Kun liki kymmenen tuntia kestävä syyskokous tuli viimein päätökseensä huokaisimme helpotuksesta. Ylpeyden ohella tunsimme harteillamme painon tuntua. P-klubin lisäksi Walpo tulee tänä vuonna täyttäneeksi 50 vuotta. Kyseessä on siis erityinen vuosi ja jotenkin sen täytyy erottua edellisistä. Päätimme aloittaa kannesta.
Arkistoa selaillessa silmämme tottui mustavalkoiseen ulkoasuun, ja se tuntui osuvalta symbolilta juhlavuoden kansiin. Lehtiä lukiessa havahduimme myös siihen, miten paljon Walpo ja P-klubi ovat vuosien varrella muuttuneet. Tarkoituksenamme on vuoden aikana välittää pieni osa siitä, mitä puolivuosisatainen klubin historia pitää sisällään, tapahtui se sitten tekemällä nostoja Walpon arkistosta tai päästämällä alumnit ääneen.
Walpon vuosi on alkanut kaikki odotuksemme ylittäen ja iloksemme voimme todeta, että uusia toimituskuntalaisia liittyi jo vuoden vaihteessa kourallinen mukaan. Kuten moni on saattanut huomata, myös Walpodcast on jälleen palannut äänialloille ja uskallamme luvata, että lisää on tulossa!
Juhlavuosihehkutuksen rinnalla Walpo tulee tietenkin jatkamaan myös perinteistä tehtäväänsä tarjoamalla klubilaisille alustan jakaa ajatuksiaan ja käyttää luovuuttaan. Walpo on täällä sitä varten, että Publicumin käytävillä ja klubin päivystyksissä kuplivat puheenaiheet saadaan talteen. Voimme vain toivoa, että satavuotisjuhlavuonna tulevaisuuden klubilaiset palaavat näihin kirjoituksiin ja saavat osan vuoden 2025 klubihenkeä osakseen.
Toivotamme kaikille Walpon täyteistä kevättä!
Elviira ja Meri-Tuulia
Kuva: Olivia Nurmi
Vuosi2025 on lähtenyt ryminällä käyntiin niin
Indexin osalta kuin omalta osaltanikin. Kalenterini on tehokkaasti täyttynyt järjestöhommista ja kandidaatintutkielman väkertämisestä – milloin en ole yliopiston jonkun kirjastorakennuksen jossain hämyisessä kolkassa penkomassa jatkosodan aikaisia Itä-Karjalan sotilashallintoesikunnan asiakirjoja, löydyn todennäköisesti pöhisemästä joko Indexin konttorilta tai P-klubin toimistolta. Pienestä kiireestä huolimatta olen kuitenkin täynnä intoa ja energiaa järjestötoimintaa kohtaan. Allekirjoittanut on elävä esimerkki siitä, että järjestöpöhinöihin voi ja kannattaa lähteä mukaan fuksivuoden jälkeenkin – Index, P-klubi ja ISHA tarjoavat kaikki tahoillaan itselleni erittäin mukavaa vastapainoa ja virkistystä heimosotavankien ja propagandatoiminnan tutkimisen rinnalle.
Indexin hallitukseen päädyin – onnekseni – monen mutkan kautta seikkailtuani ensin vuoden verran pienempien järjestöjen hallituksissa ja koluttuani läpi P-klubin kastajaiset, kostajaiset, pikkujoulut ja Trivial Perseet. Sanoin ”onnekseni”, sillä olen tämän vuoden alkuun asti ollut p-klubilainen indexläisyyden kustannuksella. Samaan aikaan kun kevään jässyt olivat minulle viidennet klubin jäsenistösitsit putkeen, ensimmäiset Indexin sitsini, eli Indexin hallitussitsit, koin vasta reilu viikkoa kevään jässyjen jälkeen.
Pääsin
Tapahtumien
osalta Indexin vuosi alkoi New Year New Me -bileillä, jotka juhlittiin Doriksessa helmikuun alussa. Vuodesta on tuttuun tapaan tulossa tapahtumarikas, ja olemmekin hallituksen kanssa lyöneet lukkoon jo aimo annoksen tapahtumapäivämääriä. Indexin tapahtumakalenterista löytyvät tietysti perinteikkäät tapahtumat aina pubikierroksesta aarteenmetsästykseen, mutta pyrimme hallituksen kanssa aktiivisesti kehittämään myös uusia tapahtumakonsepteja ja aktiviteetteja perinnetapahtumien rinnalle – kannattaa siis pysyä kuulolla ja lähteä matalalla kynnyksellä mukaan poikkitieteellisiin menoihin! Mainittakoon, että syksyllä Index muun muassa matkustaa Ateenaan tutustumaan antiikin Kreikan mytologiaan ja nauttimaan välimerellisistä maisemista, ja lokakuussa on vuorossa perinteikkäät ja loistokkaat Indexin 72. vuosijuhlat.
INDEX-PALSTA
Pyrimme
tänä vuonna Indexissä kiinnittämään entistä enemmän huomiota siihen, ettei merkittäviä päällekkäisyyksiä tulisi Indexin ja sen jäsenjärjestöjen tapahtumien kanssa –on kaikkien etu, ettei Indexin jäsenten tarvitsisi valita oman ainejärjestön ja Indexin tapahtumien väliltä. P-klubin Index-vastaavana pyrin omalta osaltani toimimaan mahdollisimman aktiivises ti tiedonvälittäjänä Indexin ja P-klubin välillä, jotta edellä mainittu tavoite toteutuisi.
jälleen kerran sitsihuumassa ihmettelemään sitä, että miksi en ole aiemmin käynyt Indexin tapahtumissa kuin satunnaisesti. Voin niin ikään kokemuksesta sanoa, että tuntui oudolta, mutta samaan aikaan innostavalta ostaa vihdoin ja viimein hallitussitsejä edeltävänä päivänä Laulux lähes kolmet kymmenet sitsit nähneen Pienen Siniseni kaveriksi. Indexin hallitusvuosi siis tarjoaa (ja on jo tässä vaiheessa tarjonnut) itselleni paljon mahdollisuuksia ja uusia kokemuksia, sekä tarkoittaa minulle runsaasti uusien ihmisten kohtaamisia ja poikkitieteellisiä tapahtumia! Toimin tällä kaudella P-klubin mandaattipaikkalaisena Indexin hallituksessa koulutuspoliittisena vastaavana ja työelämävastaavana.
Omalla sektorillani eli koulutuspolitiikan saralla vuosi on niin ikään lähtenyt reippaasti käyntiin. Järjestimme yhdessä opintovastaavan kanssa helmikuun alussa ensimmäisen Indexin ja jäsenjärjestöjen välisen kopotoimikunnan. Toimikunta oli menestys, ja saimme vaihdettua ajatuksia ja ideoita koulutuspolitiikasta puolin ja toisin. Kuun lopulla puolestaan on luvassa tiedekunnan johdon tapaaminen, minkä keskeisenä tavoitteena on varmistaa Indexin ja tiedekunnan välisen avoimen kommunikaation toimiminen ja jatkuvuus.
Tiia Salminen
Index-vastaava
KLUBIHENGEN MÖYHINTÄÄ
Vanessa Luovikari & Pihla Posti
Haastattelussa vuoden 2025 puheenjohtajisto
Tapaamme
Toimistolla helmikuisena sunnuntaiaamuna. Astuessani ovesta sisään puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja sovittelevat erilaisia bleisereitä, joita Vanessa on tuonut mukanaan kassillisen. Rekvisiitaksi puheenjohtajisto on askarrellut itselleen kaksi sinistä pahvihattua. Viimeisenä paikalle saapuu päätoimittajaparini Meri-Tuulia mukanaan kolme Prismassa täytettyä heliumpalloa. Vuosijuhlatunnelma on tästä vielä suhteellisen kaukana, mutta yritystä on!
Kahden tunnin kuvaussession jälkeen Vanessa keittää meille kotonaan kahvit ja istahdamme sinistä ruokapöytää ympäröiville Venetsia tuoleille. Kahvi lämmittää helmikuisessa ilmassa syväjäätyneen kuvausryhmän ja sormiin alkaa hiljalleen palautua tunto. Haastattelu voi alkaa.
Voiko P-klubia harrastaa?
– Olen Vanessa Luovikari, 21-vuotias paljasjalkainen Turku lover.
Turkua rakastavalle Luovikarille Turun yliopistoon hakeminen oli itsestään selvää. Kasvatustiedettä opiskeleva isosisko Victoria avasi Vanessalle turkulaista opiskelijaelämää ja esimerkiksi sitsit on tuore puheenjohtajamme kokenut jo ennen klubikastetta. Opiskelualan valinta ei puolestaan käynyt yhtä suoraviivaisesti. Mielessä kävivät humanistihistorian ja taidehistorian opinnot, mutta lopulta yhteiskuntatieteellinen painotus houkutteli poliittisen historian pariin.
Vapaa-ajasta udellessa Vanessa esittää kysymyksen: Voiko P-klubia harrastaa?
Vanessalla on iltaisin puoli kymmeneltä herätys, joka kertoo, että päivän hallitushommat on lopetettava. Ei siis voi epäillä, etteikö juhlavuotemme olisi luotettavissa käsissä. Klubiharrastuksen lisäksi Vanessa mainitsee harrastuksekseen kotoilun. Toisen hallitusvuoden aikana oman ajan vaalimisesta on tullut entistä tärkeämpää. Opiskelijabileiden jatkojen tanssilattialta monelle tuttu Vanessa kuvaileekin itseään nykyään kotihiireksi. Luonteenkuvaus on helppo ymmärtää, kun katsoo ympärilleen hänen kodissaan. Vanhan kivitalon seiniä koristaa itse maalattujen taulujen lisäksi kuvat ikonisista naisista, Sanna Marinista Kris Jenneriin. Sisustus on kuin suoraan Pinterest-taulusta, kukapa ei täällä viihtyisi!
Kastajaisista syyskokoukseen
– Olen Pihla Posti, 21, en ole turkulainen. Olen kotoisin Littoisista. (Mutta väität olevasi Turusta, Vanessa kommentoi.)
Kotipaikkakunta identiteettiään etsivä Pihla haki ensin Helsinkiin opiskelemaan politiikkaa ja viestintää, mutta vuoden mietiskelyn jälkeen opiskelukaupungiksi valikoitu Turku ja poliittisen historian opinnot. Hän kertoo olevansa lopulta tyytyväinen, että päätyi VOO:n sijaan osaksi P-klubia.
Pihla kertoo vapaa-aikansa muuttuneen sen jälkeen, kun viime vuoden hallituspesti festiksenä tuli päätökseensä. Työnkuva on muuttunut ja varapuheenjohtajana saa toimia enemmän tehtävien hallinnoijana tapahtumien järjestämisen sijaan. Nykyään illat kuluvat välillä muuallakin kuin Toimistolla esimerkiksi kävelylenkkien ja lautapeli-iltojen merkeissä.
Idea hallitukseen hakemisesta syntyi silloiselle kulttuurivastaavalle ja festikselle kastajaisten jatkoilla. Ajoitus noudatteli tuttua kaavaa, sillä myös vuoden 2024 puheenjohtajisto löi kättä päälle juuri kastajaisissa. Päätökseen vaikutti ennen kaikkea velvollisuudentunto ja tunne siitä, että P-klubille ja ennen kaikkea juhlavuodelle olisi vielä annettavaa. Entiseltä festikseltä vuosijuhlien suunnittelu taittuu erinomaisesti. Vanessa puolestaan uskoo tuntevansa ”tämän kerhon” sen verran hyvin, että sopii tehtävään. Keskusteluiden jälkeen velvollisuudentunne muuttui nopeasti innostukseksi, kun tulevan vuoden ideointi lähti käyntiin.
Ryöstö ja muita skandaaleja
Vuosi on lähtenyt käyntiin ryminällä, kirjaimellisesti. ”Ensin meidät ryöstettiin, sitten ilmoitettiin, että vappu paikkamme Pyrkivän sauna laitetaan palasiksi viikko ennen vappua. Myös juhlajulkaisu peruuntuu ja joudumme rakentamaan sellaisen nyt itse”, Vanessa luettelee. ”Ei meitä ihan helppoon paikkaan ole laitettu”, Pihla kommentoi.
Skandaalien katkuisesta alusta ylipääsyyn on kuitenkin auttanut hallituksen yhteishenki. Juhlavuosi ei ole kokoonpanoa hätkäyttänyt, vaan tunnelma on alusta asti ollut rentoa ja yhteisöllistä. Pihla kertoo olevansa tyytyväinen, ettei kyseessä ole ”mikään virkamieshallitus”. Pihla ja Vanessa kertovat olevansa hyviä ystäviä myös keskenään, mikä helpottaa tekemistä. Puheenjohtajistolle on syntynyt telepatiaa muistuttava yhteys. Kaikkea ei tarvitse sanoa edes äänen, kun toinen jo tietää, mitä ajattelee, Pihla kuvailee. Myös kaikki päätökset on tehty tähän mennessä yhdessä, mistä Vanessa kertoo helpottuneena. Ystävyys on kuitenkin tuonut esiin ajankäytöllisiä haasteita, kun hallitushommien suunnitteluun käytettävä aika saattaa venyä tunti kaupalla ajan kuluessa kaikesta muusta juttelemiseen.
Katse kohti tulevaa
Pihla ja Vanessa kertovat odottavansa tulevaa vuotta innolla, mutta toivovat, että skandaalit jäävät alkuvuoden haasteeksi. Nyt katse on kohti tulevaa. Marraskuussa VPK-talo täyttyy sadoista klubilaisista ja luvassa on klubin historian isoimmat tai vähintäänkin merkittävimmät bileet. Vanessa kertoo, että kiinnostusta pirskeitä kohtaan on esitetty läpi tiedekunnan ainejärjestöjen. Myös alumnit ovat herätelleet klubilaisuutta itsessään ja jo vuosia sitten valmistuneet ovat ilmaisseet halunsa saapua vuosijuhlille, Pihla toteaa.
Vuosi
tulee pitämään sisällään runsaasti klubihengen möyhimistä. Perinteet ja klubin historia tulevat näkymään pitkin vuotta niin Walpossa kuin muussakin klubin toiminnassa, Vanessa kuvailee. Toisaalta juhlavuosi sisältää myös ihan arkisia asioita, kuten päivystyksiä, jotka Pihla mainitsee suosikkitapahtumakseen.
Joko jännittää?
– Jännittää, toteaa puheenjohtajistomme yhteen ääneen.
Nopeat
Väri: V: musta P: tumman sininen
Biisi: V: ganganm style P: mr. brightside
Esikuva: V: äiti P: mummu
Motto: V: äiti sanoo aina, että hyvin menee, mutta menkööt P: live love laugh
Lempi ihminen: P: Vanessa vastaa varmaan itsensä V: nauraa
Unelma: V: vapaa-aika P: seesteisyys
Walpo: V: hot, viva sananvapaus P: ootte söpöjä, mut se nyt ei ehkä suoraan liity Walpoon
Juhlavuosi: V: isobile P: kääk!
1. Olen….
2. Hallituksessa toimin…
3. Jos en ole toimistolla löydät minut…
4. Salainen paheeni on…
5. Erityistalenttini on…
6.Lempipaikkani turussa on…
7. Jos vuodessa olisi enemmän päiviä lisäisin klubin
kalenteriin...
8. Mottoni on…
Vanessa Luovikari
2. Puheenjohtajana ja yhdenvertaisuusvastaavana
3. Kävelemästä kohti toimistoa :D
4. Tiettyjen comfort sarjojen uudelleenkatsominen
5. Asiakaspalveleminen ilman aspaääntä
6. Kupittaan K-Citymarket
7. Rentoutumisekskun landelle/mökkiviikonlopun!
8. Tuu vaan puree, en mä juttele.
1. Pihla Posti
2. Vpj:nä, hyvinvointi-, yhdenvertaisuus- ja ympäristövastaavana
3. Todennäköisesti silti Toimistolta tai sen lähistöstä
4. Ei valitettavasti tarpeeksi salainen, bilepolttaminen
5. Prokrastinaation ja ylisuorittamisen välinen balanssi arjessa
6. Taidemuseonmäki vappuna
7. Jäsenistöä matalalla kynnyksellä yhteen tuovia hengailuhetkiä<3
8. ”Eteenpäin sanoi mummo lumessa”
1.
1. Eetu Hakulinen
2. Sihteerinä, tiedotus- ja www-vastaavana sekä lippu-upseerina
3. Matkalta seuraavaan kalenterimerkintään
4. Napostelu
5. Ikuinen optimismi
6. Kupittaan K-Citymarket
7. Ilta koulun kanssa yhteisen urheilutapahtuman
8. ”Ylläpidä ja kehitä”
1.Veera Kosunen
2. Taloudenhoitajana
3. Haahuilemasta ruokakaupassa
4. Asuntojen katselu Oikotiestä, vaikka en ole muuttamassa
5. Paperisen kalenterin ylläpito
6. Aurajoen ranta etenkin kesällä
7. Opiskelu- ja lukupiirejä
8. Mottoni on ”Ole se muutos, jonka haluat nähdä maailmassa”
1. Juho Anttila
2. Valtio-opin kopona ja tuutorivastaavana
3. Kotoa prokrastinoimasta
4. Torkuttaminen
5. Lyhyiden pituuksien arviointi
6. Tietty kallio Hirvensalossa (tarkempi sijainti salattu)
7. Turku ekskursion
8. ”Paineen alla timantitki syntyy”
1. Emilia Björkstrand
2. Poliittisen historian koulutuspolitiikan vastaavana
3. Ihastelemassa kukkia ja vanhoja rakennuksia kaupunkien kaduilla.
4. Roseeviini + Pepsi Max
5. Yliajattelu + lomamatkojen suunnittelu
6. Jokiranta auringonlaskun aikaan
7. Hienon hotellibrunssin tai mökki- tai venereissun saaristoon
8. ”It is what it is”
1.Roosa Järvenpää
2. Festiksenä eli juhlavastaavana
3. Edun infotiskiltä kyselemässä löytötavaroiden perään
4. Salakuljettaa Assarilta sämpylä takintaskussa
5. Politikointi taksikuskien kanssa.
6. Ruissalo (kuukävelyt talvella & festarijoraus kesällä <3)
7. Vaellusekskun pohjoiseen
8. ”Kaik lutviutuup!”
1. Loviisa Pitenius
2. Juhlavastaavana
3. Edun salilta
4. Maksaa Spotify premiumista muttei kotivakuutuksesta
5. Antaa neuvoja joita en itse noudata
6. Saaristo
7. Jonkun halloweentapahtuman
8. ”Kyl se aina siitä jotenki jossain vaiheessa viimeistään”
1. Venla Norkela
2. Kulttuuri-, ekskursio- ja somevastaavana.
3. Turun kaupunginkirjastosta
4. IG stalkkaaminen...
5. Että opin biisien sanat ja ihmisten nimet kerrasta :)
6. Café Artin ”terassi” (ulkopöydät? mitä nää nyt on?)
7. Minkä tahansa tanssitapahtuman
8. ”Paras on hyvän vihollinen”
1. Andrea Kurjessuo
2. Ekskursiovastaavana ja kansainvälisyysvastaavana
3. Assarin ullakolta tai Turun pääkirjastosta :)
4. Muovipillien käyttö
5. Oon palapelien kokoamisessa huippusuoriutuja
6. Aurajoen ranta <3
7. Toisen kotimaan ekskursion
8. ”Se ei pelaa joka pelkää!”
1. Hilppa Nissinen
2. Ulkosuhde- ja varainhankintavastaavana
3. Edun kirjastolta
4. Juustoriisikakut…
5. Ehkä kärsivällisyys käsitöiden näpertämiseen?
6. Edun kirjasto!
7. Jotain ihan muuta, mutta en kyllä nyt keksi että mitä
8. (Maarit laulaa näin): ”Ole aina nuori, rohkea ja katso valoon päin - sä maailmaa paranna mut muista että ihmiselämään riittää kun selviydytään<33”
1. Maisa Kankkunen
2. Alumni-, työelämä-, SYY- ja varainhankintavastaavana
3. Kerttulista
4. Suomalaisten realitysarjojen katsominen
5. Sammakoiden piirtäminen
6. Airisto!!
7. Alumnidinnerin helsingissä
8. ”If you’re scared to do it, do it scared”
1. Viljami Virtanen
2. Liikuntavastaavana ja varainhankintavastaavana
3. Kotona nukkumasta päiväunia
4. Tekosyiden keksiminen siitä miksi en pääse paikalle
5. Asioiden viivästyttäminen viimeiseen asti
6. Jokiranta kesäisin
7. Joku iso urheilutapahtuma muiden ainejärjestöjen kanssa :D
8. ”Elämä ei ole aina niin vakavaa”
1. Richard Engström
2. THY-vastaavana
3. Maa- ja metsätalousministeriöstä
4. Noutoruoka
5. Kommunistipelissä häviäminen
6. Vartiovuorenpuisto
7. Kopo tapahtuman
8. ”Oikealla on yksinäistä, mutta ainakin saa ajatella itsenäisesti”
1. Liisa Kugappi
2. ISHA-vastaavana
3. Assarilla 90% todennäköisyydellä
4. Noloihin tilanteisiin joutuminen
5. Spontaanisuus
6. P-klubin Toimisto <3
7. Sitsit eduskuntatalossa
8. ”Rohkeus ei ole pelon puutetta vaan toimintaa pelosta huolimatta”
1. Lauri Mäkelä
2. HOL-vastaavana
3. Prokrastinoimasta kirjastolta
4. Tenttiin lukeminen
5. Sanoittaminen
6. Assari
7. Karaokea
8. “Kuha pääsee läpi”
1. Tiia Salminen
2. P-klubin Index-vastaavana
3. Todennäköisesti Indexin konttorilta tai jostain kirjaston nurkasta kandia väkertämästä
4. Liiallinen kauppiksen kirjastolla hengailu (se on geopoliittisesti strategisella sijainnilla suhteessa Toimistoon ja Assariin)
5. Eriskummallisten kirjalöytöjen tekeminen (viime kesänä löysin taloyhtiömme moolokista muun muassa Kommunistisen puolueen manifestin)
6. Ruissalon Kuuvannokka
7. Fuksibussi Rebornin (sori siitä)
8. ”Ainoa suuri viisaus on se, että tietää, että ei tiedä mitään”
Taitto: Olivia Nurmi
Jos
Yhdysvaltain ja Saksan vaalien jälkeen tylsistyttää, ei kannata jäädä murehtimaan. Kunta- ja aluevaalit järjestetään 13.4.2025. Unohdetaan aluevaalit hetkeksi ja keskitytään Turun kunnallispolitiikkaan Turun yliopiston poliittisen historian väitöskirjatutkija Samuli Laineen avaamana.
Laineen
mukaan suurin seuraavan kauden kysymys on tänä vuonna päätöksentekoon tuleva raitiotien, tuttavallisemmin ratikan rakentaminen. Yksittäisten puolueiden menestys ei päätöksen kannalta ole ratkaisevaa, Laine kertoo. Sen sijaan äänien jakautuminen suurten puolueiden, SDP:n ja kokoomuksen sisällä on merkittävää. Tämä johtuu siitä, että päätös jakaa näitä puolueita edelleen sisältä. SDP ja kokoomus ovat kallistumassa raitiotien kannalle, mutta puolueiden sisäinen oppositio on voimakas. Laine kertoo, että toinen päätökseen vaikuttava seikka on perussuomalaisten ja keskustan saaman äänimäärän suhde vihreiden ja vasemmistoliiton äänisaaliiseen. Ensimmäiset vastustavat raitiotietä, jälkimmäiset kannattavat.
Raitiotie
on taloudellisesti suuri investointi, mutta ei niin valtava kuin ihmiset tuntuvat ajattelevan, Laine painottaa. Hän arvioi, että sen hinta on noin kolmasosa kaupunkikonsernin vuoden menoista. Vaikka päätös epäonnistuisi täysin, se ei tule kaatamaan kaupunkia. Laine muistuttaa, että raitiotie on tärkeä kaupungin tunnelman kannalta ja sen ympärillä kaupunkikehitys on korkeampaa. Raitiotien varrella esimerkiksi kahviloiden ja asuntojen kysyntä kasvaa. Onnistuneen raitiotien kerrannaisvaikutukset olisivat siis suuret.
Toisaalta
raitiotie on valtava riski. Laineen mukaan Turussa on viime vuosina tehty paljon symbolisesti epäonnistuneita ratkaisuja. Esimerkiksi toriparkin vatvominen on jättänyt varjon päätöksen tekoon. Raitiotiellä on valtava symboliarvo, koska se voi auttaa pääsemään irti menneestä tai syventää sen jättämiä haavoja entisestään.
Pienempi, mutta Educariumin kirjastossa asuvien
P-klubilaisten kannalta olennainen kysymys oli Turun normaalikoulun tuleva sijainti. Laine kertoo, että Turun yliopiston puolelta Norssin siirto Educa riumille oli alustavasti hyväksytty, mutta kaupungin päätös asiasta siirrettiin vaalien yli kesälle. Haastat telun jälkeen Turun yliopiston hallitus päätti, että Norssin siirtoa Educariumille ei toteuteta, koska ta voiteltuja säästöjä ei olisi saatu eivätkä muutostyöt olisi olleet mahdollisia.
Ratkaisu siirrosta olisi ollut riippuvainen vaalituloksesta ja paljon merkitystä olisi ollut sillä, kenelle kasvatuksen ja opetuksen pormestarin salkku luottamuspaikkaneuvotteluissa olisi annettu. Toisaalta Laine huomauttaa, että asia olisi voinut olla virkahenkilöstön päätettävissä, jos valtuutetut eivät erikseen olisi päättäneet siihen puuttua. Kau pungin kannalta koulun siirto olisi ollut vaikea ky symys, koska Varissuo-Lausteen alueella on jo nyt liian vähän kouluja ja ratkaisut ovat auki.
Koulukysymys on Laineen mielestä hyvä esimerkki kuntapolitiikan erityisestä luontees ta. Esimerkiksi talouspoliittisen näkemyksen perus teella valittu puoluekanta antaa huonosti eväitä kou lun sijoittamiseen, koska asiat eivät liity toisiinsa. Siksi monet päätökset eivät kuntatasolla ole puolue politisoituneita. Toisaalta asiat ovat usein vaikeita eikä ole yhtä selkeästi hyvää vaihtoehtoa. Tämän lisäksi päätökset liittyvät arkiseen elämään ja herät tävät siksi paljon tunteita. Kun sellaisessa tilantees sa joudutaan tekemään päätöksiä, syntyy virheitä, vaikka ihmiset päätösten takana olisivat järkeviä ja hyvää tarkoittavia.
Teksti: Alli Kenttämies Kuva: Wikimedia Commons
Tiesitkö? 60 %
on koulutusta vastaavassa työssä jo valmistuessaan.
Me pidämme huolta valtiotieteilijöistä kaikissa työuran eri vaiheissa.
omiesi joukkoon jo opintojen aikana!
illa Saari ja arvovaltainen raati M
Kaupunkimaantieteen
sivuainekurssillani oli käsittelyssä kaupunkien maine ja kaupunkistrategiat, joihin lukeutuu monenlaisia markkinointikeinoja. Eräs keino, jolla kaupungit ja kunnat voivat itseään mainostaa on iskulauseet, jotka voivat olla tarkkaan harkittuja ja tyylikkäitä tai sitten kieli poskessa huumoriarvo edellä laadittuja. Etsin tätä juttua varten liudan eriskummallisia sloganeita, joita pääsee arvioimaan arvovaltainen Walpon toimituskunnasta koostettu raati; Hilppa Nissinen ja Jesse Metsälä sekä salaperäinen hyväntekijä. Aihe on ajankohtainen myös siinä mielessä, että alue- ja kuntavaalit ovat näillä näppäimillä.
1. Joroinen:
Savon Pariisi (vanha slogan)
Liikuttavan hyvä (uusi slogan)
Jesse: Sanasta “liikuttava” ei tule mieleen urheilu, eikä kyllä edes arkiterveellinen koko kansan hyötyliikunta, vaan ainoastaan se, kuinka pitkälle Joroisten mummojen on nykyään liikuttava päästäkseen yöpäivystykseen. Hyvä yritys. 2/5.
Hilppa: Joroisten kartanoissa puhuttiin ranskaa seurapiirikielenä monta sataa vuotta. Miksikö slogan uudistettiin? Koska Joroinen oli Suomen liikkuvin kunta vuonna 2021! Liikuttava-sanan kaksoismerkitys on nokkela, mutta koska en tunne yhtäkään Joroislaista urheilujoukkuetta, sloganin vaihdos lähinnä itkettää. 2/5.
L. Samarialainen: Liikkuvasta ja Savosta tulee ensimmäisenä mieleen kuopiolaisten näkemys kaupungistaan maailman napana. Kaikki pyörii Kuopion ympärillä, jonka vuoksi Puijon tornin jalusta rasvataan neljännesvuosittain. Joroisten tehtäväksi on jäänyt pyörittää muuta maailmaa Kuopion ympärillä. Kuvaava, mutta tylsä. 2/5.
2. Pornainen:
Hollywood of Finland (vanha slogan) Meillä on väliä (uusi slogan)
Jesse: Itsessään uusi slogan on nerokas, mutta kyseenalaistan em. ohjeissa mainitun tarkoituksen “taivuttaa” sitä eri kohderyhmille. Jos sloganeita, aforismeja ym. one-linereita täytyy selitellä, ne ovat surkeita! Lisäksi en voi olla tunnistamatta “kiinnittäkää meihin huomiota” -konnotaatiota, koska Pornainen ei kiinnosta minua pätkääkään. 2/5.
Hilppa: Pornaisten kunnan vuoden 2024 brändikirjan mukaan kunnan viestinnän otsikoinneissa käytetään 100-150 pisteen merkkiväliä tukemaan sloganin viestiä. Pornainen ottaa brändiuudistuksen tosissaan – tykkään. 4/5.
L. Samarialainen: Kaikki mikä ei oo rakoo on välii. Markkinaraosta tällä sloganilla Porn(o)naisten kaupungin promoomisessa ei kuitenkaan ole tietoakaan. Uusi slogan luo härskin assosiaation. Miksei ELY-keskus ole kieltänyt tätä lapsille sopimattomana? Silti: 3/5.
3. Myrskylä:
Arkiturvallinen kunta
Jesse: Ts. se, mitä tapahtuu Myrskylässä viikonloppuisin, on poliisiasia. 2/5.
Hilppa: Myrskylä on kuntaesitteensä mukaan ensimmäisenä suomalaisena kuntana ottanut arkisen turvallisuuden kaiken toimintansa keskiöön. Mistä arkiturvallisuus sitten rakentuu? Mm. liikunta- ja kulttuurimahdollisuuksista, viihtyisästä asuinympäristöstä ja arkisista valinnoista. Myrskylässä on käynnissä aivan hullu turvallistamisboogie. 3/5.
L. Samarialainen: Haiskahtaa rassismilta. Arkiturvallisuuden alleviivaaminen vihjaa perähikiän punaniskakaupungin kontekstissa siitä, että isommissa kaupungeissa olisi ulkomaalaistaustaisen väestön vuoksi turvatonta. Tuomitsen. Todella epämukava tunnelma. 0/5.
4. Tohmäjärvi:
Rajattomat mahdollisuudet (vanha slogan) Tolokku ja toimelias (uusi slogan)
Jesse: Yksi piste jämptistä, rehdistä ja selkeästä mielikuvasta, toinen kunnan nimen kanssa sopivasta alkusoinnusta ja loput tarvittavat karjalaisen kotiinpäinvetosympatiasta. 5/5.
Hilppa: Tiesitkö, että Tohmajärven Kunnallistalon alla sijaitsee n. 11000 vuotta vanha, Suomen ainoa ehjänä säilynyt jääkautinen luola? Miksei uusi slogan ollut “Tolokku, toimelias ja jiäkautinen luola”??? Joka tapauksessa samaistun itäsuomalaisena sloganiin isosti. 5/5.
L. Samarialainen: Täältä kotoisin Seppo Räty ja Kutri Jelena sekä kovat rasvat ja arvot. Muuta ei tarvita. Slogan liikuttaa ja pysäyttää samaan aikaan. 6/5.
5. Taivassalo:
Graniitinluja silakkapitäjä –jo vuodesta 1115 (vanha slogan)
Onnellisten saaret (uusi slogan)
Jesse: Graniitti ja silakka ovat erittäin hyviä mielikuvia (elleivät jopa turvallisia valintoja), mutta viimeksi kun tarkistin, niin silakkaa esiintyy kaikissa Suomen rannikkovesissä, ja yli puolet Suomen kallioperästä koostuu graniitista. Uudempi slogan toimii hyvin silkassa fantasiassaan, mutta vain, jos se irroitettu kontekstista siten, ettei tiedetä puhuttavan Taivassalosta. 4/5.
Hilppa: Mielestäni vanha slogan kertoi Taivassalosta rehdisti kaiken tarpeellisen, kun taas uusi yrittää selvästi vähän petkuhuiputtaa minua. Mutta hei, sehän toimii! Pystyn oikein kuvittelemaan sinisen taivaan, lämpimän auringonpaisteen ja kirkkaanvalkoisen purjeveneen. Kesälomakohde 2025? 4/5.
L. Samarialainen: Onnellisten saaret? Maailman onnellisimman kansan onnellisimmat saaret kuulostavat perjantaiselta kossupullolta ja Badding Sommerjoen laulamiselta paikallisen pubin karaokessa. “Saapunut luokseni yö on, silmäni luon taivassaloihin”. Tällaista lisää! 5/5.
7. Padasjoki:
Experience nothing
Jesse: Experience nothing. Objection: nollakommentti. Ei sisältöä, ei pisteitä. 0/5.
Hilppa: Padasjoki pöhisee markkinointivideoin ja englanninkielisin sloganein. Visit Finland tykkää, minä olen enemmän kämäisen ja kotikutoisen fani. Ei tietenkään sillä, etteikö slogan olisi hyvä oivallus ja internet-viraaliuus tosi impactful way to reach out. 3/5.
L. Samarialainen: Experience Nothing? Huono. Todella huono. Verbaliikka-akrobatian suurmuftina paheksun tätä rimanalitusta. Syökö joku sieniä, vai onko meikäläinen VTM päässyt töihin kunnan markkinointiosaston johtajaksi? 0/5.
6. Siikalatva:
Kylvä siemenesi Siikalatvalle (vanha slogan)
Sudenrohkea Siikalatva Suomen keskipisteessä (uusi slogan)
Jesse: Pohjalaiset olisivat voineet ottaa Tohmajärveltä mallia siitä, miten alkusointua käytetään järkevästi. Sitä paitsi silmäänpistävästä ja härskistä sloganista luopuminen oli tyhmä veto: all publicity is good publicity, etc. 1/5.
Hilppa: “Sudenrohkean” Siikalatvan kuntastrategiassa 2022 puhutaan kuntalaisista “Laumana” ja kunnan logo on tassun kuva. Onko joku joskus tavannut jonkun Siikalatvalaisen ja voisiko hän kertoa, ovatko kaikki siellä ihmissusia? Edellinen slogan oli vähän härö, mutta ei sentään näin pitkä ja kömpelö. 1/5.
L. Samarialainen: Sudenrohkea? Ei puutu kuin kolme pientä porsasta, iso paha susi löytyy jo. Pääseekö täällä puuhkumaan ja puhisemaan? Maaseudulle tyypilliset olkitalot on täällä oletettavasti puhallettu kumoon. Vain Porsas Pontevan tiilitalo seisoo Siikalatvalla! Silti sloganin latva on laho. 1/5.
Sinisten lehvien valtakausi on yltänyt jo viidenkymmenen vuoden mittaiseksi monet sukupolvenvaihdokset ylittäneeksi dynastiaksi. Suurempia juhlallisuuksia odotellessa on syytä tarkastella otteita järjestön ohella merkkivuottaan viettävän Walpon historiallisesta annista. Sikäli, kun keskuudessamme on paljon näennäisesti historian opiskelijoita, se lienee meille luonnollista. Liittykää matkaani läpi historian lehtien (no pun intended) havinan oppimaan, mitä kaikkia turhuuksia tännekin lehteen on joskus kirjoitettu!
p.s. Klubin nettisivuilla on allekirjoittaneen toimesta ladattu kaikki (paria alkutaipaleen arvoituksellista poikkeamaa lukuun ottamatta) Walpot siitä lähtien, kun lehteä on alettu julkaisemaan sähköisenä (2003). Käykää ihmeessä tutkimassa Walpo-historiaa osoitteessa p-klubi.fi/walpo/arkisto!
Walpo 49 vuotta sitten, 1/76:
P-klubin irroitteluretki Tukholmaan
Reissun päätutustumiskohteeksi muodostui Tukholman suurlähetystömme, jonne löysi tiensä kaikkiaan 18 matkalla mukana olleista [25]. Suurlähetystön hovimestari tarjoili ekskursiolaisille suomalaiskansalliseen tapaan virvoitusjuomia tahi tuoremehuja, joihin kukin sai pyytää lantrinkia tottumustensa mukaan. Edellä mainittu vastasikin useiden mielestä asiapuolesta. Mutta kyllä retkikunta sai kuulla pari mukavaa alustustakin tuoremehukierrosten lomassa. Järjestyshäiriöitä ei päässyt syntymään, koska heti kärkeen ilmoitettiin hovimestarin olevan entinen TUL:n nyrkkeilymestari. Se siitä.
Walpo 41 vuotta sitten, 1/84:
Eksistentiaalista tuskaa
MIKS ’meille aina käy nain? Nurmi et oo reilu. Niistä kahdeksasta kaikkensa antaneesta ne kolmekin, jotka nippa nappa päästit läpi ovat nyt, elämäänsä pettyneinä, kadottaneet sen kautta syntyvän palavimman keihään kärjen, jonka oli tarkoitus sinkoutua kauvas kansakuntaimme rajojen ulkopuolelle. Menee hermot. Tajuattekste miten tää meihin koskee??? Nimim. ”Älä mun jointtii liika tiukkaa rullaa”
Walpo 30 vuotta sitten, 1/95:
Lyhyt opas tietokoneiden ja internetin maailmaan (Antti Pajala)
P-klubi on edelläkävijöitä yhteiskuntatieteellisellä alalla tietoverkkojen ja yleensä tietokoneiden käytössä. Käsittääkseni loin aikanaan maassamme ensimmäisen verkkopalvelun klubimme tieteenaloilla. Sama palvelu on edelleenkin käytössä maailmanlaajuisessa gopher-tietopalvelujärjestelmässä internet-verkossa.
Kauppatorikisat
Pyörätuolilla ajelu osoittautui yllättävän vaikeaksi, ja kisat voittikin Turun seudun Invalidien oma joukkue. Voittajajoukkue oli jo maalissa, kun klubimme ykkösosuuden lykkinyt Jaska vielä pyöri ympyrää keskellä toria. Pienoisista teknisistä vaikeuksista huolimatta kananpojan keltaisiin Golden Cup-asuihin sonnustautunut siideri-tiimimme selvisi maalin hienosti kuudentena – kiitos kovan kannustuksen ja ”douppauksen”! Taakse jäivät pahimmat kilpakumppanimme T-klubi, Lex ja SF kuin myös kunnioitettu Ylioppilaskuntamme - HYVÄ ME!
Walpo 20 vuotta sitten, 1/05:
Eka kerta valtuustosalissa (Tytti Seppänen)
Ensimmäinen tilaisuus, johon valtuutettuna osallistuin, oli meille tarjottu koulutus. – – Virkamiehet esittelivät toimintaansa ja Pertti Paasio sitä, miten taltuttaa virkamiesten loputon valta päätöksien valmistelussa. – – Lisäksi sain tietää, ettei Ilkka Kanervaa ja Virpa Puistoa kannata laittaa laskemaan ääniä samaan aikaan, sillä valtuutettu Kanerva ei näe lukea ilman laseja ja Puisto puolestaan ei osaa laskea.
Walpo 10 vuotta sitten, 1/15:
Mitä tulee mieleen ihmisestä, joka kertoo opiskelevansa valtio-oppia tai poliittista historiaa?
Sanna, 22, lääketieteen opiskelija: Maailman tylsimmät kotibileet.
Elias, 21, lääketieteen opiskelija: Ovat ihmisiä, jotka haluavat ymmärtää nykymaailmaa ja nyky-yhteiskuntaa ja syitä siihen miksi asiat ovat niin kuin ovat. Uskoisin että fiksua porukkaa! Joel, 23, insinööriopiskelija: Kuulostaa kuivalta aiheelta, siis kyseessä varmasti aika fiksu mutta ehkä tylsä ihminen.
Jenna, 23, oikeustieteen opiskelija: Keskimääräistä valveutuneempi opiskelija erityisesti poliittisesti. Tykkää väitellä/keskustella asioista.
Oli se sitten gradu taikka kandi, tuntuu pelkkä sen ajattelukin vähän pahalta. Aloittamisen tuskaa lievittääkseni aion seuraavaksi haastatella useampaa opinnäytetyöprosessin loppuun vienyttä klubilaista, jotta me muutkin voimme todeta, että kyllä siitä selviää!
1.
Kuka olet ja mistä aiheesta teit opinnäytetyösi?
Olen Ville Karppi, 28-vuotias poliittisen historian 7. vuoden pääaineopiskelija ja valmistun helmikuun aikana. Tulin juuri työharjoittelusta Senegalista, Suomen tuoreimmasta suurlähetystöstä. Graduni käsittelee suomalaisten rauhanturvaajien ruohonjuuritason kokemuksia. Työ kantaa nimeä: “Sainhan sieltä muutakin kuin sinibaretin - Suomalaisten rauhanturvaajien todellisuuksia ja kokemuksia Kyproksen UNIFICYP-, Libanonin UNIFIL- ja Kosovon KROF-operaatioista 19642010”.
2. Miten päädyit kyseiseen aiheeseen?
Isäni, hänen ystävänsä ja setäni olivat olleet operaatiossa, joten kuulin lapsena paljon juttuja rauhanturvaamisesta ja se jäi kiinnostamaan. Myöhemmin hain varusmiespalvelukseen erikoisjoukkohaun kautta Suomen kansainväliseen valmiusjoukkoon, joka valmentaa rauhanturvapalvelukseen. Palvelin tämän jälkeen itse Libanonin UNIFIL-operaatiossa. Alunperin ajattelin kandissani tutkia Kongon kriisiä, mutta aihe ei ollutkaan toteuttamiskelpoinen, joten muita aiheita miettiessäni päädyin tutkimaan suomalaisrauhanturvaajien kokemuksia ja todellisuuksia UNDOF-operaatiosta eli Israelin ja Syyrian välistä aselepoa valvovasta operaatiosta. Aihe oli mielenkiintoinen, ja halusin oppia siitä lisää sekä tuottaa itse lisää tietoa, joten päätin jatkaa sen parissa myös gradussani. Sekä kandini että graduni primääriaineisto pohjautuu itse tekemiini haastatteluihin.
3. Mikä oli kiinnostavin löydös tai havainto, minkä teit?
Suomalaisten rauhanturvaajien epävirallisen hierarkian ja käytänteiden synty sekä kehittyminen; 1960-luvulla Kyproksella syntyi erilaisia initiaatioriittejä, joissa pyrittiin alleviivaamaan uusille rauhanturvaajille heidän asemansa tuoreina tulokkaina. 1980-luvun puolivälin Libanonissa käytänteet ja riitit saivat systemaattisemman ja brutaalimman muodon, ja epävirallinen hierarkia korvasi virallisen. 1990-luvun lopussa käytänteet hävisivät, ja 2000-luvulle tultaessa ne näkyivät enää puheen tasolla rauhanturvaajien käyttämien slangisanojen muodossa yksittäisinä heittoina.
4. Minkä koit haastavimmaksi graduprosessissa? Entä palkitsevimmaksi?
Aloittaminen, sillä perustietoa ennen haastattelujen aloittamista tarvitsi kerryttää paljon - hermeneuttisessa kehässä pyöriminen pisti pään sekaisin. Palkitsevinta oli uuden tiedon tuottaminen ja tehtyjen havaintojen yhdistäminen laajemmiksi kokonaisuuksiksi. Lisäksi haastatteluja oli mukavaa ja mielenkiintoista toteuttaa.
5. Jos saisit tehdä ihan mihin vaan aineeseen mistä vaan aiheesta gradun niin mitä tutkisit?
Nököhampaat nakertamassa yhteiskunnan peruspilareita – Suomen Hamsteriyhdistys ry.:n toteuttama kansalaistottelemattomuus infrastruktuuriväylien tukkimisena ja vaatimus hamstereiden objektiivisesta oikeudesta päivähoitopaikkoihin
Ins & Outs -palstat
Hifistely
Töiden palauttaminen ajallaan
Puhelittomat harrastukset (esim. tv)
Reality-tv
Fiilistely
Budjetointi
Valoisammat aamut
Juhlavuosi
Järkevät ihmiset reality-tv:ssä
Negistely
Inflaatio
Kesäaika – aivan turha
Toimiston kassa
Kryptot
Polyesteri
Sähköpostilistat
Microsoft Authenticator
Evästeet tai ”Cookies”
Teksti: Kristiina Karvonen
Karaoke Heidi’sissä!
KARAOKE JOKA PÄIVÄ
T I I S T A I S T A L A U A N T A I H I N 2 2 : 0 0 - 0 5 : 0 0
Miten rakennetaan kognitiivinen kotivara?
Sodankäynti
kehittyy yleensä niin, että seuraavaan sotaan korjataan edellisen sodan virheet, ja ehkä keksitään pussillinen uusia. Klassikkohokema - ”valmistautua käymään edellistä sotaa” - sisältääreilusti totuutta. Helmikuussa 2022 Putin sortui virhearvioon uskoessaan, että ukrainalaisilla ei ole aitoa tahtoa tarttua aseisiin. Puolustautuminen vaatii ensisijaisesti tahtoa – ilman sitä muut työkalut jäävät ilman käyttäjiä. On siis enemmän kuin todennäköistä, että seuraavaan sotaan valmistautuessaan Putin pyrkinee varmistamaan, että kohteen tahto on tosiasiassa lamautettu. Tässä ei sinänsä ole mitään uutta, sillä viimeisen vuosikymmenen aikana tahtoon kohdistuneet hyökkäykset ovat yleistyneet. Ensimmäiset laukaukset ammutaan ja torjutaan ihmisten mielissä. Puhutaan hybridiuhkista, hybridisodankäynnistä. Usein hyökkääjä täyttää informaatiotilaa tunteisiin vetoavalla valetiedolla, jonka tarkoitus on estää puolustautumisen mahdollistavan tahdon syntyminen tai sen heikkeneminen. Miten tältä aseelta puolustaudutaan?
Lukemalla. Lukeminen on ajattelua, empatiaa ja monenlaisten näkemysten, tietojen ja tunteiden käsittelyä. Wittgensteinia mukaillen kielen rajat ovat maailman rajat. Kaikkien ei tarvitse kirjoittaa tai opiskella kieliä (niistäkin on hyötyä), mutta kaikkien kannattaa lukea. Laadukkaaseen liipaisimen puristukseen tarvitaan noin seitsemää lihasta, mutta siihen että reserviläinen päätyy liipaisinta puristamaan oikeaan aikaan ja paikkaan vaaditaan noin 100 miljardia hermosolua. Olen huolissani seurannut lukutaidon ja sitä kautta sanavaraston ja ajattelukyvyn laskua yhteiskunnassamme. Tässä kohtaa on turha kaivaa puolue- ja arvopoliittisia näkökulmia esiin (vaikka hallitus ei tosin auta heittämällä kapuloita rattaisiin nostamalla kirjojen arvonlisäveroa ja poistamalla selkokielisen kirjallisuuden tuen), koska mm. PISA-tulokset todistavat ilmiön olevan totta yhteiskuntamme kaikilla tasoilla jo pidemmän aikaa.
Puolustuksessa ja mahdollisessa liikekannallepanossa kriittistä on luottamus siihen, että vaikka tulos on epävarma, kannattaa silti astua palvelukseen. Tämän luottamuksen syntyminen vaatii ymmärrystä, siitä miten maata puolustetaan ja mitkä tekijät siihen vaikuttavat. Miten voidaan olettaa reserviläisten ymmärtävän monimutkaisia, mutta tarpeellisia käsitteitä kuten maanpuolustus, kokonaisturvallisuus, viides artikla ja asevelvollisuusjärjestelmä, jos siihen ei anneta riittäviä työkaluja? Ja kun ei pitäisi vain ymmärtää, vaan myös kehittää.
Tarvitsemme
kognitiivisen ja psykologisen kotivaran turvaamaan kykymme ryhtyä puolustukseen. kaikissa mahdollisissa tilanteissa ja toisaalta yleisesti huolehtimaan poikkeusolojen toimintakyvystämme. Tällaisen kotivaran luominen vaatii kuitenkin muutosta, ja tuo muutos lähtee kodeista, ei kouluista, kirjastoista tai eduskunnasta. Kukaan ei ala lukemaan sen takia, että ala-asteella luetaan Seitsemän veljestä ja Tuntematon sotilas tai että ne saa ilmaiseksi käyttöönsä kirjastoista. Muutos lähtee siitä miten perheissä puhutaan kirjoista. Mitä lapsille luetaan iltasaduksi, mitä tarjotaan ajanvietteeksi. Lukeminen ja mielikuvitus ovat taitoja joita pitää kehittää, jotta niistä saa kaiken irti. Tuon taidon kehittämisen mielekkyys riippuu siitä, että miten mukavan kokemuksen vanhemmat tekevät lukemisesta lapsilleen. Lukemisesta on lukemattomia hyötyjä, mutta, nykyaikaisen viihdetykityksen ristitulessa se jää helposti tuleen makaamaan. Mutta jos ei sitten huvin vuoksi tule kansia avattua, niin ehkä sitten maanpuolustuksen?
Teksti: Mikko Koho
Mikä
olisi parempi tapa juhlistaa rakkaan ainejärjestömme 50-vuotisjuhlia kuin lukea 50 kirjaa vuoden aikana? No, ehkä se kuulostaa sinulle paljolta. Voit lukea myös 25 kirjaa tai vaikka viisi, ei tämä ole niin vakavaa.
Kyse on siis Helmet-lukuhaasteesta, jossa vuoden aikana tutustutaan kirjallisuuden maailmaan 50 erilaisen haastekohdan kautta. Helmet on pääkaupunkiseudun yleisten kirjastojen verkosto, mutta älä anna järjestäjätahon hämätä – haaste kuuluu ihan kaikille asuinpaikkakunnasta riippumatta! Helmet-kirjahaaste järjestetään nyt jo 11:nnen kerran. Haasteen ovat koostaneet kirjastoammattilaiset, jotka laativat listan lukijoiden ehdotusten perusteella.
Tämä
ei ole mikään perinteinen “lue niin paljon kuin ehdit” -tyylinen haaste, vaan leikillinen ja kepeä tapa monipuolistaa omaa lukemista, päästä takaisin kirjojen pariin tai muuten vain hassutella arjessa. Helmet-lukuhaasteessa 50 kohtaa muodostuvat erilaisista “kriteereistä”, joita luetulla kirjalla, kirjailijalla tai kuvituksella tulisi olla. Tämän vuoden haasteessa ovat esimerkiksi kohta 4. “Kirjassa valvotaan yöllä”, kohta 18. “Kirjailijan nimessä on enemmän kuin kaksi osaa”, tai kohta 43. “Kirjan nimessä, kannessa tai kuvauksessa on jokin mauste”.
Suoritan
itse Helmet-haastetta nyt neljättä vuotta. Jäin siihen heti ensimmäisenä vuonna koukkuun, ja tulin lukeneeksi kymmeniä kirjoja enemmän kuin aiempina vuosina. Haasteessa parasta on, että suoritustapoja on yhtä monta kuin lukijoita. Haastekohtia voi tulkita juuri niin tarkasti kuin itse haluaa. Riittääkö, että elokuviin meneminen vain mainitaan, vai täytyykö siitä olla kohtaus? Lasketaanko lastenkirjat? Mitä jos päähenkilöllä on lemmikkinä pupu, pitikö sen olla juuri kissa tai koira? Nämä ovat aitoja keskusteluja, joita kiivaasti käymme haastetta myös suorittavan äitini kanssa. Olemme ehkä hiukan kilpailuhenkisiä. Sinun ei tarvitse olla.
Joshaaste kuulostaa opiskeluiden, töiden, harrastusten ynnä muun ohella aivan liian suurelta projektilta, on mahdollisuus myös suorittaa lyhyempi, 25 kohdan Pieni Helmet-lukuhaaste. Se on ensisijaisesti laadittu pienemmät lukijat mielessä, mutta sopii täydellisesti myös kiireisille opiskelijoille tai muuten vain vähemmän lukeville. No, mitä jos kirjat eivät kiinnosta yhtään? Siinä tapauksessa voit tarttua Helmet-elokuvahaasteeseen, Helmet-pelihaasteeseen tai Helmet-musahaasteeseen. Kaikille varmasti löytyy jotakin.
Lukemisharrastuksen
elävöittämisen lisäksi haasteessa on yhteisöllinen aspekti, jos liityt Helmet-kirjahaasteen Facebook-ryhmään. Tämä jo yli 27 000 lukijan keskustelufoorumi on takuuvarmasti kevyempää luettavaa kuin Naistenhuone tai puskaradiot. Ryhmästä löytyy jokaiseen haastekohtaan lukusuosituksia, jos et tiedä, mihin tarttuisit seuraavaksi. Moni, allekirjoittanut mukaan lukien, julkaisee sinne myös valmiin 50 kohdan lukuhaasteen – himolukijat jo helmikuussa ja me kuolevaiset vuoden lopulla.
Tartu siis siihen kirjaan, joka on pölyttynyt kirjahyllyssä. Pistä äänikirja päälle, ja lähde ulos nauttimaan tulevan kevään auringonpaisteesta. Lue lähipiirin pienimmille iltasatuja. Unohda se tenttikirja tai hulluttele ja ota sekin osaksi haastetta! Innostu, opi ja avarra maailmankuvaasi. Googlaa Helmet-lukuhaaste ja ala lukemaan.
Teksti: Salla-Mari Toropainen
Kirjasuosituksia vuoden 2025
Helmet-lukuhaasteeseen:
George Orwell: Vuonna 1984
Nyt jos koskaan on aika lukea tämä klassikko. Teos on hyytävä dystopia totalitarismin, nationalismin ja sensuurin vaaroista. Vielä yli 70 vuotta julkaisun jälkeen kirjan teemat ovat relevantteja, ehkä jopa enemmän kuin ennen.
Voit lukea tämän vaikka kohtaan 24. “Kirjassa tehdään laittomuuksia” tai kohtaan 46. “Suosittu kirja, jonka kaikki muut vaikuttavat lukeneen”.
Kuva (vas.): Basam Books
Kuva (oik.): Tammi
Matias Riikonen: Matara
HS:n listalla “Sata parasta 2000-luvulta” sijalla 96. Finlandia-ehdokas, vuoden 2021 Tulenkantaja-palkinto.
Lumoava kirja niin kielellisesti kuin tarinallisesti. Ainutlaatuinen lukukokemus, jossa tapasi aistia maailmaa muuttuu samalla. Kertomus lähimetsästä, jonne pojat ovat perustaneet oman valtion.
Kirja sopii kohtaan 3. “Päähenkilö on nuorempi kuin sinä” tai vaikka kohtaan 29. “Kirjailijan viimeisin teos”.
Kuva (vas.): Teos
Kuva (oik): Siltala
Maria Laakso: Taltuta klassikko!
Täydellinen kirja sinulle, joka et jaksa kahlata montaa sataa sivua keskustellaksesi sivistyneesti näistä “jokaisen pitäisi lukea” -klassikoista. Tämä kirja tulkkaa kahdeksan kotimaista klassikkoa nykynuorille ymmärrettävään muotoon. Löytyy myös versio länsimaisesta kirjallisuudesta.
Älä säikähdä kirjan kohderyhmää, tämä on täynnä huumoria, mutta myös ihka oikeaa asiaa. Palkittu teos ja kirjailija!
Sopii ainakin kohtaan 9. “Kirjassa on konflikti”.
Pirkko Saisio: Passio
HS:n lukijoiden listalla sijalla 5. ja “Sata parasta 2000-luvulta” -listalla sijalla 21. Finlandia-palkintoehdokas. Yksi parhaista lukemistani kirjoista.
Suurromaani, jossa matkustetaan ei ihmisen vaan korun matkassa aina vuosisatojen halki. Punoo yhteen kohtaloita nerokkaalla tavalla ja on kulttuurihistoriallisesti rikas. Saisio on palkittu tänä vuonna Vartio-palkinnolla ”suomalaista kirjallisuutta uudistaneesta, yhä uusia sukupolvia tavoittavasta kirjallisesta tuotannosta”.
Sopii ainakin kohtaan 40. “Kirjassa ajalla tai kellolla on tärkeä merkitys”.
HALLÖCHEN JA TERVEISIÄ TÜBINGENISTÄ!
Tübingen on Baden-Württembergin osavaltiossa sijaitseva vanha yliopistokaupunki, joka hurmaa rennolla ilmapiirillään ja satukirjamaisella vanhalla kaupungillaan. Kaupunki ei asukasluvultaan ole kovin suuri, mutta Turkuun tottuneelle juuri sopivan kokoinen. Tübingen on myös todellinen opiskelijakaupunki, sillä kolmasosa asukkaista on opiskelijoita, ja Tübingen on demografisesti Saksan nuorin kaupunki.
Jo ennen vaihtoon hakemista tiesin haluavani lähteä Saksaan, jotta pääsisin vuosien luokkahuoneessa opiskelun jälkeen kokeilemaan saksan kielen taitoani ja oppimaan lisää. Saksan lukuisista vaihtokohteista valitsin Tübingenin, sillä kaupunki oli itselleni sopivan kokoinen, yliopisto tarjosi saksan kielikursseja ilmaiseksi ja kaupunki näytti Googlen kuvahaun perusteella tosi söpöltä.
Saksaan ja Tübingenin kaltaiseen yliopistokaupunkiin on ollut helppo sopeutua. Suuria yllätyksiä tai kulttuurishokkeja en ole kokenut, vaikkakin arkista ärtymystä ovat herättäneet liikkeiden suppeat aukioloajat (esim. sunnuntaisin kaikki kiinni), käteisen tarve, toistuvat bussilakot ja kuuluisa saksalainen byrokratia. EU-kansalaiselle asioiden järjestyminen ei kuitenkaan ole ollut liioitellun hankalaa, vaikkakin vaihtarien keskuudessa on yleistynyt filosofinen pohdinta lausahduksella ”Why Germany bully me?”.
Kulttuurisesti
monet Saksaan liittyvät stereotypiat tuntuvat täällä käyvän toteen: olut on hyvää ja edullista, paikallinen ruokakulttuuri koostuu ennen kaikkea lihasta ja perunasta, ja autoteollisuus on seudulle tärkeää. Lisäksi paikallinen murre Schwäbisch on ulkomaalaiselle lähes täysin mahdotonta ymmärtää. Puhtaasti murteella puhuminen taitaa kuitenkin olla yleisintä vanhemmissa ikäluokissa ja pienillä paikkakunnilla, joten itse olen välttynyt pahimmalta kielimuurilta.
Joulun
alla tutuiksi tulivat Saksan kuuluisat joulumarkkinat Glühwein-kojuineen. Ehdin vierailla niin kaupallisemmilla Stuttgartin ja Münchenin joulumarkkinoilla kuin myös esimerkiksi läheisen pikkukaupungin Esslingenin keskiaikaisilla joulumarkkinoilla. Tübingenin paikallisena erikoisuutena ovat viikon mittaiset suklaamarkkinat joulukuun alussa, jolloin muuten rauhallinen vanhakaupunki on täynnä niin saksalaisia kuin ulkomaalaisiakin vierailijoita.
Toinen vuodenkiertoon sidottu paikallinen perinne on helmi- ja maaliskuussa olevat karnevaalikulkueet, joista esimerkiksi Köln on tunnettu. Baden-Württembergin alueen karnevaaliperinne eroaa kuitenkin Kölnin seudun perinteestä, ja täälläkin paikkakuntien välillä on perinteissä eroja. Yleisesti ottaen Baden-Württembergin karnevaaliperinteelle on tyypillistä ilkikuriset noita- ja narrihahmot, jotka tunnistaa hieman karmivan näköisistä puisista naamareista.
Tübi Neckarfront
Karnevaalikulkueita järjestetään lähes jokaisella paikkakunnalla, ja hyvin pienilläkin kylillä on omat perinteiset hahmonsa sekä yhdistykset, jotka pitävät perinnettä yllä. Karnevaaliperinne pohjautuu pääsiäistä edeltävään paastoon, ja sen tarkoituksena on valmistautua kurinalaiseen paastoamiseen juhlimalla ja rellestämällä oikein kunnolla. Rakkaalla perinteellä on monta nimeä, mutta täälläpäin yleinen nimitys on Fasnet, joka viittaakin juuri paastoamiseen. Perinteen merkityksestä kertoo myös se, että karnevaaliaikaa kutsutaan yleisesti Saksassa ”viidenneksi vuodenajaksi”.
Yhteiskunnallisesti ja poliittisesti Saksassa on viimeiset puoli vuotta eletty jännittäviä aikoja ja onkin ollut mielenkiintoista päästä seuraamaan Saksan politiikan turbulenssia lähietäisyydeltä. Poikkeuksellinen kolmen puolueen hallituskoalitio kaatui syksyllä ja tätä kirjoittaessani jännitetään sunnuntaina pidettävien ennenaikaisten vaalien tuloksia. Kuumaa keskustelua on käyty erityisesti maahanmuutosta, ja huolta herättävät laitaoikeistolaisen AfD-puolueen nousu, sekä ulkopuolisten tahojen, kuten Elon Muskin, sekaantuminen vaalikamppailuun.
Kurssit
ovat lähtökohtaisesti läsnäolovelvollisia, sillä jo pelkkä läsnäolo kerryttää opintopisteitä. Kätevintä täällä opiskelussa onkin ollut mahdollisuus valita, kuinka monta opintopistettä haluaa miltäkin kurssilla ansaita. Esimerkiksi toisesta valtio-opin luentokurssistani oli mahdollista ansaita 2–8 opintopistettä riippuen siitä, käykö vain luennoilla vai tekeekö lisäksi tentin tai lyhyehkön esseen.
Itse
suoritin täällä kolme saksan kielen kurssia ja kaksi valtio-opin kurssia, vaikka Turussa pääaineeni onkin poliittinen historia. Kielikurssit olivat mielestäni opiskelun parasta antia, sillä pääsin tunneilla aidosti keskustelemaan saksaksi niin arkipäiväisistä kuin yhteiskunnallisistakin teemoista. Kurssien ilmapiiri oli kaiken lisäksi rento ja kannustava. Valtio-opin kursseista kävin toisen saksaksi ja toisen englanniksi. Saksankielinen kurssi oli luentokurssi, joka käsitteli Saksan poliittista järjestelmää, ja etenkin vallitsevassa poliittisessa tilanteessa koin kurssin hyvin antoisaksi. Englanninkielinen kurssi analysoi puolestaan aseellisia konflikteja.
Tübi Stocherkarn
Arjen kannalta opiskelijan elämä Tübingenissä on ollut ihanan sujuvaa. Itselleni olennaiset yliopistorakennukset ovat keskittyneet aivan kaupungin keskustan tuntumaan ja muutaman kilometrin matka yliopistolle on taittunut mukavasti joko bussilla tai kävellen. Asuminenkin on järjestetty vaihto-opiskelijoille huolettomaksi, sillä jokaiselle vaihto-opiskelijalle taataan huoneen löytyminen opiskelija-asunnoista. Soluasuminen on toki jokseenkin kaukana yksiön tarjoamasta luksuksesta, mutta pieni epämukavuus näkyy edullisessa vuokrassa, joka on juuri alle kolmesataa euroa.
Opiskelijaruoka
on täällä suunnilleen saman hintaista kuin Suomessakin. Annoksesta riippuen hinnaksi tulee yleensä 3–4 euroa, ja maksuvälineenä toimii paikallinen opiskelijakortti. Annoksen hintaan ei kuitenkaan valitettavasti kuulu ruokajuomaa tai leipää. Valikoima on täällä myös Turkuun verrattuna suppeampi, sillä keskustan ja yliopiston tuntumassa on vain kaksi opiskelijaruokalaa. Ruokaloiden aukioloajat ovat myös huomattavasti rajallisemmat. Kasvis- ja vegaanivaihtoehdot on kuitenkin kiitettävästi otettu ruokalistoissa huomioon.
Vapaa-aikani on täällä kulunut hyvin perinteiseen vaihto-opiskelijan tyyliin. Opiskelun määrä tenttiperiodia lukuun ottamatta on ollut maltillinen, ja aikaa on riittänyt muiden kansainvälisten opiskelijoiden kanssa hengaamiseen sekä reissaamiseen. Omaa ESN-järjestöä Tübingenissä ei kumma kyllä ole, mutta kansainvälisten opiskelijoiden orientaatioviikot tarjosivat hyvän tilaisuuden tutustua toisiin vaihto-opiskelijoihin. Paikallinen StudIT-järjestö järjestää myös kansainvälisille opiskelijoille retkiä lähialueen kohteisiin, vaikkakin osallistujamäärät ovat retkille hyvin rajalliset.
Suomalaiselle opiskelijakulttuurille tyypillisiä opiskelijatapahtumia ei juuri järjestetä, mutta hyvänä korvikkeena niille on toiminut Club House, jossa paikalliset opiskelijajärjestöt järjestävät vuorotellen opiskelijabileet aina torstaisin. Toinen opiskelijaelämän kulmakivi täällä on Kuckuck-baari, jota voisi luonnehtia opiskelijoiden lähibaariksi, sillä se sijaitsee paikallisessa yo-kylässä, missä myös valtaosa opiskelijoistakin asuu. Lisäksi hinnoittelu Kuckuckissa on erittäin opiskelijaystävällistä.
Reissujen osalta olen pääosin pyörinyt Saksan sisällä ja monet muutaman tunnin junamatkan päässä olevat kaupungit, kuten Frankfurt ja München, ovat tulleet tutuiksi. Reissaaminen on ollut budjettiystävällistä, sillä ostin lukukauden ajaksi Deutschland-Ticketin, joka oikeuttaa rajattomaan paikallisliikenteen käyttöön koko maan laajuisesti. Yksittäiset paikallisliikenteen ja paikallisjunien liput ovat yllättävän hintavia, joten noin 150 euron kertamaksu on tienannut itsestä monikertaisesti takaisin.
Tübingen sijaitsee noin tunnin junamatkan päässä Stuttgartista ja junayhteydet ovat kattavat. Matkaan kannattaa aina kuitenkin varata kärsivällisyyttä ja ylimääräistä aikaa, sillä suunniteltuun vaihtoyhteyteen ehtiminen ei ole Deutsche Bahnin kanssa mikään itsestäänselvyys. Flixbus tarjoaa myös näppärän vaihtoehdon matkaamiselle ja itse hyödynsin esimerkiksi suoraa bussiyhteyttä Tübingenistä Zürichiin.
Opiskelun ja juhlimisen ohella Tübingenissä vietetty aika on kulunut rennon hengailun merkeissä. Olemme kaveriporukalla viettäneet esimerkiksi kansainvälisiä illallisia, ja sitä kautta tutuksi on tullut italialainen, espanjalainen sekä turkkilainen keittiö. Itsekin opetin kavereille korvapuustien leipomisen jalon taidon. Erilaiset pelit korttipeleistä bierbongiin ja pöytäjalkapalloon ovat olleet myös hauskaa ajanvietettä kaveriporukalla.
Kaiken kaikkiaan olen viihtynyt Tübingenissä hyvin ja nauttinut vaihtoajastani. On totta, että joskus kaukaa on helpompi nähdä lähelle, ja olen saanut vaihdon myötä ihan uudenlaista perspektiiviä elämään. Uusien kokemusten ja uusien kohtaamisten myötä ymmärrän itseäni taas vähäsen paremmin ja tiedän selviäväni monenlaisista tilanteista. Ennen kaikkea vaihtoaika on ollut virkistävä tuulahdus uutta ja jännittävää sekä mahdollisuus viettää huoletonta elämää.
