31. Sotesta eilen ja tänään

Raili Myllylä

Palasin Kajaaniin vuonna 2004. Kainuussa valmistauduttiin kunnallisvaaleihin ja historiallisiin ensimmäisiin maakuntavaaleihin. Kuntavaaliehdokkaaksi suostuin, mutta kuntayhtymästä en tiennyt tarpeeksi, joten niihin vaaleihin en ehdokkaaksi alkanut.

Katselin ja kuuntelin uuden kuntayhtymän alkutaivalta paitsi aktiivisena kansalaisena myös Kajaanin kaupunginhallituksen 1. varapuheenjohtajana. Uudelle kuntayhtymälle ladattiin kaupunginhallituksen pöydän ympärillä paljon tavoitteita ja toiveita. Uudelta organisaatiolta edellytettiin heti säästöjä ja toimintojen sujuvuutta. Pitkän päivätyön yksityisellä puolella tehneenä, monessa muutoksessa ja muutosorganisaatiossa mukana olleena koin ja tiesin, että odotukset olivat epärealistisia ja kohtuuttomia: Ensin pitää rakentaa vahva pohja yhteiselle toimintakulttuurille, sitten vasta voi odottaa tuloksia.

Kainuun mallin alku vaikutti kyllä kaaokselta. Ihmiset olivat tyytymättömiä, toimintapuutteita oli joka puolella, rahaa meni eikä kustannusten 0,3 prosentin vuosittaisesta alentumisesta ollut tietoakaan. Kaupunginhallituksessa äänestettiin rahoitusprosenteista.

Koko ajan oli mielestäni epäluuloa ja epäluottamusta ilmassa sekä luottamushenkilöiden että virkamiesten kesken. Kaikki halusivat vetää vähän kotiinpäin. Ja media oikein herkutteli uuden organisaation kompastuksilla. Tuosta ajasta jäi mieleen, ettei tehty tarpeeksi hyvien suhteitten luomiseksi kuntiin ja kuntapäättäjiin.

Tiedottamista olisi tarvittu lisää, sillä kansalaisten epäluottamus oli aika suurta. Kiersimme vuoden 2007 keväällä Kainuuta eduskuntavaalien merkeissä, ja yhtenä teemana olivat maakunta-kuntayhtymän asiat. Mukana oli maakuntavaltuuston varapuheenjohtaja, joka sai monta viestiä eteenpäin vietäväksi, mutta toisaalta monta aiheetonta epäluottamusta herättävää asiaa voitiin oikaista heti. Lisää tiedottamista kaipasivat kansalaisetkin.

31.1 Hallintokokeilu ja maakuntavaltuusto

Vuonna 2009 aloitin sitten maakuntavaltuuston jäsenenä. Valtuusto kokoontui useita kertoja vuodessa. Asialista ei välttämättä ollut pitkä, mutta kokoukset kyllä kestivät. Tieasiat puhuttivat jatkuvasti, samoin sosiaali- ja terveyspuolen asiat. Valtuustoaloitteita tehtiin paljon, ja niissä kunnostautui myös oma valtuustoryhmäni. Mielestäni se kertoi siitä, etteivät valtuutetut tunteneet voivansa oikein vaikuttaa asioihin ja epäkohtiin, joita kansalaiset jatkuvasti kertoivat kuntayhtymän toiminnasta.

Raha aiheutti tälläkin valtuustokaudella jatkuvasti ongelmia. Tulosraportointi kompasteli eikä tavallisella rivivaltuutetulla ollut paljoakaan mahdollisuuksia vaikuttaa tulokseen. Edelleenkin jatkui ristiriita kuntien ja kuntayhtymän välillä rahoituksesta. Edelleen varsinkin Kajaanin ja Sotkamon kuntapäättäjät kokivat, että rahoitusmalli on näille kunnille epäedullinen ja sitä pitäisi korjata. Edelleen odotettiin säästöjä kuntayhtymältä ja esimerkiksi Kajaanin kaupunginhallituksessa äänesteltiin jälleen rahoitusprosentista (ja taas hävisin). Tosin kuntayhtymän valtuusto kuitenkin viime kädessä päätti kunnilta perittävän rahoitusprosentin, mutta päätös poikkesi Kajaanin äänestystuloksesta. Ei ihme, että tällaista demokratiaa ihmeteltiin. Toimintoihin alettiin kuitenkin jo saada parannusta ja sujuvuutta.

Loppukaudella asioiden käsittelyyn vaikutti myös Puolangan poisjääminen kuntayhtymästä ja näin koko kokeilun loppuminen. Keskustelu syistä oli vilkasta, mutta löytyneekö lopullista syytä koskaan.

31.2 Kainuun sote omana kuntayhtymänä

Entisen kuntayhtymän purkauduttua ja Kainuun soten aloitettua toimintansa vuoden 2013 alussa sain kunnian aloittaa hallituksen puheenjohtajana. Uudessa hallinnossa oli näin korjattu yksi arvostelua aiheuttanut asia. Kuntayhtymän johtaja ei enää ollut hallituksen puheenjohtaja kuten aiemmin oli ollut. Se teki hallitusryhmistä aikaisempaa tasa-arvoisempia.

Kuntayhtymän hallitus koostuu kuntien edustajista. Soten hallitukseen on valittu edustajia, jotka varmaan ovat halunneet paikkaa - tuskin silti osasimme arvioida kuinka aikaa vievä, vastuullinen ja raskaskin tämä hallituspaikka on. Kokousten asialistat ovat pitkiä ja asiakokonaisuudet laajoja erikoissairaanhoidosta lastensuojeluun ja ympäristöterveydenhuoltoon.

Haaste demokratialle jatkossa on, että näin vaativille paikoille löytyy kaikenikäisiä ja eri elämäntilanteissa olevia ihmisiä, joilla on aikaa paneutua asioihin ja istua välillä koko päivänkin kestävissä kokouksissa.

Parasta hallituksen toiminnassa on ollut se, että olemme rakentaneet Kainuun yhteistä sotea. Pöydän ympärillä ei ole enää istunut omien kuntiensa edustajia vaan koko Kainuun etua katsovia päättäjiä. Uusi, entistä oikeudenmukaisemmaksi koettu, yhdessä kuntien kesken sovittu ja päätetty rahoitussopimus on varmaan osaltaan vaikuttanut yhtenäisempään toimintakulttuuriin. Puolangan edustajankin istuminen pöydän äärellä silloin, kun käsitellään heille kuuluvia asioita, on ollut pienen alkuhämmennyksen jälkeen luontevaa.

Yhteistä näkemystä kainuulaisten palvelujen säilyttämisestä ja kehittämisestä on todella tarvittu viime aikoina, kun olemme toimineet niin uuden sairaalan saamiseksi kuin synnytysten, leikkausten ja uskottavan erikoissairaanhoidon päivystyksen säilyttämiseksi Kainuussa. Tässä kamppailussa on tarvittu ja tarvitaan edelleen sekä luottamushenkilöitä että virkamiehiä.

Kuntien kanssa käydään kuntakierrokset pääsääntöisesti kaksi kertaa vuodessa. Ne ovat tarpeellisia myös jatkossa, vaikka kehitettävääkin on. Soten osalta on hyvä keskittyä vain niihin asioihin, mitkä sillä hetkellä menneen tarkastelussa ja tulevaisuuden hahmottamisessa ovat tärkeitä, ja mihin haluttaisiin kuntien päättäjiltä kantaa. Tätä olemme kokeilleet, mutta harjoitusta tarvitaan edelleen.

Myös kuntien tapa valmistautua näihin tapaamisiin vaihtelee. Varmaan tapaamisista saataisiin entistä parempia tuloksia, jos kunnissa mietittäisiin kunnan tarpeet sotelta ja ennen kaikkea haettaisiin niitä alueita, joissa voitaisiin toimia yhdessä toisiaan vahvistaen esimerkiksi työllisyyden parantamiseksi, työttömyyden haittojen vähentämiseksi ja ennaltaehkäisevän toiminnan lisäämiseksi. Toivon, että kunnat myös kutsuisivat mahdollisimman laajasti sekä viranhaltijoita että päättäjiä näihin tapaamisiin. Niissä olisi mahdollisuus päättäjillä tutustua soten toimintaan. Tosiasiahan on, että nyt – yli 12 vuoden jälkeen – osa kuntien päättäjistä on vieraantunut sosiaali- ja terveydenhuollon asioista ja Kainuun sotesta. Silloin sote voidaan nähdä vain kustannuksia aiheuttavana organisaationa eikä tunneta sen tiukasti lakeihin perustuvaa tehtäväkenttää.

Kerran vuodessa käytävät rahoitusneuvottelut ovat eräänlainen näytelmä. Kuntien edustajat – yleensä puheenjohtajisto ja kunnanjohtajat – ja soten edustajat kokoontuvat päättämään sotelle annettavasta rahasta. Sote esittää virkamiesten tekemän laskelman, paljonko rahaa tarvitaan, että kaikki lakisääteiset velvoitteet voidaan hoitaa. Kokous päätyy pienempään summaan – se on ollut kaikkien tiedossa jo kuntajohtajien palaverin jälkeen. Soten hallitus kierrättää sitten budjettiesitystä useamman kerran tulosalueilla ennen sen esittämistä valtuustolle, joka lopulta tekee päätöksen. Alibudjetointia on yritetty välttää, ja joskus on sitten tehty miinusmerkkisiä budjetteja. Niitä on kiritty umpeen vuoden mittaan ja usein siinä onnistuttukin. Luottamushenkilöiden yhteinen toive ennaltaehkäisevään työhön panostamisesta ja sitä kautta säästöjen hakemisen suunnasta on kuitenkin saanut väistyä turhan usein rahakonsultin määrättyä suunnan. Lastensuojeluun olemme niukkuudesta huolimatta pyrkineet rahaa osoittamaan.

Kuntakierrosten ohella toinen paikka, missä kohtaamme suoraan asiakkaitamme ja heidän edustajiaan, on kaksi kertaa vuodessa järjestettävä järjestöjen ja yhdistysten tapaaminen. Se on tarkoitettu muun muassa sosiaali- ja terveydenalan yhdistyksille ja vanhusneuvostoille. Tilaisuuksissa osanottajia informoidaan soten ajankohtaisista asioista, vastataan kysymyksiin ja otetaan vastaan kehittämisehdotuksia. Olen osallistunut lähes kaikkiin tapaamisiin viime aikoina ja tavallaan ihmetellytkin sitä, miten vähän kritiikkiä näissä tilaisuuksissa tulee. Tilanne on siltä osin muuttunut alkuvuosiin verrattuna.

Näiden tilaisuuksien saaminen entistä keskustelevimmiksi on pohdinnan paikka myös sotessa. Tilaisuuksissa on kuitenkin oman arkensa asiantuntijoita, joilta on hyvä saada kaikki mahdollinen tieto käyttöön palveluiden kehittämiseksi. Osallistumisen kehittäminen ja kansalaisten saaminen mukaan palvelujen kehittämiseen onkin jatkuva haaste. Järjestöjen näkeminen entistä vahvemmin kumppaneina sekä ennaltaehkäisevässä työssä että vertaistukena

ja yhteisöllisyyden vahvistajana on todella tärkeää. Kahvipöytäpurnausten muuttaminen rakentaviksi ehdotuksiksi vaatii kuitenkin työtä niin sotelta kuin eri yhteistyökumppaneilta unohtamatta puolueitakaan.

Kainuun soten luottamushenkilöillä on paljon tietoa, taitoja ja elämänkokemusta. Kannattaa tarkkaan miettiä, miten tätä kaikkea pystytään paremmin hyödyntämään myös soten kannalta. Olisi hyvä, jos luottamushenkilöedustus olisi jo asioiden valmisteluvaiheessa mukana esimerkiksi johtoryhmässä. Nyt asiat tulevat esityslistalla valmiin päätösesityksen kanssa, ja kantaa on otettava nopeassa tahdissa. Jonkin verran asiaa ovat parantaneet hallituksen ja hallituksen ja valtuuston talousseminaarit pari kertaa vuodessa. Niiden ongelma on kuitenkin käsiteltävien asioiden paljous, ja pohtivalle keskustelulle jää liian vähän aikaa.

Sotessa tehdään niin isoja ihmisten elämään vaikuttavia päätöksiä, että jo niiden valmistelussa pitäisi luottamushenkilöiden olla mukana. Luottamushenkilöt tuovat asioiden valmisteluun kansalaisten näkökulman ja kantavat kuitenkin viime kädessä vastuun päätöksistä. Luottamushenkilöt katsovat myös helpommin asioita kansalaisten näkökulmasta vailla oman organisaation sidonnaisuuksia. Tämä on tärkeää varsinkin nyt, kun toimintatapoja kehitetään uuden sairaalan konseptin mukaisesti.

Yhtenä epävirallisena mittarina asioiden hyvästä tai huonosta hoidosta, palvelujen laadusta ja saatavuudesta voi pitää myös sitä suoraa palautetta, mikä luottamushenkilöille tulee. Ja sitä toki tulee edelleen niin puhelimessa, sähköpostilla kuin kaupungilla kulkiessa. Paljon on sen palautteen kohdalla tapahtunut vuosien myötä. Palaute on mielestäni nykyään konkreettisempaa, selkeästi johonkin asiapuutteeseen ja palveluun kohdistuvaa kritiikkiä. Alkuaikoina se oli yleistä kuntayhtymään kohdistuvaa kritiikkiä ja epäluuloa. Sitä paitsi palautetta tulee nyt myös hyvin toimivista palveluista ja asioiden sujumisesta.

Kansalaisten kiitokset kertovat siitä, että Kainuussa on onnistuttu ainutlaatuisen soten rakentamisessa. Tästä on hyvä jatkaa kainutlaatuiseen maakuntauudistukseen.