Aalto University Magazine 14

AALTO UNIVERSIT Y MAGAZINE 14

14 ISSN 1799-9324 / ISSN 2323-4571 ISSN-L 1799-9324 LOKAKUU / OCTOBER 2015

Terveydenhuollon suurhanke tuo osaajat yhteen s. 10

TÄMÄ LEHTI KERTOO / IN THIS ISSUE Health Capital Helsinki -hankkeesta datalähtöisestä terveydenhoidosta seeking neural mechanisms of shared experiences …ja paljosta muusta

aalto.fi

Hyvän hoidon jäljillä

Kasvuyritysten kummisetä

Finnish photography in Berlin

SISÄKANNET JA KESKIAUKEAMA

Graafinen suunnittelija Maria Levina inspiroitui lehden teemasta ja kuvasi vettä, joka symboloi hänelle terveyttä ja ihmisen biologista maailmaa.

INSIDE COVERS AND CENTREFOLD

Graphic designer Maria Levina photographed water inspired by the topic of this issue: health and bio world of the humans.

2 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 14

Terveysteknologiaa arkeen

Terveyden ja hyvinvoinnin alalla on mahdollisuuksia vaikka mihin. Ei ihme, että sille pyrkii jatkuvasti kasvua hakevia suomalaisyrityksiä. Markkinat ovat globaalit: terveysteknologia on Suomen suurin huipputeknologian vientisektori, ja se kasvaa voimakkaasti.

Terveyden ja hyvinvoinnin teknologisia ja yhteiskunnallisia ulottuvuuksia tutkitaan Aaltoyliopistossa laajasti. Aihe on yksi yliopiston seitsemästä tutkimuksen avainalueesta ja tämän lehden teema.

Tekemiselle tyypillistä on monialaisuus ja eri alojen asiantuntijoiden yhteistyö. Leimallista Aalto-yliopiston terveyden ja hyvinvoinnin tutkimuksille on myös tiivis kumppanuus Helsingin yliopiston ja HUSin kanssa. Niiden asiantuntemus lääketieteen ja kliinisen tutkimuksen aloilla täydentää hyvin tutkijoidemme lähestymistapoja. ”Suomessa tehdään terveysalan innovaatioita, mutta keksinnöt ovat liian usein irrallaan arjen ongelmista”, haastaa HUSin kehittämisjohtaja Visa Honkanen. Entistä lähemmäs potilaiden ja hoitohenkilöstön arkeen pyritään pääsemään Health Capital Helsinki -hankkeessa. Sen tavoitteena on nostaa Helsingin seutu Pohjois-Euroopan johtavaksi terveysteknologian ja life sciences -osaamisen keskittymäksi ja tukea uusien terveysinnovaatioiden syntyä. Vahvistamalla eri toimijoiden yhteistyötä voimme kehittää tuotteita ja palveluita, jotka lisäävät suomalaisen terveysteknologian menestystä maailmalla.

Health tech for everyday living Enormous potential exists in the field of health and wellbeing. No wonder, then, that hundreds of growth-oriented Finnish companies are looking for their slice of the action. This is a global market; health tech is the biggest advanced technology export sector in Finland and it is growing strongly.

The technological and social dimensions of health and wellbeing are being researched extensively at Aalto University.

It is one of our seven key areas of research and the theme of this issue.

A multidisciplinary approach where experts of different fields cooperate in research is typical. A characteristic feature of the health and wellbeing research conducted at Aalto is our close partnership with the University of Helsinki and the Hospital District of Helsinki and Uusimaa HUS. Their expertise in medicine and clinical research complements the approaches favoured by Aalto researchers well.

“Innovation in the field of health and wellbeing does happen in Finland, but inventions are too often detached from the problems of everyday life,” says Visa Honkanen, Director of Strategic Development at HUS. One example of an attempt to get closer to the everyday lives of patients and their carers is the Health Capital Helsinki initiative. The goal of this project is to shape Helsinki into Northern Europe’s leading concentration of expertise in health tech and the life sciences as well as support the creation of fresh innovation in health and wellbeing.

Stronger cooperation between different actors would help in the development of products and services that boost the global success of Finnish health tech.

Eveliina Olsson Editor-in-chief

Eveliina Olsson päätoimittaja

si Alek

anen Pout

KANNET

Helsinki School -ohjelma vie nuoria valokuvaajia maailmanmaineeseen. Etukannessa Mikko Rikalan teos Debris of Presence (11th km), 2015. Takakannessa rakennetaan Berliinissä näyttelyä, josta kerrotaan lisää In there -jutussa s. 34.

COVERS

The Helsinki School programme takes young photographers into the limelight. Front cover: Mikko Rikala’s work Debris of Presence (11th km), 2015. Back cover: Building an exhibition in Berlin, read more about it in the section In there, page 34.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 14 \ 3

Maija Savolainen

Tekemässä / On the job

MAIJA SAVOLAINEN kuvitti lehden

pääjutun ja kaksi muuta artikkelia.

Hän on valokuvaaja ja kuvittaja, jonka hyvinvointia edistävät merielämä ja oikean kokoiset kengät.

MAIJA SAVOLAINEN illustrated this

issue’s main article and two other articles.

She is a photographer and an illustrator whose wellbeing is improved by nautical life and well-fitting shoes.

MARIA LEVINA suunnitteli tämän nume-

ron taiton. Maria opiskelee graafista suunnittelua Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa ja näkee elämän tutkimusmatkana: ”Universumimme on valtava lahja ihmiskunnalle. Olemme osa suurta biologista koneistoa, kehomme koostuvat samanlaisista atomeista kuin kaukaiset galaksit. Minä itse olen pieni osa näitä ikuisia biologisia rytmejä, ja haluan sellaisena olla hyödyksi, jättää pienen jäljen itsestäni ja parantaa jotain osaa ympäristöstäni.”

MARIA LEVINA designed the layout of

this issue. Maria is a graphic design student at the School of Arts, Design and Architecture and sees life as a path of investigation: “Our universe is a big gift to humanity.

We are part of a big biological machine.

Our bodies consist of the same atoms as far away galaxies. As a small part of these eternal, biological rhythms, I would like to be useful, leave a small trace and improve something around me.”

JULKAISIJA/PUBLISHER: Aalto-yliopisto, viestintä/Aalto University, Communications PÄÄTOIMITTAJA/EDITOR-IN-CHIEF: Eveliina Olsson TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ/MANAGING EDITOR: Paula Haikarainen TÄMÄN NUMERON GRAAFINEN SUUNNITTELU/GRAPHIC DESIGN IN THIS ISSUE: Maria Levina OHJAAVA/TUTORING AD: Liisa Seppo, Alma 360 KUVATOIMITTAJA/PHOTO EDITOR: Liisa Seppo, Alma 360 TÄMÄN NUMERON AVUSTAJAT/CONTRIBUTORS IN THIS ISSUE: Maija Astikainen, Erik Benson, Heidi Hammarsten, Anni Hanén, Eija Hasu,

Terhi Hautamäki, Aino Huovio, Minna Hölttä, Johanna Juselius, Heidi-Hanna Karhu, Johanna Kinnari, Lasse Lecklin, Janne Lehtinen, Esa-Pekka Mattila, Juuso Noronkoski, Tiiu Pohjolainen, Aleksi Poutanen, Marjukka Puolakka, Sara Rönnqvist, Maija Savolainen, Matti Snellman, Jussi Särkilahti, Linda Tammisto, Leena Ylä-Lyly KANNEN KUVAT/COVER PHOTOS: Mikko Rikala, Juuso Noronkoski KÄÄNNÖKSET/TRANSLATIONS: Ned Kelly Coogan OSOITE/ADDRESS: PL/PO Box 17800, FI-00076 Aalto, Finland PUHELIN/TELEPHONE: +358 9 470 01 VERKOSSA/ONLINE: aalto.fi, aalto.fi/magazine SÄHKÖPOSTI/E-MAIL: magazine@aalto.fi OSOITTEENMUUTOKSET/CHANGE OF ADDRESS: alumni@aalto.fi PAINOTYÖN TILAAJA/PRINTING COMMISSIONED BY: Unigrafia Oy PAINATUS/PRINTING: Libris Oy, 2015 PAPERI/PAPER: Amber Graphic 240 g/m2 (kansi/cover) & 120 g/m2 (sisäsivut/pages) PAINOS/PRINT RUN: 31 000 ILMESTYY KOLME KERTAA VUODESSA/PUBLISHED THREE TIMES A YEAR

4 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 14

03 Pääkirjoitus – Editorial 04 Tekemässä – On the job 06 Nyt – Now Pieniä uutisia, isoja asioita. avaus 08 Termin Quantified self

LAINATTUA: Vertical on uusi

Juuso Noronkoski

terveysteknologian startupkiihdyttämö.

09 Avauksia Vararehtori Tuija Pulkkinen

kaipaa lisää laivoja horisonttiin.

10 Teema Pääkaupunkiseudun osaajat

34 InThethere Helsinki School programme

16 Teema Neurotieteen professori Matti

41 Visiting Professor Renée Adams studies corporate

yhdistävät voimansa terveydenhuollon suurhankkeessa.

Hämäläinen tuntee sekä Aallon että Harvardin laboratoriot.

18 Kuka – Who Sijoittaja Olli Riikkala on

terveysteknologia-alan konkari.

24 Aiheesta

Suomessa on ainutlaatuinen potilasdatan aarreaitta, kertoo professori Kimmo Kaski.

27 Aiheesta Professori Paul Lillrank vie lukijan

maailman ympäri hyvän hoidon jäljille.

29 Kolumni Terveysteknologian liitto FiHTA:n

toiminnanjohtaja Terhi Kajaste valjastaisi alansa verkostot myös pienten yritysten vetoavuksi.

science 30 On Understanding how brains

understand each other.

10 MIN: Professor Mikko Sams is fascinated by the brain mechanisms of human behaviour.

takes photography students to Berlin – and into the limelight.

governance and decision-making in teams.

42 In-house A picture of what’s happening at Aalto University.

44 Ajankohtaista 45 Vau! Opiskelijat suunnittelivat

sairaalaan logistisen älyseinän.

46 Väitöksiä valintoja 48 Arjen Matematiikka tuo apulaisprofessori

Pauliina Ilmosen elämään lohdullista järjestystä.

Teema/Theme

TÄMÄ LEHTI TARKASTELEE, miten teknologian

avulla voidaan edistää terveyttä ja hyvinvointia.

THIS ISSUE LOOKS at how technology can be used to promote health and wellbeing.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 14 \ 5

Nyt

Jakamistaloudella tarkoitetaan yksityishenkilöiden välillä tapahtuvaa palvelujen ja tuotteiden vaihdantaa, niin sanottua vertaiskauppaa. Toimintaa koordinoidaan tavallisesti internetyhteisöissä, kuten suomalaisessa Sharetribessä. ”Tavaroita ja palveluita ei tarvitse omistaa itse voidakseen hyödyntää niitä.

Yhteisöllisen kuluttamisen uskotaan säästävän luonnonvaroja ja kuluttajien rahoja, ja jakamisen ympärille syntyy uutta taloutta”, kertoo Kauppakorkeakoulun tutkija Juho Hamari.

Jakamistaloudesta on tullut erittäin suosittua maailmanlaajuisesti. Siihen

innostavat toiminnan ekologisuus ja sen synnyttämä ilo, yhteisöllisyyden tunne sekä taloudelliset säästöt. ”Jakamistalous voi koitua jopa kalliimmaksi tai hankalammaksi kuin ’normaali’ kuluttaminen, mutta siinä korostuvat monet muut hyödyt kuin pelkkä ekonomisuus.”

Jakamistalouteen saattaa myös liittyä samoja ongelmia kuin muuhunkin ekologiseen kuluttamiseen. Kuluttajat usein viestivät positiivisia asenteita ekologisuutta kohtaan, mutta puheet eivät välttämättä muutu toiminnaksi.

Artikkeli The sharing economy: Why people participate in collaborative

Maija Savolainen

Hauskuus saa ihmiset osallistumaan jakamistalouteen _

consumption. Hamari, J., Sjöklint, M., & Ukkonen, A. julkaistiin Journal of the Association for Information Science and Technology -julkaisussa.

Huippulaitteet vauhdittavat nanotutkimusta _ Aalto-yliopiston mikro- ja nanotekniikan laitos on tehnyt kaksi laiteinvestointia, jotka ovat yhteisarvoltaan noin kaksi miljoonaa euroa. ”Meillä on nyt käytössämme parhaat mahdolliset laitteet kahdessa merkittävässä tutkimussuunnassa: ledien valmistusmateriaalina käytetyissä galliumnitridiyhdisteissä sekä grafeenitutkimuksessa. Laitteet mahdollistavat muun muassa uusien komponenttien ja kvantti-ilmiöiden tutkimisen entistä paremmin”, laitoksen johtaja, professori Harri Lipsanen kertoo.

Graphene CVD valmistaa kemial­ lisella kaasufaasipinnoituksella

(chemical vapour deposition) yhden atomi­kerroksen paksuista hiilikidettä, grafeenia. ”Grafeeni on maailman kestävin tunnettu aine, ja siitä povataan jopa tärkeintä materiaalia sitten muovin keksimisen. Olemme mukana EU:n lippulaivahankkeessa, jonka tavoitteena on saada grafeenitutkimusten tulokset laboratorioista teollisuuteen.

Grafeenilla on merkittävät käyttömahdollisuudet elektroniikan lisäksi foto­ niikan komponenteissa, kuten lasereissa ja optisessa tietoliikenteessä, joiden odotetaan edistävän teollista internetiä.”

Toinen laitoksen investoinneista on MOVPE-menetelmää (metallo-orgaa­ ninen kaasufaasiepitaksia, metalloorganic vapour phase epitaxy) käyttävä laite, jolla valmistetaan melkein kaikki nanoalan yhdistepuolijohdemateriaalit.

Niiden sovelluksia ovat muun muassa maailman tehokkaimmat aurinkokennot ja parhaat ledivalot. ”Ledien rinnalle on tulossa voimakkaasti kasvava, samoja materiaaleja hyödyntävä, suurtaajuuksisen tehoelektroniikan komponenttien ala. Näitä komponentteja tarvitaan muun muassa sähköautoissa ja puhelimien linkki­ asemissa.”

Miljardien säästöt sote-uudistuksella? _ Sote-uudistuksella on mahdollista parantaa palvelujen laatua ja luoda kustannustehokas rakenne sosiaalija terveyspalveluihin. Tehokkaimpien kunnallisten ja alueellisten mallien käyttöönotolla voidaan kansantaloudessa säästää parhaimmillaan 2–3 miljardia euroa. Tällaisiin tuloksiin ­päätyivät Aalto-yliopiston tutkijat Miten sote-uudistus toteutetaan?

-tutkimuksessa.

Tutkimuksen mukaan terveydenhuolto kannattaisi tuottaa kaksiportaisesti: keskitetyissä sairaaloissa ja 6 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 14

hajautetuissa lähipalveluissa. Kuusikohtaiseen ohjelmaan kuuluvat palveluverkkopohjaisen, alueellisen sosiaa­lija terveydenhuollon rakentaminen, tasalaatuisen alueellisen kuntoutusjärjestelmän rakentaminen, hoivakotijärjestelmän uudistaminen, kotihoidon sallivien palvelukorttelien rakentaminen eläkeläisille, maakunnallisiin terveysohjelmiin panostaminen sekä yhteistyön kehittäminen kolmannen sektorin kanssa.

Uusien sote-alueiden määrä voisi tutkijoiden mukaan olla 12–13. Jo

laitospaikkojen ylikapasiteetin purkamisella saavutetaan noin miljardin euron säästö. Tukipalvelujen, kuten laboratorio- tai kuvantamispalveluiden, sekä leikkaussalien toiminnan tehostamisen säästöpotentiaali on arviolta useita satoja miljoonia euroja.

Tutkimuksen toteuttivat professori Teemu Malmi, professori Erkki Vauramo ja tutkija Petra Kinnula, ja sen rahoittivat Kunnallisalan kehittämisäätiö KAKS ja yhdeksän sairaan­ hoitopiiriä.

1 527

Erik Benson

uutta opiskelijaa aloitti opintonsa Aalto-yliopistossa tänä syksynä.

Hakijoita oli yhteensä 9 858.

Townhouse-talo muuntuu moneen _ Nanostructures can now be ’3D printed’ using DNA _

Niin sanottua townhouse-asumista on pidetty pääkaupunkilaisena vaihtoehtona perheiden pientaloasumiselle. Uuden tutkimuksen mukaan se on kuitenkin toimiva vaihtoehto myös muunlaisissa elämäntilanteissa asuville. ”Townhouse kiinnostaa lapsiperheiden lisäksi yksin- ja kaksinasuvia ja toimii vaihtoehtona kerros­ taloasumiselle. Se joustaa asumistarpeiden ja -toiveiden muuttuessa”, sanoo tutkija Eija Hasu Aalto-­ yliopiston arkkitehtuurin laitokselta.

Tutkijat ehdottavat yhden sijasta kolmea erilaista townhouse-talotyyppiä. Pienten asuntojen Mini sopii keskellä kaupunkia yksin asuville. Flexi joustaa elämäntilanteissa ja sopii isollekin perheelle. Kaks+ vastaa ikääntyvän pariskunnan tarpeisiin ja kasvaa nuoren perheen mukana.

Townhouse asumismuotona puhuttelee myös edelläkävijäasukasryhmää, joka on valmis tinkimään asuinneliöistä ympäristösyistä. Se voi olla myös yksi ratkaisu pääkaupunkiseudun mittavissa kaavoitushankkeissa, sillä se sopii olemassa olevan rakennuskannan tiivistämiseen.

Uusi suomalainen unelmakoti? -tutkimus on osa monitieteistä Habitat Components -hanketta, jonka rahoittajia ovat Aalto-yliopisto, Innovatiivinen kaupunki -ohjelma, Helsingin kaupunki sekä Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA.

Eija Hasu

Researchers from Aalto University and Karolinska Institutet in Stockholm have developed a method by means of which DNA can be folded to three-dimensional structures of virtually any shape. The method can be compared to nanoscale 3D printing.

The point of departure of the computational design method is a mesh model of the targeted three-dimensional structure, the kinds of which are used in computer graphics and industrial design. The method makes it possible to represent the input model as DNA sequences that combine into the desired structure in a saline solution using the ‘DNA origami’ technique. Tests carried out in saline solutions of varying concentrations confirm that the designed DNA strands hybridise into the desired shapes even in saline solutions matching the natural low salt concentration of the body. The result has recently been published in the science journal Nature.

“We were able to make the process entirely automatic to create even complex structures. Previous approaches to the generation of three-dimensional DNA structures have been based on manual work, and the structures created have been quite simple,” says Professor Pekka Orponen from Aalto University.

The new method makes it possible to synthesise threedimensional DNA structures of virtually any shape. The technology is of immediate use to basic research in cell biology and, in the more distant future, to the development of smart drugs, for example, and of biosensor molecules with applications in monitoring the condition of the body or the environment.

“For biological use, we need structures that fold in and retain their shape not only in a laboratory setting but also in physiological saline solutions. The new synthesis and design method also makes more effective use of the DNA material than the previous approaches, making it possible to synthesise increasingly complex structures,” says leader of the study, Professor Björn Högberg from Karolinska Institutet.

The structures generated are 20 to 100 nanometres (one-millionth of a millimetre) in diameter. By way of comparison, the human hair is around 50,000 nanometres in diameter.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 14 \ 7

Termin avaus

Asiantuntija määrittelee käsitettä lehden teeman taustalla.

Quantified Self Teemu Arina, Biohakkerin käsikirjan kirjoittaja, Quantified Self & Biohacking Finland -yhteisön perustaja:

Maija Savolainen

Yhdysvaltalainen teknologialehti Wired ja sen päätoimittaja Kevin Kelly ja toimittaja Gary Wolf loivat vuonna 2007 käsitteen, liikkeen ja ilmiön nimeltä Quantified Self (QS), eli vapaasti suomennettuna itsensä mittaaminen.

Apple oli juuri tuonut markkinoille ensimmäisen iPhone-puhelimen.

Toimittajat kiinnittivät laitteen sijaan huomiota uusiin käyttötapoihin.

Itsensä mittaamisesta oli nousemassa kasvava trendi Piilaakson teknologiaeliitin keskuudessa. Itsensä mittaaja saattoi seurata esimerkiksi nukuttua aikaa, tehtyjä työtunteja tai käveltyjä askelia.

Wiredin keulahahmot järjestivät ensim­mäisen tapaamisen Piilaaksossa aiheesta kiinnostuneille vuonna 2008. Kesällä 2009 Wired kirjoitti

aiheesta kansilehden otsikolla “Know Thyself: Tracking Every Facet of Life, from Sleep to Mood to Pain, 24/7/365”. Toimittajat pystyttivät ilmiöön liittyvän sivuston, jolle he antoivat nimen Quantified Self. He määrittelivät tämän sloganissaan itsetietoisuudeksi numeroiden kautta (“Self-knowledge through numbers”).

Sittemmin liike ja siihen liittyvät tapaamiset ovat levinneet ympäri maailmaa. Suomeen perustettiin vuonna 2013 Quantified Self & ­Biohacking Finland -yhteisö, jolla on yli 3 000 jäsentä suljetussa Facebook-ryhmässä. Yhteisö on järjestänyt tapahtumia aiheesta kiinnostuneille.

Itsensä mittaamisen ja itsensä kehittä­misen yhdistämistä kutsutaan biohakkeroinniksi.

Lainattua _ Espoossa aloittaa Pohjoismaiden ensimmäinen terveysteknologian startup-kiihdyttämö Tekniikka & Talous 24. elokuuta 2015

Pohjoismaiden ensimmäinen terveysteknologiaan, terveyteen ja hyvinvointiin erikoistunut startup-kiihdyttämö Vertical aloittaa ensimmäisen kiihdytys­ohjelmansa Otaniemessä 24. elokuuta.

Neljä kuukautta kestävässä kiihdytysohjelmassa aloittaa 11 nuorta kansainvälistä terveysteknologia- ja hyvinvointiyritystä. Start­ up-yritysten liiketoimintaideat vaihtelevat ravitsemuspalvelusta älyrannekkeeseen ja sydäntautimittariin.

Startup-yritykset muuttavat pääkaupunkiseudulle syksyksi ja saavat ohjelmassa koulutusta,

8 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 12

tukea ja ohjeistusta innovaatioiden, tuotteiden ja liiketoiminnan kehittämiseen. Vertical tarjoaa yrityksille kehitysympäristön ja toimitilat sekä järjestää rahoitusta ja tarjoaa apua ja yhteyk­siä yhteistyössä ohjelman partnereiden kanssa.

Yksi Verticalin kumppaneista kiihdytysohjelmassa on Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri HUS. Muita kumppaneita ovat kansainväliset suuryritykset Samsung ja Sonera sekä muun muassa logistiikka-alan yritys Ingram Micro, lakifirma JB Eversheds, Aalto-yliopisto, Helsingin yliopisto, Jyväskylän yliopisto sekä Helsingin ja Espoon kaupungit.

Yliopiston johdon puheenvuoro.

Avauksia

Lisää laivoja, visioita ja starttirahoitusta

T

ALOUDELLISESSA mielessä Suomi on saari.

Nykyinen elintasomme citymaastureista avo­ kadopastaan perustuu tuontiin, joka rahoitetaan vastaavalla määrällä vientituotteita. Rannalla seisten, konttilaivoja laskien voi hyvin päätellä sen, miten Suomen taloudella kulloinkin menee. Juuri nyt merellä on hiljaista – perinteiset teollisuudenalamme kituvat rakennemuutoksen kourissa, eikä uusia a­vauksia ole syntynyt riittävästi paikkaamaan muutosten ja lamakauden aiheuttamia aukkoja.

Uusi maailmanjärjestys näyttää erilaiselta kuin entinen. Suuret tehtaat, keskitetty infrastruktuuri ja yhtenäiskulttuuri korvautuvat ketterillä ja nopeasti reagoivilla yrityksillä. Esimerkiksi energiantuotanto siirtyy enenevässä määrin uusiutuvia luonnonvaroja hyödyntäviin paikallisiin ratkaisuihin, joissa energian säästö ja kierrätys ovat avainasemassa. Suomi on myös avautunut muulle maailmalle: ulkomaalaisten määrä

on kymmenkertaistunut kahden viime vuosikymme­ nen aikana. Tämän seurauksena tarvitsemme uutta ajattelua Suomesta ja suomalaisuudesta.

Tiede ja taide ovat kautta historian kehittyneet kan­ sainvälisessä, monikielisessä ja monikulttuurisessa alan erityisosaajien yhteisössä, jossa kansallisuutta ja asuinpaikkaa tärkeämpi yhdistävä tekijä on intohimo omaan työhön. Tutkimusmaailman käytäntömme ovat kansainvälisiä, ja kunnianhimoinen toiminta tähtää aina tulosten saattamiseen globaaliin tietoisuuteen kotimaan lisäksi. Ilahduttavasti kasvanut ulkomaisten tutkijoiden ja opiskelijoiden määrä on edellyttänyt meiltä uudenlaisia toimintatapoja. Ne tarjoavat kan­ sainvälisille kollegoillemme mahdollisuuden osallis­ tua yliopistoelämän kaikkiin puoliin täysipainoisesti.

Aalto-yliopistoon ja sen ympärille on paljolti opis­ kelijoiden aktiivisuudesta syntynyt yrittäjyyteen liittyvää ”pöhinää”. Tämä on muokannut yrittämiseen liittyviä mielikuvia positiiviseen suuntaan sekä syn­ nyttänyt uusia startup-yrityksiä ja tutkimuslähtöistä liiketoimintaa. Otaniemen kampuksen kasvavaan yhteisöön liittyy sekä uusia että vanhoja yrityksiä, yrityshautomoita ja muita erityisesti kasvuyrittä­ jyyttä tukevia toimijoita. Nuoret valmistuvat maiste­ rit ja tohtorit ovat osaavia, luovia ja kielitaitoisia. He hakevat uusia ratkaisuja ja ovat valmiita toimimaan kansainvälisessä ympäristössä.

Miten saisimme lisää laivoja horisonttiin? Tar­ vitsemme visioita tulevaisuudesta, joka perustuu ekologisesti kestäviin ratkaisuihin ja tekee maas­ tamme houkuttelevan niin yksilöille kuin yrityksille.

Yhteiskunnan ja poliittisten päättäjien avointa mieltä ja starttirahoitusta tarvitaan käynnistämään avauksia, joista kasvaa uutta kansainvälisesti kilpailukykyistä liiketoimintaa. Tehokas markkinointi on elintärkeää Suomen, suomalaisuuden ja tuotteidemme brändi­ arvon nostamisessa. Yliopistoissa on jo osaamista, innostusta ja halua toimia – nyt tarvitaan yhteiskun­ nalta tukea ja valmiutta muutokseen!

— Tuija Pulkkinen

Maija Astikainen

tutkimuksesta ja innovaatioista vastaava vararehtori

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 14 \ 9

Teema

MAKING HEALTH AN EXPORT PRODUCT Article in English on the web: aalto.fi/magazine

10 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 14

Terveydestä vientituote Mitä seuraisi, jos lääkärit, insinöörit, tutkijat ja startupit kohtaisivat toisiaan useammin? Uutta terveysteknologiaa ja vientituotteita, uskovat Health Capital Helsinki -hankkeen vetäjät.

Teksti Terhi Hautamäki Kuvitus Maija Savolainen

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 14 \ 11

R

INTASYÖPÄPOTILAS paranee, mutta huoli

Tällaisesta visiosta lähti Health Capital Helsinki -hanke, jota Aalto-yliopisto, Helsingin yliopisto, Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri HUS ja Helsingin kaupunki johtavat.

Hieno nimitys keskittymälle on innovaatioekosysteemi. Se ei tarkoita ylhäältä annettua jäyhää organisaatiota vaan ketterää ja avointa verkostoa.

Aalto-yliopistossa Health Factory luo ja soveltaa tutkimustietoa terveysalan ongelmien ratkaisuun ja tukee uusien yritysten syntyä. Pääpaino on terveydenhuollon laitteissa ja tietotekniikassa. Health Factoryn johtaja Markus Mäkelä sanoo, että eri tahojen yhteistyötä toteutuu nykyiselläänkin hyvien henkilösuhteiden varassa, mutta se ei vielä riitä. Tarvitaan systemaattisempaa yhteistyötä. ”Suurissa, tuhansien ihmisten organisaatioissa potentiaalisten yhteistyökumppaneiden voi olla vaikeaa löytää toisiaan. Aallon tutkijoilla pitäisi olla elävä rajapinta lääkärien sekä lääke- ja biotieteiden tutkijoiden Osaajat kohtaamaan kanssa”, Mäkelä sanoo.

Mitä jos Helsingin seutu olisi iso keskittymä, jossa Mäkelä kuuluu Health Capitietotekniikan ja mobiilialan startupit ja sijoittajat tal Helsinki -hankkeen vetäjiin, sekä yliopistojen tekniikan ja liiketoiminnan osaajat kuten myös HUSin kehittämisverkostoituisivat sukkelasti lääke- ja biotieteilijöiden johtaja Visa Honkanen. ja potilastyötä tekevien lääkäreiden kanssa? ”Suomessa tehdään terveysKolmeen keskeiseen kampukseen tukeutuva alan innovaatioita, mutta keksinnöt ovat liian usein Meilahti–Otaniemi–Viikki-alue olisi terveysteknoirrallaan arjen ongelmista”, sanoo Honkanen. logian tutkimuksen ja kehityksen kolmiyhteys, johon Teknologia-alan startupit tarjoavat tyypillisesti kytkeytyen syntyisi tämän tästä uusia innovaatioita HUSille valmiita keksintöjä. Jos kuitenkin tuote on vientituotteiksi. syntynyt ilman tietoa potilaiden ja hoitohenkilöstön syövän uusiutumisesta on kova. Klinikalta saa neuvontaa vain toimistoaikaan, numero tuuttaa varattua ja läpi pääsee tuurilla.

Tänä vuonna sadat helsinkiläiset rintasyöpäpotilaat ovat saaneet uuden avun: Noona-palvelun, jonka avulla oireista voi ilmoittaa sairaalaan kännykällä tai tietokoneella. Oppiva järjestelmä kysyy tarkentavia kysymyksiä ja nostaa vakavilta vaikuttavat tapaukset hoitajan työlistan kärkeen.

Kokeilu antaa tietoa oireiden digitaalisesta seurannasta, mutta Noonassa on muutakin kiinnostavaa: sairaalan ja startup-yrityksen yhteistyön aitous.

Palvelun kehittänyt yritys, jossa on mukana myös Aalto-yliopistossa opiskelleita, otti yhteyttä Hyksin Syöpäkeskukseen ja kysyi, mille olisi eniten tarvetta.

Ratkaisu on kehitetty kiinteässä yhteydessä potilastyön arkeen.

Tällaisia tarinoita voisi olla paljon enemmän.

Ongelmat ja ratkaisut eivät vain usein tahdo kohdata.

Hanke nimeltä Health Capital Helsinki pyrkii saamaan aikaan muutoksen.

12 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 14

Teema

TERVEYSTEKNOLOGIAN TULEVAISUUDEN TUOTTEET OVAT OPPIVIA JÄRJESTELMIÄ tarpeista, mennään Honkasen mukaan takaperin puuhun.

Dekaani Risto Renkonen Helsingin yliopistosta taas kaipaa kaupallista osaamista lääketieteen avuksi: ”Helsingin lääketieteellinen tiedekunta on tieteessä Euroopan kärkikymmenikössä, mutta kaupallisessa tuotekehityksessä kaukana jäljessä. Meillä on potentiaalia ja energiaa, mutta sitä ei osata muuttaa liiketoiminnaksi.”

Hyvinvoinnin megatrendi

Ei ole sattumaa, että Helsingin seutu haluaa juuri terveysteknologian kärkeen. Hyvinvointi ja sen mittaaminen ovat varsinkin länsimaissa levinneet elämän joka osa-alueelle: työhön, vapaa-aikaan, liikkumiseen, ruokailuun ja nukkumiseen.

Yhdessä ääripäässä on terveydestään kiinnostunut yksilö, joka haluaa hallita ja seurata elintapojaan.

Toisessa on lääketieteellinen huippuhoito kalliine laitteineen.

Hyvinvoinnin ja terveydenhuollon digitalisaatio ulottuu kaikkialle kuluttajamarkkinoista tehosairaanhoitoon: muutaman kymmenen euron sykemittareista satojen tuhansien eurojen valvontalaitteisiin.

Aallon Markus Mäkelä kertoo, että Helsingin seudusta olisi Pohjois-Euroopan johtavaksi innovaatioja liiketoimintaympäristöksi tälle alalle.

HUSin Visa Honkanen uskoo, että terveydenhuollon tärkeät keksinnöt Suomessa eivät tule olemaan lääkemolekyylejä vaan teknologiaa ja sovelluksia.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 14 \ 13

”Peli ratkaistaan kahden vuoden kuluessa. Ne, jotka eivät pääse digitalisaatioon mukaan, jäävät auttamatta kehityksen kyydistä, joten nyt on toi­ mittava”, Honkanen kuvaa.

kuttaa ympäriltään väkeä myös kohtaamisiin.

Yksi Health Capital Helsingin suunnitelmista onkin luoda kohtaamispaikka, innovaatiotila, joka saattaa syntyä Meilahden kampuskirjaston paikalle.

Ideana olisi houkutella startupeja, yliopistojen Oppivia järjestelmiä tutkijoita ja opiskelijoita sekä lääkäreitä kohtaamaan Uusi terveysteknologia muuttaa potilaan palvelua. saman katon alla, niin sattumalta kuin tarkoituksella.

Honkasen mukaan haussa on ratkaisuja, joilla poti­ Hyvään alkuun päästiin keväällä Biomedicumissa lasta voidaan hoitaa jopa ilman, että tämän tarvitsee festivaalissa, johon Aalto-yliopiston ekosysteemin olla sairaalassa. Tulevaisuuden trendi on se, että toimija HealthSPA kokosi yli seitsemänsataa potilasta ei enää kuljeteta hoitoketjujen läpi, vaan lääketieteen ja tekniikan yliopistollista osaajaa, apu tulee hänen luokseen. startup-yritysten edustajaa ja sijoittajaa. ”Nykyään potilaita ohjataan yhä ensin sairaanhoi­ ”Haluamme inspiroida tekijöitä: Aalto itsekin tuo tajalle, sitten yleislääkärille, sitten erikoislääkärille. yhdessä Health Capital Helsinki -kumppaneidensa Jokainen potilas juoksutetaan saman ketjun läpi, ja kanssa samoja osaajia yhteen järjestämällä esimer­ pahimmillaan hänelle tulee kolme tai neljä turhaa kiksi innovaatiotyöpajoja ja tutkijoiden vierailuja käyntiä”, Honkanen sanoo. seuraamaan kliinistä lääkärin työtä”, Mäkelä kertoo.

Rintasyöpäpotilaan Noona-mobiilipalvelu on esi­ Iso sairaala on suuri potentiaalinen testausalusta merkki oppivasta järjestelmästä, joka kerää dataa ja uusille teknologioille, ja toiminta tarjoaa samalla kehittyy älykkäämmäksi. Honkasen mukaan terveys­ mahdollisuuksia tieteellisen yhteistutkimuksen jul­ teknologian tulevaisuuden tuotteet ovat juuri oppivia kaisemiseen. järjestelmiä. Ne joko tarjoavat potilaalle heti vas­ Yhteistyötä sairaalan ja yliopistojen välillä tehdään tauksen tai ohjaavat suorinta tietä parhaan avun luo. jo nykyisin muun muassa neurotieteen ja -teknolo­ gian alalla BioMag-laboratoriossa.

Fyysisen tilan tärkeys ”Digitalisaation aikanakin hyviä asioita syntyy, Meilahden sairaala-alueen keskellä jököttää kampus­ kun ihmiset kohtaavat toisiaan. Fyysinen ympäristö kirjasto Terkko sairaalan ja Biomedicumin välissä. sytyttää tai sammuttaa innostuksen”, Honkanen Visa Honkasen mukaan kirjastorakennus voisi hou­ sanoo.

14 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 14

Teema

Innovaatiopuisto taloutta piristämään

Juridiikkaa ja asenteita

Innovaatioekosysteemeistä puhutaan kaikkialla maailmassa. Yksi toimiva terveysalan keskittymä on rakentunut Tukholman Karoliinisen instituutin ja yliopistosairaalan ympärille. Suuren maailman keskittymistä ehkä tunnetuin sijaitsee Bostonissa huippuyliopistojen MIT:n ja Harvardin liepeillä. ”Boston on kirinyt Kalifornian Piilaakson ohi, koska siellä on ymmärretty fyysisen yhteyden tärkeys. Ihmiset törmäävät päivittäin kahviloissa.

Se on tulevaisuuden malli”, uskoo Visa Honkanen.

Kuulostaa inspiroivalta, mutta voidaanko ihmisiä millään hankkeella patistaa kohtaamaan ja inno­voimaan? ”Bottom up -lähestymistapa ei ole toiminut riittävän hyvin, joten kokeilemme tätä. Parissa vuodessa nähdään, lähteekö yhteistyö lentoon”, Risto Renkonen sanoo.

Avoimessa innovoinnissa on monia asioita ratkottavana: miten oikeudet jakautuvat, kuka päättää kaupallisesta hyödyntämisestä ja kuinka tuotot jaetaan.

Asenteetkin vaikuttavat. ”Vielä hetki sitten Helsingin yliopistolla oli hyvin epäkaupallinen asenne. Nytkään ajatus tutkimuk-

Health Capital Helsinki on hanke, jossa toimivat yhdessä Aalto-yliopisto, Helsingin yliopisto, HUS, kunnalliset toimijat ja Terveysteknologian liitto FiHTA. Tavoitteena on luoda Helsingin seudusta Pohjois-Euroopan johtava life sciences -alojen ja terveysteknologian osaamisen sekä uuden liiketoiminnan keskittymä.

Hankkeessa pyritään lisäämään yhteistyötä eri alojen osaajien kesken, auttamaan rahoituksen hankkimisessa sekä synnyttämään uusia innovaatioita ja vientituotteita.

Käytännön toimia eri tahoilla ovat yrityspalvelutoimisto, kampusten yritys­ hautomot, asiantuntijoiden tuominen yhteen ja neuvottelut tutkimusyhteistyöstä yritysten kanssa.

Yliopistot ja tutkimuslaitokset pyrkivät profiloitumaan tutkimuksessaan niin, että syntyy mahdollisimman paljon synergiaa.

Pääkaupunkiseudulla päällekkäisyydet ovatkin jo melko vähäisiä.

Hanke markkinoi Helsingin seutua kansainvälisille yrityksille ja tutkimusryhmille, jotta ne toisivat tutkimusta ja tuotekehitystä Suomeen.

sen kaupallisuudesta ei kaikkia tiedekunnan jäseniä miellytä. Aalto-yliopistolla se on ollut paljon luontevampaa”, toteaa Renkonen.

Health Capital Helsinki -hankkeen vetäjien mukaan ei ole tarkoitus tehdä arvovalintoja perustutkimuksen ja kaupallisesti hyödynnettävän tutkimuksen välillä – kenties kuitenkin motivoida tutkijoita ajattelemaan työtään uusista näkökulmista. Tätä painottaa Aalto-yliopiston Markus Mäkelä: ”Tutkijoiden pitää saada tutkia vapaasti, mutta silloin kun heillä on useita vaihtoehtoja edetä, on hyödyllistä tietää, mikä niistä on todennäköisimmin tuloksekas.”

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 14 \ 15

Ihmisten vuoksi Aivosairauksien selättäminen on kontaktilaji, tietää fyysikoksi opiskellut neurotieteen professori Matti Hämäläinen, jolle ovat tuttuja sekä Aallon että Harvardin laboratoriot.

Teksti Minna Hölttä Kuva Aino Huovio

T

AVALLAAN kaikki alkoi tikunvedosta.

Oli kesä 1981 ja Otaniemen Kylmälabora­ toriossa pieni ongelma: neljän kesäteekkarin porukka halusi työskennellä uudessa projektissa, ­ jossa kehitettiin ensimmäisiä aivojen magneetti­ kenttien mittaamiseen tarkoitettuja MEG-laitteita. ”Perusfysiikan työt eivät ensisijaisesti kiinnosta­ neet meistä ketään, joten päädyimme vetämään pitkää tikkua sillä varauksella, että jos valinta menisi pieleen, voisimme vaihtaa hommia”, Matti Hämäläinen ­virnistää.

Nyt, 34 vuotta myöhemmin, hän työskentelee samalla kampuksella neurotieteen professorina, vetää neurotieteen ja -teknologian keskusta Aalto Brain Centeriä ja toimii osa-aikaisena radiologian profes­ sorina Harvard Medical Schoolissa. Tikku osui siis oikeaan? ”Sanon aina opiskelijoilleni, ettei pidä niin murehtia sitä, miksi ryhtyy isona. Kannatan yhdysvaltalaista ajattelutapaa, jonka mukaan tutkinto ei määrittele sinua vaan se, mitä teet ja saat urallasi aikaan.”

Ei vain rahasta

Euroopassa aivosairauksista koituvat kustannuk­ set ovat lähes 800 miljardia euroa vuodessa. Summa on valtava – mutta siitä nipistämisen ei pitäisi olla ­pääasia. ”Korvaani särähtää, kun sairauksista puhuttaessa kauhistellaan lähinnä niiden kalleutta. Eihän tutki­ muksen ja sen mahdollistaman diagnoosimenetel­ mien ja hoidon parantamisen ykkösmotiivi ole rahan säästäminen vaan potilaan ja tämän läheisten jopa vuosikymmeniä kestävän tuskan estäminen”, Matti Hämäläinen korostaa.

Inhimilliset luvut ovatkin pysäyttäviä. Maailmassa arviolta 150 miljoonaa ihmistä kärsii vakavasta dep­ ressiosta. Epilepsiaa sairastaa 40 miljoonaa ja skitsofreniaa 25 miljoonaa. Niiden ja muiden aivosairauk­ sien hoidossa on toki menty kolmessa vuosikymme­ 16 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 14

nessä eteenpäin. Magneettikuvaukset ovat arki­ päiväistyneet, ja Otaniemessä pitkälti kehitettyä ja sittemmin kaupallistettua monikanavaista MEG:tä käytetään jo ympäri maailmaa paremmin kohdistet­ tujen ja turvallisempien aivokasvain- ja epilepsia­ leikkausten apuna. Lisäksi MEG:llä on saatu mielen­ kiintoista tietoa esimerkiksi autismin ja skitsofrenian perusmeka­nismeista.

Avoimen koodin puolesta

Monen sairauden syntymekanismit ovat yhä tunte­ mattomia. Syiden löytämiseen tarvitaan parempien laitteiden lisäksi toimivia sovelluksia ja tehokkaita analyysimenetelmiä, joiden kehittämiselle Matti Hämäläinen on omistautunut viimeisen kolmenkym­ menen vuoden ajan. Hämäläinen on avoimen koodin innokas puolestapuhuja. ”Softan avoimuudesta on pelkkää hyötyä. Luotet­ tavuus lisääntyy ja toistettavuus paranee, kun kaikki voivat tietää, mitä analyysissä tapahtuu, eikä vain olla mystisen mustan laatikon armoilla”, hän painottaa.

Avoimuuden lisäksi Hämäläinen puhuu laadukkaan ja pitkäjänteisen perustutkimuksen puolesta. ”Yhdysvalloissa yliopistot panostavat voimak­ kaasti juuri sairauksien syvälliseen ymmärtämiseen ja jättävät appien kehittämisen yrityksille. Yliopis­ tojen tärkein tehtävä on uuden tiedon luominen, ja siitä sitten seuraa muuta hyvää, kuten sovelluksia ja yrityksiä. Niinhän Kylmälaboratoriossakin kävi 80- ja 90-luvuilla: tehtiin tiede edellä kiinnostavia juttuja, joista muutkin innostuivat.”

Toinen piirre, jota Hämäläinen yhdysvaltalai­ sessa tiedemaailmassa arvostaa, on yhteistyön arvon ymmärtäminen. Aivosairauksien kaltaisia haasteita kun ei kukaan ratko yksinään. ”Siihen tarvitaan useamman tutkijan ja eri alojen yhteistyötä. Enkä tarkoita mitään paperilla päätettyä konsortiota, vaan ihan oikeaa yhdessä tekemistä ja siitä seuraavaa innostusta,”, Hämäläinen tarkentaa.

Teema Kosketusetäisyydellä

Monialainen yhteistyö on Hämäläiselle tuttua jo Otaniemessä tehtävän aivotutkimuksen alkuajoilta, jolloin teekkareiden kansoittama laboratorio sai uuden osaajan lääketieteen ja kirurgian tohtori Riitta Harista. Hämäläinen muistelee nauraen, että vaikka yhdessä työskentely oli heti mutkatonta, yhteisen kielen löytäminen vei aikansa. ”Kävimme Risto Ilmoniemen ja muiden projektin fyysikoiden kanssa jopa lääkiksen perusfysiologian kurssit päästäksemme sisälle siihen maailmaan. Asiat voi oppia kirjoistakin, mutta ajattelutapaa ei”, hän sanoo.

Nykyisin Aallossa työskentelee neurotieteen ja -teknologian parissa yli 20 professoria ja vanhempaa tutkijaa fyysikoista psykologeihin ja lääkäreihin. Tämän joukon yhteistyötä ja ideointia tukemaan perustettiin Aalto Brain Center, jota Matti Hämäläinen on johtanut vuodesta 2014 lähtien. Eikö yhteistyötä olisi voinut rohkaista ilman uutta yksikköäkin? ”Aallon aivotutkimuksella on huippuinfrastruktuuri, joten periaatteessa meillä on mahdollisuus mihin tahansa. ABC:n ansiosta tuomme yhteen ihmisiä, jotka eivät ehkä muuten työskentelisi yhdessä. Ideoiden törmäyttäminen vaatii lähikontaktia: parhaat oivallukset eivät synny palaverikulttuurissa vaan päivittäisissä kohtaamisissa, laboratoriossa tai kahvitauolla”, Hämäläinen sanoo ja osoittaa hymyillen ulos ikkunasta. ”Lääketieteellisen tekniikan kollegat istuvat tuolla kauempana Otakaarella, joten tässä joutuu ehkä jo vähän ponnistelemaan. ”

Tutkija, ole sitkeä ja rohkea!

1. ”Terveysteknologia ei ole hätäisen hommaa. Innovaatioihin ei ole oikotietä, perustutkimuksen yli ei voi hypätä. Esimerkiksi niinkään arkista laitetta kuin verenpainemittari ei olisi olemassa ilman syvällistä fysiologian ja fysiikan ymmärrystä.

Moni tietää verenpaineensa, mutta harva osaa kertoa, mitä ne luvut oikeasti tarkoittavat.”

2. ”Tohtorintutkinto antaa tieteelliset perusvalmiudet, joita voi aina täydentää. Fyysikko voi päätyä töihin sairaalaan ja lääkäri löytää itsensä fyysikoiden keskeltä, mikä on pelkästään hyvä asia.”

3. ”Uskallus ja uusien polkujen kokeilu kannattaa. Kun minua pyydettiin lähtemään vierailijaksi Bostoniin, en epäröinyt hetkeäkään.”

—

Matti Hämäläinen väitteli tekniikan tohtoriksi Aalto-yliopistoa edeltäneessä Teknillisessä korkeakoulussa vuonna 1989. Hän työskenteli MEG-laitteiden ja niiden ohjelmistojen kehittämisen ja kaupallistamisen parissa vuoteen 2001, jolloin hänet kutsuttiin Bostoniin Massachusetts General Hospitalin (MGH) Martinos Centeriin vierailevaksi tutkijaksi.

Vierailusta tulikin paljon odotettua kuutta kuukautta pitempi: vuodesta 2003 Hämäläinen on ollut Harvard Medical Schoolin radiologian professori ja Martinos Centerin MEG Coren johtaja.

MGH:ssa Hämäläinen on tehnyt ryhmänsä kanssa muun muassa avoimen koodin MNE-ohjelmistoa.

Viime vuonna Matti Hämäläinen nimitettiin Aalto-yliopiston neurotieteen professoriksi ja Aalto Brain Centerin johtajaksi. Hän toimii yhä myös osaaikaisena professorina Harvardissa.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 14 \ 17

Kuka

18 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 14

Kasvuyritysten

kummisetä

Kasvuyritys voi menestyä sekä suuremman yrityksen sisällä että itsenäisenä, kunhan se saa ”rakkautta ja Substralia”, sanoo terveysteknologiayritysten konkari Olli Riikkala. Hän tarkoittaa riittävää rahoitusta ja omistajien huomiota.

Teksti Heidi Hammarsten Kuvat Jussi Särkilahti

O

LLI RIIKKALA sanoo tehneensä

uransa parhaat vuodet ”yrittäjänä muiden rahoilla”. Hän viittaa vuosiin, jolloin hän johti Instrumentariumin omistamaa Datexia. Yritys kehitti potilasvalvontalaitteita ja kasvoi alallaan maailman suurimmaksi.

Nykyisin Riikkalan toimiala on edelleen terveysteknologia, mutta pelissä ovat omat rahat. Hän on mukana sijoittajana ja hallitustyöskentelyssä useissa alan startup-yrityksissä, kuten aivoterapiayhtiö Nexstimissä ja uudenlaista verensokerimittaria kehittävässä Mendorissa.

Riikkala osaa sujuvasti perustella, miksi suomalaisiin terveysteknologian yrityksiin kannattaa sijoittaa. ”Suomi on Euroopan paras paikka investoida, koska täällä on hyvä hinta-laatusuhde, korkea tuottavuus ja työntekijöiden lojaalisuus. Yhteistyö yritysten ja yliopistosairaaloiden välillä toimii paljon paremmin ja mutkattomammin kuin Yhdysvalloissa. Täällä on paljon kätkettyjä jalokiviä”, Riikkala luettelee.

Ei tullut tutkijaa eikä lääkäriä

Riikkalan suvussa on kokemusta sekä yritysjohtamisesta että akateemisesta maailmasta: Ollin isä, vuorineuvos

Pentti Riikkala oli yrittäjä ja yritysjohtaja ja työskenteli myös assistenttina Teknillisessä korkeakoulussa. Isä toivoi pojasta lääkäriä, mutta tämä valitsi opiskelualakseen tuotantotalouden ja suunnitteli alun perin akateemista uraa.

Riikkala ehtikin olla assistenttina TKK:ssa ja opiskella myös Kauppakorkeakoulussa, kunnes hänet valittiin ASLA-Fulbright-stipendiaatiksi vuonna 1976. ”Olin äärimmäisen kiinnostunut Peter Druckerista ja hänen ajatusmaailmastaan. Halusin ja pääsin opiskelemaan sinne, missä hän opettaa.”

Silloinen Claremont Graduate University Kaliforniassa onkin nykyisin Druckerin nimeä kantava johtamiskoulu.

Jatko-opinnoille löytyi lisärahoitusta MBA-tutkintoon asti. Myös akateeminen ura olisi auennut Yhdysvalloissa, mutta perhesyistä Riikkala palasi Suomeen. Ilmankos hän uskoo, että ”ihmiselämä on ajopuuteoriaa”.

Ensimmäinen työpaikka löytyi Jaakko Lassilan palkkaamana vakuutusyhtiö Pohjolan jälleenvakuutusosastolta. Seuraava pesti oli uuden liiketoiminnan kehittäjänä Instrumentariumissa. ”Yhtiön traditiona oli, että he palk-

kasivat nuoria. Jos näitä ei parissa vuodessa imaistu konsernihallinnosta divisioonien palvelukseen, he saivat lähteä. Minut imettiin Datexiin ja aloin opiskella, mitä kansainvälinen myyntihomma on.”

Itsenäisesti yrityksen sisällä

Datex sai kasvaa suuren yrityksen sisällä, mutta Riikkala joukkoineen veti sitä itsenäisesti ja yrittäjämäisesti.

Vähitellen Datexista kasvoi konsernin merkittävin osa, joka osti itseään suuremman Ohmedan. Riikkala nousi koko Instrumentariumin toimitusjohtajaksi. ”Instrussa oli sisäinen venture fund, ja minun piti käyttää yrityksiin paljon rakkautta ja Substralia”, Riikkala siteeraa kukkalannoitemainosta vuosikymmenten takaa. ”Kasvuyritykset tarvitsevat kummisedän, joka pitää niistä huolta.”

Datex Ohmeda oli syy, miksi mai­ neikas amerikkalainen General Electric osti Instrumentariumin osaksi GE Healthcare -divisioonaansa vuonna 2003. Riikkala jäi muutamaksi vuodeksi yrityksen palvelukseen ja ehti nähdä jättiyhtiön hyvät ja huonot puolet. ”GE:ssä oli paljon hyvää, siellä oli rahaa ja mahdollisuuksia, jos vain jakAALTO UNIVERSITY MAGAZINE 14 \ 19

soi sen arjen taistelun oman asiansa puolesta.”

Riikkala päätti lähteä hallitusammattilaiseksi ja sijoittajaksi. Pörssiyhtiöiden hallituspaikat ovat vähitellen vaihtuneet startup-yrityksiin.

Kiireiset yrittäjät, kärsimättömät sijoittajat

Terveysteknologiassa on suuret mahdollisuudet, mutta haasteitakin riittää.

Suurin niistä on rahoittajien lyhyt­ jänteisyys. ”Rahoituksen hankkimiseen menee aivan liikaa aikaa. Kärsivällisen rahan hankkiminen on mahdotonta Suomessa. Yhdysvalloissa se onnistuu, rahaa voi saada kolmeksi neljäksi vuodeksi.”

Vika ei silti ole yksinomaan rahoittajissa. Nykyiset kasvuyrittäjät lähtevät usein siitä, että sijoittajan pitäisi rahoittaa tappiollista toimintaa tuon 3–4 vuoden ajan. Lisäksi he arvioivat tulevat kassavirrat yläkanttiin, joten jatkorahoitusta tarvitaan usein. ”Nyky-yrittäjillä on hirveä kiire.

Datexia kehitettiin 12 vuotta niin, että oltiin voitollisia ja myynti kasvoi koko ajan.”

Parantamisen varaa suomalaisilla on edelleen myös johtamisessa ja osaamisessa, kuten tuotteiden markkinoinnissa. Ruotsalaiset ovat meitä parempia ja tanskalaiset vielä taitavampia, analysoi Riikkala. Terveysteknologiaalallakin syyllistytään edelleen siihen ajatteluun, että hyvä tuote myy itse itsensä. ”Kaupallistaminen on osaamiskysymys, ja osaaminen kasvaa tekemällä.

Toki voi miettiä, että kun meillä on Tekes, pitäisikö olla myös Makes.

Tutkimukseen ja kehitykseen saa rahaa Tekesiltä, mutta jos sanon että haluaisin palkata neljä nuorta markkinointiin, en saa penniäkään.”

Datexin valmistamia, aikansa huipputeknologisia anestesia- ja tehohoidon valvontalaitteita on esillä GE Healthcare Finlandin toimitalossa Helsingissä.

— Olli Riikkala on valmistunut tuotantotalouden diplomi-insinööriksi Teknillisestä korkeakoulusta vuonna 1974. Samaan aikaan hän opiskeli myös Helsingin kauppakorkeakoulussa ja valmistui kauppatieteiden kandidaatiksi 1976.

MBA-tutkinnon hän suoritti 1978 Claremont Graduate Universityssä Kaliforniassa.

Riikkala työskentelee useiden terveysteknologiayritysten hallituksissa ja on myös sijoittanut näihin yrityksiin.

Hän on mm. Mendor Oy:n ja ja Nexstim Oy:n hallituksen puheenjohtaja sekä hallituksen jäsen Docrates Oy:ssä, Optomeditech Oy:ssä, Medixine Oy:ssä ja Biomedicum-säätiössä.

Hän on työskennellyt Instrumentariumiin kuuluneen Datexin johdossa, Instrumentariumin varatoimitusjohtajana ja toimitusjohtajana 1997–2004 sekä GE Healthcaren EMEA-alueen johtajana ja yrityksen neuvonantajana.

Riikkala on toiminut hallituksen puheenjohtajana Oriola-KD Oyj:ssä, Comptel Oyj:ssä ja HelvarMerca Oy:ssä sekä hallituksen jäsenenä Tieto Oyj:ssä.

Riikkalan perheeseen kuuluu vaimo, aikuinen yrittäjäpoika ja kolme lastenlasta.

Hän on aloittanut golfharrastuksen vuonna 1968 ja pelaa noin 60 kierrosta vuodessa eri puolilla maailmaa.

KAUPALLISTAMINEN ON OSAAMISKYSYMYS, JA OSAAMINEN KASVAA TEKEMÄLLÄ 20 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 14

Kuka

A godfather for growth A growth company can succeed within a larger corporation or independently, as long as it receives sufficient funding and attention from its owners, says health tech sector veteran Olli Riikkala.

Riikkala comes from a family with experience of both business and academia; his father was an executive and an entrepreneur, but also worked as an assistant at Helsinki University of Technology. He wanted his son to pursue a career in medicine, but young Olli decided to study industrial engineering and management at HUT. After graduating from HUT in 1974, Riikkala enrolled at the Helsinki School of Economics before heading for the USA with an ASLA-Fulbright grant in 1976.

After a spell working in insurance, he was recruited to develop new business at Instrumentarium.

The company had a tradition of hiring young talent, who would, within a year or two, either be pulled out of corporate administration into the divisions or be shown the door. He was called to Datex, which was allowed to grow independently inside the larger corporation under the guidance of Riikkala and his team. It grew into the

most significant division of the corporation and then bought a larger company called Ohmeda. Riikkala was appointed CEO of Instrumentarium.

Datex Ohmeda was the prize General Electric was after when it acquired and merged Instrumentarium with its GE Healthcare division in 2003. Riikkala remained in the service of the American giant for a few years before embarking on a career as a board professional and investor.

Riikkala still focuses on health tech, but instead of public corporations, he is nowadays involved as an investor and board member in several startups, including brain therapy firm Nexstim and Mendor, which is developing a new type of blood glucose meter.

Riikkala is adamant that Finnish health tech is a good investment. He says Finland is Europe’s best investment location because of its good price-quality ratio, high productivity and loyal employees.

22 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 14

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 14 \ 23

Aiheesta

Soten ratkaisu piilee

big datassa Datalähtöinen terveydenhoito voi pelastaa julkisen talouden ja parantaa hoitotuloksia.

Teksti Minna Hölttä Henkilökuva Janne Lehtinen

K

UN kilon painoinen keskonen syn-

tyy Naistenklinikalla, aika on tiukalla: elintärkeät päätökset pitää tehdä vauhdilla, usein tunneissa. ”Jo nyt teemme HUSin kanssa yhteistyötä keräämällä yhteen tietoa keskosten hoidoista ja mittauksista ja analysoimalla niitä laskennallisesti. Näihin perustuvia ennustavia malleja lääkäri voi käyttää päätöksenteon tukena”, kertoo laskennallisen tieteen professori Kimmo Kaski Aalto-yliopistosta.

Hän vetää uutta Health Capital -klusteri & Data-Driven Healthcare -aloitetta, jossa ovat Aallon lisäksi mukana Helsingin yliopisto, Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri HUS, ammattikorkeakoulu Metropolia sekä suomalaisia terveysteknologiayrityksiä edustava FiHTA ry. Tarkoitus on vauhdittaa maamme terveydenhuollon uusiutumista ja terveysteknologia-alan kasvua hyödyntämällä digitaalisia terveystietomassoja ja big data -analyyseja.

Potilasdatan aarreaitta

Hankkeen osapuolilla on jo käsissään osia HUSin data-aarreaitasta, joka on tietyin tavoin ainutlaatuinen koko maailmassa. Esimerkiksi Ruotsin puolella potilastiedot ovat usein hajallaan eri paikoissa. Saksassa ei ole käytössä henkilötunnusta, joten tiedot arkistoidaan ja etsitään nimen ja syntymäajan perusteella. Yhdysvalloissa potilasdata on puolestaan vakuutusyhtiöiden takana.

HUSin rekistereistä kaikki löytyy sen sijaan yhdestä paikasta.

24 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 14

”Siellä on potilaskertomukset, taudinkuvat ja genomitiedot. Monista potilasryhmistä, kuten keuhkoahtaumatautia sairastavista ja astmaatikoista, tiedot on kerätty varsin pitkältä ajalta. Tässä projektissa pyritään luomaan HUSin potilastietomassoihin perustuvaa lääketieteellisen tiedon ekosysteemiä ja datakeskusta”, Kaski kertoo.

Käppyrät kuriin

Datalähtöisyys on perusta julkisuudessa paljon puhuttaneelle yksilölliselle ter­ veydenhoidolle ja lääketieteelle. Siinä suuret geeniaineistot analysoidaan bioinformatiikan keinoin ja liitetään muuhun potilaasta kerättyyn mittaustietoon, kuten kliinisiin mittaustuloksiin, sairaushistoriaan ja aktiviteettitietoihin. Tavoitteena on löytää kullekin potilaalle yksilöllinen ja mahdollisimman tehokas hoitotapa, eli tehdä parempaa tulosta pienemmällä hintalapulla.

Kimmo Kaski näyttää grafiikkaa, jossa tasaisesti kasvanut käppyrä kääntyy kohti taivasta. ”Yhdysvalloissa terveydenhoitokustannusten osuus bruttokansantuotteesta on kasvanut 50 vuodessa 8 prosentista 17 prosenttiin, ja ennuste on, että 25 vuoden kuluttua sen osuus ylittää 30 prosenttia.”

Yksi syy kustannusten kasvuun on eliniänodotteen piteneminen. Kun ihminen elää vanhemmaksi, hän ehtii sairastua tauteihin, joita ei ennen tunnettukaan. ”Kun minä olin nuori, suomalaiset

Digitaalisuus ja laskennallinen osaaminen ovat avainsanoja professori Kimmo Kasken johtamassa hankkeessa.

miehet elivät harvoin edes 60-vuotiaiksi, eli ikään, jolloin syövät yleistyvät ja kakkostyypin diabetes ja siihen liittyvät sairaudet puhkeavat. Nyt joka kolmannen 75-vuotiaan arvioidaan sairastavan kakkostyypin diabetesta”, Kaski kiteyttää.

Suomessa ollaan toki vielä kaukana Yhdysvaltojen kustannustasosta.

Terveydenhoidon osuus bruttokansantuotteesta on pysytellyt jo vuosia 9 prosentin tuntumassa, eli hyvin lähellä OECD-maiden keskitasoa. Kasvupaineita on silti meilläkin. Esimerkiksi syöpään sairastuneiden määrä kasvaa HUSin ennusteen mukaan kymmenessä vuodessa noin kolmanneksella, ja syöpähoidon kustannukset nousevat lähes puolella jo seuraavan viiden vuoden aikana. ”Ratkaisujen etsiminen vaatii yhteisiä ponnisteluja. Tämä ei ole vain terveydenhoidollinen kysymys, vaan yhteis-

Uusi terveystiedon ekosysteemi Potilastietoja saadaan nykyään monista eri lähteistä. Seuraava haaste on koota ne yhteen ja selvittää, mitä ne tarkoittavat.

Ympäristötieto Antureista voidaan saada käyttäytymiseen liittyviä tietoja. Kartoitus-, sijainti- ja säätietojen avulla saadaan aiempaa parempi käsitys muista laukaisimista.

Lääke- ja terveyspalvelujen käyttö ja turvallisuus Suuntaukset lääkkeiden ja hoidon käytössä.

Genomitieto Edullisemman genomisekventoinnin avulla saadaan käsitys genetiikan mahdollisesta roolista.

Kansanterveystieto Tietoa kansallisista ja kunnallisista terveydenhuollon arkistoista.

Mobiiliterveystieto Yli 100 000 mobiiliterveydenhuoltosovellusta sekä puettavia laitteita, jotka mittaavat toimintaa ja kehon toimintoja, tarjoavat jatkuvaa tietoa potilaan terveydestä.

Sähköinen hoitokertomus Digitaaliset rekisterit sisältävät laboratorio- ja testitulokset, lääkemääräykset ja lääkärien raportit.

Perheen terveyshistoria

Potilaat Kattavaan näkemykseen perustuvat aiempaa tarkemmat ja henkilökohtaisemmat diagnoosit ja hoito.

Analyyttisilla algoritmeilla ja ennustavalla mallintamisella louhitaan tietokerroksia kaavojen laatimista ja ymmärtämistä varten.

Lääkärit Päätöksentekoa tukevat työkalut voisivat auttaa parhaiden hoitojen nopeassa arvioinnissa.

Tutkijat Yksityiskohtaiset tiedot monista potilaista sekä muut tiedot voisivat antaa uusia näkemyksiä sairauksiin ja hoitoon.

Lähde: MIT Technology Review vol. 117/no. 5, Business Report - Data-Driven Health Care

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 14 \ 25

Aiheesta

TIETOMASSOJEN LOUHINTAA kunnallinen ja teknologinen dilemma, jonka ratkaisemisessa digitaalisuus ja laskennallinen osaaminen ovat avainasemassa”, Kimmo Kaski painottaa.

Kimmo Kasken mukaan dataekosysteemiin ja datakeskukseen on tarkoitus saada myös yksilöistä mobiilisti kerättyä dataa. Metropolia kehittääkin parhaillaan Aalto-yliopiston kanssa sensoriTiedot pilveen, pohjaista hyvinvointitietojen keräysjärlääkäri Skypeen jestelmää. Aktiivisuusrannekkeilla ja muilla vastaavilla laitteilla kerätty data Millaisia ratkaisuja tutkijat sitten lähetetään älypuhelimen avulla pilveen, supertietokoneillaan tietomassoista louhivat? josta tutkijat saavat sen analysoitavaksi.

Yksi Data-Driven Healthcaren projek- Analyysi voi paljastaa muutokset terveyteista keskittyy laajojen syöpäaineistodentilassa hyvin varhaisessa vaiheessa jen analyysiin. Toinen, Aalto-yliopiston ja mahdollistaa nopean puuttumisen – professori Harri Lähdesmäen johtama mikä säästää potilasta ja kustannuksia. tutkimus pyrkii löytämään biomarkkePuhelinta voisi käyttää myös esimerreita autoimmuunisairauksien, kuten kiksi muistuttamaan muistisairasta ykköstyypin diabeteksen, ennustamilääkkeiden otosta. Älypuhelin voi joskus tehdä perinteiseen ja ehkäisemiseen. Ykköstyypin sestä lääkärikäynnistä tarpeettoman. diabetesta, T1D:tä, sairastaa Suomessa ”Sain kerran kesämökillä jalkaani noin 50 000 ihmistä, ja lapsilla se on meillä yleisempi kuin missään muualla tulehduksen. Lähetin jalasta useita maailmassa. Potilaalle T1D on vaikea ja kuvia miniän lääkäriveljelle, ja sain terveydenhoitojärjestelmälle kallis sai- lääkkeet mökille, kun proviisoriminiä raus parantumattomuutensa ja monien tuli meille juhannusta viettämään”, Kaski muistelee hymyillen. liitännäissairauksiensa takia. Lähdesmäellä on analyysiä varten käytössään ”Suomen kaltaisessa harvaanasutussa maassa Skype-vastaanotto voisi olla harvinaisen kattava ja pitkältä aikavävarteenotettava vaihtoehto ainakin selliltä kerätty aineisto, johon on koottu T1D-riskilapsille ja heidän verrokeilleen laisiin tapauksiin, joissa potilas kaipaa tehdyt mittaukset syntymähetkestä aina lääkäriltä lähinnä tukea ja inhimillistä sairauden puhkeamiseen saakka. kohtaamista.”

Mallia meren takaa

—

Jos jokin toimii mainiosti, miksi mennä sitä muuttamaan? Näin professori Kimmo Kaski järkeili ryhtyessään suunnittelemaan pääkaupunkiseudun terveystoimijoiden ja suomalaisten terveysteknologiayritysten toiminta-alustaa. ”Bostonissa MIT, Harvard ja yliopisto­ sairaalat muodostavat innovaatioympäristön muun muassa laskennallisessa tieteessä. Meillä on pienellä alueella Aalto ja Metropolia, HY ja HUS, eli vastaavat hyvät elementit – miksi emme tekisi samaa?” hän kuvailee Atlantin takaa lainaamaansa Health Capital -klusteri & Data-Driven Healthcare -hankkeen ideaa. Osallistujien lisäksi idea vakuutti myös Teknologiateollisuuden 100-vuotissäätiön, joka myönsi keväällä hankkeelle 350 000 euron rahoituksen. Alusta kehittää samalla laajaa Health Capital Helsinki -konsortiota, johon Kimmo Kasken johtama hanke kytkeytyy rinnasteisena projektina.

26 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 14

”Olemme kaikki innostuksen vallassa, ja rahoituksen saaminen on osoitus siitä, että suunta on oikea. Tähtäämme konkreettiseen kokeiluympäristöön ja soveltavaan, tarvelähtöiseen tutkimukseen.”

Ensimmäisenä työlistalla on yhteisen työskentely- ja kohtaamispaikan sekä innovaatiotilan rakentaminen Helsinkiin Meilahden kampukselle. Kun kaikki osaaminen ja ideat tuodaan saman pöydän ääreen, päällekkäisyyksiä voidaan karsia ja kukin osallistuja voi hyödyntää omia vahvuuksiaan. ”Meillä Aallossa niitä ovat tietojenkäsittely ja terveysteknologia, joissa olemme maailman kärkeä”, Kimmo Kaski kertoo. ”Yksi hankkeen päätavoitteista on myös innovaatiotoiminnan ja yrittäjyyden tukeminen. Terveysteknologia on jo nyt pikkujättiläinen, ja alalla on meneillään todellinen startup-buumi. Mahdollisuuksia on vaikka mihin – meidän täytyy vain poistaa loputkin esteet niiden tieltä.”

Hyvän hoidon jäljillä Laadunohjauksen ja palvelutuotannon professori Paul Lillrank kyllä tietää, että kun leikkausveitsi on kirurgin kädessä, on vain yksi tapa tehdä ensimmäinen viilto.

Mutta ennen ja jälkeen leikkauksen on monta tapaa hoitaa potilasta. Ja se arvoketju on apposen avoinna innovaatioille.

Teksti Tiiu Pohjolainen Kuvitus Maija Savolainen Henkilökuva Anni Hanén SEN PITI OLLA VAIN lyhyt haastat-

telu. Minun piti kysyä professori Paul Lillrankilta, miten maa makaa, kun mietitään kotimaisen sosiaali- ja terveydenhuollon prosesseja. Mutta professori vastaa huokaisten: ”Huonosti”, pitää pitkän tauon ja lähtee kuljettamaan kysyjää ympäri maailmaa terveydenhuollon prosessien perässä. Liki kolmituntisen matkan varrella Lillrank sivaltelee samalla byrokraatteja ja regulaattoreita. Kunniansa saavat kuulla niin toivottomat poliitikot kuin valtion virkamiehetkin.

Suomi, 1970-luku

Matka alkaa 1970-luvun Helsingistä, tiiliröttelöstä Hesperian sairaalan pihan laitamilla. Talon sisällä näkymä, tuoksut, äänet ja potilaat tuovat ensi kertaa sisään astuvalle Paul Lillrankille mieleen Danten Helvetin. Paikka on sairaalan neurogeriatrian osasto, jonne Lillrank on pestattu apulaiseksi. Raskashoitoisia potilaita – dementikkoja, aivokuolleita – hoidetaan hyvin resursoidulla osastolla vuoteissaan. Nuori, riski opiskelija laitetaan kevyen perehdytyksen jälkeen kylvettäjän apupojaksi.

Jo tuolloin Paul Lillrank kiinnitti huomionsa siihen, kuinka prosessit toteutuivat osastolla. Hoitajat suorittivat osaston proseduuriin kuuluvat

tehtävät maksimaalisella tehokkuudella.

Pesut, syöttämiset, suolen toimittamiset, makuuhaavojen hoidot, vaippojenvaihdot hölkättiin jämäkästi läpi. Mutta Lillrank ei muista ainuttakaan kertaa, että hoitohenkilöstö olisi viettänyt ylimääräistä minuuttia potilashuoneissa.

Kiire oli aina kahvihuoneeseen.

Yhä vielä professori värähtää muistellessaan osastoa 22. Siksi on pakko kysyä, kuinka paljon kokemukset ovat vaikuttaneet hänen oman tutkimuksensa suuntautumiseen. ”Varmasti paljon. Vaikka olen ollut montakymmentä vuotta muissa töissä, vanha suola janottaa. Minua jäi monessa mielessä vaivaamaan tilanne osastolla, nimenomaan prosessit, tehokkuus ja inhimillisesti hyvä hoito. Helppohan minun oli siellä, olin vain käymässä.

Mutta työympäristönä se oli rankka.

Tosin, olen työskennellyt myös vankilassa. En tiedä kumpi oli pahempi.”

Japani, 1980-luku

Tutkimustyö vei Paul Lillrankin 1980-luvulla Japaniin. Mies itse pysytteli melko terveenä, mutta ensimmäisen lapsen syntymä ajoittui noihin kahdeksaan vuoteen, joten jonkinmoinen kosketuspinta muodostui myös japanilaiseen terveydenhuoltoon.

Japanissa Lillrank havaitsi, ettei terveydenhuollosta puhuttu mediassa sen enempää kuin vaikka ruokakaupoista.

Miksi ei? ”Koska se toimii!”, hän vastaa itselleen. ”Jos ihminen on kipeä, hän marssii korttelin toiselle puolelle perhelääkärille, joka antaa troppia tai kirjoittaa lähetteen sairaalaan. Japanilaiset juoruavat lääkäreistä ja kitisevät maksuista, mutta hoitoonpääsy ei ole ongelma. Suomessa saa melkein päivittäin lukea uutisia potilasjonoista tai sote-sotkuista.”

Perhelääkäri-systeemi tuo Lillrankin puheisiin mukaan myös Ruotsin ja Tanskan, joissa molemmissa painotetaan potilaan valinnanvapautta. ”Mutta Suomessa poliittinen debatti aiheesta on 20 vuotta muita Pohjoismaita jäljessä. Perhelääkärimallihan tarkoittaisi, että julkista palvelutuotannonjärjestelmää pitäisi joiltain osin purkaa.”

Intia, nykyhetki

”Tällä hetkellä Intia on maailman kiinnostavin paikka”, Paul Lillrank toteaa.

Kiinnostavaksi maan tekee se, että siellä on samanaikaisesti kovaa teknologiaa, satoja miljoonia köyhiä vailla terveydenhuoltoa ja sitäkin enemmän AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 14 \ 27

Aiheesta

ihmisiä, jotka ovat nousemassa köyhyydestä, sekä innokkaita liikemiehiä, jotka näkevät tilanteessa ansaintamahdollisuuden.

Lillrankin henkilökohtainen kiinnostuksenkohde on niukka innovaatio (frugal innovation), jota ei voi tutkia yltäkylläisissä länsimaissa.

Intiassa Paul Lillrank on tutustunut sairaalaketjuihin, jotka ovat saaneet pudotettua 80 prosenttia hinnasta pois kilpailijoihin verrattuna. Hinta on saatu tasolle, jossa köyhyydestä nousevalla väestöllä alkaa olla varaa umpisuolenleikkauksiin, synnytyksiin ja luunmurtumien hoidattamiseen sairaalassa. ”Ja miten se on tehty? On käytetty hyvinkin yksinkertaista tuotannollista ajattelua, katsottu prosessit – lääkehuolto, varastointi, logistiikka, henkilöstöhallinto – läpi ja pidetty kaikki ylimääräinen hallinto minimissään.”

Lillrank käyttää ikeamaisesta sairaalasta termiä ”super-cheap-terveydenhuolto”. Hän uskoo sen tekevän terveydenhuollon hinnoittelulle saman, minkä halpalentoyhtiöt ovat tehneet lentomatkailun hinnoille.

muutamia kotimaisia nimiä, kuten neurokirurgian professori Juha Hernes­ niemen, kansainvälisinä lääketieteen supertähtinä.

Hetken tuumittuaan hän antaa kehuja myös Oulun kaupungille, joka on osoittautunut edistykselliseksi sosiaali- ja terveyskysymysten ratkaisemisessa.

Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksotekin saa kehuja. ”Siellä on myllätty organisaatio aika fiksusti. On pysähdytty miettimään, minkä tyyppistä hoitoa kulloinkin tarvitaan. Sitä kautta on luotu eri hoitolinjat päivystykseen, vanhuksille tai aikuis­ psykiatrian ja päihdepuolen asiakkaille.”

Yksityisen terveydenhuollon puolelta Lillrank mainitsee Doctagonin kehittämän palvelun Vaasassa. Siellä on pystytty telelääkäripalveluiden avulla karsimaan huomattavasti vanhustenhoidon kiireettömiä ambulanssikäyntejä terveyskeskuksiin.

Ja sen verran vahvasti Lillrank uskoo Otaniemestä kummunneeseen startupyritys Megaklinikkaan, että on sijoittanut omiakin rahoja suun terveydenhuoltoon keskittyvään yritykseen.

Suomi, nykyhetki

Paluu tulevaisuuteen

Entä nyky-Suomi, tehdäänkö täällä mitään hyvin?

Professori ottaa paremman asennon työhuoneensa sohvalla ja mainitsee

”Perusterveydenhuollon toimintalogiikka muuttuu tulevaisuudessa kiinnostavalla tavalla”, Paul Lillrank uumoilee.

Professori Paul Lillrank työskenteli nuoruudessaan sairaala-apulaisena.

Kokemus jätti jälkensä myös tutkimustyöhön.

”Syntyy paljon uusia digitaalisia ratkaisuja. Jo nyt käytössä on rannekkeita, monitoreja ja mobiilisovelluksia.

Esimerkiksi osa munuaispotilaiden kotidialyysista hoituu jo monimutkaisena itsepalveluna. Digiavusteiset suuren volyymin itsehoidot ja itsepalvelu­linjat tarvitsevat huolellista palvelumuotoilua.”

Se isompi tulevaisuuden haaste lienee arvoperustaisissa ansaintamalleissa.

Kun maksuperuste ei olekaan sairauden hoito vaan toteutunut terveys. Mitä lukee lääkärin laskussa, kun aiempaa useammat pysyvät terveinä? Vaikka kysymys on kova pähkinä purtavaksi, professori Paul Lillrank myhäilee. ”On meillä pari opiskelijaa, jotka yrittävät sen ratkaista.”

MITÄ LUKEE LÄÄKÄRIN LASKUSSA, KUN MAKSUPERUSTE EI OLEKAAN SAIRAUDEN HOITO VAAN TOTEUTUNUT TERVEYS? 28 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 14

Kolumni

Terveysteknologiasta kaikki hyödyt irti!

SUOMEN HYVINVOINTI on viennistä riippuvainen.­

Terveysteknologian vientiteollisuuden pitkäaikainen ja nopea kasvu sekä startup-buumi ovat yksiä harvoista ilonaiheista. Aikajaksolla 2009–2014 keskimääräinen vuotuinen kasvu on ollut 8,5 prosenttia. Kasvun jatkuminen ei kuitenkaan ole itsestään selvää, vaan se pitää varmistaa, ja hyödyntää mahdollisuudet maksimaalisesti.

Alan maailmanmarkkinat kasvavat vielä pitkään, mikä johtuu väestön ikääntymisen seurauksena lisääntyvistä kroonisista sairauksista, hyvinvointiin ja sairauksien ennaltaehkäisyyn panostamisesta, terveydenhuollon prosessien tehostamisesta sekä kehittyvien maiden elintason parantumisesta. Tästä huolimatta Suomen menestyminen ei ole varmaa, ja kilpailu on kovaa.

Sen lisäksi, että alan yritykset kilpailevat, myös maat ja kansakunnat kilpailevat keskenään etenkin investoinneista. Suomalaisten yritysten pitää huolehtia kilpailukyvystään, ja valtion tulee turvata korkean tason osaaminen entistä paremmin. Lisäksi meidän tulee fokusoida, puhaltaa yhteen hiileen, tukea toinen toisiamme, rakentaa luottamusta verkostoissa – auttaa toisiamme menestymään.

Terveysteknologian vienti tehdään noin 50 yrityksen toimesta. Alalla arvioidaan kuitenkin olevan noin 400 yritystä, joten suurin osa niistä on hyvin pieniä.

Nämä yritykset tarvitsevat runsaasti apua, tukea ja rahoitusta päästäkseen ylös kuolemanlaaksosta. Myös globaalit verkostomme tulee valjastaa pienten yritysten käyttöön.

Rakentaaksemme Suomen terveysalalle ”yhden luukun periaatteella toimivan, helppokäyttöisen käyttöliittymän”, on pyrittävä kaikin keinoin välttämään alueellisia ”omia tapoja toimia”. Alueellisia osaamisprofiileja tulee vahvistaa, mutta toimintatapojen ja pelisääntöjen tulee olla yhdenmukaisia. Tässäkin

tarvitaan luottamuksen ja yhteistyön rakentamista verkostoissa.

Kasvava ala tarvitsee teknisiä, kansainvälisen kaupan ja laadunhallinnan huippuosaajia, mutta taloudellisen epävarmuuden aikoina vakituisen työvoiman palkkaaminen ei ole usein mahdollista. Erilaiset verkosto- ja rahoitustapahtumat ovat tässä tärkeänä apuna. Niissä pienetkin yritykset voivat tavata suuren joukon alan ammattilaisia ja muita yrityksiä saaden tietoa, vinkkejä ja uusia kontakteja.

Maamme tuoreella hallituksella on ohjelmassaan useita myönteisiä asioita, jotka voivat vauhdittaa terveysalan innovaatioiden käyttöönottoa ja parantaa yritysten kilpailukykyä. Näistä hallitusohjelman kohdista mainittakoon seuraavat: • Tehostetaan sähköisten palvelujen ja terveysteknologian hyödyntämistä.

• Edesautetaan innovaatio- ja palvelualustojen syntyä sektoreilla, joilla julkishallinnolla on rooli markkinoiden toimivuuden kannalta.

• Luodaan avoimella datalla ja tietovarantojen paremmalla hyödyntämisellä edellytyksiä uusille liiketoimintaideoille.

• Vahvistetaan yritysten rahoitusta, omaa pääomaa ja riskinottokykyä.

Huolta sen sijaan herättää suunnitelma leikata Tekesin rahoitusta, sillä terveysala on tutkimus- ja innovaatiopainotteinen. Hallitusohjelman toteutusta ei kannatakaan jättää yksin hallituksen tehtäväksi, vaan tartutaan näihin me muutkin ja lähdetään yhdessä edistämään asioita. Tehdään Suomesta digitaalisuuden ja digitaalisen terveydenhuollon edelläkävijä.

— Terhi Kajaste

—

Maija Astıkainen

Kirjoittaja on Terveysteknologian liitto FiHTA:n toiminnanjohtaja.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 14 \ 29

On science

Illustration Maija Savolainen

Understanding how brains understand each other

Shared understanding is a central theme for many fields of human sciences, yet surprisingly little is known about the neural mechanisms underlying shared experiences, writes Mikko Sams, Professor of Cognitive Neuroscience.

S

CIENTISTS at Aalto University have

been developing new methods for studying how the brain processes very complex stimuli such as films or radio drama. The motivation for using this type of stimulation comes from the fact that it presents dynamic events in their natural context, and imitates what we face when navigating the real world.

Among other things, our results show that if people experience similar emotions, this is based on the similarity of their brain activity patterns. Our research is starting to uncover complex mechanisms that underlie shared understanding.

Interpersonal similarity is an important determinant of human

30 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 14

social behaviour. People are more likely to feel affinity for as well as interact and maintain contact with and marry others who are similar to them. Similarity can be based on demographic (race, ethnicity, age, religious upbringing, educational level, occupation and gender), anthropometric (height, body build) and personality factors. To a certain extent, individuals with comparable life histories interpret reality in a similar way; they partly share their understanding of their environment. This facilitates mutual understanding, living peacefully and working together in a society.

Conversely, the inability to share understanding because of, for example, cultural differences challenges mutual

understanding, which has caused a multitude of devastating global and local conflicts. Shared understanding is a central research theme in philosophy, sociology and psychology, and it is at the core of various psychotherapy approaches as well as in understanding infant behaviour. In spite of this, surprisingly little is known about the neural mechanisms that underlie shared experiences. One of our “big� goals is to study the mechanisms, which underlie successful and also unsuccessful human communication.

Help from movies

Our previous studies have shown strong evidence that measuring the similarity

of brain activity in individual subjects can be used to study how brains process complex naturalistic events.

As an imitation of real life, our subjects watch films depicting events and actions of interest to us. We and other scientists have observed that naturalistic stimuli such as movies are exceptionally good in extensively and reliably activating the human brain, in comparison with simple and artificial stimuli with a limited set of features.

As a further advantage, there are many perceptual and cognitive processes that can only be engaged robustly using naturalistic stimuli. We already know that different test subjects process the physical features of a movie (visual features in the optical flow, acoustics) very similarly.

However, the past experiences, perspective, assumed roles, emotional state and personality of research subjects strongly influence how they interpret events in the film. On the other hand, films are good in inducing specific mental states like emotions in a controlled way.

Our “naturalistic” approach is still very new – traditional human neuroscience studies typically use quite simple stimuli such as pictures of faces.

Synchronised brain activity

In most of our studies, we measure brain activity using functional magnetic resonance imaging (fMRI). A key method is calculating the similarity of brain

activity between several people who are watching the same film. We also “decode” mental (emotional) states from brain activity.

Our research is very much inter­ disciplinary, requiring advanced expertise in, for example, cognitive neuroscience, psychology, social psychology, brain imaging and signal analysis.

Successful communication requires sufficiently similar cognitive schemas or psychological perspectives that act as filters to guide the selection, interpretation and storage of sensory information, perceptual objects and events.

We recently showed that when individuals watching a film adopt a similar psychological perspective, their brain activity becomes synchronized in specific brain regions. Our subjects viewed a 10-minute movie twice, first assuming a ‘social’ (detective) and then a ‘non-social’ (interior decorator) perspective on the events. Pearson’s correlation coefficient was used to derive similarity measures (of brain activity).

Similarity was stronger in many brain regions – the parahippocampal gyrus, posterior parietal cortex and lateral occipital cortex – when the participants viewed the movie from a similar rather than a different perspective.

Synchronization was not explained by differences in scanning the screen.

We propose that synchronous brain

activity across individuals adopting similar psychological perspectives could be an important neural mechanism supporting shared understanding of the environment. We are now extending this research to better understand the brain mechanisms underlying in-group favouritism.

People have a very strong motivation to belong to groups, and to define group borders. An important aspect of belonging to a group is that in-group members are treated differently from out-group members. The actions of in-group members are accepted more readily than those of out-group members.

Unfortunately, out-group members are often treated according to stereotypes rather than being seen as independent individuals.

Same emotions – same neural patterns

In another study, we induced emotions with short movies or mental imagery when measuring brain activity.

A machine-learning algorithm could accurately classify emotions induced by both methods, and the classification could be generalized from one induction condition to another, but also across individuals.

We found that specific neural signa­ tures across a set of brain regions hold representations of different emotional states in multimodal fashion, indepen­ dent of how the emotions are induced.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 14 \ 31

On science

Similarity of subjective experiences between emotions was associated with similarity of neural patterns for the same emotions, suggesting a direct link between activity in these brain regions and the subjective emotional experience.

We have moved progressively from using simple stimuli in our research to developing tools for mining information from brain process data under naturalistic conditions.

Our very promising results suggest that we can now study the neural mechanisms that underlie very complex human interactions, which have thus far been accessible only on the behavioural level.

The human brain is a very complex network and unravelling the principles of its functioning is an immense effort.

I wonder how long it will take to understand the functioning of a network of such networks?

— Mikko Sams

32 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 14

—

References

McPherson, M., Smith-Lovin, L. & Cook, J. Birds of a feather: Homophily in social networks. Annual Review of Sociology 27 (2001).

Echterhoff, G., Higgins, E. T. & Levine, J. M. Shared Reality: Experiencing Commonality With Others’ Inner States About the World. Perspectives on Psychological Science 4 (2009).

Natterson, J. M. & Friedman, R. J. A primer of clinical intersubjectivity. (Jason Aronson, 1995).

Trevarthen, C. & Aitken, K. J. Infant intersubjectivity: research, theory, and clinical applications.

J Child Psychol Psychiatry 42 (2001).

Hasson, U., Nir, Y., Levy, I., Fuhrmann, G. & Malach, R. Intersubject synchronization of cortical activity during natural vision.

Science 303 (2004).

Jääskeläinen, I. P. et al. Inter-subject synchronization of prefrontal cortex hemodynamic activity during natural viewing.

The open neuroimaging journal 2 (2008).

Hasson, U., Malach, R. & Heeger, D. J. Reliability of cortical activity during natural stimulation. Trends Cogn Sci (Regul Ed) 14 (2010).

Glerean, E. R., Salmi, J., Lahnakoski, J. M., Jääskeläinen, I. P. & Sams, M. Functional Magnetic Resonance Imaging Phase Synchronization as a Measure of Dynamic Functional Connectivity. Brain Connectivity 2 (2012).

Saarimäki, H. et al. Discrete Neural Signatures of Basic Emotions.

Cerebral Cortex (2015).

Lahnakoski, J. M. et al. Synchronous brain activity across individuals underlies shared psychological perspectives. NeuroImage 100 (2014).

10 min

In the footsteps of Freud Text Paula Haikarainen Photo Jussi Särkilahti Who are you?

I am Mikko Sams, Professor of Cognitive Neuroscience at Aalto University’s Department of Neuroscience and Biomedical Engineering (NBE).

What do you research?

I study the neural mechanisms of human cognition. Right now, I am especially interested in how people understand each other.

How did you end up in this field?

My dream was to become a scientist and study the brain mechanisms of human behaviour. There are not many opportunities for this outside of universities.

I became fascinated by human behaviour and its brain mechanisms in high school. My interest was initially piqued by the works of Sigmund Freud, whom I still admire.

What is the most difficult aspect of your work?

It is very hard to express my ideas with sufficient clarity for others to understand them as well. Actually, this often means that I myself first need to improve my understanding.

What more would you like to achieve?

For me, research has been a neverending project. At the moment, I would like to enhance my understanding of the neurocognitive mechanisms of in-group favouritism and how the concept of social self could help in this.

What’s best about your work?

I am relatively free to do what I want.

I also enjoy interacting with my talented and hard-working younger colleagues and I’m especially proud of the excellent teams I’ve had the privilege to work in.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 14 \ 33

In there

Helsinki School – a pilot for emerging artists Text Sara Rönnqvist Photos Juuso Noronkoski

34 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 14

The simmering art hub of Berlin is the place to be for an emerging talent.

This is where they can establish themselves as artists. A recent collaboration between the Berlinbased artist residency Bethanien and the School of Arts, Design and Architecture enables four photography students to live in a potential career hotspot.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 14 \ 35

In there

IS IT OK if I leave this stone

here for now,” Mikko Rikala asks of an excited and slightly sleep-deprived Eeva Hannula just upon arrival to the Künstlerhaus Bethanien cultural centre in the Kreuzberg area of Berlin.

It is mid-March and spring has arrived to this buzzing hub of artistic activity. The rays of the sun find their way through a puzzle of windows in a spacious studio space of the Lichtfabrik, the Light Factory, which has housed the Bethanien residency since 2010. The centre was first located in a former teaching hospital called Bethanien. Under the lead of Artistic Director Christoph Tannert, Künstlerhaus Bethanien offers a renowned studio and an exhibition programme, which nowadays focuses on visual art.

Mikko Rikala’s works focus on the relationship between the rational and the irrational. Working in a studio has prompted him to rethink his own work processes and to question the meaning of a studio. The atmosphere and environment at the residency has made him more experimental in terms of materials and techniques.

36 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 14

Eeva Hannula at the Künstlerhaus Bethanien cultural centre.

Siellä

Christoph Tannert has been at the helm of Künstlerhaus Bethanien since 2000. Under his directorship, the focus has shifted more to visual art. Tannert explains that his vision has been to evolve with Berlin and the art scene of today, which is increasingly a mixed media situation. This contrasts with the early days of the Künstlerhaus in the 1970s, when everything from visual art to dance, theatre, music and open stage was represented.

Mikko Rikala, a recent photography graduate, has just finished his residency in this happening neighbourhood. His former classmate Eeva Hannula is now about to take over studio number 213, already known as the Finnish studio.

Rikala is happy with his stay, calling it a period of discovery about himself and his way of working in an environment that supports experimenting with fresh ideas.

Adjunct Professor Timothy Persons guides Mikko Rikala with the presentation of the exhibition.

Setting the course

We meet with Bethanien’s Artistic Director Christoph Tannert in the office section of this large industrial building. He talks about the idea behind the residency, saying that they want to offer a break with the commercial field of today’s art world. He feels that their guests shouldn’t be pushed to make money and should instead concentrate on their artistic endeavours while in residency at Bethanien.

However, artists do need to apply for a place at the residency via a collaboration partner, who can issue a grant to pay for the stay. This is used to cover the studio rent, the assistance, exhibition costs and a materials budget.

“The partners come from all over the world and are very different. Most of them are State-funded agencies or private foundations. There are some banks, but hardly any schools.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 14 \ 37

The collaboration with Aalto University is exceptional in this sense,” Tannert says.

He feels the most important thing with these partnerships is that both parties see the purpose of the residency in the same light and says that Bethanien wants to offer this period of time to young, innovative people who are on their way and already have some sense of who they are and what they are doing – self-reflective and emerging artists.

He notes that the collaboration with Aalto has been brilliant in this regard.

“The two students that already have been staying with us, Tanja Koljonen and Mikko Rikala, possess a high level of professionalism. You can see this in the way they present and talk about their work.”

Koljonen and Rikala are both already quite experienced when it comes to exhibitions and presenting their work.

They also arranged a joint exhibition in Bethanien’s gallery space last February in connection with their residency.

It was highly appreciated by Berliners and also drew media attention.

Getting connected

Contacts are crucial in today’s art world. This aspect is not neglected at Bethanien, which arranges open studios twice a year. These events welcome people like curators and gallery owners, writers and other professionals to visit the artists-in-residence to get a taste of who they are and what they do.

Tannert points out that they offer the artists opportunities to network and be seen, but participation is not mandatory. The artists themselves choose whether to keep their doors open or closed, he notes.

CONTACTS ARE CRUCIAL IN TODAY'S ART WORLD

“We don’t want them to feel like animals in a zoo,” he says with a laugh.

Rikala agrees. “It has been a nonforced social life at the residency. You can knock on anybody’s door whenever, but it is also OK to close your own door behind you.”

Berlin has become more and more international since the fall of the wall and now attracts people from all over the world. It is a place where artists meet, although it is not yet a centre of the art market like London or New York.

Tannert points out that Berlin is a relatively poor city with hardly any serious collectors. Nevertheless, it is the only city in Europe where the culture clash of the Cold War is still a strong presence.

“Hardly anyone is left uninfected by this city,” Tannert says.

Learning the tools

When it comes to contacts and representation, Bethanien’s Finnish artists-in-residence have an ace up their sleeve in the form of another support network, namely Gallery Taik Persons.

It is the primary exhibition space for artists that make up the so-called Helsinki School, which was brought to life in the mid-1990s by the visionary Timothy Persons.

Maya Byskov ja Laura García M.T prepare to hang a Tanja Koljonen work for the group show Displacement.

The opening of the group show Displacement, which has been curated

by Terhi Tuomi and Maya Byskov.

All the artists participating in the show share an interest in conceptualising landscapes, while at the same time proposing associations between emotional and physical experiences within these landscapes – thus displacing these encounters in time and place.

38 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 14

In there People who came to Finland in the 1980s were struck by the harsh art climate and lack of galleries.

The Helsinki School concept then started with extracurricular events, where the main idea was to teach students how to manage a future career as an artist – to develop an awareness about their content and of how to exhibit and present it. Today, the concept, which Persons prefers to call an educational model, consists of courses open to every MA-level photography student at Aalto University.

Aalto’s collaboration with the Bethanien residency programme also came about thanks to the extensive network and abundant energy of Timothy Persons. A connection with the residency was established when a joint group exhibition was arranged in the late 1990s. After that, little by little, an arrangement has emerged.

In action, Persons somewhat resembles a package of nuclear energy.

I meet with him at the Berlin-based gallery space on Lindenstrasse in Kreuzberg, where the staff are about to change one of the pieces for that night’s opening.

“It doesn’t work like this, there is no way around it,” Persons explains to the artist whose work is being replaced.

“I love this work, but like this it can’t be presented,” he continues.

Persons says the whole aim with Helsinki School was to train students to make bold decisions. To, for example,

Timothy Persons is Adjunct Professor at the School of Arts, Design and Architecture and the Director & Curator of Gallery Taik Persons. He has served as senior curator for Kulturhuset in Stockholm and as senior curatorial advisor to the Danish National Museum of Photography in Copenhagen as well as to Kiasma Museum of Contemporary Art in Helsinki.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 14 \ 39

In there

not show a piece if it compromises the exhibition or their portfolio as a whole. He points out that the aim is to teach students to look at top international examples when setting the standards by which they measure themselves.

He is just back from the re-opening of Kiasma in Helsinki and the week before he was at ARCO Madrid. He sighs and throws himself in the single armchair of his office. A new piece by Rikala hangs on the wall behind him.

Enjoying the ride

There is no question that Persons is the nexus in this web of networks, although many others have also made significant contributions. The entire photography degree programme, its deans and professors, have all done their bit to enable the students to find their way as artists. The gallery and the staff in Berlin must also be mentioned.

Tonight is the opening of Displacement, a group exhibition for four young recently-graduated Helsinki School artists Jaana Maijala, Kalle Kataila, Gaining exposure Tanja Koljonen and Mikko Rikala. It Timothy Persons says they participate is the first of a series of curated group in six to eight fairs a year, each costing exhibitions where the artists all work between €10,000 and €60,000. The goal both with and around the medium of is to just break even when showcasing photography. the works of young, still unknown It is six o’clock on a regular Friday artists. night in Berlin and the gallery building Profitability varies a lot from fair to is starting to draw in passers-by. fair. Some events involve a lot more sales The other 12 galleries in the same than others, but the overall upside must building are also hosting exhibition be measured in more than just numbers. openings, as are the galleries in The exposure a young, emerging artist the building next door. It’s quite clear gets from his or her gallery at a fair can that Lindenstrasse is the place to be. generate connections with museums, Rikala, who is about to soak up the last other galleries and residencies. of his six months in Berlin, is checking Fairs bring the world to the artists, on his installation, which consists of but you need a gallery to be represented stones, wood, dew and a little snowball at a fair. Persons hopes that the (not everything is photography). students return from these fairs and Persons is guiding a flamboyant couple residencies with a desire to share their at the other end of the space. They are fresh experience. This creates a chain enthusiastic about Rikala’s other work, of shared experience, thus enabling a diptych about the sea’s letter to the wider accumulation of knowledge. a cloud.

Accordingly, a cornerstone of the degree Persons calls out for Rikala and off programme in photography is to invite he goes to do his job as a professional alumni to come back as teachers. of the global art scene.

40 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 14

The Helsinki School • Represents a select group of artists who have either taught at, graduated from or attended the School of Arts, Design and Architecture.

• Was originally conceived in the early 1990s as an educational model for introducing the use of the photographic process as a conceptual tool.

• Today, the photography degree programme offers students courses that focus on the professional skills needed to build a sustainable career.

• The concept utilises a primary gallery, Gallery Taik Persons, for its selected artists as its key tool and platform.

It started as a virtual gallery space in 1995 that focused on pop-up shows and was located in Helsinki.

• Since 2005, it has been a physical gallery space in Berlin (now at Lindenstrasse 34) sharing the building with 12 other galleries.

• The gallery participates in international art fairs and organises visiting museum exhibitions.

• Organising 7–8 shows a year, the programme varies between solo and group exhibitions.

• In addition, the Helsinki School concept works actively with independent publishing houses to create limited edition art books.

• The latest book, From Past to the Future, was published by Hatje Cantz this year to mark the 20th anniversary of the Helsinki School’s teaching programme. The book is available via Aalto ARTS Books.

helsinkischool.fi

An esteemed guest of the university.

Visiting

Everything else is secondary when the right people are in charge Professor Renée Adams is a proponent of improving the team decision-making skills of corporate governing boards. She researches corporate governance at UNSW Business School in Australia and visited Aalto University in June.

Text Johanna Juselius Photo Aino Huovio Professor Adams, you gave a guest lecture at the School of Business. What else did you do here in Finland?

I led a PhD course in empirical corporate finance.

This is the 8th or 9th time that I’ve taught this course at Aalto. I also presented a brown-bag seminar on some new work I’ve done on board committees.

After work, I explored Helsinki’s restaurants.

I always enjoy eating out in Helsinki. There are many good restaurants and I can eat herring, which we don’t have in Australia.

You work together with Professor Matti Keloharju and specialise in corporate governing boards.

You recently co-authored a paper titled Are CEOs born leaders? with Keloharju.

So, are they? What makes a good leader?

It is so difficult to define what makes a leader that the paper is still not fully finished, although we have been working on it for a while. What we can say is that CEOs tend to be well-rounded rather than good at only one thing.

What have you found most interesting in relation to your current field of study?

I research corporate governance because I am ­interested in how people make decisions. Boards of directors are especially interesting because they are teams of directors with different characteristics.

Most economic models examine individual decision-makers, so we don’t know much about decision-making in teams. This means that there are many open questions for future research.

I am particularly interested in how gender and board structure affects decision-making in teams.

Can you give some advice on what elements should be in place to promote success?

The most important element of a good governing body is that the right people are in charge. Everything else is secondary. If the right people are not at the helm, you need more structure to ensure that less damage can be done. But with the right people in charge, the structure of governance hardly matters. A board that takes a lot of care over its nominating process is good for the company.

Females are still rarely seen in positions of leadership. Do you think this situation should be changed?

I think more women should be leaders, but not just because they are female. In order to change the current situation, we need to start early to change attitudes.

Girls should be encouraged to believe in their ability to do maths, while boys should be encouraged to read more and to express themselves in writing.

You have studied in the United States and worked in Norway, Sweden and Japan, among other places.

What took you to Australia?

My husband is a mining engineer, so Australia made great sense. The mining industry is not doing so well right now, however, so I may embark on a new adventure soon. Who knows where I’ll end up next?

— Renée Adams is Professor of Finance/FIRN Director, Commonwealth Bank Chair in Finance at the University of New South Wales Business School in Australia.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 14 \ 41

42 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 14

In-house

This section gives you a picture of what’s happening at Aalto University.

TO OTANIEMI FROM LAND, SEA AND AIR Text Paula Haikarainen Photos Esa-Pekka Mattila A large number of kylterit, i.e. students from the School of Business, made an impressive entrée at Otaniemi on 1 September, the opening of the academic year.

A parade was arranged from the Töölö campus in central Helsinki to the Otaniemi campus in Espoo to mark the relocation of the School of Business’ bachelor-level studies. Lorries, a water bus and a helicopter were used to cover the journey of about ten kilometres.

The event launched a new chapter in the history of Aalto University. From this autumn onwards, the Otakaari 1 building, an Alvar and Elissa Aalto design, will serve as an undergraduate centre for thousands of students in the fields of technology, business and art.

An integrated campus promotes interdisciplinary and synergistic everyday activities, enabling exchanges of ideas between students of different fields and supporting the birth of fresh ideas and innovations.

_ Kylterit (hearts) teekkarit. In colloquial Finnish, kylteri refers to a business student, while a teekkari is a student of technology.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 14 \ 43

Ajankohtaista Avajaisissa korostettiin viisaita valintoja Aalto-yliopiston kuudennen lukuvuoden avajaisia vietettiin 1. syyskuuta. Rehtori Tuula Teeri tarkasteli puheessaan yliopistojen merkitystä talouden vauhdittajana. ”Yliopisto elää ajassa. Koulutus ja tutkimus vaativat kuitenkin myös pitkän tähtäimen strategista näkemystä.

Juuri nyt tehdään valintoja, jotka joko pitävät Suomen mukana kansainvälisessä kilpailussa tai istuttavat meidät katsojan rooliin takariville. Tämän vuoksi on valittava viisaasti.”

Rehtori muistutti, että Otaniemen kampus on jo nyt kansainvälisesti merkittävä alueellinen osaamiskeskittymä. ”Kansainvälisyys ja monikulttuurisuus ovat olennainen osa Aalto-yliopistoa, ja avoimuus on yksi arvoistamme.

Luovuus ja rikkaus, joita eri kulttuurit, alat, ihmiset ja ideat synnyttävät, ovat tämän yliopiston ytimessä.”

Rehtori toivotti tervetulleiksi Otaniemen kampukselle Kauppakorkeakoulun kandidaattiopiskelijat, jotka siirtyvät tänä syksynä Töölöstä juuri peruskorjattuun kandidaattiopetuksen keskukseen Otaniemessä.

Myös pääministeri Juha Sipilä korosti yliopistojen roolia Suomen

Aino Huovio

—

Lukuvuoden avajaisjuhlat jatkuivat Aalto Partyssa. Ylioppilaskunnan ja yliopiston johtajat ottivat mittaa toisistaan Mölkky-kisassa.

menestyksen rakentamisessa ja nosti esiin erityisesti digitalisaation. ”Pidemmällä aikavälillä elintasomme määräytyy sen mukaan, kuinka arvokasta työtä tässä maassa tehdään ja kuinka tehokkaasti me toimimme.

Yliopistoissa, tutkimuslaitoksissa ja yrityksissä tehtävä kehitystyö on avainasemassa Suomen menesty­ miseksi.” ”Hallitusohjelmassa korostetaan digitalisaatiota. Pidän ensiarvoisen tärkeänä, että Aalto-yliopistossa oleva tämän alan tietämys saadaan rajoituk-

setta yhteiskunnallisten päätöksen­ tekijöiden käyttöön.”

Ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja Niko Ferm kommentoi Suomen hallituksen kaavailemia leikkauksia. ”Hallituksen toimet ajavat yliopistot miettimään omaa ydintoimintaansa ja tekemään tiukkoja ratkaisuja. Näiden toimien kautta saamme toivottavasti parannettua koulutusohjelmien tasoa ympäri Suomea. Aallossa on tehty tämän osalta valtavasti työtä ja juuri oikeaan suuntaan.”

Päättäjät taloudenpuolustuskurssilla

—

Lasse Lecklin

Taloudenpuolustuskurssi tarjosi lähes sadalle kansanedustajalle tietoa ja työ­ kaluja siihen, miten suomalaiset yritykset menestyisivät nykyistä paremmin. Päätösten vaikutuksia käsiteltiin sekä suuryritysten, keskisuurten yritysten että startup-yritysten näkö­kulmista.

Tilaisuuden järjestivät elokuussa Aalto University Executive Education (Aalto EE) ­ ja Helsingin Sanomat yhteistyössä Elo-työeläkeyhtiön ja Suomen Ekonomien kanssa.

Chaplin-robotti heitti ylävitosen kansanedustaja Sanna Lauslahdelle Finlandia-talossa. Robottiprototyyppi on kehitetty pääkaupunkiseudun opiskelijoiden yhteistyönä ja valmistettu Design Factorylla.

44 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 14

Katse opintoprojektiin, jossa vastataan mahdottomalta tuntuvaan haasteeseen.

Vau!

Kaarimalja älykkäässä materiaalivirrassa

Ehkä tulevaisuuden sairaalassa näemme osastokohtaisen, automaattisen varastoseinän. Robotti on juuri täydentänyt seinään osastolta puuttuvat kertakäyttötavarat.

Teksti Tiiu Pohjolainen Kuva Johanna Kinnari KAARIMALJOJA, HENGITYSSUOJIA,

sidetarpeita. Harva tulee miettineeksi, millainen määrä steriilejä kertakäyttö­ tuotteita kuluu jokaisessa sairaalassa päivittäin. Jokaisella osastolla. Tava­ rat eivät saa loppua, ja jonnekin ne on varastoitava.

Viime syksynä kymmenen opiskeli­ jan ryhmä sai Konecranesilta tehtävän, jossa tuli hyödyntää yrityksen uutta pientavaroiden varastointijärjestelmää.

Tehtävänanto oli osa Product Develop­ ment Project -tuotekehityskurssia, jossa opiskelijat työskentelevät yhdessä partneriyrityksen kanssa.

Monialaisessa M_cubed-ryhmässä insinööriopinnot yhdistyivät kaupalli­ seen ja muotoiluosaamiseen. Suoma­ laisten lisäksi mukana oli opiskelijoita Kiinasta, Intiasta ja Australiasta – kolme naista ja seitsemän miestä.

”Tiesimme, että meiltä odotetaan tuoreita, erilaisia ideoita, ja pohdimme muun muassa hotelleja, laivoja, kaup­ pakeskuksia ja rakennustyömaita”, hän listaa. ”Lähtökohtana oli kehittää mate­ riaalivirtausta urbaaneihin rakennuk­ siin”, täydentää ryhmässä mukana ollut Tony Sandberg. Taustalla oli ajatus siitä,­että tulevaisuuden kaupungeissa rakennusten neliöhinnat kohoavat entistä kalliimmiksi.

Samaan aikaan Helsingissä raken­ teilla oleva uusi lastensairaala sai ryhmän tarkentamaan fokustaan sairaaloiden materiaalivirtoihin. Pian koneteekkariopiskelijat huomasivat soittelevansa sairaaloiden logistiikkaasiantuntijoille ja kyselevänsä tie­toja pientarvikkeiden varastoinnista.

Ajatus konseptista alkoi hahmottua.

Logistiikkaan uusia ideoita

Rullakoista automaatioon

”Konecranes pisti meidät pohtimaan, minkälaiset yllättävätkin tahot tarvit­ sisivat innovatiivista varastointijärjes­ telmää”, kertoo ryhmän projektipääl­ likkönä toiminut Sazan Rexhepi.

Kymmenhenkinen ryhmä jalkautui sairaaloihin. Logistiikkaosaajia, varas­ totyöntekijöitä, sairaanhoitajia haasta­ teltiin. Opiskelijat tarkkailivat ammat­ tilaisia työssään.

Hämmästyksekseen ryhmä huomasi, että esimerkiksi HUSin suurella Mei­ lahden alueella pientavaroiden virta kulkee hyvinkin manuaalisesti. Osas­ tolla henkilö tarkastaa varaston ja kir­ jaa, joskus silmämääräisestikin, mitkä tuotteet ovat vähissä, ja tekee tilauksen.

Rekka tuo tuotteet sairaalaan, ja lähetys – laastarit, kumikäsineet, kuumemitta­ rit – kulkee rullakossa osastolle. Siellä tuotteet puretaan käsipelillä osaston omiin, vakiintuneisiin paikkoihin. ”Halusimme kehittää nopeamman ja kustannustehokkaamman tavan”, Tony Sandberg kertoo. ”Tärkeää oli myös, ettei automatisoi­ dumpi versio vaikeuttaisi tai hidastaisi esimerkiksi sairaanhoitajan työtä”, Sazan Rexhepi jatkaa.

Toukokuussa M_cubed-ryhmä ojensi partneriyritykselle lukuvuoden kestä­ neen projektinsa saldon. Kirjallinen osio sisältää laajan tutkimusmateriaalin sekä konseptin. Prototyyppikin kehitettiin.

Pientavaroiden rekkaralli jatkunee sairaala-alueilla tulevaisuudessakin.

Mutta teknologia voi mahdollistaa sen, että puuttuvat sidetarpeet ja kuume­ mittarit nousevat hissillä suoraan osastolle, jossa ne puretaan automaatti­ sesti osastokohtaisille ”Item walleille”, eräänlaisille älykkäille varastoseinille.

Manuaalista ja teknologista yhteistyötä sulassa sovussa.

Osa työryhmästä ehti projektin aikana vierailla myös Shanghaissa, Kiinassa, tutustumassa sairaaloihin ja testaamassa konseptin toimivuutta. Helsingin Meilahden sairaala-alueella kuvaan ehtivät Okko Hakola, Tony Sandberg, Sazan Rexhepi, Jay Panchal ja Olli Rinnevalli.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 14 \ 45

Väitöksiä Turvallisempaa merenkulkua

Diplomi-insinööri Maria Hänninen tarkasteli väitöstyössään merenkulun turvallisuuteen liittyviä tekijöitä ja niiden välisiä riippuvuuksia. Työssä meriturvallisuutta lähestyttiin useasta toisiaan täydentävästä näkökulmasta, kuten onnettomuuksien aiheutuminen, laivojen turvallisuustarkastukset sekä turvallisuusjohtaminen. Turvallisuus­ johtamisessa tarkastelun kohteena olivat muun muassa onnettomuus- ja poikkeamaraportoinnin laatu, resurs­ sien ja henkilöstön laatu sekä johdon sitoutuminen.

Hänninen mallinsi turvallisuusteki­ jöiden riippuvuuksia todennäköisyys­ pohjaisten Bayes-verkkojen avulla ja havaitsi niiden soveltuvan hyvin moni­ mutkaisten turvallisuusriippuvuuksien kuvaamiseen.

Tulokset vahvistavat käsitystä siitä, ettei turvallisuuden tilaa voi määrittää yksittäisten tekijöiden avulla.

Työssä käytetyt tietolähteet kattavat pääasiassa Suomen aluevesien meri­ liikenteen. Tuloksia voidaan käyttää lähtökohtana myös muiden merialuei­ den turvallisuuden mallintamisessa ja mallien jatkokehittämisessä. Tuloksia voivat hyödyntää niin merenkulun viranomaiset kuin varustamotkin.

Maria Hänninen 6.3.2015: Bayesian network modeling of potential patterns in maritime safety performance.

Insinööritieteiden korkeakoulu.

Asukkaat keskiöön putkiremontissa Taiteen maisteri Katja Soinin väitös­ työ osoittaa, että korjausrakentamisessa on käynnissä systeeminen muutos teknispainotteisesta työstä asukas­ lähtöiseen palveluliiketoimintaan.

Putkiremonteissa otetaan yhä parem­ min huomioon asukkaiden tarpeet ja remontin vaikutukset asumisen arkeen.

Soini analysoi sitä, kuinka asukas­ lähtöisen perusparantamisen ajatus uudisti suomalaista korjausrakentamis­ ta vuosina 2004–2011. Yhteistä tavoi­ tetta hyödynnettiin 50:ssä yksityisen ja julkisen sektorin hankkeessa ja ratkai­ sussa. Lähes 70 prosenttia projektiin osallistuneista oli omaksunut asukas­ lähtöisyyden vuoteen 2011 mennessä.

Ala oli alkanut huomioida asukkaat asunto-osake­yhtiöiden hallitusten lisäksi. Rakennus- ja kiinteistöala on myös sitoutunut toimintakulttuurin muutokseen.

Työ tarjoaa näkökulmia systeemisen 46 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 14

Koonnut Marjukka Puolakka muutoksen mahdollistamiseen tutki­ joille sekä muotoilun ja rakentamisen ammattilaisille. Kirja antaa myös katsa­ uksen suomalaisen korjausrakentami­ sen lähihistoriaan.

Katja Soini 8.5.2015: Facilitating change – Towards residentoriented housing modernisation with collaborative design.

Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu.

Sujuvampaa hissiliikennettä

Diplomi-insinööri Juha-Matti Kuusi­ nen mallinsi väitöstyössään hisseillä tapahtuvaa henkilöliikennettä ja tutki ihmisten käyttäytymistä evakuointi­ tilanteissa.

Hissien ryhmäohjausyksikkö pyrkii valitsemaan matkustajille parhaan hissin minimoimalla näiden odotus- tai matkustusaikaa tai molempia. Henkilö­ liikenteeseen liittyvät epävarmuudet tekevät kuitenkin valinnasta vaikeaa.

Kuusinen tutki ihmisten saapumis­ prosessia hissiauloihin. Väitöstyössä kehitetyt matemaattiset mallit ja algoritmit auttavat hisseillä tehtävien henkilömatkojen arvioinnissa, mikä puolestaan mahdollistaa hissien tehok­ kaan ohjauksen.

Henkilöliikenteen mallintamista tarvitaan myös rakennusten evakuointi­ suunnitelman tekemisessä. Työssä tutkittiin ihmisten käyttäytymistä ja poistumisreitin valintaa kokeellisissa evakuointitilanteissa. Ihmisten kykyä valita nopein pelastusreitti seurattiin eri tavoin ohjeistetuissa olosuhteis­ sa. Tuloksista on hyötyä rakennusten turvallisuussuunnittelussa käytettävien simulointimallien kehittämisessä.

Juha-Matti Kuusinen 22.5.2015: People flow in buildings – Evacuation experiments and modelling of elevator passenger traffic. Perustieteiden korkeakoulu.

Kilpailu tehostaa työeläkejärjestelmää OTL, VT Erkki Rajaniemen yritys­ juridiikan alaan kuuluva väitöskirja tar­ kastelee työeläkejärjestelmän kilpailua Suomessa. Työeläkeyhtiöiden toimiva kilpailu kohdentaisi paremmin resurs­ seja ja parantaisi palveluita. Kilpailun tulee olla työeläkejärjestelmään sopivaa, sillä sitä rajoittavat yhtiöiden yhteis­ kunnalliseen tehtävään ja sosiaalitur­ vaan liittyvät seikat.

Yksityisen alan työeläkejärjestelmän toimeenpano on toteutettu niin sano­ tun ”hajautetun järjestelmän”, eli eri

yksityisoikeudellisten eläkelaitosten kautta. Yhtiöiden tapa tavoitella mark­ kinaosuuksia yksinomaisena ajurina on virheellinen. Tavoite tulisi kääntää ympäri järjestelmätehokkuuteen, josta aiheutuisi yhtiötehokkuutta, joka taas onnistuessaan heijastuisi yhtiökohtai­ sina markkinaosuuksien muutoksina.

Järjestelmän kilpailulle olisi asetet­ tava kolmikantaiset rajat ja tavoitteet.

Tämä siksi, että työeläkeyhtiöissä ei ole oman ja vieraan pääoman sijoittajia samaan tapaan kuin kaupallisin perus­ tein toimivissa osakeyhtiöissä. Vastaava kontrolli on laissa säädetty työmarkki­ nakeskusjärjestöille.

Erkki Rajaniemi 11.6.2015: Kilpailun asema työeläkejärjestelmän hajautetussa toimeenpanossa. Kauppaoikeudellinen tutkimus erityisesti kilpailun merkityksestä työeläkevakuutusyhtiöille.

Kauppakorkeakoulu.

Kasvitähteiden sokeri hyötykäyttöön

Diplomi-insinööri Mika Sipponen tutki väitöstyössään viljelykasvien korjuutähteiden sisältämän ligniinin rakenteellisia muutoksia ja käsittelyä biojalostamoissa, joissa käytetään raaka-aineena kasvimateriaalia.

Ligniini tukee kasvisolukkoa, toimii vesieristeenä ja antaa suojaa mikrobeja vastaan. Biojalostamoissa ligniinillä on epäedullinen vaikutus kasvin hiilihyd­ raattien hyödyntämisessä. Sipponen selvitti maissin varsiin ja vehnän olkiin kohdistettujen fysikaalis-kemiallisten käsittelyjen vaikutusta ligniiniin sekä kasvin hiilihydraattien pilkkoutumiseen vesiliukoiseksi sokeriksi.

Ligniinin rakenteessa tapahtui pilk­ koutumisen kannalta edullisia muutok­ sia jopa ilman katalyytteja, kun käsit­ telylämpötila oli 170−200 °C. Samalla ligniini tiivistyi, jolloin sen peittämä pinta-ala kasvin rakenteessa pieneni.

Sipponen kehitti työssään spektrofo­ tometrisen menetelmän, jonka avulla kiinteässä olomuodossa olevan ligniinin pinta-ala voidaan määrittää.

Tuloksia voidaan hyödyntää bioja­ lostamoissa, joissa lignoselluloosasta liuotetut sokerit muunnetaan biopoltto­ aineiksi, kemikaaleiksi tai muiksi kor­ keamman jalostusarvon tuotteiksi.

Mika Sipponen 17.6.2015: Effect of lignin structure on enzymatic hydrolysis of plant residues.

Kemian tekniikan korkeakoulu.

—

Aalto-yliopiston väitöskirjat verkossa: aaltodoc.aalto.fi, books.aalto.fi

Magneettikuvaus apuun syövän hoidossa Juha Korhosta on aina kiinnostanut sekä tekniikka että terveydenhoito.

Väitöskirja valmistuikin terveysteknologian alalta, ja nyt Korhonen on unelmatyössään Hyksin sädehoitofyysikkona.

Teksti Marjukka Puolakka Kuva Jussi Särkilahti

DIPLOMI-INSINÖÖRI JUHA KORHONEN

teki väitöstyönsä Hyksin Syöpäkeskuksessa, jossa hän tutki mahdollisuuksia suunnitella sädehoito magneettikuvauksen pohjalta. Kohderyhmänä olivat eturauhassyöpäpotilaat. Eturauhassyöpä on miesten yleisin syöpä. ”Työ osoittaa, että sädehoidon suunnittelu voidaan tehdä magneettikuvauksen avulla alusta loppuun. Aiemmin siihen on tarvittu sekä tietokonetomografiaa (TT) että magneettikuvausta”, Korhonen kertoo.

Magneettikuvauksen avulla hoidon kohdealue voidaan määrittää entistä tarkemmin, ja potilaan terveen kudoksen säteilyannos jää pienemmäksi.

TT-kuvauksesta luopuminen säästää myös sairaalan resursseja, kun siihen tarvittava hoitajien työaika ja koneaika jäävät muuhun käyttöön. ”Magneettikuvassa pehmytkudokset, kuten eturauhanen, nähdään tarkasti.

Työssä kehitetyn tekniikan ideana on magneettikuvan intensiteettiarvojen muuntaminen esittämään kudosten elektronitiheyksiä. Menetelmä on otettu käyttöön meidän klinikalla.”

Maailman huipputasoa

Hyksissä tehty työ magneettikuvauksen käytössä sädehoidon suunnittelun

apuna on maailmanlaajuisesti uraa­ uurtavaa. ”Olemme ensimmäisiä maailmassa, jotka käyttävät tekniikkaa näin laajasti kliinisessä työssä. Nyt aiheen ympärille on perustettu monissa maissa isoja tutkimusryhmiä, ja veikkaan, että 5–10 vuoden aikana magneettikuvauspohjainen sädehoidon suunnittelu lisääntyy voimakkaasti.”

Suomessa tehty työ on herättänyt paljon kansainvälistä kiinnostusta, ja yhteistyötä tehdään jo useiden ulkomaisten tutkimusryhmien kanssa. ”Voimme olla ylpeitä siitä, että sädehoitomme on maailman huipputasoa, vaikka resurssit ovat täällä pienemmät kuin monissa länsimaissa. Syöpäkeskuksen henkilöstö tekee kovasti töitä sen eteen, että hoitomenetelmät kehittyisivät jatkuvasti.”

potilaita. Sädehoitofyysikkona vastaan syöpäpotilaille annettavan sädehoidon suunnittelusta ja teen jatkuvaa yhteistyötä hoitajien ja lääkäreiden kanssa.”

Kohti sairaalafyysikon tutkintoa

Vaikka taskussa ovat tohtorin paperit, eivät Korhosen koulut ole vielä käyty loppuun. Sairaalafyysikon tutkinto vaatii tohtorintutkinnon lisäksi neljä vuotta kliinistä työtä sekä lopputenttien suorittamista. Harjoittelusta on jäljellä reilu vuosi töitä muilla osastoilla. ”Ensin menen Lastenlinnaan kliinisen fysiologian pariin ja sen jälkeen radiologian sekä isotooppilääketieteen puolelle. Väitöstyössä kehitettyjä hommia pyrin viemään eteenpäin ohjaamalla maisterintyötä ja toivottavasti pian myös väitöstutkimuksia.”

Lähellä potilaita

Ennen nykyistä työuraa Korhonen pelasi ammatikseen jääkiekkoa. Ranskassa pelikuvioissa kului vajaa vuosi ja siitä lähtien haaveissa on ollut uusien ulkomaankokemusten hankkiminen. ”Nyt ulkomaille lähtöön olisi työn puolesta mahdollisuuksia, mutta Hyksissä minulla on huippuhyvä duuni.

Saan eniten työstä irti, kun olen lähellä

—

Juha Korhonen 30.4.2015:

Magnetic resonance imaging -based radiation therapy.

Sähkötekniikan korkeakoulu.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 14 \ 47

48 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 14

Arjen valintoja

Asiantuntija kertoo tutkimusalaansa liittyvistä henkilökohtaisista valinnoista.

Pauliina Ilmonen,

siedätkö epävarmuutta?

Matemaattisen tilastotieteen apulaisprofessori ei kaihda riskejä, vaikka taivaalta sataisi nautoja.

Teksti Paula Haikarainen Kuva Heidi-Hanna Karhu Millaisia tilastoja teet ­omassa arjessasi?

Valitettavasti lapseni kielsivät minua vastaamasta tähän kysymykseen.

Vanha vitsi väittää, että on olemassa valhe, emävalhe ja tilasto. Onko totuuden vääristeleminen tilastojen avulla ­helppoa? Oletko itse kokeillut?

Entä lasketko arkisia tunnuslukuja?

Tilastojen analysointi on vaikeaa. Aina ei voi Yleensä lasken liukumäkeä. tietää, onko tilastoja analysoitu tahallisesti virheellisin tai sopimattomin tavoin, vai onko Mihin perusjoukkoon tunnet kuuluvasi? analyysin tekijä vain eksynyt tilastollisten Luulisin olevani ihminen. Jos saisin valita, ­ menetelmien viidakkoon. olisin kaksipäinen lentävä vuorikauris – ei kun Tilastotieteen tuntemus auttaa tarkastelelohikäärme tietenkin! maan monenlaisia tutkimuksia kriittisesti ja huomaamaan mahdolliset analyysien puutOnko sinulla jokin invariantti teet. Täytyy kuitenkin muistaa, että tilastollikoordinaatti -lomakohde vai nen tutkimus perustuu todennäköisyyksiin, ja matkustatko satunnaisotannalla? pieniäkin todennäköisyyksiä tapahtuu. Niitä Silloin kun olin vielä nuori ja hurja, minulla oli tapahtuu vain hyvin harvoin. tapana matkustella junalla. Annoin nopan päätOn myönnettävä, että toisinaan kun keskustää, minkä junan kyytiin nousin ja missä jäin telen aviomieheni kanssa, vetoan tilastollisiin pois. Matkustin aina yksin, sillä se oli paras tapa analyyseihin, jotka saattavat olla vähintäänkin tavata kiinnostavia ihmisiä. kyseenalaisia. Tärppänä matemaatikkona hän Tällä hetkellä lomakohteiden valintaa vaikeut- yleensä huomaa moisen ketkuilun heti. taa se, että poikani ei suostu kulkemaan edes Förillä Aurajoen yli, sillä hän pelkää, että lautta Viihdytkö pelikasinolla?

– vaijerilossi – suuntaa kuitenkin ulkomaille.

En yleensä pelaa rahasta, enkä lottoa tai osta arpoja. Tykkään kuitenkin kortti- ja Tieteenalasi määritelmässä sanotaan, ­lautapeleistä. että reaalimaailman ilmiöitä kuvaaviin Kerran yhdellä konferenssireissulla järjestilastoihin liittyy aina epävarmuutta ja tettiin illallinen kasinolla, ja jokainen osallissatunnaisuutta. Onko tämä opettanut tuja sai yhden pelimerkin. Pelaamaan pääsi kestämään epävarmuutta omassa vain, jos oli huomannut ottaa passin mukaan. elämässä?

Minulla oli passi, ja niinpä suuntasin pelipöyEn kaihda riskejä. Parasta elämässä on epävartien ääreen kourassani kolme pelimerkkiä, muus, yllätyksellisyys. Lempielokuvani on Luna koska joillakin seurueemme jäsenistä ei ollut Papa ja lempikohtaukseni elokuvan loppupuopassia mukanaan. En sijoittanut peliin muuta lella, jossa lehmä putoaa taivaalta miehen päälle. kuin nuo kolme merkkiä. Voitoilla kustansin Sellaista elämä on: juuri kun luulet, että seurueellemme illallisen seuraavana päivänä. kaikki on järjestyksessä, putoaa taivaalta lehmä niskaasi. Toisaalta, juuri kun luulet rämpiväsi loputtomassa surujen suossa, löydätkin sateenkaaren päästä aarteen.

Tilastot auttavat kyllä jäsentämään epävarmuuksien värittämää elämää, ja matematiikka tuo maailmaan lohdullista järjestystä.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 14 \ 49

Tulevaisuus tehdään nyt.

Suomi tarvitsee uusia ideoita, ratkaisuja, yrittäjyyttä, työtä ja uudenlaista johtajuutta.

Tarvitaan uskallusta hypätä tuntemattomaan, tutkia, oppia ja yrittää. Kun lahjoitat Aalto-yliopistolle, tuet työtä vahvemman Suomen puolesta.

Lue lisää ja lahjoita: lahjoittaminen.aalto.fi

50 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 14

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 14 \ 51

AALTO UNIVERSIT Y MAGAZINE 14

14 ISSN 1799-9324 / ISSN 2323-4571 ISSN-L 1799-9324 LOKAKUU / OCTOBER 2015

Terveydenhuollon suurhanke tuo osaajat yhteen s. 10

TÄMÄ LEHTI KERTOO / IN THIS ISSUE Health Capital Helsinki -hankkeesta datalähtöisestä terveydenhoidosta seeking neural mechanisms of shared experiences …ja paljosta muusta

aalto.fi

Hyvän hoidon jäljillä

Kasvuyritysten kummisetä

Finnish photography in Berlin