Jännitteitä pitää johtaa, ei eliminoida Harri Paanasen väitös osoittaa, että jännitteitä tasapainottava johtaminen tuottaa tulosta organisaatioiden välisessä yhteistyössä.
Teksti Johanna Lassy Kuva Kira Leskinen
”MINUA ON AINA kiinnostanut erilaisten
ihmisten ja erilaisten organisaatioiden välinen yhteistyö. Varsinkin silloin, kun niillä on jotain tietopohjaista tai kulttuurista eroavaisuutta”, kuvaa ekonomi Harri Paananen. Tämä kiinnostus johti väitöstutkimukseen SHOK-tutkimuskonsortioista, jotka ovat valtion rahoittamia strategisen huippuosaamisen keskittymiä. Nyt jo lopettamispäätöksen saaneiden konsortioiden johtoajatuksena oli luoda läpimurtoinnovaatioita yhdistämällä yritysten, yliopistojen ja tutkimuslaitosten resursseja. Väitöstutkimukselle oli aito tarve. ”Lähes kaikki radikaalit innovaatiot perustuvat kollaboraatioon eli yritysten väliseen tavoitteelliseen yhteistyöhön, mutta silti tästä on hyvin vähän tutkimusta. Meillä on kyllä tutkimusta yhteistyön muodoista, mutta vähemmän jokapäiväisestä tekemisestä”, Paananen kuvaa.
Konsortiot vertailukelpoisia Tutkimuskohteena oli SHOKien viisi ensimmäistä ICT-tutkimuskonsortiota. Yhden erityisen menestyksekkään ohjelman johtamiskäytäntöihin Paananen paneutui syvemmin ja seurasi vuoden verran konsortion toimintaa tapaustutkimuksena. Väitöstyö on osa laajempaa tutkimushanketta, jota tehdään Perustieteiden korkeakoulun SimLab-tutkimusyksikössä.
”SHOKit olivat hyvä kohde, sillä julkisina toimijoina niitä oli helppo päästä tutkimaan. Lisäksi niitä sitoivat samat konsortiosäännöt ja rakenteet eli ne olivat vertailukelpoisia keskenään.” Työssään Paananen tutki erityisesti jännitteiden johtamista. ”Taustalla oli ajatus, että jännitteitä pyritään usein eliminoimaan, mutta innovaatioiden syntyyn niitä nimenomaan tarvitaan.” Jännitteen voi eliminoida esimerkiksi niin, että valitsee vain entuudestaan tuttuja kumppaneita työryhmään tai jättää valmistelevat työt yhdessä tekemättä. Jännite purkautuu ja yhteistyö varmasti sujuu, mutta innovaatioita ei pääse syntymään, koska tietopohja on jo entuudestaan samanlainen.
Mullistava syntyy ravistelusta Innovaatiot vaativat syntyäkseen ajatusmallien ja toimintatapojen ravistelua. Projektin alussa on käytettävä aikaa toimintatavoista sopimiseen ja yhteisen näkemyksen rakentamiseen. ”Jännitteiden kanssa eläminen ja niiden johtaminen tuo eniten tuloksia. Jos näin ei tehdä, ei synny mitään mullistavaa.” Paananen kertoo esimerkin hiukkastutkimuskeskus Cernistä. Eurooppalainen fysiikkaan keskittynyt tutkimuskonsortio oli ollut koossa vuoden, kun Paananen vieraili paikalla. Konsortiokokouksessa ajauduttiin kinastelemaan. Samalla
hetkellä toimijat tajusivat, etteivät olleet missään vaiheessa keskustelleet, mitä fysikaalinen käsite teho itse kullekin tarkoittaa.
Pois siiloista Paanasen tutkima tuloksekkain SHOKohjelma erottui muista sillä, että sen yhteistyökäytäntöjen repertuaari oli laajempi kuin muilla. Kun muut keskittyivät lähinnä jakamaan tietoa ja resursseja sisäisesti, menestyksekäs ohjelma haki kontakteja ja tietoa myös oman ryhmän ulkopuolelta. Tässä 40–50 organisaation yhteenliittymässä vallitsi lämminhenkinen tunnelma, oli yhteisiä illanviettoja ja juhlia. ”Tietoa ja resursseja myös luotiin yhdessä, eikä vain toimittu siiloissa osana sateenvarjo-organisaatiota.” Harri Paananen elää itse kuten opettaa ja on valmis vaihtamaan tutut kuviot uusiin nopeastikin. Hän on valmistunut maisteriksi Kauppakorkeakoulusta, mutta teki väitöksensä tuotantotalouden laitokselle Perustieteiden korkeakouluun. ”Sopeudun hyvin eri organisaatioihin ja olen kameleontti. Olen nähnyt monenlaisia ympyröitä liikkeenjohdon konsultoinnista lastenleiriin.” Harri Paananen 13.11.2015: Balancing acts – Managing interorganizational collaboration for innovation. Perustieteiden korkeakoulu. AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 15\ 47