Animalia 3/1997

ELÄINSUOJELUN ERIKOISLEHTI SPECIALMAGASIN FÖR DJURSKYDD

Pääkirjoitus

Tässä numerossa:

Vierihoito suo vasikalle lapsuuden

Pääkirjoitus - Ledare ............... 2 käymään kirjastossa tai kirjakaupassa hankkimassa uutta tietoa omasta eläimestään. Haastan myös jokaisen eläimen omistajan tarkkailemaan entistä tarkemmin oman eläimensä käyttäytymistä. Olen varma, että meistä jokainen oppii jotain uutta, ja vaikka ei oppisi­ kaan, on meillä ainakin pätevä syy viettää enemmän aikaa lemmik­ kimme kanssa. Mikäpä sen pa­ rempaa!

-g f. ° ts

Vierihoito suo vasikalle lapsuu­ den ................................................. 3 Pyöröaitauskoulutus kiinnostaa

ji hevospiirejä ................................. 4 Koira laman pyörteissä ............. 5 Uutisia meiltä ja muualta ......... 6

Vasikan ja sen emän yhteiselo loppuu tavallisesti lyhyeen. Emä saa nuolla vasikkaansa, joka sitten siirretään erilleen emostaan. Toisinkin voi tehdä: vierihoidossa emä itse huolehtii jälkikasvustaan.

Teuraskuljetusten kuvaaja

Anna Lindqvist

Animalian vieraana ................. 7 Tuet pois säädöksiä rikkovalta 7 Koe-eläinten geenit uuteen

Ledare

järjestykseen ................................ 8 Suomi häkissä ............................. 9

Under ärets lopp ordnas ett brokigt antal temaveckor och -dagar. Vi har kvinnoveckan, bamens dag o.s.v. o.s.v.. Dessa temaveckor och -dagar ger oss en möjlighet att pä ett speciellt vis minnas vissa grupper. Snart stär djurens vecka i tur.

Runtom Finland ordnas under dju­ rens vecka program av olika slag föratt fästa allmänhetens uppmärksamhet vid vissa ärenden gällande djur. Inget av detta skulle vara möjligt utan hjälp av aktiva frivilliga som orkar jobba för värt gemensamma mäl. Tack pä förhand tili er alla!

I är skulle jag dock dessutom villa, med tanke pä djurens vecka, be er alla som har djur som hobby eller sällskap (sä även mig själv) att speciellt minnas era egna djur.

De flesta av dessa djur har det bra redan nu, men det lönar sig alltid att fundera om de künde ha det ännu bättre. Alltid kan man lära sig mera om djurs beteende och behov. Litteratur finns och bör utnyttjas - sä länge man minns att allt skri vet inte är lag. Ett bra och fram-

förallt roligt sätt att lära sig läsa vära egna djur är att använde tid tili att observera dess beteende.

Ingen av oss vet allt och aldrig lär man sig för mycket. Alldeles för ofta händer det att jag inte förstâr vad mina hundar vill eller varför min häst beter sig som hon gör.

Jag upptäcker ofta att jag vet mera om svinets naturliga beteende än om hundens. Som sällskap pä mina promenader har jag trots allt tvä schäfrar och inget svin. Även dä det gäller skötsel av sällskapsdjur bör djurens naturliga behov tas i beaktande, säväl fysiska som beteendebehov. Jag vill härmed utmana varje ägare av sällskapsdjur att besöka biblioteket eller bokbutiken för att söka fram ny information om sitt djur.

Samtidigt utmanar jag alla djurägare att ännu hoggrannare obser­ vera det egna djurets beteende. Jag är säker pä att var och en av oss kan lära sig nâgot nytt. I varje fall fär vi en giltig orsak att spendera mera tid med vära djur. Och vad är bättre än det!

Anna Lindqvist

Takkia on karvoihin katsominen 9 Hilleri kotona ........................... 10 Villieläin vai e i? ...................... 12 Metsästys aiheuttaa hirvi­ eläimille suurta kärsimystä .. 13 Mitä mieltä Animaliasta?

14

Lukijalta .....................................14

H

attu lalaisen Cecilia Rydbeckin lypsykarjatilalla vierailijaa koh­ taa epätavallinen näky.

Pihatossa liikkuvien lehmien jou­

gelm aa erään tuttavansa kanssa,

Kirjoja ........................................ 18

kossa kuljeskelee myös vasikoita.

Pienim mät niistä pysyttelevät emänsä lähellä, kun taas hiukan

tämä neuvoi häntä jättämään va­ sikat emän hoiviin. ’’Päätin ko­ keilla. Kun ensimmäinen vasik­

Kuluttajapalsta ..........................18

vanhemmat vasikat viettävät ai­ kaansa ikätoveriensa kanssa ja pa­

ka sitten lähti poikimakarsinasta muiden lehmien joukkoon pihat-

Tilaa tietoa .................................. 19

laavat emän luo vain imetyshetkien ajaksi.

toon, kuljin herkeämättä sen pe­

Koiralle koti .............................. 15 Kirjoittele....................................15 Alueosastot - toimintaa

16

Nuorten Anitnalia ................... 16

Eläinten ystävän p u o ti

20

C ecilia Rydbeck hoiti vasikoi­

Kannen kuvat: Mauri Leivo

S------------------------------------------------

Eläinsuojeluliitto Animalia Djurskyddsförbundet Animalia Liiton tarkoituksena on edistää eläinten oikeuksia. Liitto vastustaa sellaista eläinten kohtelua, kasvatusta ja käyttöä, joka aiheuttaa eläimille kipua tai tuskaa tai estää olennaisesti niiden luontaista käyttäytymistä. Ensisijaisesti liitto pyrkii lopettamaan turhat ja tus­ kalliset eläinkokeet. Lisäksi se edistää kaikkea eläinsuojelua.

Liitto toteuttaa tarkoitustaan mm. asennekasvatuksen ja tiedotta­ misen avulla sekä pyrkii vaikuttamaan lainsäädännön uudistamiseen.

Lisäksi liitto tukee eläinkokeettomien tutkimusmenetelmien ja eläinsuojelullisesti parhaiden ratkaisujen kehittämistä ja käyttöä.

Johtokunta Veli-Risto Cajander, biologi, toim.

Eriika Gummerus, merkonomi, yrit­ täjä Anna Lindqvist, biol.yo Hannele Luukkainen, tal.tutkija Rilla Nummisalo, kouluttaja, toim.

Carita Pohjolan-Pirhonen, sairaa­ lapastori Jaana Reijonaho, fil.yo Riitta Salmi, biologi Brita Suokas, agrologi, koulutus­ suunnittelija Helena Tengvall, toim., tietokirjai­ lija

Minna Maarttola, DI., suunnittelija Puheenjohtaja Anna Lindqvist Toimisto Porvoonkatu 53,00520 Helsinki Avoinna ma-to klo 9-17, pe klo 915.

Asiakaspalvelu: puh. 09-148 4866 (Huom: tilaukset, eläinrääkkäysilmoitukset ym. tähän numeroon.)

Toiminnanjohtaja Jaana Kiljunen, 09-148 5511 Jäsen- ja alueosastovastaava Taija Balding, puh. 09-278 6896 Tiedottaja Jyrki Räikkä, p. 09-148 2646

Telefax: 09-148 4622 Sähköpostiosoite :animalia@ icon fi Jäsenmaksut Tukijäsenmaksu 90 mk/vuosi Aktiivijäsenmaksu 130 mk/vuosi Ainaisjäsenmaksu 1800 mk Yhteisöjäsenmaksu 500 mk/vuosi PSP 800018-2105644 Merita 229818-189 Lahjoitukset Merita200138-1934 Testamentit ovat olleet merkittävä tuki Eläinsuojeluliitto Animalian työlle. Tiedustelut toiminnanjoh­ tajalta, puh. 09-148 5511.

Ensimmäinen kokeilu rohkaisi Kun Rydbeck pohti vasikkaon-

Cajander

remmin. Aina voimme oppia uut­ taa eläimemme tavoista ja tarpeis­ ta. Kirjallisuutta löytyy ja sitä kan­ nattaa hyödyntää - muistaen kui­ tenkin, ettei kaikki kirjoitettu ole totta. Hyvä ja ennen kaikkea haus­ ka tapa oppia lukemaan eläintään on viettää aikaa sen kanssa, tark­ kaillen sen jokaista elettä.

Kukaan meistä ei tiedä kaikkea eikä koskaan voi oppia liikaa. L ii­ an usein huomaan itsekin, etten tiedä, mitä koirani tahtovat tai mik­ si hevoseni käyttäytyy kuten käyt­ täytyy. Huomaan tietäväni enem­ män sikojen kuin koirien luonnol­ lisesta käyttäytymisestä. Kuiten­ kin lenkkiseuranani on kaksi sak­ sanpaimenkoiraa eikä yhtään si­ kaa.

Lemmikki- ja harrastuseläinten pidossa tulee huomioida eläinten luontaiset tarpeet, niin fysiologi­ set kuin käyttäytymistarpeetkin.

Haastankin nyt jokaisen lemmik­ ki- tai harraste-eläimen omistajan

rässä ja odotin kauhulla, koska se kuolee” , Rydbeck muistelee.

Veli-Risto

Vuosittain vietetään monenlaisia teemaviikkoja ja -päiviä. On nais­ ten viikkoa, lasten päivää jne. Lo­ kakuussa on vuorossa Eläinten viikko. Teemaviikot ja -päivät an­ tavat mahdollisuuden muistaa jo ­ tain tiettyä ryhmää erityisesti.

Ympäri maata jäljestetään eläin­ ten viikollakin tapahtumia ja tem­ pauksia, joilla pyritään saamaan erityistä huomiota eläimiä koske­ ville asioille. Näiden tapahtumien onnistuminen on miltei kokonaan riippuvainen siitä aktiivisten va­ paaehtoisten joukosta, joka jaksaa tehdä työtä hyvän asian puoleta.

Kiitoksia etukäteen siitä kaikille!

Haluaisin tänä vuonna, eläinten viikon kunniaksi, pyytää teitä kaik­ kia lemmikki- tai harrastuseläimen omistajia (mukaanlukien itseäni) erityisesti muistamaan omaa eläin­ tänne. Useat lemmikki- ja harrastuseläimet voivat jo nyt hyvin, mut­ ta kannattaa ehkä kuitenkin miet­ tiä, voisivatko ne voida vielä pa­

ta vuosikausia niin kuin perintei­

"Toisin kävi. Täm ä ensimmäi­

sesti on totuttu tekemään. Jotain

nen vasikka, samoin kuin kym ­

tuntui silti olevan vialla. Koska

menet vasikat sen jälkeen, ovat

vasikka syntyy im eväiseksi, sen

pärjänneet paljon paremmin kuin ihmisen hoitamat vasikat.”

noallakaan ei ole ollut utaretu­ lehdusta vierihoidon aloittam i­

Vierihoidossa olleet vasikat ovat kasvaneet paremmin kuin

ampaa viiden viikon päästä, kun

opettaminen juomaan ämpäristä ja juottaminen kaksi kertaa päi­

’’Kokem ukseni mukaan vierihoi­ to on hyvä sekä em älle että vasi­

ne vasikat, jotka olivat alun al­ kaen ihm isen h o ivissa. R yd ­

heti poikimisen jälkeen. ’’Vieroi­

vässä vei paljon aikaa ja vaivaa.

sen jälkeen. Lehmät ovat rau­ hallisem pia, ja ensi kertaa poi­

Silti vasikat näyttivät lähinnä lai­ hoilta silakoilta.

kalle” , Rydbeck kertoo. ’’Emien yleiskunto on nyt parempi. A i-

kineet hiehot on helpompi opet­

beckin tilalla vasikat juotettiin

vempi paikka kuin emille. Vasikat

taa lypsylle, kun ne ovat tottu­

aikaisemmin normaaliin tapaan: kaksi kertaa päivässä reilut kak­

huutavat emänsä perään päivän tai

si litraa kerralla. ’’Kun vasikat vieroitetaan nyt viiden viikon

kutsuvat vasikkaansa reilun vuo­

Vasikan osaa hoitaa parhaiten sen oma emä.

neet ensimmäisen jälkeläisensä imettämiseen.”

ne ovat jo kiintynet vasikkaan, kuin tus tuntuu olevan vasikoille ko­

kaksi. Hyvin äitityyppiset lehmät rokauden” , Rydbeck kertoo.

ikäisinä, nousee lehmien maitotuotos keskimäärin 15 litraa.

Vasikat siis im evät tällaisen määrän luonnostaan. Ei ihme, että ne viiden litran ju o tolla

i

m

a

l

i

E LÄ IN SUO JELU N ERIKO ISLEHTI SPEC1ALMAGASIN FÖR DJURSKYDD

22. vuosikerta Päätoimittaja: Anna Lindqvist Toimitussihteeri: Helena Teng­ vall ja Emmi Manninen-Leivo Ulkoasu: Rilla Nummisalo

Painopaikka: V

Forssan Kiijapaino Oy ____________

i

a 3 / 9 7

Ilmesty misaikataulu:

1 maaliskuu 2 toukokuu Seuraavaan numeroon tarkoite­ tun materiaalin tulee olla perillä

Stockmann Jemmikkieläinosasto.

Painopaperi: Ympäristöä säästä­ vä 50 % uusiopaperi Artikkelien lainaaminen ja kopioiminen eläinsuojelua

toim ituksessa viim eistään 25.9.1997. Aineisto lähetetään

edistäviin tarkoituksiin sallittu.

Lähde mainittava

3 syyskuu 4 marraskuu

Juliana von Wendtin Säätiö tieteen edistämiseksi ilman eläinkokeita

Vierihoito kannattaa Vaikka vasikat imevät emästään maitoa, jonka voisi lähettää m ei­ jeriin, on vierihoito silti kannat­ tavaa. Merkittävin etu tulee ajan­ säästöstä eli siitä, että lehmä hoi­ taa itse vasikkansa ensimmäiset

’’ V iero itu k se n v a ik e u k sista

Cajander

n

Säätiön tarkoituksena on tukea tie­ teellistä tutkimusta, jossa kehite­ tään tai sovelletaan eläinkokeille vaihtoehtoisia tutkimusmenetelmiä ja jolla pyritään ihmisten ja eläin­ ten terveyden ja hyvinvoinnin edis­ tämiseen. Säätiö toteuttaa tarkoi­ tustaan tukemalla taloudellisesti eläinkokeiden vaihtoehtoja ja eläin­ ten hyvinvointia edistävää tieteel­ listä tutkimusta ja tiedotusta.

Osoite: Porvoonkatu 53, 00520 Helsinki. P. 90-146 4865, fax 90-148 4622. e-mail jvwendts@icon.fi Lahjoitukset: Merita 20011842627 tai PSP 800 013-70468986

viisi viikkoa. Vasikan parempi

huolimatta pidän vierihoidon etu­

k a sv u ja emän parempi utareter­

Veli-Risto

A

osoitteella Animalia-lehti, Por­ voonkatu 53,00520 Helsinki Ilmoitushinnat vuonna 1997: 1/1 sivu 5000 mk 1/2 sivu 2500 mk 1/4 sivu 1250 mk 1/8 sivu 700 mk 1/16 sivu 350 mk rivi-ilmoitukset 20 mk/rivi Irtonumeromyynti:

tyä” maitomäärää takaisin. Va­ sikoiden vierihoitoa arastellaan

ja suurempina. Varsinkin van­ hemmista lehmistä, joilta vasik­ ka otettiin aiemmin heti synny­

veys maksavat myös ’’menetet­

Vasikat ovat pienestä pitäen laumaeläimiä.

ANIMALIA 3/97

Animalian kuva-arkisto

muistuttivat silakoita,” Rydbeck miettii.

ANIMALIA 3/97

usein siksi, että pelätään vieroi­ tuksen olevan eläim ille vaike­

tyksen jälkeen pois, näkee että ne nauttivat vasikan hoidosta.”

Em m i M anninen-Leivo

3

Pyöröaitauskoulutus kiinnostaa hevospiirejä

Koira laman pyörteissä Lama toi koirabuumin Suomeen. Syvimmän laman aikana saavutettiin rotukoirien rekisteröintiennätys. Moni perhe on toteuttanut pitkäaikaisen haaveensa nelijalkaisesta kumppanista.

Toisaalta koirien laiminlyönti ja heitteillejätöt ovat samaan aikaan yleistyneet.

Pyöröaitaus on alun perin lännenratsastuksen piirissä kehitetty koulutusmenetelmä, jossa hevonen on työskentelyn ajan aitauksessa irrallaan.

Näin sen ilmeitä ja ruumiin kieltä on helpompi lukea kuin hevosen ollessa suksittu.

Koulutuksessa kaiken perustana on hevosen mielenliikkeiden ymmärtäminen ja sen luottamuksen saavuttaminen.

S

yyksi koiran ostamiseen riit­ tää useimmille se, että halu­ aa ilahduttaa itseään. Saa­ tamme myös hankkia koiran turvaksemme tai saadaksemme jon­ kinlaisen kosketuksen luontoon.

Syynä koiran hankkimiseen voi olla myös ihmisen tarve hoivaamiseen ja läheisyyteen. Koiran kautta voi saada ihmiskontakteja, mikä on monelle tärkeää - erityisesti työttö­ myyden sulkiessa pois ns. normaa­ lista elämästä.

Ihmisillä on siis monenlaisia syi­ tä ottaa koira. Mutta miksi juuri laman aikana yhä useampi suoma­ lainen myös toteutti koirahaaveensa?

Koulutuksen yksi päämäärä on, että hevonen kokee kaikki sille tehtävät käytännön toimet mukavina. yöröaitaus on kehitetty Y h d y sv a llo issa , m issä sitä käytetään lännenratsastushevosten koulutuk­ seen. Nykyään siitä ovat kiinnos­ tuneet muutkin kuin lännenratsas­ tuksen harrastajat. Suomessa alan uranuurtajia ovat olleet Leena Ku­ rikka ja Risto Vuoripalo, jotka kiertävät ratsastusseuroissa opet­ tamassa pyöröaitauksen avulla ih­ misen ja hevosen välistä oikeaa suhdetta.

Pyöreä aitaus, josta menetelmä on saanut nimensä, on vain väli-

/f*'1' K

f

f%

“iiHnjinnr f; ...

___ 1

i

<N

•

I

I

Hevonen on laumaeläin, joka pystyy hahmottamaan yksilöiden välisen selkeän arvojärjestysrakenteen. ”Joka sallii hevosen olla ihmisen yläpuolella, pakoilee vastuutaan hevosesta”, muistuttaa pyöröaitauskouluttaja Risto Vuoripalo.

ne. Se on parin metrin korkuisin aidoin rajattu, halkaisijaltaan noin 16- metrinen alue, jossa työsken­ tely tapahtuu. Menetelmän ytime­ nä on se, että aitauksessa hevonen on koulutuksen aikana irti. Täl­ löin sen viestejä on huomattavasti helpompi lukea kuin jos se olisi suitsittu. Tärkeitä merkkejä, joita hevosesta voidaan näin tarkkailla, ovat muun muassa korvien asento ja liikkeet, pään asento, hevosen jännittyneisyys ja katse. Niistä kouluttajan on osattava lukea he­ vosen ajatuksia.

Pyöröaitauskoulutuksessa oppi­ jana on paitsi hevonen, myös ih­ minen. Kun hevosen tunnetiloista kertovat signaalit ovat selvemmin näkyvillä, hevosen mielenliikkei­ tä voi oppia tulkitsemaan paitsi virheettömämmin. myös entistä nopeammin. Tästä on sekin hyöty, että kun ratsastaja kykenee teke­ mään tilannearvion aikaisempaa lyhyemmällä miettimisajalla, hän pystyy myös reagoimaan nopeam­ min.

Tunnemukavuusaluetta laajentamaan Periaatteiltaan pyöröaitauskoulu­ tus ei juuri eroa yleisistä hevosen koulutuksen periaatteista. Kaikki­ en hevosten perustarve on hakeu­ tua turvaan. Hevosen tunnealue

aivoissa on suurempi kuin ihmi­ sen. Hevosella onkin suuri työ hil­ litä tunteitaan - varsinkin, jos nii­ den hillitsemistä ei harjoitella.

Pyöröaitauskoulutuksen avulla pyritään laajentamaan hevosen tun­ nemukavuusaluetta. Lopputulok­ sena on, että tunnemukavuusalueeseen tulee pikkuhiljaa sisällyte­ tyksi kaikki, mitä hevosen kanssa päivittäin tehdään.

Mukavuusaluetta laajentamalla laajennetaan myös hevosen itse­ tuntoa. Hevosen tulee oppia ole­ maan paikallaan ja rauhassa myös ihmisen lähellä. Hevoselle on an­ nettava mahdollisuus huomata, että ei ole tarpeen säikähdellä eikä pukitella.

Jos hevosen luottamusta ei saa­ vuteta, hevonen ei koskaan anna kaikkeaan kilparadoillakaan. Vas­ taavasti mitä aikaisemmin luotta­ mus saavutetaan, sitä helpompi hevosen kanssa on elää. Laimin­ lyönnit perustason opetuksessa saattavat tulla ongelmina esiin vas­ ta vuosienkin kuluttua.

Vuoripalo suositteleekin kaikil­ le hevosille perusasioiden läpikäy­ mistä pyöröaitauksen avulla sil­ loin tällöin. Maasta käsin työsken­ telyä hevosen kanssa kannattaa harjoitella myös silloin, kun ken­ tän pohja, sää tai hevosen kunto ei salli ratsastusta.

Nollataso on kaiken perusta Se, mikä maallikon silmissä voi­ si näyttää vaikealta - eli pitem­ mälle vietyjen harjoitusten teke­ minen ratsain - ei Vuoripalon

mukaan suinkaan ole se vaikea osuus. Vaikeinta on huolehtia, että sitä ennen rakennettu perusta on todella vakaa, eli että nollatason harjoitukset tehdään kunnolla.

Nollatasolla tarkoitetaan ihmi­ sen ja hevosen kanssakäymisen perusteita: luottamuksen saavut­ tamista ja yksinkertaista maasta käsin työskentelyä. Ei ole loogis­ ta painia hevosen kanssa riimus­ sa talutettaessa ja sitten odottaa, että sama hevonen tottelisi aavistuksenkeveitä apuja selästä kä­ sin.

Koulutuksessa edetään loogi­ sesti porras portaalta. Takaisin päin voi aina palata, jos ongelmia il­ menee. Koko ajan on muistettava, että hevosen oppimiseen vaikut­ tavat voimakkaasti paitsi kulloi­ nenkin tilanne ja aikaisemmin opitut asiat, myös se, millaiseksi hevonen mieltää ihmisen. Vuoripalon mukaan hevoselle on myös annettava mahdollisuus oppia itse, mitä sen halutaan oppivan.

K aik essa opetuksessa pitää käyttää riittävästi kertausta eli tois­ toja, jotta muut oppimishetkeen liittyvät ärsykkeet ja assosiaatiot saadaan pois vaikuttamasta. He­ vonen joutuu myös poisoppimaan eli ’’unohtamaan” paljon asioita, ennen kuin se voi oppia uutta.

Tärkeää on muistaa, että hevo­ sen hy vinvointialuetta ei pidä ylit­ tää. Sen sijaan koulutuksen tar­ koitus on laajentaa hevosen hyvinvointialuetta totuttamalla se kestämään painetta. Vanha peri­ aate. jonka mukaan hevoselle ei koskaan saa antaa periksi, joutaa Vuoripalon mukaan historiaan.

Sellaiseen tilanteeseen ei yksin­ kertaisesti saa joutua. Jos esimer­ kiksi pyydämme hevoselta jotain sellaista, jota se ei osaa, on virhe meidän eikä hevosen, eikä omasta periksiantamattomuudestamme ole silloin mitään hyötyä.

Jaana Kiljunen

ANIMALIA 3/97

Koirabuumi Suomessa on ennenkin ollut väki­ lukuun nähden paljon koiria, mutta laman myötä niiden määrä lisääntyi selvästi.

Koirapiireissä arveltiin alun pe­ rin käyvän juuri päinvastoin, sillä yleensä koirien rekisteröintimäärät ovat laskeneet ja nousseet suhdan­ teiden mukaan. 1990-luvun lama vaikutti kuitenkin täysin päinvas­ toin. Syvimmän laman vuonna 1993 saavutettiin rotukoirien rekisteröin­ tiennätys, 47 093 pentua. Määrä on melkoinen, kun ajatellaan, että ih­

Koira sijaiskärsijänä Valitettavasti koirasta on toisaalta tullut laman eräs sijaiskärsijä. Mitä enemmän on koiria, sitä todennä­ köisempää on niiden saama väärä kohtelu. Ihmisen elämänote saattaa koirasta huolimatta - tuskin sen ta­ kia - kirvota täydellisesti käsistä.

Tällöin hän ei luonnollisesti jaksa huolehtia koiran tarpeista, kun ei jaksa omistaankaan.

Anita Sihvola

P

mislapsiakin syntyy Suomessa vuo­ sittain vain kuutisenkymmentä tu­ hatta!

Sinänsä koiramäärän lisääntymi­ sestä ei ole haittaa. Päinvastoin, ne­ hän elävöittävät katukuvaa ja suo­ vat suurimmalle osalle omistajis­ taan seuraa ja ajankulua lama-ajan ahdistaessa milloin työttömyytenä, milloin muina ongelmina. Koira on saattanut olla monen omistajan pitkäaikainen haave, jonka hankintaa ei ole voinut aikaisemmin toteuttaa työ- tai muiden esteiden vuoksi.

Suomessa koirien kohtelu on yleensä ollut hyvää. Eräänä syynä tähän on ollut meillä vallinnut voi­ makas rotukoirakulttuuri. Rotukoi­ ran hankinta jo sinänsä vaatii enem­ män harkintaa kuin sekarotuisen, koska se on ostohetkellä selvästi kalliimpi sijoitus.

Koiramäärän lisääntyminen voi olla hyväkin asia, niin kauan kun koirat hoidetaan hyvin...

ANIMALIA 3/97

g § J

5 j

Monelle ihmiselle koira on korvaamaton seuralainen, jonka merkitys korostuu laman aikana.

Eläinsuojeluvalvojien tuntuman mukaan niin kissojen kuin koirien­ kin huono kohtelu ja laiminlyönnit lisääntyivät huomattavasti laman aikana. Samoin kävi myös löytökoiratapausten osalta. Ihmisten kyky huolehtia lemmikeistään lipsui sel­ västi, ja joillakin omistajilla näyttää jaksamisen kynnys tulleen vastaan.

Osittain syynä saattoi olla koirien joutuminen jo alun perin väärille omistajille. Tuntuu nimittäin vaike­ alta uskoa, että aitoja koiraihmisiä olisi niin paljon kuin koirien lisään­ tynyt määrä antaisi ymmärtää. Jot­ kut omistajat mieltävät koiran tai koirat vain harrastuksena ilman, että he aidosti välittäisivät koirasta tun­ tevana, elollisena olentona. Niin kauan kuin koirasta on hyötyä, siitä huolehditaan, mutta kun hyöty ka­ toaa, niin koiran arvokin katoaa.

Monelle koiranomistajalle tulee yllätyksenä, kuinka paljon koira saattaa rajataelämää -jos se toisaal­ ta saattaa sitä avartaakin. Juuri tämä ristiriita voi koitua kompastuski­ veksi, jos omistaja ei ole todellinen koiraihminen.

kotikoirista, jotka oli jätetty yksin kotiin ilman asiaankuuluvaa hoi­ toa.

Kennelien kohdalla voisi olettaa ongelman olevan pitkälti taloudel­ linen. 1990-luvun alkuvuosina niil­ lä meni taloudellisesti hyvin, mutta selvää laskua oli nähtävissäjo vuon­ na 1995.

Koirista tuli liiaksi työvälineitä esimerkiksi juuri kenneltoiminnas­ sa. Joissain kenneleissä koirien hoi­ toa saatetaan laiminlyödä erityises­ ti ulkoilutuksen osalta.

Eläinsuojeluvalvoja Anja Eeri­ käisen mukaan suurin osa kenne­ leistä on hyviä ja asianmukaisia, mutta sekaan mahtuu myös pentutehtaita, joissa "tuotanto” on kii­ reistä. Tällaisista kenneleistä koirat saattavat joutua huonoihin käsiin ja epämääräisiin piireihin, joissa suo­ sitaan suuria rotukoiria.Näistä sit­ ten kovalla kädellä koulutetaan kuu­ liaisia.

Vali npitämättöm vys lisääntynyt

Eläinrääkkääjä voi kuitenkin olla kuka tahansa. Siihen ei loppujen lopuksi vaikuta sen enempää ikä kuin sukupuolikaan. Yhteiskunnal­ linen asema tai sivistystasokaan ei ole eläinten kohtelussa ratkaisevaa.

Aikaisemmin tyypillisiäeläinsuojelulain rikkojia olivat nuoret mie­ het tai erakoituneet eläkeläiset. La­

Läänineläinlääkäri Riitta Aho Ou­ lun lääninhallituksesta totesi muu­ tama vuosi sitten, että koirista tul­ leet ilmoitukset ovat pääasiassa kahta tyyppiä: valituksia tuli suurista kenneleistä tai sitten yksittäisistä

’Tyypillinen eläinsuojelutapaus” muuttumassa

man myötä kirjo on laajentunut.

Uutisotsikoista löytyvät nyt mm. yksinhuoltajaäidit.

Vaikuttaa siltä, että välinpitämät­ tömyys on lisääntynyt. Yleiseltä tun­ tuu ajatus, että kukin huolehtikoon omista asioistaan. Ihmiset eivät useinkaan tee ilmoituksia eläinrääk­ käyksistä, koska eivät halua puut­ tua naapureidensa asioihin. Toisaalta viranomaistenkin toimet ovat usein liian hitaita ja tehottomia sekä tuo­ miot liian vähäisiä suhteessa tekoon.

Välinpitämättömyyden syitä on laman lisäksi luonnollisesti haetta­ va mm. alkoholismista, rikollisuu­ desta ja ihmisten erilaisista henki­ sistä ahdistustiloista. Kuitenkaan eläinrääkkäystä ei voi eikä ole syytä puolustella, ei myöskään millään muotoa vähätellä sen aiheuttamaa kärsimystä.

Eläinsuojelulain rikkomusten li­ sääntyminen puoltaa sitä näkemys­ tä, että eläimistä on tullut laman ja yleisen sosiaalisen pahanolon si­ jaiskärsijöitä. Niihin on ilmeisen helppo kohdistaa kielteisiä tunteita, koska ne voi alistaa ja niihin omis­ taja voi käyttää valtaa, jonka hän ehkä kokee menettäneensä suhtees­ sa omaan elämäänsä niin työelä­ mässä kuin kotonakin.

Silja Juusela-Heikola Kirjoittaja on filosofian maisteri ja yhteiskuntieteiden opiskelija, joka on tehnyt sosiologian seminaarityönsä koiran asemasta lama-Suomessa.

5

Uutisia

Televisiossa esitetyn Eläinten salakuljetus aisoihin?

Maailmanlaajuinen kampanja käynnistynyt

Eläinkokeeton kosmetiikka jokaisen ulottuville

Kohti valoisampaa tulevaisuutta? fare ja Eurogroup for Animal Wel­ fare. Yhteenlaskettuina näillä jär­ jestöillä on useiden miljoonien kan­ salaisten tuki.

Euroopan koalition puheenjoh­ taja Mike Baker sanoo: "Useim­ mat ihmiset uskovat, että kosme­ tiikka- ja hygieniatuotteita ei enää testata eläimillä. Valitettavasti näin ei ole. Euroopan Unionissa oli tar­ koitus lopettaa eläimillä testattu­ jen tuotteiden myynti vuoden 1998,

(Teksti ja kuva: The C am ­ paigner, January-June 1997) Paviaanit, jotka kaikki ovat alun perin luonnonvaraisina syntynei­ tä ja luonnosta pyydystettyjä, totuttelevat parhaillaan jälleen luon­ nonvaraiseen elämään CARE:n

Myös Suomen lemmikkimarkkinoilla liikkuu sellaisia papukaijoja, maakilpikonnia ja muita eläimiä, jotka on pyydystetty luonnosta ja salakuljetettu maahan. Esimerkiksi täysikasvuisen maakilpikonnan ostajan ei kannata uskoa myyjän vakuutteluja, että eläin on ’’Suomessa syntynyt”: maakilpikonnan lisääntyminen Suomessa nimittäin onnistui ensimmäisen kerran vasta aivan hiljattain, ja kyseisen poikueen konnat ovat edelleen varsin pieniä.

teuraskuljetiLsdokiunentin tekijä, saksalainen Manfred Karremann kävi toukokuun lopulla Suomessa Animalian vieraana.

Vierailu oli osa Animalian kampanjaa julm ien teuraskuljetusten

M

Riitta Salmi

(Centre for Animal Rehabilitation and Education) ylläp itäm ällä suojelualueella. Vuosikaudet luon­ nollisesta ympäristöstään poissa olleita, pienissä yksittäishäkeissä pidettyjä eläimiä ei nimittäin voi noin vain laskea takaisin metsään, vaan niiden selviytyminen edel­ lyttää, että niille on ensin vähä vähältä uudelleen opetettava luon­ nonvaraisen elämän taidot. Asian­ tuntevassa hoidossa paviaanit ovat nauttineet uudesta ympäristöstään, ja ne ovat tavanneet myös alueella ennestään eläviä luonnonvaraisia paviaaneja.

Uusi elämä paviaaneille E telä-A frikan työterveyslaitos NCOH (National Centre for O c­ cupational Health) on käyttänyt paviaaneja eläinkokeissa, joissa on tutkittu asbestipölyn vaikutuk­ sia. Kokeet alkoivat vuonna 1974, josta alkaen laitos on kuluttanut 621 paviaania.

Suurin osa NCOH:n nykyisistä tutkijoista työskentelee ilman eläinkokeita, ja monet näistä tut­ kijoista ovat suhtautuneet hyvin kriittisesti kollegoidensa apinakokeisiin. Niinpä kun Etelä-Afrikan eläinkokeiden vastainen järjestö S A AV (South Africans for the Abolition o f Vivisection) vaati apinakokeiden lopettamista ja la­ boratorion jäljellä olevien seitse­ män paviaanin vapauttamista, NCOH suostui.

mutta EU hylkäsi tämän tavoit­ teensa.”

"Yritykset, jotka ovat vapaaeh­ toisesti luopuneet tai tulevat luo­ pumaan eläintesteistä, osoittavat että tavoite on ollut realistinen", Baker tähdentää. Näiden yritysten esimerkki osoittaa myös, että ku­ luttajan ei tarvitse tinkiä laadusta eikä maksaa enemmän, kun hän va­ litsee eläinkokeettomia tuotteita.

Teuraskulj etusten kuvaaja Animalian vieraana

eläin- ja kasviryhmien osalta.

Nyt tiukentuneet säädökset ovat merkittäviä paitsi uhanalaisten la­ jien suojelemiseksi, myös eläinyksilöiden kärsimyksen vähentämi­ seksi. Esimerkiksi papukaijojen ja kilpikonnien laittomassa kaupassa kuljetusolosuhteet ovat yleensä erit­ täin ala-arvoiset, kun eläimet jou­ tuvat matkaamaan tungettuina sa­ lakuljettajien matkalaukkuihin ja saappaanvarsiin. Arviolta 80-90 % salakuljetetuista eläimistä meneh­ tyy, ennen kuin ne saapuvat mää­ ränpäähänsä.

M aailm an Luonnon Säätiö (WWF) työskentelee parhaillaan tehdäkseen uutta lainsäädäntöä tun­ netuksi. Suomessa tiedotuskam­ panja on lähtenyt hyvin käyntiin: Helsinki-Vantaan lentoaseman ulkomaanterminaaliin on tulossaesittelytaulu vitriineineen. ja jatkossa monet matkatoimistot jakavat WWF:n tiedotetta matkalippujen mukana.

Marketta Utriainen

Eläinsuojelujärjestöt ympäri maa­ ilmaa julkistivat kesällä ensim­ mäisen yhteisesti hyväksytyn stan­ dardin kosmetiikalle, jota ei ole testattu eläinkokein. Standardi jul­ kistettiin näyttävästi Brysselissä, Lontoossa ja Los Angelesissa.

Pohjoismaissa kampanjan tapahtumapäivää vietettiin elokuussa.

Uutta kampanjaa johtaa Euroo­ pan koalitio eläinkokeita vastaan, eläinsuojelujärjestöjen yhteenliit­ tymä, johon myös Animalia kuu­ luu.

Kampanjan tarkoituksena on saa­ da sekä kuluttajat että kosmetiikkayritykset jättämään hyvästit eläin­ kokeilla testatuille tuotteille.

Konkreettisena tavoitteena on saada mahdollisimman moni yritys sitoutumaan siihen, että ne lopetta­ vat eläintestit 1.1.1998 mennessä sekä käyttävät jatkossa vain sellaisia raaka-aineita, joita ei ole testattu eläinkokein vuoden 1997 jälkeen.

Tähän mennessä jo yli 50 yritystä on sitoutunut noudattamaan uutta standardia.

Kampanjassa ovat Euroopan koa­ lition lisäksi mukana amerikkalais­ ten eläinsuojelujäijestöjen muodos­ tama liitto sekä keskusjärjestöt Maailman Eläinsuojeluliitto WSPA, International Fund for Animal Wel-

Uhanalaisten eläinten ja kasvien EU-maihin suuntautuvasta salakuljettamisesta seuraavia rangaistuk­ sia tiukennettiin huomattavasti EU :n uudella lainsäädännöllä, joka tuli voimaan 1.1.1997.

Tarkoituksena on tehostaa CITES-sopimuksen eli uhanalaisilla eläimillä ja kasveilla käytävää kan­ sainvälistä kauppaa säätelevän so­ pimuksen vaikutusta. Esimerkiksi Isossa-Britanniassa voi nykyään saada jopa seitsemän vuoden van­ keustuomion, jos tuo ilman tuonti­ lupaa maahan C l 1ES-listalla mai­ nitun eläin- tai kasvilajin tai niistä valmistetun tuotteen.

Eläimillä ja kasveilla käytävän kaupan arvo lasketaan maailman­ laajuisesti miljardeissa. Arviolta nel­ jännes kaupasta on laitonta. EUmaat ovat merkittävä tekijä tässä kuviossa, sillä EU on maailman suurin markkina-alue luonnosta pyydystettyjen papukaijojen kau­ passa ja merkittävä markkina-alue myös monien muiden uhanalaisten

järkyttävän

anfred Karremann on eläinsuojelija, joka on valinnut vaikuttamisen välineeksi ka­ meran. Hän on kuvannut paitsi teuraskuljetuksia, m yös eläinten oloja maatiloilla sekä eläinkokeita. Karremannin kamera on tallentanut yhtä lailla lailli­ sia kuin laittomastikin pidettyjä eläimiä.

Karremannin työ on kaikkea muuta kuin helppoa tai vaaratonta. Viimemainitusta on osoituksena muun muassa murhayritys, kun hän oli kuvaamassa häkkikanojen oloja Yhdysvalloissa.

"Elävien eläinten teuraskuljetukset Eu­ roopan ulkopuolelle loppuvat vain, jos nii­ hin kohdistuvat rahalliset tuet lopetetaan” , Karremann sanoo. Hänen mukaansa elävi­ en eläinten kysyntä Lähi-Itään - joka on käytännössä johtanut vakaviin eläinrääk­ käyksiin kuljetusten aikana - ei johdu niinkään uskonnollisista syistä eli halusta tuoda eläimiä rituaaliteurastettaviksi. Pää­ syynä kysyntään Karremann näkee teuraseläinten halvan hinnan, joka on aikaansaa­ tu keinotekoisesti EU:n vientitukien avul­ la.

Teuraseläinten vientitukia ei suinkaan makseta viljelijöille, jotka ovat eläimet kasvattaneet ja joille tukien voisi ajatella kuuluvan. Tukien saajina ovat sen sijaan muutamat yritykset, jotka ovat erikoistu­ neet elävien eläinten vientiin.

Karremann haluaa hiukan puhdistaa kul­ jetuksia hoitavien autokuskien mainetta: todellinen päätöksentekijä eläinten kärsi­ myksistä on vientiyrityksen päättävä por­ ras. "Kuljettajilla ei ole juurikaan mahdol­ lisuuksia vaikuttaa eläinten oloihin” , Karremann kertoo.

lopettamiseksi.

Parhaillaan Manfred Karremannilla on työn alla uusi dokumentti, joka kuvaa edelleen teuraskuljetusten pimeää puolta.

"Vientiyritys varmistaa uhkasakoin, ettei matkan aikana pysähdellä esimerkiksi eläin­ ten juottamisen ajaksi. Aikataulut on tehty tiukoiksi, ja jos eläinlasti myöhästyy sovi­ tusta laivasta, kuljettaja joutuu maksamaan korvauksia."

Kuljetusten olosuhteiden valvonta on käytännössä mahdotonta. EU:n komissio perustelee valvonnan heikkoutta sillä, ettei siihen ole varoja. Tämän väitteen saattaa kuitenkin ristiriitaiseen valoon se, että esi­ merkiksi vuonna 1995 maksettiin EU:ssa eläinten vientitukia yli kolme miljardia markkaa.

Suomessa Karremann tapasi muun mu­ assa maatalousministeri Kalevi Hemilän.

Ministeriössä käydyssä keskustelussa He­ milä lupasi edelleen vastustaa EU:n mak­ samia elävien teuraseläinten vientitukia.

Hemilä oli perehtynyt koko aihepiiriin pe­ rusteellisesti, ja Karremann piti hänen tie­ tojaan EU :n eläinkuljetusongelmista häm­ mästyttävän hyvinä.

Jaana Kiljunen

______ _____

Kuurojen maailmanliitto vastustaa eläinkokeita kuuroustutkimuksessa

E U :n

Puutteet suomalaisissa eläinkulje­ tuksissa yllättivät Maa-ja metsäta­ lousministeriön kesän aikana.

Eläimiä on kuollut kuljetusten aikana lämpöhalvaukseen ja lasta­ uksessa liikuntakyvyttömiksi loukkaantuneitaeläimiäon jätetty oman onnensa nojaan. Eläinten kuljetuk­ seen käytettävä kalusto ei myös­ kään täytä asetettuja vaatimuksia niin hyvin kuin luultiin. Ensi vuo­ den alusta yli kahdeksan tuntia kes­ täviltä eläinkuljetuksilta vaaditaan erityisen laadukasta kalustoa. Pohjois-Suomessa pitkien kuljetusten tarve on kasvanut, mutta esimer­

kiksi Oulun läänissä ei ole vielä yhtään uudet vaatimukset täyttävää kuljetusautoa.

Ministeriö on lähettänyt paimen­ kirjeen teurastamoille ja tarkastuseläinlääkäreille, jotka toimivat eläinsuojelua valvovina valtion vir­ kamiehinä teurastamoilla.

Eläinten oloissa on ongelmia myös teurastamon navetoissa mm. liian suuren eläintiheyden takia ja siksi, että eläimet joutuvat olemaan näissä tiloissa pitkiä aikoja ennen teurastusta.

E.M-L., lähteenä: Helsingin Sano­ mat 18.7.1997

Monet kuurot tähdentävät, että näihin kokeisiin käytetyistä lä­ hes kolmesta miljoonasta dolla­ rista olisi ollut kuuroille paljon enemmän hyötyä, jos rahat olisi suunnattu esimerkiksi viittoma­ kielisten palvelujen ja koulutuk­ sen kehittämiseen.

(Kuurojen Lehti 6-7/97)

Jos haluat ilmaista oman mieli­ piteesi näistä eläinkokeista, kir­ joita Boys Townin tutkimuslabo­ ratorion johtajalle englanniksi osoitteella: Reverend Vai. J. Pe­ ter, STD Executive Director, Fat­ her Flanagan 'sBoys Home, Boys Town, NE 68010, USA.

ANIMALIA 3/97

•

«

F r a n z F is c h l e r il l e O SO ITETTU U N

Tuet pois säädöksiä rikkovilta

J O L L A P Y R IT Ä Ä N

Euroopan Unionin maatalouskomissaari

E U :n

Franz Fischler on tehnyt esityksen nau­ danlihan markkinointisäädösten (EEC 805/ 68) muuttamiseksi.

Muutosesitys kytkee vientituen saami­ sen siihen, että kuljetusdirektiiviä myös noudatetaan. Eli jos tulee ilmi, että eläinten vientiä harjoittava yritys rikkoo voimassa­ olevia direktiivejä eläinten käsittelystä kul­ jetuksen ja lastauksen aikana, vientituet voitaisiin jättää maksamatta tai periä takai­ sin.

Tämä muutosesitys on kuitenkin vain kosmeettinen niin kauan kuin ei ole ole­ massa kunnollista valvontaa, joka kohdis­ tuisi kuljetuksiin, laivoihin lastaamisen ja

ANIMALIA 3/97

eläinten matkaan kohti määränpäätä. Tällä hetkellä valvontaa ei juurikaan ole. Sata­ missa tehtävistä eläinlääkärintarkastuksista ilmoitetaan yrityksille etukäteen - jo l­ loin huonokuntoisimmat eläimet ja hei­ koin kalusto ohjataan toiseen satamaan, eikä tarkastuksessa tämän jälkeen juuri löy­ dy huomautettavaa.

Uusia ehtoja kuljetuskalustolle?

Komissiolta on tulossa myös esitys pitkien kuljetusten kalustovaatimuksiksi.

Tämänhetkisissä säädöksissä sallitaan kuljettaa vieroittamattomia eläimiä (vasi­ koita, karitsoita, porsaita, kilejä ja varsoja) yhtä mittaa 9 tuntia ja lepotauon jälkeen

■

Suomalaiset eläinkuljetukset luultua heikommalla tasolla

Kuurojen maailmanliitto tuo­ mitsee jyrkästi tällaisen eläinrääk­ käyksen harjoittamisen kuurojen hoidon nimissä. Amerikkalaiset kuurot ovat järjestäneet Nebras­ kassa mielenosoitusmarssin vaa­ tien näiden kokeiden lopettamis­ ta.

Kuurojen maailmanliiton pää­ sihteeri Carol-Ice Aquiline kir­ joittaa kannanotossaan: "M eitä ahdistaa nähdä, kuinka BoysTownin kaltainen koelaboratorio saa miljoonia dollareita verorahoja tällaisen tutkimuksen rahoittami­ seen... Kuurojen maailmanliitto tukee PETÄ:n (eläinsuojelujärjestö People for the Ethical Treat­ ment o f Animals) toimintaa näi­ den kokeilujen lopettamiseksi.”

m

M AATALOU SKO M ISSAARI Boys Tovvnin koelaboratoriossa Nebraskassa Yhdysvalloissa teh­ dään kissanpennuilla kokeita, jo i­ den tarkoitus on aiheuttaa pennuil­ le kuulo- ja tasapainohäiriöitä asen­ tamalla niiden aivoihin ja hermoi­ hin leikkauksella elektronisia osia.

Tätä perustellaan sillä, että vam­ mautetuilla pennuilla voitaisiin myöhemmin tutkia sisäkorvaimplanttien eli eräänlaisten korvan si­ sään asennettavien kuulolaitteiden vaikutuksia. Kokeet ovat pennuil­ le tuskallisia, ja osa pennuista me­ nehtyy jo pian leikkauksen jälkeen komplikaatioihin.

Kokeeseen sisältyy myös, että pentuja "koulutetaan” ilmaisemaan kärsimyksensä naukumalla; "kou­ lutusmenetelmänä” käytetään pen­ tujen pitämistä nälässä.

V E T O O M U K SE E N ,

toiset 9 tuntia. Levon aikana eläimet on juotettava ja tarvittaessa ruokittava. Aikuis­ ten hevosten ja sikojen osalta tämänhetki­ sissä säädöksissä sallitaan 24 tunnin yhtä­ jaksoinen kuljetus. Muiden kotieläinten kohdalla maksimi on 14 tuntia, tunnin lepo ja taas 14 tuntia.

Kuljetuskalustolta direktiivi vaatii muun muassa lämpömittaria, osastojakoa, vesiliitäntämahdollisuutta pysähdysten aikana sekä eläinten juottomahdollisuutta autossa.

Sikojen ulottuvilla on oltava vettä myös matkan aikana.

IH R A S I ! AIN Kl UJUIT STEN PA R A N TA M ISEEN , K E R T Y I Y H TE E N SÄ L Ä H E S 10 0 000 A L L E K IR JO IT U S T A .

S u u r k iit o s k a ik il l e NIM IEN K E R Ä Ä J IL L E !

Jaana Kiljunen

7

Hei, meitä siirretään!

s u u r i lu k u . V ä k ilu k u m m e e i v ie lä a iv a n y llä tu o h o n m ä ä rä ä n . Sen s ija a n j u u r i tu o m ä ä rä k a rv a is ia k a n s a la is ia m m e elelee h ä k k e ih in

J

Elämän rakennuspalikoita, geenejä, on osattu manipuloida jo kymmeniä vuosia.

Kuumaksi puheenaiheeksi geenimanipulaatio tuntuu nousseen vasta ’’geeniruoan” uhatessa ilmestyä ruokapöytään.

G

eenitekniikan käyttöön liit­ tyy kuitenkin muitakin huolenaiheita. Geenisiir­ roilla tuotetaan muun muassa sai­ raita ja kummallisia koe-eläimiä.

Geenitekniikan edistys on saanut tutkijat ennennäkemättömän innon valtaan. Joka vuosisadalla ei sen­ tään keksitä keinoja geenien siirte­ lyyn lajista ja eliöryhmästä toiseen.

Sovellusmahdollisuudetkin tuntu­ vat rajattomilta; niitä löytyy lääke­ tieteessä, maataloudessa, kemian teollisuudessa, ympäristönsuojelus­ sa, elintarvikkeiden tuotannossajne.

Tavalliselle ihmiselle geenitek­ niikka on vaikea aihe. Moni näkee asiaan liittyvän uhkia, mutta ei tie­ dollisella tasolla pysty perustele­ maan pelkojaan. Asiantuntemus aut­ taa hahmottelemaan ongelm ia, mutta otetta niistä on silti vaikea saada. Geenitekniikka ei ole yksi kokonaisuus: hyödyt ja haitat, välit­ tömät ja välilliset vaikutukset eroa­ vat valtavasti toisistaan eri alueilla.

Geenisoijaa ja muskelilohta Geenimuunneltu soija jamaissi ovat hyvää vauhtia matkalla ruokapöy­ täämme, ja leegio muita muuntogeenisiä viljelykasveja odottaa vuo­ roaan.

Eläimistä ehkä ensimmäisinä ruor kalistallem m e yritetään saada Schvvarzenegger-kaloja eli tavallis­ ta nopeammin ja vähemmällä rehul­ la myyntikuntoon kasvavia kaloja.

Myös kylmää ja sairauksia parem­ min sietäviä kaloja yritetään kehitel­ lä.

EU:n asetus uuselintarvikkeista määrää merkitsemään sellaisenaan myytävät geenimuunnetut elintar­ vikkeet, mutta näistäjalostettuja tuot­ teita ei tarvitsekaan ilman muuta merkitä. Kuluttajien vaatimukset tulevat vaikuttamaan siihen, miten merkintä käytännössä suoritetaan.

Jotta merkintä olisi kaikissa tapauk­ sissa mahdollinen, pitäisi geenimuunnetut ja tavanomaiset elintar­ vikkeet pitää toisistaan erillään kaikissa ketjun vaiheissa.

U uselintarvik­ keet eivät ole sinällään hyvä eikä paha asia, mutta nii­ den tuottamiseen ja markkinointiin liit­ tyy suuria arvoky­ symyksiä. Muuntogeenisten kasvien ja eläinten kehittämi­ nen tuotantoa varten on jo nyt keskittynyt muutamille suuryrityksille.

Aikaa myöten siemenkauppa ja koko maataloustuotanto saat

8

s u lje ttu n a tu r k is ta rh o illa .

T

Eläinten henki ei edes geenin arvoinen

näin ei käy, sillä eläimen muut gee­ nit vaikuttavat sairauden kulkuun voimakkaasti. Silti seurauksena voi olla eläimelle hyvin tuskallinen tila.

urkiseläimillä ei siis mene hyvin toisin kuin itse tarhauksella, joka porskuttelee paremmin kuin aikoi­

hin.

S uurinta kukoistuskauttaan suomalainen tur­ kistarhaus eli 80-luvulla. Eläinmäärä oli suurimmillaan vuonna 1985, jolloin tarhoil­ lamme oli peräti kymmenen miljoonaa tur­ kiseläintä, emot ja pennut yhteenlaskettui­ na. Nahkatuotantokin lähenteli tällöin kah­ deksaa miljoonaa kappaletta.

Holtiton tuotannon kasvatus johti ylituo­ tantoon ja hintaromahdukseen, jonka seu­ rauksena kolmasosa tarhoista lopetti toi­ mintansa. Nahkojen huonot hinnat saivat osan tarhaajista lyömään eläinten hoidon lekkeriksi.

Elinkeino huusi valtiota apuun, ja monen veronmaksajan tyrmistykseksi valtio myön­ sikin tarhaajille 90-luvun alussa 150 m il­ joonaa markkaa nahkojen hintatukena. Tie­ tyn tavoitehinnan alle jääneistä nahoista maksettiin hinnanerokorvaus. Näin palkit­ tiin niitä tarhaajia, jotka olivat hoitaneet eläimiään huonoimmin - mitä parhaat tar­ haajat itsekin vastustivat.

taa keskittyä monikansallisille jättiyrityksille.

Geenitekniikan myötä eläimiä käy­ tetään yhä suurempia määriä tutki­ muksissa ja yhä erikoisemmilla ta­ voilla. Osa tutkijoista haluaa kokeil­ la kaikkea sallittua - ja koe-eläinten suhteen lähes kaikki on sallittua.

Aina ei välitetä kysyä, onko tästä mitään hyötyä kenellekään, eivätkä tutkimuksen rahoittajatkaan sitä välttämättä kysele.

Kun tekniikka kerran on opittu, sitä käytetään perustutkimuksessa periaatteella: "katsotaan, mitä ta­ pahtuu” . Eläimiin saatetaan siirtää geeni tai niissä saatetaan estää jon­ kin geenin toiminta vain sen takia, että nähdään, miten esimerkiksi yk­ silönkehitys häiriytyy. Kunnollisia tutkimussuunnitelmia ei aina tehdä.

Tulokset voivat toki olla suunnat­ toman kiinnostavia, mutta niiden hyötyä on vaikea ennustaa, ja niiden hintana voi olla suuren eläinjoukon elämä ja kärsimys. Lisäksi tekniikat ovat vieläniin sattumanvaraisia, että eläimissä voi ilmetä erikoisia, en­ nustamattomia vaikutuksia. Geeni­ tekniikka onkin aivan omaa luok­ kaansa koe-eläinten elämän tuhlaa­ misessa. Pelkästään yhden muuntogeenisen eläinkannan luomiseen käytetään satoja tai jopa tuhansia eläimiä.

Ihmisen kaikkien geenien vaiku­ tus ja kaikki perinnölliset sairaudet halutaan mallittaa koe-eläimissä.

Eläimeen saatetaan siirtää ihmisen viallinen geeni, minkä jälkeen vain toivotaan, että sairaus ilmenisi eläi­ messä mahdollisimman samalla ta­ valla kuin ihmisessä.

U seinkaan

Suomi häkissä

V iis i j a p u o li m iljo o n a a o n

Turkisalan uusi ylämäki Vuosina 1990-1993 nahkatuotanto pysytte­ li ilahduttavasti "vain” kolmessa miljoo­ nassa vuosittain, jollaisia lukuja ei oltu näh­ ty sitten 60-luvun. Tämän jälkeen on alka­ nut tarhauksen uusi ylämäki. Aivan erityi­ sesti tuotantoa kasvatettiin viime vuonna, jolloin Suomi tuotti ketunnahkoja2,5 mil­ joonaa ja minkinnahkoja 2,1 miljoonaa. Su­

Eläintehtailua ä la Suomi-Hollanti Suomessa muuntogeenisiä eläimiä tutkitaan mm. Helsingin,Turun, Ou­ lun ja Kuopion yliopistossa.

Turku tunnetaan lisääntymistieteestään ja rustosairauksien tutkimi­ sesta siirtogeenisillä eläimillä, Oulu kollageenitutkimuksestaan ja Kuo­ pio siirtogeenisestä Huomen-nau­ dastaan. Kuopion erikoisuutena ovat lisäksi geenimuunnettujen kanien ja kalojen tutkiminen. Kaneja kehitellään lääkeproteiinien tuottamiseksi niiden maidos­ sa. Hanke on poikinut töitä tavallisillekin insinööreille: he ovat kehittäneet lypsykoneen kaneille.

Kaloista taas yritettäneen kehittää tavallista lyhyemmässä ajassa ai­ neksia "geenikalakukkoon” .

Lehtensä lukeneet tietävät varmasti, että kuuluisa Huo­ men-nauta ja sitä koskeva tietotaito on myyty hollan­ tilaiselle Pharming-yhtiölle.

Huomen ei tule koskaan lypsämään punasolun kas­ vutekijää, erytropoietiinia, maidossaan, vaikka tähän tarkoituk­ seen on upotettu miljoonia markko­ ja - myös meidän veronmaksajien rahoja. Syynä on se, että tekniikka penäisi, mikäli Huomenen annettai­ siin tulla äidiksi ja kehittää maitoa utareisiinsa. Todennäköisesti kasvu­ tekijää joutuisi verenkiertoon, veri sakkautuisi, Huomen saattaisi kuol­

la - ja yhtiö saisi runsaasti negatii­ vista julkisuutta.

Huomenen sijasta Pharming sat­ saa nyt toisenlaisiin nautoihin. Lapinlahdella, yli kuusi miljoonaa markkaa maksaneessa 150 naudan navetassa on tarkoitus kasvattaahiehoja, jotka toimivat kantajina eli korvikeäiteinä siirtogeenisille alki­ oille. Alkiot tuotetaan firman labo­ ratoriossa Kuopiossa, ja niihin siir­ rettävä perintöaines tuodaan Hol­ lannista - missä se on ensin testattu hiirillä.

Tarkoituksena on saada aikaan siirtogeenisiä vasikoita, jotka aika­ naan erittävät maitoonsa ihmisen kollageenia tai laktoferriiniä. Kolla­ geenilla on käyttöä kudosvaurioi­ den koijaamisessa ja laktoferriinillä äidinmaidonvastikkeissa ja infekti­ oille herkkien potilaiden tukihoidos­ sa. Eri asia on, soveltuvatko eläi­ missä tuotetut proteiinit sittenkään kyseisiin tarkoituksiin, ja kuinka monen koe-eläimen henki uhrataan, kun asiaa testataan.

Jarrua eläinten geenimuuntamiselle Lääkeproteiineja voidaan tuottaa vaihtoehtoisesti soluista koostuvis­ ta bioreaktoreissa, mutta tuotanto on toistaiseksi hyvin kallista. Miten eläinten bioreaktorikäyttöön sitten pitäisi suhtautua? Niin kauan kun eläimille ei aiheuteta kärsimystä, ovat asiat tietysti suhteellisen hyvin.

Ongelmana on, että tällainen tuo­ tantotoiminta esineellistää eläimiä entisestään ja ruokkii sekä suoranai­ sesti että välillisesti muuta koe- eläi­ millä tehtävää tutkimusta. Tuotan­ toeläimillä käytettävät tekniikat ja arvattavasti myös niissä tuotettavat proteiinit testataan pienillä koe-eläimillä ennen kuin markkinoille on asiaa.

Oma lukunsa on se, miten paljon yhteiskunta satsaa tällaisiin kallii­ siin. huipputeknologiaa edustaviin projekteihin. Lääkemaitoprojekteja perustellaan sillä, että niiden avulla voidaan tuottaa halvalla lääkettä suurille ihmisjoukoille. Mutta tulee­ ko näin todella käymään? Eivätkö eläintehdas-projekteihin käytetyt ra­ hat voi pikemmin olla pois monelta tärkeämmältä. suoremmin ihmispotilaita hyödyttävältä, vähemmän "high tech” -ratkaisulta?

On korkea aika painaa jarrua, ja miettiä, minne ollaan menossa, ja minne halutaan mennä. Koe-eläin­ ten käytön kasvu on jyrkässä ristirii­ dassa koko eurooppalaisen ja oman eläinsuojelulainsäädäntömme ta­ voitteiden kanssa. Vähintä mitä voidaan tehdä, on vaatia, että kaikel­ la koe-eläinten käytöllä on selkeästi määritellyt lääketieteelliset tavoit­ teet, että kärsiviä eläimiä ei pyritä tieten tahtoen luomaan, ja että täl­ laisten syntyessä ne on välittömästi armahdettava.

Riitta Salini

Takkia on

karvoihin katsominen

pikoiran pentuja tuotettiin 65 000 ja hillerinpentuja 41 000.

Ketunnahkojen tuotannosta hopeakettu­ jen ja risteytyskettujen (sinikettu x hopeakettu) määrä oli ainoastaan 150 000. Loput 2,3 miljoonaa olivat sinikettuja. Suomella onkin kyseenalainen kunnia olla varsinai­ nen "sinikettumaa” ; tuotamme peräti 70 % maailman siniketuista.

Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liit­ to on ollut huolissaan tuotannon kasvusta ja kehottanut tarhaajia panemaan jäitä hattuun, ettei tulisi uutta romahdusta. Tässä suhtees­ sa eläinsuojelija voi olla samaa mieltä. L i­ sääntynyt eläinmäärä tietää hoidon tason heikentymistä, sillä uusia eläimiä hoitamaan tuskin palkataan lisää työntekijöitä aina­ kaan perhetarhoilla.

Olot tarhoilla edes siedettäviksi Valitettavasti nahkojen vienti Kiinaan ja muihin Kaukoidän maihin vetää. Kansain­ välinen kampanjointi turkiseläinten puoles­ ta ei juuri tehoa maissa, joissa ei edes ym­ märretä eläinsuojelu-sanaa. Turkisten tar­ jonta Suomessa ei lopu niin kauan kuin jossakin riittää voimakasta kysyntää. Eli vaikka toivoisimmekin suomalaisten tur­ kistarhaajien etsivän itselleen uuden elin­ keinon, tämä ei ai van lähiaikoina tule tapah­ tumaan.

Tärkeintä on varmistaa se, että turkis­ eläinten hyväksi tehdään edes ne parannuk­ set, jotka on suhteellisen helppo toteuttaa:

T urkisten käyttö on s iirty n y t ko ko tu rke ista to is iin k o h te is iin : h u p u nre un aa n, kaulukseen j a h ih a n s u ih in .

N ykyään p e rä ti 9 0 % ^ k e ttu tu rk ik s is ta j a 10 % £ m in ke istä käytetään M som isteisiin.

o kotu rk kien su osio on laskenut v e r ­ rattuna jo id e n k in kym m en ien v u o ­ sien takaiseen aikaan. Turkisteollisuus ha­ kee syytä muodin virtauksista: nykypäivän nuori nainen ei halua pukeutua samannäköiseen minkkikaapuun kuin mummonsa. Eläinsuojeluväki taas nä­ kee syynä sen, että osa kuluttajista tietää jo jotain turkiseläinten häkkikasvatuksen ankeasta todellisuu­ desta. Turkisten vastaisessa kampanjoinnissa on käy­ tetty paljon juuri kokoturkkien kuvia, joten moni kuluttaja yhdistää mielikuvissaan juuri ne eläinten kärsimyksiin. Todennäköisesti kumpikin selitys niin muotivirtaukset kuin eläinsuojeluinformaatiokin - selittää osaltaan kokoturkkien suosion laskua.

Tilalle turkisteollisuus on kehittänyt uuden lähes­ tymistavan: turkisten käytön "huomaamattomammin” . Nykypäivän tavallinen turkisten käyttötapa on ommella ne somisteiksi takin kaulukseen, hupun reunaan tai hihansuihin. Hupunreunakarvoista ja muista somisteista on tullut etenkin kettuturkisten pääkäyttökohde. Peräti 90 % turkistarhojen häkeissä

K

ANIMALIA 3/97 ANIMALIA 3/97

kasvatetuista ketuista ja 10 % minkeistä päätyy kuo­ lemansa jälkeen hupunreunoihin ja hihansuihin.

Tekoturkki ja aito turkki ovat usein hämäävästi toistensa näköisiä. Ei pelkästään siksi, että tekoturk­ ki pyrkii jäljittelemään aitoa, vaan nykyään myös siksi, että aito turkki pyrkii jäljittelemään tekoturkis­ ta. Aidostakin turkista valmistettu hupunreunakarva on joskus värjättyä, jolloin kuluttaja ei edes tule ajatelleeksi ostavansa turkista.

Takkia on karvoihin katsominen, myös tulevan talven vaateostoksilla. Jos omat Sherlock Holmes kyvyt eivät kapassa riitä kauluskarvan olemuksen tulkintaan, myyjältä kannattaa aina kysyä karvan alkuperää ja tarvittaessa ystävällisesti perustella, mik­ si ei itse halua tukea rahoillaan turkiseläinhäkkien tuotteita. Vaikka Suomen turkistuotannosta vain pie­ ni murto-osa päätyy kotimaan markkinoille, on se toisaalta osa, johon kohdistuvaan kysyntään me voim­ me kaikkein helpoimmin vaikuttaa.

Helena Tengvall

Eläinsuojeluvalvontaa tarhoilla on lisättä­ vä. On asetettava maksimi eläinmäärälle, jota yksi hoitaja saa hoitaa. On lisättävä eläinten liikkumatilaa esim. häkkejä yhdis­ telemällä, ja järjestettävä eläimille jatku­ vasti uusia virikkeitä. Ja on valvottava, että eläimiä suojellaan esim. äärimmäisiltä sää­ olosuhteilta.

Veli-Risto Cajander

Koe-eläinten geenit uuteen iärJes t yk S een

Kirjoittaessani tätä heinäkuisessa heltees­ sä ajattelen kauhulla niitä yli viittä miljoo­ naa karvaista kaveria, jotka eivät voi riisua turkkiaan, vaikka ovat sattuneet syntymään turkistarhan häkkiin tulikuuman peltikaton alle, ehkäpä vielä helteisen etelärinteen puo­ lelle.

Keski vertoeläinsuojelijan mielestä turkis­ tarhauksesta ei ehkä saada hyväksyttävää eläintenpitomuotoa tekemälläkään. Me kui­ tenkin voimme - ja meidän pitää - yhdessä tehdä työtä sen eteen, että eläinten olot tarhoilla muuttuisivat edes joten kuten sie­ dettäviksi.

Riitta Salmi

0

Kissan pieni virkaveli: Fretti eli kesyhilleri on läheistä sukua tavalliselle hillerille, jota elää Suomessa sekä luonnonvaraisena että turkistarhoilla. Kun hillerille järjestää reilusti liikkumatilaa sekä mahdollisuuksia leikkiin ja tutkimiseen, se osoittautuu uteliaaksi, seuralliseksi - ja ennen kaikkea loputtoman aktiiviseksi.

Kissan pieni virkaveli Tosca on fretti eli arohillerin kesymuoto - siis läheistä sukua Suomen

luonnossa ja turkistarhoilla elävälle tavalliselle hillerille. Kesyhillereitä pidettiin jo antiikin Kreikassa, mis­ sä niitä käytettiin hiirten pyydystä­ miseen viljavarastoista. Myöhem­ min, rottien levittäytyessä laajem­ malle, hillerien tilalla alettiin käyt­ tää kissoja, koska hilleri pienikokoi­ sena ei ollut yhtä etevä rottien tappa­ misessa kuin hiirten.

Hillerien pito lemmikkeinä jäi kuitenkin elämään. Nykyään mo­ nissa maissa myydään hillereitä eläinkaupoissa. Myös Tosca on al­ kujaan peräisin suomalaisesta eläin­ kaupasta.

Hillerin pito kotona on hiukan kuin pitäisi minikokoista, mutta sitäkin vilkkaampaa kissaa. ’Tosca syö kissanruokaa, etenkin kissojen kuivaruokaa, ja käyttää kissanhiekkalaatikkoa. Se tuntee myös nimensä.

Hillerien oppivaisuus on ylipäänsä­ kin samantapaistakuin kissalla. Kiel­ lot eivät kuitenkaan mene jakeluun.

Rankaisemisesta taas olisi vain hait­ taa, koska ainoa seuraus olisi, että hilleri menettäisi luottamuksensa ih­ miseen.”

Palloja ja huiveja metsästämään Kätevää hillerissä on Annen mieles­ tä se, että se ei pureskele sähköjohto­ ja kuten kanit ja jyrsijät, eikä myös­ kään teroita kynsiä huonekaluihin kuten kissat. ’Toisaalta ruukkukas­ veja ei voi pitää, koska se kaivaa mullat ruukuista. Se myös pääsee

niinikään purkautumistilaisuuksia hillerin loputtomalta näyt­ tävälle aktiivisuudelle. ’Tärkeää on paitsi tilan määrä, myös sen laatu, kuten että taijolla on putkia ja muuta vastaavaa” , muistuttaa Anne.

Vedolle hilleri on arka, samoin kylmälle maapohjalle. Onhan kesyhillerin kantaisä arohilleri kotoisin selvästi eteläisemmiltä alueilta kuin suomalainen serkkunsa. Hilleri saa myös helposti tartuntana nuhan ih­ miseltä.

levät sen kanssa.

Muutenkaan Toscaa ei ole enää ujous vaivannut. ’’Jouluna mietin, kärsiikö se, kun tulee paljon ihmisiä kylään. Mutta se olikin innoissaan ja leikki kaikkien kanssa. Kun joku soitti kitaraa, niin se tuli siihenkin auttamaan.”

Monet ihmiset ovat vastavuoroi­ sesti olleet yhtä ihastuneita Toscaan, mutta eivät kaikki. Anne on tavan­ nut niitäkin, jotka pitävät pientä näätämäistä otusta lähinnä kammotta­ vana ja ihmettelevät, miten Anne uskaltaa nukkua, kun sellainen on vapaana huoneessa - ajatus, joka Annelle taas on Toscan tuntien yhtä outo kuin jos kysyttäisiin, miten joku uskaltaa nukkua koiransa tai kissan­ sa läsnäollessa.

’’Alussa Tosca oli epävarma eikä luottanut ihmisiin”, Anne kertoo.

"Seurauksena se puri aika paljon, ja sitä joutui käsittelemään hanskat kädessä.”

Kutakuinkin koko ensimmäisen yhteisen viikonlopun ajan Anne makasi lattialla Toscan kanssa, ja

Oikein hoidettu kesyhilleri kehittää läheisen ja luottavaisen suhteen omistajaansa.

Lemmikkihilleri tuo perspektiiviä turkistarhaukseenkin ’’Kun nyt olen elänyt Toscan kanssa puoli vuotta, se on muut­ tanut mielipiteitäni muun mu­ assa turkisten suhteen. On kur­ jaa, kun kaupungilla liikenne­ valoissa seistessään huomaa, että vieressä seisovalla ihmi­ sellä on päällään tämännäköinen turkki” , Anne sanoo.

Toisaalta hän ymmärtää turkiksiin pukeutujia: "Eiväthän he tiedä, millaisia eläimiä nämä ovat. Itse en kyllä ostaisi turk­ keja.” Anne on käynyt myös turkistarhalla katsomassa, mi­ ten hillereitä pidetään siellä. ” Se oli minusta kauheaa. Häkit oli­ vat hyvin pieniä, ja ulosteiden sotkemalla metalliverkolla kä­ vely aiheuttaa eläimille tassunpohjahaavoja. M yös saman tar­ han minkit käyttäytyivät silmin­ nähden häiriintyneesti. Sellais­ ta eläintenpitoa en hyväksy.”

Turkistarhojen todellisuuden nähneenä Annesta tuntuu has­ sulta, että jotkut paheksuvat häntä siitä, että hänellä on hil­ leri kotonaan. ’’Ikään kuin mi­ nä olisin tässä se eläinrääkkääjä.”

Jopa Suomen Greenpeace on vastustanut kesyhillerien pi­ tämistä lemmikkeinä. Peruste­ luna on se, että hilleri on ’’villi­ eläin” - eli esimerkki siitä, kuin­ ka asiantuntemuksen puute voi johtaa huvittaviin lausuntoihin.

Onhan kesyhillerin historia ih­ misen kotieläimenä tuhansien vuosien mittainen, eli samassa suuruusluokassa kuin vaikka kis­ san. Toisaalta esimerkiksi kultahamsteri, yleinen lemmikkieläin jota Greenpeace ei vastusta, on ollut lemmikkinä vasta 1930-luvulta lähtien ja siis on perimäl­ tään huomattavasti suuremmas­ sa märin villieläin kuin kesyhill­ eri.

Ironiseksi tilanteen tekee se, että eläimen hyvinvoinnin kannalta oleellista ei edes ole se, kuinka monen sukupolven ajan sen esi-isät ovat olleet ihmisen hoidossa. Vaan se, pidetäänkö tätä eläinyksilöä oloissa, joissa se viihtyy ja jotka vastaavat sen käyttäytymistarpeita.

Kun kesyhilleriharrastajat ovat monesti järjestäneet lem­ mikeilleen huonekaupalla oles­ kelutilaa ja virikkeitä, leikkivät niiden kanssa, seurustelevat ja ulkoiluttavat, tuntuu tästäkin näkökulmasta katsottuna koko lailla "helpon vihollisen” hake­ miselta se, että vastustetaan Suo­ men ehkä noin sataa lemmikkihillerin omistajaa samaan ai­ kaan, kun 50 000 hilleriä elää turkistarhoilla erittäin virikkeettömissä ja ahtaissa, vain viidesosaneliömetrin kokoisissa hä­ keissä.

Helena Tengvall

Valjaat ja talutushihna sopivat hillerinkin ulkoiluttamiseen.

10

tuttavuuden edetessä hilleri tuli vä­ hitellen yhä luottavaisemmaksi. Nyt se on kuin eri eläin: haastattelijankin sylissä se touhuaa ja nuuhkii luonte­ van uteliaana, lainkaan vierastamat­ ta.

Anne antaa kotonaan soittotunteja, ja alussa hän oli huolissaan, voi­ siko hilleri vahingoittaa lapsia. ’’Aluksi suljin Toscan häkkiin siksi aikaa, kun talossa oli piano-oppilai­ ta. Mutta siellä se ei viihtynyt al­ kuunkaan, vaan rynkytti kaltereita koko ajan.” Nykyään Anne antaa sen olla vapaana soittotuntien aika­ na, ja kaikki on sujunut hyvin. Pia­ no-oppilaat ovat ihastuneita pieneen vikkelään otukseen, ja he ottavat mielellään Toscan syliin ja seuruste-

Kärsivällisyys rakentaa luottamusta

ANIMALIA 3/97

0

Veli-Risto Cajander

tona on jotain hukassa, syytä ei tarvitse kaukaa § etsiä. Kesyhilleri Tosca, vuodeirikäinen nuori uros, on jäl­ leen kerran varmistanut, että sen elämä lemmikkinä on tarpeeksi ak­ tiivista ja virikkeellistä. ”Se osaa avata kassien vetoketjut, minkä jälkeen se kantaa piilopaik­ koihinsa leivät, tyhjät margariinirasiat ja suklaat” , Anne naurahtaa. ’’Jouluna se oli kaikessa hiljaisuu­ dessa nähnyt valtavan vaivan roudaamalla rasiallisen Mozart-kuulia yksitellen olohuoneen sohvapöydältä hankalaa reittiä pitkin piilopaik­ koihinsa.” Piiloina palvelevat kaik­ ki asunnon kaapit. Kaappien ovet Tosca avaa näppärästi etujaloillaan. ’’Joskus se on kätkenyt aarteitaan myös sängyn alle. Mutta sen se ha­ vaitsi huonoksi paikaksi, koska siel­ tä pölynimuri vie säästöt.”

Varsinainen Bermudan kolmio sijaitseekin keittiön laatikoston alla. ”Se on paikka, jonne en itse pääse käsiksi purkamatta koko kaappia.

Siellä on valtava määrä hanskoja.

Pahinta on, että suurin osa niistä on muiden kuin minun” , Anne toteaa.

Kylässä kävijät ovat monesti poistu­ neet yhtä hanskaa köyhempinä, kun pikku varastoija on kenenkään huo­ maamatta onnistunut kartuttamaan kokoelmaansa taas yhdellä.

Helena Tengvall

j ^ l i n Anne Carlssonin ko-

J r

kiipeämällä lähes joka paikkaan.

Hilleri ei varo pudottelemasta asti­ oita sillä tavalla kuin kissa - nykyään minulla on puolet vähemmän kahvi­ kuppeja kuin ennen Toscan tuloa.”

Sukukypsäksi tultuaan Tosca otti asiakseen merkata kotona käyvien Annen kavereiden laukut ja muut otolliset kohteet. Hillerin hajurauhaset tuottavat unohtumattoman ha­ juista eritettä - ei ihme, että hillerin latinankielinen nimi on Mustela putorius eli vapaasti suomentaen ’’pa­ hanhajuinen näätäeläin” . Toscan leikkauttamisen jälkeen hajuhaitat vähenivät.

Aktiivinen eläin kaipaa myös leik­ kejä: Toscan lempiurheilua on pal­ lojen jahuivien metsästäminen. Lat­ tioilla juoksentelu ja huoneka­ luilla kiipei-

Omistaja, älä jätä! ’’Parasta hillerissä on, että se on niin sympaattinen ja aktiivinen”, Anne

tuumii. ’’Aina kun olen kotona, Tos­ ca touhuaa hereillä. Se nukkuu sil­ loin, kun olen poissa. Tämä näkyy siitäkin, että tihutyöt tapahtuvat ni­ menomaan silloin, kun olen koto_ ** na.

Vaikka kesyhillerin kantamuoto ja tavallinen hilleri ovat luonnossa lä­ hinnä yksineläjiä, lemmikkihilleri kehittää kiinteän suhteen omistaja­ ansa. Anne ei voi mennä suihkuun­ kaan yksin, koska Tosca hätääntyy, jos ovi laitetaan kiinni sen ja Annen välistä. Vedestä Tosca ei silti välitä eikä halua kylpyyn; sen onneksi lemmikkihilleriäei normaalisti tarvitse­ kaan pestä. ’’Keittiössä se pyörii ja­ loissa ja keijää herkkuja. Jos istun pitkään soittamassa flyygeliä, se tu­ lee nykimään sukista. Vaikeim­ pia hetkiä ovat kotoa lähtemiset, kun Tosca työntää n en ään sä ovenrakoon ja haluaa mukaan. Il­ lalla kotiin­ tullessa se ju o ksee vastaan.

Kokonaiseksi vuorokaudek­ si en missään nimessä jättäisi sitä yksin.”

Vaikka Tosca on kesyyntynyt hy­ vin, Anne ei suosittelisi hilleriä sellaiseen perheeseen, jossa on pie­ niä lapsia. Ruotsissa on sattunut tapaus, jossa kesyhilleri puri lasta pahasti.

Ulkoilu - päivän kohokohta Yksi päivän kohokohdista Toscalle on ulkoilu, joka tapahtuu valjaissa ja talutushihnassa kotitalon edessä ole­ vassa puistikossa. Tosca viipottaa innostuneena korkeassa ruohikos­ sa,nuuhkii ulkoilman hajujajakuuntelee kesäillan ääniä. ’’Hilleri on lem­ mikkinä helpompi kuin koira sikäli, että sitä ei ole välttämätöntä ulkoi­ luttaa joka päivä” ,Anne sanoo. ’T o i­ saalta se alkaa kyllä käydä sisällä aika ylikierroksilla, jos ei ole ollut aikaa ulkoiluttaa sitä."

Helena Tengvall

0

Suklaa on yksi Toscan herkkuruoista, mutta koska sen terveellisyydessä on toivomisen varaa, Toscan suklaansyönti on tarkkaan säännösteltyä.

Ulkoilun jälkeen Tosca käpertyy usein kerälle emäntänsä syliin. Myös TV:tä katsellessa se voi nukahtaa syliin, mutta monesti se päättää köm­ piä unille mieluummin kaappiin taik­ ka aarrekokoelmansa pariin keittiön laatikoston alle.

Vaikka kesyhillereitä on ollut ih­ miskunnan seuralaisina huomatta­ vasti pitempään kuin monia muita eläimiä - kuten kaneja tai undulaat­ teja- niin Suomessa hilleri on varsin tuntematon lemmikki. Kävelyllä vastaantulija voi hieraista silmiään pariinkin kertaan, kun talutushihnan päässä loikkii notkea, putkenmuo-

toinen pieni otus. ’’Esimerkiksi Ruotsissa hillerit ovat yleisempiä kuin Suomessa” , Anne kertoo. "Ruotsissa on noin 900 rekisteröityä hilleriä. Suomessa tiedetään olevan ainakin 80 rekiste­ röimisestä kiinnostunutta hillerinomistajaa.”

Jos pääkaupunkiseudulla asuu muita hilleri-ihmisiä, Anne olisi kiinnostunut tutustumaan heihin, jolloin hillereille tarjoutuisi samal­ la tilaisuus leikkiä yhdessä. An­ neen voi ottaa yhteyttä p.494 962.

Helena Tengvall

0

0

Villieläin vai ei?

O v a tk o ta rh a tu rk is e lä im e t v illie lä im iä ? J o s ovat, o n k o n iit ä s ik s i v ä ä rin p itä ä p ie n is s ä h ä k e is s ä ? T ä tä v ä itte ly ä k ä y d ä ä n jo s k u s h y v in h a rta a s ti, m u tta tosia sia ssa se o n v a rs in ta rp e e to n . J o p a Veli-Risto Cajander

v u o s itu h a n s ia k o tie lä im in ä o lle illa la je illa on n im ittä in s ä ily n y t k a ik k i n iid e n e s iv a n h e m p ie n keske ise t k ä y ttä y ty m is ta rp e e t, m in k ä s e u ra u k s e n a jo p a ne k ä rs iv ä t y h tä la illa p ie n is s ä j a a h ta issa h ä k e is s ä ole m ise sta k u in tu rk is e lä im e t.

Kuinka pitkä matka oikeastaan erottaa villiä kettua ihmisestä?

miä, koska häkissä ikänsä elänyt minkki tai kettu ei selviytyisi ruoan hankinnas­ ta, jos se päästettäisiin yht­ äkkiä luontoon. Tai he vetä­ vät yhden eläimen ulos hä­ kistä ja toteavat: ’’Katsokaa, tämä on mi­ nulla sylissä eikä pakene, se ei siis ole villieläin.” Kumpi osapuoli on oikeassa - vai onko kumpikaan?

hitaampaa, eikä siitä yleen­ sä tule niin luottavaista kuin jo pentuna kesytetystä.

Mihin tahansa nisäkäs- tai lintulajiin kuuluva eläin voi kesyyntyä. Kissanpennut kasvavat kesykissoiksi, kun niiden omistaja seurustelee niiden kanssa säännöllisesti pienestä pitäen ja kun pen­ nut näkevät myös emonsa antamasta mallista, että ih­ misiin voi luottaa. Aivan yhtä luottavaiseksi kesyyn­ tyy vaikka ketunpentu, jos se on otettu pienenä pois pesästä ja ihmiset ovat hoi­ taneet sitä.

Vastaavasti mihin tahan­ sa nisäkäs- tai lintulajiin kuuluva yksilö on villi (mie­ lessä ei-kesy) silloin, kun sen pentuikään ei ole sisäl­ tynyt läheistä kontaktia sel­ laisiin ihmisiin, jotka se kokisi turvallisina. Luonnos­ sa elävä ketunpentu on villi, koska se ei ole tutustunut ihmisiin ja koska sen emo on esimerkillään opettanut sen varomaan ihmisiä. Sa­ maten kissanpennuista kas­ vaa täysin villejä, jos niiden emo on heitteille jätetty ko­ tikissa, joka synnyttää ja kas­ vattaa pentunsa metsässä il­ man ihmiskontakteja.

Perustarpeet eivät katoa domestikaatiossa Domestikaatio puolestaan tarkoittaa kokonaisen eläin­ lajin perintötekijöissä tapah­ tuvia muutoksia, joiden ai­ heuttajana on ihminen.

Domestikoituneita eläin­ lajeja ovat sellaiset tuhan­ sia vuosina kotieläiminä ol­ leet lajit kuin esimerkiksi koira, kissa, hevonen, leh­ mä, sika ja kana. Kun ihmi­ set ovat valikoineet sukua jatkamaan niitä yksilöitä, joilla on ollut ihmisten toi­ vomia ominaisuuksia, eläin­ lajit ovat pikku hiljaa kehit­ tyneet perinnöllisiltä omi­ naisuuksiltaan joissain suh­ teissa erilaisiksi kuin luon­ nonvaraiset kantamuotonsa.

Domestikaatiolle tyypillis­ tä on muun muassa se, että eläinten käsiteltävyys on jonkin verran helpompaa kuin niiden luonnonvarais­ ten kantalajien.

Suurimmat muutokset domestikoituneissa kotieläi­ missä ovat kuitenkin tapah­ tuneet ulkonäössä. Eläinten käyttäytymistieteen eli eto­ logian piirissä on yleisesti tunnettua, että kaikkein pi-

Kesyys luodaan pentuiässä Kun puhutaan siitä, mikä on villieläin ja mikä ei, kaksi avainkäsitettä on tärkeää ymmärtää. Ne ovat eläinyk­ silön kesyys ja koko eläinla­ jin domestikaatio. Kesyys on § nimenomaan eläinyksilön £ ominaisuus. Kesyydellä tar- | koitetaan sitä, kokeeko yk- g silö ihmiset luotettavina, tie- c , .. < tyssa mielessä omina lajikumppaneinaan.

Turkistarhojen eläimet ovat usein erittäin pelokkaita.

Kesyyntyminen tapahtuu helpoim m in p en tu iässä.

Turkiseläinten Kasvattajain Liitolla on kuitenkin PRTäysikasvuinenkin eläinyk­ käytässä muutama hyvin kesy hopeakettu, joille on silö voi kesyyntyä jouduttu­ pennusta pitäen annettu mahdollisuus oppia luottamaan aan ihmisten käsiin - esi­ ihmiseen. Näitä kettuja turkistuottajat ovat pitäneet merkiksi loukkaannuttuaan mukanaan mm. kouluvierailuilla. Luokan ihasteltavaksi ja päädyttyään ihmisen hoi­ kettu kannetaan sylissä - ilman häkkiä, jollaisessa toon. Mutta täysikasvuisen eläimen kesyyntyminen on turkisketut muuten joutuvat elämänsä viettämään.

Animalian arkisto

urkistarhauksen vastustajat käyttä­ vät toisinaan pe­ rustelua, että kos­ ka ketut, minkit ynnä muut ovat villieläimiä, niiden on erityisen mahdoton sopeu­ tua elämään ahtaissa häkeis­ sä.

Turkistuottajat puolestaan vastaavat sanomalla, että tur­ kiseläimet eivät ole villieläi­

Turkiseläimet ovat kaikki petoeläinlajeja. Niillä on voimakas myötäsyntyinen tarve saalistuskäyttäytymiseen ja kaikkeen mikä siihen liittyy, kuten ympäristön tutkimiseen.

Yksi häkkiturkiseläimiä voimakkaasti turhauttavista seikoista on, että ne eivät pysty mitenkään toteuttamaan näitä toiminnantarpeitaan. simmällekin domestikoituneilla eläinlajeilla on jäljel­ lä kaikki kantamuotojensa keskeiset vaistot ja käyttäy­ tymistarpeet.

Domestikaatio ei luo ’’häkissä viihtymistä” Entä ovatko häkeissä pide­ tyt turkiseläinlajit domestikoituneet? Ainakin osalla turkiseläinlajeista domestikaatioprosessi on käynnis­ tynyt. Silti se on vasta aivan alkutaipaleellaan.

Turkiseläinten systemaat­ tinen häkkikasvatushan on käynnistynyt vasta tällä vuo­ sisadalla, kun taas varsinai­ set kotieläinlajit ovat olleet ihmisen käsissä tuhansia vuosia. Päälle päätteeksi tur­ kiseläinten domestikoitumista on usein "peruttu” ris­ teyttämällä luonnosta pyy­ dystettyjä eläimiä häkkiturkiseläim iin. Suomessakin tätä on tehty aina 1990-luvulle saakka.

Yritys perustella turkis­ eläinten häkkikasvatusta sil­ lä, että lajit ovat jo alkaneet domestikoitua, on tuhoon tuomittu myös toisesta, vie­ lä painavammasta syystä.

Kana on esimerkki pitkäl­ le domestikoituneesta eläin­ lajista - varhaisimmat löy­ döt kesykanoista ovat ajalta 6 000 eKr. Kuitenkaan edes näin pitkä domestikoitumishistoria ei ole saanut aikaan sitä, että kanat sopeutuisi­ vat pienissä ja virikkeettömissä häkeissä pitämiseen.

Ahtaus saa häkkikanat käyt­ täytymään häiriintyneesti: ne kiskovat höyheniä irti toi­ sistaan ja toistavat robottimaisesti stereotyyppisiä, tar­ koituksettoman kaavamai­ sia liikesarjoja.

Sama ilmiö näkyy turkis­ tarhoilla. Ketut saattavat purra toisensa verille, ja min­ keillä stereotyyppinen häi­ riökäyttäytyminen on erit­ täin yleistä. Eikä ihme. Jos edes 8000 vuoden domestikaatiotausta ei saa eläintä viihtymään pienenpienessä metallihäkkyrässä, niin koh­ tuutonta on odottaa tällai­ sen ihmeen tapahtuvan alle sadan vuoden domestikaatiolla.

Entä kesyys? Koska sen pe­ rusta luodaan pentuiän run­

A jokoirien avulla tapahx A - t u v a sak san h irv ie n metsästys on eläimille erit­ täin tuskallista ja stressaavaa. Siksi eläinsuojelusyistä tällainen metsästys tulisi lopettaa. Näin yksiselittei­ seen tulokseen on päätynyt professori P atric Bateson Cambridgen yliopistosta, jonka tutkimus "The Beha­ vioural and Physiological E ffe cts o f C u llin g Red Deer” julkaistiin suuren kohun saattelemana loppu­ keväällä -97 Englannissa.

Tutkimuksessa käytettiin u seita a rv io in tim e n e ­ telmiä; saksanhirvien käyt­ täytymisen seurantaa ja haa­ voittumisten havainnointia metsästystapahtumien yhte­ ydessä, fysiologisia mitta­ uksia eläinten lihaksista ja verestä sekä saatavilla ole­ vaa tutkimustietoa saksanhirvestä.

Saksanhirven metsästys ajokoirilla kestää yleensä kolme tuntia. Eläin joutuu tänä aikana pakenemaan ja liikkumaan keskimäärin 19

ANIMALIA 3/97 12

ANIMALIA 3/97

Mihin kohteluun ’’kesyys” oikeuttaa?

Geneettisesti, perintötekijöidensä osalta turkiseläi­ met ovat hyvin lähellä kantam u o to jaan . T o isa a lta tämä ei ole niiden tarhaviihtyvyyden tai -viihtym ättö m y y d en k a n n alta edes oleellista. M yös h y­ vin pitkälle domestikoituneet lajit ovat säilyttäneet keskeisim m ät käyttäytymistarpeensa. Ne kärsivät

yhtä lailla kuin domestikoitumattomatkin lajit, jos ne eivät pääse tyydyttä­ mään käyttäytym istarpei­ taan -jo s niitä esim erkiksi pidetään hyvin pienissä hä­ keissä.

Y ksilöinä turkiseläimet ovat usein m elko villejä, koskaniiden kanssaei juu ­ rikaan seurustella pentuaikana. Joillain tarhoilla on vähän kesym piäkin eläinyksilöitä, mitä tarhaajat joskus käyttävät peruste­ luna sille, että niiden pitä­ minen heidän tarhoillaan

olisi oikein. Se, että eläi­ men ei tarvitse olla kau­ husta kankeana aina kun ihminen lähestyy, voi olla pieni askel parem paan suuntaan. Mutta peruson­ gelm a on silti ennallaan, kun turkistarhan olot ovat muuten mitä ovat - niskapihdeissä roikottam ista, pilaantum isalttiin rehun aiheuttamia ruokamyrkyt­ y k s iä , p a ah ta va a k u u ­ muutta peltikaton alla ke­ sähelteellä ja supikoirien anturoiden paleltum ista talvella.

Samoin kuin dom esti­ kaatio, m yös yksilön ke­ syys tai mahdollinen k y ­ vyttöm yys hankkia ruo­ kansa luonnosta ovat heik­ koja perusteluja sille, että eläim iä pidetään oloissa, joissa se ei pääse toteutta­ maan lähestulkoon ainut­ takaan käyttäytym istar­ peistaan. M yös kotikoira tai -kissa on kesy, yleensä jopa huomattavasti kesympi kuin häkkiturkiseläimet.

Siitä huolimatta yhteis­ kuntamme passittaa raas­

tupaan ne koiran- tai kis­ sanomistajat, jotka yrit­ täisivät pitää eläintään y m p ä riv u o ro k a u tise s ti puolen neliömetrin kokoi­ sessa, paljaassa metalliv e r k k o h ä k is s ä . M ik s i kohtalainen kesyys siis olisi yhtään parempi puo­ lustus, kun tässä häkissä kyhjöttääkin kettu?

T eksti: H elena Tengvall

Ulkomailta

Metsästys aiheuttaa hirvieläimille suurta kärsimystä

saalla ja myönteisellä ihmi­ sen ja eläimen välisellä kon­ taktilla, myös aito kesyys on turkistarhoilla harvinainen näky. Tarhojen keskikoko on varsin suuri, minkä seurauk­ sena pentuja voi syntyä yh­ den tarhaajan hoiviin useita tuhansia joka kevät. Tällöin tarhaajalla ei ole mitään mahdollisuutta yksilölliseen luottamuksen rakentamiseen erikseen jokaisen pennun kanssa. Tuloksen näkee sii­ nä, että monet turkiseläimet pelkäävät hoitajaansa. Eri­ tyisen yleistä tämä on ho-

Yksinolo häkissä ei kesytä eläintä

peakettujen joukossa. Sini­ ketut ovat hiukan luottavai­ sempia, ja tarhaaja saattaa pystyä ottamaan tällaisen eläimen häkistä syliinsäkin osoittaakseen, kuinka ’’ke­ sy” se on.

Siniketun rauhallisem pi suhtautuminen on helppo ymmärtää, kun tuntee sen luonnonvaraisen kantalajin naalin elintapoja: villit naa­ lit saattavat lähestyä retkei­ lijää varsin pelottomasti ja jopa pihistää maahan jäte­ tystä repusta makkaranpaloja.

Kohututkimus Englannista:

Veli-Risto Cajander

T

kilometriä. Tutkittujen sak­ sanhirvien kokeman fyysi­ sen rasituksen sekä henki­ sen paineen seurauksena niiden elimistössä havait­ tiin monia stressin ja uupu­ muksen merkkejä. Niiden vereen oli vapautunut run­ saasti stressihormoneja. Eli­ mistöön kertyneen maito­ hapon aiheuttama kipu oli ilmeisesti äärimmäisen voi­ makasta ja osassa lihaksis­ toa oli alkanut näkyä selviä merkkejä kudosvaurioista.

Metsästyksen loppuvai­ heessa saksanhirvet o li­ vat täysin shokissa ja lopen u u pun eita. Ne k y k e n i­ vät vain seisomaan tai ma­ kaamaan paikallaan koiralauman rähistessä ympäril­ lä.

Metsästyssota käynnistyi Englannissa Batesonin mukaan saksan­ hirvien kokema kipu, kärsi­ mys ja uupumus ajokoirametsästyksessä ovat niin

mittavia, että tällainen met­ sästys tulisi eettisistä ja eläinsuojelusyistä lopettaa välittömästi. Hänen tutki­ mustuloksensa ovatkin ol­ leet yhtenä vahvana taustaperusteena sille, että Eng­ lannin uusi työväenpuoluehallitus on suunnitellut kiel­ tävänsä ajokoirilla tapahtu­ van hirvieläinten sekä myös kettujen ja jänisten metsäs­ tyksen. M etsästäjät ovat nouseet asiassa tietysti vas­ tarintaan ja uhanneet kaikin keinoin taistella ’’maaseu­ dun kulttuuriperinnön säi­ lyttämisen” puolesta.

Professori Batesonin mu­ kaan tärkein syy saksanhir­ vien suureen kärsimykseen on, että ne eivät evoluution­ sa kautta ole fyysiseltä ra­ kenteeltaan tai henkisesti sopeutuneet pitkäkestoiseen takaa-ajoon. Lauhkean vyö ­ hykkeen luonnonoloissa niiden luontaisen saalista­ jan suden hyökkäys niitä vastaan kestää vain muuta­ mia kymmeniä sekunteja ja takaa-ajo korkeintaan muu­ tamia satoja metrejä.

B atesonin se lv ity k se t nostavat uuteen valoon myös meillä Suomessa laa­ jalti hyväksyttävänä ja sää­ deltynä pidettävän hirvien metsästyksen. Vaikka tääl­ lä käytettävässä metsästystavassa koirat eivät ajakaan takaa hirviä, ne kuitenkin

haukkuvat, pitävät paikal­ laan ja liikuttavat eläimiä yleensä useiden tuntien ajan. Näin tapahtuu myös virallisissa hirvenhaukkukokeissa. Näissä tapauksis­ sa hirvien pelon ja stressaantumisen määrän täytyy olla melkoinen, vaikka var­

sinaista takaa-ajoa onkin vähemmän kuin saksanhir­ viä metsästettäessä.

On myös muistettava, että vähintään viisi prosenttia hirvistä ei kuole nopeasti vaan haavoittuu metsästyk­ sen yhteydessä.

Riku C ajan der

13

Mitä mieltä Animaliasta?

Tässä on suppea yhteenveto vasta­ uksista. Jos olet kiinnostunut tar­ kemmasta tilastosta, voit tilata sen toimistosta kopiointikuluja vas­ taan.

?

sesti lehdistöstä) tai keskustele­ malla asiasta tuttujensa kanssa.

Tunnistitko tästä itsesi? Ä lä har­ mistu, vaikket tunnistaisikaan.

Meitä ei ole tehty samalla muotil­ la, ja meillä on oikeus nähdä asiat omasta vinkkelistämme.

Ilmeisesti kuitenkin Animalian pitkän tähtäimen neuvotteleva lin­ ja tuntuu sopivan useimmille jäse­ nille, koska sille ei jaettu lainkaan risuja.

Aktiivisempaa kenttätoimintaa ja näkymistä tiedotusvälineissä sen sijaan kaivattiin. Monia harmitti myös se, että kampanjoihin osal­ listuminen koetaan usein hanka­ laksi. Toisaalta moni lisäsi, ettei itse asiassa ehtisikään juuri ottaa osaa aktiiviseen toimintaan, vaik­ ka kokee yleisen osallistumisen tärkeäksi.

Animalia-lehdessä 1/97 annettiin jäsenille tilaisuus ’’Tyypillinen sanoa suorat animalisti” - tarua vai sanat Animalian totta? toiminnasta.

Eläinsuojeluväestä löytyy po­ Vastauksia tuli yli rukkaa laidasta laitaan, niin kuin minkä tahansa muunkin aatteen 500. Niiden piiristä. Motiivit ja kiinnostus vaihläpikäyminen on televat, samoin toiminnan taso ja se, ’’mihin raja vedetään” . Tämä ollut erittäin heijastui myös jäsenkyselyymme mielenkiintoista, osallistuneiden vastauksista. Jon­ kinlainen ’’yleistyyppi” tuntui kui­ ja tulemme tenkin nousevan esiin. ”Yleisanimalisti” on 15-40-vuo­ hyödyntämään tias nainen, joka asuu kaupungissa vastauksia tai taajamassa. Hänen motiivinsa jäsenyyteen on halu auttaa eläimiä Kohtaavatko kysyntä toiminnassamme. ja halu vaikuttaa tärkeänä pitä­ ja tarjonta?

Kiitos kaikille määnsä yhteiskunnalliseen asiaan.

Jäseniltä kysyttiin, mitä vaikutta­ Hän on maltillinen ja uskoo yh­ vastanneille! miskeinoja he pitävät eläinsuoje­ teistyön sekä tiedon levityksen voimaan. Erityisen huolissaan hän on koe-eläimistä, maatalouseläimistä ja turkiseläimistä. Hän ei ole erityisen innokas osallistumaan alueelliseen aktivistitoimintaan, vaikkakin kokee sen olemassaolon tarpeellisena. Kipinän tulla mu­ kaan Animaliaan hän on saanut tiedotusvälineiden kautta (erityi­

Niinisalon varuskunnan koirista Elävätkö koirat Niinisalon varus­ kunta-alueella tarhoissaan ja onko niillä vakituinen hoitaja/koulut­ taja? Mikä on sotakoiran toimen­ kuva rauhan aikana? Kuka valvoo ja millä koulutuksella koirankasvatusta armeijassa?

Saavatko poronkasvattajat kor­ vauksia, jos heidän poronsa kuole­ vat armeijan maastoharjoituksis­ sa? Laajempikin juttu armeijasta ja eläimistä olisi kiva saada Ani­ maliaan.

Minulla olisi tilaaja aikaa hoitaa pieneläimiä kotonani kesällä. M i­ hin ilmoittaudun?

P alvelu ko irah arrastaja -78

Suomessa on noin 300 sotakoiraa.

Niinisalon varuskunta vastaa koi­ rien hankinnasta ja koulutukses­ ta. Niinisalossa on vakituisesti reilut 60 koiraa. Niitä käytetään pääosin vartiointitehtävissä, jo l­ loin ne toimivat yhden ohjaajan kanssa. Muut koirat ovat joukkoosastoissa, joissa varusmiehiä kou­ lutetaan ohjaamaan koulutettua koiraa. Nämä koirat toimivat vuo­

sittain useamman varusmiehen kanssa.

Niinisalossa koulutetaan koiria mm. suojelutehtäviin ja räjähdys­ aineiden etsintään. Ammattikouluttajiksi aikovilta vaaditaan vah­ va harrastustausta ja kokemuskoirien koulutuksesta. Lisäksi koulut­ tajat käyvät Niinisalon oman koiranohjaajakurssin.

Koiran ohjaajiksi koulutettavat varusmiehet ovat vapaaehtoisesti koirien kanssa työskentelemään haluavia henkilöitä.

Koirat elävät kukin omassa tar­ hassaan, jossa ulkotilan lisäksi on lämpöeristetty makuupaikka. Koi­ rilla on kiinteä päiväohjelma, jo ­ hon kuuluu ruokinta kahdesti päi­ vässä, 6-7 kilometrin pyörälenkki sekä iltapäivällä koulutusta. Koi­ rien hoitajat valitaan varusmies­ ten joukosta ja hoitajat vaihtuvat kahdesti vuodessa.

Niinisalon koirien hoitoa val­ voo pääesikunnan terveydenhuol­ to-osaston ylieläinlääkäri sekä varuskunnan oma eläinlääkäri.

Niinisalon varuskunnan koirienkoulutusjaoksen johtaja, yliluut­ nantti Keijo Kodis (p. 02-181 62670) on valmis antamaan tar­ vittaessa lisätietoja sotakoiriin liit­ tyvissä asioissa.

Poronomistajat saavat korvauk­ sen menetetyistä poroista edellyt­ täen, että he voivat osoittaa poro­ jen kuolleen nimenomaan maasto­ harjoitusten seurauksena.

Jos aiot hoitaa silloin tällöin yksittäisiä eläimiä, voit parhaiten ilmoitella siitä esimerkiksi kau­ pan ilmoitustauluilla tai paikallis­ lehdessä. Vastuu- ja oikeuskysy­ mykset vahinkojen varalta kan-

lun kannalta parhaina. Samoin sitä, miten Animalia on heidän mieles­ tään suoriutunut toiminnassaan.

Tiedon keruu ja kansainvälinen toiminta koettiin asioiksi, joissa vaakakupit ovat hyvässä tasapai­ nossa. Sen sijaan sellaisten tärkei­ nä pidettyjen toimintamuotojen kohdalla kuin tiedotusvälineissä

nattaa selvittää etukäteen eläimen omistajan kanssa. 4H-kerhot jär­ jestävät dog sitter -kursseja ja jär­ jestö myös välittää kouluttamiaan henkilöitä koiranhoitoapua tar­ vitseville. (E.M-L.)

Webbaillaan Seikkailin netti viidakossa ulkomaa­ laisia eläinsuojeluyhdistyksiä etsiskeilen. Aloitin Helsingin eläinsuo­ jeluyhdistyksestä, josta linkin kaut­ ta matkasin Animaliaan. Sieltä bon­ gasin linkin WSPA:n sivuista. Heil­ lä oli tosi kivat peitsit myös ja kaiken lisäksi e-mailia käyttämällä tilasin itselleni kivoja esitteitä (http:Avay.net/ wspa, e-mail wspa@world.std.com).

Sieltä hypin onnistuneesti linkkejä pitkin, kunnes silmiin osui niinkin eksoottinen paikka kuin Hawaji, ja tietenkin sen eläinsuojeluyhdistys.

Arggrh ajattelin, tuolta on pakko saada esitteitä... jooo. Valitettavasti webbi pazen osoite on hautautunut niin syvälle arkistoihini, jotta jos sinne haluat, täytyy sinunkin pomp­ pia pakollisia linkkejä pitkin mää­ ränpäähän. Sitten löysin aivan supersikamakeen vegepazen ja hukkasin menotieni sinne. Sieltä sai va­ lita maan mukaan minkälaisen re­ septin haluaa. Toisen suht hyvän webbi pazen osoite on sulle tässä: (www.vrg.org/).

Sitten mä löysin sellasen sivun kun World G uide for Anim al Rights. Sen valitsemalla pystyi näkemään almost kaikki maaiiiliman eläinsuojeluyhdistykset, siis ne, jotka olivat muistaneet ja tiesi­ vät, minne osoitteensa ilmoittaa.

En tiennytkään, että Suomessa on jokin ihmeen kettutyttöyhdistys, jon­

7

vaikuttaminen, päättäjiin vaikut­ taminen ja alueosastotoiminta, moni koki, että petraamisen varaa on.

Kovin suuria yllätyksiä ei tämä kysely ainakaan tuonut mukanaan.

Mielipiteenilmaisut olivat varovai­ sen hyväksyviä: ei ehkä kympin suorituksia, muttei nollankaan.

Alueosastotoiminta tuntuu ole­ van ristiriitaisin kaikista toiminta­ muodoista. Sitä kaivataan ja koe­ taan, ettei sitä ole tarpeeksi. Silti jokainen toimintaryhmän vetäjä tietää, miten vaikeaa on saada ih­ misiä osallistumaan, saatikka sit­ ten ottamaan vastuuta toiminnan kehittämisestä ja ideoinnista. Silti jaksan suhtautua kannanottoihin toiveikkaasti. Tärkeintä on se, että halu toimia löytyy. Nyt tarvitaan vain resursseja kehittää toimintaa aktivoivaan ja helposti lähestyttä­ vään suuntaan.

Animalialla on pitkät perinteet aktivistitoiminnalla eri puolilla Suomea. Mutta lisää kaivataan aina. Toiminta lähtee paikalliselta tasolta, ja jokainen jäsen voi ottaa siihen osaa tai alkaa kehittää toi­ mintaa omalla alueellaan.

Entä nyt?

Vastaussaldoa on pureskeltu ja pyöritelty. Mitä seuraavaksi? A i­ nakin näiden vastausten perusteel­ la voimme olla luottavaisia sen

ka sivuilla kettutytöt avoimesti ker­ tovat toiminnastaan ja keräävät ra­ haa sille... Muistaakseni osoite world guideen oli (www. geocities.com/ Baja/4498. index.html). Kyllä se jonkin linkkilistalta löytyy (ainakin minun home pazen). Mailasin Intian ja aika monen muunkin maan yhdis­ tykseen esitetoiveita esitellen, mut­ ta vain kolmesta paikasta olen ne saanut. Ymmärrettävää on, ettei heidän aikansa riitä toimitella esit­ teitä joka ruinaajalle. E-mail esittei­ tä sen sijaan on tippunut. Toivoisin eläinsuojeluyhdistyksen tutkivan hiukan kiinalaisten ruokatottumuk­ sia. Sain tietoa eräältä hongkongi­ laiselta ystävältäni, että eräs kiina­ laisten ’’motoista” on: ’’mikä ei ole ihmistä, sen voi syödä” . Tarinat eläinten kohtelusta tosiaan järkytti­ vät ja olisi kiva saada teidän tahol­ tanne lajempi artikkeli kiinalaisesta ’’eläinsuojelusta” (onko sitä??).

Juu no netti on nasta ja Animalian home pazet ovat asiallisen siistejä ja laadultaan aika paljon parempia, mitä monen ulkomaisen kollegansa.

Nettimäisin terveisin: (www.webspawner.com/users/ Tiinanhome)

Villikissat kunniaan Kokemäen ’villikissasaneerauksesta’ ... Minnami Mikkola, eläinlääkä­ rinä sinun jos jonkun pitäisi kieltää pyydykset! Onkoideana se,että kaik­ ki nuorten kissojen omistajat juok­ sisivat kilpaa leikkauttamaan kis­ sansa lähimpään eläinlääkäriin, Mik­ kolalle?

Pyydyksissä kissat saattavat kär­ siä, mutta mikä ratkaisu olisi? Ai että pyydykset tarkastettaisiin aamui-

suhteen, että jäsenistö hyväksyy Animalian peruslinjat ja haluaa tukea rakenteisiin - ei yksittäisil­ miöihin - perustuvaa uutta näke­ mystä eläinten hyvinvoinnista. Jä­ senistö haluaa myös selvästi tehdä eron sellaisiin ääriliikkeisiin, jo i­ den periaatteet hyväksyvät väkija/tai ilkivallan käytön.

Maltillinen toiminta on siis saa­ nut vihreää valoa, mutta avainsana on tässäkin ’’toiminta” . Sitä tarvi­ taan, ja siitä tulee myös jakaa tie­ toa: oli sitten kyseessä tehokas kampanjointi tai kulissien takana tapahtuva neuvottelutyö. Jäsenis­ tön tulee saada olla mukana sillä tasolla, millä se on kulloinkin asi­ an eteenpäin viemiseksi hyödyl­ listä.

Kyselyssä jäsenistö antoi enem­ män ruusuja kuin risuja. Se ei silti merkitse sitä, että voimme tästä eteenpäin olettaa kaiken olevan oi­ kealla tolalla. Keskustelu kentällä jatkukoon: alueosastoissa, suoraan ’’keskustoimistoon” päin, julkises­ sa sanassa.

Nykymaailman myllerryksessä asiat muuttuvat huimaa vauhtia.

Animalia haluaa olla järjestö, joka pystyy vastaamaan haasteisiin rea­ listisesti, joustavasti ja periaatteis­ taan kiinnipitäen. Ja haasteitahan tulee riittämään!

T arja Balding

sin? Täyttä tuskaa peloissaan ole­ valle kissanpennulle. Entäs ne ko­ tikissat,jotka syyttöminä ammutaan?

Kissa ei ole sisäeläin, kukaan ei pys­ ty pitämään kissaansa viikkoa sisäl­ lä. Kissat eivät ole talutettavia.

Millä te korvaatte rakkaan kis­ san? Sellaista keinoa ei ole. Eikö kukaan sääli näitä pieniä, pörroi-siä kissoja? Mitä mieltä mahtaa Anima­ lia olla tempauksestanne?

Hieman ym m ärtäväisyyttä ja päänkäyttöäihmiset! Parempi keino on oltava. Minä tiedän useita villi­ kissoja, joita on kesytetty kotikiss­ oiksi. Ei niitä tarvitse tappaa. Us­ kon, että niille olisi ottajia. Ne kaipaavat hieman hellyyttä ja totutte­ lua, eikö niillekin kuuluisi antaa mahdollisuus? Loistavasti huomaa, että heikoimpia aina sorretaan. Ku­ vitelkaa niiden kissojen kärsimys, on olemassa parempiakin vaihtoeh­ toja.

Eläinten puolesta

Koirat ja kasvisruoka Haluaisin antaa palautetta artikke­ lista ”Mitä ruoaksi kasvissyöjän lem­ mikille?” (Animalia 1/97). Anima­ lian jäsen olen ollut parisen vuotta, kasvissyöjä reilun vuoden ja vegaa­ ni puolisen vuotta. Olen aina pitänyt Animalian toiminnasta, ja harmittaakin, että kotikaupunkini Savon­ linnan suunnalla ei tapahtumia jär­ jestetä.

Animalia tarjoaa hyvää tietoa eläinsuojelusta, mutta artikkeli kasvissyöjien lemmikeistä nosti n isk ak a rva n i p y sty y n . E sim .

PETA:n (People for the Ethical Treatment o f Animáis) internet­ sivuilta (http://envirolink.org/arrs/

ANIMALIA 3/97

14

0

petä) löytyvästä materiaalista käy hyvin selville, että kissat ja koirat pystyvät elämään tervettä (jopa ter­ veellisempää) elämää kasvissyöji­ nä kuin tavallisella ruokavaliolla.

Aiheesta on kirjoitettu kirja (sisältää reseptejä) ja tehty laajoja tutkimuk­ sia, jotka vahvistavat faktan. Siispä toivoisinkin lisäystä/selvitystä ar­ tikkeliin. Kiitos jo etukäteen! Kun­ nioittaen, Sanna Passoja

Kiitos palautteesta. PETA:n inter­ netsivuilla julkaistu kysely kasvisruokavaliolla pidettyjen koirien ter­ veydestä oli mielenkiintoinen. Kyse­ ly kohdistui PETÄ: n jäseniin, joilla oli joko kasvisruoalla (ilman lihaa) tai vegaaniruoalla (ilman mitään eläinkunnan tuotteita) elävä koira.

Vastauksia saatiin 300 koiran osal­ ta. Enemmistö koirista osoittautui olevan hyvässä kunnossa, ja infek­ tiosairauksia sekä syöpää esiintyi vähemmän kuin koirilla keskimää­ rin. Toisaalta sydänsairauksia (karnitiininpuutoksen aiheuttamaa kar­ diomyopatiaa) esiintyi enemmän kuin koirilla keskimäärin.

Kuten tutkimustulosten tulkinnas­ sa aina, tässäkin joutuu pohtimaan, missä määrin havaitut ilmiöt johtu­ vat juuri ruokavaliosta ja missä määrin muista syistä.

Mahdollista on, että koirien kes­ kimääräistä parempi terveydentila johtuu vähintään osaksi myös siitä, että PETA:an kuuluva, koiralleen tavallisesta poikkeavan ruokavali­ on tietoisesti valinnutja vielä tällai­ seen kyselyyn vastaava koiranomis­ taja todennäköisesti kiinnittää muu­ tenkin enemmän huomiota koiransa ter\’eydenhoitoon kuin keskivertokoiranomistaja.

Toisaalta karnitiininpuutoksen aiheuttamat sydänongelmat ovat asia, johon PETA. n sivuillakin suh­ taudutaan vakavasti. Kamitiini on koiralle välttämätön aminohappo, jonka puutos voi olla kasvissyöjäkoiralle kohtalokas. Muun muassa Suomen Eläinlääkärilehdessä ra­ portoitiin hiljattain tapaus, jossa vegaaniruokavaliolla pidetty lab­ radorinnoutaja sai kamitiininpuutoksesta johtuvan sydämen toimin­ tahäiriön, ja hoidosta huolimatta koira kuoli jonkin ajan kuluttua.

Synteettisen kamitiinin lisäämi­ nen ruokavalioon saattaa ennalta­ ehkäistä ongelman, mutta varmuut­ ta asiasta ei ole. Ruoassa on amino­ happojen ohella monia muitakin ainesosia, jotka muodostavat erit­ täin monimutkaisen keskinäisten vuorovaikutusten verkoston. Näiden

vuorovaikutusten seuraukset taas vaikuttavat ruoansulatukseen ja ravinnon imeytymiseen. Tiede ei vie­ lä tunne esim. koiran osalta lähes­ kään kaikkia niistä vuorovaikutuk­ sista, joita sisältyy sen luonnolli­ seen ruokavalioon ja jotka ovat sen elimistölle välttämättömiä. Tämä on se syy, miksi myöskään ei voi var­ muudella luvata, että lisäämällä kas­ visruokavalioon tätäja tätä synteet­ tistä valmistetta saadaan ravitse­ muksellisesti kaikin puolin riittä­ vä ruoka.

Entä miksi koirien ja kissojen kasvisruokavalion ter\’eellisyydestä ylipäänsäkin esiintyy niin risti­ riitaisia näkemyksiä? Syitä tähän on ainakin kaksi. 1) Monet puu­ tostaudit tulevat esiin erittäin hi­ taasti. Koira saattaa elää kasvis­ ruoalla monta vuotta ulkonaisesti täysin terveenä. Kun puutostauti sitten on kehittynyt niin pitkälle, että oireet tulevat näkyviin, voi olla liian myöhäistä tehdä mitään koiran hengen pelastamiseksi näin on esimerkiksi osassa karnitiininpuutostapauksista. PETÄ:n kyselyn tuloksia tulkittaessa on tärkeää muistaa, että tutkimukseen osallistuneista koirista 54 % oli ollut kasvisruokavaliolla vasta 2 vuotta tai vähemmän. Toivottavasti niiden terveys säilyy jatkossakin hyvänä, mutta varmuutta siitä ei voi etukäteen antaa.

2) Koirien välillä on suuriayksilöllisiä eroja ruoansulatuksessa, kuten kaikessa muussakin. Yksi yksilö voi pysyä terveenä pitkään­ kin samalla ruoalla, josta toinen sairastuu jo pian.

Tällä kaikella en suinkaan ha­ lua sanoa sitä, että eläinsuojelijan ei tarvitsisi välittää siitä, mitä koiran- tai kissanruokapurkin si­ sältämille eläimille on tapahtunut - päinvastoin. Kuten Animalialehdessä 1/97 olleessa jutussa täh­ densin, koiran tai kissan omistaja voi löytää ainakin jonkinlaisen ta­ sapainotilan nuorallatanssissa, jonka toisella puolella on oman lemmikin terveys ja toisella puo­ lella mahdollisimman vähäisen kärsimyksen aiheuttaminen muil­ le eläimille.

Vaikka se voi koira- tai kissaih­ misestä tuntuakin oudolta, niin aina voi heittää esille myös aja­ tuksen sellaisen lemmikin valitse­ misesta, joka on jo luonnostaan kasvissyöjä. Omassa huushollis­ sani asuu sekaruokaa syövien kis­ sojen lisäksi mm. kaksi jo korke­ ahkoon ikään ehtinyttä, tervettä

Surullinen tarina Mä pupujussin maantiellä näin se auton alle aamulla varhain jäi.

Vaan auto oli jatkanut matkaa jäi pupujussi maantielle makkaa.

Oli takajalat menneet molemmat poikki niillä se äsken vielä iloisesti loikki.

Ei pysty enää jussi matkaa jatkaa sydän kivusta ja pelosta kovaa hakkaa.

Moni auto vielä jussin ohi kiertää vaikka kaikkien pitäis jussin kivut tietää.

Silmät suurena pelosta se päätään nostaa mutta jalat ei kannata - ei enää koskaan.

Vihdoin saapuu auto ja kaksi miestä he armahtavat jussin tuskanhiestä.

Tiensivuun kantoivat raukan pois maantieltä pupujussi jos eläisi - toivoisi se heille hyvää mieltä.

Altti Rintala

ANIMALIA 3/97

kania, jotka ovat olleet vegaaneja koko ikänsä...

Lopuksi vielä lyhyesti mainin­ nastasi, että Savonlinnan seudulla ei ole Animalian paikallistoimin­ taa: pitää paikkansa. Aktiiviset pai­ kallistoiminnan käynnistäjät ovat kuitenkin aina erittäin tervetulleita.

Jos olet halukas harkitsemaan toi­ mintaryhmän perustamista tai Sa­ vonlinnan alueen yhdyshenkilöksi ryhtymistä, ota yhteyttä Animalian toimistoon Tarja Baldingiin, puh.

(09)2786896, niin voitte keskustella lisää. Hyvää syksyä toivottaen Helena Tengvall

Delfinaariot suljettava Minusta Tampereen Särkänniemen delftnaario pitäisi sulkea mitä pi­ kimmin ja siellä vangittuina elävät delfiinit sopeuttaa takaisin omaan ja ainoaan oikeaan elinympäristöön­ sä merten vapauteen. Vapauttami­ sen jälkeen delfinaario voitaisiin muuttaa vaikkapa vesieläinten hoitokeskukseksi.

Englanti on jo sulkenut kaikki delfmaarionsa yleisen mielipiteen painostuksesta ja samaa ollaan to­ dennäköisesti tekemässä Ruotsissa­ kin. Sikäläinen Kolmärden on tällä hetkellä Särkänniemen ohella ainoa paikka Pohjoismaissa, missä delfii­ nit esiintyvät yleisölle.

Kysyä todella sopii, kuinka kauan Tampereen kaupungilla on varaa delfmaarion sille tuomalle ne-gatiiviselle julkisuudelle? Jos älykkäi­ den delfiinien elämää halutaan esi­ tellä, sitäei pitäisi tehdä sirkustemp­ pujen avulla delfmaarioissa. Parem­ pi olisi isien ja äitien näyttää lapsil­ leen filmejä siitä, miten delfiinit elä­ vät vapaassa luonnossa.

Eihän nykyaikaiset eläintarhat­ kaan toimi sillä periaatteella, että keskityttäisiin yleisön viihdyttämi­ seen. Tämänpäivän eläintarhat to­ teuttavat kahta keskeistä tehtävää: ylläpitää riittävää geneettistä kantaa uhanalaisille eläimille ja tuoda esiin lajien suojeluun liittyviä asioita.

Antero Tanskanen Helsinki

aisin juoda luomumaitoa, mutta niis­ sä rasvaon jätetty pinnalle. Jos halu­ anjuoda normaalia maitoa, ja Valion eläinten olot eivät ole hyvät, olisi­ vatko toiset meikit parempia vaihto­ ehtoja, esim. Ingman, Aito Maito tai joku muu? Voisitteko suositella jo­ tain merkkiä ja antaa oman mielipi­ teenne, ovatko lehmien olot hyväk­ syttävät.

Kirsi

Pääosa suomalaisista lypsylehmis­ tä, niin Valion kun muidenkin, elää suurimman osan vuodesta kaulas­ taan kiinni kytkettynä, eli parsinavetassa. Parteen kytketty lehmä voi ottaa jonkun askelen, mutta se ei voi kävellä. Jos parsi on lehmän kokoon nähden liian pieni, lehmällä voi olla vaikeuksia mennä makuulleja nousta ylös luonnollisella tavalla. Yhtä yh­ tenäistä parsikokoa ei ole käytössä vaan se vaihtelee. Pihatot, joissa eläimiä ei kytketä paikoilleen,ovat yleistymässä Suomessa hiljalleen uu­ disrakentamisen myötä.

Suurin osa suomalaisista lehmis­ tä laiduntaa kesällä. Muutama pro­ sentti lehmistä pidetään sisällä ym­ pärivuoden. Viime vuonna voimaan­ tulleessa eläinsuojeluasetuksessa vacuiitaan lehmien laiduntamista tai jaloittelua kesäaikaan, mutta vaati­ muksella on peräti 10 vuoden siirty­ mäaika.

Luomutiloilla sallitaan parsinavetta 10 vuoden ajan luomutilaksi hyväksymisestä. Yli kuuden kuukau­ den ikäiset eläimet saadaan kytkeä parteen vain,jos ne pääsevät ulos jaloittelemaanvähintäänkolmasti viikossa myös talviaikaan. Perus­

korjauksen ja uudisrakentamisen yhteydessä sallitaan vain pihatto, jossa eläimiä ei kytketä kaulas­ taan kiinni parteen.

Rasva maidon pinnalla johtuu siitä, ettei maitoa ole homogeni­ soitu. Myös homogenisoitua luo­ mumaitoa on markkinoilla.

Toivottavasti nämä tiedot autta­ vat sinua m aitovalinnoissasi.

(E.M-L.)

Tsemppiä Animalia!

Huomasin tämän vuoden alussa, että joku TV-ohjelma, jossa ker­ rottiin epäinhimillisistä teuraskuljetuksista Keski-Euroopassa, oli herättänyt laajemmaltikin huomio­ ta ja myötämielistä palautetta epä­ kohtien poistamiseksi. Tiedän, että Animalialla on "monta rautaa tu­ lessa", mutta silti pitäisi tästäkin asiasta huolehtimista jatkaa ja "ta­ koa niin kauan kuin rauta on kuu­ maa".

Luin vastikään kiijan "Koira, joka pelastaa kissoja" (Gonzales & Fleischer). Suosittelisin tätä hel­ lyttävää kirjaa jokaiselle eläinten­ ystävälle.

Anim alian tukijäsen

Animalia on aktiivisesti edelleen mukana eurooppalaisten eläinsuojelujärjestöjen yhteistyössä eläinkuljetusten parantamiseksi (ks. esim. Animalia 2/97). Asia on euroeläinsuojelun toinen pääkohde.

Nimimerkin suosittelemasta kirjas­ ta kiinnostuneille vihjaisen, että kir­ jan esittely löytyy viime Animalialehdestä. (E.M-L.)

Lukijapalstan kirjoitusten enim m äispituus on kaksi liuskaa kakkosrivivälillä kirjoitettuna.

Valitettavasti emme voi tilapulan takia julkaista kaikkia kirjeitä ja osaa joudum m e myös lyhentäm ään.

Jokainen mielipide on kuitenkin arvokas - kiitos aktiivisuudestanne.

Koti löytöeläimelle Haluaisin antaa kodin jollekin hylä­ tylle koiralle. Onko Suomessa löy­ töeläinten tarhaa, josta voisi koiran ostaa? Jos tällaisia paikkoja on, kuin­ ka kauan löytökoiria ’’säilytetään”?

Ottavatko tarhat vapaaehtoistyönte­ kijöitä? Missä päin tarhat sijaitse­ vat?

Olen tiedosta erittäin kiitollinen.

Tanja

Koiralle koti Annetaan maaseudulle, hyvään ja ymmärtäväiseen kotiin, ihmisar­ ka, mutta omia ihmisiään rakasta­ va, reipas, hyväntuulinen koira, p. 09- 728 4399

Löytökoiria säilytettään 14 vuoro­ kautta. Sen jälkeen eläin voidaan luovuttaa uudelle omistajalle, ellei alkuperäistä ole löytynyt. Löytökoiratarhoja on eri puolilla Suomea.

Olet lähettänyt kirjeesi Turusta, jo ­ ten esimerkiksi Animalian Turun alueosastolta (02-2310 123) tai Turun ja Porin läänin eläinsuojeluvalvoja Anja Eerikäiseltä voit ky­ sellä tarhoista ja löytökoirista. Po­ liisit vievät irrallaan juosseita koi­ ria "säilöön ", joten heiliäkin voit kysyä neuvoa. (E.M-L.)

Millaiset olot lypsylehmillä?

Olen jo pidempää miettinyt, millai­ sissa oloissa Valion lehmät elävät.

Mainoksissa ne vaeltavat viheriöllä.

Olen kuitenkin epäluuloinen. Pää­ sevätkö ne koskaan ulos, onko niillä normaalikokoiset parret ym.? Halu­

Kirjoittele

Olen 15-vuotias eläinsuojelija ja vege. Kaipaan samanhenkisiä ih­ misiä kirjekaverikseni ympäri Suo­ mea. Iällä, sukupuolella eikä ulko­ näölläsi ole väliä, kunhan aatteet ovat samat. Kirjoitathan pian.

Laura Rantanen Myllytullinkatu 14 B 20 90100 Oulu

Etsin kirjeystävää, jonka kanssa tuntisin sukulaisuutta. Olen 16vuotias kasvissyöjä ja harrastan eläinten hoitoa, lännenratsastusta, lukemista, kerhon ohjausta ym.

Vastustan M cDonald'sia, eläin­ rääkkäystä, eläinkokeita, turkistar­ hausta yms. Tehkää minut iloisek­ si ja yllättäkää minut kirjeellä.

Taru Nissinen Kangaslammintie 1674130 Iisalmi P S. Sukupuolella tai iällä ei ole väliä, kunhan tunnet itsesi sukulaissielukseni

15

t

Toimintaa

Toimintaa Lahden alueosasto toimii

Suomen Turku juhlii!

Turkulaisilla Animalian jäsenillä on tänä syksynä erityistä syytä juhlia. Yhdistyksen vanhin jatkuvasti toiminut Ttirun alueosasto täyttää lokakuussa kunniakkaat 15 vuotta.

A

ikoinaan Koe-eläinten Suo­ jelu ry:n alajaostoksi perus­ tettu osasto kokoontui vuosia Luonnonsuojeluyhdistyksen tilois­ sa, kahviloissa ja erilaisissa ker­ hotiloissa. Vuonna 1989 se vih­ doin sai oman toim istotilansa, mikä tehosti luonnollisesti toi­ mintaa suuresti. Nykyisissä tilois­ sa Humalistonkadulla alueosasto on toiminut viitisen vuotta.

Useimmat aktiivijäsenet ovat vaihtuneet, mutta muutama henki­ lö on ollut mukana toiminnassa koko viidentoista vuoden taipa­ leen. Heistä yksi on Gltta Gorschelnik, jonka ’’ura” alkoi lähes perustavasta kokouksesta.

Vuosien aikana hän on toiminut melkeinkaikissaalueosaston luot­ tamustehtävissä ja toimistonhoi­ tajana sekä erilaisten kampanjoi­ den ja tapahtumien moottorina.

Gitta on vuosien aikana nähnyt Animalian kasvavan ja toiminnan­ kin osittain muuttuneen.

Koe-eläimet herättivät eläinsuojeluun Gitta muistaa edelleen, mikä sai hänet kiinnostumaan Animaliasta, silloisesta Koe-eläinten Suoje­ lu ry:stä. Hiljaisena päivystyshetkenä töissä käsiin osui viikkoleh­

ti, jonka kannesta silmiin hypähti­ vät sanat ’’Laillistettua eläinrääk­ käystä” . Artikkeli koski eläinko­ keita ja sen luettuaan Gitta tiesi, ettei voisi vain ohittaa asiaa. Leh­ tijutussa annettiin Koe-eläinten Suojelu ry:n yhteistiedot ja hän liittyi välittömästi jäseneksi. Pian sen jälkeen turkulaisessa paikal­ lislehdessä ollut kutsu osallistua juuri perustetun alueosaston ko­ koukseen toi Gittankin paikalle, sopivasti hänen 40-vuotispäivänään. ” Se oli hyvä syntymäpäivälah­ ja ” , hän naurahtaa.

Gittan mielestä suurin selkeä muutos vuosien aikana on ollut yhdistyksen toiminta-alueen laa­ jeneminen. Pikkuhiljaa koe-eläinkysymysten rinnalle alkoivat nous­ ta maatalouseläimet, turkistarha­ us ja lisäksi pienempiä osa-alueita.

Gitta toteaa, ettei kehitystä pidetty Turussa yleisesti yksinomaan edis­ tyksenä. ’Turku oli jo yhdistyksen nimenmuutoksen kohdalla hieman vastarannan kiiski. Pelättiin sitä, että koe-eläinasiat jäävät taka-alalle toiminnassa. Mutta onhan se niinkin, että koe-eläinasiat ovat kovasti vaikeita, on helpompi kam­ panjoida vaikka maatalouseläinten puolesta. Ehkä ihmiset ovat nyt kuitenkin tyytyväisiä.”

J. Lindholm

Nuorisoryhmä lisää aktiivisuutta

Turun alueosastossa työskentelevä Gitta Gorschelnik iloitsee nuorista animalialaisista.

Turun alueosastossa toimii hyvä ydinporukka, jonka vaihtuvuus on pieni. Yleisten jäsenkokousten ja tapahtumien lisäksi toimii aktiivi­ nen nuorisoryhmä, joka myös jär­ jestää omia tempauksiaan. Erityi­ sen iloinen Gitta onkin aktiivisista nuorista.

’Toim inta oli ennen ehkä innos­ tuneempaa, kun kaikki oli niin uutta” , muistelee Gitta. ’’Virheitä­ kin tehtiin ja opittiin kantapään kautta. Nyt on opit saatu kotiin ja toiminta on hallitumpaa. Tilanne tuntuu hyvältä, mutta aina mahtuu joukkoon lisää väkeä! Joskus kuu­ lee sanottavan, että mitä se eläimiä auttaa, jos menee kokouksiin tai vaikka luentoa kuuntelemaan. Ei sillä hetkellä ehkä mitään tapah­ dukaan, mutta silti kannattaa tulla ja liittyä mukaan. Jos lak­ kaa välittämästä, niin sitten aina­ kin asiat alkavat mennä taakse­ päin. Y ksin ei pysty paljoa va i­ kuttamaan, mutta suurempaa ryh­ mää kuunnellaan. Jokainen voi olla mukana voim iensa mukaan ja rohkeasti tulla kysym ään mitä voi tehdä. Sillä tekemistä kyllä riittää!”

Gitta pitää yhteistyön ja raken­ tavan keskustelun merkitystä tuki­ pilarina Animalian toiminnassa.

Resursseja tulee löytyä sekä ’’vas­ tapuolen” kanssa neuvotellessa, että tiiviissä ja kiihkottomassa yh­ teydenpidossa päättäjiin. Tärkeää on myös yhteistyö eri eläinsuojelujärjestöjen kesken. ’’Päämääriemme tulisi olla niin kristallinkirkkaina mielessämme, ettei toiminta menisi sähläykseen sähläyksen vuoksi. Animalian tu­ lee pitää huolta siitä, että sen pro­ fiili pysyy korkealla. Mutta se ei tarkoita sitä, että eettinen elämän­ tapa ja empatia tulisi lakaista ma­ ton alle. Silloinkin kun neuvotel­ laan, tulee muistaa, että empatia on se moottori joka pitää meidät käynnissä!”

T O IM IN T A A -T O IM IN T A A -T O IM IN T A A -T O IM IN T A A

Lahden alueosasto on toiminut vuodenvaihteesta alkaen Sektori 34 ry:n tiloissa Aleksanterinkatu 34:ssa. Animalian lisäksi Sektorissa on neljän muun yhdistyksen toimitilat. Tämä vuosi käynnistyi paitsi uusissa tiloissa myös uuden puheenjohtajan, Sanna Peltosen, luotsaamana.

Alueosastollamme toimii pieni, mutta aktiivinen porukka. Tärkein toimintatapamme on levittää tietoa eläinten kohtelusta ja -suojelusta sekä siitä, miten jokainen voi vaikuttaa eläinten hyvinvointiin. Lainsäädäntöön pyrimme vaikuttamaan keräämällä nimiä adresseihin ja tätä kautta välittä­ mällä ihmisten mielipiteitä päättäjille.

Unelmista pidetään kiinni Entä sitten vuonna 2012, kunseuraavat 15 vuotta on eletty? Missä ovat Gitta ja Turun osasto muun Animalian mukana? Gitta myön­ tää, että edistyksen hitaus tuntuu joskus turhauttavalta, mutta vuo­ sien mukana on tullut pitkäjännit­ teisyyttä. ’’Pysyvästi asioita muu­ tetaan hitaasti” , hän toteaa. ’T u s­ kinpa epäoikeudenmukaisuus ka­ toaa maailmasta seuraavan vuosi­ kymmenen kuluessa. Mutta ei se oikeastaan masenna, kun kerran kuitenkin jotain tapahtuu.” Yhden konkreettisen toiveen hän kuiten­ kin tunnustaa: ’’Kunpa ainakin kos­ metiikan eläinkokeet olisivat sil­ loin vihdoin historiaa!”

Turun Alueosaston juhlapäivä on 8.10. Tuolloin pidettävässä tapahtuihassa on ohjelmassa mukavan yhdessäolon lisäksi mm nuoriso­ ryhmän esitys ja paneelikeskuste­ lu, johon osallistuu mm. Lola Odusoga. Paneelissa historia ja nykypäivä paiskaavat kättä, kun mukana ovat sekä alueosaston ensimmäinen puheenjohtaja Tar­ ja Seinälä. että nykyinen nuoriso­ ryhmän vetäjä Samu Tuomi. Ja aivan varmasti siellä tapaa myös Gittan!

Esimerkiksi kosmetiikkayritykset ovat alkaneet huomioida asiakkaiden laajentuvan kysynnän eläinkokeetonta kosmetiikkaa kohtaan. Useimmissa päivittäistavarakaupoissa on jo myös saatavilla vapaiden kanojen munia.

Alueosastomme työ on paljon eläinsuojeluneuvontaa puhelimitse ja välillä käytännössäkin. Käymme eri tapahtumissa esittelypöydän kanssa tekemässä Animaliaa ja eläinsuojelua tunnetuksi. Vuosittain osallistumme Lahden Luomu-messuille, jotka tänä vuonna järjestetään 26.-27.9.

Toimintaamme kuuluu myös vierailut kouluilla ja nuorisotaloilla. Mone­ na vuonna olemme jäljestäneet Animal Rock -tapahtuman, jolla pääasiassa rahoitamme toimintaamme. Teemme paljon yhteistyötä muiden eläinsuojelujäijestöjen kanssa pyrkiessämme parantamaan paikallisia, yksittäisiä eläinsuojelullisia epäkohtia.

Sektori 34:n ja yhdistysten toimintaan voi tutustua arkisin klo 11-19 ja samalla voi tehdä edullisia ostoksia Maailmankaupan (entisen Kehitys­ maakaupan) ja yhdistysten esittelypöydiltä.

JOENSUU ’’Jojensuun alueosasto tervehtii alu­ een jäseniä." Suunnitelmamme syk­ syksi ovat seuraavat: - yhteistyötä The Body Shopin kanssa

- jäljestämme Rock-tapahtuman - osallistumme PT -talon eläintapahtumaan - osallistumme nuorisomessuille - pikkujoulumyyjäiset Kokoonnumme kahden viikon vä­ lein (muutosvarauksin) klo 19 alka­ en 11.8. Joensuun ESY:n tiloissa (Penttilänkatu 7-9/kierrätyskeskuksen talo). Lisätiedot:Tiia Kallinen (kts. alueosastolista).

Tule mukaan energiseen ryhmääm­ me! Me pistämme tuulemaan! Eläin­ suojelu on positiivinen vaihtoehto!

Perinteisen luomumessuosaston järjestäminen on Lahden alueosastolaisten mieleen.

Alueosastomme kokoontuu keskiviikkoisin Sektori 34:ssä klo 18.

Kaikki eläinten ystävät ovat tervetulleita mukaan toimimaan ja tuomaan uusia ideoita, joilla viedä asiaamme eteenpäin. Tervetuloa!

Kokoontumiset Vuoltsun toiminta­ keskuksessa (Vuolteenk. 13) kerho­ huone 14 parillisten viikkojen kes­ kiviikkona klo 18, mm.

A L U E O S A S T O T JA Y H D Y S H E N K IL Ö T ALAVU S: Tytti Salenius, Keskustie 29, 63100 Kuortane, p. 06-5253 047 tai 049-477 970 H ANKO: Gitta Roos, Halmstadink. 37 C 16, 10900 Hanko, p. 019-248 2577 HÄM EENLINNA: Pia Helminen, Laukkat. 18, 13130 HML IISALMI: Minna Miettinen, Päiviönk. 5 B 13,74100 Iisalmi, p.017-826 421, e-mail annim@freenet.hut.fi JOENSUU: Tiia Kallinen, Yläm yllyni. 62 b 13, 80400 Yläm ylly, p. 040-587 7385 K AJAAN I: Satu Korhonen, Kotirinne 17, 87200 Kajaani, 08-6132 286 K O TK A : Riika Aalto, Laihont. 7, 48700 Kyminlinna, p.05-264 108 KUOPIO: Tiina Miettinen, Minna Canthin katu 60 B 16, 70100 Kuopio LAHTI:(alueosaston tsto) Aleksanterink. 34 A , 15140 Lahti, 03-781 3443 LIEVESTUO RE: Pauliina Liukkonen, Kynnöst. 4, 41400 Lievestuore, p.014-861 892 LOHJA: M iia Erkkilä, Hakulintie 43 B 2, 08500 Lohja as.

M IKKELI: Maija Linturi, Kyllikink. 8, 50100 MLI, p.015-362 558 MUONIO: Sisko Sattanen, Kp2, 99300 Muonio, p.016-532 026 NUM M I-PUSULA: Irma Teikari, Lehtola, 03850 Pusula,p. 09-2266 236 OULU: (alueosaston tsto) Isokatu 16C20, 2krs, 90100 Oulu, p. 08-3119 885 PORVOO: Päivi Laakso-Marsh, PJ 37B, 06530 Kerkkoo,p. 019-645 434 RAAH E: Mari Liimatainen, Lehmirannank. 3, 92100 Raahe, p. 08-2238 312 ROVANIEMI: Tero Petäjäjärvi, Rovakatu 11A 7, 96100 ROI, p. 016-318 654, e-mail: tpetaja@levi.urova.fi SEINÄJOKI: Niina Syrjälä, Marjatansola 6, 60120 SJK, p. 0400-764 063 TAMPERE: Mervi Rissanen, Postink 1 as 49, 33100 TRE, p. 03-223 4228 TU RKU : (alueosaston tsto) Humalistonk. 14, 2 krs., 20100 Turku, p. 02-2310 123

Nuorten Animalia

Kotkan toimintaryhmä aloittaa syys­ kauden jäsenillat elokuussa. Tarkem­ mat tiedot kokouspaikasta ja ajasta ilmoitetaan "Poijussa” . Lisätiedot: Riika Aalto (kts. alueosastolista)

TAMPERE

toivottaa Lahden alueosaston väki

Tarja Balding

KOTKA

3.9. Tervetuliaisilta 17.9. Vuosikokous 1 .10. Valmistautuminen Eläinten Viikolle 15.10. Videoilta 29.10. Ohjelma avoin 12.11. Teemailta ’Turkistarhaus”

PÄÄKAUPUNKISEUTU Aikuisaktivistiryhmä ja nuoriso­ ryhmä kokoontuvat noin kerran kuussa Animalian Helsingin toimis­ tolla. Kokoontumisista lisätietoa numeroista 09-148 4866/yleisöpalvelu tai 09-278 6896 Tarja Balding

Opiskelijaryhmä kokoontuu yli­ opiston lukukausien aikana parillis­ ten viikkojen keskiviikkoina Uudel­ la Ylioppilastalolla(Mannerheimint.

5B, 5 kerros) klo 19.30. Lisätietoa Erja Saarto 09-530 1342 tai e-maililla animalia-op@helsinki.fi Koirien olojen parantamiseksi toi­ miva Animalian koiraryhmä ko­ koontuu jälleen. Kaikki uudet ja van­ hat ryhmäläiset ovat tervetulleita.

Jos olet kiinnostunut, soita ryhmän yhteyshenkilölle Carita PohjolanPirhoselle, p. 09-2416 123.

Valaiden puolesta - delfinaarioita vastaan Valaiden Puolesta -yhdistys on kevään ja kesän mittaan järjestänyt tempauksiadelfiinienvapauttamisestamuistuttaakseen. Keväällä yhdistys järjes­ ti mielenosoituksen Tampereella Särkänniemen delfinaarioita vastaan.

Mielenosoitus oli omistettu delfinaariossa kuolleiden delfiinien muistolle.

Yhdeksää mustakaapuista mielenosoittajaa seurasi huikeat 120 marssijaa läpi Tampereen keskustan Särkänniemen porteille. Seitsemän poikasen sekä Happyn ja Joonan hautakiven kantajat herättivät huomiota hiljaisella kulkueella. Saavuttuamme Särkänniemen edustalle poliisi teki parhaansa ohjatakseen mielenosoittajat keltaisella nauhalla eristetylle alueelle, jossa Särkänniemen johto halusi meidän seisovan mielenosoituksen ajan. Emme suostuneet siihen, sillä juuri vapauden viestiä olimme tuomassa. Vastalau­ seemme hyväksyttiin lyhyen keskustelun jälkeen.

Kuulimme ensin huhuja, että delfiiniesityksiä olisi peruutettu mielen­ osoituspäivänä. Yritimme ottaa asioista selvää, mutta turvatoimet olivat niin tiukat, ettei edes Särkänniemen hallituksen jäsen, vihreiden kaupun­ ginvaltuutettu Tellervo Hiominen, päässyt poliisien ohi. Myöhemmin näimme vähälukuisen yleisön poistuvan delfinaariosta. Päivä oli sateinen ja tuulinen, mutta läsnäolomme oli vaikuttanut säätä enemmän yleisön vähyyteen tuona päivänä.

Valaiden puolesta -yhdistys kiittää lämpimästi kaikkia, jotka tulivat mukaan vastustamaan Särkänniemen vankinaariota.

Viivi Syrjä

Syksyä ihmiset! oivottavasti ehditte nauttia poikkeuksellisen hie­ noista kesäpäivistä ja saitte aurinkokennonne lada­ tuiksi talvea varten. Iltojen pimentyessä olisi mu­ kava saada postia teiltä, Nuorten Palstan lukijat. Lähettäkää vaikka eläinsuojeluvinkkejänne, niin muutkin voivat hyö­ dyntää ideoitanne.

Ilta-auringossa paistatellen, Päivi ja Anne

M

ulle on tullut mieleen tällaisia asioita kuin: Mitä kaikkia pa­ pereita täytyisi olla, jos haluaisi ammattieläintensuojelijaksi? Jos me­ nisi lukioon ja sieltä sitten jonnekkin. Olen yhdeksännellä luokalla ja haluaisin tietää mihin ryhtyä. Saako sellaisesta ammatista paljon palk­ kaa?

Nythän on EU:ssa tullut se teuraseläinkuljetus, miksi Suomi liittyi EU:hun kun se on sellaista rääkkä­ ystä!

Saadaankohan se mitenkään lo­ petettua? Se on ihan selvää eläin­ 16

rääkkäystä! Eikö viranomaiset puu­ tu asiaan? Onko Animalialla paljon valtuuksia puuttua asiaan? Eikös Animalia ole aika laaja, vai onko?

Saadaanko tällä paljon aikaan?

Paljonko Animalialla on Suomessa jäseniä?

Ihmiset herätkää

Hyvin suuri "ammattieläinsuojelijan" ajasta kuluu erilaisiin paperi­ töihin ja yhteydenpitoon päättävien tahojen kanssa. Näkyvät kampanjat ovat valtavan taustatyön huipentu­

mia. Animalian resurssit ovat rajal­ liset, mm. palkattuja työntekijöitä on 3-4, vaikka töitä riittäisi useam­ mallekin. Eläinsuojelutyötä voi teh­ dä monella muullakin tapaa kuin järjestön leivissä.

EUinteuraseläinkuljetukset eivät ole uusi ilmiö, vaikkakin ne ovat tulleet suuren yleisön tietoon vasta viime aikoina. Keski- ja Etelä-Euroopassa teuraseläinkuljetusten taso ei ole ollut hääppöinen, joten itse asiassa eläinsuojelumyönteisten Suomen ja Ruotsin liittyminen EU:hunparansi Eurogroupinja sen jäsenjärjestöjen vaikutusmahdolli­ suuksia. Tästä hyvänä esimerkkinä on kesäkuussa 1995 tehty EU:n mi­ nisterineuvoston kompromissipäätös eläinkuljetuksista, jossa uusilla jäsenmailla oli keskeinen asema.

Lisätietoa eläinkuljetuksista saat mm. Animalia-lehden numeroista 3/ 95 ja 2/97.

Animaliassa on tällä hetkellä noin 9 000 jäsentä. Vaikutusmahdolli-

suutemme ovat sitä paremmat mitä enemmän meitä on.

A

nimaliassa 4/93 (s. 32) kerrot tiin Daphne Sheldrickin vetä­ mästä eläinkummilapsiprojektista.

Onkohan se vielä käynnissä?

Voisitteko kertoa myös jotakin eri eläinsuojelujäijestöjen toiminnasta, ainakin niiden yhteystietoja. Esim.

Oikeutta Eläimille, W SPA, Petä, Lynx, Suomen Eläinsuojeluliitto jne.

Kati

Care for the Wild -järjestön organi­ soima eläinkummilapsiprojekti pyö­ rii edelleen. Järjestön kautta voi hankkia itselleen ’’oman” tiikeri-, sarvikuono- tai norsukummipoikasen, jonka edistymisestä saa sään­ nöllisesti tietoja. Lisätietoja saa kir­ joittamalla osoitteeseen Carefor the Wild, Dept. BW8, 1 Ashfolds, Hor­ sham Rd, Rusper, West Sussex, RH 12 4QX, United Kingdom.

Tässä on nyt joitakin eläinsuoje-

kokonaan ruveta itse tekemään. Ani­ malialla on kotisivu internetissä osoitteessa http:/Avww. icon.fi/animalia. Tampereella toimii alueosas­ to, jossa ei ole varsinaista nuoriso­ ryhmää. Nuoret ovat tervetulleita mukaan, joten menoksi vaan.

lujärjestöjen yhteystietoja. Parhaim­ man kuvan niiden toiminnasta saat ottamalla itse yhteyttä kyseisiin jär­ jestöihin ja tilaamalla materiaalia.

Suomen Eläinsuojeluyhdistys, Kotkankatu 9, 00510 Hki Maailman Luonnon Säätiö - WWF, Lintulahdenkatu 10, 00500 Hki WSPA, 2 Langley Lane, London SW81TJ, United Kingdom

V

oiko nimenkeräyslappuja ym. tehä ite, jos ei oo varaa maksaa aktiivijäsenmaksua? Onko Animalialla internetissä kotisivuja? Onko Tampereella nuorisoryhmää? Voix niihin kokouksiin tulla kuka tai min­ kä ikänen vaan? Kiitti jo etukäteen.

Angel

Jokainen voi tilata Animalian toi­ mistosta nimenkeräyslistoja yms. ja monistaa niitä itse, jo ne loppuvat kesken. Jotta kerättävät listat ja muu materiaali pysyisivät alkupe­ räisen kaltaisina, niitä ei kannata

ANIMALIA 3/97

H

evoslehdissä usein näkee pu huttavan hevosten väärästä kohtelusta. Kysyisin, onko oikein, kun: 1) Hevosella tehdään työtä yhteen kyytiin neljä tuntia ilman yhtään tau­ koa?

2) Eräässä tallissa (en tiedä mis­ sä) seisotetaan hevosia bokseissa, joissa ei ole mitään kuiviketta, vain kova betonilattia?

3) 15-16 -vuotias tai jotain sitä ikäluokkaa oleva tyttö pyörittää itse tallia, pitää tunteja ja määräilee, miten tallilla toimitaan. Kukaan muu ei valvo tallin toimintaa. Vain yksi tyttö omistaa senja vastaa sen meiningistä eikä edes hänen van­ hempansa välitä tallin tapahtumis­ ta?

4) Kouluttamattomista opettajis­ ta on myös puhuttu paljon. Ne polt­ tavat keskellä tuntia tupakkaa ja viis veisaa tuntiiaisista.

Nämä asiat oli kaikki Hevoshul­ lun lukijalootapalstalla ja nyt minä kysyisin, onko tämä oikeata peliä?

Hevosrakas

Animalian arkisto

T

Et ole ensimmäinen etkä luulta­ vimmin viimeinenkään, joka on kiinnittänyt noihin asioihin huo­ miota, mutta ei tiedä kuinka suh-

ANIMALIA 3/97

tautua. Ongelman ydin on ns. villit tallit eli sellaiset tallit, jotka eivät ole SRL:n hyväksymiä ratsastuskouluja. Niistäkin toki löytyy ai­ van kelvollisia paikkoja, mutta lii­ an usein tilanne on kuvaamasi kal­ tainen eli hevosten hoito on mitä on ja opetuksesta ei voi juuri sa­ nan normaalissa merkityksessä pu­ huakaan.

Itsekin olen törmännyt mainit­ semaasi hevosten "tehokäyttöön" ja mielestäni neljä tuntia ilman taukoja on selvästi liikaa. Tietysti täytyy ottaa huomioon työskente­ lyn rasittavuus, mutta neljä tuntia kenttää pyörimässä... Ja mitä kuivikkeettomaan, betonipohjaiseen karsinaan tulee, niin eläinsuojelu­ lain mukaan koti- ja tuotantoeläi­ millä tulee olla kohtuulliset elin­ olot ja em. karsina ei kyllä täytä tuota ehtoa.

Tallin pyörittäjät ovatkin sitten luku erikseen. Jos hevosilla on sie­ dettävät elinolot, niin hevosten p i­

tämiseen on vaikea puuttua. Jo­ kainen tallin pitäjä saa määrätä omalla tallillaan niinkuin par­ haaksi katsoo, mutta eihän sellai­ silla talleilla tarvitse käydä! Itse en ainakaan laittaisi rahojani tun­ teihin, jossa joku alaikäinen vain huutelee mitä mieleen tulee, jos huutaa yhtään mitään. Suosite­ len siis SRL.n hyväksymiä koulu­ ja, joista voi odottaa saavansa osaavaa opetusta ja jos ohjaus on selvästi puutteellista, niin niistä kouluista on sentään mahdollisuus valittaa eteenpäin.

17

f®*

P

Kuluttajapalsta

Kosmetiikkalistaan toivotaan muutoksia Voisiko kosm etiikkalistaan mer­ kitä, mitkä tuotteista ovat suo­ m alaisia (suosin mieluummin suomalaista), mitkä ovat allergi­ sia ja astm aatikkoja varten ja mitkä tuotteet eivät sisällä ha­ justeita (olisi kovin tärkeä tieto, koska on pakko käyttää hajus­ teettomia tuotteita ja luultavasti olen käyttänyt testattuja tuottei­ ta)?

Body Shop on ilmoittanut, että heillä on hajusteeton uusi ihonhoitosarja, mutta valitetta­ vasti se kuitenkin oli sen verran hajustettu, että ainakaan itse en kykene sitä käyttämään.

M iina

Tällä hetkellä Animalialla ei ole valitettavasti voimavaroja selvit­ tää kosm etiikkalistaa varten muuta kuin mahdollisimman mo­ nien tuotteiden testausmenetel­ mät. Pidämme toivomuksesi mie­ lessämme vastaisuuden varalle.

Täydennämme kosmetiikkalistaa a llerg iko ille m ainostettavilla tuotteilla sitä mukaa, kun saam­ me niiden testimenetelmistä tie­ toa. (E .M -L.)

Lääkelaitoksen määräys lääke­ valmisteiden myyntipäällysmerkinnöistä ja pakkausselosteesta (nro 5/93, 30.12.1993) määritte­ lee yleisellä tasolla, mitä lääkepakkauksen tuoteselosteeseen on merkittävä. Tablettivalmisteissa ilmoitetaan tarkasti vaikuttavan aineen nimi ja väriaineet. Gela­ tiinia ei tarvitse merkitä erik­ seen tablettipakkauksiin. Siitä ilmoitetaan vain injektoitavissa ja niihin verrattavissa aineissa.

Kuorilon poisto ja vain sen si­ sällä olevan jauheen nauttimi­ nen koko kapselin sijasta voi vaikuttaa saamaasi lääkeannok­ seen, joten neuvottele lääkärisi kanssa toimenpiteestä.

Kodakilta todettiin gelatiinin olevan yksi valokuvausfilmien perusaineista. Valitettavasti vi­ deokasettien ja ääninauhojen gelatiinisisältö ei kyselyistämme huolimatta selvinnyt. (E.M -L.)

Heli Castren : Kotieläinten käyttäytyminen ja hyvinvointi. Helsingin yliopiston Maaseudun tutkimus- ja koulutuskeskus, Mikkeli 1997.

170 sivua.

Eläinlääketieteen tohtori, apu­ laisprofessori Heli Castren tuli tunnetuksi kotieläinten käyttäy­ tymistutkimuksen uranuurtaja­ na Suomessa. Viimeiseksi jää­ nyttä teostaan, Kotieläinten käyttäytyminen ja hyvinvointi, hän ei ehtinyt nähdä valmiina, mutta M ikkelin tutkim us-ja koulutuskeskuksen väki yhdes­ sä Helsingin yliopiston eläin­ lääketieteellisen tiedekunnan tutkijoiden kanssa viimeisteli teoksen, ja kirja ilmestyi vajaa puoli vuotta Heli Castrenin kuo­ leman jälkeen. Kirjan julkaise­ minen on kiitollisuudenosoitus hänen eläm äntyölleen kotieläinten

Gelatiini ja tuoteselosteet Voisitteko kertoa, onko olem as­ sa lakia, joka velvoittaa gelatii­ nin eli liivatteen m erkitsem ises­ tä tuoteselosteeseen? Valio il­ moitti, että liivate tulee merkitä, mutta miksi tämä elintarvikkeita koskeva laki ei velvoita lääkefir­ m oja ja lää k k eid en m aahan­ tuojia?

Ainakaan minulle määrätyissä lääkkeissä merkintää liivatteesta ei ole, vaikka sitä varmasti on käytetty kuoriloiden valm istam i­ seen. Kuoriloita voidaan valm is­ taa myös glyserolista. Elintarvi­ kelisäaineet, käyttö ja turvalli­ suus - kirjan mukaan molempien aineiden käytöstä tulee ilmoittaa aineen omalla nimellä aina. Kum ­ paakaan ei ole lääkepaketeissa merkitty. Olen jättänyt kuorilot syömättä ja sekoittanut jauheen ruokaan ja usein pyytänyt vaih­ toehtoisia lääkkeitä, puristeita.

Lääkärit ja farmaseutit eivät ole osanneet vastata. Alan olla jo tur­ hautunut kaikkien tietämättö­ myyteen. A siaa sotkee entises­ tään se, että ainakin minun tutki­ missani luontaistuotteissa liivat­ teen käytöstä on aina ilmoitettu.

Minua kiinnostaa m yös liivat­ teen muut kä yttö ta rk o itu k set esim. valokuvausfilm ien suoja­ na, videofilm eissä, kaseteissa.

M iksi liivatetta yleensä käyte­ tään niin runsaasti? Onhan m eil­ lä mm. agar, selluloosaeetterit ja karrageeni.

K erttu, Rauma

18

Mihin joutuvat kosmetiikkakokeiden eläimet?

Kun vuonna 1998 kielletään k o s­ m etiikkateollisu u den eläin k o ­ keet, niin lopetetaanko ne eläi­ m et? M en eekö lu on toarvasta luonnolle mitään? Laitoin m ei­ dän lähikaupan ilm oitustaululle A n im a lia ct' caadun vapaitten kanojen kortin. Se oli vähän ajan päästä otettu pois. No, mä laitoin toisen, jonka olin monistanut. Nyt siellä on luonnonmukaisii kananmunii. Onx ne luomukananmunii?

Minä

Valitettavasti EU:n kosmetiikkateollisuuden eläinkoekielto on vielä vaakalaudalla, joten koeeläimet säilyvät entisessä tehtä­ vässään. Luontoarvon myynnis­ tä menee yksi prosentti Maail­ man luonnonsäätiön Suomen ra­ haston ja Suomen luonnonsuoje­ luliiton kautta luonnonsuojelutyöhön. Vuonna 1996 arpojen myynnistä kertyi rahaa suojeluun 439 000 markkaa. Luomukananmunissa, kuten muissakin luomu­ tuotteissa, on aina leppäkerttumerkki ja sana LUOMU. Kau­ poissa voi olla myös mm. vapai­ den kanojen munia lattiakanaloista. Anim alia-lehden viime numerossa kerrottiin enemmän­ kin siitä, millaisista kanaloista eri nimikkeillä myytävät munat ovat peräisin. (E.M -L.)

T ilaa tietoa eläinsuojelusta

Lukemista

hyvinvoinnin puolesta.

Kirja on ensimmäinen suo­ menkielinen ja Suomen olosuh­ teista kiijoitettu teos alaltaan .Sii­ nä käsitellään käyttäytymisen perusteita, lajinmukaista käyt­ täytymistä eläinlajikohtaisesti sekä vielä erikseen ihmisen ja kotieläinten suhdetta. K iija on erittäin mielenkiintoisesti ja selkeäsi kirjoitettu. Kappaleiden pääkohdat on koottu lyhyiksi tii­ vistelmiksi, joten pelkkä kirjan selaileminen antaa jo paljon tie­ toa.

Lajinmukaisen käyttäyty­ misen kuvailuun on havainnol­ lisesti liitetty kuvaukset siitä, miten käyttäytyminen on huo­ mioitu tai jätetty huomioi­ matta nykyaikaisessa tuo­ tantoyksikössä ja mitä on­ gelmia siitä seuraa. Esimer­ kiksi valitukseen siitä, että häkissä oleva em akko siirtää kaikki ku ivikkeensa syrjään ja nuk­ kuu sitten paljaan beto­ nin päällä, löytyy jär­ kevä selitys eläimen luontaisesta käyttäy­ tymisestä. Luonnos­ sa sika kohentaa tonkimalla makuu­ alustaansa ennen m akuullem enoa ja siten luonnossa tarkoituksenmukai­

nen käyttäytyminen muuttuu si­ sällä haitalliseksi.

Kirjassa korostetaan hoita­ jan merkitystä eläimen tärkeim­ pänä ympäristötekijänä. Eläin­ yksiköiden suurentuessa talou­ dellisten seikkojen takia, ihmi­ sen ja eläinten suhde jää usein hyvinkin heikoksi. Lisäksi kir­ joittaja kiinnittää huomiota myös hoitajan hyvinvointiin. Lisään­ tyvä paine kotieläintaloudessa ylirasittuneine tuottajineen uh­ kaa siten eläinten hyvinvointia tavallaan kahta kautta.

Kirjan soisi kuluvan kaik­ kien kotieläinten kanssa työs­ kentelevien ja eläinsuojia suunnittelevien käsissä. Tieto eläin­ ten luontaisesta käyttäytymises­ tä ja tarpeista auttaa ymmärtä­ mään niitä ongelmia, joita ny­ kyiset tuotanto-olosuhteet tuo­ vat. Eläinten hyvinvointia voi­ daan edistää esimerkiksi inves­ toimalla eläimen käyttäytymisen paremmin huomioiviin tuotan­ torakennuksiin, mutta ei hyvin­ vointi ole kokonaan rahasta riip­ puvaista.

Vasikoiden tuttisangot ei­ vät ole kohtuuttoman kalliita, vasikan kantaminen emän nuol­ tavaksi ei sinänsä maksa mitään.

Kaikkea ei edes rahalla saa; hy­ vää hoitajasuhdetta ei voi ostaa.

Pirkko Hämeenoja terveydenhuoltoeläinlääkäri

Per Jensen: Stress i djurvärlden. LTs förlag, Stockholm 1996.159 sidor Per Jensen är professor i etologi vid Sveriges lantbruksuniversitet i Skara.Trots sin forskarbakgrund har Per Jensen en förmäga att skriva intressanta och lättförstädda böcker.

Stress i djurvärlden är inte Jensens första bok som riktats tili en mer allmän publik. Bl.a. utkom ’’Djurens beteende” , som i första hand behandlar beteende och

välfärd hos vära vanligaste husdjur, d.v.s. fär, kor, svin, höns och hästar, är 1994.

Stress i djurvärlden koncen trerar sig pä att utreda begreppet stress, orsaker tili, symptom pä samt följder av stress. Trots att bokens inriktning kan verka rätt snäv, hinner Jensen endast skrapa pä ytan av det otroligt invecklade och omtvistade begreppet stress.

Boken börjar med en tillbakablick i stressforskningens skeden, samt en översikt över stressdefinitioner inom nyare forskning. Han övergär sedan, i bokens kanske sväraste del, till att beskriva fysiologisk stressrespons. En stordel av boken gär ut pä att fundera över orsakema tili stress samt symp­ tom pä stress. Boken ko n cen trerar sig mycket pä stressrelaterat beteende, vilket ju är väntat med beaktande pä skribentens bakgrund.

Till slut begrundar Jensen inverkan av stress pä djurs välfärd samt stress i modern djurhällning.

Trots att Skribenten be­ h a n d la r ett m y c k e t sv ä rt begrepp och gör det pä ett kor­ rekt och vetenskapligt sätt, har Jensen lyckats skriva pä ett sätt som är bäde informativt och lättläst. Troligen är boken i den grad lättläst att en insatt person kan avskräckas av den populärvetenskapliga infallsvinkeln.

Dock bygger boken pä forskningsresultat och bör beaktas som en fackbok.

Man kan genom gäende upptäcka Jensens egen etiska ständpunkt; han har skickligt lyckats inkludera sina äsikter utan att ge boken en smak av propaganda. Jensen poängterar att i vilket syfte som helst vi än häller djur bör vi alltid minnas att svin är svin och kor är kor och de har rätt tili en god välfärd och ett liv där de ges en möjlighet att bete sig enligt sina naturliga instinkter och behov.

Tietovihot Animalian tietovihkoihin on koottu yksityiskohtaista tie­ toa ja taustoja eläinsuojelun eri osa-alueilta.

Painatuskulujen peittämisek­ si perimme tietovihoista 10 mk/kpl plus postikulut. M ak­ sun voit suorittaa vihkojen mukana tulevalla tilillepanokortilla.

Esitteet ja julisteet

Videoita, dioja, kuvanäyttelyitä.

Esitteet ja julisteet ovat maksuttomia. Suurista tilauksista perimme postikulut.

Videot

Esitteet □

□

□

Eläimet kosmetiikkateollisuudessa Koe-eläinten vaistois­ ta ja käyttäytymisestä Turkiseläimet luon­ nossa Virikkeitä ja vapautta maatalouden eläimille

Kortti, jossa on teksti: Vapaan kanan munat eläinten ystävän valinta.

Sopii vaikkapa kaupan il­ moitustaululle tai palautelaatikkoon.

Kohti 2000-lukua: mitä tiedämme geeni­ tekniikan riskeistä?

Tietopaketit Tietopaketteihin on koottu esitteitä, lehtiartikkeleita ja muuta ajankohtaista tietoa eläinsuojelun eri aloilta. Hyvä pohja muun muassa esitelmi­ en tekoon. Tietopakettien hin­ ta on 10 mk/kpl, mihin sisäl­ tyy postikulut. Maksun voit suorittaa paketin mukana tu­ levalla tilillepanokortilla. □

Eläinkokeet

□

Turkistarhaus Maatalouden eläimet Hevoset

0

□

Lapsille suunnattu esite: Miten koiraa tulee lähes tyä?

Animalian tuotteiden hin­ nasto

□

□

Kudosluovutuskortti ja taustatiedot. Helppo tapa tukea lääketieteen kehitys­ tä ilman eläinkokeita.

Kauneutta ja puhtautta il­ man eläinkokeita. Luettelo valmistajista, jotka testaa­ vat tuotteensa ilman eläin­ kokeita.

Eläinsuojelu on kansainvä­ linen asia. Eläinsuojelijoi­ den toimnnasta ja saavu­ tuksista EU - maissa ja muu­ alla maailmassa.

Kohti 2000-lukua: mitä tie­ dämme geenitekniikan ris­ keistä? Taustatietoa geeni­ tekn iikan vaiku tu ksista eläimiin, ympäristöön, ih­ misten terveyteen ja kehi­ tysmaiden oloihin.

Campaigning for change.

Eläinkokeista ja niiden tu­ levaisuudesta EU-maissa.

Kaksikielinen: koko teksti sekä suomeksi että englan­ niksi.

Julisteet 0

Joukkoesite Animaliasta ja eläinsuojelusta, myös laa­ jempaan jakeluun. Tilaan ______kpl.

Kumpi oli ensin, muna vaikana? Esitteessä on perus­ asiat siitä, miksi vapaan kanan munat ovat parempi valinta kuin häkkimunat.

Turkistarhaus

M itä EU m erkitsee eläimille ja eläinsuo­ jelulle?

Animalian yleisesite. Neli värinen esite Animaliasta ja eläinsuojelusta. Sisältää myös pankkisiirtokortin, jolla voi liittyä jäseneksi.

Sopii annettavaksi ystävil le ja tuttaville, jotka saattai sivat olla kiinnostuneita jä­ senyydestä.

0

1

Kana ei ole kone. Havain­ nollinen juliste häkkikanan elintilasta ja kehotus suo­ sia vapaiden kanojen mu­ nia.

Kun valitset munia, valit­ set myös kanalan. Uusi nelivärinen A3-kokoinen ju liste. Sopii ilmoitustauluil­ le, työpaikan seinälle ja kaikkialle, missä ihmisiä liikkuu.

Material pä svenska Broschyr ’’Lyckligtvis finns det Animalia” om djurskyddet och Animalias verksamhet, gratis.

Juliana von Wendts Stiftelses broschyr ” Vetenskap kan utövas pä mänga sätt” om djurförsök och altemativa forskningsm etoder, gratis.

0

Valokuvanäyttelyt Heidän tulevaisuutensa on sinun käsissäsi. Suosittu vi­ deo, joka kertoo perusasiat mm. eläinkokeista, maata­ louden eläinten oloista ja eläinsuojelusta. Noin 15 min, suomenkielinen tekstitys.

Ruokaa ilman kärsimystä.

Video maatalouden eläin­ ten oloista ja kasvissyön­ nin perusteluista. Noin 25 min, suomenkielinen teks titys.

Nooan arkki. Video kris­ tinuskon ja juutalaisuuden suhtautumisesta eläimiin.

Keskittyy etenkin U SA:n tilanteeseen. N. 25 min, suomalainen äänitys.

Paradise Lost. Kertoo api­ noiden pyynnistä luonnos­ ta koe-eläinlaboratorioihin.

N. 20 min, englanninkieli­ nen äänitys.

M ite n la in a a n v ideon, d ia t ta i k u v a n ä y tte ly n ?

Posti- ja käsittelykulujen peittä­ miseksi lainauksesta peritään lainausmaksu, 40mk/lainauskerta.

Anim alian jäsenet saavat lainausmaksusta 50 % alennuksen, eli heille maksu on 20 mk.

Varaa haluamasi video, diasarja tai kuvanäyttely Animalian toim istosta viim eistään kolm e viikkoa ennen toivottua laina-aikaa.

Varaukset mieluiten puheli­ mitse p. 09-148 4866.

M aksa lainausm aksu tilille 800018-2105644 ja lähetä kuitti tai kuitin kopio Anim aliaan.

Osoite: Anim alia, Porvoon­ katu 53,00520 Helsinki. M erkit­ se kuitin viestio saan nim esi, osoitteesi ja minkä nimisen vid e­

on/muun materiaalin haluat lai­ nata.

Laina-aika on 2 viikkoa, ellei muusta erikseen sovita.

Vain yksi video tai diasarja kerrallaan, ellei muusta erikseen sovita.

Lainaaja sitoutuu käsittele­ mään lainamateriaalia huolella ja palauttamaan sen toimistoon hyvässä kunnossa.

M ateriaalit toimitetaan lai­ n a a jille va rau sjärjestyksessä.

Etenkin suosituimpien materiaa­ lien osalta on välillä ruuhkaa, joten emme voi valitettavasti taa­ ta sitä, että toivom asi materiaali on vapaana. Varaaminen hyvissä ajoin kannattaa!

Päivämäärä, johon mennessä toivon saavani materiaalin:

Anna Lindqvist

Oikaisu: Edellisessä Animalia-lehdessä julkaistussa Miriam Soledad Ramirezin ja Kaarina Valoaallon Veden aateliset -kirjan arvostelussa oli kohta, jonka saattaa tulkita väärin.

Tarkoitus ei ollut antaa ymmärtää, että kirjan kirjoittajat hyväksyisivät kanan pakkomakuuttamisen pesässä -päinvastoin kirjasta käy selvästi ilmi, että he eivät sitä hyväksy.

ANIMALIA 3/97

Olen Animalian jäsen En ole jäsen

Tilauksen voit tehdä postitse, puhelimella tai faksilla: Animalia, Porvoonkatu 53, 00520 Helsinki puh. 09-148 4866 fax 09-148 4622

ANIMALIA 3/97

ih m isiä, jotka välittävät

Diasarjojen mukana lähetetään kuviin liittyvä selostus.

Eläinkokeet, 25 kuvaa.

0 Turkistarhaus, 15 kuvaa.

0 Maatalous, 19 kuvaa.

0 Y leisdiasarja eläinsuoje­ 0 lusta, nuorille ja aikuisille, 24 kuvaa.

Lasten diasarja, 18 kuvaa.

O

O so ite :........

0

Onneksi on

Diasarjat

Tilaajan nimi:

O

Värivalokuvasuurennoksista ja kuvateksteistä koostuvia näytte­ lyitä, jotka sopivat esille esim. kirjastoihin.

0 Eläinsuojelusta yleisesti, 17kuvaa.

0 Turkiseläimet, 13 kuvaa.

0 Kadotettu paratiisi: apinoi­ den pyynnistä viidakoista koe-eläinlaboratorioihin, 11 kuvaa.

Parturi-kampaamo Hius-soppi

Ja jos poikkeat toimistolla...

Toim istosta saa lisäksi hakea m aksutta seuraavia: - Rakastamme elämää enemmän kuin turkiksia -juliste. Kahden Miss Suomen ja yhden Suomen Neidon kannanotto turkiseläinten häkkikasvatukseen. Mukana myös kesykettu Lulu.

- Anim alia-lehden aikaisempia numeroita. Lehdistä löytyy monia ajankohtaisuutensa yhä säilyttänei­ tä artikkeleita. Hyvä apu muun mu­ assa jäsenhankintaan: jos ystäväsi saattaisi olla kiinnostunut Anima­ liasta, lahjoita hänelle pari Anima­ lia-lehden numeroa ja Animalian esite!

- Animaliasta saa lainata eläinsuojeluaiheisia videoita, diasarjoja ja valokuvanäyttelyi-tä. Video tai diasarja on tehokas tapa levittyä eläinsuojelutietoa koulussa, kerhossa, muissa yhdistyksissä... Tai kasva­ ta tietomäärääsi katsomalla koto­ na, yksin tai ystävien kanssa.

Käytämme alan tuotteita, joita ei ole testattu koe-eläimillä.

Tule ja tutustu, tai soita ja tilaa aika!

Nervanderinkatu 10, p. 09 448 967,09 549 1778

19

-

Eläinten ystävän puoti

Osta tuotteitamme - tuet toimintaamme

Varaston syystyhjennys.

Osta nyt edulliset lahjat vaikka jouluksi! ’E L Ä IN T E N P U O L E S T A ” / H E L E N A T E N G V A L L 59,Kirja joka neuvoo, kuinka voit jo ­ kapäiväisessä elämässäsi toimia eläinten hyväksi. Todellinen eläinten ystävän käsikirja.

Tilaan kpl ’’E L Ä IN L Ä Ä K Ä R I P U U SS A ” / M IK A E L IL V E S 50,Ilveksen hauskat, ironiset ja välillä surullisetkin tarinat itsevaltaisista lemmikeistä ja niiden omistajista.

Tilaan.......... kpl "K O IR IE N S A L A T T U E L Ä M Ä ” / E L IZ A B E T H T H O M A S 60,Rakkaudella kirjoitettu , satoihin tuhansiin havaintotunteihin perustuva kronikka 12 koiran elämästä.

Tilaan.......... kpl ’’V A IH T O E H T O IS T E N L IIK E Y R IT Y S T E N K A T A L O G I 96-97", VAIN 10,- K P L !

Ruohonjuuren klassikko -luettelo, koko Suomen kattavat ’’vihreät sivut.”

Tilaan......... kpl U U S IO P A P E R IK U O R IN IP P U 12,Nipussa 20 kuorta kuvituksena 4 eri eläinhahmoa (hiiri, kissa ikkunalla, mäyräkoira ja tilhi pihlajassa).

T ilaa n ........ nippua K O R T T E J A K Y M P IL L Ä !

Nyt saat kortteja todella edullisesti! 10 kortin lajitelmassa erilaisia Animalian kortteja.

Tilaan..........nippua

LOPUT T-PAIDAT VAUHDILLA ULOS! Aikuisten paidan ostajalle ilmainen tarrasetti ja lasten paidan ostajalle satukirjanen - ’’Kesäinen Mansikkaretki”.

C R U E L T Y F R E E T-PA ITA 75,Kannanotto eläinkokeita vastaan!

Paidassa selkäpuolella painatus GO CR U E L TY FREE sekä kanilogo. Huom!

Erittäin reilu mitoitus. Saatavana tuhkanharmaana koot S ja X X L mintun vihreänä koot S ja L Tilaan kpl koko.................... väri E L Ä IN T E N P U O LE ST A T-PAITA 75,Värikäs eläinryhmäpainatus, teksti ’’Eläinten puolesta” . Harmaana koko S, luonnonvaaleana koot S,M ,XL Tilaan k p l .............. koko....................... väri L A S T E N T-PA ITA 55,Harmaassa paidassa värikäs eläinryhmä ja teksti ’’Eläköön eläimet” . Iloinen paita iloiselle pikku eläinten ystävälle!

Koot 104, 116 ja 128 cm.

Tilaan knl..............koko

’’K A N O J E N H O IT O ” / H E L E N A T E N G V A L L 85,Kaikki mitä olet aina halunnut tietää vapaiden kanojen kasvatuksesta!

Kuvitettu opas kaikille kanojen elinta­ voista kiinnostuneille.

Tilaan kpl ’’Y M M Ä R R Ä L E M M IK K IÄ S I” / H E L E N A T E N G V A L L 112 ,Onko sinulla lemmikki vai harkitsetko eläimen hankkimista? Haluaisitko oppia paremmin kommunikoimaan eläinten kanssa? Tässä ja monissa käytännön ongelmissa sinua auttaa tämä uudentyylinen lemmikkiopas.

Tilaan........... kpl

KLSSAKO RTTTKISSAN PEN TU ” 4,Tyylikkäässä valokuvakortissa lämpimät värit.

Tilaan kpl

U

utta

! U

utta

! U

utta

!

Iloksi, hyödyksi tai muuten vaan...

’’V E G A A N IN K Ä S IK IR J A ” / E E V A J Ä N T T I 130,Tilaan........... kpl ’’E T N O -K A S V IS K E IT T O K IR J A ” / BR O TH E R U S-JÄ N TTI-R U U SK A 120,Tilaan........... kpl

K E T U N P O IK A L E H T IÖ J A -K U O ­ RET 20 sivun kirjepaperilehtiö ja 15 kirje­ kuoren nippu, molemmissa kesäinen ke­ tunpoika-aiheinen väripainatus. Paperi ja kuoret ovat ympäristöystävällistä uusio­ paperia.

Tilaan............kpl kuorinippuja 20,-/nippu Tilaan............kpl lehtiöitä 15,-/lehtiö K U IV A M U S T E K Y N Ä 15,Laadukas kynä Animalian nimipainatuksella T ilaa n kpl P U U V IL L A IN E N A P U K A S S I 15,Hyvästi muovipussit! Pidä varalla muka­ na pieneen tilaan mahtuva apukassi. Kas­ sissa Animalian logopainatus.

T ilaa n kpl

MERKIT, TARRAT, KORTIT....

G O C R U E L T Y F R E E -rintamerkki 10,2-väripainatus Tilaan kpl FU R IS D E A D (PU N A M U ST A ) m erkki 8,Tilaan............kpl ” E I” E L Ä IN K O K E IL L E (L O G O H IIR I) m erkki 8,Tilaan............kpl NO F U R -K E T U N P O IK A (N E L IV Ä R I) m erkki 10,Tilaan............kpl V ä rik k ää t, käsintehdyt C E R N IT O S -R IN T A K O R U T 15 ,Tilaan.............. kpl hevonen Tilaan...............kpl sika Tilaan...............kpl koira pentuineen T ilaa n ..............kpl kani L O G O H IIR I T A R R A -A R K K I (15 T A R R A A ) 10,Tilaan............ arkkia

A N IM A L IA N ’H IIR IM A T T O ” 20,Loma on ohi ja monelle se tietää paluuta tietokonemaailmaan.Ilahduta itseäsi tai ys­ tävääsi uutuus hiirimatollamme.

Tilaan...........kpl ’’ E L Ä I N T E N P U O L E S T A ” C O L L E G E -P U S E R O 150,Erittäin hyvälaatuinen pusero syksyn tuiskuihin. Painatuksena sama eläinryhmä kuin t-paidassa. Puseron pohjaväri harmaa. Koot S,M ,L ja XL. Tilaan.kpl koko

I NÄIN TEET TILAUKSESI: I

Postitse: Animalia ry, Porvoonkatu 53, Ö0520 Helsinki Puhelimitse: 09 - 148 4866 (ma-to klo 9-17, pe 9-15) I Fax: 09 - 148 4622

I Y li 40,- tilaukset toimitetaan postiennakolla (jolloin hintaan lisätään postiennakko-

14,-).

E L Ä IN K O K E E T O N K O S M E T IIK ­ K A -A R K K I (16 T A R R A A ) 10,Tilaan............kpl

maksu

EI M A IN O K SIA , K IIT O S -O VITARRA (LO G O H IIR I) 5,Tilaan............ kpl

Tilaajan nimi:

H EVO SK O R TTI "E N SIA SK E LE E T” 4,Herkässä mustavalkokortissa pikkuvarsa äitinsä kanssa.

Tilaan............kpl

Kaikkiin tilauksiin lisätään postituskulut sekä

5,- käsittelykulu.

K IIT O S T IL A U K S E S T A S I!

Osoite:

Tuotteita voit ostaa myös suoraan Animalian Helsingin tstosta, osoite yllä. RajoiJ tetusti tuotteita on myynnissä myös Turun tstossa(os. Humalistonkatu 1 4 ,2.krs., p j 02-2310 123) ja Oulun tstossa (os. Isokatu 16 c 20, 2.krs., p. 08-3119 885) sek^ Kuopion Nectar Beauty Shop’ issa (Haapaniemenkatu 34).