Aalto University Magazine 27

A ALTO UNIVERSIT Y MAGA ZINE 27

27

LOK AKUU 2020

Heikot signaalit tuovat viestejä tulevaisuudesta s. 12

Alumni palasi Aaltoon

Kipinä muuttaa maailmaa

Säihkyviä värejä nanoselluloosasta

sisältö

Teema: Jäljen jättäminen 2 Heikot signaalit tuovat 1 viestejä tulevaisuudesta.

26 Yrittäjillä on kipinä muuttaa maailmaa.

34 Muotoilija ja materiaalitutkija kulkevat vierekkäisiä latuja.

Riikka Hopiavaara

40 Tutkijat tuottavat täsmäratkaisuja terveydenhuoltoon.

2 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 27

5 Avauksia – Ossi Naukkarinen pohtii jälkiä, joita yliopisto jättää maailmaan.

6 Nyt – Pieniä uutisia, isoja asioita.

Lukuvuoden avajaisia juhlittiin virtuaalisesti.

Jane ja Aatos Erkon säätiö tukee biotalouden tutkimusta.

11 Oho! – Adam Foster myöhästyi kosmologian junasta.

12 Teema –Heikot signaalit ennakoivat muutoksia – miten ne saisi haltuun?

20 Kuka – Ksenia Avetisova yhdistää inhimillisiä elementtejä virtuaalimaailmaan.

24 Tieteestä – Älyhanskat ohjaavat kuntoutujaa.

26 Yrittäjyys – Uusi sovellus ohjaa arjen ilmastotekoihin.

28 Mukana matkassa – Alumni palasi Aaltoon.

34 Tieteestä – Muotoilija ja materiaalitutkija taikovat kimmeltäviä värejä puusta.

36 Kumppanuus – Kalevi Hyyrynen lähti Taavetista Otaniemen kautta Massachusettsiin.

38 Aalto 10 vuotta – Kampuksen kiehtova tarina pähkinänkuoressa.

40 Yhteistyö – Biodesign-hankkeista syntyy räätälöityjä ratkaisuja terveydenhuoltoon.

44 Nyt – Tiedeuutisia lyhyesti.

46

Väitöksiä – Mikko Kouhia ja kaukolämpöverkon optimointi; Lotta Aho ja ilmastopolitiikan suunnanmuutos; Simone Haslinger ja tekstiilijätteen uusi elämä.

48 Arjen valintoja – Nitin Sawhney tutkii ihmisen ja koneen vuorovaikutusta.

50 Vau! – Sähköinen vene vie äänettömästi vesille.

Valokuvaaja Mikko Raskinen kuvaamassa Takaisin Aaltoon -jutun (sivu 28) kuvia. Alumni Riikka-Leena Leskelä muisteli kuvaussessiossa, että hän oli ollut edellisen kerran amfilla vuonna 2008, jolloin vietettiin Teknillisen korkeakoulun 100-vuotisjuhlia.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 27 \ 3

Nita Vera

Tekemässä

VIESTINTÄKOORDINAATTORINA saan työs-

kennellä uutta luotaavien tutkimushankkeiden ja innovaatioiden solmukohdassa – suunnata katseen kohti parempaa huomista. Tutkijoiden avoimuus, hyväsydämisyys ja monille elämänalueille ulottuva viisaus tekee minuun aina lähtemättömän vaikutuksen.

Minun jälkeni syntyköön näissä arvokkaissa inhimillisissä kohtaamisissa ja vahvoissa läsnäolon hetkissä.

Tiina Aulanko-Jokirinne

TYÖSSÄNI GRAAFISENA suunnittelijana ja

kuvittajana haluan pitää kiinni käsillä tekemisestä. Se tuo tasapainoa tietokonepainotteiselle työskentelylle ja rauhoittaa konkreettisen tekemisen äärelle.

Haluaisin jättää maailmaan jäljen pehmeistä arvoista, ystävällisyyden, aitouden ja yhdessä tekemisen tärkeydestä. Kaikissa projekteissa ja työyhteisöissä tärkeimpiä eteenpäin vieviä voimia ovat yhteistyö ja toisten kohteleminen reilusti ja tasa-arvoisesti.

Noora Typpö

JULKAISIJA Aalto-yliopisto, viestintäpalvelut PÄÄTOIMITTAJA viestintäjohtaja Jaakko Salavuo TOIMITUS Paula Haikarainen, Riikka Haikarainen, Riikka Hopiavaara AD & KUVATOIMITTAJA Liisa Seppo, Otavamedia OMA Oy TÄMÄN NUMERON KUVITTAJA Noora Typpö TÄMÄN NUMERON AVUSTAJAT Jukka Alasaari, Matthew Allinson, Tiina Aulanko-Jokirinne, Tzuyu Chen,

Wisa Förbom, Heidi Hammarsten, Laura Hietala, Minna Hölttä, Iiro Immonen, Juha Juvonen, Jaakko Kahilaniemi, Kalle Kataila, Veera Konsti, Krista Kinnunen, Ive van Krunkelsven, Erwin Laiho, Hayley Lê, Eeva Lehtinen, Pihla Lemmetyinen, Jean Munck, Aleksi Poutanen, Marjukka Puolakka, Mikko Raskinen, Panu Räty, STÖMER ÄRI KK MP

OSOITTEENMUUTOKSET alumni@aalto.fi PAINOTYÖN TILAAJA Unigrafia Oy SIVUNVALMISTUS Aste Helsinki Oy PAINATUS Grano Oy, 2020 PAPERI MAXI offset 190 g/m2 (kansi) & 100 g/m2 (sisäsivut) PAINOS 30 000 (suomenkielinen) & 3 000 (englanninkielinen) OSOITELÄHDE Aalto-yliopiston alumni- ja kumppanuusrekisteri (CRM) TIETOSUOJAILMOITUKSET aalto.fi/fi/palvelut/tietosuojailmoitukset ISSN 1799-9324 painettu ISSN 2323-4571 verkkojulkaisu

4 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 27

MI

LJÖ M Ä RKT 4041 0955 Painotuote

Mikko Raskinen

I

OSOITE PL 18 000, 00076 Aalto PUHELIN 09 470 01 VERKOSSA aalto.fi/magazine SÄHKÖPOSTI magazine@aalto.fi

Y

Eeva Suorlahti, Tiina Toivola, Annamari Tolonen, Annamari Typpö, Nita Vera, Eren Öztekin

Avauksia

Aallon jäljet Aalto lyö rantaan.

Uudelleen, uudelleen, uudelleen. Ennen pitkää siitä jää jälki.

Hiekkarantaan saman tien, kallioon vuosisatojen päästä.

SAMALLA TAVALLA vaikuttavat Aalto-­

yliopiston tutkijat ja muu henkilöstö, opiskelijat, julkaisut ja keksinnöt. Minkälaisia jälkiä jätämme, milloin ja mihin, ei varmuudella voi tietää etukäteen, eikä sitä ole aina helppo jäljittää taaksepäinkään. Mutta teoillamme on aina vaiku­ tuksensa, ja siksi olemme vastuussa niistä.

Thomas Midgley Jr. oli maineikkaan Cornell-yliopiston kasvatti ja palkittu kemisti. Hänen sanotaan olleen maailmanhistorian haitallisin tutkija, hänellä kun oli merkittävä rooli CFC-yhdisteiden eli freonien keksimisessä ja siinä, että bensiiniin alettiin lisätä lyijyä. Ovatko näistä keksinnöistä johtuvat ympäristöja terveysongelmat Cornellin jälkiä?

Kuinka suuria jälkiä jätämme. Kuinka syviä? Pysyviä? Otaniemeen vai toiselle puolelle maailmaa? Positiivisia vai negatiivisia – kenen mielestä?

Erilaisten jälkien kirjo on valtava. Joitain jälkiä on helppo havaita, ja niiden kokoa voi yrittää mitata: hiilijalanjälki, ekologinen jalanjälki, vesijalanjälki...

Mutta sivistyksellinen, taloudellinen, esteettinen tai taiteellinen jälki – miten ne pitäisi ymmärtää? Joka tapauksessa niillä on suuri ja monitasoinen vaikutus hyvinvointiimme. Alvar Aallon jalanjäl-

jet ovat niin monenkirjavat, että niitä ei yhdestä tarkastelupisteestä näe.

Aalto-yliopistossa meillä on ainutlaatuinen mahdollisuus lisätä ymmärrystämme erilaisista tavoista vaikuttaa maailmaan. Fyysikot ja kemistit osaavat nähdä erilaisia asioita kuin rakennustekniikan osaajat, rahoituksen asiantuntijat, ohjelmistotutkijat ja elokuvaohjaajat; yhdistämällä taidot nähdään enemmän.

Aaltolaisina meillä on taito ja myös velvollisuus tehdä tekoja, joilla on suuri positiivinen vaikutus pitkälle tulevaisuuteen. Laittaa matkaan aaltoja, jotka muovaavat maata täällä ja muualla, heti sekä tulevina vuosikymmeninä ja -satoina.

Osa teoistamme jää liplatuksiksi hii­ puak­seen ennen kuin kukaan huomaa vaatimatonta uurroksen alkua, osa saattaa kasvaa arvaamattomiin mittoihin.

Pieni teko nyt voi olla suuri huomenna.

Tämä Aalto University Magazinen numero käsittelee Aallon ja aaltolaisten jälkiä, yhtä lailla jo todeksi tulleita kuin vielä syntymättömiä. Ja muun maailman jättämiä jälkiä meihin. Toivon, että lehti jättää oman jälkensä sinuun.

Ossi Naukkarinen tutkimuksesta vastaava vararehtori

Nyt

Uusi lukuvuosi avattiin live-lähetyksessä AALTO-YLIOPISTON 11. LUKUVUOSI

yliopiston johdon ja ylioppilaskunta AYY:n välinen kilvoittelu köydenvetoi­ neen nähtiin, tällä kertaa etukäteen videoituna.

Seremonian juonsivat opiskelijat Leila Arstila ja Olli Kiikkilä.

Rehtori Ilkka Niemelän sekä AYY:n puheenjohtaja Olli Kesselin lisäksi ­yliopistoyhteisöä tervehti tiede- ja kulttuuriministeri Annika Saarikko.

Rehtori nimitti signaalinkäsittelyn ja akustiikan laitoksen professorin Visa Koivusen Aalto-professoriksi tunnus-

tuksena hänen merkittävistä tieteellisistä ansioistaan ja yhteiskunnallisesta vaikuttavuudestaan. Avajaisissa palkittiin myös yhteisön äänestämiä osaajia ja mahdollistajia.

Väriä avajaisohjelmaan toivat ­opiskelijoiden Lukasz Geratowskin ja Veera Krouglovin tekemät visualisoinnit.

Rennolla lämmittelyosiolla ennen varsinaisia avajaisia haluttiin toivottaa erityisesti uudet ja kansainväliset opiskelijat tervetulleiksi Aalto-yhteisöön.

Mikko Raskinen

käynnistyi virtuaalisena: avajaisjuhlat toteutettiin uudenlaisena suorana ­verkkolähetyksenä Harald Herlin ­-oppimiskeskukseen rakennetusta studiosta. Verkkolähetyksellä oli yli 2 200 katsojaa. Lisäksi tallennetta on katsottu ­YouTubessa syyskuun loppuun mennessä yli 1 500 kertaa.

Vaikka avajaisten muoto oli uusi, monet traditiot säilyivät, kuten se, ­ että juhla toteutettiin yhteistyössä opiskelijoiden kanssa. Myös perinteinen

6 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 27

Kuparista syntyi mikrobit torjuva, taskuun sopiva suojain

Erwin Laiho

SPACE KEY on työkalu, jota voi käyt­

Suojainta voi käyttää esimerkiksi vääntölukkoihin tarttumisessa.

tää apuna, kun joutuu tarttumaan ves­ sanpöntön kanteen, vääntölukkoon tai ovenkahvoihin. Työkalun on kehittänyt kuvanveistäjä Erwin Laiho, joka työs­ kentelee Aalto Design Factoryn labora­ torioteknikkona.

Käytön jälkeen suojain sujautetaan­ suojakoteloonsa, jossa kupari tappaa pinnalle mahdollisesti tarttuneet tau­­din­aiheuttajat. Kliinisissä kokeissa on todettu, että virusten ja mikrobien tuhou­ tuminen kuparipinnalla kestää minuu­ teista muutamaan tuntiin. Kotelo eristää mikrobit tuhoutumisen vaatimaksi ajaksi ja estää näin niiden leviämisen.

Tuotepiirustukset on jaettu avoimesti CERN Open Hardware -lisenssillä, joka sallii kenen tahansa valmistaa ja muo­ kata mallia vapaasti, kunhan tehty työ julkaistaan vastaavalla lisenssillä.

Musta valoanturi ylitti 100 prosentin hyötysuhteen tämä, mustaan piihin pohjautuva UVvaloanturi on saavuttanut yli 130 prosen­ tin hyötysuhteen. Samalla se ylitti ensim­ mäisenä maailmassa 100 prosentin rajan, jota on tähän asti pidetty ulkoisen kvant­ tihyötysuhteen teoreettisena maksimina. ”Tulos oli niin hyvä, ettemme itsekään olleet uskoa sitä. Siksi päätimme heti, että se pitää saada vahvistettua riippu­ mattomilla mittauksilla”, professori Hele Savin sanoo. Hän vetää elektronifysiikan tutkimusryhmää.

Ennätystulos vahvistettiin Euroopan tarkimmista mittauksista vastaavassa Saksan kansallisessa metrologian insti­ tuutissa PTB:ssä.

Suuren ulkoisen kvanttihyötysuhteen salaisuus on niin sanottu korkeaener­ gisten fotonien aiheuttama elektronien monistuminen, joka tapahtuu mustasta piistä tehtyjen nanorakenteiden sisällä.

Ilmiötä ei ole aiemmin havaittu kokeelli­ sesti, sillä tavallisesti optiset ja sähköiset häviömekanismit peittävät sen alleen.

Wisa Förbom

AALTO-YLIOPISTON TUTKIJOIDEN kehit­

Elektronit monistuvat vauhdilla UV-valon törmätessä nanorakenteeseen.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 27 \ 7

Jukka Alasaari

perän ja ihmisen suhdetta tuomalla esiin, miten lasi- ja posliiniteollisuus sekä uudet teknologiat ovat jättäneet jälkensä maankuoreen.

Näyttelyn ovat kuratoineet professori, keramiikkataiteilija Maarit Mäkelä sekä taiteilija, väitöskirjatutkija Riikka Latva-Somppi Aalto-yliopistosta. Näyt­ tely on esillä Designmuseossa Helsin­ gissä 10. tammikuuta 2021 saakka.

Kuvassa muotoilija Tzuyu Chenin valmistamia keraamisia koepaloja, joi­ den luonnonsavi on peräisin Sipoosta ja värit rakennustyömaalta Vuosaaresta, Maj­vikin biodynaamiselta maatilalta Sipoosta ja arkeologisilta kaivauksilta Espoosta.

Tzuyu Chen

SOIL MATTERS -NÄYTTELY tutkii maa­

BIG BROTHER -TOSITELEVISIO-ohjelmassa toisilleen tuntemattomat osallistujat asuvat ulkomaailmalta eristyksissä 12 viikon ajan. Ohjelma on seurattavissa Neloselta marraskuun loppuun saakka.

Talon sisustus on Emmi Koskisen ja Noora Katajalaakson sekä muiden Aallon Exhibition Design -kurssin opiskelijoiden käsialaa. Helsinkiläisessä Redi-kauppakeskuksessa sijaitseva tila on varsinaisesti suunniteltu väestönsuojaksi ja on kokonaan vailla ikkunoita tai luonnonvaloa.

8 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 27

Nyt

Hayley Lê

AALTO-YLIOPISTOSSA OPISKELEVA

Ervin Latimer on voittanut Vuoden nuori suunnittelija 2020 -kilpailun, jossa oli tehtävänä suunnitella monikäyttöinen hybridivaate. Latimerin suunnittelemat asukokonaisuudet leikittelevät sukupuolen käsitteellä, ja hän on ottanut niihin vaikutteita omasta taustastaan drag-taiteilijana. ”Muodissa on kyse muustakin kuin vain suunnittelijasta ja designista.

Jokainen look on viesti, ja saumaton osa tätä viestiä ovat mallit, kuvaajat, stylistit ja muut luovat henkilöt, joiden kanssa teemme yhteistyötä”, ­Latimer sanoo.

Kuvassa asu voitokkaasta mallistosta.

KAUPPAKORKEAKOULUN KIERREPORTAIKKOON on valmistunut tilataideteos Mare

Yksityiskohta teoksesta: portaaseen on upotettu muun muassa pala stromatoliitti-fossiilia.

Mikko Raskinen

Tranquillitatis, joka muistuttaa hiljaisuuden ja keskittymisen merkityksestä.

Moniosaisen ja hienovaraisen teoksen on toteuttanut taiteilijaryhmä IC-98, Patrik Söderlund ja Visa Suonpää.

Teoksen nimi viittaa Kuussa sijaitsevaan Rauhallisuuden mereen, joka muodostui samaan aikaan kuin elämä maa­pallolla sai alkunsa.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 27 \ 9

Nyt

Miljoonien avustus bioinnovaatiokeskuksen perustamiseen Aalto-yliopistolle 10,5 miljoonaa euroa bioinnovaatiokeskuksen perustamiseen.

Avustus on säätiön historian suurimpia.

Varoilla perustetaan monialainen tohtorikoulu, jossa biotaloutta lähestytään tekniikan, taiteen, muotoilun ja kauppatieteiden näkökulmasta. Tohtorikoulun vetäjäksi rekrytoidaan professori, jolla on vahva osaaminen materiaalitieteestä ja kiertotaloudesta sekä kyky verkostoitua luovien alojen osaajien, teollisuuden ja kasvuyritysten kanssa. Aalto panostaa varoja myös huippuluokan infrastruktuuriin.

Metsäteollisuuden osuus Suomen tavaraviennistä on noin viidennes. Metsä- ja peltobiomassan arvo voitaisiin jopa kaksinkertaistaa vuoteen 2050 mennessä, kun se hyödynnetään korkean lisäarvon tuotteiden valmistuksessa. Paperinkulutuksen vähentyessä puuta myös vapautuu käytettäväksi muihin tuotteisiin. ”Esimerkiksi tekstiilikuidusta saatava hinta on noin 2,5-kertainen liukoselluun verrattuna. Suomessa voisi olla biomateriaaleja hyödyntävä kukoistava tekstiiliteollisuus, jolloin tuotteiden arvo ja työllisyysvaikutukset moninkertaistuvat.

Uusia biomateriaaleja tarvitaan myös pakkauksissa ja komposiiteissa. Tulevai-

Aleksi Poutanen

JANE JA AATOS ERKON SÄÄTIÖ myönsi

suuden prosessit ovat kestävän kehityksen mukaisia ja tuotteet suunnitellaan niin, että niitä voidaan kierrättää”, sanoo Kemian tekniikan korkeakoulun dekaani Kristiina Kruus.

Aaltolaiset ovat yhdessä kumppaniensa kanssa kehittäneet useita lupaavia biomateriaali-innovaatioita, ja uusi keskus

hyötyy Aallossa jo toimivista tutkimusyksiköistä. ”Tuki mahdollistaa ison kehitysloikan bio- ja kiertotalousosaamisessa. Näin merkittävän tuen myöntäminen on säätiöltä rohkea ja visionäärinen panostus kestävään kehitykseen”, sanoo Aalto-­ yliopiston rehtori Ilkka Niemelä.

Päästöttömän lähienergian projekti alkaa Otaniemessä neet laajasta hankkeesta, jossa uudistetaan kampuksella sijaitsevan kymmenen kiinteistöä käsittävän korttelin lämmitys- ja jäähdytysjärjestelmä päästöttömäksi ja lähes kokonaan omavaraiseksi.

Alueen energiaratkaisu on ainutlaatuinen maailmassa.

Fortum rakentaa kortteliin lähienergiaan perustuvan ratkaisun, jossa rakennusten lämmitys ja jäähdytys tuotetaan suurilla teollisen mittakaavan ilma-vesilämpöpumpuilla. Työ toteutetaan rakennusten peruskorjauksen yhteydessä.

Lämpö ja kylmä siirretään kiinteistöi­ hin matalalämpöverkkojen ja kylmäverkkojen avulla. Samalla jäähdytyksessä syntyvä lämpö kierrätetään alueen käyttöön, mikä parantaa energiatehokkuutta.

Ratkaisun omavaraisuusaste on 70–90 prosenttia, ja tarvittaessa kulutushuiput 10 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 27

Helin & Co Architects / Aalto-yliopisto

FORTUM JA AALTO-YLIOPISTO ovat sopi-

katetaan uusiutuvalla kaukolämmöllä.

Uusi energiaratkaisu on tarkoitus ottaa käyttöön vuoden 2021 alussa ja laajentaa myöhemmin myös lähikiinteistöihin.

Aalto Works -korttelin havainnekuva.

Oho!

Laukaisu epäonnistui Professori Adam Foster haaveili aikoinaan tähtitaivaan tutkimisesta, mutta pitkäksi venähtänyt loma keskeytti lähtölaskennan.

Teksti: Matthew Allinson Kuva: Mikko Raskinen Kuvitus: Noora Typpö ”VIIMEISTELIN PERUSOPINTOJANI Newcastlen yliopis­

tossa ja oli aika päättää, mistä aiheesta tekisin loppu­ työni. Yksi professoreista oli todella siisti kalifornia­ lainen kaveri, jonka alaa oli kosmologia. Tiesin, että minustakin tulisi kosmologi, siitä ei ollut epäilystäkään.

Tieteenala oli seksikäs ja professori fysiikan laitoksen kiinnostavin. Tekisin lopputyöni hänelle.

Lopputyöaiheet valittiin siten, että yhtenä syysluku­ kauden maanantaina opiskelijat saivat käydä professo­ rien luona keskustelemassa projekteista, joihin halusi­ vat osallistua. Juuri sitä ennen olin ehtinyt sopia kave­ reideni kanssa meneväni viikonlopun viettoon toiseen kaupunkiin. Koska kohtaloni oli tulla maailmankuu­ luksi kosmologiksi, ei haittaisi, jos ilmestyisin paikalle vasta vähän myöhemmin. Menisin jutustelemaan pro­ fessorin kanssa projektista, jonka tekisin, ja asia olisi sillä selvä.

Järkytyin suuresti, kun saavuin yliopistolle ­myöhään maanantaina ja sain tietää, että kalifornialaisprofes­ sori oli jo sopinut projektista toisen opiskelijan kanssa.

Tunsin itseni likimain petetyksi. Se olisi ollut minun juttuni! Päivä oli jo pitkällä, eikä minulla ollut aihetta, joten juoksin epätoivoisesti muiden ohjaajien pakeilla löytääkseni jonkun, joka suostuisi pestaamaan minut.

En halua antaa sellaista vaikutelmaa, että olisin jou­ tunut tyytymään viimeiseen vapaaseen ohjaajaan tai ettei hänen projektinsa olisi kiinnostanut minua lain­ kaan – mutta aihe oli laskennallista fysiikkaa, johon ­liittyi runsaasti koodausta. Sen epäseksikkäämpää aihetta en olisi voinut kuvitella. Sittemmin siitä tietysti tuli tutkimusalue, jonka parissa aivoni nyt askartelevat.

Projektin käynnistyttyä aloin pian nauttia työstä, huo­ masin kiinnostuvani aiheesta ja kehityinkin siinä.

Kun sain maisterinopintoni valmiiksi, päätin muut­ taa Lontooseen ja ryhtyä tekemään väitöskirjaa las­ kennallisesta fysiikasta. Sekään suunnitelma ei ollut kovin harkittu, mutta University College Londonissa huomasin jälleen innostuvani aiheesta ja onnistuin tekemään siitä elämäntyöni.

Koke­mukseni osoittavat, että joustavuus ja sopeu­ tuvuus ­ovat menestyksen kannalta keskeisiä tekijöitä.

Tule­vaisuutta kun on vaikea ennustaa, ja matkan varrella kohdalle voi osua hienoja tilaisuuksia.” • AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 27 \ 11

Teema

12 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 27

Viestejä tulevaisuudesta Heikot signaalit auttavat näkemään nykypäivän tarkemmin ja rakentamaan parempia tulevaisuuksia.

Teksti: Panu Räty Kuvitus: Noora Typpö

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 27 \ 13

Teema

T

änä vuonna käsityksemme maailmasta muuttui vauhdilla. Koronavirus sulki toimistot, yliopistot ja valtioiden rajat, opetti meitä pitämään välimatkaa toisiimme, desinfioimaan kätemme ja hoitamaan palaverit videoyhteyksillä.

Maailmanlaajuinen epidemia näytti yhtäkkiseltä ja täysin ennustamattomalta mullistukselta.

Mutta oliko pandemia sittenkään niin yllättävä asia?

Ehkä koronaviruksen seuraukset tuntuivat äkillisiltä siksi, ettemme huomanneet maasta toiseen vyöryvää sairausaaltoa ennustavia heikkoja signaaleja.

Virustutkijat ovat varoitelleet pitkään eläinperäisistä taudeista, joita vastaan ihmisellä ei ole vastustuskykyä.

Esimerkiksi kahdenkymmenen vuoden takainen SARS oli lähtöisin lepakoista ja kymmenen vuoden takainen sikainfluenssa sioista.

Etenkin kiinalaisten ruokatorien villieläinkauppaa on pidetty riskinä. Uhkaa on paisuttanut väestönkasvun ja kaupungistumisen lisäksi myös massaturismi, joka lennättää vaaralliset virukset maasta toiseen suihkulentokoneen nopeudella.

Eläviä eläimiä kaupustelevalta ruokatorilta käynnistyneen kulkutaudin leviäminen oli tavallaan vain ajan kysymys.

Tulevaisuudentutkijat kutsuvat heikoiksi signaaleiksi juuri nykyhetkessä ilmeneviä, mutta helposti piiloon jääviä vihjeitä tulevaisuuden muutoksista. ”Heikko signaali on mahdollisen muutoksen ensioire”, sanoo tulevaisuudentutkija Mikko Dufva.

Heikot signaalit virkistävät ajattelua

Tulevaisuudentutkimuksen tunnetuimpiin käsitteisiin kuuluvat digitalisoitumisen ja ilmaston lämpenemisen 14 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 27

kaltaisiin jättimuutoksiin viittaava megatrendi ja pienempiä kehityssuuntia kuvaava trendi.

Vaikka megatrendit vaikuttavat niin kokonaisiin kansakuntiin kuin yksittäisiin kansalaisiin, tulevaisuuden hahmottaminen yksinomaan niiden avulla menisi pieleen. Tunnettuihin ilmiöihin juuttuminen kutistaisi käsityksemme tulevaisuudesta liian kapeaksi.

Sitrassa tulevaisuusasiantuntijana työskentelevä Dufva sanoo, että juuri tässä on heikkojen signaalien voima. Ne laajentavat käsitystämme siitä, minkälaisista palikoista todellisuus rakentuu. ”Tämä on oleellista nykyisessä yllätysten ajassa, jossa meidän täytyy haastaa sitä, mitä pidämme tavallisena tai normaalina. Samalla voimme pitää silmät auki nouseville ilmiöille.”

Tulevaisuudentutkimus auttaa monitieteisenä tutkimusalana juuri yllätysten hahmottamisessa. Käytäntöön tulevaisuudentutkimus viedään ennakoinnin menetelmin. Ennakoinnissa tarkkaillaan ja tulkitaan muutoksista enteileviä vihjeitä esimerkiksi heikkojen signaalien avulla.

Dufva korostaa, että heikot signaalit eivät ole ennusteita, vaan pikemminkin ajattelun virkistäjiä. ”Ne auttavat meitä tunnistamaan toisenlaisia tulevaisuuksia. Parhaimmillaan sellaisia, joita emme olisi muuten pystyneet kuvittelemaan.”

Roskisdyykkaus oli vihje muutoksesta

Dufva muistuttaa tulevaisuustutkija Elina Hiltusen huomiosta, että ensi näkemältä heikot signaalit näyttävät oudoilta tai hullunkurisilta.

Käytännön esimerkiksi sopii Dufvan mielestä roskisdyykkaus.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 27 \ 15

Teema

Kaikki heikot signaalit eivät kerro myönteisistä mahdollisuuksista. Monet niistä kertovat riskeistä.

Viime vuosikymmenellä poistoruokien penkominen roskiksista näyttäytyi lehtien sivuilla vaihtoehtoväen kummalliselta elämäntapavalinnalta. Myös ruokakaup­ paketjut suhtautuivat roskalaatikoita kaivaviin kierrät­ täjiin penseästi.

Vähä vähältä asenteet muuttuivat. Nykyisin hävikki­ ruokaa jaetaan ilmaiseksi sitä tarvitseville, myydään asialle vihkiytyneissä kaupoissa ja tarjoillaan jopa hävikkiruokaan erikoistuneissa ravintoloissa.

Heikoilta signaaleita vie Dufvan mukaan yleensä ­viidestä kymmeneen vuotta ennen kuin ne kypsyvät ilmiöiksi. ”Näin jälkiviisaasti voi sanoa, että roskisdyykkaus on ollut heikko signaali. Tämä kuvastaa hyvin sitä, että meidän kannattaa joskus haastaa ajatusmallejamme.”

pureutuvat kansalaisliikkeet ja erilaiset marginaali­ ryhmät.

Kun Dufva pari vuotta sitten kokosi Sitralle tietokan­ taa heikoista signaaleista, hän käytti lähteinään esimer­ kiksi lyhyitä uutisia, Twitter-tilejä ja ennakointiaiheisia blogeja. Yksittäiset signaalit vaihtelivat kehoaan viritte­ levistä biohakkereista Kiinan kansalaisten pisteytysjär­ jestelmään ja Golf-virran heikkenemiseen.

Signaalit Dufva jaotteli niin sanotulla PESTEC-kate­ gorisoinnilla, jossa omat ryppäänsä saivat poliittiset, taloudelliset, teknologiset, ympäristöön liittyvät ja kult­ tuuriset signaalit.

Vasta kun yksittäisestä aihepiiristä kertyy tarpeeksi samaan suuntaan osoittavia huomioita, heikkojen sig­ naalien voi aavistella ennakoivan laajempaa muutosta.

Tutkimukset geneettisesti muokattujen mikrobien Tutkijat heikkojen signaalien lähteinä tuottamista materiaaleista saattaisivat esimerkiksi Heikkojen signaalien tunnistaminen on aina subjek­ enteillä tavarantuotannon vallankumousta. Kenties tiivista. Samat asiat eivät yksinkertaisesti yllätä meitä arkiset käyttöesineemme kasvatetaan tulevaisuudessa kaikkia. suoraan kotitalouksien, maatalouden ja teollisuuden Dufva käyttää esimerkkinä synteettistä biologiaa. jätevirroista.

Mikrobeilla voidaan tuottaa hämähäkin seittiä muistut­ Näin heikot signaalit voivat Dufvan mielestä auttaa tavaa biosynteettistä silkkiä ja jopa korvata öljypohjai­ meitä avartamaan käsityksiämme siitä, mihin suuntaan sia materiaaleja kuluttajatuotteissa. maailmamme saattaa muotoutua.

Moni varmasti ällistyisi Aalto-yliopiston ja VTT:n ”Voimme nähdä mahdollisuuksia, joita emme ehkä tutkijoiden tuottamasta stereokuulokkeiden proto­ olisi muutoin nähneet.” tyypistä, jonka pehmeät osat syntyivät sienirihmastoa kasvattamalla.

Vakuuta itsesi tulevaisuuden varalle ”Jos on tutkinut synteettistä biologiaa, niin ei se Kaikki heikot signaalit eivät kerro myönteisistä mah­ ole millään tavalla yllättävää, vaan arkipäivää”, Dufva dollisuuksista. Monet niistä kertovat riskeistä. sanoo.

Siksi heikkojen signaalien järjestelmällistä tarkas­ Uutta tietoa synnyttävät tutkijat sopivatkin usein telua voi ajatella myös vakuutuksena tulevaisuuden heikkojen signaalien lähteiksi. Yhtä lailla muutoksia varalle, sanoo Aalto-yliopiston systeemianalyysin pro­ voivat ennakoida taiteilijat, yhteiskunnan epäkohtiin fessori Ahti Salo.

16 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 27

Salon mukaan tulevaisuustiedon varhaista tunnista­ mista on jo opittu pitämään monissa organisaatioissa tärkeänä – ainakin puheen tasolla.

Valitettavasti puhe ei aina muutu teoiksi. ”Heikkojen signaalien seuraamisen tärkeys tiedos­ tetaan, mutta sitä voitaisiin tehdä käytännössä paljon paremminkin”, Salo sanoo.

Salo osallistuu itse ennakointityöhön valtioneuvoston kanslian Ennakointiluotsissa. Ennakoinnin neuvonan­ tajaryhmä on osa Suomen virallista ennakointijärjestel­ mää, joka auttaa esimerkiksi hallituksen tulevaisuus­ selonteon rakentamisessa.

Heikkojen signaalien systemaattinen havainnointi voisi Salon mukaan herättää yritykset huomaamaan esimerkiksi toimintaympäristön nopeat muutokset.

Joskus ne saattavat tietää kokonaisen toimialan mullis­ tusta tai bisnesmallin rapautumista.

Viime vuosina tällaisia muutoksia ovat synnyttäneet varsinkin alustatalouden yritykset, joista tunnetuim­ piin kuuluvat liikkumista ja majoituspalveluja mullis­ taneet Uber ja Airbnb.

Puutu haavoittuvuuksiin hyvissä ajoin

Kun tulevaisuuden riskeihin pureudutaan heikkojen signaalien kautta, yhteiskunnan haavoittuvuus saattaa yllättää.

Riskejä lisäävät keskinäisriippuvuudet niin energian, raaka-aineiden kuin vaikkapa elektroniikkateollisuu­ den komponenttien tuotannossa. Ne voivat luoda haa­ voittuvuuksia, jotka leviävät yhteiskuntaan ketjureak­ tiona.

Esimerkiksi Suomenlahdella kulkee parikymmentä jättimäistä öljytankkeria päivässä. Riskienhallintaan liittyvässä ennakoinnissa öljytankkerit näyttäytyvät

ympäristöriskin ohella myös mahdollisena sähköntuo­ tannon haavoittuvuutena. ”Jos Suomenlahdella tapahtuisi oikein paha tankkeri­ onnettomuus, öljyvuoto voisi estää voimaloiden jäähdy­ tysveden oton merestä”, Salo sanoo.

Koronaviruksen voisi puolestaan tulkita tulevaisuu­ dentutkimuksen käsitteistöllä niin sanottuna villinä korttina eli yllättävänä, äkillisenä ja merkittävänä muu­ tostekijänä. Salo muistuttaa, että myös pandemioiden tuottamiin riskeihin on silti mahdollista varautua. ”Jos heikko signaali pystytään tunnistamaan oikeassa vaiheessa, riskien hallinnassa ja turvallisuuden paran­ tamisessa voidaan onnistua paljon paremmin. Alkuvai­ heessa on helpompi tehdä korjaavia toimenpiteitä.”

Käytä signaaleja kilpailutekijänä

Yritysten menestyminen riippuu yhä vahvemmin nii­ den ennakointikyvystä. Salo peräänkuuluttaakin heik­ kojen signaalien järjestelmällistä kartoitusta osana organisaatioiden ennakointiprosessia. ”Esimerkiksi ennen isompien strategioiden linjauk­ sia olisi hyvä tehdä heikkojen signaalien kartoituspro­ sessi, jotta sitten ollaan ainakin valveutuneempia.”

Työkaluja kyllä löytyy. Tulevaisuudentutkimuksen työvälineistä käytännön ennakointiin soveltuu esimer­ kiksi Delfoi-tekniikka.

Delfoi on eräänlainen monivaiheinen kysely, jonka osallistujamäärä vaihtelee muutamista kymmenistä jopa satoihin asiantuntijoihin.

Ensimmäisellä kierroksella osallistujilta voidaan hakea näkemyksiä vaikkapa tulevaisuuden tuoteinno­ vaatioista. Seuraavalla kierroksella kyselyä tarkenne­ taan vastausten perusteella. Lopulta tulokset analysoi­ daan tilastollisesti ja sisällöllisesti.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 27 \ 17

Heikot signaalit voisivat kasvaa kilpailutekijäksi.

Elina Hiltusen tulevaisuusikkuna-menetelmässä heikkojen signaalien keräämiseen kannustetaan puolestaan koko yritystä.

Tulevaisuusikkunaan osallistuvat työntekijät näpsivät puhelimillaan kuvia kiinnostavina pitämistään asioista. Kuvatekstein varustetut kuvat lisätään kuvaesitykseen, joka pyörii esimerkiksi yrityksen kahvihuoneessa tai neuvottelutiloissa.

Ahti Salo sanoo, että heikot signaalit voisivat kasvaa­ tärkeäksi kilpailutekijäksi, jos yritykset reagoisivat niihin nopeammin. Tulokset näkyisivät parempina palveluina ja tuoteinnovaatioina. ”Parhaassa tapauksessa löydetään kultajyviä. Ja ennakointi voidaan toteuttaa aika kevyesti.”

Ennakointia ei silti kannata jättää vain yrityksille ja muille organisaatioille. Salon mielestä meidän kaikkien kannattaisi pysyä valppaana niin menneisyyteen kuin tulevaisuuteen liittyvän tiedon äärellä. Tarvittavia valmiuksia voi Aalto-yliopistossa kehittää tulevaisuudentutkimuksen sivuaineen kursseilla. ”Elämme jatkumossa. Sen jatkumon ymmärtäminen on osa sitä kaikupohjaa, josta jokaisen asian­ tuntijan näkemyksellisyys rakentuu.”

Tiivistä ideat skenaarioiksi

Auttaisivatko heikot signaalit ja ennakointi myös ihmiskunnan suurimpien haasteiden ratkaisemisessa?

Tutkijat pohtivat nimittäin yhä useammin sitä, kuinka tulevaisuutta koskeva tieto johtaisi parempiin tulevaisuuksiin meidän kaikkien kannalta.

Juuri tulevaisuuden vaihtoehdot ovat myös Aalto18 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 27

yliopiston kestävän muotoilun apulaisprofessorin İdil Gaziulusoyn työn ytimessä. Hän muistuttaa, että muotoilun rooli on laajentunut viime vuosi­ kymmenien aikana. ”Perinteisesti design on ollut kulutusyhteiskunnan palvelija. Osa muotoilusta on sitä edelleen, mutta ammattikunta suhtautuu vanhaan rooliin yhä kriittisemmin.”

Fyysisten tuotteiden sijaan suunnittelijan työn kohde on esimerkiksi aineeton palvelupolku, käyttäjäkokemus tai jopa yhteiskunnallinen muutosprosessi.

Gaziulusoyn oma työ liittyy juuri yhteiskunnallisiin siirtymävaiheisiin kestävän kehityksen näkö­ kulmasta. ”Painotamme muun muassa osallistamisen pro­ sesseja, joissa suunnittelijoilla on tärkeä rooli.”

Esimerkiksi sopii Gaziulusoyn tutkimushanke Australiassa. Hän tutki Melbournessa uusia vaihto­ ehtoja Etelä-Australian kaupungeille kestäviksi ja vähähiilisiksi tulevaisuuksiksi.

Hankkeen käynnistäneisiin tulevaisuustyöpajoihin osallistui noin sata eri alojen asiantuntijaa tutkimuslaitoksista teollisuuteen, kansalaisjärjestöihin ja päätöksentekijöihin.

Työpajoissa visioitiin nykyhetken ilmiöiden pohjalta tulevaisuutta, jossa ilmastonmuutosta hillitsevät päästörajoitukset olisi onnistuneesti toteutettu.

Suunnittelijat konkretisoivat asiantuntijoiden ajatukset kuvitteellisiksi välähdyksiksi vuodesta 2040.

Tähän tapaan: Pyöräilystä tulee Melbournen tärkein liikennemuoto. Autot jäävät julkisen liikenteen käyt-

Teema

Näin tunnistat heikot signaalit töön. Postin ja tavaroiden kuljetuksesta vastaavat droonit. Rakennukset keräävät aurinkoenergiaa, ja niiden puutarhoja käytetään ruoantuotantoon.

Monivuotisen hankkeen kerryttämät huomiot tiivistettiin lopulta tulevaisuuden kehityskulkuja mallintaviksi skenaarioiksi. Ne kertoivat esimerkiksi siitä, että kestävää kehitystä voidaan tavoitella aivan erilaisista arvomaailmoista käsin. ”Yhdessä skenaariossa keskeisenä toimijana oli vahva hallinto, toisessa elinkeinoelämä, kolmannessa yhteisöt ja neljännessä mikroyrittäjät.”

Gaziulusoy huomauttaa, että Australiassa luodut skenaariot olivat ennen muuta työkaluja erilaisten näkemysten testaamiseksi, eivät tulevaisuuden työsuunnitelmia. ”Olisi vaarallista sitoutua liian tarkasti määriteltyyn tulevaisuuteen maailmassa, joka on uskomattoman epävarma ja monimutkainen.”

Sama ajatus pätee tulevaisuustyöhön laajemminkin. Tärkeää ei ole niinkään se, osuuko ennakointi tarkasti kohdilleen. Oleellisempaa on se, että osaisimme toimia nykyhetkessä fiksummin.

Ehkä voisimme nähdä myös koronaviruksessa ­heikkoja signaaleja. Ainakin pandemia sai meidät huomaamaan, ettei kriisi ratkea pelkällä virustutkijoiden ja terveysviranomaisten työllä. Selviäminen vaatii meidän kaikkien osallisuutta, olipa kyse sitten etätöistä, turvaväleistä tai kasvomaskien käytöstä.

Ehkä samanlainen yhteistyökyky voisi auttaa meitä luomaan tulevaisuuden, jossa ilmastonmuutoskin on pysäytetty. •

Heikkojen signaalien huomaaminen vaatii havainnoijaltaan avointa mieltä, rohkeutta omien oletusten haastamiseen ja pysähtymistä kummallisimpien yksityiskohtien äärelle.

Varsinainen signaalien kerääminen jakautuu kolmeen vaiheeseen.

1. Kerää signaalit • Hyödynnä monenlaisia lähteitä mediaseurannasta keskusteluihin, some-palveluista omiin havaintoihin.

• Kiinnitä huomiota varsinkin outoihin tai hämmästyttäviin yksityiskohtiin.

• Kirjaa signaalit ylös selityksin ja avainsanoin varustettuna.

2. Tulkitse signaalit • Mieti yksittäisten signaalien merkitystä.

• Ajattele signaaleja eri näkökulmista ja muista myös signaalien keskinäiset vaikutukset.

• Yritä nähdä, minkälaisiin maailmoihin heikot signaalit saattavat viitata.

3. Paketoi signaalit • Ryhmittele heikkoja signaaleja esimerkiksi jakamalla niitä erilaisiin kategorioihin.

• Etsi signaaleista vaihtoehtoisia tulevaisuuden kehityskulkuja.

• Hyödynnä signaaleja myös sen miettimiseen, minkälaista tulevaisuutta kannattaisi tavoitella.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 27 \ 19

Kuka

20 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 27

Ihminen teknologian ytimessä Ksenia Avetisova liikkuu työkseen virtuaalimaailmassa, mutta Suomeen hänet houkutti rockbändin livekeikka.

K

yllä kevät oli vaativa”, myöntää Ksenia Avetisova kauniina loppu­kesän päivänä Lapinlahden puiston penkillä ­Helsingissä.

Avetisova johtaa TietoEVRYn XRyksikköä eli laajennetun todellisuuden (XR, extended reality) osaamiskeskusta, mutta on monen muun lailla tehnyt etätöitä keittiönpöydän ääressä ja valvonut samalla lastensa opintoja. ”Muutos toimistosta kotona työskentelyyn oli suuri. Verkkotapaamiset tuntuivat työläiltä, koska ei ollut suoraa katsekontaktia eikä saanut palautetta sitä kautta.”

Verkkokokoukset ovat yksi esimerkki immersiivisestä teknologiasta, jonka avulla ihmiset voivat olla läsnä ja tehdä tiiviimpää yhteistyötä, vaikka ovat fyysisesti kaukana toisistaan. Immersiivisyydellä tarkoitetaan käyttäjän täydellistä uppoutumista sovelluksen, esimerkiksi pelin, maailmaan.

Ksenia Avetisova tutkii myös työssään sitä, miten ihmiset pystyisivät työskentelemään tehokkaammin ja olemaan paremmin läsnä virtuaalisesti.

Virtuaalinen tauko irrottaa arjesta Koronakevät opetti Avetisovalle, kuinka tärkeää on tasapaino työ- ja yksityiselämän välillä. Sitä on vaikeampi ylläpitää, kun sekä vietetään perhe-elämää että tehdään työtä samassa paikassa pitkän aikaa. Muuttuneet rutiinit voivat myös hankaloittaa liikuntaharrastusten sovittamista kalenteriin.

Teksti: Heidi Hammarsten Kuvat: Aleksi Poutanen Näitä kokemuksiaan Avetisova voi hyödyntää XR-osaamiskeskuksessa meneillään olevassa, Business Finlandin rahoittamassa hankkeessa. Se keskittyy asiantuntijatyötä tekevien henkiseen hyvinvointiin ja tutkii teknologian avulla, miten stressiä voidaan vähentää tai estää.

Avetisovan tiimi tutkii virtuaalilasien ja biosensorien avulla sitä, miten immersiiviset kokemukset vaikuttavat työntekijän tuottavuuteen. ”Eikö olisikin mukavaa pitää tauko ja levähtää eksoottisella saarella tai vuoristossa? Virtuaalitodellisuus voi viedä sinut toiseen paikkaan juuri silloin, kun sitä eniten tarvitset. Virtuaalinen poistuminen työpaikalta voi irrottaa hetkeksi stressaavasta ilmapiiristä ja auttaa suoriutumaan paremmin”, Avetisova sanoo.

Teknologia on kuitenkin yhä suhteellisen uutta, eikä virtuaalitodellisuuden vaikutuksia ihmisen aivoihin ole vielä tutkittu riittävästi. ”Immersiivinen tekniikka voi olla voimaannuttamisen väline ja auttaa parantamaan suorituskykyä. Harjoittelemalla virtuaalitodellisuuden avulla voi luoda keskittyneen ja rauhallisen tilan, johon voi myöhemmin mielessään palata ilman teknologiaakin. Jo tämä lisää resilienssiä – ja hymyä.”

Aivotutkimus nimittäin tietää, että hymyllä on myönteinen vaikutus tuottavuuteen ja että se lisää yhteistyökykyä.

perheenjäseniä useammassa sukupolvessa ja monilla aloilla. ”Isoäitini käynnisti paikallisen yliopiston englannin kielen laitoksen, isoisäni oli etäoppimisen pioneeri. Äidin alaa taas oli matematiikka ja sumea logiikka eli tekoälyn silloinen muoto, isä puolestaan työskenteli lääketieteen teknologian parissa.”

Ihailemansa isoäidin jalanjäljissä ­Avetisova päätyi opiskelemaan lingvistiikan ja kulttuurienvälisten suhteiden maisterintutkintoa Taganrogin tekniseen yliopistoon. Opinnot saivat jatkoa Stanfordin yliopistossa, jonne Venäjän federaatio myönsi hänelle stipendin.

Ensikosketus Suomeen oli Avetisovalle takavuosien suositun rockbändin HIMin ansiota: hän tuli ystävineen Helsinkiin bändin uudenvuoden keikalle ja viihtyi kaupungissa heti. Niinpä hän innostui lähtemään vaihto-opiskelijaksi Helsingin yliopistoon. ”Helsinki on pieni verrattuna Yhdysvaltain tai Venäjän suurkaupunkeihin.

Täällä pääsee luontoon helposti ja liikkuminen on muutenkin vaivatonta. ­Pienemmän mittakaavan takia minulle ­syntyi myös tunne, että täällä voi saada jotakin aikaan, olla merkittävässä ­roolissa.”

Teknologian inhimilliset elementit

Valmistuttuaan hän halusi jatkaa opintoja Helsingissä, mutta englanninkielisiä koulutusohjelmia oli tuolloin tarIsoäiti ja HIM vaikuttivat uraan jolla vain vähän. Yksi harvoista tarjokKsenia Avetisova on kotoisin Etelä-Venä- kaista oli New Media -maisteriohjelma jän Taganrogista Asovanmeren rannalta. silloisessa Taideteollisessa korkeakouHänellä on akateemisesti ansioituneita lussa, ja siihen Avetisova tarttui. Kun

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 27 \ 21

Kuka

Ymmärsin, että teknologia on työkalu, joka voimaannuttaa ihmisiä, ei korvaa heitä.

hän ­valmistui vuonna 2010, koulu oli jo Aalto-yliopisto.

Opinto-ohjelmassa nousi esiin näkökulmia, jotka silloin olivat uutta mutta nyt valtavirtaa. Tällainen on esimerkiksi design thinking, suunnitteluajattelu, josta Avetisova on myöhemmin suorittanut myös Aalto University Executive Educationin tarjoaman täydennyskoulutuksen. ”Suomessa opin uutta mediaa ja uusia viestinnän tapoja, teknologian inhimillisiä elementtejä. Ymmärsin, että teknologia on työkalu, joka voimaannuttaa ihmisiä, ei korvaa heitä. Teknologian ytimessä on ihmisolento ja käyttäjäkokemus.”

Aallossa Avetisovaan teki vaikutuksen myös rentous ja hierarkian puute verrattuna venäläiseen yliopistomaailmaan. ”Täällä voi lähestyä ketä tahansa professoria vapaasti ja tehdä paljon projekteja yhteistyössä. Tiiviit yhteydet yritysmaailmaan auttoivat luomaan verkostoja työelämää varten.”

Verkostojen kutoja

Ksenia Avetisova onkin luonut ahkerasti verkostoja myös muille kuin itselleen.

Hän oli aktiivisesti mukana jo opiskelijatoiminnassa. Nykyisin hän mentoroi nuorempia kollegoita sekä virallisesti että epävirallisesti. Tieto­EVRYllä hän onkin se, joka mielellään pannaan kertomaan yrityksestä opiskelijoille, kun ­halutaan luoda hyvää työn­antajakuvaa.

Yksi Avetisovan tärkeistä verkostoista on XR Women Nordic -yhteisö, jonka perustajiin hän kuuluu. Verkoston tavoitteena on yhdistää ja tarjota mahdollisuuksia naisille, jotka tuntevat paloa ­virtuaaliseen ja lisättyyn todellisuuteen. ”Verkoston jäsenyys antaa mahdollisuuden kontakteihin vertaisten ja yhteistyökumppaneiden kanssa sekä tarjoaa tietoa, työkaluja ja mahdollisuuksia kehittää osaamistaan.”

Monista kulttuureista kiinnostunut Avetisova on matkustanut paljon, puhuu useita kieliä ja opiskelee nyt suomea.

22 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 27

Hän on työskennellyt muissakin maissa aiemmalla urallaan konsulttina digitaalisen käyttökokemuksen parissa. Kokeilemalla oppii, mikä maa tuntuu kodilta, hän sanoo.

Aina, kun Ksenia Avetisova astuu Helsinki-Vantaalla ulos lentokoneesta, hän tuntee olevansa onnellinen.

Katse yli rajoitusten

Aikaisemmin Avetisova on työskennellyt Fjordissa ja Accenturessa. TietoEVRYllä hän aloitti viisi vuotta sitten strategisten innovaatioiden parissa, mikä johti hänet nykyiseen työhön. ”XR-osaamiskeskuksessa tutkimme, kuinka uusi teknologia, kuten virtuaalitodellisuus tai lisätty todellisuus, muuttavat suhdettamme aikaan ja paikkaan, sitä kuinka kommunikoimme ja teemme työtä. Toimimme vähän etunojassa: teknologialla on vielä omat rajoituksensa, mutta meidän pitää katsoa niiden yli.”

Keskuksen tekemiä käytännön ­sovelluksia on esimerkiksi Virtuaalimetsä, jonka avulla metsänomistaja voi liikkua metsässään VR-järjestelmällä (VR, v­ irtual reality, virtuaalitodellisuus), mobiilisti tai verkkoselaimessa.

Metsänomistaja voi katsella, mitkä metsänhoitotyöt ovat ajankohtaisia, paljonko toimenpiteistä syntyy tuloja tai menoja, ja miltä metsä näyttää toimenpiteiden jälkeen.

Avetisova katsoo työssään tulevaisuuteen: mitä eri tekniikan sovelluksia eri toimialoilla ja liiketoiminta-alueilla on.

Tulossa on hänen mukaansa vähemmän näkyvää teknologiaa, mutta enemmän sisältöä laajemmalle joukolle. ”Uskon, että muutaman vuoden kuluttua teknologiasta tulee ubiikkia, kaikkialla läsnä olevaa. Meidän on kuitenkin varmistettava, että tästä ei synny ristiriitaa yksityisyyden ja etiikan suhteen.”

Virtuaalinen todellisuus tuskin korvaa täysin tunnetta siitä, että on tietyssä paikassa, Avetisova arvioi. Se voi kuitenkin

Ksenia Avetisova • Johtaa TietoEVRYn laajennetun todellisuuden osaamiskeskusta.

Mukana myös yrityksen uudessa sisäisessä digitaalisen konsultoinnin innovaatiokeskuksessa.

• Taiteen maisteri Aalto-yliopistosta, opintosuuntana New Media. Myös viestinnän ja lingvistiikan maisteri Taganrogin teknillisestä yliopistosta.

• Asuu Espoossa, perheessä mies, kaksi lasta ja koira.

ON MYÖS • Kiinnostunut avaruustieteestä: ”Luen aiheesta kirjoja ja inspiroidun niistä. On jännittävää, miten avaruus­ sukkulalla voi vierailla myös virtuaalisesti.”

• Harrastajamaalari: ”Digitaalisten työkalujen ohella ilmaisen itseäni mielelläni myös maalaamalla.”

• Puoliksi armenialainen: ”Äitini suku on Armeniasta ja olen ylpeä sikäläisestä kulttuuriperinnöstäni.”

auttaa ihmisiä terävöittämään taitojaan esimerkiksi valmistautumisessa vaaralliseen työhön, kun tekijä pääsee testaamaan tilanteen virtuaalitodellisuudessa.

Avetisovan mukaan immersiivinen teknologia on myös apuväline empatian kehittymiseen, voimakkaan tunnereaktion luomiseen ja myötätunnon herättämiseen. ”Ajatellaan vaikka ilmastonmuutosta: virtuaalitodellisuudessa voi kokea, millaista olisi metsäpalon keskellä tai jos merenpinta nousisi. Tämänkaltainen kokemus voi ohjata ihmisiä toimimaan aivan eri tavalla kuin pelkät faktat ja numerot.” •

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 27 \ 23

Tieteestä

Teknologia ohjaa kuntoutujaa kädestä pitäen Älyhanskat, virtuaalilasit ja tekoäly ovat osa tulevaisuuden terveydenhuoltoa.

Teksti: Annamari Tolonen Kuvat: Mikko Raskinen OIREET ALKAVAT yllättäen kesken työ-

Xiaon tiimi vie kehitystyön pelkkiä tuotteita tai sovelluksia pidemmälle.

Juuri alkaneessa projektissa tutki­jat kehittävät tekoälyyn perustuvaa työkalua. Sen avulla terveydenhuolto voi räätälöidä jokaiselle potilaalle erikseen yksilöllisen virtuaalikuntoutuksen. ”Suunnittelutyökalulle riittää pelkkä kuva tai video potilaan kädestä ja tieto kuntoutussuunnitelmasta. Se laatii automaattisesti mallin yksilöidyn älyhanskan valmistamiseen ja kouluttaa sille räätälöidyn koneoppimismallin”, Xiao sanoo.

Virtuaalisiin harjoituksiin yhdistettyjen älyhanskojen avulla voidaan harjoitella käden liikkeitä ja esineisiin tarttumista sekä kuntouttaa tuntoaistin häi­ riöitä. Jotta hanskat mittaavat sormien ja käsien pienimpiäkin liikkeitä oikein, täytyy niiden istua potilaan käteen ja Tekoäly suunnittelijana antureiden olla tarkasti sijoitettu.

Professori Xiao johtaa Aalto-yliopistossa ”Yksilöllisten älyhanskojen valmismonitieteistä Wearable Systems -labora- taminen on perinteisesti työlästä, kun toriota, joka kehittää tekoälyä ja puetta­täytyy tehdä prototyyppejä, kerätä dataa vaa teknologiaa yhdistäviä järjestelmiä. ja kouluttaa koneoppimismalleja. SuunPuettava teknologia tarkoittaa laitteita, nittelutyökalun ansiosta hanskat saatai­ joita käytetään kehoon kiinnitettynä siin käyttöön parhaimmillaan parissa asusteina tai tekstiileinä. ­päivässä.” Älykellojen, virtuaalilasien ja älyvaatteiden myötä puettavan teknologian Virtuaalikuntoutus antaa palautetta ar­vioidaan kasvavan kymmenien miljardien bisnekseksi lähivuosina. HyvinPuettava teknologia vastaisi moneen voinnin ja viihteen lisäksi se lupaa paljon käytännön tarpeeseen kuntoutuksessa, myös terveydenhuollolle. Iholle pääsevä kertoo HUSin vaativan neurologisen teknologia voi tarjota reaaliaikaista tiekuntoutusosaston osastonlääkäri, neurotoa potilaiden terveydentilasta ja hoilogi Kristina Laaksonen. Laaksonen on don toimivuudesta tai ohjeistaa työssä – mukana hankkeen ohjausryhmässä. ­kirjaimellisesti – kädestä pitäen. ”Aivoinfarktin jälkeen aivot ovat eripäivän – oikea puoli kehosta puutuu ja puhe takkuaa. Sairaalassa varmistuu diagnoosi aivoverisuonen tukoksesta.

Nopeasti aloitettu liuotushoito säästää hengen, mutta toinen puoli kehosta ei ota käskyjä vastaan.

Potilaan kuntoutus alkaa heti. Hän saa käyttöönsä juuri hänelle suunnitellun virtuaalisen kuntoutusohjelman ja räätälöidyt älyhanskat. Ne ohjaavat liikeharjoitusten tekemistä ja seuraavat kuntoutuksen edistymistä.

Tämä on yksi visio siitä, miten puettavaa teknologiaa voitaisiin käyttää terveydenhuollon apuna. Professori Yu Xiaon ja hänen tutkimusryhmänsä tavoitteena on, että muutaman vuoden päästä se on todellisuutta.

24 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 27

tyisen muovautuvassa tilassa, joten kuntoutus täytyy aloittaa viipymättä ja harjoituksia tulisi tehdä tuntikausia päivittäin. On tärkeää tehdä harjoitteet huolellisesti, jotta liikeradat opitaan oikein.

Virtuaalinen kuntoutus voi motivoida potilasta lisäämään harjoittelua, ja puettava teknologia antaa palautetta siitä, tehdäänkö harjoitteet oikein”, Laaksonen sanoo.

Aivoverenkiertohäiriöt ovat suuri kansanterveydellinen ongelma: Suomessa tapauksia todetaan vuosittain noin 25 000, ja sairastuvuus on lisääntynyt työikäisillä alle 50-vuotiailla. Tehokas kuntoutus edistää toipumista merkittävästi.

Xiaon tiimi kehittää yhdessä kuntoutusammattilaisten ja potilaiden kanssa älyhanskoilla ohjailtavia VR-pelejä, joiden avulla potilas voi kehittää kehon hallintaa, lihaksia ja motorisia taitoja. Laaksosen mukaan virtuaaliympäristö voi tehdä harjoittelusta potilaalle mielekkäämpää, ja se on myös turvallista. ”Koti on ehdottomasti paras ympäristö kuntoutua. Virtuaaliterapia voi tarjota tehokasta kuntoutusta kotona.”

Mukana kehon liikkeissä

Näyttöruutu on yleisin käyttöliittymä ihmisen ja teknologian vuorovaikutuksessa, mutta puettava teknologia tarjoaa uuden, hienovaraisemman tavan olla yhteydessä digitaaliseen maailmaan.

Kuntoutuksessa tällä voi olla käyttäjälle psykologinen merkitys, sanoo älykkäisiin tekstiileihin erikoistunut suunnittelija Emmi Pouta.

Wearable Systems Lab kehittää työkalua, jonka avulla aivoinfarktipotilaille voidaan räätälöidä yksilöllistä kuntoutusta. Harjoitteissa käytetään älyhanskoja, jotka mittaavat ja ohjaavat potilaan liikkeitä. Aukeaman kuvat esittävät ensimmäisiä prototyyppejä.

”Älyvaate voi myös hälventää mielikuvaa lääketieteellisestä mittalaitteistosta.”

Pouta tekee väitöskirjaansa Xiaon t­utkimusryhmässä. Osana työtään hän tutkii, miten tekstiilit voivat mitata kehon liikkeitä tai antaa tuntopalautetta pienenpienten antureiden, sähköä johtavien lankojen ja elektronisten komponenttien avulla. ”Mitä paremmin anturit ja muut osat saadaan integroitua kankaaseen, sitä vähemmän teknologia näkyy ja tuntuu.

Kun tekstiili mukautuu kehon liikkeisiin, se lisää käyttömukavuutta ja parantaa mittaustulosta.”

Poudan muotoilijataustasta on hyötyä myös käyttäjälähtöisen prosessin suunnittelussa. Potilaat ja terveydenhuollon ammattilaiset ovat mukana kehittämässä ja testaamassa kuntoutusjärjes­telmää alusta saakka.

Älytekstiilien kehitystä leimaa Poudan mukaan monesti hyvin tekninen näkökulma. On valtava etu, että Wearable Systems Labissa tekniikan ja muotoilun ammattilaiset istuvat saman katon alla. ”Yhteistyö on ollut silmiä avaavaa.

Kaikki ryhmässä ovat oppineet näkemään mahdollisuuksia myös oman erityisalansa ulkopuolelta.”

Puettavan teknologian mahdollisuuksista on raapaistu vasta pintaa. Yu Xiaon mukaan ryhmä etsii jatkuvasti yhteistyömahdollisuuksia yritysten ja julkisten toimijoiden kanssa. ”Haluamme, että tutkimuksemme lähtee aina aidoista ongelmista. Kuromme umpeen kuilua laboratoriokehittelyn ja tosielämän välillä.” •

mobilecloud.aalto.fi

Työkalua kehitetään yhteistyössä HUSin ja Kuopion yliopistollisen keskussairaalan ammattilaisten ja potilaiden kanssa. Hankkeessa on mukana tekoälyn, muotoilun, ­virtuaalitodellisuuden ja elektroniikkasuunnittelun asiantuntijoita. Projekti on saanut ­Business Finlandilta rahoitusta tutkimuksen kaupallistamisen valmisteluun.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 27 \ 25

Yrittäjyys

Kipinä muuttaa maailmaa Ilmastoteot ovat tulevaisuudessa yhtä arkisia kuin säästäminen.

Teksti: Riikka Hopiavaara Kuvat: Iiro Immonen LÄHES KYMMENEN vuotta sitten energia­

tekniikan opiskelija Amanda Rejström huomasi pohtivansa yhtä asiaa yhä useam­min. Paljonko oma liikkuminen, syöminen ja sähkön kuluttaminen tuot­ taa hiilidioksidipäästöjä?

Kysymys ei jättänyt Rejströmiä rau­ haan. Opiskeluaikana alkaneista pohdin­ noista syntyi lopulta Spark Sustainability – startup-yritys, joka auttaa ihmisiä teke­ mään ilmastotekoja.

Perustajiin kuuluvat myös energiatek­ niikasta valmistunut Anna Eriksson ja taloustieteitä opiskellut Felicia Aminoff. ”Haluamme saada ihmiset suhtautu­ maan ilmastotekoihin positiivisesti ja uteliaasti. Innostumisen ja oppimisen avulla niistä ei muodostu pakkoa mui­ den arjen velvollisuuksien päälle”, Spark ­Sustainabilityn perustajat kertovat.

Nimen Spark eli suomeksi kipinän Rejström keksi joogatunnilla, kun hän mietti, mikä nimi kuvaisi heidän haluaan kannustaa päästöjen vähentämiseen.

Tonni pois

Kolmikon visio oli alusta alkaen sel­ keä. Vision toteutustapaa he sen sijaan pohtivat pitkään. Yrityksen perustami­ seen he päätyivät, koska ajattelivat, että sitä kautta pystyisivät saamaan eniten aikaan.

Luvut kertovat, miten merkittävästä asiasta on kyse. Pohjoismaissa asuu 30 miljoonaa ihmistä, jotka synnyttävät ­ 225 megatonnia hiilidioksidipäästöjä vuodessa.

26 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 27

Kolme samoin ajattelevaa löysi toisensa netin kautta. Amanda Rejström (kuvassa oikealla) postasi ajatuksiaan Facebook-ryhmään Protect our winters. Sitä kautta löytyi Anna Eriksson (keskellä), joka oli opiskellut samaa alaa Aallossa. Felicia Aminoff puolestaan on kirjoittanut ilmastoaiheista blogia jo vuosia.

”Jos jokainen meistä vähentää päästö­ jään tonnin vuodessa muuttamalla jon­ kin asian arjessaan, säästämme vuodessa enemmän kuin puolet Suomen vuotui­ sista päästöistä. Ja tämä kaikki ilman vaikeita poliittisia päätöksiä tai kalliita sijoituksia infrastruktuuriin”, Amanda Rejström sanoo.

Tuhat kiloa hiilidioksidipäästöjä vuo­ dessa säästyy esimerkiksi ryhtymällä vegaaniksi, kääntämällä shoppailuvaih­ teen aivan minimiin tai tekemällä monta pientä tekoa arjessa.

”Osa vinkeistä on kytketty palvelui­ hin ja tuotteisiin, joiden avulla kukin voi vähentää päästöjään. Vinkit ottavat myös huomioon erilaiset elämäntavat ja tarjoa­ vat keinoja niiden mukaisesti”, Rejström sanoo.

Esimerkiksi paljon lentäen ja autolla matkustavalle sovellus voisi mainostaa junalippuja. Yritykset maksavat siitä, ­että sovellus mainostaa niiden palveluita ja tuotteita niistä kiinnostuneelle kohde­ ryhmälle.

Bisnesmalli löytyy

Ensimmäisen ohjelmaversion testaajat ottivat mobiilisovelluksen hyvin vastaan.

Yhdeksän ensimmäisen kuukauden aikana tehtiin jo 4 800 ilmastotekoa ja hiilidioksi­ dipäästöjä säästettiin 100 tonnin edestä. ”Suosituin ja käyttäjille ehkä yllättä­ vin ilmastoteko liittyy elektroniikkaan”, ­Aminoff kertoo.

Sovellus suosittelee käyttämään puhe­ linta puoli vuotta pidempään. Elektro­ niikan valmistaminen tuottaa hyvin pal­ jon päästöjä, joten jos käyttää laitteitaan mahdollisimman pitkään, tekee samalla maapallolle hyvää.

Sparkin perustajat uskovat, että viiden vuoden kuluttua ilmastoteot ovat yhtä normaalia arjessa kuin säästäminen tai ajoissa oleminen. •

Kaksi ensimmäistä vuotta kolmikko ­testasi eri bisnesmalleja. He selvittivät, mistä ihmiset innostuvat ja mitä yrityk­ set haluaisivat Sparkilta ostaa. Lopulta toimiva malli löytyi: yritys tarjoaa ilmas­ to­konsultointia, sisällöntuotantoa, il­mas­to­laskurin sekä yhteistyötä mobiili­ sovelluksessa. ”Tuntui hyvältä, kun neuvonanta­ jamme uskoivat ideaamme ja bisnes­ malliimme”, Eriksson sanoo.

Tammikuussa lanseerattu mobiilisovellus antaa käytännön vinkkejä, ­joiden avulla käyttäjä voi tehdä helppoja, arkisia ilmastotekoja. Samalla hän saa tietoa omien valintojen päästövaiku­ tuksista.

Osta uusi puhelin harvemmin

Spark Sustainability

Mobiilisovelluksen avulla käyttäjä näkee, miten hän pystyy vähentämään päästöjä arjessaan.

• Perustettu vuonna 2017 • Työtekijöitä 6 • Kesäkuisella siemenrahoitus­kierroksella rahoitusta 250 000 € • Rahoittajina suomalaisia enkelisijoittajia ja yksi Spark Sustainabilityn asiakasyrityksistä • Neuvonantajina Tiina Zilliacus, Markus Terho ja Jussi Kiviniemi • Mobiilisovelluksella on lokakuuhun 2020 mennessä tehty 4 800 ilmastotekoa, joiden avulla hiilidioksidipäästöjä on säästetty 100 000 kg.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 27 \ 27

Mukana matkassa

Takaisin Aaltoon Alumni Riikka-Leena Leskelä palasi koulunpenkille etsimään johtamiseen suuntaa. Yksi opeista oli, että hän olikin tehnyt juuri oikeita asioita.

Teksti: Riikka Hopiavaara Kuvat: Mikko Raskinen

Lauttasaaressa sijaitsevan sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijayrityksen Nordic Healthcare Groupin (NHG) toimistossa meri on läsnä monella tapaa.

Kokoushuoneet on nimetty Helsingin saarien mukaan: Kaunissaari, Pihlajasaari, Isosaari, Vallisaari.

Ikkunasta näkyy kimmeltävä vesi ja purjeveneitä.

Toimistoa koristaa seinän kokoinen valokuva vastaavasta maisemasta.

28 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 27

Mukana matkassa

K

olmisen vuotta sitten Aallon alumni, tutki­ musjohtaja Riikka-Leena Leskelä havah­ tui miettivänsä johtamista enemmän kuin koskaan aiemmin. ”Minun pitäisi paremmin ymmärtää käsitteellisellä tasolla, mitä asioita johtamiseen kuu­ luu”, hän oli tuolloin pohtinut.

Leskelä oli saanut ensimmäisen oman tiimin johdet­ tavakseen Nordic Healthcare Groupissa (NHG). Se on sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijayritys, joka tarjoaa suunnittelu-, kehittämis- ja analytiikkapalve­ luita. Johtaminen tuntui vieraalta eikä Leskelä tiennyt, mitä muuta siihen kuului kuin vuotuiset kehityskes­ kustelut.

Elinikäisen oppimisen ajatuksen mukaan ihminen oppii uusia asioita koko elämänsä ajan. Työpaikat ja työssä oppiminen ovat aikuisten tärkein oppimisym­ päristö, sillä vasta työssä huomaa, mitä taitoja oikeasti tarvitsee. ”Opiskeluaikaiset johtamiskurssit olivat epärelevant­ teja, kun minulla ei ollut mitään kosketuspintaa työelä­ mään”, Leskelä sanoo.

Joulukuussa 2019 tuotantotalouden alumnien Face­ book-sivulla julkaistiin postaus, joka puhutteli Leske­ lää. Aalto University Magazinen toimitus etsi tätä jut­ tua varten haastateltavaa, joka olisi halukas palaamaan Aaltoon opintojen pariin. Alumni saisi valita minkä tahansa itseään kiinnostavan kurssin Aallon opinto­ tarjonnasta.

Leskelä tarttui tilaisuuteen ja ilmoittautui mukaan.

Hän päätti opiskella kaksi kurssia: toisen johtamistai­ dosta ja toisen laadullisista tutkimusmenetelmistä.

Teekkariksi sattuman kautta

Nuoren Riikka-Leena Leskelän ei pitänyt hakea ­Teknilliseen korkeakouluun opiskelemaan. Lukio­ aikaisen ystävän kotona hän tuli jutelleeksi perheen äidin kanssa. Tämä sattui olemaan tuotantotalouden professori. Ilman tuota kohtaamista Leskelä ei olisi edes tiennyt, että tuotantotalouden koulutusohjelma on olemassa. ”Minua houkutteli se, että tuotantotaloutta oli vaikea päästä opiskelemaan.”

Leskelälle oli selvää, että hän jatkaisi opintoja toh­ torinväitökseen asti. Hän kun ajatteli tähtäävänsä professorin uralle. Leskelän molemmat vanhemmat 30 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 27

ovat ­väitelleet ja tehneet koko työuransa akateemisessa maailmassa. ”Ajattelin, että professori on ylimmän asiantunti­ juuden ja viisauden päätepiste. ” Leskelän professorihaaveet menivät kuitenkin jäi­ hin, kun hän teki tärkeän havainnon: tuotantotalouden, sovelletun matematiikan tai liiketaloustieteen tutkimus ei ollutkaan sellaista, mikä olisi motivoinut häntä. ”Huomasin, että olen hyvä monessa asiassa ja n ­ opea oppimaan. Ajattelin, että konsultin työssä sekä koulu­ tukseni että luontaiset kykyni voisivat päästä oikeuk­ siinsa.”

Leskelä eteni urallaan NHG:ssä, joka oli aluksi hyvin pieni, muutaman kymmenen henkilön yritys. Kaikki tekivät vähän kaikkea eikä hierarkiaa ollut. Vuosien myötä Leskelä sai enemmän vastuuta ja NHG kasvoi ­ yli 100 ammattilaisen yritykseksi. Kasvun myötä myös johtamista piti suunnitella ja kehittää.

Johtaja on läsnä

Usein johtajista ajatellaan, että he ovat suuria, karis­ maattisia hahmoja. Tämä mielikuva oli myös Leskelällä.

Aallon keväisellä kurssilla johtaminen esitettiin kuiten­ kin arkisena asiana, joka tapahtuu ihmisten päivittäi­ sessä vuorovaikutuksessa ja työn tiimellyksessä. Siinä missä kehityskeskustelut ja palautejärjestelmät, myös jokapäiväiset kohtaamiset toimiston käytävillä ja pala­ vereissa ovat johtamista. Ja johtajuuteen liittyviä tai­ toja ja käytäntöjä voi jokainen oppia ja kehittää.

Kurssi antoi Leskelälle helpotuksen tunteen, kun hän tajusi, että on tietämättään koko ajan tehnyt oikeita asioita. ”Pidän nyt entistä tarkemmin kiinni asioista, joiden olen aikaisemmin ajatellut olevan tärkeitä.”

Yksi niistä on läsnäolo. Siihen hyvä johtajuus usein kiteytyy, ja sen merkitys korostuu varsinkin etätyösken­ telyssä. Leskelä on liittynyt mukaan muutaman hengen porukkaan, joka koostuu nuoremmista tiimiläisistä.

Yhdessä he suunnittelevat etälounaita ja etäviihdykettä. ”Kun vielä teimme töitä toimistolla, yritin itse olla aina paikalla tiimikokouksissa ja arferworkeissä.

Varmistin myös, että muut esihenkilöt olivat paikalla.

Ei se ole sen kummempaa.”

Kevään kurssilla Leskelä tajusi myös tehneensä ­puolitoista vuotta sitten yhden yllättävän, ratkaisevan liikkeen.

Tutkimusjohtaja Riikka-Leena Leskelä avokonttorissa, johon hän siirtyi tietoisesti tekemään töitä. Leskelä vastaa työssään projekteista, joissa hän on ollut tekemässä tarjouksia tai hakemuksia. Hänen vastuullaan ovat tutkimushankkeet, joissa rahoittajana voi olla EU:n komissio, Kela tai muu kansallinen rahoittaja.

Paikalla on väliä

Riikka-Leena Leskelä muistelee, että edellinen kerta amfilla on ollut vuonna 2008, kun Teknillinen korkeakoulu vietti 100-vuotisjuhlia.

Avokonttori ei vaikuta ensisilmäykseltä suurelta.

Kunnes huomaa, että huone jatkuu kulman takana.

Täällä noin 50 NHG:n työntekijää tekee töitä silloin kun eivät ole etätöissä. Puolitoista vuotta sitten Riikka-Leena Leskelä teki tietoisen päätöksen siirtyä kirjastohuoneessa työskentelyn sijaan avokonttorin puolelle. Siirtyminen seinän toiselle puolelle teki hänestä lähestyttävämmän. ”Teen siellä töitä silloin, kun en ole kokouksissa.

Niinpä minulta saatetaan kysyä mitä tahansa maan ja taivaan väliltä, mikä on hyvä.”

Ja Leskelä vastaa. Ja jos hän ei tiedä vastausta, hän kertoo, keneen kannattaa olla yhteydessä.

Otaniemen luentosalista saadun oivalluksen mukaan johtaminen on loppujen lopuksi aika pieniä, yksinkertaisia tekoja, joilla on suuri vaikutus. ”Ei se välttämättä ole elämää suurempaa. Minulle se on etenkin esimerkillä johtamista, ja se tuntuu ­toimivan hyvin."

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 27 \ 31

Mukana matkassa

Riikka-Leena Leskelä:

”Luennoilla käyty keskustelu oli hämmentävän hyvää ja älykästä” Alumni piti päiväkirjaa opinnoistaan Aallossa.

Tiistai 3.3.2020

Aamu avautui pilvisenä. Olin hyvissä ajoin luentosalissa Open Innovation ­Housessa Otaniemessä. Rakennusta ei ollut silloin, kun itse aloitin opiskelut.

Joululomalla olin selannut Aallon ­kurssiluetteloa ja valinnut keväälle kaksi kurssia aiheista, joista koin tarvitsevani tietoa työtäni varten. Nyt oli alkamassa johtamista käsittelevän kurssin Leading as practice kuudes luento.

Etukäteen olin miettinyt yhtä asiaa: mitä sanottavaa perusopiskelijoilla voisi olla johtamisesta. Eihän minulla saman

ikäisenä ollut mitään kosketusta aiheeseen.

Luennoilla on kuitenkin käyty vilkasta keskustelua, joka on ollut hämmentävän hyvää ja älykästä. Yllättävän monella opiskelijalla on johtamiskokemusta esimerkiksi partiosta tai opiskelija­ toiminnasta.

Luentoja varten olemme lukeneet artikkeleita, joista olemme sitten keskustelleet pienryhmissä. Vaikka en tarvitse kurssista suoritusmerkintää, olen kuitenkin halunnut tehdä samat tehtävät kuin muutkin opiskelijat.

Perjantai 13.3.2020

Aalto-yliopisto ilmoittaa siirtyvänsä etäopetukseen. Mitenköhän toukokuuksi suunnitellun laadullisten tutkimusmenetelmien kurssin käy?

Toukokuu 2020

Saan tiedon, että Qualitative research methods -kurssi järjestetään verkossa Zoomin välityksellä.

Kurssi tulee tarpeeseen, sillä oma taustani on matemaattisessa mallinnuksessa, mutta nykyisessä työssäni olen tekemisissä laadullista aineistoa käyttävien ­tutkimushankkeiden kanssa.

Kesäkuu 2020

Kurssi oli todella hyvä, ja sen valmistelussa oli nähty paljon vaivaa. Opin kuuden päivän aikana laadullisesta tutkimuksesta kaksisataa kertaa enemmän kuin mitä siihen mennessä tiesin.

Sain kattavan tietopaketin aiheeseen liittyvistä kirjoista ja artikkeleista.

Niissä on hyviä esimerkkejä.

Kurssille osallistui jatkotutkintoopiskelijoita, ja meitä oli sen verran vähän, että keskustelu Zoomissa toimi hyvin ja kaikki olivat aktiivisia. •

Riikka-Leena Leskelän parhaat opiskeluajan muistot liittyvät vappuihin, jäyniin, yhteishenkeen, yhdessä tekemiseen ja fuksimatikan luentoihin. ”Luennot olivat C-salissa joka aamu maanantaista torstaihin kello 8.

Harri Hakula oli niin hyvä opettamaan, hänen ansiostaan siellä jaksoi istua.”

32 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 27

Onko haalari vielä tallella?

Meiltä löytyy.

Alumni, tule kotiin.

Aalto.fi/TuleKotiin

Tieteestä

Vierekkäisiä latuja Muotoilija Noora Yau ja materiaalitutkija Konrad Klockars taikovat puusta väriä, joka on läpinäkyvää, mutta hohtaa kuin hankajalkainen rantavedessä. Työssä auttaa hyvä kemia ja vapaus esittää tyhmiäkin kysymyksiä.

Teksti: Minna Hölttä Kuva: Jaakko Kahilaniemi

L

apsena Noora Yau oli hulluna kaikkeen kimaltavaan ja ihmet­ teli, miksi kaupan vesivärit, ne kultaisetkin, näyttivät aina niin vaimeilta.

Se, mitä värejä näemme, on aivojen ­tulkinta silmiin osuneista valon aallon­ pituuksista.

Suurin osa aineista sisältää pigment­ tejä tai muita väriaineita, jotka heijas­ tavat osan aallonpituuksista ja imevät lopun valosta itseensä. Heijastuminen tapahtuu satunnaisesti kaikkiin suuntiin, mikä tekee väreistä meille mattamaisia ja kiillottomia.

Monet luonnon koreimmat värit synty­ vät kuitenkin ilman pigmenttejä. Perho­ sen siipiä, riikinkukon höyheniä ja kova­ kuoriaisen selkää peittää erityinen nano­ rakenne, joka luo hehkuvat sävyt ja saa ne välkkymään auringossa.

Tuosta rakenteesta Noora Yau ja Konrad Klockars tekevät Aalto-yliopistossa omaa, puista versiotaan.

Aihe kolahti

Yhteistyö olisi tuskin alkanut ilman onnekasta epäonnistumista ja paria sopi­ vaa sattumaa. ”Hakiessani opiskelemaan ykköskoh­ teeni Aallossa oli teknillinen fysiikka”, Klockars kertoo. ”Nyt ajattelen, että onneksi en päässyt – matemaattiset taitoni eivät ehkä olleet ihan sinne vaadittavaa huipputasoa. Ja kakkosvaihtoehto biotuotetekniikka osoittautui paljon kiinnostavammaksi kuin osasin odottaa.”

Noora Yau oli tullut muotoilun mais­ teri­opinnoissaan pisteeseen, jossa koki vain suunnittelevansa itselleen siistejä mutta maailman kannalta turhia juttuja.

Sitten teollisen muotoilun kurssilla piti tehdä tutkielma uudesta materiaalista.

Aiheiden joukossa oli rakenteellinen väri.

34 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 27

”Se kolahti, vaikka tiesin vain, että se liittyi jotenkin perhosen siipiin. Törmä­ sin myös sapphirina-nimiseen hanka­ jalkaiseen, pienenpieneen äyriäiseen, jossa on uskomattoman voimakas efekti: yhdestä kulmasta katsottuna se voi olla täysin läpinäkyvä ja toisesta mielet­ tömän kirkas sininen, kuin pieni jalo­ kivi. Muistin taas, miten lapsena pohdin kimalluksen syntyä, ja aihe alkoi kiinnos­ taa enemmän kuin olin uskonutkaan.”

Yau tarvitsi työhönsä apua. Hän löysi tiensä uusiin biomateriaaleihin erikois­ tuneen professori Orlando Rojasin luo, joka toivotti Yaun tervetulleeksi labora­ torioon.

Ensimmäisen puolen vuoden aikana Yau kahlasi läpi ison läjän tutkimusartik­ keleita, panikoi ja saavutti pieniä, uskoa valavia edistysaskeleita yhdessä tutkija­ tohtori Maryam Borghein kanssa.

Sitten kiinnostavaa diplomityöaihetta etsinyt Klockars otti yhteyttä Orlando Rojasiin. ”Aihe kuulosti siistiltä, ja tilaisuus päästä tekemään isompaan kokonaisuu­ teen liittyvää juttua yhdessä muotoilijan kanssa oli houkutteleva.”

Uusiutuvaa hohtoa

Ihminen näkee valoa noin 400:n ja 700 nanometrin välisellä aallonpituus­ alueella. Lyhyim­ mät aallonpituu­ det havaitsemme violettina ja sitten sinisenä, vihreänä, keltaisena, orans­ sina ja punaisena.

Yleensä näkemämme väri on useiden aallonpi­ tuuksien yhdistelmä.

Rakenteellisen värin nanorakenne kuitenkin läpäi­ see kaikki valon aallonpituudet yhtä

ainoaa lukuun ottamatta. Tuo aallon­ pituus heijastuu voimakkaasti yhteen suuntaan, aivan kuin peilistä, ja siksi rakenteellinen väri on niin kirkas ja voi­ makas.

Rakenteellinen väri voi myös vaihdella eri suunnista, sillä katselukulma määrit­ tää, mikä aallonpituus silmiin heijastuu.

Joistain suunnista se voi olla ihmissil­ mälle näkymätöntä UV- tai infrapuna­ valoa, jolloin pinta muuttuu täysin läpi­ näkyväksi – eli väri ikään kuin katoaa kokonaan.

Ihminen oppi tekemään rakenteellisia värejä jo 1950-luvulla. Säihkyvissä efektiväreissä ja hologrammeissa on kuitenkin usein muovia ja metalleja, joista monet sisältävät lyijyä tai muita myrkyllisiä aineita.

Yau ja Klockars tekevät rakenteellista väriä nanoselluloosasta. Sitä saadaan, kun puun sisältämän selluloosan pitkät kuidut pilkotaan nanomittaan. Yksi nanometri on millimetrin miljoonasosa.

Nanoselluloosa on myrkytöntä, ympäristöystävällistä ja uusiutuvaa, ja sitä käytetään esimerkiksi lääketieteen sovelluksissa ja komposiittimateriaa-

leissa. Se muodostaa myös rakenteellisen värin antavan nanorakenteen – jos tietää, miten sitä pitää käsitellä.

Yau ja Klockars ovat kokeilleet väriään niin metallilla, muovilla, puulla kuin kankaallakin. Työ on herättänyt ihastusta Slush-tapahtumassa Helsingissä ja Dutch Design Weekillä Eindhovenissa, josta sisustussuunnittelun ammattilaismedia FRAME nosti sen kiinnostavimpien biomateriaali-innovaatioiden listalleen.

Muotoilun ja materiaalitutkimuksen yhdistäminen on Yaun mukaan kovaa huutoa, mutta kaksikon tapa tehdä sitä on poikkeuksellinen. ”Usein materiaalitutkija tekee työnsä ja antaa sen muotoilijalle, joka lähtee sitten tekemään omaa osuuttaan. Meillä molemmilla on toki omat vahvuutemme, mutta kehitämme tätä koko ajan tiiviisti yhdessä. Emme hiihdä omia kierroksiamme vaan kuljemme vierekkäisiä latuja.”

Molemmat kehuvat hyvää henkilökemiaa, jonka ansiosta ideoiden pallottelu on luontevaa ja tyhmiä kysymyksiä uskaltaa kysyä tarpeeksi monta kertaa.

Nöyrää luksusta

Parin vuoden materiaalikokeilujen jälkeen Yau ja Klockars päättivät keskittyä puuhun. Se tuntui oikealta, sillä tavoitteena oli todellinen hyvismateriaali, joka on niin ympäristöystävällinen kuin vain mahdollista. ”Huomasimme myös, että rakenteellinen väri näytti supersiistiltä puun päällä”, Klockars sanoo.

Puu on arvokas ja ylellinenkin mate­ riaali, mutta nöyrällä, vakaalla, maanläheisellä tavalla. Miten puu ja ihmisten suhtautuminen muuttuu, kun se saa ­pinnalleen väriä ja hohtoa?

Noora Yau nauraa, että moni jakaa hänen kimallerakkautensa, vaikkei sitä tunnusta. ”Puun mukanaolo tekee heti hohdosta erilaista. Moni raavas mieskin on ihaillut väriä, koska se on tehty puulle puusta.”

Tänä vuonna Yau ja Klockars ovat ahkeroineet muun muassa suuren puisen seinäpaneelin kimpussa. Sen tarkoituksena on näyttää, miten värin eri puolia voi käytännössä hyödyntää muotoilussa.

Työ oli mukana Helsinki Design Weekin Designs for a Cooler Planet -näyttelyssä, joka esittelee YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin liittyviä hankkeita.

Tulevaisuudessa kaksikko haluaisi nähdä hohtavaa, uusiutuvaa ja hiiltä varastoivaa puuta esimerkiksi huonekaluissa ja julkisissa vau-arkkitehtuuria edustavissa rakennuksissa. ”Uuden design- ja arkkitehtuurimuseon tiimi voisi olla meihin yhteydessä”, Noora Yau ehdottaa. ”Olisi hienoa löytää suomalaisella tutkimuksella puulle uusia käyttötapoja. Samalla toivon, että poikkitieteellisen yhteistyön merkitys ymmärrettäisiin muotoilussa entistä paremmin ja sitä myös opetettaisiin nykyistä enemmän. Me saamme niin paljon enemmän aikaan, kun ei tarvitse itse ottaa haltuun ihan kaikkea.” • Katso englanninkielinen video Structural Colour Studio – Shimmering Wood.

Tohtorikoulutettavat Noora Yau ja Konrad Klockars aloittivat yhteistyön vuonna 2017. He nimesivät hankkeensa Rakenteellisen värin studioksi (Structural Colour Studio).

Vahvoja värejä voidaan tuottaa ilman pigmenttejä tai väriaineita.

Mallikappaleessa puu on muutettu mustaksi perinteisellä japanilaisella paahtamistekniikalla (shou sugi ban). Pinnoite näyttää kirkkaimmat värinsä tumman pinnan päällä tiettyjen optisten vaikutusten takia.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 27 \ 35

Kumppanuus

Kaksi matkalaukkua ja mies ”Elämä on peliä ja tämä – työnteko ja opiskelu – on minun peliäni”, Kalevi Hyyrynen tapasi sanoa. Testamentissaan Aaltoa muistanut alumni oli kiinnostunut oppimaan uusia asioita läpi koko elämänsä.

Teksti: Riikka Hopiavaara Kuvat: Kalevi Hyyrysen kotialbumi

Kalevi Hyyrynen suoritti maisterintutkinnon myös Worcesterissa Massachusettsissa. Kuva on Yhdysvaltain kodista vuodelta 1976, ja seinällä on Luumäen kuvatäkki.

Hyyrysen äiti teetti jokaiselle pojalle oman ryijyn.

O

li kesä 1970, kun soitto Yhdys­ valloista tuli. Työnantaja ihmetteli, kun Kalevi Hyyrystä ei kuulunut töihin. Sel­ visi, että työlupa oli jäänyt viranomaisten pöytälaatikkoon unohduksiin pitkäksi aikaa. Hyyryselle jäi viikko aikaa myydä autonsa, radionsa ja muu omaisuutensa ennen lähtöä. Pienestä eteläkarjalaisesta Taavetin kylästä lähtöisin ollut Hyyrynen pakkasi kaksi matkalaukkua ja lähti maa­ ilmalle.

Taksiin ei ollut rahaa. Hyyrynen raa­ hasi laukkuja New Yorkin läpi bussiase­ malle. Eipähän hän silloin voinut arvata, että tulisi myöhemmin elämässään pak­ kaamaan laukut täyteen hopeakolikoita Suomen matkaa varten.

Tekniikka ja sähkö kiinnostivat

Kalevi Hyyrynen oli nelilapsisen per­ heen toiseksi vanhin poika. Lapsuudessa hän hiihti, pelasi jalkapalloa ja rakenteli.

Kädet olivat aina työstämässä jotain pro­ jektia. Saippuarasiasta syntyi toimiva matkaradio ja rakennusjätteistä maja.

Hyyrynen rakensi myös kidekoneen eli radiovastaanottimen.

Vuonna 1962 Hyyrynen sai kotiin Taavettiin odotetun kirjeen. Opiskelu­ paikka Teknillisessä korkeakoulussa oli teknii­kasta kiinnostuneelle pojalle selvä valinta. Otaniemen soluasunnosta elämä vei kesätöihin eri voimalaitoksiin. Välillä hän kävi kääntymässä kotona Taavetissa autoa korjaamassa. Diplomityön hän teki Vaasassa Oy Strömberg Ab:lle.

Yrityksistä huolimatta vakituista työtä ei löytynyt. Postiluukkuun kolahti hylkäys­kirje toisensa perään. Niissä kai­ kissa perusteena oli liian vähäinen työ­ 36 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 27

”Kal” Hyyrynen (kuvassa oikealla) pelasi jääkiekkoa työporukan kanssa, pääasiassa puolustajana.

kokemus. Hyyrynen ei lannistunut vaan alkoi miettiä vaihtoehtoja. Opiskelu­ aikana hän oli tutustunut Yhdysvaltoihin muuttaneisiin suomalaisiin. Mitä jos minäkin lähtisin joksikin aikaa kerää­ mään työkokemusta, hän mietti.

Alun perin Hyyrynen oli ajatellut jää­ vänsä töihin ydinvoimalaitokseen vain muutamaksi vuodeksi, mutta aikaa kului ja Suomeen paluu unohtui. Massachu­ settsin osavaltiossa sijainneesta oma­ kotitalosta tuli koti loppuelämäksi.

Jalkapalloa ja jääkiekkoa

Elämä asettui uomiinsa uudessa koti­ maassa. Työpaikalla Yankee Atomic Electric Companyssa (YAEC) hän vas­ tasi voimalaitosten muutostöiden sähkö­ suunnittelusta. Töiden ohessa hän opis­ keli sähkötekniikan maisterintutkinnon paikallisessa yliopistossa, Worcester Polytechnic Institutessa.

Amerikassa Kal-nimellä tunnetuksi tullut Hyyrynen ei ollut juttumies. Työ­ kaverin mukaan hän kuitenkin kertoi

Luumäen Lehti/Juhani Partanen.

kuin aloitti sijoittamisen. Hänestä tulikin taitava sijoittaja, joka vetäytyi Suomenlomilla vanhempien vintille kannettavan tietokoneen kanssa pörssikursseja ­tutkimaan.

Nuottien lukemisen Hyyrynen opetteli aikuisena, kun liittyi paikallisen seura­ kunnan kirkkokuoroon. Lauluharrastus oli yllättävä valinta, sillä lapsena hän ei suostunut laulamaan joulupukille, vaikka se oli lahjojen ehtona.

Sijoittamisen lahjoja hänellä oli, ja omaisuus kasvoi. Yhtenä jouluna muutama vuosi sitten Hyyrynen tuli käymään Suomessa. Tällä kertaa matkalaukussa oli jotain muuta kuin leipää ja piimää. Laukku oli täynnä hopeakolikoita, jotka Hyyrynen kätki veljensä taloon. Veli kuoli ja talo piti tyhjentää, mutta Hyyrynen ei sairautensa takia pystynyt enää kerto­maan kolikkojen sijaintia. Sen verran hän pystyi vinkkaamaan, että perhe tiesi etsiä kolikoita vintiltä. Siellä ne olivat! Onneksi sukulaiset päättivät tutkia koko talon, sillä takkahuoneen sohvan Kesäisin Kalevi Hyyrynen kävi Suomessa. kohdalla metallinpaljastin piippasi. Pehmusteista löytyi lisää Amerikan-sedän yllätyksiä. avoimesti mielipiteensä, kun kyseessä oli Oman talon lisäksi hän osti muitakin Hyyrynen arvosti koulutusta ja oppijokin hänen asiantuntijuuteensa liittyvä asuntoja, joita taitavana remontoijana mista. Jos minulla olisi poikia, laittaisin ongelma. Myös politiikka ja urheilu olivat piti hyvässä kunnossa. Omistuksistaan ne yliopistoon opiskelemaan, hän tapasi teemoja, joista hän puhui mielellään. hän ei koskaan pitänyt meteliä. Kerran sanoa. Veljenpojalle hän yritti opettaa Työkaveri kuvailee häntä ystävällityökaveri meni vierailulle lähellä asumatematiikkaa. Heille hän toi myös yliseksi, ahkeraksi ja vastuuntuntoiseksi van ystävänsä luokse. Yllätys oli suuri, opiston esitteitä luettavaksi. Koulutyöntekijäksi, joka tarvittaessa hyppäsi kun hän näki siellä Hyyrysen talonmietuksen arvostuksesta kertoo myös se, punaiseen Chevy Corvette -urheiluhen roolissa luomassa lunta talon pihalla. että hän muisti testamentissaan entistä autoonsa ja matkusti työmaalle. HyyrySeuraavana päivänä työpaikalla he nauyliopis­toaan, Teknillisen korkeakoulun nen halusi varmistaa, että kaikki yksiroivat yhdessä tapaukselle. seuraajaa Aalto-yliopistoa. • tyiskohdat suunnitelmassa ja asennukHyyrysellä kerrotaan olleen hyvä huusessa olivat niin kuin piti. Auto oli hänen morintaju. Kerran hän oli laittamassa Juttua varten on haastateltu Kalevi silmäteränsä. Sillä hän ajelutti vuorotel- halpislenkkareita jalkaansa veljenpojan Hyyrysen veljeä Esa Hyyrystä ja veljenlen Amerikan-sedän vieraina olleita vel- asunnolla mennäkseen ulos korjaamaan poikaa Kimmo Hyyrystä sekä entistä jenpoikiaan, mutta kukaan muu sillä ei ruohonleikkuria. Minä olen varmaan työkaveria Richard Turcottea. saanut ajaa. ainoa, joka on käynyt kuuntelemassa Vaikka Hyyrynen ei ollut kova jutteleWienin filharmonikkojakin lenkkarit maan, hän ei ollut luonteeltaan erakko. jalassa, hän naureskeli.

Aina kun läheiselle jalkapallokentälle Hyyrynen puhui englantia niin suokokoontui porukka pelaamaan, Hyyrynen malaisella aksentilla, että sitä oli toisimeni mukaan, vaikka ei pelaajista tunnaan vaikea ymmärtää. Se, että häntä tenut ketään. Hän pelasi myös tennistä pyydettiin usein toistamaan sanomansa, ja työporukan kanssa jääkiekkoa, pää­ oli hänestä turhauttavaa. Englanninkieasiassa puolustajana. lentaidosta tuli kuitenkin niin vankka, Uudistamme suomalaista yhteiskuntaa ja että suomen kielen sanoja alkoi unohkehitämme ratkaisuja globaaleihin haasAsuntoja ja sijoittamista tua. Suomen lomilla Hyyrynen vietti teisiin tutkimukseen pohjautuvalla tiedolla, Sota-aikana kasvanut ja köyhistä oloista aikaa kesämökillä, missä hän nikkaroin- radikaalilla luovuudella ja yrittäjämäisellä lähtöisin ollut Kalevi Hyyrynen oli nuuka nin lisäksi teki ristisanatehtäviä. Usein ajattelulla. luonteeltaan. Sillipurkeista hän valitsi hän joutui kysymään, mitä jokin sana on Voit tukea tutkimusta ja opetusta vaikutkilohinnalta halvimman ja asui samassa ­suomeksi. tavalla tavalla huomioimalla Aalto-yliopiston talossa koko elämänsä. Huonekalut oliomassa testamentissasi ja lahjoittamalla vat eriparia. Seinälle ripustettu täytetty Opiskelua ja kolikoita itsellesi tärkeän asian puolesta. sinimarliinikala paljasti, että talon asuVapaa-aikana Kalevi Hyyrynen luki ja Lisätietoa testamentin tekemisestä tiekas oli joskus käyttänyt rahaa kalastusomaksui uutta tietoa. Hän halusi perehteelle, taiteelle ja muotoilulle, taloudelle ja retkeen. Rinnetontilla sijainnutta taloa tyä tarkkaan kaikkiin asioihin ennen tekniikalle: Nora Rahnasto, Aalto-yliopiston hän korjasi ja paranteli, rakensi siihen päätöksentekoa. Eläkkeelle jäätyään hän lahjoittajasuhteet, puh. 050 362 2243, saunankin. opiskeli pörssin toimintaa vuoden ennen nora.rahnasto@aalto.fi.

Huomisen ratkaisut löydetään tänään

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 27 \ 37

Aalto 10 vuotta

OTANIEMI, OTNÄS, tunnetaan nimenä

jo ainakin 1400-luvulta. Nykyisen Kandidaattikeskuksen paikalla sijaitsi Otaniemen kartano. Kartanon lehmuskujat ovat edelleen olennainen osa kampuksen maisemaa. Hieman kauempana sijaitsee yhä Hagalundin kartano.

TEKNILLISEN KORKEAKOULUN PÄÄRAKENNUS otettiin käyttöön

vuonna 1964.

Kartanosta kasvoi kampus Aalto-yliopiston kampus sijaitsee Espoon Otaniemessä, jonne on muodostunut elävä, innovaatioita tukeva kaupunginosa. Kampuksen kehittämisen yhtenä tavoitteena on arvokkaan historian ja uudenlaisen suunnittelun yhdistäminen.

Teksti: Eeva Lehtinen Kuvitus: Noora Typpö

ARKKITEHTI ALVAR AALTO suunnitteli Otaniemen kampusalueen

alkuperäisen asemakaavan sekä monia rakennuksia. Ensimmäisenä alueelle nousi Teekkarikylä, jonka ensimmäiset talot valmistuivat vuonna 1952 ja ne toimivat alkuun Helsingin olympialaisten kisakylänä.

38 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 27

VUONNA 2018 kampus

sai uuden ilmeen, kun sen ytimeen valmistuivat rakennukset Väre, Kauppakorkeakoulu ja kauppakeskus A Bloc.

Uudisrakentaminen kunnioittaa alueen arkkitehtuuria ja luontoarvoja.

OTANIEMI KEHITTYY ja uudistuu koko ajan.

Vuoteen 2050 ulottuva visio painottaa hyvinvointia ja kestävää kehitystä. Sen tärkeitä elementtejä ovat yhteisöllisyys ja elämänlaatu, vihreys ja luonto sekä innovatiivisuus ja luovuus.

METRO HELSINGIN JA ESPOON VÄLILLÄ aloitti MONI KAMPUKSEN RAKENNUS on peruskorjattu ja

modernisoitu 2010-luvulla.

Dipolista kuoriutui yliopiston päärakennus ja tapahtumakeskus, Teknillisen korkeakoulun päärakennuksesta tuli Kandidaattikeskus ja kirjastorakennuksesta Harald Herlin -oppimiskeskus.

OTANIEMEÄ HALLINNUT

tekniikan ala sai seurakseen talouden ja taiteen, ja syntyi Aalto-yliopisto, joka aloitti toimintansa vuonna 2010.

liikennöinnin vuonna 2017, ja metroasema avautui uusien rakennusten yhteyteen.

Otaniemeen on rakenteilla myös uusi pikaraitiotie RaideJokeri, joka saadaan käyttöön vuonna 2024.

YRITTÄJÄHENKISYYS ELÄÄ kampuksella vahvasti:

tärkeitä paikkoja ovat muiden muassa Design Factory, opiskelijayrittäjyyteen keskittyvä Startup Sauna ja kasvuyrityskeskus A Grid.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 27 \ 39

Yhteistyö

Biomateriaalit ovat hyytelömäisiä ja huokoisia, samalla tiiviitä mikrorakenteita.

Polypropyleenin vahvuus on sen mekaanisissa ominaisuuksissa.

40 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 27

Terveyden täsmäratkaisuja Biodesign Finland -hankkeissa korjataan kudosvaurioita biomateriaaleilla ja tuetaan mielenterveyspotilaiden toipumista ympäristönsuunnittelulla. Kaiken lähtökohta on oikean tarpeen löytäminen.

Teksti: Tiina Aulanko-Jokirinne Kuvat: Kalle Kataila, Pihla Lemmetyinen, Anu Hakola, Vera Rantalainen

”A

lakoulun ensimmäiseltä luokalta lähtien meidät opetetaan ratkaisemaan annettuja ongelmia, ei niinkään valitsemaan ongelmaa, joka kannattaisi ratkaista”, sanoo professori Heikki Nieminen, ­ joka vastaa Aallon Biodesign-hankkeista.

Hankkeessa tutkijoista ja opiskelijoista koostuva tiimi jalkautuu kuukaudeksi paikan päälle sairaalaan tekemään havaintoja. Tavoitteena on löytää tarpei­ta tai ongelmakohtia, joita voisi ratkaista lääketieteellisen teknologian keinoin. ”Ero todellisen tarpeen ja todelliseksi luullun tarpeen välillä voi olla hiuksenhieno. Biodesignissa keskeisenä ajatuk­ sena on ymmärtää tarve syvällisesti en­nen kuin edes mietitään ratkaisu­ vaihtoehtoja”, Nieminen sanoo.

Yhteen tarpeeseen voi kehittää useam­ pia ratkaisuja. Tarpeita voidaan tarkastella esimerkiksi viranomaisprosessin, liiketoiminnan tai patentoinnin näkökulmasta. Lääketieteellisen teknologian kaupallistamisessa viranomaisprosessi on kallista ja voi viedä vuosia. Kun tuote on valmis, ei asiakkaan tarvetta voi enää kyseenalaistaa. Jos tarpeen määrityksessä on epäonnistuttu alkumetreillä, ei toista mahdollisuutta tule.

Biodesign-hankkeessa päädytään lopulta yhteen ratkaisuun, joka vastaa yhteen tarpeeseen.

ja Eija Raussi-Lehto pääsivät seuraamaan. Siinä korjattiin synnytyksessä vaurioituneita kudoksia laskeumaverkon avulla. ”Lantionpohjan tukirakenne on monisyinen, ja siinä on useita ohuita lihaskerroksia. Lapsen pää mahtuu luisesta lantiosta juuri ja juuri, kun se kiertyy sopivasti, mutta synnytyksessä tulee usein vaurioita”, professori ja osastonylilääkäri Tomi Mikkola kertoo.

Korjaamiseen on käytetty yleisesti polypropyleenimuovista valmistettua verkkoa, joka kiinnitetään emättimen seinämään korvaamaan rikki mennyttä kudosta.

Jo 2000-luvun puolivälissä Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto FDA varoitti polypropyleeniverkkoihin liittyvistä ongelmista. Verkko voi haurastua ja rikkoutua, mikä voi aiheuttaa potilaalle kipua tai epämiellyttäviä tuntemuksia.

Heikkojen kudosten tueksi

Vuoden 2019 Biodesign-tiimi vietti havainnointijakson HUSin Naistenklinikan eri osastoilla ja löysi kaikkiaan 400 ongelmaa tai tarvetta ratkaistavaksi.

Valinnan kannalta ratkaisevaksi muodostui leikkaus, jota tutkijat Jani Kuula

Rubina Ajdaryn tutkimus laboratoriossa keskeytyi keväällä kolmeksi kuukaudeksi koronan vuoksi. Myös materiaalitoimituksissa oli viiveitä, mutta nyt työ biomateriaalien parissa jatkuu professori Orlando Rojasin tutkimusryhmässä.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 27 \ 41

Yhteistyö

Anu Hakolan ja Vera Rantalaisen suunnitelma Peijaksen kattoterassin elävöittämiseksi perustuu luontoelementteihin ja elvyttävään ympäristöön. Mieli saa levähtää paikassa, jossa on paljon kasvillisuutta ja aistittavaa.

Tarpeen tunnistamisesta onnistuneeseen innovaatioon • Biodesign-konsepti on kehitetty Stanfordin yliopistossa Yhdysvalloissa.

• Tavoitteena on potilaan hyvinvoinnin, hoitotulosten ja diagnoosien parantaminen.

• Suomessa konseptia toteuttavat Aalto-yliopisto, HUS, Helsingin yliopisto ja Metropolia.

• Vuoteen 2020 mennessä konseptia on toteuttanut kuusi tiimiä, jotka ovat tunnistaneet kaikkiaan 1 400 terveydenhuollon tarvetta tai ongelmaa.

• Ensimmäisiä teknologisia ratkaisuja on jo alettu tuoda potilas- tai kotikäyttöön.

• Neljä projektia on saanut Business Finlandin kaupallistamisrahoituksen.

Kaikkiaan hankkeille on tullut rahoitusta 3,6 miljoonaa euroa, josta 2,1 miljoonaa Business Finlandilta.

• Tiimien jäsenet ovat perustaneet yhteensä kuusi yritystä. Esimerkiksi Hapekas Medical on erikoistunut sydänkirurgiaan ja Koite Health kotioloissa annettavaan Lumoralkaksoisvalohoitoon, joka tappaa hampaista haitalliset bakteerit.

• Keväällä 2020 tutkijat etsivät ratkaisuja koronakriisiin. Yksi hankkeista, EnviroSafe, sai rahoituksen Business Finlandilta. Hanke tähtää älykkään, viruksia tuhoavan desinfiointimenetelmän luomiseen. Menetelmällä voitaisiin tehdä sisätilojen desinfiointia turvallisesti, vaikka tilassa olisi samaan aikaan ihmisiä.

42 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 27

Materiaali voi myös kutistua, halkeilla ja aiheuttaa tulehdusta.

Ongelmat liittyvät erityisesti emättimen kautta asetettaviin laskeumaverkkoihin, ja niiden käyttö onkin vähentynyt, joissakin maissa jopa kielletty. ”Leikkauksen jälkeiset ongelmat voivat olla yhdistelmä kirurgin leikkaustavasta ja materiaalin aiheuttamista ongelmista.

Keskeistä on kehittää parempi tuote ja hoito potilaille”, Mikkola sanoo.

Turvallisempi materiaalivaihtoehto Polypropyleenin korvaajana voitaisiin käyttää biomateriaaleja. Ne ovat hyytelömäisiä ja huokoisia, samalla silti tiiviitä mikrorakenteita. Niitä voidaan myös esikäsitellä käyttötarkoitukseen sopiviksi.

Vaikka biomateriaalien mekaaniset ominaisuudet eivät vedä vertoja polypropyleenille, tutkijat uskovat niiden mahdollisuuksiin. ”Biomateriaalia on jo onnistuneesti käytetty useissa lääketieteen sovelluksissa, joten se todennäköisesti soveltuu myös laskeumaverkoksi”, sanoo tutkija Rubina Ajdary.

Matka valmiiksi tuotteeksi asti on ­kuitenkin pitkä, ja koronakevät hidastutti tutkimuksen etenemistä.

Jos keksintö päätyy tuotteeksi asti, sillä voidaan merkittävästi parantaa naisten elämänlaatua ja terveyttä. Länsimaissa tehdään vuosittain satojatuhansia gynekologisia laskeumaleikkauksia.

Potilaina on useimmiten monisynnyttäjiä ja ikääntyviä naisia.

Kohti elvyttävää ympäristöä

Kevät oli poikkeuksellinen myös tänä vuonna startanneelle Biodesign-hank-

keelle. Juuri työnsä aloittanut tiimi ehti olla havaintojaksolla vain lyhyen aikaa: viikon Vantaalla Peijaksen sairaalassa ja toisen viikon avoterveydenhuollossa Tikkurilan psykoosiklinikalla.

Ryhmä kiinnitti huomiota Peijaksen sairaalan psykoosilinjan suljetun osaston karuun kattoterassiin. Terassi voi olla potilaille ainoa ulkoilumahdollisuus ­hoitojakson aikana, jonka pituus voi olla päivästä jopa kolmeen kuukauteen.

Ulkoympäristössä voi myös olla helpompaa keskustella vaikeista aiheista, mutta mahdollisuutta ei ole juuri hyödynnetty. ”Halusimme parantaa kattoterassin viihtyisyyttä ja mahdollistaa sen monipuolisemman käytön”, sanoo Biodesigntutkija ja terassihankkeen vetäjä Salla Keränen.

Aluksi kuultiin sekä hoitajien että ­potilaiden toiveita. Koronatilanteen takia tarvekartoitus tehtiin sähköisesti, ja myös maisema-arkkitehtuurin opiskelijat Anu Hakola ja Vera Rantalainen tekivät alkuvaiheen suunnittelun etänä. Kattoterassin nähtyään he halusivat luoda virikkeellisemmän paikan, joka houkuttelee viettämään aikaa ulkona.

Sormet multaan

Suunnittelijat hyödynsivät tietoa siitä, että kasvien on todettu virkistävän ­aisteja ja innostavan tarkastelemaan ympäristöä. Tämä voi edistää stressi- ­ ja traumatilanteista toipumista. ”Yleensä teemme paljon suunnittelua tietokoneella, mutta tämä hanke oli hyvin käytännönläheinen. Pääsimme piirtämään käsin, ja loppuvaiheessa saimme sormet multaan kasveja istuttaessa. Puista patiota ja pientä kivi-

Kekkilä on yksi Peijaksen kattoterassin yhteistyökumppaneista. Yritys auttoi etenkin kasvien ja koristekivien valinnassa. Muista yhteistyökumppaneista mainittakoon Lehtovuori, Tikkurila ja SKS Mekaniikka, jotka tekivät muun muassa materiaalilahjoituksia.

teli kattoterassille kaksi muraalia eli seinämaalausta. Lähtökohtana olivat tutut luontoaiheet, rauhallisuus ja levollisuus.

Kysely oli osoittanut, että järvi- ja metsämaisemat miellyttivät hoitajia ja potilaita. Potilaat toivoivat maalaukseen erityisesti luonnon elementtejä kuten vettä.

Yhteisöllisyyden vahvistamista

Milja Komulaisen idea moniosaisen muraalin muotoon löytyi kiinalaisesta rullamaalaus­perinteestä, jossa maalataan pitkille paperi­arkeille. ”Maalauksessa on elementtejä eri tasoilla, katsoja ikään kuin matkustaa kuvan sisällä.”

muuria rakentaessa siirtymä suunnittelusta toteutukseen konkretisoitui”, Anu Hakola kertoo.

Luontoelementit häivyttävät laitosmaisuutta ja voivat tukea toipumista. ”Haluamme tarjota potilaille aisti­ko­kemuksia, esimerkiksi pienen polun, jonka äärellä voi istua penkillä, ottaa ­kengät jalasta ja aistia eri materiaaleja kuten kiviä”, Vera Rantalainen sanoo.

Visuaalisen viestinnän muotoilun opiskelija Milja Komulainen suunnit-

Matkan varrella kattoterassin loppu­ tulokseen vaikuttivat monet reunaehdot.

Ne liittyivät muun muassa paloturvallisuuteen, katon kantavuuteen, valittaviin kasveihin ja kalusteisiin. Esimerkiksi kaikki vesielementit karsiutuivat suunnitelmasta lopulta pois. ”Psykoosiosaston kattoterassi on erityiskohde jo ilman koronaakin”, sanoo Peijaksen sairaalan osastonhoitaja Tuomo Töhönen. ”Erityisympäristön suunnittelussa reunaehdot ja turvallisuuteen liittyvät tekijät ovat olleet haastavia. Lopulta on jäänyt hyvä tunne siitä, että suurin osa ideoimistamme paikkaa pehmentävistä elementeistä on saatu ratkaistua”, Hakola sanoo.

Uusi, viihtyisämpi kattoterassi mahdollistaa yhteisen tekemisen. Osa potilaista halusi osallistua jo rakennusvaiheeseen kantamalla kiviä muuraukseen, ruuvaamalla lautoja kiinni puiseen laituriin tai soittamalla opiskelijoille kitaraa pitkän rakennuspäivän päätteeksi. ”Lavalla voidaan pitää taide-, musiikkija rentoutusryhmiä. Ja kun potilaat halua­vat paistaa makkaraa, voidaan talvellakin tehdä makkaranpaistoretki terassille. Osastomme on iso, ja yhteisöllisyys on meille tärkeää”, Töhönen sanoo.• AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 27 \ 43

Nyt Toimittanut: Riikka Hopiavaara

Ikiroudan sulaminen lisää kasvihuonepäästöjä ARKTISTEN ALUEIDEN ikirouta pitää

yksinään johtaa jopa 40 miljardin hiilitonnin vapautumiseen ikiroudasta vuoteen 2100 mennessä. Vapautuvan hiilen määrä on suuruudeltaan neljäsosa siitä hiilimäärästä, joka ilmakehään voitaisiin nykytiedon varassa päästää ilman, että ilmasto lämpenisi enemmän kuin kriittisenä pidetyt 1,5 celsiusastetta.

Tutkimus on julkaistu Nature Geoscience -lehdessä heinäkuussa 2020.

Ive van Krunkelsven

sisällään yhtä paljon hiiltä kuin ilmakehä ja kaikki maailman kasvit yhteensä. Ikiroudan sulamisesta syntyvät hiilipäästöt ovatkin merkittävä epävarmuustekijä ilmastoennusteissa.

Kansainvälisen tutkijaryhmän artikkeli osoittaa, että tämä lisähajotus voi

Aikakiteet vuorovaikutuksessa AIKAKITEIKSI KUTSUTUN rakenteen

­ lemassaolo oli pitkään tiedemaailo man kiistakapuloita. Kaksi vuotta sitten Aalto-yliopiston tutkijat löysivät uusia todisteita siitä, ettei rakenne ole pelkkää teoriaa vaan voi todella esiintyä aineen olomuotona.

Nyt Aallon tutkijat ovat yhdessä kansainvälisten kollegoidensa kanssa pystyneet ensimmäistä kertaa kokeellisesti osoittamaan, että aikakiteet noudattavat kvanttimekaniikan perusperiaatteita.

Löydöllä voi olla merkitystä kvanttitietokoneiden kehittämisessä.

Tutkimus on julkaistu Nature Materials -lehdessä elokuussa 2020.

44 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 27

Aurinkokartoissa nähtiin kirkastumia napa-alueilla, jotka voitiin tunnistaa koronan aukoiksi. Toisessa kuvassa on satelliittidataa koronan aukoista.

Rauhallinen Aurinko onkin aktiivinen TUTKIJAT OVAT pitkään uskoneet, että

passiivisena ajanjaksona Auringossa ei tapahdu juuri mitään mielenkiintoista, jolloin sitä ei myöskään kannata tutkia.

Nyt Metsähovin radiotutkimusaseman tutkijat osoittavat tämän uskomuksen vääräksi.

Tutkijat päätyivät tulokseen tarkastelemalla Metsähovin radiotutkimusaseman Auringon radiokarttoja ja vertaamalla niitä satelliittien keräämiin tietoihin samoista kohteista. Aurinko­ kartoissa näkyi aktiivisia alueita eli radiokirkastumia, jotka näkyvät muuta Auringon pintaa lämpimämpinä alueina kartoissa.

Radiokirkastumille on tutkijoiden mukaan kolme selitystä. Aurinkokar-

toissa nähtiin kirkastumia napa-alueilla, jotka voitiin tunnistaa koronan aukoiksi.

Toiseksi tutkijat havaitsivat kirkastumia, joista muiden havaintojen perusteella nähtiin nousevan kuumaa materiaa Auringon pinnalta. Lisäksi radio­ kirkastumia löydettiin alueilta, joissa satelliittihavaintojen perusteella todettiin olevan voimakas magneettikenttä.

Tutkijat löysivät radiokirkastumia myös alueilta, joille ei satelliittihavaintojen perusteella löydetty selittävää ­tekijää. Ilmiöiden syytä ei tiedetä, vaan tarvitaan lisätutkimusta.

Tutkimus on julkaistu Solar Physics -lehdessä heinäkuussa 2020.

Kestävä panssaripinnoite karkoittaa veden ja lian

Juha Juvonen

S. Autti et al, Nature Publishing Group

KIINALAISEN CHENGDUN elektroniikan ja tek-

niikan ­yliopiston ja Aalto-yliopiston tutkijat ovat onnistuneet kehittämään panssaroidun superhydrofobisen pinnan, joka kestää toistuvia terävien ja tylppien esineiden aiheuttamia iskuja ja hylkii silti nesteitä ennätyksellisen tehokkaasti. Uutta superhydrofobista pinnoitetta voi käyttää esimerkiksi aurinkopaneeleissa, antimikrobisissa pinnoitteissa, koneissa ja ajoneuvoissa.

Tutkimus on julkaistu Nature-lehdessä kesäkuussa 2020.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 27 \ 45

Väitöksiä

Kaukolämpöverkosta energiavarasto ja levästä polttoainetta Kun kaukolämpöverkon syöttöveden lämpötila optimoidaan, se lisää verkoston joustavuutta ja mahdollistaa uusiutuvan energian varastoinnin.

Levästä havitellaan polttoainetta tulevaisuuden liikenteeseen.

Teksti: Marjukka Puolakka Kuvat: Nita Vera ENERGIA-ALA ON isossa murroksessa.

Fossiilisista polttoaineista halutaan eroon ja sähköverkoissa hyödynnetään yhä enemmän uusiutuvaa ja tuotannoltaan vaihtelevaa energiaa kuten tuulisähköä.

Diplomi-insinööri Mikko Kouhia etsi energiatekniikan alan väitöstyössään nykyistä kestävämpiä energiaratkaisuja.

Nykyjärjestelmistä syynissä oli kaukolämpöverkon optimointi. ”Energian varastointi ja hetkellisten energiatuotannon piikkien tasaus ovat isoja kysymyksiä. Sähköinen varastointi akkuihin on kallista. Nykyisin voidaan kuitenkin tuottaa samassa prosessissa sekä sähköä että lämpöä. Näissä energian yhteistuotantolaitoksissa kaukolämpöverkkoja on mahdollista käyttää varastoina ilman lisäkustannuksia”, Kouhia sanoo.

Kaukolämpöverkon joustavuutta voidaan parantaa verkoston syöttöveden lämpötilaa optimoimalla. Samalla kaukolämmön tuotantokustannukset laskevat kahdella prosentilla. Joustavuus mahdollistaa myös sen, että kaukolämpöverkostoon voidaan integroida uusiutuvaa ja tuotannoltaan vaihtelevaa energiaa, kuten tuulisähköä ja maalämpöä.

Esimerkiksi Helsingissä sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitoksissa käytetään polttoaineena kivihiiltä. Kun ­verkossa on dynamiikkaa, voidaan pelkästään verkon säätötoimilla vähentää tuotannon päästöjä. ”Sekä sähkön että lämmön tuotannossa on kulutushuippuja, joihin tällä hetkellä vastataan fossiilisia polttoaineita, kuten kaasu- ja öljyboilereita, käyttämällä. Mitä joustavammaksi järjestelmä saadaan, sitä vähemmän tarvitaan fossiilisia polttoaineita.”

Liikenteeseen menovettä levästä Uusia tapoja energian tuotantoon etsitään kuumeisesti. Yksi paljon tutkituista vaihtoehdoista on levä. Kouhia selvitti mallinnuksen avulla sellu- ja paperiteh46 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 27

taan yhteydessä olevan, tehtaan jätevesiä hyödyntävän biojalostamon teknistä toteutusta.

Teknisesti mahdolliseksi osoittautui ratkaisu, jossa jätelietettä, tuhkaa ja savukaasuja hyödyntämällä tuotetaan rasvahappoja, lannoitteita ja metaania.

Levistä haetaan vaihtoehtoja myös­ ­liikenteen polttoaineisiin. ”Energia-analyysin perusteella kattavimmalla pohjalla on ratkaisu, jossa leväbiomassasta tuotetaan biodieseliä ja ylijäämä kaasutetaan metaaniksi tai käytetään etanolina. Tarvitaan kuitenkin selkeitä hintakannustimia, jotta tällaiset

polttoaineet ovat taloudellisesti järkeviä käyttää.”

Kouhia ei pelkää tarttua energia-alan suuriin haasteisiin. ”Yhteiskunnan perusinfra on tärkeää saada kuntoon. Jo opiskeluaikana päätin, etten halua piirtää putkia koko työuraani.

Haluan pistää itseni likoon, vaikuttaa ­asioihin ja olla mukana kehittämässä uusia ja kestäviä energiaratkaisuja.”

Mikko Kouhia 29.6.2020: Solutions for sustainable energy systems: analyses of district heat optimization and microalgal biorefineries.

AALTO-YLIOPISTON VÄITÖSKIRJAT VERKOSSA: aaltodoc.aalto.fi; shop.aalto.fi

Ilmastopolitiikkaan tarvitaan radikaali suunnanmuutos ILMASTOKATASTROFIN VÄLTTÄMISEKSI

nykyinen markkinavetoinen ilmasto­ politiikka tulisi hylätä pikimmiten.

Näin toteaa OTM, KTM Lotta Aho ­kansainvälisen liiketoiminnan alan ­väitöskirjassaan.

Työssään Aho perehtyi maailman s­ uurimpien öljy- ja sähköyhtiöiden päästö- ja taloustietoihin usean vuoden ajalta. Energia-alan päästöt eivät laske­ neet kyseisenä aikana. Myöskään EU:n päästökauppa ei vähentänyt päästöjä.

Tulokset haastavat käsitykset siitä, että markkinat hoitavat päästöjen vähentämi­ sen tehokkaimmalla tavalla.

Päästökauppateorian ja todellisuuden välillä on ammottava kuilu. Suuryritys­ ten poliittinen vaikutusvalta päästökau­ passa johtaa siihen, että se turvaa yri­ tysten taloudellisia intressejä päästöjen vähentämisen sijaan. Päästökauppa saat­ taa olla jopa haitallinen mekanismi. Se ei vähennä päästöjä, mutta sen valta-asema on tehokkaasti estänyt päästöjä radikaa­ listi vähentäviä toimenpiteitä saamasta jalansijaa ilmastopolitiikassa. Syynä on vallitseva uusliberaali ideologia, joka priorisoi vapaita markkinoita, yritys­ ten voittoja ja taloudellista tehokkuutta ilmastonmuutoksen hillinnän sijaan.

Aho peräänkuuluttaa ilmastopolitiik­ kaa, joka ikuisen talouskasvun ja status quon ylläpitämisen sijaan pyrkii päästö­ jen radikaaliin vähentämiseen. Talous­ kasvulla ei ole mitään merkitystä, mikäli ihmiskunnalla ei sen seurauksena ole elinkelpoista planeettaa.

Lotta Aho 17.6.2020: Whose game, whose rules: Neoliberal hegemony and corporate power in climate change governance.

Tekstiilijätteen uusi elämä M.SC. SIMONE HASLINGER paneutui

v­ äitöstyössään maailmanlaajuiseen teks­ tiilijäteongelmaan. Tuotanto lisääntyy koko ajan, mutta tekstiilijätteestä vain 13 prosenttia kierrätetään ja prosentin ver­ ran päätyy uusiokäyttöön.

Tekstiiliteollisuudessa kiertotalous on monimutkaista, sillä tekstiileissä on useita eri materiaaleja ja kemikaaleja yhdessä tuotteessa.

Haslinger kehitti kiinteän aineen NMR-menetelmän, jolla tekstiilijätteen puuvilla ja polyesteri voidaan tunnistaa ja määrittää. Perinteinen NMR (nuclear magnetic resonance) on menetelmä, jolla tutkitaan molekyylien kolmiulotteista rakennetta.

Tutkimuksessa jätteestä erotettiin puuvilla ja polyesteri Ioncell-teknologian avulla kemiallisesti, ja selluloosajakeesta kehrättiin uusia tekstiilikuituja.

Ioncell-prosessi tarjoaa monia mah­ dollisuuksia tekstiilijätteen vähentämi­ seksi, koska se sietää erilaisia raakama­

teriaaleja sekä synteettisten kuitujen ja väriaineiden kaltaisia epäpuhtauksia.

Haslinger osoitti, että värillisestä tekstiilijätteestä voidaan kehrätä uusia värillisiä selluloosakuituja ilman laaja­ mittaista ja epäekologista esikäsittelyä.

Kulta- ja hopeananohiukkasten avulla tekstiilikuituihin saadaan lisäominai­ suuksia, kuten UV-sietokykyä ja värejä.

Näin tekstiileissä voidaan välttää myr­ kyllisten väriaineiden ja muiden kemi­ kaalien käyttöä.

Tekstiiliteollisuudessa voidaan vähen­ tää puuvillan käyttöä, kun jätemateriaa­ lista tuotetaan selluloosakuitua. Tulokset auttavat vähentämään tekstiilituotan­non veden- ja energiankulutusta, sekä myr­ kyl­lisiä kemikaaleja.

Simone Haslinger 5.6.2020: Towards a closed loop economy in textile industry: Separation, dyeing and re-spinning of cellulose rich textile waste.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 27 \ 47

Arjen valintoja

Nitin Sawhney, miten kriisit muuttavat meitä?

Työelämäprofessori on nähnyt, miten kriiseissä ihmiset järjestäytyvät ruohonjuuritasolla auttaakseen toisiaan.

Teksti: Paula Haikarainen Kuva: Veera Konsti Tutkimusalaasi on ihmisen ja tietokoneen välinen vuorovaikutus eli HCI (Human-Computer Interaction). Mikä siinä eniten kiehtoo?

Rinnastan HCI:n ihmiskeskeiseen suunnitteluun (Human-Centred Design). Ne vaikuttavat nykyään lähes kaikkiin elämänalueisiin – ja koko yhteiskuntaan.

Useimmissa digitaalisissa laitteissa ja palveluissa hyödynnetään ihmiskeskeisen suunnittelun käytäntöjä. Esimerkiksi erilaisten sykettä, unta ja aktiivisuutta mittaavien terveys- ja hyvinvointisovellusten, -laitteiden ja -palvelujen, kuten älykellojen tai Koronavilkun, kehitystyössä hyödynnetään näitä menetelmiä.

On tärkeää kehittää teknologioista ja palveluista sellaisia, että ne sulautuvat luontevasti muuhun elämään.

Alani tutkimus on vahvasti tieteiden­ välistä, mukana on muun muassa sosiologeja, antropologeja, kognitiivisen ­psykologian asiantuntijoita, tuotesuunnittelijoita, datatieteilijöitä ja tekoälytutkijoita. Juuri tämä kiehtoo minua: mahdollisuus tehdä yhteistyötä eri aloja edustavien ihmisten kanssa, jotka ovat kiinnostuneita käyttäjäkokemuksesta ja sen parantamisesta.

Teet paljon yhteistyötä taiteilijoiden, aktivistien ja yhteiskuntatieteilijöiden kanssa.

Mitä heidän ajattelustaan haluaisit tuoda teknologian alalle?

Taiteilijoiden ja aktivistien kanssa työskenteleminen on vapauttavaa: voi astua ulos akateemisesta maailmasta ja osallistua kriittisesti yhteiskunnalliseen ­toimintaan.

Taiteilijoiden lähestymistapa voi olla intuitiivinen tai emotionaalinen, mutta heidän herkkyytensä haastaa tutkijoiden loogiset päätelmät voi johtaa täysin odottamattomiin tuloksiin.

Sanonkin usein opiskelijoille, että ­ mitä me edes tutkimuksella tavoittelemme, jos tuloksena ei ole jotain yllättävää. Tieteessäkin tulee tutkia elämän 48 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 27

epävarmuustekijöitä; taiteilijat tekevät sitä jatkuvasti.

Myös aktivisteilla on tärkeä rooli. He ottavat riskejä paljastaessaan maailman epäoikeudenmukaisuutta ja murtumakohtia. Samalla he herättävät meidät tutkijat todellisuuteen ja pakottavat tunnistamaan, etteivät lähtökohtamme voi koskaan olla neutraaleja. Teknologian kehittäminen ja muotoilu on mielestäni aina poliittista.

Kriisit ovat vaikuttaneet elämääsi lapsuudesta saakka. Olet esimerkiksi joutunut muuttamaan maasta yhteiskunnallisten levottomuuksien vuoksi. Onko tämä opettanut varautumaan yllätyksiin?

Kun olin lapsi, muutimme New Delhistä Teheraniin, ja kun Iranissa sitten tapahtui vallankumous 1970-luvulla, meidän piti vaihtaa uudelleen asuinpaikkaa.

Lähi-idässä asuessani ymmärsin, että kriisit ovat vääjäämättömiä. Toisinaan me vain löydämme oikeat tavat ja sinnikkyyden niiden kohtaamiseen, mutta jokaisesta kriisistä voi oppia jotakin.

Kriisi tuo usein esiin ihmiskunnan parhaat puolet, ja se voi muuttaa meitä. Kriisi tarjoaa mahdollisuuden yhteiskunnan uudelleenarviointiin, tilaisuuden kehitellä kokonaisvaltaisia ratkaisuja sen sijaan, että keskitymme vain yhteen osa-alueeseen. Koronapandemian aikana olemme esimerkiksi alkaneet kiinnittää huo­miota eri maiden välisiin terveys- ja talouseroihin sekä suhteeseemme luontoon, ekologiaan ja ilmastoon; kaikki nämä käynnissä olevat kriisit ovat ­sidoksissa toisiinsa.

Mitä oma kriisinhallinnan työkalupakkisi sisältää?

Se vaihtelee tarpeen ja paikan mukaan.

Kriisitilanteissa iso osa työstä liittyy etukäteen tehtävään suunnitteluun ja valmistautumiseen. Mutta yleisesti voi sanoa, että kriisin keskellä on tukeuduttava hyvään yhteistyöhön muiden kanssa.

Kun asuin New Yorkissa, näin monenlaisia kriisejä myrskyistä ja hurrikaaneista yhteiskunnallisiin ja taloudellisiin protesteihin. Oli kiinnostavaa havaita, miten ihmiset, jotka tuskin tunsivat toisiaan, organisoituivat nopeasti ja omaaloitteisesti ja tarttuivat toimeen omilla asuinalueillaan. Kun tulva katkaisi sähköt osasta kaupunkia, ruohonjuuritason yhteisöt olivat ensimmäisenä auttamassa, paljon ennen kuin kaupunki käynnisti pelastustoimensa.

Infrastruktuurin ja teknologian lisäksi meidän pitää huolehtia siitä, että tämänkaltaiset verkostot pääsevät kehittymään ja toimimaan.

Järjestit kesällä erittäin ajankohtaisen kurssin, jonka teemana oli ihmiskeskeinen tutkimus ja suunnittelu kriisi­ tilanteissa. Miten se onnistui?

Monitieteiselle verkkokurssille osallistui niin katastrofinhallinnan asiantuntijoita Suomen Punaisesta Rististä kuin muotoilun tutkijoita ja datatieteilijöitäkin.

Mukana oli tietojenkäsittelytieteen sekä taiteiden ja muotoilun jatko-opiskelijoita. Mietimme yhdessä keinoja, joilla löytää alojen risteys­kohtia kriisinhallinnan tueksi.

Jo pelkästään se, että hyvin erilaisia näkökulmia edustaneet ihmiset keskustelivat keskenään ja yrittivät tehdä selkoa viimeaikaisista kriiseistä – kuten pande­ miasta, maastopaloista ja protestiliikkeistä – oli täysin poikkeuksellista.

Keskustelimme toimijoiden ja sidosryhmien verkostosta sekä arvoista, etiikasta ja valtarakenteista. Opiskelijat tarttuivat innokkaasti poliittiseen ja yhteiskunnallisesti kriittiseen ajatteluun.

Kurssin sisältö on vapaasti käytettävissä verkossa (hcrdcrisis2020.word­ press.com), ja toivon, että muutkin inspiroituvat tekemästämme työstä. • Lue artikkelin pitempi versio verkosta

Vau!

Veneilyn tulevaisuus on täällä Äänettömästi vesillä lipuva sähkökäyttöinen Skand-vene saa voimansa aurinkokennoista.

Teksti: Krista Kinnunen Havainnekuvat: Jean Munck & Laura Hietala SÄHKÖAJONEUVOJEN VALMISTAJA

­ kandin ensimmäisen sähköveneen S sisustus ja kattorakenne ovat muotoilun opiskelijoiden Laura Hietalan ja Jean Munckin käsialaa. ”Tehtävä oli haastava, kiinnostava ja todella laaja. Se vaati kattavaa paneutu­ mista veneilyn maailmaan sekä katsas­ tusteknisiin säädöksiin. Teimme käyt­ täjäkyselyn pohjalta analyysin, jota hyö­ dynsimme suunnittelussa”, nuoret muo­ toilijat kertovat.

He suunnittelivat veneeseen modu­ laarisen sisustuksen sekä aurinkopa­ neelilla varustellun kattorakenteen.

Modulaarisuuden myötä vene soveltuu monelle eri käyttäjäryhmälle.

Vene on suunniteltu yhteiskäyttöä aja­ tellen, jotta mahdollisimman moni voisi tulevaisuudessa nauttia vesillä olosta ilman että tarvitsee itse omistaa venettä.

Sähkömoottoriveneellä on myös helppoa lähimatkailla esimerkiksi saaristossa. ”Suunnittelumme kulmakivenä oli klassinen estetiikka, jossa tyyli ja nau­ tinto ovat pääosassa. Koska veneen nopeus on korkeintaan 6–7 solmua, ­halusimme sen ulkomuodon viestivän rauhallisuutta, laatua, luotettavuutta ja ­rentoutta.”

50 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 25

Samalla kun sähkövene tarjoaa matalan kynnyksen veneilyyn, se säästää luontoa ja materiaaleja.

Aaltolaiset suunnittelivat kattorakenteen ja sisustuksen, veneen muusta suunnittelusta vastasi naantalilainen venesuunnittelija Sven Ståhle.

Kalusteiden valmistus on kustannusteho­ kasta, sillä se ei vaadi kalliita lasikuitu­ Ratkaisu perustuu liikuteltaviin kalus­ muotteja. Veneen kattorakenne on kevyt ­ja teisiin, jotka toimivat samalla säilytys­ helposti irrotettava. Siihen on integroitu tilana: kaikki vaadittava tarpeisto on taittuvat aurinkopaneelit, jotka tuotta­ mahdollista sijoittaa veneen modulaari­ vat navigointiin ja veneen lukuisiin USB-­ siin laatikoihin. Kalusteiden paikkoja voi pisteisiin sähköä. vaihdella lattiassa olevien kiinnikepistei­ ”Visuaalisesti konseptista tuli ­visiomme den mukaisesti. Modulaarinen sisustus mukainen ja asiakas oli ­tyytyväinen.” mahdollistaa myös esteettömyyden.

Veneestä on tehty kaksi pienoismallia, Veneilykauden päätyttyä kalusteet joista toinen oli esillä Helsinki Design on helppo siirtää pois, mikä helpottaa Weekin näyttelyssä Designs for a Cooler veneen varastoimista talven ajaksi.

Planet syyskuussa Otaniemessä. •

Suunnittelussa yhdistyvät esteettömyys ja monikäyttöisyys

Aalto-yliopistosta saat enemmän kuin tutkinnon.

AN: ”Yksi Aallon parhaita puolia on se, että pääsee opintojen kautta tutustumaan ja ystävystymään myös muiden alojen, kuten vaikkapa kemian tai kauppiksen, opiskelijoihin.”

ANTONIA: ”Opintoihin kuuluu kiinnostavia projekteja.

Esimerkiksi Sähköpajakurssilla rakensimme ryhmätyönä prototyypin elektroniikan komponenteista.

Pääsin heti hyödyntämään teoriassa opittuja asioita.”

VEETI: ”Ensimmäisissä laskuharjoituksissa seurasin assistentin työskentelyä ja ajattelin, että olisi mahtavaa päästä itsekin auttamaan muita.

Täällä olen saanut yhdistää opettamisen ja opiskelun ’assaroinnin’ myötä.”

HAKUAJAT Maisteriohjelmat 1.12.2020–4.1.2021 Kandidaattiohjelmat (englanti) 7.–20.1.2021 Kandidaattiohjelmat (suomi ja ruotsi) 17.–31.3.2021

TÄMÄ LEHTI KERTOO • heikoista signaaleista • luonnonmukaisista hehkuvista väreistä • biomateriaaleista terveydenhuollossa

aalto.fi