Camp 1/23

Camp

Tämä on Vaasan yliopiston viestintätieteilijöiden

ainejärjestölehti Camp. Kyseessä on sitoutumaton opiskelijalehti, jonka toimittamisesta vastaavat vapaaehtoiset viestinnän opiskelijat. Toimitus on avoin kaikille CoMedia ry:n jäsenille. Mikäli mielit mukaan tekemään terävää opiskelijamediaa tai sinulla on meille jotain muuta asiaa, ota rohkeasti yhteyttä!

Campin tehtäviin kuuluu toimia viestijöiden sekä muiden ylioppilaskuntalaisten informaatiolähteenä. Lisäksi toimimme CoMedian äänenkannattajana sekä tiedotuskanavana järjestön ja jäsenistön välillä. Tarjoamme myös mahdollisuuden viestinnän opiskelijoille saada kokemusta toimittajan työstä. Tavoitteenamme on tarkastella viestintäjärjestöämme sekä Vaasan yliopistoa monesta näkökulmasta. Camp ilmestyy viisi kertaa vuodessa.

Cumpi vai Campi

Päätoimittaja

Aino Rouhiainen

Taittajat

Julia Lehtinen

+ Milla Heininen, Emmi Liuski, Katri Pulkkinen ja Tinja Toukomaa

Etukannen kuva

Tinja Toukomaa

Tämän numeron toimitus

Elli Erkkilä, Milla Heininen, Mia Klinga, Jenna Laine, Julia Lehtinen, Emmi Liuski, Sigfrida Moilanen, Olivia Nummi, Katri Pulkkinen, Laura Repo, Aino Rouhiainen ja Tinja Toukomaa

Sisällys

Pääkirjoitus 4

Puheenjohtajan tervehdys 5

CoMedian hallitus esittäytyy 6-9

AJANKOHTAISTA

2023 trendit 24-25

Uudenvuodenlupaukset - inspiraation este vai innoittaja? 26

Uudenvuodenlupausten piilevät kuopat 32-34

OPINNOT & TYÖELÄMÄ

Suopaini-improa, intuitiota ja tekoälyä

- konseptisuunnittelun kirjavat kaavat 10-18

Somepaasto 20-21

Vaakakupissa kokemus ja arvostus - onko vihdoin aika nostaa viestinnän harjoittelijoiden työolot pöydälle? 28-31

ILMIÖ

Kokkikoulu: Marry me chickpeas 22-23

Kolumni 27

Sometutka 35

Pääkirjoitus

Inspiraation täyteinen vuosi 2023

Mitä inspiraatio minulle merkitsee? Olenko tällä hetkellä inspiroitunut mistään? Voisin todeta, että juuri nyt ammennan inspiraatiota monestakin eri asiasta. Odotan eniten tulevaa kevättä ja sitä, kuinka luonto alkaa taas kukoistaa, päivät pitenemään ja kaikenlaiset tapahtumat taas rullaamaan. Samalla myös mieli vetreytyy ja kaamosmasennus alkaa pikkuhiljaa väistymään. Kokonaisuudessaan kevät on itselle kaikkein inspiroivampaa aikaa, kun tietää koulu paineen pikkuhiljaa hellittävän ja kesän olevan lähellä.

Varsinkin näin uuden vuoden porteilla sitä kokee olevansa jotenkin todella inspiroitunut ja valmistautunut ottamaan vastaa kaiken sen,

mitä vuosi tuo mukanaan. Suurimmat muutokset vuoteen 2023 itselle ovat syksyllä kandivaiheen viimeisen vuoden aloittaminen sekä CoMedian hallituksessa toimiminen. Pestini Campin päätoimittajana tuo mukanaan niin innokkuutta kuin ahdistusta. Samaan aikaan en malta odottaa, että pääsen toteuttamaan niin omia kuin muun toimituksen ideoita, mutta samalla pelkään jotenkin mokaavani kaiken. Tuntuu, että olen astunut liian isoihin saappaisiin, ja että kuvittelen itsestäni liikoja. Enhän minä ole graafinen suunnittelija, ammattitoimittaja tai varsinkaan taittaja. Delegoimisessa ja vastuunjaossa onnistun, mutta niiden varaan en lehteä voi rakentaa.

Toisaalta tiedän, että apu on lähellä, enkä todellakaan joudu yksin koko lehteä toimittamaan. Minulla on varaa opetella ja mokata sen viisi kertaa, mitä lehti ilmestyy. Pääsen korjaamaan lukuisia kirjoitusvirheitä, taistelemaan Adoben kanssa sekä muistutelemaan dediksistä. Vaikka tämä saattaa kuulostaa mielestäni negatiiviselta, olen enemmän kuin innoissani tästä kaikesta! Haluan kokea nämä virheet, oppia niistä, vaipua epätoivoon, nousta sieltä ja saada lehden toimitettua. Otan pestini päätoimittajana enemminkin opintomatkana, jonka aikana minulla on mahdollisuus oppia itse kaikesta edellä mainitusta, että opettaa ja auttaa muita lehden tekoon liittyvissä asioissa.

Haluan siis toivottaa inspiroivaa vuotta kaikille! Kokeilkaa, mokatkaa, unelmoikaa ja uskaltakaa päästää irti teidän inspiraatiotanne lannistavista asioista, esineistä, ihmissuhteista, teoista tai tottumuksista.

Puheenjohtajan tervehdys

Uusi vuosi on aina jännittävää aikaa, erityisesti järjestömaailmassa. Uudet hallituslaiset aloittavat uusissa pesteissään ja haaveilevat alkavasta vuodesta. On haikeaa muistella, missä olin vielä vuosi sitten sekä sitä, mitä kaikkea tämän vuoden aikana on tapahtunut. Vuosi sitten olin juuri aloittanut hommat talousvastaavan pestissä ja vasta kokeilin, miltä hallitustoiminta yliopistossa tuntuu. Nyt vuotta myöhemmin toiminkin hallituksen puheenjohtajana.

Jo fuksiviikkojen aikana CoMediassa minuun teki vaikutuksen yhteisöllisyys, joka inspiroi minua tänäkin vuonna. Toivon, että tämä sama palo tulee seuraamaan minua kaikessa, mitä teen, sillä siitä on tullut minulle merkittävä voimavara.

Ainejärjestönä meidän tärkein tehtävämme on edunvalvonta. CoMedia on linjannut jo useampi vuosi sitten, että emme tue tai mainosta maksuttomia työharjoitteluita, johon kannustimme viime vuonna myös markkinoinnin ja viestinnän yksikköä tekemään samoin.

Tänä vuonna on ollut paljon keskustelua harjoittelijoiden työolosuhteista ja palkkauksesta.

Työharjoittelun tarkoitus on opettaa opiskelijaa asiantuntijuuden käytännön tasolla, mikä ei ole peruste palkattomuudelle. Harjoittelija on työntekijä siinä missä asiantuntijakin.

Työelämään ei ole mikään kiire, sillä töitä ehtii tekemään vielä monta vuosikymmentä. Opiskelijan elämä ei kestä ikuisesti, joten siitä kannattaa ottaa kaikki irti.

Inspiroivaa vuotta toivottaen, Aino Leveälahti

CoMedia n hallitus

Aino Leveälahti

3. vsk, puheenjohtaja

Olen kotoisin Porista. Olen käynyt peruskoulun Porissa sekä äitini asuu siellä, vaikka olen “virallisesti” Pomarkusta kotoisin.

Tavoitteeni vuodelle 2023 liittyy pitkälti CoMediaan ja meidän toimintamme kehittämiseen, mutta haluan myös kiinnittää huomiota omaan hyvinvointiin sekä tehdä enemmän asioita, mistä nautin. Käyn paljon ryhmäliikunnassa ja tykkään leipoa, joten mut saa pyytää mukaan joko jumpalle tai slaidaa mun dm:mään reseptejä!

Inspiroidun muista ihmisistä ja sosiaalisista kohtaamisista. Ehkä siksi tykkäänkin Vaasasta niin paljon, kun täällä ei voi olla törmäämättä tuttuihin ihmisiin.

Tätä muut eivät tiedä minusta: Oon ollut pienenä oikee isän tyttö ja muun muassa kasannut tukkeja nosturilla noin 4-vuotiaana.

Jenna Laine

2. vsk, sihteeri

Olen kotoisin Tampereelta

Tavoitteeni vuodelle 2023 on pitää enemmän huolta itsestäni!

Inspiroidun lahjakkaista ihmisistä, hyvistä kirjoista ja kauniista auringonnousuista.

Tätä muut eivät tiedä minusta: Itken tosi paljon ja helposti.

Riina Hynönen

3. vsk, koulutuspoliittinen vastaava

Olen kotoisin Etelä-Savon ihmemaasta eli Mikkelistä.

Tavoitteeni vuodelle 2023 on löytää uusia mielenkiinnonkohteita.

Inspiroidun ympärilläni olevista ihmisistä.

Tätä muut eivät tiedä minusta: Suhteeni Uno-korttipeliin ja Kimbleen on erittäin huonolaatuinen.

Sara Simola

2. vsk, talousvastaava

Olen kotoisin Mikkelistä.

Tavoitteeni vuodelle 2023 on etsiä jotain positiivista jokaisesta päivästä ja näin olla murehtimatta liikoja turhista. Myös olla aktiivinen elämän eri osa-alueilla ja muutenkin vaan ottaa ilo irti asioista tehden uusia muistoja eläkevuosia varten!

Inspiroidun musiikista, elokuvista, tv-sarjoista, taiteesta, auringonlaskuista ja –nousuista sekä ystävistä ja perheestä. Lisäyksenä myös hyvästä ruoasta!

Tätä muut eivät tiedä minusta: Tää on kyllä nyt vaikee kysymys, mutta heitetään tähän vaikka se, että oon kerennyt harrastamaan nuorempana kilpauintia lähemmäs 10 vuotta.

Sigfrida Moilanen

2. vsk, yrityssuhdevastaava

Olen kotoisin Tampereelta.

Tavoitteeni vuodelle 2023 on haastaa itseäni eri elämän osa-alueilla sekä aloittaa jokin uusi harrastus.

Inspiroidun ympärilläni olevista ihmisistä, sarjoista, taiteesta ja kauniista asioista.

Tätä muut eivät tiedä minusta: Puhuin 8-vuotiaaksi asti ainoastaan espanjaa, milloin opin myös puhumaan suomea.

Julia Lehtinen

2. vsk, somevastaava

Olen kotoisin Vaasasta, tosin olen asunut liki 10 vuoden ajan Helsingissä, jossa aikuistuin – mutta Vaasa on mulle koti!

Tavoitteeni vuodelle 2023 on oppia uutta ja päästä hyödyntämään viestinnän opintoja konkreettisesti! Toivon myös, että pääsen tekemään kaikenlaista visuaalista ja luovaa tämänkin vuoden aikana.

Inspiroidun ihmisistä mun ympärillä, 40-70 –luvuista, maksimalismista, kitchistä ja musiikista.

Tätä muut eivät tiedä minusta: Oon oikeesti tosi ujo ja introvertti ja väsynkin nopeasti sosiaalisissa tilanteissa suuren ihmisjoukon ympäröimänä.

Emmi Liuski

2. vsk, tiedottaja

Olen kotoisin Vuokatista

Tavoitteeni vuodelle 2023 on kerätä mahdollisimman paljon ihania muistoja ja kehittyä viestijänä sekä päivittää aktiivisemmin omaa Instagramia.

Inspiroidun muista ihmisistä, elokuvista ja musiikista.

Tätä muut eivät tiedä minusta: Voitin pienenä pilkkikisoista pronssia.

Aino Rouhiainen

2. vsk, päätoimittaja

Olen kotoisin Vihdistä.

Tavoitteeni vuodelle 2023 on keskittyä enemmän omaan hyvinvointiin ja nauttia extempore jutuista aikaisempaa enemmän.

Inspiroidun kevään tulosta.

Tätä muut eivät tiedä minusta: Olen asunut elämäni aikana jo viidellä eri paikkakunnalla.

Laura Repo

2. vsk, työelämä- ja hyvinvointivastaava

Olen kotoisin Helsingistä.

Tavoitteeni vuodelle 2023 on juosta puolimaraton, päästä matkustamaan sekä pitää hauskaa.

Inspiroidun kesästä ja sen odottamisesta.

Tätä muut eivät tiedä minusta: Ehkä se, että mulla on ollut hamsteri.

Tilda Huhtamies

1. vsk, projektivastaava

Olen kotoisin Helsingistä.

Tavoitteeni vuodelle 2023 on kehittyä hallitustoiminnassa ja oppia uutta.

Inspiroidun kiinnostavista kohtaamisista ja musiikista.

Tätä muut eivät tiedä minusta: Oon harrastanut sirkusta.

Kaisla Törmälä

1. vsk, projektivastaava

Olen kotoisin Oulusta.

Tavoitteeni vuodelle 2023 on elää mahdollisimman täyttä elämää, tutustua uusiin ihmisiin ja pitää hauskaa.

Inspiroidun ihanista ihmisistä, musiikista ja Pinterestistä.

Tätä muut eivät tiedä minusta: Oon kuin avoin kirja kun pääsen ääneen, joten näitä on aika vähän...

TEKSTIJATAITTOKATRIPULKKINENKUVATNELLIKENTTÄ&HEIKKISLÅEN

Heikki Slåen on helsinkiläinen näyttelijä ja elokuvantekijä. Uusimpana projektinaan hän on ohjannut Uuden musiikin kilpailun vuoden 2023 kaikki seitsemän musiikkivideota. Lisäksi hänen nimensä lukee sanan “konsepti” perässä yhdessä Elias Koskimiehen kanssa.

Slåen kuvailee alan terminologiaa jännäksi. Hän ajattelee UMK:n kontekstissa eniten tekevänsä ohjausta. Eri tuotannoissa saattaa olla eri nimikkeitä pesteille.

Konseptisuunnittelu nimikkeenä on lähivuosina yhä enemmän noussut projekteissa esiin, ja se voidaan erottaa omaksi osa-alueekseen. Slåen näkee konseptisuunnittelun suhteellisen samana asiana kuin käsikirjoittamisen. Useammin käytetäänkin käsikirjoittajan nimikettä, kuin konseptisuunnittelijaa. Aina nämä eivät kuitenkaan ole toisiaan sivuavia osa-alueita.

Konsepteja voidaan myös myydä erikseen ja ideat voivat tulla täysin ulkopuoliseltakin taholta. Esimerkiksi mainostoimistoissa projekti saatetaan nimetä konseptiksi. Pääasiallisena ohjaajana Slåen ei ole konseptien tai käsikir-

ideoita tai osa konseptia kasassa, kun projekti alkaa. Esimerkiksi Arttu Wiskari oli nähnyt Tampereella Kaisa Helan ja Mari Turusen Häpeä! -näytelmän, ja halusi, että he tuovat samaa fiilistä myös musiikkivideoon.”

Warner Musicilla tunnettiin Slåenin kädenjälki, joten sieltä otettiin yhteyttä ja pyydettiin ohjaamaan video. Hela sekä Turunen puolestaan pyysivät kehittämään konseptista tarinan. Lopputuloksena oli lyhytelokuvamainen musiikkivideo, jossa Wiskari tekee lyhyen cameon. Projektit eivät aina olekaan yhtä strukturoituja kuin UMK:n kontekstissa. Kuvauspäivät yleensä päätetään jo keväällä, ja aikataulutus on tiukkaa.

Aina artistit eivät pyydä suoraan vain yhtä tekijää mukaan. Näin kävi myös Ylioppilas-

”Oleellisinta itse kuvaushetkellä on hetkessä oleminen. Tuntea se, mitä katsoja tuntee, olla katsojan silmät ja sydän.” Slåen korostaakin ominaispiirteenään ohjaajana nimenomaan intuitiivisuutta ja kykyä virittäytyä kuvattavan

“Jos ollaan virittyneitä samaan tunnetilaan, on todennäköisempää, että saadaan sama fiilis läpi myös katsojalle. Turvallinen tila antaa myös tilaa ideoinnille hetkessä. Joustavuudesta hetkessä on pidettävä kiinni. On sääli, jos ei pystytä taipumaan ideoihin kuvaushetkellä.”

Slåen kertoo tekevänsä paljon spekulatiivisia konsepteja muistivihkoihinsa. Moni aikaisempi projekti perustuu ideoihin, jotka on keksitty jo ennen kuin on ollut tiedossa, missä ne toteutetaan. Hän suositteleekin dokumentoimaan omia ideoita itselle sopivalta tuntuvalla tavalla.

“Maailman sivu on täynnä esimerkkejä siitä, kuinka pöytälaatikkokirjoittajat ovat kirjoittaneet käsikirjoituksia, jotka ovat päätyneet laaJaana Makkonen esimerkiksi lähetti ensimmäisen version Postia pappi –elokuvan käsikirjoituksesta Klaus postitse vain kokeillakseen onneaan.”

Alkuperäisesti Makkosen käsikirjoituksen pohjalta tehty elokuva voitti vuonna 2010 Jussi-gaalassa parhaan elokuvan, ohjauksen, miespääosan sekä musiikin Jussi-palkinnot. Slåen korostaakiin sitä, että omia ideoita kannattaa lähettää määrätietoisesti eteenpäin.

“Jos mieleen tulee joku bängeri idea, niin etsisin kaikki mahdolliset väylät, joita pitkin saisin ihmisten tietouteen sen. Ideoita tarvitaan aina. Nykyään myös somen kautta on helppo lähestyä jengiä.”

”Oleellisinta itse kuvaushetkellä on hetkessä oleminen. Oleellisinta on tuntea se, mitä katsoja tuntee, olla katsojan silmät ja sydän.”

UMK:n konseptit ovat muodostuneet aisapari Elias Koskimiehen kanssa, joka vastaa myös lavapuolen konsepteista. Ideointiin ja konseptien visualisointiin on käytetty muun muassa koodipohjaista Midjourney-tekoälyä.

“Näen kuvia päässäni konsepteista. En ole ikinä ollut kovin hyvä piirtämään tai maalaamaan niin näin saan visualisoitua ideoita-

ni paremmin. Esimerkiksi Robinin, Käärijän, Portion Boysin sekä KUUMAAn konseptien ideoinnissa on käytetty tekoälyä.”

Slåen rekryttiin mukaan UMK-projektiin kolme vuotta sitten Koskimiehen toimesta. Häntä Slåen kuvailee glamourastrologiksi, haltiakummiksi ja ihmistuntijaksi. Kyseessä oli klassinen tilanne alan konkarin intuitiosta nuorta tekijää kohtaan.

Hänet otetaan ikään kuin siiven alle, eikä aiemmat näytöt välttämättä palvele suurta roolia.

“Meidän yhteistyön kehitys on ollut valtavaa muutamassa vuodessa. Oma input ei ole ollut niin mestarillinen ennen, kun nyt taas ollaan jo sitten aika decent-tasolla.”

KONSEPTISTAKÄYTÄNTÖÖN.

Decent-tasolla tosiaan. Käärijän Cha Cha Cha UMK-musavideolla on jo yli miljoona näyttökertaa YouTubessa, ja se on saavuttanut kansainvälistäkin huomiota. Puhutaan sitten ohjaajasta, konseptisuunnittelijasta

tai käsikirjoittajasta, on tosiasia, että nämä ammatit jäävät usein suurelta yleisöltä pimentoon.

“Ihminen katsoo ihmistä. On siis ihan inhimillistä, että huomio kohdistuu artistiin ja näkyviin kasvoihin. Musiikki on kuitenkin musiikkivideon ydin. Me olemme taiteilijoita, jotka eivät näy. Me teemme taiteesta taidetta. On ammatinvalintakysymys, että aina palaute ei kulkeudu omaan viestiboksiin asti. ”

Artistit eivät välttämättä aina muista tai ehdi laittaa viestiä. Kiitosta kuitenkin saa. Viime vuonna Slåen teki haastattelun espanjalaisen median kanssa.

”Nykyään jengillä on myös enemmän medialukutaitoa. Luetaan ne dessut ja ymmärretään, ettei ohjaaja tee kaikkea. Tänä vuonna viestiä on tullut erityisen paljon.”

UMK:ssa Slåen tekee Koskimiehen kanssa kaiken aivan nollatasolta. Alussa kaikilta artisteilta kysytään: kuka sinä olet ja mitä tämä biisi sinulle tarkoittaa. Tästä lähtee koko pro-

sessi käyntiin. Tiimit eivät aloita työtään ennen kuin he saavat konseptin käsiinsä. Yhteistyö eri tiimien kanssa on dialogista.

“Pukutiimi piirtää ensimmäisten vaatteiden muodot, lavastus tekee alustavan 3D-mallin elementeistä, kuvaajan kanssa keskustellaan, koreografi treenaa. Näiden pohjalta suunnataan ja ohjataan. Koreografi Jasmir Vesander lähettää esimerkiksi videoita tanssisalilta, joihin vastaan palautteella siitä, mitä pidetään ja mitä ei. Viimeinen sana on mulla ja Eliaksella.”

KONSEPTISTAKÄYTÄNTÖÖN. KONSEPTISTA

Tietyssä pisteessä konseptit sitten esitellään artisteille ja levy-yhtiöille. Käytännössä Slåen avaa konseptia tekoälykuvien, moodboardien ja suullisen alustuksen keinoin. Käärijän konseptin kohdalla ensimmäiset konseptikuvat kuvasivat kyyhkysen siipeä neonvihreällä laserilla sekä tyyliteltyä showpainijaa. Keskeistä on myös olla ajan tasalla musa-alasta, artistien kehityksestä ja brändistä. Jere Pöyhösen eli Käärijän kohdalla Slåen oli jo pitkään seurannut artistin matkaa.

“Käärijiän konsepti luotiin täysin tietämättöminä siitä, että Jere on ollut pienenä aivan järjetön SmackDown-fani. Kun hän kuuli idean, sekosi hän täysin. He olivat pienenä jopa rakentaneet oman nyrkkeilykehän ja harjoitelleet ohjelman liikkeitä. Siinä jollain kosmisella tavalla onnistuttiin ymmärtämään artistin syvintä olemusta.”

Samanlaista yhteensattumaa tapahtui KUUMAAn konseptin ja palautteen kanssa. Ensimmäisissä PowerPointeissa oli lukenut sanat “kaiho” ja “kaipaus”. Tasan samoilla sanoilla musiikkivideota kuvataan myös sen YouTube-kommenteissa.

Slåen toivoo, että on pystynyt tarjoamaan artisteille platformia ja ikään kuin tönimään heitä eteenpäin urallaan. UMK on myös hänelle lähellä unelmaduunia, vähintäänkin kameran takana.

“Pääsin tekemään töitä ikään kuin kaikissa mahdollisissa rajapinnoissa. Elokuvanteon, näyttelyn, tanssin, musiikin – kaiken, mitä muutenkin teen työkseni. UMK on työprojektina kaiken symbioosi.”

YOUR L OCAL JEANS S TORE

CoMedian jäsenyyden

todistamalla -15% kaikista tuotteista Vaasan Carlings -myymälässä.

Carlings Vaasan löydät kauppakeskus Espenistä.

Somepaasto

Monet meistä viettävät useita tunteja päivästä sosiaalisen median ihmeellisessä maailmassa miettimättä kummemmin sen pidempiaikaisia vaikutuksia kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin.

Erityisesti näin opiskelijan näkökulmasta täytyy nostaa esille luentoihin ja opintoihin liittyvä keskittymiskyvyn heikentyminen. Ymmärrettyäni keskittymiskykyni puutteen sekä muut sosiaalisen median lisäämät negatiiviset vaikutteet, päätin kokeilla pitää somesta taukoa.

Tehtävä ei ollut niin helppo kuin olin ajatellut, sillä jokaisena uutena paastopäivänäni se sortui näytön turhaan selaamiseen. Täytyi päästä näkemään, kuka oli laittanut viestiä tai koittanut tavoittaa minua. Oli pakko päästä myös näkemään muiden ihmisten elämien highlighteja. Muutaman paastopäivän jälkeen haluttu lopputulos oli lähes päinvastainen: Ruutuaikani ei ollut vähentynyt laisinkaan, ja nyt minulla oli somessa vietetyistä tunneista vielä entistä huonompi omatunto. Päätin kokeilla jotain muuta keinoa.

Seuraava taktiikkani ruutuajan taltuttamiseksi oli vähentää käyttöäni asteittain. Tällainen vähitellen irtipäästäminen toi huomattavasti parempia tuloksia. Vähensin käyttömäärääni aluksi tunnilla päivässä ja seuraavalla viikolla taas tunnin edellisestä viikosta. Parhaimmillani sain laskettua viikoittaisen keskiarvoni kahteen tuntiin päivässä. Lopulta tulin lopputulokseen, että realistisesti arkisessa elämässäni minun ei ole tarpeellista tai edes mahdollista laskea määrää tuosta enää alemmas. Minä, niin kuin moni muukin, käytän nimittäin puhelintani viihtymisen lisäksi myös useisiin muihin käyttötarkoituksiin, mikä tietysti osaltaan nostaa ruutuaikaa entisestään.

Oman paastoni ja elämäntapamuutokseni suorittaneena olen pystynyt poistamaan monia medioita, jotka aiemmin tuntuivat tärkeiltä, mutta nykyisin turhilta. Ruutuaikani on pysyvästi laskenut ja minulla on päivässä nyt muutama ylimääräinen tunti hyödynnettävänä. Salaa silti haaveilen, että vielä joskus pystyn luopumaan ruutuajastani täydellisesti, omistaen vain kameran ja sellaisen puhelimen, minkä avulla voi vain soittaa tai laittaa viestejä

Marry

me Chickpeas

TikTokikssa talven aikana trendanneen reseptin nimeltä marry me chicken sanotaan olevan niin hyvää, että jos tätä tarjoilee mielitietylleen voi odottaa kosintaa. Resepti tunnetaan myös vanhalla nimellään Toscanan kana, mutta uusi nimi tuo sapuskalle ansaitsemansa ilmeenkohoituksen.

Tammikuun vegaanihaaste inspiroi soveltamaan reseptistä kasvisversion, josta saa myös täysin vegaanisen jättämällä parmesaanin pois. Näin ollen ohjeessa kana on korvattu kikherneillä, vaikka myös muut kasvisvaihtoehdot, kuten voipavut tai mifu, kävisi reseptiin näppärästi.

Marry me chickpeas on monipuolinen resepti, joka käy hyvin esimerkiksi riisin, pastan tai perunan kanssa nautittavaksi. Tämä maukas kastike lämmittää kehoa ja mieltä lopputalven kylminä iltoina.

Reseptiin tarvitaan:

2 prk kikherneitä

1/2 prk ilmakuivattua tomaattia

1,5 dl pinaattia

1 dl parmesaania

1 ¼ vettä

1 kasvis- tai kanaliemikuutio

2 dl kermaa (kasvis tai maito -

pohjainen)

2 valkosipulinkynttä

1 rkl jauhoja

Mausteet (kuivattuja) :

½ tl Oregano

½ tl Persilja

1 tl Basilika

½ tl Timjami

2 tl Sipulijauhe

½ tl Pippuri

½ tl Suola

½ tl Chilihiutale

Ohje

Pilko sipuli ja ilmakuivatut tomaatit sekä huuhtele kikherneet. Kuullota sipuli pannulla ja lisää joukkoon kikherneet. Purkissa olevat kikherneet ovat usein käyttövalmiita sellaisenaan, mutta maistuvat paremmin ruskistettuina.

Kun kikherneet ovat saaneet kauniin kullan värin pintaan, lisää jauhot ja pyörittele herneet tasaisesti jauhoissa. Lisää ilmakuivattu tomaatti ja myös osa tomaatin öljystä, pinaatti, vesi, valitsemasi liemikuutio sekä kerma. Anna ruuan hautua hetki, jotta liemikuutio sulaa ja kastike tiivistyy hieman. Lisää lopuksi parmesaani ja tarjoile haluamasi lisukkeen kanssa.

Valmistusaika 20 min, 4-5 annosta

Mikä kuvaisikaan paremmin suoritusyhteiskuntaa, kuin uudenvuodenlupaukset? Monella vuosi alkaa elämää muuttavilla lupauksilla, joissa rima on asetettu niin korkealle, että epäonnistuminen on lähes taattu. Tässä epäonnistumisen pelossa ihmiset alkavat toteuttamaan näitä lupauksia kurinalaisesti ja lopulta huomaavat olevansa burnoutissa jo tammikuun loppuun mennessä. Vuoden alussa täyttyvät kuntosalit ”kesäkunnon” tavoittelijoista on hyvä esimerkki tästä: Tammikuussa ihmismäärältään täyteen ahdetut kuntosalit alkavat palautua normaaliin, mitä pidemmälle vuotta edetään.

Uudenvuodenlupaukset ovat ilmiönä varmasti kaikille tuttu, vaikka ei itse osallistuisikaan ilmiöön. Miten siis suhtautua niihin? Ovatko ne kenties huono tapa aloittaa vuosi vai ei? Mielestäni olisi hyvä aloittaa muuttamalla uudenvuodenlupaus sanaa. Lupaus on sanana hyvin ehdoton, eikä se jätä tilaa inspiraatiolle tai joustovaraa mielen muuttumiselle. Mitä jos puhuttaisiinkin sen sijaan uudenvuodentavoitteista-, teemoista- tai suuntaviivoista? Tällöin uuteen vuoteen voisi suhtautua suorittamisen sijaan inspiraation kautta. Inspiraatio voi parhaimmillaan olla voimavara, joka kannattelee arjen kiireessä ja tuo uutta virtaa uuden luomiseen.

Uusi vuosi on hyvää aikaa tarkastella omaa elämäänsä – mikä on hyvää ja mitä haluaisi siinä muuttaa. Vaikkakin alkava vuosi luo illuusion tuoreesta alusta, niin mikään ei muutu ilman oma-aloitteisuutta. Siksi tavoitteita asettaessa on hyvä miettiä, mitä valintoja ja tekoja voi tehdä niiden saavuttamiseksi, sekä minkä asioiden on muututtava saavuttaakseen haluamansa elämän. Toisaalta yhtä tärkeää on myös tunnistaa, mitkä asiat ovat jo elämässä hyvin ja muistaa vaalia näitä.

Eli ovatko uudenvuodenlupaukset väärä tapa aloittaa vuosi ja ovatko ne huonoksi inspiraatiolle? Tähän ei ole yksioikoista vastausta ja siksi parasta olisikin miettiä, mikä toimii parhaiten omalla kohdalla. Se, mikä auttaa motivoi ja innostaa itseä uuteen vuoteen, on oikea tapa aloittaa vuosi.

Uudenvuodenlupaukset inspiraation este vai innoittaja?

Kolumni

Mia Klinga

Inspiraatio on yhdistetään usein innostukseen. Se voi syntyä hetkessä ja kadota toisessa. Se on jokaiselle henkilökohtaista, eikä sen syntymistä voi pakottaa. Kyseistä kolumnia kirjoittaessa huomasin tuskailevani juuri inspiraation löytämisen kanssa eli toisin sanoen sen puutteesta. Sitä olettaa inspiroituvansa helposti varsinkin, kun on sopinut lähtevänsä vapaaehtoisesti mukaan yhteisesti sovittuun hommaan.

Mistä nykypäivänä löytää inspiraatiota? Helposti kuvittelisi, että sosiaalisen median myötä inspiraatiota tulvisi sisään ovista ja ikkunoista. Perustuen tekemääni, ei niin tieteelliseen tutkimukseen selvisi kuitenkin nopeasti, että hästägillä “inspiraatio” on somesta todennäköisempää löytää klisei siä lainauksia, kuin aitoja inspiraation lähteitä.

Esimerkiksi Instagramissa kyseisellä hästägillä löytyi helmikuussa 2023 yli 114 000 julkaisua aiheesta. Epätoivoissani kysyin jopa kolumnia inspiraatiosta, mutta vastaukseksi sain vain esseen muotoon kirjoitettuja vinkkejä inspi raation löytämisestä sekä itsensä kehittämisestä. Toisin sanoen edes nykypäivän tekoäly ei osan nut tarjota syvällisempää ratkaisua ongelmaani. Täytyisi siis tietää, mitä etsiä parempien tulosten saavuttamiseksi.

Useimmat löytävät inspiraatiota ympäristöstään ja omista mielenkiinnon kohteistaan, kuten musiikista tai luonnosta. Myös esikuvat, ku ten julkisuuden henkilöt tai vaikkapa omat vanhemmat, voivat inspiroida eteen päin kohti omia henkilökohtaisia tavoitteitaan. Tiedän, että parhaimmil laan inspiraatio voi johtaa jopa sisäi sen motivaation syntyyn.

Mutta riittääkö pelkkä sisäinen motivaatio itselle tyytyväisen lopputuloksen saavuttamiseen, vaikka inspiraatiosta ei olisi tietoakaan?

Sen kuitenkin tiedän, että haluan jatkossakin uskaltaa kokeilla uusia asioita oman mukavuusalueeni ulkopuolelta. Tämän kolumnin kirjoittamisestakin selvisin, vaikka aluksi jännitti tarttua haasteeseen, eikä kaivattua inspiraation lähdettä heti löytynyt.

Vaakakupissa kokemus ja arvostus – Onko vihdoin aika nostaa viestinnän harjoittelijoiden työolot pöydälle?

Helsingin Sanomat uutisoi 15.1.2023

viestintätoimistojen harjoittelijoiden alhaisista palkoista sekä puutteellisesta työnohjauksesta. Uutisoinnin keskiössä oli viestintätoimisto Ellun Kanat, jonka palveluksessa työskenteli vuonna 2022 jopa 20 harjoittelijaa, mikä on neljännes yrityksen henkilöstön määrästä. Viestintätoimiston, tai “muutostoimiston”, jollaiseksi yritys itseänsä tituleeraa, entiset harjoittelijat jakoivat jutussa omia kokemuksiaan matalan palkan ja heikon perehdytyksen saaneina viestinnän harjoittelijoina.

Kaikki harjoittelijat olivat suorittaneet 6 tai 12 kuukautta kestäneen harjoittelunsa nollatuntisopimuksella, joka pakotti kilpailemaan tarjolla olevista projekteista.

Suomen suurimman viestinnän

ammattilaisten järjestön, ProCom ry:n toimitusjohtaja Jarno Forssellin mukaan asianmukainen perehdytys ja palkkaus ovat sekä työntekijän että työnantajan etu.

ProCom kannattaa vain palkallisia

harjoitteluja ja rohkaisee jäseniään sekä kaikkia viestinnän alalla työskenteleviä avoimeen palkkakeskusteluun. Järjestö noudattaa omien harjoittelijoidensa palkkaamisessa viestintäalan

ammattilaisten ja viestintää

opiskelevien ammattijärjestö Viesti ry:n palkkasuosituksia. Järjestö on myös linjannut markkinoivansa vain palkallisia työpaikkoja omassa ProRekryrekrytointipalvelussaan.

Teksti Jenna Laine Taitto ja kuvitus Tinja Toukomaa

Kilpailu työ- ja harjoittelupaikoista on kovaa ja palkaton tai varsin matalapalkkainen työ kuulostaa helposti paremmalta vaihtoehdolta kuin valmistuminen ilman lainkaan työkokemusta omalta alalta. Osa opiskelijoista on jopa tottunut palkattomuuteen, jonka vuoksi pienikin palkkio harjoittelusta koetaan luksuksena. Lämmin kädenpuristus ja merkintä ansioluetteloon eivät kuitenkaan riitä. Forssellin mukaan harjoittelujaksoista pitää saada aina kohtuullinen korvaus, joka viestii arvostuksesta tehtyä työtä kohtaan.

Myös ammattiliitto Akavan Erityisalat on vaatinut korkeakouluharjoittelun laadun parantamista. Liiton mukaan harjoittelijat eivät saa olla halpatyövoimaa, jonka oikeuksia poljetaan. Merkittävä palkan saantiin liittyvä seikka on myös ansiosidonnaisen työttömyysturvan menettäminen, mikäli harjoittelusta maksettu palkka on alle 1331 euroa ja työssäoloehto ei siten täyty. Palkan määrä ei ole näin ollen yhdentekevä asia, vaan sillä on vaikutusta nykyhetken lisäksi myös tulevaisuuteen.

Työnantajien perspektiivistä keskustellessamme, Forssell nostaa esiin myös viestinnän ammattilaista

sitovat viestinnän eettiset ohjeet, joiden tulisi toimia jo itsessään motiivina kunnollisen palkan tarjoamiselle. Viestinnän eettisen neuvottelukunnan eli VENin mukaan viestinnän ammattilaiset sitoutuvat voimassa olevien lakien ja asetusten lisäksi noudattamaan tiettyjä eettisiä ohjeita hyvien toimintatapojen edistämiseksi, ammatillisen identiteetin vahvistamiseksi sekä sidosryhmien ja yhteiskunnan palvelemiseksi. Neuvottelukunnan listaamat eettiset ohjeet koostuvat avoimuudesta ja vuorovaikutuksellisuudesta, rehellisyydestä, luotettavuudesta sekä arvostuksesta.

Kilpailu projekteista asettaa samassa työpaikassa toimivat harjoittelijat epätasa-arvoiseen asemaan. Muutostoimisto Ellun Kanojen mukaan toimiston työntekijät eivät muodosta työpareja, vaan ”taistelupareja”.

Nimikkeet voivat olla vain sanoja, mutta niiden takana piilee aina arvoja ja asenteita, jotka kytkeytyvät auttamattomasti laajempiin kokonaisuuksiin.

“ “ Tärkeää olisi muistaa, että yhteistyö on voimaa!

Forssell muistuttaa, että tulevaisuuden viestinnän ammattilaiset alkavat rakentamaan ammatillista identiteettiään jo ensimmäisestä oman alan työkokemuksesta lähtien.

“Epämukava harjoittelu ei tarjoa suotuisia lähtökohtia itsensä kehittämiselle, saatikka nosta motivaatiota hakeutua uudelleen vastaaviin tehtäviin. Myönteisten kokemusten tarjoaminen opiskelijoille puolestaan edesauttaa uusien osaajien kiinnittymistä viestinnän alaan ja nykypäivän työelämään.”

Harjoittelijoiden kohteleminen tasavertaisina työntekijöinä lienee merkittävä asia myös maineenhallinnan kannalta. Reilusti toimiva työnantaja levittää hyvää kuvaa itsestään organisaation ulkopuolelle, mikä kasvattaa luottamusta. Sana mahdollisesta, epäasiallisesta kohtelusta kiirii nopeasti erityisesti sosiaalisen median aikakautena.

“Tärkeää olisi muistaa, että yhteistyö on voimaa! Yhdessä tekeminen ja positiivinen ilmapiiri auttavat saavuttamaan yhteisen edun, joka palvelee niin työntekijöitä kuin myös työnantajaa”, Forssell huomauttaa.

Viestinnän opiskelijat ovat alan tulevaisuus, eikä ahkerien ja innovatiivisten osaajien menettämiseen ole yksinkertaisesti varaa. Turvallinen ensikosketus asiantuntijatyöhön ja viestinnän alaan innostaa hakeutumaan vastaaviin tehtäviin myös tulevaisuudessa.

Mutta kuka on vastuussa siitä, etteivät viestinnän opiskelijat joudu alakynteen omaa uraansa aloittaessaan?

“Vastuu opiskelijoiden oikeudenmukaisesta kohtelusta on aina työnantajalla. Vastuunantaminen harjoittelijoille on tärkeä luottamuksen osoitus, mutta se ei tarkoita samaa kuin kokonaisen projektin sysääminen opiskelijan harteille – etenkään, jos perehdys työhön ei ole ollut riittävää laadultaan tai määrältään”, Forssell sanoo.

Sen lisäksi, että työnantajan tulisi olla tietoinen alan eettisistä ohjeista ja vähimmäispalkkasuosituksista, voi työ- tai harjoittelupaikkaa hakeva opiskelija tehdä myös omaa taustatyötä sopivaan palkkaukseen ja oikeisiin toimintatapoihin liittyen.

Forssellin vinkit työnhakuun ja omien oikeuksien toteutumisen varmistamiseen:

1. Tutustu yleiseen palkkatasoon. Ammattiliitto Viesti ry:n sivuilta löydät alan vähimmäispalkkasuositukset: viesti. fi/viestintaalan-palkat

Forssell kannustaa kaikkia alan opiskelijoita liittymään viestinnän järjestöihin jo opintojen aikana.

2. Keskustele samaa alaa opiskelevien kavereiden ja tuttujen kanssa. Avoin puhe palkoista on tärkeää, eikä sitä tulisi karttaa!

“Alalta on saatavilla apua mieltä askarruttaviin asioihin – opiskelijoiden ei tarvitse, eikä pidä jäädä yksin. Omista oikeuksista kiinni pitäminen edistää kokonaisvaltaisesti kaikkien viestijöiden sekä koko ammattikunnan hyvinvointia.”

3. Varmistu yhteisistä pelisäännöistä ennen sopimuksen allekirjoittamista, ja tee aina kirjallinen työsopimus. Palkasta varmistuminen on työntekijän oikeus, jonka vuoksi sen kysyminen kannattaa, vaikka tieto ei löytyisi suoraa esimerkiksi työpaikkailmoituksesta.

4. Mikäli työhön perehdytykseen tai palkkaukseen liittyen herää kysymyksiä, ota yhteyttä työpaikan esihenkilöön.

5. Hankalissa tilanteissa ota yhteyttä ProComiin. ProCom –Viestinnän ammattilaiset ry on viestintäalan ammattilaisten verkosto, koulutusorganisaatio ja media. ProComin jäsenenä on yli 2 700 viestinnän ammattilaista – opiskelijoille jäsenyys on täysin ilmainen. Viestinnän ammattijärjestö Viesti ry tarjoaa puolestaan työsuhde- ja palkkaneuvontaa jäsenilleen.

Lähteet: Helsingin Sanomat (15. tammikuuta 2023) Viestinnän eettinen neuvottelukunta VEN ProCom ry

Akavan Erityisalat

Viesti ry

Kuva: Pixabay, vipbum

Kuva: Jarno Forssell, ProCom ry

Uuden vuoden lupausten Uuden vuoden lupausten piilevät kuopat

Uusi vuosi nähdään usein vuosittaisena mahdollisuutena aloittaa uudet elämäntavat puhtaalta pöydältä ja juhlapäivä toimii symbolina ajanjakson päättymiselle ja seuraavan alkamiselle. Uutta vuotta juhlitaan rakettien merkeissä ja silloin jokaisella on usein tapana ottaa askel taaksepäin ja arvioida kulunutta vuotta.

Ajatuksiin eletystä vuodesta sisältyy usein jonkin asteen riittämättömyyden ja tyytymättömyyden tunne, jotka usein toimivat eräänlaisena ponnahduslautana uuden vuoden lupauksiin. Vaikka itsensä parantaminen kohti omaa ihanneminuutta kuulostaa positiiviselta ja kannattavalta, voi yhtäkkiset muutokset arkirytmissä uuden vuoden tienoilla jäädä puolitiehen ja tuoda mukanaan myös negatiivisia sivuvaikutuksia.

Malttamattomat ja rajut muutokset voivat johtaa nopeisiin tuloksiin, jotka eivät kuitenkaan ole kovinkaan kauaskantoisia. Paremman fyysisen kunnon tavoittelu esimerkiksi painonpudotuksen muodossa ja niin kutsuttu ’’kesäkunto’’ on yksi klassisimmista uuden vuoden lupauksista. Raju muutos ruokailutottumuksissa kohti terveellisempää ruokavaliota saa äkkiä aikaan energisemmän tunteen, jonka saralla äkilliset muutokset kantavat hetkellisestä.

Äärimmäisiä ja äkillisiä, itselle ja omalle keholle vieraita tapoja on kuitenkin hankala ylläpitää, jonka vuoksi ne eivät useinkaan ole kovinkaan kauaskantoisia, jolloin elämäntapamuutos voi jäädä lyhyeksi. Pitkäaikaisten muutosten eteen kannattaisikin arvioida niiden aloittamisajankohtaa uudelleen ja panostaa suunnitelmallisuuteen.

Säilyäkseen elämäntapamuutokset vaativat usein suunnitelmallisuutta ja tasapainoa, joidenka realiteetti saattaa uuden vuoden tienoilla unohtua, kun sosiaalinen media glorifoi lupauksia äärimmäisistä suorituksista. Lupaus esimerkiksi painonpudotuksesta toteutuu usein heikosti, mikäli siitä uupuu muutokseen vaadittava suunnittelu.

Ajatus pitkistä lenkeistä, uhrauksista kuntosalilla ja itsensä ylittämisestä tuntuvat innostavilta, mutta jäävät usein ajatustasolle suunnitelmallisuuden puutteen vuoksi. Treenaamiselle on tehtävä aikaa aikataulusta, jossa sitä ei välttämättä aiemmin ollut. Mikäli päivät ja illat eivät jousta voi ainoa mahdollinen treeniajankohta olla aamusta ja se voi vaatia aikaisempaa herätystä.

Unen määrän tulee kuitenkin olla vähintään sama, kuin aikaisemminkin, jolloin on väistämättä mentävä illalla aikaisemmin nukkumaan. Illasta unelle uhratut tunnit ovat pois muusta tekemisestä, jonka vuoksi treenita -

”Malttamattomat ja rajut muutokset voivat johtaa nopeisiin tuloksiin, jotka eivät kuitenkaan ole kovinkaan kauaskantoisia.”

”Lupauksen yhteydessä tulisi pohtia omaa motivaatiota uusien tavoitteiden ottamiseksi osaksi arkea ja arvioida muutoksen realiteettia näistä lähtökohdista.”

voitteen vaikutukset ulottuvat koko päivän aikatauluun. Tästä syystä elämäntaparemontin toteutus saattaa olla haastavaa niille, jotka ovat rakettien räiskiessä luvanneet päästä ’’kesäkuntoon’’ ymmärtämättä, että he joutuvat aloittamaan seuraavat kolmesataakuusikymmentäviisi päivää muutamaa tuntia aikaisemmin, kuin edelliset.

Vaikka uudenvuoden lupaukset ovat usein hyväntahtoisia, on hyvä muistaa, ettei uuden vuoden ajankohdalla ole mitään yhteyttä yksilön kehitykseen ja on vain muinoin keksitty konsepti. Erityisesti omaa terveydentilaa koskevissa muutosta vaativissa lupauksissa olisi järkevää pohtia, mistä oma tavoitteellisuus kumpuaa. Lupauksen yhteydessä tulisi pohtia omaa motivaatiota uusien tavoitteiden ottamiseksi osaksi arkea ja arvioida muutoksen realiteettia näistä lähtökohdista. Mikäli edellinen vuosi on jo pitänyt sisällään jo suuria muutoksia, kuten uuden koulun aloittaminen, muutto uudelle paikkakunnalle tai uuden harrastuksen aloittaminen, on alkavana vuonna ihan riittävää vain pyrkiä ylläpitämään uudehkoja osia omassa elämässä.

Mikäli sisäistä motivaatiota fyysisen kunnon kohottamiseen löytyy, täytyisi pyrkiä sulkemaan muiden tavoitteet ja treenitavat ulkopuolelle ja keskittyä löytämään itselle toimivat ja mukavat tavat liikkua. Ryhmäliikunnat, kuntosalirääkki tai maksimisykeharjoittelu eivät ole ainoita tapoja kohottaa kuntoa. Osa liikkuu yksin, osa yhdessä, toiset ulkona ja loput sisällä.

Kun tekeminen on itselle mieleistä, se säilyy myös viikon kohokohtana tammikuun jälkeenkin, jolloin tuloksiakin voi olla realistista odottaa. Parhaimmillaan tulosten näkeminen tehdyn työn palkintona on kannustavaa ja vahvistaa niiden takana olevia tapoja entisestään, jolloin uuden vuoden lupaus kantaa loppiaisesta seuraavaan jouluun ja jää pysyvästi osaksi elämää eräänä onnistuneena uuden vuoden lupauksena.

Paremman kunnon ja ihanteellisemman minän tavoittelu on ehdottomasti sallittua! Jotta nämä muutokset ja tulokset olisivat kestäviä, täytyy niihin osata valmistautua realistisesti, eikä uusi vuodenalku suinkaan ole kaikille oikea aika ryhtyä elämäntaparemonttiin. Uudet treeniohjelmat, ruokavaliot ja muut elämäntapamuutokset tulisivat tukea omaa tahtoa tehdä töitä paremman olon puolesta.

Urheilu antaa monelle paljon, mutta treeni-into tulisi lähteä jokaisesta itsestään, jotta urheilu olisi miellyttävää ja kestävää. Uudet rutiinit tulisi esitellä ja sovittaa omaan arkeen alkuun kokeilevasti, jotta niihin voi tarvittaessa muokata, ei lopettaa ensimmäiseen vastoinkäymiseen. Jos asenne on väärä, uuden vuoden lupaus tuottaa todennäköisemmin pettymyksen tunteen. Säästääkseen itsensä pettymykseltä, tulisi jokaisen tammikuun treenibuumiin osallistuvan ensin arvioida muutoksia omassa konkreettisessa arjessaan.

”Paremman kunnon ja ihanteellisemman minän tavoittelu on ehdottomasti sallittua!

Jotta nämä muutokset ja tulokset olisivat kestäviä, ”

”Säilyäkseen elämäntapamuutokset vaativat usein suunnitelmallisuutta ja tasapainoa”