ja B, joskin sekainfektiot ovat mahdollisia. Koiralla on tavattu ihmiselle tyypillisiä muotoja, eli näissä tartunta on tullut ihmisestä koiraan. Giardia-alkueläimiä voidaan löytää maasta, elintarvikkeista ja ulosteilla saastuneesta vedestä. Tartunta tapahtuu suoraan feko-oraalisesti (ulostetta joutuu suuhun) tai epäsuorasti nauttimalla ulosteilla saastunutta ravintoa tai vettä. Alkueläimellä on kaksi kehitysmuotoa, trofotsoiitti ja kysta, jotka molemmat voivat aiheuttaa tartunnan. Trofotsoiitilla on siimat, joiden avulla se kykenee liikkumaan. Ulosteen mukana suolistosta ulos joutuvat trofotsoiitit eivät elä eläimen ulkopuolella pitkään, vaan kuivuvat nopeasti. Siksi kystamuodot ovat yleisin tartunnan aiheuttaja. Jokaisen kystan sisällä on kaksi epäkypsää trofotsoiittia, jotka vapautuvat kystan joutuessa ruuansulatuskanavaan, tarkemmin ohutsuoleen, jossa ne alkavat jakautua ja muodostaa uusia kystia. Kystat ovat pitkään säilyviä (kuukausia) ja kestäviä. Tartuntaan riittää vähäisen kystamäärän nieleminen. Kliininen giardiaasi aiheuttaa ripulia, joka aiheutuu suolen lisääntyneestä nesteen erityksestä ja vaikeuttaa ravintoaineiden imeytymistä. Ripuli tehostaa alkueläimen leviämistä edelleen. Alkueläineritys alkaa koiralla keskimäärin 5–12 päivän kuluttua tartunnan jälkeen ja kissalla 5–16 päivän kuluttua. Oireet ovat tavallisimmat nuorilla ja immunologisesti vajavaisilla eläimillä. Osa tartunnan kantajista on oireettomia. Diagnoosi ja oireet Äkillisesti alkanut ohutsuoliperäinen ripuli on tavallisin oire. Uloste on vetistä tai löysää, mutta määrä saattaa pysyä samana. Myös pidempään jatkuvia kroonisia muotoja esiintyy. Oksentelu on kohtalaisen harvinaista, samoin kuume. Ulosteessa on harvoin verta, mutta se voi olla limaista ja vaaleaa. Vain harvoin eläimen kunto on huonontunut heti alussa. Usein potilas on kuitenkin pirteä ja hyvävointinen.

Tavallisimmin giardia-diagnoosi tehdään ulostenäytteiden avulla, joko suoralla mikroskopoinnilla, flotaatiomenetelmällä tai ELISA-testillä (vasta-aineet). Myös immunofluoresenssia tai PCR-tekniikkaa voidaan käyttää. Koska alkueläinten erittyminen ei ole tasaista, kerätään ulostetta useammalta peräkkäiseltä päivältä. Hoidon onnistumista seurataan myös ulostenäytetutkimuksin 2–4 viikon kuluttua hoidon alusta (flotaatio). Vasta-aineita ei kannata seurata, sillä ne pysyvät positiivisena pitkään. Esiintyminen Esiintyminen vaihtelee alueellisesti ja riippuen koirien pitotavasta. Keskimäärin se lienee 5–15 %:n luokkaa, mutta esim. USA:ssa eläinsuojissa se saattaa olla jopa 30 %. Hoito Giardia-infektiota on vaikea saada kokonaan eliminoitua, joten oireiden loppuminen on yleensä hoidon tavoite. Siihenkin voidaan joutua käyttämään useita hoitokertoja. Nykykäsityksen mukaan oireettomia eläimiä ei hoideta, vaikka ne ehkä ovat potentiaalinen riski muille. Tilanne on toki erilainen, jos perheessä on esim. immunologisesti sairas henkilö. Ensisijaisesti käytetään fenbendatsolia, jota riittää 3–5 päivän kuuri. Helposti sulava ruoka, josta muodostuu niukemmin ulostetta voi auttaa, kunnes ulosteet muuttuvat kiinteämmiksi. Ruokaan voi lisätä kuitua, josta saattaa olla hyötyä suoliston bakteereille. Myös terveen koiran ulosteen antaminen voi olla hyödyllistä. Ennuste on yleensä hyvä, sillä oireet ovat harvoin voimakkaat. Koira voi kuitenkin saada tartunnan uudelleen, jollei tartunnan lähdettä ole poistettu. Tartunnan esto Hyvän hygienian ylläpitäminen on tärkeää oltaessa kontaktissa tartunnan kantajiin ja niiden ulosteisiin. Kerää ulosteet pois välittömästi ja tuhoa ne, pidä suojakäsineitä ja pese kädet usein. Pese koirat säännöllisesti, jotta saat kaikki ulostejäämät pois niiden turkista. Huolehdi, että eläimillä on aina puhdasta, saastumatonta vettä saatavilla. Pidä lapset erossa infektoituneista eläimistä. Tartunnalliset kystat säilyvät ympäristössä pitkiäkin aikoja. Kysta saadaan tuhottua keittämällä, höyryllä tai kuivaamalla, mutta ne ovat vastustuskykyisiä useimmille desinfektioaineille, kuten kloorille. Käytä siis tilojen desinfektioon kvaternaarisia ammonium- tai fenoliyhdisteitä.

69


Patikkakoiran matkassa Teksti ja kuvat Vivi Aaltonen Jo toista kertaa auton nokka suunnattiin vitostielle kohti pohjoista, kun kesäloma alkoi. Älkää tulko sanomaan mitään yöttömästä yöstä. Ainakin Varsinais-Suomessa on pimeää kuin possun kainalossa aamukahdelta. Nimittäin silloin kurvasimme portista ulos. Reilun neljän tunnin ajon jälkeen oli suloista, että tämän lehden taittaja toivotti meidät tervetulleeksi aamukahville, täysin epäkristilliseen aikaan, nimittäin juhannuspäivän aamuna klo 6:20. Lämmin kiitos, Tiina ja Tapsa!! Otetaan mieluusti uusiksi, mutta vähän sivistyneempään aikaan. Kuusamoon pääsimme alkuiltapäivästä todetaksemme asian, jonka olisi voinut helposti selvittää netistä: Musti ja Mirri pitää ovensa kiinni juhannuspäivänä. Noh, konstit on monet, sano… Ajoimme suoraan Sallaan, jossa ruokakauppa onneksi tarjosi myös pakasteesta koiranruokaa. Sitä kun on lievästi haastava kuljettaa etelästä mukana. Pääsimme majoittumaan hyvissä ajoin, ja kahvin jälkeen päätimme tehdä pienen verryttelylenkin pitkän 14 tunnin matkan jälkeen. Poropuistoon asti kävelimme todetaksemme, että sieltä on käveltävä myös takaisin. Pienestä tuli sitten kymppi, mutta kylläpä uni tulikin hyvin. Viikon ajan patikoimme eri reittejä. Niitä oli suunniteltu pitkin kevättä ja kartasta katsottu viimevuodesta mieluisia paikkoja. Viime vuonna Pappakoira oli retkellä mukana, ja sen huonon liikkumisen vuoksi lenkit jäivät lyhyiksi. Nyt olimme varautuneet tekemään pidempiä keikkoja ja ruokailemaan maastossa. Emme valmistautuneet reissuun mitenkään erikoisemmin. Meidän normaaliin arkeemme kuuluu helposti parikin 5–8 km lenkkiä päivässä, joten luotin koiran jaksamiseen täysin. Tassuja toki tarkkailin, mutta maasto oli erittäin miellyttävää kulkea. Kulkupelinä koiralla oma panta ja mejään tarkoitettu 6 metrin liina toimivat erinomaisesti. Bono on saanut punkkitablettinsa varhain keväällä, ja toisen annoin viikkoa ennen lähtöä. Muita myrkkyjä en siihen edes harkinnut laittavani tuplavaikutuksen vuoksi. Punkkeja noin korkealla ei ole, sääsket eivät oikeastaan koirasta erityisemmin välittäneet, mutta viikon aikana mäkäräiset ehtivät tulla esiin ja niistä oli pientä harmia, kun menevät mahan alle ja purevat sinne. Tähän sain kohtuullisen helponkuuloisen ratkaisun ystävältäni: ruokaöljyä ja hautatervaa sekoitetaan käsissä ja sivellään vähän masun alle ja miksei muuallekin turkkiin. Saatamme kokeilla jatkossa. Thermacell meillä oli mukana ja on hyväksi havaittu. Laitoimme sen päälle ja taukopaikan grilliin yleensä roikkumaan. Eväät ja me itse olimme kauempana, ja se piti sääsket pois kimpusta hyvinkin 15 neliön alueelta. Liikkuessa ne vaivasivat selvästi ihmisiä enemmän kuin koiraa. 70

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 3/2020


Aivan viimeisenä päivänä myös hevospaarmat havahtuivat kesään, ja niitä huidoin pois koiran kimpusta aivan viimeisillä lenkeillä. Toisaalta liikkuessa lentävät eivät käyneet kiinni, kunhan häiritsivät. Käärmeitä riittää myös tuolle korkeudelle, mutta niistä emme olleet kovin paljon huolissamme. Ovat selkeästi niukemmin esiintyviä noin pohjoisessa, ja paikalliset kertoivat, että saattaa mennä vuosia, että edes näkee vilaukselta. Isompi riski törmätä sähkömatoon olisi joka tapauksessa ”omissa metsissä” täällä Etelä-Suomessa, jossa niitä kyllä riittää kiitettävästi. Ruokintaa lisäsin vähän. Normaalisti Bono saa 160–180 g/ateria (raakaruokaa), ja koska ruuat myydään yleensä 400–1000 g pötköissä, niistä oli helppo laskea grammat vähän sinnepäin. Reissussa annoin 200–250 g/ateria, aamulla lisäksi aina keitetty puuro ja molempiin ruokiin vihannekset, kuten kotonakin. Taukopaikoilla tarjolla oli rouhetikkuja ja Pappakoiran seniorinappuloita karkiksi. Havaintona toki, että se kakkasi huomattavasti enemmän eli ajallisesti pidemmillä keikoilla, tai jos yöpyisi ulkona, ruokinnan määrän sijaan pitäisi lisätä energiansaantia esim. öljyn muodossa. Ei se kuitenkaan laihtunut, jos ei lihonutkaan. Koiran oli helppo kulkea tunturissa, se löysi aina juotavaa ja pulikoitavia paikkoja, kun ihmisten juomavedet oli kannettava mukana. Myös lämmin vesi kulki termareissa mukana, koska tulenteko oli metsäpalovaaran vuoksi mahdotonta. Emme yöpyneet maastossa. Tämä oli jo ennalta selvää. Tällaiset keski-ikäiset täti-ihmiset eivät ”nuku” 15 mm retkipatjalla laavussa, jos vaihtoehtona on päästä suihkuun ja kunnon sänkyyn. Näin ollen Bonokin oli helppo päästää jokaiseen suoturve-lätäkköön pulikoimaan, koska sen pystyi päivän päätteeksi suihkuttamaan, ja se sai oikeutetusti nukkua Mamman jalkopäässä sängyssä tassut pystyssä. Viikossa patikoimme reilun 100 km. Jaoimme sen niin, että kaksi pidempää (20–25 km/koko päivä) lenkkiä tehtiin muutaman päivän välein ja lyhyempiä väleissä. Kaksi huippua huiputettiin viikon aikana: Sallatunturin laskettelurinne eli Pieni Pyhätunturi 461 m sekä Karhutunturi 518 m Sallan Naruskassa, jossa tehdään aina pakkasennätyksiä. Molempiin kulki jonkinlainen tie, joka oli ihmisen inhottava kulkea, kun isohkot kivet tahtoivat pyöriä jalan alta pois. Laskettelurinteeseen kiivetessä kyllästyin ja siirryin kulkemaan itse rinnettä (ruohoa), ja koska Bonon vauhti oli selvästi minua reippaampaa, laskin sen irti ajatuksella ”ei täällä ketään ole”… havaitakseni muutamaa sekuntia myöhemmin, miten yksi mustavalkoinen pinkoo tassut renkaina neljän poron perässä. Onneksi se talttui vihellykseen ja palasi. Itse mietin vain, että hiivattiako porot laiduntavat laskettelurinteessä, mutta eivät ne taida tuntea eroa ihmisen tekemän ja luonnon maaston välillä… Poroja nähtiin useampi, ja joka kerran ne saivat korvat nousemaan hyvin korkealle ja pientä böfföttelyä. Emät vasoineen lasiparvekkeen lasin takana sen sijaan saivat cockerin aivan raivon valtaan! ”Minun takapiha!!” Haukuista huolimatta porot eivät korvaansa lotkauttaneet tälle. Aikamoinen patikkakoira tuo on. Alati iloinen ja helposti mukana minne vaan. Itse julistin sen jo PatikkaValioksi, ja saatan pistää Kennelliittoon vinkin PVA-arvosta, jonka voisi jollain kriteereillä myöntää. 71


Ylituomarikurssi Ilmajoella 8. ja 9. elokuuta Teksti Mauri Koivuporras Kuvat Timo Taskinen Rotukohtaisten kokeiden kollegion SPME-jaosto järjesti spanieleiden metsästyskokeen YT2:n Ilmajoella elokuun toisena viikonloppuna. Kurssilla oli mukana neljä oppilasta: Anne Knuutinen, Aija Manelius, Jouni Yrjänheikki ja Risto Paatelma. Tulevat ylituomarit ovat sopivasti eri puolilta Suomea.

Ylituomarikurssille pääsyhän on aika monen asian summa. Henkilön pitää olla aktiivinen ja kokenut harrastaja spanieleiden metsästyskokeissa ja menestystäkin on pitänyt koepuolella jonkin verran tulla. Jotta hakija pääsisi ylituomarin peruskurssille eli YT1:lle hänellä on oltava metsästysmuotoa harrastavan kerhon tai rotujärjestön puolto ja voimassa oleva koemuodon koetoimitsijakortti. Lisäksi hänen on täytynyt osallistua koemuodon kokeiden järjestelytehtäviin. Sen lisäksi SPME-kokeen lajikohtaiset tuomarikoulutusvaatimukset YT2:lle ovat: 1. on ohjannut koiran SPME-kokeen VOI-luokassa palkintosijalle 2. on toiminut SPME-kokeen vastaavana koetoimitsijana vähintään kerran 3. omistaa voimassa olevan metsästyskortin. Kennelliitto järjestää ylituomarin peruskursseja eli YT1:iä rajoitetusti alkuvuodesta vuosittain. Rotukohtaisten kokeiden kollegion SPME-jaosto taas vastaa ylituomareiden lajikohtaisesta koulutuksesta. Tähän saakka koulutuksia on ollut noin joka toinen vuosi. Nyt mukana olleet oppilaat selvittivät koulutusohjelmaan kuuluvan teoriakokeen puhtaasti, ja näin päästiin jatkamaan käytännön harjoituksia maasto-olosuhteissa kurssin toisena päivänä. Näissäkin kaikkien arvostelut olivat hyväksyttäviä eli pisteytykset ja palkintosijat vastasivat kouluttajien vastaavia. Kurssin johti Ilmajoella Mauri Koivuporras ja toisena kouluttajana toimi Timo Taskinen.

72

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 3/2020

Kokonaisuudessa kurssille osallistuneita voidaan pitää hyvin koemuotoon perehtyneinä ja asiansa osaavina alan harrastajina. Kouluttajille jäi erittäin positiivinen kuva kurssilaisten taidoista.

Jatkossahan oppilaat suorittavat harjoitusarvosteluita vähintään kymmenelle koiralle. Arvosteltavina pitää olla sekä AVO- että VOI-luokan koiria molemmissa koemuodoissa eli SPME ja SPME-V. Kun oppilasarvostelut on hyväksytysti läpäisty, kurssilaiset siirtyvät tuomarikokelaiksi ja suorittavat yleisen spanieleiden metsästyskokeen yhteydessä ylituomariharjoittelut jälleen vähintään kymmenelle, eri koeluokissa ja koemuodoissa arvioitavalle koiralle. Kaikkien arvosteluiden on päädyttävä samaan palkintosijaan koearvosteluja vastaanottavien ylituomareiden kanssa, jotta arvostelut hyväksytään ja kokelasvaihe läpäistään. Sen jälkeen ei sitten muuta kuin ylituomarihakemus Kennelliittoon. Hyväksynnän jälkeen uudet ylituomarit ovat valmiita arvostelemaan spanieleiden metsästyskokeissa.


PÄÄKAUPUNKISEUDUN COCKERIJENGI

Marianne Sundblad

Johanna Lehtinen Pääkaupunkiseudun cockereiden Facebook-ryhmässä on jo yli 500 jäsentä. Ryhmässä järjestetään mm. metsälenkkejä, peltotreffejä ja remmilenkkejä sekä perinteinen pikkujoulutapahtuma.

Merilla Kivineva

Kauniina elokuisena sunnuntaina järjestimme lenkin Munkkiniemen merellisessä maisemassa. Lähtö oli koirapuistosta, jossa cockerit saivat tutustua toisiinsa, ja ”Torpanrannassa” oli kiva hieman vilvoitella meressä.

Marianne Sundblad

Marianne Sundblad

73


Vaelluksella cockerin kanssa Teksti ja kuvat Viola Strandberg Teimme heinäkuussa neljän päivän telttavaelluksen Iso-Palosen–Maariansärkkien luonnonsuojelualueella Kuhmossa. Mukanamme oli Peppi 2 v 2kk. Olemme retkeilleet paljon Pepin kanssa ja yöpyneet teltassa useasti, mutta tämä kolmen yön reissu oli kestoltaan pisin tähän mennessä. Neljän päivän aikana kävelimme noin 40 kilometriä. Kesä 2020 oli koronaviruksen aiheuttamista rajoituksista johtuen suosittu Suomi-matkailun ajankohta, joten etsimme luontokohdetta, joka olisi tuntemattomampi suurelle yleisölle ja siten rauhallisempi. Olimme suuntaamassa Etelä-Suomesta Kuusamon alueelle, joten Iso-Palonen oli matkan varrella. Takana oli jo hieman kesälomaa ja mökkeilyä, joten Peppi oli hiukan normaalia väsyneempi. Pepillä oli myös juoksujen jälkeistä apaattisuutta ja ilma oli kuuma. Toisaalta se oli hyvä, koska Pepin vauhti oli huomattavasti rauhallisempi kuin yleensä metsässä, mikä puolestaan säästi sen voimia. Sää oli aurinkoinen ja noin 25 astetta lämmintä, mutta onneksi reitti menee lähes koko ajan vesistön äärellä, joten Peppi pääsi viilentymään tasaisin väliajoin. Alueella oli vielä räkkää, mutta onneksi suurin osa reitistä oli sellaista maastoa, jossa ei ollut lainkaan hyttysiä. Varmuuden vuoksi Pepille oli juuri ennen reissua laitettu punkkien lisäksi mm. hyttysiä karkottava valeluliuos. Ensimmäisenä päivänä kävelimme noin 10 kilometriä. Tällä ensimmäisellä osuudella oli jonkin verran hyttysiä ja mäkäräisiä, mutta onneksi niitä ei ollut juurikaan enää myöhemmin. Näimme vain yhden toisen seurueen kävellessämme. Meidän oli tarkoitus leiriytyä Saunaniemen laavulla, mutta päästyämme sinne siellä oli jo ihmisiä, joten päätimme mennä läheiseen rantaan luonnonsuojelualueen ulkopuolelle. Laitoimme teltan pystyyn ja teimme illallista. Peppi sai etsiä illallisnappulansa maasta, kuten yleensä retkillä. Ensimmäinen yö teltassa oli taas Pepille hieman jännittävä, mutta se muisti hyvin, miten siellä ollaan. Se oli myös sen verran väsynyt, että uni tuli nopeasti. Seuraavana aamuna laitoimme teltan kasaan, kävimme kaikki aamu-uinnilla ja jatkoimme matkaa Iso-Tahkosen järvelle, jonne matkaa kertyi noin 15 kilometriä. Lounastauolla Peppi osasi hienosti ottaa nokoset ja kerätä voimia. Matkalla löytyi paljon mustikoita syötäväksi, sekä jonkin verran hillaa, sillä alue on soista. Peppi varoo suomaista maastoa, eikä mielellään viettäisi aikaa suolla ilman pitkospuita. Laitoimme teltan Tahkosen laavulle, missä oli todella rauhallista. Rantavedessä oli nähtävissä suuri hauki vaanimassa, joten Peppi sai mennä uimaan vain hieman kauempana.

74

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 3/2020


Kolmannen päivän aamuna lähdimme vähitellen takaisin päin. Jouduimme kulkemaan osittain samaa polkua takaisin, mutta se ei haitannut. Maasto oli mielenkiintoista mutta helppokulkuista, paitsi silloin kun osa reitistä menee luonnonsuojelualueen ulkopuolelle, jossa kuljetaan hakkuualueiden läpi. Kolmannen yön olimme käytöstä poistetulla nuotiopaikalla, upealla paikalla suojärven rannalla. Kolmantena päivänä matkaa tuli noin 12 kilometriä. Onneksi sää oli aurinkoinen eikä hyttysiäkään ollut, joten meidän ei tarvinnut laittaa tulta. Peppi nimittäin inhoaa nuotion savua. Sateisella ilmalla laavulla on hankalaa, sillä Peppi inhoaa myös sadetta. Se ei kuitenkaan voi tulla laavun alle suojaan, sillä savu tulee sinne ikävästi. Viimeisenä päivänä matkaa parkkipaikalle oli enää noin 5 kilometriä, mikä tuntui hyvin lyhyeltä. Retkeily kuitenkin jatkui vielä Kuusamon suunnalla. Maasto oli Iso-Palosella helppoa koirallekin, ja räkkä maltillinen. Paljon uintimahdollisuuksia ja marjametsää, hyvin vähän ihmisiä. Vastaan tuli vain yksi ihminen. Tämän lisäksi koko retken aikana näimme vain kolme muuta seuruetta ja nekin kauempaa. Cockeri on erinomainen reissukaveri. Lopuksi vielä pieni muistilista asioista, joita cockerin kanssa telttaillessa kannattaa huomioida. - Cockeri osallistuu mielellään kaikkeen, esim. teltan pystytykseen ja ruoanlaittoon, eli se kannattaa pitää kiinni myös leirissä. - Teltassa olemista ja nukkumista kannattaa harjoitella esim. omalla pihalla tai päiväretkellä. Rauhoittuminen teltassa on tärkeää, jotta varusteet pysyvät ehjinä. Hermostuneena koira voi herätä ja reagoida yöllä pieniinkin rasahduksiin tai lintujen ääniin. Peppi on usein ensimmäisen yön selkeästi levottomampi kuin seuraavina. - Koirasta riippuen kannattaa miettiä, onko parempi majoittua leirintäalueella vai omassa rauhassa, eli onko koira tottunut hälinään tai onko sillä vahtiviettiä. Jos on hiljaista, voi olla, että yksittäinen ääni voi pelästyttää enemmän kuin silloin, jos ulkopuolella on koko ajan hälinää. - Teltta, makuualustat ja makuupussit kannattaa valita niin, että ne kestävät cockerin häsläämistä. Eli ei ehkä kannata valita ohuinta materiaalia. - Laavulle tai nuotiopaikalle saavuttaessa on hyvä tarkastaa, ettei sinne ole jätetty ruokaa/roskia/ teräviä esineitä, kuten onkea, ennen kuin päästää uteliaan cockerin tutkimaan paikkoja. - Jos hakee rauhallisempaa vaelluskokemusta, voi olla hyvä idea ottaa mukaan trangia, jolla valmistaa ruoat. Silloin ei ole riippuvainen nuotiopaikoista, joilla on usein paljon muitakin retkeilijöitä. - Ruoka on hyvä olla nappuloita tai muuta helppoa, jonka koira voi vaikkapa etsiä maasta. Mukaan on hyvä ottaa myös välipaloja koiralle, kuten purutikkuja tai muuta mistä se saa energiaa. Purutikut antavat myös tekemistä koiralle sillä aikaa, kun täytyy esim. pystyttää teltta. Sonninsudit ovat Pepin suosikkeja: niissä kestää pitkään ja ne maistuvat herkulliselta.

75


- Varsinkin lämpiminä päivinä tarvitaan paljon vettä ja vesihuolto tulee miettiä vaellukselle tarkkaan. Peppi juo luonnonvesistä ja jos sitä ei saatavilla, samaa puhdistustabletilla puhdistettua vettä kuin ihmisetkin. Puhdistettu vesi kuitenkin maistuu kloorilta, joten Peppi ei selvästi juo sitä mielellään. - Cockereilla on usein huono kylmänsieto, jos niiden turkki kastuu. Se kannattaa huomioida tauoilla erityisesti sateisina päivinä ja kylmällä säällä vaeltaessa. Mukana on silloin hyvä olla vedeltä suojaavaa ja lämmintä vaatetta. - Kuumalla väsyy helpommin. Se tulee huomioida reittisuunnittelussa, eikä yrittää liian pitkiä päivämatkoja. - Lämmönhallinta teltassa on myös tärkeää. Nukkuuko koira ihmisen kanssa makuupussissa vai onko sillä oma makuupussi? Vähintäänkin makuualusta voi olla hyvä idea eristämään maasta nousevaa kylmää. Fleecemantteli on myös erinomainen kylmän yön varuste telttaan makuupussin sijasta. Sen kanssa tulee kuitenkin varoa, ettei aamulla tule liian kuuma, sillä koira ei saa sitä itse riisuttua. - Kesällä retkeillessä on usein hyttysiä, paarmoja, mäkäräisiä, punkkeja… Jos laittaa koiralle permetriinivaleluliuoksen, se kannattaa laittaa juuri ennen reissua, jotta suoja hyttysiä vastaan on paras. - Ensiapupakkaus on hyvä olla mukana myös koiralle. Yleisiä vaivoja voivat olla mm. lihasjumi ja kynnen repeäminen. Kannattaa myös miettiä, miten saa koiran kannettua autolle, jos koira ei pysty itse kävelemään. - Pepillä on lyhyt turkki, johon ei tartu juuri mikään, mutta cockerin turkinhoito ja välineet on hyvä huomioida myös vaelluksella, jotta risut saa irrotettua. Sitten vain suunnittelemaan telttaretkiä oman cockerin kanssa!

MEJÄ-kokeet ovat jatkuneet tänäkin kesänä. Alla olevassa kuvassa vasemmalla olevat sisarukset Crab Apple’s Charlie Brown ja Crab Apple’s Peppermin Patty tekivät ehkä historiaa jäljestämällä juuri alaikärajan täyttäneinä (9 kk 3 päivää) kumpikin AVO1-tuloksen Luumäellä.

76

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 3/2020


Vuoden cockermestaruuden MEJĂ„ssä on voittanut Davico Whirling Snow ohjaajanaan Merja Pollari.

Pentuoppaita

voi tilata osoitteesta kerhokauppa@cockerspanielit.fi Sinulle ilmoitetaan maksettava summa, ja oppaat toimitetaan maksukuittia vastaan.

77


Liisa Pajalan muistolle Tätä lehteä tehdessämme saimme suruviestin, että yhdistyksen pitkäaikainen puheenjohtaja Liisa Pajala oli nukkunut pois vakavan sairauden murtamana. Liisa on itse kirjoittanut tässä lehdessä julkaistavaan yhdistyksen historiikkiin seuraavasti: ”Liisa Pajala toimi yhdistyksen puheenjohtajana 1990–2008. Etenkin alkuvuosina pienessä harrastajajoukossa työtehtäviä riitti puheenjohtajallekin hallintotehtävien ohella näyttelytoimikunnassa, koejärjestelyissä, näyttelykoulutuksen vetäjänä ja lehden toimittajana. Liisa Pajala kutsuttiin yhdistyksen kunniapuheenjohtajaksi vuosikokouksessa 21.2.2010.” Liisa kasvatti cockerspanieleita pienimuotoisesti kennelnimellä Olipa’s. Harrastuksista lähinnä Liisan sydäntä olivat MEJÄ ja taipumuskokeet. Vielä kesällä 2019 Liisa toimi taipumuskokeiden tuomarina. Lehti haastatteli Liisaa viime vuoden lopussa hänen 80-vuotispäivänsä johdosta. Haastattelussa Liisa totesi: ”Yhdistystoiminnassa parasta antia on ollut yhdessä harrastaminen ja ne lukuisat ystävät ja tuttavat, joihin olen saanut tutustua näiden vuosikymmenten kuluessa. Osa on jo poissa keskuudestamme, mutta rakkaat muistot elävät.” Näin jäävät myös elämään muistot Liisasta.

78

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 3/2020


Cockerileiri Virroilla elokuussa Teksti ja kuvat Marianne Sundblad (jollei toisin mainita)

Kun cockereiden juhlaleirin ajankohta lyötiin lukkoon, koronasta ei ollut tietoakaan. Koko kesän jännitimme toisen järjestäjän Susanna Sinisaari-Kaislon kanssa leirin toteutumista, mutta loppujen lopuksi elokuun puolivälissä parikymmentä cockeria ja heidän omistajaansa kokoontui Marttisen leiritilalle Virroille viettämään viikonloppua yhdessä. Marttila Marttilassa oli hyvät olosuhteet leirille. Majoitus oli kaikilla mukavuuksilla varustetuissa hirsimökeissä. Alueella oli esimerkiksi mukava ranta koirille – tosin ensimmäisenä iltana rannassa näkemämme kyy hieman kauhistutti. Lisäksi naapurin isäntä, jonka kanssa kävin katsomassa taippari- ja MEJÄ-maastot, myhäili, että meidän pitäisi varoa karhua, joka siellä oli edellisviikolla nähty. Pidimme toisaalta sellaista meteliä metsässä, että eiköhän siinä rohkeinkin karhu olisi ottanut hatkat. Perjantai Leiri alkoi perjantaina, ja kaikki valuivat paikalle oman aikataulunsa mukaan. Illallisen jälkeen kokoonnuimme rantaan juttelemaan turkinhoidosta ja trimmauksesta Susannan johdolla. Siinä samassa ehdimme jutella kaikesta muustakin maan ja taivaan väillä ja tutustua toisiimme.

79


Lauantai Lauantai oli kunnianhimoisen, ensimmäistä kertaa leiriä järjestävän kaksion ansiosta aikamoista hulinaa. Sillä aikaa, kun halukkaat saivat Virtain Kirsu ry:n treenaajan ohjauksella tutustua agilityyn ja tokoon, me järjestäjät ajoimme paikallisiin kauppoihin etsimään oranssia spraymaalia ja verta. Tyhjensimme paikallisen S-Marketin verestä, ja kassalla saimme hieman ihmettelevän katseen. Olin jo valmistautunut selittämään, että pidämme Virroilla Suomen vampyyriyhdistyksen kesäkokouksen. Iltapäivällä Susanna tutustutti leiriläiset MEJÄn saloihin, ja halukkaat myös maalasivat itselleen värikkäitä pyykkipoikia (jossain Jämsässä on kauppa, jossa ei ole yhtään pyykkipoikaa jäljellä). Sen jälkeen kaikki 10 halukasta pääsikin maastoon jälkiä vetämään – kun ensin olin yllättävää kyllä löytänyt isännän minulle näyttämän metsän. Suuntavaistoni on nimittäin sellainen, että eksyn Töölöntorilla. Täytyy sanoa, että minusta MEJÄssä oikeastaan haasteellisinta on löytää seuraavana päivänä edellispäivänä tehty jälki! Illalla saunan jälkeen kokoonnuimme vielä grillikatokseen grillaamaan ja ajatuksia vaihtamaan, minkä jälkeen ainakin me järjestäjät kaaduimme väsymyksestä sänkyyn.

80

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 3/2020

Minna Halonen

Minna Halonen


Minna Halonen

Minna Halonen

Sunnuntai Sunnuntaina ne, jotka olivat vetäneet jäljen, saivat ensin jälkivalio Triplet Yours Trulyn ”näytteen” jäljestämisestä, mikä jälkeen kaikki pääsivät omalle jäljelleen. Samanaikaisesti minä vedin läheiselle pellolle fasaanilla jäljen 10 innokkaalle taipparitreenaajalle. Hakua emme voineet harjoitella, koska maanomistaja kielsi korien vapaana pitämisen. Pellolla tuuli navakasti eikä jäljen seuraaminen sen vuoksi ollut aivan helppoa, mutta lähes kaikki löysivät ongelmitta fasaanin. Oli mielenkiintoista katsoa kuinka 10 cockeria teki työnsä hyvin eri tavalla. Osa maa-, osa ilmavainuisesti, osa isoa siksakkia, osa ihan tiiviisti jäljellä. Uskon, että kaikilla oli hauskaa ja että omistajat oppivat paljon uutta omasta cockeristaan. Lounaan jälkeen olikin sitten jäähyväisten aika. Osa porukasta jäi kuitenkin vielä rantaan Susannan johdolla riistapukin noutoa harjoittelemaan. Ohjelmaa olisi kyllä riittänyt maanantaille saakka! Oman eksotiikkansa koko viikonlopun uimiseen ja noutamiseen toivat valtavat kurjet, jotka uivat ja lentelivät järvellä. Myös Herraskosken kanava oli upea, ja monet ehtivät myös tutustua keskuksessa sijaitsevaan Virtain Perinnekylään. Toivottavasti tapaamme myös ensi kesänä leirillä jossain päin Suomea!

81


Kasvattajahaastattelu – kennel Rassel’s Kuvat Kirsi Heleniuksen arkistoista 1. Kertoisitteko ensin hieman itsestänne. Olemme äiti ja tytär Salosta ja Sauvosta, Hannele ja Kirsi Helenius. Kasvatamme cockerspanieleita kennelnimellä Rassel’s. Hannele on jäänyt eläkkeelle perhepäivähoitajan työstä, Kirsi työskentelee elektroniikka-alalla.

2. Koska teille hankittiin ensimmäinen cockerspanieli – ja miksi juuri cockerspanieli? Ensimmäinen musta cockerspanieli tuli perheeseen vuonna 1991 Ritva ja Tiina Rantaselta, kennel Carrierista. Lapsena Kirsin suurin haave oli saada perheeseen koira, ja kun hän tarpeeksi kauan pikkuveljen kanssa jaksoi suostutella, Hannele ilmeisesti kyllästyi kuuntelemaan valitusta ja antoi periksi. Tuttavalta perhe kuuli, että Paimiossa olisi cockerspanielin pentuja, ja kun he pääsivät perille, oli selvää, että cockeri oli kuin heille luotu. Heleniuksilla on ollut myös amerikancockeri, joka tuli vähän niin kuin vahingossa, kun Kirsi oli kummitädin mukana hakemassa hänelle jenkkiä, ja perheeseenhän piti myös saada oma jenkki. Kun Kirsi muutti pois kotoa ja vei koirat mukanaan, Hannele ei osannut olla ilman koiraa, ja näin hänelle kotiutui Lehtosen Pirjolta (kennel Breeze) mustavalkoinen pentu ja sen kaveriksi hiukan myöhemmin myös Pirjolta blue roan narttupentu.

3. Koska ryhdyitte kasvattamaan cockereita? Toisen cockerimme kasvattajat Mirja Ylänne ja Päivi Loppi (omaa sukua Ylänne), kennel Deringan, kannustivat meitä käymään kasvattajakurssin ja sillä tiellä ollaan, sanoo Kirsi. Ensimmäinen pentue syntyi vuonna 1998. Pentueen vanhemmat olivat Deringan Aurora ja FIN MVA EE MVA Carrier Simply the Best.

4. Montako koiraa teillä on tällä hetkellä? Tällä hetkellä Hannelella on neljä narttua ja Kirsillä on kaksi narttua ja yksi uros.Sijoituksessa on kaksi urosta ja kolme narttua.

5. Mihin kiinnitätte erityisesti huomiota, kun valitsette jalostusuroksen? Jalostusuroksen valinta on tasapainoisen näköisen yhdistelmän hakemista, päällimmäisenä terveys ja luonne ulkonäköä unohtamatta.

6. Minkälaisia koiria pyritte kasvattamaan ja oletteko mielestäsi onnistunut siinä? Pyrimme kasvattamaa tasapainoisia, hyväluonteisia ja tietenkin terveitä pentuja, rakennetta ja ulkonäköä unohtamatta. Pennut kuitenkin menevät ihan normaaleihin perheisiin, ja cockerin pitää pärjätä normaalissa arjessa ja lasten kanssa.

7. Kuinka usein kennelissänne on pentuja? Pentueita meillä on 1–2 vuodessa.

8. Millainen ”pennunkasvatusfilosofia” teillä on? Millaisiin asioihin pennut totutetaan ennen luovutusta? Pennut syntyvät ja kasvavat ihan kotioloissa. Ne tottuvat jo pienestä kodin normaaliin arkeen, käsittelyyn, hoitotoimenpiteisiin ja lapsiin; veljen neljä tyttöä on pitänyt siitä huolen.

9. Miten pidätte yhteyttä kasvatteihin? Kasvatin omistajiin on nykyään helpompi pitää yhteyttä somen välityksellä. Trimmaamme myös kasvattejamme, ja siinä tulee vaihdettua paljon kuulumisia.

82

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 3/2020


10. Millainen cockeri on mielestänne parhaimmillaan ulkonäöltään ja luonteeltaan? Cockeri on parhaimmillaan iloinen, reipas, utelias, sosiaalinen ja lapsiystävällinen. Turkinlaadun pitää olla hyvä, jolloin turkki on helppohoitoinen, rakenteeltaan cockerin pitää olla terve ja muutenkin terveyden pitää olla hyvä.

11. Millaisena näette rodun tilan tällä hetkellä? Mielestämme rodun tilanne on tällä hetkellä hyvä.

12. Onko jokin omista koirista tai kasvateista jäänyt erityisesti mieleen? Omista koirista ja kasvateista kaikki ovat jääneet mieleen, jokainen on omalla tavallaan erityinen. Kaikki ovat rakastettuja perheenjäseniä, jotkut menestyvät näyttelyissä tai muissa harrastuksissa. Kiitos siitä kasvatinomistajille ja erityisesti kiitos sijoitusperheille mahtavasta yhteistyöstä!

Rassel’s Ying Yang Rassel‘s Candy Queen

Fi Mva Rassel’s Dirty Dancing

Rassel‘s Faith To My Love

Fi Mva & EE Mva Rassel’s Yvonne

Rassel‘s Zelda

83


84

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 3/2020


A I N A A J H O I T E P I S E V Helena Juvonen

Minna Halonen

Kirsi Mennander

85

Kirsi Mennander


JUHLAVUODEN TUOTTEET KERHOKAUPASTA

Nyt voit tilata juhlavuoden cockerituotteet kerhokaupasta! Valikoimassa on edelleen myös cockerifleecejä viileneviin iltoihin.

Kyselyt ja tilaukset: kerhokauppa@cockerspanielit.fi

86

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 3/2020


PUHALLUSKUKKA ON PARAS PIRTA

Anna-Liisa Pulkkinen

87


Carina Nyman

Kamilla Aropelto

Anne Westerholm Kamilla Aropelto

Kamilla Aropelto

Carina Nyman Kamilla Aropelto

88

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 3/2020


o

l u k i j a k u v i a

Carina Nyman

Kamilla Aropelto

Helena Juvonen

Kirsi Mennander Anne Westerholm

Carina Nyman

Kamilla Aropelto

89


Vuoden cockerikisojen tilanne 24.8.2020. Näyttelyt ovat 7.3.2020 asti, sen jälkeen ei ole pidetty näyttelyitä. Cocker of the Year 1. Fenbrook Girl Crush 19,2 (2) 2. Näckrosdammens Cartier 18,1 (2) 3. Northworth Rose Rules 15,8 (2) 4. Northworth Eastern Black Tea 15,1 (2) 5. Fenbrook One Vision 14,8 (2) 6. Dazzlingtails Gentleman Like Daddy 13,7 (2) 7. Barecho Four Wheel Drive 12,7 (2) 8. Manaca’s Business Class 11,8 (2) 9. Ten Grade’s Exact Other Ellie 10,6 (2) 10. Flyers Keep Me Close 10,5 (2) 11. Ten Grade’s Sizzle-Sii 10,1 (1) 12. Füzberki Gold Present 9,9 (2) 13. Debbie’s Lucky Sassette 9,1 (2) 14. Honeywater’s Catch Of The Day 8,6 (1) 15. Allway’s Voodoo Blues 8,5 (1) 16. Debbie’s Ever Dream 8,4 (1) 17. Lingonberry’s Flaming Star 8,1 (1) 18. Debbie’s Highland Park Sigurd 7,8 (1) Lingonberry’s Jailhouse Rock 7,8 (1) Shadowgate Silver Shadow 7,8 (1) 21. Carrier Mother’s Wish 7,6 (1) Margate Magic Sorcerer 7,6 (1) Northworth Call My Name 7,6 (1) 24. Goldbird’s True Friendship 6,4 (1) 25. Benchmark Little Wizard 6,3 (1) 26. Black Lord In White Disguise 6,2 (1) Tamalanna Justicia Americana 6,2 (1) 28. Ten Grade’s Exact Online 6,1 (1) 29. Frozen Wake Up Call 5,8 (1) Heart Rock Take On Me 5,8 (1) Lammenpein Alinda 5,8 (1) 32. Benchmark First Things First 5,6 (1) Northworth Me And Me 5,6 (1) Triplet Double Trouble 5,6 (1) 35. Merry Cocktails Willow 5,5 (1) Merry Cocktails Yoel 5,5 (1) 37. Benchmark Navigate Your Choice 5,3 (1) 38. Crab Apple’s The Fizz 5,2 (1) Pretty Flower’s Gangnam Style 5,2 (1) 40. Aamunkoiton Shining Armor 5,1 (1) Ten Grade’s April Chanel 5,1 (1) 42. Northworth Head To Wind 4,9 (1) 43. Allway’s Caillou 4,8 (1) Jenlin Jump For Joy 4,8 (1) Wild Darling Name Of The Game 4,8 (1) 46. Lepänojan Bertha 4,6 (1) 47. Allway’s Still Got The Blues 4,5 (1) 48. Allway’s Phantom Blot 4,4 (1) 49. Triplet Man In Action 4,3 (1) 50. Northworth Essiac Tea 3,8 (1)

90

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 3/2020


1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8. 9.

Cocker Veteran of the Year Näckrosdammens Cartier Barecho Four Wheel Drive Debbie’s Lucky Sassette Crab Apple’s The Fizz Heart Rock Take On Me Northworth Me And Me Lepänojan Bertha Debbie’s Heart Of The Champion Shavian Here And There

25,0 (3) 18,7 (2) 17,5 (3) 8,2 (1) 7,8 (1) 5,6 (1) 4,6 (1) 4,1 (1) 3,5 (1)

Cocker Junior of the Year 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8. 10. 11. 12. 13.

Northworth Eastern Black Tea Fenbrook One Vision Ten Grade’s Sizzle-Sii Allway’s Voodoo Blues Northworth Call My Name Frozen Wake Up Call Füzberki Gold Present Benchmark Navigate Your Choice Manaca’s Business Class Northworth Head To Wind Allway’s Still Got The Blues Triplet Man In Action Northworth Essiac Tea

15,1 (2) 14,8 (2) 10,1 (1) 8,5 (1) 7,6 (1) 5,8 (1) 5,4 (1) 5,3 (1) 5,3 (1) 4,9 (1) 4,5 (1) 4,3 (1) 3,8 (1)

Cocker Puppy of the Year 1. Northworth Eastern Black Tea 34,2 (4) 2. Debbie’s Stargazers 14,3 (2) 3. Rigreta’s Pretty Rebel Redneck 12,8 (2) 4. Pretty Flower’s Take A Chance 12,4 (2) 5. Fallaway’s Tiny Love 10,4 (2) 6. Rigreta’s Pretty Radiant Redrose 7,6 (1) 7. Benchmark Tirlittan 7,2 (1) Sagobackens Fit As A Fiddle 7,2 (1) 9. Benchmark Reason To Rock 7,1 (1) Crab Apple’s Cotton Candy 7,1 (1) Northworth Full Pine 7,1 (1) 12. Rosswind Déjà Vu All Over Again 7,0 (1) 13. Northworth Essiac Tea 6,7 (1) 14. Breeze Unique Man 6,6 (1) 15. Alonso 6,2 (1) Sagobackens Once In A Blue Moon 6,2 (1) 17. Allert’s Xotic In Pearls 5,7 (1) Frozen Wake Up Call 5,7 (1) 19. Frozen Winter Wanderlust 4,7 (1) 20. Cayetaba Only For Elite From Julian 4,6 (1) 21. Crab Apple’s Ferris Wheel 4,4 (1) 22. Crab Apple’s Merry-Go-Round 4,2 (1) Vuoden cockerikasvattaja 1. 2.

Crab Apple’s / Johanna Kääriäinen Northworth / Nina Kauhanen Ten Grade’s / Minna Kinnunen

8,1 (1) 7,1 (1) 7,1 (1)

91


Cockerspanieleiden Mestaruus ja Derby Soinissa 31.10. ja 1.11.2020 Mestaruus 31.10.2020 Järjestäjä Cockerspanielit ry Luokat AVO, VOI Ylituomari Juha-Pekka Väänänen Ilmoittautuminen 7.9. – 18.10.2020 Osanottomaksu 100 euroa tilille FI7115973000102641 Viite 2600 Ilmoittautumiset ja lisätiedot sähköpostitse: knuutinenaa@gmail.com Anne Knuutinen p. 0445879765 Ilmoittautumisen mukaan kuitti maksetusta osallistumismaksusta! Koiramäärää koskeva rajoitus 12 koiraa Etusija nimetyillä roduilla: cockerspanieli Derby 1.11.2020 Järjestäjä Cockerspanielit ry Luokat AVO, VOI Ylituomari Juha-Pekka Väänänen Ilmoittautuminen 7.9. – 18.10.2020 Osanottomaksu 90 euroa tilille FI7115973000102641 Viite 2600 Ilmoittautumiset ja lisätiedot sähköpostitse: knuutinenaa@gmail.com Anne Knuutinen p. 0445879765 Ilmoittautumisen mukaan kuitti maksetusta osallistumismaksusta! Lisätiedot: Derbykoe 2 vuotta täyttäville tai nuoremmille Cockerspanieleille Koiramäärää koskeva rajoitus 12 koiraa Etusija nimetyillä roduilla: cockerspanieli

92

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 3/2020

kuva Paula Torro


Hallitus ja muut toimihenkilöt Tavoitat kaikki hallituksen jäsenet sähköpos tiosoitteella hallitus(at)cockerspanielit.fi. Jos haluat asioida vain puheenjohtajan tai sihteerin kanssa, löytyy heidän sähköposti osoitteensa nimen alta. Puheenjohtaja Markku Korpi puheenjohtaja(at)cockerspanielit.fi puh. 050-3928364 Sihteeri Anu Ikonen sihteeri(at)cockerspanielit.fi Varapuheenjohtaja Pirjo Peltonen pirjo.peltonen@ppp.inet.fi Jenni Juselius jenni.juselius@gmail.com Casper Grönblom 040 5554 681 cgronblom(at)gmail.com Teemu Rytkönen teemurytkonen1974@gmail.com 044 512 5224 Inka Salo inka.tuominen@gmail.com 045 1490065 Mari Hotti harjakoira(at)gmail.com Susanna Sinisaari-Kaislo susanna.sinisaarikaislo(at)gmail.com Anett Finnig anettkorpi(at)gmail.com Muut toimihenkilöt Jäsensihteeri ATar Tilipalvelu Aila Tarkiainen, Kelotie 12, 50120 Mikkeli p. 044 340 8657 aila.tarkiainen(at)pajutar.fi Taloudenhoitaja ATar Tilipalvelu Aila Tarkiainen, Kelotie 12, 50120 Mikkeli p. 044 340 8657 aila.tarkiainen(at)pajutar.fi / taloudenhoitaja(at)cockerspanielit.fi Ulkomuototuomarikoulutus Arja Koskelo p.0400 225926 arja.koskelo (at) gmail.com

Webmaster Kimmo Kääriäinen webmaster(at)cockerspanielit.fi puh. 040 700 1692 Jalostustoimikunta cockereidenjalostustoimikunta(at)gmail.com Susanna Sinisaari-Kaislo, pj Reia Leikola-Walden, sihteeri, ulkomuoto tuomari jäsen Salla Henriksson, geenitestauslistojen päivitykset Sabina Buchert, tilastot Mariann Korpi, pentuelista ja pentuvälitys Nina Mahlanen, konsultoiva eläinlääkäri Pentuvälitys, pentulista, kasvattajien pentuepäivitykset, Mariann Korpi Mäkitie 9 04500 Kellokoski 050 5115251 cockeripentueet(at)gmail.com Geenitestaustodistukset, FN, AON, AMS, prcd-PRA Salla Henriksson Leppiojankuja 5C4 90800 Oulu cockereidenjalostustoimikunta(at)gmail.com Näyttelytoimikunta - päänäyttely sähköpostiosoite nayttelyt (at) cockerspanie lit.fi Puheenjohtaja Sandra Mäki Sihteeri Rahastonhoitaja Muut jäsenet Marika Virtanen Jannika Backman Saija Pajunen Elina Olshin Susanna Halmetsalo Tuuli Rossi Janika Aittokoski Julkaisutoimikunta Cockerspanieli-lehden vastaava toimittaja Markku Korpi Päätoimittaja Marianne Sundblad Toimittaja Susana Sinisaari-Kaislo Taittaja Tiina Hallenberg Websivut Kimmo Kääriäinen (Webmaster) Agilitytoimikunta Puheenjohtaja Loviisa Kortteinen loviisa.kortteinen(at)gmail.com

93


MH- ja luonnetestitoimikunta Puheenjohtaja Loviisa Kortteinen loviisa.kortteinen(at)gmail.com Mejä-toimikunta sähköposti: mejacockerspanielit@gmail.com Jenni Anttonen Jan Egeland-Jensen Satu Kamunen Anu Ikonen Tiia Pellonpää Taipumuskoetoimikunta sähköpostiosoite: taipparit(at)gmail.com Puheenjohtaja Katri Alavalkama Janna-Carita Kekkonen Metsästystoimikunta Puheenjohtaja Tiina Karlström Sihteeri Jenni Juselius jenni.juselius(at)gmail.com Rahastonhoitaja Casper Grönblom Eeva-Marja Jokinen Anne Knuutinen Kirsi Niittymäki Ulla Ruistola Seppo Partanen Hertta Pirkkalainen Petra Saari Anne Woivalin Teemu Rytkönen Kesäleiritoimikunta 2020 Marianne Sundblad Tokoyhteyshenkilö Sirkku Ingervo ingervo.sirkku (at) gmail.com P. 0503270670 PR-toimikunta Puheenjohtaja Jannica Backman backman.jannika(at)gmail.com Kirsi Helenius Annastiina Kovanen Kerhokauppa kerhokauppa (at) cockerspanielit.fi

94

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 3/2020

Alajaostot Pohjois-Hämeen alajaosto sähköposti: pohjois-hame(at)cockerspanielit.fi Puheenjohtaja Katri Alavalkama Sihteeri, tiedotusvastaava ja lenkkivastaava Elina Heikkinen Rahastonhoitaja Jan Egeland-Jensen


Jäsensihteerin palsta Aurinkoista syksyä! Elämme edelleen poikkeuksellisia aikoja. Osittain etätöitä tehdään ja muistutellaan välillä oman toiminnan tärkeydestä. Kiitos erittäin paljon kaikille niille, jotka ovat ilmoittaneet osoitteenmuutokset ja muut tarpeelliset muutokset rekisteriin. Ollaan menty parempaan suuntaan ja se on vallan hienoa! Kaikki saavat lehden. Muistakaa edelleen ilmoittaa yhteystietomuutokset Ailalle, puh. 044 340 8657 tai jasensihteeri@cockerspanielit.fi. Osoitetiedothan eivät päivity rekistereihimme, kun teette osoitemuutoksen postiin. Kaikki muutokset tehdään manuaalisesti, joten ilmoitukset tänne niin saadaan katkeamaton lehdentulo taattua. Muistakaa ilmoittaa myös sähköpostiosoitemuutokset. Niille, joille tulee lasku sähköpostiin, on ensiarvoisen tärkeää, että myös rekisterissä on käytössä oleva sähköpostiosoite. Jos lasku menee vanhaan sähköpostiin, jota ei juurikaan enää lueta, voi pahimmassa tapauksessa tulla erotetuksi maksamattoman laskun vuoksi. Lehteä voi selailla kotisivuilta jonkin ajan kuluttua ilmestymisestä. Kotisivuilla on paljon asiaa – kannattaa käydä vilkaisemassa: https://cockerspanielit.org/ Pidetään huolta itsestämme ja muista, myös ihanista koiristamme! Aila Tarkiainen, jäsensihteeri

Omppuvahdit toimiston pihalla

95


95% Duo Protein tölkit sisältävät maukasta pateeta, joka on 95% korkealuokkaisista eläinproteiini lähteistä. Tölkissa kahta eläinproteiinia maukkailla kasvispaloilla. Kaikki luonnolliset, täydelliset ja tasapainoiset, reseptimme eivät vain maistu hyvältä, vaan myös varmistavat, että koirallasi on kaikki tarvitsemansa menestyäkseen.

Duo Protein

UUSI

Valmistusaineena 95% eläinproteiinia*

AIKUISILLE KOIRILLE

Täydellinen & tasapainoinen Lisätty vitamiineja ja kivennäisaineita

Viljaton

Mukana kasvispaloja

Laaja valikoima

5 maukasta tuotetta CORE 95% tuoteperheessä.

*) Tutustu myös 95% Single Protein tuotteisiimme.

96

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 3/2020

core petfood suomi

Lisätietoa tuotteista: www.corepetfood.com/fi/

*95% eläinperäiset valmistuaineet kahdesta proteiinilähteestä

95% Duo Protein* 100% Vastustamaton


Millions discover their favorite reads on issuu every month.

Give your content the digital home it deserves. Get it to any device in seconds.