25 VPS -FF Jaro 20.09. klo 16:00 muksia tulee ikävä, sillä sieltä minulta löytyy paljon hienoja hetkiä mahtavien kannattajien kanssa.” ”Kenttä on ollut aina aivan mahtavassa kunnossa, ja siitä kiitos Suomen parhaille kentänhoitajille Hessulle ja Jouselle. On kuitenkin aika, että meidän kannattajat ja muut katsojat saavat heille ansaitsemansa olosuhteet seurata pelejä.” Eero Karhumäki, VPS:n toimitusjohtaja ”Olin 11-vuotias, kun vuonna 1962 tultiin kaverin isän ”juustohöylä” Anglialla Seinäjoelta katsomaan peliä. Istuimme pääkatsomon alarivillä. Mieleen jäi Reijo Kuukarin potkut, jotka lensivät pääkatsomon yli.” ”Kesä -97 on jäänyt erityisesti mieleen. Silloin oli paljon yleisöä ja aurinko paistoi joka pelissä. Kaiken lisäksi otteluissa oli vielä mahtava tunnelma!” ”Vanhaa stadionia ei tule ikävä. Harmittaa vieläkin, että eräät henkilöt antoivat ”vääriä todistuksia” museovirastolle, jonka seurauksesta suojelupäätös syntyi.” Jouko Jokinen, pelaajalegenda ja joukkueenjohtaja ”Muistan olleeni 14-vuotias, kun edustuksessa pelasi Pauli Laine, jolla oli hevosenpotku. Kerran Laine potkaisi pallon maaliverkon läpi, ja sekös aiheutti ihmetystä.” ”Sain pelata ensimmäisen otteluni silloisella Hietalahden urheilukentällä 5.6.1968, jolloin edustin Vaasan piirin A-ju-
nioreita Suomen P18-maajoukkuetta vastaan. Ottelu meni minulta ja Henry Bergströmiltä sen verran hyvin, että pääsimme molemmat P18-maajoukkueeseen.” ”1970-luvulla otteluiden alkuverryttelyt suoritettiin Hietalahden Villan puistossa puiden ollessa maaleina. Silloin ei saanut koskea kenttään ennen peliä.” ”-70-luvulla meillä oli ns. pinnarahat sen mukaan, paljonko kotiottelussa oli katsojia. Rolf Lindholmin tehtävänä oli ottelun aikana laskea katselijat, ettei johtokunta vedä meitä nenästä.” ”Jään ehkä kaipaamaan vanhan katsomon tuoksua. Tätä samaa sanoi ystäväni Antti Muurinen myös kaipaavansa, kun hänelle tuli tieto Vaasan uudesta stadionista.” Heikki Keränen, kentänhoitaja ”Luonnon nurmea on ollut haastava pitää kunnossa kaikkien vuosien aikana, koska siihen kuuluu paljon muutakin kuin pelkkää leikkaamista, muun muassa lannoittamiset ja tapitukset. ”Vaikka on ollut hienoa että olen saanut olla tekemisissä valmentajien, pelaajien, tuomareiden ja eri seurojen kanssa, unohtamatta upeaa yleisöä, vanhaa stadionia ei tule ikävä. Uudet haasteet odottavat kentänhoitajia uudella stadionilla.” Tarinat kasasi yhteen Toni Vähämaa.