Aalto University Magazine 03

Page 1

Uusi sukupolvi työelämässä  Löytämistä hakujen sijasta  Elintärkeä ennakointi Computers go quantum quantum  Nanomateriaalit ja luonnon idealipas

AALTO UNIVERSIT Y MAGAZINE 03

aalto.fi ISSN 1799-9324 / ISSN-L 1799-9324 Toukokuu / May 2012 5€



Pääkirjoitus–Editorial

3 Masters of Aalto -tapahtuma esittelee uuden sukupolven osaamista. Vielä maaliskuussa tyhjillään ollut näyttelytila Helsingin Jätkäsaaressa on nyt valmis ja kutsuu tutustumaan nuorten aaltolaisten opinnäytteisiin. Lehden liitteessä kerrotaan lisää MoA-näyttelystä. Kuvassa päätoimittaja Eveliina Olsson ja taiteen maisteriksi valmistuva korealainen Woojin Chung.

Sukupolvesta toiseen Y-sukupolvesta puhutaan paljon. Sillä tarkoitetaan juuri työelämään astunutta nuorten ammattilaisten joukkoa, joka kyseenalaistaa vallitsevan työkulttuurin ja tavan johtaa työtä. Y:t haluavat tehdä asiat toisin, itsenäisesti ja läpinäkyvästi. He myös hyödyntävät aktiivisesti sosiaalista mediaa ja ovat osaltaan pitäneet yllä kevään kestokeskustelua suomalaisten yritysten ja organisaatioiden johtamiskriisistä. Tässä lehdessä käsitellään aikaa ja uuden sukupolven ratkaisuja eri näkökulmista. Y-sukupolven olemusta ja sen vaatimia johtamistaitoja pohtivat muiden muassa media-alan nuori moniosaaja Linda Liukas ja tutkija Jouni Virtaharju, joka suhtautuu epäilevästi koko sukupolvikeskusteluun. Hänen mukaansa sitä käyvät lähinnä vanhemmat ikäluokat, jotka ajattelevat olevansa ”me” erotuksena ”niistä”. Digitaalisesta tulevaisuudesta visioi mediatutkija Jarno Koponen. Hän toteaa, että internet on antanut tavallisille ihmisille äänen ja valtaa, jota heillä ei aiemmin ole ollut. Koposen mukaan tieto tulee syrjäyttämään rahan vaihdon välineenä. Uuden sukupolven ratkaisut eivät tarkoita vain sitä, että asioiden alullepanijoina ovat nuoret. Biomimetiikka tutkii ja matkii luonnonmateriaaleja, esimerkiksi simpukan helmiäistä. Se poimii luonnonmateriaalien parhaat puolet ja etsii ratkaisuja uusien materiaalien teolliseen tuotantoon. Voi olla, että naarmut itsestään korjaavan automaalin saattaa tuotantoon vasta Y:n jälkeen tulevan Z-sukupolven edustaja, mutta tutkimusta tehdään aktiivisesti tässä ja nyt. Eveliina Olsson päätoimittaja

Here and now The Masters of Aalto exhibition arises in Helsinki. The works of this year’s Aalto University graduates will be showcased in an old magazine building until the beginning of June. The exhibition space was still bleak and desolate in March, but started to gradually come to life with young students, abuzz with conversation when exploring the site for the first time. The ambience was unique, as the students prepared to exhibit their efforts in public – many for the first and perhaps the last time ever. Another new generation is embarking on a mission to alter working life, I thought at the time. This issue deals with our era and the solutions of a new generation. The characteristics of Generation Y and the management skills needed to steer these people are examined by media specialist Linda Liukas, Professor Janne Tienari and researcher Jouni Virtaharju in an Englishlanguage article published on our magazine’s web pages. All three agree that changing working life poses fresh challenges to leadership. The solutions of a new generation encompass more than just processes initiated by the young – new inventions or scientific breakthroughs are another aspect of this concept. In a piece on quantum computer research, Docent Mikko Möttönen notes that these machines can, if realised, revolutionise the entire field of information processing. For its part, biomimetics represents the latest generation of materials research. The aim is to replicate the best qualities of natural materials. It may well be that mass production of, say, automotive paint with the ability to self-repair any scratches will only be initiated by a representative of Generation Y or even Z, but active research on the matter is being performed in the here and now. Eveliina Olsson Editor-in-chief


4 AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 03

Sisältö–Contents Pääkirjoitus–Editorial .. 3 Nyt–Now .. 6 Pieniä uutisia, isoja asioita s. 6 KIPERÄ KYSYMYS: Johtaako tiivis, urbaani asuminen prameisiin loma-asuntoihin maalla? s. 8 LAINATTUA: Aalto on Waves Hesarissa. s. 8

Oho!–Oops! .. 9 Dekaani Tuija Pulkkinen muistelee taisteluaan väitöskirjatutkimuksen parissa.

Vau!–Wow! .. 10 Puettavan elektroniikan kurssilla syntyi aivopipo.

Termin avaus–Defining term .. 11 Aika on muun muassa arjen tapahtumapaikka.

Teema–Theme .. 12 Pitääkö uusia sukupolvia johtaa uusilla tavoilla? Janne Tienari, Jouni Virtaharju ja Linda Liukas vastaavat. Yrittäjä ja tutkija Jarno Koponen keskittyy internetin mahdollisuuksiin, ei uhkiin. s. 18

Kuka–Who .. 20 Jyrki Kettunen on kehityksen ja ennakoinnin saarnamies.

Aiheesta–On topic .. 26 Materiaalitiede katsoo mallia luonnosta – ja yrittää panna paremmaksi. Tulevaisuuden piilolinssit heijastavat tekstarit ja reittiohjeet suoraan näkökenttään. s. 29

Tieteestä–On science .. 30 What does a large-scale quantum computer do – and when are we going to see one? 10 MIN: Docent Mikko Möttönen is inspired by quantum physics. p 33

Siellä–In there .. 34 Opiskelijoiden projektina alkanut ohjelmistoyritys Reaktor menestyy mutta haluaa silti kehittyä.

Kolumni–Column .. 41 Kirsi Piha kertoo, keitä hän rekrytoisi dream teamiinsa.

Living+ .. 42 Paviljonki aukeaa kesäksi.

.. 20


5

Vapaana–Loose .. 2 (s. 2, 24–25, 51) Palsta tarjoaa graafisen suunnittelijan huomioita lehden teemasta. / A graphic designer’s observations on the theme of this issue.

.. 26

Kuvitus–Illustration –

.. 34 .. 33

Lopuksi–Finally .. 44 AALLON VUOSI s. 44 VÄITÖKSIÄ s. 46 PALKITUT s. 48 ARJEN VALINTOJA: Akustiikan tutkija Tapio Lokki

arvostaa luonnonääniä. s. 49 KALENTERI s. 50

Tähän lehteen on tehnyt kuvituksia Rebekka Gröhn Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulusta. Rebekka on viime aikoina inspiroitunut 1960-luvun minimalistisista kuvituksista sekä yllätyksellisestä Berliinistä, mistä hän juuri palasi vaihdosta. / Rebekka Gröhn, a student at the School of Arts, Design and Architecture, is one of this issue’s illustrators. Recently, she has been inspired by 1960s minimalist illustrations and by unpredictable Berlin, where she just spent a semester as an exchange student


Nyt–Now

6  AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 03 Koonnut/Edited by Nina Erho & Tea Kalska

S U P M A C PAppCampusP A ohjelmalle rahaa –

Aalto-yliopistossa käynnistyvän AppCampus -kehitysohjelman tavoitteena on synnyttää uusien mobiiliyritysten sukupolvi. Microsoft ja Nokia investoivat ohjelmaan seuraavan kolmen vuoden aikana jopa 18 miljoonaa euroa. Ohjelma tarjoaa mobiilisovellusten kehittäjille rahoitusta, koulutusta ja tukea. Ohjelmaan halutaan houkutella tuhansia sovellusehdotuksia opiskelijoilta ja yrittäjiltä ympäri maailman. Yliopisto tarjoaa ohjelmalle tilat ja muun infrastruktuurin, valmennusta sekä väylän akateemisen ja liikemaailman verkostoihin. Mobiiliyrittäjät voivat hakea rahoitusta AppCampus-ohjelmasta toukokuusta alkaen. appcampus.aalto.fi

Tryffelisato suuremmaksi – Tryffelisienisadon määrää voidaan lisätä menetelmällä, jonka on kehittänyt Kemian tekniikan korkeakoulun tutkija Salem Shamekh. Menetelmää on sovellettu Qatarissa. Tryffelisato oli huomattavasti runsaampi koepellossa, johon menetelmää käytettiin verrattuna peltoon, johon sitä ei käytetty. Menetelmän kehittäminen liittyy Aalto-yliopiston ja Juvan Tryffelikeskuksen projektiin, jolla tuetaan tryffelinviljelyteollisuuden kehittymistä Qatarissa. Tryffelien viljely kiinnostaa, koska ne ovat erikoisherkkua niin Qatarissa kuin muissakin maissa. Projektissa kehitetään kasvatusta niin, että se säästää ympäristöä ja kestää ilmastonmuutoksen vaikutukset. Shamekh ei paljasta menetelmänsä yksityiskohtia mutta kertoo, että se on luonnollinen ja että siinä ei käytetä kemikaaleja eikä geenimuuntelua. Menetelmä lisää satoa tehostamalla tryffelien muodostumista isäntäkasvin

juurissa. Tryffeli elää symbioosissa puiden ja pensaiden kanssa. Tryffeleitä kasvaa Qatarissa erityisesti aavikoilla tammi–maaliskuussa sadekauden jälkeen. Joitakin lajeja kasvaa myös Suomessa. Shamekhin ja Juvan Tryffelikeskuksen projekteissa on tutkittu myös tryffelinkasvatusta Suomessa. Siihen liittyen on perustettu 26 tryffelitarhaa, yksi muun muassa presidentin kesäasunnolle Kultarantaan.

Uusia ratkaisuja kaupunkiviljelyyn –

Why gather? – kerätä ja kokoontua – of Aalto -tapahtumassa Helsingin Jätkäsaaressa ja kesällä Kääntöpöytä – Kaupunkiviljelypuutarha Pasilassa -tapahtumassa, jotka molemmat ovat WDC-vuoden ohjelmistoa. Tuotekehityskurssin kaikki projektityöt esiteltiin huhtikuun lopussa PdPgaalassa, ja niihin liittyviä materiaaleja on esillä Design Factoryssa Otaniemessä 15. toukokuuta saakka. Beyond basil -projektia sponsoroi Biolan. Kurssin muut partnerit olivat tänä vuonna Unicef, ABB, Panasonic, Helsingin kaupunginkirjasto, Kone, Konecranes, Ruukki, Greenlux ja Outotec, Ensto, Ericsson, Vaisala, GE ja Wiicotec.

Gianluigi Biagini

Millä tavoin kaupunkiviljely onnistuisi helpommin? Pinottavilla ruukuilla, joissa on kunnon kastelujärjestelmä, vastasi 11-jäseninen kansainvälinen opiskelijaryhmä Aalto-yliopiston viimeisimmällä, koko lukuvuoden kestäneellä Tuotekehitys – Product Development Project (PdP) -kurssilla. Kaupunkiviljelyprojekti Beyond basil oli yksi kurssin neljästätoista projektityöstä. Projektien tehtävät ja rahoitus tulevat yrityksiltä ja yhteisöiltä, jotka etsivät uuden polven innovatiivisia ratkaisuja. Vuosittain järjestettävällä kurssilla opitaan kehittämään ideoita prototyypiksi tai ratkaisemaan kulutustuotteiden ja teollisuuden järjestelmien ongelmia. Myös Beyond basil -tuotteet ovat nyt toimivia prototyyppejä, mutta tulevaisuudessa ne voivat tulla myyntiin, jos kuluttajat kiinnostuvat, projektiin osallistuneet Karoliina Parhiala ja Kristiina Laine kertovat. Jo nyt he iloitsevat siitä, että Beyond basil -projekti elää myös kurssin jälkeen. Se on mukana toukokuisessa Masters

Maahanmuutto, erilaisuuden sietäminen ja rasismi ovat aiheita, joihin Kulttuurien museossa 9. toukokuuta avautuva Why gather? – kerätä ja kokoontua -näyttely ottaa kantaa. Näyttely on syntynyt Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun Museum as artist media -maisterikurssilla.


7

Mobile phones soon to be rolled up – A mobile phone can soon become flexible enough to be wrapped around the wrist or folder like a sheet of paper. The production technology has been developed in Aalto University and Nagoya University in Japan. “The production technology we have developed enables manufacturing such bendy touch screens on phones that you could even roll a phone up,” says Esko I. Kauppinen, Professor of Applied Physics in Aalto University. The new manufacturing technology resembles printing, and it is both

inexpensive and fast. It also enables producing improved quality in electronics. A high-performance phone screen will reproduce video in good quality, for example. The method allows transferring carbon nanotubes onto a plastic substrate surface. This way, it is possible to use carbon nanotubes to manufacture flexible, highperformance thin-film transistors on plastic substrates in a matter of seconds.

Tieto pysymään talossa – Jos emme pidä varaamme, eläkkeelle siirtyvien asiantuntijoiden mukana organisaatioista lähtee paljon tietämystä, kokemusta ja osaamista. Aaltoyliopiston tuotantotalouden laitoksen ELSA-projektissa on selvitetty, millaisin käytännöin osaamista voidaan säilyttää. Niitä ovat esimerkiksi:

1.

RINNAKKAINEN TYÖSKENTELY.

Kun eläkkeelle siirtyvä asiantuntija ja hänen seuraajansa työskentelevät rinnakkain jonkin aikaa, myös epämuodolliset keskustelut, esimerkillä opettaminen ja asiakaskontaktien siirtäminen mahdollistuvat.

2.

TYÖKALUJEN KEHITTÄMINEN.

Osaamisen siirtämiseen ja jakamiseen voidaan suunnitella esimerkiksi keskustelupohjia. Hyviä käytäntöjä voidaan poimia aiemmista eläköitymisprosesseista.

3.

KEHITYSKESKUSTELUT helpottavat

keskeisen osaamisen tunnistamista ja sen siirtämisen suunnittelua.

4.

5.

TIIMITYÖSKENTELY, tehtäväkierto ja sijaisjärjestelyt ovat arkisia keinoja yksilöiden tiedon hajauttamiseksi organisaation tiedoksi.

ELSA-projektin koko nimi on Eläkkeelle siirtyminen asiantuntijatyössä: kokemuksen ja osaamisen säilyttämisen käytännöt. Projektista julkaistu seminaariraportti löytyy verkosta.

SENIORIROOLI, jossa osaamista www.hcl.hut.fi/projects/elsa/tietoa.html on mahdollista jakaa eläkkeelle siirtymistä ennen ja/tai siirtymävaiheen jälkeen.

Dyslexia-linked gene decreases midline crossing of auditory pathways – A rare dyslexia-linked genetic variant of the ROBO1 gene decreases normal crossing of auditory pathways in the human brain. The weaker the gene expression, the greater the abnormality of the midline crossing of auditory pathways. The crossing of auditory pathways causes the same brain regions to receive stimuli from both the left and the right ear. This enables the brain to combine and compare input emanating from different ears. Human directional hearing and the crossing of auditory pathways are strictly dependant on one another. A complete lack of the ROBO1 gene has not been identified in humans. A partial malfunction of this gene is,

however, known to make individuals more susceptible to literacy problems. In the present study, scientists quantified the functional crossing of auditory pathways in ten members of a family, applying a sensitive method based on the recording of weak magnetic fields of the brain. The functional crossing of auditory pathways was significantly weakened in individuals who carried the dyslexia-linked version of the ROBO1 gene. The collaborative study, which involved the Aalto University and the University of Helsinki as well as the Karolinska Institutet in Sweden, was published in The Journal of Neuroscience.


8 AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 03

Lainattua–Quotes Elina Grundström: Kansanperinne ei pysy hengissä itsestään

Nyt–Now

VOISIVATKO AALLON OPISKELIJAT VÄHÄN AUTTAA?

Helsingin Sanomat, kolumni 6.3.2012

”Viime marraskuussa 110 Aalto-yliopiston opiskelijaa, opettajaa ja sidosryhmien jäsentä teki kuukauden pituisen opintomatkan Brasiliaan. --- Aalto aalloilla -projektin aikana opiskeltiin designajattelua, salsaa, seinäkiipeilyä ja surffausta sekä osallistuttiin kestävän kehityksen työpajoihin. --- Projekti toteutettiin opiskelijavoimin ja enimmäkseen sponsorirahoilla. Sillä oli tyylikkäästi hoidettu tiedotus Twittereineen kaikkineen. Kansallismuseolla ei ole vieläkään edes Facebooksivua.--- Suomalaisella kulttuurintutkimuksella on paha viestintäongelma. Voisivatko vaikkapa Aalto aalloilla -projektin järjestäneet opiskelijat vähän auttaa?” Keskustelu aiheesta on jatkunut muun muassa folkloristiikan opiskelijoiden kesken Facebookissa sekä Ylen kanavilla.

Kiperä kysymys

Kuvitus Rebekka Gröhn

Palstalla asiantuntija esittää näkemyksensä kiperästä ajankohtaisesta aiheesta. Keskustele aiheesta osoitteessa blogs.aalto.fi/magazine.

Johtaako ympäristösyistä ihannoimamme tiivis, urbaani asuminen prameisiin loma-asuntoihin maaseudulla? Vastaajana tohtorikoulutettava, maisema-arkkitehti ja KTM Eija Hasu Aalto-yliopiston arkkitehtuurin laitoksesta. ”Osittain kyllä. Väitöstutkimuksessani Voiko yksi koti riittää? olen tunnistanut asukkaiden taipumuksen kompensointiin, eli kaupunkiasumista täydennetään vapaa-ajan asumisella. Jos mökki on jo omasta takaa, saatetaan tietoisesti hankkia pienempi kaupunkiasunto. Mutta vapaa-ajan asunto voidaan myös hankkia täydentämään omaa kaupunkiasumista, jos oma urbaani asuminen ei olekaan vastannut odotuksia. Etenkin pihat osoittautuvat usein liian pieniksi. Eri asia on, päädytäänkö aina prameisiin kakkoskoteihin, myös perinteisemmät mökit ovat suosiossa.”


Oho!–Oops!

9

Palstalla kerrotaan tapauksesta, joka ei mennyt aivan oppikirjan mukaan. Sähkötekniikan korkeakoulun dekaani Tuija Pulkkinen muistelee taisteluaan väitöstutkimuksen parissa.

Revontulet pitivät salaisuutensa Teksti Nina Erho Kuvitus Rebekka Gröhn ”Päätin 1980-luvun lopulla tutkia väitöskirjatyössäni avaruudesta tulevien, revontulia synnyttävien sähkövirtojen rakennetta. Minulle sanottiin, että aihe on vaikea, mutta halusin yrittää mallintaa sitä. Olin kiinnostunut avaruuden prosesseista ja työskentelin Ilmatieteen laitoksella, jossa on revontulista paljon tieteellistä kuvamateriaalia. Halusin tutkia nimenomaan avaruudesta ilmakehään asti tulevia sähkövirtoja. Minulla oli ideoita, joita kokeilla niiden mallintamisessa, mutta koska aihe on matemaattisesti vaikea ja silloiset tietokoneet olivat hitaita, tutkimus eteni turhauttavan hitaasti. Sen selvittäminen, toimiiko jokin idea, kesti aina viikkoja. Kaikkiaan Ilmatieteen laitoksen tietokoneet raksuttivat laskujani parisen vuotta sähköt punaisena. Motivaationi yrittää yhä uudestaan syntyi siitä, että ratkaisun löytyminen

olisi ollut todella hienoa. Tiedämme revontulia nähdessämme, että jotain tapahtuu avaruudessa. Jos tietäisimme revontuliin liittyvistä sähkövirroista enemmän, voisimme tulkita, mitä siellä tapahtuu ja missä. Toimiva malli jäi lopulta löytymättä. Väitöskirja kuitenkin syntyi, koska ryhdyin samaan aikaan tutkimaan sähkövirtoja kauempana avaruudessa. Kokemuksesta opin sen, että jos joku ongelma ei tutkimuksessa ratkea, kannattaa katsoa sen vierestä. Saisiko siitä irti uutta tietoa, joka veisi kokonaisuutta eteenpäin? Ilmakehään asti tuleviin sähkövirtoihin liittyviä ei-tuloksiani kävin esittelemässä muutamassa tieteellisessä

konferenssissa, ja hassua kyllä, sitä varten tekemääni abstraktiin tuli vuosien ajan viittauksia, koska aiheesta ei ollut sanottu juuri muuta. Kokonaista tieteellistä julkaisua en ei-tuloksistani kirjoittanut, koska ajattelin, että julkaista olisi kannattanut vain toimiva malli, ratkaisu ongelmaan. Nyt, kun ammattiaitoa on kertynyt enemmän, osaisin julkaisun jo tehdä – jotainhan sekin on, että tietää kaiken siitä, miten ilmakehään asti tulevia avaruuden sähkövirtoja ei voi mallintaa.”


Vau!–Wow!

10 AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 03

Katse opintoprojektiin, jossa vastataan mahdottomalta tuntuvaan haasteeseen.

Myssy päähän, tajunta näkyviin Aallon ensimmäisellä älyvaatekurssilla kehitettiin aivopipo, väriä vaihtavat vaatteet ja soivat hansikkaat.

Markku Nousiainen sovittaa Brainwise-pipoa. Valtteri Wikström ja Metti Nordin avustavat. Teksti Tea Kalska Kuva Sofie Van Dam Kun valkoisesta vanusta tehty, suurta aivoa muistuttava Brainwise-pipo vedetään päähän, se välkkyy sateenkaaren väreissä. Brainwise syntyi uusmedian opiskelija Valtteri Wikströmin ja pukusuunnittelun opiskelija, teatterilavastaja Metti Nordinin yhteistyönä. Se on yksi kuudesta Aalto-yliopiston ja taiteilijajärjestö MUU ry:n Wearable Electronics -kurssilla toteutetusta prototyypistä. Kurssi oli ensimmäinen Aallossa järjestetty älyvaatekurssi. ”Yhteistyö taiteilijajärjestön kanssa vei kurssityöt taidekontekstiin yliopiston seinien ulkopuolelle, sillä kurssin lopuksi työt esiteltiin yleisölle MUU Galleriassa”, kertoo kurssin vetäjä Markku Nousiainen Aalto-yliopiston Media Factorysta. Nousiaisen mukaan kiinnostus älyvaatteisiin liittyy ajatukseen kaikkialla läsnä olevasta tekniikasta ja älykkäästä ympäristöstä, joka ulottuu vaatteisiin, kehollisuuteen ja ihmiseen. ”Vaatteetkin voivat olla välineitä, joilla ihminen kommunikoi ympäristönsä

kanssa tai havainnoi elintoimintojaan ja psyykkistä tilaansa.”

Rentoa sinistä, aktiivista punaista Brainwise-pipon sisällä on kaksi aivosähkökäyrää lukevaa elektrodia, yksi kummallakin otsalohkolla. Pienet pipon sisään asennetut ledit sytyttävät valot siitä törröttäviin kuituihin. ”Kun myssyssä vilkkuu sininen valo, aivoissa on paljon alfa-aaltoja, jotka kertovat rentoutumisen tilasta. Punainen valo puolestaan viittaa aivojen aktiivisuuteen”, Metti Nordin kertoo. Kun myssy päässä esimerkiksi nostaa oikeaa kättään, syttyy vasemmalla puolella päätä punainen valo. Vihreä väri sen sijaan kertoo siitä, että aivotoiminta ei ole harmonista. Kun myssy vilkuttaa vihreää, aivopuoliskot ovat epätasapainossa. ”Joidenkin teorioiden mukaan tämä saattaa tarkoittaa henkistä epätasapainoa”, Valtteri Wikström sanoo. Wikström ja Nordin uskovat, että älyvaatteet voivat antaa kaikille taiteenaloille paljon.

”Teatterin lavalla esimerkiksi Catsmusikaalin kissat voisivat heiluttaa häntäänsä”, toteaa lavastaja-Nordin. ”Myssy on myös yksi tapa tuoda esille tunteita”, Wikström lisää. Myssy päässä näkymätön muuttuu visuaaliseksi.

t Wearable Electronics -kurssi järjestettiin syksyllä 2011 ja sille osallistui sekä Aalto-yliopiston opiskelijoita että MUU ry:n taiteilijajäseniä. t Brainwise-myssyn lisäksi kurssilla tehtiin soivat instrumenttihansikkaat (Sound Gloves), väriä ja muotoa muuttava tanssijan puku (Opodiphthera Incognita), tanssiperformanssi, jossa värisevät signaalit liikuttavat tanssijaa (Impulse/ Control), tanssijan fyysisiä rajoja ja liikettä lisäävä puku (Performance Garment) ja päälle puettava rumpukone (Soft Step Sequencer). t Kurssin tarkoitus oli kehittää taiteellisia konsepteja, jotka laajentavat päälle puettavan elektroniikan käsitettä. t wearable.mlog.taik.fi/


Termin avaus–Defining term

11

Aaltolaiset määrittelevät käsitettä lehden teeman taustalla.

Aika

Tutkijatohtori (organisaatiot ja johtaminen) Mikko Jalas, Kauppakorkeakoulu: Kauppatieteissä aika liittyy kehon hallintaan. Taloustieteilijä voisi väittää ajan olevan kauppatavaraa, jota työmarkkinoilla vaihdetaan rahaan. Tämän opin mukaan jokainen meistä pyrkii saamaan kehostaan ja sen toimintakyvystä näillä markkinoilla parhaan mahdollisen hinnan. Siksi kiireinen, ajastaan tarkka ihminen vaikuttaa arvokkaalta. Kulutustutkija puolestaan voisi vastata ajan olevan arjen tapahtumapaikka, se kehikko, johon erilaiset vaatimukset, tarpeet ja toiveet on saatava mahtumaan. Arjessa ajaudutaan kiireeseen.

Rebekka Gröhn

Tutkimusryhmän johtaja (tulevaisuudentutkimus) Mika Aaltonen, BIT-tutkimuskeskus, Perustieteiden korkeakoulu: Aikaa pidetään itsestään selvyytenä, ajatellaan, että elämme kaikki samaa aikaa. Kun tarkastelemme aikaa tarkemmin, huomaamme, että eri asioilla on omat luonnolliset aikajänteensä, eri ihmiset käyttävät aikaa eri tavoin ja aika vaihtelee eri tilanteissa, rooleissa ja organisaatioissa. Kun aikajänne muuttuu, myös tiedon, sen tuottamisen menetelmien ja johtamisen interventioiden pitäisi muuttua. Uskon ajan kerroksellisuuteen. Historian eri kerrokset ovat läsnä nykyisyydessä samoin kuin käsityksemme tulevaisuuksista. Kun käsityksemme historiastamme tai tulevaisuudestamme muuttuu, muuttuvat myös ajattelumme, tunteemme ja tekemisemme nykyisyydessä.

Työelämän tutkija vastaa lähes samoin. Hän vain täydentää, että työelämän hierarkiassa on toisten ajankäyttöä rationalisoivia johtajia sekä suorittavia ihmisiä, jotka toimivat suunnitelmien toteuttamisen resursseina. Sekä arjen että työelämän tutkijat muistavat, että ajalla on laadullinen ja kokemuksellinen ulottuvuus. Emme myy aikaamme parhaasta hinnasta, vaan tavoittelemme mielekästä ja tasapainoista, mielen ja kehon yhdistävää olemista. Ajan käyttäminen ja päivien kompositio on oman olemassaolon ja sosiaalisten suhteiden artikulaatiota.

Tutkija (tähtitiede) Joni Tammi, Metsähovin radiotutkimusasema, Sähkötekniikan korkeakoulu: Tähtitieteessä aika on ulottuvuus siinä missä pituuskin, eikä sitä voi pitää muista koordinaateista irrallisena (pituutta mitataan tottuneesti valovuosissa ja -sekunneissa). Toisaalta etäisyyden avulla voidaan katsoa ajassa taaksepäin, ja taivaalla näkyykin maailmankaikkeuden koko historia: Aurinko sellaisena kuin se oli kahdeksan minuuttia sitten, Linnunradan keskustan kuvissa näkyy kotigalaksimme viimeisten neanderthalilaisten aikaan 30 000 vuotta sitten, ja tänään näkyvä kvasaarin 3C 273 purkaus tapahtui ensimmäisten aitotumallisten solujen ilmestyessä kaksi miljardia vuotta sitten. Ajan ulottuvuuden lisäksi myös sen suhteellisuus näkyy tähtitieteilijälle konkreettisesti: teleskoopeilla näemme kohteita, jotka vanhenevat päiviä tunnin mittaisen havaintorupeaman aikana.


12  AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 03

Business JUNIOR Uudet sukupolvet tulevat työelämään. Keitä he oikein ovat – ja pitääkö johtamisen heidän vuokseen muuttua? Teksti Nina Erho Kuvitus Maija Savolainen


Teema–Theme

13

BUSINESS JUNIOR Article in English on the web: aalto.fi/magazine


14 AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 03

SOSIAALISEEN mediaan tottuneet nykyopiskelijat odottavat palautetta nopeammin ja enemmän kuin ennen. He myös odottavat vuorovaikutusta, jossa kaikki saavat sanoa sanottavansa.” Tätä mieltä on professori Janne Tienari Kauppakorkeakoulun johtamisen ja kansainvälisen liiketoiminnan laitoksesta. Hän kokee vahvasti työskentelevänsä uudenlaisen sukupolven parissa, ja vaikka välillä resurssipula on kasvavien vaateiden edessä iskeä, keskusteleva ilmapiiri on hänestä antoisa. Se, mitä tapahtuu, kun tahtonuoret lehahtavat koulusta työpaikoille, on sitten toinen kysymys. Tienari haluaa vaikuttaa asiaan kirjalla Z ja epäjohtaminen (Talentum, 2011), jonka hän on kirjoittanut yhdessä kollegansa Rebecca Piekkarin kanssa. Kirja alkaa lennokkaalla kuvauksella, jossa lineaarisen urapolun tehnyt, nelivitonen johtaja saa alaisekseen 1980-luvulla syntyneen, avoimesti organisaatiokriittisen Y-sukupolven edustajan. Tarinassa mainitaan myös nuorukaisen pikkusisko, joka on vielä veljeäänkin avoimempaa, 1990-luvulla syntynyttä Z-sukupolvea. Tienari ja Piekkari julistavat, että uusien sukupolvien edessä johtaminen ei enää voi olla hierarkkista ja egosentristä pönötystä, vaan se pitää piilottaa. Toki he tietävät, että uudet sukupolvet eivät valloita organisaatioita kerralla, ja että johtamisen keskeinen haaste tulee aina olemaan se, miten johtaa samaan aikaan keskenään erilaisia ja eri-ikäisiä ihmisiä. Silti Tienari haluaa fokusoida nuoriin: jos joku vaatii työelämässä asioita, joita ei ole ennen vaadittu, sitä kannattaisi kuunnella. ”Ennakkoluulottomuus auttaa erilaisuuden ymmärtämisessä. Parhaassa tapauksessa saadaan aikaan monisuuntainen vuorovaikutus ja sen kautta mahdollisuus kehittää johtamista.”

Työkin muuttuu Myös projektipäällikkö, työpsykologian ja johtamisen tutkija Jouni Virtaharju Perustieteiden korkeakoulun BIT-tutkimuskeskuksesta opettaa nuoria opiskelijoita. Hän suhtautuu varauksella ajatukseen siitä, että johtajuuden pitäisi muuttua uusien sukupolvien takia. ”Tämä sukupolviläppä toistuu ajassa. Sille on tyypillistä, että keskustelua käyvät vanhemmat sukupolvet, jotka ajattelevat olevansa ’me’ erotukseksi ’niistä’, erilaisista, nuorista, joiden kohtaamiseen pitää varautua. Esimerkkejä tästä löytyy jo keskiajalta.”

JOS JOKU VAATII TYÖELÄMÄSSÄ ASIOITA, JOITA EI OLE ENNEN VAADITTU, SITÄ KANNATTAISI KUUNNELLA. Janne Tienari on samoilla linjoilla. ”Ei nytkään ole tulossa mitään uutta ihmisrotua. Mutta maailma muuttuu.” Mieluummin kuin miettisi, miten johtajuuden pitäisi nuorten edessä muuttua, Jouni Virtaharju pohtisi, mihin sukupolvikeskustelulla pyritään. ”Vanhempien katse nuoriin on yhtäältä edistysuskoinen ja ihaileva, mutta toisaalta se on myös pelokas. Valtaapitävät haluavat tietää, miten terästäytyä pystyäkseen pitämään ohjat käsissään.” Johtajuuden muutospainetta voi Virtaharjun mielestä nähdä syntyvän koko yhteiskunnan ja arvojen muuttumisesta. ”Tämän päivän Suomi on hyvin erilainen kuin 20–30 vuotta sitten. Yksi iso muutos on luovan työn lisääntyminen.” Siitä huolimatta johtamisen logiikka tahtoo edelleen olla perinteistä teollisen tavaratuotannon ja massojen kuriin saamisen logiikkaa. Virtaharju sanoo


Teema–Theme

konsultointityössään törmäävänsä toistuvasti ajatukseen siitä, että kurin höllentämisestä seuraa anarkia. Hän itse kuitenkin uskoo, että vapaaksi päästettynä vain harva syyllistyy väärinkäytöksiin tai pakenee lopullisesti paikalta. ”Itsekuriin perustuva johtaminen on etenkin luovassa työssä tehokkaampaa kuin ylhäältä tulevaan kuriin perustuva johtaminen. Kun ihmiset saavat vapautta, he alkavat itse arvioida toimintaansa ja asettaa omia tavoitteitaan.”

Kehykset ja vapautta Vastuu ja vapaus ovat keskeisiä teemoja myös Tienarin ja Piekkarin epäjohtaminen-kirjassa. Heidän epäjohtajansa on nuorallatanssija, joka luo työlle puitteet ja sen tekemiselle merkitystä, tarinaa. Kehysten sisällä hän kuitenkin antaa ihmisille toteuttamisen vapautta ja luottaa heidän kykyynsä hallita omaa työtään.

15

Samantapaisia asioita mainitsee 25-vuotias Linda Liukas kysyttäessä, minkälaista johtamista hän arvostaa. Liukas työskentelee projektikoordinaattorina Aaltoesissa, opiskelijavetoisessa start-up -yrityshautomossa. ”Toivon johtajan näyttävän suunnan. Haluan ikään kuin omistaa työni, saada olla rauhassa innostunut siitä, asettaa sille tavoitteita, yrittää, epäonnistua, onnistua. Haluan olla oma itseni ja säilyttää työssäkin sen, mitä pidän tärkeänä mutta tulla samalla haastetuksi kehittymään.” Sen lisäksi, että on Aaltoesissa mukana viemässä aaltolaisia opiskelemaan yrittäjyyttä rapakon taa, Linda Liukas opiskelee itsekin ja järjestää tytöille suunnattuja Rails Girls -nettiohjelmointipajoja ympäri maailmaa. Tässä suhteessa hän kuulostaa juuri samalta, mitä Janne Tienari kertoo opiskelijoistaan: heillä on koko ajan monta rautaa tulessa. >>


16 AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 02

IHMINEN KAIPAA SITÄ, ETTÄ HÄNTÄ ARVOSTETAAN JA KUUNNELLAAN. >>

Kauppakorkeakoulussa opiskelijoiden kiireet yritetään huomioida kehittämällä maisteriohjelmia heidän tarpeidensa näkökulmasta. Mutta miten työnantajat sopeutuvat tyyppeihin, jotka haluavat tehdä paljon muutakin kuin yhden tietyn yrityksen töitä? Sekä Tienari että Liukas muistuttavat nuorissakin olevan niitä, jotka arvostavat ennustettavuutta ja pysyvyyttä. Toisaalta heillä, jotka eivät niitä arvosta, on Tienarin mielestä oikeus olla sitoutumatta. Eiväthän yrityksetkään enää sitoudu työntekijöihinsä. Linda Liukkaan mukaan hänen tällä hetkellä mutkikkaalta näyttävä urapolkunsa voi jossain toisessa elämänvaiheessa olla hyvinkin lineaarisempi. Hänelle tärkeää on se, että tekeminen on mielekästä – ei se, minkä nimekkeen alla tai kuinka kauan jotain tehdään.

Toisaalta hän muistuttaa, että vapaa työnkuva ei tarkoita samaa kuin vapaus. Se, että hän voi keskellä päivää käydä kahvilassa tai moikkaamassa kummityttöä, edellyttää, että töitä tehdään sitten vastaavasti vaikka keskellä yötä.

Älkää leimatko meitä Mielekkyys on avainsana myös tavassa, jolla Linda Liukas itse vetää projekteja. ”Maailma verkottuu ja nopeutuu, jolloin rahaa tai auktoriteettia tärkeämpää on saada ihmiset innostumaan. Ihmiset seuraavat helpommin tekemistä kuin sitä, että hoetaan jotain mantroja.” Jos ajatellaan termiä nettinuori, jota Tienari ja Piekkari käyttävät kirjassaan, Linda Liukas tuntuu olevan juuri sitä. Hän on aina ollut kiinnostunut inter-


17

Teema–Theme

Kuvitus Maija Savolainen viimeistelee opintojaan Aaltoyliopistossa valokuvataiteen maisteriohjelmassa. Hän on kiinnostunut ajan, liikkeen ja valokuvan suhteesta nykyajan paikattomuuden kulttuurissa. Aina paikoillaan ollessaan hän työskentelee kuvittajana ja valokuvaajana sekä pyrkii viettämään mahdollisimman paljon aikaa meren äärellä.

samaan hengenvetoon hän mainitsee, että he eivät edusta koko sukupolveaan. Osa nuoristakin on todellisessa vaarassa syrjäytyä. Virtaharju taas huomauttaa, että vaikka länsimainen luova luokka pyörittelee luontevasti ajatuksia itsensä johtamisesta ja työn kuluttamisesta itselle sopivalla tavalla, ne eivät ole valloittaneet koko maailmaa. ”Länsimaissa mennään yhä harvemmin tehtaaseen töihin kymmenientuhansien voimalla, mutta sitä tapahtuu edelleen esimerkiksi Kiinassa. Eikä vapaus toteuttaa itseään välttämättä tunnu kovin ajankohtaiselta suorittavan työn portaissa Suomessakaan.” Se, että johtaminen koetaan nyt tarpeelliseksi piilottaa, on Virtaharjun mielestä osa johtajuuskeskustelun ikuista aaltoliikettä. Siinä missä vielä jokin aika sitten ihannoitiin suurieleisiä muutoksen sankareita, nykyinen johtajaideaali on arkinen, läheinen ja delegoiva. Moni lienee jo nyt omaksunut ainakin osan ideaa, koska dramaattisia elkeitä ja ulkoisia vallan merkkejä näkyy yhä harvemmin. Silti Virtaharju epäilee, että nykyideaalin näköiseksi muuttuminen ei aina tarkoita todellisia muutoksia toimintatavoissa. Niitä kuitenkin tarvitaan, jos luovan työn osuus lisääntyy edelleen ja yhä useampi työntekijä etsii vapaan johtamiskulttuurin työympäristöä. Toisaalta Virtaharju uskoo tietyille perinteisille johtajuuden hyveille olevan tilausta kaikissa ajoissa ja paikoissa, jokaisen sukupolven keskellä. Niitä ovat toisten arvostaminen ja kunnioittaminen, hyvät käytöstavat, pelisilmä ja kyky toimia johdonmukaisesti silloinkin, kun tilanne on vaikea. Myös Janne Tienarin mukaan hyvä ihmisten johtaminen on ikuista. ”Ihminen kaipaa sitä, että häntä arvostetaan ja kuunnellaan. Hän haluaa olla terveen yhteisön jäsen ja saada työstään oikeudenmukaista korvausta.” netistä. Hän näppäilee tietokonettaan luontevasti missä vaan. Hänellä on omat nettisivut ja profiili monessa yhteisöpalvelussa. Hän etsii projekteilleen yhteistyökumppaneita netistä ja tekee sen välityksellä samana päivänä töitä monella eri aikavyöhykkeellä. Silti hän varoittaa lyömästä itseensä – tai sukupolveensa – kaikkivoipaisuuden leimaa. Hän ei missään nimessä halua, että työnteon sujuvuutta lisäävät tekniset työkalut jäävät hänen ikäpolvensa etuoikeudeksi. Eikä hän halua, että niiden kehittäjien maailmankuvasta tulee ainoa mahdollinen maailmankuva.

Kaikki ei muutu Yleistämisen haluavat kieltää myös Janne Tienari ja Jouni Virtaharju. Niin innoissaan kuin Tienari onkin Kauppakorkeakoulun rohkeista nuorista tyypeistä,

Sukupolvia t Z-sukupolvi syntyi 1990-luvulla. Kokemus: aika ja paikka ovat perinteisessä mielessä menettäneet merkityksensä. t Y-sukupolvi syntyi 1980-luvulla. Kokemus: maailma, jossa kaikkea tuntui olevan yllin kyllin. Toisaalta myös 1990-luvun alun raju lama. t X-sukupolvi syntyi 1960- ja 1970-luvuilla. Kokemus: varttuminen orastavan kulutuksen yhteiskunnassa, jossa hyvinvointi alkoi olla itsestäänselvyys. t Suuret ikäluokat syntyivät 1940- ja 1950-luvuilla. Kokemus: sodanjälkeisen Suomen niukkuus ja toivo paremmasta huomisesta.

Lähde: Janne Tienari ja Rebecca Piekkari: Z ja epäjohtaminen. Talentum, 2011.


18 AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 03

Teema–Theme

Löytämistä hakujen sijasta Jarno Koponen on digitaalisuuden käsityöläinen, joka haluaa muokata internetiä ihmisen ehdoilla. Teksti Tuomo Tamminen Kuva Sofie van Dam

L

APSUUDESSAAN 1980-luvulla digitaalisen median suunnittelija ja tutkija Jarno Koponen tallensi kaverinsa kanssa Amstrad-pelikoneella pikkutarinoita ja muisiinpanoja C-kasetille aseman vinkunaa kuunnellen ja toivoen, että kone ei tilttaa ja hävitä tuntien työtä. Nykyään meillä on internet, joka kaikkinensa vie keskittymiskykymme ja vapaa-aikamme. Jos verkkoa käsittelevät uutiset pitäisi tiivistää yhteen sanaan, se olisi huoli. Nettihuolet ovat Koposen mielestä todellisia, mutta enemmän silti uusia asioita opettelevan ihmiskunnan tilapäisiä kasvukipuja. ”Me kolmekymppiset olemme sukupolvea, joka meni verkkoon. Tämän päivän lapset ovat aina olleet siellä. He ovat saattaneet olla siellä jo ennen syntymäänsä, kun äiti on ladannut mahakuvia Facebookiin”, Koponen perustelee.

Tirkistys tulevaisuuteen Juuri nyt Koponen on ennen kaikkea start-up-yrittäjä, jonka Futureful-yrityksen työmaata on tulevaisuus. Tänä keväänä julkaistava iPad-sovellus on yritys asettaa ihminen internetin keskiöön. Sovellus hyödyntää käyttäjänsä digitaalisissa ympäristöissä luomaa tietoa ja löytää sen pohjalta kiinnostavaa asiaa kaiken hälyn keskeltä. Ei siis hakukone vaan löytämiskone. Sovellus on viimeisin askel tiellä, joka alkoi Koposen vuonna 2009 Aaltoyliopiston Medialaboratorioon tekemästä maisterintyöstä. Koposta oli jo aiemmin historiaa ja filosofiaa opiskellessaan kiehtonut ajatus tarinoista rakentuvasta identiteetistä. Hän alkoi leikitellä ajatuksella, että verkkoon jätettyjen jalanjälkien

avulla voitaisiin ennakoida ihmisten mahdollisia tulevaisuuksia. Maisterintyötä Koponen jatkoi tieteelliseksi artikkeliksi, joka julkaistiin tulevaisuudentutkijoiden arvostetussa Futures-lehdessä. FutureSelf oli paitsi artikkeli myös kokonaisvaltainen ajatusmalli. ”Ensimmäinen askel tulevaisuuden ennakoimiseen on löytäminen, ja siitä on kyse Futurefulissa.”

Parempia valintoja Koponen osaa kaupallistaa paitsi ideansa myös itsensä: kotisivuillaan hän määrittelee itsensä ”oivaltavaksi futuristiksi ja kokeneeksi suunnittelijaksi”. Muutkin ovat uskoneet Koposeen. Hän pystyy keskittymään Futurefuliin täysipäiväisesti. ”Myyminen nähdään peikkona, mutta jos kukaan ei ikinä tutustu asiaasi, mitä virkaa sillä on? Olisi hienoa, että esimerkiksi humanisteja tai vastavalmistuneita taiteen maistereita kannustettaisiin nykyistä enemmän kertomaan omasta osaamisestaan.” Tulevaisuus on Koposelle silti paljon muutakin kuin tuote. Se tarkoittaa mahdollisuutta valintoihin, jotka tosin liian usein jäävät käyttämättä. Tietokoneen ennustamasta tulevaisuudesta on helppo luoda kauhukuva, jossa kone päättää ihmisen puolesta. Koponen uskoo päinvastaiseen. ”Jos meidät altistetaan vaihtoehdoille, voimme myös tehdä parempia ja tiedostavampia valintoja. Pitää vain uskaltaa tehdä se valinta. En halua ahdistua sellaisesta, mihin toivon voivani vaikuttaa.”

Sähköinen jalanjälki säilyy Koposen mielestä internet on antanut tavalliselle ihmisille äänen, jota heillä ei aiemmin ollut. Sen ansiosta niin 850

Jarno Koponen t Syntynyt Kuopiossa 1977. t Digitaalisen median suunnittelija ja tutkija, yrittäjä. t FM, Helsingin yliopisto 2004, TaM Taideteollinen korkeakoulu 2009. t Harrastaa kävelemistä ja tuleen tuijottelua. t Kasvattaa ikkunalaudallaan enkelinsiipiä (Begonia Corallina Lucerna).

miljoonan käyttäjän Facebook kuin vanhat teollisuusyrityksetkin joutuvat ottamaan huomioon, mitä ihmiset twiiteissään tai statuspäivityksissään levittävät. ”Internet on yhtä hyvä tai huono kuin sen käyttäjät”, Koponen tiivistää. Jos käytämme ääntämme viisaasti, ehkä tarinamme jatkavat oloaan tulevaisuudessa. Silloin lapsenlapsenlapsemme voivat halutessaan ihmetellä, mitä digitaalisen median suunnittelija ja tutkija Jarno Koponen on puhunut lapsuutensa tietokoneista ja internetin tulevaisuudesta eräänä lumisena päivänä helmikuussa 2012.


19

Teema–Theme

Digitaalisuuden tulevaisuus –

1. ”Tulevaisuussimulaatiot auttavat meitä hahmottamaan henkilökohtaisten valintojen seurauksia.”

2. ”Tieto syrjäyttää rahan vaihdon välineenä.”

3. ”Tietoverkot ovat saavutettavissa missä ja milloin vain ilman päätelaitteita.”


20  AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 03


Kuka–Who

21

Katse tulevaan PÄIN! Pitkä ura metsäteollisuudessa opetti Jyrki Kettuselle, että ennakointi on yrityksille elintärkeää ja että pysähtyä ei saa. Nyt hän vie oivalluksiaan eteenpäin – yrittäjänä, kirjailijana ja keskustelijana. Teksti Hia Sjöblom Kuvat Jussi Särkilahti


22  AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 03

T

EKNIIKAN LISENSIAATTI, profes-

sori Jyrki Kettunen on eläkkeellä M-realin tutkimusjohtajan paikalta, mutta työ jatkuu konsulttina ja yrittäjänä. Kettusen metsäteollisuudelle 2000luvun alussa laatimia tulevaisuus- ja rakenneskenaarioita on seurannut liuta yrityselämän ja julkisyhteisöjen toimeksiantoja. Lisäksi hän kirjoittaa yrityksille suunnattuja tietokirjoja, joita on nytkin yksi tekeillä Paraisten Bollbölessä sijaitsevalle vanhalle saaristolaistilalle kunnostetulla työhuoneella. Kuten Kettusen muunkin työn, myös hänen kirjojensa keskeinen teema on tulevaisuus, ja sitä kohti hän kehottaa vahvasti muitakin suuntaamaan katseensa. ”Ennakointi on keskeinen selviytymis- ja menestystekijä sekä yhteiskunnassa että yrityksissä. Yksikään yritys ei ole ikuinen, vaan oikein ennakoiva yritys pärjää, ja puuttuva tai huono ennakointi vie epäonnistumiseen.”

Mitkä tarpeet kasvavat? Esimerkiksi hyvästä ennakoinnista Jyrki Kettunen nostaa Koneen, joka laski tulevaisuutensa kahden selkeän tosiasian varaan. Kun maailma urbanisoituu ja väestö ikääntyy, ihmisten liikuttelun tarve kasvaa. ”Toinen hyvä esimerkki on Wärtsilän meriteollisuus, jossa seurataan tiukasti ympäristönormien valmistelua. Heti, kun maailmalla säädetään uusia ympäristövaatimuksia laivoille, Wärtsilällä on jo tarjolla koneet niiden täyttämiseen.” Kettusen oma kiinnostus ennakointiin juontaa juurensa vuosikymmenten takaa. ”Heräsin pohtimaan yritysten kehittymistä ja investointeja 1970-luvun öljykriisin jälkeen. Silloin ideoita oli vähän, mutta investointihalut olivat isot, koska raha oli halpaa ja kaikki näytti kannattavalta. Kuitenkin investoinnit ovat pitkävaikutteisia.” Paperi- ja puukemiaa Teknillisessä korkeakoulussa opiskelleen Kettusen omalla alalla, Metsäliiton piirissä, rahaa oli niukemmin, ja oikeiden investointien merkitys korostui. Varsinainen virstanpylväs Kettusen tiellä kohti nykyistä ennakointikonsultin työtä oli se, että hän lähti 1990-luvulla

vetämään Tekesin ennakoivien teknologioiden hanketta.

”Suomen metsäteollisuuden tulevaisuus löytyy energiantuotannosta. Sivutuotteena voidaan tehdä sellua.”

Kuka tekee parhaiten mitä? Ennakoinnin lisäksi Jyrki Kettusen lempiaiheita ovat kehitys ja liike, joista hän puhuu mielellään vertauksin. ”Purjehtijakin tietää, että vasta liikkuvaa purtta voi ohjata. Ilman liikettä ei ole edistystä. Eteenpäin on mentävä, vaikka koheltamalla. Kunnon kaaos voi johtaa oikeaan muutokseen.” Suomalaisen metsäteollisuuden tulevaisuudesta Kettusella on näkemyksiä, joita moni ei välttämättä haluaisi kuulla. ”Paperiteollisuutta ei tänne enää tule. Vanhat koneet ajetaan loppuun, mutta en usko uusien käynnistämiseen. Raakaaine kasvaa Etelä-Amerikassa nopeammin ja paremmaksi. Asiakkaat ovat Aasiassa ja Kiinassa. Printin tulevaisuus on takana.”

Energiaa ei kannata hukata Koko Suomen tulevaisuudesta Kettunen huomauttaa, että vaikka riippuvuus globaaleista liikkeistä on riskaabelia, umpioon jääminen ei ole ratkaisu. ”Pullon sisältä ei voi nähdä etikettiä, ja umpiossa kaikki näyttää toisenlaiselta kuin mitä maailma ulkopuolella oikeasti on. Jos olisimme yksin, elintasomme olisi vain puolet nykyisestä.” Meistä suomalaisista Jyrki Kettunen sanoo, että vaikka toisinaan olemme hyviä huonontamaan tilanteita, vahvuuksiamme on, että olemme myös hyviä pärjäämään huonoissa tilanteissa. ”Silloin löydämme yhteisymmärryksen ja selviämme. Näin on toimittu esimerkiksi finanssi- ja öljykriisissä.”


23

Kuka–Who

Jyrki Kettunen

Konkreettisella tasolla Kettunen haluaisi, että Suomessa lopetettaisiin poliittinen jähnääminen ja hoidettaisiin energia- ja ilmastonmuutosasiat kuntoon. ”Meidän pitää hyödyntää teollisuuden jäte-energia kaukolämmön ja sähkön tuottamiseen. Jos energiaa kannattaa tuoda putkissa Siperian kaasukentiltä Helsinkiin, on vaikea uskoa, että sitä ei kannattaisi kuljettaa Loviisan ydinvoimalan lauhdealtaasta.”

Osaamisia pitää yhdistää Niin kehityksen saarnamies kuin Jyrki Kettunen onkin, hän tiedostaa, että tekninen kehitys ei välttämättä ole ikuista. ”Sen näkee siitä, että nykyään haetaan enemmän sovelluspatentteja kuin alkuperäispatentteja. Teknologiaa on vuosikymmeniksi, nyt sitä pitää hyödyntää tuloksellisesti sovelluksissa.”

Jos ajatuksen siirtää yliopistomaailmaan, herää kysymys, kuinka paljon perustutkimukseen kannattaa panostaa. ”Etenkin uudet tieteenalat tarvitsevat perustutkimusta. Sen sijaan energia- ja metsäteollisuus hyötyvät enemmän hyvistä ja tuottavista sovelluksista.” Ennakointityön keskeisiä haasteita on Jyrki Kettusen mukaan se, että aikajänteitä on monenlaisia. ”Esimerkiksi uuden energiamuodon käyttöönotto kestää kymmeniä vuosia siitä, kun teknologia on tarjolla. Samaan aikaan vaikuttavat nopeat tapahtumat, kuten Japanissa ydinvoimalatuhoja aiheuttanut tsunami. Sen vaikutus tuntuu pitkään maailman energiataloudessa.” Kettunen korostaa, että onnistunut tulevaisuuden ennakointi vaatii tiivistä yhteistyötä kaikilla tasoilla. ”Korkeakoulujen opetus ja tutkimus pitää yhdistää yrityksissä olevaan osaa-

t Yrityskonsultti, futurologi, kirjailija. Viimeisin julkaisu yhdessä Tarja Meristön kanssa toimitettu Seitsemän tarinaa ennovaatiosta – rohkea uudistaa ennakoiden (Teknologiainfo Teknova, 2011). t Diplomi-insinööri, 1961 ja tekniikan lisensiaatti, 1965. Teknillinen korkeakoulu. t Tehnyt pitkän uran metsäteollisuudessa, viimeksi M-realin tutkimusjohtajana. t Laatinut useita tulevaisuusskenaarioita yrityselämälle ja julkisyhteisöille. t World Future Societyn jäsen. t Åbo Akademin tekniikan kunniatohtori 1993, professorin arvonimi 1988.

miseen ja henkilöstöön, jolla on uudistumisen asenne kohdallaan.” Sama yhdistäminen on avainsana siinä, mitä Jyrki Kettunen ajattelee omasta roolistaan ennakoinnin asiantuntijana, futurologina. ”Perustiedot ennakointia varten ovat yrityksissä, eivät futurologeilla. Vasta tietämysten yhteensovittaminen tuo ratkaisuja.”

Look to the future! A lengthy career in the forest industry taught Jyrki Kettunen that an ability to predict the future is vital for companies and that they must never come to a halt. Professor Jyrki Kettunen is retired from his position as research director of M-real, but he continues to work as a consultant and writer. The central theme of all of his work, books included, is the future – and he strongly urges everyone else to turn their gaze towards it as well. He says that pre-emptive action is a key survival and success factor for societies and corporations alike. No company is eternal, but one that sagely predicts coming events will do well, whereas poor or lacking judgement in this respect shall lead to failure. His own interest in the matter stems from decades ago. He began to consider corporate development and investments after the oil crisis of the 1970s. Back then, ideas were scarce, but there was a strong urge to invest because money was cheap and everything appeared profitable. Other favourite topics of his include development and movement, of which he prefers to speak in parables. “Sailors know that a yacht can only be steered once in motion. There’s no progress without mobility. We have to go forward, even if we

just bungle ahead. A decent dose of chaos can spur the right changes.” Kettunen would like to see Finland stop its political wrangling and take concrete action to fix national energy and climate policies. “We need to exploit industrial waste energy for the production of district heating and electricity. If it is worthwhile to pipe energy from Siberian gas fields to Helsinki, it is hard to believe that it would not be viable to pipe it from the condensate basin of the Loviisa nuclear plant as well.” Kettunen points out that a central challenge in the making of predictions is differing time spans. “Adoption of a new energy form takes decades once the technology becomes available, yet rapid events wield concurrent influence. The Japanese tsunami, for example, will affect the global energy economy for a long time.”

Jyrki Kettunen was photographed at the University of Turku Botanical Garden.


24  AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 03


25


26  AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 02 03

Nanomateriaalien idealipas on luonnossa Luonto on synnyttänyt kestäviä ja kevyitä materiaaleja miljardien vuosien evoluution tuloksena. Materiaalitiede on alkanut jäljitellä näitä luonnon ihmeitä.


Aiheesta–On topic

27

Teksti Tea Kalska Kuvitus Rebekka Gröhn

I

LLAN punaisena hetkenä gekko aste-

lee tarttuvilla jaloillaan pitkin talon seinää. Mutaisessa lammessa kasvavan lootuksen kukan pinta loistaa kauniin puhtaana. Rantavedessä piilottelevat simpukankuoret kätkevät sisälleen kovaa, kiiltävää helmiäistä. ”Monille luonnon ihmeille on yhteistä tarkasti räätälöity nanorakenne. Viime vuosina materiaalitiede on alkanut pohtia, mitä luonnonmateriaaleista voisi oppia”, kertoo Olli Ikkala, Aalto-yliopiston akatemiaprofessori ja biomimeettisten nanomateriaalien tutkija. Simpukan helmiäinen kiinnostaa materiaalitieteilijöitä, koska se on yhtä aikaa kevyt, sitkeä, jäykkä ja luja materiaali. Samantapaisia materiaaleja ja toiminnallisuuksia on luonnossa monia. ”Esimerkiksi hummerin panssarissa on epäorgaanisia keraamisia liuskeita, joiden välissä on pehmeää polymeeriä. Siksi hummerin kuorta on vaikea rikkoa. Samoin hyönteisten kuori on lujaa mutta kevyttä materiaalia. Sitä ei ehkä huomaa, koska hyönteiset ovat yleensä pieniä. Myös silkin ja hämähäkinseitin mekaaninen lujuus on samaa luokkaa kuin metalleilla ja jopa teräksellä, mutta silti se voi venyä ja on hyvin sitkeää.” Kestävä mutta kevyt materiaali olisi hyödyllinen esimerkiksi ilmailussa ja liikennevälineissä – energiaa säästyisi. ”Luonto on suunnitellut olionsa kuluttamaan mahdollisimman vähän energiaa.”

Lentokoneita ei kuitenkaan voi valmistaa simpukasta, silkistä tai hämähäkinseitistä. Se olisi yksinkertaisesti liian kallista ja hidasta. ”Jäykkyyden, lujuuden, sitkeyden, keveyden ja uudistuvien lähtöaineiden yhdistäminen on ollut perinteisillä tavoilla hyvin vaikeaa. Materiaalitieteen suuri dilemma on, kuinka kaikki nämä toivotut ominaisuudet saataisiin yhteen materiaaliin, jota voisi tuottaa teollisesti ja halvalla.”

Simpukan helmiäistä paperikoneesta Ikkalan tutkimusryhmä esitteli ensimmäisenä maailmassa kevyen ja lujan, simpukan helmiäisen kaltaisen materiaalin, jota on varsin helppo tuottaa. ”Olemme keksineet, miten tehdä paperikoneella tai maalaamalla materiaalia, jolla on osittain simpukan helmiäisen nanorakenne. Materiaali on hyvin luja, kuten simpukallakin. Sitkeyttä pitää kuitenkin vielä kehittää”, Ikkala kertoo ja näyttää pientä kiiltävää kalvonpalasta. Tässä tarvitaan ymmärrystä siitä, miten materiaalit käyttäytyvät nanometrien kokoluokassa. Ikkala korostaa, että biomimetiikka on tieteenala, joka pyrkii poimimaan luonnonmateriaaleista niiden parhaat puolet. Biomimetiikka tutkii ja matkii, mutta yrittää sen lisäksi päästä pykälän eteenpäin – löytää materiaaleja, jotka ovat teollisesti sovellettavissa ja toimivat olosuhteissa, joissa niistä on eniten hyötyä.

”Nyt, kun ymmärrämme, miten simpukka toimii vedessä, haluamme oppia tekemään materiaalia, jolla olisi samat ominaisuudet kuivana.” Jotkin luonnonmateriaaleja jäljittelevät materiaalit ovat jo löytäneet tiensä kaupallisiin sovelluksiin. Ikkala kertoo, että Japanissa on tarjolla autonpesuja, joissa käytetään lootuksen kukan pinnan kaltaista, itseään puhdistavaa nanomateriaalia. Sama ominaisuus olisi käyttökelpoinen myös esimerkiksi talomaaleissa. Tulevaisuudessa materiaalit voivat jopa korjata itse itseään. ”Jos lentokoneessa on halkeama, kone viedään pajalle korjattavaksi, mutta jos viillän käteeni veitsellä haavan, se umpeutuu muutamassa päivässä itsestään. Materiaalitieteessä on jo tutkittu, miten tällaisia itsekorjautuvia materiaaleja voisi valmistaa. Esimerkiksi automaaleja on yritetty suunnitella sellaisiksi, että auton pintaan tulevat naarmut korjautuisivat ultraviolettisäteiden vaikutuksesta.”

Kuin uudistuvaa orgaanista terästä Kun katsoo kohti aurinkoa oksillaan kurkottavaa metsän puuta, ei tule ajatelleeksi, että myös sen sisällä on teräksenlujaa rakennetta, nanoselluloosakuitua. Puu ei kuitenkaan ole mikään terästappi, vaan se pystyy kasvamaan ja mukautumaan, koska sen sisällä on myös pehmeämpiä materiaaleja. Viime vuosina on kehitetty tapoja erottaa nanoselluloosakuidut puusta


28 AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 03

tuotannollisella tavalla. Tämä on Ikkalasta hyvin kiinnostavaa, koska ja ja nanoselluloosa on erityisen luja uusiutuva luonnonvara. ”Nykyään melkein kaikki teollisissa ollisissa tuotteissa käytettävät polymeerit erit ovat peräisin raakaöljystä saatavistaa lähtöaineista. Mutta mitä tapahtuu, kun öljy hupenee ja sen hinta nousee?” Ikkala kertoo, että jo pidempään ään on eollisuutta kehitetty öljypohjaista muoviteollisuutta korvaavaa uutta muoviteollisuutta, utta, jossa eräänä osana ovat selluloosan kaltaiset, uudistuvat ja ekologiset materiaalit. iaalit. ”Nanoselluloosakuidut ovat kuin uudistuvaa, orgaanista terästä.. Tämä on upea asia.” ttaa maailBiomimetiikka voi siis muuttaa skellä maa ja materiaaleja, joiden keskellä elämme. Sen avulla voi säästää energiaa ja vähentää öljyn tarvetta, mutta ennen kuin käytännön sovellukset päätyvät markkinoille, törmätään markkinatalouden lainalaisuuksiin. ”Jotta uusi tuote pystyisi syrjäyttämään vanhan tuotteen, sitä on voitava valmistaa paljon ja halvalla. Ei biomimetiikka siinä mielessä eroa mistään muusta teknologiasta. Kun uusi teknologia uhkaa olemassa olevan teknologian markkina-asemaa, olemassa olevasta teknologiasta yritetään tehdä entistä parempaa. Näin kilpailu kiristyy. Voi olla, että uusi teknologia syrjäyttää vanhan yhdessä yössä – tai sitten ei koskaan.” Jotkin biomimeettisiin materiaaleihin liittyvät visiot kuulostavat kuitenkin ainutlaatuisilta. Voisimmeko tulevaisuudessa esimerkiksi kiivetä pitkin seiniä kuin liskot? Ikkalalla on epäilyksensä. ”Raadollista kyllä, useimmiten rahakas sotateollisuus saa ensimmäisenä käyttöönsä monet erityissovellukset. Sieltä ne sitten voivat tulla kuluttajalle.”

Aiheesta–On topic

Nature is a treasure trove of ideas for nanomaterials Billions of years of evolution have resulted in the creation of an abundance of light and durable natural materials. These marvels of nature have become a source of inspiration for materials science. Nature has constructed many of its wonders with nanotechniques, and materials scientists have recently begun to learn from organic materials, says Aalto University Academy Professor Olli Ikkala, who studies biomimetic nanomaterials. Biomimetics is a branch of science that exploits the best properties of natural materials. It picks and mimics characteristics, but also aims to go one step further – to discover materials, which have industrial applications and can function in a technologically relevant environment. There are many strong but light natural materials. A lobster shell contains layers of inorganic ceramic flakes interspersed with soft polymers, making it quite hard to break. Many insects also have durable and light shells. A material with these kind of

properties could be applied to, for example, aviation and transport, where the energyefficient combination of light weight and durability would be especially beneficial. The great challenge is to figure out how to unite all desirable properties into a single material that can be cheaply produced on an industrial scale. Professor Ikkala says that future materials may even have the ability to repair themselves. “If an aircraft fuselage ruptures, the plane has to be taken out of service for repairs, but if I cut my hand with a knife, the wound will heal itself in a few days. Materials scientists are already exploring the manufacture of such self-repairing substances. For example, attempts have been made to design car paints that would fix any surface scratches with the aid of ultraviolet rays.”


29

Aiheesta–On topic

Terminator-näköä linssiin Tulevaisuuden piilolinsseillä ihminen voi saada tietoa suoraan näkökenttäänsä – kuin tieteiselokuvan robotti. Teksti Tea Kalska Kuvitus Rebekka Gröhn Terminator-elokuva, piilolinssit ja Aalto-yliopisto mainittiin useasti samassa yhteydessä syksyllä 2011. ”Terminaattorinäöstä” tulee todellisuutta: Tulevaisuuden näyttö on piilolinssissä, uutisoi Tekniikka & Talous 22. marraskuuta. ”Terminator”-Style Contact Lens Projects Info Before Your Eyes, otsikoi TIME samana päivänä. Aalto-yliopiston saama kansainvälinen mediahuomio kumpusi mielikuvitusta ruokkivasta aiheesta. Mikroja nanotekniikan laitoksella oli onnistuttu kehittämään piilolinssien muovipinnan sisäpuolelle asennettavat ledimatriisit, joiden ansiosta piilolinssit voivat heijastaa näkymiä suoraan verkkokalvolle. Mikro- ja nanotekniikan laitoksen professori Markku Sopanen kertoo, että piilolinsseissä oleva ledimatriisi on kuin tietokoneen näyttö, mutta niin pieni, että ihmissilmä ei erota sitä. Mikrooptiikan avulla näytöllä oleva kuva heijastuu kauemmaksi näkökenttään. Keksinnön tuotantoon saamisesta voisivat hyötyä esimerkiksi diabeetikot. Kun linssissä oleva anturi tunnistaisi laskeneen verensokerin kyynelnesteestä, näkökenttään ilmestyisi hälytys. Se voisi olla valomerkki tai jopa lediin asennettu kiinteä varoitusteksti.

”Lediin voi kirjoittaa, esimerkiksi: Varoitus, verensokeri liian alhaalla!”, Sopanen havainnollistaa. Ledien asentaminen piilolinsseihin kuulostaa uskomattomalta. Ledimatriisi on kuitenkin hyvin pieni. Projektin päätutkija, tekniikan tohtori Sami Suihkonen kertoo, että matriisin koko on syvyyssunnassa alle 0,2 millimetriä. ”Matriisi on läpinäkyvä ja muodostaa käytännössä yksivärisen pikselinäytön. Yhden pikselin halkaisija on vain millimetrin sadasosa.”

voisi sen hahmottaa. Ledimatriisin lisäksi linsseissä on sisällä hyvin pieni tietokone sekä antenni, joka ottaa vastaan ledien tarvitsemaa radioaaltoenergiaa. Linssissä ei nimittäin ole sisällä energianlähdettä, vaan energia on syötettävä ledimatriisiin antennilla radioaallon kautta. ”Linssi olisi myös tehtävä niin, että silmä ei vahingoitu radiotaajuussignaalista eikä ledin tuottamasta valosta ja lämmöstä”, Sami Suihkonen toteaa.

Linssit kehittyvät yhteistyönä Energia tulee ulkopuolelta Professori Markku Sopasen mukaan piilolinssit voivat tulevaisuudessa mahdollistaa myös tekstiviestien heijastamisen näkökenttään. Teoriassa näkökenttään voisi ilmestyä kaikki, mitä tietokoneen tai matkapuhelimen ruudullekin – vaikkapa navigaattori voisi antaa ohjeita kaupungilla kävelevän silmien eteen. ”Tämä edellyttää kuitenkin sitä, että linsseihin pystyttäisiin tekemään suurempi pikselinäyttö”, Sopanen muistuttaa. Vaikka tutkimustulokset linsseistä ovat lupaavia, käytännön sovellukset edellyttävät lisää kehitystyötä. Suurimpia haasteita ovat ledin ohjaus linssin ulkopuolella olevasta akusta sekä kuvan onnistunut fokusoiminen tarpeeksi kauas näkökenttään, jotta ihmissilmä

Aalto-yliopisto on tehnyt piilolinsseihin asennettavan näytön tutkimisessa yhteistyötä Washingtonin yliopiston kanssa. Yhteistyö alkoi, kun Washingtonin yliopiston professori Babak Parviz oli vuosina 2009–2010 Aalto-yliopistossa vierailevana professorina. Linsseihin asennettavat ledimatriisit on kehitetty Aalto-yliopiston MIDE-tutkimusohjelman HighLight-hankkeessa, jota koordinoi professori Harri Lipsanen. Nopeammin kuin ledipiilolinsseillä, robottityyppinen näkeminen voi onnistua silmälaseilla. Tekniikka & Talous uutisoi helmikuussa, että Google on kehittämässä silmälaseissa toimivaa päätelaitetta. Sen myötä silmälaseissa olisi tauoton yhteys internetiin ja jatkuva 3g- tai wifi-yhteys, liiketunnistimet, gps-yhteys sekä paikkoja, ihmisiä ja ympäristöjä tunnistava kamera.


30 AALTO UNIVERSITY MAGAZINE GAZINE 03

Computers quantum Progresss in developing a working large-scale quantum er has been so rapid that we have a good chance computer to get there ere eventually, writes Mikko Möttönen who is a Docent in quantum computing.

W

HEN one of the first mass-marketed personal

computers, the Commodore 64, was released in 1982, the idea of a fundamentally faster and more powerful computing scheme, quantum computing, was already coming alive. Researchers worldwide have been developing the theory and trying to build the quantum computer – a device of strange computing power. Quantum computers play with different rules than classical computers, and hence can potentially speed up the solving of several important problems significantly. Like any other computer, quantum computers can take a classical question as input and provide a classical answer. We use the term classical as opposed to quantum. A classical question is any question you can write down and ask your friends.

However, instead of using only classical logic in the computing process, the quantum computer takes advantage of a much more general theory known as quantum mechanics. The main difference in the operation of a classical computer and its quantum cousin is that, instead of the bits of the computer being in a single logical state at a given instant of time, they can be in any of the states simultaneously. This changes the rules of computation and has extreme consequences. Can a quantum computer do things that a classical computer cannot? A classical computer like a Turing machine can, in principle, be programmed to simulate a quantum computer. The catch is that this is not possible in practice, due to the limited computing power and memory of the classical


Tieteestä–On s science cience

computer. For example, to store the state of a quantum computer with only 50 bits in total would take at least four million gigabytes of memory. Performing computations on such a monster would be tiresome and running algorithms would just take forever. Can classical computers do things that are beyond quantum devices? In theory, a quantum computer can emulate all the functions of a classical computer rather efficiently. However, this type of emulation has not yet been tested in practice because no-one has been able to build a working large-scale quantum computer. Even if such a machine saw daylight, most likely nobody would use it for bare classical computing because classical computers are so much cheaper and faster for these tasks. In fact, the quantum computer will probably not replace the classical computer since

31

rapid classical logic is required to control and to read out the quantum computer’s state.

Qubit – the heart of the quantum computer The bits of the quantum computer are called quantum bits, or just qubits. A physical qubit can in principle be any quantum system with two controllable and measurable energy levels. The first demonstrated qubit was a photon, for which the quantum degrees of freedom can be its two different polarisations: horizontal and vertical. The polarisation can be rotated by passing light through a special medium such as sugar water and measured by a photon detector, which is equipped with a polarising plate. Think of the detector as your eyes and the plate as your polarising sunglasses. If you can


32 AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 03 03

see the photon, it was polarised vertically, and if you cannot see the photon, it was polarised horizontally. Of course, a human eye is not sensitive enough to photon, but a modern photon detector observe a single photon can accomplish this. A photon is a marvellous single qubit because its interaction with its environment is very weak in comparison to the speed with which it flies from one place to another. In addition, a photon can be controlled with the same optics elements that have previously been used for beams consisting of several photons. Thus photon qubits can be used to transmit quantum information very efficiently. However, it is hard to build a working large-scale quantum computer with optical photons since it is difficult to make them interact with each other, and the controlled simultaneous creation of multiple single photons is also problematic. One solution to these difficulties is to work at much lower frequencies, namely at the microwave level where photons can travel in metallic wires. Aalto University’s Quantum Computing and Devices (QCD) research group has just begun to explore this avenue with the support of a Starting Independent Researcher Grant from the European Research Council.

Intellectual property rights in the quantum world Intellectual property rights have become a topic of intense discussion due to the recent emergence of the information age, which has made the copying and transmitting of electrical information almost effortless. What is the law in copying quantum property? As it happens, an unknown quantum state cannot be copied perfectly, a fact that is referred to as the no-cloning theorem. Optical photons are not the most promising candidate building blocks for a quantum computer, but they are very good in transmitting quantum information in secret. This type of quantum cryptography was experimentally demonstrated as far back as 20 years ago and is commercially available today. In the script of the no-cloning theorem, quantum cryptography is immune to eavesdropping on the flying photons.

Tieteestä–On science

However, pure quantum communication can only be carried out at distances of up to hundreds of kilometres, as the required optical fibres absorb photons. The only apparent solution to this dilemma photons is to place a small-scale designated quantum computer in between the communication nodes. Thus, even a small quantum computer would be useful, as long as it has high-quality memory and processing elements.

The future of the quantum computer The most common question regarding the quantum computer is when and how? The truth is that nobody knows whether or not we will ever build a working large-scale quantum computer, but progress in several fields has been so rapid that it looks like we may get there eventually. However, it will most likely take more than ten years. It may also be that the first available quantum computers will be located in large quantum computing centres to be accessed from the internet in the form of cloud computing. Only specific, computationally very demanding tasks would be submitted to the cloud for quantum speed-up. Because the system should be scalable to a large number of qubits, a solid-state platform seems tempting. The first qubit in an all-solid-state configuration was demonstrated back in 1999 and now four qubits developed from these ideas have been put on the same chip and made to interact. When measured in the number of qubits, progress has been rather slow due to sever problems with harmful noise, which destroys quantum information extremely fast. Accordingly, most efforts have focused on noise suppression and mitigation. Very recently, Aalto University’s QCD group participated in a project to measure the spin of a single phosphorus atom in silicon; this work was published in the journal Nature. The lifetime of the spin state was observed to be more than a million times longer than it takes to carry out a typical qubit operation. Furthermore, the silicon industry offers great basis for scalability and mass production. Thus the approach of using single spins in silicon seems very promising for the future.

– Mikko Möttönen

References: t R. P. Feynman, International Journal of Theoretic Physics, 21, 467 (1982). t M. Nakahara and T. Ohmi, Quantum computing: from linear algebra to physical realizations, CRC press (2008). t tfy.tkk.fi/qcd/ t www.youtube.com/watch?v=dWcT_qrBN_w t M. Möttönen, Kvantti-informaatio – tämän vuosisadan vallankumous!?, Arkhimedes 1/2008, 24 (2008).

t C. H. Bennett, F. Bessette, G. Brassard, L. Salvail, and J. Smolin, Journal of Cryptology 5, 3 (1992). t tfy.tkk.fi/qcd/Tuleeko_kvanttitietokone_ Radiaattori27102010.mp3 t Y. Nakamura, Yu. A. Pashkin, and J. S. Tsail, Nature 398, 786 (1999). t M. Morello et al., Nature 467, 687 (2010). t www.aalto.fi/en/current/tkk_archive/news/view/ detector_for_the_single-electron_magnet_discovered/


10 min

33

Inspired by quantum physics Text Tea Kalska Photo Veera Lipasti Who are you? I am Mikko Möttönen, Docent, Academy Research Fellow and the head of the Quantum Computing and Devices (QCD) research group at the School of Science, Department of Applied Physics. My group is a part of the Centre of Excellence in Computational Nanoscience (COMP). What was your childhood dream job? I never really had one. As a child, I remember telling my mother, who was writing a PhD thesis at home and was not to be disturbed, that I would not become a poor researcher! What was your first computer? I was given a Commodore Vic-20 before I started school. I wrote some small programs, but mostly used it for gaming. I finally got a Commodore 128 in elementary school. It had a lot more memory than the Vic-20! How did you end up in the Department of Applied Physics? My sister was a student at the Helsinki University of Technology, and I decided to apply there after upper secondary school because I was keen on physics and mathematics. I chose the physics degree programme because it was so difficult to get admitted. I thought that only the best could get in. How did you become a quantum computer scientist and the head of the QCD group? I was doing my PhD in a research group headed by Professor Martti Salomaa at the Materials Physics Laboratory (MPL). My thesis dealt with quantum physics, but its topic was not associated with the quantum computer. A friend completing a PhD in the same group showed me a problem associated with the quantum computer. We ended up publishing a few papers on quantum algorithms. Professor Salomaa passed away two weeks before my thesis defence. The defence was nevertheless organised and my PhD thesis was accepted. I left for a research post at UC Berkeley, but returned after only six months because students at the MPL needed supervision.

At first, I had no research group of my own, but in October 2007 Professor Risto Nieminen decided to establish the new QCD research group within COMP. We started with just a few members, but our number will reach fifteen by next summer. What is so fascinating about the quantum computer? Quantum phenomena are complex, and it is not possible to understand all of the details associated with large quantum systems. Their yet unidentified hidden power is fascinating.


34 AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 03

Tietotekniikan diplomi-insinööri Timo Lukumaa on yksi Reaktorin perustajista.


Siellテ、窶的n there

Oma tapa tehdテ、 Ohjelmistoyritys Reaktorissa uskotaan ketteryyteen, rohkeuteen ja ihmisiin. Teksti Tiia Lappalainen Kuvat Jussi Sテ、rkilahti

35


36 AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 03

T

ORSTAISAUNA lämpiää työntekijöille, ja toimistolle tilatut saunaeväät levitetään kotoisaan loungetilaan. Pehmeitä mattoja, lämpimiä värejä, hedelmiä ja laskiaispullia. Ihmisiä puhumassa toisilleen ja nauramassa. Ei ihme, että ohjelmisto- ja verkkopalveluyritys Reaktor on valittu neljä kertaa Suomen parhaaksi työpaikaksi ja neljä kertaa Euroopan parhaimpien työpaikkojen Top3:een. Tänä vuonna yritys jätti kisan väliin, koska ei halunnut enää kunniaa itselleen. Muutaman innokkaan tietotekniikan koodaajaopiskelijan yhteisenä projektina alkanut yritys on kahdentoista viime vuoden aikana kasvanut kotimaiseksi menestystarinaksi. Palkkalistoilla on tätä nykyä 160 henkilöä. Kolmessa eri kerroksessa sijaitsevassa toimistossa rakennetaan uusia tiloja parille start-up-yritykselle, joissa Reaktor on mukana. Helsingin Mannerheimintiellä Svenskania vastapäätä

Siellä–In there

sijaitseva toimisto on kuitenkin pikkuhiljaa käymässä ahtaaksi.

Ei kasvua kasvun takia Reaktorin tilauspuolella on ollut viisi vuotta täyttä, joten sen palkkalistoilla voisi olla enemmänkin väkeä. Kasvua ei kuitenkaan ole tavoiteltu kasvun takia, vaan asiat on haluttu tehdä huolella ja hyvällä hengellä. ”Täällä ei ole sellaista mentaliteettia, että mentäisiin tuhatta ja sataa, vaan täällä mietitään, mitä tehdään ja tehdään systemaattisesti”, sanoo myyntimieheksi itseään tituleeraava Lauri Kaakinen. Tittelit ovat reaktorilaisille vähintäänkin epämääräinen juttu. Kun niiden perään kyselee, työntekijät katsovat toisiaan ja repeävät nauruun. Myöhemmin selviää, miksi. ”Meillä ei ole tiimeissä hierarkiaa. Siksi tämä tittelikysymyskin oli hankala. Kaikki tapahtuu keskustellen”, sanoo

Kauppakorkeakoulusta hiljattain valmistunut Lauri Kaakinen on Reaktorin tuoreimpia rekrytointeja.


Siellä–In there Siellä–In there

37 Käyttöliittymäsuunnittelija Jakub Järvenpää ajatteli Reaktorin työpaikkailmoituksesta, että tämä on riittävän oudon oloinen mesta. Valmentaja Laura Snellman-Junna tuli Reaktorille ystävän suosituksesta.

MITÄ PAREMMAT IHMISET, SITÄ PAREMPI YRITYS. Timo Lukumaa. Hän on yksi Reaktorin perustajajäsenistä ja operatiivinen johtaja, mutta mieltää itsensä ensisijaisesti työntekijäksi.

Jatkuvaa kehitystyötä Kun Reaktor vuonna 2000 perustettiin, ajatuksena oli löytää kaikista kovimmat tyypit softien tekoon. ”Softan tekemisessä on hirveä ero sillä, oletko hyvä vai huippuhyvä. Aika äkkiä ymmärsimme kuitenkin, että yrityksen pitää olla myös paikka, jossa ihmiset oppivat ja kehittyvät. Hyvinvointi ja viihtyminen ovat perusedellytyksiä. Mitä paremmat ihmiset, sitä parempi yritys”, Timo Lukumaa sanoo. Viihtyvyys välittyy ulkopuolisellekin. Valtasuhteet eivät näy keskusteluissa, vaan ihmiset uskaltavat sanoa oman mielipiteensä, oli paikalla ”pomoja” tai ei. Luottamus työntekijöiden välillä on rakentunut niin tiiviiksi, että kollegojen kanssa viihdytään vapaa-ajallakin. >>


38 AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 03

AVAIN ON SYSTEMAATTISUUDEN JA LUOVUUDEN YHDISTÄMISESSÄ. Koordinaattori Elle Jaskari tuli Reaktorille 2008.


39

Siellä–In there

Ohjelmistokehittäjä Juho Koponen kiinnostui Reaktorista kuultuaan tutuilta, että siellä on hyvä meininki. Myös hänen veljensä työskentelee Reaktorilla.

ja luovuuden yhdistämisessä siten, että ihmiset voivat keskittyä tuloksien tekemiseen ja taitojensa kehittämiseen. Byrokratia ja brežneviläinen johtamistyyli eivät saa tappaa luovuutta”, Timo Lukumaa sanoo. Hän muistuttaa, että softan tekeminen on nykypäivänä paljon muutakin kuin ohjelmointia. ”Meillä on töissä esimerkiksi viisi art directoria ja viisi konseptoijaa. Jotta voimme olla maailman parhaita palvelujen tekijöitä, meidän pitää hallita koko paletti. Yritykset panostavat edelleen >> Menestykseen ja hyvään maineeseen ei vat”, käyttöliittymäsuunnittelija Jakub hienoihin kotisivuihin, mutta todelliole kuitenkaan jääty piehtaroimaan, vaan Järvenpää sanoo. suudessa brändi rakentuu verkkopalve”Olen ollut IT-maailmassa mukana Reaktorin tavoitteena on edelleen etsiä lujen kautta.” parempaa tapaa toimia ja tehdä asioita. erinäisissä projekteissa, joita ei ole tehty Lisäksi tarvitaan rohkeutta kokeilla ja Tiimit tarkkailevat toimintaansa hyvillä metodeilla. Täällä asioita pystyy viedä osaamista eteenpäin. On ymmärtietoisesti – päivittäin ja retrospektiivi- kehittämään, ja samalla on mahdollirettävä kokonaisuuksia, unohdettava suus oppia”, Lauri Kaakinen tiivistää. sesti. Tuotekehityksessä apuna ovat hierarkiat ja luotettava tekijöihin. agile-menetelmät eli niin sanotut kette”Joudumme sparraamaan ja kouluttarät menetelmät. Ohjelmistoja ei kehitetä Intohimoa ja rohkeutta maan yrityksiä aika paljon siinä, mitkä pitkän kaavan mukaan valmiiksi kerKun joukossa on intohimoa, luovuutta ja ovat uusia juttuja ja miten niitä kannatralla, vaan tiimi, asiakas ja käyttäjät halua tehdä asioita koko ajan paremmin, taisi lähestyä. Täällä kaikki haluavat kehittävät ja testaavat niitä jatkuvassa, se ruokkii motivaatiota ja koko työyhtei- tehdä parempaa softaa ja oikeasti rattiiviissä yhteistyössä. Näin muutoskaista asioita”, Lauri Kaakinen sanoo. söä. Kun tätä joukkoa johdetaan oikein, tarpeisiin ja palautteeseen pystytään Rohkeutta sanoa, ettei joku asia toimi, syntyy menestystarina. reagoimaan joustavasti ja nopeasti. tarvitaan sekä asiakkaan suuntaan että ”Jorma Ollila sanoi, että Suomessa ”Oppimisen keskeinen mekanismi on, ei osata tehdä softaa, mutta totuus on se, yrityksen sisällä. että töitä tekee erilaisten ihmisten kans- että Suomessa ei osata johtaa softan Rohkeutta syntyy luottamuksesta ja sa. Se on vaihdantaa, jossa kaikki voitta- tekemistä. Avain on systemaattisuuden hyvästä yhteishengestä.


40 AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 03

Siellä–In there

Ohjelmistokehittäjä Karim Vuorisara tuli Reaktorille samaan aikaan kaverinsa kanssa, joka palasi firmaan muualta.

ROHKEUTTA SYNTYY LUOTTAMUKSESTA JA HYVÄSTÄ YHTEISHENGESTÄ.

– Valokuvaaja Jussi Särkilahti on helsinkiläinen valokuvaaja, joka pitää kirkkaana tihkuvasta kevätauringosta sekä sydämellisistä teoista. Särkilahti opiskelee valokuvausta Aalto-yliopistossa. Sivun 35 kuvassa nähdään työssään hänen assistenttinsa Hanne Larsen.


Kolumni

41

Meille parhaat Aallosta löytyy niin työteliästä urasuuntautujaa, säännöllistä vastuunkantajaa, riippumatonta maailmanparantajaa, liikkuvaa tilaisuuksiin tarttujaa, kehittymishaluista luottopelaajaa kuin omistautuvaa visionääriäkin. Tyypit eroavat toisistaan niin suhtautumisessaan työn tekemisen tapoihin kuin ajatuksissaan yrityksen arvomaailman oleellisuudesta tai siitä, haluaako esimieheksi ja miksi. Myös käsitykset työn merkityksestä elämässä ovat erilaisia. Parhaimmillaan profiilit ovat työkalu, jonka avulla yritys löytää oikeat (ei täydelliset) työntekijät oikeisiin paikkoihin. Profiilien avulla myös opiskelija voi tarkastella ominaisuuksiaan laajemmin kuin vain pääaineen perusteella. Projekti kumosi myös koulu- tai pääainekohtaisia stereotypioita, sillä jokaista profiilia löytyi jokaisesta Aallon koulusta, vieläpä hyvin tasaisesti. No mitä sitten opittiin, puolin ja toisin? Työnantajapuolella opittiin toivottavasti se, että talentti on hyvin erilaista. Aina ei kannata yrittää rekrytoida omaa kuvaansa, täydellisistä ihmisistä puhumattakaan. Usein halutaan löytää

perfect fit, mutta eikö etenkin ison muutoksen tilassa parempi tavoite olisi growing fit? Tulevaisuuden työntekijäpuolella opittiin toivottavasti ainakin näkemään omia vahvuuksia, analysoimaan omia työn tekemiseen liittyviä tarpeita ja tiedostamaan, että yritysmielikuva voi olla hyvin eri asia kuin se, millaista yrityksessä on tehdä töitä. Jos nyt olisin rekrytoiva työnantaja, kenet itse haluaisin tiimiini? Kuka on nyt se paras, jonka meidän yrityksemme ansaitsee? Nii-in. Riippuu siitä, mitä haetaan. Joskus tarvitaan visionääriä, toisinaan taas projektit pakettiin pistävää vastuunkantajaa. Jos minä saisin päättää, dream teamiin sisältyisi jokaisen profiilin edustaja.

– Kirsi Piha Kolumnin kirjoittaja on viestinnän strategi ja viestintätoimisto Ellun Kanat Oy:n toimitusjohtaja. Lue lisää Dialogi-selvityksestä: uusityöontäällä.fi

Katri Naukkarinen

”Jos olet ammattitaitoinen, energinen, oma-aloitteinen, kielitaitoinen, ulospäin suuntautunut, utelias, avoin, idearikas, monenlainen, erilainen, oppimishaluinen, kv-orientoitunut, sosiaalinen, reipas, empaattinen, rohkea, tiimipelaaja, moniosaaja, timantti, jalkapalloilija ja muodostelmaluistelija, jolla on aikaisempia näyttöjä sekä halu sitoutua ja pitää mielessä yrityksen etu, saatat olla oikea ihminen meille.” Täydellisessä maailmassa täydelliset yritykset hakevat täydellisiä työntekijöitä täydellisiin työtehtäviin. Yritykset tuntuvat kaikki haluavan paitsi parhaat työntekijät itselleen – mikä on ymmärrettävää – myös samanlaisen multitalentin. Parhaita huippuosaajia etsittäessä unohdetaan helposti, että parhaus on monenlaista. Ei esimerkiksi sosiaalisuus välttämättä ole parhautta. Yhytimme viime vuoden puolella uuden työn hankkeessa, Dialogissa, yhdeksän yritystä ja Aallon opiskelijat. Ideana oli vuoropuhelun merkeissä parantaa työelämää. Avata silmiä ja korvia niin työnantaja- kuin työntekijäpuolella. Projektin isoja havaintoja oli, että täydellisyyttä ei ole, eikä itse asiassa Y-sukupolveakaan sellaisena kuin se on pahimmissa painajaisunissa nähty. Ainakaan Suomessa. Tai Aallossa. Perinteinen näkemys Y:stä, joka on itsekäs, nopeatempoinen, kärsimätön ja radikaalikin ajatuksissaan, ei saa selvityksestämme tukea. Päinvastoin. Dialogin mukaan Y on realistinen mutta vaativa ja optimistinen mutta jalat maassa kulkeva sukupolvi. Lisäksi koko Aallon Y-sukupolvea ei voi tunkea yhteen muottiin, vaan selvitysaineistosta piirtyi esiin kuusi keskenään eri tavoin työhön suhtautuvaa profiilia.


42  AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 03

Pyry-Pekka Kantonen

Paviljonki avautuu kesäksi Designpääkaupunkivuoden kohtaamispaikka on fyysisesti ja toiminnallisesti avoin tila. Teksti Nina Erho

Kaupunkilaiset ja museot yhteen Paviljongissa järjestetään monenlaisia kotimaisia ja kansainvälisiä tapahtumia. Pieni osa niistä on yksityistilaisuuksia,

mutta pääasiallisesti Paviljonki on yleisölle avoinna. Rakennuksen teemoja ovat muun muassa aktiivisen kaupunkilaisuuden opettaminen ja uusien kohtaamisten mahdollistaminen. Yksi konkreettinen tavoite on myös tarjota Paviljonkia ympäröiville museoille lisätilaa ja parempia yhteistyömahdollisuuksia.

Paviljonki rakennetaan UPM:n puutuotteista, ja sen ohjelmistoa koordinoi Demos Helsinki. Sen jälkeen, kun rakennus syyskuussa sulkeutuu, sen on tarkoitus jatkaa elämäänsä jossain muualla.

– Paviljonki, Ullanlinnankatu 2–4, Helsinki. Ohjelmisto: wdchelsinki2012.fi

Pyry-Pekka Kantonen

Tulevana kesänä Helsingissä on ainakin yksi uusi hieno julkinen tila lisää. Designmuseon ja Arkkitehtuurimuseon väliselle tontille rakennettu Paviljonki aukeaa yleisölle 12. toukokuuta. Paviljonki kuuluu World Design Capital Helsinki 2012 -hankkeeseen, ja sen on tarkoitus olla designpääkaupungin keskeinen kohtaamisja tapaamispaikka. Rakennuksen suunnitteluun osallistui kymmenen Aalto-yliopiston Puustudion opiskelijaa, joista kukin työsti oman suunnitelmaehdotuksensa. Niistä jatkokehitettäväksi valittiin Pyry-Pekka Kantosen Museopolku. Viidettä vuotta arkkitehtuuria opiskeleva Kantonen mainitsee suunnitelmansa kantavaksi ideaksi avoimuuden monella tasolla. ”Halusin rakennuksen olevan sekä fyysisesti avoin ja helposti lähestyttävä että toiminnallisesti avoin ja joustava.” Ryhmän jatkaessa alkuperäisen suunnitelman kehittämistä Paviljonki pieneni hiukan ja siihen lisättiin pari kiinteää suljettavaa osaa eli workshop-tila ja kahvila. Silti Kantonen kokee, että alkuperäiset ajatukset ovat pysyneet prosessissa hyvin mukana.

Helsinki, Espoo, Vantaa, Kauniainen ja Lahti muodostavat yhdessä vuoden 2012 maailman designpääkaupungin. Aalto-yliopiston designpääkaupunkivuoden ohjelmisto Living+ tekee tunnetuksi elinympäristöjen suunnitteluun liittyvää tutkimusta ja opetusta. living.aalto.fi


Palstalla esitellään designpääkaupunkivuoden ohjelmistoa Aalto-yliopistossa.

43

Mitä vanhukset tarvitsevat? Kauniaisissa sijaitsevaa vanhusten palvelukeskus Villa Bredaa ideoidaan uusiksi opiskelijavoimin. Teksti Tea Kalska Teollisella muotoilulla tarkoitetaan nykyään perinteisen tuotemuotoilun lisäksi myös palveluiden suunnittelua. Rethinking Villa Breda -projektissa muun muassa teollisen muotoilun opiskelijat miettivät, miten Kauniaisissa sijaitsevaa palvelukeskusta voisi kehittää ja millaisia asioita vanhukset tulevaisuudessa tarvitsevat. Projektin toinen koordinaattori Kirsikka Vaajakallio uskoo, että palvelukeskuksen konsepti tulee muuttumaan. Elinikä ja hyvän terveyden odotukset ovat kasvaneet, joten aktiviteetteja tarvitaan lisää. Lisäksi tietotekniikkaa voidaan tulevaisuudessa hyödyntää enemmän, kun tietokoneet eivät enää ole vanhuksillekaan vierailta. Vaajakallion mielestä tämäkin projekti näyttää, että ihmisen henkistä hyvinvointia aletaan painottaa nykyistä enemmän.

Annantalon

piha

elämään Opiskelijat miettivät, miten taidekeskuksen piha saataisiin yhtä vilkkaaksi kuin sisätila. Teksti Tea Kalska

”Silloin pitää miettiä vaikkapa sitä, voisiko kulttuuripalveluita sijoittaa vanhusten palvelukeskuksen yhteyteen. Opiskelijat pohtivat myös vanhuuteen liittyviä tabuja: miten esimerkiksi puhua avoimesti hautajaisista tai kohdata lääkäri seksuaalisuuteen liittyvissä kysymyksissä?” Myös ruokaan ja ruokailuun liittyvät asiat herättivät opiskelijoissa ideoita. Entä jos palvelukeskukseen yhdistettäisiin mahdollisuus kaupunkiviljelyyn? Entä jos ruoan valmistamisesta tehtäisiin sosiaalinen tapahtuma? Entä jos ruokailu järjestettäisiin yhteistyössä lähellä olevan koulun tai päiväkodin kanssa?

Kohtaamisia yksin asuville Kirsikka Vaajakallion mukaan useimmilla kunnilla on nykyään tavoitteena se, että vanhukset voisivat asua kotonaan mahdollisimman pitkään. Silloin

Valoinstallaatioita, seikkailupolku, esiintymislava ja tilaa skeittaukselle. Tällaisia ideoita vilisee Aalto-yliopiston arkkitehtuurin ja tilasuunnittelun opiskelijoiden mielessä, kun he suunnittelevat Annantalon pihalle Keidasta, elävää olohuonetta. Keidas-projekti toteutetaan osana Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun järjestämää kurssia. ”Annantalo kuhisee elämää, mutta sen piha on passiivinen ja hiljainen. Opiskelijat ovat miettineet, millä tavalla ihmisten mielenkiinnon saisi herätettyä niin, että pihalle todella halutaan pysähtyä kokemaan sen tunnelmaa”, toteaa arkkitehti Jenni Reuter, kurssin opettaja. Annantalon tontti Helsingin keskustassa on Kampin kauppakeskuksen myötä muuttunut entistäkin keskeisemmäksi, mutta se on tilasuunnittelun kannalta haastava. ”Viime vuosina esimerkiksi Vanhan kirkon puisto ja Koffin puisto ovat saaneet uutta elämää, ne ovat aina täynnä väkeä. Hengailupaikan suunnittelu

yhteisöllisyyden korostaminen ja kohtaamisten luominen kunnallisissa palveluissa on tärkeää. ”Projektissa mietitään, voisiko Villa Breda olla kohtaamispaikka tai kampusalue, jossa olisi erilaisia aktiviteetteja lähekkäin. Kampusalueella olisi myös vaikkapa päivähoitoa. ” Vaajakallio pitää opiskelijaideoinnin keskeisenä vahvuutena ennakkoluulottomuutta. ”Opiskelijoilla ei ole taakkanaan ’näin kunnalliset palvelut on meillä aina hoidettu’ -ajattelua. Myös opiskelijaryhmän kansainvälisyys tuo lisää näkemystä.” Rethinking Villa Breda -projekti on osa WDC 2012 -vuoden 365 Wellbeing -projektikokonaisuutta, joka keskittyy hyvinvoinnin eri ulottuvuuksiin ja pyrkii parantamaan kunnallisia hyvinvointipalveluita.

– 365wellbeing.aalto.fi

Annantalon pihalle on hankalampaa, koska aurinko ei paista pihalle pitkään. Myös vuodenaikojen vaihtelu tuo suunnitteluun haastetta.”

Erilainen arkkitehtuurin kurssi Arkkitehtuurin maisteriopiskelija Anna Ratian mukaan Annantalon pihasuunnitelman tekeminen on ollut erilainen tehtävä kuin arkkitehtuurinkursseilla yleensä. ”On hauskaa päästä jälleen leikittelemään arkkitehtuurin kielellä ja käytännöillä – ilman rakennussuunnittelulle tyypillistä erilaisten määräysten ja vaatimusten viidakkoa.” Annantalon taidekeskus on myös perustanut kaksi lasten ja nuorten arkkitehtuuriryhmää, jotka osallistuvat pihasuunnitteluun. Ryhmät tekevät yhteistyötä arkkitehtiopiskelijoiden kanssa.

– Ehdotuksista koostettu näyttely on esillä 10.-31. toukokuuta Annantalossa, Annankatu 30, Helsinki.


44 AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 03

Aallon vuosi 2011 Keskiössä tutkimus ja opetus – Toisena toimintavuonna Aalto-yliopistossa keskityttiin tutkimuksen ja opetuksen laadun parantamiseen. Keskeisiä toimenpiteitä ja tapahtumia olivat Lukuvuoden avajaisia vietettiin 1. syyskuuta Mediakeskus Lumeessa. Akateemisen kulkueen kärjessä olivat rehtori Tuula Teeri ja ensimmäinen tenure track -professori Matti Liski.

Ċŗ PROFESSOREIDEN URAJÄRJESTELMÄN LUOMINEN. Yliopiston tärkein strateginen investointi on uusi professoreiden urajärjestelmä, tenure track. Urajärjestelmään avataan paikkoja tutkimuksen painopistealueille, jotka perustuvat Aalto-yliopiston tutkimuksen kansainväliseen vertaisarviointiin. Ċŗ OPETUKSEN KANSAINVÄLINEN VERTAISARVIOINTI. Arviointi tuotti arvokasta tietoa opiskelijakeskeisten oppimisympäristöjen luomiseen. Uusien opinto-ohjelmien suunnittelu jatkui erityisesti kandidaattiohjelmien osalta. Opetuksessa korostetaan tulevaisuuden osaamisvaatimuksia, joustavia opintopolkuja sekä opiskelijaliikkuvuutta tieteenalojen välillä.

Professoreiden urajärjestelmä t Tenure track -urajärjestelmä tarjoaa tutkijoille selkeän ja tuetun tien kohti professoritason tehtäviä. t Kolme tasoa: Assistant, Associate tai Full Professor. Lisäksi Professor of Practice -nimike tehtäviin, joissa edellytetään erinomaista käytännön perehtyneisyyttä alaan. t Vuoden 2011 loppuun mennessä paikkoja ollut haettavina kaikkiaan 90, ja professuureihin on nimitetty 37 henkilöä. t Tehtäviin ollut runsaasti hakijoita, enimmillään 257 yhtä paikkaa kohden. t Urajärjestelmään voidaan nimittää ansioitunut henkilö myös kutsusta.

Ċŗ PÄÄTÖS PÄÄKAMPUKSEN SIJAINNISTA. Yliopistoyhteisössä käytyjen laajojen keskustelujen jälkeen yliopiston hallitus päätti keskittää pääkampuksen Espoon Otaniemeen ja säilyttää keskeiset toimitilat myös Helsingin Töölössä. Kaikki kandidaattikoulutusohjelmat sekä Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu siirtyvät Otaniemeen lähivuosien aikana. Ċŗ VARAINHANKINTAKAMPANJAN KERÄYSTAVOITTEEN SAAVUTTAMINEN. Varainhankinnalla vahvistetaan yliopiston peruspääomaa talouden joustavuuden lisäämiseksi. Kampanjan keräystavoite toteutui, ja peruspääoma kasvoi lähes 700 miljoonaan euroon. Ċŗ ORGANISOITUMINEN KUUDEKSI KORKEAKOULUKSI: Insinööritieteiden korkeakoulu, Kauppakorkeakoulu, Kemian tekniikan korkeakoulu, Perustekniikan korkeakoulu, Sähkötekniikan korkeakoulu sekä vuoden 2012 alusta toimintansa aloittanut Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu.

Lähde: Aalto-yliopiston toimintakertomus ja tilinpäätös 2011 aalto.fi/fi/about/reports_and_statistics Kuvat: Heli Sorjonen

Avajaismaljoja kohottivat myös ylioppilaskunnan edustajat Arjo Laukio, Mikko Saastamoinen ja Henna Mattila.


Lopuksi–Finally

45

Rahoitus –

Opetus –

Kokonaistuotot 432 miljoonaa euroa, josta 272 miljoonaa euroa valtionrahoitusta ja 121 miljoonaa euroa avustustuottoja (mm. Tekes, Suomen Akatemia, EU:n projektirahoitus)

Tutkinto-opiskelijoiden kokonaismäärä oli noin 19 800.

Kokonaiskustannukset 418 miljoonaa euroa

1 441 kandidaatintutkintoa 1 228 maisterintutkintoa ja 166 tohtorintutkintoa. Opiskelijat suorittivat vuoden aikana keskimäärin 32 opintopistettä.

Tutkimus – Noin 2 700 kansainvälistä referee-artikkelia.

Taiteellinen toiminta – 49 kansainvälistä taidepalkintoa opiskelijoille, henkilöstölle ja alumneille.

Yhteiskunnallinen vaikuttavuus – Yliopisto tuki 20 uutta Aalto-lähtöistä yritystä sekä jätti 193 innovaatioehdotusta. Lisäksi se siirsi 36 innovaatiota 8 yritykselle ja jätti 45 patenttihakemusta. Italialainen Santo Fortunato nimitettiin professorin urapolulle Perustieteiden korkeakouluun. Hänen erikoisalaansa ovat laskennallinen tiede ja kompleksiset systeemit. Fortunato luennoi uusien professoreiden tervetuliaistilaisuudessa marraskuussa.

Kolme uutta tutkimuksen huippuyksikköä – Suomen Akatemia nimesi tutkimuksen kansalliset huippuyksiköt rahoituskaudelle 2012–2017. Näistä kaikkiaan 15 huippuyksiköstä 3 toimii Aalto-yliopistossa. Näiden lisäksi Aalto-yliopistossa

toimii 7 huippuyksikköä kahdelta aiemmalta rahoituskaudelta. Huippuyksiköt ovat suomalaisen tutkimuksen lippulaivoja ja oman tieteenalansa kansainvälisessä kärjessä. Yksiköitä rahoitetaan 6 vuoden ajan, mikä antaa mahdollisuudet pitkäjänteiseen tutkimukseen ja myös riskinottoon. Toinen osoitus Aalto-yliopiston laadukkaasta tutkimuksesta ovat sen 8 Euroopan tutkimusneuvoston (ERC)

tutkimusapurahan saajaa, 43 akatemiaprofessoria ja -tutkijaa sekä 16 Finland Distinguished Professor Programme (FiDiPro) -professoria ja fellow’ta. Opetus- ja tutkimushenkilöstön saamista kunnianosoituksista mainittakoon Suomen Akatemian myöntämä Akatemiapalkinto dosentti Tapio Lokille hänen työstään akustiikan ja äänenkäsittelyn alalla. Professori Merja Salo sai valokuvataiteen valtionpalkinnon.


46 AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 03

Väitöksiä Teksti Tea Kalska

Aluerakenne ja ilmastonmuutos – Asuinalueen rakenne tai aluetyyppi ei vaikuta merkittävästi asukkaiden kasvihuonekaasupäästöihin, totesi valtiotieteiden maisteri Jukka Heinonen väitöstutkimuksessaan. Aluerakenne vaikuttaa merkittävästi suoraan ainoastaan yksityisautoilun päästöihin. Kaikkeen muuhun kulutukseen liittyvät päästöt seuraavat tiukasti asukkaan kulutustasoa. Korkeampi kulutustaso viittaa korkeampiin kasvihuonekaasupäästöihin aluerakenteista riippumatta. Tiiviin aluerakenteen sosiaaliset ja toiminnalliset hyödyt sekä ympäristöön liittyvät edut ovat monesta näkökulmasta merkittäviä. Ilmastonmuutoksen suhteen tiivis aluerakenne ei Heinosen mukaan kuitenkaan ole merkittävä tekijä, eikä sen pitäisi ohjata kaupunkien hiilijohtamista. Jukka Heinonen 23.3.2012: The Impacts of Urban Structure and the Related Consumption Patterns on the Carbon Emissions of an Average Consumer. Insinööritieteiden korkeakoulu.

Puuta mankeliin? – Diplomi-insinööri Lauri Rautkari kehitti väitöstutkimuksessaan menetelmiä, joiden avulla kotoisten puulajiemme kuusen ja männyn ominaisuuksia voidaan parantaa teollista käyttöä varten. Ekologisia ja edullisia puun pinnan puristamisen menetelmiä voidaan verrata tekstiilien mankeloimiseen tai höyryraudalla silittämiseen. Massiivipuun, esimerkiksi lattialankun, pinnan puristamisella on puuhun samankaltaisia vaikutuksia kuin mankeloinnilla on lakanaan. Kun mankeloiminen suoristaa puuvillaisen lakanan kuituja ja tekee pinnan sileäksi ja likaa hylkiväksi, massiivipuun pinnan puristaminen muuttaa sen pintaa kovemmaksi. Kovuus kasvaa noin sata prosenttia, riippuen puristuksen määrästä. Silloin massiivipuu vastaa kovuudeltaan ja kestävyydeltään sellaisia puulajeja kuten tammi tai pyökki. Menetelmään kuuluu kolme hieman erilaista tapaa, joissa puun pintaa tiivis-

tetään mekaanisesti puristaen, lämmön ja kosteuden avulla. Lauri Rautkari 24.2.2012: Surface modification of solid wood using different techniques. Kemian tekniikan korkeakoulu.

Kansantautien jäljille – Diplomi-insinööri Taru Tukiainen tunnisti väitöstyössään uusia riippuvuuksia geenimuutosten ja veren aineenvaihduntatuotteiden pitoisuuksien välillä. Tukiainen löysi 11 uutta geenialuetta, jotka säätelevät useiden sairauksien merkkiaineina toimivien aineenvaihduntatuotteiden, muun muassa kolesterolin, pitoisuuksia veressä. Veren kolesteroli- ja sokeriarvot antavat arvokasta tietoa terveydentilastamme. Aineenvaihduntatuotteiden pitoisuuksiin vaikuttaa sairauksien lisäksi myös geeniperimä. Sukupolvien kuluessa tapahtuneet geenimutaatiot vaikuttavat aineenvaihduntaan ja altistavat sairauksille. Löydetyt geenialueet voivat auttaa sekä hoitamaan yleisiä sairauksia että diagnosoimaan niitä entistä tehokkaammin. Taru Tukiainen 2.3.2012: Metabolomics meets genetics – from an NMR metabolomics platform to the genetic architecture of serum metabolites. Perustieteiden korkeakoulu.

Suomen matkapuhelinkanta uudistuu hitaasti – Mobiililaitteiden uudet ominaisuudet leviävät ihmisten käyttöön hitaanlaisesti, osoittaa diplomi-insinööri Timo Smura väitöskirjassaan. Matkapuhelinkannan uudistuminen on edellytys tehokkaampiin mobiiliverkkoteknologioihin siirtymiselle. Älypuhelinbuumista huolimatta nyt käytössä olevista matkapuhelimista vain noin puolet tukee 3G-verkkoja ja kolmannes WLAN:ia tai GPS:ää. Näiden ominaisuuksien yleistyminen valtaosaan puhelimista Suomessa tulee viemään vuosia. Matkapuhelimen keskimääräinen käyttöaika on Suomessa noin 2,5 vuotta,

jolloin puhelin ehtii olla yhden tai useamman omistajan käytössä. Viidennes aktiivisesti käytössä olevista puhelimista on yli neljä vuotta vanhoja. Koska uusistakin laitteista vain osa on ominaisuuksiltaan kehittyneempiä, vie uusien verkkojen ja palvelujen kannalta olennaisten ominaisuuksien yleistyminen aikaa. Timo Smura 23.3.2012: Techno-economic modelling of wireless network and industry architectures. Sähkötekniikan korkeakoulu.

Perinteitä moderniin tuotemuotoiluun – Taiteen maisteri Adhi Nugraha tutki väitöstyössään perinteiden käyttöä tuotemuotoilussa. Tutkimuksen tuloksena syntyneellä menetelmällä uuden esineen voi suunnitella yhdistämällä perinteisesti merkityksellisiä seikkoja nykypäivään. Nugrahan lapsuudessa, Indonesian Jaavalla, ruoka pakattiin luonnonmateriaaleihin. Myöhemmin muovituotteet ja etenkin polystyreeni korvasivat luonnonmateriaalit, eikä ruoka enää koskaan maistunut samalta. Nykyään myös kookospähkinästä tehdyt keittiötarvikkeet ovat kadonneet Jaavalla jokapäiväisestä käytöstä ja tilalle ovat tulleet halvat massatuotetut muoviesineet. Ekologisia pakkausmenetelmiä ei Nugrahan mielestä pitäisi korvata synteettisillä materiaaleilla, sillä esimerkiksi pakkausten polystyreenistä on muodostunut ympäristöongelma. Nugrahan kehittämä perinteen moderniksi muuntamisen malli on työkalu taiteen ja muotoilun ammattilaisille, jotka pyrkivät säilyttämään perinnettä työssään. Adhi Nugraha 3.2.2012: Transforming tradition: a method for maintaining tradition in a craft and design context. Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu.

t Tekniikan korkeakoulujen väitökset: otalib.aalto.fi/en/collections/ e-publications/dissertations/ t Kauppakorkeakoulun väitökset: hsepubl.lib.hse.fi/FI/diss/ t Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun väitökset: books.aalto.fi


47

Lopuksi–Finally

Vaimot, äidit ja johtajat Taija Townsend havaitsi väitöstutkimuksessaan, että media korostaa naisstereotypioita, mutta ei välttämättä vanhasta tottumuksesta – vaan tarinan takia. Teksti Tea Kalska Kuva Veera Lipasti Kun filosofian maisteri Taija Townsend aloitti väitöstutkimuksensa, hän uskoi median vahvistavan naisia alistavia valtarakenteita ja oletti mediateksteistä koostuvan aineistonsa todistavan käsityksen oikeaksi. Hypoteesi kuitenkin murtui. Townsendin mukaan naisjohtajia kuvataan angloamerikkalaisissa mediateksteissä usein stereotyyppisesti, mutta aina syynä eivät välttämättä ole yhteiskunnan valtarakenteet. Mediakuvaukset riippuvat siitä, tekeekö sukupuolen korostaminen uutisesta kiinnostavamman. Media myös kyseenalaistaa stereotypioita rinnastamalla niihin uusia arvoja – tehdäkseen jutuista mielenkiintoisia. Townsend tarkasteli tutkimuksessaan mediatekstejä, joissa kuvattiin Yhdysvaltain ulkoministeri Hillary Clintonia ja brittiläistä investointipankkiiri Nicola Horlickia. ”Clintonin ja Horlickin on usein sanottu haastavan perinteisiä stereo-

typioita. Siksi minua kiinnosti, miten mediassa kirjoitetaan näistä tunnetuista naisjohtajista”, Townsend kertoo.

Supernaiseus myy Townsendin mukaan Hillary Clintonia kuvattiin mediateksteissä ”Rouva Clintonina” – Bill Clintonin vaimona. Nicola Horlick esitettiin supernaisena, koska hän on suurperheen äiti, jolla silti on mahtava ura finanssialalla. Toisaalta molempiin naisiin suhtauduttiin vakavasti ja teksteissä tunnustettiin, että he ovat johtajia. ”Feministisen lähtökohdan mukaan naisten stereotyyppinen kuvaaminen mediassa liittyy valtataisteluun. Tutkimukseni antaa kuitenkin osviittaa siitä, että kyse on myös mielenkiintoisten tarinoiden tekemisestä, sehän on median tavoite. Esimerkiksi Nicola Horlickin kuvaaminen supernaisena tekee tarinasta myyvän. ”

nostava havainto oli, että omaelämäkerroissaan Clinton ja Horlick korostivat feminiinisyyttään ja hyödynsivät olemassa olevia sukupuolistereotypioita rakentaessaan imagoaan johtajina. ”Omaelämäkertojen narratiiviset teemat liittyivät aina naisstereotypioihin. Naiset esimerkiksi kuvasivat itseään työssäkäyvinä äiteinä. Myös naisjohtajien empaattisuuteen liittyviä stereotypioita löytyi teksteistä.” Townsend korostaa, että sukupuolen merkitystä voi muuttaa liittämällä stereotypioihin uusia mielikuvia. Hän arvelee, että feminiinisyys ja johtajuus eivät enää sulje toisiaan pois: vaikka naisilla onkin vielä tarve näyttää ammattilaisilta yritysmaailmassa, heidän sallitaan nykyään tuoda esiin myös feminiinisyyttään. ”Kun stereotypioita käytetään uudella tavalla myymään tarinaa tai rakentamaan imagoa, niihin aletaan pikkuhiljaa yhdistää erilaisia, positiivisia mielikuvia.”

Feminiinisyys kunniaan Townsend halusi myös selvittää, kuinka Hillary Clinton ja Nicola Horlick kuvaavat itseään omaelämäkerroissaan. Kiin-

Taija Townsend 20.1.2012: Naiset johtajina teksteissä. Kauppakorkeakoulu.


48 AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 03

Lopuksi–Finally

Palkitut Mikko Raskinen

Matti Pohjolalle ja Sanna Kannistolle Kulttuurirahaston palkinnot –

Jarmo Teinilä

Juha Nenonen

Suomen Kulttuurirahasto myönsi Kauppakorkeakoulun taloustieteen professori Matti Pohjolalle ja Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun alumnille, valokuvaaja Sanna Kannistolle 30 000 euron palkinnot merkittävistä kulttuuriteoista. Matti Pohjola on ollut Kauppakorkeakoulun professorina vuodesta 1992. Hän on viime vuosina selvittänyt taloudellisen kasvun ja hyvinvoinnin välistä suhdetta. Pohjola oli jäsenenä pääministeri Matti Vanhasen asettamassa työryhmässä, jonka tehtävänä oli laatia mittareita inhimillisen hyvinvoinnin ja ympäristön tilan mittaamiseen bruttokansantuotteen rinnalle. Valokuvaaja Sanna Kannisto valmistui taiteen maisteriksi vuonna 2002. Hän on 1990-luvun lopulta lähtien työskennellyt säännöllisesti usean kuukauden jaksoja biologien tutkimusasemilla Latinalaisessa Amerikassa. Kannisto rakentaa sademetsän hankalissa kenttäolosuhteissa pieniä studioita, joissa tekee kuvauksiaan. Palkinnot jaettiin Suomen Kulttuurirahaston vuosijuhlassa 27.2.2012.

Tulevaisuuden rakentajat -muistomerkin suunnittelukilpailun ensimmäinen palkinto myönnettiin arkkitehtuurin opiskelija Ossi Konttiselle ehdotuksesta Noste. Toteutettuna Noste on ulkotilaan sijoitettava, korkeimmillaan noin kaksimetrinen ja leveydeltään viisitoista met-

Tarkoitus on, että siellä voi oleskella, harrastaa pienimuotoista kaupunkiviljelyä ja järjestää tapahtumia.” Suunnittelukilpailussa toiseksi tuli maisema-arkkitehtuurin opiskelija Elsi Lehdon Pilke-puisto ja kolmanneksi maisema-arkkitehtuurin opiskelija Veera Tolvasen suunnitelma Aallon kansi. Toinen ja kolmas palkinto olivat suuruudeltaan 2 000 ja 1 000 euroa. Aalto Garden Otaniemi on osa Espoon kaupungin kolmiosaista kaupunkiviljelyhanketta Tapiolan, Otaniemen ja Keilaniemen alueella. Aalto Garden Otaniemi on myös osa designpääkaupunkivuoden ohjelmistoa.

Opiskelijaelokuville palkintoja Tampereella –

Elokuvataiteen ja lavastustaiteen laitoksen ELO:n opiskelijoiden elokuvat menestyivät maaliskuussa Tampereen elokuvajuhlien kotimaisissa kilpailusarjoissa. Yli 30-minuuttisten sarjassa pääpalMaisema-arkkitehtuurin opiskelija kinnon voitti Burden of My Heart. RuanSofia Tigerstedtin suunnitelma dan sisällissodasta selvinneistä ihmisisUomapuisto voitti opiskelijakilpailun, tä kertovan dokumentin ovat ohjanneet jossa tehtävänä oli suunnitella OtanieIris Olsson ja Yves Niyongabo. men kampusalueelle puutarha, Aalto Alle 30-minuuttisten sarjan voitti Garden Otaniemi. Kilpailun ensimmäiPaula Korvan ohjaama dokumentti nen palkinto oli 5 000 euroa. Hypermarket Nation, joka kertoo Tuomariston mukaan voitokkaassa vantaalaisen kyläkaupan kauppiaista. ehdotuksessa kaupunkipuutarha oli jäElina Hyvärisen ohjaama dokumentti sennelty tasapainoisesti. Suunnitelma Äidit sai kunniamaininnan, ja Mikko oli tuomariston mielestä realistinen, ja myös toimintaidea oli hahmoteltu moni- Myllylahden Pyramidi huomioitiin opiskelijapalkinnolla. puolisesti. Alle 30-minuuttisten sarjan erikoisSofia Tigerstedt kertoo suunnitelmanpalkinnon sai Antti Heikki Pesosen sa tärkeimmiksi päämääriksi puiston fiktio Korsoteoria. Pesosen elokuva sai elävöitymisen ja vuorovaikutuksen myös Risto Jarva -palkinnon sekä nuorisynnyttämisen eri alojen välillä. sotuomariston kunniamaininnan. ”Halusin myös, että puistosta tulee värikäs, monimuotoinen ja viihtyisä.

Sofia Tigerstedt voitti Aalto Garden -kisan –

Mikko Raskinen

Ossi Konttinen voitti muistomerkkikisan –

riä pitkä teos. Se koostuu muodosta sekä valosta maisemassa ja muistuttaa maansiirrosta, aaltoa tai dyyniä. ”Teoksen taustalla on idea uuden sivun kääntymisestä. Ajatus tuli mieleen, kun mietin Aalto-yliopistoa – sitä, että nyt ollaan synnyttämässä jotain uutta”, Ossi Konttinen kertoo. Kilpailun toinen ja kolmas palkinto myönnettiin Aalto-yliopiston alumneille. Toiseksi kilpailussa sijoittui korusuunnittelija Inni Pärnänen. Kolmannen palkinnon sai muotoilija Ilari Pirttilahti. Kunniamaininta annettiin teollisen muotoilun ja arkkitehtuurin opiskelija Joona Ala-Karvian ja arkkitehtuurin opiskelija Ilkka Ala-Fossin teokselle. Tulevaisuuden rakentajat -muistomerkki antaa näkyvyyttä Aalto-yliopistoa tukeneille lahjoittajille.


49

Arjen valintoja

Asiantuntijat kertovat tutkimusalaansa liittyvistä henkilökohtaisista valinnoistaan.

Retuperän WBK:n treenikämppä on tuttu paikka Tapio Lokille, joka oli orkesterin jäsen useiden vuosien ajan.

Akustiikan tutkija Tapio Lokki, oletko hifisti? Teksti Paula Haikarainen Kuva Miika Kainu Millaisilla välineillä kuuntelet musiikkia? Olohuoneessa on Gradient Avanti -kaiuttimet ja Cyruksen vahvistin. Molemmat olen ostanut lukiolaisena 1980-luvun lopussa ja ne pelittävät edelleen. Lisäksi kellarista löytyy mini-Mac, jossa on kiinni Genelecin 6010A-pari ja 5040A-subbari. Töissä on päivittäin päässä Sennheiserin HD-650-kuulokkeet. Musiikkia tulee siis kuunneltua laatuvehkeillä, töissäkin lähes päivittäin. Spotify on ahkerassa käytössä työmatkoilla, pyöräillessä ja bussissa.

Olet akatemiatutkija ja dosentti, mutta myös klarinetisti. Milloin klarinetti soi kauneimmin? Kaikki soittimet soivat kauneimmin bändissä tai orkesterissa. Minulle musiikkiharrastus aukeni vasta, kun pääsin soittamaan sinfoniaorkesteriin. Yksin kotona ja soittotunneilla soittaminen ei juuri motivoinut, mutta orkesterisoitto on hienoa. Valitettavasti enää ei ole ollut aikaa treenata, ja soittaminen on jäänyt taka-alalle. Haluaisin oppia soittamaan tuubaa, ja olen sitä harjoitellutkin, mutta soitto on vielä aika ”tuubaa”.

Millaiset konserttisalit ovat sinulle mieluisimpia? Onko niitä Suomessa? Tavastia on yhtä tuttu paikka kuin Musiikkitalokin. Luonnollisesti tykkään konserttisaleista, joissa on loistava akustiikka. Niitä on valitettavan vähän Suomessa, mutta hyviä saleja on ainakin Kuopiossa ja Lahdessa. Huono akustiikka voi pilata hyvänkin konsertin, mutta voiko erinomaisella akustiikalla parantaa heikkoa musiikkiesitystä? Hyvä akustiikka on tarkoituksenmukaista akustiikkaa. Klassisessa musiikissa ja konserttisaleissa akustiikka vahvistaa orkesterin ääntä siten, että yleisö kuulee kaikki soittimet istumapaikasta riippumatta. Lisäksi hyvät salit elävöittävät soittoa, luovat intiimin äänikuvan ja mahdollistavat suuren dynamiikan sekä kirkkaan ja ympäröivän äänen. Huonoa musiikkiesitystä ei akustiikka pelasta. Jos soitto on tylsää ja epävireistä, akustiikka vain vahvistaa heikkoa esitystä. Millainen on unelmiesi akustiikka? Ehkä hiljainen luonto kesämökillä järven rannassa. Luonnonääniä saa olla runsaastikin, ne eivät koskaan häiritse.


50 AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 03

Lopuksi–Finally

AALTO UNIVERSIT Y MAGAZINE 03

* ) ) )+ * ) ) + ) ) ) ) +

"'(( ($#% "'(( ($#% "'(( ($#% #!"# & ,

aalto.ďŹ

Aalto-yliopiston sidosryhmälehti kertoo tieteestä ja taiteesta, tekniikasta ja taloudesta sekä niiden kohtaamisista ja ihmisistä tarinoiden takana. / Aalto University Magazine relates to science and art, technology and business – and the people behind them. JULKAISIJA/PUBLISHER: Aalto-yliopisto, viestintä / Aalto University, Communications

Kalenteri 10.5.

Kauppakorkeakoulun vuosikurssitapaaminen: 1959 aloittaneet 13.30 Kauppakorkeakoulun ravintola Proffa, Runeberginkatu 14-16, Helsinki

21.5.

Seminaari: Bit Bang Seminar on Future of Internet 13.00 TUAS-talo, Auditorio AS1, Otaniementie 17, Espoo

OSOITE/ADDRESS:

PL / PO Box 17800, FI-00076 Aalto, Finland Puhelin / Telephone: +358 9 470 01 aalto.ďŹ /magazine blogs.aalto.ďŹ /magazine magazine@aalto.ďŹ

23.5.–19.12. Näyttely: Family Issues / 365 Wellbeing

24.–26.5.

Konferenssi: Cumulus Helsinki – Northern World Mandate Arabian, TÜÜlĂśn ja Otaniemen kampukset (cumulushelsinki2012.org/)

PĂ„Ă„TOIMITTAJA / EDITOR-IN-CHIEF: Eveliina Olsson

29.5.

Kauppakorkeakoulun vuosikurssitapaaminen: 1953 valmistuneet 12.00 Suomalainen klubi, Kansakoulukuja 3, Helsinki

30.5.

Uusien professoreiden tervetuliaisluennot 14.00 MoA’12-näyttelytila, Rantamakasiini L3, Tyynenmerenkatu 6, Jätkäsaari, Helsinki

30.5.

Kauppakorkeakoulusta vuonna 1952 valmistuneiden lounas 14.00 Kauppakorkeakoulun ravintola Proffa, Runeberginkatu 14-16, Helsinki

15.6.

Avoin luento: TBA, professori Mas Subramanian, Oregon State University, Yhdysvallat 10.00 Kemian tekniikan korkeakoulu, Luentosali 2, Kemistintie 1, Espoo

19.6.

Seminaari: Non-smoking Capital / 365 Wellbeing Paviljonki, Ullanlinnankatu 2-4, Helsinki

25.–30.6.

Konferenssi: Fourier Analysis and Pseudo-Differential Operators Perustieteiden korkeakoulu, Konetekniikka, Otakaari 4, Espoo

2.–7.7.

Konferenssi: EGOS 2012 – Design!? Kauppakorkeakoulu ja Hanken, Helsinki (egos2012.net)

4.–6.7.

Konferenssi: SWAT 2012 – Scandinavian Symposium and Workshops on Algorithm Theory Helsingin yliopisto, päärakennus, Unioninkatu 34, Helsinki

16.–29.7.

Festivaali: Wastelands, arkkitehtiopiskelijoiden kansainvälinen tapahtuma Suvilahti, Helsinki (wastelands.ďŹ /)

14.8.

YleisÜpäivä: Aalto Camp for Societal Innovation (ACSI) Kauppakorkeakoulu, Chydenia, Runeberginkatu 22-24, Helsinki

24.8.

Avoin luento: b-Peptides – from organic synthesis to biochemistry, biology, medicinal chemistry... and back, professori Dieter Seebach, ETH-Zßrich, Sveitsi 10.00 Kemian tekniikan korkeakoulu, Luentosali 2, Kemistintie 1, Espoo

4.9.

Lukuvuoden avajaiset 13.00 Mellin-sali, Otakaari 1 M, Espoo Avajaisten yhteydessä korkeakoulujen vuosikurssitapaamiset: 1962 aloittaneet - Tekniikan korkeakoulun Fyysikkojen vuosikurssitapaaminen - Kauppakorkeakoulun vuosikurssitapaaminen

Näyttelykeskus WeeGee, Ahertajantie 6, Espoo

TOIMITUSPĂ„Ă„LLIKKĂ– / MANAGING EDITOR:

Paula Haikarainen TOIMITUSSIHTEERI / SUBEDITOR: Nina Erho TOIMITTAJA / EDITOR: Tea Kalska TĂ„MĂ„N NUMERON GRAAFINEN SUUNNITTELU / GRAPHIC DESIGN IN THIS ISSUE: Juho Hiilivirta OHJAAVA / TUTORING AD: Liisa Seppo, Alma 360 KUVATOIMITTAJA / PHOTO EDITOR:

Sarri Kukkonen, Alma 360 TĂ„MĂ„N NUMERON AVUSTAJAT / CONTRIBUTORS IN THIS ISSUE: SoďŹ e van Dam, Rebekka GrĂśhn,

Miika Kainu, Tiia Lappalainen, Veera Lipasti, Mikko MĂśttĂśnen, Katri Naukkarinen, Kirsi Piha, Maija Savolainen, Hia SjĂśblom, Jussi Särkilahti, Tuomo Tamminen KANNEN KUVA / COVER PHOTO: Maija Savolainen KĂ„Ă„NNĂ–KSET / TRANSLATIONS: Ned Coogan TOIMITUSNEUVOSTO / EDITORIAL BOARD:

dekaani / Dean Helena HyvĂśnen; professori / Professor Leena Louhiala-Salminen; professori / Professor Jukka Manner; vararehtori / Vice President Hannu SeristĂś; varainhankintajohtaja / Director of Fundraising Jyri Tawast; professori / Professor Maija TĂśyry; osakas / Partner Teemu Ollikainen, Creative Design Agency Both; tiedottaja / Press Officer Henna Lahti, ylioppilaskunta / student union AYY PAINATUS / PRINTING: Libris Oy, 2012 PAPERI/PAPER: Munken Lynx 240 g/m2

(kansi / cover) & 120 g/m2 (sisäsivut/pages) ISSN 1799-9324 ISSN-L 1799-9324

Ilmestyy neljä kertaa vuodessa. / Four issues per year. Osoitteenmuutokset / Address updates: alumni@aalto.ďŹ Aalto-yliopisto on teknisten tieteiden, kauppatieteiden ja taideteollisen alan tiede- ja taideyhteisĂś. Perus- ja jatko-opiskelijoita yliopistossa on 20 000 ja henkilĂśstÜä 4 900, joista professoreja noin 330. Alumneja on 75 000. / Aalto University is a multidisciplinary science and art community in the ďŹ elds of science, economics, and art and design. At the University, there are 20,000 basic degree and doctoral students as well as a staff of 4,900 of which 330 are professors. The number of alumni totals 75,000.

Lisätietoja tapahtumista: aalto.ďŹ , living.aalto.ďŹ alumni-events@aalto.ďŹ



Uusi sukupolvi työelämässä  Löytämistä hakujen sijasta  Elintärkeä ennakointi Computers go quantum quantum  Nanomateriaalit ja luonnon idealipas

AALTO UNIVERSIT Y MAGAZINE 03

aalto.fi ISSN 1799-9324 / ISSN-L 1799-9324 Toukokuu / May 2012 5€


Issuu converts static files into: digital portfolios, online yearbooks, online catalogs, digital photo albums and more. Sign up and create your flipbook.