Turpeinen aloitti konseptin etsimisen Arkkitehtuurimuseosta, jossa hän uppoutui Dipolin historiaan. Raili ja Reima Pietilän suunnittelema raken nus valmistui TKK:n ylioppilaskunta taloksi 1966 ja herätti ihastuksen lisäksi myös ärhäkkää arvostelua. Ajan ihannearkkitehtuuri oli pelkis tettyä, mustavalkoista ja virtaviivaista. Myös betonibrutalismi eli kultakauttaan. Pietilöiden luomus edusti sen sijaan orgaanista arkkitehtuuria, joka hyödynsi luonnon muotoja, värejä ja rakenteellisia ratkaisuja. Dipolin ulkoseinistä ei löydy suoria kulmia ja samankokoisia ikkunoi takin on vain kaksi. Isot graniittilohka reet ankkuroivat sen osaksi ympäröivää maastoa. Turpeinen kertoo Pietilöiden halun neen Dipolilla haastaa käsityksen hyvästä mausta. ”Luonto ja radikaali, ne molemmat ovat täällä hirveän vahvasti läsnä. Radi cal Nature kertoo myös luontosuhteen tärkeydestä ja siitä, miten radikaali asia luonnon tulevaisuus on meidän kaikkien kannalta.” Suurten, paikkakohtaisten taide teosten lisäksi Dipolissa on yli 25 valo
kuvateosta. Niiden etsimiseen Tur peinen sai apua professori Timothy Personsilta ja lehtori Marko Karolta. Päätökset taidevalinnoista teki kolmi henkinen työryhmä, johon kuului Anna Valtosen lisäksi Ateneumin taidemu seon johtaja ja Aallon hallituksen edus taja Susanna Pettersson sekä rehtori Tuula Teeri. Dipoliin haluttiin töitä, jotka rohkai sevat opiskelijoita, työntekijöitä ja vie raita uusiin ajatuksiin ja keksintöihin. Turpeinen on ylpeä tehdyistä valinnoista – vaikkeivat ne ehkä kaikkia ihastuttai sikaan. ”Julkinen taide lisää tutkitusti hyvin vointia, mutta se voi myös herättää monenlaisia tunteita, ärsyttääkin. Minusta on aina hyvä, jos taide antaa ajateltavaa.”
Kunnolla paukkuja
Julkisen taiteeseen törmää Otanie messä pian joka puolella, sillä kampuk sella rakennetaan isosti ja vauhdilla. Turpeinen työskentelee jo täyttä vauh tia kesällä valmistuvan Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun Väreraken nuksen sekä vuonna 2019 valmistuvan
Kauppakorkeakoulun uudisrakennuk sen parissa. Kumpikin saa oman taide konseptinsa, joka huomioi rakennuksen arkkitehtuurin ja käyttötarkoituksen. Punatiiltä ja lasia yhdistävään Väreeseen tulee paitsi yliopiston tai teellinen toiminta ja opetus, myös metrokeskus A Bloc kauppoineen ja ravintoloineen. Vieressä olevan metro aseman kautta kulkee joka päivä noin 12 000 matkustajaa. ”Rakennukset ovat jännittäviä, mutta taiteen kannalta haastavia. Pysyvän, paikkakohtaisen taiteen pitää kuitenkin kestää niin sisällöllisesti kuin teknisesti vuosikymmenien ajan.” Outi Turpeinen uskoo, että hyvinvoin nin ja uusien ideoiden lisäksi satsaus tuo kampukselle myös lisää matkaili joita. Maailmalta löytyy paljon taideteok sia, joista on tullut suosittuja vierailu kohteita. Rakennusten lisäksi Turpeinen haluaisi nähdä taidetta myös Otaniemen huikeilla ulkoalueilla. ”Täytyy muistaa, ettei Otaniemeä enää kehitetä vain aaltolaisia, vaan yhä enemmän vaikka koululaisia ja yrityksiä varten. Tulevaisuuden visioissa täällä on ihmisiä vauvoista vanhuksiin.” •
Satsaa yhteen ja huikeaan
1
2
3
4
Kun suunnittelet julkisia taidehankintoja, perehdy ensin rakennuksen arkkitehtuuriin ja historiaan.
Mieti, mitä haluat töillä kertoa. Esimerkiksi Aallossa taideteokset liittyvät vahvasti yliopiston visioihin ja strategiaan.
Pohdi teoksen elinkaarta. Poliittisesti kantaaottava teos voi olla nyt ajankohtainen – muttei ehkä enää viiden vuoden kuluttua.
Ole kriittinen ja rohkea. Julkisuus ei ole tae taideteoksen laadusta – vaikka laatukin voi olla makuasia. Uskalla satsata monen pienen työn sijaan yhteen ja huikeaan.
AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 21 \ 19