Camp 5/25

C amp Camp 7842-0762 NSSI

ISSN 2670-2487

5/25

L u o t t a m u s

Tämä on Vaasan yliopiston viestintätieteilijöiden ainejärjestölehti Camp. Kyseessä on sitoutumaton opiskelijalehti, jonka toimittamisesta vastaavat vapaaehtoiset viestinnän opiskelijat. Toimitus on avoin kaikille CoMedia ry:n jäsenille. Mikäli mielit mukaan tekemään terävää opiskelijamediaa tai sinulla on meille jotain muuta asiaa, ota rohkeasti yhteyttä!

Campin tehtäviin kuuluu toimia viestijöiden sekä muiden ylioppilaskuntalaisten informaatiolähteenä.

Lisäksi toimimme CoMedian äänenkannattajana sekä tiedotuskanavana järjestön ja jäsenistön välillä.

Tarjoamme myös mahdollisuuden viestinnän opiskelijoille saada kokemusta toimittajan työstä.

Tavoitteenamme on tarkastella viestintäjärjestöämme sekä Vaasan yliopistoa monesta näkökulmasta. Camp ilmestyy viisi kertaa vuodessa.

Cumpi vai Campi Katsotko tulevaisuuden näkymiäsi luottavaisin mieli?

22% En niinkään 78% Kyllä

Päätoimittaja

Lotta Naumanen

Opiskeletko mieluummin etänä vai kampuksella?

29% Etänä

Taittajat

Lotta Naumanen, Sara Annala, Moona Puromäki, Karolina Seppälä, Alina Sydänlammi

Kansikuva

Lotta Naumanen

Tämän numeron toimitus

71% Kampuksella Suhtaudun tekoälyyn

Lotta Naumanen, Sara Annala, Jenny Kauranen, Lassi Ojanperä, Moona Puromäki, Sanni Rintala, Karolina Seppälä, Alina Sydänlammi, Susanna Tuomainen

11% Luottavaisesti

89% Kriittisesti Editoija

Lotta Naumanen Luotan ihmisiin Julkaisija

CoMedia ry

Yhteystiedot

camp@comediary.com @camplehti www.comediary.com/camplehti

53% Vaatii aikaa

47% Helposti

Luottamus

Camp 5/25 4 5

Pääkirjoitus Puheenjohtajan tervehdys

Ajankohtaista

Etäympäristö ja oppiminen Joulubingo

6 6

Luottamus

Perfektionismi ja itsevarmuus Muutto ja uusi kaupunki Luotatko? Luotatko?

Järjestötoiminta ja viestintä

15

15

Culttuuri Corner

Joulun elokuvasuositukset Ai vai aito – Testi

16 16

Poiminta s. 15

6-7 8

10-11 12-13 14 15

16 18-19

”Aikataulut kiristyivät, mutta tiimin tuki kantoi ja jokainen palaveri vei kohti valmista tapahtumaa.”

Pääkirjoitus “If you want to be a grocer, or a general, or a politician, or a judge, you will invariably become it; that is your punishment”, kirjoittaa Oscar Wilde runossaan. Mutta mitä tämä oikeastaan edes tarkoittaa?

Jokaisen matka on ainutlaatuinen, harvan lineaarinen. Maailmassa jossa persoonalliset polut tyrmätään epätavallisina, olisi tärkeää ymmärtää, kuinka vähän oikeastaan voi vaikuttaa tai suunnitella mitään etukäteen.

Onnettomuudet ovat asiasta surullinen esimerkki ja odottamattomat, suuret elämänmuutokset positiivisempi.

Pitäisikö elämää sitten suunnitella?

Kysymys varmasti jakaa mielipiteitä, mutta, jos lähdetään avaamaan asiaa Wilden runon pohjalta, oletetaan, että ei. Tai sitä ei ainakaan pitäisi rakentaa vain yhden suunnitelman pohjalta. Mielestäni Wilde puhuu siis erityisesti siitä, että mistä voi tietää miten upea lopputulos B, C tai D todellisuudessa on jos olet jo ehdottomasti päättänyt tavoitteeksesi A:n?

Kaikkea ei siis kuulu tai tarvitsekaan tietää.

Totta kai tällainen eläminen vaatii sitten rohkeutta ja ennen kaikkea luottamusta.

Tietynlainen suunnittelemattomuus on kuitenkin tärkeää, sillä ehdottomat suunnitelmat saattavat estää kehittymisen ja loppujen lopuksi mitään ei voi ennalta määrätä. On suunnitelmia, on unelmia ja se on suositeltavaa. Niiden pitäisi kuitenkin antaa toimia ohjenuorana kahleiden sijaan, vaikka eroa on välillä vaikea erottaa.

Pohdin yhä tosi usein sitä, kuinka paljon Vaasaan muuttaminen ja opintojen aloittaminen ovat minua muuttaneet.

Välillä se saa hiljaiseksi, kun mietin millaisia mahdollisuuksia, kokemuksia ja unohtumattomia muistoja nuo kaksi päätöstä ovat saaneet aikaan. Kuitenkin nuo päätökset – pääaineen ja kaupungin valinta – eivät olleet todellakaan niitä, mihin tähtäsin lukioikäisenä. Lukiossa jos missä olin tähtäämässä vain ja ainoastaan yhteen tiettyyn pisteeseen. Osa saattaa kutsua sitä päämäärätietoisuudeksi, mutta minulle se oli vankila, joka monien vuosien ajan esti tekemästä ja olemasta sitä mitä olisin oikeasti voinut tehdä ja olla. Onneksi tuo Wilden runo kuitenkin osui jo silloin vastaan.

Voin vihdoin sanoa ymmärtäväni paremmin, kuinka arvokasta on olla tietämättä kaikkea. Olla suunnittelematta jokaista askelta ja tavoitetta. Ja miten tärkeää on vain luottaa menemään ja tulevaan.

– Päätoimittaja, Lotta Naumanen

4

Puheenjohtajan terveiset Vuoden alussa päätin tehdä testin luottamuksesta. Ensimmäisessä hallituksen iltakoulussa sanoin kaikille yhteisiä pelisääntöjä, joiden kautta me lähdettiin viemään vuotta eteenpäin. Yksi niistä oli se, että en tule hoitamaan hallituslaisten puolesta heidän pestejään.

Testasin luottamusta. Halusin painottaa sitä, että voin auttaa, mutta en tee heidän hommiansa. Tällä tavoin he saavat itse kehittää itseään hallituslaisina ja voivat olla niin luovia kuin vain haluavat. Näin hallitusvuoden lopussa voin ylpeänä ilmoittaa, että olemme onnistuneet tämän säännön noudattamisessa. Hallitus on suoriutunut esimerkillisesti toiminnassaan ja huomaan, että he ovat vuoden aikana kasvaneet yhteistyökykyisiksi ja luoviksi suorittajiksi. Olen ylpeä siitä, että voin luottaa heihin ja he pystyivät myös luottamaan minuun.

Vuoden aikana oli hetkiä, jolloin ei tarvinnut tehdä oikein mitään. Toisaalta oli myös niitä hetkiä, jolloin ei kerennyt edes kahvia kulauttaa. Nyt kun vuosi on paketissa ja tiedän, minkälainen joukkio on ollut kasassa, en vaihtaisi sitä mihinkään. En päivääkään. On hetkiä, jotka olisi voinut paremmin hoitaa, mutta en siltikään poistaisi niitä mielestäni. Ne puolestaan kehittivät ihmisenä.

Kaikkein parasta siinä oli se, että loimme yhteisön, jossa jokainen koki turvalliseksi olla oma itsensä.

Muistan vieläkin, minkälainen meininki oli vapun aikaan sitseillä. Se jäi mieleen. Tunnelma oli kohdallaan, eikä se ollut vain hallareiden ansiosta. Siinä hetkessä koin, että olemme luoneet jotain erityistä vuoden aikana.

Olen itsekin kehittynyt johtajana. Pääsin mukaan pöytiin, jossa en tiennyt asiasta halaistuakaan sanaa. Nyt vuoden päästä edes vähän ymmärrän asioista paremmin.

Olin mukana paljon silmiä avaavissa keskusteluissa, jotka vaikuttivat niin ihmisenä kuin järjestötoimijana. Olen itsevarmempi, joustavampi ja osaan tehdä entistä paremmin päätöksiä. Toivottavasti se on myös näkynyt vuoden aikana.

On ollut etuoikeutettua olla näinkin hyvän hallitusporukan puheenjohtajana. Taisin tehdä lottorivini oikein. Haikailen niiden aikojen perään, kun meillä oli yhteinen päämäärä. Niitä aikoja, kun saimme yhdessä iloita ja surra. En itsekään tiennyt, mitä tästä vuodesta tulee. Halusin kehittää yhteisöä. Sen lisäksi sain ystäviä.

Puhun paljon pehmeitä, mutta hallituksen tehokkuus näkyi myös tuloksissa.

Tapahtumat olivat menestyksekkäitä, yhteisöllisyyttä pursuavia ja tuottavia.

Noudatimme toimintasuunnitelmaa ja kehitimme toimintaa sen ulkopuoleltakin.

Saimme valvottua opiskelijoiden etua.

Korjasimme virheemme niiden sattuessa ja neuvoimme toisiamme tarvittaessa.

– CoMedian puheenjohtaja, Lassi Ojanperä

5

5

Taitto , teksti ja kuvat: Moona Puromäki

ETÄYMPÄRISTÖJEN LAAJENEMINEN: OPPIMISESTA IHMISSUHTEISIIN

Digitalisaation kiihtyminen on siirtänyt oppimisen lisäksi vuorovaikutuksen yhä enemmän verkkoon. Etäopiskelu ei ole enää poikkeus, vaan monelle opiskelun perusmuoto. Tämän myötä sosiaalisiin suhteisiin tulee panostaa entistä enemmän, mutta samalla täytyy pitää opiskelun- ja työelämän tasapaino hyvänä.

Millaisia asioita tulee etäopiskeluun ja toisaalta etäsuhteisiin?

Kumpi tarvitsee enemmän vaivannäköä?

Etäopiskelu voi johtaa hyvin erilaisiin arjen tilanteisiin. Toisilla verkosto on jatkuvasti lähellä, toisilla opiskelukaverit taas fyysisesti kaukana.

Opiskeluympäristöä voi rakentaa itse, ja juuri siinä piilee osa sosiaalisten suhteiden haasteesta.

Opiskeleeko yhdessä ystävien kanssa, tekeekö kurssitehtäviä Zoomissa tai kertaako tentteihin puheluiden kautta.

Usein arki rakentuu opintojen ympärille, joten opiskelun aikaiset verkostot muokkaavat myös omaa päivittäistä vuorovaikutusta. Olen huomannut, että lyhyetkin yhteiset hetket vaikuttavat yllättävän paljon siihen, kuinka läheisiksi opiskelukontaktit muodostuvat. Samalla etäopiskelussa joutuu kuitenkin tietoisemmin aikatauluttamaan, jotta opintojen ulkopuolisille ihmissuhteille jää tilaa.

6

Entä kun etäopiskelu vaihtuukin yliopistolle, uuteen kaupunkiin?

Lähtökohtaisesti ajatus uudesta kaupungista oli mielestäni innostava, ja sitä olin tavoitellutkin. Uusi kaupunki, ystävät ja elämäntilanne muuttuivat, joka osaltaan oli jännittävää. Pääsin kuitenkin rakentamaan arjen yliopiston ympärille, joka oli täynnä uusia ystäviä.

Heihin törmää kursseilla, opiskelijaravintoloissa, kirjastossa, tai viimeistään yökerhon tanssilattialla opiskelijatapahtuman jälkeen.

Ymmärsin, kuinka antoisaa ja lämmittävää on jakaa opiskeluhetket uudessa verkostossa. Opiskelujen ja ystävyyssuhteiden välillä ei ollutkaan enää niin paljoa tasapainottelemista tai järjestettävää.

Tällä kaikella oli kuitenkin kääntöpuoli, kun parisuhde, ystävät ja perhe jäivät tuntien ajomatkan päähän. Se herätti paljon uusia ajatuksia, ideoita ja synnytti keskusteluja. Moni asia sai uuden iloisen käänteen, mikäsamaan aikaan herätti myös haikeita tunteita.

Mitä tulee sitten etäsuhteisiin, jos ajattelee asiaa positiivisesta näkökulmasta?

Usein kertoessani tutuille alkavasta etäsuhteesta, reaktio oli usein väistämättä: “Voi ei, kuinka ikävää.” Pohdin usein, mitä mieltä siitä tulisi olla.

Onhan siinä paljon positiivisiakin puolia, kun lähtökohtana oli omien tavoitteiden saavuttaminen.

Olimme molemmat innoissamme uudesta ajanjaksosta, joka sisälsi muun muassa opiskelija tapahtumia yhdessä, uuden kaupungin elämyksiä sekä romanttisia kohtaamisia juna-asemalla.

Tärkeintä oli kuitenkin pohdinta suhteen vahvistumisesta sekä itsenäistymisestä.

Uusi ympäristö ja oman arjen rakentaminen uuteen kaupunkiin voi olla aluksi haastavaa, mutta hyvin palkitsevaa. Mielestäni vankan ja onnellisen pohjan etäsuhteelle luo tila, jossa molemmat osapuolet voivat keskittyä omiin tavoitteisiin, harrastuksiin sekä opiskeluun. Silloin myös näkemiset ja treffit tuntuvat luksukselta, jota aina jaksaa odottaa.

Ystävyys ja perhesuhteet vaativat myös osansa. Uutta asuntoa sisustaessani otin jo kuvia ystävistäni ja perheestäni mukaan jääkaapin ovea varten. Lisäsin myös soittoja arkeeni kotiin ja ystäville, esimerkiksi aina kävelytai kauppareissuilla. Yksi soitto kotiin, ystävälle tai poikaystävälle piristää jo kummasti päivää. Selvitin myös Vaasan erilaisia aktiviteetteja, ja ehdotin niitä ystävilleni ja perheelleni. Erityisen hauskaa olivat esimerkiksi Rannikkoapprot, jotka yhdistävät opiskelijoita ympäri Suomen.

Lopuksi pohdin, kuinka etäopiskelu ja etäsuhteet voivat osoittautua enemmän mahdollisuudeksi kuin esteeksi. Kun arkea rakentaa omien tavoitteiden ympärille ja pitää yllä merkityksellisiä suhteita, välimatka ei välttämättä heikennä yhteyksiä. Se voi syventää niitä. Yhteiset hetket tuntuvat erityisiltä ja itsenäisyys sekä oma aikataulu lisäävät sekä opiskelun että ihmissuhteiden arvoa. Kun tukeva verkosto ja oma rytmi löytyvät, etäisyys ei estä läheisyyden ja yhteisten merkityksellisten hetkien syntymistä.

7

Joulu Bingo <3 NYT KUN MEILLÄ OPISKELIJOILLAKIN ALKAA JOULULOMA VIHDOIN HÄÄMÖTTÄMÄÄN, ON AIKA TEHDÄ JOTAIN KIVAA ITSELLE JA MUILLE! INSPIROIDU ALHAALLA OLEVASTA BINGOSTA JA KATSO, MONTA KOHTAA SAAT TÄYTEEN ENNEN JOULUA.

8

KÄY LASKEMASSA PULKKAMÄKEÄ

KEITÄ RIISIPUUROA

GLÖGI & JOULUTORTUT + YSTÄVÄT

OSTA HEIJASTINLIIVI

KATSO JOULULEFFA

RAKENNA PIPARKAKKUTALO

LAHJOITA LAHJA KERÄYKSEEN

HYMYILE VASTAANTULIJALLE

HALAA YSTÄVÄÄ

KÄY LAULAMASSA JOULULAULUJA

ASKARTELE JOULUKORTTEJA

LUE KIRJAA

KÄY LUISTELEMASSA

LAUTAPELIT + YSTÄVÄT

KUUNTELE JOULULAULUJA

TEE JOULUSIIVOUS

KORISTELE JOULUKUUSI

SECRET SANTA YSTÄVIEN KANSSA

KÄY HIIHTÄMÄSSÄ

TEHKÄÄ YSTÄVIEN KANSSA OMA JOULUBINGO

COMEDIAN JÄSENEDUT VAAKUNASSA! VENN:

Rosso:

SKY:

Lonkero 5,60 €

Siideri 5,60 €

Lonkero 5,60 €

Siideri 5,60 €

Karjala 5,60 €

Siideri 5,60 €

Karjala 5,60 €

Lonkero 5,60 €

Karjala 5,60 €

Mocktail 5,50 €

Pastat -10%

Mocktail 5,50 €

Viinikannu (0,75l) 22,50 €

Salaatit -10% Katso yleiset opiskelija-alennukset > raflaamo.fi

Kauppakeskus Rewell, Vaasa

Pomedia.fi – Opiskelijoiden ääni Pohjanmaalla.

Teksti ja taitto: Sara Annala

Perfektionismi itsevarmuuden tiellä Elämmme ajassa, jossa täydellisyys tuntuu muuttuneen monelle menestyksen ja onnistumisten mittariksi. Koko ajan pitäisi olla muokkaamassa ulkoista olemusta virheettömäksi, kehittää taitoja huippuunsa sekä saavuttaa isoja asioita elämässä. Jatkuva täydellisyyden tavoittelu voi myös ruokkia epävarmuutta ja riittämättömyyden tunnetta. Kun ei päästäkään tavoitteisiin, saatetaan painaa itseä alas. Kuten kliseinen totuuskin sen kertoo, kukaan ei kuitenkaan ole täydellinen. Sen ei silti tarvitse olla este itsevarmuudelle – todellinen itsevarmuus ei synny täydellisyydestä, vaan siitä, että uskaltaa olla myös keskeneräinen ja tehdä virheitä.

10

Moni meistä valitsee arjessaan vain ne polut, joilla tuntee olevansa vahvoilla. Sillä tavalla kasvu kuitenkin pysähtyy. Kun uskaltaa poistua omalta mukavuusalueeltaan, saattaa jopa löytää uusia vahvuuksia tai kiinnostuksen kohteita.Tiedän tämän myös omakohtaisesta kokoemuksesta: unelmoin pitkään tanssin aloittamisesta, mutta en uskaltanut, koska pelkäsin olevani huono. Sitten kun vihdoin uskaltauduin tanssitunnille, tajusin, ettei minun tarvitsekaan heti alussa osata kaikkea.

Nyt seitsemän vuoden tanssimisen jälkeen olen oppinut itsevarmuudesta ja samalla epätäydellisyydestä enemmän kuin missään muualla. Opin hyväksymään sen, että voi olla samaan aikaan rohkea ja itsevarma, mutta silti uskaltaa myös mokata. Kuten tanssiopettajanikin kerran sanoi: “Kulkekaa kohti teidän pelkoja ja epämukavuusaluetta, jotta mukavuusalueenne kasvaa”.

Se, että uskaltaa mennä kohti haastavia tilanteita ja yrittää vaikeita asioita, ei kuitenkaan aina takaa menestystä. Siksi itsevarmuuteen kuuluu myös se, että tietää omat vahvuudet, mutta hyväksyy myös heikkoudet. Kaikista ei voi eikä tarvitsekaan olla kaikkeen. Kaikilla meillä on omat vahvuutemme, joita hyödyntämällä pääsemme loistamaan.

Mutta on myös tärkeää hyväksyä ne asiat, jotka eivät ole meitä varten. Minulla on tästäkin henkilökohtainen esimerkki. Hain psykologian opintoihin neljä vuotta putkeen, kunnes lopulta ymmärsin, ettei se ollut oikea suunta minulle. Silti koen oppineeni jokaisesta hakukerrasta jotain uutta enkä koe, että se olisi ollut hukkaan heitettyä aikaa. Itsevarmat ihmiset voivat myös erehtyä välillä väärille poluille.

Moni kokee epävarmuutta varsinkin muiden edessä. Kuvittelemme, että haparointimme näkyy kaikille ja usein pelätään, että muut tuomitsevat sen tähden. Useimmiten ihmiset kuitenkin toivovat toisilleen hyvää kuin odottavat heidän epäonnistuvan.

Miksi siis uskoisimme, että muut haluaisivat meidän mokaavan? Toisaalta huomion hakeminen muilta vie vain isompaan kuoppaan. Kaikkia ei voi miellyttää ja aina jonkun mielestä teet asiat väärin. Toki kritiikkiä täytyy osata ottaa vastaan, mutta tärkeintä on se, että itse tiedät mitä teet ja luotat omaan tekemiseesi. Itsevarmuuden ydin löytyy sisältä. Kun lakkaa hakemasta hyväksyntää muilta, voi todellisuudessa löytää sisäisen itsevarmuuden.

Itsevarmuutta usein pidetäänkin jostakin suorituksesta. palkintona Uskotaan, että voi olla itsevarma vasta, kun on saavuttanut tarpeeksi tai ylittänyt tietyt virstanpylväät. Aivan kuin emme saisi olla itsevarmoja niiden asioiden edessä, jotka eivät ole meille vielä täysin tuttuja tai opettelemme niitä vielä.

Itsevarmuus sidotaan usein taitoihin ja onnistumisiin, vaikka itse koen, että se on ominaisuus, joka tulee meidän sisältä.

Luottamus siihen, että selviää haasteista ja uusista asioista. Saavutukset voivat toki vahvistaa itsevarmuutta, mutta eivät yleensä yksin riitä sen perustaksi.

Itsevarmuus ei siis ole kovaa kuorta, täydellisiä suorituksia tai sitä, ettei mikään jännitä. Se on tunnetta siitä, että voi olla herkkä ja haavottuvainen, ja silti riittävän rohkea ja mennä kohti pelkoja ja haasteita. Koen, että itsevarmuus on myös lupaus itselle: saan olla keskeneräinen ja astua silti rohkeasti esiin.

11

Teksti: Jenny Kauranen

Taitto: Lotta Naumanen

, o t t Muu uusi , i k n u p u a k s a p o i t t i re miten elämä rakentuu?

12

Kun elokuun lopussa suuntasin autoni nokan muuttokuorman kanssa kohti Vaasaa, oli edessäni aivan uusi elämänvaihe. En ollut ikinä aikaisemmin käynytkään Vaasassa enkä tiennyt kaupungista mitään. Olin tuntemattomien ihmisten ympäröimänä, eikä minulla ollut mitään tuttuja arkisia rutiineja, joista olisin saanut turvaa. Elämä oli rakennettava uudestaan täällä tuntemattomassa kaupungissa.

Koen muuton uuteen paikkaan olleen ennen kaikkea sosiaalinen muutto. Kaikki läheiset jäävät kotikaupunkiin, ja on pelottavaa aloittaa uusi elämänvaihe vailla ihmisiä, joihin turvautua. Opiskelujen perässä muuttamisen etu on kuitenkin tutoreissa ja fuksiviikkojen tapahtumissa, joissa uusiin ihmisiin tutustuminen on lähes takuuvarmaa. Muuton yhteydessä pyrin olemaan rohkea ja avoimin mielin, ja se alensikin kynnystä tutustua uusiin ihmisiin.

Ihmiselle on luontaista haluta kuulua osaksi jotakin yhteisöä.

Se voikin toimia turvaverkkona uudessa paikassa.

Oli kyseessä muutto uuteen kaupunkiin mistä syystä tahansa, esimerkiksi urheiluseuraan, työ- tai opiskelijayhteisöön kuuluminen helpottaa sopeutumista ja luo tunnetta osallisuudesta.

Fuksiviikon välipäivinä tapahtumista otin asiakseni lähteä tutustumaan Vaasaan.

Kävelin ilman suunnitelmia pitkin katuja ja tutkin kaupunkia. Uuden asuinympäristön tutuksi tekeminen loi luottamuksen ja turvallisuuden tunnetta.

Koen, että arkirutiinien luominen auttaa rakentamaan elämää uuteen paikkaan. Ne luovat turvaa, jatkuvuutta ja rytmiä. Elämän rakentaminen on helpompaa, kun on tietyt asiat, jotka toistuvat säännöllisesti. Yritänkin tehdä omasta arjestani mahdollisimman mieleistä.

Muuton yhteydessä on paras paikka uudistaa myös itseään. Aloittaa esimerkiksi mielenpäällä ollut uusi harrastus tai tuoda itsestään jotain uutta puolta esiin. Sellaista jota ei aikaisemmin vanhassa ympäristössä uskaltanut tai pystynyt ilmaisemaan.

Elämän rakentamisesta uudessa paikassa ei kuitenkaan kannata ottaa mitään paineita.

Joskus elämä rakentuu nopeammin, toisinaan hitaammin.

Kannattaa antaa aikaa itselleen luodessaan arkeen rutiineja sekä tutustuessaan uusiin ihmisiin ja uuteen paikkaan. Kuljen edelleen kolmen kuukauden asumisen jälkeen joihinkin paikkoihin reittioppaan kanssa. Luota siis meneillään olevaan prosessiin, sillä tunne kuulumisesta syntyy ajan kanssa.

13

Teksti & taitto: Karolina Seppälä

LUOTATKO? LUOTATKO? UUDET IHMISSUHTEET

Luottamus on kun paperii kun se rypistyy Se ei palaa ennalleen koskaan kun tulee tyrittyy (1) Luottamus on tunne tai varmuus siitä, että voi luottaa johonkuhun tai johonkin asiaan – ja siihen, ettei se petä tai aiheuta pettymystä. Mutta mitä jos luottamus rikotaan? Mitä sitten kun pahin tapahtuu ja tulee petetyksi ihmisen toimesta, joka merkitsee sinulle enemmän kuin mikään muu? Miten ihminen voi yksinkertaisesti luottaa enää tämän jälkeen? Vastaus näihin kysymyksiin ei ole todellakaan yksinkertainen.

Kun luottamus on kerran romutettu, sen rakentaminen uudelleen ei ole helppoa.

Etenkin uusien ihmisten kohdalla se voi tuntua haastavalta, sillä pelkää tulevansa petetyksi jälleen. Eihän uusia ihmisiä tunne samalla tavalla kuin esimerkiksi pitkäaikaisia ystäviä. Karu fakta on kuitenkin se, että ihminen, jonka olet saattanut tuntea vuosia, voi pettää sinut yhtä hyvin kuin ihminen, johon tutustuit hetki sitten. Joten miksi sitten pelätä petetyksi tulemista?

Pelko on ihmisen suojamekanismi, jolla aivot pyrkivät varautumaan niin sanotusti pahimpaan. Kun paska iskee tuulettimeen, voikin hengähtää hieman, sillä on jo varautunut siihen. Mutta onko tämä oikeasti elämää? Jos elämme koko ajan pelkotilassa, uskallammeko oikeasti elää kunnolla?

Olen sitä mieltä, että jokaisen kannattaa olla hieman varuillaan, mutta ei kaikkia myöskään tarvitse tuomita yhden ihmisen törttöilyn takia. Uskon siihen, että intuitio kyllä kertoo, mikäli joku ihminen ei vaikuta luotettavalta. Siispä kehotan luottamaan ihmisiin, vaikka se tuntuisi aluksi haastavalta. Ilman luottamusta elämme “mitä jos” -mentaliteetilla, joka estää meitä olemaan oikeasti avoimia ja kokemaan. Uskaltamalla luottaa, voimme kokea paljon, mutta jos emme uskalla hypätä rajan yli, voi kokemus jäädä kokematta.

(1) Sillat, 2015, Cheek & Ilta

14

Teksti: Susanna Tuomainen

Taitto: Lotta Naumanen

MITÄ JÄRJESTÖTOIMINTA OPETTI VIESTINNÄSTÄ?

En ollut koskaan erityisesti suunnitellut lähteväni mukaan järjestötoimintaan. Silti kuitenkin löysin itseni selaamasta ilmoitusta, jossa Ydinviesti ry haki työelämätapahtuman projektitiimiin viestintävastaavia.

Ajatus tuntui samaan aikaan innostavalta ja hieman pelottavalta: olisinko minä oikeasti tarpeeksi osaava? Olin kuitenkin vasta fuksi. Lopulta uteliaisuus kuitenkin voitti.

Lähetin hakemuksen, ja hetkeä myöhemmin istuin jo tiimin ensimmäisessä kokouksessa.

Se hetki jäi mieleen. Huomasin nopeasti, että tässä projektissa pääsisin kehittämään osaamistani käytännön kautta osana laajempaa kokonaisuutta, jossa viestintä oli olennainen osa tapahtuman rakentamista.

Ideoimme, kokeilimme, ja rakensimme yhteistä tapahtumaa pala palalta. Sain soveltaa kurssien oppeja käytännössä ja syventää viestintäosaamistani aivan uudella tavalla.

Viestintävastaavana pääsin työskentelemään monipuolisesti viestinnän eri tehtävien parissa. Suunnittelin ja toteutin somesisältöjä ja tekstejä eri kanaville, rakensin visuaalisia kokonaisuuksia, jotka tukivat tapahtuman ilmettä ja olin mukana sidosryhmäviestinnässä ainejärjestöjen suuntaan. Samalla opin tarkastelemaan omaa työtäni analytiikan kautta: mikä toimii, mikä ei ja miksi. Oli kiinnostavaa huomata, miten pienetkin muutokset vaikuttivat yleisön reaktioihin.

Yhteistyö huippuorganisaatioiden kuten Finnairin ja Supercellin kanssa teki kokemuksesta erityisen. Saimme nähdä,

miten oma työmme sulautui osaksi laajaa kokonaisuutta. Kaksipäiväisen tapahtuman järjestäminen syvensi ymmärrystäni projektityöskentelystä tavalla, jonka voi saavuttaa vain käytännön tekemisen kautta.

Aikataulut kiristyivät, mutta tiimin tuki kantoi ja jokainen palaveri vei kohti valmista tapahtumaa. Tapahtumapäivinä viestinnän koordinoiminen oli intensiivistä ja samalla erittäin palkitsevaa, kun kuukausien työ viimein konkretisoitui.

Projektin aikana ymmärsin pikkuhiljaa kehittyväni eteenpäin. Viestintävastaavan rooli pakotti asioihin, joita olin aiemmin varonut: kysymään rohkeasti, kertomaan mielipiteeni ja luottamaan omaan ääneeni.

Huomasin myös, kuinka iso ja merkittävä rooli viestinnällä on tapahtuman onnistumisessa. Lopulta järjestötoiminnasta tuli yksi opiskeluvuoteni antoisimmista kokemuksista.

Ja siksi tiedän, että järjestötoimintaan kannattaa tarttua, vaikka epäröisi.

Kun projekti päättyi, huomasin saaneeni mukaani enemmän kuin olin osannut odottaa. Olin kehittynyt viestijänä sekä opiskelijana ja ennen kaikkea löytänyt rohkeutta tarttua uusiin mahdollisuuksiin.

Sellaisiin, jotka vievät osaamistani eteenpäin.

Jos järjestötoiminta kiinnostaa edes vähän, siihen kannattaa mielestäni tarttua. Sen kautta oppii paljon omasta osaamisestaan, tavastaan työskennellä ja kokemus voi jopa auttaa hahmottamaan omia urasuunnitelmia.

15

Teksti: Sanni Rintala Taitto: Alina Sydänlammi

Joulunaikaan ei ole parempaa, kun viltin alla makoilu kera suklaan ja ihanan jouluelokuvan.

Kuitenkin liian usein moni tyytyy katsomaan joka vuosi samat elokuvat vailla vaihtelua. Ikään kuin joulu ei olisi elokuvamaailman suurin bisnesaikakausi. Netflix julkaisee joka joulu suuren kasan uusia jouluelokuvia, jotka kamppailevat joka joulu talven katselluimmista elokuvista. Tässä onkin neljä joulunaikaan sopivaa elokuvasuositusta katsottavaksi omien lemppareiden lisäksi.

justwatch.fi

letterboxd.com

Joulupuu on kärvennetty (1989)

A Real Pain (2024) Disney plus Apple tv

Amazon Prime Apple Tv

Hilpeä komedia hurmaa katsojansa edeltäjäänsä typerimmillä kommelluksilla läpi elokuvan. Kuitenkin elokuvaan on saatu myös sydämellistä perhetematiikkaa ja elokuvan lopussa muistetaan taas, mikä taianomaisen joulun todella tekee. Soveltuu mainiosti kepeäksi välikatseluksi.

letterboxd.com

wikipedia.org

Little Women (2019)

The Family Stone (2005)

Apple tv

Netflix Disney Plus

Klassikkoromaaniin perustuva uusin elokuvaversio vie katsojan mukanaan niin kauniiseen maisemaan kuin myös aikaansa kuvaavan naisen elämän haasteisiin ja kipuiluun. Elokuvan miljöö on osan elokuvasta kauniin talvinen, jonka vuoksi assosioin elokuvan jouluun sopivaksi.

Tästäkään elokuvasta ei kaunis elämän kuvaus puutu, eikä sitä tarvitsekaan katsoa kuivin silmin.

16

Viime vuonna ilmestynyt surullisen kaunis kertomus ihmissuhteista ja niiden kompleksisuudesta. Elokuva ei ole jouluelokuva, mutta sopii hyvin tunteelliseen juhla-aikaan. Vaikka elokuva kuvaa kauniisti tiivistä perherakkautta, on siinä myös sopiva ripaus huumoria piristämässä tunnelmaa.

Tästä elokuvasta ei puutu huumoria, kuten ei myöskään tähtiosaamista. Elokuvaa tähdittääkin joukko suuria nimiä, joista jokainen onnistuu tuomaan perhekomediaan syvyyttä omalla hahmollaan. Vaikka jokaisen joulu näyttää omaltaan, uskon monen pystyvän huumorin kautta samaistumaan elokuvassa nähtävään perheen välisiin konfliktitilanteisiin joulun alla.

Kiinnostaako Campin toimitus?

Hienoa! Campin toimintaan pääsee mukaan matalalla kynnyksellä ja juttuja voi kirjoittaa tai taittaa joko yhteen tai useampaan lehteen.

Toimitukseen osallistuminen tuo hyvää kokemusta toimituksellisesta työstä ja journalismista.

Myös kirjoittamisja taittamistaidot pääsevät kehittymään.

Tekstejä sekä taittoja voi ja kannattaa myös hyödyntää töitä hakiessa. Lisäksi jos kirjoitat tai taitat kolme juttua, saat Campin uuden haalarimerkin!

@camplehti

Mukaan pääset monella eri tavalla: – lähettämällä viestiä Campin Instagramin kautta – lähettämällä viestiä Campin sähköpostiin TAI – laittamalla päätoimittajalle viestiä (Telegram)

camp@comediary.com

Kiinnostaako podcastin tekeminen?

Composti on Vaasan viestijöiden yhteinen podcast, johon kaikki ovat tervetulleita höpöttelemään! Aiheet vaihtelevat laidasta laitaan, mutta liittyvät kuitenkin aina jotenkin opiskelijaelämään, viestintään tai Vaasaan. Jaksot on kuunneltavissa Spotifyssa.

Podcastia voi tulla äänittämään kuka vaan viestinnän opiskelija, ja se on oiva tilaisuus kehittää käytännön viestintäosaamista. Äänitys tapahtuu yliopiston upeassa studiossa, joka sijaitsee Ankkurissa. Haluaisitko äänittää omaa jaksoa tai jäikö jotain kysyttävää? Ota yhteyttä matalalla kynnyksellä Instagramissa.

@comedia_ry

17

Teksti ja taitto: Lotta Naumanen

AI vai aito?

Testaa tunnistatko aidon joulurunon tekoälyn runosta

Toinen teksteistä on aina oikean runoilijan runo tai kappale runosta ja toinen tekoälyn kirjoittama. Pyysimme tekoälyä kirjoittamaan runosta oman, yhtä pitkän ja samalla, kyseisen runoilijan omalla tyylillä kirjoitetun version.

Osaatko tunnistaa tekoälyn?

1.

Kumpi on J. L. Runebergin runo “Jouluilta”?

Koht’ ilo ilmaist on, pyhä

Koht’ riemu ilmoill’ on, pyhä

tullut on tuonne jo pirttiin,

jo astunut pirtin suojaan,

huolet loukkoon luotu ja pantu

murheet loukkoon sullotut ja

jo työpuku arkkuun,

arjen asu arkkuun kätketty,

oljet on permannolla, ja

oljet peittää permannon, ja

kirkkaat kynttilät loistaa.

kirkkaat kynttilät hohtaa.

Joulu jos ois nyt myös salin

Joulu jos soisi nyt myös salin

uljaan kruunujen alla,

ylhäisten kruunujen alla,

vain kuten ennen ain’ ilo

niin kuin ennenkin ain’ ilo

raikuis, laulu ja leikit!

18

a.

raikuis, laulu ja leikit.

b.

*Osa artikkelin teksteistä on tuotettu tekoälyllä

2.

Kumpi on Zacharias Topeliuksen runona pidetty jouluruno?

Tähdet pienet tuikahtaa,

Tähdet hiljaa välkähtää,

meiltä huolet poistaa.

murheen mielest’ karkoittaa.

Revontulet hulmuaa,

Revontulet liehuu näin,

valo meille loistaa.

yön ja taivaan yhdistää.

Tähdet maata katselee, loimu yötä valaisee,

Tähdet maata tarkkailee,

meille uuden riemun suo,

hehku pimeyttä pehmentää,

joulun ihmisille tuo.

meille uuden ilon tuo,

a.

3.

joulun sydämiin se suo.

b.

Kumpi on Birgit Ahokkaan runo?

Lumivaipan alla uinuu maa hämy laskee ylle tienoon.

Luonto huokuu rauhan tunnelmaa mielen johtaa Joulun viettoon.

Jouluaaton lempeä hiljaisuus valaa iloa sieluillemme, on lämmin yhdessäolon tilaisuus jonka luomme rakkaillemme.

Lumihuntuun vaipuu maa, ilta kaartuu kylän ylle.

Luonto hengittää nyt rauhaa, mieltä kutsuu juhlan tielle.

Jouluyön seesteinen hetki ilon sydämiin nyt tuo, lämmin yhdessäolon lahja rakkautta kesken luo.

a.

← Vastaukset – Oikean ihmisen runo on

b.

19

1a, 2a, 3a