38 HOCKEY MAGAZINE Kisojen ylivoimainen ennakkosuosikki oli Neuvostoliitto, joka Aleksandr Golikovin, Boris Mihailovin, Vladimir Krutovin ja Sergei Makarov johdolla kaatoi alkusarjassa Suomen lukemin 4-2. - Fetisovin kenttä oli vasta niiden kolmas kenttä, joten se kertoo jo aika paljon Neuvostoliiton joukkueesta, joka kuitenkin kaikkien yllätykseksi joutui nöyrtymään USA:n yliopistojoukkueella olympiafinaalissa.
Lahden yli kiekkoa ja kieltä oppimaan
Neljän Lahdessa vietetyn kauden jälkeen Saarinen sai puhelun Ruotsista. - Kysyivät minun kiinnostusta siirtyä HV71:seen, johon vastasin vajavaisella ruotsilla kyllä. Seuraavana päivänä lähdin Jönköpingiin ja siellä oli vastassa Lahtisen Tinke ja kaikki nämä ministerit, jotka olivat rahamiehiä. He veivät minut huvilalle, jossa aloimme hieroa sopimusta. Saarinen ja HV71 pääsivät sopimukseen, joten Saarinen palasi Lahteen kasaamaan muuttokuormaa. - Kun menin takaisin Jöngköpingiin, niin kaikki huonekalut olivat paikallaan. Siellä oli astiat kaapissa ja kaikki oli aivan tip top, jopa puntit olivat sängyn vieressä. Se oli aika jännä tunne mennä ensimmäisenä iltana siihen istumaan ja miettiä, että mihinkä sitä on oikein tullut. Joukkueessa pelasi myös toinen suomalainen, Harri Rindell, jonka kanssa Saarinen pelasi samassa kentässä. Kouluruotsilla matkassa ollut Saarinen yritti innokkaasti opetella ruotsia, mutta kieli ei millään meinannut tarttua Mäntän miehelle, vaikka hän puhui ruotsia myös Rindellin kanssa. Seuraavana kesänä Saarisen kielitaito joutui kovaan testiin, kun hän päätyi töihin pankin palvelutiskille. - En ole koskaan pelännyt niin kauheasti kuin silloin kolmen kuukauden aikana mennä töihin. Asiakkaiden puheesta en saanut mitään selvää ja aina, kun piti laittaa rahaa tilille, niin otin sieltä ja päinvastoin. Tein niin kauheita virheitä, että työkaverit saivat niitä paikata aina monta tuntia työpäivän jälkeen, sanoo Saarinen, joka kuitenkin kolmen kuukauden työrupeaman jälkeen oppi ruotsinkielen. Kahden Ruotsissa vietetyn kauden jälkeen (1981-83) Saarinen teki jälleen paluun kotoiseen SM-liigaan, mutta tällä kertaa suuntana oli Oulu. Saarisen kolmen Kärppä-kauden aikana joukkue voitti joka vuosi SM-pronssia. - Siellä oli kova jengi ja oltiin viittä vailla mestareita. Oli Suikkasen Kaitsua, (Kari) Jalosta, (Kari) Suoraniemeä ja Leinosen Mikkiä. Yhteishenki hioutui joukkueessa erittäin hyväksi, sillä matkustettiin kauden aikana niin paljon yhdessä.
Paluu Vaasaan divarin kovimpaan ykkösnyrkkiin
Oulusta Saarinen houkuteltiin takaisin Vaasan Sportiin kaudeksi 1986-87. - Oltiin pelaamassa Kalajoella näytösottelu ja silloin Rosvallin Kaitsu tuli kyselemään, että jos tulen Vaasaan. Kertoivat, että värväävät Håkan Hjerpen, Kaj-Ove Ahlmarkin sekä Aution Heikin sinne ja halusivat minut ykköspakiksi. Sport pisti takkuisen alkukauden jälkeen niin sanotusti kaikki munat yhteen koriin ja kasasi
www.vaasansport.f i
VAASAN SPORT 50 v. divarin kovimman kentällisen. Hyökkääjinä ketjussa pelasivat Hjerpe, Ahlmark ja Jouko Ruostekoski, puolustajina olivat Saarinen sekä Robert Salo. - Ove meni maalille hakattavaksi, Hokku pyöri kiekon kanssa maalia ympäri ja Jouko seisoi ranteet lukossa maalin kulmalla ja teki maaleja mennen tullen, muistelee tehot 5+12 samana kautena iskenyt Saarinen. - Hokku oli siihen aikaan niin pirun kova. Tänä päivänä sillä pelityylillä Hokku hakkaisi 50 maalia SM-liigassa. Siihen aikaan tuomarilinja oli kuitenkin huomattavasti nykypäivää sallivampaa, eikä koukkimisia juuri vihelletty pois. - Yhdelle Ketterän pakille vein vanhan nahkatakin, että roiku tuossa, niin ei tarvitse Hokussa roikkua, kertoo Saarinen.
Ulkovaatteet päällä Tankan kyydissä
Håkan Hjerpen lisäksi Saarisen mieleen Sport-vuosien pelitovereista on jäänyt paljon muitakin persoonia.
“������������������� Viimeisen karsintapelin jälkeen löin rotsin niskaan, suutelin pukukopin ovenrivan ja sanoin hyvästi. Sitten kestikin kauan ennenkuin olin jäähallilla seuraavan kerran.” - En ole koskaan nähnyt niin isoja reisiä kuin Påfsin Kaitsulla. Sillä oli aivan hirveät jalat, ne olivat kuin flyygelin koivet. Kaitsulla oli sellaiset pullonpohjalasit, eikä hän nähnyt edes vaihtoaitoista valotaululle, mutta peli kulki kuitenkin, naurahtaa Saarinen. Puolustajista Jorma Suokko ja Esko Nokelainen ovat myös jääneet Saarisen mieleen. - Jorse toi jääkiekon vaasaan ja oli pioneeri siinä. Hän oli hyvä pakki, kova luistelemaan ja kauhea tsemppaamaan. Myös Nokelaisen Esko oli sellainen profiilipelaaja ja hyvä pakkina. Saarisen äänestä kuulee, että hän arvostaa suuresti tuon ajan pelitovereitaan, mutta kunnioitus kasvaa vielä asteen verran, kun puhe kääntyy Sportissa yli 35 vuotta vaikuttaneeseen Taisto Tankkaan. - Silloin Kalajoella jo katsoin, kun siinä yksi mies juoksi kuin päätön kana ja vei kaikki mailat paikoilleen. Kaikki oli aivan tip top. Se kaveri oli Tankan Taisto. Tankka ajoi vielä tuohon aikaan Sportin bussia ja ne matkat eivät mitään sunnuntaiajelua olleet. - Taisto ajoi sitä bussia ihan hullun lailla. Ei
siellä voinut nukkua ja minulla oli aina kaikki vaatteet päällä sekä kengät jalassa, jos bussi sattuisi päätymään ojaan. Ikkunan vieressä en uskaltanut olla ollenkaan. Se oli täyttä jännitysnäytelmää, kun Taisto pyöritteli sitä rattia, muistelee Saarinen kauhuissaan. - Kerran tultiin Kouvolasta ja Taisto ajoi koko matkan 140:ä. Mentiin kaikkien pikkuautojen ohi, eikä edes poliisiauto pysynyt meidän perässä. Poliisi sai lopulta meidän kiinni Lahdessa Mannerheimintiellä. Taisto veivasi ikkunan auki ja poliisi kysyi, että mihin ihmeeseen sulla on noin kiire. Taisto vaan totesi, että Vaasaan on kiire, sillä pojat pitää saada nukkumaan, kertoo Saarinen. Poliisille selitys ei kelvannut, vaan hurjastelusta napsahti 600 markan sakko. - Seuraavana päivänä sovin kavereiden kanssa, että jokainen tuo 50 markkaa ja maksettiin Taiston sakko pois, kertoo Saarinen, joka oli tuolloin Sportin kapteeni.
Sportin pukukopin ovi sulkeutui lähes 20 vuoden jälkeen
Saarisen toinen Sport-visiitti kesti yhteensä neljä vuotta, joista viimeinen joukkueen kakkosvalmentajana. Viimeisenä aktiivivuotenaan kaudella 1989-90 Saarisen pakkikavereina pelasivat muun muassa Jani Nikko, Tomi Väkelä, Petri Salomäki ja Mika Yli-Mäenpää. - He olivat Suomen lahjakkaimmat puolustajat siihen aikaan. Harmi, että Väksä loukkaantui pahasti ja Suola lopetti. Seuraavalla kaudella Saarinen ripusti hokkarit naulaan, mutta ei malttanut vielä jäädä täysin pois kiekkopiireistä, vaan jatkoi Sportissa Teijo Räsäsen apuvalmentajana. - Se oli raskasta aikaa, kun päätin lopettaa pelaamisen. Vähän lievitin sitä sillä, että olin mukana ilman luistimia. Kausi ei sujunut Sportilta kovinkaan hyvin, vaan joukkue oli pudota divarista. - Karsintojen kautta säilyttiin sarjassa. Räsäsellä paloi hermo ja hänelle iski burnout, kun hän ei saanut rahoja Sportilta. Vedin sitten kauden loppuun. Vuonna 1971 Saarinen avasi Sportin pukukopin oven ensimmäisen kerran ja lähes 20 vuotta myöhemmin oli tullut aika sulkea sama ovi viimeisen kerran. - Viimeisen karsintapelin jälkeen löin rotsin niskaan, suutelin pukukopin ovenrivan ja sanoin hyvästi. Sitten kestikin kauan, kun olin jäähallilla seuraavan kerran. Vaasaa Saarinen ei kuitenkaan ole jättänyt, sillä hän asuu edelleen kaupungissa ja on työskennellyt Sportiassa yli 20 vuotta urheilumyyjänä. - Uskon, että ympyrä vielä sulkeutuu ja palaan viimeistään 65-vuotiaana takaisin Mänttään. Vaasa on hieno paikka ja vaasalaiset voivat olla ylpeitä kaupungistaan. Yksi parhaita kaupunkeja, mitä olen nähnyt, kehaisee Saarinen.