Lukunäyte: Hannu Pöppönen, Nippu pesoja ja muita kertomuksia Argentiinasta

NIPPU PESOJA

JA MUITA KERTOMUKSIA ARGENTIINASTA

HANNU PÖPPÖNEN

H A N N U P Ö P P Ö N E N

Tämän teoksen kirjoittamista ovat tukeneet Suomen Tietokirjailijat ry, Taiteen edistämiskeskus sekä Journalistisen kulttuurin edistämissäätiö.

© Hannu Pöppönen ja Avain 2024

Kansi: Timo Numminen

Kannen piirrokset: Jarmo Suominen

Taitto: Pentti Nuortimo

www.avain.net

Kustantaja: Avain, Helsinki

Painopaikka: Printon Trükikoda, Viro 2024

KL 99.1, 48.386

ISBN 978-952-304-520-0

Avain on osa Suomen kirjastopalvelu Oy:tä

SISÄLLYS

ALUKSI | 9

LUKU 1

KUNINKAAN PITI KUOLLA, ETTÄ PRINSSI PÄÄSI ESIIN | 18

Rituaaleja ja unettomuutta | 23 ”Juhlimme kolme päivää” | 27

Hulluus valloillaan | 29

Messin jäljillä Rosariossa | 36

LUKU 2

KÖYHYYDEN KUILUSSA | 43

Köyhiä lähes puolet kansasta | 46

Ystäviä kadulla | 48

Slummin diiva | 54

Roskia kierrättävät kartonginkerääjät | 57

Inflaatio vaikuttaa eniten köyhiin | 60

LUKU 3

”HE EIVÄT OLE PSYKOPAATTEJA, HE OVAT KIEROUTUNEITA.” | 66

Rugbyn pelaajat tappavat joukolla | 71

Mafiamiesten asianajaja edusti surmatun perhettä | 73

Rasismista ei puhuta Argentiinassa | 77

Laajan joukon tragedia | 79

LUKU 4

RÄHJÄINEN JA TRENDIKÄS BUENOS AIRES | 82

Argentiinalaista alakulttuuria | 84

Arvaamaton La Boca | 86

Muuttuva kaupunginosa | 88

Myllynsiivet palautettiin | 91

Le Corbusierkin kiinnostui Buenos Airesista | 92

LUKU 5

KIINA VALLOITTAMASSA ARGENTIINAA | 95

Kiina kasvattaa valtaa sijoittamalla | 98

Yltiöpäinen Nicaraguan kanava | 100

Poliittista taivuttelua | 102

Kiina litiumin jäljillä | 104

Avaruudentutkimusta vai vakoilua? | 107

Kiinalaiset supermarketit | 111

LUKU 6

SUOMALAISET AARNIOMETSÄSSÄ JA

PATAGONIAN PAKKASISSA | 115

Misiones lannisti suomalaiset | 118

Matka Oberáan | 121

Helsingfors Patagonian laidalla | 125

Toinen suomalaissuku El Calafatessa | 134

LUKU 7

VENÄLÄISET TULIVAT SYNNYTTÄMÄÄN BUENOS AIRESIIN | 137

Sotaa vastustava Kirill Melnikov toi perheensä Buenos Airesiin | 141

Diginomadit valtasivat Buenos Airesin | 147

Argentiinaan voi jäädä, vaikka viisumivapaa oleskeluaika umpeutuu | 151

LUKU 8

ARGENTIINAN ARROGANTEIN AKTI | 155

Koronasulku purkautui musiikkiin | 165 Indie-rockin käännekohta | 169 Naisille on musiikkialalla kiintiöt | 173

LUKU 9

UUNISTA PELASTUNEET LAPSET | 178

Taistelua työväen puolesta | 180 Kuusi sukulaista katoaa | 184 Diktatuurin jäljet näkyvät Záratessa | 189 Diktatuurin aika on yhä läsnä | 195

LUKU 10

LIHAN HIMO JA KUVOTUS | 200

Lihaksi naamioitua vegaaniruokaa | 207 Miksei ihmisten lihaa syödä? | 210

LUKU 11

TANGOA TASA-ARVON PUOLESTA | 216

Queer-milongat ovat avoimia kaikille | 220 Turisteja houkutellaan tangolla | 223 Tangoyhtyeet haluavat kapinoida | 225 Edgardo haluaa muuttaa yhteiskuntaa | 230

LUKU 12

PÄIVÄ, JOLLOIN ARGENTIINA MUUTTUI | 233

Hullun kirjoissa | 236 Räyhäkäs kampanja | 239

Tuli suuri voitto | 243 Masennusta ja euforiaa | 245 Moottorisaha lähtee käyntiin | 249

ALUKSI

”Sinun täytyy rakastaa Argentiinaa todella paljon, kun palaat tänne aina uudestaan.” Näin minulle kommentoivat lähes kaikki argentiinalaiset, kun kerron heille, että olen käynyt tai asunut maassa kymmenen kertaa vuosituhannen vaihteesta lähtien. Päätelmä on tavallaan totta ja tavallaan ei. Vastaan usein, että kyse on viha-rakkaussuhteesta. Kävin ensimmäisen kerran Argentiinassa 1999. Olin ensimmäistä kertaa Latinalaisessa Amerikassa ja vietin suurimman osan ajasta Buenos Airesissa. Kaupunki ei tehnyt suurta vaikutusta eikä vastannut mielikuvaani. Olin kuvitellut Argentiinankin olevan eksoottinen, levoton ja sykkivä maa, jossa alkuperäiskulttuuri näkyy värikkäänä ja monimuotoisena. Odotin astuvani johonkin täysin erilaiseen kulttuuriin. Tunnelma oli kuitenkin samanlainen kuin vaikkapa Madridissa tai jossain Italian suuressa kaupungissa. Se oli tietysti luonnollista, sillä 1900-luvulla Argentiinaan muutti 6,6 miljoonaa siirtolaista, joista suurin osa tuli Italiasta ja Espanjasta. He ovat jättäneet pysyvän jäljen myös Buenos Airesiin. Argentiinalaiset ovat aina itsekin mielellään korostaneet sitä, että he ovat oikeastaan eurooppalaisia heitettyinä keskelle Latinalaista Amerikkaa ja muistelevat kaihoisasti Eurooppaa. Monilla on Euroopan maihin paljon siteitä, ja useat ovat saaneet esimerkiksi Italian tai Espanjan passin sukulaisuussuhteidensa perusteella.

Ajatus Argentiinan eurooppalaisuudesta on kuitenkin myös yksi sinnikkäistä myyteistä, joista argentiinalaisten olisi syytä päästä eroon, toteaa antropologi Alejandro Grimson kirjassaan Mitomanías Argentinas. Argentiinalla on varsinkin menneinä aikoina ollut tapana nähdä naapurivaltiot, kuten Paraguay ja Bolivia, ”intiaanien” maina ja korostaa eurooppalaisuuttaan, vaikka todellisuus on paljon heterogeenisempi, Grimson kirjoittaa kirjassaan.

Tangoa pidetään argentiinalaisena, mutta alkuperältään se oli rytmistä ja lyömäsoittimien hallitsemaa musiikkia, joka oli saanut vaikutteita Afrikan ohella espanjalaisista, italialaisista, keskieurooppalaisista, kuubalaisista ja brasilialaisista sekä Buenos Airesin orjien candombe-rytmeistä.

Argentiinassa oli paljon Afrikasta tuotuja orjia ja heidän jälkeläisiään, mutta heidän määränsä väheni rajusti muun muassa 1864– 70 Paraguayta vastaan käydyn sodan ja Buenos Airesia 1871 koetelleen keltakuume-epidemian seurauksena. Buenos Airesin katukuva alkoi muuttua eurooppalaisemmaksi vasta 1900-luvulla. Se oli myös poliittisen johdon tavoite: tehdä maasta mahdollisimman eurooppalainen ja valkoihoinen valtio.

Myyttiä Argentiinan eurooppalaisuudesta on pitänyt yllä vuoden 2023 lopulla väistynyt presidentti Alberto Fernández. Hän siteerasi summittaisesti kirjailija Octavio Pazia lehdistötilaisuudessa kesäkuussa 2021, kun Espanjan pääministeri Pedro Sánchez oli käymässä Argentiinassa, ja julisti että ”meksikolaiset periytyvät intiaaneista, brasilialaiset tulivat viidakoista, mutta me argentiinalaiset tulimme laivoista, ja ne laivat tulivat Euroopasta”. Möläytys aiheutti paheksuntaa laajalti, ja Fernández pyysi sitä myöhemmin anteeksi sanomalla, ettei hänen tarkoituksensa ollut loukata.

Nykyisiin siirtolaisiin suhtaudutaan Argentiinassa yleensä suopeasti, olivatpa he Venezuelasta tai Venäjältä, josta Ukrainan sodan

alettua on virrannut maahan kymmeniätuhansia ihmisiä. Heidän maahantulostaan tuli suuri uutinen myös kansainvälisesti. Venäläiset pariskunnat tulivat Argentiinaan synnyttämään, minkä myötä he saivat lapsilleen automaattisesti maan passin sekä itselleen passin nopeutetulla käsittelyllä. Argentiinan passilla taas voi liikkua maailmalla vapaammin kuin Venäjän passilla.

Ensimmäisen Argentiinan matkani aikana olin pettynyt siihen, etten saanut minkäänlaista kulttuurishokkia. Buenos Aires tuntui paitsi tutulta, se tuntui olevan myös hieman rapistuva vauraan menneisyyden ulkomuseo. Joka puolella näkyi Evita Perónin ja Diego Maradonan rintakuvia, ikään kuin kansaa tarkkailevina jumalhahmoina. He ovatkin pyhiä argentiinalaisille. Ympäri kaupunkia soi kaihoisa vanha tango, ja menneisyys oli muutenkin läsnä San Telmon kaupunginosan mukulakivikaduilla, kirpputoreilla ja antiikkikaupoissa, joita oli hämmästyttävä määrä. Yksi suosikkipaikoistani Buenos Airesissa on yhä edelleen Mercado de las Pulgas, joka sijaitsee lähellä entistä asuntoani. Sen vanha esineistö houkuttelee kuvittelemaan, millaista elämä on ollut Argentiinassa menneinä vuosikymmeninä. Myynnissä on vanhoja pyöreäkupuisia puhelinkoppeja, apteekeista ja muista liiketiloista kierrätettyjä kalusteita, porvarikodeista perinnönjaon jälkeen myyntiin päätyneitä laseja sekä nahkakantisia kirjoja ja vanhoja valokuvia, joissa katolinen perhe poseeraa totisena ja korkeaa moraaliaan korostaen.

Menneisyys elää monella tavalla Argentiinassa. Julman 1970–80luvun sotilasdiktatuurin uhreja muistetaan laajalti, ja he ovat yhä ihmisille aina presente, läsnä, mutta samalla diktatuurista vastuussa olleita henkilöitä ei saada tuomiolle. Asiaa on hankaloittanut se, etteivät viranomaiset ole halunneet avata kaikkia arkistojaan. Kun menneisyyden vääryyksiä ei käsitellä perinpohjaisesti, ne jäävät elämään ihmisten mieliin.

Toinen menneisyyden vääryys argentiinalaisten mielestä on Falklandin saarten kohtalo. Saarten hallinnasta käytiin katkeraan tappioon päättynyt sota Britanniaa vastaan vuonna 1982. Suurin osa argentiinalaisista on sitä mieltä, että saaret, jotka Argentiinassa tunnetaan nimellä Islas Malvinas, tulisi saada takaisin Argentiinalle. Sanomaa julistetaan niin ministeriöiden julkisivujen laatoissa, bussien ikkunoiden tarroissa kuin jalkapallokatsomoiden fanien lakanoissa. Suomalaisittain vaatimusta tai ajatuskulkua voisi verrata siihen, että Suomessa olisi yleisesti esillä sodassa menetetyn Karjalan kartta ja teksti ”Karjala on Suomen”.

Selvittämättä on myös esimerkiksi juutalaisten AMIA-keskuksen pommi-isku, joka tappoi vuonna 1994 Buenos Airesissa 85 ihmistä. Ketään ei ole tuomittu iskusta.

Buenos Airesin tunnelma ei ole samalla tavalla dynaaminen kuin Lontoossa, New Yorkissa tai Shanghaissa. Siellä on harvoin, jos koskaan, esimerkiksi maailmanluokan taidenäyttelyitä. Sen sijaan maailmanluokan artistit kiertävät levymyynnin tyrehdyttyä ahkerasti Latinalaista Amerikkaa, myös Argentiinaa. Siellä on suuri ja fanaattinen yleisö, joka on valmis maksamaan tähtien näkemisestä suuria summia. Mahtipontisin esimerkki viime vuosien tähtivierailuista on Coldplayn kiertue. Yhtye soitti loppuvuodesta 2022 River Platen stadionilla kymmenen kertaa, yhteensä yli 620 000 ihmiselle.

Buenos Airesin tärkeimmät nähtävyydet voi ottaa haltuun muutamassa päivässä, mutta kaupungin, sen kulttuurin ja elämänmenon todellinen avautuminen vie paljon enemmän aikaa ja vaatii vaivaa. Jos asettuu seuraamaan sen elämää kaikessa rauhassa, kaupungin erityislaatuisuus alkaa kuoriutua esiin. Buenos Airesiin jää koukkuun. Itse pääsin kunnolla Buenos Airesiin kiinni ja kiinnyin siihen syvästi vasta kolmannella visiitillä vuonna 2007. Asuin kaupungissa puolisen vuotta, ja se oli muuttunut muutamassa vuodessa

melkoisesti. Rahvaanomaisten, muhkeita pihvejä tarjoilevien ravintoloiden rinnalle oli syntynyt iso joukko hyvälaatuisia etnisiä ravintoloita, joiden ruokiin vuorotteluvapaakorvauksella elävälläkin oli varaa.

Aloin haaveilla kakkosasunnosta Buenos Airesissa ja kävin jopa muutamassa asuntonäytössä, mutta lopullista irtiottoa Suomesta ja vakituisesta toimittajan työpaikasta en rohjennut tehdä. Matkat Argentiinaan ja muualle Latinalaiseen Amerikkaan kuitenkin jatkuivat.

Pidän Buenos Airesista, koska se on sopivan suuri, riittävän toimiva ja hyvin kulttuuriystävällinen. Kaupungissa on 3,1 miljoonaa ja metropolialueella lähes 16 miljoonaa asukasta. Kaupunki on moniin muihin Latinalaisen Amerikan pääkaupunkeihin verrattuna turvallinen ja hintataso elämänlaatuun nähden on ollut lähes aina sopiva. Ajatus tähän kirjaan syntyi koronapandemian jälkimainingeissa vuoden 2022 alussa. Vietin pandemian ajan Helsingissä ja paljolti neljän seinän sisällä kuten kaikki muutkin. Aloin haaveilla asumisesta ulkomailla, ja mieleeni tuli jälleen kerran Argentiina. Asuin Argentiinassa kesäkuun 2022 ja tammikuun 2024 välisenä aikana kahteen otteeseen, yhteensä yli vuoden. Suurimman osan ajasta elin Buenos Airesissa. Kun muutin sinne kesällä 2022, kaupungissa vallinnut tunnelma oli painostava. Koronapandemia ja koronasulut olivat päättyneet, mutta talousongelmat ja poliittiset kriisit kasvoivat. Inflaatio kiihtyi kiihtymistään, ja maan hallitus sai yhä raivokkaampaa arvostelua osakseen. Ihmiset vaikuttivat toivottomilta ja näköalattomilta, eivätkä he näyttäneet uskovan asioiden muutokseen. Ne, jotka eivät päässeet muuttamaan ja tuulettumaan ulkomaille, jatkoivat elämäänsä niin kuin ennenkin, monet sinnitellen pienellä palkallaan. Argentiinalaiset toistavat usein, että he ovat tottuneet kärsimään. He itsekin pitävät maataan hulluna ja ovat kriittisiä sitä kohtaan. Joskus ihmettelen, miten argentiinalaiset pysyvät tasapainoisina

kaoottisen hallinnon, hintojen hillittömän nousun ja kaiken muun myllerryksen keskellä.

Monet eivät pystykään siihen ilman ammattiapua. Argentiinassa on eniten psykologeja kansalaista kohden koko maailmassa, 198 sataatuhatta asukasta kohti. Varsinkaan Buenos Airesissa terapiassa käyminen ei ole mikään tabu, jo ensitreffeillä deittikumppani voi tervehdyksen jälkeen kertoa tulevansa suoraan terapiasta. Buenos Airesissa on jopa kaupunginosa, joka on saanut lisänimen

Villa Freud, koska siellä on niin paljon psykologien vastaanottoja. Muutenkin sosiaaliset argentiinalaiset jaksavat yllättää taidoillaan analysoida tunteitaan avoimesti. Terävä itsereflektointi saattaa alkaa vaikkapa aamun koitteessa taksin takapenkillä matkalla jatkoille.

Tietysti suuressa ja suurten tuloerojen maassa on aina myös niitä, joihin hintojen nousut eivät vaikuta kohtalokkaalla tavalla.

Suuria yhteiskunnallisia tapahtumia sekä suoranaista draamaa oli Argentiinassa oloni aikana riittämiin. Vitsin mukaan Argentiinassa ajan kuluminen pitäisikin laskea koiran iän tapaan, jossa yksi vuosi vastaa seitsemää.

Heinäkuun 2022 alussa hallituksen talousministeri Martin Guzmán erosi, ja kuun loppuun mennessä ministeri ehti vaihtua vielä kaksi kertaa. Silloin pestiin astui Sergio Massa, josta tuli lopulta ehdokas vuoden 2023 presidentinvaaleissa.

Syyskuun alussa mielipiteitä voimakkaasti jakava varapresidentti, aiemmin kaksi kertaa Argentiinan presidenttinä toiminut Cristina Fernańdez de Kirchner, yritettiin ampua hänen asuintalonsa lähellä Recoletan hienostokaupunginosassa. Ampujan ase meni jumiin eikä lauennut. Kyselyn mukaan hieman yli puolet argentiinalaisista uskoi, että murhayritys oli lavastettu, sillä varapresidentti oli juuri asetettu syytteeseen korruptiosta. Television uutiskanavat tietysti alkoivatkin

uutisoida murhayrityksestä, ja korruptiouutiset jäivät sivummalle. Tuomion murhayrityksestä sai Buenos Airesin maakunnassa asunut pariskunta.

Joulukuussa Fernández de Kirchner tuomittiin korruptiosta kuuden vuoden vankeuteen ja elinikäiseen virkakieltoon. Tuomion täytäntöönpano on tosin vielä monen mutkan ja valitusten takana.

Hieman ennen joulua 2022 Argentiina iloitsi, kun se voitti jalkapalloilun maailmanmestaruuden. Edellisestä mestaruudesta oli ehtinyt kulua jo 36 vuotta. Voitto sai kansan sekaisin ja miljoonat juhlimaan Buenos Airesin kaduille. Se toi suurta riemua ankeuden keskelle ja sai unohtamaan arjen ongelmat. Jouk kueen kapteenista Lionel Messistä tuli viimeistään mestaruuden myötä Argentiinassa kaikkien rakastama legenda Diego Maradonan rinnalle.

Juhlia seurasi krapula. Vuoden 2023 aikana inflaatio jatkoi kiihtymistään, köyhyys jatkoi kasvuaan, poliitikot jatkoivat riitelyään. Presidentti Alberto Fernándezin johtama keskustavasemmistolainen hallitus syytti talousongelmista edellistä hallitusta sen sijaan, että olisi pyrkinyt parantamaan kuilun partaalla olevaa taloustilannetta. Tuntui kuin aikapommi olisi tikittänyt.

Uutispommi räjähti marraskuun lopulla, kun äärioikeistolainen populisti, television puheohjelmista politiikkaan ponnistanut Javier Milei voitti Argentiinan presidentinvaalit. Hänen kampanjansa oli suorasukaisen räikeä, ja hänen aikeensa yhteiskunnan muuttamiseksi olivat radikaaleja, mutta äärimmäisyydestä toiseen meneminen ei ole argentiinalaisille epätavallista. He halusivat muutosta, vaikkei sen seurauksista ollut tietoa.

Kun matkustin Argentiinaan uudelleen vaalien jälkeen, maa oli täynnä sähköistä dramatiikkaa. Joulukuun 2023 alussa virkaansa astunut uusi presidentti Javier Milei sai aikaan sen, että maailman

katse kiinnittyi häneen, erikoislaatuiseen presidenttiin, joka havittelee läheistä liittolaisuutta Donald Trumpin kanssa.

Milei lupasi virkaanastujaispuheessaan, että Argentiina palaa siihen vaurauteen, jossa se eli 1900-luvun alussa. Hän siis korosti paluuta vanhoihin parempiin aikoihin. Silloin maan talous kasvoi nopeammin kuin Yhdysvalloissa ja bruttokansantuote asukasta kohden oli korkeampi kuin Saksassa ja Ranskassa. Milei ei luvannut kuitenkaan nopeaa ratkaisua, hänen mukaansa se voi kestää vielä kolme vuosikymmentä.

Inflaatio kipusi vuoden 2023 loppuun mennessä yli 200 prosenttiin. Hinnat nousivat ennennäkemättömällä nopeudella. Jonkin tuotteen hinta saattoi kaksinkertaistua jopa saman päivän aikana.

Toivon, että kirjani kautta Argentiinasta, Etelä-Amerikan toiseksi suurimmasta talousmahdista, asukasluvultaan kolmanneksi suurimmasta ja pinta-alaltaan toiseksi suurimmasta maasta sekä sen historiasta ja kulttuurista piirtyy lukijalle monipuolinen kuva. Olen halunnut kuvata Argentiinaa ja Buenos Airesia välttäen niihin liitettyjä kliseisiä käsityksiä.

Entä se viha-rakkaussuhteen vihapuoli Argentiinassa? Viha on aivan liian voimakas sana, mutta on totta, että ristiriitainen maa hermostuttaa ja turhauttaa minua vähän väliä. Turhauttavia asioita ovat autoilijoiden täysi piittaamattomuus jalankulkijoista, argentiinalaisten silloin tällöin esiin puskeva konfliktihakuisuus, palvelun välinpitämättömyys ja vaikkapa kaupan kassalla vitkastelevat asiakkaat ja myyjät. Argentiinalaiset itse suhtautuvat jonottamiseen levollisesti, koska se on arkea niin pankeissa kuin supermarketeissakin. Virastokäyntiin on usein varattava koko päivä.

Toisaalta huomasin etenkin viimeisimmällä kerralla tottuneeni maan tapoihin entistä enemmän ja suhtautuvani niihin entistä rennommin. Täsmällisyys ei ole tapaamisissa niin tärkeää, sillä kukaan

ei tule paikalle sovittuna aikana. Tapaamisen voi peruuttaa ilman ongelmia – tai olla vain ilmestymättä paikalle. Selitys myöhästymiseen voi olla oikeastaan mikä tahansa. Liikenteen toimimattomuus on aina hyvä tekosyy, sillä se voisi olla tottakin.

Vaikka Buenos Airesissa on tiettyä eurooppalaista tunnelmaa, ero Eurooppaan tuli havainnollisesti esille, kun palasin toukokuun 2023 lopulla Buenos Airesista Madridiin, asuttuani Argentiinassa lähes vuoden. Odottaessani pääsyä Airbnb-asuntooni istuin kahvilan terassille ja tilasin kahvin. Tarjoilija saapui nopeasti pöytääni ja otti tilaukseni vastaan. Hän oli ystävällinen, mutakaton ja tehokas, mikä tuntui raikkaalta, lähes uskomattomalta. Tuntui kuin olisin kotona jälleen, Euroopassa, jossa asiat toimivat sujuvasti.

Kiitos Avain-kustantamolle siitä, että se kiinnostui Argentiinaaiheesta ja halusi julkaista tämän kirjan. Suurkiitos kustannustoimittajalleni Kati Saoneginille kommenteista ja editointiehdotuksista. Kiitos Taina Ristolle ja Outi Raatikaiselle, jotka lukivat ja kommentoivat käsikirjoitustani. Kiitos myös niille lukuisille argentiinalaisille tutuille ja ystäville, jotka ovat auttaneet minua ymmärtämään maataan ja sen ristiriitaisuutta.

KUNINKAAN PITI KUOLLA, ETTÄ PRINSSI PÄÄSI ESIIN

Parvekkeen avoimesta ovesta kantautuu musiikkia. Kadun toisella puolella olevaa diskoa ei arkisin huomaa talon julkisivusta, mutta viikonloppuisin sen ovet avautuvat ja sisältä kuuluu vaihtelevan tasoista karaokelaulua, levyiltä soitettua musiikkia ja muuta meteliä myöhään yöhön. Kello on vähän yli puolenyön kotikulmillani Palermo Hollywoodissa. On 30. lokakuuta, Diego Maradonan syntymäpäivä, ja sen huomaa lauluista. Ensin kuuluu Rodrigon La Mano de Dios, sitten Mano Negran Santa Maradona, Andrés Calamaron Maradona ja monia muita Maradona-aiheisia lauluja.

Diego Maradona kuoli 25. marraskuuta 2020 sydänkohtaukseen. Kansallissankarin äkillinen menehtyminen oli shokki argentiinalaisille. Maa meni sekaisin. Argentiinassa elettiin koronapandemian ja sen rajoitusten keskellä. Aiemmin päättynyt ulkonaliikkumiskielto oli pitänyt ihmiset tiukasti sisällä. Maahan julistettiin kolmen päivän suruaika. Ihmiset jonottivat suurina joukkoina arkun luo, joka oli asetettu esille Casa Rosadaan eli presidentin ja hallituksen palatsiin keskelle kaupunkia. Sen parvekkeella Maradona oli nostanut maailmanmestaruuspokaalin ilmaan vuonna 1986 ollessaan Argentiinan jalkapallojoukkueen kapteeni.

Jono Casa Rosadaan oli 20 korttelin pituinen, ja tilanne muuttui kaoottiseksi, kuten Argentiinassa usein käy. Ihmisten fanaattisuus jalkapalloa kohtaan on niin suurta, etteivät he ajattele tekojensa seurauksia.

Väkijoukko oli suurempi kuin oli osattu ennakoida. Jotkut eivät jaksaneet jonottaa, vaan päättivät etuilla palatsiin väkivalloin ja poliiseja vastustaen. Yksi mies potkaisi moottoripyöräpoliisin kumoon ja sai poliisijoukon peräänsä. Sitä seurasi laajempi mellakka, jota poliisi yritti taltuttaa kyynelkaasulla ja kumiluodeilla. Ihmiset vastasivat heittämällä poliiseja kohti kiviä ja pulloja. Väkijoukko alkoi kiipeillä Casa Rosadan aidoilla ja kaataa niitä. Eräs nainen onnistui rakennuksen sisällä rikkomaan Argentiinan entisen presidentin Hipólito Yrigoyenin rintakuvan pudottamalla sen lattialle. Mellakka jatkui rakennuksen pihalla. Se pelästytti Maradonan perheenjäsenet, ja he päättivät siirtää arkun turvaan. Ruumisauto lähti liikkeelle kohti Jardín de Pazin hautausmaata kello kuudelta illalla. Perheen toiveesta hautajaiset järjestettiin pienen joukon kesken. Ruumiinvalvojaisten kaaos ja sekoilu sopii oikeastaan Maradonan elämään hyvin. Jalkapallosankari oli suurimmalle osalle argentiinalaisia kuin jumala, mutta toisaalta pelaajaa arvosteltiin hänen elämäntapojensa ja päihderiippuvuutensa takia. Hän oli kotoisin vaatimattomista slummioloista Villa Fioritosin kaupunginosasta, joka sijaitsee Lanúsin kaupungissa Buenos Airesin maakunnassa. Argentiinalaiset rakastavat ryysyistä rikkauksiin -tarinoita, etenkin jos sankari pysyy nöyränä kansanmiehenä, kuten Maradona fanien mielestä pysyi.

Argentiinalaisuus tiivistyy Maradonaan. Espanjalainen toimittaja Santiago Segurola kirjoitti, että Argentiina on ”maradonalainen maa”: liiallinen, loistava, itsetuhoinen, selviytyvä, turhamainen, masentava ja aina ristiriitainen. Segurolan mukaan ei ole helppoa

sanoa, onko Argentiina Maradonan metafora vai Maradona Argentiinan metafora.

En ole koskaan ollut erityinen Maradona-fani, mutta muistan hyvin jalkapallon MM-kisojen puolivälieräottelun kesäkuun 22. päivä vuonna 1986, kun Argentiina pelasi Englantia vastaan. Jalkapallotähti teki ottelussa kaksi maalia. Ensimmäinen niistä oli paljon kohua herättänyt, ”jumalan kätenä” tunnettu maali. Lyhytkokoinen Maradona hyppäsi tavoittelemaan palloa Englannin maalivahti Peter Shiltonin kanssa ja onnistui puskemaan pallon maaliin. Englantilaiset protestoivat, mutta ottelun tunisialainen päätuomari hyväksyi maalin. Toinen Maradonan maali valittiin vuosisadan maaliksi kansainvälisen jalkapalloliitto FIFA:n äänestyksessä. Hän sai pallon omalla kenttäpuoliskolla, harhautti viisi englantilaispelaajaa ja lopulta maalivahti Shiltonin ja siirsi pallon verkkoon.

Vuonna 2005 shoppailin Buenos Airesin keskustan kaduilla ja yhdessä liikkeessä silmiini osui paita, johon oli piirretty Maradonan kentällä juoksema reitti ennen kuuluisaa maalia. Joukko punaisia täpliä edusti harhautettuja englantilaisia pelaajia. Päätin ostaa muistoksi paidan, joka oli virallinen Maradonan fanituote.

Kun herään Maradonan syntymäpäivän aamulla, on pilvistä ja 17 astetta lämmintä. Otan bussin San Cristobálin kaupunginosaan, jossa juhlaa vietetään. Bussi on täynnä keski-ikäisiä miehiä ja naisia, joilla on Argentiinan sinivalkoraidalliset pelipaidat yllään. Käsivarsiin on hakattu tummia tatuointeja, joiden kuvat ovat hieman jo haalistuneet.

Kansanjuhla pidetään kadulla, jonka varrella olevan 12-kerroksisen talon seinään on valmistunut muutamaa päivää aiemmin Maradonaaiheinen muraali. Sitä hehkutettiin Argentiinan lehdistössä heti ”maailman suurimmaksi maradoniaaniseksi seinämaalaukseksi”. San Juanja Solis-katujen risteyksessä sijaitseva maalaus onkin näyttävä. Se on

45 metriä korkea ja 40 metriä leveä, ja siihen kului 800 litraa maalia. Aivan vieressä kulkee vilkas Avenida 25 de Mayo -moottoritie, ja ohiajavista autoista näkee muraalin. Teoksen on tehnyt argentiinalaistaiteilija Martín Ron.

Maradonan syntymäpäiville odotetaan 15 000 ihmistä. Ihmisiä valuu alueelle koko ajan enemmän, ja henkilöllisyystodistukset tarkistetaan kadulle rakennetun aidan luona. Lavalla pauhaavat jo Maradona-aiheiset jalkapallovideot. Viereisen puiston rauta-aidan luona häärää mies, joka solmii aitaan kiinni Maradona-aiheista lakanaa. Hän kertoo nimekseen Rodrigo, ja hän on pukeutunut sporttisesti Boca Juniorsin pelipaitaan. Selässä on tietysti numero 10, jolla Maradona pelasi koko uransa.

”Diego oli minulle pienestä pitäen suuri idoli”, hän kertoo. ”Tämä on yksi tapa kunnioittaa häntä. Olen melkein nelikymppinen ja näin hänet pelaamassa 1990-luvun lopulla Bocassa, kun hän oli jo eläköitymässä. Kun Diego kuoli, sain ystävältäni WhatsApp-viestin, ja vaikka olin töissä, aloin itkeä. Tuntui kuin olisin menettänyt vanhan ystävän.” Rodrigo kuvaa Maradonaa nöyräksi ihmiseksi, joka oli aina oma itsensä. Loppuun saakka tämä oli köyhässä barriossa kasvanut kansanmies.

Rodrigo käärii vasemman hihan ylös ja näyttää käsivartensa tatuointeja. Niitä on vieri vieressä kolme: Maradona uransa eri vaiheissa. Alimmassa kuvassa jalkapallotähti näyttää jo vanhalta. Kauniisti sanottuna kaikki tatuoinneista eivät ole kovin kohteensa näköisiä.

Rodrigon ripustaman lakanan oikeaan kulmaan on piirretty Falklandin saaret, joita Argentiinassa kutsutaan nimellä Islas Malvinas. Rodrigon lakana ei ole ainoa, jossa kuva toistuu. Argentiinan ja Englannin välinen ottelu vuonna 1986 oli Falklandin saarten takia poliittisesti latautunut. Argentiinan voitto oli suloinen kosto

Englannille, joka oli nöyryyttänyt maata Falklandin sodassa neljä vuotta aiemmin. Siksi saaret esiintyvät usein Maradonankin yhteydessä.

Argentiina oli pitkään havitellut saaria itselleen, ja maan viimeinen diktatuuri yritti säilyttää valtansa hyökkäämällä Falklandin saarille 2. huhtikuuta 1982. Sotilasjuntta arveli, ettei Britannia ryhtyisi sotilaallisiin vastatoimiin ja että saarten valtaus lisäisi sotilasjuntan suosiota talouskriisin keskellä. Britannian armeija kuitenkin päätti pääministeri Margaret Thatcherin johdolla osallistua sotaan. Sota kesti kaksi ja puoli kuukautta, ja sen aikana kuoli 255 Britannian sotilasta ja 633 argentiinalaista sotilasta, suurin osa heistä oli asevelvollisia varusmiehiä. Argentiinalaisia kaatuneita nuoria sotilaita muistetaan Buenos Airesin keskustassa Plaza San Martinille rakennetulla monumentilla, jota vartioi aina kaksi sotilasta. Nimilaattoja on pitkä rivi, ja heidän kohtalonsa ajatteleminen tuntuu lohduttomalta.

Saarten kohtalo on kipeä paikka Argentiinalle. Kuva saarista ja teksti ”Islas Malvinas son argentinas” eli ”Malvinas-saaret ovat Argentiinan” näkyy niin ministeriöiden julkisivuissa kuin bussien ikkunoissakin.

Argentiina vaatii saaria yhä itselleen ja on toistuvasti ottanut asian esille sekä diplomaattisissa keskusteluissa Britannian kanssa että YK:ssa, mutta neuvotteluja saarten kohtalosta ei ole käyty. Argentiina on luvannut, ettei yritä enää ratkaista aluekiistaa sotilaallisin keinoin. Falklandin sodan jälkeen Britannia vahvisti saarten puolustusta ja on toteuttanut siellä erilaisia infrastruktuurihankkeita. Saarelaiset, joita on noin 4 000, haluavat itse pysyä osana Britanniaa. Vuodesta 1983 lähtien heillä on ollut täydet kansalaisoikeudet.

Argentiinassa moni ajattelee, että saaret kuuluvat Argentiinalle, mutta eivät kaikki. Joukko intellektuelleja kirjoitti 2010-luvun alussa

julkilausuman, jossa ajatusta vastustettiin. Yksi allekirjoittajista, historioitsija Luis Alberto Romero, sanoi BBC Mundon haastattelussa pitävänsä ongelmallisena nationalismia, joka on ”argentiinalaisen poliittisen kulttuurin patologinen piirre”. Äärimmillään se näkyy juuri puhuttaessa Falklandin saarista. Jos hallitus ei kävisi kiistaa saarista, se etsisi jostain muualta samanlaisen kohteen, jota vaatisi itselleen, Romero sanoi.

Dokumenttielokuvien ohjaaja Tamara Florin rinnasti politiikan ja jalkapallon. Hänestä vaatimukset saarten saamisesta Argentiinalle vaikuttivat öykkärimäiseltä käytökseltä, jota jalkapallohuligaanit harrastavat. Argentiinan hallitus puolestaan sai vaatimuksilleen saarten takaisin saamiseksi tukea yllättävältä suunnalta, kun presidentti Alberto Fernández ja Kiinan presidentti Xi Jinping tapasivat neuvotteluissa vähän ennen Pekingin talviolympialaisia 2022. Kiina sanoi tunnustavansa Falklandin saaret osaksi Argentiinaa. Argentiina puolestaan tunnusti Taiwanin osaksi Kiinaa.

Rituaaleja ja

unettomuutta

Argentiina voitti jalkapallon maailmanmestaruuden vuonna 1986 Meksikossa, kun se päihitti Länsi-Saksan. Diego Maradona oli uransa huipulla. Kun Maradona kuoli marraskuussa 2020, Lionel Messin arvo nousi entistä korkeammalle argentiinalaisten mielissä ja sydämissä. Messin suosiota lisäsivät entisestään Argentiinan saavuttama Copa Américan voitto 2021 ja lopulta Argentiinan historian kolmas maailmanmestaruus 2022.

Ennen kuin jalkapallon MM-kisat alkoivat vuonna 2022 Qatarissa, suhtauduin niihin yhtä epäilevästi kuin monet muutkin suomalaiset ystäväni ja tuttavani. Kisoja boikotoitiin isäntämaan huonon ihmisoikeustilanteen ja stadioneja rakentaneiden työntekijöiden

huonon kohtelun vuoksi. Monet olivat sitä mieltä, ettei kisoja olisi pitänyt antaa ihmisoikeuksia rikkovaan maahan.

Argentiinassa minkäänlaisesta boikotista kisoja kohtaan ei ole puhettakaan. Kisahuuma nousee hyvissä ajoin ennen ensimmäistäkään ottelua, ja toiveet Argentiinan kolmannesta maailmanmestaruudesta ovat korkealla. Kun pelit alkoivat, niitä seurattiin kaikkialla, jopa taloni vieressä sijaitsevassa Carrefour Express -kaupassa myyjät katsoivat ottelua ruudulta, jossa normaalisti näytetään valvontakuvaa hyllyjen väleistä.

Argentiina hävisi ensimmäisen ottelunsa 1–2, ja se sai monet argentiinalaiset pelkäämään pahinta. Eikö Argentiinasta tulekaan maailmanmestaria?

Ensimmäisen ottelun jälkeen alkoi voittokulku, ja aloin itsekin kiinnostua kisoista. Puolivälieräottelua Hollantia vastaan menin katsomaan rockbaari Strummeriin. Houkuttelin mukaan Buenos Airesissa asuvan ystäväni Jali Wahlstenin. Argentiina voitti ottelun jännittävien vaiheiden ja rangaistuspotkukilpailun jälkeen 4–3. Strummer Bar on pieni, mutta katsojajoukko sai ison riehan aikaan. Kun Argentiina vielä voitti Kroatian välieräottelussa, innostus kisoja kohtaan tarttui minuunkin.

Finaaliottelu on sunnuntaina. Sitä lämmitellään edellisenä iltana Buenos Airesin keskustassa seisovan valkoisen obeliskin luona. Illansuussa Obeliscoa ympäröivälle aukiolle kokoontuu paljon ihmisiä, kokonaisia perheitä. Liput heiluvat, torvet törisevät, mediat haastattelevat faneja. Ihmiset laulavat kisojen aikana tutuksi tullutta, La Mosca Tse-Tse -yhtyeen kannatuslaulua Muchachos, ahora nos volvimos a ilusionar. Sen sanoissa ylistetään Diego Maradonaa ja Lionel Messiä, muistetaan Falklandin sodassa taistelleita poikia ja kerrotaan halusta voittaa kolmas maailmanmestaruus. MM-turnaus on yhdistänyt koko kansan. Kun tavallisesti fanit ovat jakautuneet esimerkiksi

River Platen tai Boca Juniorsin joukkueiden vannoutuneiksi kannattajiksi, nyt kaikki vannovat maajoukkueen nimeen. Eripura on pyyhitty pois kisojen ajaksi.

Aukiolle neljän lapsenlapsensa kanssa tullut Wilma Castillo kertoo, että hän oli 12-vuotias, kun Argentiina voitti ensimmäisen mestaruutensa diktatuurin aikana 1978. Seuraavaa mestaruutta hän ei päässyt juhlimaan kadulle, sillä hän odotti ensimmäistä lastaan. Mutta tällä kertaa hän aikoo ottaa menetetyt juhlat takaisin. Castillo on luottavainen Argentiinan suhteen ja sanoo, että maassa tarvitaan sekavan poliittisen ja taloudellisen tilanteen keskellä jotain iloa, ja sitä mestaruus toisi.

”En ole hermostunut, uskon Argentiinan joukkueeseen. Mutta huomenna olen hermostunut ja huudan niin, että minulta menee ääni”, hän ennustaa finaalitunnelmiaan.

Argentiinalaisilla on erikoisia tapoja jalkapalloon liittyen. Television uutiskanavalla haastatellaan lääkäriä ja psykologia, jotka kertovat, miten pelien aiheuttamaa sietämätöntä jännitystä voi lievittää ja miten fanittaa niin, ettei saa sydänkohtausta. Monet argentiinalaiset kertovatkin olevansa turnausten aikana hermostuneita, nukkuvansa huonosti ja heräävänsä öisin.

Taikausko ja erilaiset rituaalit ovat olleet osa Argentiinan jalkapallokulttuuria vuosikymmeniä. Rituaaleja ei ole vain faneilla, vaan myös pelaajilla, toimittajilla ja jopa presidentti Alberto Fernándezilla, joka kertoi niistä mediassa. Yksi rituaali on nimeltään cábala. Samaa rituaalia on toistettava, että hyvä onni jatkuisi. Wilma Castillo kertoo, ettei hänellä ole cábalaa, mutta yksi hänen perheenjäsenistään katsoo ottelut aina samalla tavalla jalat ristissä istuen. Hänellä on lisäksi ystävä, joka sattui olemaan vessassa kaksi kertaa, kun Argentiina teki maalin. Castillo naureskelee, että ystävän pitää istua koko finaaliottelun ajan vessassa.

Argentiinalaiset etsivät myös yhteensattumia. Vuonna 1986 Meksikon kisojen finaalin erotuomari oli syntynyt 7. tammikuuta, kuten vuoden 2022 erotuomari. Meksikossa loppuottelu alkoi kello 12 Argentiinan aikaan, samaan aikaan kuin vuonna 2022. Netissä leviää valokuva Meksikon kisojen voitonjuhlista ja Diego Maradonasta. Kuvassa Maradona poseeraa voittopokaali kädessään stadionilla. Stadionin seiniä kiertää rivi jalkapalloliitto FIFA:n jäsenmaiden lippuja, joista yhden kohdalle Maradonan ylös nostettu vasen käsi osuu. Se osoittaa Qatarin lippua.

Toinen rituaali on sanonnan anulo mufa toistaminen. Mufa-sana on peräisin Buenos Airesin slangista lunfardosta. Sitä on kautta aikojen käytetty taikauskoisesti, kun halutaan tuoda huonoa onnea jollekin. Anulo mufa tarkoittaa huonon onnen perumista.

Menen katsomaan finaaliottelua Palermon puistossa sijaitsevalle Plaza Seeberille. Sinne on pystytetty isoja skriinejä ja porukkaa on vähintään kymmeniätuhansia. Jostain syystä ihmisiä on mennyt myös keskustaan obeliskin liepeille, vaikka sinne ei ole rakennettu skriiniä vaan ihmiset joutuvat katsomaan ottelua kännyköistään ja tableteistaan. Se on kuitenkin paikka, johon buenosairesilaiset aina kokoontuvat, kun juhlan aihetta on, joten he ovat valmiina asemissa. Kaupungin virkamies on ennustanut aamulla, että obeliskille kokoontuu kaksi miljoonaa fania, jos voitto tulee kotiin.

Plaza Seeberillä lähes kaikilla on Argentiinan joukkueen fanipaita yllä, ja sinivalkoista kangasta on kierretty puiston puidenkin ympärille. Fanipaitoja Messin nimellä ja pelinumerolla myydään jopa koirien asusteena lemmikkieläinkaupoissa. Kun varsinaiset fanipaidat ovat loppuneet, argentiinalainen kekseliäisyys kukoistaa. Netissä liikkuu kuva laihasta nuoresta naisesta, joka on onnistunut pujottamaan koiran paidan ylleen.