TEKSTI JONNA KAREKIVI TAITTO VEERA NISKANEN
Välivuosi. Nykyisin sana ei enää aiheuta itsessäni ahdistavia tai negatiivisia tuntemuksia, mutta näin ei kuitenkaan ollut vielä muutama vuosi taaksepäin. Ennen yliopisto-opintojen alkua vietin yhteensä kolme välivuotta, joista vain ensimmäisen omasta tahdostani. Ensimmäinen vuosi vierähtikin nopeasti uudessa elämäntilanteessa. Kun vasten kasvoja iski se totuus, että välivuosia tulisikin kaksi, oli olo pettynyt. Kolmannen välivuoden kohdalla epätoivon kairaama kuoppa jalkojeni alla syveni entisestään. Tunsin paljon paineita kouluun pääsemisestä. Olen aina ollut hyvä koulussa ja yliopisto-opinnot ovat aina olleet minulle itsestään selvä suunta, jota kohti edetä. Kun koulupaikka ei avautunutkaan helposti, tunsin epäonnistuneeni. Kavereiden koulupaikat sekä lähipiiristä kantautuneet uteliaat kyselyt opiskelusuunnitelmista lisäsivät painetta entisestään. Välivuosien arki tuntui lamaannuttavalta. Aikaiset herätykset työhön, joka ei motivoinut tai miellyttänyt. Ahdistus jumissa olemisesta ja siitä, miten elämässä
jää jälkeen. Tällä hetkellä etenkin jälkimmäinen ongelma tuntuu huvittavalta. Välivuosien aikana ajattelin, että koulupaikka tekisi elämästä jotenkin maagisesti parempaa ja saisi kaikki huolet haihtumaan. Nyt olen ymmärtänyt, että oli elämäntilanne mikä tahansa, ongelmia tulee aina. En enää ajattele elämässä olevan tarkkoja rajapyykkejä, joihin tulisi kiitää tiettyyn ikään mennessä.
det pakottivat minut pyristelemään siitä irti, ainakin koulumaailman osalta. Ehdin myös tutustua itseeni, ja ennen korkeakouluopintojen alkua olin paremmin perillä omista arvoistani sekä siitä kuka olen ja mitä haluan. Olisi väärin ajatella, että välivuosien aikana elämä jotenkin pysähtyy. Elämä jatkuu niiden aikana aivan samoin, ja siitä kannattaa ottaa kaikki ilo irti.
Mitä välivuosista sitten jäi käteen? Kävin kaikki kolme vuotta töissä, ja onnekseni rahaa jäi säästöön myös opiskeluvuosia varten. Tästä kiitän menneisyyden itseäni. Välivuoteni osuivat ajalle ennen koronaa, joten ehdin matkustella, kerätä kokemuksia ja nauttia ensimmäistä kertaa nuoren aikuisen elämästä, jota täysi-ikäisyys oli vapauttanut. Monet hyvätkin asiat helposti unohtuivat ahdistusta luovan välivuosiverhon taakse, ja positiivisia puolia on osannut havaita paremmin vasta jälkeenpäin.
Välivuoteni tulivat kuitenkin lopulta päätökseen ja pääsin opiskelemaan, vaikkakin eri paikkaan kuin minne alun perin haikailin. Opiskelupaikkaa todella osasi arvostaa, kun se ei tullutkaan sormia napsauttamalla.
Aloittaessani yliopisto-opinnot sain nopeasti ravisteltua pois välivuosiahdistuksen. Alkuun toki jännitti, onko kukaan samassa tilanteessa ja aloittamassa opiskelun useamman vuoden jälkeen. Nopeasti huomasin, että välivuoden tai vuosien vietto on ennemminkin sääntö kuin poikkeus. Ja ennen Ehkä tärkein oppi välivuosien kaikkea me opiskelijat olemme ajalta oli se, että elämässä on kouluun päästyämme samassa muutakin kuin opiskelu ja työ. veneessä — oli välivuosia alla tai Kympintyttöys oli varsinkin ennen ei. osa identiteettiäni, mutta välivuo-
21
