Syyskuussa 2024 julkaistussa artikkelissa ”Visiot kvanttiylivoiman aikakaudesta valvottavat Kuan Tania öisin” mainittiin alun perin virheellisesti, että IQM:llä ja VTT:llä on 70 miljoonan euron määräraha, jolla niiden on määrä kasvattaa nykyistä kvanttilaskentainfrastruktuuriaan seuraavan neljän vuoden aikana ja rakentaa 300 kubitin kvanttitietokone vuoteen 2030 mennessä.
Lehden ilmestymisen aikaan VTT etsi edelleen innovaatiokumppania kvanttitietokoneen skaalaamiseen kohti kolmeasataa kubittia.
Virheellistä tietoa sisältänyt kappale on poistettu lehden digitaalisesta versiosta samoin kuin artikkelin alkuosassa ollut viittaus 300 kubitin kvanttitietokoneen rakentamiseen tämän vuosikymmenen kuluessa.
Esa Kapila
32 Yrittäjyys
Sisältö
5 Avauksia Ilkka Niemelä ja 15-vuotias yliopisto.
6 Nyt Pieniä uutisia, isoja asioita.
10 Oho! Tomi Erhon tuotelanseeraus lipsui ladulta.
Teema / Rahan jäljillä
12 Teema Koulutetaanko tulevaisuuden osaajat vähemmillä euroilla?
19 Tieteestä Tiedeuutisia lyhyesti.
20 Kuka Salla Vainio on poikkeuksellinen yleisosaaja.
24 Kumppanuus Kemiantekniikan yhteistyötä Nesteen kanssa.
30 Kohtaaminen Ukrainalainen Anna Marushchak opiskelee nyt Suomessa.
32 Yrittäjyys Avaruusjärjestö ESA perusti innovaatiolaboratorion Otaniemeen.
34 Fokus Nokian designarkiston aarteet tutkijoiden käyttöön.
40 Tieteestä Älykello hoksaa, kun pandemia uhkaa.
42 Ennen ja nyt Aino Marsio-Aallon tarina ja Marsion suvun vierailu kampuksella.
46 Väitöksiä Hilla Back ja maahanmuuttajien kieliperusteinen syrjintä; Desmond Attah-Kyei ja vihreämpi metalliteollisuus; Veera Moll ja lapset kaupunkisuunnittelukysymyksenä.
48 Arjen valintoja Viktar Asadchy, miten hallitset valoa?
50 Avainlukuja Yliopiston tuloksia vuonna 2024.
Avaruusjärjestö ESA perusti innovaatiolaboratorion Otaniemeen.
Kannen kuva
Valokuvataiteilija Nikolas Palonen kuvitti lehden kannen ja yliopiston rahoituksesta kertovan pääartikkelin teoksilla, jotka hän on generoinut valokuvistaan rakentamilla tekoälymalleilla. Teoksissa yhdistyy ajatus spekulatiivisesta paikasta menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden, sekä totuuden ja fiktion rajamaastossa. Etu- ja takakannen henkilökuvien tekemiseen on kuvattu kaikkiaan kymmenen Aalto-yliopiston nykyistä opiskelijaa.
34 Fokus Nokian muotoiluarkiston aarteet nokiadesignarchive.aalto.fi
Aallon alumni, kuvittaja ja sarjakuvataiteilija
Ulla Donner palkittiin Suomen sarjakuvaseuran Puupäähattu-palkinnolla 2025.
Donner kuvittaa uudistetun Aalto University Magazinen Oho-palstan sivulla 10. Suhdettaan lehden tämänkertaiseen teemaan, rahaan, hän kuvailee seuraavasti:
”Iloitsen säästöstä, kun ostan jugurttia 30 prosentin alennuksella, mutta jos haluan jotain kaunista, tajuntaani syöksyvät ajatukset ’raha ei ole todellista’ ja ’mitä jos kuollaan huomenna’.”
Valokuvataiteilija Nikolas Palonen valmistuu pian taiteen maisteriksi valokuvataiteen pääaineesta
Aalto-yliopistosta. Hän kuvitti lehden kannet ja pääartikkelin alkaen sivulta 12. Suhteestaan rahaan Palonen toteaa:
”Olen kuullut tarinoita rahan paljoudesta, mutta itse en ole sitä liikaa nähnyt.”
Julkaisija Aalto-yliopisto, viestintäpalvelut
Päätoimittaja Viestintäpäällikkö
Anitta Pirnes
Toimituspäällikkö Paula Haikarainen
Ulkoasu & kuvatoimitus Dog Design
Kansi Nikolas Palonen
Tämän numeron avustajat
Ahti Brummer, Ulla Donner, Jaana Eloranta, Tiina Forsberg, Riikka Haikarainen, Anna-Kaari Hakkarainen, Sarah Hudson, Minna Hölttä, Katrina Jurva, Esa Kapila, Kalle Kataila, Anne Kosola, Tuomas Kärkkäinen, Nico Luode, Juuli Miettilä, Liivia Pallas, Nikolas Palonen, Tiiu Pohjolainen, Marjukka Puolakka, Nora Rahnasto, Mikko Raskinen, Eeva Räisänen, Sedeer el-Showk, Petri Silenius, Tiina Toivola, Kristina Tsvetkova, Outi Turpeinen, Outi Törmälä, Laura Vaherkoski, Akseli Valmunen, Nita Vera, Kanny Wu, Enni Äijälä
Osoite PL 18 000, 00076 Aalto Puhelin 09 470 01
Verkossa aalto.fi/magazine
Sähköposti magazine@aalto.fi
Osoitteenmuutokset crm-support@aalto.fi
Painatus PunaMusta, 2025
Paperi UPM Fine 140 g/m2 (kansi), Berga 80 g/m2 (sisäsivut)
Painos 27 000 kpl (suomenkielinen) & 3 000 kpl (englanninkielinen)
Osoitelähde Aalto-yliopiston alumni- ja kumppanuusrekisteri (CRM)
Yliopistomme juhlii tänä vuonna 15-vuotissyntymäpäiviään. Kun kävelen Otaniemen kampuksen halki, katson ylpeänä vastaan tulevia eri alojen opiskelijoita, tutkijoita ja työntekijöitä, jotka ovat tulleet Aaltoon yli 120 eri maasta.
Aalto-yliopisto on täyttänyt ne tavoitteet, joita sille perustamisvaiheessa asetettiin. Viimeisten viidentoista vuoden aikana olemme tuoneet yhteen taiteen, tieteen, tekniikan ja talouden. Vuosittaiset maisterintutkintojen määrät ja tieteellisten julkaisujen määrät ovat nousseet yli 50 prosenttia, ja Aallon ympärille muodostuneesta ekosysteemistä ponnistaa vuodessa sata uutta yritystä. Olemme samalla yksi Euroopan kansainvälisimpiä yliopistoja.
Jotta voimme rakentaa kestävää tulevaisuutta, tarvitsemme sinua, Aallon alumni tai ystävä.
Miten jatkamme menestystä seuraavinakin vuosikymmeninä?
Suomi tarvitsee lisää osaajia, lisää yrittäjiä ja lisää innovaatioita. Jotta tämä tavoite toteutuisi, Aallon tulisi kasvattaa opiskelijamäärää merkittävästi vuoteen 2035 mennessä. Haluamme rakentaa tarvittavaa tutkimus- ja koulutuskapasiteettia asteittain – laadusta tinkimättä. Näihin uusiin tarpeisiin vastaaminen on kuitenkin haastavaa. Yliopistomme saama julkinen perusrahoitus on vähentynyt reaalisesti yli kolmanneksen vuoden 2010 tilanteeseen verrattuna ja muodostaa enää 55 prosenttia kokonaisrahoituksesta. Vahva kehitys vuodesta 2010 on ollut mahdollista tehostamalla toimintaa merkittävästi ja laajentamalla rahoituspohjaa. Lahjoituksilla on ollut tässä huomattava osuus. Yliopiston rahasto-omaisuuden tuotoilla ja lahjoituksilla katetaan nyt noin 10 prosenttia yliopiston budjetista.
Jotta voimme rakentaa kestävää tulevaisuutta, tarvitsemme sinua, Aallon alumni tai ystävä. Olemme käynnistäneet Merkki muutoksestA! -varainhankintakampanjan. Tämän lehden mennessä painoon olemme keränneet jo yli 9 miljoonaa euroa matkallamme kohti tavoitetta: kerätä kahden vuoden aikana 30 miljoonaa euroa 1500 lahjoittajan avulla.
Lahjoituksilla pystymme vastaamaan entistä paremmin koulutuksen, tutkimuksen ja innovaatiotoiminnan kasvaviin tarpeisiin ja tukemaan näin koko Suomen menestystä ja kestävämmän tulevaisuuden rakentamista.
Tule mukaan ja sijoita tulevaisuuteen!
Ilkka Niemelä Aalto-yliopiston rehtori
Kalle Kataila
Marsiossa tapahtuu
Suzanne Innes-Stubbin ohjaamalla kurssilla tehdään käytännön harjoituksia, jotka valmentavat opiskelijoita toimimaan yritysten palveluksessa.
Aalto Ahaa on avointen yleisöluentojen sarja, joka toteutetaan yhteistyössä Espoon kaupungin kanssa. Kansantajuisesti tieteestä kertovat luennot ovat maksuttomia ja suomenkielisiä.
Ne järjestetään kampuksen sydämessä sijaitsevassa Marsio-rakennuksessa (Otakaari 2, Espoo).
Kevään teemoja olivat muiden muassa rakkaus, vesi ja luova ajattelu. Syyskaudella on niin ikään kolme Ahaa-luentoa.
Marsiossa järjestetään tapahtumia myös nuoremmalle yleisölle. Aalto-yliopisto Juniorin
Tiedeteatteri on suunnattu 9–12-vuotiaille koululaisille opettajan tai muun aikuisen seurassa.
Marsion tapahtumakalenteri ja tallenteet verkossa: aalto.fi/marsio
Karoliina Kauhanen puhui helmikuisessa Aalto Ahaa -tapahtumassa lähimmäisenrakkaudesta ja hyvyyden hyödyistä. Kauhanen on yksi auttamissovellus Commu Appin perustajista.
Siltoja yliopiston ja yritysmaailman välille
Opetustyönsä Kauppakorkeakoulun johtavana työelämäasiantuntijana helmikuussa 2025 aloittanut Suzanne Innes-Stubb haluaa valmistaa opiskelijoita yritysmaailman vaatimuksiin.
”Työelämässä on osattava viestiä selkeästi ja ytimekkäästi”, hän sanoo ja korostaa, että olennaiset asiat on pystyttävä kiteyttämään viidessä minuutissa.
Innes-Stubb vetää yritysjuridiikan kurssia, jossa harjoitellaan vaatimustenmukaisuuden arviointia ja yritysmaailmassa tyypillisiä esitystilanteita. Opiskelijat tuottavat esimerkiksi viiden minuutin videoesityksen, jossa he esitelmöivät tietystä aiheesta kuvitteelliselle tarkastusvaliokunnalle ja laativat compliance-tutkintasuunnitelman.
Laajalla kokemus- ja asiantuntijataustallaan Innes-Stubb tuo opetukseen yritysmaailman näkökulman. Hän on työskennellyt Ison-Britannian hallinnossa, asianajotoimistossa sekä yrityksissä juristina ja compliance-tehtävissä.
Ethics and compliance -työ ei ole vain sääntöjen noudattamista, vaan alalla tarvitaan monipuolista osaamista.
”Yritysten on hyvä ymmärtää, ettei niiden toiminnassa voi olla kyse pelkästään voiton tavoittelemisesta”, hän muistuttaa. Myös tekoälyn, ilmastonmuutoksen ja globaalien toimitusketjujen kysymykset tulevat muokkaamaan compliancetyötä entisestään.
Innes-Stubb toivoo, että opiskelijat lähtevät työelämään eettisinä toimijoina, jotka uskaltavat nostaa esiin epäkohtia ja näkevät asiat laajemmassa yhteydessä.
”Avarakatseisuus on voimavara, ja parhaat ideat syntyvät monimuotoisessa ympäristössä.”
Mikko
125 000 lasta ja nuorta yhteensä 240:stä eri kunnasta on osallistunut
Aalto-yliopisto Juniorin toimintaan 2020–2024.
Oppikirja ohjaa insinöörejä kestävään
energiasiirtymään
Miten energiainsinöörien koulutuksen tulisi muuttua, jotta energiasiirtymä tukisi sekä ilmastotavoitteita että ekologista ja sosiaalista kestävyyttä? Juuri julkaistu oppikirja Designing Renewable Energy Systems within Planetary Boundaries (Springer, 2025) tarjoaa vastauksia kysymykseen.
Aalto-yliopiston professori Mika Järvisen ja energiamurrostutkija Hanna Paulomäen toimittama kirja käsittelee uusiutuvan energian tuotantoa ja varastointia planetaaristen rajojen näkökulmasta. Teos tarkastelee muun muassa tuuli- ja aurinkoenergiaa, bioenergian kestäviä rajoja, maankäyttökysymyksiä sekä energiavarastojen merkitystä.
Monitieteinen oppikirja tarjoaa tuleville energiainsinööreille tietoa siitä, miten energiajärjestelmät voidaan suunnitella ilmastonmuutosta hillitseviksi ja luonnon monimuotoisuutta tukeviksi – ilman, että siirtymä luo uusia haitallisia polkuriippuvuuksia.
Kirja on toteutettu Antti ja Tiina Herlinin säätiön ja Aalto-yliopiston tuella.
LOISTOUUTINEN
Poikkeuksellisen suosittu verkkokurssi
Marraskuussa 2024 avattu Sukellus radikaaliin luovuuteen -verkkokurssi saavutti 10 000 oppijan tavoitteensa kolmessa kuukaudessa.
Luovuus ei ole vain synnynnäinen ominaisuus, vaan sitä voi oppia ja harjoittaa.
Kurssi kannustaa työskentelemään luovasti, elämään keskellä muutosta, sietämään epämääräisyyttä ja tarttumaan eteen avautuviin tilaisuuksiin.
Muutos on aina myös mahdollisuus. Kurssilla kokeillaan uusia tapoja lähestyä yksityis- ja työelämän haasteita sekä tutustutaan innostaviin esimerkkeihin kuten Suomen ensimmäisen satelliittiyrityksen syntyyn sekä sosiaalisiin innovaatioihin, esimerkiksi Buurtzorg-hoivapalveluun tai donitsitalousmalliin.
Maksuton kurssi on saanut kiittävää palautetta, joissa useat kertovat päässeensä eteenpäin pitkään hiertäneen pulman kanssa.
Kävijämäärältään suosituimmat kurssisisällöt ovat olleet radikaalia luovuutta edistävä kulttuuri sekä luovuus ja hyvinvointi. Näissä osioissa käsitellään erityisesti yhdessä tekemisen kulttuuria ja työskentelyä epävarmuuden kanssa.
Kurssi suomeksi ja englanniksi: divingintoradicalcreativity.aalto.fi
Juuli Miettilä
Kirsikka Heiskarin kokeellinen kattokruunu oli maaliskuussa esillä Contemporary Design -maisteriohjelman näyttelyssä Väreessä Otaniemen kampuksella.
Kaikkiaan 16 muotoilun opiskelijaa perehtyi lasinvalmistuksen ja -koristelun tekniikoihin tulkiten heille annettua teemaa, Body of Work, omalla tavallaan. Opiskelijat hyödynsivät teoksissaan muun muassa lasinpuhallusta, hiekka- ja kipsimuottivalua sekä erilaisia lasimaalaustekniikoita ja kaiverrusta.
Tunnelmaa
näyttelyyn loi
alumni Niko Tiasen luoma mediateos.
Lahja-näyttely oli esillä Marsiossa helmi-maaliskuussa.
Aalto-yliopiston 15-vuotisjuhlanäyttely kuvasti asioita, joita yliopisto on antanut yhteisölleen ja yhteiskunnalle: rohkeita kokeiluja, taidetta ja muotoilua, kasvuyrityksiä ja osaajia, uusia oppimisen tapoja, maailmanluokan tutkimusinfrastruktuuria sekä tutkittua tietoa ilmastonmuutoksen ja muiden haasteiden selättämiseen. Näyttelyn keskellä oli taiteellinen installaatio juhlapöydän kattauksesta herättämässä ajatuksia ruokailusta osana juhlimisen perinteitä. Kattaukseen oli valittu yliopiston alumnien, opettajien ja opiskelijoiden töitä sekä teoksia EMMA – Espoon modernin taiteen museon kokoelmista.
aalto.fi/fi/lahja
Magazinen ilme uudistui
Aalto-yliopiston sidosryhmälehti, Aalto University Magazine, on ilmestynyt vuodesta 2011.
Nyt käsissäsi on ensimmäinen uudistettu numero. Lehden pitkä nimiö on tiivistetty A-logoon ja Magazine -sanaan, samalla taitto, typografia ja kuvallinen kerronta on jalostettu selkeämmäksi ja jämäkämmäksi.
Valokuvat ja kuvitukset ovat aina tulleet Aallon alumneilta tai opiskelijoilta – niin nytkin. Tietyille palstoille on kutsuttu vakituiset tekijät, kaikki jo tunnettuja nimiä: valokuvaajat Outi Törmälä ja Akseli Valmunen sekä kuvittajat Ulla Donner, Tuomas Kärkkäinen ja Juuli Miettilä.
Uudesta ilmeestä vastaa Dog Design, kolmen Aalto-yliopiston alumnin perustama suunnittelutoimisto.
Liivia Pallas
Mikko
Raskinen
Kanny Wun teos RADS3 sarjasta Loppumaton maailma. ”Teokseni tutkii installaatioiden ja piirrosten kautta naisen kehon hallitsematonta voimaa ja haurautta.”
Näyttely Valokuvan maisterit 2025 – Image Being oli esillä Suomen valokuvataiteen museossa tammihuhtikuussa. Valokuvataiteen pääaineesta valmistuvien näyttely esitteli 14 nuoren taiteilijan yhteisen näkemyksen nykyvalokuvasta. Heille se voi tarkoittaa vaikkapa biomateriaalia, päiväkirjaa, unohtuneen unen uudelleen muistamista, dokumenttia tai sepitettä.
Kanny Wu
Lanseeraus lipsui ladulta
Aalto-yliopiston
innovaatiopalveluiden johtaja
Tomi Erho tuskaili runsaat kymmenen vuotta sitten talviurheilun äärellä.
Teksti Paula Haikarainen
Kuvitus Ulla Donner
”Koetin startup-yrittäjänä vuodesta 2013 alkaen kaupallistaa The Active Paper Company Oy:ssä uudenlaista paperia. Sen innovaatio oli, että kastuessaan paperi muuttaa pinnassaan olevaa grafiikkaa esimerkiksi paljastamalla painettua tekstiä, jota ei näy, kun paperi on kuiva.
Tämänkaltainen ’taikuus’ sopi mielestäni hienosti vaikkapa lasinalusiin, postikortteihin, lastenkirjoihin ja monenmoisiin mainostuotteisiin. – Ei muuta kuin lanseeraamaan! Tuohon aikaan Venäjä oli loputtomien mahdollisuuksien markkina, ja osuin Sotshin talviolympialaisten alla juttusille erään suomalaisyrityksen edustajan kanssa. Urheilualan yritys teki yhteistyötä Venäjän hiihtomaajoukkueen kanssa.
Yksi Venäjän huippuhiihtäjistä oli maassaan suuri julkkis – Vladimir Putinkin oli vieraillut hänen häissään. Päätimme tehdä aktiivipaperistani postikortteja, joissa on tämän hiihtäjän kuva ja suomalaisfirman brändi-ilme. Kuvassa hiihtäjällä on yllään valkoinen liivi, josta paljastuisi kilpailunumero yksi, kun sitä painettaisiin kostutetulla sormella.
Ideana oli, että hiihtäjä jakaisi Sotshin olympiakylässä kortteja faneilleen. Siitä saisi huikeita videoita YouTubeen, ja samalla tieto kummastakin suomalaistuotteesta leviäisi Venäjällä.
Vähän ennen olympialaisia yhteistyökumppanini sai tietoonsa, että olympiakylässä mainostaminen on jyrkästi kielletty kaikilta muilta paitsi pääsponsoreilta. Tämä oli karvas pala, olin teettänyt tuhansia kortteja osana tuotantokoeajojani.
Kumppani sai uuden idean: järjestetään mediahässäkkää Salpausselän kisoissa, jotka pidetään viikko olympialaisten jälkeen. Hän tunsi Maikkarin väkeä, ja aloimme visioida uutisten loppukevennystä, jossa venäläishiihtäjä tapaa fanejaan ja jakaa postikortteja.
Hiihtäjämme ei sitten koskaan saapunut Salpausselälle. Venäjä päätti jättää hänet kotiin ’lepäämään’, ja mediamyllytyksemme jäi haaveeksi. Pian olympialaisten jälkeen Venäjä valtasi Krimin, ja pari vuotta myöhemmin julkkishiihtäjä jäi kiinni dopingista.
Onneksi omat paperini pysyivät puhtaina, kirjaimellisesti.”
Rahan jäljillä
Suomessa
on tavoitteena korkeakouluttaa vähintään puolet nuorista ikäluokkaa kohden. Tavoitteisiin voi kuitenkin päästä vain riittävillä resursseilla.
TEEMA
12 Teema Koulutetaanko tulevaisuuden osaajat vähemmillä euroilla?
19 Tieteestä Tiedeuutisia lyhyesti
20 Kuka Salla Vainio on poikkeuksellinen yleisosaaja.
24 Kumppanuus Kemiantekniikan yhteistyötä Nesteen kanssa.
30 Kohtaaminen Ukrainalainen Anna Marushchak opiskelee nyt Suomessa.
32 Yrittäjyys Avaruusjärjestö ESA perusti innovaatiolaboratorion Otaniemeen.
Yliopistot kamppailevat niukkenevasta rahoituksesta, mutta tavoitteet vain kasvavat. Uudet tulonlähteet ja yhteiskunnan laaja tuki ovat entistä tärkeämpiä.
Koulutetaanko tulevaisuuden osaajat vähemmillä
euroilla?
Teksti Terhi Hautamäki
Kuvitus Nikolas Palonen
Tätä voisi kutsua tuottavuusloikaksi: 15 vuodessa Aalto-yliopiston opetus- ja kulttuuriministeriöltä saama reaalinen eli inflaatiokorjattu perusrahoitus on vähentynyt yli kolmanneksen. Samana aikana yliopisto on kasvattanut opiskelijoiden määrää 40 prosenttia ja kansainvälisten julkaisujen määrää 50 prosenttia. Aallon tutkijat keräävät 140 prosenttia enemmän kansainvälistä, kilpailtua tutkimusrahoitusta kuin vuonna 2010.
Jatkossa tavoitteet kasvavat yhä, Suomeen tarvitaan lisää osaamista ja innovaatioita. Globaalit ongelmat vaativat tutkimukseen perustuvaa tietoa ja ratkaisuja. Koulutuksen mallimaana aiemmin tunnettu Suomi on kuitenkin jäänyt huolestuttavasti jälkeen monista maista nuorten korkeakoulutuksessa.
Vielä vuosituhannen alussa korkeakoulututkinnon suorittaneiden osuus 25–34vuotiaista oli Suomessa 39 prosenttia ja maailman huippua, kun OECD-maiden keskiarvo oli 27 prosenttia. Nyt muissa OECD-maissa korkeakoulutettujen osuus nuorista aikuisista on noussut keskimäärin 47 prosenttiin. Suomessa vastaava osuus on yhä 39 prosenttia.
Mutta tulevaisuuden tavoitteena on korkeakouluttaa vähintään puolet nuorista ikäluokkaa kohden.
Aalloltakin odotetaan opiskelijamäärien kasvattamista ja entistä enemmän yrittäjyyden ja innovaatioiden tukemista. Yliopisto on valmis kasvattamaan opintonsa aloittavien määrää peräti 40 prosentilla vuoteen 2035 mennessä. Tavoitteisiin voi kuitenkin päästä vain riittävillä resursseilla.
Helpot tuottavuustoimet on tehty Aalto-yliopisto aloitti vuonna 2010, samana vuonna kuin Suomessa tehtiin yliopistouudistus. Ensimmäiset vuodet olivat kasvavan julkisen rahoituksen aikaa. Sitten tulivat vuoden 2015 koulutusleikkaukset, jotka osuivat kipeästi yliopistoihin.
Nykyisin opetus- ja kulttuuriministeriö rahoittaa 55 prosenttia Aallon toiminnasta. Talousjohtaja Marianna Bom kertoo, että leikkausten aikaan Aalto osti kiinteistönsä valtiolta itselleen ja on sittemmin vähentänyt tiloja noin kolmanneksella ja vuokrannut niitä kumppaneilleen. Yliopiston toimintaa on mahdollistanut myös kilpailtu tutkimusrahoitus sekä omien rahastojen tuotot, joilla on kompensoitu julkisen rahoituksen laskua. ”Helpot tuottavuusparannukset on jo tehty. Hintaeroosio, jossa yliopistot saavat joka vuosi vähän vähemmän rahaa per tutkinto, pitäisi pysäyttää. Jos rahoitus putoaa, korkeakouluille tulee väärä insentiivi tiputtaa laatua. Meille on ehdottoman tärkeää, että emme tingi opetuksen ja tutkimuksen laadusta”, Bom sanoo.
”Meille on ehdottoman tärkeää, että emme tingi opetuksen ja tutkimuksen laadusta.”
Yliopistojen riittävä rahoitus on olennaista, jos aiotaan vastata paljon puhuttuun osaajapulaan. Kun houkutellaan aiempaa enemmän kansainvälisiä opiskelijoita ja tutkijoita maisterikoulutuksiin tai tohtoripilottiin, on tärkeää, että ihmisillä olisi myös aito mahdollisuus jäädä Suomeen ja työllistyä täällä.
Vapaa perusrahoitus on tärkeää Suomessa vallitsee laaja yhteinen näkemys tutkimuksen tärkeydestä – ainakin periaatteessa. Viime hallituskaudella kaikki eduskuntapuolueet sitoutuivat ainutlaatuiseen päätökseen nostaa tutkimus-, kehitys- ja innovaatiorahoitusta neljään prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2030 mennessä. Tästä kolmasosa olisi julkista rahaa ja kaksi kolmasosaa yrityksiltä.
Osa ministeriön perusrahoituksen jälkeen uupuvasta budjetista, eli toisesta puolikkaasta Aallon vuosibudjetista, kanavoituu esimerkiksi Business Finlandin ja Suomen Akatemian kautta.
”TKI-rahoitus tulee tyypillisesti projektirahana, jossa rahoittaja antaa 70–80 prosenttia kokonaiskustannuksista, ja yliopiston täytyy itse löytää 20–30 prosenttia. Jos saamme paljon projektirahaa, mutta emme pysty keräämään puuttuvaa osaa projektin toteuttamiseksi, yhteiskunnallinen hyöty jää saavuttamatta.”
Tieteessä laadukas rahankäyttö on pitkäjänteistä, koska tutkimustyö on pitkäjänteistä. Innovaatiot eivät synny tyhjästä, ja usein perustutkimus johtaa tuloksiin vuosikymmeniä aloittamisen jälkeen – tuloksiin, joista ei aloitushetkellä osattu edes haaveilla. Tutkimusinfrastruktuurit vaativat isoja investointeja, ja ne kehittyvät tieteen tuloksien ja teknologian edistymisen myötä.
Leikkausten vaikutus tulee esiin hiipivästi. Se hallitus, joka leikkaa, ei näe omalla kaudellaan seurauksia. Tilanne ei toki ole nykyisessä taloustilanteessa helppo. Julkista rahoitusta tarvitaan kipeästi moniin muihinkin kohteisiin.
Resurssit ovat tehokkaassa käytössä Kun puhutaan yliopistorankingeista ja ihaillaan maailman huippuja, unohdetaan helposti, että huippujen resurssit ovat toista luokkaa kuin suomalaisten yliopistojen.
Suomessa saadaan nykyisillä resursseilla hämmästyttävänkin paljon aikaan, sanoo professori Hannu Seristö, Aallon ulkosuhteista vastaava avustava vararehtori.
Esimerkiksi Tanskan teknillisen yliopiston, DTU:n, kokonaisbudjetti on kaksinkertainen Aaltoon verrattuna, vaikka opiskelijoita on vähemmän. Yhdysvaltalaisen Stanfordin yliopiston rahoitus on lähes 19-kertainen ja henkilöstömäärä lähes viisinkertainen Aaltoon verrattuna, vaikka opiskelijamäärä on samaa luokkaa.
”Aina voidaan kysyä, kumpi on ensin, resurssit vai tulokset. Huippulaatu Stanfordissa tai Cambridgessa luonnollisesti vetää rahoitusta puoleensa, mutta joskushan sen laadun rakentamisen on täytynyt alkaa. Vähällä rahalla on haastavaa saada erinomaisia tuloksia”, Seristö sanoo.
Julkisen rahoituksen määrä heijastelee kansantalouden tilaa. Muut Pohjoismaat ovat Suomea vauraampia, ja esimerkiksi Tanska myös todella onnekas: yksityiset säätiöt rahoittavat yliopistotutkimusta isommalla rahalla kuin on koko Suomen yliopistosektorin budjetti.
Seristön aloitteesta Aallon kauppakorkeakoulussa muutama graduntekijä vertailee, millaisella panostuksella saadaan yliopistossa mitäkin tuloksia.
”Jos otetaan huomioon resurssit ja Suomen kustannustaso, Aalto edustanee maailman kärkitasoa. Täällä tehdään töitä paljon ja kunnianhimoisesti”, Seristö sanoo.
Valokuvataiteilija Nikolas Palonen kertoo artikkelin kuvituksesta: ”Tekoälyn avulla generoidut kuvat esittävät arkkitehtuuria Otaniemen kampuksella. Niissä yhdistyy spekulatiivisuus: jokin mitä ei oikeasti ole olemassa. Teokset pitävät kuitenkin sisällään sirpaleita totuudesta, ihmisen ja ei-ihmisen välisen prosessin myötä totuus muuttuu joksikin muuksi. Se on uudenlainen totuus.”
”Jos otetaan huomioon resurssit ja Suomen kustannustaso, Aalto edustanee maailman kärkitasoa. Täällä tehdään töitä paljon ja kunnianhimoisesti.”
Varallisuutta tulevillekin sukupolville
Aalto-yliopistolla on noin 1,5 miljardin euron sijoitusomaisuus. Se on kertynyt lahjoittajilta ja kaikkia suomalaisia yliopistoja koskeneesta valtion vastinrahakampanjasta.
Merkittävä pääoma kertyi yliopistouudistuksen aikaan: Aalto sai elinkeinoelämältä ja alumneilta 200 miljoonaa euroa, johon valtio teki noin 500 miljoonan euron vastinsijoituksen. Aallon omaisuudessa on mukana myös kolmen fuusioituneen korkeakoulun aiempi rahasto-omaisuus.
Varallisuuden tuotot muodostavat noin 10 prosenttia yliopiston kokonaisrahoituksesta, ja niillä paikataan pudonnutta julkista rahoitusta.
”Voi syntyä käsitys, ettei yliopistolla ole ongelmaa, kun sillä on paljon varallisuutta. Mutta jos saamme pääomasta 6–7 prosentin tuoton, ja inflaatio on 3 prosenttia, vuosittain 2,5–3 prosenttia omaisuuden arvosta voidaan käyttää yliopiston toimintaan”, talousjohtaja Marianna Bom sanoo. Itse inflaatiokorjattua pääomaa ei voi syödä, jotta varmistetaan tutkimuksen ja koulutuksen laatu tulevillekin sukupolville. Yliopiston oma ammattimainen tiimi sijoittaa varoja pääasiassa rahastojen kautta listattuihin ja listaamattomiin osakkeisiin sekä vaihtoehtoisiin sijoituksiin. Lyhytaikaisissa rahamarkkinasijoituksissa ja käteisenä on varoja aina vähintään kahden vuoden tarpeiksi.
Euromääräisesti pienilläkin yksityisten henkilöiden tai yritysten tekemillä lahjoituksilla on kokoaan suurempi vaikutus. Vahva tase auttaa yliopistoa saamaan lainarahaa kampusinvestointeihin kilpailukykyisin ehdoin.
”Sen myötä olemme pystyneet rakentamaan kampuksesta innovaatioiden kehdon, jossa yliopisto ja startupit toimivat yhdessä yritysmaailman kanssa.”
Suuri osa yksityislahjoittajista tekee lahjoituksen vapaasti yliopiston käyttöön. Lahjoittaja voi myös valita tietyn alan ja tukea esimerkiksi tekoälyn tai kvanttiteknologian tutkimusta. Yhtenä uusista kohteista on yrittäjyyslahjoitusrahasto, joka tukee nousevia innovaatioita ennen niiden kaupallistamista.
”15 vuotta sitten yliopistoille lahjoittaminen oli uutta suomalaisessa kulttuurissa. Nyt tietoisuus on noussut. Erityisesti alumneilla on halua antaa takaisin opinahjolleen”, Bom sanoo.
Av-tuottaja Anna Berg on Aallon kaksinkertainen
alumni.
Perhekuvassa Olivia (edessä vasemmalla), Milla, Tarja, Tuomo ja Sonja Vuolteenaho.
”Lahjoittamalla voi tuntea, että on päässyt vaikuttamaan yhteiskunnan kehittämiseen.”
Vaikutusta lahjoittamalla
Moni lahjoittaa hyväntekeväisyysjärjestölle, mutta voiko yksityinen ihminen tukea myös yliopistoa ja tiedettä? Kyllä voi, ja millä tahansa summalla. Kaikenkokoiset lahjoitukset ovat tervetulleita.
Anna Berg työskentelee Aallon viestinnässä av-tuottajana ja oli mukana valmistelemassa yliopiston uutta varainhankintakampanjaa. Samalla hän sai ajatuksen lahjoittaa itsekin.
”Mietin, että olisi kiva osallistua kaikkien näiden vuosien jälkeen, jolloin oma elämäni on kytkeytynyt yliopistoon.”
Berg on opiskellut kaksi maisterintutkintoa Aallossa: toisen tekniikan ja toisen taiteen alalta. Sen jälkeen hän on ollut lähes koko ajan yliopistossa töissä.
”Työssäni tiedeviestinnässä näen, mitä yliopistossa tehdään ja mietin, mitä kaikkea hyvää yhteiskunnalle tieteen tekemisestä koituu. Yhteiskunnan kehittämiseen osallistutaan tietysti verovaroilla ja äänestämällä, mutta lahjoitus on kohdennetumpi. Voi tuntea, että on päässyt vaikuttamaan”, Berg sanoo.
Vuolteenahot kannustavat opiskelijavaihtoon Kauppakorkeakoulun alumnit Tuomo ja Tarja Vuolteenaho ovat tehneet erityisen aloitteen Aallon varainhankintakampanjaan.
Yhdysvalloissa asuva pariskunta lahjoittaa Kauppakorkeakoulun kansainvälisiin opiskelijavaihtoihin yhtä suuren summan kuin kaikki muut lahjoittavat yhteensä – miljoonaan Yhdysvaltain dollariin asti – vuoden 2025 loppuun mennessä. Mukaan lasketaan yksityishenkilöiden tekemien lahjoitusten lisäksi myös oman, yli 50-prosenttisesti omistetun yrityksen kautta tehdyt lahjoitukset.
”Korkeat elinkustannukset ja lukukausimaksut ulkomailla heikentävät intoa lähteä vaihtoon, joten haluamme kannustaa opiskelijoita tarttumaan rohkeasti tarjolla oleviin tilaisuuksiin”, Tarja Vuolteenaho sanoo.
”Olin itse Kauppis-vuosien aikana opiskelijavaihdossa Etelä-Carolinassa, ja Tuomo suoritti jatko-opintonsa Chicagossa. Kummankaan meistä ei tarvinnut maksaa lukukausimaksuja, vaan joko koulut tai yksityiset lahjoittajat kustansivat opintomme. Haluamme tarjota vastaavan mahdollisuuden nykyisille ja tuleville opiskelijoille.”
Merkki muutoksestA!
on Aallon 15-vuotisjuhlan kunniaksi perustettu varainhankintakampanja, joka kutsuu mukaan uusia lahjoittajia, sekä pieniä että suuria.
Tavoitteena on saada 1500 lahjoittajaa ja kerätä 30 miljoonaa euroa vuoden 2026 loppuun mennessä. Lahjoitusten verovähennysoikeutta voivat hyödyntää sekä yritykset että yksityishenkilöt.
aalto.fi/merkkimuutoksesta
Mikko
Raskinen
Vuoteenahojen perhealbumi
Kärkkäinen
Tuomas
Tekoäly menee tunteisiin
Tekoäly voi tehostaa päätöksentekoa ja innovaatioita, mutta vain noin viidennes yrityksistä onnistuu sen hyödyntämisessä. Syynä ei ole vain teknologia, vaan myös ihmisten tunteet ja reaktiot. Tutkimusryhmä seurasi yli vuoden ajan 600 työntekijän yritystä, joka kehitti tekoälytyökalua osaamisen kartoittamiseen ja resurssienhallintaan. Kokeilu päättyi epäonnistumiseen: työkalua pidettiin hyödyllisenä, mutta osa työntekijöistä ei tuntenut oloaan mukavaksi, kun tekoäly analysoi heidän kalenterimerkintöjään ja viestintäänsä. Osa työntekijöistä alkoi joko rajoittaa tietojen antamista tai manipuloida järjestelmää. Tekoälyn tuottama data vääristyi, mikä heikensi luottamusta entisestään.
Yrityksessä ei ymmärretty, miksi tekoälyn käyttö väheni, vaikka johtotasolla pyrittiin edistämään työkalujen käyttöä.
Tutkijat havaitsivat, että suhtautuminen tekoälyyn jakautui neljään ryhmään: täysi luottamus, täysi epäluottamus, epämukava luottamus ja sokea luottamus. Erityisesti emotionaalinen epäluottamus johtaa tekoälyn käytön välttelyyn tai manipulointiin – vaikka henkilö muutoin uskoisikin teknologian hyötyihin.
”Havaitsimme, että kyse ei niinkään ole tekoälystä, vaan käyttäjien tunteista ja reaktioista tekoälyä kohtaan”, sanoo apulaisprofessori Natalia Vuori. ”Tekoälyn käyttöönotto ei ole vain teknologinen vaan myös johtajuuden haaste. Ilman ihmiskeskeistä lähestymistapaa tekoäly ei lunasta täyttä potentiaaliaan.”
Yhä harvempi valitsee kotiseutunsa yliopiston
Pääkaupunkiseudulta lähdetään entistä useammin opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Tämä selvisi, kun kaupunkitaloustieteen tutkimusryhmä AlueAvain selvitti Tilastokeskuksen rekisteriaineistojen avulla opiskelijoiden muuttoliikkeitä Suomen suurimmissa kaupungeissa viimeisten 20 vuoden aikana. Vuonna 2001 vain 10 prosenttia uusista opiskelijoista lähti pois pääkaupunkiseudulta, mutta vuonna
2021 määrä oli jo 30 prosenttia. Vaikka pääkaupunkiseudulla alueelle jääminen onkin yleisempää kuin muualla, yhä harvempi valitsee kotiseutunsa yliopiston. Samanlainen kehitys näkyy Tampereella ja Turussa, joissa muualle lähtijöiden osuus on noussut 20 prosentista 40 prosenttiin. Oulussa muutos on ollut maltillisempi, mutta sieltä lähteneet muuttavat usein
pidemmälle, yli 350 kilometrin päähän, kun taas pääkaupunkiseudulta muuttavat pysyvät useimmiten 50–200 kilometrin säteellä.
”Pääkaupunkiseudun ulkopuolella jo joka toinen yliopisto-opiskelija muuttaa uuteen kaupunkiin – ja määrä kasvaa. Tampereen ja Turun yliopistot vetävät opiskelijoita, mutta alueen omat nuoret lähtevät muualle”, sanoo professori Tuukka Saarimaa
Poikkeuksellinen yleisosaaja
Eipä tiennyt nuori kauppatieteiden opiskelija, että tärkeimmät opit työelämään hän ammentaisi jo ylioppilaskunnasta. Johtotehtävissä ympäri maailmaa
Salla Vainio on päätynyt usein epätavallisiin tilanteisiin.
Teksti Tiiu Pohjolainen
Kuvat Akseli Valmunen
Salla Vainio on taiteen ystävä ja tukija.
Uudelle tuttavalle Salla Vainio ei esittäydy hallitusammattilaisena. Hän on hallituskäsityöläinen.
”Ei hallitustyössä valmiiksi tule, vaan aina oppii lisää. Samaa ajattelen johtamisesta. Sekin on artesaanitouhua.”
Hallitustyöskentely on Vainiolle toki tuttua – ensimmäinen hallituspaikka aukesi Helsingin kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnan, KY:n, kautta vuonna 1990. Siitä lähtien hän on istunut eri tahojen hallituksissa.
Muutama vuosi sitten hän oli jättäytymässä pois päivätöistä. Samoihin aikoihin tuli puhelu Pelastakaa Lapset ry:stä. Silloinen hallituksen puheenjohtaja tiedusteli, haluaisiko Salla Vainio kuulla lisää maailman suurimmasta lapsijärjestöstä ja Suomen jäsenjärjestön puheenjohtajavaihdoksesta. Ja Vainiohan halusi.
Tammikuusta 2023 Salla Vainio on toiminut Pelastakaa Lapset liittohallituksen puheenjohtajana.
Aina vähän epätavallinen
Liikkeenjohdon tehtävissä Vainio on työskennellyt useilla eri toimialoilla. ”Olen varmasti viidelle eri toimialalle päätynyt kylmiltäni, toimimatta alalla aiemmin”, hän kuvailee. ”Päädyn tilanteisiin, joissa olen jollain tavalla epätavallinen.”
Kenties poikkeuksellisuus alkoi alakoulusta, jonka Salla aloitti vuotta ikäluokkaansa aiemmin. Tai vaihto-oppilasvuodesta,
K U K A
jota perheellä ei ollut varaa esikoiselle kustantaa. Niinpä 16-vuotias Salla marssi pankkiin ja sai neuvoteltua itselleen 15 000 markan lainan.
Rohkeudesta hypätä uudenlaisiin tilanteisiin Vainio voi osin kiittää Kauppakorkeakoulua ja erityisesti sen ylioppilaskuntaa. Toisena opiskeluvuonna Vainio päätyi KY:n hallitukseen ja valittiin jo seuraavana vuonna puheenjohtajaksi. Hän oli 21-vuotiaana nuorin puheenjohtajaksi valittu ja pitänee edelleen ennätystä hallussaan.
33-vuotiaana hän taas johti Yhdysvalloissa insinööritiimiä sen ainoana naisena, ainoana ei-insinöörinä, ryhmän nuorimpana. Työskennellessään lakitoimisto Fondiassa vuodet 2014–2018 hän oli yrityksen ensimmäinen toimitusjohtaha, joka ei ollut juristi.
Aarteen äärellä
Toiminta ylioppilaskunnassa viivästytti kansainvälisen liiketoiminnan opintoja, mutta antoi paljon: silloisen kaveripiirin, josta on vuosien saatossa muovautunut Vainiolle tärkeä, laajennettu perhe lukuisine kummilapsineen.
”Joku voisi kutsua sitä verkostoksi, minulle he ovat rakkaita ystäviä.”
KY antoi Vainiolle turvallisen ympäristön opetella ja harjoitella johtajuutta. Anteeksiantavassa ympäristössä sai tehdä myös virheitä, sellaisia, joista olisi yritysmaailmassa saattanut seurata isojakin ongelmia.
”Sain KY:ltä käytännön oppia ihmisten kanssa toimimisesta, organisoimisesta, projektijohtamisesta. Niitä taitoja ei opi vain kirjasta lukemalla. Enkä tietenkään silloin ymmärtänyt, miten arvokasta se tulisi olemaan.”
Opit palvelevat Salla Vainiota edelleen. ”Vielä 35 vuoden jälkeen olen saman aarteen äärellä ja ammennan siitä.”
Paikkojen kuntoonlaittaja
Totta kai myös koulutus valmensi työelämään. Erityisesti rahoituksen ja laskentatoimen sivuaineopinnot antoivat välineitä työkalupakkiin, jonka avulla Vainio omien sanojensa mukaan selvisi jotenkuten hengissä ensimmäiset valmistumisen jälkeiset vuodet.
Neljän kansainvälisessä konsulttiyhtiössä vietetyn vuoden jälkeen tie vei Soneralle. Sieltä Piilaaksoon Soneran tehtäviin, sittemmin Sonerasta irtautuneeseen startup-yritykseen.
”Yhdysvalloissa päädyin ensimmäistä kertaa myyntihommiin. Ne olivat olleet minulle kauhistus. Firma myytiin, yhtäkkiä olin aluemyyntijohtaja ja vedin Pohjois- ja Etelä-Amerikan toimistoja. Se oli vähän erikoinen tilanne.”
Nuorena naisjohtajana Vainio tunsi olevansa erityisen tarkkailun alla.
Erikoisia ovat usein olleet myös tilanteet yrityksissä, joihin hän on siirtynyt. Taustalla on miltei aina ollut jokin muutos, ja sitten on käännytty Vainion puoleen.
”Kyse ei välttämättä ole ollut suuresta kriisistä, vaan tilanteesta, jossa yrityksellä on ollut tarve uudistua. Ja kun on mietitty, miten ’sotku’ siivottaisiin, palkataan minut, koska en osaa kieltäytyäkään”, hän toteaa nauraen. Samaan hengenvetoon hän kutsuu itseään yritysten yleissiivoojaksi.
”On tyypillistä palkata nainen toimitusjohtajaksi siivoamaan edeltäjänsä jälkiä. Siitä on tehty tutkimuksiakin”, Vainio heittää.
”Olen usein saanut mennä laittamaan paikkoja kuntoon”, hän jatkaa. Esimerkkeinä hän kertoo tilanteista, joissa hintoja ei ole tarkastettu vuosiin, tai joissa tuotekehitys ei ole ollut kunnossa tai oman alan markkinajohtajuus on vastikään menetetty.
Muutakin yleissiivooja on yrityksissä tehnyt. Esimerkiksi Fondian toimitusjohtajana hän vei yrityksen Helsingin pörssiin. Lakifirma listautui pienille kasvuyrityksille tarkoitetulle First North -listalle, ja se teki Vainiosta toisen naisen Suomessa, joka on toimitusjohtajana johtanut yrityksen listautumishankkeen alusta loppuun. Ensimmäinen oli Marimekon Kirsti Paakkanen
Äänekkäästi eri mieltä
Pisin työkokemus Salla Vainiolla on toimitusjohtajuudesta. Sillä tittelillä hän on työskennellyt yhteensä 16 vuoden ajan. Johdettavia yrityksiä on ollut kolme: Sanoma Pro, Fondia sekä Marketing Clinic.
Vainio korostaa, ettei ole urallaan saanut mitään aikaiseksi omin päin.
”En ole ikinä kokenut tekeväni asioita yksin. On täyttä puppua väittää, että toimitusjohtajat ovat yksin.”
Toimitusjohtajalle yrityksen johtoryhmä on tärkeä kumppani. ”Ympärilläni on ollut fantastisia tyyppejä. Eihän siinä voi epäonnistua, kun johtoryhmä tuntee toimialan ja tietää, mitä tekee.”
Ympärillä on ollut myös hyviä esimiehiä. Heistä parhaana Vainio haluaa nostaa esiin Pekka Harjun. Tämä rekrytoi Vainion Ilta-Sanomiin vastaamaan mediamyynnistä.
”Oli käsittämättömän rohkeaa palkata jostain jenkkilästä tyyppi, jota kukaan ei tuntenut ja joka ei tiennyt mediamyynnistä mitään.”
Rohkeuden ohella Vainio kiittelee silloisen esimiehensä vaativuutta.
”Riitelimme lähestulkoon kerran kuussa. Olin hirveän kulmikas, ja hän jaksoi hioa kulmiani.”
Vainio sanoo pitäneensä koko ikänsä sitkeästi kiinni periaatteesta, jonka hän oppi heti valmistumisensa jälkeen McKinseykonsulttiyhtiössä: obligation to dissent, velvollisuus olla eri mieltä.
Siksi ensimmäinen taho, jolle hän aikoinaan teki lahjoituksen, oli Amnesty International. ”Annoin heille rahaa tukeakseni mahdollisuutta olla eri mieltä.”
Better business, better society Varainhankinta on kiepsahtanut toiseen suuntaan erityisesti nyt, kun Vainio toimii maailman suurimmassa lasten oikeuksien järjestössä, Pelastakaa Lapset ry:ssä.
Vainiota viehättää organisaation kotimainen ja kansainvälinen ulottuvuus sekä se, että apu menee perille mahdollisimman tehokkaasti.
Hallituskäsityöläinen tietää olevansa onnekkaassa asemassa, kun voi antaa aikaansa ja osaamistaan hyvän tekemiseen.
Maailmanparantamiseenkin hän käyttää opiskeluaikana koottua työkalupakkia.
Tai kenties puheessa kuuluu kaikuja siltä poikkeukselliselta 16-vuotiaalta, jolla oli nimissään pankkilaina.
”Hyvinvointiyhteiskunta ei toimi, jos tänne ei saada aikaiseksi lisää kannattavia, tuottavia, kasvavia yrityksiä. Jo opiskeluaikana oli innostavaa, kun aisti ympärillään halua tarttua asioihin – saada aikaan jotain tuottavaa ja jaettavaa.”
Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun nykyinen motto, Better Business –Better Society, puhuttelee Salla Vainiota voimakkaasti.
”Se on niin sytyttävä, kuin kutsuhuuto: jos ihan oikeasti haluat parantaa maailmaa, tule tänne.”
Salla Vainio
/ Valmistunut kauppatieteiden maisteriksi Helsingin kauppakorkeakoulusta (nyk. Aalto-yliopisto) 1994.
/ Työskennellyt muun muassa Ilta-Sanomien mediamyynnissä, Soneralla sekä McKinseyllä.
/ Toiminut yhteensä 16 vuoden ajan toimitusjohtajan tehtävissä Sanoma Prossa, lakitoimisto Fondiassa ja viimeisimpänä Marketing Clinicissa.
/ Keskittynyt hallitustehtäviin täysipäiväisesti vuoden 2022 alusta.
/ Pelastakaa Lapset ry:n hallituksen puheenjohtaja tammikuusta 2023.
/ Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun Vuoden alumni 2016, KY-yhdistyksen kunniavaltuuskunnan jäsen, Alumni Ambassador Clubin jäsen.
On myös
/ Harrastanut historiaa lapsesta alkaen, ja erityisesti häntä kiehtoo länsimainen varhaiskeskiaika. ”Olen varmasti ollut edellisessä elämässäni keltti, sillä sydäntä lähinnä ovat Englanti, Skotlanti ja Irlanti.”
/ Elämännautiskelija. ”Rakastan maata sohvalla, lukea historiankirjoja ja nauttia valkkaria.”
/ Intohimoinen rojalisti, joka tietää Brittien kuningashuoneesta liki kaiken. Pystyy kertomaan jokaisesta monarkista jotain Vilhelm Valloittajasta lähtien. Tilaa Majesty-lehteä ja kahlaa läpi kierrätettyjä Svensk Damtidning -lehtiä. Informoi ruotsalaisia hallituskumppaneitaan kuningashuoneen kuulumisista.
Kemiantekniikan yhteistyötä
Neste on kehittynyt paikallisesta öljynjalostajasta yhdeksi maailman johtavista uusiutuvien polttoaineiden valmistajista. Yhtiö tarjoaa ratkaisuja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja kiertotalouden vauhdittamiseksi. Samalla se tarjoaa uramahdollisuuksia sadoille kemiantekniikan asiantuntijoille, joista monet ovat Aalto-yliopiston kasvatteja.
Teksti Paula Haikarainen
Kuvitus Juuli Miettilä
Vuoteen 2035 mennessä Neste on sitoutunut saavuttamaan hiilineutraalin tuotannon.
Nesteen teknologiakeskuksessa Porvoon Kilpilahdessa on lähes 1000 työntekijää tutkimus-, kehitys- ja suunnittelutehtävissä. Se on yksi Suomen suurimmista teollisista tutkimusyksiköistä.
Nesteen valmistaman uusiutuvan dieselin käytöllä voi vähentää kasvihuonekaasupäästöjä jopa
75–95 %
koko polttoaineen elinkaaren ajalta. Uusiutuvan lentopolttoaineen käytöllä voi vähentää kasvihuonekaasupäästöjä jopa
80 %
koko elinkaaren aikana fossiilisen lentopolttoaineen käyttöön verrattuna.
Toimintaa 3 mantereella ja 17 maassa: Nesteellä on uusiutuvien polttoaineiden tuotantolaitokset Suomessa, Alankomaissa ja Singaporessa sekä yhteistoiminto Yhdysvalloissa.
3
suurinta raaka-ainekategoriaa uusiutuvien polttoaineiden valmistuksessa: elintarviketeollisuuden eläinrasvajäte, käytetty paistorasva sekä kasviöljytuotannossa syntyvät jätteet ja tähteet.
Neste ja Aalto tutkivat Digifuels-yhteistyöhankkeessaan vuosina 2019–2022, kuinka digitaalinen mallinnus voi tehostaa polttoaineiden kehitystä ja testausprosesseja. Professorien Annukka SantasaloAarnion ja Ossi Kaarion ohjaamassa projektissa syntyi 15 tutkimusartikkelia, 4 väitöskirjaa ja 4 diplomityötä.
”Uudet digityökalut ovat selvästi vanhoja tarkempia, mikä voi tuoda suurissa volyymeissa meille merkittävää taloudellista hyötyä”, sanoo Teemu Sarjovaara, Nesteen tuotekehityksestä vastaava osastopäällikkö.
Nesteen ja yliopiston kumppanuudella on pitkät perinteet jo Teknillisen korkeakoulun ajoilta.
Vuosina 2014–2023 Aalto-yliopistossa syntyi 130 diplomityötä yhteistyössä yhtiön kanssa.
Noin 630 Aalto-yliopiston alumnia työskenteli vuonna 2023 yhtiössä, mikä tekee siitä merkittävän kemiantekniikan asiantuntijoiden työllistäjän.
Neste Oyj
/ Perustettu vuonna 1948 turvaamaan öljytuotteiden tarjonta Suomessa.
/ Maailman johtava uusiutuvan lentopolttoaineen ja uusiutuvan dieselin tuottaja.
/ Liikevaihto 20,6 miljardia euroa (v. 2024).
Villaelektroniikkaa ja appelsiininkuorivaatteita
Bioinnovaatiokeskuksen väitöskirjatutkijat kertovat kestävän biotalouden vauhdittamisesta, kohtaamisten tärkeydestä ja villeistä yrittäjähaaveista.
Teksti Minna Hölttä
Real de Almeida tutkii kiertotalouden materiaalien kannattavuutta ja ympäristövaikutuksia, jotta uudet teknologiat voidaan kaupallistaa onnistuneesti.
Vauhtia kaupallistamiseen ”Tutkimukseni tavoite ei ole kehittää uusia teknologioita vaan auttaa muita saamaan keksintönsä nopeammin laboratoriosta markkinoille. Käytän ympäristöarviointimenetelmiä, joilla varmistetaan sekä teknologian taloudellinen kannattavuus että ympäristövaikutukset. Näin ongelmat voidaan tunnistaa ja ratkoa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, mikä lisää skaalaamisen vauhtia ja onnistumisen mahdollisuuksia.
Väitöskirjani fokus on tekstiileissä. Niiden globaali tuotanto on kaksinkertaistunut vuosituhannen alusta ja on nyt jo 128 miljoonaa tonnia vuodessa. Suurin osa tehdään öljypohjaisista tekokuiduista tai puuvillasta, jonka viljely nielee valtavasti vettä, viljelymaata ja kemikaaleja. Planeetalle tilanne on kestämätön, siksi uusille ratkaisuille on kova tarve ja kysyntä.
Olen mukana isossa, 15 kumppanin yhteistyöhankkeessa, jossa etsitään uusia raaka-aineita tekstiilikuitujen valmistukseen. Parhaillaan tutkimme, miten appelsiininkuorten selluloosa toimii tekstiilikuiduissa ja lopputuotteissa. Kierrätysmateriaali vähentää neitseellisen raaka-aineen tarvetta, mutta se ei yksin riitä – toimivuus ja ympäristövaikutukset pitää selvittää koko ketjun mitalta, alkutuotannosta kierrätykseen asti.
Meillä on Bioinnovaatiokeskuksessa säännöllisiä tapaamisia, joissa eri alojen jatko-opiskelijat jakavat osaamista ja ideoita. Se on inspiroivaa ja opettavaista: muotoilijoilla esimerkiksi on tärkeää ymmärrystä käyttäjien tarpeista. Ohjaajaltani, professori Luana Dessbeselliltä saan tukea, mutta myös valtaa ja vastuuta – onhan väitöskirja minun luomukseni. En kuitenkaan tee tutkimusta itseäni varten. Olen iloinen, jos työni auttaa muita tutkijoita ja voin sitä kautta olla mukana kestävämmän tulevaisuuden rakentamisessa.”
Kaikki irti maitotölkistä ”Teen väitöskirjaa Sereplas-hankkeessa, jossa ovat mukana Bioinnovaatiokeskuksen lisäksi Valmet ja Stora Enso. Tavoitteemme on kehittää uusia, energiatehokkaita ratkaisuja nestepakkauskartongin, kuten maito- ja mehutölkkien, kierrätykseen.
Suomessa tölkit kierrätetään muun pahvin seassa. Se on sääli, sillä niiden kartonki on arvokasta, neitseellistä ja valkaistua selluloosakuitua. Kartongin molemmin puolin oleva polyeteeni-muovikerros taas päätyy usein poltettavaksi, mutta uusien EU-säädösten myötä myös muovin kierrätystä tulee tehostaa. Siksi hanke on yrityksille erittäin ajankohtainen.
Jotta tölkkien sisältämä muovi kelpaa kierrätysmuovin raaka-aineeksi, seassa ei saa olla selluloosakuitua. Siksi kartonki ja muovi pitää erottaa toisistaan mahdollisimman tarkkaan, ja myös laadukas kuitu halutaan talteen. Tämä tapahtuu pulpperiksi kutsutussa laitteessa. Muovi ja lisäaineet pidentävät pulpperointiin kuluvaa aikaa ja siten energiankulutusta, mikä on ongelma sekä kannattavuudelle että ympäristölle.
Olemme tutkineet esimerkiksi, miten aikaa ja siten energiaa voitaisiin säästää kartongin esikäsittelyllä. Esikostutus paineen avulla ja perforointi eli rei’ittäminen ovat osoittautuneet lupaaviksi menetelmiksi. Seuraavaksi
pitää ratkaista, miten ne skaalataan isompaan mittakaavaan.
Bioinnovaatiokeskus on tutkijalle ainutlaatuinen paikka, josta löytyy eri alojen osaamista ja uusia kontakteja. Nyt päässäni elää villi haave yrittäjäksi ryhtymisestä. Haluaisin valmistaa laitteita, joilla tutkimieni menetelmien skaalaus onnistuisi. Uskon, että kierrätyshaasteet ratkeavat juuri teknisillä innovaatioilla. Yrittäjänä minulla olisi vapautta ja itsenäisyyttä tehdä niitä – ja iso mahdollisuus vaikuttaa.”
Emilia Kauppi, väitöskirjatutkija
Ihmistä ja ympäristöä ilahduttavia älytekstiilejä
”Kehitän älytekstiileihin uusia, biohajoavia materiaaleja, joilla voi korvata niiden elektroniikassa perinteisesti käytettyjä metalleja ja muoveja.
Älytekstiileissä voi olla erilaisia toiminnallisuuksia, mutta itse keskityn sensoreihin. Ne aistivat esimerkiksi kosketuksen tai lämpötilan ja reagoivat niihin eri tavoin: valoilla, äänillä, värähtelyillä. Tanssija voisi esimerkiksi luoda puvullaan musiikkia.
Teknologia on usein kalseaa ja vaikeaa;
Emilia Kauppi haluaa selvittää, miten nestetölkkien kartonki ja muovi saadaan erotettua toisistaan mahdollisimman energiatehokkaasti.
Kalle Kataila
jotain sellaista, jota vain suuret teknojätit jossain kaukana voivat valmistaa. Minusta näin ei tarvitse olla. Olen esimerkiksi kutonut näppäimistön villasta ja selluloosakuidusta.
Sillä voi luoda näytölle erilaisia graafisia elementtejä, ja sitä voi painamisen lisäksi taivuttaa ja puristaa. Näppäimistö oli esillä Euroopan suurimpiin kuuluvassa muotoilutapahtumassa Dutch Design Weekissä, ja minusta oli hauskaa tarkkailla vieraiden reaktioita vähän sivummalta. Näppäimistö kesti hienosti, ja erityisesti vanhemmat ihmiset olivat siitä innoissaan.
Uskon, että työmme ensimmäiset käytännön sovellukset löytyvät sieltä, missä ihmisten elintoimintoja seurataan jo nyt paljon, kuten terveydenhoidossa. Monet nykyisistä mittalaitteista ovat kalliita tai kertakäyttöisiä. Eikö olisi hienoa, jos ne olisivat kauniita, edullisia ja kompostoitavia?
Olen teknologiasta innostunut muotoilija ja hakeutunut aina innolla monialaisiin projekteihin. Bioinnovaatiokeskuksessa teen tiivistä yhteistyötä kemian tekniikan jatkoopiskelijan kanssa. Väitöskirjani ohjaaja on muotoilun professori, mutta minulla on neuvonantajina myös sähkötekniikan, insinööritieteiden ja tekoälyn professorit. Ilmapiiri on inspiroiva ja kannustava, tunnen itseni melkein hemmotelluksi näin ihanassa työpaikassa.
Väitöskirjan jälkeen haaveilen omasta studiosta, jossa voisin tehdä kokeiluja eri alan osaajien kanssa, taiteilijoista terveydenhoidon ammattilaisiin. Haluaisin myös tehdä enemmän yhteistyöprojekteja kotimaassani Chilessä, jonka upeasta tekstiiliperinteestä ja materiaalien runsaudesta riittää ammennettavaa.”
Sofia Guridi Sotomayor, väitöskirjatutkija
”Uskon, että työmme ensimmäiset käytännön sovellukset löytyvät sieltä, missä ihmisten elintoimintoja seurataan jo nyt
paljon, kuten terveydenhoidossa.”
Mikä Bioinnovaatiokeskus?
/ Aalto-yliopiston Bioinnovaatiokeskus perustettiin vuonna 2021 Jane ja Aatos Erkon säätiön myöntämällä 10,5 miljoonan euron lahjoituksella.
/ Keskuksen tavoite on vauhdittaa siirtymistä kierto- ja biotalouteen ja luoda Suomeen kestävän talouskasvun mahdollisuuksia.
/ Tutkimuksen painopisteet ovat tekstiilit sekä pakkaukset. Tällä hetkellä käynnissä on 14 väitöstutkimushanketta.
/ Keskuksen sydän on monialainen tohtorikoulu, jonka professorina työskentelee Luana Dessbesell. Keskusta johtaa professori Michael Hummel, ja sen ohjausryhmässä on professoreita kaikista kuudesta Aalto-yliopiston korkeakoulusta.
/ Keskus on saanut viime vuosina merkittäviä ulkopuolisia rahoituksia. Yksi suurimmista myönnettiin Luana Dessbesellin vetämälle SciSustain-hankkeelle, jossa pyritään kehittämään ja nopeuttamaan biopohjaisten keksintöjen kaupallistamista. Hankkeen budjetti on 1,2 miljoonaa euroa, ja sitä rahoittavat Business Finland sekä Valmet, Paptic, LignEasy, Stora Enso, Boreal Bioproducts, UPM ja Metsä. / Tutkimusläpimurtojen vauhdittaminen vaatii panostuksia myös tutkimusinfrastruktuuriin. Bioinnovaatiokeskus on rahoittanut muun muassa ekologista tekstiilikuitua valmistavan Ioncell-menetelmän pilottilinjaston rakentamista. Tänä vuonna investoidaan biohajoavuuslaboratorioon.
/ Keskuksen toiminta näkyy yhteiskunnassa monin tavoin. Vuoden 2024 kohokohtia oli paljon julkisuutta saanut Mainiot materiaalit -kirja, joka rohkaisee lapsia ja nuoria materiaalikokeiluihin. Tänä vuonna kirjasta ilmestyy englanninkielinen versio. Keskuksen tutkijat esittelevät työtään myös näyttelyissä ja tapahtumissa, kuten tänäkin syksynä järjestettävässä Designs for a Cooler Planetissa, Otaniemen kampuksen Marsio-rakennuksessa.
Sofia Guridi Sotomayor kehittää ihmisläheistä, pehmeää teknologiaa., kuten villasta kudottuja näppäimistöjä.
Kristina Tsvetkova
Hauska tutustua, Anna Marushchak!
Mistä tulet ja millainen on tarinasi?
Olen syntynyt Keski-Ukrainan maaseudulla. Opiskelin rahoitusta, pankkitoimintaa ja vakuutusalaa yhdessä Ukrainan vanhimmista yliopistoista, Kyiv Mohyla Academyssa, ja olin ensimmäisen opintovuoteni puolivälissä, kun sota alkoi helmikuussa 2022.
Pysyttelin jonkin aikaa vain kotona, mutta kesällä aloitin vapaaehtoistyön Kiovassa, autoin raivaustöissä ja jälleenrakentamisessa. Sitten päätin hakea opiskelijavaihtoon.
Kerrothan opinnoistasi.
Suomessa aloitin opintoni Jyväskylässä Erasmus+-stipendillä, sen jälkeen opiskelin Kouvolassa ja lopulta Aallossa, jossa olen ollut nyt runsaan vuoden.
Aallossa on apurahaohjelma, jonka kautta sodan takia opintonsa Ukrainassa keskeyttäneet voivat suorittaa kursseja ja saada niistä opintopisteitä kotiyliopistoonsa.
Otan kursseja Kauppakorkeakoulun pääaineista, enimmäkseen rahoitukseen liittyen. Nyt olen hakenut myös tutkinto-opiskelijaksi rahoituksen maisteriohjelmaan, jossa on yhteys kestävään liiketoimintaan.
Koska vanhemmillani Ukrainassa ei ole varaa tukea opintojani – inflaation vuoksi he pystyvät hädin tuskin kattamaan omat menonsa – Aallon apuraha tarjosi hienon mahdollisuuden kehittää itseäni.
Millaista oli muuttaa Suomeen?
Tämä maa sai sydämeni lämpenemään. Sain ensimmäisenä vuonna esimerkiksi käyttää maksutta Helsingin seudun joukkoliikennettä ja ilmaisia matkoja myös muualle Suomeen. Ukrainalaisiin suhtaudutaan empaattisesti ja meille tarjotaan tukea. Ukrainassa ei ole valtion tukemia opintolainoja, eikä opiskelijoiden hyvinvointiin kiinnitetä yhtä paljon huomiota. Esimerkiksi liikuntamahdollisuudet ovat täällä monipuolisia
ja opiskelijalle edullisia.
Teksti Sarah Hudson Kuva Nita Vera
Kun saavuin Suomeen, yllätyin myös siitä, että yliopisto mainosti opiskelijabileitä – Ukrainassa juhliminen ja opiskelu nähdään täysin erillisinä asioina!
Mitä kaipaat eniten kotimaastasi?
Koti-ikävä iskee erityisesti silloin, kun seuraan ystävieni postauksia sosiaalisessa mediassa.
Sota on yhdistänyt ihmisiä, ja isänmaallisuus on vahvaa. Ystäväni voivat aktiivisesti osallistua yhteiskunnallisiin asioihin Ukrainassa ja kertoa ylpeinä tekevänsä oman osansa vapaaehtoistyöstä, esimerkiksi lahjoitusten ja lääkintätarvikkeiden hankinnassa tai varainkeruussa. Kaipaan sitä yhteisöä.
Millaisia tulevaisuudensuunnitelmia sinulla on?
Haluaisin jäädä Suomeen ainakin muutamaksi vuodeksi, täällä voisi olla mahdollisuus nopeaan urakehitykseen. Mutta sen jälkeen haluaisin palata Ukrainaan.
Minulla on vahva tunne, että täytyy antaa jotain takaisin. Voin palatessani tuoda mukanani suomalaisia arvoja, tietoa ja kokemuksia.
Keväästä 2022 lähtien Aalto-yliopisto on tarjonnut maksuttoman erillisopinto-oikeuden noin 120 yliopisto-opiskelijalle, jotka ovat paenneet Ukrainasta sodan takia. Opiskeluoikeus koskee yksittäisiä opintojaksoja, mutta useat opiskelijat ovat ilmoittaneet suunnitelmistaan jäädä Aaltoon suorittamaan kandi- ja maisteriopintojaan.
Aalto-yhteisö on tukenut Ukrainasta tulleita opiskelijoita myös rahallisesti. Lahjoituksina kerätyistä varoista on avustettu 41:tä opiskelijaa 800 euron kuukausittaisella tuella. Apurahoja on myönnetty lukukaudeksi kerrallaan. Valtaosa yksittäisistä lahjoituksista on ollut alle 100 euron suuruisia, mikä osoittaa, että pienilläkin lahjoituksilla on suuri merkitys, kun lahjoittajia on monia.
Kauppakorkeakoulussa opiskeleva Anna Marushchak on kiitollinen lahjoittajille niin omasta kuin ukrainalaisten opiskelijakollegoidensa puolesta: ”Uskon, että tämänkaltaisilla hyväntahtoisilla eleillä on kauaskantoisia myönteisiä vaikutuksia ukrainalaisten ja suomalaisten suhteelle ja yhteistyölle.”
Rahoitusta
avaruusbisnekseen
Euroopan avaruusjärjestö ESAn uusi innovaatio-ohjelma
Otaniemessä auttaa suomalaisyrityksiä kaupallistamaan keksintöjä, hyödyntämään satelliittidataa ja vahvistamaan asemaansa alalla.
Teksti Tiina Forsberg Kuva Euroopan avaruusjärjestö ESA
ESAn satelliittien
tutkakuvaa Atacaman autiomaasta Etelä-Amerikasta.
Avaruusteknologiasta tulevat ensimmäisenä mieleen rakettien näyttävät laukaisut, ulkoavaruuden mysteerejä tutkivat luotaimet, Kuun valloitus tai jopa Marsin asuttamiseen tähtäävät hankkeet. Ihmiskunnan selviytymisen kannalta yhä tärkeämpää on kuitenkin oman planeettamme Maan tarkkailu avaruudesta.
Avaruusteknologia ei ole enää vain valtavien avaruusjärjestöjen, kuten yhdysvaltalaisen Nasan, eurooppalaisen ESAn tai SpaceX:n kaltaisten suuryritysten yksinoikeus. Suomen avaruusaika alkoi opiskelijaprojektina syntyneen Aalto-1-satelliitin myötä vuonna 2017. Täältä ponnistaa myös kymmeniä avaruusteknologiayrityksiä, kuten Iceye ja Kuva Space, jotka ovat saavuttaneet kansainvälistäkin mainetta satelliittitoimijoina.
Suomessa avaruussegmentti kasvaa nopeasti, ja erityisesti data-analytiikan ja paikkatietoteknologian kehittämisessä on vielä huikeasti kasvupotentiaalia, sanoo vastaperustetun ESA
Phi-Lab Finlandin projektipäällikkö Miika Kostamo Kostamolle työ yhdistää monta hänen intohimoistaan. Hän on taustaltaan ”maanmittari”, työskennellyt pitkään paikkatietoalalla, opiskellut kansainvälistä liiketaloutta ja ollut mukana myös kansainvälisille markkinoille laajentuneessa yrityksessä. Ja juuri siinä ESAn rahoittama innovaatio-ohjelma tukee suomalaisia avaruusosaajia – meillä on nyt pelin paikka, Kostamo kannustaa.
ESAn kiinnostus kertoo arvostuksesta
Phi-Lab Finlandia pyöritetään Aalto Startup Center -yrityskiihdyttämöstä käsin, ja sen yhteistyökumppaneita ovat Ilmatieteen laitos, Maanmittauslaitoksen Paikkatietokeskus FGI sekä Vaasan yliopisto. Läheltä löytyy myös muita yhteistyötahoja, kuten avaruus-startupeja tukeva yrityshautomo ESA BIC Finland.
Phi-Labin tarjoamasta innovaatiorahoituksesta
30 prosenttia voidaan käyttää tutkimukseen, mutta 70 prosenttia menee kaupallistamiseen eli esimerkiksi asiakastarpeiden selvittämiseen ja mahdollisten asiakkaiden löytämiseen.
Pienimmillään rahoitus on 200 000 euroa. Toimintaan kuuluu myös asiantuntijakonsultaatio: mukaan päässyt yritys saa tutkimukseen 110 tuntia asiantuntijatukea ja liiketoiminnan kehittämiseen 110 tuntia apua.
Phi-Labin rahoitusta saadakseen yrityksen ei tarvitse olla startup-vaiheessa, mutta pk-yrityksillä pitää olla hankkeeseen omaa rahoitusta 20 prosenttia ja suurilla yrityksillä 50 prosenttia.
”Käytännössä suuryrityksetkin voivat hakea ESA PhiLabista rahaa, yrityksen iän tai koon puolesta ei ole rajoituksia”, Kostamo sanoo.
Rahoitusta saavan yrityksen toiminnan tulee olla Suomessa –tai pitää pystyä osoittamaan, että hankkeesta saatava hyöty jää Suomeen. Tällä halutaan edistää kansallisesti avaruusalan innovaatioita, uutta liiketoimintaa ja niiden ympärille syntyvää osaamista.
”Rahoituksen jakaminen on päätyö, mutta olennaista on myös avaruusyritysten ekosysteemin rakentaminen ja tiedon jakaminen.”
Kumppaneille pitää tarjota kokonaisuutta
Kostamon mukaan avaruustoiminnan kasvattamisen esteenä ei Suomessa ole osaajapula, vaan tiedon puute mahdollisuuksista. Suomalaisilla on rajallisesti ymmärrystä kansainvälisistä verkostoista ja asiakkaiden tarpeista, kun taas muualla maailmassa Suomen korkealaatuinen osaaminen on heikosti tunnettua.
”Alan yritykset ovat usein insinöörivetoisia, joten Aallon design- ja kauppatieteellistä osaamista voisi hyödyntää enemmän.”
Nasan ja ESAn kaltaiset isot avaruustoimijat eivät myöskään etsi yhteistyökumppanilta mitään
yksittäistä ratkaisua, vaan kartoittavat kaikkea, mitä on tarjolla.
”Meidän pitää osata kertoa, että Otaniemessä on sata tekoälyn huippututkijaa, kvanttitietokoneosaamista, geoinformatiikan osaamista ja myös avaruusteknologian huippuosaamista. Kumppaneille pitää tarjota kokonaisuutta.”
Kostamon mielestä ESA Phi-Lab on arvokas koko yliopiston kannalta.
”Sillä, että Suomessa on Euroopan avaruusjärjestön toimintaa, on brändi- ja viestintäarvoa jo itsessään –se voi myös herättää kiinnostusta muiden mahdollisten yhteistyökumppaneiden silmissä.”
Ilmastonmuutos ajaa avaruusteknologian kehitystä
Phi-Lab voi rahoittaa niin sensorien kuin satelliittien kehitystä, mutta myös paikannus- tai kaukokartoitussatelliiteista saatavan datan analytiikan kehitystä. Koska joitain tutkasatelliitteja hyödynnetään sekä siviiliettä sotilaskäytössä, Kostamo muistuttaa ESAn olevan siviilijärjestö, eikä Phi-Lab rahoita puolustusteknologiaa.
Sen sijaan tutkasatelliittien avulla voidaan seurata vaikkapa tulvia tai luonnon ekosysteemien muutoksia. Kansainväliset mahdollisuudet ovat tässäkin suuret, ja esimerkiksi Iceyen reaaliaikaisella katastrofiseurannalla on asiakkaita niin valtioissa kuin vakuutusalallakin.
”Tulvan tai muun luonnonkatastrofin sattuessa satelliittidatan avulla voidaan nopeasti selvittää, mille alueille vahingot kohdistuvat”, Kostamo sanoo.
Yritykset voivat saada PhiLabin rahoitusta myös avaruusteknologian viemiseen uudelle toimialalle – esimerkiksi metsäteollisuuden yrityksen alkaessa hyödyntää sitä maataloudessa. Satelliitit tarjoavat ylivertaisen tehokkaan tavan seurata ympäristömuutoksia, kuten
jäätiköiden sulamista tai EU:n ennallistamisasetuksen vaikutuksia, joiden tarkkaileminen pelkästään maasta käsin on hankalaa. Esimerkiksi juuri Kuva Spacen hyperspektrikuvantaminen auttaa ratkaisemaan näitä ilmaston ja ruokaturvan haasteita.
Ilmastonmuutos ajaa myös avaruusteknologian kehitystä, Kostamo sanoo. Esimerkiksi Etelä-Euroopan viininvalmistajat tutkivat jo, missä Chardonnayta kasvatetaan 10–30 vuoden päästä.
”Ehkä Suomi ei vielä tällä vuosisadalla ole potentiaalisin viininviljelyalue, mutta osa Baltiasta alkaa olla. Satelliittien välittämästä datasta tehdään ennustemalleja, joista tämänkin pystyy selvittämään.”
Suomi sai neljännen
ESA Phi-Labin
Suomi on yksi Euroopan avaruusjärjestö ESAn 23:sta jäsenmaasta, ja maksaa järjestölle noin 28 miljoonaa euroa vuosittain. Jäsenmaksusta kustannetaan erilaisia ohjelmia, kuten ESA BIC -yrityshautomoa tai ESA Phi-Labia. Näin ESA edistää jäsenmaidensa oman avaruussegmentin kehittämistä. Kuusivuotiselle Phi-Lab Finlandille ESA on myöntänyt 5,2 miljoonaa euroa, joista 4,4 miljoonaa käytetään suoraan yritysten ja projektien tukemiseen. Kokonaisbudjetti on 11 miljoonaa euroa, ja rahoittajina toimivat myös säätiöt, kuten KAUTE, Weisell ja Teknologiateollisuuden 100-vuotissäätiö.
Suomen ESA Phi-Lab on neljäs laatuaan. Ensimmäinen perustettiin vuonna 2017 ESAn kaukokartoitusyksikön yhteyteen Italiaan, sen jälkeen uudet keskukset ovat avautuneet Itävaltaan ja Norjaan.
Millaisia ikkunoita Nokia-arkisto avaa? ?
Maailmalla uutisoitiin alkuvuodesta laajasti siitä, miten Aalto-yliopistossa avautui Nokian muotoiluosaston arkisto, jonka sisältö on runsaudessaan ja autenttisuudessaan ainutlaatuinen. Aineisto tarjoaa mahdollisuuksia monen eri tieteenalan jatkotutkimukseen.
nokiadesignarchive.aalto.fi
Teksti Anna-Kaari Hakkarainen Kuvat
”Espoon Keilaniemen pääkonttorin tiloja oltiin tyhjentämässä, ja Microsoft halusi päästä kaikesta eroon”, sanoo Anna Valtonen, Nokia Design Archive -hankkeen johtava tutkija ja Tukholman Konstfackkorkeakoulun rehtori.
Vuosi oli 2016, ja Microsoft oli pari vuotta aiemmin ostanut Nokian puhelinliiketoiminnan. Valtonen työskenteli tuolloin Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun dekaanina Aallossa ja sai yllättäen puhelun entiseltä Nokia-kollegaltaan.
Aikaa oli 24 tuntia. Muuten puhelinliiketoiminnan designosaston arkisto – jota Valtonen oli ollut aikoinaan käynnistämässä työskennellessään Nokialla – menisi kaiken muun tavaran mukana ties minne, roskalavalle.
Ennen kuin pakettiauton saattoi käynnistää, piti soittaa juristeille ja selvittää sekä Aalto-yliopiston että Microsoftin päässä, ettei ongelmia arkiston siirtämiselle ollut.
Puhelut ja meilit sinkoilivat Espoon ja Seattlen välillä. Kun vihreää valoa oli tullut joka suunnalta, pakettiauton saattoi suunnata kohti Keilaniemeä Otaniemen naapuriin.
Järjestystä kaaoksen keskelle Lähes kymmenen vuotta myöhemmin tutkijatohtori Kaisu Savola osoittelee siististi järjestettyjä mappeja Aalto-yliopiston kellarissa Otaniemessä.
”Arkisto näytti siltä kuin muotoilijoiden pöydät olisi vain pyyhkäisty laatikoihin. Kaikki oli sekaisin, laatikoita hirveä määrä”, Savola kertoo. Arkistolaatikot olivat koskemattomia, sellaisia kuin ne olivat olleet Valtosen hakiessa ne muutamaa vuotta aiemmin. Seassa oli papereita, muistitikkuja, esineitä, valokuvia, piirroksia. Laatikkokaupalla kaikenlaista, josta ei päälle päin pystynyt arvioimaan, mikä on olennaista ja mikä ei.
Alkoi valtava monen vuoden työ, johon ydintyöryhmä sai Suomen Akatemialta ja KAUTE-säätiöltä apurahan. Projektiin osallistui asiantuntijoita eri aloilta, ja osana tutkimusta alettiin rakentaa arkistoa: aineisto piti ensin järjestää, jotta sitä voitiin alkaa tutkia.
Savola työskenteli arkiston järjestämisen ja luetteloinnin parissa arkistoharjoittelijan kanssa. He ryhmittelivät materiaalia teemoittain ja kehittivät tapoja, joilla sekava
Kameramalli 2000-luvulta
Lopullisessa arkistossa on noin 25 000 esinettä ja yhden terabitin verran tiedostoja.
Luonnoksia vuodelta 1996
aineisto saatiin loogiseen järjestykseen.
Syyskuussa 2022 tiimiin liittyi myös muotoilija, väitöskirjatutkija Michel Nader, jonka tehtäväksi tuli luoda aineiston pohjalta digitaalinen arkisto, joka olisi avoin kaikille.
Tutkimusprojekti vei neljä vuotta, ja arkiston rakentamisen osuus siitä kaksi ja puoli vuotta.
Lopullisessa arkistossa on noin 25 000 esinettä ja yhden terabitin verran tiedostoja.
Kuva virtuaalilaseista vuodelta 1999
Video Design Trends Update, ajoittamaton
Aineisto muodostaa ainutlaatuisen kurkistuksen teknologiayrityksen kulissien taakse.
Luonnoksia vuosilta 2001–2002
Esitys EGG Touch Screen Communication Product vuodelta 1999
Materiaalia myös ihmistieteilijöille
Tutkimusryhmä sopi heti alkuun, että digitaalisesta arkistosta tulisi kuratoitu versio fyysisestä arkistosta. Se helpottaisi materiaalin saatavuutta. He valitsivat yhdessä tallennettaviksi 700 erilaista elementtiä ja loivat konseptin, jolla ne järjestettiin eri teemoihin.
Järjestetty aineisto muodostaa maailman mittakaavassakin ainutlaatuisen kurkistuksen teknologiayrityksen kulissien taakse ja samalla nykyisyyden taakse: Nokia on vaikuttanut siihen, millaisen teknologisen todellisuuden ja estetiikan ympäröiminä elämme tälläkin hetkellä.
Materiaali voi kiinnostaa muotoilijoiden ja historioitsijoiden lisäksi yritysjohtajia tai markkinoijia, sosiologeja, sukupuolen tutkijoita, psykologeja, muodin tutkijoita – eri alojen ihmistieteilijöitä.
Koska aineistoa voi lähestyä niin monesta suunnasta, pyysimme Savolaa ja Naderia listaamaan muutaman heitä erityisesti kiinnostaneen näkökulman – niissä kaikissa olisi aihetta jatkotutkimukseen.
1. Teknologian takana on aina ihminen
Alusta saakka Kaisu Savolaa kiehtoi aineisto, jossa ihminen on selvästi läsnä: erilaiset käsin tehdyt luonnokset ja mallit.
Savolaa yllätti se, millainen määrä teknologiaan ja sen kehittämiseen liittyy erilaisia prototyyppejä, materiaalinäytteitä, joista pitää valita. Se unohtuu helposti, kun puhutaan tekoälystä ja pilvipalveluista, teknologian immateriaalisesta puolesta. Mutta ei materiaalinen puoli ole kadonnut mihinkään.
Fyysisiä esineitä ei tietenkään saa talteen digitaaliseen arkistoon. Jos niitä haluaa päästä näkemään läheltä, on mentävä Otaniemeen. Mutta digitaalisesta arkistosta löytyy valokuvia esineistä ja lisäksi jotain sellaista, mitä fyysisestä arkistosta ei löydy. Senkin keskiössä on ihminen. Michel Nader halusi nimittäin ottaa yhteyttä mahdollisimman moneen Nokialla työskennelleeseen suunnittelijaan. Hän onnistui jäljittämään heistä noin 500, ja otti yhteyttä noin 200:een ja teki monista pieniä haastatteluita ja videoita. Ne kaikki löytyvät digitaalisesta arkistosta, samoin kuin cv:t. Mukana on myös suunnittelijoiden tekemää taidetta ja valokuvia vaikkapa tiimien virkistysmatkasta Lappiin.
Naderin mukaan muillakin teknologiayrityksillä, kuten Philipsillä ja Microsoftilla, on designarkistoja, mutta ne eivät sisällä yrityksen kannalta luottamuksellista materiaalia, jota Nokia-arkistosta puolestaan löytyy.
Vastaavanlaista ja -suuruista kvalitatiivista aineistoa ei tule aivan heti vastaan.
”On todella cool, että juuri Suomesta löytyy näin valtava laadullinen aineisto”, Anna Valtonen sanoo, ”voisiko vastaavanlaisia olla täällä muitakin?”
Valtosen mukaan nykyään puhutaan paljon määrällisestä datasta, mutta Nokia-arkiston kaltaisesta laajasta laadullisesta aineistosta voi ymmärtää syvemmin, miten eri asiat liittyivät toisiinsa.
”Materiaali on kiinnostava nyt, mutta yhtä lailla 50 vuoden päästä, kun haluaa läpileikkauksen, millainen maailma oli aiemmin”, Valtonen sanoo.
Mallinnus Morph vuodelta 2008
Materiaalin kautta pystyy myös peilaamaan nykyhetkeä.
”Nokia-aikoina maailma oli suurten teknologisten mullistusten keskellä, ja olemme tekoälyn myötä taas sellaisten keskellä. Aineistosta näkee, miten edellisen kerran muutoksiin reagoitiin ja miten niitä ratkaistiin.”
2. Bisneksen ytimessä oli ajatus käyttäjästä
Käyttäjälähtöinen ajattelu oli iso osa Nokian tarinaa, Kaisu Savola sanoo. Käyttäjien tarpeita tutkittiin ja visioitiin jatkuvasti, ja tuotekehitys reagoi uusiin signaaleihin nopeasti.
”Matkapuhelimet oli 1990-luvun alussa selkeästi suunnattu bisnesmiehille ja autoilijoille. Puhelimet olivat isoja ja kömpelöitä, sävyiltään neutraalien tummia. Sitten Nokia popularisoi värikkäät puhelimet ja helposti vaihdettavat värikkäät kuoret. Puhelimesta tuli asuste, kohderyhmä oli selkeästi muu kuin bisnesmiehet”, Savola sanoo.
Värikkäiden puhelimien rinnalla myytiin kuitenkin myös harmaita ja laatikkomaisia. Laaja mallisto oli osa Nokiaa – jokaiselle jotakin. Käyttäjätutkimukseen liittyvissä arkistomateriaaleissa on kuitenkin todella stereotyyppistä kuvastoa esimerkiksi sukupuolirooleihin liittyen. Markkinointiajattelu ja käyttäjäajattelu sekoittuvat yllättävillä tavoilla.
”1990-luvulta eteenpäin voi nähdä, miten yrityksessä on ajateltu ihmisten käyttävän puhelimia muuhunkin kuin puheluihin ja tekstiviesteihin, esimerkiksi peleihin, kuntoiluun, itsensä mittaamiseen. Nokialla oltiin kiinnostuneita kuluttajista ja erilaisia kohderyhmiä tutkittiin jatkuvasti.”
Savolaa kiinnosti myös se, että muoti on läpileikkaava teema arkistomateriaalissa. Teknologia on nähty osana henkilökohtaista ilmaisua: yritys on tietoisesti lähestynyt muotimaailmaa, omaksunut sieltä ajattelumalleja ja tehnyt yhteistyötä isojen muotitalojen kanssa.
Esitys lolo - Stories of Value 2000-luvulta
Kuva käsintehdystä mallista 1990-luvulta
Esitys 2000-luvulta: CMD Evolution from 2005 to 2008
Teknologia on nähty osana henkilökohtaista ilmaisua: yritys on tietoisesti lähestynyt muotimaailmaa.
Mallinnus HiSmileCommunication for Kids vuodelta 2001
Lopulta on sattumanvaraista, mitä menneisyydestä jää talteen.
Nimetön ja ajoittamaton malli
3. Designia käytettiin moneen Nokian arkisto auttaa muotoilijoita monin tavoin pohtimaan omaa asemaansa ja työtään: mihin kaikkeen muotoilijan koulutusta ja toisaalta muotoilun tuntemusta voi käyttää.
Nokialla muotoilijan työ nähtiin laajasti. Tuotekehityksen lisäksi muotoilijat tekivät luovaa konseptointia, villiäkin visiointia.
Tuotekehitystä vietiin pitkälle pelkän visioinnin varassa, tulevaisuuden muutoksiin etupainotteisesti uskoen. Kaikesta tästä löytyy arkistosta paljon esimerkkejä.
”Muotoilulla on herätetty keskustelua ja luotu tulevaisuuden kuvia. Englanniksi tästä käytetään termiä discursive design”, Savola sanoo. Esimerkiksi 3G-visioinnit ovat osuneet täysin kohdilleen, Savola sanoo ja näyttää videon vuodelta 1999, jossa kaksi kollegaa soittaa videopuhelua. Toinen on Lontoossa, toinen Shanghaissa, ja he keskustelevat videon välityksellä siitä, mikä rapu kannattaa valita syötäväksi. Tuolloin vastaavanlainen tekniikka oli vielä utopistista – nyt se on osa arkeamme.
Julkaisu
Lehtileike Morph
2005
Jotkin visioinnit ovat menneet hutiin, Kaisu Savola sanoo.
”Hulluimpia visiointeja ovat olleet nanomateriaalijutut. Äärimmäisen pienistä hiukkasista valmistetut materiaalit ovat olleet pinnalla vuosina 2007 ja 2008. On ajateltu, että nanomateriaaleissa on tulevaisuus ja että itsestään muokkautuva materiaali olisi päivittäisessä käytössä.”
4. Tallennettu tieto on aukkoista Arkiston järjestäminen auttoi Kaisu Savolaa konkreettisesti hahmottamaan historiallisen tiedon tallentumisen logiikan. Sen, että lopulta on sattumanvaraista, mitä menneisyydestä jää talteen. Tiedon tuottaminen perustuu materiaaliin, joka on luonteeltaan aukkoista ja puutteellista.
”Tärkeintä on kysyä, mitä aiemmin tapahtunut tarkoittaa nykyajassa. Vaikka rajallisten aineistojen perusteella tehdään isoja päätelmiä, niitä on tärkeää tehdä pysyen avoimena lähteiden rajallisuudesta.”
Tutkijat toivovat, että mahdollisimman moni tarttuisi samaan materiaaliin, tutkisi sitä eri lähtökohdista ja
Esitys U and I and UI World vuodelta 2009
kysymyksistä käsin ja tekisi sitä kautta erilaisia päätelmiä.
”Lähellä olevan ilmiön tutkiminen on historioitsijalle haastavaa, koska digitaalista aineistoa on niin paljon. Miten pystyt rajaamaan, mikä on olennaista ja mikä ei?”
Nokian designarkisto on tässäkin hyvä: se on yksi selkeä rajattu kokonaisuus. Erityistä on myös se, ettei arkiston sisältöä ole sensuroitu. Se tarjoaa poikkeuksellisen kurkistuksen ison muotoiluyrityksen toimintalogiikkaan.
Materiaalin kautta pääsee näkemään, miten Nokian menestys rakennettiin – ja myös sen, millaiset seikat saattoivat vaikuttaa siihen, miten asiat kääntyivät. Aineisto paljastaa kaunistelematta suuren designyrityksen parhaat ja heikot puolet.
Nokian toiminta alkoi 1800-luvulla paperiteollisuudesta ja laajentui vuosikymmenten mittaan monialayhtiöksi. Yritys valmisti muun muassa autonrenkaita, kumisaappaita ja sähkökaapeleita, kunnes alkoi 1980-luvulla keskittyä elektroniikkaan ja tietoliikenteeseen.
1990-luvulla yhtiö nousi maailman johtavaksi matkapuhelinvalmistajaksi, ja sen puhelimet, kuten ikoninen Nokia 3310, saavuttivat suurta suosiota.
Yhtiön vaikutus Suomen talouteen oli merkittävä: globaali menestys toi vientituloja ja loi tuhansia työpaikkoja. Nokian osuus Suomen bruttokansantuotteesta oli korkeimmillaan lähes neljä prosenttia. Vuonna 2014 Nokia myi matkapuhelinliiketoimintansa Microsoftille ja on sen jälkeen keskittynyt verkkoinfrastruktuuriin ja teknologiakehitykseen.
Nimeämätön puhelinmalli 2000-luvulta.
Älykello hoksaa tartunnan
Tavalliset älykellot havaitsevat käyttäjänsä virusinfektion tarkasti jopa päiviä ennen oireiden ilmenemistä. Tutkimus osoittaa, että älykelloja voitaisiin hyödyntää seuraavan pandemian pysäyttämiseen – tai ainakin vähentämään laajojen rajoitusten tarvetta.
Virusinfektioiden varhainen tunnistaminen on ratkaisevaa tautien leviämisen estämiseksi, olipa kyseessä sitten koronavirus, influenssa tai ihan vain tavallinen flunssa. Monet taudit tarttuvat jo ennen oireiden alkamista: tutkimus on esimerkiksi osoittanut, että 44 prosenttia koronavirustartunnoista levisi jo useita päiviä ennen kuin ihmiset itse ymmärsivät sairastuneensa.
Aalto-yliopiston sekä yhdysvaltalaisten Stanfordin ja Texas A&M -yliopiston tutkijat ovat nyt julkaisseet uuden tutkimuksen, joka voi auttaa torjumaan oireettomien sairastuneiden huomaamatonta tartuttavuutta ja sitä kautta tulevaisuuden pandemioita. Tutkimuksen mukaan tartunta voidaan havaita jo päiviä etukäteen älykellojen seurantatiedoista.
”Toisin kuin koronapandemian aikaan, meillä on nyt konkreettista tietoa siitä, miten pandemiat kehittyvät ja kuinka toimivia erilaiset keinot niiden estämiseksi ovat. Kun tähän lisätään puettavan teknologian kyky havaita sairastumisen varhaiset fysiologiset merkit, olemme huomattavasti paremmin valmistautuneita seuraavaan pandemiaan”, sanoo tutkimuksen pääkirjoittaja, tutkija Märt Vesinurm Aalto-yliopistosta.
Mallinnus auttaa ymmärtämään tautien leviämistä
Tutkimusryhmä yhdisti ensimmäistä kertaa laajan joukon eri alojen tutkimuksia, ja mallinsi tartuntojen leviämistä.
”Otimme huomioon muun muassa sen, miten virusmäärä kehittyy elimistössä koko taudin ajan, ja kuinka suuri osa tartunnan saaneista on oireettomia mutta silti tartuttavia. Yhdistimme tähän myös tilastotiedot siitä, miten ihmiset muuttavat käyttäytymistään sairastuessaan”, Vesinurm kertoo.
Älykellot mittaavat hengitystiheyttä, lämpötilan muutoksia, univaihteluita, sydämen sykettä ja paljon muuta. Influenssan tunnistustarkkuus on 90 prosenttia, koronaviruksen 88 prosenttia, ja kello voi varoittaa sairastumisesta päiviä ennen oireiden ilmaantumista.
Ihmiset puolestaan vähentävät sosiaalisia kontaktejaan keskimäärin 66–90 prosenttia oireiden alettua, joten käytettävissä on nyt tehokas keino rajoittaa tautien leviämistä.
”Vaikka vain osa ihmisistä reagoisi älykellon varoitukseen ja eristäytyisi aiemmin, vaikutus olisi silti merkittävä. Jos ihmiset vähentävät sosiaalisia kontaktejaan 66–75 prosenttia varoituksen saatuaan, taudin leviäminen voisi vähentyä 40–65 prosenttia verrattuna tilanteeseen, jossa eristäytyminen alkaa vasta oireiden ilmetessä.”
Tutkimus osoittaa, että tätä korkeampi sitoutuminen varotoimiin – kuten pandemiatilanteessa kenties olisi – voisi käytännössä pysäyttää taudin leviämisen. Tämä voi päteä myös silloin, jos lintuinfluenssana tunnettu H5N1-virus alkaisi levitä ihmisestä toiseen.
Kun tutkijoille kertyy tarkempaa tietoa siitä, miten eri sairaudet vaikuttavat mittauksiin, on mahdollista erottaa toisistaan esimerkiksi lintuinfluenssa, HIV ja tavallinen flunssa. Tutkimuksessa hyödynnetään edistynyttä koneoppimista sekä muita käyttäjästä saatavia tietoja.
Jos älykello varoittaa, peru vierailu isoäidin luo Vesinurm uskoo, että älykellot voivat tulevaisuudessa mullistaa tapamme kohdata pandemiat paitsi yksilöinä, myös koko yhteiskunnan tasolla.
”Älykellot eivät vielä ole diagnostisia laitteita, mutta ihmiset luottavat niiden arvioihin. Kellot voivat hyvinkin auttaa tekemään epäsuosituista rajoituskeinoista, kuten maskeista, sulkutiloista ja massatestauksista, tarkemmin kohdistettuja ja siten vähemmän rajoittavia.”
Älykellon varoitus voisi toimia merkkinä ryhtyä jo oireettomana erilaisiin toimenpiteisiin, kuten PCR-testiin hakeutumiseen, maskin käyttämiseen tai vierailun perumiseen isoäidin luo. Toiminta riippuisi vallitsevasta tilanteesta ja ihmisten tekemästä riskiarviosta. Varhainen varoitus tarjoaa ihmisille mahdollisuuden suojella läheisiään ja päättäjille tehokkaan työkalun taudin hallintaan.
”Tulevaisuudessa valtiot saattaisivat tarjota älykelloja kansalaisilleen pandemian uhatessa, mikä vaatisi tietenkin tarkkaa eettistä pohdintaa. On syytä toivoa, että kunhan varhainen tunnistus on kirjaimellisesti käden ulottuvilla, laajamittaiset sulkutoimet jäävät menneisyyteen”, Vesinurm sanoo.
Tutkimusartikkeli Terminating pandemics with smartwatches julkaistiin PNAS Nexus -tiedelehdessä 4. maaliskuuta 2025.
Teksti Sarah Hudson
Kuvitus Tuomas Kärkkäinen
M A R S I O-
I N O A A L T O
Muotoilun ja arkkitehtuurin edelläkävijä
Aalto-yliopiston uusi kohtaamispaikka on nimetty Aino Marsio-Aallon (1894–1949) mukaan. Monialainen luovuuden uranuurtaja vaikutti merkittävästi suomalaisen arkkitehtuurin ja muotoilun historiaan.
Teksti Johanna Sippo
Kuva Alvar Aalto -säätiö
Suunnittelussaan
Marsio-Aalto korosti yksinkertaisuutta, ihmisläheisyyttä sekä luonnonmateriaaleja, jotka tuovat lämpöä ja inhimillisyyttä muotoiluun sekä yhdistävät ihmiset ympäröivään maailmaan.
Syksyllä 2024 avattu Aalto-yliopiston uusi kohtaamispaikka on nimetty Marsioksi kunnianosoituksena
Aino Marsio-Aallolle, joka oli luova edelläkävijä, arkkitehti, muotoilija, yrittäjä ja yliopiston alumni.
Marsio-Aalto on vaikuttanut merkittävästi suomalaisen arkkitehtuurin ja muotoilun historiaan. Puolisonsa ja työparinsa, arkkitehti Alvar Aallon kanssa Marsio-Aalto suunnitteli rakennuksia, sisustuksia ja esineitä, jotka edelleen puhuttelevat ihmisiä ja tuovat kauneutta arkeen.
Muotoilija, joka hallitsi materiaalit ja tekniikat
Aino Marsio opiskeli Teknillisessä korkeakoulussa (nykyisin Aaltoyliopisto) 1910-luvulla, jolloin naisilla oli oikeus kouluttautua arkkitehdiksi Suomen lisäksi vain muutamassa maassa. Hän valmistui arkkitehdiksi vuonna 1920.
Marsio oli kiinnostunut oppimaan uutta ja kehitti uransa alusta lähtien osaamistaan laajasti. Hän oli taitava piirtäjä, toimi puuseppänä sekä muurarina ja kiinnostui myöhemmin lasista. Monipuolinen materiaalituntemus auttoi kehittämään uudenlaisia tekniikoita ja tuotteita sekä kaarevia muotoja, jotka ovat tunnusomaisia Aaltojen suunnittelulle. Kun 30-vuotias Aino Marsio tuli töihin itseään neljä vuotta nuoremman Alvar Aallon arkkitehtitoimistoon Jyväskylässä vuonna 1924, hän oli moderni ja itsenäinen nainen, joka oli matkustellut Euroopassa hakemassa vaikutteita työhönsä. Aino ja Alvar alkoivat työskennellä yhdessä, löysivät yhteisen ammatillisen kutsumuksen ja rakastuivat.
Symbioottista yhteistyötä Italiaan suuntautuneelle häämatkalle pariskunta lähti vesitasolla Helsingin Katajanokan rannasta. Valovoimaisen ja ajan trendit tuntevan pariskunnan työskentely oli alusta asti tasa-arvoista ja symbioottista. Ihmisinä he olivat vastakohtaisia, ja Ainon mukaan pariskunnan työ täydensi toisiaan, mikä teki siitä rikasta ja monimuotoista. Heidän yhteisistä töistään onkin vaikea sanoa, kumpi on tehnyt mitäkin. Yhteinen ura alkoi kukoistaa.
Kaunis arki ja toimiva design Marsio-Aalto oli monipuolisesti kiinnostunut muotoilusta. Kiinnostus muotiin ilmeni ulkomaanmatkoilla, kun Aino etsi varsikenkiä ja kankaita kotiin vietäväksi.
Samalla Marsio-Aallon uraa leimasi yhteiskunnallinen valveutuneisuus. Hän suunnitteli arkkitehtina muun muassa terveyskeskuksia ja neuvoloita. Marsio-Aalto perehtyi myös kalustesuunnitteluun sekä siihen, millainen vaikutus kodin sisustuksella on hyvinvointiin. Funktionaalisuus tarkoitti Marsio-Aallolle käytännöllisyyden lisäksi kauneutta ja harmoniaa. Tavoitteena suunnittelussa oli luksuksen sijaan kaunis arki. Yksi hänen rakastetuimmista töistään on Aino Aalto -lasisarja (1932), jota inspiroivat veteen heitetyn kiven muodostamat renkaat.
Suunnittelussaan Marsio-Aalto korosti yksinkertaisuutta, ihmisläheisyyttä sekä luonnonmateriaaleja, jotka tuovat lämpöä ja inhimillisyyttä muotoiluun sekä yhdistävät ihmiset ympäröivään maailmaan.
Artek ja Aallon perintö Otaniemessä
Aino Marsio-Aalto oli keskeisessä roolissa perustamassa Artek-yritystä vuonna 1935. Artek, jonka nimi yhdistää taiteen ja teknologian, erikoistui huonekalujen, valaisimien ja sisustustuotteiden suunnitteluun sekä myyntiin.
Artek tuli nopeasti tunnetuksi estetiikan ja funktionaalisuuden yhdistävästä modernista muotoilusta. Marsio-Aalto vaikutti Artekin muotokielen syntyyn ja toimi sekä yrityksen suunnittelijana että toimitusjohtajana.
Espoon Otaniemellä ja Teknillisellä korkeakoululla oli tärkeä rooli
Ainon ja Alvarin elämässä: koulutus tarjosi vankan perustan yrittäjäparin uralle. Pariskunnan arkkitehtitoimisto voitti Otaniemen alueen suunnittelukilpailun vuonna 1949. Aino kuitenkin menehtyi ennen voiton julkistamista.
Alvar Aallon mukaan nimetty Aalto-yliopisto kantaa mukanaan myös Aino Marsio-Aallon perintöä suomalaisen arkkitehtuurin ja muotoilun kentällä.
Avarakatseisen ja kansainvälisen
Aino Marsio-Aallon suunnittelufilosofia inspiroi yhä uusia luovien alojen tekijöitä.
Artikkelissa on käytetty lähteenä Heikki Aalto-Alasen teosta Rakastan sinussa ihmistä. Aino ja Alvar Aallon tarina (Otava, 2021).
Marsiot kokoontuivat ryhmäkuvaan esiintymislavan ja valkokankaan eteen. Eturivissä vasemmalta: Timo, Liisa, Virve (Suonperä), Kaija ja Mikko. Ylärivissä vasemmalta: Leena-Maija, Leena, Lilli (Liisa), Ronja, Valtteri, Vappu ja Riikka.
Marsion suvun edustajat vierailivat uudessa Marsio-rakennuksessa marraskuussa 2024.
Mikko Marsiolle kampus on tuttu jo opiskeluajoilta. Hän opiskeli 1990-luvulla energiatekniikkaa Teknillisen korkeakoulun konetekniikan osastolla nykyisen Marsion viereisessä rakennuksessa.
”Olin aktiivinen teekkari. Toimin muun muassa koneinsinöörikillan fuksikapteenina, ammattiainekerhossa, ylioppilaskunnassa ja tein myös vappulehtiä – opinnot menivät vähän siinä sivussa.”
Yksi hauskoista muistoista liittyy kampuksen ankkalampeen, joka sijaitsi Alvarinaukion ja ”vanhan ostarin” välissä. Perinteinen konetekniikan ja sähkötekniikan opiskelijoiden välinen köydenveto tehtiin aina lammen ylitse, jolloin hävinneiden kohtalo oli päätyä veteen.
”Ollessani koneen fuksikapteeni lampi täytettiin ja jyrättiin, joten piti miettiä yhdessä sähkön fuksikapteenin Pekka Mannilan kanssa uusi paikka köydenvedolle.”
Se löytyi Sähkötekniikan talon liepeiltä, jossa oli toinen, jokseenkin rämettynyt lampi. Lammen tuli vihkimään Otaniemen Teekkarikylän legendaarinen johtaja, kunniateekkari Ossi Törrönen, jonka mukaan lampi nimettiin.
”Nimi Ossinlampi on minun ja Pekan keksimä, Dipolin Keltsu-ravintolan pöydän ääressä keksitty.”
Vappu Marsio, mitä sopivin teekkarinimi! Sukuyhteys
Mikko Marsio teki diplomityönsä tuotantotaloudesta vuonna 1997 ja on urallaan suuntautunut kaupallisen alan johtotehtäviin. Kovin kaukana Otaniemestä hän ei ole nytkään, vaan työskentelee Keilaniemen toimistotaloissa ohjelmistoyrityksissä, yhdessä kaupallisena johtajana ja toisessa hallituksen jäsenenä.
Suvun suuri ilonaihe Marsion suvun lähes kaikki edustajat pääsivät marraskuiselle tutustumiskäynnille uuteen rakennukseen.
”Aino Marsio-Aalto oli isoisäni isän sisko. Heitä oli yhteensä 13 sisarusta. Meitä Marsio-nimisiä on tällä hetkellä 20 henkeä”, Mikko Marsio sanoo.
”Se, että julkisen rakennuksen seinässä lukee oma sukunimi, on hieman hämmentävää, mutta sitäkin suurempi ilonaihe. Kaikki meistä, jotka tällä kertaa kynnelle kykenivät, tulivat paikan päälle ja pitivät näkemästään.”
Ja yksi heistä opiskelee Aallossa nytkin, kertoo Mikko Marsio.
”Olemme vaimoni kanssa tavanneet vappuna, joten tyttäremme sai nimen Vappu. Hän opiskelee energiatekniikkaa ja edustaa Aallossa jo neljättä sukupolvea Marsioita, tai viidettä, jos lasketaan Ainon sukupolvesta alkaen.”
Marsio-rakennus sijaitsee Otaniemen kampuksen ytimessä, osoitteessa Otakaari 2.
Teksti Paula Haikarainen
Nico Luode
Nora Rahnasto
Väitöksiä
Aalto-yliopistosta valmistuu vuosittain yhteensä noin 250 tekniikan, kauppatieteiden, taiteen ja filosofian tohtoria. Eniten tohtorinväitöksiä syntyy tekniikan aloilta.
Tohtoriohjelmat on suunniteltu suoritettavaksi neljässä vuodessa päätoimisesti opiskellen tai kahdeksassa vuodessa sivutoimisesti opiskellen.
Työpaikan kieli inkluusion esteenä
Suomalaisyritykset markkinoivat itseään usein kansainvälisinä organisaatioina, joissa pärjää hyvin englannin kielellä. Käytännössä suomen kielen osaamattomuus voi kuitenkin johtaa syrjintään ja ulkopuolisuuden tunteeseen.
Hilla Back tutki väitöstyössään korkeasti koulutettujen maahanmuuttajien kokemaa inkluusiota kielen näkökulmasta. Tutkimus perustuu kahdessa suomalaisessa monikielisessä organisaatiossa tehtyihin haastatteluihin sekä kyselyihin, media-artikkeleihin ja organisaatioiden sisäisiin dokumentteihin.
Tutkimus osoittaa, että suomen kielen osaamattomuus toimii inkluusion hintana, vaikka työntekijöille olisi luvattu mahdollisuus työskennellä englanniksi. Syrjintää esiintyy suullisessa ja kirjallisessa viestinnässä niin etätöissä kuin kasvokkain toimistolla. Työpaikoilla saatetaan esimerkiksi pitää ”varjokokouksia”, joissa päätökset tehdään suomeksi ennen kaikkien osallistumista.
Kieleen perustuva syrjintä ei rajoitu vain ihmisten välisiin vuorovaikutustilanteisiin, vaan sitä esiintyy myös organisaatioiden prosesseissa. Yritysten tulisi varmistaa, että intranet ja lomakkeet ovat monikielisiä, sisäiset uutiset julkaistaan samanaikaisesti suomeksi ja englanniksi, ja että koulutukset järjestetään kaikille ymmärrettävällä kielellä.
Back korostaa, että mikäli Suomi haluaa houkutella ja sitouttaa kansainvälisiä osaajia pitkäaikaisesti, organisaatioiden on kiinnitettävä enemmän huomiota kieleen. Jokapäiväiset kielivalinnat ovat tärkeä osa monikielistä työyhteisöä.
Hilla Back 15.11.2024: Skilled yet minoritized: An equality, diversity, and inclusion perspective on skilled migrants in multilingual organizations
Väitöskirjat voivat olla tieteidenvälisiä, jolloin niihin voi sisältyä osia toisilta tutkimusaloilta, vaikkapa tekniikan väitöskirjaan taiteesta tai päinvastoin.
Teksti Marjukka Puolakka
Tohtoriopiskelijoita on noin 3 200, he edustavat 95:ttä eri kansallisuutta, ja kolmasosa heistä on väitöskirjatutkijoita, jotka työskentelevät Aallossa.
Kohti vihreämpää metalliteollisuutta
Metallurginen teollisuus on suuri kasvihuonekaasupäästöjen aiheuttaja, koska se on riippuvainen fossiilipohjaisista pelkistimistä, kuten koksista. Väitöstyössään Desmond Attah-Kyei tutki vaihtoehtoisten pelkistysaineiden käyttöä raudan tuotannossa.
Vetyä, biohiiltä ja painetuista piirilevyistä saatua liuotusjäännöstä käyttämällä hän halusi kehittää kestävämpiä pyrometallurgisia prosesseja ja tehostaa metallien talteenottoa.
Työ perustuu laboratoriomittakaavan pysty–uunissa tehtyihin korkean lämpötilan pelkistyskokeisiin, sekä termodynaamisiin simulaatioihin, joilla Attah-Kyei analysoi kokeiden tuloksia ja arvioi niiden teollisen mittakaavan vaikutuksia.
Tulokset osoittavat, että vaikka PCB-liuotusjäännöstä voidaan hyödyntää pelkistysprosesseissa, se voi vain osittain korvata perinteisiä pelkistimiä. Vety puolestaan parantaa raudan talteenottoa sinkinjalostuksen sivuvirroista, joten se tarjoaa puhtaamman vaihtoehdon hiilipohjaisille pelkistimille. Biomassan pyrolyysillä tuotettu biohiili osoitti parempaa reaktiivisuutta kuin koksi, mikä johti parempaan metallin talteenottoon nikkeli- ja kuparikuonan käsittelyssä.
Tuloksilla on useita mahdollisia teollisia sovelluksia, kuten koksiriippuvuuden vähentäminen raudan ja teräksen tuotannossa, metallien talteenoton tehostaminen kuonista sekä sähkö- ja elektroniikkajätteen parempi hyödyntäminen.
Tutkimus auttaa metalliteollisuutta siirtymään vihreämpään tuotantoon, kun fossiilipohjaisia pelkistysaineita voidaan korvata ympäristöystävällisemmillä vaihtoehdoilla. Tämä vähentää merkittävästi alan hiilidioksidipäästöjä.
Desmond Attah-Kyei 31.1.2025: The use of alternative reductants in pyrometallurgical operations
osoittaa, että lasten leikeistä tuli tärkeä osa kaupunkisuunnittelua 1950–70-lukujen
Suomessa, kun muutto kaupunkeihin kiihtyi.
Suomi kaupungistui vauhdilla 1950–1970-luvuilla. Kadut täyttyivät autoista ja pihat lapsista, joiden leikeille piti raivata tilaa kasvavissa kaupungeissa. Alkoi vilkas asiantuntijakeskustelu siitä, mikä on lapsille hyvä ja turvallinen leikkiympäristö.
”Lasten ei ajateltu olevan sopivassa paikassa siellä, missä he jo olivat – sisäpihoilla ja kaduilla. Rakennettujen leikkipaikkojen ja lapsiperheille suunnattujen lähiöiden myötä lapsista tuli osa kaupunkisuunnittelua. Samalla aikuiset ottivat vastuuta ja valtaa lasten leikki- ja liikkumispaikoista”, sanoo Veera Moll, joka tutki väitöstyössään lapsuuden muotoutumista osana kaupunkisuunnittelua 1950–70-lukujen Helsingissä.
Autoilun ehdoilla
Leikkipaikat taistelivat tilasta kaupunkiympäristössä, jonka katuja hallitsi jatkuvasti kasvava autoliikenne. Halu edistää lasten leikkitiloja oli selvä, mutta samalla autot pakottivat entistä enemmän rajoittamaan lasten liikkumista ja leikkiä.
”Kasvavaa autoliikennettä pidettiin vääjäämättömänä, miltei luonnonvoiman kaltaisena tekijänä, johon myös lasten leikit oli sovitettava. Voikin sanoa, että suomalaisten kaupunkilapsuus muotoutui alisteisena autoliikenteen kehitykselle.”
Suurten ikäluokkien lapsuusympäristöiksi vakiintuivat leikkikentät, joita rakennettiin 1950-luvulta alkaen ahkerasti erityisesti Helsingin uusiin lähiöihin. Leikit jatkuivat myös kaupungin kallioilla, metsissä, rannoilla ja pihoilla. 1970-luku oli aktiivista leikkikenttien ja niiden toiminnan kehittämisen aikaa.
”1970-luvun leikkikentät olivat usein laajoja puistoalueita. Hiekkalaatikon, keinun ja palloilualueen lisäksi monella kentällä oli kahluuallas, karuselli ja liukumäki. Myös taloyhtiöiden pihojen hiekkalaatikoista tuli tärkeä osa perheiden elämää.”
Perusta nykypäivän leikkipaikkojen verkostoille
Monet tahot laativat raportteja ja suosituksia lasten tarpeista kaupunkiympäristössä. Ohjeet ottivat kantaa esimerkiksi lähimmän leikkipaikan sijaintiin kotiovelta, leikkipaikan kokoon ja eri-ikäisille soveltuviin välineisiin.
Vuonna 1974 julkaistu Leikkialueiden suunnittelu -raportti on edelleen ainoa kansallinen ohjeistus, joka koskee leikkipaikkoja. Vaikka leikkiympäristöt ovat vuosien saatossa monipuolistuneet ja niiden turvallisuusvaatimukset kasvaneet, monet perusasiat ovat ennallaan.
”Leikkipuistot ovat edelleen maksuttomia ja kaikille avoimia tiloja. Helsingin leikkipuistoissa järjestetään ohjattua toimintaa ja hieno perinne ilmaisesta kesäruokailusta on säilynyt.”
Niin ikään on säilynyt uhka, jonka autoliikenne aiheuttaa lasten turvalliselle liikkumiselle. Lapset ovat myös siirtyneet autojen takapenkeille, mikä vähentää heidän omaehtoista liikkumistaan.
Moll jatkaa tutkijatohtorina Tampereen yliopiston Liikenteen tutkimuskeskus Vernessä, jossa hän perehtyy siihen, kuinka liikenne- ja kaupunkiympäristö voivat edistää lasten aktiivista liikkumista.
Veera Moll 13.12.2024: Lapset kaupunkisuunnittelukysymyksenä 1950–1970-lukujen Helsingissä
Nita Vera
Miten hallitset valoa?
Kyse ei ole vain minusta – me kaikki teemme sitä päivittäin, kun sytytämme valot, suljemme silmät, käytämme aurinkolaseja tai otamme valokuvan.
Pohjimmiltaan valoa hallitaan vuorovaikutuksessa materiaalien kanssa. Kun valo osuu johonkin materiaaliin, se saa sen elektronit liikkeelle, mikä puolestaan synnyttää uutta valoa. Ymmärtämällä ja säätelemällä näitä ilmiöitä voimme suunnitella materiaaleja, jotka ohjaavat valoa haluamallamme tavalla. Tämän periaatteen ansiosta meillä on linssejä, peilejä ja monimutkaisia optisia laitteita.
Kun puhumme valosta, ajattelemme yleensä vain sen näkyviä taajuuksia. Kuitenkin kaikki sähkömagneettiset aallot ovat luonteeltaan samanlaisia kuin valo. Uusien materiaalien avulla voimme hallita myös mikroaaltoja, terahertsiaaltoja ja radioaaltoja.
Mitä hyötyä valon hallinnasta on?
Mahdollisuudet ovat valtavat. Viimeisen 120 vuoden aikana noin 20 fysiikan Nobel-palkintoa on myönnetty juuri valon hallinnan edistysaskelista.
Valoon perustuvaa teknologiaa hyödynnetään esimerkiksi lasereissa, lääketieteellisessä kuvantamisessa, tietoliikenteessä ja jopa lisätyn todellisuuden (AR) ja virtuaalitodellisuuden (VR) laseissa. Valon tutkimus johtaa tehokkaampiin näyttöihin,
Viktar Asadchy, miten hallitset valoa?
Sähkömagnetiikan apulaisprofessori ohjaa valoa uusien materiaalien avulla.
Teksti Laura Vaherkoski
Kuva Outi Törmälä
parempiin valonlähteisiin, nopeampiin tietoverkkoihin ja uudenlaisiin tapoihin olla vuorovaikutuksessa digitaalisen maailman kanssa –muutamia esimerkkejä mainitakseni.
Tutkimuksessasi kehität uusia materiaaleja sähkömagneettisten aaltojen hallintaan. Miksi tarvitsemme niitä? Luonnosta löytyvät materiaalit pystyvät vaikuttamaan valoon, mutta niiden ominaisuudet ovat rajalliset. Siksi kehitämme keinotekoisia materiaaleja, joita kutsutaan metamateriaaleiksi. Muokkaamme niiden rakennetta mikroskooppisella tasolla ja luomme aivan uusia ominaisuuksia. Näin optisista laitteista voidaan tehdä pienempiä, tehokkaampia ja monikäyttöisempiä. Voimme esimerkiksi kehittää erittäin ohuita linssejä kameroihin tai luoda jopa näkymättömyysverhoja taivuttamalla valoa kohteiden ympärillä. Yksi lupaava sovellus on metamateriaaleista inspiroituneet ”älykkäät seinät”, jotka parantavat langattoman verkon signaalin voimakkuutta suuntaamalla sähkömagneettisia aaltoja tarkasti haluttuun suuntaan. Tämä voisi merkittävästi parantaa tietoliikenneyhteyksiä kaupunkiympäristössä.
Mikä on suurin unelmasi tutkijana?
Nuorempana suurin unelmani oli kunnianhimoinen – ja nyt ajateltuna myös hieman naiivi. Halusin
löytää kokonaan uuden voiman fysiikassa. Kaikki tunnetut voimat luokitellaan neljään ryhmään: heikko ja vahva ydinvoima, painovoima ja sähkömagneettinen voima. Unelmoin viidennen voiman löytämisestä.
Nyt unelmani on realistisempi. Haluan tehdä huippututkimusta, joka johtaa käytännön sovelluksiin elinaikanani – jotain, mikä voidaan ottaa laajalti käyttöön teollisuudessa seuraavien 20–30 vuoden aikana. Suurin saavutus olisi nähdä tutkimukseni edistävän teknologiaa ja parantavan ihmisten elämää.
Mikä sähkötekniikassa ja optiikassa kiehtoo sinua?
Niissä yhdistyy abstrakti teoreettinen fysiikka ja reaalimaailman sovellutukset. Abstraktia ajattelua tarvitaan ymmärtääksemme asioita, joita emme yleensä voi nähdä paljaalla silmällä, kuten sähkömagneettisia aaltoja. Samalla voimme kuitenkin tehdä kokeita ja nähdä, miten tutkimuksemme vaikuttaa ympäröivään maailmaan.
Avainlukuja Aallosta 2024
Meiltä valmistui
281
tohtoria,
2 257
maisteria (sis. myös diplomi-insinöörit, arkkitehdit, maisema-arkkitehdit) ja
1 731
kandidaattia.
Olemme Suomen
3.
aktiivisin patentinhakija.
80 %
opiskelijoistamme harkitsee yrityksen perustamista tulevaisuudessa.
Aalto-yliopisto Juniorin toimintaan osallistui
33 000
lasta, nuorta, opettajaa ja vanhempaa eri puolilta Suomea.
Täydennyskoulutuksen ja avoimen yliopiston kursseille osallistui
oppijaa.
Yritysyhteistyömme arvo oli
25,5 milj. €
ja meiltä tehtiin
15
teknologiansiirtoa yrityksille.
Meiltä syntyi
17 618 285
taiteellista tuotosta (sis. taiteelliset julkaisut, näyttelyt ja esitykset).
aalto.fi/fi/ elamanlaajuinenoppiminen
Olemme yksi Euroopan kansainvälisimmistä yliopistoista: yhteisössämme on yli
115
kansallisuutta.
Lähes
16 %
tieteellisistä julkaisuistamme kuuluu omalla tieteenalallaan siteeratuimman
10 %
joukkoon maailmassa.
Tarjoamme
53 000 m2
tiloja yrityskäyttöön. Kampuksella toimii jo
170
yritystä.
Merkki muutoksest
On aika toimia. Sijoita tulevaisuuteen, josta voit olla ylpeä.
Lahjoita ja tule mukaan rakentamaan Aallosta kestävien innovaatioiden globaalia edelläkävijää. aalto.fi/merkkimuutoksesta
