Valmentaja 2/2013 by YTY ry

Teema: Ryhmä, joukkue ja yksilö 2 • 2013

Tulevaisuutta tekemään!

Valmentajan polku hahmottuu

Pääkirjoitus

2/2013 • 19. VuosiKErTa KusTanTaja SUOMEN VALMENTAJAT RY Radiokatu 20 00240 Helsinki Puh. (09) 3481 3142 toimisto@suomenvalmentajat.fi

ToiMiTus PÄÄTOIMITTAJA Kristiina Danskanen Puh. +358 43 211 3388 kristiina.danskanen@suomenvalmentajat.fi TOIMITTAJA Henry Järvinen Puh. 050 322 1945 TUOTEPALSTAMATERIAALIT ilmoitus@suomenvalmentajat.fi

ilMEsTyMisaiKaTaulu 2013 numero ilmestyy aineisto Teema: 1/2013

14.2.

22.1.

Huippu-urheilu

2/2013

25.4.

4.4.

Ryhmä, joukkue ja yksilö

3/2013

20.6.

30.5.

4/2013

26.9.

5.9.

Lääketieteellinen teemanumero

5/2013

12.12.

21.11.

Lasten ja nuorten valmennus

Valmentajan osaaminen

ilMoiTusMyynTi Juha Salonen Puh. 040 708 7989 juha.salonen@suomenvalmentajat.fi

KannEn KuVa Jussi Eskola

ulKoasu Viestintänetti Oy PL 285 40101 Jyväskylä Puhelin (014) 375 2022 e-mail: viestintanetti@pp.tnnet.fi

Paino Forssa Print Oy

issn 1238–4283

TausTayhTEisöT • • • •

Suomen Olympiakomitea Suomen Paralympiakomitea Kilpa- ja Huippu-urheilun tutkimuskeskus Valo ry sekä valmennuskeskukset: Kuortane, Pajulahti, Vierumäki ja Vuokatti.

Valmentaja on myös Suomen Ammattivalmentajat SAVAL ry:n virallinen tiedotuslehti.

Näkymiä

almentajuutta on tutkittu Euroopan laajuisesti. Tuloksia esiteltiin Voice of the Coach -kongressissa Leedsissä. Kenttä on, kuten arvata saattoi, hyvin kirjava. Vapaaehtoisuus on tärkeässä asemassa, mutta ammattimaista toimintaa vaaditaan tuloksenteon kautta. Valmentaja on monesti puun ja kuoren välissä pyrkiessään tuloksentekoon pienimmällä mahdollisella budjetilla. Sopimukset ovat monesti mitä sattuu, jos niitä on ollenkaan. Kuitenkin sportissa on Euroopan laajuisesti valtava potentiaali työllistäjänä kun otetaan huomioon kaikki liitännäistoiminnat. Alan katsotaan olevan erittäin työvoimavaltaista myös tulevaisuudessa. Meillä on siis syytä nostaa valmentajan työn arvostusta ja tuoda sitä näkyviin vastuullisena tehtävänä, johon pitäisi itse kunkin valmentajan myös kouluttautua. Valon visio ”Suomi on maailman liikkuvin urheilukansa 2020” velvoittaa kehittämään valmentajuutta aivan toiselle tasolle Suomessa. Kansanterveyden pitkän tähtäimen kehittämisessä liikunnan lisääminen on avainasemassa. Olosuhteisiin ja seuratoimintaan kiinnitetään entistä enemmän huomiota. Kun olosuhteet ovat kunnossa tarvitaan valmentajia liikuttajiksi, innostajiksi ja pitkäjänteisen liikunnan generaattoreiksi. Huippu-urheiluyksikkö on koonnut oman näkemyksensä valmennuksesta ”Suomalaisen valmennusosaamisen käsikirjaan 2012”. Kirjasessa kuvataan valmennusosaamisen kehittymistä aikaisempaa laajemmin. Siinä on huomioitu toiminnassa oppimisen merkitys ja sen näkyväksi tekeminen. Valmentajakoulutusta on muokattava palvelemaan urheilijaa polkunsa eri vaiheissa. Monet nykyisistä valmentajakoulutuksen rakenteista eivät tähän ihan helposti taivu. Jotta valmentajalla itsellään pysyisi punainen lanka käsissä, on valmentajan ajateltava omaa kehittymistään ja osaamistaan toimintaympäristössään omien vahvuuksien ja heikkouksien kautta, ei vain ulkopuolelta annettujen tavoitteiden myötä. Valmentajan kehittymisen mahdollisuuksia määräävät, ja jopa rajoittavat, monet ulkopuoliset tekijät, kuten toimintaympäristö, aika-, tila- ja raharesurssit, koulutustarjonta jne. Toivottavasti valmentajan polku toimii hops-työkaluna valmentajalle hänen miettiessään omaa valmentajana kehittymistään. Valmentajan polku voi myös toimia ohjaavana työkaluna toimeksiantajataholle ja kouluttajataholle, jotta valmentajan kehittyminen olisi jatkossa joustavaa ja innostavaa, valmentajan vahvuusalueita palkitsevaa. Sitä kautta saamme parhaita osaajia urheilijan polun eri vaiheisiin. kristiina Danskanen

Lehden vastuu ilmoitusten poisjäämisestä tai julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. Mahdolliset huomautukset on tehtävä kahdeksan (8) päivän kuluessa lehden ilmestymisestä.

2 • 2013

2 • 2013 s i s ä l lys l u e T T e l o 3 Pääkirjoitus 6 Suomi on yhä talviurheilumaa 10 EM-kisat odottavat naisten jalkapallomaajoukkuetta 13 Valmentajan osaaminen ratkaisee 14 Mika Holopaisella on unelmatyö 16 Vieraskolumni: Frank Dick 18 Tutkittua tietoa: Vastusliikeharjoittelu 26 SAVAL jäsensivut 32 Urhea on hyvässä lennossa 36 Ulla Papp valmentaa Kanadassa 38 Vera Pauw: Sukupuolijaosta sekaryhmiin 39 Kolumni: Marko Malvela 40 Pelaaja keskiössä 42 Kehonkieli positiiviseksi 43 Kolumni: Sirkka Kaipio 44 Valmentajan polku rakentuu 46 Urheilijan sydän 49 Toiminnanjohtajan kynästä 50 Kehityspäällikön palsta 4

2 • 2013

6 26

KIRJA ON ILMESTYNYT JA

TILATTAVISSA!

LIHASKUNTOHARJOITTELU JA VENYTTELY Frèdèric Delavier Kirjassa käsitellään ihmiskehon lihaksiston ja luuston toimintaa sekä koostumusta upeina ja havainnollisina toiminnallisen anatomian nelivärikuvina.

Yli 2 miljoona a myytyä kirja a ympäri maailmaa!

Kirja käy läpi lähes 150 lihaskuntoharjoitetta ja 20 venytysliikettä käsivarsille, hartioille, rinnalle, selälle, jaloille, pakaroille ja vatsalle. Jokaisen liikkeen osalta käydään läpi pääsuorittajalihakset sekä avustavat lihakset ja kehon alueittain myös luuston anatomia. Kirja käy läpi oikeat suoritustekniikat ja varoittaa vaikeimpien liikkeiden osalta virhetekniikoista sekä niihin liittyvistä vammoista. Yli 600 upeaa toiminnallisen anatomian nelivärikuvaa tekevät kirjasta luettavuudeltaan selkeän ja havainnollisen.

ISBN-978-951-9147-67-3

Kirja sopii kaikille omasta kehosta ja sen kunnon hoitamisesta kiinnostuneille sekä liikunta- ja kuntoutusalan ammattilaisille ja opiskelijoille upeaksi oppi- ja oheismateriaaliksi.

Lihaskuntoharjoittelu ja venyttely-kirja on erinomainen työkalu kaikille liikunta-alan ammattilaisille, jotka tekevät ohjaus- ja valmennustyötä kuntoilijoiden tai kilpaurheilijoiden parissa.

Kirja antaa monipuolisen tiedon lihaskuntoharjoittelusta, venyttelystä ja kehon toiminnasta eri harjoitusliikkeissä. Kirja on erittäin havainnollinen ja soveltuu myös hyvin jokaiselle omasta lihaskunnostaan huolehtivalle liikunnanharrastajalle.

4 • • • •

UUDISTETTU . PAINOS

Kirjan liitetekstit selkeine kuvineen avaavat lihaskuntoharjoittelulle ja venyttelylle uuden ulottuvuuden perustuen ihmisen anatomiaan ja fysiologiaan.

48 lisäsivua 12 uutta lihaskuntoharjoitusliikettä 20 uutta venytysliikettä lisää tietoa oikeista suoritustekniikoista, virhetekniikoista ja vammojen ennaltaehkäisystä

VK-Kustannus Oy Paasikivenkatu 2 a 15110 LAHTI

Loistava kirja - Suosittelen lämpimästi! Erik Piispa Kehityspäällikkö Suomen Valmentajat ry

Tilauspalvelu Puh. (03) 468 9100 Fax (03) 468 9123

Kirjan hinta on 49 e tilaus@vk-kustannus.com www.vk-kustannus.com

Maksaa voit kätevästi kertamaksulla tai 20 € kuukaudessa korottomasti Toimitus ilman posti- ja lähetyskuluja.

Viime talven huonot tulokset eivät ole lopullinen suunta

Suomella edelleen hyvä talviurheiluasema Suomen Valmentajien puheenjohtaja Kari Niemi-Nikkola ei huolestu suomalaisen urheilun tilasta, vaikka takana on yksilölajeissa varsin vaatimaton talviurheilukausi. Teksti Henry Järvinen Kuvat Kristiina Danskanen

alvikaudella kohistiin ehkä eniten suomalaisen mäkihypyn alennustilasta. Likipitäen yhtä mollivoittoista oli myös vanhassa menestyslajissa yhdistetyssä, eikä miesten maastohiihtokaan kovin paljon menestyshetkiä tarjonnut. – Talveen mahtui kuitenkin paljon positiivisiakin asioita. Uudemmat talvilajit menestyvät edelleen, eli lumilautailu kaikkine muotoineen ja freestyle ovat yhä meillä menestyslajeja. Myös naisten maastohiihdon voidaan katsoa olevan hyvin lähellä maailman kärkeä, eikä siellä olla yhden tai kahden huipun varassa, muistuttaa Niemi-Nikkola heti haastattelun alussa. – Myös niissä lajeissa, joissa menestys ei laajalla rintamalla ole toivotunlaista, meillä on kuitenkin yksittäisiä huippuja. Kaisa Mäkäräinen ampumahiihdossa on tästä hyvä esimerkki. Samoin Pekka Koskela pikaluistelussa ja Jan-Erik Romar alppihiihdossa. Niemi-Nikkola ei kuitenkaan ummista silmiään tosiasioilta. – On aivan selvää, että meille perinteisesti vahvoissa lajeissa, kuten mäkihypyssä, yhdistetyssä, miesten maastohiihdossa ja myös taitoluistelussa ollaan vaikeissa tilanteissa. Hiukan eri syistä tosin.

Kikkailu korvannut perusharjoittelua – Mäessä ja yhdistetyssä on perusasioiden tekeminen unohdettu, tai niistä ei ole piitattu. Siellä on langettu osittain kikkailuun 6 2 • 2013

ja perus tekeminen harjoittelussa on unohtunut, suomii Niemi-Nikkola. – Tietenkin näissä lajeissa esimerkiksi hyppääjän kantopinta-ala ja lentoradat ovat tärkeitä asioita, mutta ei niissä menestyminen korvaa kovaa perusharjoittelua. Valmentajien puheenjohtaja muistuttaa myös ulkopuolisista realiteeteista näiden lajien osalta. – Talouden ahdinko näkyy näissä lajeissa selvästi. Siellä on myös lajin organisointi hajonnut. Kun resursseja on vähän, järjen käytön tulee olla huipussaan, että pärjätään. Samoin lajin sisällä on tapahtunut muutoksia. Nuorena huipulle -ilmiö ei enää päde. Uusilla hyppypuvuilla ja säännöillä lajia on ohjattu siihen suuntaan, että pitää olla huippufysiikka, jotta menestystä voi tulla. Keveät, hyvät lentäjät eivät enää automaattisesti nouse huipulle. Miesten maastohiihdossa suomalaisia vastaan tulee entisestään tiukentunut kilpailu. – Maastohiihdossa meillä on edelleen harrastajamassoja ja hyvää tekemistä, mutta kansainvälinen kilpailu vain on jopa keinoja kaihtamattoman kovaa. Uskon, että on mahdollista kuitenkin löytää miesten maastohiihdollekin uusi sukupolvi, joka voi nousta jälleen maailman huipulle. Tosin se voi kestää useita vuosia, mutta valmennuksellista osaamista ja harrastajamassaa menestykselle on riittävästi, muistuttaa Niemi-Nikkola. – Taitoluistelussa syyt alavireisyyteen ovat erilaiset kuin edellä mainituissa lajeissa. Lajissa tehdään edelleen loistavaa perustyötä, mutta kysymys on enemmän sukupolvesta. Meillä oli samaan aikaan useita huippuyksilöitä muutamassa sukupolvessa ja menestystä tuli, nyt seuraavaa sukupolvea joudutaan ehkä hieman odottelemaan.

Nuorten liikkumattomuus ei kelpaa selitykseksi Jo vuosikausia Suomessa on kannettu huolta lasten ja nuorten liikkumattomuu-

desta ja huonokuntoisten määrän lisääntymisestä. Ollaanko nyt tultu tilanteeseen, missä tämä näkyy jo huippu-urheilumenestyksessä? – Tuon selityksen taakse emme pääse piiloon, sillä täsmälleen sama kehitys nuorison osalta on nähtävissä muuallakin Euroopassa, se ei ole suomalaisten oma ongelma, tyrmää Kari Niemi-Nikkola arvailut. – Tietysti meilläkin tulee entistä vähemmän lahjakkaista yksilöurheilijoita, koska niiden potentiaalisten, riittävän monipuolisen ja vahvan liikuntataustan omaavien joukko, mistä lahjakkuuksia haetaan, on kapeampi kuin ennen. Mutta Euroopan mittakaavassa maanosallemme edelleen menestystä tulee, vaikka samat ongelmat riivaavat koko maanosaa. Olympiakisojen menestys on edelleen Euroopassa hyvää: Lontoossa 48 % olympiakisojen urheilijoista tulee Euroopasta, 47 % mitaleista tulee tänne ja myös kultamitaleista eurooppalaiset urheilijat voittavat 45 %. Niemi-Nikkola muistuttaa, että urheilijalle Eurooppa on edelleen mainio paikka asua. – Täällä etäisyydet ovat suhteellisen lyhyitä, tieto-taitoa lajeihin löytyy ja kilpailu on kovaa, mikä luo kehittymiselle erinomaista kasvualustaa. Myöskään joukkuelajien koko ajan kasvavaa suosiota Kari Niemi-Nikkola ei suostu hyväksymään yksilölajien heikomman menestyksen selittäjäksi. – On totta, että tällä hetkellä suomalaisista lapsista ja nuorista jopa 80 % tulee urheiluharrastuksen pariin joukkuelajien kautta. Mutta mikään ei viittaa siihen, että tästä olisi haittaa yksilölajienkaan menestykselle. Tärkeintä on, että heti alusta saakka harjoittelussa tehdään oikeita asioita. Kun näin tapahtuu, voi minkä tahansa lajin kautta nousta lopullisesti valitun lajin huipulle. On ihan höpöhöpöä ja hölmöä ajattelua, että yksilöurheilijalahjakkuuksia ”menetettäisiin” joukkuelajeille.

”Kun resursseja on vähän, järjen käytön tulee olla huipussaan, että pärjätään. Samoin lajin sisällä on tapahtunut muutoksia. Nuorena huipulle -ilmiö ei enää päde. Uusilla hyppypuvuilla ja säännöillä lajia on ohjattu siihen suuntaan, että pitää olla huippufysiikka, jotta menestystä voi tulla.”

2 • 2013 7

Viime talven huonot tulokset eivät ole lopullinen suunta

Valmennuksessa avattava reilusti ovia ulkomaille Kun haastateltavana on Suomen Valmentajien puheenjohtaja, on luonnollisesti syytä kysyä, mikä osuus heikentyneestä talviurheilumenestyksestä on valmennuksen osuutta. – Hyvä valmentaja on kullan arvoinen urheilijalle. Yksikään lahjakkuus ei mene maailman huipulle ilman riittävän hyvää valmennusosaamista. Tämä ymmärretään Suomessakin jo oikein hyvin ja valmentajien arvostus on viime vuosina kehittynyt suotuisasti, kiittelee Niemi-Nikkola. Myös Suomen vetovoima on säilynyt hyvänä, jotta ulkomaalaisia huippuvalmentajia saadaan tänne. – Meidän täytyy rohkeasti lähteä hakemaan parasta mahdollista valmennusosaamista huipuillemme, olipa se osaaminen sitten missä maassa tahansa. Niemi-Nikkola myöntää Suomen pienet resurssit, mutta korostaa, että Suomi on edelleen huippu-urheilumaa ja sen vetovoima valmentajien keskuudessa on hyvä. Täällä vaan täytyy olla osaamista poimia saatavilla olevat valmentajahuiput oikeaan aikaan meille. – Tästä kelpaa hyvänä esimerkkinä mauro Berruto, joka nousi Suomen lentopallomaajoukkueen päävalmentajuuden kautta Italian maajoukkueen käskijäksi. Sen isompaa pestiä tuossa lajissa ei paljon voi olla ja sinne Berruto nousi Suomen kautta. Kun rahaa ei ole paljon, täytyy olla fiksu ja napata huippuosaajat silloin kun heidät on vielä tänne saatavissa. Pelkästään hyviä esimerkkejä ei ulkomaisten valmentajien palkkaamisesta Suomessakaan ole, sen myöntää myös Niemi-Nikkola, joka on erityisen huolissaan valmennustiedon siirtymisestä eteenpäin. – Meillä on toki tehty myös virheitä ulkomaalaisten valmentajien hankkimisessa. Yksi isoimmista on se, että valmentajalta ei ole vaadittu sellaisia asioita, mitkä hyödyttävät koko lajia. Liian usein valmentaja on voinut tehdä vain sen mitä haluaa tehdä. Aina myöskään valmentajien vaihdot eivät ole sujuneet niin hyvin kuin mahdollista ja hiljainen tieto ei ole siirtynyt seuraajalle. Juuri tämä tiedon siirtyminen valmentajalta toiselle ja valmentajalta organisaatioon ja järjestelmään pitää varmistaa. Silloin kun järjestelmä on vahva, voi valmennusvastuun periaatteessa ottaa melkein kuka tahansa siihen pätevä henkilö ja järjestelmä jatkaa kehittymistä. ● 8

2 • 2013

Painin asema ja dopinguhka kansainvälisen urheilun viimeaikaisiin isoihin puheenaiheisiin ovat kuuluneet myös dopinguhkan jatkuminen kahdeksan vuoden päähän ja painin asema olympiakisoissa. Teksti Henry Järvinen Kuva Kristiina Danskanen

yt tarkistetaan Torinon olympiakisojen dopingnäytteitä seitsemän vuoden takaa, jotta vilpintekijät saataisiin kiinni. Tämä herättää suuressa yleisössä ristiriitaisia tunteita. Hyvä, että kontrolli on tiukkaa, mutta miltä mitalin voittaminen jopa kahdeksan vuoden jälkeen urheilijasta tuntuu. Tai toisin päin, mitä sen menettäminen enää tuossa vaiheessa uransa todennäköisesti jo lopettaneelle ja voiton ansiosta maineensa ja mammonansa keränneelle urheilijalle merkitsee? – Periaatteessa uhkan venyttäminen jopa kahdeksan vuoden päähän suorituksesta on erinomainen ja rikkeitä ennaltaehkäisevä asia. Testimenetelmät ovat aina jonkun verran perässä dopinghuijareita, joten uhkaa on hyvä laajentaa. Toisaalta jatkokysymyskin on aiheellinen. Tutkimuksissahan on saatu hälyttäviä vastuksia, joissa yllättävän suuri osa urheilijoista ei piittaa edes mahdollisista viiden vuoden kuluttua tulevista vakavista terveysvaikutuksista, kunhan menestystä vain saadaan juuri nyt. Niin suuri on maineen, mammonan ja kunnian vetovoima. On siis arvailujen varassa, kuinka tällä tavalla ajattelevat urheilijat suhtautuvat pidentyneeseen doping-uhkaan, Kari Niemi-Nikkola pohtii. – Oletettavaa kuitenkin on, että tämäkin osaltaan vaikuttaa moneen urheilijaan niin, etteivät he aloita käyttämään kiellettyjä aineita. Lopullisen päätöksen käytöstä kuitenkin tekee nykyään käytännössä lähes poikkeuksetta urheilija itse, enää ei DDR:n kaltaisia järjestelmiä juurikaan ole, joissa urheilijalla ei olisi sanansijaa dopingin käytössä. – Tässä suhteessa ehkä jopa dopingia isompi ongelma on urheilun tulosmanipulointi ja otteluiden järjestäminen. Siinähän päätöksen teko on hyvin usein urheilijoiden ulkopuolella ja urheilijat joutuvat asiassa usein pelinappuloiksi.

ihmiset päätösten takana Kevään iso puheenaihe on ollut myös mahdollinen painin putoaminen olympiaohjelmasta. Tämä yllätti Kari NiemiNikkolankin.

Kari Niemi-Nikkola uskoo painin säilyttävän olympia-asemansa.

– Se on osoitus siitä, että ihmiset näitäkin päätöksiä tekevät. Ja silloin mikä tahansa on mahdollista. On hyvä myös muistaa, että näitä päätöksiä ei tehdä pelkästään urheilullisista syistä. Kaikki lajit haluavat olympiakisoihin ja siksi ne tekevät paljon työtä sinne päästäkseen. Juuri mikään laji ei voi tukeutua vain perinteisiin, eivätkä pelkät perinteet riitä perusteluksi olympiakisojen lajiohjelmassa säilymiseen. Aktiivista kehitystyötä vaaditaan jokaiselta lajilta. Paini ei ole vielä pudonnut olympiakisoista, mutta se on joutunut siihen ryhmään, josta voi olympiastatuksen menettää. – Taustalla vaikuttaa myös se, että rugbyllä ja golfilla on paikka 2016 ja 2020 kisoihin. Maksimissaan näistä ns. vaihtuvista kandidaattilajeista kolme valitaan mukaan, mutta niistä paikoista kaksi on siis jo täytetty. Nyt paini joutuu taistelemaan asemastaan todella kireässä tilanteessa. Paini on yksi harvoista lajeista, joka on ollut mukana jo antiikin olympiakisoista saakka. Tuntuisi likipitäen pyhäinhäväistykseltä, jos sen asema olympiaohjelmassa olisi ohi ja tilalle tulisi vaikka kiipeily. Se on kuitenkin teoriassa mahdollista.

– Kysymys ei mielestäni ole kuitenkaan kulttuurin muutoksesta. Kyllä kansainvälisessä olympiakomiteassa perinteitäkin arvostetaan. Mutta ne eivät ole syy pitää lajia ohjelmassa, jos heikkouksia löytyy. Ja painissa jatkuvat sääntömuutokset ja sen lajin hankala seurattavuus sellaiselle, joka ei ole lajin saloihin täysin vihkiytynyt, ovat isoja ongelmia, NiemiNikkola kertoo. Jos talviolympialaisissa olisi yhtä suuri paine karsia lajeja kuin kesäkisoissa, voisi tuolla perusteella mäkihypylle koittaa hankalat ajat. Kuka enää pystyy lajia seuraamaan katsomosta, kun pisimmälle hypännyt harvoin voittaa? Ensin tarkistetaan tuulikertoimet ja huomataan, että esimerkiksi kahdeksanneksi pisimmän hypyn tehnyt olikin paras. Tyyliähän ei viimeaikaisesta keskustelusta päätellen edes lajin sisäpiiri pysty yksimielisesti arvioimaan, saati yleisö. – Henkilökohtaisesti uskon, että paini pysyy olympiaohjelmassa, mutta lajin pr- ja kehitystyötä tullaan edellyttämään. Muutoksia sääntöihin ja painoluokkiin varmasti tarvitaan, jotta se aukeaisi ja markkinoisi itseään yleisölle paremmin, Niemi-Nikkola rauhoittelee painin ja perinteiden ystäviä. ●

2 • 2013 9

Andrée Jeglertz vie suomalaisnaisia kohti Euroopan huippua.

Naismaajoukkue hioo em-kisakuntoa ja tekee tulevaisuutta jalkapallon naisten a-maajoukkueen pelaajilla on meneillään ennen näkemätön panostus rakkaaseen lajiinsa. Tavoitteena on menestys heinäkuussa pelattavissa em-kisoissa. Teksti Sari Tuunainen Kuvat Suomen Palloliitto ja Sari Tuunainen

o kilpailu pääsystä kisajoukkueeseen on kova, saati pääsystä avauskokoonpanoon. Joukkue on murrosvaiheessa ja uusille tähdille on tilausta. Suomen naisten ruotsalainen päävalmentaja andrée jeglertz vaatii talven ja kevään aikana jokaiselta pelaajalta yksilökohtaista kehittymistä ja uskoo sen olevan avain kesän EM-kisamenestykseen. Avuksi pelaajille on hankittu fyysisen ja henkisen valmennuksen sekä ravitsemuksen asiantuntijat. Tavoitteeksi valmistautumiskaudelle Jeglertz on asettanut sen, että jokainen pelaaja harjoittelee niin hyvin, että ”pelaajilla on tunne EM-otteluihin astuessaan, että voimme voittaa jokaisen vastaan asettuvan joukkueen”.

kestävyys huippuluokkaa Pelaajat ovat ottaneet haasteen vastaan. He ovat omalla ja seurajoukkueissa tehtävällä harjoittelulla parantaneet fysiikkaansa 10

2 • 2013

siten, että joukkue on kestävyystestituloksissa kansainvälistä huippuluokkaa. Voimaja nopeusominaisuuksien kehittäminen on kevään ja kesän teemana. Talven aikana pelatuista peleistä etenkin voitto Venäjästä helmikuussa Eerikkilässä ja tasaiset pelit Hollantia ja Kanadaa vastaan maaliskuussa Kyproksella kertovat kehittymisestä joukkueena, kuten myös kohentuneesta itseluottamuksesta. Samalla, kun viime vuoden jalkapallovalmentajaksi valittu Jeglertz joukkoineen pyrkii optimoimaan EM-kisavalmistautumisen, he rakentavat joukkuetta myös jo seuraavia haasteita varten. Tähtäimessä ovat MM-kisat Kanadassa 2015, joihin karsinnat alkavat tämän vuoden syksyllä. Vuoden 2016 Rion olympialaisten kisapaikoista karsitaan todennäköisesti MMkisoissa. Useat nykymaajoukkueen pelaajat ovat nuoria ja päävalmentaja uskoo joukkueen olevan parhaimmillaan vasta vuosina 2015 ja 2016. Lähitavoitteen, EM-kisojen, odotetaan palvelevan lajin kehittymistä pitkällä tähtäimellä niin valmennuksen, harrastajamäärien kuin julkisuudenkin suhteen.

Tästä pokaalista taistellaan ensi heinäkuussa Ruotsissa.

EM-kisat: • 10. – 28.7.2013 ruotsissa • 12 joukkueen turnaus: A-lohko: Ruotsi, Italia, Tanska, Suomi B-lohko: Saksa, Norja, Hollanti, Islanti C-lohko: Ranska, Venäjä, Espanja, Englanti •

suomen alkulohko-ottelut: 10.7. Italia – Suomi (Halmstad), 13.7. Suomi – Ruotsi (Göteborg), 16.7. Tanska – Suomi (Göteborg), puolivälierät 21.– 22.7, välierät 24.– 25.7, loppuottelu 28.7. (Solna)

• Suomi mukana kolmatta kertaa peräkkäin, edellinen loppu turnaus vuonna 2009 järjestettiin Suomessa.

Naisten jalkapallomaajoukkueen nykyiset ja tulevat haasteet.

Tuloksia näillä saroilla ei ole jääty odottelemaan, vaan niitä tehdään.

Pelaajien ja lajin kehittämistä Osana pitkäjänteistä kehitystyötä Suomen Palloliitto järjesti Kansainvälisen Jalkapalloliiton FIFA:n tukemana helmikuussa kansainvälisen seurajoukkuetapahtuman Eerikkilän Urheiluopistolla. Uudenlaiseen tapahtumaan mukaan kelpuutettiin Suomesta kaksi edelliskauden parasta joukkuetta PK-35 Vantaa ja Åland United sekä mitalitason joukkueet Ruotsista ja Tanskasta, Linköpings FC ja Fortuna Hjørring. Kentällä nähtiin kymmenkunta pelaajaa, jotka voivat olla Suomen joukkueessa, kun sinivalkoiset marssivat ensimmäiseen EM-kisojen alkulohko-otteluun 10.7. Italiaa vastaan. Molemmissa suomalaisjoukkueissa on useita maajoukkuepelaajia ja ruotsalaisessa Linköpings FC:ssä kentällä viiletti yksi Suomen kovimmista maalintekijöistä, Linda Sällström. Suomalaishyökkääjä tosin loukkasi polvensa muutama viikko tapahtuman jälkeen ja joutuu jäämään sivuun sen vuoksi myös EM-lopputurnauksesta. EM-alkulohkovastustajien Ruotsin ja Tanskan maajoukkuepelaajia oli

Tehostamistoimia EM-kisavalmistautumisessa on aloitettu kymmenellä eri osa-alueella.

joukkueet ovat saavuttaneet naapurimaiden parhaita; Åland United nappasi jopa hienon voiton tanskalaisista.

1. Fyysinen kehitys

Otteluiden ohessa kaikkien joukkueiden pelaajat tekivät Suomen naisten A-maajoukkueen testipatteriston nopeus- ja voimatestien osalta, mikä antoi arvokasta tietoa suomalaisjoukkueiden ja -pelaajien fyysisestä valmiudesta verrattuna kahteen muuhun pohjoismaahan. Linköpings FC oli edellä muita joukkueita niin otteluissa kuin nopeus- ja voimaominaisuuksissakin. – Tapahtuma oli suuri menestys. Oli hienoa saada Euroopan huippujoukkueet Suomeen pelaamaan naisten liigan joukkueita vastaan ja oli upeaa, että Åland United voitti Fortuna Hjørringin, jolla oli viisi Tanskan maajoukkuepelaajaa kentällä. Muutoinkin tasaiset ottelut antoivat suomalaiselle jalkapallolle inspiraatiota jatkokehitykseen. Olemme ottaneet isoja kehitysaskeleita niin maajoukkueessa kuin seuratasolla. Tarvitsemme lisää tämän kaltaisia tapahtumia, joissa voimme pelata kansainvälisiä huippujoukkueita vastaan ja verrata teknistä, taktista ja fyysistä tasoamme heihin, kommentoi Jeglertz, joka A-maajoukkueen valmennusvastuun lisäksi toimii myös nais- ja tyttöfutiksen teknisenä johtajana Suomessa. – Kansainvälinen turnaus Eerikkilässä oli hieno kokemus meille ja oli hienoa päästä pelaamaan pelejä muiden maiden joukkueita vastaan. On tärkeää naisten jalkapallon kehitykselle jakaa osaamista yli maan rajojen, kuten teimme Eerikkilässä. Toivon, että meillä on mahdollisuus tulla uudestaan vastaavaan tapahtumaan, kiitteli puolestaan Linköping FC:n päävalmentaja Martin Sjögren. Reilun viikonlopun tapahtumasta otettiin kaikki hyöty irti. Tapahtuman yhteydessä oli myös täydennyskoulutusta UEFA:n A- ja B-tason valmentajille. Yli 30 valmentajaa sai oppia niin yksilön ja erilaisten valmennusryhmien valmentamisesta kuin myös joukkuetaktisista asioista. ●

2. Henkinen valmistautuminen 3. Ravintovalmennus 4. Pelien analysointi ja pelin kehittäminen 5. Pelaajien tukeminen (kannustestipendit ja aamuvalmennus) 6. Pelaajien kehityksen seuraaminen 7. Naisten liigan otteluohjelma 8. Promootio ja markkinointi 9. Yhteistyö seurojen ja valmentajien kanssa 0. Pelaajien omatoiminen 1 itsensä kehittäminen

Eerikkilässä useita vierailijajoukkueiden riveissä. Naisten liigan joukkueet pelasivat ottelut molempia vieraita vastaan ja pelit osoittivat, että Suomen sarjassa pelaavat

Turnaukseen osallistuvat joukkueet tekivät nopeus- ja voimatestejä Eerikkilässä.

Tärkeää tietoa nykytasosta

2 • 2013 11

Harjo

ituks

oja

t Luen

luennoilla muun muassa

Mikke Saari ja Tuuli Petäjä: Vesillä on oltava vahva Juha Hulmi: Voiman ja lihasten kasvattajan ravinto Kati Pasanen: Voimaharjoittelu lajitaitojen tukena Jaakko Kailajärvi: Jaskan voimakoulu Marko Siivonen: Aivoilta apua voimavalmennukseen Karoliina Lundahl: Hermostollinen voimaharjoittelu Jouni Viitanen: Voimaharjoittelua kehonpainolla

-voimavalmennusseminaari 24.-26.5.2013

Suomen Valmentajat ry:n jäsenille alennus 20 eur normaalihinnasta.

310,-

Hinta sisältää majoituksen täysihoidolla, sekä seminaariohjelman ja -materiaalit.

Kesäharjoittelukauden kynnyksellä on hyvä päivittää tietämys ja metodit tähän päivään. Suomen Painonnostoliitto järjestää kolmannen voimavalmennusseminaarinsa Vierumäen upeissa maisemissa ja tarjoaa viikonlopun aikana käyttöösi parhaat asiantuntijat kymmenellä käytännönläheisellä luennolla. Lisäksi ohjelmassa on 4 tuntia treenejä, mm. miten toimii sensomotorinen metodi, kuinka käytät kehoa kuntosalina, millaisilla harjoitteilla pienennetään loukkaantumisriskiä, kuinka suoritetaan olympianostot, sekä miten kahvakuulaurheilu taipuu monipuoliseksi oheistreeniksi. Lisätietoja ja ilmoittautumiset osoitteessa

www.voimavalmennus.com

suomen urheilumenestys riippuu valmentajien osaamisesta huippu-urheilun muutostyössä etsittiin avaimia suomalaisen urheilumenestyksen merkittävään kasvuun. hallintoa karsitaan ja urheilija on nostettu keskiöön. Teksti Asko Härkönen Kuva Kristiina Danskanen

yväksyttäviä ajatuksia, ehdottomasti. Edellisten toimenpiteiden lisäksi valmentajat pitää nostaa urheilijan välittömään läheisyyteen, siihen paljon puhuttuun keskiöön (”frontline coaching”). Ilman osaavia, innostuneita, innostavia ja riittävillä toimintaedellytyksillä varustettuja valmentajia urheilijoillamme ei ole mahdollisuuksia nousta maailman huipulle.

osaaminen Yksi huippu-urheilun muutoksen avainsanoista on osaaminen. Lasten urheilussa innostuminen ja innostaminen ovat tärkeintä osaamista. Nuorten ja aikuisten huipulle tähtäävässä valmennuksessa osaaminen on lajin taitoja ominaisuusvalmennuksen hallitsemista. Kaikille valmentajille tärkeää osaamista on kuuntelun taito. Kun vielä kykenee kutakuinkin sivistyneeseen vuorovaikutukseen urheilijoiden ja heidän läheisten ja muiden asiantuntijoiden kanssa, alkaa osaamispaketti olla hyvällä mallilla.

”Frontline coaching” on arkista työtä, itsensä likoon laittamista. Valmentajan oma omistautuminen työlleen on äärimmäisen tärkeä signaali urheilijalle. Valmentajan puheet, ilmeet ja eleet ovat tärkeitä. Osaavassa työssä ei pidä puhua löysiä eikä toimia löysästi.

kysykää menestyneiltä valmentajilta ja urheilijoilta Viimeisen kymmenen vuoden aikana olen haastatellut suuren määrän nuoria lahjakkaita urheilijoita ja heidän valmentajiaan. Hämmästyttävä havainto on perimätiedon huono hyödyntäminen. Kannattaa mennä rohkeasti haastattelemaan menestyneitä valmentajia ja urheilijoita, vaikkapa yli lajirajojen. Uskon, että suurin osa aikaisempien aikojen mestareista on mielissään, jos heidän osaamistaan hyödynnetään. Urheiluvalmennuksen keskeiset perusasiat eivät ole merkittävästi muuttuneet vuosikymmenten saatossa.

Valmentajat vaikuttamaan Jotta valmentajien toiminnan laatu paranisi ja toimintaedellytykset olisivat tulevaisuudessa riittävän hyvät, pitää valmentajien päästä mukaan päätöksen tekoon. Urheilijoilla on jo paikkoja merkittävissä hallintoelimissä, esimerkiksi olympiakomitean hallituksessa. Ihmeellistä kyllä, vastaavia kiintiöitä ei ole valmentajille. Erittäin keskeinen osaajataho puuttuu päätöksen teosta. Ei ihan viisasta. ●

määrän laki Yksi ehdoton menestystekijä on tehdyn työn määrä, joka koskee sekä urheilijoita että valmentajia. Valmennuksen laadusta puhuminen on hyödytöntä, mikäli tehdyn työn määrä on riittämätön. Näin on kaikissa urheilulajeissa.

Valmentaja Lee Taft ja urheilijat Joonas Korhonen, Henry Aarnio, Sara Kojo, Joel Heiniluoto, Miral Bedretdin sekä Mika Nuolivirta suunnanmuutosnopeuden harjoituksessa.

2 • 2013

Mika Holopainen on unelmatyössään Yksi maailmanmestaruus, yksi EM-hopea ja 14 EM- ja MM-kisojen finaalipaikkaa puhuvat puolestaan. Mika Holopainen on huippuvalmentaja vaativassa taitolajissa. Teksti ja kuvat Jukka Lahtinen

ika Holopainen on maajoukkuevalmentajana ollut tärkeässä roolissa miesten telinevoimistelun kehityksessä ja menestyksessä jo noin 25 vuoden ajan. Matkalle ovat osuneet sekä Jani Tanskasen maailmanmestaruus että Jari Mönkkösen EM-hopea henkilökohtaisena valmentajana sekä 14 EM- ja MM-kisojen finaalipaikkaa. Suoritukset ovat huikeita, sillä kaikki maailman suurimmat urheilumaat kilpailevat samoista mitaleista. Telinevoimistelu on ollut yksi menestyneimmistä suomalaislajeista nykyaikaisessa urheilussa. Viime vuosisadan alun menestys hiipui 1960-luvulla ja käytänMotivoituneet urheilijat antavat Mika Holopaiselle parhaan palkinnon.

14 2 • 2013

nössä sammui Mauno Nissisen vuoden 1973 EM-kisojen nojapuuhopean jälkeen. Mika ja muut aikansa valmentajat onnistuivat aloittamaan uuden menestyssarjan jo 1990-luvulla.

Mukaan valmennukseen Mikan oma voimistelu-ura loppui 20-vuoden iässä muutamien SM-mitalien ja maajoukkueleiritysten jälkeen. Mika halusi valmentajaksi, koska hänelle jäi uransa jälkeen voimakas palo lajia kohtaan. Omaa valmentajauraa opastivat valmentajat Markku Karttunen, Mikko Pehkonen ja Erkki Tervo. Mika aloitti saman tien Jyväskylän Voimistelijoiden valmentajana ja sai vastuulleen nuorten voimistelijoiden ryhmän. Vuonna 1983 alkanut valmennustyö alkoi 10 – 12-vuotiaiden poikien ryhmän kanssa. – Ryhmään kuuluivat alusta asti Jani Tanskanen ja Jari Mönkkönen. Samasta ryhmästä tuli myös useita Suomen ja Pohjoismaiden mestareita. Ryhmämme harjoitteli alusta asti 5 – 6 kertaa viikossa. Se oli silloin Suomessa poikkeuksellisen paljon kaikkikin lajit huomioiden, Mika toteaa.

Mikan motiivi tekemiseen tuli palosta tehdä hyviä tuloksia nuorten kanssa ja rakkaudesta lajiin. Ryhmä oli lahjakas ja siksi kannatti jatkaa eteenpäin. Näiden nuorten menestys sytytti lopullisen innon valmentaa. – Ryhmä oli tiivis ja harjoittelu oli alusta asti aikaavievää. Hyviä tuloksia tuli nopeasti ja voimistelijat alkoivat saavuttaa mitaleja SM-kisoissa ja Pohjoismaiden mestaruuskilpailuissa, Mika muistelee. – Näin meni kahdeksan vuotta päivätyön ohella. Päivät olin töissä ja illat ja viikonloput valmensin.

Siirtyminen ammattivalmentajaksi Mika siirtyi vuonna 1992 puolipäiväiseksi Jyväskylän Voimistelijoiden toiminnanjohtajaksi/päävalmentajaksi. Vuonna 1994 sama työ muuttui päätoimiseksi. Tällöin edellytykset valmennuksen kehittämiseksi paranivat merkittävästi.

– Vuonna 1990 karl-heitz schultze tuli vuodeksi Jyväskylään valmentamaan. Se oli minulle tärkeä vaihe, koska tekemiseen tuli järjestelmällisyyttä ja selkeä näkemys siitä, miten liikkeet ja voimistelija viedään vaihe vaiheelta eteenpäin. Muita tärkeitä innoittajia olivat Erkki Tervo sekä kalajan veljekset sami ja Teppo, Mika toteaa. Ammattivalmentajan ura eteni, kun Berndt jäger valittiin 1997 Voimisteluliiton miesten telinevoimistelun päävalmentajaksi. Mikasta tuli liiton kakkosvalmentaja. – Pidin tärkeänä sitä, että harjoitusja liikemäärät olivat korkeat ja että kaikki lahjakkuudet yritettiin löytää. Se tuottikin hyvin nopeasti tulosta. Jari Mönkkönen aloitti voimistelun vasta 12-vuotiaana, mutta voitti jo 16-vuotiaana miesten Suomen mestaruuden 6-ottelussa. – Ensimmäinen todellinen menestys oli Jarin MM-kisojen rekin finaalipaikka vuonna 1994 Brisbanessa. Se antoi uskoa, että ihan huipullekin voi päästä. Sen jälkeen kehitys oli voimakasta ja Mönkkönen oli MM-kisojen semifinaalissa vuonna 1996. Lopullinen huippumenestys tuli vuoden 1997 MM-kisoissa, missä Jani Tanskanen voitti rekin mestaruuden. Sitä seurasi seuraavana vuonna Mönkkösen EM-kisojen rekkihopea. Mika siirtyi liiton päävalmentajaksi vuonna 2001 neljäksi vuodeksi. Voimisteluliittojen yhdistymisen jälkeen Mika palasi takaisin oman seuransa päävalmentajaksi. – Muutos ja paluu seuravalmentajaksi ei ollut vaikeaa, koska päävalmentajana matkustamista oli valtavan paljon ja pienten lasten isänä oli perheen ja itseni kannalta parempi palata Jyväskylään. Nykyinen tilanne henkilökohtaisena valmentajana ja liiton vastuuvalmentajana yhdessä veljeni Timon kanssa on hyvä ratkaisu, Mika sanoo.

kehittyminen huippuvalmentajaksi Mikan mielestä merkittävintä omassa kehittymisessä on ollut yhteistyö ulkomaalaisten valmentajien kanssa. Hän kertoo, että järjestelmällisyys koko voimistelijan uran kaikissa vaiheissa on tärkeintä. – Henkilökohtaisesti itsensä likoon laittaminen ja sitoutuminen ovat avainasiat. Huippuvalmennusta voi tehdä vain ihan täysillä, ei puolivaloilla. Myös harjoitusmäärän on oltava hyvin korkea. – Itse harjoitustilanteessa valmentajan on pyrittävä luomaan positiivinen ilmapiiri. Se on tärkeää monella tapaa. Harjoitukset ovat pitkiä ja niitä on paljon. Lisäksi sama valmentaja saattaa valmentaa samaa voimistelijaa pitkään. Kaikista mitaleista

– Olemme jäljessä muita maita erityisesti ala-asteiässä. Omat voimistelijamme pystyvät harjoittelemaan kahdesti päivässä vasta lukioiässä. Espanjassa parhaat pojat ohjataan valmennuskeskuksiin jo 12-vuotiaina. Jäämme jälkeen muutaman vuoden ajan ja se on johtanut siihen, että suomalaisvoimistelijat nousevat huipulle hieman vanhempina kuin suurissa maissa, Mika sanoo. – Jos voisimme harjoitella kuin muualla, voisivat voimistelijamme saavuttaa huipun aikaisemmin. Urheiluakatemiat ja urheiluyläasteet saattavat helpottaa tilannetta jatkossa. Se edellyttää kuitenkin lisää ammattivalmentajia.

maajoukkueen kokoa kasvatettava Mika Holopainen on valmentanut jo 30 vuotta, vaikka ikää tulee pian täyteen 50 vuotta.

huolimatta pidän merkittävimpänä valmentajasaavutuksenani Jani Tanskasen valmentamista 25 vuoden ajan. Suomi jäi 1960- ja 1970-luvuilla telinevoimistelun kehityksestä jälkeen kaikilla alueilla. Olosuhteet ja valmennus eivät vastanneet muiden maiden tasoa. Tilanne alkoi parantua 1980-luvulla pienen, mutta tiivin ryhmän ansiota. Erkki Tervon merkitys oli monessa asiassa aivan ratkaiseva. – Tervon ajatus oli, että aina on luotava olosuhteet. Pikkuhiljaa hänen kontaktiensa avulla ne alkoivat kehittyä, Mika toteaa.

Telinevoimistelun haasteet Tomi Tuuha voitti Euroopan mestaruuden hypyssä vuonna 2010 ja samana sekä seuraavana vuonna sakari Vekki oli kansainvälisen Voimisteluliiton rankinglistalla permannon kahdeksas. Mikan mukaan lajin tilanne on parantunut koko ajan. Lajissa on enemmän harrastajia ja valmentajia. – Tilanne on parempi kuin ennen. Ammattivalmentajia pitäisi olla joka seurassa kolme. Yksi pojille, toinen nuorille ja kolmas miehille. – Suomen ero lajin suuriin maihin tulee valmentajan työn sisällöissä. Suomessa valmentajan on tehtävä lähes ihan kaikkea, muualla valmentajat voivat keskittyä valmentamiseen. Liitto on lisännyt resursseja lajiin ja lajin strategiaa on toteutettu suunnitelman mukaan. Odotan mielenkiinnolla uuden huippu-urheiluyksikön ratkaisuja lajillemme. Seurojen kilpavoimistelu on kasvanut niin, että Mikan mielestä olisi päästävä tilanteeseen, missä kilpavoimistelijoilla ja harrastajilla olisi omat salinsa. Hänen mielestään on kyse sekä valmennuksen tason parantamisesta että turvallisuudesta.

Suomen miesten maajoukkueessa on 12 – 14 voimistelijaa. Suurilla mailla voimistelijoita maajoukkueissa on paljon enemmän. Laji on hyvin loukkaantumisherkkä ja hyvin harvoin arvokilpailuissa millään maalla on terve, paras joukkue mukana. – Siksi maajoukkueen pitäisi olla paljon suurempi, jotta lopullista joukkuetta valittaessa olisi riittävästi terveitä voimistelijoita. Vain siten pystyisimme kilpailemaan muiden kanssa itse kisoissa ja olympiapaikoista. Naispaikan saaminen Lontooseen oli tärkeää koko lajin uskottavuuden kannalta, Mika sanoo. Mikan mielestä itse valmennusosaamisessa Suomi ei ole paljoakaan jäljessä muista. Erot syntyvät harrastajien ja valmentajien määristä sekä lajin arvostuksesta. Niissäkin on menty eteenpäin, mutta vielä on paljon tekemistä. – Meillä Jyväskylässä on 1500 lajin harrastajaa, neljä ammattivalmentajaa ja noin 50 oto-valmentajaa. Saman kokoisessa seurassa vaikkapa USA:ssa olisi noin 30 – 40 ammattivalmentajaa. Ero on valtava, Mika kertoo. – Jatkossa on lisättävä kansainvälistä yhteistyötä. Parhaita voimistelijoita olisi saatava harjoittelemaan pitkiä aikoja parhaisiin olosuhteisiin ja tekemään työtä parhaiden kanssa. Suomessa kilpavoimistelulle samoin olisi saatava omat salit. Kuortaneen urheiluopistolla onkin uusi kilpasali. Mika sanoo, että valmentajan työ on haastavaa ja mielenkiintoista. Mikan oma ura on kestänyt jo 30 vuotta. Se on kunnioitettava määrä vuosia tämän vuoden lopulla 50 vuotta täyttävälle valmentajalle. – Ehdottomasti kannustan nuoria valmentajiksi. Siinä saa työskennellä motivoituneiden urheilijoiden kanssa. Se on palkitsevaa. – Mutta jos haluaa huipputuloksia, niin hommaan on mentävä mukaan täysillä. Jos valmentajana annat 100 %, urheilijat tekevät saman, Mika päättää. ● 2 • 2013

VIERASKOLUMNI Frank Dick

Coaching is Teamwork THERE ARE SOME THINGS you can be taught; there are others you can only learn. The science of coaching you are taught; the art of coaching you learn through life experience and developing the art in practice. To facilitate the learning, we should each seek out and build a relationship with a mentor or mentor network as early as possible. I guess you will agree with arie de Geus that, ”Probably the only sustainable competitive advantage we have is the ability to learn faster than the opposition.” So the question is, “Do you think you can learn faster by having access only to your own experience or by also having access to the experiences of others?” Of course you turbo charge the process with the greater input. SO WHEN IT COMES to this advantage, we are not alone and independent; we are together and interdependent. This means that we each must commit to bringing our experience to the party. In exchange we enjoy multiple returns. Not a bad deal! For those who suggest there are secrets in all of this, may I suggest the only secret is that there are no secrets in coaching and performance! While our purpose as coaches is to develop those we coach to realize their performance potential, we also own our own performance development process. So whether the situation is planning, training, competition or any new step we take in the journey of life experience, each is a learning opportunity for us as well as for those we coach. We should plan in advance how we can maximize, and be persistently open to, learning. In other words, we must prepare to learn and be prepared to learn.

Kuva: Martin Chivers

2 • 2013

NO MATTER HOW SMART or experienced we are, we can’t know everything. To ensure that we do not make our athletes or teams the victims of our limitations, we should each ask of ourselves: What do I know? What don’t I know? Do I know someone who does? WE MUST EACH UNDERTAKE to bring in those who know what we don’t. For this reason, when leading a coaching program for an athlete or team, we should actively seek out and build in mindsets and expertise that are diverse and certainly different to our own. We owe it to those we coach to ensure all resources required to challenge our thinking and to address their development and performance needs are available and accessible. THERE MAY BE TWO pictures of partnership to achieve this. First, if the athlete or person being developed has needs that we do not personally have the expertise to address, we must bring on board other coaches or experts in specific performance areas. This often happens when coaching a combined event athlete, for example.

Second, if the coach needs personal development to take an athlete to a level the coach has not worked at before, the coach may bring in a mentor or mentors. This may be the case where a coach has coached successful junior athletes and now seeks to take them to success in the senior international arena, yet lacks experience in this. In both cases, the coach must assume a leadership role in terms of the athlete centred process and of the experts who are brought in. THE COACH IS LIKE the conductor of an orchestra. The orchestra consists of people who are experts in playing diverse instruments that the conductor cannot play. The coach must create harmony from that diversity. The orchestra’s function is to support, through their harmonious input, the performance of the soloist or choir, the athlete or team. It is the quality of such leadership, born of commitment to lifelong pursuit of learning the art, that results in a standing ovation for the performers. ● Britti Frank Dick on pitkän linjan valmennuksen ammattilainen, joka on urallaan valmentanut mm. kymmenottelija Daley Thompsonia. Dick on Euroopan yleisurheiluvalmentajien liiton puheenjohtaja ja IAAF:n valmennuskomitean jäsen.

TUTKITUSTI PARHAITEN IMEYTYVÄ MAGNESIUM VAHVA LUONNON MAGNESIUMSUIHKE

Kärsin jatkuvasti suonenvedoista ja lihaskrampeista, vaikka käytin sisäisiä magnesiumvalmisteita. Ulkoisesti levitettävien BetterYou -magnesiumsuihkeiden avulla suonenvedot loppuivat heti. Suosittelen kaikille urheilijoille ja kuntoilijoille! ANNI VUOHIJOKI, KAKSINKERTAINEN VOIMANOSTON EM 1 JA PAINONNOSTON PM 2.

• Suihkuta suoraan iholle, sinne missä vaivasi on! • Myös lapsille ja raskaana oleville • Tieteellisesti todistettu, nostavan magnesiumtasoa nopeammin kuin sisäiset valmisteet • Huom! Juoksijat ja maratoonarit palkitsivat Englannissa parhaana palautumistuotteena!

SPORT LUONNON MAGNESIUMSUIHKE

Magneesiumia käytetään mm. lihaskramppeihin, suonenvetoon, levottomiin jalkoihin, lasten kasvukipuihin sekä migreenin ehkäisyyn.

• Lämmittää ja antaa voimaa lihaksille ennen treeniä. • 5-10 suihkausta ennen ja jälkeen treenin. • Hiero kevyesti halutulle alueelle.

JOINT MAGNESIUM KIPUSUIHKE

• Avuksi jalkojen, polvien, lonkan, olkapäiden ja nivelien kolotuksiin, hiiriranteeseen, golf- ja tenniskyynärpäähän. • Suihkuta suoraan iholle, sinne missä vaivasi on! • 5-10 suihkausta 2 kertaa päivässä. • Hyvin imeytyvää luonnon magnesiumia.

Treenin jälkeen nopeuttaa palautumista ja estää suonenvetoja ja kramppeja.

Kipu-magnesium on todella hyvä apu myös issiasvaivaan ja hermosärkyyn.

VALITSE SINÄKIN VALMISTE, JOKA IMEYTYY! MYYNTI JA MAAHANTUONTI

LISÄTIETOJA: PUH. 0400 323592, INFO@NORDICHEALTHSPRAYS.FI, WWW.NORDICHEALTHSPRAYS.FI

SAATAVANA: APTEEKEISTA, LIFE- JA TERVEYSTIETOMYYMÄLÖISTÄ, EKOKAUPOISTA SEKÄ HYVINVARUSTETUISTA TERVEYS- JA LUONTAISTUOTEKAUPOISTA.

TUTKITTUA TIETOA

Vastusliikeharjoittelun tehokkuus

juoksuissa ja hypyissä Valmentajat ja urheilijat etsivät jatkuvasti tehokkaita harjoittelumenetelmiä urheilusuorituksen parantamiseksi.yksi harjoitussuunnitelmien laatimisen perusperiaate on harjoittelun spesifisyys.

2 • 2013

Teksti Sami Kalaja

T Kuvat Janne Nousiainen

ämä tarkoittaa muun muassa sitä, että harjoitteiden ja lajisuorituksen liikenopeuksien tulee olla keskenään samankaltaiset. Vastusliikeharjoittelu on esimerkki spesifisyyden periaatteen soveltamisesta. Vastusliikeharjoittelussa pyritään parantamaan tehon tuottoa ja lajinsuoritusta tekemällä lajin kannalta oleellisia liikesuorituksia lisävastuksella, joka ei ole liian suuri, eikä vaikuta haitallisesti liikemekaniikkaan. Perinteinen suurilla painoilla hitaasti toteutettu painoharjoittelu toimii kyllä voiman hankinnassa, mutta se ei ole optimaalinen tehon kehittäjä. Tehon kehittäminen edellyttää suurempia liikenopeuksia. Painoharjoitteluliikkeet sisältävät

jarruttavia vaiheita, kun taas lisävastusharjoittelussa liikettä pystytään kiihdyttämään koko liikelaajuuden matkalla. Vastusliikeharjoittelussa vastus on normaalia liikesuoritusta suurempi. Näin se voi tarjota lihaksille suuremman ärsykkeen, suuremman harjoitteluadaptaation ja positiivisen vaikutuksen dynaamiseen lajisuoritukseen. Kaksi urheilun kannalta tärkeää liikesuoritusta, jotka myös soveltuvat vastusliikeharjoitteluun, ovat juokseminen ja hyppääminen. Vaikka vastusliikeharjoittelua on käytetty lukuisien urheilulajien harjoittelussa, niiden tehokkuutta urheilun keskeisten komponenttien kannalta ei ole selvitetty.

”Vastusliikeharjoittelussa vastus on normaalia liikesuoritusta suurempi.”

Tämän tutkimuskatsauksen tavoitteena on tarkastella nykytietämystä vastusliikeharjoittelusta juoksussa ja vertikaalihypyssä. Tarkoituksena oli myös selvittää, onko vastusliikeharjoittelu parempi harjoitusmenetelmä kuin normaaliharjoittelu. Tämä katsaus perustui vertaisarvioituihin tutkimusartikkeleihin, jotka löydettiin elektronisella haulla MEDLINE- ja SPORT-Discustietokannoista seuraavilla hakusanoilla: ”vastus, lisäpaino, ballistinen, harjoittelu, juokseminen ja hyppääminen”. Artikkelit hyväksyttiin mukaan katsaukseen, jos ne käsittelivät vastusliikeharjoittelua ja niissä oli mukana käytännön mittauksia joko juoksunopeudesta tai vertikaalihyppykorkeudesta ilman lisäkuormia.

Vastusharjoittelun vaikutus juoksunopeuteen Juoksunopeus on kriittinen menestystekijä monessa urheilulajissa. Taulukossa 1 on yhteenveto vastusliikeharjoittelututki-

2 • 2013 19

Taulukko 1. Vastusjuoksuharjoittelun vaikutus juoksunopeuteen tutkimus

koehenkilöt

harjoitusohjelmat

Zafeiridis et al

liikunnan opiskelijat normaali sprinttiryhmä (11 miestä) vastusryhmä (11 miestä)

3 krt / vko 8 vkon ajan 50 m 4 x 20 m ja 4 x 50 m sprintit painokelkka 5 kg (=7 % bw)

Kristensen et al

liikunnan opiskelijat (12 m, 7 n) normaali sprinttiryhmä vastusryhmä avustettu ryhmä

3 krt / vko 6 vkon ajan 20 m 5 x 22 m sprintit 2,7 kg Pulley-systeemi 7,5 kg Pulley-systeemi

Myer et al Lukiolaiset jalkapalloilijat vastusryhmä (14 n) kalteva juoksumattoryhmä (17 n)

juoksutestit

2 krt / vko 6 vkon ajan 9,1 m light-heavy kuminauhat, 5 – 55 m 6 – 45 sek, 1 – 3 sarjaa kaltevuuskulma 0 – 35 %

Spinks et al ykköstason jalkapallloilijat 2 krt / vko 8 vko ajan 15 m normaali sprinttiryhmä (10 m) progressiivisesti 5 – 20 m, 3 – 5 toistoa, 1 – 3 sarjaa vastusryhmä (10 m) painokelkka = 10 % bw kontrolli (10 m) Harrison & Bourke

rugbyn ammattilais- ja 2 krt / vko, 6 vkon ajan 30 m puoliammattilaispelaajia 6 x 20 m sprintit vastusryhmä (8 m) painokelkka = 13 % bw kontrolliryhmä (7 m)

Clark et al

College lacrossepelaajia normaali sprinttiryhmä (7 m) vastusryhmä kelkalla (7 m) vastusryhmä vöillä (6 m)

”Optimaalista kuormaa vastusliikeharjoitteluun ei olla vielä määritelty pitkittäistutkimuksilla.”

20 2 • 2013

2 krt / vko 7 vkon ajan 18 – 55 m 6 – 9 sarjaa 18 – 55 m intervallit painokelkka = 10 % bw painovyö = 18,5 % bw

muksista. Missään näistä tutkimuksista ei käytetty yli 55 metrin matkoja. Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että valtaosassa urheilulajeja juoksumatkat ovat lyhyitä ja on epätavallista jatkaa juoksemista maksinopeuden saavuttamisen jälkeen. Yleisin vastus, jota tutkimuksissa käytettiin oli

painokelkan vetäminen. Muita käytettyjä menetelmiä olivat juoksu painovyön kanssa, Pulley-systeemi ja elastiset vetokumit. Optimaalista kuormaa vastusliikeharjoitteluun ei olla vielä määritelty pitkittäistutkimuksilla. On arvioitu, että ylikuormavaste ilman haitallista vaikutusta juoksutekniikkaan saavutetaan, kun juoksunopeus ei hidastu 10 % enempää. Kuorma tulee tavallisesti selvittää pilottitutkimuksella ennen harjoittelua, sillä vastukseen vaikuttavat sekä vetopinnan kitka että urheilijan fyysiset ominaisuudet. Kahdessa ensimmäisessä tutkimuksessa koehenkilöt olivat liikunnan opiskelijoita. Seuraavat tutkimukset kohdistuivat jalkapallon ja lacrossen pelaajiin. Kahdessa tutkimuksessa koehenkilöinä toimivat hyvin harjoitelleet eliittiurheilijat jalkapallosta ja rugbystä. Harjoittelutiheys tutkimuksissa oli 2 – 3 kertaa viikossa ja ohjelmat kestivät 6 – 8 viikkoa. Painokelkkojen paino oli 7 – 13 % koehenkilöiden kehon painosta. Koska optimaalista lisäkuormaa juoksuharjoitteluun ei olla määritelty pitkittäistutkimuksissa, tulevaisuudessa tarvitaan vertailua eri suuruisten lisäkuormien vaikutuksista. Juoksu- ja testimatkat vaihtelivat 9,1 metristä 55 metriin ja sarjojen määrä yhdessä harjoituksessa oli tavallisesti 3 – 9 kappaletta. Useat tutkimukset tarkastelivat myös juoksun askeltiheyttä ja askelpituutta. Tarkoituksena oli selvittää, mikä aiheuttaa muutosta juoksunopeudessa. Valtaosassa tutkimuksia havaittiin vas-

Vastusliikeharjoittelun tehokkuus juoksuissa ja hypyissä merkittävät löydökset

Vastusharjoittelu paransi 0 – 10 m ja 0 – 20 m nopeutta Normaaliharjoittelu paransi 20 – 40 m, 40 – 50 m ja 20 – 50 m nopeutta Vastusharjoittelu heikensi nopeutta Normaali ja avustettu harjoittelu paransivat nopeutta

Molempien ryhmien nopeus parani Ryhmien välillä ei eroja nopeudessa Molempien ryhmien nopeus parani Ryhmien välillä ei eroja nopeudessa

Vastusharjoittelun vaikutus vertikaalihypyn korkeuteen

Vastusryhmällä 0 – 5 m nopeus parani, kontrolliryhmällä ei

Kaikkien ryhmien nopeus parani Ryhmien välillä ei eroja nopeudessa

tusliikeharjoittelun parantavan juoksunopeutta, mutta ei kuitenkaan normaaliharjoittelua enempää. Vain kahdessa tutkimuksessa vastusliikeharjoittelu osoittautui normaaliharjoittelua tehokkaammaksi menetelmäksi, tämä ilmeni juoksun kiihdytysvaiheessa. Molemmissa tutkimuksissa käytettiin painokelkkaa, mutta tutkimukset erosivat toisistaan harjoittelutiheyden, keston, kelkan painon ja koehenkilöiden harjoitustaustan suhteen. Muut vastusharjoittelun muodot, kuten painovyö, pulley-systeemi tai kuminauhat eivät kehittäneet juoksunopeutta normaaliharjoittelua enempää. Ensimmäisessä tutkimuksessa havaittua painokelkan paremmuutta kiihdytysnopeuden kehittäjänä harjoitelleilla urheilijoilla ei kyetty löytämään toisessa tutkimuksessa, jossa koehenkilöt olivat niin ikään eliittiurheilijoita. Vastusprinttiharjoittelun ei olla raportoitu johtavan ylivertaisiin tuloksiin yli 20 metrin juoksumatkoilla. Itse asiassa normaalin pikajuoksuharjoittelun on osoitettu johtavan parempiin tuloksiin yli 20 metrin matkoilla. Tutkimus, jossa käytettiin pulley-systeemiä raportoi hieman yllättäen vastusharjoittelun aikaansaavan negatiivisen vaikutuksen juoksunopeuteen. Juoksunopeutta voidaan kehittää kasvattamalla askelpituutta tai askeltiheyttä niin kauan kuin niillä ei ole haitallista vaikutusta toisiinsa. Vastusharjoittelun on oletettu kehittävän voimaja tehotasoja, mikä puolestaan aikaansaa lihasten suuremmat työntövoimat ja näin lisäävän

mällä maksiminopeusvaiheessa juoksua. Askeltiheyden havaittiin kasvaneen kahdessa tutkimuksessa vastusryhmällä juoksun kiihdytysvaiheessa. Kahdessa tutkimuksessa, joissa vastusryhmä kehittyi normaalia tai kontrolliryhmää enemmän, toisessa havaittiin askeltiheyden kasvu, toisessa ei tarkasteltu kinematiikkaa, mutta löydettiin alaraajojen toiminnan kasvanut tehokkuus, mikä auttaa selittämään juoksunopeuden kasvua.

askelpituutta tai -tiheyttä. Vaikka useimmissa tutkimuksissa raportoitiin juoksunopeuden parantuminen, muutoksia juoksun kinematiikassa ei aina havaittu. Ainoastaan yhdessä tutkimuksessa löydettiin muutos askelpituudessa harjoittelun jälkeen. Tämä oli normaaliharjoitteluryh-

Kyky hypätä on tärkeä tekijä urheilumenestyksen kannalta monessa lajissa. Vastustettuun vertikaalihyppyharjoitteluun kuuluvat tavallisesti kyykkyhypyt, jotka ovat paikallaan tapahtuvia vertikaalihyppyjä lisäkuormalla. Kyykkyhypyt lähtevät ylhäältä ja niihin sisältyy alaraajojen lihasten venymis-lyhenemis -sykli. Liikkeen laskuvaiheessa lihakset venyvät ja toimivat eksentrisesti ennen nousevaa työntövaihetta, jossa lihaspituus lyhenee ja lihakset työskentelevät konsentrisesti. Näitä kyykkyhyppyjä (jump squat) ei tule sekoittaa staattisiin hyppyihin (squat jump), jotka alkavat kyykkyasennosta ja joissa ei ole eksentristä vaihetta, vaan ainoastaan konsentrinen vaihe. Vastushyppyjä voidaan tehdä laitteilla tai vapailla painoilla. Laitteet ovat esi-

2 • 2013 21

Taulukko 2. Vastushyppyharjoittelun vaikutus vertikaalihypyn korkeuteen tutkimus

koehenkilöt

harjoitusohjelmat

juoksutestit

Wilson et al voimaharjoittelukokemusta 2 krt / vko 10 vkon ajan vertikaalihyppy seisten progessivinen ylikuormitus plyom.power system 4 kg tanko isot painot jalkakyykkyryhmä (15 m) kaikki ryhmät 3 – 6 sarjaa, 6 – 10 toistoa plyometrinen ryhmä (13 m) pudotushypyt 0,2 – 0,8 m vastushyppyryhmä (13 m) hypyt lisäpainoilla 30 % 1 RM kontrolliryhmä (14 m) normaali aktiivisuus

Lyttle et al ei voimaharjoittelukokemusta 2 krt / vko 8 vkon ajan, progressiivinen vertikaalihyppy paikaltaan ylikuormitus ja vauhdista Vertec yhdistetty isot painot jalkakyykky kyykkyjä 1 – 3 sarjaa, 6 – 10 RM ja ja plyometrinen ryhmä (11 m) pudotushyppyjä 1 – 2 sarjaa, 8 toistoa 0,2 – 0,6 m vastushyppyryhmä (11 m) hypyt lisäpainoilla 2 – 6 sarjaa, 8 toistoa 30 % 1 RM kontrolliryhmä (11 m) ei harjoittelua Newton et al lentopalloilijat college 1 div konsentrinen vastushyppyryhmä (8 m) kontrolliryhmä (8 m)

2 krt / vko 8 vkon ajan (+ normaali vertikaalihyppy paikaltaan harjoittelu) ja vauhdista Vertec hypyt lisäpainoilla 6 sarjaa (2 jokaista 30, 60, 80 % 1 RM) 6 toistoa kyykkyjä ja prässiä 3 sarjaa 6 RM

Hoffman et al jalkapalloilijat III divisioonasta 2 krt / vko 5 vkon ajan (+ normaali vertikaalihyppy paikaltaan harjoittelu) Vertec vastushyppyryhmä (15 m) hypyt lisäpainoilla 4 sarjaa, 4 toistoa 70 % 1RM konsentrinen vastushyppyryhmä (16 m) kontrolliryhmä (16 m) ei lisäpainoja Hori et al

Harjoittelemattomat

2 krt / vko 8 vkon ajan

vertikaalihyppy paikaltaan vastushyppyryhmä (10 m) hypyt lisäpainoilla 6 sarjaa, 6 toistoa Yard Stick 30 % 1RM konsentrinen vastushyppyryhmä (10 m) McClenton et al harjoittelemattomat opiskelijat 2 krt / vko 6 vkon ajan vertikaalihyppy paikaltaan progressiivinen ylikuormitus Vertec vastushyppyryhmä (8 m, 3 n) kuminauhavastus, 2 – 4 sarjaa 4 – 8 toistoa plyometriaryhmä (6 m, 4 n) pudotushypyt 2 – 4 sarjaa, 4 – 10 toistoa 0,5 – 1,0 m kontrolliryhmä (6 m, 4 n) Sheppard et al eliittilentopalloilijat 3 krt / vko (+ normaali harjoittelu) vertikaalihyppy paikaltaan valokennot eksentrinen vastushyppyryhmä, hypyt lisäpainoilla 4 – 10 sarjaa ei vastusta alastulossa (6 m, 2 n) 5 toistoa 20 – 40 kg, painojen pudotus ennen konsentrista vaihetta normaalihyppyryhmä (4 m, 4 n) ei lisäpainoja Carlson et al college opiskelijat div III (15 m, 22 n) progressiivinen ylikuormitus 3 krt / vko vertikaalihyppy paikaltaan 6 vkon ajan Vertec ainoastaan painoharjoittelu 3 sarjaa, 10 toistoa standardiliikkeet normaali ryhmä + painoharjoittelu 7 sarjaa 6 – 10 hyppyä vastushyppyryhmä + painoharjoittelu kuminauhavastus 6 sarjaa, 10 hyppyä vastushyppyryhmä, käsiheilautuksen kuminauhavastus 6 sarjaa, 10 hyppyä vastustus + painoharjoittelu

merkiksi Smith tai Plyometric Power System. Näissä painot kulkevat tiettyä ohjattua rataa tai kiskoa pitkin. Cormax hyppylaitteessa vastuksena ei ole painoja, vaan vipujärjestelmä. On olemassa myös elastistia vastuslaitteita, kuten Vertimax, jossa on hyppyalustaan kiinnitettynä neljä kuminauhaa, joiden pituutta ja vastusta voidaan säädellä. Kuminauhat ovat kiinni joko hyppääjän vyössä tai hänen käsis22 2 • 2013

sään. Hyppyalustan alla sijaitseva vetosysteemi pitää vastuksen tasaisena, toisin kuin perinteisissä kuminauhalaitteissa, joissa vastus muuttuu kuminauhan venyessä. Vapaita painoja käytettäessä voidaan asettaa levytanko hartioille tai pitää painoja käsissä. Vastushyppyharjoittelun tehokkuutta on verrattu muihin hyppyharjoittelumenetelmiin (taulukko 2). Näitä muita menetel-

”Hyppyharjoittelu lisäpainoilla kehitti vertikaalihyppykorkeutta kaikissa muissa paitsi yhdessä tutkimuksessa.”

Vastusliikeharjoittelun tehokkuus juoksuissa ja hypyissä merkittävät löydökset

vastustettu ryhmä paransi hyppykorkeutta kyykkyryhmää enemmän, mutta ei enempää kuin plyometrinen ryhmä kaikki koeryhmät paransivat hyppyä, kontrolliryhmä ei

ei eroja harjoitteluryhmien välillä molemmat harjoitteluryhmät paransivat hyppykorkeutta kontrolliryhmä ei parantanut

vastusryhmä kehittyi molemmissa hypyissä, kontrolloryhmä ei

ei kehittymistä, eikä eroja ryhmien välillä

ei eroja ryhmien välillä, molempien ryhmien hyppykorkeus parani

plyometriaryhmän hyppykorkeus parani, kuminauharyhmällä ja kontrolliryhmällä hyppykorkeus ei parantunut

eksentrisen ryhmän hyppykorkeus parani, normaaliryhmällä ei

ei eroja ryhmien välillä ei kehittymistä missään ryhmässä

miä ovat esimerkiksi raskailla painoilla tehdyt jalkakyykyt, plyometriset pudotushypyt sekä normaali hyppyharjoittelu. Tässä katsauksessa plyometria käsitetään pudotushypyiksi ja normaaleja hyppyjä tarkastellaan erillään plyometriasta. Pudotushypyissä pudottaudutaan alas korokkeelta, kontaktiaika alustaan on erittäin lyhyt ja ponnistus ylöspäin on maksimaalinen. Amortisaatiovaihe, joka on konsentri-

”Vastushyppyharjoittelu ei ollut pudotushyppyjä parempi harjoitusmenetelmä.” yleisin harjoittelutiheys oli kaksi kertaa viikossa. Tutkimusten kesto vaihteli viidestä kymmeneen viikkoon ja vastushypyissä käytetty kuorma oli 30 – 80 % maksimista, yleisin kuorma oli 30 %. Hyppyharjoittelu lisäpainoilla kehitti vertikaalihyppykorkeutta kaikissa muissa paitsi yhdessä tutkimuksessa. Tässä tutkimuksessa harjoittelun määrä oli kaikista alhaisin, eikä ehkä ollut riittävä kehittymisen aikaansaamiseksi. Painojen kanssa hyppäämisen on osoitettu kehittävän tehon tuottoa ja siten myös hyppykykyä. Kuminauhaharjoittelun ei havaittu kehittävän hyppykorkeutta. Tämän oletetaan johtuvan amortisaatiovaiheen pidentymisestä, joka vaikuttaa venymis-lyhenemis -sykliin. Joissakin tutkimuksissa, joissa ei raportoitu hyppykorkeuksia, kuminauhaharjoittelun havaittiin parantavan alavartalon tehontuottoa. Vastushyppyharjoittelu ei ollut pudotushyppyjä parempi harjoitusmenetelmä, itse asiassa eräässä tutkimuksessa plyometrinen harjoittelu osoittautui kuminauhaharjoittelua tehokkaammaksi. Yhdessä tutkimuksessa raportoitiin, että lisäpainojen kanssa hyppääminen kehitti vertikaalihypyn korkeutta enemmän kuin perinteinen voimaharjoittelu jalkakyykyillä isoilla painoilla, kun kyseessä olivat voimaharjoitteluun tottuneet koehenkilöt. Toisaalta toinen tutkimus ei löytänyt eroja, kun vertailtiin kuminauhaharjoittelua ja painoharjoittelua yliopistourheilijoilla.

Painojen kanssa hypyissä huolena alastulovaiheen törmäysvoima

sen ja eksentrisen vaiheen välinen aika, pidetään minimaalisena potentiaation tehostamiseksi. Kun korokkeelta astutaan alas, kehon massan kiihtyminen lisää eksentristä kuormitusta venymis-lyhenemis -syklissä ja näin hyödynnetään elastisen energian käyttö sekä venytysrefleksi. Vastushyppyharjoittelua tarkastelleissa tutkimuksissa harjoittelutiheys on vaihdellut kahdesta kolmeen kertaan viikossa,

Hyppysuorituksessa on kaksi eksentristä vaihetta. Ensimmäinen on ponnistuksen alkuvaihe, jolloin polvia koukistetaan ennen ylöspäin suuntautuvaa työntövaihetta. Toinen eksentrinen vaihe on hypyn alastulossa. Painojen kanssa hyppäämisen huolenaiheena on alastulovaiheen törmäysvoima, joka saattaa olla epämukava ja lisätä loukkaantumisriskiä, erityisesti harjoittelemattomilla henkilöillä. Lisäksi eksentrinen kuormitus aiheuttaa konsentrista enemmän harjoituksen jälkeistä lihasten kipeytymistä. Toisaalta eksentristä kuormitusta voidaan pitää tärkeänä harjoitusärsykkeenä funktionaalisen suorituksen paranemisessa. Vastushy2 • 2013 23

Vastusliikeharjoittelun tehokkuus juoksuissa ja hypyissä

”Painojen kanssa hyppäämisen huolenaiheena on alastulovaiheen törmäysvoima, joka saattaa olla epämukava ja lisätä loukkaantumisriskiä.” pyissä voidaan lisätä kuormaa sekä konsentriseen että eksentriseen vaiheeseen tai pelkästään yhteen vaiheeseen, kun käytetään koneita tai vapaita painoja. Plyometric Power System -laitteessa on sähkömagneettinen jarrumekanismi ja Cormax hyppylaitteessa on hydraulinen mekanismi, jolla voidaan poistaa lisäkuorma eksentrisen laskuvaiheen aikana. Harjoiteltaessa vapailla painoilla, kuorma voidaan poistaa yksinkertaisesti pudottamalla painot käsistä lattialle ponnistusliikkeen eksentrisen vaiheen lopussa. Tällöin työntöja alastulovaiheisiin ei kohdistu ylimääräistä kuormaa. Sähkömagneettisilla laitteilla voidaan myös poistaa eksentrisen vaiheen lisäkuorma alastulossa. Kahdessa tutkimuksessa ryhmien vä-

lillä ei havaittu eroja, kun verrattiin hyppyjä, joissa vastus oli sekä konsentrisessa että eksentrisessä vaiheissa hyppyihin, joissa vastustettiin ainoastaan konsentrista

vaihetta. Vastustettu eksentrinen vaihe oli normaalia hyppyharjoittelua parempi menetelmä. Tämä antaa olettaa, että eksentrisen latausvaiheen (alasmeno ponnistuksen alussa) kuormitus on tehokkaampaa kuin konsentrisen vaiheen kuormitus. Käytetyn vastuksen suuruus on tärkeä tekijä. On oletettu, että kuorman tulee olla riittävän suuri, jotta saadaan aikaan harjoitusvaste, mutta toisaalta kuorma ei saa olla niin suuri, että se vaikuttaa häiritsevästi hyppyliikkeen kinematiikkaan venymis-lyhenemis -syklin osalta. On epäsuoria viitteitä siitä, että kevyet kuormat saattaisivat olla optimaalisia. Yksi tutkimus osoitti 30 % kuorman olevan 80 % kuormaa tehokkaamman, kun harjoiteltiin kahdeksan viikkoa. Testiliikkeenä oli hyppy 30 % kuormalla. Tämä selittynee harjoittelun spesifisyydellä ja mittausvääristymällä, koska toinen koehenkilöryhmä harjoitteli samoilla painoilla kuin testissä käytettiin. Akuutin tehon tuoton huippuarvot on havaittu olevan kehon omalla painolla ilman ekstrakuormitusta. Jos tämä löydös olisi tulkittavissa vertikaalihypyn optimikuormaksi, niin tällöin normaalihyppyharjoittelu olisi vastushyp-

Koulutuksessamme huomioidaan kokonaisvaltainen valmennusnäkökulma joukkue- ja yksilölajeissa. Erityisvahvuutemme on monipuolinen ja kokenut kouluttajaverkostomme fysiologian, kokonaisvaltaisen valmennuksen ja harjoittelun ohjelmoinnin osalta.

.2013Haku: 7.2 3 24.5.201

www.santasport.fi

Pohjois-Suomen yhteinen Haku käynnissä 7.2. - 24.5.2013 Hakeminen sähköisellä hakulomakkeella: www.santasport.fi/ hakeutuminen

Valmentajan ammattitutkinto Tule päivittämään tieto-taitosi vastaamaan huippu-urheiluvalmennuksen kokonaisvaltaisiin haasteisiin. Lapin Urheiluopisto järjestää yhteistyössä Virpiniemen liikuntaopiston ja Vuokatin Urheiluopiston kanssa Valmentajan ammattitutkintoon valmistavaa koulutusta. Seuraava koulutus käynnistyy syyskuussa 2013. Vuodenmittainen koulutus koostuu lähiopetusjaksoista, etäopiskelusta ja käytännön valmennustyöstä.

Lisätietoja: Kouluttaja Juuso Toivola puh. 020 798 4260, juuso.toivola@santasport.fi

Lapin Urheiluopisto

pyharjoittelua parempi menetelmä. Tämä tulisi osoittaa vastaavanlaisilla harjoittelututkimuksilla. Tutkimuksia, joissa verrataan normaalia vertikaalihyppyä vastushyppyihin, on vain vähän. Yhdessä tutkimuksessa osoitettiin eksentrisessä vaiheessa käytettävän lisäkuorman olevan normaalihyppyharjoittelua paremman menetelmän eliittitason nais- ja mieslentopalloilijoilla. Kyseisessä tutkimuksessa naisilla oli 10 kg:n ja miehillä 20 kg:n levyt molemmissa käsissä. Painot pudotettiin lattialle eksentrisen vaiheen lopussa, ennen konsentrista vaihetta. Käsiheilahdus oli aktiivinen ponnistuksen loppuosassa. Näin ponnistuksen eksentrinen vaihe oli varustettu lisäkuormalla, mutta alastulon eksentrisessä vaiheessa puolestaan ei ollut lisäkuormaa. Tämän tutkimuksen tulokset ovat hyvin rohkaisevia, sillä tulosparannukset havaittiin eliittihyppääjillä, joilla väitetään olevan pienempi adaptaatioikkuna. Lisäksi tämä harjoitusmuoto ei vaadi kalliita laitteita ja on varsin helppo ja turvallinen toteuttaa, koska alastuloon ei tule ylimääräistä kuormitusta. Toinen tutkimus vertaili kuminauhavastustettujen hyppyjen ja painoharjoittelun tehokkuutta normaalihyppyharjoittelun ja painoharjoittelun yhdistelmään yliopistourheilijoilla. Koeryhmien välillä ei havaittu eroja vertikaalihypyn korkeudessa kuuden viikon harjoittelun jälkeen. Kuminauharyhmässä harjoiteltiin kahdella eri menetelmällä, toinen alaryhmä harjoitteli Vertimax-laitteella siten, että kuminauhat olivat kiinni vyössä, eivät estäneet käsien heilautusta. Toisella alaryhmällä kuminauhat olivat kiinni myös ranteissa, jolloin käsiheilahdukseenkin tuli vastustus. Ryhmien välillä ei ollut eroja, käsiheilahduksen vastustus ei osoittautunut tehokkaaksi menetelmäksi. Käsiheilautusta käytetään paljon urheilussa ja se lisää hypyn korkeutta, todennäköisesti käsiliikkeestä saatavan lisäenergian tai alaraajojen paremman toiminnan vuoksi. Valtaosassa vastushyppytutkimuksia käsien liike on rajoitettu, koska kädet ovat kiinni joka levytangossa tai laitteessa. Kuitenkin hyppykorkeus on mitattu Vertecillä tai vastaavalla laitteella. Kun käsiheilautus kerran parantaa hyppysuoritusta, niin tällöin käsiheilautusta oletettavasti kannattaisi käyttää myös hyppyharjoittelussa. Vaikka kuminauhavastus mahdollistaakin käsien käytön, se ei ole osoittautunut tehokkaaksi harjoittelumenetelmäksi vertikaalihypyn korkeuden kehittämisessä. Tältä alueelta tarvitaan vielä lisää tietoa. Tulevaisuuden hyppytutkimuksien tulisi

tarkastella myös harjoitusmenetelmiä, joissa käsiliike on mahdollinen, kuten silloin kun painot pidetään käsissä ja pudotetaan alas ennen konsentrista vaihetta hypyssä tai silloin kun käytetään painovyötä.

harjoittelututkimusten koehenkilöt Tutkimustuloksiin saattaa vaikuttaa osallistuneiden koehenkilöiden taustaominaisuudet, kuten harjoittelutausta, ikä, sukupuoli sekä tutkimuksessa käytetty otoskoko. Kolmessa tutkimuksessa koehenkilöinä toimi hyvin harjoitelleita urheilijoita. Näistä kahdessa tutkimuksessa havaittiin vastustetun juoksu- tai hyppyharjoittelun olleen normaalia juoksua tai hyppäämistä paremman menetelmän. Kahdesta vastusjuoksua käsitelleistä tutkimuksista hyvin harjoitelleilla urheilijoilla yksi tutkimus havaitsi vastusjuoksun paremmuuden, yksi tutkimus ei. Vastushyppyä käsitellyt eliittiurheilijatutkimus osoitti vastushyppyharjoittelun olevan normaalia hyppyharjoittelua paremman menetelmän. Hyvin harjoitelleet urheilijat, jotka ovat tehneet ainoastaan normaalia juoksu- tai hyppyharjoittelua saattavat hyötyä vastusharjoittelun tarjoamasta uudesta ärsykkeestä, mutta päätelmä vaatii vielä tuekseen lisätutkimuksia. Käytännöllisesti katsoen kaikki koehenkilöt olivat iältään noin 20-vuotiaita ja tämä on harjoitusvasteen kannalta hyvä ikä. Pääosa tutkimuksista käytti koehenkilöinä miehiä, joissakin tutkimuksessa oli mukana sekä miehiä että naisia. Näissä sekaryhmätutkimuksissa koehenkilöitä vertailtiin keskenään. Tässä on olemassa se vaara, että ryhmien väliset mahdolliset erot aiheutuvat miesten ja naisten erilaisista harjoitusvasteista. Näissä tutkimuksissa ei kuitenkaan havaittu eroja koehenkilöryhmien välillä. Voisi silti olla perusteltua olla tulevaisuudessa varovainen yhdisteltäessä miehiä ja naisia samoihin koehenkilöryhmiin. Yksi mahdollinen ongelma niille tutkimuksille, joissa koehenkilöiden lukumäärä on pieni, on alhainen tilastollinen selitysvoima. Tarkastelluissa tutkimuksissa koehenkilöiden määrä vaihteli välillä 6 – 17. Useat tutkimukset pystyivät kuitenkin osoittamaan merkitseviä eroja ryhmien väillä, vaikka otoskoko olikin pieni.

johtopäätökset Useimmissa tapauksissa vastusjuoksuharjoittelu ei ollut normaalia juoksuharjoittelua parempi menetelmä, vaikkakin molemmilla tavoilla saatiin kehitettyä juoksunopeutta. On olemassa joitakin

viitteitä siitä, että vastusmenetelmä saattaisi olla parempi kiihdytysnopeuden kehittämisessä. Yksikään tarkastelluista tutkimuksista ei selvittänyt askeltiheyden ja -pituuden muutoksia yhdessä alaraajojen voiman- ja tehontuoton kanssa. Saatavilla olevan datan avulla vastusmenetelmän paremmuutta ei voida täysin todistaa. Lisäpainoilla toteutettu hyppyharjoittelu kehitti vertikaalihypyn korkeutta, sen sijaan kuminauhavastuksella tehty hyppyharjoittelu ei parantanut vertikaalihyppyä. Vaikka hypyt lisäpainoilla kehittivätkin vertikaalihyppyä, niin ne eivät olleet parempi menetelmä kuin plyometrinen hyppyharjoittelu. Hyppyjen akuutin tehon tuoton on havaittu olevan suurimmillaan silloin, kun mukana ei ole lisäkuormaa. Lisäkuormilla hypättäessä tehon tuotto on siis pienempää. Tämän johdosta vastushyppyharjoittelu ei vaikuttaisi niin tehokkaalta harjoittelumenetelmältä kuin normaalihyppyharjoittelu. Näin on etenkin silloin, kun vastus kohdentuu hypyn konsentriseen vaiheeseen, kuten oli kaikissa muissa paitsi yhdessä tämän analyysin tutkimuksissa. Lupaava ja jatkotutkimusten arvoinen löydös oli eliittihyppääjien saavuttamat tulokset menetelmällä, jossa ponnistuksen eksentrinen latausvaihe tehtiin lisäkuormalla, mutta konsentrinen vaihe ja alastulo ilman lisäkuormaa. Toisten tutkijoiden tulee vielä pystyä toistamaan nämä tutkimustulokset ja tarvitaan vielä lisänäyttöä, ennen kuin vastushyppymenetelmän voidaan väittää olevan muita hyppyharjoittelumuotoja parempi menetelmä.

käytännön sovellukset Vastusjuoksuharjoittelun avulla voidaan kehittää juoksunopeutta. Vastushyppymenetelmällä voidaan kehittää vertikaalihypyn korkeutta. Nämä seikat kannattaa huomioida harjoitusohjelmia suunniteltaessa lajeissa, joissa juokseminen ja hyppääminen ovat tärkeitä. Vaikka vastusharjoittelu onkin havaittu hyväksi menetelmäksi, kannattaa sen käytössä olla maltillinen, kunnes lisätietoa menetelmän toimivuudesta on saatavilla. ●

muokattu alkuperäislähteestä: HRYSOMALIS, C. (2012). The Effectiveness of Resisted Movement Training on Sprinting and Jumping Performance. Journal of Strength and Conditioning Reseach 26(1)/299 – 306. National Strength and Conditioning Association 2 • 2013

Leeds Metropolin yliopiston dekaani Gareth Davies kertoi yliopiston panostavan strategiassaan urheiluvalmennukseen ja oli tyytyväinen siihen, että valmentajayhteisöjä palveleva Global Coaching Office on perustettu yliopiston yhteyteen.

26 2 • 2013

S AVA L

Blended area of Coaching

Valmennuksen monimuotoinen alue Valmennuksessa vapaaehtoiset, osa-aikaiset ja päätoimiset toimivat yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Toimijoiden määrät vaihtelevat eri lajeissa ja eri maissa.Yhteistä on, että kaikkien panosta tarvitaan. Teksti Pekka Potinkara Kuva Leeds Metropolitan University

rofessioksi sanotaan vahvan ja arvostetun yhteiskunnallisen aseman saavuttanutta ammattia. Niiden asema perustuu todelliseen tai väitettyyn erikoisosaamiseen, ja ne ovat saaneet osittaisen, usein lakisääteisen monopoliaseman. Esimerkkejä tällaisista ovat lääkärin tai juristin ammatit. Vaikka valmentaminen on viimeisen kymmenen vuoden aikana ammattina selkeästi kehittynyt, on sen asema professiona kaikkialla vielä alkumetreillä. Valmennuksen maailman kattojärjestö International Council for Coaching Excellence (ICCE) on ottanut valmennuksen

etetemisen professioksi omaksi missiokseen. ICCE:n eurooppalainen maanosajärjestö European Coaching Council (ECC) järjesti maaliskuussa Leedsissä konferenssin, jossa tarkasteltiin valmennuksen ja valmentajien asemaa Euroopassa.

Vapaaehtoiset pääosissa Valmennus eroaa perinteisistä professioista siinä, että sitä hoidetaan niin meillä kuin koko Euroopassakin pääasiassa vapaaehtoisvoimin. Suomen 128 000 valmentajasta vain 1 300 on päätoimisia. Suhdeluvut koko Euroopassa ovat samankaltaiset. Jonkinlaista korvausta saavia osa-aikaisia valmentajia on neljäsosa, päätoimisia ainoastaan 3 prosenttia. Pienestä osuudestaan huolimatta päätoimisten, ja varsinkin kokeneiden valmentajien rooli eurooppalaisen valmennuksen kokonaisuudessa on merkittävä. Tukiessaan ja johtaessaan muiden valmentajien työtä päätoimiset todelliset ammattilaiset vaikuttavat koko urheilun, eivät pel-

kästään valmennuksen kehittymiseen. On huomattu, että päätoimiset valmentajat ovat liikkeellepaneva voima vapaaehtoistoimijoille ja valmennusuraa havitteleville. Vapaaehtoisvalmentajien huomioiminen on eräs valmennuksen erityispiirre kohti professiota edettäessä. Rajoittamalla liiaksi sitä, kuka saa ja kuka ei saa valmentaa, ajaudutaan helposti ojasta allikkoon, sillä tekijöistä on pulaa jo nyt. Rajoittamisen sijaan valmennus on syytä käsittää monimuotoisena ammatillisena alueena, jossa rooleja riittää sekä vapaaehtoisille, osa-aikaisille että päätoimisille tekijöille. Osaamisperustainen ohjaaminen valmentamaan sopivaa kohderyhmää voisi toimia paremmin kuin rajoittaminen. Silti tavoitteena on oltava se, että osaavia valmentajia löytyy urheilijan polun jokaiseen vaiheeseen sen mukaisesti kuin urheilijan tarpeet ja kehitysvaihe edellyttävät. Suomen Olympiakomitean valmennuskoulutuksen asiantuntijan Kirsi Hämäläisen mielestä ammattivalmentajien lisääminen on tärkeä tavoite. Samaan hengenvetoon hän kysyy, voisimmeko suunnata suhtautumistamme siten, ettei valmentajien vapaaehtoistoimintaa pidetä ongelmana vaan rikkautena. Voisimme miettiä enemmän sitä, miten voisimme luoda rikastavan toimintatavan tästä meidän näin erikoisesta toimialastamme, missä toimivat sekä vapaaehtoiset että ammattilaiset rinnakkain.

Osaamispotentiaali on hajautettuna Valmennuksen kehittymisessä professioksi eräs murheenkryyneistä on se, että päätoimisesti palkattu valmentaja tekee päivittäisvalmennuksen lisäksi usein monia muita tehtäviä, jolloin hänen osaamispotentiaalinsa ei valmennuksen kannalta katsottuna ole parhaalla mahdollisella tavalla käytössä. Kun palkattu valmentaja hoitaa jäsenrekisteriä, maksaa laskuja ja tekee muuta hallinnollista työtä, aika on pois urheilijoilta. Valmennusosaamisen kokonaisuuden kehittymiseksi seuroihin on syytä palkata tekijöitä myös muihin valmennukseen liittyviin töihin, osa-aikaisia tai päätoimisia. ● S AVA L

2 • 2013 27

Valmentajaksi ulkomaille – varmista työttömyysturvasi Ulkomaille työhön mennessä on syytä varmistaa työttömyysturvansa määräytyminen mahdollisen työttömyyden varalta. Teksti Pekka Potinkara Kuva Heli Hirvelä

uun muassa säädettyjen määräaikojen laiminlyönti yhteydenotoissa viranomaisiin tai pakollisessa lomakeliikenteessä voi aiheuttaa työttömyysturvaan ongelmia. Perussääntö on, että mennessäsi työhön EU-/ETA -maahan työttömyysvakuutus kannattaa siirtää työskentelymaahan. Mikäli työ ulkomailla kuitenkin kestää korkeintaan vuoden, kannattaa SAVALin normaalijäsenyys, eli myös työttömyyskassajäsenyys säilyttää. Koska valmentajan työsuhteissa ulkomailla epävarmuustekijöitä riittää, normaalijäsenyyden säilyttäminen ensimmäisen täyden ulkomailla tehdyn työvuoden ajan on varminta. Yli vuoden ulkomailla tehdyn työrupeaman jälkeen SAVALin jäsenyys kannattaa muuttaa lepojäsenyydeksi. Vakuutuskausien siirtämiseksi Suomesta kohdemaahan tarvitset U1/E301 -lomakkeen, jonka työttömyyskassa kirjoittaa pyynnöstä. SAVALin jäsenyyteen liittyvän IAET-kassan nettisivuilla pyynnön voi kätevästi tehdä sähköisesti. Kuten Suomessa, myös Ruotsissa ja Tanskassa valmentajan tulee itse liittyä työttömyyskassaan päästäkseen ansioturvan piiriin. Muissa EU-/ETA -maissa ja Sveitsissä valmentaja tulee yleensä vakuutetuksi yleisen työttömyysvakuutusjärjestelmän kautta. On syytä huomioida, että valmentaminen ammattina tulkitaan eri maissa eri tavoin. Suositus on, että joko etukäteen tai mahdollisimman pian maahanmuuton jälkeen olet yhteydessä paikallisiin työ- ja elinkeinoviranomaisiin varmistuaksesi kyseisen maan työttömyysturvavaatimuksista. Kun palaat takaisin Suomeen, työskentelykausien siirtäminen Suomeen edellyttää liittymistä työttömyyskassan jäseneksi 28 2 • 2013

kuukauden kuluessa siitä kun lakkasit kuulumasta työskentelymaan työttömyysturvajärjestelmään. Toimita ulkomailla tehdystä työstä Suomeen samat asiakirjat kuin Suomessakin tehdystä työstä: työtodistus, palkkasopimukset ja U1/E301 -lomake. EU-/ETA -maiden ulkopuolella työskentely ei kerrytä työssäoloehtoa ja henkilöä ei yleensä pidetä Suomessa asuvana, jos työskentely tai oleskelu tällaisessa maassa on kestänyt yli vuoden. Oikeus työttö-

myysturvaan tulee vasta kun työssäoloehto on täyttynyt uudelleen. Suunnitellessasi ulkomaanpestiä ole hyvissä ajoin yhteydessä SAVALin toimistoon. Selvitetään työttömyysvakuutukseesi liittyvät kysymykset yhdessä! Lisätietoja: SAVALin jäsensivut www.savalintra.fi IAET-kassa www.iaet.fi KELA www.kela.fi S AVA L

PUHEENJOHTAJAN PALSTA Anuliisa Uotila www.saval.fi

Valmentaja on asiantuntija

almentajan ammatti on yksi sellaisista asiantuntijatehtävistä, joissa on mahdollisuus laajaan kansainvälistymiseen. Suomalaisiin valmentajiin on luotettu kun lajit maailmalla ovat hakeneet vastuuvalmentajia useille eri tasoisille urheilun toimijoille. Mäkihyppy, hiihto, jääkiekko, salibandy, koripallo ja yleisurheilu ovat lajeja, joissa suomalaista osaamista on nähty vastuuvalmentajan roolissa. Valmentaja on asiantuntija. Tämä luo usein organisaation johdolle haasteen johtaa asiantuntijaorganisaatiota. Valmentaja ei ole helppo johdettava, hän haluaa itse johtaa. Eri urheilulajeissa valmennuksen johtamiskuviot vaihtelevat. Ammattivalmentajissa on monia yksin puurtavia, joiden asema muiden asiantuntijoiden joukossa kärjistyy helposti kun itse valitut strategiat törmäävät työnantajan valitsemien kanssa. Vielä vaikeammaksi tilanne kiertyy, jos organisaatiossa on liikaa omaa tietään kulkevia ja itseään johtavia asiantuntijoita. Urheilujohtajuus on myös laajaa asiantuntijuutta vaativaa työtä. On johdettava lähes poikkeuksetta kaikki voittaa -periaatteella ja luotsattava koko joukkue nostamaan kauden himoittu voiton merkki suorille käsille. Se ei ole ihan helppoa ja jäljelle jääkin usein vain jalo kilpa. Mutta riittääkö se, riippuu asetetuista tavoitteista ja ennen kaikkea niiden monipuolisuudesta.

Jos urheilun asiantuntijuus ymmärretään vain nopeiden voittojen sarjana, voi tehtävä muuttua hengeltään ahdistavaksi niin johtajista, urheilijoista kuin valmentajista. Valmennuksen ideat voivat toimia kun kaikki osaavat ne toteuttaa omissa tehtävissään ja toimijoita johdetaan asiantuntevasti. SAVAL on ollut aktiivisesti mukana CoachNetprojektissa,joka on ollut alku eurooppalaiselle valmentajayhteisöjen verkottumiselle. Olemme edunvalvontajärjestönä olleet kiinnostava esimerkki hyvin toimivasta valmentajayhteisöstä, jossa onnistuneesti ja kantaaottavasti osataan toimia ammattivalmentajien edunvalvojana. Voimme jakaa kokemuksemme osaavana järjestönä, ja näin edistää eurooppalaista ja kansainvälistä toimintaa valmentajayhteisöjen verkossa. On tärkeää, että valmentajan ammatti on tulevaisuudessa haluttu ja valmentajalle on riittävästi haastavia työpaikkoja. Mutta yhtäkaikki urheilussa on edettävä laajalla rintamalla kaikki yhdessä. Samassa asiantuntijaorganisaatiossa osa-aikaisina tai vapaaehtoisina ammattilaisten rinnalla toimivat hyvin johdetusti kaikki. ●

Ensiapuasioissa www.euromood.fi S AVA L

2 • 2013 29

Tulevia tapahtumia SAVALin toimisto Avoinna: klo 8.30 – 16.00 Suomen Ammattivalmentajat SAVAL ry Ratavartijankatu 2, 00520 Helsinki Käyntiosoite: Asemapäällikönkatu 12 b, (5. krs) Puhelin: (09) 2510 1370 Sähköposti: toimisto@saval.fi • Internet: www.saval.fi SAVALin toiminnanjohtaja Pekka Potinkara, puh. (09) 2510 1375, pekka.potinkara@saval.fi • Urheilualan edunvalvonta • Akavan aluetoiminta Jäsenpalvelupäällikkö Kari Saarinen, puh. (09) 2510 1330, kari.saarinen@yty.fi • Jäsenmaksuasiat • Työttömyysturvaneuvonta • Palkkaneuvonta Toimistopäällikkö Kyllikki Kivijärvi, puh. (09) 2510 1320, kyllikki.kivijarvi@yty.fi • Toimistopalvelut • Jäsenedut ja mökkivaraukset • Jäsenhankinta Jäsensihteeri Tiina Lappalainen, puh.(09) 2510 1370, tiina.lappalainen@yty.fi • Jäsentietojen muutokset • Jäsenmaksualennukset • Oppaiden ja kalentereiden tilaukset

Työsuhdeilta aiheena tuotannollistaloudelliset irtisanomiset, Helsinki Aika: tiistai 21.5.2013 klo 16.30 – 20 Paikka: Sokos Hotel Presidentti, Helsinki Illan aiheena työsuhteen päättäminen tuotannollis-taloudellisella irtisanomisperusteella ja lomauttaminen sekä YT-neuvotteluprosessi. Koulutuksessa perehdytään aiheeseen käytännönläheisesti tapausesimerkkien kautta. Luennoitsijoina toimivat YTYn lakimiehet. Ohjelman päätteeksi sinulla on Lakiklinikassa mahdollisuus keskustella lakimiesten kanssa omaan työsuhteeseesi liittyvistä asioista. Ohjelma: 16.30 Iltapala 17.00 Tilaisuus alkaa 19.30 Lakiklinikka 20.00 Tilaisuus päättyy Tilaisuus on maksuton ja tarkoitettu vain YTYn ja SAVALin jäsenille. Lisätietoja Kyllikki Kivijärveltä kyllikki.kivijarvi@yty.fi, puh. (09) 2510 1320

Viestintävastaava Leena Vänni, puh. (09) 2510 1335, leena.vanni@yty.fi • Tiedotus ja tutkimus Lakimiehet Työsuhdeasiamies Heikki Kähkönen Päälakimies Heikki Meskanen Puh (09) 2510 1350 (klo 8.30 – 13) • Työsuhdeneuvonta • Irtisanomiskysymykset • Työttömyyseläke ja ns. pakettiratkaisut

IAET-kassa Ratavartijankatu 2, 00520 Helsinki Käyntiosoite: Ratavartijankatu 2 B, (4. krs) Puhelinpalvelu puh. (09) 4763 7600 (ma - to klo 10 – 15, pe 10 – 13) Tarkista palveluajat kassan sivuilta www.iaet.fi

Ammatinharjoittajien ja Yrittäjien Työttömyyskassa AYT Ratavartijankatu 2, 00520 Helsinki Käyntiosoite: Ratavartijankatu 2 B, (1. krs) Puhelin (09) 2535 3100 Maksuton palvelunumero 0800 - 9 - 0888 (ma - to klo 9 – 16, pe 9 – 13) asiakaspalvelu@ayt.fi • www.ayt.fi

30 2 • 2013

Golf-tapahtuma 8.6. Pickalassa Golfaavat YTYn ja SAVALin jäsenet pelaavat perinteisen kilpakierroksen lauantaina 8.6.2013 Pickala Golfin Seaside -kentällä. Kilpailu pelataan yhteislähtönä. Pelitapana ovat sekä tasoituksellinen pistebogey että lyöntipeli. Lisänä ovat miehille ja naisille pisin avaus ja lähimmäs lippua -kilpailut. YTYn golf-mestaruus ratkaistaan nyt 11. kerran. Pelimaksuun sisältyy varsinaisen kilpailukierroksen lisäksi kärryt, greenfee, aamiainen ennen kierrosta sekä kierroksen jälkeen klubin buffetlounas juomineen. Saunassa on pyyhkeet valmiina.

Ilmoittautuminen ja lisätiedot Pelimaksu on 45 euroa, joka laskutetaan ennen kilpailuja. Ilmoittautumiset jäsensivujen kautta tai toimistoon Kari Saarinen, (09) 2510 1330. Ilmoittautuessa tulee kertoa seura sekä tarkka tasoitus.

S AVA L

Vuosilomalaki muuttui Työntekijä voi jatkossa siirtää pyynnöstä vuosilomaa sairauden vuoksi jo ensimmäisestä sairauspäivästä lähtien.

Lomanmääräytymiskuukausi on kalenterikuukausi, jonka aikana työntekijällä on

Teksti Leena Vänni

Työssäolopäivien veroiset päivät on lueteltu vuosilomalaissa, niitä ovat mm.

ikaisemmin lomaa pystyi siirtämään sairastumisen vuoksi, jos työkyvyttömyys kesti vähintään seitsemän päivää. Karenssipäivien poisto koskee vuosilomalain mukaista, enintään viiden viikon pituista lomaa. Jos lomaa on työehtosopimuksen mukaan enemmän kuin viisi viikkoa vuodessa, osapuolet sopivat itse, noudatetaanko ylimenevillä lomapäivillä karenssia. Vuosiloman tai sen osan siirto edellyttää sairausajan palkanmaksun edellytyksenä olevaa työkyvyttömyyttä ja sitä, että työntekijä pyytää loman siirtämistä ilman aiheetonta viivytystä. Työntekijän on työnantajan pyynnöstä osoitettava työkyvyttömyytensä lääkärintodistuksella tai muulla luotettavalla selvityksellä.

Loma-aika ansioiden mukaan Toinen muutos vuosilomalaissa koskee kokoaikatyöstä osa-aikatyöhön tai vastaavasti osa-aikatyöstä kokoaikatyöhön siirtyneitä. Jatkossa loma-ajan palkka lasketaan lomanmääräytymisvuoden ansioiden mukaan. Lomanmääräytymisvuodella tarkoitetaan vuoden pituista aikaa välillä 1.4.–31.3. Tämä muutos koskee esimerkiksi osa-aikaeläkkeelle tai osittaiselle hoitovapaalle ennen lomaansa siirtyneitä kuukausipalkkaisia työntekijöitä.

vähintään 14 työssäolopäivää tai sen veroisena pidettävää päivää tai, jolloin työntekijälle on kertynyt vähintään 35 työtuntia tai työssäolon veroista tuntia.

äitiys-, isyys- ja vanhempainloma, kertausharjoitukset, opintovapaa ja sairausaika. Vuosilomapalkka lasketaan rahapalkasta, luontoisetuja ei oteta huomioon. Poikkeuksen tekee varsinaisena luontoisetuna annettava ravintoetu. Muut luontoisedut on kuitenkin pidettävä loman aikana työntekijän saatavina. Mikäli etua ei käytetä, ei sitä korvata rahassa. Työsuhteen päättyessä on työntekijällä oikeus saada vuosilomapalkkaa vastaava lomakorvaus täysiltä lomanmääräytymiskuukausilta. Lomarahan (tai lomaltapaluurahan) maksaminen ei perustu lakiin. Niiden maksamisesta on sovittu työ- ja virkaehtosopimuksissa, työpaikkakohtaisissa sopimuksissa tai työntekijän omassa työsopimuksessa. Yleensä lomarahan suuruus on 50 prosenttia rahana maksetusta lomapalkasta. Vuosiloma on annettava vapaana. Työntekijä ei siis voi sitovasti sopia työnantajan kanssa siitä, ettei hänelle kertyisi vuosilomaa lainkaan. Työntekijä ja työnantaja eivät voi myöskään sopia siitä, että työntekijä on vuosilomansa aikana töissä ja saa siitä erillisen korvauksen. Lomakausi on vuosittain 2.5. – 30.9. välinen aika, jolloin kesäloma on annettava työntekijälle. Kuitenkin vuosiloman 24 päivää ylittävä osa annetaan talvilomana lomakauden ulkopuolella ennen seuraavan lomakauden alkua. Loma voidaan antaa myös muuna laissa säädettynä ajankohtana, mutta vain työntekijän suostumuksella.

Jos työaika muuttuu lomanmääräytymisvuoden aikana, lomapalkka lasketaan jatkossa prosenttiperusteisella laskentasäännöllä. On myös mahdollista, että työaika ja palkka muuttuvat kuitenkin vasta lomanmääräytymisvuoden päättymisen

jälkeen mutta ennen loman alkamista. Näissä tapauksissa lomapalkka perustuisi lomanmääräytymisvuoden työajan mukaan määräytyvään palkkaan. Muutos koskee 1.4.2013 alkaen ansaittuja lomia. ●

Loma-asuntojen arvontapäivä 14.6. syksyn viikoille Vuokraamme YTYn kolmea loma-asuntoa myös SAVALin jäsenille ympärivuotisesti. Asunnot ovat laadukkaasti varusteltuja ja vuokrat kohtuuhintaisia. Vuokratuloilla katamme vain asuntojen ylläpitokulut. Seuraava arvontapäivä on 14.6. ja silloin arvomme lomaviikot 40 / 2013 – 01 / 2014. Vapaita viikkoja huhti-syyskuulle heti varattavissa Kesäkaudelle on peruutusten vuoksi tarjolla vapaita aikoja. Käy jäsensivuillamme katsomassa ajantasainen varaustilanne.

S AVA L

2 • 2013 31

Coaches lounge on valmentajien lepo- ja kohtaamispaikka.

Pääkaupunkiseudun urheiluakatemia:

Verkostosta voimaa Pääkaupunkiseudun urheiluakatemian, Urhean, alkutahdit lyötiin -90-luvun loppuvuosina. Tuolloin joukko eri lajien valmentajia tuskaili toisen asteen urheiluoppilaitoksista valmistuvien urheilijoiden jatkoa. Teksti Simo Tarvonen Kuvat Pääkaupunkiseudun urheiluakatemia

onellakaan lajilla ei ollut tarjota aamutreenejä, jatko-opintohuolet jäivät urheilijoiden omalla kontolle ja asiantuntijapalveluiden löytäminen oli hankalaa. Urheilijoita ja lajeja oli paljon, mutta ei järjestelmää, joka sitoisi lajit ja urheiluihmiset yhteen ja vieläpä tarjoaisi opintomahdollisuudet ja asiantuntijat päälle. Syntyi ajatus urheiluakatemiasta, joka 32 2 • 2013

oli virinnyt hyvään vauhtiin jo Oulussa ja Jyväskylässä. Mäkelänrinteen lukio otti asiasta kopin silloisen rehtorin Seppo Pitkäsen ja apulaisrehtorin Simo Tarvosen johdolla. Alkuvuodet menivät muilta oppiessa ja omaa rakentaessa niin, että käyntiin päästiin virallisesti helmikuussa 2003.

Urheilijoiden ja valmentajien keskittymä Nykyään Urhea on yli 20 lajiliiton ja lähes 20 oppilaitoksen yhteistyöverkosto, jossa on mukana eri alojen asiantuntijoita sekä Helsingin, Espoon ja Vantaan kaupungit. Mukana on 1794 urheilijaa, joista 73 on olympia- tai paralympiakomitean tukiurheilijoita ja 596 nuorten tai aikuisten maajoukkueurheilijaa. Loput reilut 1100 urheilijaa luokitellaan haastajatasolle. Lisäksi mukana on lähes tuhat yläkouluikäistä nuorta urheilijaa, jotka kuuluvat nopeasti kehittyvään Urhean urheiluyläkouluverkostoon.

Pääkaupunkiseudun urheiluakatemia • Puheenjohtaja Seppo Pitkänen • Toiminnanjohtaja Simo Tarvonen • Huippu-urheilukoordinaattori Juha Dahlström • Projektipäällikkö Mika Saari • Kotisivut www.urhea.fi ja facebook • Matkalla Huipulle verkkolehti • Perustettu 2003 • Olympiakomitean hyväksymä huippu-urheiluakatemia

urheassa valmentaja on lähellä pelaajaa anton ”Ponttis” mirolybov tunnetaan suomalaisissa ja eurooppalaisissa koripalloympyröissä. mies on valmentanut nuorten maajoukkueita vuodesta 2000, toiminut saksan Bundesliigajoukkueen päävalmentajana ja valmennuspäällikkönä Ruotsin pääsarjajoukkueessa. Teksti Simo Tarvonen Kuva Pääkaupunkiseudun urheiluakatemia

yt nuorten olympiavalmentajana toimiva Ponttis on osa-aikaisesti naisten maajoukkueen päävalmentaja, mutta päivittäistyönään hän vastaa Mäkelänrinteen lukion koripallotoiminnasta pääpainona Helsinki Basketball Academy eli HBA-Märskyn poikajoukkue. Työympäristönä on Pääkaupunkiseudun urheiluakatemia. millä tavalla akatemiavalmentaminen eroaa seura-joukkueen valmentamisesta? – Perusfokus akatemiassa on auttaa yksittäistä pelaajaa kehittymään ja saavuttamaan oman potentiaalinsa, vaikka pelaammekin joukkueena muun muassa miesten I-divisioonaa ja nuorten Euroopan liigaa. Päivittäisvalmennus lähtee yksilön, ei joukkueen tarpeista. Kouluympäristössä korostuu pelaajan

Anton Mirolybov keskittyy akatemiaympäristössä yksilöihin.

kokonaisvaltainen kehittäminen, johon kuuluvat yhtälailla kouluopinnot, kuormituksen seuranta, kasvattaminen kuin itse koripallokin. millainen ympäristö urhea on valmentajan näkökulmasta? – Urhea on valmentajalle mahtava paikka toimia. Olet joka päivä tekemisissä eri lajien valmentajien kanssa. Kun puhutaan urheilijan kehittämisestä, eri lajeista nousee kuitenkin samat teemat esiin. Itselleni on ollut mahtavaa päästä keskustelemaan sellaisten pitkän kokemuksen omaavien valmentajien kanssa kuten jyrki heliskosken, Veli-markus mellerin ja juha Dahlströmin. – Urhea antaa koko valmennusprosessille erittäin toimivan ympäristön. Olosuhteet ovat lähellä, asiantuntijat ovat helposti tavoitettavissa ja urheilijoista välitetään aidosti. Valmentaja saa työrauhan ja mahdollisuuden päästä lähelle urheilijaa. mitkä ovat valmentajana toimimisen haasteet urheassa? – Pelaajalla on monta eri ympäristöä, missä hän toimii. Valmentajan tulee hahmottaa kaikki pelaajan toimintaympäristöt, kuten esimerkiksi seurajoukkue, maajoukkue, perhe ja koulu. – Akatemiavalmentajan tehtävä on kulkea rinta rinnan pelaajan kanssa ja kohdata yhdessä urheilijan arki, joka on jokaisella pelaajalla erilainen. Tämä akatemiavalmentajan on tärkeä ymmärtää. Vastuu on iso, koska ympärillä on paljon lupaavia urheilijoita ja odotukset ovat korkealla. – Akatemiavalmentajan tehtävänä on parsia tämä kokonaiskuva yhteen, joka näin ollen poikkeaa tavallisesta joukkuevalmennuksesta, jossa fokus on usein yksittäisen pelin voittaminen. mitkä ovat valmennuksen vahvuudet? – Ehdottomasti kannustava ilmapiiri, joka antaa voimaa päivittäiseen työhön. Aina voi kysyä, keskustella ja saada näkemyksiä oman lajin ulkopuolelta. Urhean tarjoama valmentajien psyykkinen valmennus on ollut iso voimavara itselleni. Olen saanut uusia ideoita tärkeistä asioista keskustellessani muiden valmentajien kanssa. Urheilupsykologi Terhi lehtoviidan kanssa käydyt juttutuokiot ovat taasen auttaneet omaa jaksamista, mutta myös tuoneet uusia näkökulmia kohdata urheilija arjessa. ●

Kirkkaimpina urheilijatähtinä tuikkivat juuri nyt Lontoon olympialaisten mitalistipurjehtijat Tuuli Petäjä, mikaela Wulff sekä siljat lehtinen ja kanerva. Lontoossa Urhealla olikin vahva edustus, sillä kaikkiaan neljännes Suomen kisajoukkueesta oli Urhean urheilijoita. Isoa urheilijajoukkoa valmentaa iso valmentajatiimi. Verkostossa lasketaan olevan 69 päätoimista ja 62 osa-aikaista valmentajaa. Mukana on nuorta intoa ja kaiken nähnyttä kokemusta. Muun muassa mes-

tarivalmentajat Timo holopainen, Virpi horttana, mirjami seppälä ja anneli laine-Näätänen tekevät arkityötään Urhean verkostossa.

alusta asti selkeä toimintafilosofia Alusta alkaen Urhealla on ollut selkeät johtoajatukset. Niistä keskeisiä ovat kevyt hallintorakenne sekä urheilijan arjessa näkyminen ja toimiminen. Jotta urheilijan arkeen on voitu vaikuttaa, johtavana

ajatuksena on ollut viedä urheilua kouluihin ja oppilaitoksiin. Suomalaisessa koulutusyhteiskunnassa urheilu tarvitsee koulutusjärjestelmän tuen menestyäkseen. Lisäksi koulu tarjoaa loistavan viitekehyksen myös urheilussa kehittymiseen. Sillä lopultahan kyse on oppimisesta. Myös urheilussa. Urhean yksi merkittävimmistä saavutuksista on ollutkin sitouttaa suuri joukko kouluja ja oppilaitoksia mukaan urheiluun. Ne tarjoavat urheilijoille upeita räätälöityjä opintomahdollisuuksia, jotka 2 • 2013

yläkoulu- ja seurayhteistyö urhean yläkouluverkoston tekemisen perustana on huippu-urheilun muutostyön nostama urheilijan polku – ajattelu. Teksti Mika Saari ja Seppo Pitkänen Kuva Pääkaupunkiseudun urheiluakatemia

otta Suomessa asiat muuttuisivat toivottuun suuntaan, lajiliittojen on oltava mukana kehittämässä yläkouluvaihetta kanssamme. Näin on jo muutamien lajiliittojen osalta tapahtunutkin. Liiton tehtävä on määritellä lajikohtainen näkemys pääkaupunkiseudun verkostoon. Lisäksi liiton tulee kannustaa, antaa tukea ja ohjata kykeneviä seuroja tähän yhteistyöhön. Projektin tavoitteena on lisätä urheilijan viikoittain tapahtuvan harjoittelun määrää koulupäivän yhteyteen ja tukea oppilasta urheilullisen elämäntavan ymmärtämisessä sekä opintojen hoitamisessa. Tavoite on verkostoon kuuluvien koulujen, lajiliittojen ja urheiluseurojen yhteinen tahtotila. Urhean tehtävänä on yhteistyön aikaansaaminen, kehittämisen koordinointi ja toiminnan sovittaminen paikallisiin olosuhteisiin ja lajikohtaisiin tarpeisiin. Tehtävänä on saada urheiluelämä ymmärtämään ja hyväksymään koulumaailman säädökset joiden mukaan koulun tulee toimia. Kouluvalmennuksen sisällön halutaan muodostuvan fyysisesti monipuolisesti kehittävästä yleisvalmennuksesta sekä eri lajien valmennuksesta. Harjoittelussa tulee huomioida urheilijan ikä ja lajien vaatimukset. Koulun liikunnanopettajat ovat tärkeä osa kokonaisuutta vastaamaan monipuolisesta yleistaitovalmennuksesta. Tähän yli lajirajojen tapahtuvaan valmennukseen halutaan järjestää vuosittaista koulutusta. Kahden ja puolen vuoden työn tuloksena Urhean yläkou-

aidosti mahdollistavat duel career -ajattelun. Oppilaitokset tuovat urheiluun myös merkittävän taloudellisen resurssin muun muassa valmentajapalkkauksiin.

Tehostamishankkeesta vauhtia kehittämiseen Arjen työssä kävi varsin nopeasti selväksi, että urheiluakatemian perustehtävät, päivittäisvalmennus, opintojen ja urheilun yhdistäminen toisella ja korkea-asteella sekä asiantuntijapalveluiden tarjoaminen, eivät riitä. Urheilijan polulta löytyi kipupisteitä, joiden ratkaisemiseen tarvittiin lisää voimaa. Huippu-urheilun muutostyö antoi pontimen myös pääkaupunkiseudun urheilujärjestelmän kehittämiseen. Yhdessä huippu-urheilun muutosryhmän kanssa Urhea esitteli opetus- ja kulttuuriministeriölle kolmivaiheisen kehitysoh34

2 • 2013

Mika Saari ja Seppo Pitkänen rakentavat urheilun yläkouluverkostoa.

luverkostossa toimii nyt 10 koulua. Lisäksi yhdeksässä koulussa on tavoitteena toiminnan käynnistäminen syksyllä 2013. Verkosto kasvaa koko ajan. Tiivistetysti voidaan todeta, että yläkouluyhteistyön kehittyminen edellyttää: • koulujen sitoutumisen - rehtorin tuki ja innostuminen • lajiliiton urheilijanpolun linkittämisen kouluyhteistyöhön • lajiliitoissa ja urheiluseuroissa on urheiluakatemiavalmentajia Verkoston toimintaedellytyksiin kuuluu, että ihmiset oppivat tuntemaan toisiaan. Siksi järjestämme vuosittain verkostotapaamisia. Seuraava iso tapaaminen on 17.9.2013. Tilaisuus on tarkoitettu verkostomme koulu-, laji- ja seuraihmisille. ●

Valmennus ja valmentajuus Valmentajat tulevat eri taustoista ja voivat olla eri työnantajien palveluksessa • lajiliittojen ja seurojen valmentajat • oppilaitosten valmentajat ja liikunnan opettajat • Urhean valmentajat Valmentajan työyhteisö • arvot, työtavat, yhteisöllisyys, kanssakäyminen, yhdessä oppiminen ja osaamisen jakaminen

Työolot • palkkaus • jatkuvuus • johtaminen • esimiessuhteet

Työhyvinvointi ja jaksaminen

osaamisen kehittäminen • koulutus • ”täsmäkoulutus” (SUVAL-yhteistyö) • lajien välinen sparraus

Urheassa rakennetaan valmentajien ympärille työyhteisöä, jossa tärkeää on työolot, työssä jaksaminen ja jatkuva osaamisen kehittäminen.

jelman, jonka tavoitteena on valtakunnallisen olympiavalmennuskeskuksen perustaminen pääkaupunkiseudulle. Ministeriö innostui hankkeesta ja lähti rahoittamaan Urhean tehostamishanketta. Hankkeelle kirjattiin neljä urheilijan arjesta nousevaa tavoitetta; valmentaminen ja valmentajuus, urheilun yläkouluverkosto, asiantuntijaverkosto sekä olosuhdestrategia.

Valmentajat ovat urheilun sisällön tuottajia Kun urheiluakatemiat ja muut urheiluorganisaatiot keskittyvät urheilun toimintaympäristöjen luomiseen, liian vähälle huomiolle jää usein itse sisällön tuotanto, eli valmennus. Ilman laadukasta valmennusta ja toimivaa valmentajuutta ei rakenteilla ole paljoakaan merkitystä. Ja toisin päin, ilman rakenteita valmennusosaaminen uhkaa hukkua arkihaasteiden suohon. Siksi Urhea on panostanut vahvasti nimenomaan valmennuksen ja valmentajuuden kehittämiseen. Yksittäisen valmentajan osaamisen, jaksamisen ja työolojen lisäksi on keskitytty rakentamaan työyhteisöä, johon eri toimipisteissä ja eri taustoilla toimivat valmentajat voisivat kokea kuuluvansa. On pohdittu arvoja, toimintatapoja ja yhdessä tekemisen konkretiaa. Toimiva yhteisö osaa tukea yksilöitä. Ja toisaalta yksilöt rakentavat yhteisöä. Arjen onnistumisia jakamalla luodaan uskoa ja intoa.

asiantuntijaverkosto kerää osaajat yhteen Asiantuntijaverkoston rakentaminen käynnistyi fysioterapian ja psyykkisen valmennuksen tehostamisen kautta. Koko ajan kehittyvässä palvelukonseptissa keskeistä on ollut ymmärtää valmentajien merkitys. Jotta eri alojen asiantuntijuus näkyisi aidosti urheilijan arjessa, on valmenta-

urhean asiantuntijoiden palvelukonsepti Terveydenhuollonpalvelut Vastuu:

Fyysinen valmennus

ValMEnTaja

Vastuu:

Ennaltaehkäisevä harjoittelu

Kuntouttava (+korvaava) harjoittelu

Vastuu:

urhEilija

Psyykkinen valmennus Vastuu:

Kuormituksen ja palautumisen seuranta Vastuu:

Fysioterapia ja lihashuolto

ravintovalmennus

Vastuu:

opintoja uraohjaus

Vastuu:

Urhean asiantuntijapalveluista rakennetaan palvelukokonaisuuksia, joissa valmentajalla on tärkeä rooli.

”Hankkeelle kirjattiin neljä urheilijan arjesta nousevaa tavoitetta; valmentaminen ja valmentajuus, urheilun yläkouluverkosto, asiantuntijaverkosto sekä olosuhdestrategia.” jan oltava sitoutunut asiaan. Siksi monet asiantuntijapalvelut toimivat valmentajien kautta. Esimerkiksi psyykkisen valmennuksen palveluista valtaosa kohdistetaan valmentajien osaamiseen, jaksamiseen ja hyvinvointiin. Pääkaupunkiseutu tarjoaa monelle la-

Valmentajat ja asiantuntijat kohtaavat Urhean yhteisessä avokonttorissa, jossa on työpisteitä myös vierailijoille.

jille erinomaiset harjoitteluolosuhteet. Haasteena on kuitenkin harjoituspaikkojen ruuhkaisuus sekä päivittäiseen kulkemiseen käytettävä aika. Rakenteilla oleva olosuhdestrategia tarkastelee pääkaupunkiseudun olosuhteita kilpa- ja huippuurheilun näkökulmasta. Keskiössä on pohtia nykyisten olosuhteiden järkevämpää käyttöä kilpa- ja huippu-urheilijoiden harjoittelun näkökulmasta ja samalla tarkastella uudisrakennusten hyödyntämismahdollisuuksia. Isona linjauksena on, että harjoittelupaikkojen tulisi sijaita koulujen ja oppilaitosten yhteydessä. Näin ilta-aikojen ruuhkaa voitaisiin jakaa päivätunneille ja toisaalta turha matkustaminen jäisi urheilijan arjesta pois.

Verkostomaisesti myös tulevaisuudessa Vaikka Urhea on hyvässä lennossa, työsarkaa riittää silmin kantamattomiin. Juuri siksi on tärkeää ylläpitää verkostomainen toiminta, jossa haetaan aitoa kumppanuutta aika ajoin rohkeillakin kokeiluilla. Hyvin alkanut yhteistyö olympiakomitean huippu-urheiluyksikön, kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen, Helsingin urheilulääkäriaseman ja Kisakallion urheiluopiston kanssa, puolustusvoimien urheilukoulun siirtyminen vuoden päästä Helsinkiin sekä koko ajan syvenevä yhteistyö verkoston sisällä tarjoavat hienon toimintaympäristön urheilulle. Valmistumassa on myös Urhea-säätiö, joka tekee Urheasta oikeustoimikelpoisen organisaation. Rakenteita siis vahvistetaan – sisällön tuotantoa unohtamatta. ● 2 • 2013

Ulla Papp (vas.) tietää, että valmentaminen ulkomailla vaatii kovaa sisua. Yksi valmennettavista on oma tytär Beata.

Taitoluisteluvalmentajana Kanadassa:

Ulla Papp lähti länsirannikolta – ja päätyi länsirannikolle Ulla Papp on pitkän linjan taitoluisteluvalmentaja. Ulla on lähtöisin Suomen länsirannikolta Raumalta ja toimii tällä hetkellä Kanadan länsirannikolla Vancouverissa. Teksti Jukka Lahtinen

Kuvat Sari Niskanen /STLL

appin valmentajaura alkoi Rauman Urheilijoiden taitoluistelujaoston valmentajana. Raumalta hän siirtyi Turun Riennon taitoluistelujaoston päävalmentajaksi ja Jyväskylään JyTLS:n päävalmentajaksi 1985, kun hän aloitti opinnot liikuntatieteellisessä tiedekunnassa. 36 2 • 2013

Ullan ura jatkui Tikkurilassa ja Kuopiossa ennen muuttoa Kanadaan. Ulla on valmentanut useita suomalaisluistelijoita ja toiminut myos Suomen Taitoluisteluliiton koulutuspäällikkönä. Lisäksi hänen omat luistelevat lapsensa, Bela (seniorimiesten SM-kultamitalisti 2011) Beata (seniorinaisten SM-hopeamitalisti 2011) Bettina ja Benjamin, ovat olleet hänen valmennuksessaan. Kaikki lapset ovat tulleet tunnetuiksi myös Suomessa, vaikka harjoittelevatkin Vancouverissa ja Torontossa.

Muutto Kanadaan Ulla muutti perheensä kanssa Kanadan Vancouveriin Burnabyn kaupunkiin miehensä työn vuoksi 2007. Ullalla oli jo silloin pitkä ura Suomessa eri seurojen ja Taitoluisteluliiton valmentajana. Kuopi-

ossa koko perhe osallistui seuran toimintaan sen perustamisesta lähtien viiden vuoden ajan. – Silloinen mieheni Toni oli puheenjohtaja, minä valmensin ja lapset luistelivat. Toimintaa saatiin kehitettyä ripeästi. Se oli kuitenkin jätettävä, koska eteen tuli muutto Kanadaan, Ulla kertoo. Ullan ensimmainen työpaikka oli Vancouver Skating Club. Hetken siellä valmennettuaan hän siirtyi Skate Canadan Center of Excellence harjoittelukeskukseen. Ullan lapset siirtyivät samaan valtakunnalliseen harjoittelukeskukseen harjoittelemaan. Työ- ja valmennusmaailma Kanadassa osoittautui kovasti kilpailluksi. – Kanadassa taitoluistelu on todella suuri ja seurattu laji. Parhaat urheilijat ovat kansallissankareita. Luisteluseuroissa on

hirveän kova kilpailu niin luistelijoiden kuin valmentajienkin välillä. Jälkikäteen on helppo todeta, että alkuvaihe oli kyllä aika vaikeaa. Siihen maailmaan sopeutumiseen meni aikansa. – Sopeutua piti monella eri tasolla. Vancouver on miljoonakaupunki, missä on oppittava elämään. Kuljetukset puuttuivat ja lapsia piti aina viedä joka paikkaan. Heitä ei myöskään voinut koskaan jättää yksin minnekään. Sen mukaan piti kaikkea järjestellä koko ajan, Ulla toteaa.

Valmennuskulttuuri Kanadassa Ulla halusi alkuun kehittää itseään valmentajana siten, että ei valmentaisi omia lapsiaan. Käytännön syistä hän päätyikin siihen, että lapset siirtyivät Skate Canada -keskuksessa arvostetulle valmentajalle ja Ulla yritti löytää väylän itsensä kehittämiseen. – Järjestely ei kuitenkaan lopulta toiminut, koska etäisyydet kaupungissa ovat suuret ja kulttuuriero suomalaisen ja kanadalaisen toimintatavan välillä osoittautui liian suureksi. Helpommaksi tuli tehdä töitä samassa paikassa missä lapset harjoittelivat. Onnekseni pääsin Skate Canada Center of Excellence -keskukseen valmentamaan. Keskuksessa ihastuttiin lapsieni lahjakkuuteen ja he halusivat varmistaa, että lapset pysyvät keskuksessa eivätkä mene kilpaileviin seuroihin luistelemaan. – Ero Suomeen oli se, että valmentaja ja luistelijat ovat osa isoa koneistoa. Valmentajien palkka on sidottu siihen kuinka montaa luistelijaa valmentaa. Siksi on tärkeää olla hyvissä väleissä päävalmentajan kanssa. Suomessa valmentajat tekevät yhteistyötä, mutta Kanadassa valmentaja tekee töitä lähinnä yksin, Ulla kertoo. Kanadassa luistelukoulun päävalmentaja ohjaa toimintaa sekä päättää lähes kaikesta. Kaikki valmentajat tekevät työtä saman ohjelman mukaan jäällä. Yksilöllisyyttä ei juuri ole. Valmennnustoiminta on hyvin koulumaista. – Koin tekeväni työtä ensisijaisesti päävalmentajalle, vaikka itse työn piti olla luistelijoiden kehittymisen tukeminen ja valmennus. Ja kun vähitellen tuli tuloksia luistelijoiden kanssa, meriitit menivät aina päävalmentajalle, Ulla sanoo. – Mielestäni harjoittelun pitäisi olla yksilöllistä, mutta Kanadassa fyysinen valmennus on nuorten kohdalla lähes täysin ryhmävalmennusta. Se ei mahdollista henkilökohtaista herkkyyskausiin pohjautuvaa ohjausta. Oikeastaan ei saa olla itsenäinen, koska se poikkeaisi päävalmentajan linjasta. Jäällä tapahtuva taitoharjoit-

telu on täysin yksityisopetusta ja lasten vanhemmat maksavat yksityistunnit, Ulla toteaa.

Valmentajaosaamisen tunnistaminen Kanadan valmentajakoulutusjärjestelmä on yksi maailman parhaista. Kokonaisuudesta vastaa Kanadan valmentajayhdistys CAC (Coaching Association of Canada). Kanadalaisten lajiliittojen oma kolmiportainen järjestelmä tukeutuu CAC:n luomaan rakenteeseen. Skate Canada maan liittona vastaa taitoluisteluvalmentajien koulutuksesta ja osaamisen tunnistamisesta. Ullalla oli Kanadassa aloittaessaan Suomesta liikuntatieteiden maisterin tutkinto ja merkittävä osa liikuntalääketieteen opintoja lajiopintojen lisäksi suoritettuna. Aluksi siirtyminen paikalliseen

ympäristöön oli jatkuvaa oman osaamisen todistelua. – Ulkomaalaisuudesta ja tutkinnoista ei aluksi ollut mitään hyötyä, vaan kaikkea osaamista piti todentaa koko ajan eri testeillä. Aikaisemmalle koulutukselleni ei annettu aluksi mitään arvoa. Samalla aloinkin etsiä reittiä miten saada kanadalainen valmentajatutkinto suoritettua, jotta jatkuva todistelu loppuisi, Ulla kertoo. Skate Canadan koulutusjärjestelmä on jaettu ohjaajien ja valmentajien linjoihin. Järjestelmä mahdollistaa muilla tavoin kuin liiton oman systeemin kautta koulutetuille valmentajille ns. Fast Track -tien edetä oikealle osaamistasolleen. Se koskee ulkomaalaisia valmentajia ja aikaisempia huippuluistelijoita. – Minulle tarjoutui lopulta mahdollisuus suorittaa Fast Track -ohjelma, jossa minun piti esittää osaamiseni huippuvalmentajalle. Hän asettaisi minut tulosten perusteella oikealle tasolleni ja siten saisin kanadalaisen valmentajatutkinnon National Coaching Certification Program (NCCP) – ohjelman mukaisesti. Arvioiva valmentajani oli Eric Broom, joka on yksi Kanadan valmentajokoulutuksen tärkeimmistä kehittäjistä ja yksi NCCP-ohjelman luojista. – Testikokonaisuus oli perusteellinen ja se käsitti laajan liikuntatieteellisen kokonaisuuden ja lajiosuuden. Sain testin läpi lähes täysin pistein ja minulle myönnettiin tason kolme valmentajatutkinto vuonna 2007. Se on normaalisti korkein taso mikä myönnetään ulkomailta tulleille valmentajille. – Senkin jälkeen monet paikalliset valmentajat ihmettelivät miten olin saattanut saada sen ulkomaalaisena ja suoraan yhdellä testillä. Suomalainen yliopisto- ja lajikoulutukseni sekä tietysti pitkä kokemus auttoivat testin läpäisemisessä. Kehitystäni yritettiin jarrutella, mutta itsepäisyydellä sain todistuksen ja lopulta rauhallisemman työympäristön, Ulla toteaa.

Kannattaa lähteä ulkomaille

”Keskuksessa ihastuttiin lapsieni lahjakkuuteen ja he halusivat varmistaa, että lapset pysyvät keskuksessa eivätkä mene kilpaileviin seuroihin luistelemaan.”

– Ehdottomasti kannattaa lähteä ulkomaille ja kokeilla omia mahdollisuuksia siellä. Ulkomailla oppii aina jotain uutta ja sellaista, jota voi olla vaikea oppia Suomessa. Siinä tavallaan näkee metsän puilta. Isot kokonaisuudet hahmottuvat selkeämmin ja pienet asiat löytävät paikkansa.Ulkomailla olleessan oppii myös arvostamaan mitä Suomessa on. – Nuorten valmentajien kohdalla tärkein anti on varmasti oma kasvu ihmisenä ja valmentajana. Ja sen huomaaminen, että voi valmentaa monella tavalla, Ulla päättää. ● 2 • 2013 37

sukupuolijaosta sekaryhmiin

Vera Pauw, hollantilainen entinen pelaaja, valmentaja ja jalkapallovaikuttaja vieraili luennoimassa suomessa. hänen viestinsä oli selvä.Valmennuksessa pitäisi hyödyntää enemmän tyttöjen ja poikien sekoitettuja ryhmiä jakamalla ryhmät iän ja tason, ei sukupuolen mukaan.

Vera Pauw uskoo, että sekaryhmissä harjoittelu edistää sekä tyttöjen että poikien kehitystä.

Teksti ja kuvat Sari Tuunainen

auw puhui sekä omasta kokemuksestaan että pohjaten yliopistotason tutkimuksiin. Utrechtin ja Paisleyn yliopistojen tutkimusten johtopäätös oli, että sekaryhmissä harjoittelu hyödyttää sekä tyttöjen että poikien pelaajakehitystä. Tutkimukset osoittivat, että tytöt loukkaantuivat vähemmän sekajoukkueissa ja heillä oli korkeampi itsetuntemus. Pojat kilpailevat luonnostaan tyttöjä enemmän, mikä vie sekaryhmissä tyttöjä lajissa eteenpäin. Pojat puolestaan olivat tutkimustulosten mukaan sosiaalisempia ja avoimempia valmennukselle ja heidänkin pelinsä kehittyi aikaisemmin ja nopeammin, kun he harjoittelivat sekaryhmässä. Pauw toi esiin, ettei fyysinen kehitys aseta esteitä sekaryhmissä harjoittelulle, 38

2 • 2013

etenkin kun puhutaan alle 12-vuotiaista. Tytöt ovat usein vielä 13–14 -vuotiainakin isompia ja vahvempia kuin pojat.

suurin haaste on asenne – Ihmisillä on usein vahva asennoituminen tähän aiheeseen. Valmentajat miettivät usein pieniä esteitä, kuten pukuhuoneita.

Kyse on kuitenkin tottumuksesta, ei todellisista esteistä. Pitäisi muistaa, että nuorisovalmennuksessa kehitetään ensisijaisesti pelaajia. Tyttöjen ja poikien yhdistäminen helpottaisi myös harjoitusryhmien muodostamisesta, etenkin pienissä seuroissa, Pauw totesi reilun 30 suomalaisvalmentajan ryhmälle.

naisten liigavalmennuksessa hyödynnetään poikajoukkueita Useat nais- ja tyttöjoukkueet pelaavat harjoituskaudella poikia vastaan ja hakevat kokemuksia erilaisesta temposta ja pelitavasta. Myös huipputason valmennuksessa käytetään sekaryhmiä jonkin verran. Naisten liigan viime kausien mestarijoukkueen PK-35 Vantaan valmentaja Pauliina Miettinen kertoi, että he harjoittelevat talvella kaksi kertaa viikossa 14 –15-vuotiaiden poikien kanssa. Peliharjoitteita tehdään sekä vastakkain että sekajoukkuein. Myös tanskalaisen Fortuna Hjørringin päävalmentaja Brian sørensen kertoi, että heillä on sekä alle 15-vuotiaiden että alle 17-vuotiaiden poikien ryhmiä nostamassa tempoa harjoituksissa, etenkin kun pelataan isolla alueella. ●

Myös naisten jalkapallomaajoukkueessa osa pelaajista on aloittanut pelaamisen poikien joukkueessa. jaana lyytikäisen harrastus alkoi Kuopion lähellä Riistaveden Urheilijoissa ja Nora heroun Helsingissä FC Viikingeissä. Suomessa säännöt sallivat jalkapallossa tyttöjen pelaamisen poikien joukkueissa 15-vuotiaaksi saakka. Pauwn mukaan ikäraja on turha, sillä kilpatasolla tulee jossakin kohtaa aika, jolloin tyttö ei enää pärjää poikien joukossa ja hakeutuu tyttöjoukkueisiin saadakseen enemmän peliaikaa. Harrastetasolla Pauw ei näe syitä, miksei sekajoukkueita voisi olla vaikka aikuisissakin. Pauwn ajatuksia herättävät esimerkit olivat helposti ajateltavissa myös muihin joukkuelajeihin. Yksilölajeissa sekaryhmissä harjoittelu onkin jo tutumpaa myös Suomessa. ● Vera Pauw toimii tällä hetkellä Kansainvälisen jalkapalloliiton FIFA:n kouluttajana (FIFA Instructor). Hän pelasi 89 maaottelua oranssipaidoissa vuosina 1983 –1998 ja toimi Hollannin naisten maajoukkueen päävalmentajana 2004 –2010. Sitä ennen hän luotsasi Skotlannin naisten maajoukkuetta vuosina 1998 – 2004. Hän on toiminut naisten päävalmentajana ja teknisenä johtajana myös Venäjällä 2011– 2012.

Kolumni MarKo MalVEla

high Context, low Context OTSIKON MUKAISEEN sanaleikittelyyn törmäsin e.T. hallin tuotannossa. Perusajatus menee suunnilleen siten, että High Context- sisällöissä (myöhemmin HC) pienen tapahtumankin taustalla saattaa olla suuri joukko tapahtumia, näkymättömiä verkostoja ja historiaa, josta ei olla välttämättä tietoisia. Low Context- sisältö (myöhemmin LC) tuotetaan ennemminkin tässä ja nyt, vailla pitkää historiaa, pohdintaa tai seitin ohutta syiden ja seurauksien verkostoa joka ulottuu historian hämyyn asti. OLIN VETÄMÄSSÄ URVA-koulutusta maaliskuussa. Avasimme yhdessä lähestymistapaamme omaan lajiimme ja sen juuriin. Esimerkiksi kun judoka kumartaa dojo:n ovella, tatamin reunalla ja vastustajalleen, on kyse hyvinkin isosta HC- systeemistä. Systeemistä, jossa vuosituhansien takainen aasialainen (japanilainen) kulttuuriperintö tulee näkyväksi ja eläväksi pieneen liikkeeseen. Länsimaiselle judokalle kyse voi olla suorituspaikan kunnioittamisesta ja vastustajan arvostamisesta. Mutta japanilaiselle kumarrus on hänen kulttuuriinsa liittyvä rituaali. Lontoon olympialaisissa Japanin uintijoukkue kaikkia tähtiänsä myöten kumarsi aina joukkueen valmentajille saapuessaan suorituspaikalle. Voisin kuvitella, että samanlaisissa asetelmissa kumarruksia tapahtuu miljoonia päivittäin. KUN KESKUSTELIMME LC/HC- aisaparista, kommentoi joku koulutettavista suunnilleen näin: ”Ja me kun aina ihmettelimme, mitä ihmettä ne siellä Japanissa oikein harjoittivat, kun sillä ei tuntunut olevan mitään käytännön järkeä.” Yhtäkkiä kaikki olikin järkeenkäyvää. Voitaisi jopa ajatella, että judon harjoittaminen Japanissa japanilaisena merkitsee vain vallitsevan kulttuurin ilmentämistä, ylläpitämistä ja kulttuurin arvojen välittämistä eteenpäin. Judo = teatteria ONKO SUOMALAINEN urheilu HC vai LC? Mieleni tekisi vastata tähän kysymykseen. Mutta jätän asian teidän pohdittavaksenne. Mitä lajinne edustaa? Missä ovat sen juuret ja historia? Missä ovat ne näkymättömät seitinrakentajat, jotka kutovat lajianne ehjäksi ja iäiseksi? ANNAN JOITAKIN suuntia HC:n paikantamiseksi. HC:tä löytyy sieltä, missä on vanhoja perinteitä ja perinteisiä kilpailuja. Sieltä, mistä löytyy historiallisia paikkoja ja seuranimiä, pokaaleja ja mitaleja. Vanhoja valokuvia ja museoita. Lajeja, joissa valmentajia löytyy vanhoista parroista ja mummoista, joissa katsomot täyttyvät lajin arvostelijoista (jotka ovat olleet mukana lajin kulta-aikoina vuonna kissa ja koira). Sieltä missä sama asia ollaan tehty samalla tavoin jo sata vuotta sitten. ●

2 • 2013 39

Pelaaja valmennuksen keskiössä yksi joukkuevalmentamisen haasteista on pelaajien yksilöllisten tarpeiden yhteensovittaminen joukkueen tarpeiden ja tavoitteiden kanssa. Teksti Markus Arvaja ja Ilkka Haapea Kuva Janne Huuskonen

uinka valmentaja voisi vastata yksilön tarpeisiin ja kehittää pelaajia jotka ovat joukkueen tavoitteisiin sitoutuneita, ja ottavat vastuuta omasta oppimisestaan? Niin kutsutun Self determination -teorian mukaan yksilön perustarpeisiin kuuluvat tunteet yhteisöllisyydestä, autono40

2 • 2013

miasta ja pätevyydestä. Valmentajalle on tärkeää tunnistaa tämä ja jokapäiväisessä toiminnassaan vaikuttaa siihen että nämä yksilön perustarpeet tulevat tyydytetyksi. Tämän kautta saadaan joukkueen yhteisiin tavoitteisiin sitoutuneita, motivoituneita ja aktiivisia oppijoita.

yhteisöllisyys ja ilmapiiri Valmentajien johtamistapa vaikuttaa joukkueen ilmapiiriin. Heidän antamansa positiivisen palautteen, demokraattisen joh-

tamistavan ja valmentajien osoittaman sosiaalisen tuen on todettu edesauttavan positiivisen ilmapiirin kehittymisessä. Myös joukkueen pelaajien toisilleen osoittaman tuen on todettu lisäävän yhtenäisen toimintailmapiirin kehittymistä. Kun luodaan toimintakulttuuri, jossa pelaajat antavat toisilleen tukea ja aitoa palautetta, voidaan tehostaa oppimista ja joukkueen yhtenäisyyttä. Valmentajien ja pelaajien tehtävänä on luoda joukkueen ilmapiiristä sellainen, jossa yksilö kokee syvää luottamusta ja arvostusta kanssapelaajiaan kohtaan. Tällaisessa ilmapiirissä jokainen yksilö voi olla

oma aito itsensä ja pelaajalla on tunne, että hän uskaltaa ottaa pelissä tarvittavia riskejä ja vastuuta ilman pelkoa ja ylimääräisiä paineita. Tunne siitä, että ”olemme yhdessä joukkueena” on tärkeä. Kun valmentaja osoittaa pelaajalle arvostusta ja välittämistä, tämä sitoutuu helpommin joukkueeseen ja sen tavoitteisiin. Välittämistä on esimerkiksi se, että opettelee tuntemaan pelaajat henkilökohtaisesti, mitä pelaaja haluaa elämältään, harrastukseltaan tai mihin pelaaja yleisesti aikaansa käyttää. Pelaajan tulisi kokea, että hän on osa ympäristöä jossa hänen panoksellaan on merkitystä. Kuinka hänen roolinsa ja tehtävänsä auttavat joukkuetta saavuttamaan yhteisen tavoitteen. Tällainen tilanne heijastuu pelaajien yleiseen hyvinvointiin ja valmentaja voi vaatia pelaajiltaan enemmän. Pelaajakeskeisen valmennuksen yksi keskeisimmistä tekijöistä on tukea kokonaisvaltaisesti pelaajan psyykkistä, fyysistä ja sosiaalista kasvua.

Tavoitteet ja pätevyyden tunne Pelaajalla tulee olla selkeä ymmärrys siitä kuinka hänen yksittäiset valintansa ja päätöksensä vaikuttavat joukkueen menestykseen ja ilmapiiriin. Hyvä tapa tukea pelaajaa on auttaa häntä näkemään omat

tavoitteita ja palautteen antoa räätälöidä yksittäisen pelaajan kehitystarpeiden mukaiseksi, ja saattaa näin pelaaja koko valmennusprosessin keskiöön. Harjoitteilla ja peleillä pyritään siihen, että pelaaja kokee onnistuvansa ja kehittyvänsä omilla vahvuus- ja kehitysalueilla. On tärkeää että valmentaja huomioi tämän ja todentaa sen pelaajalle. Valmentajan pelaajalle osoittaman tunnistamisen ja hyväksynnän on todettu vaikuttavan pelaajan itseluottamuksen lisääntymiseen, vastuunottoon omasta suorituksesta ja läheisten ystävyyssuhteiden kehittymiseen joukkuetovereiden kesken. Pelaajat oppivat olemaan myös kannustavampia joukkuetovereitaan kohtaan. Kehittymisen ja osaamisen todentamisella voidaan pelaajalle luoda tunne siitä että hän on kyvykäs ja pätevä.

Tilaa pelaajalle Pelaajan autonomian tunteen vahvistumiseksi tulee valmentajan antaa tilaa pelaajan ideoille ja rohkaista häntä aktiivisuuteen ja vastuunottoon. SC Bernin päävalmentaja antti Törmänen kertoo Veikkaajalehdessä omasta valmennustavastaan seuraavaa: ”Haastan myös pelaajat, että miten tämä alivoima pitäisi teidän mie-

Kun valmentaja osoittaa pelaajalle arvostusta ja välittämistä, tämä sitoutuu helpommin joukkueeseen ja sen tavoitteisiin. Välittämistä on esimerkiksi se, että opettelee tuntemaan pelaajat henkilökohtaisesti, mitä pelaaja haluaa elämältään, harrastukseltaan tai mihin pelaaja yleisesti aikaansa käyttää. vahvuutensa ja kehityskohteensa sekä ottamaan vastuuta omasta kehittymisestään. Pelaajaprofiloinnin avulla sekä valmentaja että pelaaja tulevat tietoiseksi pelaajan vahvuuksista ja kehityskohteista. Näiden ollessa tiedossa, voidaan harjoitteita,

lestänne pelata. Voidaan vähän kinatakin siinä leikkimielisesti, että miksi joku tapa on parempi. Jos he pystyvät sen perustelemaan esimerkiksi kokemuksillaan jostain muusta seurasta, niin otetaan se sitten käyttöön ja annetaan sille mahdolli-

suus” Törmänen jatkaa ”Ei se ole minun egoni päälle, että se onkin nyt Möttönen, joka antoi tämän mielipiteen”. Lähtökohtaisesti pelaaja on mukana hänelle rakkaassa harrastuksessaan omista lähtökohdista ja sisäisestä motivaatiostaan. Valmentajan tehtävänä on pitää esillä joukkueen sääntöjä, normeja ja toimintamalleja. Pelaaja on keskiössä silloin kun valmentaja pystyy todentamaan hänen panoksen ja merkityksen joukkueelle sekä edesauttamaan pelaajan pätevyyden ja kuuluvuuden tunteen kehittymistä. ●

lähteet:s DECI, E. L., & RYAN, R. M. (2002). Handbook of self-determination research. Rochester, NY: University of Rochester Press. DECI, E. L., & RYAN, R. M. (1985). Intrinsic motivation and self-determination in human behavior. New York: Plenum Press. CARRON, A., COLEMAN, M., & WHEELER, J. (2002). Cohesion and performance in sport: A meta- analysis. Journal of Sport and Exercise Psychology, 168 – 188. COACHES’ PERSPECTIVES ON ATHLETECENTRED COACHING. University of Toronto. https://tspace.library. utoronto.ca/bitstream/ 1807/24252/1/Headley-Cooper_ Karlene_J_201003_MSc_thesis.pdf MARTIN, L., CARRON, A., & BURKE, S. (2009). Team- building interventions in sport: A meta-analysis. Sport & Exercise Psychology Review, 5, 3 – 18. MARTENS, R. (2004). Successful Coaching 3rd edition. Champaign: Human Kinetics. VINCER, D., & LOUGHEAD, T. (2010). The relationship among athlete leadership behaviors and cohesion in team sports. The Sport Psychologist, 24, 448 – 467

Onnistunko mo�voimaan vai mo�voinko onnistumaan? Ratkaisukeskeinen coach -koulutus 2013-2015 Haku ratkaisukeskeinen coach -koulutukseen nyt käynnissä. Lisä�edot ja ilmoi�autuminen: www.l�.fi “koulutus”

Kehonkieli positiiviseksi Kun näin ensimmäisen kerran maininnan SUPY:n järjestettävistä talkoista varmaankin SAVAL:in nettisivuilla, kiinnostukseni heräsi välittömästi. Talkoot eli palkaton vapaaehtoistyö on suhteellisen kadonnut ilmiö monessa työyhteisössä ja rahan perässä juoksevassa nykyajassa. Teksti ja kuva Jukka Tanninen

otenkin ryhmän voimaan luottaminen ja erilaisista taustoista tulevien ihmisten kanssa keskusteluun pääseminen kiehtoi sen verran, että lähdin mukaan. Kokoontuva ryhmä oli sopivalla tavalla heterogeeninen, jotta keskustelut rönsyilivät vilkkaina hyvin eri aloilla ja tasoilla. Tunsin olevani uudella tavalla oppimisen ja kehittymisen ytimessä. Suomen tennisvalmennuspiireissä hen42 2 • 2013

kisen valmennuksen aiheita ei ole kovin tarkasti tai innostuneesti käsitelty, vaikka kaikki myöntävät asian tärkeyden. Olin omatoimisesti yrittänyt perehtyä erilaisiin aihepiireihin sekä kirjallisuuden että joidenkin koulutusten kautta, mutta pinnalle nousi aina tarve käytännönläheisistä ja eritoten kentällä tehtävistä henkisen valmennuksen harjoitteista. Halusin ottaa haasteen vastaan ja ryhdyin ideoimaan kehonkielen kehittämisen kautta tapahtuvaa itseluottamuksen vahvistumiseen perustuvaa harjoittelua. Ryhmästä sain työparikseni koko toiminnan moottorin Leena Matikan, jolla on rautainen kokemus ja asiantuntemus monilta urheiluspykologian tasoilta. Myöhemmin ryhmäämme liittyi urheiluspykologiasta opintojaan tekevä ja jo valmis liikuntatieteen maisteri Marko Nieminen. Tässähän pääsi itseään parempaan seuraan.

Yksinkertainen lähtöajatus Idea on yksinkertainen. Lähtöajatuksena pidimme, että kun pelaaja oppii reagoi-

maan onnistumisiinsa positiivisella kehonkielellä, hänen itseluottamuksensa kehittyy ja hän pelaa jatkossa rohkeammin ja pystyy nauttimaan pelaamisen liittyvistä haastavista tilanteista enemmän. Positiivisuus vahvistaa onnistumisia ja yksittäiset onnistumiset johtavat onnistumiskierteeseen, jota peliin väistämättä kuuluvat epäonnistumiset eivät voi murentaa. Positiiviseksi reaktioksi valittiin pelaajan omavalintainen tuuletus, eli selkeä kehonkielestä nähtävä merkki onnistumisesta. Ennen harjoittelun alkamista jokainen pelaajan sai vapaasti miettiä itselleen luontaisen tavan reagoida, siis tuulettaa onnistumistaan. Kun idea oli valmis, valittuja harjoitteita lähdettiin testaamaan junioripelaajilla kahdessa eri seurassa, Grani Tenniksessä ja Mikkelissä. Harjoitteet etenevät progressiivisesti helposta syöttöharjoitteesta neljän portaan kautta avoimeen pelaamiseen. Harjoitteluun osallistuvat pelaajat olivat 11–18-vuotiaita, kansallisen tason kilpailevia tyttöjä ja poikia. Tyypillisesti tennisharjoituksia heillä on 2– 4 kertaa viikossa. Näihin normaaleihin harjoitustilanteisiin yhdistimme erityisiä tuuletusharjoitteita, eli loimme tai vapaassa pelaamisessa syntyi luonnollisesti sellaisia tilanteita, joissa pelaajalla oli mahdollisuus ilmaista onnistumistaan persoonallisella positiivisella tavallaan.

Videotarkastelua Harjoituksia ja harjoitusotteluita videoitiin ja otoksia katsottiin yhdessä. Pelaajille haluttiin näyttää realistinen kuva heidän kehonkielestään tennisottelun aikana. Nähdyn perusteella nousi joukko kysymyksiä: Oliko pelaaja tyytyväinen näkemäänsä? Kuka on pelaajan esikuva ammattilaisten joukossa? Mitä ammattilaisilta voisi oppia? Kehonkielen kehittämiseen tähtäävän harjoittelun onnistumisesta voidaan näinkin lyhyen jakson perusteella vetää johtopäätöksiä. Yleinen ilmapiiri harjoitustilanteessa on muuttunut positiivisemmaksi, jotkut pelaajista ovat oppineet huomioimaan omia onnistumisiaan entistä paremmin ja useimmat ovat oppineet erottamaan, mikä on ollut heistä itsestään kiinni ja mikä on ollut vastustavan toimien tulosta. Kaikkihan ei ole kuitenkaan vain omaa syytä tai ansiota. Kun omat onnistumiset on opittu huomioimaan, voidaan jatkossa keskittyä virheiden ja epäonnistumisten käsittelyyn samanlaisen harjoitteluportaikon avulla. Viimeisenä vaiheena voisi olla vastustajan onnistumisten prosessointi, jolloin kaikki pelissä esiintyvät pisteiden päättymisvaihtoehdot ovat hallinnassa. ●

kevät koittaa – väsymys voittaa A IKA MENEE TODELLA nopeasti,kuin huomaamatta. Vasta äskettäin olin kiireisen syksyn keskellä. Työssäni, jossa hihat kääritään joka päivä tunteja säästämättä, itsestä puhumattakaan. Mihin aika oikein lipsahti? Herään säpsähtäen aamuyöllä, päässäni pyörii kiihkeästi seuraavan päivän edessä olevat tehtävät. Päivä on pakko aikatauluttaa, muuten ei ehdi mitään. Tiedote...ja siihen nukahdan uudelleen. Näen unta. Siinä aivan upeat liu’ut ja vaikeat käännöskuviot seuraavat toinen toistaan. Suorastaan hehkun nerouteni aikaansaanosta ja olen haljeta ylpeydestä. Uneni jatkuu siihen asti kunnes aamulla herä- tyskello soi. Havahdun kuin suoraan maan alta. Ja eikun aamutunnille. NOUSEN YLÖS JA valmistelen lähtöni. Mutta ihme, pääni on aivan tyhjä.Yhtä ainoaa harjoitetta ei liiku. Eipä taida liikkua pääni sisällä muutenkaan mitään. Äkkiä autoon, musa soimaan ja uudet suunnitelmat kehiin. Istun hallin parkkipaikalla ja koitan pusertaa ja keskittyä. Pää kumisee ja korvissa musiikki humisee. Pakko lähteä jäälle. Mutta onneksi on rutiinia riittävästi ja kas saan aikaan jostain sielun syövereistä ihan kelpo tunnin. Onnittelen itseäni. Kiidän kotiin. Päivän suunnittelutyöt on tehtävä ja kun tartun toimeen, alkaa puhelin soida. Lähes keskeytymätön puheen tulva. Meidän tyttö kun...Joudun jättämään kirjalliset työt kesken ja paahdan autolla kohti työpaikkaani. Olen myöhässä, talla pohjaan. Onneksi poliiseja on vähennetty. Tulen hallille. Työt jatkuvat kun kollegat tulevat koppiin. Aloitamme palaverin sillä on paljon suunniteltavaa. Näytöstyöt on aloitettava ja työnjaosta sovittava. Samassa kopin oveen koputetaan. Palaveri keskeytyy, sillä oven takana odottelee harmaankalpea lapsi. Otsa ihan kuuma ja huonovointinen olo. Mutta harkkaan on tultava, kun venhemmat sanoivat että jos kuitenkin kokeilisit. Pois tieltä bakteerit ja tartuttamiset, mukaan vaan vaikka pää kainalossa. Lapsi hoidetaan, soitot kotiin ja poishakua järjestelemään. Meni siinä sitten palaveriaikakin. Mutta päivää toki piisaa vielä. Porhallan tunnille, mukavia lapsia ja innokkaita. Se on aina palkitsevaa. Kun oikein tomerasti ohjeistan, huomaan yhden lapsista katsovan minua alakulmasta kummissaan. Lopetan ohjeistuksen, sen varsin tärkeän ja tietoa täynnä olevan. Samassa kuulen -”miten sulla on noin punanen nenä...” Sinne meni sekin tiedonjyvänen. Olisi pitänyt tarkistaa puuterit ennen kuin syöksyin jäälle. Mutta naurattaa. Mikä elämässä onkaan tärkeää. KIIDÄN TAUOLLA KOPPIIN, pitäisi ehtiä vessaankin. Mutta vastaan tulee äiti - mitenkäs nyt kun pitäisi sopia kesäharjoittelu. Siinä sitten nokitusten menee tauko, vessaan ei ehdi. Seuraava tunti onkin haastavampi ja johonkin se hätä siinä hukkuu. Paahdan ja viuhdon - tunnin jälkeen on järkyttävä jano. Kurkkua kuivaa. Vessaan ja juomaan. En ehdi kumpaakaan. Poistuessani jäältä onkin

muutama tiedonjanoinen odottamassa infoa kevään kiemuroista. Sitten onkin seuraavat opetusjaksot. Isoimpien kanssa on kiva pohtia vaikeaa tekniikkaa. Ei tarvitse niin kovin liikkua, tuleekin kylmä kaiken riehumisen jälkeen. Kupla otsassa kasvaa kaiken aikaa. Ja nenä punoittaa entisestään. Koppiin - vessaan, puuteria ja juomaa. Mutta en pääse käytävällä vuoroaan odottavien pienten vanhempien ohi. Massat ova vallaneet käytävät. Palaan toivottomissa tunnelmissa jään laidalle. Onneksi on viimeinen tunti. Mutta sen aikana, kun uudelleen viritän leikit, laulut ja kisailut sekä itse luistelen jokaisen liikkeen, pitää oikein pinnistää. Mietin kuumeisesti ennen jokaista ponkaisua, ettei vain lirahda. Näin ikääntyvänä sekin on mahdollista. Mutta vihdoin tunti loppuu. Kiidän koppiin. Äkkiä ulos. Kotiin ja vessaan. Juomaan ja syömään. Ja jos vielä saunaankin. Poistuisi punoitus ja kylmä karkottuisi. Astun kotiovesta sisään. En ehdi ottaa takkia pois. Ai niin, puhelinaika. Ensimmäisen puhelun jälkeen saan vihdoin käytyä vessassa. Uusi enkka sillekin pidätyssessiolle. Ja ruoka pöytään. Puhelin soi. Ja ruoka hyhmettyy lautaselle. Viimeisen juttutuokion jälkeen on turha haaveilla saunasta, aikaa on lipsahtanut liikaa. Koneelle ja epätoivoinen yritys työstää aamupäivän tehtävät vielä kokoon. Hermo menee, virheitä tulee. Kun kone tekee lakon ja tiltin päätän lopettaa. MIHIN SE AIKA oikein lipsahti? Mukavan ja haastavan valmennustyön parissa, jossa samanlaista päivää ei ole. Katson ulos ikkunasta. Näen valoa tunnelin päässä, kohta on kevätkausi paketissa. Ai niin, ohjelmamusiikit pitää etsiä, oheisharjoitteluohjelmat kevättauolla tehdä. Näytös on vielä kesken ja koreografiat vaiheessa. Palaverit näytöksestä, kavään kursseista ja ensi kaudesta tulossa, menossa ja käynnissä. Päivän hommat on tehtävä...joten, jos ei muuta niin valoa – säätunnelin päässä! Työteliästä ja valoisaa kevättä kaikille teille arvokasta työtä tekeville! sirkka kaipio, taitoluisteluvalmentaja

2 • 2013

Valmentajaksi herääminen ja valmentajana kehittyminen monet lajit ovat tehneet omat urheilijan polkunsa. Valmentajan polun kuvaaminen kuuluu luonnollisesti suomen Valmentajille.

Teksti Kristiina Danskanen

almentajan polun avulla valmentaja itse, seura ja lajiliitto voivat kuvata ja määritellä oman lajinsa valmentajan kehittymistä, pohtia valmentajaksi ryhtymisen syitä ja valmentajan kehittymisen haasteita.

Valmentajana kehittyminen on kokonaisvaltainen prosessi ja valmentajuus on sitoutumista. Valmentajana toimimiseen ja kehittymiseen vaikuttavat monet tekijät, kuten innostus lajista, halu kehittyä, kulttuuri, koulutusrakenteet ja käytettävissä olevat resurssit. Näitä taustoja vasten on juuri valmistunut ”Suomalaisen valmennus-

ValmeNTajaNa kehiTTymiNeN,

MoT ii ViT

urhEilijaValMEnTaja jäähdyTTElEVä urhEilija

oMa laPsi harrasTaa lajia

ValMEnTaMinEn KiinnosTaa aMMaTTina

ValMEnTaMinEn KiinnosTaa harrasTuKsEna

harKinTaVaihE

ValMisTaVa VaihE

valmentajaksi herääminen

oppiva valmentaja

osaaMisTarPEET • Oman osaamisen ja osaamis tarpeiden tunnistaminen

osaaMisTarPEET • itsensä kehittämisen taitojen oppiminen

ToiMinTayMPärisTö • Kohderyhmän valikoituminen (laji, ikä, taso jne.) ja toiminta ympäristön mukaisten osaamis tarpeiden tunnistaminen

ToiMinTayMPärisTö • Kohderyhmän ja toiminta ympäristön mukaisten osaamis tarpeiden kehittäminen

oPPiMisTaVaT • Mallin mukaan toimiminen

oPPiMisTaVaT • perustaitojen oppiminen kouluttautumalla ja toiminnassa

ValMEnnusFilosoFia • Valmentajaksi ryhtyminen innostuminen valmentamiseen

ValMEnnusFilosoFia • Valmennusfilosofian rakentuminen ja oman valmennustavan löytyminen

osaamiNeN ja osaamisTaVoiT 44

2 • 2013

osaamisen käsikirja 2012”, jossa on peilattu nykytilannetta ja kehittämistarpeita. Valmentajan polun avulla on tarkoitus kannustaa valmentajaksi oppimiseen ja itsensä kehittämiseen. Tavoitteena on saada eri oppimistilanteissa tapahtuva kehittyminen tietoisemmalle tasolle ja erityisesti edistää toiminnassa tapahtuvien oppimistilanteiden tunnistamista ja hyödyntämistä valmentajana kehittymisessä.

Valmentajaksi ryhdytään erilaisin motiivein Valmentajan polulle tai uralle siirrytään hyvin erilaisin motiivein. Motiivien erilaisuus vaikuttaa myös siihen, miten lähdetään kehittämään itseä valmentajana. Val-

mentajaksi ryhtymisen motiiveja olisikin syytä tutkia tarkemmin, jotta jokaisen valmentajan kehittyminen saataisiin vastaamaan yksilön tarpeita. Omien lasten harrastuksen kautta mukaan tulevien valmentajien kehittyminen voi olla vahvasti sidoksissa omien lasten etenemiseen harrastuksessa ikäluokasta ja ikävaiheesta toiseen, tekniseltä tasolta seuraavalle. Entinen huippu-urheilija sen sijaan joutuu toisenlaisten haasteiden eteen omassa kehityksessään. Esimerkiksi valmennettavien oppimistyylit ja motivaatiotekijät voivat olla täysin omista kokemuksista poikkeavia. Oman valmennusfilosofian alkusiemenet ovat niin ikään moninaiset ja omista

ValmeNTajaN Polku

jalosTusVaihE

hallinTaVaihE

kehittyvä valmentaja

uudistava valmentaja

osaaMisTarPEET • itsensä kehittämisen taitojen jalostaminen

osaaMisTarPEET • jatkuva oman osaamisen kehittäminen huippuosaamiseksi

ToiMinTayMPärisTö • Kohderyhmän edellyttämien avainosaamistaitojen ja toimintaympäristön mukaisten osaamistarpeiden hallinta

ToiMinTayMPärisTö • Valmennuksen kokonaisuuden hallinta

oPPiMisTaVaT • Jatkuva kehittyminen valmennus toiminnassa, teoriaosaamisen vahvistaminen ja urheilija lähtöisyyden huomioiminen

oPPiMisTaVaT • Soveltaminen, uudistaminen ja luova ote valmennustyössä, muiden valmentajien oppimisen edistäminen

ValMEnnusFilosoFia • Oman valmennusfilosofian jalostuminen

ValMEnnusFilosoFia • Tietoinen reflektoitu valmennusfilosofia

TeiDeN määRiTTely

”Jokainen valmennustilanne on myös oppimistilanne valmentajalle.”

motiiveista kumpuavia ennen kuin niitä on testattu ja jalostettu eri tilanteissa polun varrella. Entä miten valmentajana kehittymiseen suhtautuu henkilö, joka haluaa ammattivalmentajaksi? Valitseeko hän liian teoreettisen reitin unohtaen käytännön tuoman kokemuksen ja vuorovaikutuksen merkityksen valmentaja kehittymisessä? Hahmottamalla lajin valmentajan polkua voidaan tehostaa valmentajana kehittymistä. Valmentajan toimintaympäristön tietoisuus lisääntyy siitä, missä vaiheessa kannustaa ja tukea valmentajaa eteenpäin erilaisiin käytännön oppimistilanteisiin ja koulutuksiin. Entisellä urheilijalla on jo hyödynnettävää kokemusta urheilusta ja jollain toisella saattaa olla siviiliammatin kautta paljon valmennukseen sovellettavia taitoja, joita tulee tunnistaa osana kehittymisprosessia.

Toiminnassa oppiminen Toiminnassa oppiminen on minna Blomqvistin (KIHU) tutkimuksen mukaan isoin osa nykyisten valmentajien oppimista. Osaamisen näkyväksi tekeminen ja tehostaminen on valmentajan kannalta tärkeää. Tutoroinnin, mentoroinnin ja itsearvioinnin taidot ovat entistä tärkeämpiä. Tämä vaatii uusien koulutusmenetelmien haltuunottoa ja mahdollisesti kollegoiden ja muiden toimintaympäristöön luonnollisesti kuuluvien henkilöiden sitouttamista valmentajan kehittämiseen. Valmentajan toimintaympäristöt ovat erilaisia ja siten myös toimintaympäristön asettamat osaamistarpeet. Toimintaympäristön mukaisten osaamistarpeiden tunnistamisesta alkaa valmentajan kehittyminen. Toisaalta valmentajalla voi olla jo paljonkin tarvittavaa osaamista, jota voidaan tunnistaa ja hyväksilukea. Aina on puhuttu kokeneista valmentajista. Nyt pitäisi ohjata valmentajia entistä tietoisemmin hankkimaan kokemuksesta osana kehittymisprosessia ja tekemään sen näkyväksi. Jokainen valmennustilanne on myös oppimistilanne valmentajalle. Urheilijoilta on jo pitkään vaadittu itsearviointia harjoituksistaan. Miten hyvin tein tänään, mitä opin tänään? Valmentajankin pitäisi suhtautua toimintaansa samoin, tarkkailla omaa toimintaansa, reflektoida eri tahojen kanssa omaa valmennustaan koskevissa asioissa ja pyrkiä aina parempaan suoritukseen. ● 2 • 2013

Urheilijan

sydän

Varalan urheiluopistolla Tampereella järjestettyyn Terve urheilija -iltaseminaariin kokoontui 70 urheilijan sydämestä kiinnostunutta kuulijaa. Teksti Anu Räisänen Kuvat Terve Urheilija -projekti, Schutterstock

ampereen urheilulääkäriaseman testauspäällikkö Niina Mutanen johdatti illan aiheeseen kertomalla sydämen ja verenkierto-elimistön toiminnasta rasituksen aikana. Sydämessä tapahtuu pitkäaikaisen fyysisen harjoittelun seurauksena sekä rakenteellisia että toiminnallisia muutoksia, kuten esimerkiksi kestävyysharjoittelun myötä vasemman kammion tilavuuden ja sydämen minuuttitilavuuden kasvua.

Sydänoireiden tutkituttaminen Kardiologi Sari Vanninen kertoi liikunnan ja urheilun aiheuttamista sydänmuutoksista ja siitä, milloin sydänoireiden vuoksi kannattaa hakeutua lääkäriin. Erilaiset rytmihäiriöt ovat melko yleisiä, mutta eivät aina vaadi hoitoa. Tyypillisiä rytmihäiriöitä ovat lisälyönnit, jotka voivat tuntua muljahduksena rinnassa tai sydämen lyöntien välisenä pidempänä taukona. Lievät tai hoidolla hallittavissa olevat rytmihäiriöt eivät yleensä ole esteenä liikunnan tai kilpaurheilun harrastamiselle. Hyvänlaatuiset rytmihäiriöt yleensä häviävät rasituksessa. Jos rytmihäiriötä tulee lähellä maksimaalista kuormitusta, oireet tulee tutkituttaa. Kestävyysurheilu aiheuttaa autonomisesta hermotuksesta riippumatonta sisäistä mukautumista sinus- ja eteiskammiosolmukkeissa ja hidastaa sykeimpulssin syn46 2 • 2013

vät muutokset ja välttää turhia lisätutkimuksia ja aiheettomia urheilukieltoja. Sydänoireita tutkittaessa on etua siitä, jos kardiologilla on käytettävissä vertailukohtana urheilijan aiemmat EKG:t, koska tällöin muutokset on helpompi havaita. Urheilijan kannattaakin käydä säännöllisesti urheilijan terveystarkastuksessa, johon EKG kuuluu. On myös tärkeää muistaa säilyttää terveystarkastusten tai muiden tutkimusten yhteydessä otetut EKG:t ja ottaa ne mukaan, kun hakeutuu lääkäriin sydänoireiden vuoksi.

Syke säännölliseen seurantaan

Katja Mjøsund

tyä ja johtumista. Kestävyysurheilijan sykkeen hidastuminen yöllä alle 30 lyöntiin minuutissa ei aiheuta tutkimustarvetta, ellei hidas syke aiheuta oireita. Hypertrofinen kardiomyopatia on yleisin perinnöllinen sydänsairaus. Siinä sydänlihas paksuuntuu ilman selvää muuta syytä. Sairauden esiintyvyys on yksi tapaus 500 ihmisen joukossa. Hyper-trofinen kardiomyopatia on nuorten ja urheilijoiden yleisin äkkikuoleman syy ja diagnoosi johtaa kilpaurheilukieltoon. Haasteena on, että hypertrofinen kardiomyopatia on yleensä oireeton. Sairaus voidaan usein havaita EKG:stä, sillä se on poikkeava 90 %:lla tapauksista. Lääkäriin on syytä hakeutua, jos urheilija kokee selittämätöntä suorituskyvyn laskua, rintakipua tai hengenahdistusta. Liikuntasuorituksen päättymisen jälkeen tapahtuva tajunnanmenetys johtuu usein verenpaineen äkillisestä laskusta ja sitä voi ehkäistä tekemällä huolellisen loppuverryttelyn, jossa alaraajojen isot lihasryhmät työskentelevät. Jos tajunnan menetys tapahtuu liikuntasuorituksen aikana, on tärkeää hakeutua tutkimuksiin. Vanninen muistutti myös siitä, että keinotekoiset ja laittomat urheilusuoristusta parantamaan käytetyt lääkeaineet voivat vaurioittaa sydäntä.

EKG on yksilöllinen Kardiologi Kjell Nikus täydensi esitystä katsauksella sydänfilmiin eli EKG:hen. Nikus muistutti siitä, että EKG on hyvin yksilöllinen ja siitä ei näe, onko sydän vahva vai heikko. Urheilijoista noin 60 %:lla on EKG-muutoksia, jotka ovat seurausta säännöllisestä harjoittelusta. Koska urheilu aiheuttaa runsaasti positiivisia muutoksia sydämen toiminnassa, on haasteena tunnistaa mahdolliset sydänsairauteen liitty-

Polar Electro Oy:n koulutuspäällikkö Ville Uronen esitteli sykeseurannan käyttöä harjoittelussa. Sykeseurannan ja syketietojen analysoinnin avulla saa tietoa paitsi harjoituksen kuormittavuudesta, myös palautumisesta ja kunnon kehittymisestä. Urheilijan kannattaa harjoittelun aikaisen sykeseurannan lisäksi seurata säännöllisesti myös leposykettään, sillä leposykkeen avulla voi arvioida sekä palautumista että kunnon kehittymistä. Leposykkeen nousu voi olla merkki esimerkiksi ylirasituksesta tai alkamaisillaan olevasta flunssasta. Sykemittarin tietoihin liitettävä harjoituskuormituksen seurantapalvelu mahdollistaa riittävän palautumisen tarkkailun. Sykemittarin käyttö kaikissa harjoituksissa ja kilpailutilanteissa antaa tärkeää tietoa. Onnistunut suoritus näkyy usein sykkeessä. Sykemittarin käytön pitkän aikavälin seurannalla voidaan analysoida harjoittelun edistymistä monesta näkö-

Iltaseminaarin luentomateriaalit ovat kaikkien saatavilla osoitteessa www.terveurheilija.fi > koulutukset. Järjestyksessään 10. Terve Urheilija -iltaseminaarin järjestivät yhteistyössä Terve Urheilija -ohjelma, Tampereen Urheilulääkäriasema / UKK-instituutti, Varalan Urheiluopisto, Tampereen Urheiluakatemia ja Hämeen Liikunta ja Urheilu ry. Seuraava iltaseminaari järjestetään UKK-instituutissa 20.11.2013 klo 18. Aiheena on ylikuormitus.

Sari Vanninen

kulmasta. Kokonaiskeston lisäksi mm. eri tehoalueilla tehdyn harjoittelun määrä on tärkeä tieto edistymisen arvioinnissa ja valmennuksen suunnittelussa. Sykeseuranta on myös oiva harjoittelun yksilöllistämisen työkalu valmentajille joukkuelajeissa ja ryhmässä harjoiteltaessa.

Salakavala sydänlihastulehdus Liikuntalääketieteen erikoislääkäri Katja Mjøsund pohti illan viimeisessä esityksessä onko urheilijan sydänlihastulehdus alidiagnosoitu sairaus. Länsimaissa yleisin sydänlihastulehduksen aiheuttaja on virus, tyypillisesti flunssavirus. Sydänlihastulehdus on monimuotoinen seuraus ja sen diagnosointi voi olla haastavaa. Sydänlihastulehdus ei aina näy EKG:ssä eikä sitä sairauden alkuvaiheessa yleensä voida diagnosoida laboratoriokokeista. Siinä vaiheessa, kun sydänlihas on jo vaurioitunut, verikokeissa havaitaan kohonnut TnT-arvo. Sydänlihastulehduksen tyypillisiä oireita ovat väsymys, hengenahdistus, rintakipu, rytmihäiriöt, suorituskyvyn lasku ja samanaikaiset tai edeltävät ylähengitystieoireet. Pitkittyneessä sairaudessa urheilijalla voi olla välillä parempia jaksoja, kunnes oireet taas palaavat. Infektiosairauden yhteydessä urheilijat eivät välttämättä malta levätä riittävästi ja kynnys jättää harjoitus tai kilpailu väliin on usein korkea. Sydänlihastulehduksen ennuste on yleensä hyvä, mutta toipuminen voi kestää kuukausia. Mjøsund kehotti miettimään, onko järkevämpää levätä flunssan vuoksi kolme päivää kuin sydänlihastulehduksen vuoksi kolme kuukautta. Urheilua onkin syytä välttää silloin, jos on yleinen väsymyksen tai sairauden tunne, kuumeinen infektio, kurkkukipua, rintakipua tai lihaskipua. ● 2 • 2013 47

VALMENTAJAKLINIKKA 2013

Suomen Valmentajat, Lapin Urheiluopisto ja Lapin urheiluakatemia järjestää

Lapin Urheiluopisto

TEHOKKAAMMIN, TÄSMÄLLISEMMIN JA TALOUDELLISEMMIN

25.5.2013 ROVANIEMI Luonnonlait ja liikemekaniikka urheilijan kehittämisen tueksi

Tässä koulutuksessa käydään läpi teoriassa ja käytännössä biomekaniikan perusteita sekä niiden sovellutuksia. Esimerkiksi: Urheilijan asennon merkitys tasapainolle, lihaspituuden ja nivelkulman yhteys voiman tuottoon. Koulutuspaikka: Lapin urheiluopisto, Rovaniemi

Kouluttajat Harri Hakkarainen Harri on lääketieteen lisensiaatti ja liikuntatieteiden maisteri ja toimii Olympiakomitean vastaavana lääkärinä. Harrilla on pitkäaikainen kokemus myös valmentajana. Hän on toiminut fysiikkavalmentajana mm. Oulun Kärpissä, Kalpassa sekä KHL-joukkue Magnitogoskissa. Sami Kalaja Sami on liikuntatieteiden tohtori ja ammatiltaan peruskoulun rehtori. Sami on taitovalmennuksen asiantuntija, ja toiminut päävalmentaja telinevoimistelussa ja kilpaaerobicissa. Fysiikkavalmentajana Sami on toiminut mm. Jyväskylän Kirin miesten ja naisten superpesisjoukkueissa, Honsun miesten koripallojoukkueessa ja kv-tason uimareille

Aikataulu:

klo 10.00 – 11.15......luento 1 .......... Mekaniikka ja urheilu (mekaniikan peruslait urheilussa, voima, painopiste, vipuvarret) Harri Hakkarainen

klo 11.30 – 12.15......luento 2 .......... Ihmisen liikkeiden vaikutukset mekaniikkaan Harri Hakkarainen

klo 12.30 – 14.00......harjoitus 1 ..... Biomekaniikan periaatteet valmennuksessa Harri Hakkarainen

LOUNAS

klo 15.00 – 16.00......luento 3 .......... Biomekaniikan käytännön sovellutukset Sami kalaja

klo 16.15 – 18.00......harjoitus 2 ..... Tasapainon kehittäminen käytännössä Sami kalaja

Koulutuksen hinta:

55 €

75 €

Suomen Valmentajien jäsenet

ei jäsenet

Hinta sisältää: koulutuksen, materiaalit ja lounaan

Peruutusehdot: Ilmoittautuminen on sitova. Peruutus on tehtävä viimeistään kaksi viikkoa ennen koulutuksen alkua. Tämän jälkeen tulleista peruutuksista veloitamme puolet koulutuksen hinnasta. Peruuttamatta jätetyistä ilmoittautumisista veloitamme koko koulutusmaksun.

Ilmoittautumiset: Suomen Valmentajien nettisivujen kautta osoitteessa:

Suomen Valmentajat ry. Radiokatu 20, 00240 Helsinki Puh. (09) 3481 3142, toimisto@suomenvalmentajat.fi www.suomenvalmentajat.fi

www.suomenvalmentajat.fi Lisätietoja koulutuksesta erik.piispa@suomenvalmentajat.fi

KEHITYSPÄÄLLIKÖN PALSTA

suomen Valmentajien toimisto suomen Valmentajat ry Radiokatu 20, 00240 Helsinki Puhelin: (09) 3481 3142 Avoinna: klo 08:30 – 16:00 sähköposti: toimisto@suomenvalmentajat.fi internet: www.suomenvalmentajat.fi

suomen Valmentajien henkilöstö Toiminnanjohtaja Kristiina Danskanen GSM 043 211 3388 kristiina.danskanen@ suomenvalmentajat.fi Kehityspäällikkö Erik Piispa GSM 045 638 4772 erik.piispa@suomenvalmentajat.fi Palvelupäällikkö Taru Alanko Puh. (09) 3481 3142 GSM 045 638 4771 taru.alanko@suomenvalmentajat.fi

Erik Piispa www.suomenvalmentajat.fi

kiirettä koulutusrintamalla

esä lähestyy kovaa vauhtia ja alkuvuosi on ollut koulutusten osalta niin kiireinen, että viimeiset kolme kuukautta ovat menneet yhdessä hurauksessa. Vielä ennen kesää on hyvä katsoa mitä Suomen Valmentajien koulutusrintamalla on tapahtumassa kevään ja syksyn aikana.

koulutuskokonaisuus Suomen Olympiakomitea on työstänyt suomalaisen valmennusosaamisen käsikirjan, joka kirvoitti myös meitä tarkastelemaan omaa jatko- ja täydennyskoulutuskokonaisuuttamme. Haluamme, että koulutuskokonaisuutemme on omalta osaltaan linjassa käsikirjassa esitettyjen asioiden kanssa. Työ on käynnistynyt ja syksyn kuluessa esittelemme päivitetyn jatko- ja täydennyskoulutuskokonaisuutemme nettisivuillamme, E-valmentajassa sekä Valmentaja-lehdessä.

Valmentajaklinikan uusi teema

Jorma Kivinen, Suomen judovalmentajakerhon puheenjohtaja ja pitkäaikainen valmentaja.

jorma kiviselle 8. danin vyöarvo Suomen judon keskeiselle uranuurtajalle Jorma Kiviselle on myönnetty 8. dan. Se on korkein Suomessa tähän asti myönnetty vyöarvo judossa. Kivinen on entinen pitkäaikainen Judoliiton päävalmentaja, joka luotsasi suomalaiset judokat ensimmäisiin arvokisamenestyksiin. Kivinen on myös Suomen Judovalmentajakerhon perustaja. ●

Olemme saaneet valmiiksi valmentajaklinikalle uuden sisällön, joka liittyy yhteen urheiluvalmennuksen keskeiseen teemaan. Uuden valmentajaklinikan otsikko on ”tehokkaammin, täsmällisemmin ja taloudellisemmin”. Koulutuksessa käydään läpi teoriassa ja käytännössä biomekaniikan perusteita sekä niiden sovellutuksia. Esimerkiksi mikä on urheilijan asennon merkitys tasapainolle ja nivelkulman yhteys voiman tuottoon. Kouluttajina toimivat urheilulääkäri ja valmentaja harri hakkarainen sekä taidon oppimisen ja opettamisen asiantuntija sami kalaja. Molemmat kouluttajat ovat valmennuksen ammattilaisia, joilla on kokemusta eri lajien urheilijoista niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Kevään ainoa valmentajaklinikka järjestetään Rovaniemellä 25.5. yhteistyössä Lapin urheiluopiston ja Lapin urheiluakatemian kanssa. Nyt kannattaa kaikkien Pohjois-Suomen valmentajien uhrata yksi viikonloppu ja osallistua laadukkaaseen koulutukseen. Ilmoittautuminen käynnistynyt Suomen Valmentajien nettisivuilla osoitteessa www.suomenvalmentajat.fi. Kevään aikana sovimme syksyn valmentajaklinikoiden ajankohdat ja paikkakunnat. Ajankohtien ja paikkakuntien

varmistuttua löydät niistä tiedon nettisivuiltamme.

katsaus syksyn tarjontaan Syksyyn on vielä matkaa, mutta tässä vaiheessa on jo hyvä merkitä kalenteriin muutamia tärkeitä ajankohtia. Suomen Valmentajat järjestää kaksipäiväisen tapahtuman 6.– 7.10.2013 Kisakallion urheiluopistolla. Sunnuntaina 6.10. järjestetään avoimet valmentajapäivät, joka tulee sisältämään mielenkiintoista ohjelmaa sekä iltajuhlan, jossa palkitaan ansioituneita valmentajia. Maanantaina 7.10. on vuorossa valmentajafoorumi, joka on seminaarityyppinen tapahtuma, mutta toimintatavoiltaan vuorovaikutteinen. Valmentajafoorumin teemana on ”Nuoren urheilijan hyvä päivä”. Molempien päivien tarkka ohjelma ja esiintyjät varmistuvat kesäkuuhun mennessä. 30.11. on vuorossa valmentajaklinikka special, jonka kouluttajana toimii muutaman vuoden jälkeen fyysisen harjoittelun asiantuntija Tommi Paavola. Tommi on tehnyt hyvää ja ansiokasta työtä Yhdysvalloissa jo lähes kymmenen vuotta. Tommi on ollut tärkeä henkilö Suomen Valmentajien koulutussisältöjen kehittämisessä. Riippuen Tommin aikatauluista, järjestämme yhden tai kaksi erillistä koulutuspäivää. Lisätietoja tästä tapahtumasta ja valmentajaklinikka specialista löytyy nettisivuiltamme kesäkuun puolenvälin tuntumilla.

Nuorten liiketaitoharjoittelu, osa 4 Kevään ja kesän aikana käynnistämme Nuorten liiketaitoharjoittelun neljännen osan työstämisen yhdessä Tommi Paavolan kanssa. Työstämistä jatketaan kesän jälkeen Suomen Valmentajien kouluttajatiimin kanssa. Loppusyksystä teemme kuvaukset ja editointityöt, sekä käynnistämme koulutusaineiston rakentamisen. Liiketaitoharjoittelun neljännestä osasta tehdään edellisten osien tapaan kolmen tunnin koulutus ja sen tueksi DVD. Tarkoituksenamme on saada DVD valmiiksi ja koulutukset käynnistymään tammi-helmikuussa 2014. Voimaa, nopeutta ja kestävyyttä valmennuksen haasteisiin ja hyvää kevättä! ● 2 • 2013 49

TOIMINNANJOHTAJAN KYNÄSTÄ Kristiina Danskanen www.suomenvalmentajat.fi

lajiyhteisöpäivä mentajafoorumin merkeissä. Paikkana on Kisakallion urheiluopisto ja ajankohta on sunnuntaista maanantaihin 6.– 7.10.2013. Palvelupäällikkö Taru alanko esitteli vuoden alussa avattua jäsenhuonetta ja kertoi muistakin lajiyhteisöille suunnatuista palveluista. Jäsenhuoneeseen on siirretty mm. sopimusneuvontaa, jäsenetuja eri jäsenyysmuodoille jne. Lisäksi lajiyhteisöjen edustajat osallistuivat työn alla olevan valmentajan polun kommentointiin. Valmentajan kansainvälistä kehittymistä

Valmentajien arvostus ja palkitseminen lajiyhteisöt hakivat vuonna 2012 kaikkiaan kymmentä opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämää ansiomitalia. kaikille haetuille myönnettiin ansioristi tai mitali.

uomen Taitoluisteluvalmentajat yhdessä Suomen Taitoluisteluliiton ja omien seurojen kanssa haetuista ansiomerkeistä myönnettiin ansiomitalit kultaisin ristein taitoluisteluvalmentajille kim jacobsonille ja Tuula öhrnbergille. Suomen Judovalmentajakerho ehdotuksesta myönnettiin ansiomitali kultaisin ristein valmentajille manne isoranta, jukka-Pekka jokinen, mika mukkula sekä seija Pilviö. Ansiomitalit jaettiin judon SM-kisoissa 6.4.

Ansioituneet judovalmentajat Jukka-Pekka Jokinen, Mika Mukkula ja Seija Pilviö sekä Suomen judovalmentajakerhon puheenjohtaja Jorma Kivinen.

2 • 2013

Suomen Keilailuvalmentajien ja Suomen Keilailuliiton anomuksesta myönnettiin ansioristi valmentaja juha majalle. Ansioristi jaettiin liigafinaalissa 6.4. SUL Valmentajayhdistys ry:n ehdotuksesta myönnettiin valmentaja seppo Välimäelle ansioristi kultaisena, valmentaja Pentti koskiaholle ansioristi ja valmentaja jyrki Välkkyselle ansiomitali kultaisin ristein. Opetus- ja kulttuuriministeriön ansiomerkkejä haetaan vuosittain jakovuotta edeltävän lokakuun 31. päivään mennessä. Hakukaavake löytyy opetus- ja kulttuuriministeriön sivuilta. Suomen Valmentajat ry osallistuu hakumenettelyyn ja kustannuksiin. Käytäntönä on ollut, että ansio-

tukemaan on luotu tukijärjestelmä. Vuoden 2012 budjettiin varatuista avustuksista jäi osa jopa käyttämättä! Tuki on tarkoitettu erilaisten ulkomailla tapahtuvien koulutustilaisuuksien kustannuksiin. Tavoitteena on saada valmentajan kansainvälistymisessä käyttöön kolmikantainen tukijärjestelmä, jossa osan tuesta myöntää Suomen Valmentajat, osan myöntää lajiyhteisö ja loppuosan seura, lajiliitto tai valmentaja itse. Tukea voi hakea myös pelkästään Suomen Valmentajilta. ● Kuva: Kristian Törnqvist

Keilailuvalmentaja Juha Maja.

merkit myönnetään ivar Wilskmanin syntymäpäivänä, 26. päivänä helmikuuta ja jaetaan mielellään lajin omissa arvokkaissa tilaisuuksissa. ●

Kuva: Markku Airio

uomen Valmentajat ry kutsui kaikki lajiyhteisöt koolle VALOtalon aurinkoiseen saunakabinettiin. Lajiyhteisökuulumisia vaihdettiin ja ideoitiin lajiyhteisöjen asioita eteenpäin. erik Piispa esitteli kuluvan vuoden koulutustarjontaa ja syksyn valmentajapäivää, jonka yhteyteen tarjotaan mahdollisuutta järjestään lajiyhteisön oma kokoontuminen. Valmentajapäivä päättyy yhteiseen illanviettoon ja jatkuu seuraavana päivänä Val-

vALmENNUKsEN TUEKsI LEvYTANKOHARJOITTELU Jaakko Kailajärven, KIHUn, Olympiakomitean ja Suomen Valmentajat ry:n toteuttama Levytankoharjoittelu on päivitetty versio alkuperäisestä, vuonna 2003 tehdystä versiosta. Tälle CD:lle on koottu painonnoston ME-miehen ja monien lajien voimavalmentajana toimineen Jaakko Kailajärven tietämys ja kokemukset turvallisesta ja tehokkaasta levytankoharjoittelusta, ja ennen kaikkea oikeiden nostotekniikoiden opettamisesta. Liikepankki sisältää perusnostoliikkeiden lisäksi apu-, jalka-, levy- ja käsipaino- sekä yhdistelmäliikkeet. Päivitettyyn versioon on kuvattu noin 50 uutta havainnollista videota käsi- ja levypaino harjotteista. CD:n tekninen toteutus tukee nyt kaikkia uusimpia käyttöjärjestelmiä. Sisältö: • Biomekaniikka • Välineet • Liikepankki • Harjoitusohjeet JÄSENHINTA 30 €, ei jäsenelle 40 € + toimituskulut 4 – 8 €

NUORTEN vOImAHARJOITTELU Jaakko Kailajärven, KIHUn ja Suomen Valmentat ry:n kanssa yhteistyönä toteutettu Nuorten Voimaharjoittelu tarjoaa ajantasaista tietoa nuorten urheilijoiden voimaharjoittelusta. CD sisältää laajan tietopaketin nuorten voimaharjoittelun fysiologisista perusteista, eri harjoitusmenetelmistä sekä oikeasta suoritustekniikasta. Sisältö: • Perusteet nuorten voimaharjoitteluun • Harjoitusmenetelmät • Oikea nostotekniikka - virheiden korjaus • Huoltava harjoittelu JÄSENHINTA 30 €, ei jäsenelle 40 € + toimituskulut 4 – 8 €

LAJIvOImAHARJOITTELU Lajivoimaharjoittelu eri lajeissa on jatkoa Voimaharjoittelu-CD sarjalle. Pääteemana on lajivoimaharjoittelu, johon syvennytään yhdeksän eri urheilulajin kautta. Ensin kerrotaan voimaharjoitteluperusteista sekä lajianalyysin merkityksestä. Lajikohtainen sisältö rakentuu yhdeksän eri lajin tunnetun valmentaja-urheilija -parin haastattelujen ja harjoittelun pohjalle. Haastattelujen ja muun materiaalin kautta käsitellään lajivoimaharjoittelun toteutusta, ohjelmointia sekä huoltavan harjoittelun merkitystä kussakin lajissa. Lajivoimaharjoitteet on lisäksi koottu jokaisen lajin omaan liikepankkiin, joissa on yhteensä yli 300 videotiedostoa. Sisältö: • Voimaharjoittelu eri ikävaiheissa • Lajissa vaadittavat ominaisuudet • Tukilihaksisto ja liikkuvuus • Lajianalyysi voimaharjoittelun tiennäyttäjänä • Perusvoimataso JÄSENHINTA 30 €, ei jäsenelle 40 € + toimituskulut 4 – 8 €

NUORTEN LIIKETAITOHARJOITTELU Nuorten Liiketaito CD on Suomen Valmentajat ry:n omaa tuotantoa ja jatkaa sarjaa, jossa aikaisemmin on ilmestynyt mm. Nuorten Voimaharjoittelu CD. Tilaa siis heti itsellesi tai lahjaksi nuorten liiketaitoihin keskittyvä. Liiketaitoharjoitteluohjelman kohderyhmänä ovat 12–16-vuotiaat nuoret. Liiketaitoharjoittelu-ohjelma on tehty yhteistyössä Yhdysvalloissa fysiikkavalmentajana työskentelevän Tommi Paavolan sekä kotimaisten asiantuntijoiden kanssa. Tommi Paavolan asiantuntemus toiminnallisesta harjoittelusta ja käytännön kokemus liikunnallisten perustaitojen harjoittamisesta nuorten urheilijoiden kanssa on ollut perustana liiketaitoharjoitteluohjelman sisältöä tehtäessä. Sisältö: • Liiketaitomanuaalin käyttöohjeet • Liiketaitojen opetusvinkkejä valmentajille • Liiketaitoharjoitteet • Liiketaitovalmennuksen teoriaa ja perusteita JÄSENHINTA 30 €, ei jäsenelle 40 € + toimituskulut 4 – 8 €

NUORTEN LIIKETAITOHARJOITTELU OsA 2 Nuorten Liiketaitoharjoitteluohjelma on täydentynyt jatko-osalla. Siinä keskitytään kolmen eri fyysisen ominaisuuden: kehonhallinta, voima, nopeus harjoittamiseen liiketaitoharjoitteiden avulla. DVD:ltä löytyy yhteensä 72 harjoitetta. DVD:n mukana on manuaali, josta löytyy kaikki harjoitteet sekä niiden kuvaukset ja malli harjoituskokonaisuuksien rakentamiseksi. Nuorten Liiketaitoharjoittelu osa 2 on tehty yhteistyössä Discover Movementin asiantuntijoiden Tommi Paavolan ja Alex Chemerovin kanssa. Sisältö: • Johdatus liiketaitoihin • Liiketaitojen kertausta • Kehonhallinta • Perusvoima • Nopeus JÄSENHINTA 30 €, ei jäsenelle 40 € + toimituskulut 4 – 8 €

NUORTEN LIIKETAITOHARJOITTELU OSA 3 - Kokonaisliike ja koordinaatio

NUORTEN LIIKETAITOHARJOITTELU OsA 3 - Kokonaisliike ja koordinaatio Nuorten Liiketaitoharjoittelun kolmannen osan keskeisenä osatekijänä on koordinaatio. Nuorten Liiketaitoharjoittelun kolmannen osan materiaali on koottu kokonaisliikemalleista kuten juoksu, laukka, ristiaskeljuoksu ja vuorohyppely. Tavoitteena on kehittää kehon taitoa koordinoituun ja sujuvaan liikkeeseen. Ajatuksena on myös käyttää eri liikemalleja harjoitteina, jotka kehittävät koordinaation lisäksi mm. dynaamista liikkuvuutta, keskivartalon liikehallintaa ja askelkontaktin laatua.

Suomen Valmentajat ry

Sisältö: • Intro • Johdatus sisältöön • 8-kuvio • Aktivoiva lämmittely • Suora linja • Ympyräkuvio • Yhdistelmät • Vastusvariaatiot JÄSENHINTA 30 €, ei jäsenelle 40 € + toimituskulut 4 – 8 €

Tilaa omasi Suomen Valmentajat ry:n sivuilta osoitteesta: www.suomenvalmentajat.fi / koulutus / koulutusmateriaaleja

Lisätietoja: Suomen Valmentajat ry Radiokatu 20, 00240 Helsinki, Puhelin (09) 3481 3142

Valmentajagolf 4.6.2013 Talma Suomen Valmentajat järjestää yhdessä SAVALin kanssa 4.6.2013 Valmentajagolf -tapahtuman Talman kauniilla ja kansainvälisellä kentällä. Talman Golfkeskus koostuu kahdesta 18 -reikäisestä kentästä sekä 9-reikäisestä Par3 kentästä. Laakso kenttä on avara ja helppokulkuinen, kun taas Master -kenttä haastaa parhaimmatkin pelaajat. Varsinainen pelikenttä vahvistuu lähempänä tapahtuman ajankohtaa ja on riippuvainen siitä, kumpi kenttä on paremmassa kunnossa. Pelaamaan mahtuu 24 nelihenkistä joukkuetta.

Joukkuekisa Joukkuekisan pelimuotona on pistebogey, jossa lopputuloksissa huomioidaan joukkueen kolme parasta tulosta per väylä. Joukkueet nimeävät yrityksen tai muun yhteisön nimeä kantavaan joukkueeseensa 1– 4 pelaajaa itse ja järjestäjät täydentävät tarvittaessa joukkueen nelihenkiseksi.

Henkilökohtaiset mestaruudet Henkilökohtainen kisa pelataan joukkuekisan yhteydessä, joten pelaajat voivat olla jäsenenä myös jossakin joukkueessa. Henkilökohtaiset mestaruudet ratkotaan naisten ja miesten sarjoissa kahdessa pelimuodossa - lyöntipeli Scratch ja pistebogey. Jokaisen osallistujan tulos huomioidaan molemmissa pelimuodoissa. Lyöntipelin voittaja saa haltuunsa Marjexin lahjoittaman kiertopalkinnon seuraavaan mestaruuskisaan saakka.

Osallistumismaksut 12.5.2013 saakka joukkuekilpailu 400 € ja henkilökohtainen kisa jäsenhinta 55 €, muut 85 €. Joukkueeseen nimetyn henkilökohtaiseen kisaan osallistuvan osallistumismaksu on 25 €. 13.5.2013 lähtien hinnat ovat 450 €, 80 €, 115 € ja 50 €. Osallistumismaksuun sisältyvät kilpailumaksu, green fee, rangepoletti, kärry, pallot, aamiainen, kilpailun jälkeinen ruokailu sekä palkintojenjako.

Lisätiedot: Pekka Potinkara, puh. 044 359 2833, pekka.potinkara@saval.fi Taru Alanko, puh. 045 638 4771. Ilmoittautumiset osoitteessa www.suomenvalmentajat.fi.

Tervetuloa viettämään liikunnallista päivää mukavassa porukassa!

Tutustua kenttää n osoitteessa www.golftalma.f i

Suomen Valmentajat ry Radiokatu 20, 00240 Helsinki Puh. (09) 3481 3142 toimisto@suomenvalmentajat.fi • www.suomenvalmentajat.fi