METSÄALAN AMMATTILEHTI
Suometsien hakkuut lisäävät vesistöjen tummumista
M
onissa pohjoisen leveysasteen maissa, myös Suomessa, on havaittu vesistöjen värin tummuneen viimeisen parin vuosikymmenen aikana. Tummumisen taustalla on lisääntynyt liuenneen orgaanisen aineen huuhtoutuminen vesistöihin.
Luonnonvarakeskuksessa (Luke) tehtyjen uusimpien tutkimusten mukaan Suomessa voimakkaasti lisääntyvät suometsien hakkuut voivat voimistaa vesistöjen tummumista. Suomessa ojitettiin soita metsätalouskäyttöön yli viisi miljoonaa hehtaaria pääosin 1960 -1980 -luvuilla. Suurin osa näiden soiden puustoista saavuttaa lähivuosikymmeninä uudistamisvaiheen. Suometsät uudistetaan nykyisin pääsääntöisesti avohakkuulla, maanmuokkauksella ja uuden puusukupolven istuttamisella. Samalla kunnostetaan ojastot ja näin laitetaan myös vesitalous kuntoon. Luonnonvarakeskuksen Metsät ja vesi -tutkimusohjelmassa on seurattu suometsien uudistamisen vesistövaikutuksia yhteensä 23 valuma-alueella Lapinjärvellä, Vilppulassa ja Sotkamossa.
Avohakkuu lisää orgaanisen aineen huuhtoutumista
Tutkimuksen mukaan suometsän avohakkuu lisää liuenneen orgaanisen aineen huuhtoumaa vesistöihin erityisesti kaikkein parhailta kasvupaikoilta eli viljavuudeltaan rehevistä kuusimetsistä. Neljän
vuoden aikana hakkuu lisäsi huuhtoutumista keskimäärin 600 kiloa hehtaaria kohden eli 2-3 -kertaisesti hakkaamattomiin metsiin verrattuna. - Suuri liuenneen orgaanisen aineen kuormitus itsessään ei ole ainoa ongelma vastaanottavassa vesistössä, vaan myös se, että hakatuilta kuusivaltaisilta soilta valuva vesi on väriltään poikkeavan tummaa, miltei mustaa. Lähes aina orgaanisen aineen mukana huuhtoutuu rautaa, mikä voimistaa veden väriä, tutkija Mika Nieminen Luonnonvarakeskuksesta sanoo.
Kuormituksen torjuminen on vaikeaa
Lisääntynyt orgaanisen aineen huuhtoutuminen on ongelma myös siksi, että sen päätymistä vesistöön on vaikea torjua. Laskeutusaltaisiin ei hienojakoisia aineita, kuten liuennutta orgaanista ainetta pysähdy ja pintavalutuskentät eli vesiensuojelukosteikot pikemminkin tuottavat vesiin orgaanista ainetta kuin pidättävät sitä. - Ainoa toistaiseksi tiedossa oleva keino hillitä tummumista avohakattujen alueiden alapuolisissa vesistöissä on pitää hakkuualat sen verran pieninä, että vedet laimentuvat muualta valuvien vesien kanssa. Tämä on tärkeää siksikin, että myös vesistöjä rehevöittävän typen huuhtoumat ovat huomattavan suuria ravinteikkailla kuusivaltaisilla hakkuualueilla, jopa 5-10 kertaa suurempia kuin keskimäärin kangasmaiden hakkuualoilla, Nieminen jatkaa.
Männyn tyviosan kuutiointiin hakkuukonemittauksessa on tulossa muutoksia
L
uonnonvarakeskus (Luke) valmistelee korjausta männyn tyvipölkkyjen tilavuuden määrittämisessä. Laskennassa nykyisin käytettävä ns. tyvifunktio tuottaa tyvipölkyille selvästi suurempia tilavuuksia kuin viimeisimmässä tutkimuksessa upotusmenetelmällä saatu vertailutulos. Tyviosan tilavuutta ollaan tämän perusteella pienentämässä, lopullisen määräyksen antaminen ajoittunee lausuntokierroksen jälkeen loppuvuoteen 2015. Tyvifunktion muutos vaikuttaa suoraan puukaupan ja urakoinnin perusteena olevaan tilavuuden mittaukseen. Se merkitsee myös päivityksiä valtaosaan suomalaisia hakkuukoneita sekä hakkuukonemittauksen tarkastuksessa käytettäviä mittauslaitteita. Päivityksen ulkopuolelle jää vanhempi konekanta, joissa tyvifunktiota ei käytetä. Hakkuukonemittauksessa pölkkyjen läpimittoja mitataan jatkuvasti karsinnan ja katkonnan aikana. Mittojen perusteella määritetään yhtenäinen runkokäyrä ja lasketaan pölkkyjen tilavuudet. Poikkeuksena ovat tyvipölkyt, joiden tyviosien läpimitat määritetään laskennallisesti tyvifunktioilla. Tyviosalla tarkoitetaan 1,3 metrin matkaa kaatosahauksesta eteenpäin. Tyvifunktiot ovat puulajikohtaisia, ja samaa funktiota käytetään koko maassa ja kaikissa hakkuukoneissa.
Korjauksen perustana kenttätutkimuskoe
Kenttätutkimuksessa mukana olleista
33 mäntymetsiköstä valittiin ja mitattiin yli 800 koepuuta. Hakkuiden jälkeen koepuiden tyvipölkyt mitattiin kuudella eri tehtaalla. Koepölkkyjen tyviosien mahdollisimman oikeat tilavuudet määritettiin dippaamalla eli upottamalla koepölkyt pystyasennossa upotusaltaaseen. Koepölkyt punnittiin ilmassa ja tyviosat 1,3 metrin syvyyteen upotettuina. Tyviosan tilavuus määritettiin näiden painojen erotuksena. Upotuksissa käytettiin puutavara-autoja tai materiaalinkäsittelykoneita, joiden kuormaimissa oli riittävä nostokorkeus kokonaisten pölkkyjen upottamiseen pystyasennossa. Tyvifunktion tilavuuden korjaustarve on rinnankorkeusläpimitaltaan kymmensenttisillä männyillä noin -8 prosenttia ja järeillä, rinnankorkeusläpimitaltaan 35-senttisillä männyillä noin -4 prosenttia suhteessa nykyisen tyvifunktion tuottamaan tilavuuteen. Korjausten vaikutus suhteessa koko runkopuun tilavuuteen olisi edellisissä tapauksissa suuruusluokkaa -1,3 ja -0,6 prosenttia. Varsinainen korjaus toteutetaan muuttamalla funktiota siten, että se tuottaa pienempiä läpimittoja. Luonnonvarakeskuksen puutavaranmittauksesta annetun lain (414/2013, muutos 566/2014) mukaisena tehtävänä on antaa määräykset puutavaran mittaukseen liittyvistä yleisistä muuntoluvuista, mukaan lukien mittaukseen liittyvät funktiot.
Meiltä myös on psil Palfinger E n huollot! -nostureide
KONEURAKOINTI 77