Page 1

Kansainvälisen liiketoiminnan opetuksesta Aalto on Fire -projektista Understanding investor behavior

AALTO UNIVERSIT Y MAGAZINE 15

TÄMÄ LEHTI KERTOO/IN THIS ISSUE

15 ISSN 1799-9324 / ISSN 2323-4571 ISSN-L 1799-9324 JOULUKUU / DECEMBER 2015

TÄMÄ LEHTI KERTOO viisivuotiaan yliopiston saavutuksista professoreista talouspolitiikan tukena nuorista menestyjistä

Avarat näkymät globaaliin liiketoimintaan

Scott London

s. 12

aalto.fi

Kantele soi autiomaassa

Yrittäjä on monessa mukana

Investor behavior in question


SISÄKANNET JA KESKIAUKEAMA

Taitosta vastannut graafisen suunnittelun opiskelija Maria Levina tuotti lehden avainsanoista typografista taidetta. INSIDE COVERS AND CENTREFOLD

Graphic design student Maria Levina made the layout of this issue and created typographic art out of its keywords.


Osaajia maailmalle Experts of the world Peliyhtiö Supercell on kasvanut miljardiluokkaan nopeammin kuin mikään muu yritys Suomessa aiemmin. Game developer Supercell has grown into billion-level territory faster than any Vuonna 2000 perustetun yhtiön liikevaihto oli viime Finnish company before it. The firm was vuonna 1,5 miljardia euroa. established in 2000 and generated net Supercellin edeltäjäyritys Sumea ponnisti maailmalle sales of €1.5 billion last year. Before Supercell, Sumea launched onto Aalto-yliopiston yrityshautomosta. Nykyisin yliopiston the world scene from a business incubator piiristä syntyy vuosittain jopa 100 uutta yritystä. run by Aalto University. These days, up to Kansainväliseksi menestystarinaksi pyrkii myös 100 new companies are created in Aalto avaruusteknologian startup-yritys Iceye, joka sai alkunsa circles. Space technology startup Iceye, Aalto-yliopiston kurssiprojektista. Yhtiö kehittää which was conceived in association with mikrosatelliitteihin perustuvaa palvelua, jolla voidaan a coursework project at Aalto, is also trying tarjota lähes reaaliaikaista tietoa avaruudesta. Iceye to create an international success story. ilmoitti marraskuussa keränneensä 2,5 miljoonan The company is developing a service based on microsatellites that can provide euron rahoituksen ja suunnittelevansa oman satelliitin almost real-time information from space. laukaisua avaruuteen vuonna 2017. In November, Iceye announced it had Supercell ja Iceye ovat esimerkkejä nuorista raised €2.5 million in funding and was suomalaisyrityksistä, joiden markkinaplanning to launch its own satellite into orbit in 2017. alueena on koko maailma. Tämän Supercell and Iceye are examples lehden teema, liiketoiminta globaalissa of young Finnish companies that have muuttuvassa ympäristössä, vaatii the whole world as their market area. monialaista yhteistyötä ja maantieteelliset The theme of this issue, doing business rajat ylittävää ymmärrystä. Aallossa in a changing global environment, calls for multidisciplinary cooperation opiskelijoita kannustetaankin and understanding that transcends kansainvälisyyteen: noin puolet geographical boundaries. Accordingly, perusopiskelijoista suorittaa Aalto teaches it students to be international osan opinnoistaan ulkomaisissa – about 50 percent of our undergraduates complete part of their studies at a foreign yliopistoissa. university. Kauppakorkeakoulun varaTo borrow a thought from School of dekaanin Seppo Ikäheimon ajatusta Business Vice Dean Seppo Ikäheimo, lainaten globalisaatio ei ole vain globalisation is more than just business. First and foremost, it requires a visionary pelkkää bisnestä. Se on ennen and open mind. kaikkea näkemyksellisyyttä ja laajakatseisuutta. Eveliina Olsson Eveliina Olsson päätoimittaja

Editor-in-chief

KANNET

Ilmakuvassa Black Rock City Arizonan autiomaassa, Burning Man 2015 -tapahtuman toisena päivänä. Lue lisää spektaakkelista ja Aalto on Fire -projektista Siellä-jutusta s. 34.

uta si Po Alek

nen

COVERS

Aerial photo of Black Rock City in the Arizona desert on the second day of Burning Man 2015. Read more about this great spectacle and the Aalto on Fire project in our In there section on p. 34.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 15 \ 3


Jaakko Kahilaniemi

Tekemässä / On the job

JAAKKO KAHILANIEMI kuvitti lehden pääartikkelin. Hän opiskelee valokuvausta Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa. Kevään 2015 opintomatka Berliiniin sai hänet kiinnostumaan kansainvälisestä valokuvaajan urasta. JAAKKO KAHILANIEMI illustrated the main article of this issue. He is a photography student at the School of Arts, Design and Architecture. A study trip to Berlin in spring 2015 cemented his interest in forging a career as an international photographer.

MARIA LEVINA taittoi tämän lehden. Neljän viime vuoden ajalta hänellä on kokemusta asumisesta sekä Saksassa että Suomessa, ja hän kannustaakin kokeilemaan elämistä toisessa maassa. Maria uskoo sen muuttavan ihmistä, auttaa lÜytämään sisäisen luontonsa ja tarjoaa tilaisuuden poistua omalta mukavuusalueelta. MARIA LEVINA is the graphic designer of this issue. She has experienced living in Germany and Finland during the last four years and encourages everyone to take the chance to live in another country. She believes it changes you, helping recover the inner nature of a person, and presents an opportunity to get out of our comfort zone.

TERHI ADLER teki piirroskuvituksia

lehden artikkeleihin. Hän opiskelee graaďŹ sta suunnittelua Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa. Terhin haave opiskelusta ulkomailla toteutuu ensi keväänä, kun hän lähtee puoleksi vuodeksi Japaniin. Hän suunnittelee menevänsä japanin kurssille, mikäli animen katselu ei riitä kielen oppimiseksi. TERHI ADLER, a graphic design student at the School of Arts, Design and Architecture, illustrated a number of this issue’s articles. Her dream of going abroad to study will be realised next spring when she leaves for a sixmonth stint in Japan. Terhi is planning to take a Japanese language course if watching anime proves to be insufficient preparation for her adventure.

JULKAISIJA/PUBLISHER: Aalto-yliopisto, viestintäpalvelut/Aalto University, Communications Services PÄÄTOIMITTAJA/EDITOR-IN-CHIEF: Eveliina Olsson TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ/MANAGING EDITOR: Paula Haikarainen TÄMÄN NUMERON GRAAFINEN SUUNNITTELU/GRAPHIC DESIGN IN THIS ISSUE: Maria Levina OHJAAVA/TUTORING AD: Liisa Seppo, Alma 360 KUVATOIMITTAJA/PHOTO EDITOR: Liisa Seppo, Alma 360 TÄMÄN NUMERON AVUSTAJAT/CONTRIBUTORS IN THIS ISSUE: Terhi Adler, Maija Astikainen, Tim Bird, Heidi Hammarsten,

Anni HanĂŠn, Terhi Hautamäki, Minna HĂślttä, Jaakko Kahilaniemi, Leena Koskenlaakso, Minna Kurjenluoma, Antti J. Lagus, Johanna Lassy, Lasse Lecklin, Kira Leskinen, Aleksi Poutanen, Marjukka Puolakka, Mikko Raskinen, Timo Räsänen, Aki-Pekka Sinikoski, Jussi Särkilahti, Tuomas Uusheimo, Adolfo Vera KANNEN KUVA/COVER PHOTO: Scott London KĂ„Ă„NNĂ–KSET/TRANSLATIONS: Ned Kelly Coogan OSOITE/ADDRESS: PL/PO Box 17800, FI-00076 Aalto, Finland PUHELIN/TELEPHONE: +358 9 470 01 VERKOSSA/ONLINE: aalto.ďŹ , aalto.ďŹ /magazine SĂ„HKĂ–POSTI/E-MAIL: magazine@aalto.ďŹ OSOITTEENMUUTOKSET/CHANGE OF ADDRESS: alumni@aalto.ďŹ PAINOTYĂ–N TILAAJA/PRINTING COMMISSIONED BY: UnigraďŹ a Oy PAINATUS/PRINTING: Libris Oy, 2015 PAPERI/PAPER: Amber Graphic 240 g/m2 (kansi/cover) & 120 g/m2

(sisäsivut/pages) PAINOS/PRINT RUN: 33000 ILMESTYY KOLME KERTAA VUODESSA/PUBLISHED THREE TIMES A YEAR

4 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 15


03 Pääkirjoitus – Editorial – Now 06 Nyt Pieniä uutisia, isoja asioita.

08 Avauksia Dekaani Ingmar Björkman arvostaa

Mikko Raskinen

04 Tekemässä – On the job

sitä, että opiskelijat pääsevät ratkomaan tosielämän haasteita yhdessä yritysten kanssa.

Oops! 09 Executive in Residence Bruce Oreck

34 Siellä Aalto on Fire -projekti järjesti

traveled down the river of change.

10

Kiperä kysymys Miksi Suomella on viime aikoina mennyt niin huonosti globaaleilla markkinoilla? LAINATTUA: Reissaaja ratkoo ongelmia Kylteri-lehdessä.

11

Vierailulla

12

Teema

18

Kemian nobelisti Dan Shechtman on insinööri, joka rakastui tieteeseen.

Nykypäivän yliopisto-opinnot avaavat opiskelijoille jo varhain näkymän globaaliin liiketoimintaan.

Teema Yrittäjä ja ekonomi Riku Asikainen on myös bisnesenkeli.

20 Kasvuyrittäjä Tiina Zilliacus on Kuka – Who

monessa mukana.

26 Aiheesta Professori Timo Vuori tutkii

kantelejamit Nevadan autiomaassa.

41

Kolumni Toimittaja ja yrittäjä Paula Salovaara seuraa työmuodin muutosta himokkaalla kiinnostuksella.

42 In-house A picture of what’s happening at Aalto University.

44 Ajankohtaista 45 Vau! Nuoret yrittäjät haluavat poistaa maailmasta nälänhädän hyönteisten syönnillä.

46 Väitöksiä choices 48 Everyday Assistant Professor Marina Biniari emphasizes a more pragmatic and less heroic view on entrepreneurship.

50 Palkitut & Kalenteri

tunteiden merkitystä johtamisessa.

27

On topic The Nanomaji water filter got its start from a student innovation project.

science 30 On The inner workings of the stock market’s black box. 10 MIN: Aalto Distinguished Professor Matti Keloharju analyzes investor behavior.

Teema / Theme TÄMÄ LEHTI TARKASTELEE liiketoimintaa

muuttuvassa kansainvälisessä maailmassa. THIS ISSUE LOOKS at doing business in

a changing international landscape. AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 15 \ 5


Otaniemeen syntyy tulevaisuuden 5G-verkko _ Entistä nopeampaa ja luotettavampaa tiedonvälitystä lupaava 5G-tekniikka on tulossa markkinoille vuosikymmenen vaihteessa. Aalto-yliopisto on mukana sen kehitystyössä ja rakentaa yhdessä yritysten kanssa 5G-testiverkkoa Espoon Otaniemeen. ”5G muuttaa langatonta tiedonsiirtoa merkittävästi. Se mahdollistaa uudenlaisia käyttötapoja, joissa edellytetään tiedonsiirron nopeutta ja luotettavuutta. Esimerkkinä on vaikkapa autoliikenteen automatisointi. 5G:n käyttämä pilviteknologia pienentää myös kustannuksia ja lisää kilpailua palveluntarjoajien välillä”, professori Raimo Kantola kertoo. Kyseessä on kansallinen pilottihanke, jossa luodaan kokeiluympäristö uudelle teknologialle. Aalto-yliopisto tekee hankkeessa yhteistyötä johtavien laitevalmistajien ja tunnettujen sovelluskehittäjien kanssa. Myös uudet 5G:n kehittämisestä kiinnostuneet kumppanit ovat tervetulleita mukaan. ”Tämä hanke on ainutlaatuinen. Kannustamme kehittäjiä mukaan rakentamaan verkkoa, joka auttaa tekemään 5G:stä todellisuutta. Kumppanimme voivat maksutta käyttää yhteistä testiverkkoa, testata komponenttejaan ja sovelluksiaan uusien ratkaisujen tutkimiseksi, eikä heidän tarvitse investoida omien järjestelmien perustamiseen. Hanke

edistää myös innovointia opiskelijoiden, startup-yritysten ja pk-yritysten keskuudessa”, sanoo tutkija ja projektikoordinaattori Jose Costa-Requena.

5G rakentuu vaiheittain Projektissa hyödynnetään tietoliikenneja tietoverkkotekniikan laitoksella tehtyä tutkimustyötä. ”Käytämme jo olemassa olevaa testiverkkoa Otaniemessä sekä sen rinnalle rakennettavaa kokonaan uutta 5G-radioverkkoa. Niiden päälle rakentuu vaihe vaiheelta 5G-runkoverkko, joka hyödyntää pilviteknologiaa. Uskomme, että eteneminen vaiheittain takaa parhaimman lopputuloksen”, sanoo Raimo Kantola. 5G-testiverkkoa on tarkoitus laajentaa myös tiiviisti rakennetulle kaupunkialueelle. Siellä voidaan tarkastella verkon haasteellisia peittoalueita, joita syntyy esimerkiksi katutunneleissa. Aalto-yliopiston koordinoima TAKE5-hanke on Tekesin rahoittama kolmivuotinen projekti, jossa ovat mukana Helsingin yliopisto, Tampereen teknillinen yliopisto, VTT sekä useita yrityksiä kuten Nokia, Ericsson, Huawei, Coriant ja Efore, Hanke on osa Tekesin laajaa mobiilitekniikkaan keskittyvää 5thGearohjelmaa, jonka kokonaisrahoitus on yli sata miljoonaa euroa.

h Ter

Bodily maps of touch indicate social relationships _ The recent study conducted by researchers from Aalto University and the University of Oxford shows that the human body has a precisely defined parts that are tightly linked to social touch that is allowed in different kinds of human relationships. The closer the person in social relationship, the larger the body area this person is allowed to touch. The bodily maps of touch were similar in all five cultures studied. Social touching thus seems to be a biologically determined and evolutionarily developed way to form social relationships.

“Touching is an important means of maintaining social relationships. The bodily maps of touch were closely associated with the pleasure caused by touching. The greater the pleasure caused by touching a specific area of the body, the more selectively we allow others to touch it,” says researcher Juulia Suvilehto from Aalto University. The results also emphasise the importance of non-verbal communication in social relationships. “Social relationships are important

for well-being throughout peoples’ life, and their lack poses a significant psychological and somatic health risk. Our results help to understand the mechanisms related to maintaining social relationships and the associated disorders,” says Professor Lauri Nummenmaa. The study was conducted as an online questionnaire in which more than 1 300 people from Finland, England, Italy, France and Russia participated. The study commenced with the mapping of the participants’ social network. The participants were then asked to colour the areas of human body shown on a computer where different members of the social network could touch them. The results were published in the PNAS journal by the US National Academy of Sciences.

The brighter the colour of the body area, the more likely the person concerned is allowed to touch it. Any touching of the ‘taboo zones’ marked with black colour and blue borders is entirely forbidden. 6 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 15

i Ad

ler


Nyt

Suojellut metsät häviävät vauhdilla _

Timo Räsänen

Suojeltuja ja koskemattomia metsiä on hävinnyt nopeasti tällä vuosisadalla. Tutkijoiden mukaan maailman suojelluista metsistä 3 prosenttia ja koskemattomista metsistä 2,5 prosenttia on kadonnut vuosina 2000–2012. Suojellut koskemattomat metsät ovat vähentyneet 1,5 prosenttia. Luvut ovat korkeita verrattuna siihen, että samaan aikaan kaikista maailman metsistä on kadonnut 5 prosenttia. Australiassa ja Oseaniassa sekä Pohjois-Amerikassa suojelluista metsistä on kadonnut yli 5 prosenttia. Osissa Afrikkaa, Keski-Aasiaa ja Eurooppaa metsiä on hävinnyt jopa suhteellisesti enemmän suojelualueilla kuin niiden ulkopuolella. Toisaalta Etelä-Amerikan ja Kaakkois-Aasian maissa suojelu on estänyt metsäkatoa tehokkaasti. Metsäkadon syynä on usein maanviljelyn laajentuminen. Suojeltujen metsien katoa tapahtuu myös keski-

Trooppista metsää on hävitetty Kambodžassa.

määräistä useammin alueilla, joilla bruttokansantuote on korkea. Tämä on osittain ristiriidassa aikaisempien tutkimustulosten kanssa. Tutkimuksessa tarkasteltiin metsäalan muutoksista julkistettua kaukokartoitusdataa, joka on kerätty satellii-

17 miljoonaa euroa

teilla. Data yhdistettiin tietoihin maailman suojelluista ja koskemattomista metsistä. Tutkimuksen tekivät yhteistyössä Aalto-yliopiston, Luonnonvarakeskuksen, King’s College Londonin ja Vrije Universiteit Amsterdamin tutkijat.

on Aalto-yliopiston saama rahoitus EU:n Horizon 2020 -puiteohjelman vuoden 2014 hauista. Aalto nousi 50:n parhaiten tutkimusrahoitusta hankkineen yliopiston joukkoon Euroopassa.

Yritykset pyrkivät unohtamaan virheensä _ Suuryritykset koettavat usein selvitä yhteiskuntavastuuta koskevista virheistään pyytämällä ensin anteeksi ja sitten hiljentämällä asianosaiset. Tämän jälkeen ne yrittävät kätkeä tapahtuman jäljet. Näin tehdessään ne kuitenkin ottavat suuren riskin, todetaan tuoreessa tutkimuksessa. Yrityksillä on erilaisia tapoja käsitellä virheitään: ne voivat vähätellä aiheuttamaansa ongelmaa, vierittävät syyn jollekin joukolle tai yrittävät siirtää huomion muihin asioihin. Yritykset tekevät myös

paljon työtä unohtaakseen virheet. Ne saattavat esimerkiksi hankkiutua eroon ihmisistä, jotka muistavat, mikä meni vikaan. Tai ne peittävät jälkiä poistamalla eri yhteyksistä maininnat virheistä tai hankkiutumalla eroon niihin liittyvistä koneista ja teknologiasta. Virheiden unohtamisella on kuitenkin kahdenlaisia vaikutuksia. Yhtäältä se auttaa yritystä luomaan myönteisen käsityksen itsestään ja jatkamaan eteenpäin. Toisaalta voi olla riskinä, että yritys toistaa vanhan erheensä.

Virheen selkeää anteeksipyyntöä tutkijat pitävät järkevänä toimintatapana. Mitä nopeammin yritys ottaa vastuun teostaan ja pyytää virhettään anteeksi, sitä nopeammin osalliset ovat valmiita antamaan asian olla. Academy of Management Review -lehdessä julkaistu artikkeli On the forgetting of corporate irresponsibility esittelee esimerkkejä useiden yritysten toiminnasta. Tutkimuksen toteuttivat Aalto-yliopiston ja lontoolaisen Cass Business Schoolin tutkijat.

Teknologiateollisuudelta 5 miljoonan euron lahjoitus _ Teknologiateollisuus ry lahjoittaa Aaltoyliopistolle 5 miljoonaa euroa. ”Toivomme, että esimerkkimme kannustaa myös muita osallistumaan yliopistojen varainhankintaan ja tätä kautta edistämään koulutuksen laadun ja tutkimuksen tason nostoa. Lahjoituksella haluamme tukea erityisesti yliopistojen profiloitumista, erikoistumista ja kes-

kinäistä yhteistyötä”, Teknologiateollisuus ry:n toimitusjohtaja Jorma Turunen sanoo. ”Kiitämme Teknologiateollisuutta lahjoituksesta, joka auttaa meitä kouluttamaan tulevaisuudessakin osaajia, joilla on kykyä ja näkemystä muuttaa maailmaa”, sanoo Aalto-yliopiston rehtori Tuula Teeri.

”Jo nyt näemme, että tutkijoidemme monialainen työ esimerkiksi digitalisaation ja terveysteknologian aloilla on synnyttänyt sekä uutta tietoa että innovaatioita. Teknologiateollisuuden lahjoituksen avulla voimme jatkossakin olla rakentamassa menestyvää teollisuutta, vahvempaa Suomea ja parempaa maailmaa.” AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 15 \ 7


Avauksia Yliopiston johdon puheenvuoro.

Liike-elämän haasteet opetuksen keskiössä

K

UN KAUPPATIETEILIJÄT aloittavat opiskelun Aalto-

Minna Kurjenluoma

yliopiston kauppakorkeakoulussa, he saavat jo ensimmäisellä viikolla kosketuksen yhteistyöyritysten liiketoiminnan eri osa-alueisiin, ja siihen, miten ne nivoutuvat koulussa opetettaviin aineisiin. Opintojen edetessä he pääsevät ratkomaan lukuisia yritysten todellisia haasteita kasvaakseen ammattilaisiksi, jotka osaavat yhdistää teorian ja käytännön. Vuonna 1911 perustettu kauppatieteellinen opinahjo jatkaa arvokkaita perinteitään osana Aalto-yliopistoa. Voimme ylpeänä todeta, että suuri osa suomalaisten pörssiyritysten johtajista ja liike-elämän avainosaajista tulee juuri meiltä. Tuemme edelleen opiskelijoiden kehittymistä arvostetuiksi asiantuntijoiksi, menestyviksi ja vastuullisiksi johtajiksi sekä innovatiivisiksi yrittäjiksi. Mutta keinot, joilla missiota toteutamme, ovat viime aikoina muuttuneet dramaattisesti.

8 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 15

Meiltä valmistuvat kohtaavat alati muuttuvan, globaalin työkentän, johon pyrimme valmentamaan heidät mahdollisimman hyvin. Syvällinen tietämys talouden eri aloista muodostaa koulutuksen perustan, mutta uusilta osaajilta vaaditaan myös laaja-alaista näkemystä ja osaamista. Aalto-yliopiston koulutustarjonta mahdollistaa monialaisen opiskelun. Opiskelijoilla on mahdollisuus suorittaa yksittäisiä kursseja ja sivuainekokonaisuuksia Aallon toisessa korkeakoulussa tai vaikka koko-nainen monialainen maisteriohjelma, jossa yhdistyy kahden tai kolmen eri korkeakoulun opintoja. Uskomme vahvasti, että menestyäkseen työelämässä valmistuvilla on oltava oman alansa syvän tietämyksen ja monialaisen näkemyksen lisäksi kokemusta ja oppia kansainvälisessä ympäristöstä toimimisesta. Tänä vuonna Kauppakorkeakoulun maisteriohjelmiin hyväksytyt opiskelijat tulivat 27:stä eri maasta. Otamme myös vuosittain vastaan yli 300 ulkomaista vaihto-opiskelijaa. Noin 60 prosenttia opiskelijoistamme viettää lukukauden opiskelemassa jossain Aallon kumppaniyliopistossa, joita on enemmän kuin 120 viidellä eri mantereella. Tämän lisäksi suurella osalla opetus- ja tutkimushenkilöstöstä on joko ulkomaan passi tai kokemusta pitkäaikaisesta työskentelystä Suomen rajojen ulkopuolella. Olemme viime vuosina panostaneet opetukseen rekrytoimalla lukuisten uusien kansainvälisten ja kotimaisten huippuprofessorien lisäksi merkittäviä yhteiskunnallisia vaikuttajia ja yrityselämän edustajia, kuten Sixten Korkman, Bruce Oreck, Esko Aho ja Henry Tirri. Opiskelijamme saavat näin opetusta, jossa yhdistyvät viimeisin akateeminen tutkimustieto sekä yritysmaailmasta ja yhteiskunnallisista tehtävistä saatu, kokemuksiin perustuva tietämys. Haastepohjaisessa oppimisessa on omaksuttava teorioita analysoidakseen ja ratkoakseen ongelmia, mutta myös kehitettävä muita työelämän vaatimia taitoja. Niitä ovat esimerkiksi tiimityöskentelytaidot, projektinhallinta ja esiintymistaidot. Tämän lisäksi opintoihin voi sisällyttää harjoittelujaksoja, joiden kautta opiskelijat pääsevät soveltamaan oppimaansa tietoa ja teoriaa käytännön työhön. Kaikki taitoja, joita yhteiskuntamme kaipaa.

— Ingmar Björkman dekaani, Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu


This section recounts an event that didn’t go according to plan. Oops!

Riding the river of life Ambassador Bruce Oreck, newly appointed Executive in Residence at Aalto, describes an unscheduled turning point.

Text & photo Tim Bird Illustration Terhi Adler “EVERY STEP ON A JOURNEY is a critical step on that

journey. Before you learn how to ride a bike or play the violin, you are going to play it wrong, a lot. Does that mean the process is a failure, or do you accept that life is a process of learning? If it were up to me, I would banish the word failure from the dictionary. It is so destructive of people’s creativity. People are so worried about what someone else thinks and that stifles their potential. In the US a failure is a badge of honour, not a blemish. It says you actually did something. I try to reach terra incognita every day because it guarantees that I’m going to make mistakes along the way. Anyone who measures his or her own life by someone else’s opinion of life, that’s a failure. And planning is a waste of time. Preparedness is the key. There’s an old joke – if you want to make God laugh, make a plan. When I was a young 17-year-old guy I heard they were putting together a team to climb Denali in Alaska. It’s a 20 000-foot mountain, a hard, dangerous, technical climb, and people die there on a regular basis. It’s not a climb for the uninitiated. I did a lot of mountaineering, I had stamina and I was strong. In other words, I was a good ‘pack mule’ for a climb like this. I was training hard so I could carry the extra weight and deal with altitude. And two or three weeks before the climb I was ready to go. But at the last moment someone more qualified than me stepped in and

the team replaced me. I found myself at the start of my school summer vacation with this big goal of mine suddenly taken away. So there I was depressed, brooding, flicking through the New Yorker magazine and I saw this oddball ad about going down the Grand Canyon in a wooden boat. If I hadn’t been knocked off the team I wouldn’t have noticed it. So I called them to see if they had a space. They said, sure. I traveled down the river that time as a passenger. It changed my whole life. I spent the next ten summers as a river guide, rowing wooden boats down the Colorado River. The Grand Canyon gives you this overwhelming sense of relationship to time and nature. In some places it’s 2 000 metres deep. In some places it is oppressively narrow and in other places it is 100 kilometres wide. it is a 500 kilometres long hole in the ground carved by water. There are places where you can stand at the bottom and get every aspect of your life into perspective, where you see that your crises aren’t so terrible and your blessings are profound. You are awestruck by the beauty of the place. It sets you on a different path. All the steps that got me on my way to coming to Finland as an Ambassador, to my post at Aalto University followed from this experience. In terms of the big journey, it wasn’t a failure; it was an opening to a different door. And we all end that big journey the same way. Does that mean we all fail? I don’t think so.” AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 15 \ 9


Nyt

Kiperä kysymys _

Lainattua _

Kylteri – Helsingin kauppatieteiden ylioppilaiden ylioppilaslehti 3/2015

Reissaaja ratkoo ongelmia

Rahoituksen pääaineopiskelija Martim Gois perusti kaveriporukkansa kanssa Luteiden Torjunta Helteen, joka torjuu ikäviä vieraita kiinteistöissä. -- ”Mitä tahansa teet, tulevaisuudessa toiminnan yhteiskunnallinen ja ympäristöllinen vaikutus tulee olemaan yhä tärkeämpää.” Syksyn aikana päätetään, lähdetäänkö Hellettä kansainvälistämään. Gois pohtii vielä, jatkaako opintojen oheen rakennettua projektia. Yhdestä asiasta hän on ainakin varma. ”Haluan olla tekemisissä sellaisten asioiden kanssa, jotka jättävät kestävän positiivisen jäljen tähän maailmaan.”

10 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 15

Terh i

Vastaajana professori Sixten Korkman Kauppakorkeakoulusta: ”Vastaus on kaksijakoinen: huonoa onnea ja huonoa sopeutuskykyä. Suomen talouden toimintaympäristö on viime vuosina ollut vaikea monestakin syystä. Euroalue on jo pitkään ollut pysähdyksen tilassa. Konepajateollisuus kärsii kehittyneiden maiden matalasta investointiasteesta ja metallien jalostus alhaisista markkinahinnoista. Elektroniikkateollisuus menetettiin lähes kokonaan, ja paperiteollisuuden näivettyminen on jatkunut pitkään. Venäjän viennin lopahtaminen on tullut kaiken muun lisäksi. Suomi on vaurastunut hyödyntämällä globalisaation mahdollisuuksia, mutta nyt globaali talous on kohdellut meitä kaltoin. Tähän on ollut vaikea sopeutua etenkin sen takia, että me suomalaiset Nokia-huuman innoittamina kuvittelimme olevamme monellakin tapaa etevämpiä kuin mitä olemme. Vakavin pulma onkin, että kykymme sopeutua muuttuviin olosuhteisiin on heikko. Tarvitsisimme uusia innovaatioita ja tuotteita, taitavampaa yritysjohtoa ja tehokkaampia organisaatioita, parempaa kykyä yhdistää muotoilua, teknologiaa, logistiikkaa ja markkinointia, enemmän visioita ja rohkeutta. Näitä odotellessa toivomme kilpailukykyä kohennettavan hallituksen ja järjestöjen toimesta, mikä näyttää olevan vaikeaa. Varmaa on ainoastaan se, että maailma muuttuu jatkossakin. Tästä seuraa talouden organisaatioiden ja talouspolitiikan tärkein sääntö: uudistu tai surkastu.”

Adle r

Miksi Suomella on viime aikoina mennyt niin huonosti globaaleilla markkinoilla?


Arvovieraita yliopistossa

Vierailulla

Nobelisti kannustaa yrittäjyyteen Professori Dan Shechtman on kemian nobelisti vuodelta 2011. Hän työskentelee Technionissa, joka on yksi maailman johtavista innovaatioyliopistoista. Teksti Minna Hölttä Kuva Lasse Lecklin

5. MARRASKUUTA 2011 piti olla aivan

tavallinen päivä professori Dan Shechtmanin työpaikalla Israelin teknillisessä yliopistossa Technionissa. Sitten pirisi puhelin, ja linjalla oli soittaja Ruotsin kuninkaallisesta tiedeakatemiasta. ”Olin ollut ehdokkaana palkinnonsaajaksi aiemminkin, mutten edes muistanut, että kemian palkinnosta päätettiin sinä päivänä. Se oli hieno hetki, urani huipentuma”, Shechtman muistelee.

Insinööri, joka rakastui tieteeseen

Sattumalla on ollut suuri vaikutus Shechtmanin uralla. Oikeastaan se alkoi kirjasta, johon hän tarttui pikkupoikana. ”Jules Vernen Salaperäisessä saaressa seikkailee insinööri Cyrus Smith, joka pystyi ratkaisemaan minkä tahansa ongelman. Halusin olla kuin hän ja päätin ryhtyä insinööriksi.” Shechtman valmistui konetekniikan insinööriksi Technionista vuonna 1966, keskelle syvää lamaa. Kun töitä ei löytynyt, hän päätti jatkaa maisteriopintoja ja huomasi rakastavansa tiedettä. Mahdoton löytö Kemian rinnalla Shechtman on opetShechtman sai kemian Nobel-palkinnon vuonna 1982 löytämistään kvasikiteistä. tanut Technionissa teknologiavetoista Tuolloin löytöä pidettiin mahdottomana, yrittäjyyttä. Hän kannustaa kaikkia ylisillä kiteiden ajateltiin koostuvan aina opistoja samaan. symmetrisistä, jaksottaisesti toistuvista ”Akateemista opetussuunnitelmaa on atomirakenteista. Shechtmanin elektro- täydennettävä opettamalla käytännön nimikroskoopilla metalliseoksessa ammattitaitoja, kuten tekijänoikeushavaitsemat kvasikiteet olivat kuitenkin lainsäädäntöä, markkinointia, liikejaksottomia. toiminnan kehittämistä ja johtajuutta. Kvasikiteet esittelevä artikkeli julkais- Näiden taitojen opettajina tulisi toimia tiin vuonna 1984 ja aiheutti tiedeyhteikokeneita ammattilaisia.” sössä suurta polemiikkia. Tutkijan tai insinöörin tulisi kuitenkin ”Yksi vastustajien argumenteista yrittäjänä pysyä ”innovointimestarin” oli, ettei kvasikiteitä löytynyt kirjoista. roolissa ja ottaa kumppanikseen erinMutta jos uskottaisiin vain sitä, mitä omainen johtaja, joka puolestaan pyöritkirjoissa sanotaan, ei ihmiskunta ikinä tää liiketoimintaa. Shechtman varoittaa kehittyisi!” myös täydellisyyden tavoittelusta tuo-

tekehittelyssä: ”Myy ensin, viimeistele teknologia myöhemmin.”

Paukkuja perustutkimukseen Tiukkoina aikoina myös tieteeltä vaaditaan usein tuottavuutta. Nobelisti muistuttaa, ettei uutta teknologiaa voi syntyä ilman laadukasta ja usein aikaa vievää perustutkimusta. Yhteiskunnaltakin tarvitaan apua. ”Investoinnit tieteeseen, teknologiaan ja yrittäjyyteen ovat välttämättömiä, jotta voidaan muodostaa vankka perusta innovaatiovetoiselle taloudelle.” Yhtenä neuvona hän suosittelee johtavan tutkijan virkojen perustamista ministeriöihin, kuten Israelissa tehdään. Myös koulutuksen innovaatioaloilla pitäisi alkaa jo varhain, tietää Shechtman. Hän onkin itse mukana useissa hankkeissa, joissa opetetaan luonnontieteitä ja teknologiaa alle kouluikäisille lapsille. Hän on myös vuosien ajan vetänyt Israelin televisiossa lapsille suunnattua opetusohjelmaa tieteestä.

— Professori Dan Shechtman vieraili pääpuhujana Euroopan teknillisten yliopistojen rehtorien konferenssissa Aalto-yliopistossa 18. syyskuuta 2015. AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 15\ 11


Teema

Globaali jo valmistuessaan

GLOBAL ON GRADUATION Article in English on the web: aalto.ямБ/magazine

12 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 15


Nykypäivän yliopisto-opinnoissa ratkotaan käytännön ongelmia yhdessä yritysten kanssa. Myös näkymät globaaliin liiketoimintaan avautuvat opiskelijoille varhain. Teksti Heidi Hammarsten Kuvitus Jaakko Kahilaniemi

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 15 \ 13


T

ÄNÄ SYKSYNÄ tuoreet kauppatieteen opiskelijat päätyivät jo parin opiskelupäivän jälkeen yritystapauskurssille pohtimaan Finnairin strategiaa. He palaavat aiheeseen uudelleen keväällä ja huomaavat epäilemättä oppineensa paljon jo ensimmäisillä kursseilla. Tämä on yksi esimerkki siitä, miten käytäntö ja yritysten todellisuus yhdistetään opintoihin mahdollisimman tiiviisti. Toinen esimerkki tästä ovat aiempaa oppimista yhteen vetävät capstone-kurssit. ”Ne perustuvat niin sanottuihin real case -menetelmiin, ja niillä ratkotaan yritysten todellisia ongelmia. Opiskelijat tulevat eri puolilta yliopistoa. Näin saadaan monitieteisyys ja teoria yhdistymään yritysten todellisuuteen”, kertoo Kauppakorkeakoulun varadekaani, professori Seppo Ikäheimo. Ikäheimon mukaan tavoitteena on nimenomaan monimuotoisuuden ymmärtäminen. Lisäksi opetuksessa näkyy globaali asenne. Tästä kertoo esimerkiksi se, että 60 prosenttia Aallon kauppatieteellisen alan opiskelijoista osallistuu vaihto-ohjelmiin. ”Globalisaatio ei ole pelkkää bisnestä, vaan pitää olla ymmärrystä maailmasta ja lokaalia näkemystä siitä, miten eri paikoissa toimitaan. Haluamme tänne laajakatseisia ihmisiä, joiden näkemystä eivät laput silmillä rajoita.”

14 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 15

Kansainvälinen opinto-ohjelma Malliesimerkki globaalista ja käytännönläheisestä asenteesta on CEMS-ohjelma, jossa Kauppakorkeakoulu on ollut mukana jo 17 vuotta. CEMS eli Global Alliance in Management Education on kansainvälinen organisaatio, jota johdetaan Ranskasta. Siinä on nykyisin mukana 29 kaupallista opinahjoa ympäri maailmaa, ja vuoden kestävän ohjelman opiskelee 1 000 nuorta vuosittain. Aaltoa heistä edustaa noin 30. Tiina Alahuhta-Kasko oli kouluaikana kiinnostunut niin ihmisistä, kielistä kuin yhteiskunnastakin, mutta päätti jo yläkouluikäisenä tähdätä kauppakorkeaan. Marimekosta tuli opintoaikojen kesätyönantaja ja yrityksestä hän teki myös gradunsa, aiheena kansainvälinen brändiidentiteetin hallinta designbisneksessä.


Teema

Graduaan viimeistelevä Karoliina Torttila on ollut opiskelijavaihdossa Singaporessa, työharjoittelussa Kiinassa ja suorittanut CEMS-opintoja Sydneyn yliopistossa.

Ei siis ihme, että nyt 34-vuotiaana hän on Marimekon toimitusjohtaja. Karoliina Torttila aloitti kauppatieteen opinnot heti valmistuttuaan ylioppilaaksi 17-vuotiaana vuonna 2010. Nyt hän työskentelee kansainvälistymiskonsultoinnin parissa Fintrassa ja tekee samalla tilaustyönä gradua, joka liittyy kiertotalouden kasvavaan rooliin yritysten hankintapäätöksissä. Torttilan tulevaisuudensuunnitelmat eivät ole vielä kiveen hakatut, vaan hän arvostaa koulutuksen tarjoamia monipuolisia uramahdollisuuksia. Molempia naisia yhdistävät paitsi kaupalliset opinnot myös CEMS.

Työlästä mutta inspiroivaa

Toimitusjohtaja Tiina Alahuhta-Kaskolle Marimekko on tuttu jo opiskeluajoilta, jolloin hän oli yrityksessä kesätöissä. Kuvan taustana on yksi Alahuhta-Kaskon lempikuoseista: Aino-Maija Metsolan suunnittelema Hattarakukka.

Tiina Alahuhta-Kasko muistelee CEMSvuottaan ”erittäin rikastuttavana kokemuksena äärimmäisen kansainvälisessä ympäristössä”. Hän teki vaihto-opiskelunsa Ranskassa, maineikkaassa HEC Parisissa, ja tutustui tänä aikana esimerkiksi markkinointiviestinnän jättiyritykseen, Publicis-ryhmään. ”Minua inspiroivat vahvat suhteet yritysmaailman kanssa. Tutustuminen yrityksiin auttoi sen kartoittamisessa, mitä halusin omalla urallani tehdä”, muistelee Alahuhta-Kasko.

Karoliina Torttila opiskelee varsinaista maisterintutkintoaan tieto- ja palvelutalouden laitoksella. Hän arvostaa CEMSissä ohjelman tarjoamaa laajempaa perspektiiviä kansainväliseen liiketoimintaan. ”Maisteriopinnoissa mennään tosi syvälle valittuun pääaineeseen. Ohjelma tuki ymmärryksen rakentamista strategisesta kokonaisuudesta ja auttoi katsomaan asioita laaja-alaisemmin”, Torttila sanoo. ”Tutkinto on vaativa ja työläs, mutta siihen liittyy positiivinen oppimisen spiraali. Kun työnantajilta on kysytty, mikä cemsareissa on parasta, nämä vastaavat että draivi. Opiskelijat ovat innostuneita, aktiivisia ja motivoituneita”, kuvaa CEMS-ohjelman akateeminen johtaja Rita Järventie-Thesleff.

Konkreettista yritysyhteistyötä Vuoden mittaisten opintojen yksi lukukausi suoritetaan kotikoulussa, toinen CEMS-verkoston jossain muussa koulussa ja kolmas lukukausi koostuu työharjoittelusta. Kevätlukukauden tärkein elementti on yrityspartnerille tehtävä bisnesprojekti. Ohjelmalla on 70 yrityspartneria, joista Aalto isännöi kahta, Konetta ja Nokiaa. AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 15 \ 15


Ennen akateemista uraansa Rita Järventie-Thesleff työskenteli pitkään metsäteollisuudessa, muun muassa UPM:n brändeistä vastaavana johtajana.

”Kaiken kaikkiaan teemme yhteistyötä noin kymmenen yrityspartnerin kanssa”, JärventieThesleff kertoo. Yritysyhteistyö tarkoittaa paljon muutakin kuin isoja projekteja, muun muassa päivän mittaisia skills-seminaareja. Niissä harjoitellaan erilaisia taitoja yhdessä isäntäyrityksen kanssa. ”Esimerkiksi Deloitten kanssa pidettiin kiertotalous- ja ongelmanratkaisuaiheinen päivä. Siinä opiskelijat pantiin miettimään aiheeseen liittyviä innovatiivisia liikeideoita ja pitämään niistä kolmen minuutin mittainen hissipuhe. Deloitten väki antoi sitten palautetta, mikä meni hyvin ja mitä pitää parantaa”, kertoo JärventieThesleff. Järventie-Thesleff itse on Professor of Practice, joka on tullut akateemiseen maailmaan pitkän metsäteollisuusuran jälkeen. Hän korostaa, että yritysyhteistyö on vuorovaikutteisempaa kuin perinteiset vierailuluennot. ”Teemme nimenomaan projekteja yhdessä. Yritykset ovat mielellään mukana, koska tämä on hyvä tapa rakentaa työnantajamielikuvaa. Lisäksi projektit ovat niin korkeatasoisia, että ne parhaimmillaan vastaavat konsulttityötä.” Yritysyhteistyön avulla CEMS-ohjelma taas pysyy ajan tasalla siitä, millaisia ominaisuuksia opiskelijoilta kaivataan työelämässä. Järventie-Thesleffin mukaan nyt toivotaan esimerkiksi analyyttisyyttä, kriittistä ajattelua, tiimityötaitoa, uudenlaista fasilitoivaa johtamista, kansainvälisyyttä ja korkeaa etiikkaa.

Verkostot säilyvät ja leviävät Sekä CEMSin johtaja että alumnit kehuvat kansainvälisiä verkostoja, joita ohjelmassa syntyy. ”Omia opiskelukavereita on päätynyt niin kuluttajabisnekseen, pankkeihin kuin konsulttifirmoihin”, kertoo Alahuhta-Kasko. Järventie-Thesleff vertaa, että CEMS on kuin iso perhe: vähän kuin tapaisi ihmisen ulkomailla ja saisi kuulla, että hän on samaa sukua. Opiskelun aikaiset tuttavuudet auttavat luomaan suhteita myös muihin verkoston laadukkaissa jäsenopinahjoissa opiskelleisiin. ”Meillä on esimerkiksi useita aktiivisia ryhmiä sosiaalisessa mediassa. Voi vaikka viestittää, että olen nyt New Yorkissa, kuka lähtisi kahville”, Torttila kuvaa. Hän oli jo opintojensa alkuvaiheessa vaihdossa Singaporessa ja työharjoittelussa globaalissa konsulttiyrityksessä Kiinassa. CEMS-ohjelmaan kuuluivat opinnot Sydneyn yliopiston kauppatieteellisessä tiedekunnassa. ”Teimme siellä kolmen kuukauden konsultointiprojektin Virgin Mobile Australialle. Aihe oli mielenkiintoinen ja näkyvyys organisaatioon huikea. Pääsimme esittelemään työmme tuloksia johtoryhmälle, ja useita suosituksistamme on jo alettu toteuttaa”, Torttila kertoo. Projektin opiskelijaryhmään kuului Torttilan lisäksi venäläinen, ruotsalainen ja intialainen. ”Monikulttuurisessa tiimissä oppii, kuinka tärkeää on puhua yhteisistä periaatteista ja tavoitteista. Monimuotoisen joukon perspektiivit ovat


Teema

”NÄISSÄ KITEYTYVÄT AIKA HYVIN ASIAT NYKYISESSÄ TYÖSSÄNI. OPINNOT LOIVAT MINULLE VAHVAN VIITEKEHYKSEN, JOLTA PÄÄSIN URALLANI PONNISTAMAAN.” niin erilaisia, että saa koko ajan haastaa omaa ajatteluaan.”

Peilauspintaa tekemiselle Alahuhta-Kasko on vieraillut Aallossa luennoimassa ja vahvistaa, että vierailut antavat paljon myös yrityksen edustajalle. ”Se on mielettömän antoisaa ja hauskaa. Siitä saa energiaa ja peilauspintaa asioille”, hän kuvaa. Alahuhta-Kasko on seurannut yliopiston opetuksen kehitystä ja tietää, että yrityssuhteet ovat nykyisin vielä tiiviimmät kuin hänen opiskeluaikoinaan toistakymmentä vuotta sitten. Myös mahdollisuus yhdistää kaupallisen, teknisen

ja luovan alan opintoja sopii täsmälleen Marimekon liiketoimintaan. ”Tämä kokonaisuus on melko täydellinen myös meidän näkökulmastamme. Kyse on siitä, miten luodaan inspiroivia tuotteita asiakkaille, pystytään kaupallistamaan luovia ajatuksia ja käännetään niitä kannattavaksi liiketoiminnaksi.” Alahuhta-Kasko pitää arvokkaana sitä, että yrityksen työntekijät edustavat monenlaisia taustoja, koulutusaloja ja kulttuureita. Tärkeää on myös, että he ovat aidosti kiinnostuneita yrityksen tuotteista ja omaleimaisesta brändistä. Nykypäivän cemsiläiset päätyvät Järventie-Thesleffin mukaan uransa aluksi usein konsulttitehtäviin. ”Monet haluavat pitää jyrkän oppimiskäyrän päällä vielä valmistumisen jälkeenkin. Konsulttina saa uusia työkaluja pakkiinsa ja pääsee tutustumaan eri toimialoihin, joista voi löytää omansa myöhemmälle uralle.” Omista opinnoistaan toimitusjohtaja Alahuhta-Kasko kokee saaneensa hyvän pohjan uralleen. Hänen pääaineensa oli kansainvälinen liiketoiminta, sivuaineina rahoitus ja markkinointi. ”Näissä kiteytyvät aika hyvin asiat nykyisessä työssäni. Opinnot loivat minulle vahvan viitekehyksen, jolta pääsin urallani ponnistamaan.”

Uuden ajan johtamiskoulutusta Uusi trendi johtamiskoulutuksessa on, että se ei kohdistu enää ainoastaan esimiestasolle ja keskijohtoon. ”Myös ylin johto toimitusjohtajaa myöten on tajunnut, että jossain vaiheessa he eivät enää ole ihan kartalla. Ylin johto voi pitkäänkin ajatella, ettei kehittämiselle ole aikaa, ja niin johtamisen työkalut, sanastot ja tekemisen tavat vanhenevat. Ulkopuolinen interventio, kuten koulutus, pakottaa tähän ajan ottamiseen”, kertoo Aalto University Executive Educationin toimitusjohtaja, professori Pekka Mattila. Aalto EE on Suomen kansainvälisesti tunnustetuin johtamisen kehittäjä, joka kuuluu Financial Times -lehden rankingissa maailman 50 parhaan liikkeenjohdon kouluttajan joukkoon. Mattilan mukaan ylin johto ei kaipaa niinkään uutta informaatiota ja kalvosulkeisia, vaan valmennus lähenee työpajaa, jopa debattia. ”Koulutus on tietämisen ja tekemisen välisen kuilun sulkemista. Johdolle ei tar-

joilla uutta tietoa vaan uusi tapa sanoittaa asioita ja kääntää niitä toiminnaksi.” Maailman nopea muutos näkyy Aalto EE:ssä siinä, että yritykset hankkivat valmennusta hyvin pragmaattisesti ja vaativat siltä joustavuutta. Myös muille organisaatiotasoille halutaan enemmän tekemistä kuin kuuntelua sisältäviä kehitysohjelmia. ”Aiemmin valmennuksen rakenteet ja teemat fiksattiin paljon tarkemmin etukäteen. Nyt vuoropuhelu valmentajan ja toimeksiantajan välillä on aktiivisempaa. Jos yrityksessä nousee jokin tilanne, kuten fuusio, fissio tai rakennemuutos, siihen pitää tarttua.” Uutta on myös se, että vaikka valmennus kohdistuisi tietylle ryhmälle organisaatiossa, siihen osallistetaan myös muuta henkilöstöä. ”Tai jos valmennus on samaan aikaan käynnissä ylimmälle johdolle ja lupaaville nuorille kyvyille, näitä ohjelmia tehdään rinnatusten ja niissä on kohtaamispisteitä.” AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 15 \ 17


Teema

Bisnesenkeli auttaa menestymään Enkelisijoittaja tuo aloitteleville yrityksille muutakin kuin vain pääomaa, sanoo bisnesenkeli Riku Asikainen.

Teksti Leena Koskenlaakso Kuva Kira Leskinen

”BISNESENKELIT antavat aloitteleville yrityksille pääomaa, omaa osaamistaan ja kontakteja. Yleensä yrittäjät arvostavat jälkeenpäin eniten juuri meidän avullamme syntyneitä verkostoja”, kertoo Riku Asikainen, joka on toiminut bisnesenkelinä 15 vuotta. ”Jos pystyn esittelemään jollekin isolle firmalle sen kannalta mielenkiintoisen startup-yrityksen, startup voi myydä sille omaa palveluaan tai tuotettaan. Myös iso firma hyötyy, koska uusi kontakti lisää sen ymmärrystä markkinoista.” Asikainen oli mukana perustamassa Finnish Business Angels Network FiBANia vuonna 2010. Vuosina 2013–14 hän toimi sen hallituksen puheenjohtajana. Nyt jo lähes 500 jäsentä käsittävä FiBAN on valittu kahdesti Euroopan parhaaksi bisnesenkeliverkostoksi.

Ideoiden sparrausta, riskien jakamista Asikaisen mukaan bisnesenkeli tarvitsee avukseen myös muita sijoittajia, joiden kanssa voi sparrata ideoita ja jakaa riskejä, ja joiden verkostoja voi hyödyntää. ”Sen sijaan, että minä sijoitan yksin 100 000 euroa, on parempi että me viiden kaverini kanssa sijoitamme kukin 20 000 euroa. Silloin yritys hyötyy useamman henkilön osaamisesta ja laajemmista verkostoista.” 18 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 15

Yksittäinen enkelisijoittaja ei Asikaisen mukaan pysty yksin tapaamaan kaikkia yrityksiä, jotka hakevat rahoitusta. Senkin takia on järkevää, että on yhteinen paikka, jonne kerätä hankevirtaa. ”Meillä on kymmenen kertaa vuodessa pitching-tilaisuus, johon kutsutaan parhaat edellisen kuukauden aikana rahoitushakemuksen jättäneet yritykset. Mukana on kerrallaan noin 10–12 firmaa, ja niistä 3–5 eli melkein puolet saa tarjouksen meidän porukalta. Eli jos niin pitkälle pääset, olet jo lähellä rahoitusta. Mutta sehän on vasta kaiken alku”, Asikainen muistuttaa. FiBANin enkelit edustavat suomalaisen liike-elämän koko kirjoa. Vuonna 2014 he sijoittivat yhteensä 238 firmaan. Mukana on yrityksiä 15:ltä eri toimialalta perusteollisuudesta maatalouteen. Kaikista rahoitusta hakeneista yrityksistä noin 10–20 prosentin hakemus hyväksytään, mitä Asikainen pitää korkeana lukuna.

Sijoituksia 36 firmaan Riku Asikainen luonnehtii uraansa melko tavanomaiseksi bisnesenkelin tarinaksi. ”Aloitin yrittäjänä jo 18-vuotiaana ja sain kohtuullista menestystä. Myytyäni kolmannen firmani Lukiolaisten kirjakaupan perustin vastaavan yrityksen Ranskaan, ja aikanaan myin senkin. Tällä

hetkellä se on Ranskan suurin lukiolaisten kirjakauppa.” Vuodesta 2000 lähtien Asikainen on toiminut bisnesenkelinä. Tähän mennessä hän on sijoittanut rahaa jo 36:een aloittelevaan yritykseen. ”Se on iso luku, mutta pitää muistaa, että aloitin nuorena.” Voimakkaasti kasvavat yritykset löytyvät Asikaisen mukaan nykyisin usein eri toimialojen välistä tai perinteisten liiketoimintamallien risteyksistä. ”Olen utelias tietämään, mitä maailmassa tapahtuu, ja siihen bisnesenkelitoiminta sopii hyvin. Minusta on mukavaa miettiä liiketoimintamalleja ja etsiä vahvistuksia startup-yritysten tiimeihin.” Asikainen sijoittaa myös yrityksiin, joiden liikevaihto voi olla nolla. Siksi sijoituksista on vuosien varrella tullut myös takkiin. Hyvin kasvaneista yrityksistä erkaannutaan viiden–kahdeksan vuoden kuluttua. ”Yrittäminen ja erehdyksetkin kuuluvat tähän – muuten ei ole tullut tarpeeksi otettua riskiäkään. Epävarmuudessa täytyy vain oppia elämään.”

Ei kannata haikailla muualle ”Ilmapiiri Suomessa on nykyisin yrittäjämyönteinen”, sanoo Riku Asikainen.


”Toki täällä on aiheellista keskustelua säätelystä, sillä maailma on keskinäisriippuvainen ja yhä monimutkaisempi, mikä itsessään johtaa säätelyn kasvuun. Mutta säätelyn hyviä puolia ei tulisi menettää.” Asikaisen mielestä ei kannata liikaa haikailla muualle, sillä: ”Suomi on hieno maa sen takia, että se toimii.” Hän antaa tunnustusta esimerkiksi Aalto-yliopistossa tehtävälle yrittäjyyskoulutukselle, siitä kumpuavalle aktiiviselle toiminnalle ja yrityskiihdyttämöille. Asioiden ennakoitavuus on Suomessa hyvää, ja siitä Asikainen kehottaa pitämään kiinni. Hän kuitenkin muistuttaa, että ainoastaan kansainvälisillä markkinoilla on pitkällä aikavälillä meille merkitystä. Kasvua voidaan löytää vain sieltä. Riku Asikainen ei ole pessimisti. Hänen mielestään Suomessa osataan tehdä asioita koko ajan paremmin. ”Mutta ei pitäisi hötkyillä liikaa. Ihmeitä kyllä tapahtuu, mutta niille pitää antaa tarpeeksi aikaa tapahtua.”

Neljä neuvoa aloittelevalle yrittäjälle

1. ”Kerro ideastasi usealle eri taholle ja erilaisille ihmisille.”

2. ”Käy myymässä ideaasi asiakkaille ennen kuin sinulla on tuote.”

— Riku Asikainen valmistui kauppatieteiden maisteriksi Helsingin kauppakorkeakoulusta vuonna 1999. Hän on toiminut yrittäjänä vuodesta 1988 lähtien sekä bisnesenkelinä vuodesta 2000 saakka. Asikainen on yksi bisnesenkeliverkosto FiBANin perustajista ja on sijoittanut 36 firmaan. Hän on Startup-säätiön perustajajäsen ja toiminut useasti Startup Saunan Head Coachina. Riku Asikainen on aktiivinen vaikuttaja myös yliopistoyhteisössä. Hänet valittiin Kauppakorkeakoulun Vuoden alumniksi vuonna 2014, ja hän on näkyvästi mukana yliopiston varainhankinnassa.

3. ”Ryhdy hommaan sellaisen porukan kanssa, joka saa aikaan ja pysyy koossa.”

4. ”Pohdi huolellisesti, mitä oikeasti osaat, ja vertaa sitä markkinatilanteeseen.” AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 15 \ 19


Kuka

20 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 15


Yrittäjä saa olla monessa mukana Digi- ja mobiilipalveluyrittäjä Tiina Zilliacus opiskelee mielellään uutta. Se on vienyt mukanaan alueille, joita ei ehkä muuten olisi tullut kokeiltua.

Teksti Antti J. Lagus Kuvat Jussi Särkilahti

T

IINA ZILLIACUS summaa kahdeksantoista vuoden työkokemuksen kertomalla olevansa täysi-ikäinen työelämässä. Hän työskenteli suurissa yrityksissä – Nokiassa ja Sonerassa – yhdentoista vuoden ajan. Tämän jälkeen seurasivat toimitusjohtajuudet useassa pienessä yrityksessä, ja nyt hän on toiminut yrittäjänä neljä vuotta. Vaikka yritykset ovat vaihtuneet, hän on koko ajan tehnyt digi- ja mobiilipalveluita. Tuotteet ovat muuttuneet, mutta peruslogiikka on sama: asiakkaina ovat kuluttajat, ja palvelut toimitetaan jonkin digitaalisen kanavan yli. Kansainvälistä markkinointia pääaineenaan opiskellut Zilliacus päätyi ensimmäiseen varsinaiseen työpaikkaansa Soneraan osallistuttuaan opiskelijana ITP – Interactive Telecommunications Program -ohjelmaan. Sonerassa hän pääsi mukaan mobiilipalvelu Sonera Zedin kehittämiseen, jota hän pitää elämänsä MBA-kouluna ulkomaan komennuksineen. Zilliacus naurahtaa ja sanoo, että tämä oli hänen Startup Saunansa. Hän muistelee opiskeluaikojaan muutenkin lämmöllä. ”Tuloslaskelman ja taseen hahmotin kuitenkin aidosti vasta työelämässä.”

Monta rautaa tulessa Tiina Zilliacus ei oikein pidä sanasta sarjayrittäjä, vaikka kokeekin olevansa sellainen. Hän on yhden pääomistajuu-

tävä kansanterveydellinenkin vaikutus. ”Se, viekö tällä toimialalla mukanaan teknologia vai asiakkaiden tarpeet, on vähän muna–kana-kysymys. Usein muutos syntyy molempien asioiden liitosta.” Zilliacus luonnehtii itseään niin, että hän synnyttää uusia palveluita ja asioita. Kaikille hänen toimilleen on yhteistä se, että asioiden ytimessä on jokin digitaalinen tuote tai palvelukonsepti. Niiden tuominen markkinoille on ominta osaamista, mutta hän tunnustaa myös astuneensa suunnittelun puolelle. Toisin sanoen Zilliacus myös kuvaa ja mallintaa ja tekee palveluiden suunnittelutöitä. ”Suunnittelua teen pääasiassa omissa projekteissani. Nykypäivänä suunnittelijan ja kaupallistajan töitä ei edes voi erottaa toisistaan.” Tekemällä oppii ja virheistä myös, toteaa Zilliacus. Hän ei yhdy näkemykseen siitä, että meillä ei olisi lupaa epäTeknologia vai asiakkaiden tarpeet? onnistua. ”Mielestäni Suomi ei ole sen kieltei”Itsensä mittaaminen ja hyvinvointirannekkeet ovat tosi kiinnostavia”, sanoo sempi ympäristö virheiden tekemiselle kuin muutkaan paikat. Täällä ehkä ihmiZilliacus. ”Esimerkiksi viisi vuotta sitten ihmiset sillä itsellään on isompi kynnys riskien eivät tienneet, että päivittäinen kymme- ottamiseen. Ja kun laittaa itsensä altnentuhannen askelen kävely on hyväksi. tiiksi, ei tunnu kivalta myöntää, ettei Monissa yrityksissä mietitään nyt, miten ollutkaan täydellinen tekemisessään.” ihmisiä saadaan aktivoiduiksi erilaisin mobiilisovelluksin.” Pää täynnä ideoita Tiina Zilliacus on perehtynyt myös Zilliacus laskee, että jos kunnostaan huolehtivien määrä nousee esimerkiksi meditaatioon, tietoiseen läsnäoloon ja kymmenellä prosentilla, sillä on merkit- joogaan. Hän kertoo harjoittavansa den lisäksi mukana monissa muissa yrityksissä partnerina ja neuvonantajana. ”Minun määritelmäni mukaan yrittäjä saa olla monessa mukana ja pitää olla monta rautaa tulessa. Vain yhteen asiaan keskittyminen on iso riski.” Nyt Zilliacuksella on kolme yritystä, joista Gajatri Studios tekee mobiili- ja älykellosovelluksia. Kasvuyritys tuli tunnetuksi kehitettyään maailman ensimmäisen digitaalisen joogapelin. Konsultointiyhtiönsä puitteissa Zilliacus toimii puolestaan neuvonantajana pienille ja suuremmillekin yrityksille, jotka kehittävät omia uusia palveluitaan. Lisäksi Zilliacuksella on tekeillä jotakin muuta, joka ei ole vielä julkista. Ensi vuoden alkupuolella kuullaan lisää, ja uusikin hanke liittyy terveyteen ja digitalisaatioon.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 15 \ 21


tekniikoita, joiden avulla päässä pyörivät ajatukset asettautuvat paikalleen. ”Näistä harjoituksista on minulle valtavasti hyötyä. Ne kasvattavat mielessäni uusia yhteyksiä, jotka saattavat johtaa ongelmien ratkeamiseen.” Luovinta aikaa ovat aamut hyvin nukutun yön jälkeen. Ratkaisu illalla askarruttaneeseen asiaan löytyykin usein aamulla. Ratkaisukeskeistä voimavaravalmennusta Zilliacus päätyi opiskelemaan ollessaan vielä palkkatöissä. Ratkaisukeskeisestä tiiminvetämisestä oli hänen mukaansa paljon hyötyä sellaisilla alueilla, jotka eivät kuuluneet työnantajan toiminnan ydinalueisiin ja joissa muutokset olivat arkipäivää.

Yrittäjyydessä tarvitaan konkretiaa Yrittäminen, jossa työllistää itse itsensä ja maksaa omat kulunsa, on Zilliacuksen mielestä täysin erilainen työn tekemisen malli kuin toisen palveluksessa oleminen. Oma epävarmuuden sietokyky ja keinot keksiä uudelleen asioita, joista voi kehkeytyä liiketoimintaa, ovat keskeisiä silloin, kun ihminen on omillaan. Oman yrityksen perustamiseen tarvitaan Zilliacuksen mukaan riittävä siirtymäaika. Tuolloin on opeteltava uudet työn tekemisen tavat, riskiajattelu sekä myyminen aivan toisesta näkökulmasta kuin aikaisemmin. Tähän kannattaa hänen mukaansa panostaa jo alkuvaiheessa. ”Oman yrityksen perustamisesta kirjoitetaan liian vähän. Avuksi tarvitaan konkretiaa. Vaikka yrittäjyys ei kaikille sovi, kaikki voivat sitä oppia.” Kasvuyrittäjyys on nyt kuuma aihe, ja Zilliacuksenkin mielestä jokaisen yrityksen tehtävä on kasvaa. Mutta hän muistuttaa, että kaikilla aloilla kasvu ei luo uusia työpaikkoja. Hänestä olisikin kiinnostavaa tarkastella, mitä pienistä yrityksistä voitaisiin viedä suurten yritysten pariin. Suuretkin voivat kokeilla uusia ideoita esimerkiksi eri brändillä tai toisissa maissa. ”Vapaus ja vastuu ovat omissa käsissä – se on tämän työn alituinen luonne. Toisaalta pienessä yrityksessä voi olla isoa helpompaa viedä ideoita markkinoille. Eikä sitä hetkeä voita mikään, kun saa lanseerattua uuden asian maailmalle!”

22 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 15

”ITSENSÄ MITTAAMINEN JA HYVINVOINTIRANNEKKEET OVAT TOSI KIINNOSTAVIA” — Yrittäjä ja konsultti Tiina Zilliacus on valmistunut kauppatieteiden maisteriksi Helsingin kauppakorkeakoulusta vuonna 1997. Hän on Gajatri Studios -yrityksen perustaja (2011) ja työskennellyt vuodesta 2008 alkaen toimitusjohtajana myös monessa muussa pienessä yrityksessä. Aiemmin hän on työskennellyt Nokiassa 2001–2007 ja Sonerassa 1997–2001. Zilliacus harrastaa lukemista ja käyttää mediaa monipuolisesti myös vapaa-ajallaan.


Who

Ready for business Digital and mobile service entrepreneur Tiina Zilliacus loves to learn new things.

Tiina Zilliacus sums up her eighteen years of professional experience by saying she has reached the age of majority in working life. She worked at major corporations for the first eleven years and then captained several small firms before embarking on a career as an entrepreneur, which she has been doing for the last four years. Even though the companies have changed a lot, she has been engaged in digital and mobile services this whole time. The products have likewise changed, but the fundamental logic has stayed the same: providing consumer services through a digital channel. Zilliacus majored in international marketing and found her first serious place of employment with Sonera through the university’s Information Technology Programme. While there, she got involved in the development of the mobile service platform Sonera Zed. She likens this period to MBA school complete with overseas work assignments and jokingly refers to it as her personal Startup Sauna. She remembers her time at university fondly, but says the significance of balance sheets and income statements really dawned on her only when she entered working life. Zilliacus now owns three companies, of which Gajatri Studios creates mobile and smart watch apps. The growth company became known for developing the world’s first digital yoga game. In her consulting firm, Zilliacus advises small and large businesses that are developing new services. She is also working on something new, which is not yet public knowledge but it deals with health and digitisation, too.

— Businesswoman and consultant Tiina Zilliacus graduated from the Helsinki School of Economics in 1997. She is the founder of Gajatri Studios (2011) and has also served as the managing director of several small businesses since 2008. Her earlier employers include Nokia 2001–07 and Sonera 1997–2001. AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 15 \ 23


Aiheesta

Ota tunteet avuksi johtamisessa

1.

2.

3.

4.

Tunnista organisaation strategian kannalta keskeiset toiminnot, jotka pitää tehdä hyvin.

Mieti, mitkä tunteet parhaiten tukevat noita toimintoja. Esimerkiksi pelko asiakkaan menettämisestä voi parantaa palvelun laatua tai innostus jostain asiasta lisätä siihen liittyvien mahdollisuuksien tavoittelemista.

Yhdistä kovia ja pehmeitä tekijöitä tukemaan tarvittavia tunteita. Pyri altistamaan ihmiset informaatiolle, joka synnyttää haluttua tunnetta. Esimerkiksi asiakkaiden havainnointi kilpailijan tuotteita kokeilemassa voi herättää sopivaa pelkoa heidän menettämisestään. Mukavaksi tehty huone voi lisätä turvallisuuden tunnetta ja keskustelun avoimuutta.

Muista selkeys. Tunteet antavat energiaa toiminnalle, mutta toiminnan kohdistaminen vaatii ohjeita ja rajoja.

26 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 14


Järki

ja tunteet Strategia ei juurru eikä menestystä synny pelkillä faktoilla. Toisaalta, jos tunteita ei hallita, voi yritys olla tuuliajoilla.

Teksti Minna Hölttä Kuvitus Terhi Adler

K

UN Aalto-yliopiston strategisen johtamisen professori Timo Vuori puursi väitöskirjansa parissa, työkaluista tärkein oli videokamera. Sillä hän kuvasi kolmen päivän ajan kokenutta muutosvalmentajaa, jonka piti saada työntekijät innostumaan uudesta, palvelun laatua korostavasta toimintatavasta. Aineistoa kertyi 15 tuntia, ja Vuori kävi sen läpi minuutti minuutilta, kirjasi ylös sanat, tunnevihjeet ja yleisön reaktiot. Analyysi paljasti selvän, viiden minuutin sykleissä toistuvan metodin, joka osoittautui toimivaksi – vastoin ennakko-odotuksia. Strategian vieminen sanoista tekoihin on nimittäin vaikeaa. Aiheesta on tehty tutkimuksia ja kirjoitettu kasapäin oppaita, mutta silti muutosviestintä saa vain harvoin organisaation jäsenet ajattelemaan ja toimimaan uudella tavalla. Vuoren seuraama konkarivalmentaja kuitenkin onnistui vetoamalla yleisöönsä faktojen sijasta huumorilla ja tarinoilla, ja kun tunteet olivat pinnassa, kertomalla varsinaisen pointtinsa. Tunteen ja asian assosiaatio auttoi osallistujia viestin ja siten strategian muistamisessa ja omaksumisessa. ”Alan tutkimus on keskittynyt siihen, mitä sanotaan, vaikka usein on paljon merkityksellisempää miten se sanotaan, ja miltä kuulijoista tuntuu”, Vuori korostaa. Hän päätti tehdä assosiaatioista prosessimallin ja ryhtyi sitten luomaan tunteet paremmin huomioivaa liikkeenjohdon teoriaa.

Pelon ilmapiiri – ja innostuksen Tänä syksynä, viisi vuotta myöhemmin, Administrative Science Quarterly julkaisi Vuoren ja Inseadin kauppakorkeakoulun professorin Quy Huyn tutkimuksen tunteiden vaikutuksesta Nokian puhelinliiketoiminnan alamäkeen. Suomen mediassa alkoi välittömästi kuohunta huutavista johtajista ja heitä pelänneestä keskijohdosta, mutta organisaatio- ja johtamistutkimuksen ykkösjulkaisua ei vakuutettu paljastuksilla. ”ASQ korostaa uuden teorian kehittämistä”, Timo Vuori selittää.

”Me keskitymme siihen, mikä rooli jaetuilla tunteilla on innovaatioprosessissa, rakenteellisten ja kognitiivisten tekijöiden rinnalla. Vaikka uutisointi Suomessa painottui toimitusjohtajaan, tutkimuksemme tarkoitus oli osoittaa, mitä vaikutuksia usein unohdetulla psykologisella mekanismilla voi olla organisaatiossa. Tämä tekee tutkimuksesta myös kansainvälisesti kiinnostavan. Samoja tunteita koetaan yrityksissä ympäri maailmaa, joten kaikissa niissä on tavallaan pieni pala Nokiaa. ” Tutkimustaan varten kaksikko haastatteli yli 50:ttä ex-nokialaista. Tarinoiden analyysi osoitti, että puhelinjätin innovaatioprosessia jarruttivat erilaiset pelot: ylin johto pelkäsi ulkoisia tekijöitä, erityisesti kilpailijoita, keskijohto taas omia esimiehiään. Pelkojen taustalla vaikuttivat organisaatiorakenne, joka sai eri ryhmät kiinnittämään huomionsa eri asioihin, sekä rakenteiden muutosten aiheuttama epävarmuus. Huhut johtajien purkauksista muuttuivat tarinoiksi, jotka levisivät laajemmalle ja vahvistivat keskijohdon kokemia pelkoja. Syntyneet pelot puolestaan saivat työntekijät ja keskijohdon salaamaan ikävät uutiset eri asioiden parissa työskennelleeltä johdolta. AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 14 \ 27


Aiheesta

”HYVÄ JOHTAMINEN ON VAIKEAA: PITÄÄ OLLA YHTÄ AIKAA EMPAATTINEN JA KUUNTELEVA SEKÄ KRIITTINEN JA VAATIVA.” ”Pelon ilmapiiri oli siis osaltaan estämässä tarvittavien korjausliikkeiden tekemisen”, Vuori tiivistää. Jaetuilla tunteilla voidaan toki saada aikaan myös paljon hyvää. Parhaillaan Vuori ja Huy tutkivat sähköautoihin liittyvän liiketoiminnan rakentamista Suomessa. ”Mukana on ollut monia toimijoita. Yksi onnistuneimmista on tietoisesti lähtenyt hakemaan yhteistyökumppaneita tunne edellä, eli luonut positiiviset odotukset ja innostuksen koko sähköautoekosysteemin tulevaisuudesta. Tämä tunnelataus saa kumppanit arvioimaan heidän kyvykkyyttään ja mahdollisuuksiaan myönteisesti, mikä houkuttelee yhteistyöhön. Ja mitä enemmän he kasvavat, sitä houkuttelevammaksi he muiden silmissä muuttuvat.” Analyyttisempi toimija ei ole pärjännyt yhtä hyvin. Vuoren mukaan se ei ole yllätys: teemme harvoin mitään pelkkien faktojen perusteella. Ääriesimerkki ovat ihmiset, joilla on tunneprosessit estävä aivovaurio – he eivät pysty tekemään päätöksiä lainkaan. ”Jokainen päätös on viime kädessä arvovalinta. Faktat itsessään eivät kerro, mikä on arvokkainta. Jokin päätös voi esimerkiksi johtaa hyviin tuottoihin, mutta samalla aiheuttaa ongelmia. Painoarvo haetaan tunteiden kautta.”

Epävarmuus kuuluu asiaan Koska tunnereaktiot vaikuttavat organisaation tapahtumiin, niitä johtamalla voidaan kehittää yrityksen toimintaa. Kyse ei ole pehmoilusta, vaan strategian kehittämistä ja toteuttamista tukevasta toiminnasta, jonka avulla tunteiden energia saadaan hyötykäyttöön. Esimerkiksi viha huonoa laatua kohtaan voi saada työntekijät kehittämään uusia, kekseliäitä ratkaisuja. Tunteiden huomioimisen lisäksi Vuori korostaa analyyttisen ymmärryksen merkitystä. Yksi tärkeä tekijä on organisaation omien kyvykkyyksien tunnistaminen. Strategiseen johtamiseen kuuluva tavoitteiden asettaminen on vielä helppoa, mutta niiden toteuttaminen ei onnistu,

28 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 14

jos organisaatiolla ja sen jäsenillä ei ole oikeanlaista osaamista. ”Sitä miten johtajat muodostavat käsityksen oman organisaationsa kyvykkyyksistä on tutkittu yllättävän vähän kansainvälisestikin, vaikka se on hyvin keskeistä organisaation menestykselle”, Vuori toteaa. Hän on itse paneutunut aiheeseen tutkija Markus Kajannon ja professori Henri Schildtin kanssa. ”Olemme analysoineet noin sadan strategiajohtajan haastatteluja ja huomanneet, että ihmisillä on aika erilaisia käsityksiä siitä, mitä organisaation on mahdollista tehdä. Osa johtajista arvioi kyvykkyyksiä historiallisten indikaattorien perusteella, mikä ei aina anna oikeaa kuvaa nykyisistä mahdollisuuksista. Toiset taas selvittävät perusteellisesti, miten aikaisempi kokemus eroaa tulevaisuuden tilanteesta. Tärkeää on myös ymmärtää, että asiat ovat harvoin suoraviivaisia. Esimerkiksi uuden teknologian kehittäminen ja kaupallistaminen on vaikeaa, joten keskeneräisen sietäminen on välttämätöntä. Insinööreille ei voi vain sanoa, että nyt teette tällaisen laitteen, jota myymme vuoden kuluttua tuhannella eurolla. Epävarmuuden hyväksyvä ja hallitseva johtaja osaa tarkkailla asioiden etenemistä ja tehdä tarvittavat muutokset, kun taas yksinkertaistava kollega voi ajaa täysillä päin puuta.” Timo Vuori muistuttaa, että Suomessa menestyvä yritys voi kansainvälisillä markkinoilla saada vastaansa kilpailijoita, joiden osaaminen on aivan toisella tasolla. Tämä tekee kyvykkyyksien tunnistamisesta ja kehittämisestä entistä tärkeämpää. Kansainvälinen ympäristö asettaa haasteita myös viestinnälle. ”Hyvä johtaminen on vaikeaa: pitää olla yhtä aikaa empaattinen ja kuunteleva sekä kriittinen ja vaativa. Empatia ja kuuntelu auttavat ymmärryksen muodostamisessa, mutta lisäksi pitää osata vaatia, jotta päästään sanoista tekoihin. Kiristyvässä kansainvälisessä kilpailussa molempien puolten pitää olla hallussa – muuten tulee joku ja tekee asiat paremmin.”


On topic

Nanomaji shows Impact in action The most daunting problems often have the simplest solutions. A case in point is the Nanomaji water filter conceived by a diverse group of students with the support of the fiber-based materials company, Ahlstrom. Text Tim Bird Photo Nanomaji

“NANOMAJI was initiated by the New Global research and innovation project as part of our experimentation on how Finnish companies can innovate resource-scarce solutions for the biggest, most challenging world problems,” says Project Manager Sara Lindeman from Aalto University. “This combination of large company and small company is an approach with much potential.” It’s also a great example of the kind of business advocated by the Impact Iglu community. Launched in the university’s Department of Management Studies by Aalto Global Impact, Impact Iglu serves as a contact and networking hub for would-be entrepreneurs with special interests in societal or environmental impact and emerging markets. “Nanomaji started as a school project in October 2014,” says Sanna Puhakainen, Nanomaji’s Chaos Pilot. She explains that the name combines Nano, referring to the filter material, with the Swahili for water – Maji. Success in the Climate Launchpad competition in Finland gave the project a boost. The team embraces members from Finland, Brazil, Latvia, Taiwan, China and Mexico, drawn from a wide range of studies, from design to sustainable business. “We started work together with a two-week trip to Tanzania where we had workshops with local students,” says Puhakainen. “We researched the end users and the market by conducting interviews with potential end users, entrepreneurs and experts, made observations of the water facilities and arranged a workshop with the local students

and startup founders,” adds designer Emma-Sofie Kukkonen. The backing of a globally-active company with a €1 billion turnover such as Ahlstrom has advantages, but product ideas succeed or fail on the basis of their virtues. The idea in this case is a special water filter that relies on gravity alone. In Tanzania, water usually needs to be boiled for drinking, and charcoal burning is the usual source of heat. In addition to CO2 emissions, this leads to deforestation, which in turn leads to soil erosion. Nanomaji can eliminate this process. “Ahlstrom participated in the student innovation project that aimed to create a business model and frugal product for providing pure drinking water in developing countries,” says Tarja Takko, Vice President, Group HR at Ahlstrom. “The students came up with an affordable water filter solution that uses Ahlstrom’s patented Disruptor™ technology.” In addition to access to technology, Ahlstrom provided expertise for Nanomaji. The Walter Ahlström Foundation, a Helsinki-based foundation supporting science and research, helped to fund the initiative. “This was a very fruitful experience and for sure we will be involved in similar projects in the future,” says Tarja Takko. “This business case is interesting for us as Africa has great potential as a future market.” Sanna Puhakainen is hopeful about the cooperation with Ahlstrom: “They have the knowledge about the technology and we have fresh new ideas how to use it.”

Impact Iglu • operates under the Aalto Global Impact umbrella • supports the promotion of impact businesses and activities focusing on emerging markets • delivers opportunities for students to engage, to learn and create • advocates societal impact-driven entrepreneurial activities • initiates and builds partnerships with local and international stakeholders • builds and develops partnerships with different innovation hubs in emerging markets, such as Iceaddis in Ethiopia, Ihub in Kenya, and Buni and Kinu in Tanzania • creates an impact-driven entrepreneurially-minded citizenry • connects citizens to greater markets and networking through our partners  • pursues our objective: ‘Empowering students to unleash their potential-creating, impact-driven businesses for a better future’  

impactiglu.org

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 14 \ 29


On science

The inner workings of the stock market’s black box Our research has increased the understanding of how investors behave, writes Aalto Distinguished Professor Matti Keloharju. Illustration Terhi Adler

F

OR DECADES, finance researchers

saw the stock market as a black box; its outputs – prices and trading volumes – were known, but how these outputs were generated was largely a mystery. Availability of better data has changed this picture: now, many researchers examine data on the actual trades of some investor segments, such as customers of retail brokerage firms. I and my colleagues and students have been at the forefront of this revolution, utilizing registry data on all of the traders on the Finnish stock market. Our data set is structured as a panel, which allows us to follow 1.7 million investors throughout the entire sample period of 20 years. Except for foreign investors, who largely appear as a big

30 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 15

lump in our data, we can observe what each investor has done – or has not done – on a daily basis. The market literally clears within the dataset: on every day and for every stock, the volume of buy transactions is identical to the volume of sell transactions. This is a big advantage relative to other data sets, which tend to cover only a small part of the investor population.

Detailed investor information Our data set offers a wealth of information on ownership and trading. Not only does it indicate how much each investor owns of each stock at each point of time, but it also reveals the reason for all the changes in ownership.

Regular stock market trades are the most common reason for a change of ownership, but the data set also covers other events, such as participation in equity offerings, gifts and inheritances. Another important feature of the data set is that it includes detailed information on the investors. We know each investor’s institutional type and various socioeconomic attributes of household investors. Some of our studies have also linked the data set with other data sets, such as data on individual investors’ intelligence and speeding tickets as well as information on investors’ buy and sell orders, including those orders that do not lead to a trade. What can we learn from this research? One important result is that investors,


and individual investors in particular, are far from perfect. Unlike homo economicus, the rational economic decision-maker characterized in many formal models, real investors make mistakes. For example, they hold poorly diversified stock portfolios, which make their investments more risky than is necessary. They tend to follow investment strategies that are, on the surface, psychologically lucrative, but lead to them paying more taxes. They sometimes even lose money by not exercising the free options they are offered. In short, real investors are human. Another important result is that people consider other things than what maximizes the return on their investment. They invest in stocks of local companies and companies they frequent as customers, perhaps because they root for them. They trade much more frequently than is necessary to maintain a balanced portfolio, partly because they enjoy trading and partly because they think they can beat the market, when in fact they cannot. To keep up with the Joneses, they copy what their neighbouring investors have recently been doing, at least if the neighbours have done well. None of this helps them generate a higher return. More often than not, the outcome is the opposite: more dead-weight cost due to trading or poorer diversification of their portfolio.

The role of intelligence Another stream of our research analyzes the role of intelligence in the stock market. Our research addresses the following classical question: does being smart make one rich? The answer is a qualified yes: intelligence clearly helps avoid investment mistakes, and it to some extent helps you “beat” the market. One of the biggest mistakes a wealthy investor can make is to stay away from the stock market; a large body of research shows that stocks tend to earn higher returns in the long run than most other assets. We find that intelligent investors tend to avoid this mistake. Controlling for their income, wealth, and education, smart individuals are much more likely to invest in the stock market than less intelligent ones. Smart investors also avoid other mistakes, such as holding poorly diversified stock portfolios or executing their trades in a clumsy way. Finally, smart investors are somewhat better at market timing and stock picking, particularly over short horizons. Here, it is much more difficult for smart investors to excel because market timing and stock picking do not work unless an investor can outperform the market, which is to a large extent occupied by highly qualified investment professionals. Yet, we find that truly intelligent individuals have an ability to do so, although the economic significance

of our stock-picking findings is fairly modest. The mirror image of this result is that the less intelligent do not lose much against smart investors in this respect. An efficient stock market does not protect less intelligent investors from outright investment mistakes like poor diversification, but it helps protect them from choosing wrong stocks for their portfolios or buying these stocks at the wrong time.

Investment strategies in question A fourth line of our research relates to the investment strategies followed by different types of investors. When an investment strategy is based on a return or volume history that is the same for all investors, investors’ trading strategies exactly offset one another. This is by definition true because there is a buy for every sell transaction. In one of the key tests, we find that foreign investors tend to buy stocks that have appreciated in value in the past year – a strategy that has historically worked well. By contrast, Finnish investors, in particular household investors, tend to do the opposite, i.e. follow a strategy that favors shares with poorer historical performance. Although foreign investors tend to follow better investment strategies than domestic investors, their aggregate investment performance has been unimpressive. They burned a lot of money in Nokia, AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 15 \ 31


On science buying at high price levels when Nokia’s stock was rising. At its peak in 2000, Nokia accounted for 70 percent of the Finnish market capitalization, so the losses made on its stock easily overwhelm the gains made on other stocks. Apart from the fact that our work has increased our understanding of how investors behave, it has also allowed us to debunk ideas that prior research has unjustifiably attributed to investor behavior. For example, consider a situation where a company surprisingly releases a positive piece of news and the stock price jumps up. Typically, in this situation one will find individual investors to be more on the sell side in the transactions executed immediately after the news release. Does this mean that individual investors reacted to the positive information by selling their

32 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 15

shares? Not necessarily. Our research shows that many of their trades were linked to orders placed before the news release. In such cases, it is more likely that a freshly placed buy order of a more informed market participant, such as an institutional investor, is matched with the individual investor’s prior sell order. In effect, this makes the individual investor a passive party who finds out that he has sold his shares when he wished he would not have done so. Investor behavior continues to be a very active topic of the financial research agenda. Owing to the extraordinarily high-quality data set put together by my team during the past two decades, we expect to contribute to this agenda also in the years to come.

— Matti Keloharju


10 min

Business with pleasure Text Paula Haikarainen Photo Anni Hanén Who are you? Matti Keloharju, Aalto Distinguished Professor and Eero Kasanen Professor of Finance. From the beginning of next year, I will start a five-year term as Academy Professor. What do you do? I have made my career using unique data sets. Right now, I mostly focus on analyzing Swedish top executives. In addition, I’m continuing my analysis of Finnish investor behavior. How did you end up in this field? I chose my field of specialization in 1986, at a time when the Finnish financial markets were being liberalized. The opportunities and challenges that came with this process appealed to me. My decision to pursue an academic career in 1987 was partly inspired by the launch of a well-resourced Union Bank of Finland doctoral program. I was in the first cohort of students admitted to it.

What drives you forward? This work is fun! I enjoy the many positive aspects that come with the work, including the opportunity to discover something new and important, and the possibility to work with ambitious, bright and genuinely nice people. What are you most proud of in your career? I am very proud of my recent appointment as Aalto Distinguished Professor, which aptly summarizes my achievements. What more do you want to achieve? More of what I have done so far. Also, now that I have less reason to worry about my own career, I hope I can do even more for my students and younger colleagues.

What makes your research group special? We have access to superb data, and have the experience and skill to make the most out of it. AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 15 \ 33


Siell채

Kantele soi autiomaassa Aalto on Fire -projekti kokeili luovuuden ja rohkeuden rajoja ja rakensi installaation Burning Man -spektaakkeliin Yhdysvaltoihin. Teksti Terhi Hautam채ki Kuvat Mikko Raskinen

34 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 15


AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 15 \ 35


Siellä

N

evadan aavikkoa polttaa 40 asteen kuumuus. Välillä ylitse puhaltaa raju hiekkamyrsky, jolloin ei näe viittä metriä pidemmälle. Yöllä ilma hyytyy pakkasen rajalle. Mutta elo-syyskuun vaihteessa karulla aavikolla tapahtuu: keskelle ei-mitään kohoaa pop up -kaupunki Black Rock City. C-kirjaimen muotoon rakennettu, teemaleireistä ja nimetyistä kaduista koostuva ”kaupunki” juhlii yhdeksän päivän ajan ihmisten luovan hulluuden ilmentymiä, esittelee taideinstallaatioita ja performansseja. Yöt nukutaan leireissä. Päivät täyttyvät työpajoista, lyhyistä inspiraatiopuheista ja aktiviteeteista. Toisaalla jumputtaa elektromusiikki. Aalto-yliopiston opiskelijoista, henkilöstöstä ja alumneista koostuvan ryhmän rakentaman hauenpään sisällä jamitetaan. Bluesvireinen, monen soitettava kantele soi autiomaan paahteelta suojassa. Hiekkamyrskystä kurvaa paikalle pyörällään mies, joka nappaa esiin mandoliinin ja yhtyy musisointiin. Tällainen on Burning Man, tapahtuma, joka luodaan uudelleen joka vuosi. Yhdeksän päivän jälkeen 70 000 osallistujaa majoittava Black Rock City puretaan viimeistä laudanpätkää myöten.

Aalto on Fire -tiimi rakensi hauenpään muotoista kanteleinstallaatiota yötä päivää jopa hiekkamyrskyssä.

36 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 15

TAPAHTUMA LUODAAN UUDELLEEN JOKA VUOSI


Punaiseen paitaan ja stetsoniin pukeutunut kanteleenrakentaja Hannu Koistinen veti kantelejameja. Soittajia saattoi olla yhtä aikaa useita.

Ei saunaa vaan kantele Ajatuksen Burning Man -tapahtumaan osallistumisesta sai yrittäjyyttä ja kansainvälistä muotoilujohtamista Aaltoyliopistossa opiskeleva Anssi Laurila jo viitisen vuotta sitten. Laurila vieraili Nevadan aavikkokaupungissa kahdesti ennen Aalto on Fire -projektia. ”Tämä on ensimmäinen kerta, kun mikään yliopisto on tapahtumassa mukana.”

Kuusimetristä teosta ei voitu kuljettaa Suomesta saakka, vaan se piti koota alusta alkaen Nevadan autiomaassa.

Esikuvana toimi toinen Aallon tekemisen kulttuuria kuvastava tapahtuma, joka kulki nimellä Aalto on Tracks. Noin sata opiskelijaa vuokrasi junan ja kolisteli Helsingistä Shanghain maailmannäyttelyyn Kiinaan toukokuussa 2010. Burning Man sai alkunsa San Franciscossa vuonna 1986 kahden kaveruksen taideimprovisaatiosta, puisesta mieshahmosta, joka poltettiin rannalla kesäpäivänseisauksena. Siitä lähtien puinen mies on rakennettu ja poltettu vuosi toisensa jälkeen, mutta tapahtuma on siirtynyt autiomaahan ja ympärille on kasvanut alati laajeneva ”radikaalin itseilmaisun” megaspektaakkeli. Osallistujiin kuuluu niin taiteilijoita, yrityksiä kuin paikallisyhteisöjä. Laurila on vuosien varrella organisoinut monenlaisia tapahtumia. Viime vuonna Aallon maisteriohjelman opiskelijana hän teki graduaan Stanfordin yliopistossa ja tutustui ihmisiin, joiden kanssa puhui tapahtumaan osallistumisesta. Laurilan ensiajatus oli jonkinlainen poikkitieteellinen projektikurssi, mutta AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 15 \ 37


”Ideointityöpajassa moni ehdotti, että viedään Burning Maniin sauna. Itse ajattelin, että ei saunaa. Lopulta meillä oli kolme prototyyppiä: kaksi saunaa ja hauenpää, jonka suussa on kantele”, Laurila kertoo. Kellään ei tosin ollut ajatusta siitä, miten kantele rakennettaisiin. Clutterbuckin vaimo, musiikinopettaja, neuvoi ottamaan yhteyttä Hannu Koistiseen, kanteleenrakentajaan Rääkkylästä.

Saumatonta yhteistyötä

lopulta siitä syntyi väljempi eri alojen ihmisten hanke. Toiseksi pääorganisaattoriksi Aalto on Fire -projektiin Laurila sai Design Factorylla valmentajana työskentelevän Andrew Clutterbuckin. Laurila kokosi kirjavan joukon toteuttamaan ideaa. Hänen mukaansa Burning Manissa on kysymys juuri erilaisten ihmisten ja osaamisten kohtaamisesta. ”Koko tapahtuma on eräänlainen tulevaisuuslaboratorio, jossa kokeillaan uusia asioita ihan mistä tahansa taloudesta yhteiskuntaan ja taiteeseen”, hän selittää. Teosta päästiin suunnittelemaan kesäkuussa, kun aikaa tapahtumaan oli enää kolmisen kuukautta. Ideointityöpajaan osallistui projektiin ilmoittautuneita ja muita kiinnostuneita.

38 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 13 15

Hannu Koistinen oli yhteydenotosta otettu. Hän johtaa Koistinen Kantele -perheyritystä ja on kehittänyt perinnesoittimesta modernisoituja versioita isoille estradeille ja bändisoittimiksi. ”Nuoret tyypit uskovat, että olemme kiinnostavia ja omaperäisiä, ja haluavat kehittää teoksen kansanperinteen mytologiasta. Että haluaisinko olla tällaisessa mukana? Totta kai!” Koistinen sanoo. Hauenpään kanteleesta kehkeytyi monen soitettava, mikä istui mainiosti Burning Manin yhteisöllisyyttä korostavaa ideaan. ”Mielikuvissa kantele on hiljainen soitin itselle soittamiseen. Moni kokee soinnin herkäksi, mutta sen taikapiiri on pieni. Olen urallani pyrkinyt tekemään soittimesta ulospäin suuntautuneemman.” Koistinen muistelee lämpimästi yhteistyötä arkkitehtuuriopiskelija Johannes Kairan kanssa, joka suunnitteli teoksen oikean hauenpään pohjalta. Suunnittelu ja prototyypin valmistus tapahtuivat pikaisella aikataululla, suunnitelmia palloteltiin edestakaisin, korjattiin vuoron perään. Projekti vaati satoja työtunteja ja unettomia öitä.


Siellä

Mutta yhdessä tehdessä syntyi luottamus siitä, että mikä vain on mahdollista.

Viime hetken pulmia Aalto on Fire -projektin ydinporukka koostui eri alojen asiantuntijoista. Mukana oli esimerkiksi puuseppä, valoja äänisuunnittelijoita, valokuvaaja ja logistiikkavastaava. Teosta ei voitu kuljettaa Suomesta, joten se piti koota alusta asti uudelleen Nevadassa. Viime viilaukset piirustuksiin tehtiin matkan varrella. ”Renon Home Depot -rautakaupasta hain 2 x 8 -tuuman lankkuja, joista syntyi hauenpäähän suomalaista vanhan pirtin lattiaa muistuttava hyvin soiva lattia”, Koistinen kertoo. Koistisen tuttavapariskunta, joka lomaili Arizonassa, keskeytti lomansa noutaakseen koivuvaneria Los Angelesista, koska Renosta sitä ei enää saanut niin lähellä tapahtuman alkua.

BURNING MAN ON HENKISEN KASVUN PAIKKA

Burning Man -tapahtuman aikana autiomaahan nousi Black Rock City, joka majoitti jopa 70 000 henkeä. Reilun viikon mittainen spektaakkeli huipentui kaksikymmenmetrisen puisen miesveistoksen polttamiseen. Myös hauenpääinstallaation rakenteet poltettiin.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 15 \ 39


• Aalto on Fire oli väljä yhteisö, joka koostui mm. Aallon opiskelijoista, henkilöstöstä ja alumneista. Kaikki osallistujat vastasivat itse matkakuluistaan. • Projekti sai tukea Teekkaritoiminnan edistämisrahastolta TTER:ltä, Helsingin kauppakorkeakoulun tukisäätiöltä ja Alfred Kordelinin säätiöltä. • Aalto-yliopisto tarjosi tiloja ja työkaluja projektin käyttöön.

Sovittu kuljetusauton vuokrauskin peruuntui paria päivää ennen: ”Sorry, we don’t do Burning Man.” Autonvuokrausfirmat eivät halunneet kalustoaan hiekkapölyyn vaurioitumaan. Kyydin lopulta järjestyttyä kokoamista hidasti vielä aavikolle osunut hiekkamyrsky.

Mullistava kokemus Burning Man on päältä katsoen epäkaupallinen tapahtuma: brändejä ja mainoksia ei näy. Tapahtuma on kuitenkin tärkeä osa Piilaakson luovaa ekosysteemiä, ja siellä vierailee vuosittain lukuisia yritysjohtajia, kuten Tesla Motorsin toimitusjohtaja Elon Musk sekä Facebookin perustaja Mark Zuckerberg. Kerrotaan, että Googlen perustamispäätös tehtiin juuri Burning Manissa. Kun eri alojen luovat hullut kokoontuvat ilmaisemaan itseään, ja osa heistä

on menestyviä bisnesihmisiä, kehkeytyy helposti myös kaupallista yhteistyötä. Koistinen kertoo miettineensä Burning Mania myös kriittisesti ekonäkökulmasta. Valtava joukko ihmisiä lentää aavikolle pystyttääkseen kaupungin, joka poltetaan reilun viikon jälkeen – joskin tapahtumaan sisältyy tiukka periaate siitä, että jälkeäkään ei autiomaahan jätetä. Mutta se yhteisöllisyyden tunne, ”mahdollisuuden kulttuuri” on jotain sellaista, minkä kuvaamiseen kävijöillä eivät tahdo sanat riittää. ”Tapahtuma oli kuin toinen planeetta, avoin ja suvaitsevainen. Itse vietin suurimman osan ajasta ihmisten kanssa kanteleella jammaillen. Ohikulkijoille ei tarvinnut kuin vähän vinkata, niin he liittyivät mukaan”, Koistinen kertoo. San Franciscon vastakulttuurista juontavalla tapahtumalla on maine isoina aavikkobileinä, mutta Anssi Laurilan mukaan se on paljon enemmän: monelle Burning Man on henkisen kasvun paikka, joka voi muuttaa käsityksen omista rajoista. ”Ihmiset riisuvat arkiset maskinsa ja voivat esiintyä sellaisina kuin ovat aina halunneet olla. Saa kokeilla turvallisesti omia rajojaan, laittaa itsensä epämukavuusalueelle. Siinä voi miettiä oman itsensä uudestaan.” Laurilalle Burning Man on poikinut ainakin uusia kontakteja. ”Itseäni kiinnostaa eniten verkostojen luominen. Olemme alkaneet pitää kuukausittain tapaamisia Suomi-porukan kanssa, johon kuuluu Burning Manista kiinnostuneita tai sen kulttuurin omakseen tuntevia. On vielä liian aikaista sanoa, mitä siitä syntyy, mutta ehkä myöhemmin jotain”, Laurila kertoo.

Tapahtuman jälkeen Black Rock City puretaan jälkiä jättämättä, ja kaikki alkaa alusta taas seuraavana vuonna. 40 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 15


Maija Astikainen

Luova supersankari etsii töitä SIINÄ LUKI TOIMITTAJA, Radio City 96,2

MHz, ja nimeni. Olin saanut ensimmäisen käyntikorttikasani, ja olin hyvin onnellinen tyttö. Muistaakseni en koskaan antanut korttia kenellekään, koska sopivaa tilannetta ei tullut vastaan, eikä verkottumisaamiaisia vielä järjestetty 1990-luvun alkumetreillä. Urakehitykseni oli nopea, heti seitsemän vuotta myöhemmin aloitin uudessa työssä, Yleisradiossa. Kerroin vanhemmilleni, että minusta oli tullut tuottaja. Isä kysyi: maidon- vai lihantuottaja? Isä ei tiennyt, että Helsinki oli vuosituhannen vaihteessa sakeana tuottajia. Se oli joka alan kätevä titteli: sopivan luova, viittaa vastuuseen, mutta ei kuitenkaan paljasta mitään työn sisällöstä. Seuraan työmuodin muutosta himokkaalla kiinnostuksella. Käyntikortti on työelämän viestinnän oiva historiallinen dokumentti. Parhaillaan on tittelitutkimukseni mukaan meneillään maltillisempi vaihe. Villeimmät Chief of All Things Possible Global Thinker -tittelit ovat väistyneet. Ehkä ne kuuluivat nousukauden riemuun. Nyt on muotia kertoa, mitä tekee työkseen, mikä miellyttää innovatiivisuuden väsyttämiä silmiäni. Verkossa tittelikommunikaatio mutkistuu yllättäen. Samat ihmiset, jotka aina kantavat käyntikortteja mukanaan, ja ylpeydellä tarjoavat niitä kontaktien toivossa, eivät halua esimerkiksi Twitterissä kertoa työpaikkaansa tai titteliään. Usein esittelyyn varattu pieni tila käytetään ilmoittamalla, että mielipiteet ovat omia, eivät työnantajan. Samalla logiikalla kannattaisi käyntikorttia ojentaessa hokea, että kaikki mitä

suustani näillä kokkareilla tulee, on vain omaa ajatteluani, ei missään nimessä työnantajani tai yliopistoni mielipiteitä. En tiedä ketä tässä suojellaan mahdolliselta väärältä mielipiteeltä, työnantajaa vai työntekijää. Jos ideana on, ettei maailma saisi tietää, missä kukin on töissä, on varmaan tarjolla parempia piilopaikkoja kuin sosiaalinen media. Tittelit, tahot ja työpaikat näkyviin rohkeasti! On helpompi käydä keskusteluja, kun tietää kenen kanssa puhuu. Tällä hetkellä kutsun itseäni toimittajaksi ja yrittäjäksi. Toimittaja-nimi on helppo, se kertoo vastaanottajalle mihin lokeroon kuulun. Yrittäjä-titteli taas on vähän kuin tuottaja, sisältää vastuuta (ilman lomarahoja), muttei kerro työn sisällöstä mitään. Yrittäjä on hyvin monikäyttöinen, ja myös hilpeyttä herättävä nimike. Jaksan alati huvittua siitä, että suomen kielessä sana yrittäjä seuloutui aikojen saatossa kuvaamaan henkilöä, jolla on oma firma. Ruotsissa sama tyyppi on företagare, eli aikaansaaja. Lopuksi ehdotan seuraleikkiä. Osanottajat lyövät pöytään kasan saamiaan käyntikortteja, ja arvaavat, mitä ammattinimikkeitä ei kymmenen vuoden kuluttua ole olemassa. Poistuvien joukossa arvelen olevan digital officer -nimiset työt. En usko, että parin vuoden kuluttua katsomme enää tarpeelliseksi alleviivata työmme liittyvän tietokoneisiin. Pahvinen käyntikorttikin saattaa poistua yhteydenpidon keinovalikoimasta.

— Paula Salovaara

Kirjoittaja on työskennellyt 30 vuotta suomalaisen median eri tehtävissä. Hän on mm. Radio Helsingin perustaja, Helsingin Sanomien entinen toimituspäällikkö ja koulutukseltaan Executive MBA.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 15 \ 41


In-house This section gives you a picture of what’s happening at Aalto University.

Text Johanna Lassy Photo Lasse Lecklin

High-level networking Global Business Dynamics was the theme of the exclusive Dean’s Circle event at the School of Business on 25 November. The main speaker was President and CEO of Nokia Rajeev Suri (in picture), who shared his personal views on positioning Nokia for the future. In his commentary speech, Professor of Practice Pekka Mattila linked the presentation to the focus areas of Aalto University. Executive in Residence Esko Aho and Professor of Practice Sixten Korkman painted the big picture on how the global business environment is changing. The perspective of entrepreneurship was provided by CEO Tiina Zilliacus, angel investor Riku Asikainen and Professor Teemu Kautonen. In the event, Dean Ingmar Björkman introduced the developments of the School of Business. He also thanked The Association of Economics Students in Helsinki (KY) for launching the kydonate.fi website in support of the fundraising campaign of Aalto University. More than a hundred invited guests, among them partners, donors, alumni, academics and students, participated in the lively discussions. The unique evening received many compliments.

The Dean’s Circle is a cooperative network for Aalto University’s interest groups and donors.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 15 \ 43


Ajankohtaista Kandidaattikeskukselle Esteetön Suomi -palkinto Vuoden 2015 Esteetön Suomi -palkinto on myönnetty Aalto-yliopiston kandidaattikeskukselle. Otaniemessä sijaitseva Kandidaattikeskus on Alvar Aallon suunnittelema entinen Teknillisen korkeakoulun päärakennus, jonka mittava peruskorjaus valmistui tänä vuonna. Rakennus on suojelukohde, mikä asetti muutostöille erityisiä vaatimuksia. Peruskorjauksessa toteutettiin muun muassa esteettömät reitit sisäänkäynneiltä kaikkiin kerroksiin ja luentosaleihin sekä kiinnitettiin erityistä huomiota valaistukseen ja opastukseen. Korjaus- ja muutostöiden suunnitteluun osallistui yliopiston henkilöstöä ja opiskelijoita, lisäksi kuultiin Espoon vammaisneuvoston näkemyksiä. Yliopiston vastuuhenkilönä projektissa oli arkkitehti Pauliina Skyttä ja saavutettavuuden asiantuntijana Antti Raike. Suunnittelusta vastasi Arkkitehdit NRT Oy ja pääurakoitsija oli NCC Rakennus Oy. Esteetön Suomi -tunnustuspalkinto jaetaan joka toinen vuosi kohteelle, joka merkittävällä tavalla toteuttaa näkemystä esteettömyydestä ja Design for All -periaatteesta. Tuomaristossa on edustajia Invalidiliitosta, Rakennustietosäätiö RTS:stä ja Suomen Arkkitehtiliitto SAFAsta.

Tuomas Uusheimo

Kandidaattikeskuksen pääaulasta on esteetön reitti B-salin esiintymistasolle. Lisäksi ylälämpiöstä pääsee esteettä katsomoon, jonka ylimmäisen penkkirivin tilalla on pyörätuolipaikkoja.

Slush järjestettiin viidettä kertaa

Mikko Raskinen

44 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 15

Marraskuinen kasvuyrittäjyystapahtuma Slush keräsi jälleen ennätysyleisön Helsingin Messukeskukseen. Aaltoyliopisto oli mukana kaksipäiväisessä tapahtumassa partnerina ja esittelemässä yrittäjyyttä edistävää toimintaansa. Otaniemeen syntyneestä innovaatioekosysteemistä ponnistaa vuosittain 70–100 uutta yritystä. Slushissa oli mukana useita Aalto-lähtöisiä yrityksiä, kuten mikrosatelliittipalvelua kehittävä Iceye sekä Beddit, jonka unimittari pääsi tänä syksynä Apple-kaupan kansainväliseen jakeluun, ensimmäisenä suomalaisena teknologiatuotteena.


Katse projektiin, jossa vastataan mahdottomalta tuntuvaan haasteeseen.

Vau!

Kontti täynnä sirkkoja Startup Saunan pihalla seisovan kontin munakennoissa möyrii 300 000 kotisirkkaa. EntoCuben tavoitteena on poistaa maailmasta nälänhätä hyönteisten syönnillä. Siinä vain on niin paljon järkeä.

Teksti Marjukka Puolakka Kuva Aki-Pekka Sinikoski

YRITYKSEN TAUSTALLA on kahdeksan

nuorta miestä, joista valtaosa on nykyisiä tai jo valmistuneita Aalto-yliopiston opiskelijoita. Mukana on osaamista sekä taiteista ja suunnittelusta että kauppa- ja eri insinööritieteistä. ”Vaikka kukaan meistä ei ole suoraan opiskellut hyönteisten kasvatusta, niin tässä on niin hyvä mahdollisuus saada aikaan muutos maailmassa, että olisi hölmöä olla tekemättä sitä”, toteaa Otto Palonen. Hyönteiskasvatus on kestävä ja paikallinen tapa tuottaa proteiinia alueilla, joissa on aliravitsemusta. Karjankasvatukseen verrattuna se on monin tavoin tehokkaampaa. Tuotettua painokiloa kohti esimerkiksi naudan tarvitsema vesimäärä on 1500-kertainen ja ravinnontarve vähintään 20-kertainen. Erot ovat huikeat myös tarvittavassa kasva-

tuspinta-alassa sekä ajassa. Hyönteistuotannon kasvihuonepäästöt ovat vähäiset. ”Kyse ei ole siitä, että hyönteiset ovat hauska juttu. Numeroiden valossa tässä vain on niin paljon järkeä. Lähtökohtana on kestävä ja kannattava liiketoiminta, jonka kautta meillä on resursseja toteuttaa taustalla olevaa isoa missiota.”

”Sirkat ovat kaikkiruokaisia sanan varsinaisessa merkityksessä. Haemme niille Otaniemen opiskelijaravintoloiden keittiöistä salaattiainesta, joka ei päädy lounaslautasille: kantoja, ulkolehtiä ja värivirheellisiä osia. Ravintoloille syntyy vähemmän biojätettä, joka muutetaan kontissa korkealaatuiseksi proteiiniksi.”

Biojätteestä proteiinia

Pizzapohjan hyönteisjauhe

Eurooppalaisella kotisirkalla on hyvät ravintoarvot ja se on yksi parhaan makuisista hyönteisistä. 2,5 sentin mittainen sirkka painaa aikuisena 0,5 grammaa. Sen proteiinipitoisuus on parhaimmillaan 35 päivän iässä. Kontin sisällä lämpötila ja kosteus ovat helposti säädettävissä. Sirkat asuvat ja kiipeilevät kasvatuslaatikoiden munakennoissa, joilla kasvatuspinta-alaa saadaan helposti lisättyä.

EntoCube perustettiin tammikuussa 2015. Kevään Startup Sauna -ohjelman myötä yritys lähti tosissaan rullaamaan, ja nyt sitä viedään vauhdilla maailmalle. Asiakkaita on jo Suomessa, Afrikan ja Pohjois-Amerikan suuntaan neuvotellaan ja pian lähdetään KaakkoisAasiaan. Hyönteisiä syö päivittäin arviolta kaksi miljardia ihmistä. EU on ainoa alue maailmassa, jossa hyönteisten myynti ihmisravinnoksi on kielletty. EU:n elintarvikelain mukaan uudet raaka-aineet, jotka eivät olleet laajalti käytössä ennen vuotta 1997, on hyväksytettävä komissiolla. Tähän toivotaan ja odotetaan pikaista muutosta. ”Eurooppa on putoamassa kelkasta. Hyönteiskasvatusta kehitetään paljon Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Aasiassa. Jos lainsäädännössä ei tapahdu mitään, ei yritysten ole järkeä jämähtää Suomeen tai edes EU-alueelle. ” Jo 8 000 ihmistä on maistanut EntoCuben sirkkoja eri tapahtumissa. Kuinka syöt omat sirkkasi, Otto Palonen? ”Hauskimpia tapoja on paistaa ne chili-valkosipuli-sitruunaruoho-inkivääriöljyssä ja käyttää proteiinina mangosalaatissa. Pizzapohjassa hyönteisjauhe korvaa osan jauhoista. Jauheessa on muuten 68 prosenttia proteiinia!”

Otto Palonen ja Le Son Huynh esittelevät hyönteisten kasvatukseen kehitettyä konttia. AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 15 \ 45


Väitöksiä Metsäkone ohjautuu automatiikalla

Koonnut Marjukka Puolakka

juuri lainkaan, mutta niiden liiallinen animointi ärsytti heitä. Mainosten saama suurempi huomioDiplomi-insinööri Jouko Kalmari arvo ei aina paranna niiden muistamista. Sen sijaan jo pienikin toistojen määrä kehitti väitöstyössään uudenlaista auttaa sekä mainosten havaitsemisessa ohjausmenetelmää metsäkoneiden Mikko Kantola 2.10.2015: että muistamisessa. hydrauliseen nosturiin. Työ perehtyi Managing the delivery and commissioning Verkkomainonnan tehoon vaikuttavat myös metsäkoneeseen kytkettäviin of nearly zero-energy building projects. mainoksen koko, tyyppi, sijainti sivulla, aistinlaitteisiin, joiden avulla kone voi Insinööritieteiden korkeakoulu. toiston määrä sekä sisällön yhtäläisyys esimerkiksi nähdä puuntaimien paikat sivun teeman kanssa. Kokonaisuutena tai tehdä mittauksia omasta tilastaan. mainonnan tehokkuus määräytyy vaihteHakkuukoneet kaatavat jo metsässä Utopian neljä tulkintaa puut sekä karsivat ja katkovat ne tehoklevien vuorovaikutussuhteiden mukaan. nykytaiteessa Niihin liittyvät sekä itse mainokset, verkkaasti. Myös muita metsänhoitotoimia Master of Arts Dirk Hoyerin taiteen alan kosivu että kuluttajien ominaisuudet. halutaan koneellistaa. Metsäkoneiden varustaminen automaatiolla on seuraava väitöstutkimus perehtyi utopian käsitJarmo Kuisma 4.11.2015: askel tuottavuuden lisäämisessä. teeseen ja merkitykseen erityisesti viro- Consumer perception of online advertising – The effects of animation, ad characteristics, Väitöstyössä tutkittiin metsäkoneen laisten nykytaiteilijoiden työssä. Lähtöpuomin ohjaamiseen kehitettyä säätökohtana oli Thomas Moren vuonna 1516 repetition and task relevancy on attention and memory. menetelmää. Epälineaarinen mallikirjoittama Utopia-teos. Kauppakorkeakoulu. prediktiivinen säädin vaimentaa samanTyön taiteellinen osio on dokumenttielokuva ”(ap)art”, jossa 16 virolaista aikaisesti puomin päässä olevan työkalun heiluntaa. Kullakin hetkellä taiteilijaa pohtii utopian käsitettä oman taiteensa kautta. Utopia-sanan ymmärsopiva liikerata ratkaistaan optimointi3D-tulostettuja rystä vaikeuttaa muun muassa virolaisen kudostukirakenteita menetelmällä. yhteiskunnan uudelleenmuotoutuminen Kokeissa metsäkonenosturi toteutti 1990-luvun jälkeen. Nykytaiteen kenDiplomi-insinööri Laura Elomaa kehitti sille etukäteen annetun radan ja ohjaustässä tämä näkyy aiemmin hyvin kiinteän väitöstyössään uudenlaisia biohajoavia ja menetelmä vaimensi samaan aikaan valokovettuvia polymeerejä kudosteknotyökalun heilahtelua. Puuntaimet saatiin taideyhteisön pirstoutumisena. Hoyer jäsentää nykytaiteen kentältä myös paikannettua reaaliajassa konelogian tukirakenteisiin. neljä erilaista ”utopiastrategiaa”. Työssä valmistui kahdenlaisia bionäön avulla. Utopia-ajattelun yksi ääripää on fatalishajoavia 3D-tulostettavia polymeerejä: Jouko Kalmari 18.9.2015: mekaanisesti vahvempia, vettä hylkiviä tinen käsitys siitä, ettei mahdollisuutta Nonlinear model predictive control muutoksiin globaalilla tasolla ole. Toisen polymeerejä luukudossovelluksiin sekä of a hydraulic forestry crane. pehmeitä vettä imeviä polymeerejä veriääripään mukaan muutos taas konkretiSähkötekniikan korkeakoulu. soituu käytännön sosiaalisten ja paikalsuonisovelluksiin. Näille löydettiin sellisten kokeilujen kautta. Tutkimus haas- laiset kemialliset rakenteet, että niitä voitiin käyttää 3D-tulostukseen huotaa pohtimaan edelleen sitä, voivatko, Kohti nollaenergiaja millä keinoin, utopiaan liitetyt näkeneenlämmössä ja ilman liuottimia. Valrakentamista mykset avata mielikuvituksen lukkoja, mistetut rakenteet olivat biohajoavia ja yhteensopivia elävien solujen kanssa. Diplomi-insinööri Mikko Kantola ja mikä rooli taiteella on tässä. Kudostukirakenteita voidaan käyttää selvitti rakennustekniikan alan väitösDirk Hoyer 30.10.2015: tutkimuksessa laajamittaiseen lähes tukemaan terveen kudoksen kasvua vau(Ap)Art Contemporary Art And Utopia. nollaenergiarakentamiseen (nearly zero- Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu. rioituneen tai poistetun kudoksen tilalla energy building – nZEB) liittyviä riskejä kehossa. Niiden avulla voidaan myös kasja niihin varautumista. EU-direktiivien vattaa kudosmalleja lääkeainetutkimusta mukaan kaikkien vuoden 2020 jälkeen varten, mikä vähentää riippuvuutta Mainokset rakennettavien rakennusten tulee olla eläinkokeista. ärsyttävät verkossa lähes nollaenergiarakennuksia. Tavoitteena on käyttää uusia polymeeTutkimuksen mukaan laadun varmisEkonomi, MBA Jarmo Kuisman väirejä potilastyössä. Elinsiirron sijaan vaurioituneen kudoksen parantumista tai taminen ja ohjaaminen oli asiantuntijoi- töstyö perehtyi siihen, kuinka kuluttajat havaitsevat ja muistavat verkkosivuilla korvaamista voitaisiin tukea biohajoaden suurin huolenaihe nZEB-muutokvien materiaalien avulla kehon omassa sessa. Suunnittelijoiden, rakennuttajien olevia mainoksia ja reagoivat niihin. kasvuympäristössä. ja tilaajien taidot ja tiedot arvioitiin liian Tutkimuksessa tallennettiin silmänliikekameralla 120 aikuisen katseen kulku heikoiksi muutoksen sulavaan läpivieLaura Elomaa 2.12.2015: näytöllä, kun heille näytettiin erilaisia miseen. Synthesis of biodegradable photocrosslinkable staattisia ja liikkuvia mainoksia verkkoKoulutuksen ja pätevyysvaatimusten polymers for stereolithography-based 3D fabrication of tissue engineering scaffolds lisäksi toimiva tapa tietotaitoriskin halsivuilla. and hydrogels. Verkkosivuilla surffailu herkisti lintaan on toiminnan laadun varmistaminen. Siinä rakennusprojektiin tulee koko ihmiset paremmin mainosten katseluun Kemian tekniikan korkeakoulu. kuin vaativien tehtävien suorittaminen sen ajaksi avuksi talotekniikan ja uusiusivustoilla. Keskittyessään lukemiseen tuvien energiamuotojen asiantuntija. Aalto-yliopiston väitöskirjat verkossa: kuluttajat eivät huomanneet mainoksia aaltodoc.aalto.fi, shop.aalto.fi Projektinjohtomalli ja allianssimalli yhdistettynä kilpailulliseen neuvottelumenettelyyn ja bonusperusteiseen palkkioon nähtiin hyvinä vaihtoehtoina varmistamaan laadukas ja energiatehokas lopputulos.

46 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 15


Jännitteitä pitää johtaa, ei eliminoida Harri Paanasen väitös osoittaa, että jännitteitä tasapainottava johtaminen tuottaa tulosta organisaatioiden välisessä yhteistyössä.

Teksti Johanna Lassy Kuva Kira Leskinen

”MINUA ON AINA kiinnostanut erilaisten

ihmisten ja erilaisten organisaatioiden välinen yhteistyö. Varsinkin silloin, kun niillä on jotain tietopohjaista tai kulttuurista eroavaisuutta”, kuvaa ekonomi Harri Paananen. Tämä kiinnostus johti väitöstutkimukseen SHOK-tutkimuskonsortioista, jotka ovat valtion rahoittamia strategisen huippuosaamisen keskittymiä. Nyt jo lopettamispäätöksen saaneiden konsortioiden johtoajatuksena oli luoda läpimurtoinnovaatioita yhdistämällä yritysten, yliopistojen ja tutkimuslaitosten resursseja. Väitöstutkimukselle oli aito tarve. ”Lähes kaikki radikaalit innovaatiot perustuvat kollaboraatioon eli yritysten väliseen tavoitteelliseen yhteistyöhön, mutta silti tästä on hyvin vähän tutkimusta. Meillä on kyllä tutkimusta yhteistyön muodoista, mutta vähemmän jokapäiväisestä tekemisestä”, Paananen kuvaa.

Konsortiot vertailukelpoisia Tutkimuskohteena oli SHOKien viisi ensimmäistä ICT-tutkimuskonsortiota. Yhden erityisen menestyksekkään ohjelman johtamiskäytäntöihin Paananen paneutui syvemmin ja seurasi vuoden verran konsortion toimintaa tapaustutkimuksena. Väitöstyö on osa laajempaa tutkimushanketta, jota tehdään Perustieteiden korkeakoulun SimLab-tutkimusyksikössä.

”SHOKit olivat hyvä kohde, sillä julkisina toimijoina niitä oli helppo päästä tutkimaan. Lisäksi niitä sitoivat samat konsortiosäännöt ja rakenteet eli ne olivat vertailukelpoisia keskenään.” Työssään Paananen tutki erityisesti jännitteiden johtamista. ”Taustalla oli ajatus, että jännitteitä pyritään usein eliminoimaan, mutta innovaatioiden syntyyn niitä nimenomaan tarvitaan.” Jännitteen voi eliminoida esimerkiksi niin, että valitsee vain entuudestaan tuttuja kumppaneita työryhmään tai jättää valmistelevat työt yhdessä tekemättä. Jännite purkautuu ja yhteistyö varmasti sujuu, mutta innovaatioita ei pääse syntymään, koska tietopohja on jo entuudestaan samanlainen.

Mullistava syntyy ravistelusta Innovaatiot vaativat syntyäkseen ajatusmallien ja toimintatapojen ravistelua. Projektin alussa on käytettävä aikaa toimintatavoista sopimiseen ja yhteisen näkemyksen rakentamiseen. ”Jännitteiden kanssa eläminen ja niiden johtaminen tuo eniten tuloksia. Jos näin ei tehdä, ei synny mitään mullistavaa.” Paananen kertoo esimerkin hiukkastutkimuskeskus Cernistä. Eurooppalainen fysiikkaan keskittynyt tutkimuskonsortio oli ollut koossa vuoden, kun Paananen vieraili paikalla. Konsortiokokouksessa ajauduttiin kinastelemaan. Samalla

hetkellä toimijat tajusivat, etteivät olleet missään vaiheessa keskustelleet, mitä fysikaalinen käsite teho itse kullekin tarkoittaa.

Pois siiloista Paanasen tutkima tuloksekkain SHOKohjelma erottui muista sillä, että sen yhteistyökäytäntöjen repertuaari oli laajempi kuin muilla. Kun muut keskittyivät lähinnä jakamaan tietoa ja resursseja sisäisesti, menestyksekäs ohjelma haki kontakteja ja tietoa myös oman ryhmän ulkopuolelta. Tässä 40–50 organisaation yhteenliittymässä vallitsi lämminhenkinen tunnelma, oli yhteisiä illanviettoja ja juhlia. ”Tietoa ja resursseja myös luotiin yhdessä, eikä vain toimittu siiloissa osana sateenvarjo-organisaatiota.” Harri Paananen elää itse kuten opettaa ja on valmis vaihtamaan tutut kuviot uusiin nopeastikin. Hän on valmistunut maisteriksi Kauppakorkeakoulusta, mutta teki väitöksensä tuotantotalouden laitokselle Perustieteiden korkeakouluun. ”Sopeudun hyvin eri organisaatioihin ja olen kameleontti. Olen nähnyt monenlaisia ympyröitä liikkeenjohdon konsultoinnista lastenleiriin.” Harri Paananen 13.11.2015: Balancing acts – Managing interorganizational collaboration for innovation. Perustieteiden korkeakoulu. AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 15\ 47


Everyday choices This column focuses on the personal choices experts make in association with their field of research.

Marina Biniari, are you an entrepreneur? The Assistant Professor of High Growth Entrepreneurship argues that starting a venture is not the only way to be entrepreneurial. Text Paula Haikarainen Photo Adolfo Vera Your research focuses on corporate entrepreneurship, venture creation and the origins of entrepreneurial behavior in incumbent companies. Have you yourself been an entrepreneur? You don’t need to start a venture to be entrepreneurial; it can be done by serving as a change agent within a company, by being proactive, creative and willing to leave your comfort zone. Some employees are unlucky, however, and such behavior is not welcomed in their immediate work environment. I am extremely lucky in this respect! I work in a sector that is by default innovative, and my work as researcher requires me to be proactive, creative, and willing to take risks. Even better, my work environment endorses, facilitates, and rewards my “entrepreneurial” actions. Any research project I am involved in is developed around an opportunity, for which I need to leverage resources, and carry out experiments. If the project gets momentum, I need to bring it to completion by creating and disseminating knowledge. Similarly, any teaching course I design is developed around an opportunity. In that sense, I have always been entrepreneurial. It is often said that entrepreneurs and researchers represent opposite personality types: the entrepreneur is extroverted and dynamic, while a typical researcher is an introvert and static. Would you like to bust this myth? Where are these researchers? I see many energetic, excited, and extroverted researchers on our campuses.

Such stereotypes are inadequate! Individuals tend to be very effective and happy when they get the opportunity to be involved in activities with which they identify strongly, are passionate for, and for which they receive positive endorsement. Thus, an entrepreneur can appear very outgoing and dynamic when pitching their ideas, yet become introverted and static a few minutes later if the pitch evaluators reject their project. Similarly, a researcher may appear unenthusiastic when asked about patenting her newest invention simply because she has no time or mandate to do so. The same person can, however, become extremely enthusiastic to patent her invention, if she has the mandate and support to do so. If a university wishes to see its researchers and students to act more entrepreneurially, it should consider carefully how to appropriately prime and motivate these individuals. More specifically, the design of working conditions – i.e. work autonomy, time availability, incentives, and role descriptions – can be critical in fostering such behavior. Among other things, you have researched how managing envy helps the organizational innovation process, finding that envy within an organization can be managed to become an energizing emotion rather than a destructive one. Who or what do you envy? Academia and university work have not made me envious of my colleagues’ recognition and performance. Instead, the collaborative spirit and sharing of

knowledge I have encountered at all of my workplaces have made me admire the achievements of my colleagues. This has inspired me to emulate their research approach and practices, their supervision styles, their compassion and humility, their willingness to learn and help junior colleagues in spite of their major academic achievements, and the way they think and articulate ideas. All these things I have learned from them and tried to integrate into my own work practices. You work with the Aalto Ventures Programme, which supports students who wish to become growth entrepreneurs. What is the first piece of advice you’d give someone planning to start a business? Advice, in the form of one-line sentences, can be catchy, but it often lacks relevance. Engagement in entrepreneurial activities is contextual though, and I ought to pay closer attention to the context within which this individual has decided to start a business. Thus, I prefer coaching individuals and helping them reflect on their drive to experiment with a business idea and with the role of being an entrepreneur. Coaching takes time, but in that way I can be more useful in prepping these individuals to match their passion with their talent and abilities, before embarking into the journey of starting a business. As a result, the individual can develop of a more pragmatic and less heroic view of what it takes to be an entrepreneur. It’s fun, but it is also hard work, as are all things in life! …and, by all means, this is not an advice. AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 15 \ 49


Palkitut

Kalenteri

KIEPAUS JA KUUSIO VOITTIVAT HABITARE-KILPAILUN —

KYN-joulukonsertti: Korkeella, kirkkaana, johtaa Kaija Viitasalo 16.12. klo 18 ja 20, Pyhän Sydämen kappeli, Kirstinkatu 1, Helsinki 20.12. klo 19, Temppeliaukion kirkko, Lutherinkatu 3, Helsinki liput 20/13,50 € ja 18/12 €, kyn.fi

Opiskelijat Pipsa Pokkinen ja Sanni Sipilä, työllään Kiepaus, sekä työryhmä Heikki Konu, Erik Lindahl, Sami Markkula ja Minna-Maria Salonen, työllään Kuusio, voittivat Habitare 2015 -suunnittelukilpailun. Palkintosumma 10 000 euroa jaettiin tasan töiden kesken. Kilpailun päätuomari, arkkitehti Juhani Pallasmaa julisti voittajat Habitare-messuilla syyskuussa. Kilpailutehtävänä oli etsiä ratkaisua tilanteeseen, jossa vieraaksi saapuu yllättävä, mutta toivottu vieras. Kilpailutyössä tuli toteuttaa ehdotus tilasta, kalusteesta tai esineestä, joka laajenee tai on jatkettavissa. Kiepaus on katosta riippuva istuin, joka toi päätuomarin mieleen kutojalinnun pesän. Pallasmaan mukaan tuolissa istuessa yksityisyyden ja eristäytymisen kokemus on yllättävän vahva. Kuusiota Pallasmaa arvioi hätkähdyttäväksi pirunnyrkiksi. Tavanomaisesti pinoutuvan tuolin sijaan työssä lomittuu kuusi tuo-

liyksikköä kuution sisään, ja koottuna kuutio toimii laskutilana. Kilpailun finaalissa oli yhteensä viisi työtä, joiden kaikkien tekijät opiskelevat Aalto-yliopistossa. Suunnittelukilpailun järjestävät vuosittain yhteistyössä Messukeskus ja Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu.

Polyteknikkojen Kuoron joulu 17.12. klo 18 ja 20, Johanneksenkirkko, Korkeavuorenkatu 12, Helsinki liput 28/22 €, joulukonsertti.fi Kauppakorkeakoulun Ylioppilaskunnan Laulajien joulukonsertti, johtaa Matti Apajalahti, solistina Hanna Kronqvist, urkurina Markku Mäkinen 17.12. klo 19.00 ja klo 21.30, Temppeliaukion kirkko, Lutherinkatu 3, Helsinki liput 25/15 €, kyl.fi

2016

11.1. klo 14 Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun professorien avajaisluennot ja vuosijuhla Arabian kampus, Mediakeskus Lume, Hämeentie 135 C, Helsinki 19.1. klo 14 Uusien professorien tervetuliaisluennot Otaniemen kampus, Espoo 28.2.–4.3. Interaction Design Education Summit IxDA, hosted by Aalto University School of Arts, Design and Architecture Finlandia Hall, Mannerheimintie 13, Helsinki Arabia campus, Hämeentie 135 C, Helsinki interaction16.ixda.org

Pipsa Pokkinen ja Sanni Sipilä Kiepauksessa.

Sami Markkula, Minna-Maria Salonen, Erik Lindahl ja Heikki Konu Kuusion äärellä.

8.3. klo 8.30–10.30 Naistenpäivän alumniseminaari Arabian kampus, Hämeentie 135 C, Helsinki

Messukeskus Helsinki

10.3. at 8.30–12.00 Consumer Oriented Strategies 2016 Seminar Aalto University School of Business, Nokia Hall, Runeberginkatu 14–16, Helsinki 7.4. Aalto in the Game – Recruitment Event for Game Industry Aalto Design Factory & Urban Mill, Betonimiehenkuja 5, Espoo

aalto.fi alumninet.aalto.fi

Promootioiden supervuosi 2016 Mikko Raskinen

Johtaja Marja-Liisa Siikonen nimettiin Perustieteiden korkeakoulun vuoden 2015 alumniksi. Siikonen työskentelee Kone Oyj:n liikennevirtoja tutkivan tiimin johtajana. Siikonen on valmistunut tekniikan tohtoriksi Teknillisestä korkeakoulusta vuonna 1997. Hän aloitti työskentelyn Koneessa vuonna 1984 ja on vuodesta 2008 lähtien toiminut yrityksen liikennesuunnittelujohtajana. Marja-Liisa Siikonen on tutkinut etenkin hissiliikenteen mallinnusta ja kehittänyt innovatiivisia lähestymistapoja rakennusten henkilövirtojen suunnitteluun. Hänen nimissään on kaikkiaan 200 patenttia, jotka liittyvät hissijärjestelmien kehittämiseen.

Compic-Photos

MARJA-LIISA SIIKONEN ON VUODEN ALUMNI —

Koneen liikennesuunnittelujohtaja Marja-Liisa Siikonen on merkittävästi edistänyt yrityksen ja yliopiston välistä tutkimusyhteistyötä.

50 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 15

• Kauppakorkeakoulun 15. juhlallinen maisteri- ja tohtoripromootio on 20.5.2016. Promootioon liittyvät lehvänsitojaiset järjestetään 19.5. ja gratistin sillis 21.5. • Tekniikan korkeakoulujen 24. juhlallinen tohtoripromootio on 7.10.2016. Tekniikan korkeakoulujen promootioilla on pitkät perinteet, vuosi 2014 oli tekniikan promootioiden 80-vuotisjuhlavuosi. aalto.fi/promootio


SISÄKANNET JA KESKIAUKEAMA

Taitosta vastannut graafisen suunnittelun opiskelija Maria Levina tuotti lehden avainsanoista typografista taidetta. INSIDE COVERS AND CENTREFOLD

Graphic design student Maria Levina made the layout of this issue and created typographic art out of its keywords.


Kansainvälisen liiketoiminnan opetuksesta Aalto on Fire -projektista Understanding investor behavior

AALTO UNIVERSIT Y MAGAZINE 15

TÄMÄ LEHTI KERTOO/IN THIS ISSUE

15 ISSN 1799-9324 / ISSN 2323-4571 ISSN-L 1799-9324 JOULUKUU / DECEMBER 2015

TÄMÄ LEHTI KERTOO viisivuotiaan yliopiston saavutuksista professoreista talouspolitiikan tukena nuorista menestyjistä

Avarat näkymät globaaliin liiketoimintaan

Scott London

s. 12

aalto.fi

Kantele soi autiomaassa

Yrittäjä on monessa mukana

Investor behavior in question

Aalto University Magazine 15  

This issue looks at doing business in a changing international landscape.

Aalto University Magazine 15  

This issue looks at doing business in a changing international landscape.