Bioanalyytikko: Artikkelijulkaisu 2024

Artikkelijulkaisu 2024

Ihanaa Kesää!

Liiton jäsenedut 2024

• Mahdollisuus vaikuttaa ja osallistua toimintaan omassa alueyhdistyksessä ja liiton hallituksessa.

• Bioanalyytikko-lehti neljästi vuodessa, artikkelijulkaisu kerran vuodessa.

• Oikeus hakea ammatinkehittämisapurahaa ja genetiikan koulutuksiin matka-apurahaa (ei opiskelijajäsenille).

• Osallistumisoikeus liiton järjestämiin koulutuksiin.

Bioanalyytikkoliiton hallitusarvonta ja järjestösihteeri toivottavat • Holiday Club Katinkullan lomaosakeviikkojen jäsenille. jäsenille lämmintä ja rentouttavaa lomaa.

• Alennuksia liiton Eckerö Linelta, Sokos Hotelleista kesää jne.

• Alennettu osallistumishinta kansainvälisiin koulutuksiin.

Osallistu rohkeasti oman alueyhdistyksesi toimintaan; pääset vaikuttamaan ja verkostoitumaan kollegoiden kanssa! Alueyhdistysten yhteystiedot löydät osoitteesta www.bioanalyytikkoliitto.fi.

Tietoa jäseneduista: www.bioanalyytikkoliitto.fi/jasensivut

Kannen kuva xxxxx

Suomen Bioanalyytikkoliitto ry Finlands Bioanalytikerförbund rf www.bioanalyytikkoliitto.fi Yhteystiedot PL 110, 00060 TEHY toimisto@bioanalyytikot.fi p. 050 302 6504 järjestösihteeri: Kaija Sopenlehto Puheenjohtaja Jenni Kalliomäki jenni.kalliomaki@bioanalyytikot.fi p. 044 237 0028 Päätoimittaja, ilmoitusmyynti ja taitto Jenni Niiranen jenni.niiranen@bioanalyytikot.fi p. 050 324 7646

Toimituskunta Jenni Kalliomäki Mika Paldanius Kaija Sopenlehto Niina Wahlroos Kirsi Kiipeli Marja Kaski-Honkanen Jenni Hänninen Kati Koivisto Sina Nordman Ilmoitushinnat www.bioanalyytikkoliitto.fi Lehden ilmestyminen 2024 e-lehtenä (aineistopäivä sulkeissa) Nro 2 ilmestyy 10.5. (26.4.)

Nro 3 ilmestyy 6.9. (23.8.)

Nro 4 ilmestyy 9.12. (22.11.)

Terveisin Jenni N. Edellisen kerran artikkelijulkaisua työstäessämme elettiin toukokuuta 2022. Uskalsimme jo vähän hengittää pahimman korona-ajan jälkeen ja lähestyvään kesään kaikilla tavoin liittyvä vapaudentunne oli kokemuksena huikaiseva.

Tarkoituksemme oli työstää artikkelijulkaisu myös loppukeväälle 2023. Valitettavasti artikkelien lukumäärä jäi silloin niin vajaaksi, että päädyimme siirtämään artikkelilehden julkaisemista tähän hetkeen.

Artikkelijulkaisun yhtenä tavoitteena on jakaa tuoreinta tietoa bioanalytiikasta sekä alamme tutkimustuloksista. Alallamme tehdään runsaasti tutkimusta ja pelkästään opinnäytteitä julkaistaneen vuositasolla noin sata kappaletta. Uutta kerrottavaa ja toisaalta myös opittavaa riittää siis runsaasti.

Paljon kerrottavaa mahtuu myös Bioanalyytikko-lehteemme, jota julkaisemme jatkossakin neljä numeroa kalenterivuodessa. Haluankin rohkaista teitä, hyvät lukijamme, kirjoittamaan ja lähettämään meille tekstejä julkaistavaksi. Otamme jokaisen ilolla vastaan.

Antoisia lukuhetkiä tämän artikkelijulkaisun parissa ja menestyksekästä kuluvaa vuotta! Valo on jälleen voittanut pimeyden ja vuoden paras aika on tuloillaan.

Senaste gången vi arbetade med artikelpubliceringen var det maj 2022. Vi vågade redan andas ut lite efter den värsta tiden med corona, och känslan av frihet inför den kommande sommaren var förbluffande på många sätt.

Vårt syfte var att arbeta med artikelpubliceringen även för slutet av våren 2023. Tyvärr blev antalet artiklar då så pass lågt att vi beslutade att skjuta upp publiceringen av tidskriften till nu.

Ett av målen med artikelpubliceringen är att dela med oss av den senaste informationen om bioanalys samt forskningsresultat inom vår bransch. Det bedrivs mycket forskning inom vår bransch, och bara på årsbasis publiceras cirka hundra avhandlingar. Det finns alltså gott om ny information att berätta och samtidigt mycket att lära.

Det finns också mycket att berätta i vår tidning Bioanalyytikko-lehti, som vi fortsätter att publicera fyra gånger om året. Jag vill uppmuntra er, kära läsare, att skriva och skicka in texter för publicering.

Vi tar emot varje bidrag med glädje.

Trevlig läsning av denna artikelpublicering och ett framgångsrikt fortsatt år! Ljuset har återigen besegrat mörkret, och årets bästa tid är på väg.

Bioanalyytikko | Artikkelijulkaisu 2024 3

03

Pääkirjoitus Jenni Niiranen, Päätoimittaja

05

Opiskelijoilta opiskelijoille -periaatteen avulla joustavuutta bioanalyytikko-opintoihin Palo et al.

08

Virusten käyttö bioteknologian lääketieteellisissä sovellutuksissa Keino

14

Leptospiroosi – diagnostiset tutkimusmenetelmät hevosilla Kangastalo et al.

20

Mikrogliasolut ovat avainasemassa Alzheimerin taudin tutkimuksissa Mäkinen & Mähönen

25

Mikrobilääkeherkkyys tärkeä osa tippurin diagnostiikkaa Rapo

29

Katsaus soluviljelyyn Sjöroos

36

Positiivinen perehdytyskokemus muodostuu perehdytyskokonaisuudesta Santaniemi et al.

OPISKELIJOILTA OPISKELIJOILLE -PERIAATTEEN AVULLA JOUSTAVUUTTA BIOANALYYTIKKOOPINTOIHIN Jenna Palo, bioanalyytikko (AMK) Pihla Vuorinen, bioanalyytikko (AMK) Anniina Friman, lehtori, Turun Ammattikorkeakoulu

Opiskelijoiden osallistaminen verkko-opintojen suunnitteluun on varteenotettava vaihtoehto, sillä opiskelijoilla itsellään on hyvä käsitys siitä, minkälaista tietoa he tarvitsevat oman ammattiosaamisensa kehittämiseksi (Lumme 2020, 23–24). Oppimateriaalin tekoprosessiin osallistuvat opiskelijat hyötyvät materiaalien luomisesta siinä missä materiaalien tulevat käyttäjätkin, sillä oppimateriaalin laatimisessa on hallittava niin aihekokonaisuus, johon materiaalit perustuvat, kuin lähdekritiikkikin (Raappana 2020, 9–10). Tässä artikkelissa tutustutaan Turun ammattikorkeakoulussa tehtyyn opinnäytetyöhön, jonka tuotoksena laadittiin opiskelijoilta opiskelijoille -periaatteella kysymyspankki hematologian syventäviä opintoja suorittaville bioanalyytikko-opiskelijoille.

Johdanto Maaliskuussa 2023 julkaistu Kevan kuntasektorin työvoimaennuste kertoi, että bioanalyytikoista on huutava ylikysyntä Suomessa (Keva 2023). Monille työpaikoille bioanalyytikko-opiskelijat voivat tuoda työvoimapulaan avuksi kaivattuja lisäkäsiä. Olemme itsekin saaneet huomata, että bioanalyytikko-opiskelijat työllistyvät oman alansa töihin, esimerkiksi näytteenottotoimintaan, jo opintojensa varhaisessa vaiheessa.

Opiskelijoille itselleen työ opintojen ohessa voi olla pakollinen paha työkokemuksen kartuttamisen hyödyllisyydestä huolimatta, sillä ilman opintolainan ottamista opiskelijan keskimääräinen kuukausitulo Suomessa alittaisi EU:n virallisen köyhyysrajan (Nyyti ry 2022).

Epävarmuus toimeentulosta on omiaan lisäämään työs-

säkäyvien opiskelijoiden määrää, mikä puolestaan voi johtaa opintojen etenemisen hidastumiseen. Korkeakoulut voivat tukea opiskelijoiden toimeentuloa ja sen myötä hyvinvointia ja opiskelukykyä tarjoamalla entistä joustavampia tapoja opintojen suorittamiseen.

Vertaisoppiminen on opetusmuoto, jossa perinteisen opettajan ohjaaman opetuksen, kuten luentojen, sijaan aktiivisessa roolissa ovat yhdessä oman ja toistensa oppimisensa eteen toimivat opiskelijat (Koho et al. 2014, 17). Turun ammattikorkeakoulun bioanalyytikko-opiskelijat saavat opintojensa ohessa paljon kokemusta vertaisoppimisesta osallistuessaan nuorempien vuosikurssien laboraatioiden ohjaamiseen opettajien tukena tai laatiessaan oppimateriaaleja bioanalytiikan koulutusohjelmaan kuuluville eri opintojaksoille.

Bioanalyytikko | Artikkelijulkaisu 2024 5

Vertaisoppimiselle ominaista opiskelijoilta opiskelijoille -periaatetta hyödynnettiin myös tässä Turun ammattikorkeakoululle tehdyssä opinnäytetyössä, jonka tuotoksena laadittiin monivalintakysymyksistä koostuva kysymyspankki. Kysymyspankin tavoite on ennen kaikkea helpottaa ja nopeuttaa hematologian syventävien tenttien tarkistus- ja arviointiprosessia, kun kysymykset vastauksineen laadittiin valmiiksi tenttipohjaksi.

Opettajan työkuormaa pienentämällä ja siten arviointityötä nopeuttamalla voidaan tehostaa syventäviä opintoja suorittavien opiskelijoiden opintojen etenemistä.

Lähtökohdat Oppiminen ei ole enää ajasta tai paikasta riippuvaista, sillä verkko-opiskelu tarjoaa mahdollisuuden opiskella itsenäisesti missä ja milloin vain (El-Sofany et al.

2009, 8.) Osaamisen arviointikin onnistuu verkkoyhteyden välityksellä esimerkiksi verkossa tehtävien tenttien avulla (Ayo et al. 2007, 126).

Verkkotentit ovat paperitenttejä tehokkaampia niin ajankäytön kuin resurssien suhteen. Verkkotenteistä on mahdollisuus saada tulos välittömästi suorituksen palautuksen jälkeen automaattisen vastaustarkistusprosessin ansiosta. Paperitenttien arvostelu on tehtävä aina manuaalisesti. Paperisen tentin arvostelu voi viedä aikaa ja pisteiden laskeminen avoimissa kysymyksissä täytyy arvioida usein tapauskohtaisesti, minkä vuoksi tarkistajan subjektiivinen mielipide voi vaikuttaa suoraan opiskelijan saamaan arvosanaan. (Eltahir et al. 2022.)

Erilaiset verkko-oppimisympäristöt ja sähköiset tenttijärjestelmät mahdollistavat automatisoitujen, mutta vaikeusasteeltaan tasapainoisten testien luomisen laajoistakin aihealueista. Jokaiselle opiskelijalle on mahdollista laatia oma personoitu tentti kysymyspankin avulla. Kysymyspankkiin kerätään iso joukko kysymyksiä vastauksineen halutuista aihealueista. Kysymykset voidaan järjestellä yhdeksi isoksi kokonaisuudeksi tai esimerkiksi pieniin alakategorioihin. (El-Sofany et al.

2009, 18.)

Kysymyspankin avulla jokaiselle tenttijälle voidaan räätälöidä oma tentti siten, että järjestelmä asetetaan valitsemaan jokaiselle opiskelijalle samoista kysymyskategorioista saman määrän kysymyksiä. Mikäli useampi opiskelija suorittaa samaa tenttiä samaan aikaan, jokaisella heistä voi olla kysymyspankin kattavan kysymysvalikoiman ansiosta joko osin tai täysin eri kysymykset omassa tentissään. Tämä ehkäisee esimerkiksi sitä, että tenttijät saisivat apua toisiltaan.

6 Bioanalyytikko | Artikkelijulkaisu 2024

Kysymyspankin laatiminen Isoin haaste monivalintakysymysten rakentamisessa on laatia kysymys, joka on vaikeustasoltaan sopiva ja joka erottelee osaavat opiskelijat ei-osaavista (Iñarrairaegui et al. 2022). Keskeistä kysymyspankin laatimisessa on se, ettei kysymyksissä ole kirjoitusvirheitä, väärinymmärrykseen johdattelevia kielellisiä virheitä tai epäselvää terminologiaa, jotka voisivat vaikuttaa tenttijän tulokseen negatiivisesti (El-Sofany et al. 2009, 8; Pham et al. 2018, 65).

Kysymyspankin laatiminen aloitettiin perehtymällä hematologian syventäviä tenttejä varten rajattuun sisältöön ja tutustumalla hematologian syventävistä opinnoista vastaavalta opettajalta saatuun ohjeistukseen siitä, minkälaisten asioiden osaamista kysymysten on tarkoitus mitata ja kuinka haastavia niiden tulisi olla.

Kehitetyissä kysymyksissä haluttiin painottaa myös sellaisia sisältöjä, jotka koettiin tärkeimmiksi bioanalyytikkokoulutuksessa ja alan harjoittelu- ja työtehtävissä saatujen kokemusten perusteella. Keskeisten sisältöjen poiminta tenttimateriaalista koettiin varsin helpoksi niin aiempien opintojen kuin harjoittelu- sekä työpaikkojen kautta saatujen oppien ja havaintojen perusteella.

Hematologian vastuuopettaja tarkisti lopuksi kysymyspankkiin laaditut kysymykset.

Pohdinta Kysymyspankin laatimisessa hyödynnettiin opiskelijoilta opiskelijoille -periaatetta, jonka mukaan oppimateriaalia laativat opiskelijat hyötyvät tekoprosessista itsekin.

Kysymyspankin laatiminen vaati sen tekijöiltä satojen tuntien työn niin monivalintakysymysten laatimiseen perehtymisessä kuin tenttimateriaaliin syventyessä. Sen laatiminen on vaatinut ennen kaikkea isojen kokonaisuuksien ymmärtämistä veritautien aihepiiristä. Muun kuin teokseen pohjautuvan tentin luominen olisi ollut haastavaa. Opiskelijan on vaikea arvioida miten avoimet kysymykset mittaavat osaamista ja etenkin sitä, miten niiden avulla voidaan erottaa eritasoiset osaajat toisistaan.

Valmiiksi laaditun kysymyspankin käyttöönotto mahdollistaa tenttien tekotavan vaihdoksen perinteisestä salitentistä missä ja milloin vain tehtävissä olevaan verkkotenttiin, mikä mahdollistaa joustavammat aikataulut esimerkiksi töiden ja opintojen yhdistämistä varten. Valmis kysymyspankki tarjoaakin toivottua joustavuutta hematologian syventävien opintojen suorittamiseen esimerkiksi työssä käymisen rinnalla tai opintojen nopeuttamiseksi.

Opettajan näkökulma Opinnäytetyön aihe syntyi todellisesta tarpeesta. Ajatus teokseen pohjautuvasta kysymyspankista oli ollut pitkään työnalla, mutta sen toteuttaminen ei ole resurssien puitteissa ollut mahdollista. Kysymyspankin perimmäisenä lähtökohtana oli sekä vapauttaa aikaa arviointityöstä että mahdollistaa opintoihin entistä jouhevampia suoritusmahdollisuuksia.

Kysymysten laadinnassa teoksen aiheet sekä sisällöt rajattiin ja opinnäytetyöntekijät saivat esimerkkejä opettajan aiemmin laatimista kysymyksistä. Tarkkaa määrää kysymyksille ei ohjeistettu, mutta kaikille osapuolille oli selvää, että kysymyksiä tulisi olla enemmän kuin varsinaisessa tentissä. Opettajalle suurena yllätyksenä, opinnäytetyöntekijät laativat kaiken kaikkiaan lähes kolmesataa kysymystä. Kaikki monivalinta-, väittämä- sekä soveltavat kysymykset olivat laadittu ajatuksella, ryhmitetty teoksen aiheen mukaan sekä syötetty oppimisympäristön tehtäväpohjaan oikeine vastauksineen.

Opinnäytetyöprosessi etenee opiskelijaryhmällä usein hyvin eri tavoin. Toisilla polku vaatii tuskailua, useita ohjauskertoja ja välillä jopa kyyneliä, kun taas toiset vievät työn maaliin kevyen tuen turvin. Tässä artikkelissa kuvattu opinnäytetyöprosessi sekä itse artikkeli kuvaavat täydellisesti sitä matkaa, missä opettajan on helppo hymyillä. Ylpeydellä voi hämmästellä opiskelijoiden kehitystä, asennetta sekä osaamista ja olla hyvin kiitollinen.

Lähteet: 1. Ayo, C.K., Akinyemi, I.O., Adebiyi, A. A. & Ekong, U. O. 2007. The prospects of E-examination implementation in Nigeria. Turkish Online Journal of Distance Education. 8 (4): 125–134.

Saatavissa: https://www.researchgate.net/publication/26477396_The_prospects_of_E-examination_ implementation_in_Nigeria.

2. El-Sofany, H. F., El-Seoud, S. A., Ghaleb, F. F. M., Ibrahim, S. & Al-Jaidah, N. 2009. Questions-Bank System to Enhance E-Learning in School Education. iJET. 4 (3): 8–19. doi: 10.3991/ijet.v4i3.978.

3. Eltahir, M. E., Alsalhi, N. R. & Al-Qatawneh, S. S. 2022. Implementation of E- exams during the COVID-19 pandemic: A quantitative study in higher education. PLoS ONE. 17 (5): e0266940. doi: 10.1371/journal.pone.0266940.

4.

Iñarrairaegui, M., Fernández-Ros, N., Lucena, F., Landecho, M. F., García, N., Quiroga, J. & Herrero, J. I. 2022. Evaluation of the quality of multiple-choice questions according to the students’ academic level. BMC Medical Education. 22 (779). doi: 10.1186/s12909-022-03844-3.

5. Keva. 2023. Kuntasektorin työvoimaennuste.

Saatavissa: https://www.keva.fi/contentassets/ de5752333bfb4e0a8194a8797ed24935/analyysi-kuntien-tyovoimatarpeista-2023.pdf. Viitattu 13.10.2023.

6. Koho, N., Leppälä, J., Mustonen, E. & Niemelä, T. 2014. Vertaisoppimisen monet muodot korkeakouluopetuksessa. Teaching in Life Sciences: Current practices and development. Vol. 1 (Fall): 1729. Saatavissa: https://blogs.helsinki.fi/viikinopet/ files/2014/10/Vertaisoppimisen_monet_muodot_ korkeakouluopetuksessa_17-29.pdf.

7. Lumme, R. 2020. Verkkopainoitteinen oppiminen ammattikorkeakoulussa. Teoksessa R. Lumme, I. Lankinen, H. Puhakka, M. Roivas & U. Vehkaperä (toim.), Verkkopainoitteinen terveysalan korkeakoulutus (s. 18–29). TAITO-sarja 49. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja. Saatavissa: https://www.theseus.fi/bitstream/ handle/10024/334486/2020%20TAITO%20 49%20Verkkopainotteinen%20terveysalan%20 koulutus.pdf?sequence=2 8. Nyyti ry. 2022. Inflaatio kurjistaa opiskelijoiden taloudellista tilannetta ja uhkaa mielenterveyttä.

Saatavissa: https://www.epressi.com/tiedotteet/koulutus/inflaatio-kurjistaa-opiskelijoiden-taloudellista-tilannetta-ja-uhkaa-mielenterveytta.html. Viitattu 27.4.2023.

9. Pham, H., Trigg, M., Wu, S., O’Connell, A., Harry, C., Barnard, J. & Devitt, P. 2018. Choosing Medical Assessments: Does the Multiple-choice Question make the Grade? Education for Health. 31: 65–71. doi: 10.4103/efh.EfH_229_17.

10. Raappana, J., Kajula, O., Kuure, M.H. & Reponen, P. 2020. Opiskelijalta opiskelijalle – verkko-oppimateriaali tuo lisää mahdollisuuksia itsenäiseen opiskeluun. Bioanalyytikko. Ylimääräinen artikkelijulkaisu. 8–10. Saatavissa: https://issuu. com/bioanalyytikkoliitto/docs/bioanalyytikko_artikkelijulkaisu_2020

Bioanalyytikko | Artikkelijulkaisu 2024 7

VIRUSTEN KÄYTTÖ BIOTEKNOLOGIAN LÄÄKETIETEELLISISSÄ SOVELLUTUKSISSA Katri Keino, bioanalytiikan kliinisen asiantuntijan (YAMK) –tutkinto-ohjelman opiskelija, Savonia-ammattikorkeakoulu

Jotkut saattavat muistaa espanjalaisen-, aasialaisen- sekä hongkongilaisen taudin. Myöhemmin tutuiksi ovat tulleet hiv, sioista ja linnuista lähtöisin olevat taudit sekä sars, mers ja ebola vain esimerkkeinä mainittuina.

Sittemmin ovat esittäytyneet covid19 ja apinarokko. Samanaikaisesti seuraa ihmisille ovat pitäneet inhottavat vatsataudit ja nuhakuumeet.

Aivastus siellä ja niiskutus täällä, ovat arkipäivää ympäri maailman.

Kohdunkaulan syöpä, B-hepatiitti ja jotkut lymfoomat ovat yleisiä ja hoidettavissa kokonaan tai oireenmukaisesti. Yhdistävinä tekijöinä, bioterrorista käyttötarkoitusta unohtamatta, kaikille edellä mainituille ovat kurjuutta aiheuttavat virukset. Entä jos virusten aiheuttamat uhkakuvat käännettäisiin päälaelleen? Virusten potentiaalisia käyttömahdollisuuksia bioteknologian lääketieteellisissä sovellutuksissa on tutkittu paljon.

Virusten soveltuvuutta on kokeiltu esimerkiksi hidasteina muistisairauksissa ja täsmäaseina lääkeresistenttien sairaalabakteereiden tuhoamisessa.

8 Bioanalyytikko | Artikkelijulkaisu 2024

Ihmiskunta on kohdannut virusten aiheuttamia epidemioita ja pandemioita vuosisatojen ajan. Virukset ja niiden aiheuttamat taudit ovat ravistelleet miljoonia ihmisiä kerta toisensa jälkeen. Luonnon massiivinen valjastaminen ihmisen tarpeisiin lisää riskiä zoonoottisten virusten kohtaamiseen ja altistuksia uusien viruspatogeenien muodostumiselle. Ei ole siis mikään ihme, että virukset nähdään ensisijaisesti uhkatekijöinä ihmisten terveydelle ja hyvinvoinnille. Eikä väitettä ole kieltäminen. Virustutkimuksen maailma sykkii yötä päivää yhä kiihtyvämmällä tahdilla, jotta ihmiset olisivat askeleen edellä terveyttä haastavista riskitekijöistä.

Adenovirus – pohja tulevaisuuden hoitomuodoille Adenovirus aiheuttaa ihmisessä pääasiassa lieviä hengitystieinfektio-oireita ympäri vuoden, vaikka oireiden kirjo on laaja. Virusta on tutkittu kymmenien vuosien ajan virologisista ja immunologisista näkökulmista ja myöhemmin 2000-luvulla lääketieteellisissä geeniterapiatutkimuksissa. Nykyisin adenovirus on tutkimusmaailman kärkivirus ja sen käyttömahdollisuudet terveyden edistäjänä ovat mittavat.

Adenoviruksen genomin tarkastelu sekvensointia apuna käyttäen on paljastanut viruksella olevan useita serotyyppejä. Lisäksi bioteknologian avulla adenoviruksen on osoitettu sopeutuneen sekä korkeisiin lämpötiloihin että happamiin olosuhteisiin. Erilaisten antigeenirakenteiden ja muiden ominaisuuksien avulla adenovirus voi hakeutua ylempien hengitysteiden lisäksi sisäelimiin, suolistoon ja keskushermostoon. Tällaista hakeutumisperiaatteella toimivaa patogeenia kutsutaan tropistiseksi.

1960-luvulla adenoviruksen laboratoriotutkimuksissa tapahtui kontaminaatio toisen viruksen kanssa. Vahingon seurauksesta syntyi ilman infektoimiskykyä oleva, nykyäänkin AAV:nä (adeno-associated-virus) tunnettu virus. Kymmeniä vuosia kestänyt virustutkimus on mahdollistanut AAV:n molekyylibiologisten rakenteiden muokkaamisen ja rekombinoidusta AAV:stä tuli nopeasti yksi lääketieteen tutkimuksen kohteista. Sitä alettiin käyttämään tutkimuksellisena virusvektorina erityisesti sairauksien hoidossa ja geeniterapiassa.

Vektorivälitteisessä toiminnassa molekyyliä x kuljetetaan mikrobiologiseen rakenteeseen sidottuna kohteeseen y. Bioteknologian lääketieteellisissä sovellutuksissa AAV:n genomirakenteeseen liitetään esimerkiksi jokin entsyymi tai proteiinisynteesissä tarvittava aminohappojäänne, mikä sairastuneelta potilaalta puuttuu tai se on viallinen. Tropistista ja geenimuokattua AAV:tä käyt-

tämällä uusi proteiinikoodi tai entsyymi voidaan viedä haluttuun isäntäsoluun, jossa se yhdistyy osaksi proteiinisynteesin vaiheita normalisoiden syntyvän proteiinin rakenteen ja toiminnan.

Geeniterapia soveltuu sellaisten sairauksien hoitomuodoksi, joihin ei välttämättä ole parantavaa hoitoa tai tietoa taudin etenemisen hidastamiseksi ei ole tarpeeksi saatavilla.

Geeniterapia soveltuu sellaisten sairauksien hoitomuodoksi, joihin ei välttämättä ole parantavaa hoitoa tai tietoa taudin etenemisen hidastamiseksi ei ole tarpeeksi saatavilla. AAV-menetelmää on kokeiltu uutena hoitomuotona erilaisiin syöpiin, perinnöllisiin mutta harvinaisiin lihas- ja hermosairauksiin, keskushermostoa rappeuttaviin muistisairauksiin sekä veren hyytymishäiriötutkimuksiin. Erityisesti onkolyyttisissä tutkimuksissa AAV:n biokemiallisia rakenteita ja ominaisuuksia muokataan rajusti erilaisten syöpäreseptorien mukaisesti. Tämän seurauksena syöpäsolut voivat alkaa tuottamaan itseään vastaan apoptoottisia immuunivasteita, proteiineja tai entsyymejä. Tämä voi olla mullistava hoitomuoto syöpää vastaan, mikäli vakiintuneilla hoidoilla ei saavuta taudin remissiota.

Muistisairaudet liitännäisoireineen ovat Maailman terveysjärjestön (WHO) mukaan yksi seitsemästä kuolemaan johtavasta tekijästä. Niihin sairastuu vuosittain liki 10 miljoonaa uutta ihmistä. Parantavaa hoitoa muistisairauksiin ei ole toistaiseksi olemassa. Adenovirusvektoritutkimukset ovat osoittaneet potentiaalisuutensa viivästyttää keskushermostoa rappeuttavien oireiden alkamista. Esimerkiksi hermosolujen kasvutekijöillä kyllästetyt AAV-virukset kykenevät läpäisemään veri-aivoesteen, mikä tähän saakka on ollut esteenä monille hoitokokeiluille. Tutkimuksissa neurologisten ja kognitiivisten oireiden on havaittu hidastuvan verrokkiryhmiin verrattuna, vaikkei vastaavaa havaintoa olekaan

Bioanalyytikko | Artikkelijulkaisu 2024 9

aina kyetty vastaavanlaisissa tutkimuksissa osoittamaan.

Tästä huolimatta AAV-menetelmän mahdollisuudet muistisairauksien hoidossa luovat toivoa tulevaisuuteen.

AAV-viruksen ominaisuuksien tarkka tunteminen, toistaiseksi hyvin siedetyt hoitovasteet ilman merkittäviä immuunijärjestelmän vastareaktioita sekä pitkäaikaiset tai jopa pysyvät hoitotulokset ovat varovaisesti vakuuttaneet AAV-hoitokokeiluiden puolestapuhujia.

Myönteisiä havaintoja tunnistetaan pre- ja jo kliinisten faasivaiheiden geeniterapiatutkimuksissa. Toisaalta AAV-hoidon hintavuus, oikeanlainen terapia-annostus sekä tutkimuksen ja tiedon puute AAV-geeniterapian mahdollisesta ristireagoinnista ihmisen immuunijärjestelmän kanssa myöhemmällä iällä ovat toistaiseksi vasta-aiheita laajentaa virusvektorivälitteistä hoitoa laajemmin potilaisiin.

Virustutkimuksesta uuden sukupolven rokotteisiin Ihmistä infektoivat virukset aiheuttavat kantajalleen oireettoman, lieväoireisen tai vakavan oirekuvan. Sairastumiseen ja oirekuvaan vaikuttavat luontainen ja hankittu immuniteetti sekä perimä. Pisaravälitteisesti leviävät virusepidemiat ja -pandemiat ovat vuosikymmenten ajan olleet ilmiömäinen uhka, mikä on johtanut siihen, että tällaisia viruksia vastaan rokotevalmistajat ovat kiinnittäneet suurta kiinnostusta. Seuraavaksi ei tarkastella virusrokotteiden vallankumouksellista voittokulkua vaan sitä, miten viruksia voidaan käyttää uudensukupolven rokotteissa.

Virus vastaan virus! Erilaisia muuntogeenisiä virusvektorivälitteisiä rokotteita on suunniteltu ja kohdistettu jo kauan esimerkiksi rokkotauteihin ja verenvuotokuumeisiin. Vasta koronapandemia nosti erityisesti runsaasti tutkitun AAV-vektorin rokotetuotannon kärkeen ja yhdeksi mahdollisuudeksi hillitä ja hallita pandemiaa. Virusten rakenteellinen ja toiminnallinen tuntemus ovat avainasemassa, kun kehitetään entistä täsmällisempiä rokotteita. Virustutkimus ja siitä johdettu rokotetutkimus ovat tyypillisesti hitaita, vuosia vieviä prosesseja. Koronapandemia vauhditti kuitenkin rokotetutkimuksen huippuunsa. Vektorivälitteiset ja synteettiset rokotteet ovat nopeammin tuotettavissa kuin perinteisissä virusviljelmissä kasvatetut ja myöhemmin inaktivoidut tai elävät mutta heikennetyt kokovirusta tai viruksen osia sisältävät rokotteet. Perinteisissä rokotteissa on myös haittapuolensa, kuten virulenttiuden mahdollinen aktivoituminen esimerkiksi suun kautta annettavien poliorokotteiden kanssa.

10 Bioanalyytikko | Artikkelijulkaisu 2024

Vektorirokotteiden lisäksi lähetti-RNA:n käyttö on uuden sukupolven rokotetutkimuksen tulosta. Sen on mahdollistanut nanoteknologian kehittyminen. Lähetti-RNA-pohjaisia rokotteita onkin jo käytössä SarsCov-2:ta vastaan. Niissä käytetään jotakin viruksen geenialuetta, jonka tiedetään esimerkiksi vaikuttavan viruksen sitoutumiseen isäntäsoluun. Esimerkiksi koronaviruksessa mielenkiinnon kohteena on S-piikkiproteiini. Piikkiproteiinista on luotu synteettisesti genomijäljennös, mikä pakataan pieneen lipidikuljettajaan. Injektiossa lihakseen laitettava rokoteseos aktivoi soluja tuottamaan koronan piikkiproteiinia lähetti-RNA:n perusteella. Immuunijärjestelmän tunnistaa antigeenikomponentit vieraiksi aloittaen vasta-ainetuotannon. Lähetti-RNA-pohjaiset rokotteet eroavat vektoreista pääosin siinä, ettei niissä ole virusta kuljettajana.

Nanoteknologian kehittyminen on mahdollistanut lähetti-RNA:n käytön vektorirokotteiden lisäksi.

Virustutkimuksesta lähtöisin olevia lähetti-RNA-sovellutuksia on kokeiltu esimerkiksi syövän hoidossa.

On huomattavaa, etteivät tämänkaltaiset rokotteet ole tarkoitettu ennaltaehkäiseviksi käytänteiksi eivätkä ne sisällä viruskomponentteja tai virusten niiden synteettisiä jäljitelmiä. Esimerkiksi melanoomissa on havaittu olevan paljon pistemutaatioita, mitkä vaikeuttavat perinteisten hoitojen tehokkuutta erityisesti laajalle levinneissä tapauksissa. Melanoomarokotteilla pyritään immuunijärjestelmää stimuloiden tuottamaan lukuisia tuumoriantigeeneja, jolloin selektiivisillä syöpälääkkeillä on suurempi mahdollisuus saada toivottua parempia vasteita. Rokotteiden avulla voidaan kuljettaa myös proteiinikoodeja ohjaamaan kasvain apoptoosiin sekä muuttamaan syövän lähettämien solusignaalien reittejä siten että kasvainta ympäröivä kudos alkaa tuottamaan nekroositekijöitä kasvainta vastaan.

Bakteriofaagit täsmäaseina lääkeresistenttien bakteerien tuhoamisessa Bakteeritauteihin tehoavia antibiootteja saatetaan myöntää potilaille väärin perustein esimerkiksi varmuuden vuoksi, väheksymällä muita tehokkaita infektiontorjuntatapoja kuten käsien pesua, hyvän sanitaation korostamista tai rokotuksia. Lääkkeiden hintavuus ja puutteet pääraaka-aineista voivat myötävaikuttaa vilpillisiin menetelmiin tuottaa antibiootteja. Antibioottien väärinkäyttö lisää resistenssien bakteerien kehittymistä aiheuttaen kansanterveydellisiä ongelmia. Jo nyt puhutaan antibioottien jälkeisestä maailmasta. On korkea riski, että vastustuskykyiset bakteerit leviävät viruspandemioiden tavalla aiheuttaen vakavasti otettavan uhan.

Bakteriofaagit ovat bakteerien viruksia. Ne infektoivat ihmis- tai eläinperäisiä bakteereita, joihin faagit ovat sopeutuneet tuhansien vuosien ajan. Faagit ovat isäntäspesifisiä ilman negatiivista ristireagointia muihin tumallisiin eliöihin. Myös lisääntymisnopeus on faagien etu. Osa faageista on haitallisempia kuin toiset. Bakterisidiset faagit ovat bakteerille kuolemaksi tai vaihtoehtoisesti organismit voivat elää symbioosissa keskenään.

Tällöin bakteerista tulee vähemmän infektoiva. Ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin kannalta ensin mainitut ovat keskeisessä roolissa monimutaatioisten ja vastustuskykyisten bakteereiden hävittämisessä.

Useimmat bakteerit ovat sopeutuneet happamiin ja hapettomiin olosuhteisiin, mikä aiheuttaa haasteen bioteknologian tutkimukselle: kuinka löytää sellainen menetelmä, että faageja voidaan antaa potilaalle ilman faagin bakteerireseptoreiden tai faagin genomin tuhoutumista. Nanoteknologia kuitenkin voisi mahdollistaa

faagien rakenteita mukailevan ja ulkoisilta fysikaalisilta tekijöiltä suojaavan komponentin, johon istutetaan virusgenomi tai sen jäljitelmä antibioottisen entsyymin tuottamiseksi. Toisaalta sekä faagien karakterisointia että bakteereiden patogeneettisyyttä on täsmennettävä, jotta laboratorio-olosuhteissa tapahtuvan bakteriofaagin geenimanipulointi ja faagituotanto olisivat täsmällisiä niin resistenttejä- kuin multiresistenttejä sairaala-, suolisto- ja hengitystievälitteisiä bakteereita vastaan.

Lopuksi On huomattavaa, ettei virusten käyttö sairauksien hoidossa ja terveyden edistäjinä ole vakiintunutta vaan monet tutkimukset ovat vasta alkutekijöissään. Tietoa viruksista ja niiden soveltuvuudesta sairauksien hoidossa on kartutettava vielä runsaasti. Virusten käyttö tulevaisuuden potentiaalisina terveyden työkaluina edellyttää kuitenkin globaalia vuoropuhelua eri tiedeyhteisön ja tieteenalojen kanssa. Riippumatta siitä, mihin ja kuinka laajasti uusia virusinnovaatioita voitaisiin käyttää tulevaisuuden lääketieteellisissä bioteknologian sovellutuksissa, niin faktana on, että biorakenteiden modifiointi laboratorio-olosuhteissa on nopeaa ja kustannustehokasta.

Virustutkimuksen on oltava jatkuvasti hereillä, sillä virusten aiheuttama uhka koskien ihmiskuntaa ole poistunut mihinkään eikä se tule koskaan poistumaan. Sen sijaan uhka uusien viruspandemioiden muodostumiselle vaanii jatkuvasti nurkan takana. Mutta ehkä viruksista voisi olla meille kuitenkin hyötyä tulevaisuudessa. Toivoa tarjoavat virusten tutkimukselliset innovaatiot bioteknologian lääketieteellisissä sovellutuksissa.

Bioanalyytikko | Artikkelijulkaisu 2024 11

LÄHTEET 1. Bidram, M, Zhao, Y, Shebardina, N, Baldin, A, Bazhin, A, Ganjalikhany, MR, Zamyatnin, A & Mazdak G 2021. mRNA-Based Cancer Vaccines: A Therapeutic Strategy for the Treatment of Melanoma Patients. Vaccines (Basel) 9 (10), 1060. <https://www.mdpi.com/2076-393X/9/10/1060>.

[Haettu 26.9.2023.]

2. Bower, J, Song, L, Bastola, P & Hirsch, M 2021.

Harnessing the Natural Biology of Adeno-Associated Virus to Enhance the Efficacy of Cancer Gene Therapy. Viruses 13 (7), 1205. <https:// www.mdpi.com/1999-4915/13/7/1205 >. https:// www.mdpi.com/1999-4915/13/7/1205[Haettu 23.9.2023.]

3. CDC 2022. Polio Vaccination: What Everyone Should Know. Vaccines & preventable diseases home. Vaccines by disease. Polio. Verkkodokumentti. Päivitetty 12.10.2022. <https://www.cdc. gov/vaccines/vpd/polio/public/index.html>. [Haettu 11.10.2023.]

4. Duvergé, A & Negroni, M 2020. Pseudotyping Lentiviral Vectors: When the Clothes Make the Virus. Viruses 12 (11), 1311. <https://www.mdpi. com/1999-4915/12/11/1311>. [Haettu 25.92023.]

5. ECDC 2023. SARS-CoV-2 variants of concern as of 7 September 2023. Infectious disease topics. A-Z disease list. COVID-19. Surveillance and disease data. Variants of concern. European Centre for Disease Prevention and Control. Verkkojulkaisu. Päivitetty 19.9.2023. <https://www.ecdc.europa.eu/en/ covid-19/variants-concern>. [Haettu 25.9.2023.]

6. Furfaro, L, Payne, M & Chang, B 2018. Bacteriophage Therapy: Clinical Trials and Regulatory Hurdles. Front Cell Infect Microbiol 8, 376. <https://www.frontiersin.org/articles/10.3389/ fcimb.2018.00376/full>. [Haettu 27.9.2023.]

7. Gordillo Altamira, F & Barr, J 2019. Phage Therapy in the Postantibiotic Era. Clin Microbiol Rev 32 (2), e00066-18. <https://journals.asm.org/ doi/10.1128/cmr.00066-18>. [Haettu 26.9.2023.]

8. Issa, S, Shaimardanova, A, Solovyeva, V & Rizvanov, A 2023. Various AAV Serotypes and Their Applications in Gene Therapy: An Overview.

Cells 12 (5), 785. <https://www.mdpi.com/20734409/12/5/785>. [Haettu 18.9.2023.]

12 Bioanalyytikko | Artikkelijulkaisu 2024

9.

Gote, K, Bolla, P, Kommineni, N, Butreddy, A, Nukala, P, Palakurthi, S & Khan, W 2023. A Comprehensive Review of mRNA Vaccines. Int J Mol Sci 24 (3), 2700. <https://www.mdpi.com/14220067/24/3/2700>. [Haettu 25.9.2023.]

10. Greber, U & Gomez-Gonzalez, A 2021. Adenovirus – a blueprint for gene delivery. Current Opinion in Virology 48, 49–56. <doi: 10.1016/j.coviro.2021.03.006>. [Haettu 29.9.2023.]

11. Lund-Lorentzen, C, Haanen, J, Met, Ö & Svane, IM 2022. Clinical advances and ongoing trials of mRNA vaccines for cancer treatment. Lancet Oncol 23(10), e450–e458. <doi: 10.1016/S14702045(22)00372–2>. [Haettu 26.9.2023.]

12. Mantwill, K, Gerhard Klein, F, Wang, D, Vasantamadhava Hindupur, S, Ehrenfeld, M, Sonne Holm, P & Nawroth, R 2021. Concepts in Oncolytic Adenovirus Therapy. Int J Mol Sci 22 (19), 10522. < https://www.mdpi.com/1422-0067/22/19/10522>.

[Haettu 23.9.2023.]

13. Mendell, J, Al-Zaidy, S, Rodino-Klapac, L, Goodspeed, K, Gray, S, Kay, C, Boye, S, Boye, S, George, L, Salabarria, S, Corti, M, Byrne, B & Tremblay, J 2021. Current Clinical Applications of In Vivo Gene Therapy with AAVs. Molecular Therapy 29 (2), 464–488. <doi: 10.1016/j.ymthe.2020.12.007>.

[Haettu 18.9.2023.]

14. Michán, C & Michán-Doña, A 2022. Viruses: Friends or foes. Microbiological Biotechnology. 15 (1), 88–90. <https://amijournals.onlinelibrary.wiley. com/doi/epdf/10.1111/1751-7915.13948>. [Haettu 19.9.2023.]

15. Muramatsu, K, Muramatsu, SI 2021. Adeno-associated virus vector-based gene therapies for pediatric diseases. Pediatrics & Neonatology 64 (1), S3-S9. <https://www-sciencedirect-com.ezproxy. savonia.fi/science/article/pii/S1875957222002133?via%3Dihub>. [Haettu 23.9.2023.]

16. Qu, Y, Liu, Y, Fayyaz Noor, A, Tran, J & Li, R 2019. Characteristics and advantages of adeno-associated virus vector-mediated gene therapy for neurodegenerative diseases. Neural Regen Res 14 (6), 931–938. <doi: 10.1016/j.pedneo.2022.09.004>. [Haettu 23.9.2023.]

17. THL 2020. Adenovirus. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Infektiotaudit ja rokotukset. Taudit ja torjunta. Taudit ja taudinaiheuttajat A-Ö. Verkkojulkaisu. Päivitetty 12.5.2020. <https://thl.fi/fi/web/ infektiotaudit-ja-rokotukset/taudit-ja-torjunta/taudit-ja-taudinaiheuttajat-a-o/adenovirus>. [Haettu 20.9.2023.]

18. Raza, S, Matula, K, Karoń, S & Paczesny, J 2021.

Resistance and Adaptation of Bacteria to Non-Antibiotic Antibacterial Agents: Physical Stressors, Nanoparticles, and Bacteriophages. Antibiotics (Basel) 10(4), 435. <https://www.mdpi.com/20796382/10/4/435>. [Haettu 27.9.2023.]

19. Sakurai, Fi, Tachibana, M & Mizuguchi, H 2022.

Adenovirus vector-based vaccine for infectious diseases. Drug Metab Pharmacokinet 42, 100432. <doi: 10.1016/j.dmpk.2021.100432>. [Haettu 25.9.2023.]

20. Sampath, S, Khedr, A, Qamar, S, Tekin, A, Singh, R, Green, R & Kashyap, R 2021. Pandemics Throughout the History. Cureus 13 (9), e18136. <https://www.cureus.com/articles/69273-pandemics-throughout-the-history>. [Haettu 18.9.2023.]

21. Syyam, A, Nawaz, A, Ijaz, A, Sajjad, U, Fazil, A, Irfan, S, Muzaffar, A, Shahid, M, Idrees, M, Malik, K & Afzal, S 2022. Adenovirus vector system: construction, history, and therapeutic applications.

Biotechniques 73 (6), 297–305. <https://www.future-science.com/doi/10.2144/btn-2022-0051>.

[Haettu 23.9.2023.]

22. Wang, D, Tai, P & Gao, G 2019. Adeno-associated virus vector as a platform for gene therapy delivery.

Nat Rev Drug Discov 18 (5), 358–378. <https:// www.nature.com/articles/s41573-019-0012-9>.

[Haettu 23.9.2023.]

23. Wang, S, Liang, B, Wang, W, Li, L, Feng, N, Zhao, Y, Wang, T, Yan, F, Yang, S & Wia, W2023. Viral vectored vaccines: design, development, preventive and therapeutic applications in human diseases.

Signal Transduct Target Ther. 8 (1), 149. <https:// www.nature.com/articles/s41392-023-01408-5>.

[Haettu 2.9.2023.]

24. WHO 2020. Antibiotic resistance. World Health Organization. Newsoom. Fact sheets. Detail. Verkkojulkaisu. Päivitetty 31.7.2020. <https://www. who.int/news-room/fact-sheets/detail/antibiotic-resistance>. [Haettu 26.9.2023.]

25. WHO 2023. Dementia. World Health Organization. Newsoom. Fact sheets. Detail. Verkkojulkaisu. Päivitetty 15.3.2023. <https://www.who.int/ news-room/fact-sheets/detail/dementia>. [Haettu 23.9.2023.]

26. Xue, W, Li, T, Gu, Y, Li, S & Xia, N 2023. Molecular engineering tools for the development of vaccines against infectious diseases: current status and future directions. Expert Rev Vaccines 22 (1), 563– 578. <https://www.tandfonline.com/doi/full/10.108 0/14760584.2023.2227699>. [Haettu 25.9.2023.]

Bioanalyytikko | Artikkelijulkaisu 2024 13

LEPTOSPIROOSI – DIAGNOSTISET TUTKIMUSMENETELMÄT HEVOSILLA Katri Kangastalo, opiskelija, bioanalytiikan tutkinto-ohjelma, Hyvinvointi ja kulttuuri-osaamisala, Oulun ammattikorkeakoulu Jaana Hoffren, lehtori, bioanalytiikan tutkinto-ohjelma, Hyvinvointi ja kulttuuri-osaamisala, Oulun ammattikorkeakoulu Jaana Holappa-Girginkaya, lehtori, bioanalytiikan tutkinto-ohjelma, Hyvinvointi ja kulttuuri-osaamisala, Oulun ammattikorkeakoulu

Leptospiroosi voi tulevaisuudessa levitä myös Suomeen eri nisäkäslajeihin, jolloin on tärkeää tunnistaa käytössä olevat diagnostiset menetelmät.

Näin tauti voidaan diagnosoida luotettavasti, sitä päästään hoitamaan nopeasti ja ennalta ehkäistään taudin leviämistä.

Leptospiroosi Leptospiroosi on tauti, joka tunnetaan kansainvälisesti, mutta on harvinainen tauti Suomessa. Leptospiroosi on leptospira-bakteerin (Kuva 1) aiheuttama zoonoosi.

Bakteeri viihtyy parhaiten trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla, missä sitä ilmenee nisäkäslajeilla, kuten koirilla ja hevosilla. Bakteeri leviää yleensä eritteiden, esimerkiksi virtsan ja veren, välityksellä päätyen elimistöön limakalvojen kautta. Taudin tartuntariskiä ei pidetä suurena siitä huolimatta, että leptospira-bakteeri leviää herkästi. Tartuntariskiin sekä bakteerin leviämiseen vaikuttaa bakteerin kyky säilyä maassa ja vedessä pitkiä aikoja. Sen lisäksi bakteeri voi jäädä elimistöön tehden kantajastaan taudin oireettoman kantajan. Leptospiroosi-taudin hoidossa voidaan käyttää antibioottia, ja lisäksi sen ehkäisyyn on kehitetty rokotteita.

Leptospiroosin diagnostiset tutkimusmenetelmät Leptospiroosin diagnostisista tutkimusmenetelmistä hevosilla on tehty vain muutama tutkimus suomen kielellä. Opinnäytetyössä laadittiin kuvaileva kirjalli-

14 Bioanalyytikko | Artikkelijulkaisu 2024

Kuva 1. Leptospira-bakteeri. Valokuva piirroksesta.

Kuvan ottopäivä 24.8.2023.

suuskatsaus leptospiroosin diagnostisista tutkimusmenetelmistä hevosilla. Kirjallisuuskatsauksessa selvisi, että kansainvälisesti diagnostisina menetelminä käytetään mikroskooppista agglutinaatiotestiä (MAT), PCR-menetelmää, bakteeriviljelyä, ELISA:a, immunohistokemiaa sekä hopeavärjäystä. Käytetyimmät diagnostiset tutkimusmenetelmät olivat mikroskooppinen agglutinaatiotesti sekä PCR. MAT todettiin hyväksi menetelmäksi epäiltäessä akuuttia infektiota, jolloin vasta-aineita on ehtinyt syntyä. Infektion ollessa alkuvaiheessa, MAT ei ole hyvä menetelmä, koska vasta-aineita ei mahdollisesti ole vielä ehtinyt syntyä. Mikroskooppisessa agglutinaatiotestissä ristireaktion mahdollisuus on kuitenkin suuri, jolloin serotyypin määrittäminen on hankalaa. Kroonisessa infektiossa sen tulokset olivat ristiriitaisia, kuinka hyödyllinen ja sensitiivinen menetelmä on. Sen avulla infektion kehittymistä on mahdollista arvioida seuraamalla vasta-ainepitoisuuksia. Mikroskooppisessa agglutinaatiotestissä on suosituksena, että tulos on positiivinen agglutinaation tapahtuessa 1:100-laimennoksessa.

Kuvailevassa kirjallisuuskatsauksessa käytetyissä tutkimuksissa positiiviseksi tulokseksi luettava laimennosraja kuitenkin vaihteli. PCR-menetelmä todettiin nopeaksi, sensitiiviseksi ja spesifiseksi. ELISA oli PCR:n kaltaisesti sensitiivinen diagnostinen menetelmä, jota on mahdollista hyödyntää infektion eri vaiheissa. ELISA ei ole kuitenkaan kustannustehokas menetelmä. Immunohistokemian menetelmässä sekä hopeavärjäyksessä väärien positiivisten sekä negatiivisten mahdollisuudet ovat suuret, minkä takia ne eivät olleet suosittuja menetelmiä.

Tutkimuksissa käytetyt diagnostiset menetelmät todettiin sopiviksi sekä niiden tarkkuudet olivat yhteneväisiä. Diagnostisen menetelmän valinnassa kannattaa kuitenkin ottaa huomioon infektion vaihe sekä käytössä oleva aika ja resurssit. Menetelmän valinnassa kannattaa myös ottaa huomioon, halutaanko selvittää bakteerin spesifisyyttä, eli onko kyseessä jokin serotyyppi vai sensitiivisyyttä, eli bakteerin vasta-aineiden määrää elimistössä. Diagnostisen menetelmän lisäksi diagnostiikassa tulisi ottaa huomioon myös kliininen yleisilme sekä laboratorioarvot.

Kuvailevassa kirjallisuuskatsauksessa huomattiin, että tutkimuksissa käytettiin eri näytemateriaaleja, joita ovat silmän kammio- ja lasiaisneste, veri, virtsa sekä eri kudokset kuten kohdun kudos sekä kohdun limakalvo. Näytemateriaalien rakenne-erot voivat vaikuttaa

tulokseen. Esimerkiksi eri näytemateriaaleista huomattiin, että se voi kertoa leptospiroosi-infektion sijainnista. Infektio voi siis olla enemmän paikallinen kuin systeeminen. Leptospiroosi-infektion on myös huomattu liittyvän tiettyihin sairauksiin, esimerkiksi ERU:n eli hevosten krooninen uveiitti on tällainen sairaus. Sen takia on hyvä tietää, mitä näytemateriaalia kannattaa käyttää, jos jonkin sairauden epäillään liittyvän leptospiroosi-infektioon.

Jatkotutkimusehdotukset Kirjallisuuskatsauksessa käytetyt kansainväliset aineistot kävivät läpi aineistoa muualta maailmasta, minkä takia kirjallisuuskatsauksessa ei selvinnyt, mitä diagnostisia menetelmiä hevosilla käytetään Suomessa. Vaikka leptospira-bakteeri ja sen aiheuttama tauti ovat harvinaisia Suomessa, olisi kuitenkin hyvä tietää, mitä tutkimusmenetelmiä Suomessa käytetään sekä mitä uusia diagnostiikkamenetelmiä on mahdollisesti tulossa käyttöön. Diagnostisen menetelmän lisäksi olisi tarpeellista selvittää, mitkä leptospira-bakteerin serotyypit ovat yleisimmät taudinaiheuttajat hevosilla Suomessa.

Lähteet 1. Abdullah, W, Che Hussin, C & Mahat, M 2014.

Conventional Rapid Latex Agglutination in Estimation of von Willebrand Factor: Method Revisited and Potential Clinical Applications. Journal of Immunology Research. Hakupäivä 10.8.2023. https:// www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4352515/ 2. Ackermann, K, Gerhards, H, Kenngott, R, Maierl, J, Settles, M & Wollanke, B 2021. In Vivo Biofilm Formation of Pathogenic Leptospira spp. in the Vitreous Humor of Horses with Recurrent Uveitis. Microorganisms 9 (9), 1915. Hakupäivä 31.1.2023. https://www-ncbi-nlm-nih-gov.ezp.oamk.fi:2047/ pmc/articles/PMC8464839/ 3. Afshar, D, Amiri, F, Esmaeili, S, Khalili, M, Safat, A & Sakhaee, E. 2020. Serological evidence of leptospirosis in Iran; A systematic review and meta-analysis. Microbial pathogenesis 138. Hakupäivä 31.1.2023. https://www-sciencedirect-com.ezp.oamk.fi:2047/science/article/pii/ S0882401019312136?via%3Dihub

Bioanalyytikko | Artikkelijulkaisu 2024 15

4.

Agampodi, S, Gamage, C, Jayasundara, D, Matthias, M, Senavirathna, I, Vinetz, J & Warnasekara J 2021. Optimizing the microscopic agglutination test (MAT) panel for the diagnosis of Leptospirosis in a low resource, hyper-endemic setting with varied microgeographic variation in reactivity, Plos neglected tropical diseases 15 (7). Hakupäivä 8.8.2023. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC8279374/ 5. Airas, A 2013. PCR kliinisessä bakteriologiassa – Kliinisen bakteriologian PCR menetelmäpohjaiset tutkimukset. Savonia ammattikorkeakoulu. Bioanalytiikan koulutusohjelma. Opinnäytetyö. Hakupäivä 26.8.2023. https://www.theseus.fi/bitstream/ handle/10024/67210/Airas_Anna.pdf?sequence=1&isAllowed=y 6. Amran, F, Benacer, D, Thong, K, Zain, S & Woh, P 2013. Pathogenic and Saprophytic Leptospira Species in Water and Soils from Selected Urban Sites in Peninsular Malaysia. Microbes Environments 28 (1), 135–140. Hakupäivä 6.8.2023. https://www. ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4070680/ 7. Apun, K, Bilung, L, Pui, C & Su’ut, L 2017. Diversity of Leptospira spp. in Rats and Environment from Urban Areas of Sarawak, Malaysia. Journal of Tropical Medicine. Hakupäivä 6.8.2023. https:// www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5350390/ 8. Askel Terveyteen 2021. Uveiitti: oireet, diagnoosi ja hoito. Hakupäivä 30.12.2022. https://askelterveyteen.com/uveiitti-oireet-diagnoosi-ja-hoito/ 9. Baum, M, Bernstein, M, Blum, S, Kalir, B, Pe´er, O, Schvartz, G, Shnaiderman-Torban, A, Steinman, A & Tirosh-Levy, S 2021. Seroprevalence of Leptospira spp. in Horses in Israel. Pathogens 10 (4), 408.

Hakupäivä 31.1.2023. https://www-ncbi-nlm-nihgov.ezp.oamk.fi:2047/pmc/articles/PMC8065697/ 10. Begon, M, Casanovas-Massana, A, Diggle, P, Ko, A, Pedra, G & Wunder, E 2018. Quantifications of Leptospira interrogans Survival in Soil and Water Microcosms. American Society for Microbiology.

Applied and Environmental Microbiology 84 (13).

Hakupäivä 8.1.2023. https://journals.asm.org/doi/ full/10.1128/AEM.00507-18

16 Bioanalyytikko | Artikkelijulkaisu 2024

11. Bertelloni, F, Cerri, D, Cilia, G, Fratini, F, Pinzauti, P & Turchi, B 2019. Epidemiology of leptospirosis in North-Central Italy: Fifteen years of serological data (2002–2016). Comparative immunology, microbiology and infectious diseases 65, 14–22. Hakupäivä 26.1.2023. https://www-sciencedirect-com.ezp.oamk.fi:2047/science/article/pii/ S0147957119300700 12. Bjelica, B, Geiger, T, Gerhards, H, Mackenthun, E & Wollanke, B 2022. Analysis of 1840 Equine Intraocular Fluid Samples for the Presence of Anti-Leptospira Antibodies and Leptospiral DNA and the Correlation to Ophthalmologic Findings in Terms of Equine Recurrent Uveitis (ERU) - a Retrospective Study. Veterinary sciences 9 (8), 448.

Hakupäivä 31.1.2023. https://www-ncbi-nlm-nihgov.ezp.oamk.fi:2047/pmc/articles/PMC9414351/ 13. Blundell, R, Malalana, F, Mcgowan, C & Pinchbeck, C 2017. The role of Leptospira spp. in horses affected with recurrent uveitis in the UK. Equine veterinary journal 49 (6), 706–709. Hakupäivä 31.1.2023. https://www-ncbi-nlm-nih-gov.ezp. oamk.fi:2047/pmc/articles/PMC5655720/ 14. Boehmer, J, Dohman, K, Goris, M, Strutzberg-Minder, K & Ullerich, A 2022. Comparison of Two Leptospira Type Strains of Serovar Grippotyphosa in Microscopic Agglutination Test (MAT) Diagnostics for the Detection of Infections with Leptospires in Horses, Dogs and Pigs. Veterinary Sciences 9 (9), 464. Hakupäivä 31.1.2023. https://wwwncbi-nlm-nih-gov.ezp.oamk.fi:2047/pmc/articles/ PMC9503138/ 15. Carter, C, Chang, Y, Divers, T, Irby, N & Smith, J 2019. Leptospirosis: An important infectious disease in North American horses. Equine veterinary journal 51 (3), 287–292. Hakupäivä 31.1.2023. https://beva-onlinelibrary-wiley-com.ezp.oamk. fi:2047/doi/10.1111/evj.13069 16. Carter, C, Cywińska, A, Czopowicz, M, Kita, J, Markowska-Daniel, I. Paschalis-Trela, K, Trela, J, Wasiński, B, Witkowski, L & Zychska, M 2021. Serological Survey of Leptospira Infection in Arabian Horses in Poland. Pathogens 10 (6), 688. Hakupäivä 31.1.2023. https://www-ncbi-nlm-nih-gov.ezp.oamk.fi:2047/pmc/articles/ PMC8228686/#B11-pathogens-10-00688

17. Chirathaworn, C, Inwattana, R, Poovorawan, Y & Suwancharoen, D 2014. Interpretation of microscopic agglutination test for leptospirosis diagnosis and seroprevalence. Asian Pacific Journal of Tropical Biomedicine 4 (1), 162–164. Hakupäivä 16.12.2022. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4025277/ 18. Cvetnic, Z, Habus, J, Milas, Z, Perharic, M, Persic, Z, Spicic, S, Stritof, Z, Turk, N & Vince, S 2017. New Trends in Human and Animal Leptospirosis in Croatia, 2009–2014. Acta Tropica 168, 1–8. Hakupäivä 26.1.2023. https://www-sciencedirect-com.ezp.oamk.fi:2047/science/article/pii/ S0001706X16309470 19. Da Silva, A, Da Silva, M, De Moura, A, Eucares von Lauer, A, Jaguezeski, A, Laber, I & Lovato, L 2020. Leptospira spp. in horses in southern Brazil: Seroprevalence, infection risk factors, and influence on reproduction. Comparative immunology, microbiology and infectious diseases 73. Hakupäivä 26.1.2023. https://www-sciencedirect-com.ezp.oamk.fi:2047/science/article/pii/ S0147957120301417 20. Di Azevedo, M & Lilenbaum, W 2022. Equine genital leptospirosis: Evidence of an important silent chronic reproductive syndrome. Theriogenology 192, 81–88. Hakupäivä 26.1.2023. https:// www-sciencedirect-com.ezp.oamk.fi:2047/science/ article/pii/S0093691X22003478 21. DiaPharma 2023. What is chromogenic substrate?

Hakupäivä 8.8.2023. https://diapharma.com/newsand-events/faq/what-is-a-chromogenic-substrate/ 22. Duttmann, C, Flores, B, Fuertes, H, Halaihel, N, Jirón, W, Múzquiz, J, Pérez-Sánchez, T & Sheleby-Elías, J 2017. A cross-sectional study of domestic animals related to human leptospirosis cases in Nicaragua. Acta Tropica 170, 79–84.

Hakupäivä 31.1.2023. https://www-sciencedirect-com.ezp.oamk.fi:2047/science/article/pii/ S0001706X16305514?via%3Dihub 23. Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri 2022. Immunohistokemia. Hakupäivä 22.4.2023. https://www. epshp.fi/ammattilaiselle_ja_opiskelijalle/ammattilaiselle/patologia/tutkimusohjekirja/immunohistokemia

24. Fagre, A, Landolt, G, Mayo, C & Pabilonia K 2020. Seroprevalence of Leptospira spp. in Colorado equids and association with clinical disease.

Journal of Veterinary Diagnostic Investigation 32 (5), 718–721. Hakupäivä 31.1.2023. https://wwwncbi-nlm-nih-gov.ezp.oamk.fi:2047/pmc/articles/ PMC7488961/ 25. Fouché, N, Francey, T, Gerber, V, Graubner, C, Lanz, S & Schweighauser, A 2020. Acute kidney injury due to Leptospira interrogans in 4 foals and use of renal replacement therapy with intermittent hemodiafiltration in 1 foal. Journal of Veterinary Internal Medicine 34 (2), 1007–1012. Hakupäivä 31.1.2023. https://www-ncbi-nlm-nih-gov. ezp.oamk.fi:2047/pmc/articles/PMC7096627/#jvim15713-bib-0007 26. Geiger, T, Gerhards, H & Wollanke, B 2021. Detection of Anti-LipL32 Antibodies in Serum Samples from Horses with Chronic Intraocular Infection with Leptospira spp. Pathogens 10 (10), 1325. Hakupäivä 31.1.2023. https://www-ncbi-nlm-nih-gov. ezp.oamk.fi:2047/pmc/articles/PMC8537251/ 27. Grauwels, M, Elensary, M, Hansen, P, Monclin, S & Sauvage, A 2018. Detection of intraocular Leptospira spp. By real-time polymerase chain reaction in horses with recurrent uveitis in Belgium. Equine Veterinary Journal 51 (3), 299–303. Hakupäivä 31.1.2023. https://beva-onlinelibrary-wiley-com. ezp.oamk.fi:2047/doi/10.1111/evj.13012 28. Haake, D, Liu, J, Morado, D, Raddi, G, Yan, J & Yang, F 2012. Three-Dimensional Structures of Pathogenic and Saprophytic Leptospira Species Revealed by Cryo-Electron Tomography. American Society for Microbiology. Journal of Bacteriology 194 (6). Hakupäivä 8.1.2023. https://journals.asm. org/doi/full/10.1128/JB.06474-11 29. Heikkinen, S, Moilanen, L, Virén, A 2014. Immunokemialliset menetelmät kliinisen kemian analytiikassa. Savonia ammattikorkeakoulu. Bioanalytiikan koulutusohjelma. Opinnäytetyö. Hakupäivä 19.4.2023. http//www.theseus.fi/bitstream/ handle/10024/82689/Heikkinen_Sini_Moilanen_ Laura_Viren_Annika.pdf?sequence=1&isAllowed=y s:

Bioanalyytikko | Artikkelijulkaisu 2024 17

30. Hirvonen, M 2013. Immunohistokemiallisten värjäysmenetelmien pystytys hiiren kudosleikkeille. Turun ammattikorkeakoulu, Bio- ja elintarviketekniikka. Opinnäytetyö. Hakupäivä 22.4.2023. https://www.theseus.fi/bitstream/ handle/10024/62439/Hirvonen_Karoliina.pdf?sequence=1 31. Hyvärinen, T, Mattila, M & Toivonen, Krista 2019. Reaaliaikainen PCR – Verkko-oppimateriaali BioDigi-hankkeeseen. Savonia ammattikorkeakoulu. Bioanalytiikan koulutusohjelma. Opinnäytetyö. Hakupäivä 18.4.2023. https://www.theseus. fi/bitstream/handle/10024/172578/Hyv%E4rinen_Tiia_Mattila_Maaret_Toivonen_Krista.pdf?sequence=2 32. Karppinen, S & Pirinen, J 2022. SARS-CoV-2 antigeenitestauksen luotettavuus. Savonia ammattikorkeakoulu. Bioanalyytikon tutkinto-ohjelma.

Opinnäytetyö. Hakupäivä 10.8.2023. https://www. theseus.fi/bitstream/handle/10024/748323/Karppinen_Pirinen.pdf?sequence=2 33. Korhonen, E 2019. Hydrogeelit hermosolujen kasvatuksessa. Jyväskylän yliopisto. Kandidaatintutkielma. Hakupäivä 13.8.2023. https://jyx.jyu.fi/ bitstream/handle/123456789/65605/1/URN%3ANBN%3Afi%3Ajyu-201909234237.pdf 34. Kyllönen, P, Lagus, E & Niskanen, S 2020. Kliinisen mikrobiologian työohjeiden päivitys - Oppimateriaali bioanalyytikko-opiskelijoille. Savonia ammattikorkeakoulu. Bioanalytiikan koulutusohjelma.

Opinnäytetyö. Hakupäivä 10.8.2023. https:// www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/354529/ Kyll%C3%B6nen_Pinja%2C%20Niskanen_Samuel%20ja%20Lagus_Elina.pdf?sequence=2&isAllowed=y 35. Liimatta, L, Laurila, H P, Spillmann, T & Virtala, A-M 2017. Koiran leptospiroosi Suomessa ja naapurimaissa – kirjallisuuskatsaus ja kartoitus leptospiroosiepäilyistä Yliopistollisessa eläinsairaalassa 2006–2014. Suomen eläinlääkärilehti, 123, (9), 594–557. https://helda.helsinki.fi/server/api/core/ bitstreams/6360fdbf-671b-4c9b-8ad9-fc6a55eff5e8/ content

18 Bioanalyytikko | Artikkelijulkaisu 2024

36. Lindroos, E 2019. Immunohistokemiallisen värjäyksen laadunvarmistus. Bioanalytiikan koulutusohjelma. Kirjallisuuskatsaus. Hakupäivä 8.8.2023. https://www.theseus.fi/bitstream/ handle/10024/346956/Lindroos_Emmi.pdf?sequence=2&isAllowed=y 37. Mannila, M 2021. Kirjallisuuskatsaus opinnäytetyön muotona. Vaasan ammattikorkeakoulu. Hakupäivä 22.4.2023. https://energiaa.vamk.fi/osaaminen/kirjallisuuskatsaus-opinnaytetyon-muotona/ 38. Marion-Poll, F & Wicher, D 2018. Editorial: Function and Regulation of Chemoreceptors. Frontiers in Cellular Neuroscience 12, 496. Hakupäivä 7.8.2023. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC6305422/ 39. Montonen, H-K 2016. Virtsan bakteeriviljely tutuksi. Turun ammattikorkeakoulu. Bioanalytiikan koulutus. Opinnäytetyö. Hakupäivä 21.4.2023. https://www.theseus.fi/bitstream/ handle/10024/112210/Montonen_Hanna-Kaisa.pdf?sequence=1 40. Movet Oy 2023 a. Palveleva eläindiagnostiikkalaboratorio. Hakupäivä 18.8.2023. https://www.movet.fi/ 41. Movet Oy 2023 b. Leptospira spp (PCR) (B + U).

Hakupäivä 18.8.2023. https://www.movet.fi/tutkimukset/leptospira-pcr-bu/ 42. Movet Oy 2023 c. Leptospira interrogans AB (MAR) (S), Hakupäivä 2023. https://www.movet.fi/ tutkimukset/leptospira-interrogans-vasta-aineet/ 43. Myllylä, S 2013. Oppimateriaalia DNA:n sekvensoinnista. Oulun seudun ammattikorkeakoulu.

Bioanalytiikan koulutusohjelma. Opinnäytetyö.

Hakupäivä 26.8.2023. https://www.theseus.fi/ bitstream/handle/10024/65403/Myllyla_Suvi.pdf?sequence=1 44. Opintopolku 2023. Bioanalyytikko (AMK). Hakupäivä 18.8.2023. https://opintopolku.fi/konfo/fi/ koulutus/1.2.246.562.13.00000000000000000230 45. Oregon State University 2023. Microbiology Writing Guide: Scientific Style. Hakupäivä 10.8.2023 https://wic.oregonstate.edu/microbiology-writing-guide-scientific-style 46. Ruokavirasto 2022 a. Leptospiroosi. Hakupäivä 5.12.2022. https://www.ruokavirasto.fi/elaimet/ elainten-terveys-ja-elaintaudit/elaintaudit/usealle-elainlajille-yhteiset-taudit/leptospiroosi/

47. Ruokavirasto 2022 b. Usealle eläinlajille yhteiset taudit. Hakupäivä 15.12.2022. https://www.ruokavirasto.fi/elaimet/elainten-terveys-ja-elaintaudit/ elaintaudit/usealle-elainlajille-yhteiset-taudit/ 48. Ruokavirasto 2022 c. Zoonoosit. Hakupäivä 16.12.2022. https://www.ruokavirasto.fi/zoonoosikeskus/zoonoosit/ 49. Ruokavirasto 2023 d. Eläintautitutkimukset. Hakupäivä 18.8.2023. https://www.ruokavirasto.fi/laboratoriopalvelut/elaintautitutkimukset/ 50. Saarinen, K 2018. In House Immunospot -menetelmän detektiotavan kehittämisprojekti. Metropolia ammattikorkeakoulu. Bioanalytiikan tutkinto-ohjelma. Opinnäytetyö. Hakupäivä 22.8.2023. https:// www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/144189/ opinnaytetyo_kristasaarinen.pdf?sequence=1 51. Salmela, A 2021. Koiran ja kissan leptospiroosi Euroopassa-kirjallisuuskatsaus. Helsingin yliopisto.

Eläinlääketieteen tiedekunta. Lisensiaatin tutkielma. Hakupäivä 8.8.2023. https://helda.helsinki. fi/server/api/core/bitstreams/02f98df0-4650-4d52aa75-02b14534a171/content 52. Salminen, A 2011. Mikä kirjallisuuskatsaus? Johdatus kirjallisuuskatsauksen tyyppeihin ja hallintotieteellisiin sovellutuksiin. Vaasan yliopiston julkaisuja, 5–7. Hakupäivä 23.4.2023. https://www. uwasa.fi/materiaali/pdf/isbn_978-952-476-349-3. pdf 53. Salonen, E 2018. Hevosen bakteeri-, virus- ja sieniperäiset zoonoosit: Suomen näkökulma. Helsingin yliopisto. Eläinlääketieteen tiedekunta. Pro Gradu-tutkielma. Hakupäivä 8.12.2022. https://helda. helsinki.fi/bitstream/handle/10138/301284/Salonen%20Eveliina%20Lisensiaatintutkielma_Salonen.pdf?sequence=2&isAllowed=y 54. Seitamaa-Hakkarainen, P 2023. Kvalitatiivinen sisällönanalyysi. Metodix. Hakupäivä 22.4.2023. https://metodix.fi/2014/05/19/seitamaa-hakkarainen-kvalitatiivinen-sisallon-analyysi/ 55. Solunetti 2006. Kemotaksia. Hakupäivä 7.8.2023. https://www.solunetti.fi/fi/solubiologia/kemotaksia/ 56. Synlab 2023. Tietopankki. Patologis-anatominen diagnoosi, PAD. Hakupäivä 18.8.2023. https://www.synlab.fi/tietopankki/patologis-anatominen-diagnoosi-pad/

57. Talvitie, S 2014. Biofilmit bakteeri-infektioissa.

Eläinlääketieteen tiedekunta. Eläinlääketieteen lisensiaatin tutkielma. Hakupäivä 22.8.2023. https://helda.helsinki.fi/server/api/core/bitstreams/ a5f11221-8f44-4841-acb5-d2cf580739c2/content 58. Terpstra, W, World Health Organization, International Leptospirosis Society 2003. Human leptospirosis: Guidance for diagnosis, surveillance and control. Malta: WHO Library Cataloguing-in-Publication Data. Hakupäivä 20.4.2023. Google Scholars. https:// books.google.fi/books?hl=fi&lr=&id=ilg0DgAAQBAJ&oi=fnd&pg=PP1&ots=U4345SfB9S&sig=mcTG5aZGpdX47ljOwqEMC3M4yg4&redir_esc=y#v=onepage&q&f=false 59. Terveyskirjasto 2016 a. Lääketieteen sanasto. Serotyyppi. Hakupäivä 13.8.2023. https://www.terveyskirjasto.fi/ltt03096 60. Terveyskirjasto 2016 b. Lääketieteen sanasto.

Subkliininen. Hakupäivä 13.8.2023. https://www. terveyskirjasto.fi/ltt03271 61. Tieteen termipankki 2014 a. Nimitys: titteri. Hakupäivä 10.8.2023. https://tieteentermipankki.fi/wiki/ Nimitys:titteri 62. Tieteen termipankki 2014 b. Nimitys; in situ -hybridisaatio. Hakupäivä 22.8.2023. https://tieteentermipankki.fi/wiki/Nimitys:in_situ_-hybridisaatio 63. Turun yliopistollinen keskussairaala 2023. Hengitysvajaus. Hakupäivä 13.8.2023. https://www.tyks. fi/hoidot-ja-tutkimukset/hengitysvajaus 64. Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2023. Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausepäilyjen käsitteleminen Suomessa 2023. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan julkaisuja 2, 11, 13. Hakupäivä 18.8.2023. https://tenk.fi/sites/default/files/2023-03/ HTK-ohje_2023.pdf 65. Verma, A, Stevenson, B & Adler, B 2013. Leptospirosis in horses. Veterinary microbiology 167 (1.–2), 61–66. Hakupäivä 8.1.2023. https:// www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/ S0378113513002150?via%3Dihub 66. Virkkunen, E 2023. Valokuva piirroksesta. Leptospira-bakteeri. Kuvan ottopäivä 24.8.2023.

Bioanalyytikko | Artikkelijulkaisu 2024 19

MIKROGLIASOLUT OVAT AVAINASEMASSA ALZHEIMERIN TAUDIN TUTKIMUKSESSA Petra Mäkinen, bioanalyytikko YAMK, Itä-Suomen yliopisto Anssi Mähönen, FT, yliopettaja, Savonia-ammattikorkeakoulu

Eliniän pidentyessä yhä useampi ihminen sairastuu johonkin dementoivaan sairauteen, Alzheimerin tauti on niistä yleisin.

Tähän kuolemaan johtavaan sairauteen ei ole olemassa tehokasta, sen etenemistä estävää tai pysäyttävää hoitoa. Aivoissa tapahtuvat patologiset muutokset alkavat jo merkittävästi ennen ensimmäisiä havaittavia muistioireita, edeten vääjäämättömästi kohti hermosolujen rappeutumista.

Viimeaikaiset geneettiset ja toiminnalliset tutkimukset ovat tuoneet uutta tietoa aivojen hyvinvoinnista ja puolustuksesta vastaavien mikrogliasolujen keskeisestä roolista Alzheimerin taudin patogeneesissä. Mikrogliasolujen värjääminen fluoresoivilla vasta-aineilla mahdollistaa niiden morfologian ja toiminnan tutkimisen immunohistokemiallisin keinoin. Uusi tieto avaa mahdollisuuksia sairauden varhaisempaan diagnosointiin sekä tehokkaampien lääkkeiden ja hoitojen kehittämiseen.

20 Bioanalyytikko | Artikkelijulkaisu 2024

Suomessa sairastuu vuosittain 14 500 ihmistä johonkin muistisairauteen, joista Alzheimerin taudin potilaiden osuus on 70 %. Työssäkäyvien määrä lisääntyy jatkuvasti ja vuotuiset muistisairauksien hoitokustannukset ovat nousseet lähes miljardiin euroon. [11, 13.] Vuosikymmeniä jatkuneista tutkimuksista huolimatta, aivojen hermosoluja tuhoavaan Alzheimerin tautiin ei ole löydetty parantavaa tai sen kulkua estävää lääkitystä.

Yhtä lailla perinnölliset kuin ympäristöllisetkin syyt vaikuttavat sairastumisriskiin, tehden siitä vaikeasti ennakoitavan. [2, 4.]

Uusimpien koko genomin kattavien GWAS (genomewide association study) tutkimusten perusteella, useiden mikrogliasoluissa ilmentyvien geenien on todettu joko vähentävän tai lisäävän riskiä sairastua Alzheimerin tautiin [6, 9, 11, 14]. Mitä varhaisemmassa vaiheessa sairaus tunnistetaan ja pystytään vaikuttamaan sen etenemiseen, sitä paremman hoitovasteen potilas saa [7]. Siksi näiden aivojen immuunipuolustuksesta vastaavien solujen toiminnan tutkiminen on tärkeää ja voi tulevaisuudessa mahdollistaa yhä varhaisemman diagnoosin, uusien hoitokeinojen sekä tehokkaampien lääkkeiden kehittämisen tähän yhteiskunnalle kalliiksi tulevaan sairauteen [5, 18].

Rappeutuneet mikrogliasolut lisääntyvät Alzheimerin taudissa Mikrogliasolut vastaavat keskushermoston immuunipuolustuksesta ja ne aktivoituvat herkästi erilaisten tulehdusten, neurologisten sairauksien, aivovammojen sekä normaalin ikääntymisenkin yhteydessä. Reaktiiviset solut fagosytoivat taudinaiheuttajia sekä erittävät joko tulehdusta hillitseviä tai sitä ylläpitäviä tulehdusvälittäjäaineita, sytokiinejä. [1, 5.] Alzheimerin taudissa patologiset muutokset, kuten amyloidiprekursoriproteiinista (APP) pilkkoutuvan beeta-amyloidin kertyminen aivoihin sekä tauproteiinin väärinlaskostuminen hermosolujen sisään, ovat yhteydessä neuroinflammaatioon. Prosessi alkaa jo useita vuosia ennen potilaalla havaittavia muistioireita. [3, 10, 16.] Mikrogliasolujen on osoitettu kerääntyvän beeta-amyloidiplakkien ympärille ja fagosytoivan amyloidia [3, 10, 16]. Sairauden edetessä aivokudoksen puhdistaminen käy soluille ylivoimaiseksi, niiden toiminta heikkenee ja ne alkavat hajoamaan. Näitä rappeutuneita eli dystrofisia mikrogliasoluja havaitaan Alzheimerin taudissa sekä muissa neurodegeneratiivisissa sairauksissa. [4, 15.] Haitalliset muutokset sekä pitkittynyt aivojen tulehdustila johta-

vat neuronien aksonien surkastumiseen, solujen välisen viestinnän loppumiseen ja lopulta hermosolujen kuolemaan.

Haitalliset muutokset sekä pitkittynyt aivojen tulehdustila johtavat neuronien aksonien surkastumiseen, solujen välisen viestinnän loppumiseen ja lopulta hermosolujen kuolemaan.

Mikrogliasoluissa ilmentyvä PLCG2-geenin P522R variantti suojaa Alzheimerin taudilta Itä-Suomen yliopistossa meneillään olevassa PLCy2-hankkeessa keskitytään mikrogliasoluissa ilmentyvän PLCG2 (fosfolipaasi C gamma 2)-geenin ja sen Alzheimerin taudilta suojaavan harvinaisen P522R variantin toiminnan tutkimiseen. Geenin tuottama PLCy2-entsyymi on tärkeä solujen hyvinvoinnin, elävyyden ja rasva-aineenvaihdunnan kannalta. Sama entsyymi osallistuu myös solujen tulehdusvasteen sekä fagosytoosikyvyn ylläpitoon. Vuonna 2017 löydetty PLCG2-geenin P522R variantti (proliini muuttuu arginiiniksi kohdassa 522) on liitetty pitkäikäisyyteen sekä terveeseen vanhenemiseen [3, 14, 17].

Tutkimuksissa on osoitettu suojaavan P552R -muunnoksen kantajilla olevan verrokkeja vähemmän hermorappeumasairauksia, kuten Alzheimerin ja Lewyn kappaleen tautia sekä otsalohkodementiaa [19]. Variantin ei ole havaittu vaikuttavan mikrogliasolujen morfologiaan tai lisäävän niiden määrää, joten muunnos mahdollisesti herkistää soluja itsessään puolustautumaan paremmin tulehduksen aiheuttajia tai, kuten Alzheimerin taudissa, vahingollista beeta-amyloidia vastaan [17, 19].

Dosentti Mari Takalon johtama monipuolisesti toiminnallista, geneettistä ja histologista tutkimusta sisältävä PLCy2-tutkimushanke tarjosi aiheen bioanalytiikan kliinisen asiantuntijan (YAMK) tutkinto-ohjelman opinnäytetyöhön Savonia-ammattikorkeakoulussa. Tutkimuksellisessa kehittämistyössä hyödynnettiin immu-

Bioanalyytikko | Artikkelijulkaisu 2024 21

nohistokemiallista kelluvien leikkeiden värjäysmenetelmää [12] ja testattiin mikrogliaspesifisten fluoresoivien vasta-aineiden toimivuutta kansainvälisiin tutkimuksiin pohjautuen [3, 6, 17, 19].

Optimoidut immunofluoresenssivärjäykset tukivat aikaisempia havaintoja mikrogliasoluista Opinnäytetyössä optimoitiin immunohistokemiallisten vasta-ainevärjäysten olosuhteita. Työn tarkoituksena oli kehittää luotettava mikrogliasolujen värjäyspiste valmistamalla hiirten aivokudosnäytteistä kelluvia leikkeitä ja värjäämällä ne mikrogliasoluille spesifisillä fluoresoivilla vasta-aineilla. Tutkimuksen tavoitteena oli optimoitua värjäysmenetelmää hyödyntäen saada uutta tietoa solujen toiminnasta ja aineenvaihdunnasta. [20.]

Opinnäytetyön aineisto koostui PLCy2-hankkeen tutkimushiirten aivokudosleikkeistä, sisältäen neljä eri genotyyppiä: PLCy2 (P522R) eli Alzheimerin taudilta suojaavan muunnoksen, sairautta mallintava APP/ PSEN1 genotyypin, edellisten risteytyksen sekä villityypin hiirten näytteet. Värjäysolosuhteiden optimoinnissa hyödynnettiin myös muita tutkimusryhmässä meneillään olleiden projektien näytteitä. Mielenkiinnon kohteena olivat erityisesti mikrogliasolujen toiminnalliset

22 Bioanalyytikko | Artikkelijulkaisu 2024

ja morfologiset muutokset sekä beeta-amyloidiplakkien määrän vaihtelu eri genotyyppien välillä. [20.]

Optimoinnin värjäystulokset olivat yhteneväiset muihin aikaisempiin tutkimuksiin verrattuna. Värjäykset todensivat aikaisempia tutkimustuloksia siitä, että beeta-amyloidia esiintyi runsaimmin Alzheimerin tautia mallintavissa hiirinäytteissä. Aktivaation myötä mikrogliasolujen morfologia muuttui pallomaisemmaksi ja ne ryhmittyivät beeta-amyloidiplakkien ympärille [1, 3, 6].

Tämä näkyi selvästi optimoinnissa käytetyllä mikrogliasoluille spesifisellä Iba1 vasta-aineella sekä beeta-amyloidin värjäävällä X-34 fluoresoivalla leimalla. Lisäksi GFAP värjäys osoitti mikrogliasolujen aktivaation lisäävän astrosyyttien määrää, kuten aiemmin on näytetty [17]. Solujen hyvinvoinnista ja aineenvaihdunnan tehokkuudesta kertovat rasvapisarat [3] pyrittiin saamaan näkyviin BODIPY 493/503 fluoresoivalla leimalla.

22C11 vasta-aine värjäsi hajoavat hermosolut beeta-amyloidiplakkien ympärillä, mikä on tunnusomaista ikääntyville soluille ja aivokudoksessa tapahtuville muutoksille [8]. Opinnäytetyössä testatut vasta-aineet toimivat BODIPY 493/503-leimaa lukuun ottamatta luotettavasti ja värjäykset vastasivat aikaisempi tuloksia kansainvälisissä tutkimuksissa.

Yhteenveto Viimeaikaiset geneettiset tutkimukset ovat osoittaneet mikrogliasolujen keskeisen roolin Alzheimerin taudissa, koska niissä ilmentyy useita taudin sairastuvuusriskiä lisääviä tai vähentäviä geenejä [9]. Aktivoituessaan mikrogliasolut puolustavat aivoja haitallisilta taudinaiheuttajilta, kuten beeta-amyloidilta, mutta pitkittynyt neuroinflammaatio saa solut erittämään tulehdusta ylläpitäviä sytokiineja ja aktivoimaan astrosyyttejä [1, 17].

Aivokudoksessa tapahtuvat patologiset muutokset johtavat lopulta myös hermosolujen tuhoon. Mikrogliasolujen värjääminen fluoresoivilla vasta-aineilla auttaa hahmottaan solujen morfologisia muutoksia ja antaa uutta tietoa niiden funktiosta Alzheimerin taudin eri vaiheissa.

Tässä artikkelissa esiintuodussa tutkimuksellisessa kehittämistyössä testattiin mikrogliaspesifisten vasta-aineiden värjäysolosuhteita luotettavien jatkotutkimusten varmistamiseksi. Mikrogliasolujen värjäykset uusissa optimoiduissa olosuhteissa osoittivat vasta-aineiden ja värjäysolosuhteiden toimivuuden sekä värjäysten yhdenmukaisuuden aikaisempien kansainvälisten tutkimustulosten kanssa. Kehittämistyössä testattuja vasta-aineita sekä optimoituja värjäysolosuhteita tullaan jatkossa käyttämään tutkimusryhmän mikrogliasoluja koskevissa tutkimuksissa.

Kirjallisuusviitteet 1. Airas Laura & Saraste Maija: Mikrogliasolut - aivojen puhdistajat ja puolustajat. LÄÄKETIE-TEELLINEN AIKAKAUSKIRJA DUODECIM [verkkolehti]. 2020, nro 7. <https://www.duodecimlehti.fi/ duo15489>. [Haettu 28.4.2023.]

2. Alzheimer's Association Report: Alzheimer's disease facts and figures. Alzheimer's & Dementia [verkkolehti]. 2021, nro 3. <https://doi. org/10.1002/alz.12328>. [Haettu 28.4.2023.]

3. Andreone Benjamin J., Przybyla Laralynne, Llapashtica Ceyda, Rana Anil, Davis Sonnet S., van Lengerich Bettina, Lin Karin, Shi Ju, Mei Yuan, Astarita Giuseppe, Di Paolo Gilpert, Sandmann Thomas, Monroe Kathryn M. & Lewcock Joseph W.: Alzheimer's-associated PLCγ2 is a signaling node required for both TREM2 function and the inflammatory response in human microglia. Natural Neuroscince [verkkolehti]. 2021, nro 8. <https://www. nature.com/articles/s41593-020-0650-6>. [Haettu 10.5.2023.]

4.

Hansen David V., Hanson Jesse E. & Sheng Morgan: Microglia in Alzheimer's disease. The journal of Cell Biology [verkkolehti]. 2018, nro 2. <https:// doi: 10.1083/jcb.201709069>. [Haettu 2.5.2023.]

5. Hemonnot Anne-Laure, Hua Jennifer, Ulmann Lauriane & Hirbec Helene: Microglia in Alzheimer Disease: Well-Known Targets and New Opportunities. Frontiers in Aging Neuroscience [verkkolehti]. 2019, nro 11. <https://doi.org/10.3389/ fnagi.2019.00233>. [Haettu 2.5.2023.]

6. Keren-Shaul Hadas, Spinrad Amit, Weiner Assaf, Matcovitch-Natan Orit, Dvir-Szternfeld Raz, Ulland Tyler K., David Eyal, Baruch Kuti, Lara-Astaiso David, Toth Beata, Itzkovitz Shalev, Colonna Marco, Schwartz Michal & Amit Ido: A unique microglia type associated with restricting development of Alzheimer’s disease. Cell [verkkolehti]. 2017, nro 7. <https://doi.org/10.1016/j.cell.2017.05.018>.

[Haettu 5.5.2023] 7. Koivisto Anne M., Paajanen Teemu, Rinne Juha, Hokkanen Laura, Vanninen Ritva, Herukka Sanna-Kaisa, Lötjönen Jyrki & Hallikainen Merja: Alzheimerin taudin varhainen tunnistaminen. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim [verkkolehti]. 2018, nro 24. <https://www.duodecimlehti.fi/ duo14670>. [Haettu 10.5.2023.]

8. Magno Lorenza, Bunney Tom, Mead Emma, Svensson Fredrik & Bictash Magda: TREM2/PLCy2 signalling in immune cells: function, structural insight, and potential therapeutic modulation. Molecular Neurodegeneration [verkkojulkaisu]. 2021, nro 22. <https://doi.org/10.1186/s13024-021-00436-5>.

[Haettu 8.5.2023.]

9. Martiskainen Henna, Takalo Mari, Konttinen Henna, Malm Tarja, Haapasalo AnnaKaisa, Leinonen Ville & Hiltunen Mikko. Alzheimerin taudin uudet riskigeenit – keskiössä mikrogliasolut. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim [verkkolehti]. 2021, nro 13. <https://www.duodecimlehti.fi/ duo16319>. [Haettu 8.5.2023.]

10. McQuade Amanda & Blurton-Jones Mathew: Microglia in Alzheimer´s disease: Exploring How Genetics and Phenotype Influence Risk. Journal of Molecular Biology [verkkojulkaisu]. 2019, nro 9. <https://doi:10.1016/j.jmb.2019.01.045>.

[Haettu11.5.2023.]

Bioanalyytikko | Artikkelijulkaisu 2024 23

11. Muistisairaudet. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseura Duodecimin ja Suomen Neurolo-gisen Yhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim [verkkojulkaisu]. 2021. <https://www.kaypahoito. fi/hoi50044>. [Haettu 28.4.2023.]

12. Potts Emily M., Coppotelli Giuseppe & Ross Jaime M.: Histological-Based Stainings using Free-Floating Tissue Sections. Journal of Visualized Experiments [verkkojulkaisu]. 2020, nro 162. <https:// doi.org/10.3791/61622>. [Haettu 30.4.2023.]

13. Remes Anne. Muistipotilaan laadukas hoito tulevaisuudessa - mahdoton haaste yhteiskunnalle?

Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim [verkkojulkaisu]. 2018, nro 24. <https://www.duodecimlehti.fi/duo14666>. [Haettu 30.4.2023.]

14. Sims Rebecca, van der Lee Sven, Naj Adam, Bellenquez Celine, Badarinaryan Nandini, […] & Schellenberg Gerard: Rare coding variants in PLCG2, ABI3, and TREM2 implicate microglial-mediated innate immunity in Alzheimer's disease. Nature Genetics [verkkojulkaisu]. 2017, nro 9. <https://doi: 10.1038/ng.3916>. [Haettu 10.5.2023.]

15. Streit Wolfgang J., Xue Qing-Shan, Tischer Jasmin & Bechmann Ingo: Acta Neuropathologica Communications [verkkojulkaisu]. 2014, nro 142. <http://www.actaneurocomms.org/content/2/1/142>. [Haettu 8.5.2023.]

16. Tanila Heikki, Hiltunen Mikko & Myllykangas Liisa: Alzheimerin taudin patofysiologia - mitä uutta? Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim [verkkojulkaisu]. 2018, nro 24. <https://www.duodecimlehti.fi/duo14656>. [Haettu 2.5.2023.]

24 Bioanalyytikko | Artikkelijulkaisu 2024

17. Takalo Mari, Wittrahm Rebekka, Wefers Benedikt, Parhizkar Samira, Jokivarsi Kimmo, Kuulasmaa Teemu, Mäkinen Petra, Martiskainen Henna, Wurst Wolfgang, Xiang Xianyuan, Marttinen Mikael, Poutiainen Pekka, Haapasalo Annakaisa, Hiltunen Mikko & Haass Christian: The Alzheimer’s disease-associated protective Plcγ2-P522R variant promotes immune functions. Molecular Neurodegeneration, nro 52. <https://doi.org/10.1186/s13024020-00402-7>. [Haettu 2.5.2023.]

18. Terveyden ja hyvinvoinninlaitos: Muistisairaudet [verkkojulkaisu]. 2021. <https://thl.fi/fi/web/kansantaudit/muistisairaudet/muistisairauksien-kustannukset>. [Haettu 2.5.2023.]

19. Van der Lee Sven J., Conway Olivia J., Jansen Iris, Carrasquillo Minerva M., Kleineidam Luca, van den Akken Erik, Hernandes Isabel, van Eijk Kristel R., Stringa Najada, Chen Jason A., Zet-tergren Anna, Andlauer Till F.M., Diez-Fairen Monica, Simon-Sanchez Javier, Lleo, Alberto, Zetter-berg Henrik, Nygaard Marianne, Blauwendraat Cornelis, … & Holstege Henne: Acta Neuro-pathologica [verkkojulkaisu]. 2019, nro 138. <https:// doi.org/10.1007/s00401-019-02026-8>. [Haettu 10.5.2023.]

20. Mäkinen, Petra 2023. Mikrogliasolujen fluoresenssivärjäykset hiiren kelluvista aivokudosleikkeistä. Immunohistokemiallinen värjäysmenetelmä osana Alzheimerin taudin tutkimusta. Theseus [verkkojulkaisu]. <https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023052614488>

MIKROBILÄÄKEHERKKYYS TÄRKEÄ OSA TIPPURIN DIAGNOSTIIKKAA Jenni Rapo, bioanalyytikko, Fimlab Laboratoriot Oy, Bioanalytiikan kliininen asiantuntija (YAMK) -opiskelija, Tampereen ammattikorkeakoulu

Tippuritartuntojen esiintyvyys Suomessa on kaksinkertaistunut muutaman vuoden aikana ja infektion hoitoon käytettävistä ensilinjan lääkkeistä tehonsa ovat säilyttäneet vain kolmannen polven kefalosporiinit, eikä muita lääkkeitä suositella käytettäväksi empiirisessä hoidossa.

Keftriaksonille resistenttejä kantoja on jo kuitenkin löydetty useista maista.

Tippuritartunta pyritään hoitamaan herkkyysmäärityksen mukaisesti, koska resistenttien gonokokkikantojen yleistyminen maailmalla on ongelmallista. Bakteeriviljely on herkkä ja erittäin tarkka menetelmä ja se on toistaiseksi ainoa keino mikrobilääkeherkkyyden selvittämiseksi. Viljelynäytettä tarvitaan myös, jotta voidaan seurata mikrobilääkeresistenssitilannetta. Uusia mikrobilääkevaihtoehtoja tippurin hoitoon pyritään löytämään maailmalla meneillään olevissa tutkimuksissa.

Tippuritartuntojen määrä kasvanut Suomessa WHO:n arvion mukaan vuosittain kuolee yli 2,3 miljoonaa ihmistä HIV:een, virushepatiittiin ja seksivälitteisiin infektioihin (STI) ja ne ovatkin merkittävä riski kansanterveydelle maailmanlaajuisesti. Joka päivä yli miljoona ihmistä saa tartunnan. Uusia tippuritartuntoja todetaan maailmanlaajuisesti vuosittain noin 87 miljoonaa. Yli 80 miljoonaa näistä tartunnoista todetaan Aasiassa, Afrikassa, Latinalaisessa Amerikassa ja Karibialla, mutta tapausmäärät ovat kasvaneet myös Euroopassa ja USA:ssa. Resistentti Neisseria gonorrhoeae on yksi kiireisimmistä terveysuhista ja tarve edulliselle ja helpolle antibioottiresistenssin tunnistamiselle on suuri.

Tippurin aiheuttaja on limakalvokontaktissa suhteellisen helposti ihmisestä toiseen tarttuva gram‑negatiivinen diplokokki, Neisseria gonorrhoeae eli gonokokki.

Tippuritartunta voi olla oireeton tai ilmetä poikkeavana kirvelynä ja eritteinä. Tämä tyypillinen seksitautia aiheuttava bakteeri voi tarttua myös peräsuolen limakalvolle, nieluun tai silmän sidekalvolle. Hoitamaton tippuritartunta voi johtaa muun muassa lisäkivestulehdukseen, salpingiittiin ja lantion tulehdussairauteen, kuumeeseen, septikemiaan, niveltulehdukseen, tenosynoviittiin, endokardiittin tai vaskuliittiin. Raskaudenaikainen infektio voi johtaa esimerkiksi lapsen matalaan syntymäpainoon ja vastasyntyneen sidekalvoinfektioihin. Hoitamaton tippuri voi johtaa myös kohdunulkoisiin raskauksiin ja keskenmenoihin, ennenaikaiseen synnytykseen ja lisääntyneeseen HIV-tartunnan riskiin.

Tippuritartuntojen esiintyvyys Suomessa on kaksinkertaistunut muutaman vuoden aikana ja yli puolet tartunnoista saadaan kotimaasta. Tartuntoja todetaan etenkin nuorilla aikuisilla. Yli 70 % tartunnoista todetaan miehillä ja näistä reilu puolet on saatu miesten välisessä seksissä. Myös tippuridiagnostiikan kehittyminen on vaikuttanut siihen, että tartuntoja pystytään

Bioanalyytikko | Artikkelijulkaisu 2024 25

toteamaan enenevässä määrin. Vuonna 2023 lokakuun loppupuolelle mennessä on Suomessa valtakunnalliseen tartuntatautirekisteriin ilmoitettu jo 1014 tippuritartuntaa, kun esimerkiksi koko vuoden 2021 aikana tartuntoja ilmoitettiin 513.

Tippuri-infektioiden vähentämiseksi on tärkeää, että tartuntoja ennaltaehkäistään, ne todetaan varhain, hoidetaan ja myös partnerit tutkitaan. Infektioiden määriä, antibioottiresistenssiä, hoidon epäonnistumisia sekä antibioottien käyttöä ja väärin käyttöä on syytä seurata.

Infektioiden vähentämiseksi on tärkeää myös lisätä tietoisuutta antibiooteista. Gonokokin tunnistamiseksi on välttämätöntä kehittää nopea, tarkka ja edullinen vieritesti, kehittää uusia antibiootteja ja gonokokkirokote, jotta tippuri-infektioiden esiintyvyyttä voidaan vähentää.

Resistentit kannat huolestuttavat Tippurin hoitosuosituksia on päivitetty usein, koska gonokokki on kyennyt hankkimaan lähes kaikki resistenssitekijät. Näitä ovat mikrobilääkkeen hajotus, muutos mikrobilääkkeen sitoutumiskohdassa, lisääntynyt lääkkeen pumppaus ulos solusta sekä lääkkeen heikentynyt pääsy solun sisään. Resistenssin kehityksen voi selittää paitsi mikrobilääkkeiden käytön lisääntyminen, myös bakteerin kyky ottaa sisäänsä ulkopuolista DNA-ainesta muista gonokokki‑kannoista tai Neisseria-lajeista.

Koska gonokokki on kehittänyt resistenssin useille antibiooteille, ollaan nyt tilanteessa, jossa infektion hoito ei ole välttämättä tehokasta ja mahdollisesti jossain vaiheessa taudille ei ole hoitoa.

Tippurin hoitoon käytettävistä ensilinjan lääkkeistä tehonsa ovat säilyttäneet vain kolmannen polven kefalosporiinit, vaikka keftriaksonille resistenttejä kantoja on jo löydetty useista maista. Suositellulla yhdistelmähoidolla, keftriaksonilla ja asitromysiinillä, on myös todettu hoidon epäonnistumisia. Vuonna 2018 raportoitiin ensimmäinen keftriaksoniresistentti ja korkean tason asitromysiiniresistentti kanta Iso-Britanniassa ja Australiassa. WHO:n mukaan hoitosuositusta tulee muuttaa, kun hoidossa käytetylle lääkkeelle resistenttien kantojen osuus ylittää 5 %, eikä toistaiseksi ole antibioottia, jota voitaisiin käyttää, kun keftriaksonin resistenssi ylittää tämän rajan.

Haasteet tippuriin käytetyn hoidon ja resistenssien kantojen välillä on lähtöisin jo 1930-luvulta, kun tautia hoidettiin sulfalla. Tippurin hoito penisilliinillä aloitettiin 1940-luvulla. Herkkyyden alennuttua, annok-

26 Bioanalyytikko | Artikkelijulkaisu 2024

sen lisääminen auttoi ja varsinkin kun hoitoon lisättiin penisilliinin eritystä elimistöstä hidastava probenesidi.

1970-luvun puolessa välissä maailmalla todettiin ensimmäiset penisillinaasia tuottavat, täysin resistentit kannat. Spektinomysiini oli aluksi tehokas hoitovaihtoehto, mutta sillekin on kehittynyt resistenttejä kantoja ja lisäksi lääkkeen saatavuudessa on ollut ongelmia.

Fluorokinolonit kuten siprofloksasiini olivat tullessaan markkinoille tehokkaita lääkkeitä tippuriin ja niitä käytettiinkin ensisijaisena hoitona 1980-luvun lopulta lähtien. Jo 1990-luvun alussa todettiin ensimmäiset epäonnistuneet siprofloksasiinihoidot ja esimerkiksi Suomessa resistenttien kantojen osuus kasvoi nopeasti 200-luvun alussa 20 prosentista yli 50 prosenttiin.

Tippurin hoidossa ensilinjan lääke on lihakseen pistettävä keftriaksoni, mutta keftriaksoniherkkyydeltään heikentyneiden kantojen ja epäonnistuneiden hoitojen vuoksi suosituksiin on lisätty toiseksi lääkkeeksi atsitromysiini.

Tippurin hoidossa ensilinjan lääke on lihakseen pistettävä keftriaksoni, mutta keftriaksoniherkkyydeltään heikentyneiden kantojen ja epäonnistuneiden hoitojen vuoksi suosituksiin on lisätty toiseksi lääkkeeksi atsitromysiini. Kerta-annoksena suun kautta otettavaa siprofloksasiinia voidaan käyttää vain, mikäli viljelty kanta on todettu mikrobilääkeherkkyydessä sille herkäksi ja keftriaksonille on vasta-aihe. Vuoteen 2021 mennessä Suomesta ei ole eristetty yhtään keftriaksoniresistenttiä gonokokkikantaa.

Tippurin diagnostiikka Tippurin tunnistamiseen käytetyn laboratoriotestin tulisi olla herkkä, tarkka, helppo suorittaa, nopea ja edullinen ja sen tulisi tarjota tieto antibioottiherkkyydestä.

Tällä hetkellä tällaista testiä ei ole saatavilla, eikä näkö-

piirissä ole, että lähitulevaisuudessakaan olisi. Tämänhetkinen tippurin diagnostiikka onkin kokoelma eri menetelmiä, jotka täyttävät edellä mainitut vaateet. Mikäli laboratoriopalveluita ei ole saatavilla, perustuu tippurin diagnostiikka pääosin potilaan oireisiin, mikä johtaa sopimattomiin hoitoihin ja mahdollisesti lisää ja levittää antibioottiresistenttejä kantoja. Toisaalta terveitä potilaita myös hoidetaan turhaan, mikä johtaa tarpeettomiin kuluihin ja potilaan mielipahaan. Mikäli positiivinen potilas jää taas hoitamatta, voi se johtaa infektion aiheuttamiin jälkisairauksiin ja toisaalta taudin lisääntyneeseen leviämiseen.

N. gonorrhoeae -infektio voidaan seuloa oireettomalta potilaalta nukleiinihapon monistustestillä (GcNhO). Näytteeksi otetaan ensivirtsa- tai tikkunäyte kaikista mahdollisista tartuntapaikoista. Näytteenottokohtia voivat olla virtsaputki, emätin, kohdunkaulakanava, nielu, peräsuoli tai silmän sidekalvo. PCR-menetelmät mahdollistavat monenlaiset näytemateriaalit, eikä elävää taudinaiheuttajaa tarvita. Menetelmät ovat helpompia ja nopeampia kuin bakteeriviljely ja automaatio mahdollistaa isojen näytemäärien käsittelyn.

Useilla testeillä on mahdollista tunnistaa gonokokin lisäksi myös Chlamydia trachomatis. Nukleiinihappo-osoituksella ei voida määrittää gonokokin mikrobilääkeherkkyyttä, vaan seulontapositiivisista näytteenottokohdista otetaan vanupuikolla viljelynäyte (Gc-Vi) ennen hoidon aloitusta. Vahvassa tippuriepäilyssä viljelynäyte otetaan yhtä aikaa nukleiinihapon osoitustestin kanssa. Viljelynäytettä tarvitaan myös, jotta voidaan seurata mikrobilääkeresistenssitilannetta. Tippuri on valvottava tartuntatauti, joten positiivinen tippurilöydös tulee hoitaa, tehdä tartunnanjäljitys ja myös potilaan seksikumppanit tulee ohjata tutkimuksiin. Suomen tartuntatautilainsäädäntö määrittelee tartunnan jäljityksestä.

Bakteeriviljely on herkkä ja erittäin tarkka menetelmä ja se on toistaiseksi ainoa keino mikrobilääkeherkkyyden selvittämiseksi. Mikrobilääkeherkkyys edellyttää kasvavaa maljaviljelyä. Viljely onnistuu virtsaputki- ja kohdunkaulanäytteistä hyvin, mutta sidekalvo-, peräsuoli- ja nielunäytteet vaativat tarkemmat

kasvatusolosuhteet. Tippuriviljely vaatii 24-72 tunnin inkubaation selektiivisella elatusaineella ja huolellisen kuljetuksen mikrobiologiseen laboratorioon. Gonokokki on vaativa patogeeni. Näyte ei saa kuivua ja maljaviljelyn tulisi tapahtua mahdollisimman pian näytteenoton jälkeen. Elatusainemaljat tulee kasvattaa +35-37 asteessa, korkeassa kosteuspitoisuudessa ja CO2-rikastetussa olosuhteessa. 18-48 tunnin kuluttua pienet, kiiltävän harmaat pesäkkeet ovat tunnistettavissa. Kasvatuksen jälkeen voidaan käyttää erilaisia tunnistustestejä, kuten gram-värjäystä, oksidaasikoetta ja bakteerin tunnistusta elektromassaspektrometrillä.

Mikrobilääkeherkkyys tehdään yleensä minimi inhibiitiokonsentraationa (MIC), joka ilmoitetaan µg/ml tai mg/l, joka estää kasvun. MIC-liuskat sisältävät ennalta määritetyn määrän tiettyä antibioottia ja kun se diffundoituu elatusainemaljalle, ellipsin muotoinen kasvu voidaan lukea kasvatusajan täytyttyä. Herkkyysmäärityksen olennaisena osana on laadunvarmistus kontrollikantoja käyttäen.

Lopuksi Nopeasti kehittynyt resistenssi monia tippurin hoitoon kehitettyjä lääkkeitä vastaan on WHO:n mukaan todettu suureksi kansanterveysuhaksi. Lisääntynyt hoito ilman käytettyjen antibioottien huolellista harkintaa voi lisätä antibioottiresistenssiä. Tippuritartunta pyritään hoitamaan herkkyysmäärityksen mukaisesti ja onnistuneen hoidon kannalta mikrobilääkeherkkyys on välttämätön. Koska tippuritartuntaan liittyvät oireet vaihtelevat, eivätkä ne ole spesifejä gonokokille, oikea-aikainen ja tarkka laboratoriodiagnostiikka on tarpeen. Eri riskiryhmien seulonta oireettomilta potilailta on myös tärkeää, jotta tartuntojen leviäminen voidaan estää ja antibioottiresistenssiä kontrolloida. WHO on asettanut kunnianhimoisen tavoitteen vähentää tippuritartuntojen määrää 90 prosentilla vuoden 2020 lähtötasoon verrattuna. WHO työskentelee varmistaakseen paitsi asianmukaiset hoitosuositukset ja tehokkaat diagnosointistrategiat, myös tukeakseen uusien tunnistusmenetelmien, hoitovaihtoehtojen ja tippurirokotteen kehittämistä ja parantaakseen infektioiden seurantaa.

Lähteet 1. Caruso, G., Giammanco, A., Virruso, R. & Fasciana, T.: Current and Future Trends in the Laboratory Diagnosis of Sexually Transmitted Infections.

International journal of environmental research and public health [verkkolehti] 2021 18 (3); 1038. <https://doi.org/10.3390/ijerph18031038>. [Haettu 2.10.2023.]

2. Gonorrhoea. 2023. World Healt Organization. [verkkosivu]. <https://www.who.int/news-room/ fact-sheets/detail/gonorrhoea-(neisseria-gonorrhoeae-infection)>. [Haettu 20.9.2023.]

3. Hieta, N., Vuento, R & Hiltunen-Back, E.: Tippuri – uudelleen yleistyvä seksitauti. Duodecim [verkkolehti] 2019; 135:352-8. <https://www.duodecimlehti.fi/duo14772>. [Haettu 30.7.2023.]

4. Hiltunen-Back, E.: Mitä uutta seksitautien diagnostiikassa ja hoidossa? Infektioiden torjunta [verkkolehti] 2020. <https://infektioidentorjunta.fi/ wp-content/uploads/2020/10/Infektioidentorjunta-3-2020-ok-net.pdf>. [Haettu 30.7.2023.]

5. Jalava, J. & Hiltunen-Back, E.: Resistentit tippurikannat ovat haaste hoidolle. Lääkärilehti [verkkolehti] 2020; 12 (75, 758-759). < https://www.laakarilehti.fi/pdf/2020/SLL122020-758.pdf >. [Haettu 23.7.2023.]

6. Kotaniemi-Talonen, L., Tommola, P., Hiltunen-Back, E., Nieminen, P., Puolakkainen, M., Rantsi, T., Pätäri-Sampo, A. & Jakobsson, M.: Tavallisimmat emättimen mikrobiologiset tutkimukset – mitä, miksi ja milloin? Duodecim [verkkolehti] 2021. <https://www.duodecimlehti.fi/duo15912>.

[Haettu 21.7.2023.]

7. Meyer, T. & Buder, S.: The Laboratory Diagnosis of Neisseria gonorrhoeae: Current Testing and Future Demands. Pathogens [verkkolehti] 2020; 9 (2); 9. <https://doi.org/10.3390/pathogens9020091>.

[Haettu 29.9.2023.]

8. Oeschger, T. M. & Erickson, D. C.; Visible colorimetric growth indicators of Neisseria gonorrhoeae for low-cost diagnostic applications. PLoS one [verkkolehti] 2021; 16 (6). <https://doi. org/10.1371/journal.pone.0252961>. [Haettu 26.9.2023.]

28 Bioanalyytikko | Artikkelijulkaisu 2024

9.

Riou, J., Althaus. C.L., Allen, H., Cole, M.J., Grad, Y.H., Heijne, J.C.M., Unemo, M. & Low, N.; Projecting the development of antimicrobial resistance in Neisseria gonorrhoeae from antimicrobial surveillance data: a mathematical modelling study. BMC Infectious Diseases [verkkolehti] 2023. <https://doi.org/10.1186/s12879-023-08200-4>.

[Haettu 1.9.2023.]

10. Seksitaudit. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Sukupuolitautien Vastustamisyhdistys ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. [verkkosivu] 2018. <https://www.kaypahoito.fi/hoi50087>. [Haettu 12.10.2023.]

11. Tartuntatautirekisterin tapaukset. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 2023. <https://sampo.thl.fi/ pivot/prod/fi/ttr/cases/summary_region?reportgroupsel_0=877812&timesel_0=878344&timesel_1=&areasel_0=877686&areasel_1=&measuresel_0=877837#>. [Haettu 28.10.2023.]

12. Unemo, M., Lahra, M.M., Escher, M., Eremin, S., Cole, M.J., Galarza, P., Ndowa, F., Martin, I., Dillon, J-A.R., Galas, M., Ramon-Pardo, P., Weinstock, H. & Wi, T.: WHO global antimicrobial resistance surveillance for Neisseria gonorrhoeae 2017–18: a retrospective observational study. The Lancet Microbe [verkkolehti] 2021; 2(11); 627-636. <https://doi.org/10.1016/S26665247(21)00171-3>. [Haettu 2.10.2023.]

13. World Health Organization. Global progress report on HIV, viral hepatitis and sexually transmitted infections, 2021. Accountability for the global health sector strategies 2016–2021: actions for impact. [verkkosivu] 2021. <https://iris.who.int/bitstream/ handle/10665/341412/9789240027077-eng.pdf?sequence=1>. [Haettu 26.9.2023.]

KATSAUS SOLUVILJELYYN Riikka Sjöroos, osastonhoitaja, Turun yliopisto, Biolääketieteen laitos, Kliininen asiantuntija -opiskelija (YAMK), Turun ammattikorkeakoulu

Soluviljely on tekniikka, jota käytetään solujen kasvattamiseen ja ylläpitämiseen laboratoriossa tieteellisen tutkimuksen tarkoituksiin.

Se mahdollistaa solujen kasvun kontrolloiduissa olosuhteissa ja on keskeinen työkalu monissa biologian ja lääketieteen tutkimushankkeissa.

Sen merkitys on kasvanut viime vuosina myös kliinisessä työssä.

Soluviljely käytännössä Soluviljelyn avulla voidaan tutkia mm. solujen normaalia toimintaa, taudin mekanismeja ja lääkkeiden vaikutuksia. Soluviljely on olennainen työkalu biologian, lääketieteen ja lääkekehityksen tutkimuksessa. Soluviljelyyn liittyy tiukat standardit ja protokollat, jotta pystytään varmistumaan tulosten luotettavuudesta ja turvallisuudesta. Laboratoriossa viljeltävät solut voidaan luokitella kolmeen eri lajiin: primaarisoluihin, muuntuneisiin soluihin ja uusiutuviin soluihin. Primaarisolut ovat soluja, jotka eristetään suoraan ihmis- tai eläinkudoksesta. Primaarisolut pystyvät jakautumaan vain rajallisen määrän (noin 10–20 kertaa), joten niitä pitää eristää tasaisin väliajoin (1,2,3). Muuntuneet solut voivat syntyä joko luonnostaan tai geenimanipulaation avulla. Tällaisia kuolemattomia solulinjoja voidaan kasvattaa rajattoman ajan. Uusiutuvat solut, esimerkiksi kantasolut, jotka kykenevät eriytymään eri solutyypeiksi, kasvavat myös pitkän ajan soluviljelyolosuhteissa.

Soluviljelyn perusperiaatteet: Steriilit työtilat, välineiden asianmukainen käsittely ja steriilien olosuhteiden ylläpito tulee huomioida joka vaiheessa.

Kasvatusmediumit sisältävät soluviljelmien selviytymisen ja lisääntymisen kannalta välttämättömiä ravintoaineita.

Kullekin solulinjalle on omanlaisensa kasvatusmedium.

Soluja kasvatetaan inkubaattorissa, jossa lämpötila ja hiilidioksidipitoisuus ovat tarkasti kontrolloituja. Yleensä lämpötila on +37°C ja hiilidioksidipitoisuus 5 %.

Solujen hoitaminen, jakaminen ja siirtäminen uuteen kasvatusalustaan ovat keskeisiä soluviljelyn vaiheita. Solut tulee hoitaa hellävaraisesti ja noudattaa tarkasti kullekin solulinjalle määriteltyjä viljelyohjeita.

Soluviljelyn kaksi avainasiaa ovat solulinjojen aitous ja mykoplasmakontaminaation todentaminen. (1,2,3,7).

Bioanalyytikko | Artikkelijulkaisu 2024 29

2D ja 3D soluviljely Useimpia soluja viljellään käyttäen kaksiulotteisia (2D) menetelmiä (kuva 1.), mutta uudet ja parannetut menetelmät mahdollistavat kolmiulotteisia (3D) solujen viljelytekniikoita (kuva1.), jotka osittain korvaavat eläinkokeita. 3D-soluviljelmäkokeita tehtäessä soluympäristöä voidaan manipuloida jäljittelemään solun kudoksessa olevaa ympäristöä, jolloin saadaan tarkempaa tietoa mm. solujen välisistä vuorovaikutuksista, kasvaimen ominaisuuksista, lääkeaineiden löytämisestä, aineenvaihdunnan profiloinnista, kantasolututkimuksesta ja muista sairauksista (4,5,6).

Soluja kasvatetaan erilaisissa matriiseissa, jotka mahdollistavat 3D-mallintamisen. On olemassa raken-

teellista tukea antavia tekniikoita, kuten biologiset ja synteettiset hydrogeelit sekä sellaisia, jotka eivät tue solun rakennetta. Näitä ovat esimerkiksi erityiset 3D-mikrolevyt, joissa on erittäin matala kiinnityspinnoite tai kasvuympäristön magneettinen levitaatio, jossa sferoidi eli 3D-kasvatus ”roikkuu” vapaasti (8,9). Myös suomalaiset ovat edistäneet kestävää biotaloutta, ja UPM on kehittänyt selluloosapohjaisen GrowDex®-hydrogeelin, joka soveltuu 3D-solukasvatukseen (10). 3D-soluviljelmissä on kuitenkin monenlaisia haasteita ja niiden standardointi on hankalaa (4,5,6).

Kuva 1. 2D-soluviljelmä soluviljelymaljalla ja 3D hydrogeelissä. Hydrogeelit ovat polymeeriketjujen muodostamia materiaaleja ja ne sisältävät kolmiulotteisia verkkorakenteita sekä kykenevät absorboimaan suuria määriä nestettä.

Niiden korkea vesipitoisuus, pehmeä rakenne ja huokoisuus tekevät niistä samankaltaisia elävien kudosten kanssa (9,11,12).

Mikrofysiologiset menetelmät Organ-on-a-chip (OoC)-järjestelmät (kuva 2.) ovat mikroteknologisia biomimeettisiä alustoja. Niistä ensimmäinen julkaistu artikkeli on vuodelta 2010 Huh ym.

OoC:t koostuvat mikrofluidisirujen sisällä kasvatetuista, joko muunnelluista tai luonnollisista miniatyyrikudoksista. Nämä sirut on suunniteltu ohjaamaan solujen mikroympäristöjä ja ylläpitämään tehokkaammin kudoskohtaisia toimintoja. Ne antavat tarkemman kuvan fysiologisista olosuhteista verrattuna perinteisiin soluviljelmämalleihin. OoC:t ovat herättäneet kiinnostusta tutkia ihmisen patofysiologiaa ja terapeuttisten aineiden vaikutusta elimistössä (13,14,15,16).

30 Bioanalyytikko | Artikkelijulkaisu 2024

Kuva 2.Organ-on-a-chip malleissa soluja voidaan viljellä kalvolla, jonka ylä- ja alapuolella on erikseen säädettävissä oleva nestevirta. Ohjattavien nestevirtojen vuoksi OoC-tuote edustaa tarkemmin biologista järjestelmää kuin perinteiset in vitro -sovellukset (13,14,15,16).

Solulinjojen laadunvalvonta Biolääketieteellisessä tutkimuksessa käytettyjen solulinjojen laadunvalvonta on erittäin tärkeää kokeellisten tulosten toistettavuuden ja luotettavuuden varmistamiseksi. Soluviljelyssä kaksi avainasiaa ovat solulinjan aitous ja mykoplasma-kontaminaatio. Solulinjan tunnistaminen on tärkeätä, jotta voidaan varmistua siitä, ettei solulinjoja ole vahingossa merkitty väärin tai sekoitettu ristiin, mikä johtaa virheellisiin tulkintoihin (17,7). Tämän välttämiseksi tulisi aina käsitellä yhtä solulinjaa kerrallaan. Mikäli tällainen epäily todetaan, aitous voidaan tarkistaa. Solulinjojen aitouden päätesti on lyhyt tandem-toistoprofilointi eli short tandem repeat (STR).

Siinä analysoidaan DNA:n mikrosatelliittialueita, joissa on vaihteleva määrä toistoja ja jotka sijaitsevat koko genomin alueella. Sitä pidetään kansainvälisenä viitestandardina solulinjan todentamisessa (7).

Mykoplasmojen aiheuttama soluviljelmien saastuminen on suuri ongelma soluviljelmissä. Mykoplasmat voivat aiheuttaa lähes rajattoman määrän erilaisia vaikutuksia tartuttamissaan soluissa. Nämä organismit ovat vastustuskykyisiä useimmille soluviljelmissä käytetyille antibiooteille. Soluviljelylaboratorioiden tulisi käyttää mykoplasmatestausta rutiinisti (7).

Soluviljelyn hyödyntäminen eri käyttötarkoituksissa Monoklonaaliset vasta-aineet Vuonna 1975 Kohler ja Milstein keksivät tekniikan, jota kutsutaan hybridoomatekniikaksi monoklonaalisten vasta-aineiden tuottamiseksi. Se on yksi laajimmin käytetyistä tekniikoista nykyaikaisessa tutkimuksessa ja kliinisessä kehityksessä (18). Vuosikymmenten kehitystyön jälkeen terapeuttisilla vasta-aineilla on ollut yhä tärkeämpi rooli pahanlaatuisten kasvainten, autoimmuunisairauksien, infektioiden ja muiden sairauksien hoidossa, ja ne ovat tällä hetkellä yksi kansainvälisen innovatiivisen lääkekehityksen painopisteistä (19).

Hybridooman syntyprosessissa hyödynnetään isäntäeläimen luonnollista kykyä tuottaa funktionaalisia, erittäin spesifisiä ja korkean affiniteetin omaavia vasta-aineita. Useita vasta-aineita on kehitetty tätä tekniikkaa käyttäen (kuva 3). Hybridoomasolut syntyvät lyhytikäisen vasta-aineita tuottavan B-solun ja kuolemattoman myeloomasolun fuusioitumisen kautta. Jokainen hybridoomasolu tuottaa uniikkia monoklonaalista vasta-ainetta (18,19,20).

Kuva 3. Konfokaalimikroskoopilla otettu kuva primäärimakrofagiviljelmästä, joka on värjätty monoklonaalisella Clever-1 vasta-aineella (aniliininpunainen). Tumat näkyvät sinisenä ja aktiinitukiranka valkoisena. Kuva on 400-kertainen suurennos.

Rekombinanttiproteiini Rekombinanttiproteiini on proteiinimolekyyli, mikä syntetisoidaan isäntäeliössä, esimerkiksi nisäkässoluissa, käyttäen rekombinantti-DNA-tekniikkaa. Rekombinanttiproteiinia tuotetaan siten, että proteiinia koodaava plasmidin sisältävä geeni viedään isäntäorganismiin esimerkiksi elektroporaation avulla. Geeni voi joko pysyvästi liittyä solun genomiin, jolloin proteiinia voidaan syntetisoida rajattomasti tai sitä voidaan plasmidista riippuen tuottaa hetkellisesti muutaman päivän ajan. Rekombinanttiproteiinien toiminta on monipuolista, eikä niillä välttämättä ole samaa antigeenispesifisyyden tasoa kuin vasta-aineilla (21,22). Tulevaisuudessa vasta-ainemarkkinoita voidaan edistää paremmin keskittymällä kliinisiin tarpeisiin, täyttämällä potilaiden tarpeita ja lisäämällä investointeja perustutkimukseen ja tautimekanismien tutkimukseen (22).

Kantasolut Indusoidut pluripotentit kantasolut (iPSC:t) ovat korvaamattomia työkaluja sairauksien mallintamisessa, sillä niillä on rajaton itseuusiutumis- ja erilaistumiskyky. Monet tutkimukset ovat antaneet vakuuttavaa näyttöä kantasolujen käytöstä ihmisen sairauksien mal-

Bioanalyytikko | Artikkelijulkaisu 2024 31

lintamisessa, lääkeseulonnassa ja uudenlaisessa terapeuttisessa kehityksessä (23,24). Pluripotentit kantasolut kykenevät erilaistumaan minkä tahansa kudoksen soluiksi. Se, että iPS-solulinjoja voidaan tuottaa iho- tai verisoluista ja ohjata eriytymään haluttuun suuntaan, mahdollistaa esimerkiksi sydänlihas- tai hermosolujen tutkimisen, joilla on sairauteen liittyvä genotyyppi (24,25). Indusoituneet pluripotentit kantasolut mah-

dollistavat potilaan omien solujen käytön, mikä vähentää hylkimisreaktion riskiä. Kudospankit ovat saamassa suosiota regeneratiivisen lääketieteen solujen lähteenä nykyisten ja tulevien sairauksien torjumiseksi. Kaiken kaikkiaan kantasoluhoito (kuva 4) tarjoaa ennennäkemättömiä mahdollisuuksia ihmisen eliniän pidentämiseen ja terveydenhuollon tulosten parantamiseen (26,27).

Kuva 4. Kantasoluhoito, jossa solut uudelleen ohjataan. Yamanaka-tekijät (Oct3/4, Sox2, Klf4, c-Myc) ovat ryhmä proteiinitranskriptiotekijöitä, joilla on elintärkeä rooli indusoitujen pluripotenttien kantasolujen luomisessa. Ne säätelevät sitä, miten DNA:ta kopioidaan muiden proteiinien muuntamista varten (24).

Syöpäsolulinjojen hyödyntäminen potilaiden hoitovasteissa Syöpä aiheutti maailmanlaajuisesti noin 9,6 miljoonaa kuolemaa vuonna 2018. Syöpägenomitiedon muuntaminen kasvainbiologian ja mahdollisten hoitovaihtoehtojen tuntemukseen on haastavaa (28). Jotta tämä prosessi olisi helpommin hallittavissa, olisi hyödyllistä saada vahvoja prekliinisiä malleja, jotka edustavat tarkasti ihmisen syövissä esiintyviä geneettisiä vaihteluita sekä kattavaa geneettistä ja farmakologista tietoa. Tutkijat ovat ottaneet käyttöön vuonna 2006 Cancer Cell

32 Bioanalyytikko | Artikkelijulkaisu 2024

Line Encyclopedia (CCLE), joka sisältää tietoja 947 ihmisen syöpäsolulinjasta (25,26). Nämä solulinjat ovat olleet keskeisessä asemassa syöpätutkimuksessa ja ovat tärkeä väline lääkekehityksen aikana, mikä johtuu osittain niiden kyvystä mallintaa potilaiden hoitovasteita.

Laajat ja hyvin dokumentoidut solulinjojen kokoelmat voivat helpottaa syöpälääkkeiden luokitteluun tarkoitettujen prekliinisten järjestelmien kehittämistä. Geneettisten ennusteiden integrointi siihen, miten lääkkeet toimivat prekliinisissä tutkimuksissa ja niiden sisällyttäminen syövän kliinisten tutkimusten suunnitteluun saat-

taa nopeuttaa yksilöllisten hoitosuunnitelmien kehittämistä (31,29).

CAR-T-soluterapia Viimeisen vuosikymmenen aikana Chimeric Antigen Receptor (CAR)-T-soluterapia on noussut lupaavaksi lähestymistavaksi taistelussa syöpiä vastaan. Tämä terapiamuoto koostuu geneettisesti laboratoriossa muokatuista CAR-nimistä pintareseptoria ilmentävistä immuunisoluista, jotka tunnistavat kasvainsolujen pinnalla ilmentyviä antigeeneja. Hematologisissa syövissä, kuten leukemiassa, myeloomassa ja non-Hodgkin-B-solulymfoomissa, adjuvantti CAR-T-soluhoito on osoittautunut tehokkaaksi solunsalpaajahoitoresistenttien potilaiden hoidossa (19).

Ruuantuotanto Maataloudessa tapahtuneet edistysaskeleet ja väestön lisääntyminen maapallolla ovat aiheuttanut maatalouden ja vesiviljelyn tuotannon kasvua. Tämä on rasittanut ympäristöä enemmän kuin koskaan aiemmin ihmiskunnan historiassa. Kasvu on tullut kalliiksi.

Seuraukset ympäristölle eivät koskaan aiemmin ole olleet yhtä voimakkaita. Järviö (32) käsittelee väitöskirjassaan vaihtoehtoa eläinproteiinin korvaamiseksi. Soluviljely eli soluviljelytekniikoita hyödyntävien maataloustuotteiden tuotannolla olisi mahdollisuus vähentää ruoantuotannon ympäristörasitusta. Soluviljelyteknologiat hyödyntävät yleensä bioreaktoreita, jolloin syntyy suljettuja tuotantoprosesseja. Nämä mahdollistaisivat tuotantopanosten tehokkaan kierrätyksen ja tuotantoprosessin päästöjen hallinnan (33).

Lopuksi Yhdysvaltalainen Ross Granville Harrison kehitti ensimmäiset soluviljelytekniikat jo 1900-luvun alussa.

Harrisonin kokeissa eristettiin pieniä paloja elävän sammakon sikiökudosta, jotka kasvoivat kehon ulkopuolella. Vuonna 1952 Baltimoressa George Gay kehitti ensimmäisen ihmiskudoksesta eristetyn solulinjan HeLan (34). Vuonna 2006 Shinya Yamanaka osoitti, että pluripotentteja kantasoluja voidaan tuottaa suoraan fibroblastiviljelmistä lisäämällä vain muutamia määriteltyjä tekijöitä (35). Viimeisen sadan vuoden aikana soluviljely on kehittynyt arvokkaaksi ja laajasti käytetyksi tekniikaksi tutkimuksessa.

Tulevaisuudessa solujen viljelystä voi tulla rutiinia, jossa valikoidut solut muunnetaan kantasoluiksi ja niitä

erilaistetaan halutuiksi soluiksi, joka voi myös sisältää geneettistä muuntelua. Tässä on myös uhka väärinkäytöksille ja se vaatii järjestelmällistä valvontaa. Soluviljelmät voivat toimia raaka-aineina eri teollisuudenaloilla, kuten energiantuotannossa, ruoantuotannossa ja lääketieteessä.

Suomi on tunnettu korkeatasoisesta tutkimuksestaan ja tieteestään. Tämä voi olla meille merkittävä edistysaskel tulevaisuudessa, kun pystymme markkinoimaan täällä kehitettyjä innovaatioita. Jo nyt meillä on esimerkiksi ainutlaatuinen ja kattava biopankkijärjestelmä, terapeuttisia vasta-aineita ja selluloosapohjainen hydrogeeli 3D-mallinnukseen. Näillä ja muilla innovaatioilla voimme kasvattaa vientiä sekä mahdollisuuksia tulevaisuudessa sairauksien hoidossa ja mallinnuksessa.

Kiitokset Kiitos dosentti Maija Hollmèn arvokkaista ohjeistasi ja ohjeistuksestasi sekä FT Minna Salakari kaikesta avustasi.

Lähteet 1. Baust, J. M.; Buehring, G. C.; Campbell, L.; Elmore, E.; Harbell, J. W.; Nims, R. W.; Price, P.; Reid, Y. A. & Simione, F. 2017. Best practices in cell culture: an overview. In Vitro Cellular & Development Biology-Animal. Vol. 53,669-672. Viitattu 27.7.2023. https://doi.org/10.1007/s11626-0170177-7 2. Klein, SG.; Steckbauer, A.; Alsolami, SM.; Arossa, S.; Parry, AJ.; Li,M.& Duarte, CM.2022. Toward Best Practices for Controlling Mammalian Cell Culture Environments. Frontiers in Cell and Development Biology.Vol.10, 788808. Viitattu 27.9.2023. https://doi.org/10.3389/fcell.2022.788808 3. Klein, S. G.; Alsolami, S. M.; Steckbauer, A.; Arossa, S., Parry, A. J.; Ramos Mandujano, G.; Alsayegh, K.; Izpisua Belmonte, J. C.; Li, M., & Duarte, C. M. 2021. A prevalent neglect of environmental control in mammalian cell culture calls for best practices. Nature biomedical engineering.

Vol. 5, No 8. 787–792. Viitattu 7.7.2023. https:// www.nature.com/articles/s41551-021-00775-0 4. Lei, Y. & Schaffer, D. V. 2013. A fully defined and scalable 3D culture system for human pluripotent stem cell expansion and differentiation. Proceedings of the National Academy of Sciences of the United

Bioanalyytikko | Artikkelijulkaisu 2024 33

States of America.Vol.110, No 52. E5039–E5048.

Viitattu 28.9.2023. https://pubmed.ncbi.nlm.nih. gov/24248365/ 5. Lovitt, C. J.; Shelper, T. B. & Avery, V. M. 2014.

Advanced cell culture techniques for cancer drug discovery. BiologyVol.3, No 2. 345–367. Viitattu 29.9.2023. https://doi.org/10.3390/biology3020345 6. Duval, K.; Grover, H.; Han, L.-H.; Mou, Y.; Pegoraro, A. F.; Fredberg, J.& Chen, Z. 2017. Modeling Physiological Events in 2D vs. 3D Cell Culture.

Physiology.Vol 32.266-277. Viitattu 18.7.2023.https://doi.org/10.1152/physiol.00036.2016 7. Weiskirchen, S.; Schröder, S. K.; Buhl, E. M. & Weiskirchen, R. 2023. A Beginner’s Guide to Cell Culture: Practical Advice for Preventing Needless Problems. Cells.Vol. 12, No 5. 682. Viitattu 26.9.2023https://doi.org/10.3390/cells12050682 8. Nishimura, Y.; Rödel, F.; Greiner, J. F. W. & Langhans, S. A. 2018. Article 6 Citation: Langhans SA (2018) Three-Dimensional in Vitro Cell Culture Models in Drug Discovery and Drug Repositioning. Front. Pharmacol.Vol. 9, No 6.

Viitattu 14.10.2023.https://doi.org/10.3389/ fphar.2018.00006 9. Agrawal, M.; Kumar Deshmukh, S.; Gurbani, D.; Teng, Y. & Jensen, C. 2020. Is It Time to Start Transitioning From 2D to 3D Cell Culture? Frontiers in Molecular Biosciences www.Frontiersin.

Org.Vol. 7, No 3. Viitattu 13.10.2023. https://doi. org/10.3389/fmolb.2020.00033 10. UPM. 2023.Monikäyttöinen nanoselluloosahydrogeeli biolääketieteen sovelluksiin. Viitattu 14.10.2023. https://www.upm.com/fi/tietoa-meista/ innovaatiot/innovaatioita-tulevaisuuteen/nanoselluloosa-hydrogeeli-biolaaketieteessa/ 11. Sun, M.; Liu, A.; Yang, X.; Gong, J.; Yu, M.; Yao, X.; Wang, H. & He, Y. 2021. 3D Cell Culture—Can It Be As Popular as 2D Cell Culture?

Advanced NanoBiomed Research. Vol. 1, No 5. Viitattu 13.10.2023.https://doi.org/10.1002/ ANBR.202000066 12. Ho, T. C., Chang, C. C., Chan, H. P., Chung, T. W., Shu, C. W., Chuang, K. P., Duh, T. H., Yang, M. H., & Tyan, Y. C. 2022. Hydrogels: Properties and Applications in Biomedicine. Molecules (Basel, Switzerland). Vol. 27, No 9. 2902.Viitattu 14.10.2023 https://doi.org/10.3390/molecules27092902 13. Huh, D.; Matthews, B. D.; Mammoto, A.; Monto-

34 Bioanalyytikko | Artikkelijulkaisu 2024

ya-Zavala, M.; Hsin, H. Y. & Ingber, D. E. 2010.

Reconstituting organ-level lung functions on a chip.

Science New York, N.Y., Vol.328, No 5986.1662– 1668. Viitattu 17.10.2023.https://doi.org/10.1126/ science.1188302 14. Atwell, S.; Waibel, D. J. E.; Boushehri, S. S.; Wiedenmann, S.; Marr, C. & Meier, M. 2023. Labelfree imaging of 3D pluripotent stem cell differentiation dynamics on chip. Cell reports methods.

Vol. 3, No 7. 100523.Viitattu 17.10.2023 https:// doi.org/10.1016/j.crmeth.2023.100523 15. Baptista, L. S.; Porrini, C.; Kronemberger, G. S.; Kelly, D. J. & Perrault, C. M. 2022. 3D organ-on-a-chip: The convergence of microphysiological systems and organoids. Frontiers in cell and developmental biology.Vol. 10. 1043117.

Viitattu 17.10.2023.https://doi.org/10.3389/ fcell.2022.1043117 16. Singh, D.; Mathur, A.; Arora, S.; Roy, S. & Mahindroo, N. 2022. Journey of organ on a chip technology and its role in future healthcare scenario.

Applied Surface Science Advances.Vol 9. 100246.

Viitattu 17.10.2023. https://doi.org/10.1016/j.apsadv.2022.100246 17. Leung, C.M.; de Haan, P.; Ronaldson-Bouchard, K. et al.2022 A guide to the organ-on-a-chip. Nat Rev Methods Primers 2. Vol. 33. Viitattu 17.10.2023. https://doi.org/10.1038/s43586-022-00118-6 18. Roth, J. S.; Lee, T. D.; Cheff, D. M.; Gosztyla, M. L.; Asawa, R. R.; Danchik, C.; Michael, S.; Simeonov, A.; Klumpp-Thomas, C.; Wilson, K. M. & Hall, M. D. 2020. Keeping it clean: the cell culture quality control experience at the National Center for Advancing Translational Sciences. Viitattu 1.8.2023.https://doi. org/10.1177/2472555220911451 19. Holzlöhner, P.& Hanack, K. 2017. Generation of Murine Monoclonal Antibodies by Hybridoma Technology. Journal of visualized experiments: JoVE. Vol.119. 54832. Viitattu 25.9.2023.https://doi. org/10.3791/54832 20. Zaroff, S.& Tan, G. 2019. Hybridoma technology: the preferred method for monoclonal antibody generation for in vivo applications. BioTechniques.

Vol. 67, No 3.90–92. Viitattu 26.9.2023. https:// pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/31347924/ 21. Gupta, A. & Kumar, Y. 2020. Bispecific antibodies: a novel approach for targeting prominent biomarkers. Human vaccines & immunotherapeutics.Vol.

16, No 11. 2831–2839. Viitattu 25.9.2023.https:// doi.org/10.1080/21645515.2020.1738167 22. Meyer, L.; López, T.; Espinosa, R.; Arias, C. F.; Vollmers, C. & DuBois, R. M. 2019. A simplified workflow for monoclonal antibody sequencing. PloS one.Vol. 14, No 6. e0218717. Viitattu 30.9.2023. https://doi.org/10.1371/journal. pone.0218717 23. Dumont, J.; Euwart, D.; Mei, B., Estes, S. & Kshirsagar, R. 2016. Human cell lines for biopharmaceutical manufacturing: history, status, and future perspectives. Critical reviews in biotechnology.

Vol.36, No 6. 1110–1122. Viitattu 29.9.2023. https://doi.org/10.3109/073885.51.2015.1084266 24. Edmondson, R.; Broglie, J. J.; Adcock, A. F. & Yang, L. 2014. Three-dimensional cell culture systems and their applications in drug discovery and cell-based biosensors. Assay and drug development technologies.Vol. 12, No 4.207–218.Viitattu 24.9.2023. https://doi.org/10.1089/adt.2014.573 25. Logan, S.; Arzua, T.; Canfield, S. G.; Seminary, E. R.; Sison, S. L.; Ebert, A. D. & Bai, X. 2019. Studying Human Neurological Disorders Using Induced Pluripotent Stem Cells: from 2D Monolayer to 3D Organoid and Blood Brain Barrier Models.

Comprehensive Physiology.Vol. 9, No 2. 565.Viitattu 29.9.2023. https://doi.org/10.1002/CPHY. C180025 26. Kettunen, P.; Koskuvi, M.; Koistinaho, J &Rolova, T.2023. Indusoidut monikykyiset kantasolut aivotutkimuksen välinenä. Lääketieteellinen Aikakausikirja Duodecim.Vol.139,No 12.1039-46.Viitattu 24.9.2023. https://www.duodecimlehti.fi/duo11597 27. Zakrzewski, W.; Dobrzyński, M.; Szymonowicz, M. & Rybak, Z. 2019. Stem cells: past, present, and future. Stem Cell Research & Therapy.Vol. 10, No 1. Viitattu 20.9.2023. https://doi.org/10.1186/ S13287-019-1165-5 28. Bogacheva, M. S.; Harjumäki, R.; Flander, E.; Taalas, A.; Bystriakova, M. A.; Yliperttula, M.; Xiang, X.; Leung, A. W. & Lou, Y. R. 2021. Differentiation of Human Pluripotent Stem Cells Into Definitive Endoderm Cells in Various Flexible Three-Dimensional Cell Culture Systems: Possibilities and Limitations. Frontiers in cell and developmental biology.Vol. 9.726499. Viitattu 30.9.2023. https:// doi.org/10.3389/fcell.2021.726499 29. Lu, D. Y.; Lu, T. R.; Yarla, N. S. & Xu, B. 2022.

Drug Sensitivity Testing for Cancer Therapy, Key

Areas. Reviews on recent clinical trials.Vol.17, No 4. 291–299. Viitattu 12.10.2023. https://pubmed. ncbi.nlm.nih.gov/35986532/ 30. Francies, H. E.; Barthorpe, A.; McLaren-Douglas, A.; Barendt, W. J. & Garnett, M. J. 2019. Drug Sensitivity Assays of Human Cancer Organoid Cultures. Methods in molecular biology.Clifton, N.J. Vol. 1576, 339–351. Viitattu 11.10.2023 https:// doi.org/10.1007/7651_2016_10 31. CCLE. 2023.Motivations for the Cancer Cell Line Encyclopedia (CCLE). Viitattu 11.10.2023. https:// sites.broadinstitute.org/ccle/ 32. Barretina, J.; Caponigro, G.; Stransky, N.; Venkatesan, K.; Margolin, A. A.; Kim, S.; Wilson, C. J.; Lehár, J.; Kryukov, G. V.; Sonkin, D.; Reddy, A.; Liu, M.; Murray, L.; Berger, M. F.; Monahan, J. E.; Morais, P.; Meltzer, J.; Korejwa, A.; Jané-Valbuena, J.; Mapa, F. A.; … Garraway, L. A. 2012. The Cancer Cell Line Encyclopedia enables predictive modelling of anticancer drug sensitivity. Nature.Vol. 483, No 7391, 603–607. Viitattu12.10.2023.https://doi.org/10.1038/nature11003 33. Järviö, N.2022.The planet we eat. Väitöskirja.

Maatalous- metsätieteellinen tiedekunta. Ruralia-instituutti. Helsinki. Helsingin yliopisto. Viitattu 12.7.2023. https://helda.helsinki.fi/items/3ff9227150c1-4570-95c5-52f9252e1d3e 34. VTT. 2023.Suomi soluviljelyn edelläkävijäksi.VTT 15.2.2023.Viitattu 13.7.2023. https://www.vttresearch.com/fi/uutiset-ja-tarinat/suomi-soluviljelyn-edellakavijaksi 35. Jedrzejczak-Silicka, M.2017. History of Cell Culture.Viitattu 18.10.2023. http://dx.doi. org/10.5772/66905 36. Takahashi, K., & Yamanaka, S. 2006. Induction of pluripotent stem cells from mouse embryonic and adult fibroblast cultures by defined factors. Cell.

Vol.126, No 4. 663–676.Viitattu18.10.2023. https://doi.org/10.1016/j.cell.2006.07.024

Artikkelin uvakkeet on luotu käyttäen BioRender Illustration Tool -työkalua.

Artikkeli on julkaistu myös Solubiologilehdessä 2/2023.

Bioanalyytikko | Artikkelijulkaisu 2024 35

POSITIIVINEN PEREHDYTYSKOKEMUS MUODOSTUU PEREHDYTYSKOKONAISUUDESTA Anna-Kaisa Santaniemi, bioanalyytikko, Kliininen asiantuntija –opiskelija (YAMK), Oulun ammattikorkeakoulu Kirsi Koivunen, yliopettaja, kehittämispäällikkö, Hyvinvointi ja kulttuuri -osaamisala, Oulun ammattikorkeakoulu Jaana Holappa-Girginkaya, lehtori, bioanalytiikan tutkinto-ohjelma, Hyvinvointi ja kulttuuri – osaamisala, Oulun Ammattikorkeakoulu

Näytteenottotehtäviä on alettu siirtämään bioanalyytikoilta myös muille terveydenhuollon ammattiryhmille. Tällöin on työnantajan vastuulla varmistaa uusien työntekijöiden riittävä osaaminen perehdytyksellä, lisäkoulutuksella ja näyttökokeilla. Tämä artikkeli perustuu YAMKopinnäytetyöhön, jonka tarkoituksena oli kehittää erään yksityisen terveydenhuollon palveluntuottajan laboratoriossa työskentelevien terveydenhuollon ammattilaisten, joilla ei ole laboratorioalan koulutusta, osaamista esittämällä ratkaisuja heidän perehdytysprosessillensa ja verkossa toteutettavalle perehdytysohjelmalle. Perehdytykseen liittyviä henkilöstökokemuksia selvitettiin palvelumuotoilun avulla.

Osaamisen kehittämistä perehdytyksen avulla Uusien työntekijöiden perehdyttäminen on oleellinen osa osaamisen kehittämistä ja sen onnistumisella suunnataan organisaatiota kohti sen tavoitteita ja strategiaa. Terveydenhuollon ammattihenkilöstön osaamisen kehittäminen perustuu jatkuvaan ammatillisen osaamisen kehittämiseen, jonka lähtökohtina toimivat työntekijän ja työyhteisön osaamistarpeet, sekä toimintayksikön perustehtävä ja sen kehittämistavoitteet (STM 2020, 23).Toimiva ja hyvin suunniteltu perehdytys voi olla parhaimmillaan kilpailuetu, joka vaikuttaa positiivisesti työnantajamielikuvaan (Eklund 2020, 25) lisätä tuottavuutta (Bauer 2010, 6; Eklund 2020) ja vähen-

36 Bioanalyytikko | Artikkelijulkaisu 2024

tää työntekijöiden vaihtuvuutta (Bauer 2010, 6; Peltokoski 2016, 38). Toimiva perehdytys parantaa työntekijän työtyytyväisyyttä ja sitoutuneisuutta (Bauer 2010, 6; Peltokoski 2016, 38; Eklund 2020,34) vaikuttaen positiivisesti työntekijän suorituskykyyn. Hyvin suunniteltu perehdytys vähentää työntekijän stressiä (Bauer 2010, 6) ja vaikuttaa positiivisesti jopa hoitajien tulevaisuuden urasuunnitelmien tekemiseen (Peltokoski 2016, 38).

Jatkuvasti muuttuva työelämä edellyttää nykyistä systemaattisempaa perehdytystä ja avointa työhön liittyvää osaamisen jakamista sosiaali- ja terveysalalla (Coco & Kurtti 2018, 15).

Perehdyttämisellä tarkoitetaan sellaisia toimenpiteitä ja tukea, joiden avulla uuden työntekijän kokonaisvaltaista osaamista, työympäristöä ja työyhteisöä kehitetään niin, että työntekijä pääsee mahdollisimman hyvin alkuun uudessa työssään, työyhteisössä ja organisaatiossaan. Laajimmillaan se kehittää perehtyjän lisäksi myös työyhteisöä ja organisaatiota. (Kupias & Peltola 2009,19.) Työlainsäädäntö ja kliinisten laboratorioiden noudattama SFS EN ISO 15189:2013 –standardi asettaa omat vaatimuksensa työhön perehdyttämiselle.

Onnistunut perehdytysprosessi Onnistunut perehdytysprosessi on oikeudenmukainen, tasalaatuinen, läpinäkyvä (Eklund 2020, 30) ja suunnitelmallinen (Aittovaara, Kylmä, Rauta, Meriö, Junttila, Paavilainen & Haapa 2022). Perehdytyksen kokonaisvaltaisella suorittamisella tarkoitetaan perehdytyksen tavoitteiden ja vastuiden määrittelemistä, ammatista riippuvan sisällön standardointia sekä yksilöllisten tarpeiden ja eri perehdytysmuotojen huomioimista toteutuksessa (Peltokoski 2016, 27). Lisäksi on tärkeää saada palautetta esihenkilöltä, perehdyttäjältä ja kollegoilta (Peltokoski 2016, 27; Lindfors, Kaunonen, Huhtala & Paavilainen 2022, 66). Uudet työntekijät hyötyvät standardoidusta perehdytysprosessista, joka luo realistisen kuvan työympäristöstä lisäten luottamusta ja integroitumista organisaatioon. Terveydenhuollon perehdytysprosessissa korostuu erityisesti potilas- ja työturvallisuus (Peltokoski 2016, 27.)

Perehdytyksen kestolla (Peltokoski 2016,27; Aittovaara ym. 2022) ja hoitajalle nimetyllä perehdyttäjällä (Peltokoski 2016, 26; Strauss, Ovnat, Gonen, Lev-Ari & Mizrahi 2016; Lindfors ym. 2022, 66) on merkittävä rooli perehdytyksen onnistumisessa. Perehdytyksen kestoon vaikuttavat perehdytettävän henkilökohtaiset tarpeet ja tavoitteet (Peltokoski 2016, 27). Perehdyttäjän luonteenpiirteet ja positiivinen asenne työhön ja perehdyttämiseen sekä perehdyttäjän omat kokemukset ovat vahvimpia perehdytyskompetenssin alueita ja vaikuttavat merkittävästi uusien hoitajien perehdytyskokemuksiin (Lindfors, Meretoja, Kaunonen & Paavilainen 2018). Lisäksi perehdyttäjän tulee olla asiantunteva, inhimillinen, antaa rakentavaa kritiikkiä, luoda turvallisuuden tunnetta sekä kommunikoida hyvin (Strauss ym. 2016).

Verkossa toteutettava perehdytys Digitalisoitumisen lisääntymisen myötä myös perehdytysprosessit tulevat siirtymään entistä enemmän digitaaliseen ympäristöön. Digitalisoituminen mahdollistaa

monipuolisen lähestymistavan perehdytykseen, mutta tuo myös mukanaan uusia haasteita. (Eklund 2020, 7879.)

Yrityksessä digitaaliset tavoitteet asetetaan liiketoiminnan tarpeiden mukaisesti ja siihen liittyvä sisältö määräytyy organisaation työtehtävien sekä työprosessien ohjaamana. Keskeisenä tavoitteena virtuaalisten oppimistilanteiden hyödyntämisessä on oppimisen integroiminen osaksi työn normaalia kulkua. Oppimisympäristössä on tärkeää tarjota työntekijälähtöinen yhteisöllinen oppimiskokemus (Mäkitalo & Wallinheimo 2012). Digitaalinen oppimisympäristö edistää yhteisöllistä oppimista kehittämällä yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja, motivaatiota ja tyytyväisyyttä, kriittistä ajattelua sekä ongelmanratkaisu- ja päätöksentekotaitoja.

(Männistö 2020, 67,97.)

Palvelumuotoilulla hoitajien perehdytyskokemukset näkyviksi Lähestymistavaksi kehittämistyössä valittiin palvelumuotoilu, sillä kehittämistyön keskeisenä tavoitteena oli perehdytyksen ihmislähtöinen kehittäminen siten, että se vastaa sekä perehdytettävien tarpeita, että toimeksiantajan liiketoiminnallisia tavoitteita. Palvelun käyttäjä ja hänen tarpeensa ovat kaiken kehittämisen lähtökohtana. (Koivisto ym. 2019, 34-35.)

Kehittämistyö eteni palvelumuotoilun löydä-vaiheessa laadullisia menetelmiä hyödyntäen teemahaastattelemalla laboratoriossa työskenteleviä hoitajia, joilla ei ole laboratorioalan koulutusta. Haastatteluista kerätty aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Palvelumuotoilun määritä-vaiheessa aineisto analysoitiin ja siitä muodostettiin perehdytettävien asiakasprofiilit ja perehdytyspolku (Kuva 1-3). Asiakasprofiilit ovat visuaalisia kuvauksia, joihin on koottu yhteen perehdytettävän nimi, ammatti, työkokemus, työnkuva, tarpeet, haasteet ja sitaatti tulevaisuuden verkkoperehdytyksen perehdytystarpeesta. Asiakasprofiilit ovat palvelumuotoilussa lähtökohtana uuden palvelukokemuksen kehittämiselle.

Perehdytettävien perehdytyspolku on visuaalinen kaavio, joka kuvaa mitä perehdytettävä havaitsee perehdytyksen aika-akselilla (ennen perehdytystä, perehdytyksen aikana, perehdytyksen jälkeen) ja miten hän kokee perehdytyksen. Perehdytyspolku yksilöi perehdytettävien tärkeimmät vaiheet sen aikana sekä kontaktipisteet, tarpeet, tunteet ja haasteet. Yhdessä nämä kaikki muodostavat perehdytettävän perehdytyskokonaisuuden.

Bioanalyytikko | Artikkelijulkaisu 2024 37

Palvelumuotoilun kehitä-vaiheessa aloitettiin ideointi tunnistettuihin ongelmiin ja mahdollisuuksiin yhteiskehittämisen menetelmiä hyödyntäen. Ideoinnin

Kuva 1. Teija Tekeväisen asiakasprofiili.

Kuva 2. Kiira Kiireisen asiakasprofiili.

38 Bioanalyytikko | Artikkelijulkaisu 2024

apuna hyödynnettiin aikaisemmissa vaiheissa syntynyttä ymmärrystä asiakasprofiilien tarpeista.

Kuva 2. Laura Labralaisen asiakasprofiili.

Suunnitelmallinen ja järjestelmällinen perehdytysprosessi tukee positiivista perehdytyskokemusta Perehdytyksen kesto vaihteli perehdytettävillä noin kahdesta vuorokaudesta kahteen viikkoon. Pidemmän perehdytyksen saaneet olivat tyytyväisempiä perehdytykseen ja kokivat perehdytysajan olleen sopiva. He myös kokivat saavansa perehtyä rauhassa ja kuvailivat perehdytystilanteita rauhallisiksi. Lyhyemmän perehdytyksen saaneet kokivat tyytymättömyyttä perehdytykseen ja kokivat sen jääneen vajaaksi. Tällöin perehdytyksen yhteydessä ei ehtinyt myöskään sisäistää oppimaansa, koska perehdytyksessä tuli paljon uutta tietoa lyhyessä ajassa.

Lyhyen perehdytyksen saaneiden kokemuksien mukaan erityisesti ensimmäinen perehdytyspäivä oli sekava ja epäselvä, sekä heidän perehdytyksessään korostui suunnitelmallisuuden ja järjestelmällisyyden puute. Ennen perehdytystoimipisteeseen saapumista perehdytettävät kokivat, etteivät he olleet saaneet riittävää informointia perehdytystoimipisteen käytänteistä. Riittävä informointi ennen perehdytyksen aloitusta on tärkeää varsinkin tilanteessa, jossa perehdytyspaikka on uusi.

Työntekijöiden saapuessa toimipisteeseen koettiin yleisesti, ettei heidän vastaanottoaan perehdytyspaikkaan ollut suunniteltu. Perehdytyspaikkaan saapumisen

suunnitelmallinen selkeyttäminen ja tilanteen rauhoittaminen tukee positiivista perehdytyskokemusta. Perehdytettävien kokemuksien mukaan perehdytystä pitää yksilöidä enemmän. Perehdytyspaikalla pitää olla tiedossa perehdytettävän aikaisemman työkokemuksen lisäksi tuleva työnkuva ja sen laajuus. Perehdyttäjien tiedossa tulee olla myös perehdytettävän tulevan toimipisteen laboratoriotoiminnan laajuus ja siellä käytössä olevat työvälineet, jotta perehdytys voidaan suunnitella paremmin ja yksilöllisemmin. Perehdytettävät kokivat, että perehdytyksessä käydään läpi sellaisia asioita, jotka eivät kuulu perehdytettävän toimenkuvaan ja tästä syntyvä ylimääräinen tietotulva perehdytyspaikassa aiheuttaa hämmennystä perehdytettävälle. Perehdytyksen suunnitelmallisuus ja järjestelmällisyys tukee paremmin perehdytettävän itseluottamusta ja oppimista.

Palautteen saaminen perehdytyksen aikana koettiin vähäiseksi ja sitä toivottiin enemmän. Palautteen saaminen vaatikin usein perehdytettävän omaa aktiivisuutta ja sitä pyydettiin itse. Positiivinen palaute työyhteisöltä ja asiakkailta sekä onnistumisen tunteet helpottivat itsenäistä työskentelyä ja lisäsivät itseluottamusta. Rakentava palaute koettiin tärkeäksi. Suurin osa koki, että perehdytyksen onnistumisesta ei keskusteltu esihenkilön kanssa ja sen onnistumisesta ei pyydetty palautetta.

Bioanalyytikko | Artikkelijulkaisu 2024 39

Ymmärrys laboratorioprosessista vaikuttaa perehdytyskokemukseen Näytteenoton perehdytyskokemukseen vaikutti aikaisempi näytteenotto-osaaminen ja perehdytyksen kesto.

Rauhallinen tutustuminen näytteenottovälineisiin ja näytteenottotapahtuman läpikäyminen yhdessä perehdyttäjän kanssa ennen näytteiden ottoa helpottaa ja auttaa näytteenottoprosessin ymmärtämistä. Lisäksi koettiin, että näytteenottoon olisi hyvä valmistautua teoriatasolla ennen perehdytyksen aloitusta.

Perehdytettävät kaipasivat syvempää ymmärrystä preanalytiikasta. Perehdytyksen aikana osa koki, että he eivät osaa kysyä oikeita kysymyksiä tai kyseenalaistaa perehdytystapahtumaa, koska heillä ei ole riittävää preanalytiikan tietämystä. Perehdytettävät kokivat, että heidän tietonsa preanalytiikasta lisää oikeita toimintatapoja, mutta he haluavat paremmin ymmärtää ja tietää tekemisiensä taustat. Perehdytettävät, jotka olivat suorittaneet preanalytiikkaopintoja, kokivat niistä olevan hyötyä lisäten ymmärrystä preanalytiikasta.

Perehdytettävien kokemuksien mukaan heidän kokonaiskuvansa laboratorioprosessista oli heikkoa ja sen ymmärtämiseen meni aikaa perehdyttämisen jälkeen.

Tietämättömyys siitä, mitä näytteille tapahtuu näytteenoton jälkeen hankaloittaa kokonaiskuvan muodostumista laboratorioprosessista ja perehdytystä kaivataan etenkin siitä, miksi näytteet otetaan, mitä niille tapahtuu näytteenoton jälkeen, miten niitä säilytetään ja miksi niitä säilytetään tietyllä tavalla. Perehdytettävillä on tarve ymmärtää koko laboratorioprosessi, jotta se saadaan kokonaisuudessaan haltuun.

Laadunhallinta oli osalle perehdytettävistä uusi asia ennen laboratorioperehdytyksen aloitusta. Osa perehdytettävistä koki, ettei heillä ole ymmärrystä siitä, mitä laadunhallinta kokonaisuudessaan sisältää tai tarkoittaa. Laadunarviointi aiheutti perehdytettävissä erilaisia tunteita ja koettiin, että siihen kaivataan syvempää ymmärrystä.

Perehdyttäjän ammattitaito luo perehdytettävälle positiivisen perehdytyskokemuksen Bioanalyytikon ammattitaitoon perehdyttäjänä ja laboratorioprosessin asiantuntijana luotettiin ja perehdytys koettiin tasalaatuiseksi silloin, kun perehdytyksen suoritti bioanalyytikko. Perehdytys koettiin tällöin laadukkaaksi ja sillä varmistettiin oikeiden toimintatapojen oppiminen. Perehdyttäjiä kuvailtiin yleisesti seuraavilla luonteenpiirteillä: ammattitaitoinen, kärsivällinen, tarkka ja reipas.

40 Bioanalyytikko | Artikkelijulkaisu 2024

Perehdytettävien kokemuksien mukaan perehdyttäjien toimintatavoissa ja ohjaustyyleissä oli eroja. Perehdytystilanteessa osa perehdytettävistä koki, että heitä ohjeistetaan oikeaan toimintatapaan, mutta heille ei kerrota syitä toimintatapojen takana. Perehdyttäjän tulee hyödyntää perehdytystilanteessa enemmän omaa osaamistaan laboratorioprosessin ja näytteenoton asiantuntijana sekä jakaa tätä tietoa perehdytettäville. Myös näyttökäytäntöjen yhtenäistämisellä varmistetaan perehdytyksen tasalaatuisuus.

Yhteisöllinen oppimiskokemus tukee perehdytyskokemusta ja antaa vertaistukea Tiedon etsiminen organisaation sivuilta ja tutkimusohjekirjoista koettiin haasteelliseksi perehdytyksen aikana ja sen jälkeen. Tietoteknisten taitojen kehittäminen nousikin oleelliseen asemaan haastateltavien kokemuksissa. Verkkoperehdytysmateriaalin koettiin olevan osittain hankalalukuista ja liian yksityiskohtaista sellaiselle, jolla ei ole bioanalyytikon tutkintoa.

Tämän koettiin vievän motivaatiota lukemiselta. Verkkoperehdytyksessä toivottiin hyödynnettävän erilaisia oppimistapoja.

Suurin osa tarpeista tulevaisuuden verkossa toteutettavalle perehdytysohjelmalle painottui ryhmässä oppimiseen. Koettiin, että pienryhmässä tai ryhmässä toteutettava perehdytys velvoittaa yksilön paremmin osallistumaan ja keskittymään opetukseen. Ryhmäperehdytyksen etuna nähtiin vertaistuen saanti, asioiden pohtiminen yhdessä sekä muiden mielipiteiden ja kokemuksien kuuleminen sekä jakaminen. Osa perehdytettävistä pohti myös, että samassa tilanteessa olevien kollegoiden tapaaminen tukee tuoden vertaistukea.

Ryhmässä toteutettavan perehdytyksen tarve oli suuri erityisesti hoitajille, jotka työskentelivät itsenäisesti ja yksin ilman bioanalyytikon läsnäoloa tukilaboratorion alaisuudessa.

Lopuksi Palvelumuotoilun avulla saatiin avattua näkyväksi hoitajien, joilla ei ole laboratorioalan koulutusta, perehdytysprosessin kehittämiskohteita sekä tarpeita tulevaisuuden perehdytykselle heidän perehdytyskokemuksiensa kautta. Hoitajien, joilla ei ole laboratorioalan koulutusta, perehdytyskokemus muodostuu perehdytysprosessiin liittyvistä tekijöistä, laboratorioprosessiin liittyvistä tekijöistä sekä perehdyttäjään ja perehdytysmateriaaliin liittyvistä tekijöistä. Positiivinen perehdytyskokemus on kokonaisuus, joka saadaan muodostet-

tua perehdytyksen suunnitelmallisella, järjestelmällisellä ja tasalaatuisella toteutuksella.

Hoitajien kokemuksien mukaan heidän ymmärryksensä preanalytiikasta ja laboratorioprosessista on puutteellista. Se on kuitenkin edellytys potilasturvallisen ja suosituksien mukaisen näytteenoton toteuttamiseen.

Hoitajien ymmärrystä lisätään perusteellisen perehdytyksen ja täydennyskoulutuksen avulla. Pelkkä teoreettinen koulutus ei kuitenkaan riitä, vaan lisäksi tarvitaan tarkkaa edistymisen seurantaa (Aykan, Esen, Yeğin & Öz 2020). Jatkuva seuranta ja säännöllinen palautteen antaminen perehdytyksen ja työnteon edetessä ohjaavat oppimista (Ahokas & Mäkeläläinen 2013). Lisäksi organisaatioiden on vaadittava jokavuotista pätevyyden arviointia näytteenottajilta (Stankovic, Blond, Coulter, Long & Lindholm 2023).

Perehdytyksen suunnittelussa on hyödynnettävä perusteellista osaamisen kartoitusta. Sen lisäksi perehdyttäjällä on oltava tiedossa perehdytettävän tulevat työtehtävät, työtehtävien laajuus sekä perehdytettävän tulevan toimipisteen laboratoriotoiminnan laajuus ja siellä käytössä olevat työvälineet. Näin varmistetaan yksilöllisesti toteutettu ja suunniteltu perehdytys, joka vastaa hoitajien, joilla ei ole laboratorioalan koulutusta, tarpeita.

Tarve eri ammattiryhmien perehdyttämiselle näytteenottoon bioanalyytikkojen toimesta tulee tulevaisuudessa kasvamaan ja tästä syystä myös bioanalyytikon rooli osana moniammatillista työyhteisöä tulee muuttumaan. Kehittämistyössä yhdeksi kehittämiskohteeksi muodostui perehdyttäjien moniammatillisten perehdyttäjätaitojen kehittäminen ja näyttökäytäntöjen yhtenäistäminen. Perehdyttäjätaitojen kehittämiseen on tulevaisuudessa kiinnitettävä enemmän huomiota laboratorion moniammatillisuuden lisääntyessä. Muita ammattiryhmiä perehdyttäessä bioanalyytikon on hyödynnettävä enemmän omaa osaamistaan laboratorioprosessin ja preanalytiikan asiantuntijana jakamalla tätä tietoa. Perehdyttäjäkoulutuksella on havaittu olevan suuri merkitys työntekijän perehdyttäjäosaamiseen (Pohjanmies ym. 2022). Perehdyttäjän valinta perustuu pätevyyteen eikä saatavuuteen. Lisäksi perehdyttäjän valinnassa on otettava huomioon perehdyttäjän työkokemuksen pituus terveydenhoitoalalla ja työkokemus nykyisessä työyksikössä, sillä ne liittyivät vahvasti perehdyttämisosaamiseen. (Pohjamies, Haapa, Kääriäinen & Mikkonen, 2022.) Perehdyttäjäkoulutuksella ja näyttökäytäntöjen yhtenäistämisellä varmistetaan myös perehdytyksen tasalaatuisuus.

Hoitajien kokemuksen mukaan heidän ymmärryksensä preanalytiikasta ja laboratorioprosessista on puutteellista. Se on kuitenkin edellytys potilasturvallisen ja suosituksien mukaisen näytteenoton toteuttamiseen.

Verkkoperehdytyksessä erilaisia oppimisympäristöjä hyödyntäessä on tärkeää tarjota työntekijälähtöinen yhteisöllinen oppimiskokemus (Mäkitalo & Wallinheimo 2012), joka toteutuu yhdistämällä perehdytykseen itsenäistä ja ryhmässä toteutettavaa perehdytystä. Hoitajilla, joilla ei ole laboratorioalan koulutusta, tarpeet tulevaisuuden verkkoperehdytykselle painottuivat ryhmässä oppimiseen. Ryhmäopetuksessa opitaan ongelmanratkaisutaitoja yhdessä tunnistamalla ongelmia, etsimällä syitä ja ratkaisuja, keskustelemalla sopivista toimista ja strategisista suunnitelmista, soveltamalla strategioita ja arvioimalla niiden vaikutuksia (Kan & Wong 2023). Verkossa toteutettava ryhmäperehdytys tukee hoitajien, joilla ei ole laboratorioalan koulutusta, osaamista, sillä heidän kokemuksien mukaan he eivät osaa kysyä oikeita kysymyksiä tai kyseenalaistaa perehdytystapahtumaa riittävän preanalytiikan tietämyksen takia. Lisäksi he saavat kuulla toisten samassa tilanteessa olevien kokemuksia, ongelmia ja mielipiteitä.

Tämä tuo erityisesti tukilaboratorioiden alaisuudessa toimiville hoitajille heidän kaipaamaansa tukea ja turvaa.

Tästä kehittämiskokonaisuudesta muodostuu perehdytettävien uusi perehdytyskokemus. Itse perehdytysprosessi vaatii säännöllistä kehittämistä ja hoitajien, joilla ei ole laboratorioalan koulutusta, tarpeiden huomioimista. Perehdytettävien palautteen avulla voidaan kehittää perehdytysprosessia ja organisaation toimintaa.

Suunnitellun perehdytyksen etu on organisaation kehittyminen (Eklund 2020).

Bioanalyytikko | Artikkelijulkaisu 2024 41

Lähteet: 1. Ahokas, Laura & Mäkeläinen, Jukka 2013. Perehdyttäminen ja työnopastus – Ennakoivaa työsuojelua. Työturvallisuuskeskus. <https://ttk.fi/julkaisu/ perehdyttaminen-ja-tyonopastus-ennakoivaa-tyosuojelua/>. (Haettu 16.3.2023.)

2. Aittovaara, Anu, Kylmä, Jari, Rauta, Satu, Meriö, Anu, Junttila, Kristiina, Paavilainen, Eija & Haapa, Toni 2022. Uusien työntekijöiden kokemukset perehdytyksestä ja sen aikaisesta oppimisesta leikkaus- ja teho-osastoilla – laadullinen tutkimus. Tutkiva Hoitotyö 20 (1), 20-29. (Haettu 29.5.2023.)

Vaatii käyttöoikeuden.

3. Aykal, Güzin, Esen, Hatice, Yeğin, Ayşenur & Öz, Cemile 2020. The results of a close follow-up of trainees to gain a good blood collection practice. Journal of Medical Biochemistry 39 (3), 355362. <https://doi.org/10.2478/jomb-2019-0053>.

(Haettu 17.4.2023.)

4. Bauer Talya N. 2010. Onboarding new employees: maximizing success. SHRM Foundations effective practice guidelines series. <https:// www.shrm.org/foundation/ourwork/initiatives/ resources-from-past-initiatives/documents/onboarding%20new%20employees.pdf>. (Haettu 29.3.2023) 5. Coco, Kirsi & Kurtti, Juha 2018. Osaamistarpeet sosiaali- ja terveysalalla. Tehyläisten näkemyksiä työpaikoilla tarvittavasta osaamisesta. Tehyn julkaisusarja B:4.<https://www.tehy.fi/fi/system/files/ mfiles/julkaisu/2018/2018_b4_osaamistarpeet_sosiaali-_ja_terveysalalla_id_12932.pdf>. (Haettu 19.1.2023) 6. Eklund, Annika 2020. Tervetuloa meille!: Uuden työntekijän perehdytys. 2. painos. Helsinki: Impact.

7. Kan, Crystal Wai Yee & Wong, Florence Mei Fung 2023. How students learn in small group through online mode during the coronavirus pandemic: Descriptive narratives 2023. Teaching and Learning in Nursing 18 (2), 281-285. <https://doi.org/10.1016/j.teln.2022.12.003>. (Haettu 9.6.2023) 8. Koivisto Mikko, Säynäjäkangas Johanna, Forsberg, Sofia 2019. Palvelumuotoilun bisneskirja. Helsinki: Alma Talent.

9. Kupias, Päivi & Peltola, Raija 2009. Perehdyttämisen pelikentällä. Palmenia Helsinki University Press.

42 Bioanalyytikko | Artikkelijulkaisu 2024

10. Lindfors, Kirsi, Kaunonen, Marja, Huhtala, Heini & Paavilainen Eija 2022. Newly graduated nurses’ evaluation of the received orientation and their perceptions of the clinical environment: An intervention study. Scandinavian Journal of Caring Sciences 36, no. 1: 59-70. <https://doi.org/10.1111/ scs.12963>. (Haettu 30.3.2023) 11. Lindfors, Kirsi, Meretoja, Riitta, Kaunonen, Marja & Paavilainen, Eija 2018. Preceptors’ perceptions of the elements of a successful and an unsuccessful orientation period for newly graduated nurses.

Journal of Nursing Management 26 (3), 256-262. <https://doi.org/10.1111/jonm.12541>. (Haettu 14.1.2023) 12. Mäkitalo, Eino & Wallinheimo Kirsi 2012. Virtuaaliset ympäristöt: Innostava oppiminen, tehokas koulutus. Talentum.

13. Männistö, Merja 2020. Hoitotyön opiskelijoiden yhteisöllinen oppiminen ja sosiaali- Ja terveysalan opettajien osaaminen digitaalisessa oppimisympäristössä. Oulu: University of Oulu. Väitöskirja. <http://urn.fi/urn:isbn:9789526225081>. (Haettu 18.3.2023.)

14. Pirttikangas, Heidi & Liikanen, Eeva 2020. Laskimoverinäytteen preanalyyttinen osaaminen hoitotyöntekijöiden itsearvioimana. Tutkiva Hoitotyö 18 (2), 10-17. (Haettu 24.6.2023.) Vaatii käyttöoikeuden.

15. Peltokoski, Jaana 2016. The comprehensive hospital orientation process in specialised health care settings: Views of newly hired nurses and physicians.

University of Eastern Finland. Väitöskirja. <http:// urn.fi/URN:ISBN:978-952-61-2095-9>. (Haettu 11.1.2023.)

16. Peltokoski Jaana, Vehviläinen-Julkunen Katri & Miettinen Merja 2015. Newly hired nurses' and physicians' perceptions of the comprehensive health care orientation process: A pilot study. Journal of Nursing Management 23, (5), 613-622. <https:// doi.org/10.1111/jonm.12187>. (Haettu 3.1.2023.)

17. Pohjamies, Netta, Haapa, Toni, Kääriäinen, Maria & Mikkonen, Kristina 2022. Nurse preceptors' orientation competence and associated factors—A cross-sectional study. Journal of Advanced Nursing 78 (12), 4123-4134. Hakupäivä 11.1.2023. <https://doi.org/10.1111/jan.15388>. (Haettu 11.1.2023.)

18. SFS-EN ISO 15189. Lääketieteelliset laboratoriot.

Laatua ja pätevyyttä koskevat vaatimukset. Helsinki: Suomen Standardisoimisliitto SFS. (Haettu 28.2.2023.) https://sales.sfs.fi/fi/index/tuotteet/SFS/ CENISO/ID2/1/240842.html.stx Vaatii lisenssin.

19. Sosiaali- ja terveysministeriö 2020. Terveydenhuollon ammattihenkilöiden neuvottelukunta, hoitotyön jaosto. Uusia käytäntöjä ja rakenteita näyttöön perustuvan hoitotyön osaamisen kehittämiseen: Ehdotukset työelämälle ja koulutukselle.

Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2020:3. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/ bitstream/handle/10024/162120/STM_2020_3_rap. pdf?sequence=1 20. Stankovic, Ana K, Blond, Barbara J, Coulter, Suzanne N, Long, Thomas & Lindholm, Paul F. 2023. Preanalytic competency assessment: a q-probes study involving 46 health care institutions, 447 blood collectors/phlebotomists, and 2212 individual assessments 2023. Archives of Pathology & Laboratory Medicine (1976) 147 (3), 304-312. <https://doi.org/10.5858/arpa.2021-0436-CP>. (Haettu 15.4.2023.)

21. Strauss, Ester, Chaya, Ovnat, Ayala, Gonen, Lilac, Lev-Ari & Ayala, Mizrahi 2016. Do orientation programs help new graduates?. Nurse Education Today 36, 422-426. <https://doi.org/10.1016/j. nedt.2015.09.002>. (Haettu 11.1.2023.)

22. Työturvallisuuslaki 23.8.2002/738, 2. Haettu 15.1.2023. https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2002/20020738#L2P14

Ilmoittaudu mukaan www.bioanalyytikkoliitto.fi!

Bioanalyytikko | Artikkelijulkaisu 2024 43

Luota siihen, että huominen kantaa.

Kaleva pitää huolta suomalaisista.

Huolenpito alkoi 145 vuotta sitten ja se jatkuu edelleen.

KALEVAVAKUUTUS.FI

44 Bioanalyytikko | Artikkelijulkaisu 2024