FI_Onko-Hema_9_2021

FI / Nr. 9 / 2021

COVID-19

Immuunivaste COVID-19-taudissa Sivu 9

Onkologia

Eturauhassyöpä ja seksuaalisuus Sivu 15

Hematologia

Aikuisten allogeeniset kantasolusiirrot Sivu 30

Share clinical knowledge and best practice to improve health and patient care

HYÖDYNNÄ TOSIELÄMÄN NÄYTTÖ JA KOKEMUS IBRANCE on CDK4,6-estäjä, jonka ensilinjan myyntilupatutkimusten tehon1,2 vahvistaa tosielämän vertaileva tutkimus3 Jo yli 390 000 edennyttä HR+/HER2rintasyöpää sairastavaa on saanut IBRANCE-hoitoa yhdessä hormonaalisen hoidon kanssa.4

CDK4,6-estäjä + hormonaalinen hoito = edenneen HR+/HER25 rintasyövän hoitostandardi (ESO-ESMO:n suositus, CDK4,6-estäjä suositellaan liitettävän hormonaaliseen hoitoon jo ensilinjassa. 2020) 5,6

CDK4,6-estäjä = sykliinistä riippuvaisten kinaasien 4 ja 6 estäjä 1. Finn RS, Crown JP, Lang I et al. Lancet Oncol 2015;16:25-35 (PALOMA-1); 2. Finn RS, Martin M, Rugo HS et al. N Engl J Med 2016;375:1925-1936 ja Rugo HS, Finn RS, Dieras V et al. Breast Cancer Res Treat 2019;174:719-729 (PALOMA-2); 3. DeMichele A, Cristofanilli M, Brufsky A et al. Breast Cancer Res 2021;23:37.

DOI: 10.1186/s13058-021-01409-8; 4. Kumulatiivinen potilasmäärä 3.2.2015 alkaen, Ibrance Periodic Safety Update Report (PSUR), raportointiperiodi 3.8.2019– 2.8.2020. 5. Cardoso F et al. 5th ESO–ESMO International Consensus Guidelines for Advanced Breast Cancer (ABC5). Ann Oncol 2020;30(12):1623-1649; 6. Suomen Rintasyöpäryhmä ry., Rintasyövän valtakunnallinen diagnostiikka- ja hoitosuositus, 06/2021.

Rajoitettu erityiskorvaus (100 %) käyttöaiheiden mukaisesti: Kela 3.1.2019, www.kela.fi/ajankohtaista-laakekorvaukset ja Hilan päätökset 8.9.2020.

IBRANCE (palbosiklibi) 125 mg, 100 mg ja 75 mg kalvopäällysteiset tabletit.

Käyttöaiheet: Hormonireseptoripositiivinen ja HER2-negatiivinen paikallisesti edennyt tai metastasoitunut rintasyöpä. Ibrance yhdistetään aromataasinestäjään tai, jos potilas on saanut aiemmin hormonaalista hoitoa, fulvestranttiin. Pre- tai perimenopausaalisilla potilailla yhdistelmään tulee lisätä LHRH-agonisti. Annostus ja antotapa: Hoitavan lääkärin tulee olla perehtynyt syöpälääkkeiden käyttöön. On suositeltavaa, että neutrofiilien absoluuttinen määrä on ≥ 1,0 x 109/L ja verihiutalemäärä ≥ 50 x 109/L ennen hoidon aloitusta.

Suositeltu aloitusannostus on 125 mg kerran vuorokaudessa 21 perättäisenä päivänä, minkä jälkeen on 7 päivän tauko (3/1 hoito-ohjelma). Annostusta voidaan muuttaa yksilöllisin perustein 100 mg:aan tai 75 mg:aan kerran vuorokaudessa. Jos potilaalla on vaikea maksan vajaatoiminta, suositusannos on 75 mg kerran vuorokaudessa 3/1 hoito-ohjelmalla.

Hoitoa jatketaan niin kauan kuin potilas hyötyy hoidosta kliinisesti tai kunnes ilmenee toksisuutta, joka ei ole hyväksyttävää. Hoidon hallinta saattaa edellyttää annostelun tilapäistä keskeyttämistä tai seuraavan hoitosyklin aloituksen siirtämistä. Aromataasinestäjää tai fulvestranttia annostellaan ko. valmisteesta annettua suositusta noudattaen. Vasta-aiheet: Yliherkkyys palbosiklibille tai valmisteen apuaineille. Mäkikuismaa sisältävien valmisteiden käyttö. Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet: Henkeä uhkaava viskeraalinen metastasointi: Ei tutkittu potilailla, joilla on henkeä uhkaavia sisäelinmetastaaseja. Hematologinen toksisuus: Hematologista toksisuutta on raportoitu, tyypillisimmin neutropeniaa.

Vaikeusasteen 3 neutropeniaa on raportoitu 57 %:lla ja vaikeusasteen 4 neutropeniaa 11 %:lla potilaista. Kuumeista neutropeniaa on raportoitu n. 2 %:lla potilaista. Vaikeusasteen 3 leukopeniaa on raportoitu 29 %:lla ja vaikeusasteen 4 leukopeniaa 0,8 %:lla potilaista. Täydellinen verenkuva tulee määrittää ennen hoidon aloittamista, jokaisen hoitosyklin alussa ja kahden ensimmäisen hoitosyklin aikana myös päivänä 15. Tarvittaessa määrityksiä tulee toistaa tiheämmin. Infektiot: Saattaa altistaa infektioille. Vaikeusasteen 3 infektioita on raportoitu 5,6 %:lla ja vaikeusasteen 4 infektioita 0,9 %:lla potilaista. Potilasta tulee seurata infektion merkkien ja oireiden varalta. Potilasta on kehotettava ilmoittamaan heti, jos kuumetta ilmenee. Interstitiaalinen keuhkosairaus (ILD)/pneumoniitti: Jonkin vaikeusasteen ILD:ta/pneumoniittia on raportoitu 1,4 %:lla potilaista. Vaikea, henkeä uhkaava tai kuolemaan johtava ILD/pneumoniitti voi ilmetä. Potilasta tulee tarkkailla keuhko-oireiden varalta. Ibrance-hoito tulee keskeyttää, jos ILD:ta/pneumoniittia epäillään, ja se tulee lopettaa pysyvästi, jos vaikea ILD/pneumoniitti todetaan. Iho ja ihonalainen kudos: Ihon lupus erythematosusta voi esiintyä. Kliinisissä tutkimuksissa raportoitiin ihon lupus erythematosus 0,1 %:lla potilaista. Maksan tai munuaisten vajaatoiminta: Annettava varoen potilaalle, jolla on keskivaikea tai vaikea maksan tai munuaisten vajaatoiminta.

Toksisuuden merkkejä tulee seurata tarkoin. Yhteisvaikutukset: Vältettävä voimakkaiden CYP3A:n estäjien ja induktoreiden samanaikaista käyttöä. Ibrancen annos tulee pienentää 75 mg:aan yhteiskäytössä voimakkaan CYP3A:n estäjän kanssa. Annosta voidaan joutua pienentämään samanaikaisessa käytössä herkkien CYP3A:n substraattien kanssa, joilla on kapea terapeuttinen indeksi. Muut, ks. valmisteyhteenveto. Hedelmällisyys, raskaus ja imetys: Hedelmällisessä iässä olevan potilaan ja hänen partnerinsa on käytettävä raskauden ehkäisyä. Ei suositella käytettävän raskauden aikana eikä hoidon aikana tule imettää. Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn: Voi aiheuttaa väsymystä, joten autoa ajettaessa tai koneita käytettäessä on noudatettava varovaisuutta. Haittavaikutukset: Yleisimpiä haittavaikutuksia (≥ 20 %): neutropenia, infektiot, leukopenia, väsymys, pahoinvointi, suutulehdus, anemia, ripuli, alopesia ja trombosytopenia. Yleisimmät vaikeusasteen ≥ 3 haittavaikutukset: neutropenia (68 %), leukopenia (30 %), infektiot (6,5 %), anemia (5,4 %), kohonnut ASAT-arvo (2,9 %), väsymys (2,8 %), trombosytopenia (2,3 %) ja kohonnut ALAT-arvo (2,2 %). Muut, ks. valmisteyhteenveto. Reseptilääke. Pakkaukset ja hinnat: 125 mg 21 tabl. 2654,03 €, 100 mg 21 tabl. 2654,03 € ja 75 mg 21 tabl. 2654,03 € (vmh sis. alv 10 %). Korvattavuus: Rajoitettu erityiskorvaus 100 % (1501). Lisätietoja: Valmisteyhteenveto ja Pfizer Oy, Tietokuja 4, 00330 Helsinki, puh. 09 430 040. Teksti perustuu 16.7.2021 päivättyyn valmisteyhteenvetoon.

PP-IBR-FIN-0323-06082021

BestPractice Nordic on riippumaton lääketieteen julkaisu, jota julkaisee

Tervetuloa uudistuneen Best Practice Nordicin pariin!

BestPractice Nordic ApS Teknikerbyen 5, 2 2830 Virum, Tanska +45 4466 9210 info@bpno.fi www.bpno.fi Vastaava päätoimittaja Jan Andreasen Lääkäri ja journalisti +45 5151 8831 jan@bpno.dk BestPractice Nordic -julkaisun artikkelit ovat riippumattomia ulkopuolisista intresseistä. Artikkelit ovat kirjoittajien omia tieteellisiä kannanottoja ja analyysejä, eivätkä välttämättä vastaa toimituksen linjaa.

BestPractice Nordic Onkologia ja Hematologia lähetetään Suomen onkologeille ja hematologeille.

Ilmoitusviestintä Stine-Maria Halstrøm Asiakasvastaava +45 5354 6481 sha@bpno.dk Copyright©2021 BestPractice Nordic Aps Painos: 800

Syksyllä 2020 BestPractice Nordic sai uuden visuaalisen identiteetin ja uudet verkkosivut - bpno.fi. Tavoitteena on

tarjota riippumaton foorumi, jolla lääkärit voivat jakaa

omia kokemuksiaan ja tutkimustuloksiaan kollegoidensa kanssa.

BestPractice Nordic välittää lääketieteellistä tutkimustie-

toa ja tukee lääkäreiden välistä vuoropuhelua useilla eri-

koisaloilla. Missiomme muistuttaa meitä tärkeästä tehtävästämme, jota pyrimme toteuttamaan yhteistyössä kaikkien asiantuntijoidemme kanssa:

Share clinical knowledge and best practice to improve health and patient care.

Otamme missiomme vakavasti ja vuonna 2021 laa-

jensimme tukeamme Lääkärit ilman rajoja -järjestölle.

Jatkamme järjestön yrityskumppanina ja sen lisäksi ka-

navillamme julkaistut artikkelit lisäävät järjestölle antaToimittaja Essi Kähkönen essi.kahkonen@pp.inet.fi Taitto Tuulevi Paakkanen Paino Strandbygaard A/S

maamme tukea.

Jakamalla tietoa BestPractice Nordic -kanavilla asian-

tuntijamme eivät pelkästään tue tiedeviestintää ja kollegoidensa ammattitaitoa Pohjoismaissa, vaan he tuke-

vat myös kollegoidensa tärkeää työtä konfliktien keskellä ympäri maailman.

Toimituskunta

Heikki Minn Professori Tyks, Syöpätautien klinikka

Taina Turpeenniemi-Hujanen Professori, ylilääkäri Oulun yliopisto sekä OYS, Syöpätautien toimialue

Birgitte Vrou Offerse Professori, ylilääkäri Aarhusin yliopistosairaala, Syöpäosasto

Jens Benn Sørensen Ylilääkäri, apulaisprofessori Rigshospitalet, Kööpenhaminan yliopistollinen sairaala, Onkologian klinikka

­- Agoston Gyula Szabo

Erikoislääkäri Lillebæltin sairaala, Vejle, Hematologian osasto

4

Helle Pappot Professori, ylilääkäri, Rigshospitalet, Kööpenhaminan yliopistollinen sairaala, Onkologian klinikka

Zaza Ujmajuridze Ylilääkäri, Sjellannin yliopistollinen sairaala, Næstved, Onkologian osasto

Caspar da Cunha-Bang Osastonlääkäri, Rigshospitalet, Kööpenhaminan yliopistollinen sairaala, Veritautien klinikka

BestPractice Nordic / FI / Onkologia ja Hematologia / NR. 9 / 2021

Sisältö

3

Tervehdys

4 Toimituskunta 5

Sisältö

6

Pääkirjoitus / Taina Turpeenniemi-Hujanen

9

Jyvässolut saattavat heikentää immuunivastetta

COVID-19-taudissa / Luz E. Cabrera, Tomas Strand

TEEMA

Onkologia 11

Uusia tutkimuksia

12

ESMO 2021 Highlights

15

Kymmenen kysymystä eturauhassyövästä ja

20

Kohdunkaulasyövän seulonta

seksuaalisuudesta / Timo Joensuu, Sini Johansson

tilastojen valossa / Ahti Anttila, Maiju Pankakoski

25 Syöpähoidot kehittyvät kliinisten lääketutkimusten

avulla – resursointi sairaaloissa ei ole riittävää

27

Stromal marker predicting radiotherapy benefit in DCIS

/ Juha Klefström

/ Carina Strell, Arne Östman

Hematologia 29

Uusia tutkimuksia

30

Neljäkymmentä vuotta aikuisten allogeenisia

/ Riitta Niittyvuopio

kantasolujensiirtoja Meilahden sairaalassa

33

VEXAS syndrome: a new adult-onset inflammatory,

Carsten Sauer Mikkelsen, Kristian Bakke Arvesen, Peter Bjerring

dermatological and hematological disease / Luit Penninga,

BestPractice Nordic / FI / Onkologia ja Hematologia / NR. 9 / 2021

5

Pääkirjoitus

Syövän hoito on yhteistyötä Syövän hoito on yksi eniten kehittyvistä lääketieteen osa-

kongresseissa – kun lisäksi ohjel-

valtava kehittyminen vaan lisäksi muutkin monella tapaa

telut henkilökohtaisissa tapaami-

alueista, kun huomioidaan ei pelkästään lääkehoitojen teknisiä innovaatioita hyödyntävät edistysaskeleet diagnostiikasta, potilaan arjen selviämistä ja elämänlaatua helpottaviin ratkaisuihin.

Me kaikki vannomme nykyisin syövän hoidossa moni-

man ulkopuoliset vertaiskeskus-

Taina Turpeenniemi -Hujanen Professori, ylilääkäri Oulun yliopisto sekä OYS, Syöpätautien toimialue

sissa jäivät puuttumaan. Uutena muotona oli tosin nyt otettu mukaan varsinaisia puolesta ja vastaan -sessioita muutamista kiistanalaisista aiheista.

ESMO-kokous toteutettiin hybridinä. Paikan päällä oli kui-

ammatillisten tiimien, multimodaliteettihoitojen ja hoidon

tenkin vain 300 henkilöä, kun etäosallistujia oli yli 23000.

olemassaolo potilaan hoitoa koskevassa päätöksenteos-

abstraktia) sekä 17 erityissession ja 200 tunnin ohjelma-

räätälöinnin nimiin. Tutkimusten mukaan MDT-tiimien

sa korreloituu jopa potilaiden elinajanennusteeseen.

COVID-19 olisi voinut uhata tätä toimintaa, mutta virtu-

aalikokouksilla ja potilaiden etätapaamisilla hoitoyhteisöt

saivat nopeasti tilannetta haltuunsa ja pystyivät ilmeisesti tarjoamaan potilaille hyvän syövän hoidon.

Tuloksia tästä alkaa hiljalleen tulla, mutta elinaikatieto-

Asiaa oli 2 057 abstraktin (jossa 68 ns. late-breaking-

sisällön verran. Huomattavimpia uutisia puidaan vielä erilaisissa koulutuksissa pitkään. Esitelmöitsijöitäkin oli

400, joten kaikkinensa kokous täytti kyllä ulkoisen olemuk-

sensa ja tieteellisen antinsa puolesta suuren kansainvälisen kokouksen mittasuhteet.

Syövän hoidosta tuli paljon uutta tietoa useissa lääke-

jen saamiseen menee vielä aikaa. Tiedetään kuitenkin,

ryhmissä, mm. hormonaalisissa, targetoiduissa ja im-

nooseja on viivästynyt, ja sitä satoa voidaan joutua kor-

hoitotutkimukset ovat melkoisen hallitseva ilmiö edelleen.

että muuallakin kuin Suomessa uusien tapausten diagjaamaan.

Näitä asioita on jo raportoitu mm. syyskuussa pidetys-

sä ESMO 2021 -kongressissa. Samoin on jo nähty, että ni-

munologisissa hoidoissa. Erityisesti biologisten lääkkeiden Monet niistä ovat löytäneet tiensä suhteellisen yleisissäkin potilasryhmissä varhaisemman taudin vaiheen hoitoihin.

Immuno-onkologisten lääkkeiden käyttö laajenee mo-

menomaan immunosuprimoidut syöpäpotilaat saavat

niin sellaisiin tauteihin, joissa perinteiset solunsalpaajat

potilaat saavat rokotuksista yhtä hyvän hyödyn vasta-

ilmeenä on edelleen niissä se, että täydellisiä vasteita

vakavan taudin muodon, mutta yleensä ottaen syöpäainetasojen mittauksissa kuin verrokit, vaikka olisivat

olleet aktiivihoidoissakin, solunsalpaajahoidot mukaan luettuna. Asiantuntijat suosittelevat siten kolmansia rokotteita näille potilaille hoidosta huolimatta.

Syövän hoitoihin kohdistuva tutkimus ei pysähtynyt

edes pandemian takia, ja siksi onkin ollut tärkeää, että

eivät ole tehokkaita, mm. ylä-GI- ja GU-alueilla. Yleisenä nähdään vähän, mutta taudin etenemättömyysaikaa

lisää senkin edestä. Suuret kysymykset liittyvät edelleen

siihen, miten näiden hoitojen käyttö yksilöllistetään, kuka hyötyy ja mitkä lääkkeet kannattaa kombinoida parhaiten vaikuttavasti.

Bioteknologinen kehittyminen näyttää tuottavan uusia

matkustusrajoituksista huolimatta on löytynyt tapoja

lääkeaihioita niin, että esimerkiksi sama vasta-ainemo-

kongresseissa, joissa ajoittain platformille saapumisessa

kykenee kantamaan useamman vaikuttavan lääkemo-

maailman syöpätutkijoiden tapaamisiin virtuaalisissa on suuren maailman tuntua useine rinnakkaisine sessioineen, joista tiedon nälkäinen voi valita.

Näin oli ESMO 2021 -kokouksessakin, jossa syövän hoi-

don asiantuntijat kohtasivat syyskuussa Pariisissa. Ava-

jaispuheessaan kokouksen presidentti Solange Peters totesikin tämän kongressin «paikaksi, johon onkologian asi-

antuntijat kokoontuvat yhteisönä«. Esitysten yhteyteen luodut keskustelupaneelit antoivat kyllä jonkin verran yhteisöllisyyden tuntua, mutta luonnollisesti teknisistä ratkaisuista huolimatta eivät saavuttaneet sitä debattia

ja laajuutta kuin »vanhan maailman» aikaan läsnäolo-

6

lekyyli tunnistaakin kahta epitooppia yhden sijaan tai

lekyylin kohteeseensa ja näin tuottaa tehoa lisää. Kun tämä lääkeaihioiden kehittyminen vie alaa eteenpäin, on

varmaa, että kliinisen tutkimuksen tarve maailmassa on

vielä pitkään kasvussa. Toivoa sopii, että kliinisen tutkimuksen merkitys todellakin laajalti huomioidaan, ja että

oman kansallisen yhteistyön lisääntyminen mm. Kansallisen Syöpäkeskuksenkin toiminnan käynnistyessä saa siihen tarvittavat voimavarat käyttöönsä.

Toivotan sinulle antoisia lukuhetkiä tämänkertaisen

numeromme parissa sekä rentouttavaa tulevaa vuodenvaihdetta.

BestPractice Nordic / FI / Onkologia ja Hematologia / NR. 9 / 2021

ANTAA

AIKAA

Kaksivaiheinen annostelu aikuisten edenneen melanooman hoitoon 1. linjassa1 Annos

Infuusioaika

Annosteluväli

Vaihe 1. OPDIVO + YERVOY yhdistelmähoito OPDIVO 1 mg/kg + YERVOY 3 mg/kg

OPDIVO: 30 min YERVOY: 90 min

3 viikon välein 4 ensimmäistä annosta

Vaihe 2. OPDIVO monoterapia 240 mg

30 minuuttia

2 viikon välein

TAI 480 mg

60 minuuttia

4 viikon välein

10/21_1506-FI-2100106

Opdivo monoterapia ja yhdistelmähoito eri syöpätyyppien hoitoon1

Paikallisesti edenneen tai etäpesäkkeisen ei-pienisoluisen keuhkosyövän (NSCLC) hoitoon 2. linjassa1 Yhdistelmähoito 1. linjassa1 ipilimumabin ja kahden kemoterapiajakson kanssa etäpesäkkeisen ei-pienisoluisen keuhkosyövän hoitoon.

Imusolmukkeisiin levinneen tai etäpesäkkeisen melanooman liitännäishoitoon (täydellisen poistoleikkauksen jälkeen)1.

Monoterapiana tai yhdistelmähoitona ipilimumabin kanssa aikuisten edenneen melanooman hoitoon 1.linjassa1.

Leikkaukseen soveltumattoman ruokatorvisyövän tai ruokatorvi-mahalaukkurajan syövän liitännäishoitoon 2. linjassa1, kun potilaalla on patologista jäännöstautia aiemman neoadjuvantin kemosädehoidon jälkeen.

Yhdistelmähoito 1.linjassa ipilimumabin kanssa kohtalaisen tai huonon ennusteen aikuispotilaille.

Yhdistelmähoito kabotsantinibin kanssa 1. linjan hoidoksi edenneeseen munuaiskarsinoomaan.

Edenneen munuaiskarsinooman hoitoon 2. linjassa1.

Paikallisesti edenneen leikkaukseen soveltumattoman tai etäpesäkkeisen uroteelikarsinooman hoitoon 2. linjassa1.

Edenneen pään ja kaulan alueen levyepiteelisyövän (SCCHN) hoitoon 2. linjassa1.

Uusiutuneen tai refraktaarin klassisen Hodgkinin lymfooman hoitoon 2. linjassa1.

Yhdistelmähoito aikuisten etäpesäkkeisen kolorektaalisyövän hoitoon 1. linjassa1, johon liittyy DNA:n kopiovirheenkorjaus dMMR tai mikrosatelliitti-instabiliteetti MSI-H.

YHDISTELMÄHOITO

11/20 1506FI2007204-01

OPDIVO® 10 mg/ml infuusiokonsentraatti, liuosta varten, nivolumabi.

Käyttöaiheet: OPDIVO on tarkoitettu aikuisille: • edenneen melanooman (jota ei voida kirurgisesti poistaa tai joka on metastasoinut) hoitoon monoterapiana tai yhdistelmähoitona ipilimumabin kanssa • melanooman liitännäishoitoon, kun melanooma on levinnyt imusolmukkeisiin tai kyseessä on metastaattinen sairaus ja kun potilaalle on tehty täydellinen poistoleikkaus • paikallisesti edenneen tai etäpesäkkeisen ei-pienisoluisen keuhkosyövän hoitoon monoterapiana solunsalpaajahoidon jälkeen • etäpesäkkeisen ei-pienisoluisen keuhkosyövän hoitoon yhdistelmähoitona iplimumabin ja platinapohjaisen hoidon aikana, kun kasvaimessa ei ole herkistävää EGFR-mutaatiota tai ALK-translokaatiota • yhdistelmähoitona ipilimumabin kanssa ensilinjan hoidoksi aikuisille leikkaukseen soveltumattomaan keuhkopussin pahanlaatuiseen mesotelioomaan • edenneen munuaiskarsinooman hoitoon aiemman hoidon jälkeen • yhdistelmähoitona ipilimumabin kanssa ensilinjan hoidoksi kohtalaisen/huonon ennusteen edenneeseen munuaiskarsinoomaan • yhdistelmähoitona kabotsantinibin kanssa ensilinjan hoidoksi edenneeseen munuaiskarsinoomaan • uusiutuneen tai refraktaarisen klassisen Hodgkinin lymfooman hoitoon autologisen kantasolujen siirron (ASCT) sekä brentuksimabivedotiinihoidon jälkeen • edenneen pään ja kaulan alueen uusiutuneen tai etäpesäkkeisen levyepiteelisyövän hoitoon kun syöpä etenee platinapohjaisen hoidon aikana tai sen jälkeen • paikallisesti edenneen leikkaukseen soveltumattoman tai etäpesäkkeisen uroteelikarsinooman hoitoon silloin, kun aikaisempi platinaa sisältänyt hoito ei ole tehonnut • yhdistelmähoitona ipilimumabin kanssa aiemman fluoropyrimidiinipohjaisen yhdistelmäsolunsalpaajahoidon jälkeen sellaisen aikuisten etäpesäkkeisen kolorektaalisyövän hoitoon, johon liittyy DNA:n kopiovirheenkorjaus- eli MMR-järjestelmän geenien puutteellinen toiminta (dMMR) tai mikrosatelliitti-instabiliteetti (MSI-H) • leikkaukseen soveltumattoman, edenneen, uusiutuneen tai etäpesäkkeisen ruokatorven levyepiteelikarsinooman hoitoon aiemman fluoropyrimidiini- ja platinapohjaisen yhdistelmäsolunsalpaajahoidon jälkeen • ruokatorvisyövän tai ruokatorvi-mahalaukkurajan syövän liitännäishoitoon, kun potilaalla on patologista jäännöstautia aiemman neoadjuvantin kemosädehoidon jälkeen.

Ehto: Hoidon aloittavan ja sitä valvovan lääkärin on oltava syövän hoitoon perehtynyt erikoislääkäri.

Annostus: OPDIVO monoterapiana: Melanooma ja munuaiskarsinooma: 240 mg 2 viikon välein tai 480 mg 4 viikon välein. Ruokatorvisyöpä ja ruokatorvi-mahalaukkurajan syöpä: 240 mg 2 viikon välein tai 480 mg 4 viikon välein ensimmäisten 16 viikon ajan, minkä jälkeen 480 mg 4 viikon välein. Ei-pienisoluinen keuhkosyöpä, klassinen Hodgkinin lymfooma, pään ja kaulan alueen levyepiteelisyöpä, uroteelikarsinooma ja ruokatorven levyepiteelikarsinooma: 240 mg 2 viikon välein. OPDIVO yhdistelmähoitona ipilimumabin kanssa: Melanooma: 1 mg/kg nivolumabia yhdessä ipilimumabin kanssa, jota annostellaan 3 mg/kg. Yhdistelmähoitoa annetaan 3 viikon välein 4 ensimmäistä annosta. Tämän jälkeen nivolumabia annostellaan monoterapiana joko 240 mg 2 viikon välein tai 480 mg 4 viikon välein. Keuhkopussin pahanlaatuinen mesoteliooma: 360 mg nivolumabia 30 minuutin kuluessa kolmen viikon välein yhdessä ipilimumabin kanssa, jota annostellaan 1 mg/kg 30 minuutin kuluessa kuuden viikon välein. Munuaiskarsinooma ja MSI-H- tai dMMR-tyyppinen kolorektaalisyöpä: 3 mg/kg nivolumabia yhdistelmähoitona ipilimumabin kanssa, jota annostellaan 1 mg/kg. Yhdistelmähoitoa annetaan 3 viikon välein 4 ensimmäistä annosta. Tämän jälkeen nivolumabia annostellaan monoterapiana joko 240 mg 2 viikon välein tai 480 mg 4 viikon välein (vain munuaiskarsinooma). Ei-pienisoluinen keuhkosyöpä: suositusannos on 360 mg nivolumabia 30 minuutin kuluessa joka kolmas viikko yhdessä ipilimumabin kanssa, jota annetaan 1 mg/kg 30 minuutin kuluessa joka kuudes viikko, sekä yhdessä platinapohjaisen kemoterapian kanssa, jota annetaan joka kolmas viikko. Hoitoa jatketaan kahden kemoterapiajakson jälkeen nivolumabilla annoksella 360 mg joka kolmas viikko, sekä ipilimumabilla 1 mg/kg joka kuudes viikko. Hoitoa suositellaan, kunnes tauti etenee, ilmaantuu toksisia vaikutuksia, joita ei voida hyväksyä, tai enintään 24 kuukauden ajan potilaille, joiden tauti ei etene.

Liitännäishoidossa OPDIVO hoito voi kestää enintään 12 kuukautta. OPDIVO yhdistelmähoitona kabotsantinibin kanssa: Munuaiskarsinooma: 240 mg nivolumabia laskimoon joka toinen viikkoa (30 minuutin kuluessa) tai 480 mg laskimoon joka neljäs viikko (60 minuutin kuluessa) yhdessä kabotsantinibin kanssa, jota annetaan 40 mg suun kautta päivittäin. OPDIVOhoitoa jatketaan, kunnes tauti etenee, ilmaantuu toksisia vaikutuksia, joita ei voida hyväksyä, tai enintään 24 kuukauden ajan potilaille, joiden tauti ei etene.

Vasta-aiheet: Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai apuaineille.

Varoitukset: Immuunivälitteisiä haittavaikutuksia on havaittu enemmän nivolumabi-ipilimumabi-yhdistelmähoidon kuin nivolumabi-monoterapian yhteydessä. Immuunivälitteisiä haittavaikutuksia on havaittu yhtä paljon OPDIVO-hoidon ja kabotsantinibin yhdistelmähoidon kuin nivolumabimonoterapian yhteydessä. Useampaan kuin yhteen elinjärjestelmään vaikuttavia immuunijärjestelmään liittyviä haittavaikutuksia voi ilmetä samanaikaisesti. Yhdistelmähoidossa on potilaita seurattava sydämeen ja keuhkoihin liittyvien haittavaikutusten varalta jatkuvasti sekä elektrolyyttihäiriön ja kuivumisen kliinisten merkkien ja oireiden sekä laboratorioarvojen huononemisen varalta ennen hoidon aloittamista ja säännöllisesti sen aikana. Nivolumabi-ipilimumabi-yhdistelmähoito tulee keskeyttää, jos hengenvaarallisia tai uusiutuvia sydämeen ja keuhkoihin liittyviä haittavaikutuksia ilmenee. Potilaita on seurattava jatkuvasti (vähintään 5 kuukautta viimeisen annoksen jälkeen), sillä haittavaikutus voi tulla missä vaiheessa yhdistelmähoitoa hyvänsä tai vasta sen päätyttyä. Haittavaikutuksen vakavuuden perusteella nivolumabihoito, nivolumabi-ipilimumabi-yhdistelmähoito tai nivolumabi-kabotsantinibi-yhdistelmähoito on keskeytettävä ja annettava kortikosteroideja.

Nivolumabihoito tai yhdistelmähoito on lopetettava pysyvästi, jos yksikään vakava immuunivälitteinen haittavaikutus uusiutuu tai on hengenvaarallinen. Kliinisissä tutkimuksissa on raportoitu vaikeita infuusioreaktioita nivolumabi-monoterapian tai nivolumabi-ipilimumabi-yhdistelmähoidon yhteydessä. Vaikeissa tai henkeäuhkaavissa infuusioreaktiotapauksissa nivolumabi-infuusio tai nivolumabi-ipilimumabi-infuusio täytyy keskeyttää ja antaa asianmukaista lääketieteellistä hoitoa.

Klassinen Hodgkinin lymfooma: Nivolumabihoito saattaa lisätä vaikea-asteisen ja akuutin käänteishyljinnän ja kuoleman riskiä, jos sitä annetaan ennen allogeenista hematopoieettisten kantasolujen siirtoa tai sen jälkeen. Lääkärien tulee huomioida nivolumabin viivästynyt vaikutuksen alkaminen ennen hoidon aloittamista potilaille, joilla on nopeasti etenevä sairaus sekä potilaille, joilla on huonompi ennuste ja/tai aggressiivinen sairaus tai ruokatorven levyepiteelikarsinooma. Annoksen muuttaminen ei ole tarpeen hoidettaessa iäkkäitä potilaita (≥ 65 vuotta). Tutkimustiedon puuttuessa nivolumabia ja nivolumabi-yhdistelmähoitoa tulee käyttää varoen erityisryhmille (ks. valmisteyhteenveto). Ks. valmisteyhteenvedosta indikaatiokohtaiset lisätiedot erityisryhmistä, joille hoitoa on käytettävä varoen vähäisen tutkimustiedon takia.

Yhteisvaikutukset: Systeemisten kortikosteroidien ja muiden immunosuppressiivisten lääkkeiden käyttöä ennen nivolumabihoidon aloitusta on vältettävä, koska ne saattaisivat vaikuttaa nivolumabin farmakodynamiikkaan; niitä voi kuitenkin käyttää hoidon alettua immuunivälitteisten haittavaikutusten hoitoon.

Hedelmällisyys, raskaus ja imetys: Nivolumabia ei suositella käytettäväksi raskauden aikana eikä sellaisten naisten hoitoon, jotka saattaisivat tulla raskaaksi mutta eivät käytä tehokasta ehkäisyä, paitsi siinä tapauksessa, että kliininen hyöty on merkittävämpi kuin mahdollinen riski. Tehokasta ehkäisymenetelmää on käytettävä vähintään 5 kuukauden ajan viimeisen nivolumabiannoksen jälkeen. Ei tiedetä, erittyykö nivolumabi ihmisen rintamaitoon. Nivolumabin vaikutusta miehen ja naisen hedelmällisyyteen ei tiedetä.

Haittavaikutukset: Nivolumabihoitoon ja nivolumabi-ipilimumabi-yhdistelmähoitoon liittyy immuunivälitteisiä haittavaikutuksia. Immuunivälitteiset haittavaikutukset hävisivät useimmissa tapauksissa oikeanlaisella lääkehoidolla. Nivolumabia monoterapiana saaneiden potilaiden hyvin yleisiä haittavaikutuksia ovat: ylähengitystieinfektio, ruokahalun väheneminen, päänsärky, hengenahdistus, yskä, ripuli, oksentelu, pahoinvointi, vatsakipu, ummetus, ihottuma (toisinaan rakkulainen), kutina, muskuloskeletaalinen kipu, artralgia, uupumus, pyreksia, turvotus, lymfosytopenia, hyperglykemia, anemia, lisääntynyt ASAT, hyponatremia, hypoalbuminemia, lisääntynyt alkalinen fosfataasi, lisääntynyt kreatiniini, lisääntynyt ALAT, lisääntynyt lipaasi, hyperkalemia, lisääntynyt amylaasi, hypokalsemia, leukopenia, hypomagnesemia, neutropenia, trombosytopenia, hypokalemia, hypoglykemia, hyperkalsemia. Nivolumabi-ipilimumabi-yhdistelmähoitoa saaneiden potilaiden hyvin yleisiä haittavaikutuksia ovat: ylähengitystieinfektio, kilpirauhasen vajaatoiminta tai liikatoiminta, ruokahalun väheneminen, päänsärky, heitehuimaus, kohonnut verenpaine, hengenahdistus, yskä, koliitti, ripuli, ummetus, oksentelu, pahoinvointi, vatsakipu, ihottuma (toisinaan rakkulainen), kutina, kuiva iho, artralgia, uupumus, pyreksia, muskuloskeletaalinen kipu, turvotus (mukaan lukien perifeerinen ödeema), lisääntynyt ASAT, lisääntynyt ALAT, lisääntynyt kokonaisbilirubiini, lisääntynyt alkalinen fosfataasi, lisääntynyt lipaasi, lisääntynyt amylaasi, lisääntynyt kreatiniini, hyperglykemia, hypoglykemia. lymfosytopenia, leukopenia, neutropenia, trombosytopenia, anemia, hypokalsemia, hyperkalsemia, hyperkalemia, hypokalemia, hypomagnesemia, hyponatremia. Nivolumabi-ipilimumabi-kemoterapiayhdistelmähoitoa saaneiden potilaiden hyvin yleisiä haittavaikutuksia ovat: kilpirauhasen vajaatoiminta, ruokahalun heikkeneminen, pahoinvointi, ripuli, oksentelu, ihottuma (toisinaan rakkulainen), kutina, väsymys, anemia, trombosytopenia, leukopenia, lymfosytopenia, neutropenia, lisääntynyt alkalinen fosfataasi, transaminaasiarvojen suureneminen, kohonnut kreatiniini, kohonnut amylaasi, kohonnut lipaasi, hypokalemia, hypomagnesemia, hyponatremia. Nivolumabi-kabotsantinibi-yhdistelmähoitoa saaneiden potilaiden hyvin yleisiä haittavaikutuksia ovat: ylähengitystieinfektio, kilpirauhasen vajaatoiminta, kilpirauhasen liikatoiminta, ruokahalun heikkeneminen, dysgeusia, huimaus, päänsärky, kohonnut verenpaine, dysfonia, dyspnea, yskä, ripuli, oksentelu, pahoinvointi, ummetus, stomatiitti, vatsakipu, dyspepsia, käsi-jalkaoireyhtymä, ihottuma, kutina, muskuloskeletaalinen kipu, artralgia, lihaskouristukset, proteiinivirtsaisuus, väsymys, kuume, turvotus, anemia, trombosytopenia, leukopenia, lymfosytopenia, neutropenia, lisääntynyt alkalinen fosfataasi, lisääntynyt ALAT, lisääntynyt ASAT, lisääntynyt kokonaisbilirubiini, lisääntynyt kreatiniini, lisääntynyt amylaasi, lisääntynyt lipaasi, hypokalemia, hypomagnesemia, hyponatremia, hypokalsemia, hyperkalsemia, hypoglykemia, hypofosfatemia, hyperglykemia, hyperkalemia, hypermagnesemia, hypernatremia, painon lasku.

Muut haittavaikutukset ja lisätiedot: ks. valmisteyhteenveto.

Pakkaukset ja hinnat: OPDIVO: 4 ml: 591,20 €, 10 ml: 1478,00 €, 24 ml 3547,20 €. YERVOY: 10 ml 4352,28 €; 40 ml 17409,11 €.

Korvattavuus: Ei SV-korvattava.

Lisätiedot: Pharmaca Fennica. Lue valmisteyhteenveto ennen lääkkeen määräämistä. Teksti perustuu valmisteyhteenvetoon (17.8.2021).

Yhteystiedot: Oy Bristol-Myers Squibb (Finland) Ab, PL 59, 02131 Espoo. Puh. (09) 251 21 230. www.bms.com/ Viite: 1. Opdivo valmisteyhteenveto 2021.

YHDISTELMÄHOITO

10/21_1506-FI-2100106

VALMISTEYHTEENVEDON LYHENNELMÄ

Jyvässolut saattavat heikentää immuunivastetta COVID-19 -taudissa Jyvässolut eli granulosyytit ovat tärkeitä soluja luonnollisessa immuniteetissa. Tässä työssä selvitimme erään granulosyyttisolualatyypin, LDG-solujen, roolia akuutissa COVID-19:ssä. Havaitsimme, että LDG-solut ovat pääasiassa granulosyyttien esiasteita, joiden määrä lisääntyy erityisesti sairaalahoitoisessa COVID-19 tautimuodossa.

Ne saattavat vaikuttaa taudin kulkuun heikentäen virusta kohtaan syntyvää hankittua immuniteettia.

FM, väitöskirjatyöntekijä Luz E. Cabrera sekä FT, akatemiatutkija

reuman, melanooman sekä maksa- ja rinta-

kössä, Virologian osastolla. He tutkivat akuutteihin hantavirus-

tyneitä pitoisuuksia on kuvattu myös verenmyr-

Tomas Strandin työskentelevät Helsingin yliopiston Zoonoosiyksi-

ja SARS-CoV-2-infektioihin liittyvän luonnollisen immuunivasteen aiheuttamaa patologiaa.

syövän yhteydessä. Näiden valkosolujen lisäänkytyksen yhteydessä, mutta niiden roolia ja toimintaa yleisesti tartuntataudeissa ei ole vielä kuvattu kattavasti.

Tässä tutkimuksessa pyrimme määrittä-

Suurin osa ihmisen veren valkosoluista on neut-

mään akuuttia COVID-19-tautia sairastavien

jon huomiota koronaviruspandemian aikana,

den mahdollista osuutta sairauden kulkuun.

rofiilisia granulosyyttejä. Ne ovat saaneet pal-

sillä niiden lukumäärä ja aktivoitumistaso kas-

potilaiden LDG-pitoisuuksia ja selvittämään nii-

COVID-19-tautimuotojen yhteydessä. Solujen

Tulokset Löysimme selvästi kohonneita LDG-solupitoi-

vielä täysin.

verenkierrossa kotihoitoisiin COVID-19-potilai-

vavat merkittävästi erityisesti vakavampien

osuutta taudin kulussa ei kuitenkaan tunneta Pienitiheyksiset granulosyytit (low density

granulocytes, LDG) ovat yksi neutrofiilisten granulosyyttien tyyppi, joiden määrän on todettu kasvavan erityisesti autoimmuunisairauksien ja syöpien yhteydessä, kuten esimerkiksi nivel-

suuksia sairaalahoitoisten COVID-19-potilaiden siin tai terveisiin verrokkeihin vertailtaessa.

Lisäksi tunnistimme akuuttia COVID-19-tautia sairastaneiden potilaiden LDG-soluista useita

alatyyppejä: LDG-soluja esiintyi vähintään neljänä eri populaationa, joista erottui selvästi

Löysimme selvästi kohonneita LDG-solupitoisuuksia sairaalahoitoisten COVID-19-potilaiden verenkierrossa.

BestPractice Nordic / FI / Onkologia ja Hematologia / NR. 9 / 2021

9

eriasteisia granulosyyttien kehitysvaiheita. Havaitsimme myös, että sairaalahoitoisten poti-

laiden LDG-solut vapauttivat T-solujen jakau-

aine- ja soluvälitteistä immuniteettia taudinaiheuttajia kohtaan.

Matalat T-solupitoisuudet verenkierrossa

tumista estäviä yhdisteitä soluviljelmissä.

ovat yksi COVID-19-taudin vaikeusasteen mit-

LDG-solut estävät T-solujen jakautumista Neutrofiiliset granulosyytit ovat synnynnäisen

kuttavat COVID-19-taudin etenemiseen estä-

immuniteetin soluja, jotka torjuvat tehokkaasti akuutteja infektioita. Toisinaan tämä solujen

tareista. Onkin mahdollista, että LDG-solut vaimällä T-solujen lisääntymistä ja jakautumista, ja siten ne saattavat heikentää virusta kohtaan

muokkautuvaa hankittua immuunivastetta.

antama vaste on kuitenkin voimakkuudeltaan

Tehokkaampi T-solujen välittämä immuuni-

omille kudoksille. Nykyisen ymmärryksen mu-

din lievän vai vaikeamman muodon.

ylimitoitettu aiheuttaen vahinkoa myös ihmisen kaan näin käy myös vakavimmissa COVID-

vaste voi ratkaista sen, sairastaako potilas tau-

Tässä työssä havaitut kohonneet LDG-pitoi-

Menetelmät Tutkimukseen osallistui yhteensä 34 sairaala-

kierrossa lisääntyneeseen neutrofiilitarpee-

tilasta, jotka eivät tarvinneet sairaalahoitoa.

19-tautimuodoissa.

suudet ovat todennäköisesti sidoksissa verenseen, mikä puolestaan johtunee niiden voimak-

kaasta aktivoitumisesta ja »kulutuksesta» taudin akuuttivaiheessa.

LDG-solujen jakautuminen erilaisiin kehitys-

vaiheisiin kertoo luultavimmin siitä, että luuytimessä syntyvät granulosyytit ovat kehittyneet kiireellisesti ja mahdollisesti päätyneet veren-

kiertoon ennenaikaisesti. Se täsmää tulehdus-

hoidossa ollutta potilasta ja 21 lieväoireista poLisäksi tutkimuksessa oli 10 tervettä verrokkia.

LDG-pitoisuudet määritettiin virtaussytometri-

an avulla tutkimukseen osallistuneiden henkilöiden perifeerisen veren mononukleaaristen

solujen (PBMC) joukosta. LDG-solujen kypsyys-

aste määritettiin niiden ilmentämien pintaproteiinien ja tuman rakenteen perusteella.

LDG-solujen kykyä estää T-solujen jakaantu-

prosessiin, jossa infektiovasteena muodostuu

mista tutkittiin ensin eristämällä LDG-solut po-

haismuotoja.

teiineja tunnistavia magneettihelmiä. Tämän

pikaisesti neutrofiilisten granulosyyttien varPotilaiden LDG-solujen erittämien yhdistei-

den kyvyllä estää T-solujen toimintaa voi olla

merkittävä vaikutus taudin kulun kannalta.

T-solujen toimintakyky on erittäin tärkeää infektioiden yhteydessä, sillä ne ohjaavat vasta-

tilaiden PBMC:stä käyttämällä niiden pintaprojälkeen potilaiden LDG-soluja viljeltiin ja niiden

erittämät yhdisteet kerättiin talteen. Lopuksi, yhdisteiden kykyä vaikuttaa terveiden luovut-

tajien T-solujen jakautumiskykyyn mitattiin virtaussytometrisesti.

Lopuksi: Tässä tutkimuksessa selvitimme aikaisemmin heikosti akuuteissa infektioissa kuvatun granulosyyttien alatyypin, LDG-solujen, lukumäärää ja toiminnallisuutta akuutissa COVID-19-taudissa.

Havaintomme perusteella LDG-solut ovat alhaisen kypsyysasteen granulosyyttejä, joiden pitoisuudet nousevat voimakkaasti taudin aikana. Ne kykenevät estämään T-solujen jakautumista, mikä voi osaltaan lisätä taudin vakavuutta.

ALKUPERÄISARTIKKELI: Cabrera LE, Pekkarinen PT, Alander M, Nowlan KHA, Nguyen NA, Jokiranta S, Kuivanen S, Patjas

A, Mero S, Pakkanen SH, Heinonen S, Kantele A, Vapalahti O, Kekäläinen E, Strandin T. Characterization of low-density granulocytes in COVID-19. PLoS Pathog. 2021 Jul 6;17(7). DOI:10.1371/journal.ppat.1009721.

SIDONNAISUUDET: Ei ole.

10

BestPractice Nordic / FI / Onkologia ja Hematologia / NR. 9 / 2021

Onkologia

Uusia tutkimuksia Potilaan ominaisuudet, hoitoon hakeutu-

minen ja pitkäaikaisennuste pään ja kaulan alueen syövissä

Pään ja kaulan syövässä ennustetta heikentä-

vät diagnoosin viivästyminen, syövän uusiutuminen ja kilpailevat kuoleman syyt. Potilaisiin

liittyvät tekijät, jotka voivat johtaa viivästynee-

seen hoitoon hakeutumiseen, ovat osittain tuntemattomia. Lisäksi uusiutumien erityispiirteistä

sekä uusiutumien ja kilpailevien kuolemansyi-

den vaikutuksista ennusteeseen on rajoitetusti tietoa.

LL Janne Väisäsen väitöskirjatyön mukaan

lääkäripelko, kivuttomuus ja syövän epäilemättömyys viivästyttivät hoitoon hakeutumista.

Kurkunpäänsyövässä heikentynyt fyysinen suorituskyky, kaulan etäpesäkkeet primaarivaiheessa ja muu kuin kirurginen hoito olivat uusiutuman riskitekijöitä. Potilailla, joilla oli muu

kuin paikallisuusiutuma tai uusiutuva supraglottinen kasvain, ennuste oli huono.

Kilpailevien kuolinsyiden osalta korkea ikä ja

liitännäissairaudet ennustivat kuolemaa muu-

hun kuin pään ja kaulan syöpään. Suuri kasvain, korkea ikä, nielusyöpä ja kaulan imusolmukkeisiin laajalti levinnyt tauti ennustivat kuolemaa pään ja kaulan syöpään.

Pään ja kaulan syöpäpotilaat ovat usein van-

huksia, ja terveydenhuollon ammattilaisten ei pidä sivuuttaa tyypillisiä oireita. Näyttää myös

siltä, että tarvitaan enemmän terveyskasvatusta pään ja kaulan syövän oireiden suhteen.

Kurkunpääsyövän, ja etenkin supraglottisten

kasvainten, primäärihoidon tulee olla riittävän aggressiivista.

LL Janne Väisänen väitteli Oulun yliopistossa 8.10.2021.

Korva-, nenä- ja kurkkutautien alaan kuuluvan väitöskirjan otsikko oli Head and neck cancer: patient characteristics, medical care seeking and long-term prognosis.

11

ESMO 2021

ESMO 2021 Highlights The European Society for Medical Oncology (ESMO) congress was held virtually on 16-21 September 2021.

Here at BestPractice Nordic, we followed the meeting and met

virtually with leading oncologists to learn more about their latest studies and research results. You can find selected abstracts and watch short presentations on our congress page at bpno.fi.

For highlights from the meeting, see below.

Cancer patients often have long-term COVID-19 sequelae

A study presented by Dr Alessio Cortellini at the ESMO 2021 con-

gress, explored the prevalence of long-term side-effects from COVID-19 among cancer patients. The results show that 15% of patients with COVID-19 and cancer had long-term COVID-19 se-

quelae, most common being respiratory symptoms (50%) and chronic fatigue (41%).

The results are based on data collected through the OnCOVID

registry of about 2,795 patients at 35 European institutions between February 2020 and February 2021. The data shows that men were significantly more likely than women to be burdened by sequelae.

Also, individuals aged over 65 years, those with two comorbidities or more, and those with a history of smoking were more burdened by sequelae.

The author of the study Dr Alessio Cortellini stated: «The fact that

the cancer patients who most frequently suffered sequelae were those who survived severe forms of the disease leads us to ima-

gine the beneficial effects that COVID-19 vaccination campaigns will have on these aspects».

Cancer patients are especially vulnerable to COVID-19; however,

the vast majority survive the infection. The long-term impact of COVID-19 on prognosis and continuity of cancer care remains unclear.

Read more:

ESMO Abstract 1560O_PR: Cortellini A, et al. Prevalence and impact of COVID-19 sequelae on treatment pathways and survival of cancer patients who recovered from SARS-Cov-2 infection

Patients with malignant pleural mesothelioma continue to benefit from double immunotherapy

Updated data from the phase III CheckMate 743 study confirm pro-

longed overall survival after three years in patients with unresectable malignant pleural mesothelioma (MPM).

12

BestPractice Nordic / FI / Onkologia / NR. 9 / 2021

Researchers conclude that patients receiving nivolu-

Potentially a new standard treatment for

from this treatment. The 3-year OS rate climbed to

At the ESMO 2021 Presidential Symposium, Dr Javier

mab (NIVO) and ipilimumab (IPI) continue to benefit 1.5-times that of chemotherapy (23.2% versus 15.4%), despite some patients being off therapy for one year.

In addition, exploratory analyses suggest a potential

association between high inflammatory gene signature

score in CD8A, PD-L1, STAT-1 and LAG-3 biomarkers and longer OS in patients receiving NIVO + IPI. Read more:

ESMO Abstract LBA65: Peters S, et al. First-line nivolu-

mab (NIVO) plus ipilimumab (IPI) vs chemotherapy

HER2+ metastatic breast cancer

Cortés presented the results of the DESTINY-Breast03

study, which is an open-label, randomized, phase III

study comparing the efficacy and safety of trastuzumab

deruxtecan versus trastuzumab emtansine for patients with HER2+ metastatic breast cancer. According to

Javier Cortés, this study will lead to a paradigm shift in the treatment of HER2+ metastatic breast cancer.

Trastuzumab deruxtecan has the potential to become the new standard treatment for this patient group.

(chemo) in patients (pts) with unresectable malignant

Read more:

CheckMate 743.

(T-DXd) vs Trastuzumab Emtansine (T-DM1) in Pa-

pleural mesothelioma (MPM): 3-year update from

Adjuvant pembrolizumab shows efficacy in high-risk stage II melanoma

ESMO Abstract LBA1: Cortés J. Trastuzumab Deruxtecan

tients (Pts) With HER2+ Metastatic Breast Cancer (mBC): Results of the Randomized Phase 3 DESTINY-Breast03 Study.

The phase III double-blind KEYNOTE-716 trial evaluated

See more:

for patients with resected stage IIB and IIC melanoma.

treatment-of-her2-metastatic-breast-cancer/

an anti PD-1-therapy (pembrolizumab) versus placebo At ESMO 2021, Dr Jason Luke presented the results of the

https://bpno.fi/medtalks/potential-as-new-standard-

first recurrence-free survival interim analysis. He concludes that adjuvant pembrolizumab is an effective

treatment option with a favorable benefit risk profile for patients with high-risk stage II melanoma.

Read more:

ESMO Abstract LBA3_PR: Luke JJ, et al. Pembrolizumab versus placebo after complete resection of high-risk

stage II melanoma: Efficacy and safety results from the KEYNOTE-716 double-blind phase III trial.

See more:

Dr Javier Cortés

https://bpno.fi/medtalks/adjuvant-pembrolizumab-

for-resected-high-risk-stage-melanoma-decreasedthe-risk-of-death/

Keep updated – It’s free

At BestPractice Nordic we cover all major medical Dr Jason Luke

congresses throughout the year. Stay updated and sign up at bpno.fi – you get free access to our platform, newsletters and magazines.

BestPractice Nordic / FI / Onkologia / NR. 9 / 2021

13

ESMO21 ESMO

MEDtalk HIGHLIGHTS NSCLC: EMPOWER-Lung 1

Significant advances continue in the field of non-small-cell lung cancer (NSCLC). In a MEDtalk, Dr Ahmet Sezer shares his views on the role of immunotherapy and the current first-

Ahmet Sezer

line treatment options using immunotherapy for NSCLC. He highlights the ongoing clinical research. Finally, he discusses the internal analysis of EMPOWER-Lung 1 study.

MEDtalk: Perspective on first-line immunotherapy for NSCLC

https://bpno.fi/medtalks/perspective-of-first-line-immune-therapy-of-non-small-cell-lung-cancer/

Perspective on first-line immunotherapy for NSCLC

NSCLC: COAST

New data from the COAST-study was presented as a

late-breaking presentation at ESMO 2021. The data shows improved outcomes with potential new medicines, includ-

ing oleclumab and monalizumab in combination with dur-

Roy S. Herbst

valumab, versus durvalumab alone. Both combination re-

gimens increase ORR and improve PFS compared to monotherapy. In a short MEDtalk, Dr Roy S. Herbst from the Yale Cancer Center gives us insights into the study.

MEDtalk: New combinations with durvalumab improved ORR and PFS for unresectable stage III NSCLC

https://bpno.fi/medtalks/new-combination-with-durvalumab-improved-orr-and-pfs-for-unresectable-stage-iiinsclc/

New combinations with durvalumab improved ORR and PFS for unresectable stage III NSCLC

Gastric/Esophageal Cancer: CheckMate 649

At the ESMO 2021 Presidential symposium, Dr Yelena Janjigian presented the latest results from CheckMate 649

Yelena Janjigian

study. The new follow-up data confirms the benefit of

adding nivolumab to chemotherapy for first-line treatment

of advanced gastric/esophageal cancer. The research supports the combination as a new standard first-line treatment.

MEDtalk: Nivolumab + chemo – a candidate for a new

standard 1L treatment of advanced gastric/esophageal adenocarcinoma

https://bpno.fi/medtalks/nivolumab-chemo-a-candid-

ate-for-a-new-standard-1l-treatment-%ef%bb%bfof-ad-

Nivolumab + chemo – a candidate for a new standard 1L treatment of advanced gastric/esophageal adenocarcinoma

vanced-gastric-esophageal-adenocarcinoma/

14

BestPractice Nordic / FI / Onkologia / NR. 8 / 2021

Kymmenen kysymystä

eturauhassyövästä ja seksuaalisuudesta Eturauhassyöpä ja sen hoidot ovat omiaan vaikuttamaan miehen seksuaaliseen suorituskykyyn. Sädehoito säästää erektion leikkausta useammin. Pohjoismaissa on tutkittu eturauhassyövän vaikutusta seksuaalisuuteen: valtaosa potilaista ilmoitti kärsivänsä jostakin seksuaalielämään liittyvästä haitasta hoitojen seurauksena, ja 87 % kertoi poteneensa erektio-ongelmia. Mieskunnon hiipuminen syövän seurauksena voi olla ahdistava asia, mutta jos vierellä on kumppani, jonka kanssa voi puhua avoimesti, seksielämän muutoksiin on helpompi sopeutua.

Artikkelin asiantuntijoina ovat toimineet

LT, syöpätautien ja sädehoidon erikoislääkäri Timo Joensuu,

syöpäsairaala Docrates, sekä koordinoiva

hoitaja, uroterapeutti ja seksuaalineuvoja

Sini Johansson, syö-

päsairaala Docrates.

1

Miten eturauhassyöpä vaikuttaa seksuaalisuuteen, Timo Joensuu?

Eturauhassyövän hoidot ovat omiaan vaikuttamaan miehen potenssiin ja seksuaaliseen haluun. Syöpä kasvaa tyypillisesti eturauhasen

asia, jonka vuoksi erektion menetys leikkauk-

sessa on niin yleistä. Toki kirurgin ammattitaito

on tässä syövän tavanomaisen paikantumisen ohella keskeisessä roolissa.

Myös sädehoidon jälkeen erektio voi heiken-

reuna-alueilla, lähellä eturauhaskapselia. Kap-

tyä asteittain vuosien ajan, mutta ei samalla

mot. Usein syöpä on ehtinyt löydettäessä kas-

Eturauhassyöpä on vanhempien miesten sai-

selin pinnalla kulkevat erektiota säätelevät hervaa kapselin ja hermojen läpi, ja hermot vaurioituvat leikkauksessa herkästi.

Eturauhassyövän hoidossa on kaksi päälin-

jaa: leikkaus ja sädehoito. Myös sädehoidon jäl-

tavalla ja kertaheitolla kuin leikkauksen jälkeen. raus, ja potenssi heikkenee luonnollisestikin miehen ikääntyessä.

3 Mikä merkitys miehen seksuaaliselle

den kuluessa ohi. Hoitomuodon valinta riippuu

kyvykkyydelle on eturauhashoitoihin tarvittaessa liitettävillä hormonihoidoilla?

Hormonihoito estää testosteronin vaikutusta.

aina voida keskustella rauhassa hoitomuodon

sa miessukupuolihormoni eli testosteroni, joten

keen potilaan erektio saattaa heikentyä, mutta ongelma menee yleensä muutaman kuukau-

taudin luonteesta ja laajuudesta. Potilaan tulisi valinnasta hoitavan lääkärinsä kanssa.

Sädehoidolla kuitenkin saavutetaan eturau-

hassyövän hoidossa yleensä paremmat tulokset leikkaukseen verrattuna, mutta samalla 1,2

miehen seksuaalinen kyvykkyys säilyy paremmin sädetetyillä kuin leikatuilla.

2 Miksi potenssi voi heikentyä leikkauksen

jälkeen – entä sädetyksen?

Leikkaustekniikat ovat parantuneet paljon ja

nykyään on paremmat mahdollisuudet tehdä säästäviä eturauhassyöpäleikkauksia. Eturau-

hasen ja erektiohermojen läheisyys on kuiten-

kin väistämätön anatomis-fysiologinen tosi-

BestPractice Nordic / FI / Onkologia / NR. 9 / 2021

Eturauhassyöpäsolujen kasvua ajaa pääasiaseturauhassyövän hoidossa hormonihoidon tarkoituksena on estää testosteronin muodos-

tus ja sen vaikutus eturauhassoluissa. Testosteronin puute aiheuttaa toki haittavaikutuksia.

Niitä ovat muun muassa erektiohäiriöt.

On kuitenkin muistettava, että sädehoidon

kehitys ja tarkkuuden parantuminen on vähen-

tänyt myös hormonihoitojen tarvetta eturauhassyövässä. Jo vuonna 2005 sädehoidettuja eturauhassyöpäpotilaita oli kaksinkertainen

määrä leikattuihin verrattuna. Nyt olemme ti-

lanteessa, jossa paikallinen syöpä ajoissa löydettynä ei tarvitse hormonihoitoja enää ollenkaan.

15

Se tarkoittaa sitä, että sädehoitoa saavat mie-

6 Sini Johansson, tapaat työssäsi muun

leen toteuttaa hyvin monella eri tekniikalla, ja

muassa eturauhassyöpäpotilaita, millainen vaikutus syöpädiagnoosilla on seksuaalisuuteen?

Aivan diagnoosin alkuvaiheessa seksuaalisuus

kaan kuvantamiseen ja yksilölliseen annos-

sairastuminen on niin äkillinen muutos elämäs-

het säilyttävät useammin potenssinsa ja sek-

suaalisen halukkuutensa kuin leikkaamalla hoi-

detut potilaat. Sädehoito voidaan tosin edelsiltä osin tuloksissa voi olla eroa, kuinka tarksuunnitteluun sädehoidossa on pyritty.

4 Miten eturauhassyöpä vaikuttaa pari-

suhteeseen sekä seksuaalisuuteen?

Syöpähoitojen seuraukset voivat vaikuttaa pal-

jonkin puolisoiden väleihin sekä pariskunnan seksielämään. Pohjoismaissa on tehty laaja

ei yleensä nouse aiheena esiin, sillä syöpään

sä, että se pysäyttää tutun ja turvallisen elämänkulun. Kun ensijärkytys lieventyy, tilalle tu-

lee erilaisia pelkoja, ahdistuneisuutta ja epävarmuutta. Tässä vaiheessa seksuaalisuus

nousee kysymysmerkiksi: pystynkö enää nauttimaan seksistä tai miten käy potenssini?

Työsarkaani on puhua potilaiden kanssa syö-

tutkimus3 eturauhassyövästä ja sen vaikutuk-

västä ja seksuaalisuudesta. Esimerkiksi moni

Valtaosa potilaista kärsi tutkimuksen mukaan

ottaa erektion ja ylipäätään seksuaalisuuteen

sesta miehen seksuaaliseen suorituskykyyn. jostakin seksuaalielämään liittyvästä haitasta

hoitojen seurauksena. 87 prosenttia poti erektio-ongelmia.

Mieskunnon hiipuminen syövän seurauksena

voi olla iso ja ahdistava asia. Mutta jos vierellä

on kumppani, jonka kanssa tästä voi puhua

eturauhassyöpädiagnoosin saaneista haluaa liittyvät asiat jo melko varhain puheeksi kans-

sani. Koen, että tehtäväni on vastata potilaiden esittämiin kysymyksiin, kuunnella ja antaa tie-

toa siinä määrin ja sellaisessa tahdissa kuin potilas on valmis asiaa käsittelemään.

7

nikseen pistettäviä, erektion nostattavia val-

Millainen on tyypillinen eturauhassyöpädiagnoosin saanut potilas ja millaisin huolin hän tulee sinua tapaamaan?

Yksi tavallisimmista tarinoista on se, että poti-

lääkärin kanssa.

dettu eturauhassyöpä, ja hän tulee meille

avoimesti, seksielämän muutoksiin on helpom-

pi sopeutua. Erektio-ongelmiin on olemassa sekä suunsisäisesti otettavia tabletteja että pe-

misteita. Niiden käytöstä voi keskustella oman Toki on hyvä muistaa, ettei seksuaalisuus ole

yhtä kuin yhdyntä. Moni pohjoismaiseen tutkimukseen vastannut mies nosti esiin sen seikan,

että puolisoiden yhteinen taistelu syöpää vastaan oli lähentänyt heitä. Oli myös miehiä, jotka kokivat seksielämänsä parantuneen, vaikka erektiokyky olisi mennyt.

5 Onko seksuaalisuus ja sen ongelmat tie-

dostettu nykypäivän syövänhoidossa?

Nykyään klinikoissa on uro- ja seksuaaliterapeutteja, joiden kanssa syöpäpotilaat voivat

keskustella myös seksuaalisuuteen liittyvistä

asioista. Tapaamisiin voi halutessaan ottaa

puolison mukaan, sillä on hyvä, että puoliso

laalla on joko eturauhassyöpäepäily tai jo to-

levinneisyystutkimuksiin. Kun tauti todetaan ja

aloitetaan hoito, niin huoli erektiosta on miehillä jo niitä ensimmäisiä huolenaiheita, jotka kes-

kusteluissamme nousee esiin. Huoli koskee

nimenomaan erektion pysyvyyttä sekä sitä, miten käy ylipäänsä seksin parisuhteessa.

Käymme yleensä läpi myös erektiolääkitys-

asioita. Puhumme seksuaalisuudesta ylipää-

tään, mitä se on ja mitä se parisuhteessa potilaalle merkitsee. Keskustelemme eri vaihtoehdoista, kuten tabletti- ja pistoslääkityksistä,

ja siitä, miten ne vaikuttavat suorituskykyyn ja mikä olisi miehelle se paras vaihtoehto.

8 Tulevatko miehet yksin vastaanotollesi

vän hoidossa sekä hoitoihin liittyvissä seksuaa-

vai tullaanko parina?

Sekä että, mutta enemmistö miehistä tulee

toa koskevissa lääkäritapaamisissa puolison

luissa nousee usein esiin se seikka, että harva

ymmärtää alusta saakka, mistä eturauhassyölisissa ongelmissa on kyse. Myös potilaan hoion hyvä olla mukana.

ensimmäiseen tapaamiseen yksin. Keskusteon osannut tai halunnut puhua puolisolleen

eturauhassyövän tai sen hoidon vaikutuksesta

erektioonsa tai seksuaalisuuteensa. Omista

16

BestPractice Nordic / FI / Onkologia / NR. 9 / 2021

tarpeista ja peloista hyvin pieni osa miehistä

kykenee puhumaan parisuhteessa. Moni toteaa, että olen ensimmäinen nainen, jolle he näistä asioista puhuvat.

Tapaamisissani miesten kanssa kerron aluk-

si, että minun kanssani saa keskustella seksu-

aalisuudesta. Käytän sitä kieltä ja sanastoa, mitä potilaatkin käyttävät. Moni haluaa puhua asiasta monelta eri kantilta. Usein minulta ky-

sytään, miten kumppania voi lähestyä, kuinka

osoittaa rakkautta ja miten mies omalta osal-

taan pystyisi tukemaan puolisoaan vaikeassa tilanteessa.

9

Mikä on vialla eturauhassyövän hoidossa?

Eturauhassyövän suomalainen hoitokäytäntö vaatii onkologi Timo Joensuun mukaan päivittämistä.

Miten eturauhassyöpäpotilaat eroavat tiedontarpeessaan esimerkiksi rintasyöpäpotilaista?

Naiset haluavat enemmän keskustella ja kuul-

Syöpätautien ja sädehoidon erikoislääkäri Timo Joen-

merkiksi siitä, miten rintasyöpä ja taudin hoito

jo ehtineet levitä eturauhasen ulkopuolelle. Varhaises-

suu syöpäsairaala Docrateksesta haluaa herättää keskustelua eturauhassyövän nykyhoidon tilasta.

»Liian moni syöpä löytyy levinneenä. Arviolta yli 20 %

la suusanallista tietoa sairaudestaan ja esi-

tapauksista löytyy siinä vaiheessa, kun syöpäsolut ovat

vaikuttaa heidän seksuaalisuuteensa. He myös

sa vaiheessa löytynyt eturauhassyöpä olisi parannet-

kysyvät miehiä useammin vertaistuesta ja hei-

dän syöpäänsä liittyvistä vertaisryhmistä. Mie-

het taas pyytävät kirjallista tietoa hoitojen sivu-

tavissa, kun taas levinnyttä tautia on paljon haastavampaa hoitaa.»

lisuuteen. Miehet haluavat myös kuulla esi-

Seuranta omalla vastuulla Valtakunnallista eturauhassyövän seulontaa ei Suo-

potilailla erektio ja seksuaalisuus on säilynyt.

tuulla seurata eturauhasensa kuntoa. PSA (prostata-

vaikutuksista ja hoidon vaikutuksesta seksuaamerkkejä siitä, miten muilla eturauhassyöpä-

10 Entä millainen on tyypillinen rinta-

syöpäpotilas – mitkä asiat syövässä ja seksuaalisuudessa huolestuttavat naista?

Miehiä useammin naispotilaalla muuttuu syö-

pädiagnoosin myötä ulkoinen minäkuva. Leik-

messa ole järjestetty. On jokaisen miehen omalla vasspesifinen antigeeni) on eturauhasen tuottama proteiini, jonka määrä veressä kasvaa tyypillisesti eturau-

hassyövässä ja eturauhasen hyvälaatuisessa liikakas-

vussa. Sen pitoisuus saadaan selville yksinkertaisella verikokeella.

PSA-arvoa tulisi seurata säännöllisesti 1-2 vuoden vä-

kausarvet ja -haavat rinnoissa, sädehoidosta

lein noin 45. ikävuodesta alkaen. Mikäli PSA-arvo on ko-

doista seurannut hiustenlähtö aiheuttavat

daan tehdä nk. Proclarix-testi tukemaan löydöksiä. Tes-

paikoin muuttunut ihonväri sekä sytostaattihoi-

usein suurta huolta paitsi terveydestä, myös siitä, mitä tapahtuu naiseudelle.

Moni pelkää, ettei kelpaa naisena enää

omalle puolisolleen, etenkin silloin, jos rinta on

holla (2–10 ng/ml) ja eturauhanen on suurentunut, voitin avulla saadaan riskilukema, joka on tutkitusti osoittautunut luotettavaksi tekemään kliinisesti merkittäviä eturauhassyöpälöydöksiä.

nille, ja moni häpeää kehoaan.

Kuvantamistutkimus avainroolissa »Eturauhasen magneettitutkimus on tarpeellista tehdä

eheyttää minäkuvansa hoitojen jälkeen. Tähän

sanoo Joensuu.

poistettu. Pelätään jopa näyttäytyä kumppaRintasyöpäpotilaalla voi kestää jopa vuosia

minäkuvan muutokseen myös sisältyy seksu-

aina ennen lopullista leikkaus- tai sädehoitopäätöstä», »Se myös kannattaa tehdä jo ennen kudosnäytteen

aalisuus.

ottoa, jotta voitaisiin varmistua siitä, että edustavat ku-

on rintasyövässä kuitenkin pienempi kuin mie-

tävimmistä kohdista.»

Naisilla huoli seksuaalisesta suorituskyvystä

hillä, huolet ovat ennemminkin juuri naiseuteen

ja minäkuvaan liittyviä. Moni toivoo toki apua esimerkiksi limakalvojen kuivuuteen.

BestPractice Nordic / FI / Onkologia / NR. 9 / 2021

doskappaleet saadaan varmasti juuri kaikkein epäilyt-

Magneettitutkimus paljastaa syövän mahdollisen

kasvun eturauhasen ulkopuolelle.

17

»Liian usein hoitopäätös tehdään ilman magneettitutkimusta. Levinneisyydestä tarkimman kuvan puoles-

taan saa PET-TT-kuvauksella. Hoitovaihtoehdot, leikkaus- ja sädehoito, tulisi avoimesti käydä potilaan kanssa läpi hyötyineen ja haittoineen. Moni mies, joka hyötyisi sädehoidosta, jää tänä päivänä vaille tietoa vaihtoehdosta», summaa Joensuu.

Leikkaus syö sädehoidon tehoa Joensuu muistuttaa, että jos eturauhanen on ensin lei-

kattu, myös sädetys vaikeutuu oleellisesti teknisesti, ja

sädehoitoon liittyy silloin huomattavasti enemmän haittavaikutuksia, osin jopa vakavia.

Yli puolet syöpään sairastuneista jää vaille riittävää tukea seksuaalisuuteen liittyvien ongelmien kanssa

»Tätä ei tapahdu, jos sädehoito päästään suunnitte-

Vain yksi viidestä syöpään sairastuneesta oli puhu-

leikkauksesta ole osoitettu olevan mitään lisähyötyä

henkilökunnan kanssa, vaikka 85 % oli huolestunut

lemaan ensihoitona. On myös tärkeää ymmärtää, ettei

pelkkään sädehoitoon verrattuna, päinvastoin siitä on vain haittaa.»

Joensuu muistuttaa, että parasta sädehoitotekniik-

kaa ei voida käyttää silloin, kun eturauhanen on ope-

roitu. «Emme voi suojata peräsuolta ja virtsarakkoa sa-

nut seksuaalisuuteen liittyvistä huolistaan hoitosairastumisen ja hoitojen aiheuttamista muutok-

sista. Tämä selviää Syöpäjärjestön keväällä julkistetusta kyselystä. Kyselyyn vastasi 727 syövän sairastanutta.

Yleisin syy siihen, miksi sairastuneet eivät olleet

malla tavalla, jos eturauhanen olisi paikoillaan.«

keskustelleet seksuaalisuuteen liittyvistä huolis-

syövässä on HDR-brakyterapia.

hoitaja ollut ottanut asiaa esille.

Tänä päivänä kaikkein säästävin hoito eturauhas»Sen säde voidaan rajata millilleen niin, ettei hoito

taan hoitohenkilöstön kanssa, oli, ettei lääkäri eikä »Sen ilmoitti syyksi yli puolet. 23 % koki, ettei kes-

ulotu rakkoon ja peräsuoleen. Silloin, kun eturauhanen

kustelulle ollut ollut aikaa. Joka neljäs vastaaja ker-

käyttää – eikä sädehoidon kohdettakaan voida mää-

suuteen liittyvistä asioista», Syöpäjärjestön tiedot-

on poistettu, kaikkein tarkinta brakyterapiaa ei voida ritellä tarkasti, vaan se pitää kohdentaa ainoastaan ulkoisena sädehoitona virtsarakon ja peräsuolen pinta-

toi myös, ettei ole tottunut puhumaan seksuaaliteesta ilmenee.

Miehistä selvästi suurempi osuus oli keskustellut

rakenteisiin», Joensuu lisää.

hoitohenkilöstön kanssa, ja heistä yli puolet sai tie-

Uusi päivitys tulee tarpeeseen Eturauhassyövän hoito vaatii Joensuun mukaan uudis-

kolmasosa koki saaneensa myös tukea. Naisista

tettua Käypä hoito -suositusta. Sellainen on tekeillä ja se valmistunee arviolta keväällä.

toa lääkäriltä tai muulta hoitohenkilökunnalta – ja hoitohenkilöstöltä sai tietoa yksi neljästä ja tukea vain yksi viidestä.

Yleisimmin seksuaalisuuteen liittyvistä asioista

»Niin kauan, kuin suomalainen suositus ei ota huomi-

olivat puhuneet hoitohenkilökunnan kanssa etu-

PROTECT-tutkimuksen tuloksia, ei todellista muutosta

nee se, että lääkäri ottaa asian puheeksi, jos syö-

oon muun muassa viisi vuotta sitten valmistuneen 1

eturauhassyöpäpotilaiden hyväksi ole hänen mielestään näköpiirissä.»

»Toivon, että tilanne muuttuu. Meillä on kuitenkin kaik-

ki mahdollisuudet säästävään eturauhassyövän hoitoon. Jos seuranta vielä paranisi ja syövät löydettäisiin

nykyistä useammin paikallisena, ne voitaisiin hoitaa pel-

kästään tarkalla sädetyksellä. Näin myös potilaiden seksuaalinen kyky säilyisi huomattavasti varmemmin.»

rauhassyöpään sairastuneet miehet. Tätä selittä-

päleikkauksella on odotettavissa vaikutuksia esimerkiksi erektioon. Kyselyyn vastanneista naisista valtaosa oli sairastanut rintasyövän, ja heidän

kanssaan hoitohenkilökunta harvemmin otti esille

seksuaalisuuteen liittyviä asioita, vaikka ne selvästi mietityttivät useimpia kyselyyn vastanneista.

Sama koski muihin syöpiin, kuten suolistosyö-

pään, pään ja kaulan alueen syöpiin tai gynekolo-

gisiin syöpiin sairastuneita: heidän kanssaan otettiin harvemmin puheeksi seksuaalisuuteen liittyvät

18

BestPractice Nordic / FI / Onkologia / NR. 9 / 2021

asiat. Poikkeuksena ovat nuoret syöpään sai-

rastuneet, joiden kanssa hedelmällisyyteen liittyvät asiat otettiin puheeksi.

Yli puolet koki jääneensä vaille tukea Yli puolet kyselyyn vastanneista kertoi, ettei ol-

ja hoitoihin liittyvä voi vaikuttaa kiinnostukseen seksiä kohtaan.

Haluttomuus on sairastuneilla yleistä Kiinnostus seksiä kohtaan väheni kyselyyn osallistuneista 71 %:lla, naisilla vähän useam-

lut saanut riittävästi tietoa eikä tukea. Yli neljäs-

min kuin miehillä. Miehiä jännitti enemmän sek-

histä sai tukea kumppaniltaan kaksi kolmesta,

pani vielä seksiä hänen kanssaan.

osa koki, ettei ollut saanut lainkaan tukea. Mie-

naisista vähän alle puolet. Useampi kuin joka

sin onnistuminen, naisia se, haluaisiko kump-

Tämä selittyy ainakin osittain sillä, että mies-

kolmas nainen sai tukea ystäviltään, miehistä

ten yleisimmän syövän, eturauhassyövän, hoi-

Naiset olisivat toivoneet saavansa enemmän

mia. Naisten yleisin syöpä, rintasyöpä, taas vai-

yksi neljästä.

tukea hoitohenkilökunnalta ja voivansa keskustella sairaalassa myös seksuaalineuvojan kanssa. 27 prosenttia naisista oli kiinnostunut

osallistumaan kuntoutuskurssille, jossa käsitellään myös seksuaalisuutta. Miehistä suurin osa,

doissa miehille tulee usein toiminnallisia ongelkuttaa useammin naisen ulkonäköön, jos osa

rinnasta tai koko rinta joudutaan poista-

maan. Tämä taas voi vaikuttaa naisen kehonkuvaan ja itsetuntoon.

Useammalla kuin joka kolmannella kaikista

yli kolmasosa, ei osannut sanoa millaista tukea

parisuhteessa elävistä vastaajista syöpä lä-

keskustelu hoitohenkilökunnan, seksuaalineu-

neljännellä syöpä käynnisti kriisin parisuhtees-

olisi kaivannut, ja mainintoja saivat tasaisesti

vojan ja muiden sairastuneiden kanssa. Kuitenkin miehet olisivat kaivanneet lisää tietoa erektio-ongelmien hoidosta.

Naiset olisivat kaivanneet lisää tietoa eri hoi-

tojen ja niiden sivuvaikutusten vaikutuksesta

seksuaalisuuteen ja siitä, mikä kaikki syöpään

hensi heitä kumppaniin. Toisaalta melkein joka sa. Lopuilla suhde jatkui entisenlaisena. 36 %

Artikkeli perustuu

vän ja hoitojen aiheuttamista muutoksista on

Sini Johanssonin

Hieman useampi, 38 %, oli huolestuneita muu-

on kirjoittanut toimit-

vastaajista sanoi, että vaikka ainakin osa syö-

Timo Joensuun sekä

jäänyt pysyviksi, he ovat sopeutuneet niihin.

haastatteluihin, ja sen

toksista edelleen.

taja Essi Kähkönen.

Lähteet: 1. Hamdy FC, JL Donovan, Lane JA, et al. 10-Year Outcomes after Monitoring, Surgery, or Radiotherapy for Localized Prostate Cancer. N Engl J Med. 2016 Oct 13;375(15): 1415-1424. DOI: 10.1056/NEJMoa1606220. 2. Kishan AU, Cook RR, Ciezki JP, et al. Radical Prostatectomy, External Beam Radiotherapy, or External Beam Radiotherapy With Brachytherapy Boost and Disease Progression and Mortality in Patients With Gleason Score 9-10 Prostate Cancer. JAMA. 2018;319(9): 896-905. DOI:10.1001/jama.2018.0587 3. Hald GM, Pind MD, Borre M, et al. Scandinavian Prostate Cancer Patients’ Sexual Problems and Satisfaction With Their Sex Life Following Anti-Cancer Treatment. Sex Med. 2018 Sep;6(3): 210-216. DOI:10.1016/j.esxm.2018.06.002.

SIDONNAISUUDET: Timo Joensuu: Docrates Syöpäsairaalan perustaminen ja osakkuus. Sini Johansson: Ei ole.

BestPractice Nordic / FI / Onkologia / NR. 9 / 2021

19

Kohdunkaulasyövän seulonta tilastojen valossa Syöpävaarallisia HPV-viruksia tunnistava testi on viime vuosina korvannut enenevässä määrin papakokeen kohdunkaulasyöpien seulontaohjelman ensisijaisena testinä. Uuden testin myötä haasteeksi on muodostunut etenevien infektioiden ja esiasteiden erottaminen ohimenevistä. Nyt tarvitaan myös uusia interventioita seulontaan osallistumisen kohentamiseksi esimerkiksi maahanmuuttajilla sekä työelämän ulkopuolisissa tai matalan koulutustason väestöryhmissä.

FT Ahti Anttila

Jo 1960-luvulla maassamme käynnistynyt koh-

meillä todetaan vuosittain muutamia kymme-

dosentti, joka toimii

erittäin tehokasta. Perinteiseen papakokeeseen

Seulonnan vaikuttavuutta on siis mahdollista

rekisterin tutkimus-

sämme estetty neljä viidestä kehittyvästä koh-

tävyyttä ja osallistumisaktiivisuutta sekä hyö-

Syöpärekisterissä.

spesifisyys on ollut erittäin hyvällä tasolla. Silti

koski työskentelee

Kuva 1. Papakokeiden (sytologia) ja HPV-testien määrät seulontaohjelmassa 2003–2019.3

on epidemiologian

dunkaulasyöpiä ehkäisevä seulonta on ollut

Joukkotarkastus-

perustuneen seulonnan avulla on naisväestös-

johtajana Suomen

dunkaulan syövästä. Myös papaseulonnan

niä syöpiä seulontaan osallistumisen jälkeen.2

vielä kohentaa parantamalla seulonnan peitdyntämällä uusia seulontatekniikoita.

1

VTM Maiju Panka-

epidemiologisena tutkijana Suomen

200 000

Syöpärekisterissä.

150 000

Testityyppi

100 000

Sytologia HPV

50 000

0

20

2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009

2010

2011

2012

2013

2014

2015

2016

2017

2018

2019

BestPractice Nordic / FI / Onkologia / NR. 9 / 2021

HPV-testi on enenevässä määrin korvannut papakokeen ensisijaisena seulontatestinä vuo-

desta 2003 alkaen (Kuva 1). HPV-testi on pa3

pakoetta herkempi kohdunkaulasyövän esiasteiden toteamisessa ja syöpien ehkäisyvaikutuksen kannalta vähintään yhtä herkkä kuin laadukas papakoe.4

Toisaalta HPV-seulonnassa havaitaan var-

sinkin alkuvaiheissa papakoetta enemmän nk.

vääriä positiivisia seulontatestituloksia eli posi-

Maahanmuuttajat, matalan koulutustason omaavat sekä työelämän ulkopuolella olevat osallistuvat seulontaan selvästi muuta väestöä harvemmin.

tiivisia testituloksia, vaikka seulotulla ei olisikaan esiastetta tai syöpää. HPV-seulonnassa

tehdään myös enemmän jatkotutkimuslähetteitä sekä hoidetaan perinteistä seulontaa useammin ei-eteneviä esiasteita.

yhteensä yli 236 000 naista yhdeksässä Uudenmaan kunnassa.

Tampere siirtyi ensimmäisenä kuntana ei-

Tarkastelemme tässä kirjoituksessamme

satunnaistettuun HPV-seulontaan vuonna 2012.

kotarkastusrekisterin tilastojen valossa. Papa-

tunut yhä useampaan kuntaan, ensin Pirkan-

kohdunkaulasyövän seulonnan nykytilaa Jouk-

ja HPV-seulonnan ohella tarkastelemme seu-

lonnan toteutumista väestöryhmissä esimer-

kiksi koulutustason mukaan. Seulontarekisteriin perustuvia tarkasteluja voidaan nykyään täydentää seulontaohjelman ulkopuolisten palve-

luiden käyttöä koskevilla tiedoilla, joskaan sel-

laiset tiedot eivät vielä ole osa seulontojen rekisterirutiinia.

HPV-testin käyttö yleistynyt HPV-testaus aloitettiin Suomessa vuonna 2003, kun osana kohdunkaulasyövän seulontaohjel-

maa käynnistyi HPV-seulonnan satunnaistettu käyttöönottotutkimus. Hankkeessa kutsuttiin

HPV- tai papaseulontaan vuosina 2003–2014

Sen jälkeen HPV-testaus on vähitellen laajenmaan, Kanta-Hämeen ja Keski-Suomen alueil-

la. Vuonna 2017 Turun kaupunki siirtyi HPV-tes-

tiin ja vuonna 2019 HPV-seulonta laajeni edelleen Helsingin ja Uudenmaan, Pohjois-Karjalan,

Päijät-Hämeen ja Satakunnan sairaanhoitopiireihin.

Seulontaohjelman löydökset Seulontaohjelmassa lähetettiin vuonna 2019

yhteensä 283 000 kutsua ja kutsutuista naisis-

ta 198 000 (70 %) osallistui seulontaan. Ensisi-

jaisista seulontatesteistä 121 000 (61 %) oli HPVtestejä ja loput perinteisiä papakokeita. Ohjelmassa hoidettiin reilut tuhat kohdunkaulasyövän esiastetta (histologinen HSIL) tai syöpää.

Taulukko 1. Seulontatulokset vuonna 2019 (Joukkotarkastusrekisteri, 2021) .

Tarkastukset

Testitulos negatiivinen tai normaali

Suositus riskiryhmäseulontaan

Lähete jatkotutkimuksiin

Histologinen HSIL+

n

n

%

n

%

n

%

n

%

197 957

184 179

93

10 993

5,6

2 772

1,4

1 073

0,5

Ikäryhmäseulonta

189 366

177 257

94

10 373

5,5

1 723

0,9

821

0,4

Riskiryhmäseulonta

8 591

6 922

81

620

7,2

1 049

12,2

252

2,9

120 689

110 819

92

7 907

6,6

1 957

1,6

703

0,6

114 543

105 940

92

7 536

6,6

1 061

0,9

497

0,4

6 146

4 879

79

371

6,0

896

14,6

206

3,4

Kaikki

HPV-testi, 30–69-vuotiaat Ikäryhmäseulonta Riskiryhmäseulonta

BestPractice Nordic / FI / Onkologia / NR. 9 / 2021

21

Vuosina 2015–2019 osallistumisaktiivisuus vaih-

Kuva 2. Histologinen HSIL+ (%) 25–69-vuotiailla naisilla sairaanhoitopiireittäin 2015–2019 (ikävakioitu, Suomi 2014).

teli sairaanhoitopiireittäin tasolla 67–78 %. Myös

3

löydösosuudessa oli varsin suuria alueellisia eroja (Kuva 2).

1 ,50

Perusasteen koulutuksen omanneilla osallis-

tumisaktiivisuus oli muuta väestöä selvästi pienempi, vain 51 %, ja esiasteiden löydösosuus toisaalta koko maan keskiarvoa suurempi

1 ,25

(Taulukko 2).

HPV-seulonnan seurantatesteistä paljon lähetteitä ja esiasteita HPV-seulonnassa oli vuonna 2019 keskimäärin

1 ,00

vain hieman suurempi kohdunkaulasyövän

esiasteiden löydösosuus kuin papaseulonnassa. Taulukkoa tulkittaessa tulee kuitenkin ottaa

0 ,75

huomioon, että kyseisenä vuonna oli paljon kuntia, joissa HPV-testi tehtiin vasta ensim-

mäistä kertaa. Positiivisen HPV-testin perusteella tehdyistä seurantatesteistä (nk. riskiryh-

0 ,50

mäseulonta) ko. vuositilastoon ei kertynyt vielä tuloksia kuin pieneltä osin.

Taulukossa 3 esitetään kohdeväestön tuo-

reimman kokonaisen seulontakierroksen (2015–

0 ,25

2019) tulokset siten, että testimenetelmä on jaoteltu vuoden 2015 ikäryhmäseulonnan mukai-

sesti ja mukaan on laskettu ko. ikäryhmäseu-

%

Po

hj

Et e

lä

-K ar

ja l Va a— a oi s I t a sä Po -Sa — hj v Po a n o — m hj a oi s- a— S Ke Et a e sk vo i-P l ä — oh Sa v ja o nm — aa Po — hj oi H sU Ka S— rj a Ka la— Et in el uu äLa — Po p h A h j a n p i— m ve a Ky nan a— m m aa en la — ak S Va r s a ta s o — k in un ai ta s — Ke -Su om sk i-S i— Lä u ns om i— Ka i-P o nt a- hja — Pä H ijä äm te — Pi r H ä m ka nm e— aa —

lonnassa käyneiden tiedot myös vuosina 2016– 2019 toteutuneista seurantatesteistä.

Viisivuotisjaksolla sekä ikä- että riskiryhmä-

tarkastusten yhteenlaskettu läheteosuus oli

papatestatuilla 0,9 % ja HPV-testatuilla peräti

4,4 %. Lähete- ja esiastelöydösosuudet olivat erityisen suuria HPV-seulonnasta seuranneissa riskiryhmätarkastuksissa.

Haasteena seulonnan ohjaus ja koordinointi Riittävän hyvän ohjaus- ja koordinointijärjestelmän kehittäminen on mielestämme tärkein yk-

Taulukko 2. Seulontaohjelman pääasialliset tulokset 2019

sittäinen syöpäseulontojen kehittämishaaste.

koulutusasteen mukaan (Joukkotarkasturekisteri, 2021).

Koulutusaste

Kutsuttu n

Perusaste tai tieto puuttuu

Tarkastettu n

%*

Esimerkiksi HPV-seulonnan käyttöönotto ta-

Lähete jatkotutkimuksiin n

%*

Histologinen HSIL+ n

%*

31 593

16 436

51

253

1,5

110

0,7

Keskiaste

114 228

78 472

69

1 281

1,6

559

0,7

Korkea-aste

137 642

103 048

74

1 238

1,2

404

0,4

*ikävakioitu (Suomi 2014)

22

pahtui maassamme aikana, jolloin seulonta-

päätöksiä voitiin tehdä kunnissa melko itsenäisesti.

HPV-seulontaa koskevan kansallisen ohjeis-

tuksen pohjana ei ole ollut systemaattista hyö-

ty- ja haittavaikutusten kartoitusta eikä riittävän luotettavaa kustannus-vaikuttavuus-arviointia, joita edellytetään esimerkiksi EU:n laajuisissa laadunvarmistusohjeissa.

Syöpäseulontojen valtakunnallisen ohjaus-

ryhmän toiminta käynnistyi vuonna 2018. Sen yhteyteen on kyllä asetettu työryhmä, jonka on

BestPractice Nordic / FI / Onkologia / NR. 9 / 2021

Taulukko 3. Seulontakierros 2015–2019: Ikäryhmätarkastusten tulokset 30-vuotiailla ja sitä vanhemmilla naisilla vuonna 2015 papa- ja HPV-testatuilla sekä niitä seuranneet riskiryhmätarkastukset 2016–2019 (Joukkotarkastusrekisteri, 2021).

Ikäryhmätarkastuksen tulos 2015

Riskiryhmäseulonta 2016–2019

Negatiivinen tai normaali

Suositus riskiryhmäseulontaan testituloksen perusteella

Lähete

Histologinen HSIL+

Tarkastukset

Lähete

Histologinen HSIL+

Papaseulonta n=153 398 (100)

146 116 (95)

6 019 (3,9)

1 238 (0,8)

433 (0,3)

7 198 (4,7)

354 (0,2)

99 (0,06)

HPV-seulonta n=14 686 (100)

13 488 (92)

950 (6,5)

246 (1,7)

40 (0,3)

694 (4,7)

399 (2,7)

62 (0,4)

määrä tuottaa kohdunkaulasyövän seulonta-

ta korkeamman syöpäriskin omaavien HPV-

tuskäytännöt määrittävä laatumanuaali.

tutkimusten tarpeen arviointiin soveltuvia

ohjelmalle sitovat seulonta- ja laadunvarmis-

Rahoituksen puuttuessa laatumanuaalin val-

mistelu ei kuitenkaan ole päässyt käyntiin, ja ny-

kyiset ohjeet mahdollistavat alueiden erilaiset toimintakäytännöt ohjelman toteuttamisessa.

Laatumanuaalin tarve on siis jo kiireellinen.

Lähetemäärää vähennettävä HPV-seulonnan seurantatesteissä Nykyään kolposkopialähete voidaan tehdä en-

simmäisessä seurantatestissä persistentin

HPV-infektion perusteella, vaikka positiivisten HPV-testien yhteydessä analysoitujen papakokeiden tulos olisi normaali.

Aiemmin HPV-seulonnan satunnaistetussa

tyyppien avulla.5 On olemassa muitakin jatko-

markkereita, joskaan niitä ei ole vielä juurikaan tutkittu Suomen oloissa.

HPV-infektio persistoi seulonnan kohdeiässä

usein, joten on epäselvää, olisiko kaikilla alueilla edes tarvittavia resursseja, mikäli kolposkopialähete tehtäisiin koko maassa yksistään

persistentin HPV-infektion perusteella. Toisaalta syöpätilaston mukaan naisten todennäköi-

syys sairastua kohdunkaulasyöpään seulonnan kohdeiässä kymmenen vuoden aikana on 0,1 % suuruusluokkaa. Lähete- ja esiastemäärän

nousu HPV-seulonnan nykykäytännössä on suhteettoman suuri.

Aiempina vuosina HPV-seulontaa on toteu-

käyttöönottovaiheessa HPV-positiivisuuden

tettu ainoastaan melko rajallisessa mittakaa-

riskiryhmätestin yhteydessä ainoastaan, mikä-

voimakkaasti, sen toimintakäytännöillä on lä-

toistuessa nainen sai lähetteen ensimmäisen

li papakoe viittasi epiteeliatypiaan. Tällöin oh-

jelmassa tehtiin nykyistä selvästi vähemmän jatkotutkimuslähetteitä, noin 2,2 %:lle; lähete-

vassa. Nyt kun HPV-seulonta on laajentunut hivuosina paljon aiempaa suurempi merkitys kolposkopiaresurssien tarpeeseen.

oitiin myös seulontaohjelman ulkopuolella teh-

Peittävyys ja osallistuminen Osallistumisaktiivisuus ohjelmassa on säilynyt

ensimmäisen seulontakierroksen aikana noin

eellisia eroja, samoin eriarvoisuuteen viittavia

osuus nousi noin 3,4 %:iin kun luvuissa huomi-

dyt lähetteet.3 HPV-seulonnassa tehtiin tuolloin

30 % enemmän lähetteitä kuin papaseulonnassa, kun mukaan laskettiin kaikki, myös ohjelman ulkopuoliset lähetteet.

Meillä voitaisiin edellyttää kaksoisluennalla

tehtyä papatestiä positiivisen HPV-testin perusteella. Kahden tällaisella papaluennalla

suunnilleen 70 % tasolla ja siinä on suuria alu-

eroja väestöryhmien välillä. Esimerkiksi maahanmuuttajat, matalan koulutustason omaa-

vat sekä työelämän ulkopuolella olevat osallistuvat seulontaan selvästi muuta väestöä harvemmin.3

Kun peittävyysluvuissa otetaan huomioon

saadun normaalituloksen jälkeen kohdunkau-

myös seulontaohjelman ulkopuoliset palvelut,

käytössä on yksittäisiä HPV-tyyppejä tunnista-

tasolla seulontaohjelman kohdeiässä.6 Ohjel-

lasyövän todennäköisyys on hyvin pieni. Mikäli

viiden vuoden testipeittävyys on ollut yli 85 %

va testimenetelmä, seuranta- tai lähetekäy-

man ulkopuoliset testit eivät kuitenkaan tasoi-

teessa voitaisiin rajata myös muutamien, mui-

estöryhmien välillä.

täntöjä toistuvan HPV-positiivisuuden tilan-

BestPractice Nordic / FI / Onkologia / NR. 9 / 2021

ta ohjelmassa havaittuja eroja alueiden ja vä-

23

Osallistumisen parantamiseksi hyvät kutsukäy-

tännöt tulisi ottaa käyttöön koko maassa. Kutsujen lähettäminen kaikille yhtäläisesti ei kui-

jon aiempia seulontakäyntejä ja joilla ei koskaan ole todettu normaalista poikkeavia tuloksia.

Korkeamman syöpäriskin ryhmissä testauk-

tenkaan takaa yhtäläistä osallistumista erityis-

sen peittävyys on kuitenkin erittäin alhainen. Esi-

eriarvoisuuden vähentämiseksi. Kaikkia väes-

loksen saaneista testataan 70–74 vuoden iässä

ryhmissä. Tarvitaan myös uusia interventioita töryhmien välisiä, kohdunkaulan syöpätaakkaan vaikuttavia eroja ei voida kokonaan pois-

taa, joten tarvitaan myös vähimmäistavoitteet eri väestöryhmien osallistumiselle. Tältä kannalta on haastavaa, että COVID-19-epidemia

on todennäköisesti pienentänyt ohjelman osal-

listumisprosenttia ainakin pandemiasta eniten kärsineillä alueilla.

Seulonnan jatkaminen yleisen kohdeiän jälkeen Yksi mielenkiintoinen haaste on seulonnan jär-

jestäminen kaikkia koskevan ohjelman päättymisiän jälkeen. Valtioneuvosto on laajentanut seulontaohjelman valtakunnallisen kohdeikä-

ryhmän 65-vuotiaisiin vuoden 2022 alusta. Sil-

ti osa yli 70-vuotiaistakin naisista, kuten ohjel-

maan osallistumattomat tai aiemmin normaa-

lista poikkeavia tuloksia saaneet, tarvitsevat

merkiksi aiemmin normaalista poikkeavan tu-

harvempi kuin joka viides nainen.7 Eri maissa on

viime vuosina herätty järjestämään seulontaoh-

jelman jatkuminen valituissa kohderyhmissä.

Tämä tulisi tehdä myös Suomessa.

Rokoteohjelman ikäryhmät tulossa seulontaohjelman piiriin Nuorten, alle 30-vuotiaiden naisten kohdun-

kaulasyöpien torjunnassa HPV-rokoteohjelma on tehokas strategia.8 Toisaalta alle 30 vuoden iässä tehty seulonta ei juurikaan pienennä koh-

dunkaulasyövän riskiä, vaan seulonta on vaikuttavaa vasta tätä hieman vanhemmalla iäl-

lä.9 Rokoteohjelma käynnistyi Suomessa vuon-

na 2013. Niissä kunnissa, joissa seulontaohjelma aloitetaan jo 25-vuotiailla, ensimmäiset roko-

teohjelmaan kuuluneet ikäryhmät tulevat seulontaohjelman piiriin jo parin vuoden kuluttua.

Taustariskin vähentyessä rokotettujen ikä-

seulontapalveluita. He voivat edelleen hyötyä

ryhmien seulontakäytäntöjä voitaisiin muoka-

Suomessa seulontaohjelman jälkeinen testa-

veydenhuollon valmiutta vähentää nuorten

niistä.

us on hoidettu yksinomaan ohjelman ulkopuolisten palveluiden avulla. Suurin osa testeistä

kohdistuu matalan riskin naisiin, joilla on jo pal-

ta. Tämä tosin vaatii huolellista arviointia ja ter-

naisten testausta. Maksuton HPV-rokottaminen voitaisiin ulottaa mahdollisesti myös nykyistä rokoteikää vanhempaankin naisväestöön.

Lopuksi: HPV-testin haasteena on etenevien infektioiden ja esiasteiden erottaminen ohimenevistä. Lähetekriteereitä tulisi tarkentaa, jotta vältytään ylidiagnostiikalta. Tarvitaan myös ohjaus- ja koordinointijärjestelmä takaamaan yhtenäinen ja laadukas seulontaohjelma.

Lähteet: 1. Lönnberg S, Anttila A, Kotaniemi-Talonen L, et al. Low proportion of false-negative smears in the Finnish program for cervical cancer screening.

Cancer Epidemiol Biomarkers Prev. 2010;19: 381-387. 2. Lönnberg S, Anttila A, Luostarinen T, et al. Age-specific effectiveness of the Finnish cervical cancer screening programme. Cancer Epidemiol Biomarkers Prev. 2012;21: 1354-1361. 3. Joukkotarkastusrekisteri, Suomen Syöpärekisteri. Kohdunkaulasyövän seulontaohjelma, vuosikatsaus 2021. https://syoparekisteri.fi/seulonta/kohdunkaulansyovanseulonta/ 4. Anttila A, Arbyn A, De Vuyst H, et al., editors. European guidelines for quality assurance in cervical cancer screening. Second edition, Supplements. Luxembourg: Office for Official Publications of the European Union; 2015. 5. Hortlund M, van Mol T, Van de Pol F, et al. Human papillomavirus load and genotype analysis improves the prediction of invasive cervical cancer. International Journal of Cancer. 2021;149: 684-691. 6. Pankakoski M, Heinävaara S, Anttila A, et al. Differences in cervical test coverage by age, socioeconomic status, ethnic origin and municipality type - A nationwide register-based study.

Prev Med. 2020;139: 106219. 7. Keltto N, Leivonen A, Pankakoski M, et al. Cervical testing beyond the screening target age – A register-based cohort study from Finland. Gynecol Oncol. 2021;162: 315-321. 8. Lei J, Ploner A, Elfström KM, et al. HPV vaccination and the risk of invasive cervical cancer.

New England Journal of Medicine. 2020;383: 1340-1348. 9. Makkonen P, Heinävaara S, Sarkeala T, et al. Impact of organized and opportunistic Pap testing on the risk of cervical cancer in young women – a case-control study from Finland. Gynecol Oncol. 2017;147: 601-606.

SIDONNAISUUDET: Ei ole.

24

BestPractice Nordic / FI / Onkologia / NR. 9 / 2021

Syöpähoidot kehittyvät kliinisten lääketutkimusten avulla

– resursointi sairaaloissa ei ole riittävää Kliinisten lääketutkimusten avulla varmistetaan lääketieteellisten hoitojen kehittyminen ja uusien hoitojen varhainen käyttöönotto maassamme. Lääketutkimusten määrän lisääminen ja jatkuvuuden turvaaminen edellyttävät lisää resursseja sairaaloissa tehtävään tutkimukseen.

Juha Klefström

toimii Suomen Syö-

päinstituutin ja HUS:n

FICAN:n tutkijaprofes-

sorina sekä tutkimusjohtajana Helsingin yliopiston lääketie-

teellisessä tiedekunnassa.

Helsingin yliopiston koordinoima Cancer IO

kana 30 kumppania: yliopistoja, yliopistosai-

selvittänyt sairaaloiden valmiuksia toteuttaa

sekä start-up-yrityksiä. Hanke tekee tiivistä yh-

-hanke on syksyllä julkaistussa raportissaan kliinisiä syöpälääketutkimuksia.

Raportissa kuvataan sairaaloiden tutkimu-

raaloita, potilasjärjestöjä, lääkealan yrityksiä teistyötä alueellisten syöpäkeskusten kanssa.

tintää liittyen kliinisiin lääketutkimuksiin. Se pe-

Lääketutkimukset laskussa Kyseinen raportti heijastelee tilannetta yliopis-

ten (FICAN) ja seitsemän keskussairaalan syö-

kliinisistä lääketutkimuksista maassamme. Ra-

sinfrastruktuuria, tutkimusstrategioita ja viesrustuu viiden yliopistosairaalan syöpäkeskus-

vänhoidon asiantuntijoiden haastatteluihin.

Raportin ovat toteuttaneet Cancer IO ja Nordic Healthcare Group.

Cancer IO on Helsingin yliopiston koordinoi-

tosairaaloissa, joissa toteutetaan suurin osa portin mukaan uusien lääketutkimusten määrä

on viime vuosina ollut kuitenkin huolestuttavassa laskussa.

Haluammekin raportin avulla herättää kes-

ma immuunihoitoihin (IO) keskittyvä kansalli-

kustelua kliinisen tutkimuksen toteuttamismah-

Finlandin rahoittamassa Cancer IO:ssa on mu-

niiden tukemiseksi.

nen tutkimus- ja innovaatiohanke. Business

dollisuuksista Suomessa ja esitellä ratkaisuja Haastattelujen perusteella sairaaloissa on

hyvät valmiudet ja kiinnostusta toteuttaa kliini-

Resurssit ovat niukat ja aikaa ei anneta riittävästi tutkimuksen tekemiseen.

BestPractice Nordic / FI / Onkologia / NR. 9 / 2021

siä lääketutkimuksia, mutta resurssien puute

estää tutkimusten määrän kasvattamisen.

Avainasemassa tutkimusten edellytysten parantamiseksi ovat sairaalan hallinto ja budjetoinnista vastaavat tahot.

25

Hallinto ja tukipalvelut kuntoon Tutkimuksen toteuttaminen sisältää varsinai-

Sitoudu: Yliopistosairaaloiden hallitusten ja

työtä sekä vuorovaikutusta viranomaisten ja

opistosairaaloiden toimintaa, nykyaikaista

sen tutkimustyön lisäksi paljon hallinnollista yrityskumppanien kanssa. Tämän vuoksi on

tärkeää, että tutkimuksen tukipalvelut on sairaalassa hyvin järjestetty. Haastattelujen pe-

rusteella tukipalveluita on, mutta niiden määrä vaihtelee sairaaloittain, eikä tukea ole aina riittävästi saatavilla.

Haastatteluissa tuli toistuvasti esille, että re-

surssit ovat niukat ja aikaa ei anneta riittävästi tutkimuksen tekemiseen. Siksi tutkijalääkärei-

den motivointi tutkimuksen pariin on tällä hetkellä haastavaa.

Tutkimuksen tekemisestä kiinnostuneet lää-

kärit joutuvat usein tekemään tutkimustyötä potilastyön ohella iltaisin, viikonloppuisin ja lomilla. Tutkimusrahoitusta on mahdollista saa-

da, mutta lääkäripulan vuoksi tutkimusvapaan järjestäminen voi olla hankalaa.

Suunnitelmallisuus ja yhteistyö tukevat pitkäjänteistä ja vaikuttavaa tutkimusta Raporttinsa pohjalta Cancer IO -hanke on

poliittisten päättäjien tulee tunnustaa kliinisten tutkimusten asema tärkeänä osana ylisyövänhoitoa ja tutkimus- ja innovaatioe-

kosysteemejä. Tutkimuksen edellytykset tulee turvata sote-uudistuksessa.

Suunnittele: Luo tavoitteelliset tutkimusstrategiat ja viestintäkanavat kliinisten tutkimusten lisäämiseksi sekä sairaalatasolla että kansallisesti.

Motivoi: Motivoi ja luo mahdollisuuksia tutkijalääkäreille toteuttaa kliinisiä tutkimuksia siihen varatulla työajalla, toimenkuvalla ja täydellä palkalla.

Tue: Varmista riittävät tukipalvelut ja resurssit kliinisten tutkimusten toteuttamiseksi.

Tee yhteistyötä: Vahvista kansallista, sai-

raaloiden välistä yhteistyötä kliinisten tutkimusten määrän lisäämiseksi.

koonnut seuraavat suositukset kliinisten lääketutkimusten määrän lisäämiseksi Suomessa.

Lopuksi: Raportin tulokset herättävät huolta maamme kliinisten lääketutkimusten tulevaisuudesta ja toteuttamismahdollisuuksista. Sairaaloissa olisi hyvät valmiudet ja kiinnostusta toteuttaa kliinisiä lääketutkimuksia, mutta resurssien puute estää tutkimusten määrän kasvattamisen. Avainasemassa tutkimusten edellytysten parantamiseksi ovat sairaalan hallinto ja budjetoinnista päättävät tahot. Tutkimusrahoitusta tarvitaan oleellisesti lisää.

Tutustu raporttiin: https://cancerio.org/cancer-io-raportti-syopalaaketutkimus/ SIDONNAISUUDET: Asiantuntijatehtävät (AbbVie, AstraZeneca, MSD, Orion Pharma, Pfizer,

Roche, UPM Biochemicals); Luennot (AbbVie, DRA Consulting, GSK, Orion Pharma, Pfizer, Roche); Tutkimusrahoitus (AbbVie, Orion Pharma, Roche/Genentech).

26

BestPractice Nordic / FI / Onkologia / NR. 9 / 2021

Stromal marker predicting radiotherapy benefit in DCIS Predictive biomarkers are urgently needed to support the individualization of radiotherapy for DCIS. Most efforts have focused on tumor cell features rather than the associated stroma. Our recent study by Strell et al. published in Clinical Cancer Research1 suggests that high expression of the stroma cell marker platelet-derived growth factor receptor beta (PDGFRb) can identify DCIS patients, who do not benefit from adjuvant radiotherapy.

Carina Strell, PhD, is Associate Professor in Experimental Pathology

of overtreatment for some, and potentially

sala University in Sweden. Her field of work includes tumor stroma

need to find predictive markers that can be

in the Department of Immunology, Genetics and Pathology at Upp-

interactions driving the evolution and development of radiotherapy resistance in early breast cancer. Arne Östman, PhD, is Professor

of Molecular Oncology in the Department of Oncology and Pathology at Karolinska Institutet, Stockholm, Sweden. His field of work is translational studies on the tumor microenvironment with special emphasis on cancer-associated fibroblasts.

Ductal carcinoma in situ (DCIS), a precursor of invasive breast cancer, represents about 25%

of all breast cancers detected by screening in Europe. Although the prognosis is generally

many, women. Consequently, there is an urgent used to avoid unnecessary or ineffective radiotherapy for DCIS patients.

Most previous studies have focused mainly

on markers in the tumor cells themselves, but

recent findings show that cells of the tumor

microenvironment can also affect both the aggressiveness and therapeutic effects in DCIS

cases. In particular cancer-associated fibrob-

lasts have been demonstrated to influence the

efficacy of radiotherapy in different cell and mouse models.3–6

within ten years of diagnosis.2 The standard tre-

PDGFRb as predictive biomarker In our study, we retrospectively analyzed a lar-

breast-conserving surgery followed by adju-

radiotherapy trial in order to investigate whet-

good, 10-20% of patients suffer a recurrence

atment for DCIS patients today comprises vant whole-breast radiotherapy.

However, DCIS is a heterogeneous disease

with unclear natural history, and it is recognized that the benefits of radiotherapy are highly in-

dividual. Owing to this uncertainty, the present treatment recommendations involve a high risk

BestPractice Nordic / FI / Onkologia / NR. 9 / 2021

ge tissue collection from a Swedish randomized her the stroma cell marker PDGFRb has any

prognostic relevance or could predict the response to adjuvant radiotherapy in DCIS.

The study included 590 patients with primary

DCIS who had undergone breast conserving

surgery. The median follow-up time was 17.4

27

years. Immunohistochemical staining of PDGFRb expression was assessed by two independent raters scoring ten high-power fields within

order to guide treatment decisions such as the OncotypeDx DCIS score (Exact Sciences).

From a tumor biology point of view, it is still

the DCIS-associated stroma.

unclear whether in this situation PDGFRb acts

GFRb expression, analyses were restricted to the

radiosensitivity of DCIS cells, or whether it is a

To test the prognostic impact of stromal PD-

patient group not receiving radiotherapy. No

significant differences in ipsilateral recurrence rates, our primary endpoint, were noted bet-

ween patients with low (below median score)

as marker of a fibroblast subset modulating the key active signaling player in this process. The-

refore, future efforts should also address the biological mechanisms behind our finding.

PDGFRb is a key regulator of fibroblasts and

and high (above median score) levels of PDG-

pericytes and its role has been well docu-

tance metastasis, breast cancer specific death

as tumor biology studies. Our previous work on

FRb. Likewise, no differences were noted for disor overall survival, as secondary endpoints.

Notably, our data next showed that low levels

of PDGFRb were associated with a prominent radiotherapeutic efficacy regarding ipsilateral recurrence for women with DCIS at 10 years af-

mented in the context of developmental as well DCIS has also indicated that high PDGFRb ex-

pression in fibroblasts is associated with a high production of TGF-beta ligands,7 a key modulator of radiosensitivity in tumor cells.6

Nevertheless, further experimental studies

ter surgery (absolute risk reduction of 21%;

using in vivo models specifically for the adju-

diotherapy was noted for women with high PD-

to decipher the role of stromal PDGFRb-signa-

p<0.001), while no significant benefit from ra-

GFRb levels. The statistical interaction between PDGFRb and radiotherapy benefit was signifi-

cant after adjustment for confounding factors including age, lesion size, nuclear grade, KI67,

endocrine treatment and screen/clinical detection (pinteraction=0.008). No significant interac-

tions were noted for the secondary endpoints.

Future tasks and directions towards clinical implementation Our findings suggest that stromal PDGFRb is

vant radiotherapy setting are needed in order ling in the radiosensitivity of DCIS. Specific PD-

GFRb targeting drugs such as PDGFRb affibodies (Affibody AB) have recently been develo-

ped, and these would represent ideal candidates for inclusion in upcoming experimental studies.

Ultimately, we believe that findings from such

studies could eventually pave the way for novel radiosensitizing combination therapies with a PDGFRb targeting component.

a prognostic marker. However, validation in

Conclusion Our study identifies PDGFRb as a possible ra-

for planned future studies, which will be perfor-

on studies and experimental approaches to

a radiotherapy predictive marker rather than

independent DCIS cohorts is an important task

med in collaboration with a US-based breast cancer diagnostic company. Validation studies

should also include comparisons with other

DCIS risk assessment approaches, which predict the recurrence risk for individual patients in

diotherapy predictive marker in DCIS. Validatidecipher the underlying biology are our future priorities. Together, those efforts offer the potential to develop PDGFRb towards a novel, cli-

nically-relevant biomarker and to identify new combinatorial treatment strategies.

References: 1.Strell C, Folkvaljon D, Holmberg E, et al. High PDGFRb Expression Predicts Resistance to Radiotherapy in DCIS within the SweDCIS Randomized Trial.

Clin Cancer Res. 2021 Jun 15;27(12): 3469-3477. DOI:10.1158/1078-0432.CCR-20-4300. 2 Wärnberg F, Garmo H, Emdin S, et al. Effect of radiotherapy after breast-conserving surgery for ductal carcinoma in situ: 20 years follow-up in the randomized SweDCIS. Trial. J Clin Oncol. 2014 Nov 10;32(32): 3613-3168. DOI:10.1200/JCO.2014.56.2595. 3 Sizemore GM, Balakrishnan S, Thies KA, et al. Stromal PTEN determines mammary epithelial response to radiotherapy. Nature Communications. 2018 Jul 17;9(1): 2783. DOI:10.1038/s41467-018-05266-6. 4 Mantoni TS, Lunardi S, Al-Assar O, Masamune A, Brunner TB. Pancreatic stellate cells radioprotect pancreatic cancer cells through β1-integrin signaling. Cancer Res. 2011 May 15;71(10): 3453-3458.

DOI:10.1158/0008-5472.CAN-10-1633. 5 Park CC, Zhang HJ, Yao ES, Park CJ, Bissell MJ. Beta1 integrin inhibition dramatically enhances radiotherapy efficacy in human breast cancer xenografts. Cancer Res. 2008 Jun 1;68(11): 4398-4405. DOI:10.1158/0008-5472.CAN-07-6390. 6 Krisnawan VE, Stanley JA, Schwarz JK, DeNardo DG. Tumor Microenvironment as a Regulator of Radiation Therapy: New Insights into Stromal-Mediated Radioresistance. Cancers. 2020 Oct 11;12(10): 2916. DOI:10.3390/cancers12102916. 7 Strell C, Paulsson J, Jin S-B, et al. Impact of Epithelial-Stromal Interactions on Peritumoral Fibroblasts in Ductal Carcinoma in Situ. J Natl Cancer Inst. 2019 Sep 1;111(9): 983-995. DOI:10.1093/jnci/djy234.

28

BestPractice Nordic / FI / Onkologia / NR. 9 / 2021

Hematologia

Uusia tutkimuksia Matala hemoglobiini onkin terveysetu

Tuore tutkimus osoittaa, että yksilölliset erot hemoglobiinitasoissa ovat vahvasti yhteydessä

metaboliseen terveyteen aikuisiässä. Hemoglobiinin yhteys näkyi painoindeksissä, sokeri-

aineenvaihdunnassa, veren rasva-arvoissa ja verenpaineessa siten, että henkilöt, joiden

hemoglobiinitasot olivat matalammat, olivat metabolisesti terveempiä.

»Havaitsimme selkeän yhteyden hemoglobii-

nitasojen ja keskeisten sydän- ja verisuonitautien riskitekijöiden välillä. Osoitimme lisäksi, että

tämä yhteys korostui tutkittavien ikääntyessä»,

kertovat päätutkijoina toimineet professori Juha Auvinen, tohtorikoulutettava Joona Tapio ja tutkijatohtori Ville Karhunen.

Tutkimuksessa havaittu matalamman he-

moglobiinin mahdollinen terveyttä suojaava vaikutus liittyy elimistön lievään hapenpuuttee-

seen, ja sen seurauksena aktivoituvaan hapenpuutevasteeseen eli HIF-vasteeseen. Löydös

vahvistaa käsitystä vasteen keskeisestä roolista elimistön energia-aineenvaihdunnan säätelyssä.

Alkuperäisjulkaisu: Auvinen J, Tapio J, Karhunen V, et al. Systematic evaluation of the association between hemoglobin levels and metabolic profile implicates beneficial effects of hypoxia. Science Advances. 14 Jul 2021;7(29). DOI:10.1126/sciadv.abi4822.

29

Neljäkymmentä vuotta

aikuisten allogeenisia kantasolujensiirtoja Meilahden sairaalassa

Ensimmäinen suomalainen akuuttia leukemiaa sairastava aikuispotilas sai luuydinsiirteen HLA-identtiseltä veljeltään Meilahden sairaalassa 40 vuotta sitten, heinäkuussa 1981. Kuluneena keväänä Meilahden aikuishematologian siirtoyksikössä jo kahdestuhannes potilas sai terveeltä luovuttajalta kantasolusiirteen. Tässä artikkelissa perehdytään allogeenisen kantasolujensiirtohoidon kehitykseen ja nykypäivään.

LT, dosentti Riitta

Terveen luovuttajan hematopoieettisten kan-

Ensimmäinen vapaaehtoiselta rekisteriluovut-

osastonylilääkärinä

siirto on ainoa potentiaalisesti parantava hoito

dessa aikuispotilaalle vuonna 1991. Sittemmin

Niittyvuopio toimii

tasolujen siirto eli allogeeninen kantasolujen-

(vs.) HYKS Syöpäkes-

useissa pahanlaatuisissa verisairauksissa ja

kuksen hematologian

klinikan kantasolujensiirtoyksikössä.

vaikeissa immuunivajavuustiloissa.

Maailman ensimmäinen onnistunut allogee-

tajalta kerätty kantasolusiirre infusoitiin Meilahrekisteriluovuttajalta kerätty veren kantasolujensiirre on ollut yleisin siirretyppi.

2000-luvulla opittiin keräämään hematopoi-

ninen luuydinsiirto raportoitiin vuonna 1968.1

eettisia kantasoluja istukkaverestä, mutta is-

rastava aikuispotilas sai luuydinsiirteen HLA-

teiden vuoksi tämän siirretyypin käyttö erityi-

Suomen ensimmäinen akuuttia leukemiaa saiidenttiseltä veljeltään HYKS:n Meilahden sairaa-

lassa 40 vuotta sitten, heinäkuussa 1981. Toinen

rajapyykki ylittyi kuluvan vuoden aikana, kun toukokuussa 2021 kahdestuhannes potilas sai

terveeltä luovuttajalta kerätyn kantasolusiirteen.

Siirtomenetelmät kehittyivät Ensimmäisinä vuosina kantasolujensiirre kerät-

tiin kudostyypiltään HLA-identtisen sisaruksen

tukkaveren kantasolusiirtoihin liittyvien haas-

sesti aikuispotilailla on merkittävästi vähenty-

nyt. Viime vuosien suuri edistysaskel on ns. haplosiirtojen kehitys. Haploidenttinen luovut-

taja jakaa potilaan kanssa yhteisen haplotyy-

pin. Käytännössä haploidenttinen luovuttaja on potilaan äiti, isä, lapsi tai sisarus. Täten yhä

useammalle potilaalle on nykyään löydettävissä sopiva luovuttaja.

opittiin mobilisoimaan verenkiertoon ja kerää-

Siirtojen indikaatiot laajentuivat Ensimmäisinä vuosikymmeninä allogeenisen

Kudostyypitysten kehityttyä perustettiin va-

sa akuutit leukemiat (AML, akuutti myelooinen

luuytimestä. 1990-luvun alussa kantasoluja mään kantasolusiirre verestä.

paaehtoisten luovuttajien kantasolurekistereitä.

kantasolujensiirron indikaatiot olivat pääasiasleukemia sekä ALL, akuutti lymfaattinen leukemia) ja krooninen myelooinen leukemia (KML).

Sittemmin siirtoindikaatiot ovat laajentuneet.

Allogeeniseen kantasolujensiirtoon edetään vain kaikkein huonoennusteisimmissa taudeissa.

30

Yleisimmät indikaatiot ovat myelooiset veritau-

dit eli AML ja myelodysplastiset syndroomat

(MDS). Meilahdessa hoidettujen aikuispotilaiden siirtoindikaatiot vuonna 2020 ilmenevät kuvasta 1.

BestPractice Nordic / FI / Hematologia / NR. 9 / 2021

Kuva 1. Allogeenisen kantasolujensiirron indikaatiot vuonna 2020 (N = 73).

ALL = akuutti lymfaattinen leukemia

MDS = myelodysplastinen syndrooma

MF = myelofibroosi

MM = multippeli myelooma KML = krooninen myelooinen leukemia HL = Hodgkinin lymfooma NHL = non-Hodgkinin lymfooma

HLH = hemangiolymfohistiosytoosi

KLL = krooninen lymfaattinen leukemia

AA = aplastinen anemia

AML = akuutti

myelooinen leukemia

Ennen terveeltä luovuttajalta kerätyn kantasolusiirteen infusointia potilas saa esihoidon,

joka pyrkii eradikoimaan mahdollisesti jäljellä

potilaskohtaisesti erittäin huolellisen harkinnan jälkeen.

sen ja estää siirrettyjen T-solujen aktivaatiota.

Edelleen raskas hoitomuoto Allogeeninen kantasolujensiirto on esihoitojen

pressiivisia lääkkeitä ja joskus sädehoitoa.

raskas hoito. Esihoidon ja immunosuppressii-

olevan veritaudin, varmistaa siirteen tarttumi-

Esihoito sisältää sytostaatteja, immunosupEsihoidon intensiteeteissä on huomattavaa

vaihtelua. Nuoret leukemiapotilaat saavat usein edelleen tavanomaisen myeloablatiivisen esihoidon, joka sisältää joko busulfaania ja syklofosfamidia tai syklofosfamidia yhdistetty-

keventymisestä huolimatta potilaalle edelleen visten lääkkeiden vuoksi potilaan oma puolus-

tuskyky lamaantuu useiksi kuukausiksi, jolloin potilas on herkkä sairastumaan opportunistiinfektioihin.

Toistuvat virusinfektiot lisäävät morbiditeet-

nä koko kehon sädehoitoon. Kevennettyjen esi-

tia, ja syvät sieni-infektiot voivat olla henkeä

iäkkäämpien ja muutoin sairaampien potilai-

aiheuttavat kudostuhoa, jolloin potilaan anti-

hoitojen kehittyminen on mahdollistanut myös den allogeeniset kantasolujensiirrot.

Kevennetty esihoito sisältää usein fludarabii-

nia yhdistettynä joko treosulfaaniin tai busulfaaniin. Hoito on hyvin immunosuppressiivinen.

Pysyvän paranemisen saavuttamisessa kes-

uhkaavia. Sekä esihoito että potilaan veritauti

geeneja esittelevät solut aktivoituvat ja kantasolusiirteen T-lymfosyytit käynnistävät soluvä-

litteisen alloimmuunireaktion eli akuutin käänteishyljinnän.2

Merkittävä akuutti käänteishyljintä ilmenee

keisiä ovat kantasolusiirteen immunologiset

noin 40 %:lla potilaista ja se kohdistuu ihoon,

niinkään esihoidon intensiteetti.

ilmenee useimmiten ensimmäisten 4 kuukau-

tiaita. Allogeeninen kantasolujensiirto on mah-

metyyliprednisoloni (2 mg/kg/vrk), jolle saa

vaikutukset, siirre vs. veritauti/lymfooma, eikä

Lähes 40 % potilaista on nykyään yli 60-vuo-

dollinen hoitomuoto 70. ikävuoteen saakka

muutoin perusterveelle potilaalle, jonka yleiskunto on hyvä ja jonka veritauti reagoi riittävän

hyvin edeltäviin tavanomaisiin hoitoihin. Ikäryhmässä 70–75 vuotta päätös allogeeniseen

kantasolujensiirtoon etenemisestä tehdään

BestPractice Nordic / FI / Hematologia / NR. 9 / 2021

suoleen tai maksaan.3 Akuutti käänteishyljintä

den aikana. Ensilinjan hoito on suuriannoksinen

vasteen noin 50–70 % potilaista. Steroidille vas-

taamattomien tai steroidista riippuvaisten potilaiden ennuste on huono.

Toisen linjan hoitojen tulokset ovat hyvin

vaihtelevia. Viime vuosina lupaavimmat toisen linjan hoitotulokset on julkaistu JAK 1/2 -inhibiit-

31

torista ruksolitinibista4 ja koneellisesta ekstra-

korporeaalisesta fotofereesistä (ECP).5

Krooninen käänteishyljintä ilmenee noin 30–

50 %:lla potilaista kuukausien kuluessa allo-

geenisen kantasolujensiirron jälkeen. Valtaosalla potilaista krooninen käänteishyljintä on

lieväoireinen, mutta se voi pahimmillaan aiheuttaa elämänlaatua huonontavan monielinsairauden.6

Suuriannoksinen, pitkään jatkuva steroidihoi-

to yhdistettynä muihin immunosuppressiivisiin lääkkeisiin johtaa puolustuskyvyn alenemiseen,

ja siten riski potentiaalisesti henkeä uhkaaviin

syviin sieni-infektioihin kasvaa. Näistä siirto-

komplikaatioista huolimatta potilaiden suurin uhka allogeenisen kantasolujensiirron jälkeen on pahanlaatuisen veritaudin uusiminen.

Meilahden yksikkö Euroopan huippua Allogeenisen kantasolujensiirtotoiminnan edellytyksiä ovat vuosien kokemuksen omaavat, sitoutuneet ja pitkälle koulutetut erikoislääkärit ja

Kevennettyjen esihoitojen kehittyminen on mahdollistanut myös iäkkäämpien ja muutoin sairaampien potilaiden allogeeniset kantasolujensiirrot. tasolujensiirron saaneiden potilaiden elossa oloa vuoden kohdalla kantasolujensiirrosta.

Minkä tahansa diagnoosin vuoksi allogeeni-

sen kantasolujensiirron vuosina 2015–2019 saa-

neista potilaistamme 85 % oli elossa vuoden kohdalla siirrosta. Vuosien kuluessa potilaiden

keski-ikä on noussut, ja muiden hoitojen kehit-

tymisen myötä allogeeniseen kantasolujensiirtoon edetään vain kaikkein huonoennusteisimmissa taudeissa.

Siksi on varsin ilahduttavaa, että haastavam-

sairaanhoitajat. Eurooppalaisen kantasolujen-

masta lähtötilanteesta huolimatta Meilahden

Marrow Transplantation, EBMT) hiljattain julkai-

sikkö sijoittuu hoitotulostemme perusteella

siirtoyhteisön (European Society for Blood and

semassa benchmarking-analyysissä tarkasteltiin siirtokeskuskohtaisesti allogeenisen kan-

aikuishematologian linjan kantasolujensiirtoykparhaimpien eurooppalaisten kantasolusiirtokeskusten joukkoon.

Lopuksi: Neljänkymmenen vuoden aikana allogeenisten kantasolujensiirtojen indikaatiot ovat laajentuneet, esihoidot ovat keventyneet ja potilaat ovat iäkkäämpiä. Näistä haasteista huolimatta HYKS Syöpäkeskuksen hematologian linjan kantasolujensiirtoyksikön tulokset ovat eurooppalaista huippuluokkaa.

Lähteet: 1. Gatti RA, Meuwissen HJ, Allen HD, et al. Immunological reconstitution of sex-linked lymphopenic immunological deficiency. Lancet 1968; 2: 1366-1369. 2. Ferrara JLM, Levine JE, Reddy P, Holler E. Graft-versus-host disease. Lancet.

2009;373: 1550-1560. 3. Holtan SG, Pasquini M, Weisdorf DJ. Acute graft-versus-host disease. A graft-versus-host disease: a bench-to-bedside update. Blood. 2014;124: 363-373. 4. Zeiser R, von Bubnoff N, Butler J, et al. Ruxolitinib for glucocorticoid-refractory acute graft-versus-host disease. NEJM. 2020;382: 1800-1810. 5. Modemann F, Ayuk F, Wolschke C, et al. Ruxolitinib plus extracorporeal photopheresis (ECP) for steroid refractory acute graft-versushost disease of lower GI-tract after allogeneneic stem cell transplantation leads to increased regulatory T cell level. Bone Marrow Transplant. 2020;55: 2286-2293. 6. Wolff D, Fatobene G, Rocha V, et al. Steroid-refractory chronic graft-versus-host disease: treatment options and patient management. Bone Marrow Transplant 2021;56: 2079-2087.

SIDONNAISUUDET: Luento- tai asiantuntijapalkkio (MSD Finland, Incyte, Novartis).

Korvaukset koulutus- ja kongressikuluista (Sanofi, Medac, Novartis).

32

BestPractice Nordic / FI / Hematologia / NR. 9 / 2021

VEXAS syndrome:

a new adult-onset inflammatory, dermatological and hematological disease VEXAS is a recently-reported chronic progressive autoinflammatory disease associated with severe morbidity and high mortality. Recently, five Danish patients with VEXAS syndrome were identified by clinicians at Rigshospitalet.

Luit Penninga, MD, PhD, is specialist in Surgery at Surgical Clinic in Glostrup. Carsten Sauer Mikkelsen is specialist

in Dermato-venereology. He has a private practice in Dermato-venereology in Brønderslev, and works as Senior

Research Fellow in Research Lab., Department of Dermato-venereology at Aalborg University Hospital. Kristian

Bakke Arvesen, MD, is specialist in Dermato-venereology in Research lab. Department of Dermato-venereology at

Aalborg University Hospital. Peter Bjerring, MD, dr.med., is Professor at the Department of Dermato-venereology at Aalborg University Hospital and Mølholm Hospital.

VEXAS (Vacuoles, E1 enzyme, X-linked, Autoin-

Rigshospitalet, Copenhagen.4 The five Danish

flammatory, Somatic) syndrome was reported

patients were identified among a group of 1000

Journal of Medicine by Beck and colleagues.

inflammatory symptom.4

for the first time a year ago in the New England

1

The syndrome is an adult-onset severe inflam-

patients with unexplained hematological and

the UBA1-gene on the X-chromosome.1

Genotype-derived rather than phenotype-derived The diagnosis of VEXAS is genotype-derived

very rare, though since the publication of the

that all diagnosed patients have in common a

matory, dermatological, and hematological disorder caused by a somatic mutation in

Initially, it was assumed that the disease was

first 25 cases in the New England Journal of

Medicine, the disease has been diagnosed in different patient cohorts. Patients with specific

inflammatory, hematological, dermatological, and/or rheumatological symptoms and clinical features underwent genetic testing and were diagnosed with this new syndrome.

1-3

A variety of individual case reports have been

rather than phenotype-derived. This means

somatic mutation in the UBA1 gene on the X-chromosome. Furthermore, all these dia-

gnosed patients have clinical features of in-

flammatory, dermatological and/or hematological disease, but the specific symptoms – in-

flammatory, dermatological and hematological – may differ between patients.

Since the first publication of the disease in

published, including case series from The Neth-

the NEJM, new publications report VEXAS pa-

total number of diagnosed patients is still very

to report the somatic mutation of the UBA1

erlands, Italy and the U.S.1-3 Nevertheless, the

limited. Recently also, five Danish patients with

VEXAS syndrome were identified by clinicians at

BestPractice Nordic / FI / Hematologia / NR. 9 / 2021

tients with different phenotypes, but continue gene on the X-chromosome occurring in common.5

33

Figure 1 Livedo reticularis is a feature

3) Bone marrow biopsy; bone marrow

of VESAS syndrome

samples in patients with VEXAS syndrome are hypercellular with vacuolisation of erythroid

and myeloid precursors. This finding is characteristic, but not specific for VEXAS syndrome.

4) DNA sequencing; firm diagnosis in patients

with VEXAS syndrome can be established by whole gene exome or targeted sanger sequen-

cing analysis identifying the UBA1-gene mutation in myeloid cells, in biopsies of the skin, in

peripheral blood, or in samples of the bone marrow.

As previously mentioned, VEXAS syndrome is

clinically heterogeneous, but is characterized

by autoinflammatory, treatment-resistant manifestations most commonly causing hem-

atological, dermatological and/or rheumatological symptoms.

males, though a case of VEXAS syndrome in a

Hematological and dermatological disorders Patients with VEXAS syndrome can present with

X-chromosome.6 The disease occurs most of-

cytic anaemia (mean corpuscular volume >

VEXAS syndrome almost exclusively affects woman has been published who had a single

ten in adults. The reported age range is between 45–80 years, with a median age of symptom onset between 50s to mid-60s.

1-3

VEXAS syndrome is due to an acquired mo-

the following hematological disorders: Macro-

100fl), with normal folate and vitamin B12 levels; thrombocytopenia (platelet count < 200/microlitre), and multiple myeloma, myelodysplastic syndrome, monoclonal gammopathy of

saic or postzygotic mutation. The mutation af-

undetermined significance (MGUS).

in UBA1.1 The UBA1 gene encodes the major E1

cutaneous features, hence knowledge of the

a small regulatory protein that attaches to sub-

taneous features include neutrophilic

fects the methionine-41 codon (p.Met41) enzyme involved in the activation of ubiquitin, strate proteins (ubiquitylation). The p.Met41

mutation results in decreased ubiquitylation, particularly in hematopoeitic stem cells with subsequent activation of the innate immune system.1

Medical diagnosis To diagnose the VEXAS syndrome and exclude other inflammatory, hematological and der-

matological conditions, the following investigations should be performed:

1) Blood tests; patients with VEXAS syndrome

are characterized by raised inflammatory markers, thrombocytopenia, lymphopenia, and macrocytic anaemia.

VEXAS syndrome may present with different

syndrome is important for dermatologists. Cudermatoses which resemble acute febrile neutrophilic dermatosis; tender, red-violaceous,

firm, pigmented or purpuric papules, nodules,

and plaques which can be umbilicated7; poly-

chondritis involving the ear and/or nose, though sparing the airways and ribs, especially, relapsing polychondritis may occur in patients

with VEXAS syndrome8; vasculitis which re-

sembles Livedo rasemosa, polyarteris nodosa or giant cell arteritis.

In addition to these hematological and der-

matological disorders, patients may suffer from fatigue and recurrent fevers, inflammatory arthritis, and neutrophilic alveolar infiltrates.

perivascular mature neutrophils with leucoyto-

VEXAS associated with severe morbidity and high mortality VEXAS syndrome is a very serious disease. The

lei, and lymphoid cells.

ciated with a high mortality. In reported case-

2) Skin biopsy of infiltrated skin lesions;

biopsies in patients with VEXAS syndromeshow

clasis, CD163+ myeloid cells with indented nuc-

34

syndrome causes severe morbidity and is asso-

BestPractice Nordic / FI / Hematologia / NR. 9 / 2021

series, mortality was 50% or higher. The morta-

inhibits various proinflammatory cytokines,

and in a series from the U.S., 56% of 16 patients

interleukin-6 (IL-6), and Interleukin-1. Tofacitinib

lity rate in a study from the Netherlands was 50%,

died from disease-related causes. It should be

noted that patients often have had symptoms for 4-5 years before the diagnosis was made.

1-3

Patients with VEXAS syndrome may suffer

including tumor necrosis factor alpha (TNF-α),

also has profound anti-inflammatory effects.

Also, successful treatment with IL-6 therapy (siltuximab) has been reported.10

Concomitant treatment with the mTOR inhib-

from severe complications including progress-

itor sirolimus and corticosteroids was success-

failure may include cardiac failure, respiratory

cell transplantation is a possible and effective

ive anemia and multiorgan failure. Multiorgan

failure, renal failure, and bowel dysfunction.

Also, cerebral problems and unconsciousness

may occur. VEXAS syndrome patients are also at risk for both arterial and venous thromboembolic events.

Treatment of VEXAS syndrome It is currently unclear how VEXAS syndrome is

ful in one patient.9 Theoretically, autolog stem treatment option, though autolog stem cell

transplantation in one VEXAS patient induced only a short-lived remission of 6 months before symptoms recurred.

Due to the variety in phenotypes of the VEXAS

syndrome and the difference in disease severity, it appears that there might not be a com-

mon treatment modality for the condition.10

best treated. Initial reports describe how the

Some patients respond well to low-dose ster-

flammatory treatment like anti-TNF-α , an-

bined treatment of different drugs with only

disease responds badly to biological anti-in-

ti-CD20; anti-IL1, anti-IL17 therapy, and CTLA4

agonists.1 In these reports, it was suggested

oids, while others need advanced and/or commoderate results.

ive treatment, with doses of at least 20 mg

Conclusion VEXAS is a recently reported chronic progress-

for corticosteroids. Treatment for multiple my-

a mutation in the UBA1-gene. The syndrome oc-

that high-dose corticosteroid is the only effect-

daily.1 Colchicine may reduce the requirement eloma, myelodysplastic syndrome, or MGUS

have been mostly unsuccessful, with a partial response at best.

Later publications have reported treatment

response with the use of JAK-1 inhibitors (ruxolitinib or tofacitinib) or a combination of JAK-1 inhibitors with corticosteroids.9 Ruxolitinib

ive autoinflammatory disease associated with curs in middle aged males who present with in-

flammatory, hematogical, and dermatological

features with different phenotypes. The syndrome causes severe morbidity and high mortality. High doses of corticosteroids is currently the preferred treatment, and other treatment options of the syndrome need to be elucidated.

References: 1. Beck DB, Ferrada MA, Sikora KA, et al. Somatic mutations in UBA1 and severe adult-onset autoinflammatory disease. N Engl J Med. 2020 Dec 31;383(27): 2628-2638. DOI:10.1056/NEJMoa2026834. 2. van der Made CI, Potjewijd J, Hoogstins A, et al. Adult-onset autoinflammation caused by somatic mutations in UBA1: A Dutch case series of patients with VEXAS. J Allergy Clin Immunol. 2021 May 25. DOI:10.1016/j.jaci.2021.05.014. 3. Muratore F, Marvisi C, Castrignanò P, et al. VEXAS syndrome: a case series from a single-center cohort of Italian patients with vasculitis.

Arthritis Rheumatol. 2021 Oct 5. DOI:10.1002/art.41992. 4. Sundhedspolitisk Tidsskrift. Rigshospitalet identificerer nyt syndrom, som kun rammer mænd. 2021. https://sundhedspolitisktidsskrift.dk/nyheder/5241-rigshospitalet-identificerer-nyt-syndrom-blandt-haematologiske-patienter.html 5. Oganesyan A, Jachiet V, Chasset F, et al. VEXAS syndrome: still expanding the clinical phenotype. Rheumatology (Oxford). 2021 Sep 1;60(9): e321-e323. DOI:10.1093/ rheumatology/keab225. 6. Barba T, Jamilloux Y, Durel CA, et al. VEXAS syndrome in a woman. Rheumatology (Oxford). 2021 Apr 30. DOI:10.1093/rheumatology/keab392. 7. Zakine E, Schell B, Battistella M, et al. UBA1 Variations in neutrophilic dermatosis skin lesions of patients with VEXAS syndrome. JAMA Dermatol. 2021 Sep 8. DOI:10.1001/jamadermatol.2021.3344. 8. Ferrada MA, Sikora KA, Luo Y, et al. Somatic mutations in UBA1 define a distinct subset of relapsing polychondritis patients with VEXAS. Arthritis Rheumatol. 2021 Oct;73(10): 1886-1895. DOI:10.1002/art.41743.

9. Sharma A, Naidu G, Deo P, Beck DB. VEXAS syndrome with systemic lupus erythematosus- expanding the spectrum of associated conditions. Arthritis Rheumatol. 2021 Aug 30. DOI:10.1002/art.41957. 10. Huang H, Zhang W, Cai W, Liu J, et al. VEXAS syndrome in myelodysplastic syndrome with autoimmune disorder. Exp Hematol Oncol.

2021 Mar 19;10(1): 23. DOI:10.1186/s40164-021-00217-2. 11 Bourbon E, Heiblig M, Gerfaud-Valentin M, et al. Therapeutic options in Vexas syndrome: Insights from a retrospective series. Blood. 2021 Jul 1;137(26): 3682-3684. DOI:10.1182/ blood.2020010177. 12. Staels F, Betrains A, Woei-A-Jin FJSH, et al. VEXAS syndrome: From mild symptoms to life-threatening macrophage activation syndrome. Front Immunol. 2021;12: 1424. DOI:10.3389/fimmu.2021.678927.

BestPractice Nordic / FI / Hematologia / NR. 9 / 2021

35

TAKE CONTROL IN 1L mRCC

N I VOLU MAB

CABOMETYX®

NIVOLUMAB

TKI

CPI

CABOMETYX® + NIVOLUMAB NOW APPROVED AND RECOMMENDED ACROSS ALL RISK GROUPS*1,3-5

Sep 2016 May 2018

2L monotherapy1

March 2021

Apr 2016 Jan 2019

1L monotherapy1

1L combination2

2L monotherapy2

(nivolumab + ipilimumab)

Recommended by international guidelines* 5-7

Recommended by international guidelines*3-5

(post VEGF-targeted therapy)

(intermediate- and poor-risk patients)

*Recommended by ESMO, EAU and NCCN guidelines. 3-5

Recommended by international guidelines*3-5

Recommended by international guidelines* 5,7

(intermediate- and poor-risk patients)

(post previous treatment)

Käyttöaiheet: CABOMETYX® on tarkoitettu monoterapiana edenneen munuaissyövän – ensilinjan hoitoon aikuispotilaille, joiden ennuste on kohtalainen tai huono – aikuispotilaille aiemman endoteelikasvutekijään (VEGF) kohdistetun hoidon jälkeen – yhdistelmänä nivolumabin kanssa edenneen munuaissyövän ensilinjan hoitoon aikuispotilaille (huomioi CABOMETYX® korvattavuus ensilinjan hoidossa).

CABOMETYX 20 mg, 40 mg ja 60 mg kalvopäällysteiset tabletit. Vaikuttava aine: Kabotsantinibi. Käyttöaiheet: Munuaissyöpä (RCC): monoterapiana edenneen munuaissyövän ensilinjan hoitoon aikuispotilaille, joiden ennuste on kohtalainen tai huono, sekä aikuispotilaille aiemman endoteelikasvutekijään (VEGF) kohdistetun hoidon jälkeen. Yhdistelmänä nivolumabin kanssa edenneen munuaissyövän ensilinjan hoitoon aikuispotilaille. Maksasyöpä (HCC): monoterapiana maksasyövän hoitoon aikuisille, jotka ovat aiemmin saaneet sorafenibihoitoa. Annostus ja antotapa: Hoito on aloitettava syövän hoitoon tarkoitettujen lääkevalmisteiden antamiseen perehtyneen lääkärin valvonnassa. Monoterapiana suositeltu annos on 60 mg kerran vuorokaudessa. Hoitoa on jatkettava, kunnes potilas ei enää kliinisesti hyödy hoidosta tai kunnes potilaalla ilmenee liiallista toksisuutta. Edenneen munuaissyövän ensilinjan hoidossa yhdistelmänä laskimoon annettavan nivolumabin kanssa kabotsantinibin suositeltu annos on 40 mg kerran vuorokaudessa. Lääkkeen epäiltyjen haittavaikutusten hoito saattaa edellyttää hoidon tilapäistä keskeyttämistä ja/tai annoksen pienentämistä, ks. valmisteyhteenveto. Iäkkäät: Erityistä annoksen muuttamista ei suositella ≥ 65-vuotiaille. Munuaisten vajaatoiminta: Käytettävä varoen potilaille, joilla on lievä tai kohtalainen munuaisten vajaatoiminta. Kabotsantinibin käyttö ei ole suositeltavaa, jos potilaalla on vaikea munuaisten vajaatoiminta. Maksan vajaatoiminta: Annosta ei tarvitse muuttaa potilaille, joilla on lievä maksan vajaatoiminta. Kohtalaista maksan vajaatoimintaa koskevia annostussuosituksia ei voida antaa, kokonaisturvallisuuden tarkkaa seurantaa suositellaan. Kabotsantinibin käyttö ei ole suositeltavaa, jos potilaalla on vaikea maksan vajaatoiminta. Sydämen vajaatoiminta: Erityisiä annostussuosituksia ei voida antaa. Pediatriset potilaat: Turvallisuutta ja tehoa alle 18 vuoden ikäisten lasten ja nuorten hoidossa ei ole vielä varmistettu. Antotapa: Tabletit niellään kokonaisina eikä niitä saa murskata. Potilaita on neuvottava olemaan syömättä vähintään 2 tuntia ennen CABOMETYXvalmisteen ottamista ja 1 tunti sen jälkeen. Vasta-aiheet: Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai valmisteen apuaineille. Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet: Koska useimmat haittavaikutukset ilmenevät hoidon alkuvaiheessa, lääkärin on seurattava potilaan tilaa huolellisesti kahdeksan ensimmäisen hoitoviikon aikana mahdollisten annosmuutosten tarpeen arvioimiseksi. Seuraavia haittavaikutuksia esiintyy yleensä hoidon alkuvaiheessa: hypokalsemia, hypokalemia, trombosytopenia, hypertensio, palmoplantaarinen erytrodysestesia (PPES) oireyhtymä, proteinuria ja ruoansulatuselimistön haittavaikutukset (vatsakipu, limakalvojen tulehdus, ummetus, ripuli, oksentelu). Ruoansulatuskanavan häiriöiden aiheuttaman kuivumisen, elektrolyyttihäiriöiden ja painon laskun välttämiseksi on välittömästi aloitettava lääkinnällinen hoito. Maksan ja kilpirauhasen toiminta on suositeltavaa tutkia ennen kabotsantinibihoidon aloittamista. Maksan toimintaa, verihiutaleiden määrää, elektrolyyttiarvoja ja kilpirauhasen toimintaa sekä verenpainetta on seurattava hoidon aikana. Maksasyöpää sairastavia potilaita on seurattava maksaenkefalopatian oireiden ja löydösten varalta. Kabotsantinibia käytettäessä on havaittu vakavia ruoansulatuskanavan perforaatioita ja fisteleitä, laskimoiden ja valtimoiden tromboembolisia tapahtumia, vaikeaa verenvuotoa, trombosytopeniaa ja verihiutaleiden määrän pienenemistä, haavakomplikaatioita, verenpaineen kohoamista, PRES-oireyhtymää, proteinuriaa, PPES-oireyhtymää, ja leuan osteonekroositapahtumia. Kabotsantinibin käyttö saattaa edistää aneurysmien ja/tai valtimon dissekaatioiden muodostumista. Potilaat, joilla on ollut tällaisia tapahtumia aiemmin tai joilla on niiden riski, on arvioitava huolellisesti ennen hoidon aloitusta ja heitä on seurattava hoidon aikana huolellisesti mahdollisten oireiden varalta. Kabotsantinibia on käytettävä varoen potilaille, joilla on aiemmin esiintynyt QT-ajan pidentymistä, jotka käyttävät rytmihäiriölääkkeitä tai joilla on merkityksellinen sydänsairaus, bradykardia tai elektrolyyttihäiriö. Suu pitää tarkastaa ennen kabotsantinibin aloittamista ja säännöllisesti kabotsantinibihoidon aikana. Yhteisvaikutukset: Varovaisuutta on noudatettava, jos potilas saa samanaikaisesti voimakkaita CYP3A4:n estäjiä. Lisäksi on vältettävä voimakkaiden CYP3A4:n induktorien pitkään jatkuvaa samanaikaista käyttöä. Samanaikaisessa käytössä varfariinin kanssa on seurattava INR-arvoja. Kabotsantinibi saattaa suurentaa samanaikaisesti annettujen P-gp:n substraattien pitoisuuksia plasmassa. Potilaita on varoitettava P-gp:n substraattien käytöstä kabotsantinibihoidon aikana. MRP2estäjien (esim. siklosporiinin, efavirentsin, emtrisitabiinin) käyttö saattaa suurentaa kabotsantinibin pitoisuuksia plasmassa. Hedelmällisyys, raskaus ja imetys: Kabotsantinibia ei pidä käyttää raskauden aikana, ellei raskaana olevan potilaan kliininen tilanne edellytä kabotsantinibihoitoa. Mies- ja naispotilaiden sekä heidän kumppaneidensa on käytettävä tehokasta ehkäisyä hoidon aikana ja vähintään neljä kuukautta hoidon päättymisen jälkeen. Lisäehkäisyn, kuten estemenetelmän, käyttöä suositellaan steroidiryhmän ehkäisyvalmisteita käytettäessä. Äidin on lopetettava imetys kabotsantinibihoidon ajaksi ja vähintään neljän kuukauden ajaksi hoidon päättymisen jälkeen. Kabotsantinibihoito saattaa vaarantaa miesten ja naisten hedelmällisyyden. Sekä miehiä että naisia on kehotettava hakeutumaan hedelmällisyysneuvontaan ja harkitsemaan mahdollisuuksia hedelmällisyyden säilyttämiseen ennen hoidon aloittamista. Vaikutus ajokykyyn ja koneidenkäyttökykyyn: Väsymystä ja heikkoutta saattaa esiintyä ja siksi suositellaan varovaisuutta ajettaessa tai koneita käytettäessä. Haittavaikutukset: Monoterapiana: Hyvin yleiset: Anemia, trombosytopenia, hypotyreoosi, ruokahalun heikkeneminen, hypomagnesemia, hypokalemia, hypoalbuminemia, makuhäiriö, päänsärky, huimaus, hypertensio, verenvuoto, äänen käheys, hengenahdistus, yskä, ripuli, pahoinvointi, oksentelu, suutulehdus, ummetus, vatsakipu, dyspepsia, ylävatsakipu, PPES-oireyhtymä, ihottuma, raajakipu, uupumus, limakalvojen tulehdus, voimattomuus, perifeerinen edeema, painon lasku, seerumin ALAT- ja ASATarvojen nousu. Yhdistelmänä nivolumabin kanssa: Hyvin yleiset: ylähengitysteiden infektio, hypotyreoosi, hypertyreoosi, heikentynyt ruokahalu, makuhäiriö, huimaus, päänsärky, hypertensio, äänen käheys, hengenahdistus, yskä, ripuli, oksentelu, pahoinvointi, ummetus, suutulehdus, vatsakipu, dyspepsia, PPES oireyhtymä, ihottuma, kutina, luuston ja lihasten kipu, nivelkipu, lihasspasmi, valkuaisvirtsaisuus, uupumus, kuume, turvotus, ALAT- ja ASAT-arvon nousu, hypofosfatemia, hypokalsemia, hypomagnesemia, hyponatremia, hyperglykemia, lymfopenia, veren AFOS-ja kreatiiniarvojen nousu, lipaasiarvojen nousu, amylaasiarvojen nousu, trombosytopenia, anemia, leukopenia, hyperkalemia, neutropenia, hyperkalsemia, hypoglykemia, hypokalemia, kokonaisbilirubiiniarvon nousu, hypermagnesemia, hypernatremia, painon lasku. Muut haittavaikutukset, ks. valmisteyhteenveto.

Pakkaukset ja hinnat (vmh + alv 5/2021): 20 mg 30 tabl. 5969,32 €, 40 mg 30 tabl. 5969,32 €,, 60 mg 30 tabl. 5969,32 €. Rajoitetusti peruskorvattava korvausnumerolla 3012 tai rajoitetusti erityiskorvattava korvausnumerolla 1502. Reseptilääke. Tutustu valmisteyhteenvetoon ennen lääkkeen määräämistä. Lisätietoja: Institut Produits Synthèse (IPSEN) AB, Kista Science Tower, Färögatan 33, SE – 164 51 Kista, Ruotsi, puh +46 (0)8 451 60 00, www.ipsen.com, info.se@ipsen.com ja Pharmaca Fennica. Perustuu 21.4.2021 päivättyyn valmisteyhteenvetoon.

NIVOLUMAB

CBZ-FI-000095 2021 06

1. CABOMETYX-valmisteyhteenveto. 2. Nivolumab-valmisteyhteenveto. 3. Bedke J, et al. Eur Urol 2020, doi: https://doi.org/10.1016/j.eururo.2020.12.005 [Article in press].

4. Curigliano G, et al, ESMO Guidelines Committee. Ann Oncol. 2020, doi: https://doi.org/10.1016/j.annonc.2020.11.016. 5. NCCN Evidence Blocks™ Version 2.2021 – February 2021.

6. Escudier B, et al. Ann Oncol. 2019; 30(5): 706–20. 7. Ljungberg B, et al. EAU Guidelines on RCC 2020. Available from: https://uroweb.org/guideline/renal-cell-carcinoma/. Accessed January 2021.