Harmaa talous 2015

Harmaa talous 2015 HARMAAN TALOUDEN SELVITYSYKSIKKÖ

SISÄLTÖ HARMAA TALOUS 2015

.

3

1. YHTEISKUNNAN VAROJEN SUOJAAMINEN HARMAALTA TALOUDELTA

.

4

2. TUTKITTUA JA MITATTUA

.

8

3. HARMAAN TALOUDEN TORJUNTA

. 17

4. HARMAAN TALOUDEN ENNALTAEHKÄISYÄ JA TORJUNTAA – HELSINGIN KAUPUNKI JA TEKES LIITE: HARMAAN TALOUDEN SELVITYSYKSIKÖN JULKAISUJA

. 22 .

26

2

HARMAA TALOUS 2015 Tässä julkaisussa käsitellään vuosittain ajankohtaisia harmaaseen talouteen ja sen torjuntaan liittyviä teemoja. Vuoden 2015 Harmaa talous -julkaisussa käsitellään harmaata taloutta yhteiskunnan varojen käytön ja varojen suojaamisen näkökulmasta. Aihepiiristä nostetaan esiin sekä julkiset hankinnat että julkisten yritystukien myöntäminen.

Harmaan talouden selvitysyksikön työssä nousee esiin monenlaisia ilmiöitä. Yksikön tehtävä on tuottaa tietoa näistä ilmiöistä ja etsiä mittareita harmaan talouden määrän arviointiin.

Yksi tapa tutkia harmaata taloutta on keskittyä tiettyjen joukkojen ominaispiirteisiin ja harmaan talouden ilmenemiseen niissä. Samalla myös harmaan talouden toimintaan vaikuttavan lainsäädännön kehitystarpeita seurataan. Voidaan esimerkiksi selvittää harmaan talouden ennaltaehkäisevien torjuntakeinojen vaikuttavuutta erityistä rekisteröintiä vaativien tai luvanvaraisesti toimivien yritysten valvonnassa. Tutkimuksen kohteena voi olla myös jokin verotuskäytäntö tai vertailu muiden maiden analyysimenetelmiin ja niiden soveltuvuuden arviointi Suomen olosuhteisiin. Harmaan talouden tutkimista ja mittaamista käsitellään tämän julkaisun luvussa 2.

Harmaan talouden torjunnalla pyritään ennalta estämään harmaan talouden tekoja, nostamaan kiinnijäämisriskiä ja viranomaisten reagointivalmiutta sekä mitoittamaan hallinnollisia ja rikosoikeudellisia seuraamuksia riittävän nopeiksi ja tehokkaiksi. Lainsäädäntömuutoksilla, kuten esimerkiksi rakennusalan viimeaikaisilla muutoksilla, pyritään kaventamaan harmaan talouden toimijoiden mahdollisuuksia. Viranomaisten keskinäisen tietojen vaihdon merkitys korostuu monessa yhteydessä. Harmaan talouden torjuntaa esitellään luvussa 3.

Helsingin kaupunki on kiinnittänyt erityistä huomiota harmaan talouden torjuntaan julkisten hankintojen yhteydessä ja torjunnan tuloksilla on ollut vaikutusta. Harmaan talouden selvitysyksikön tekemän selvityksen lisäksi Helsingin kaupunki kertoo kokemuksista harmaan talouden torjujana tämän julkaisun viimeisessä luvussa.

Innovaatiorahoituskeskus Tekesillä on käytettävissä projektirahoitukseen tänä vuonna noin 550 miljoonaa euroa, jonka avulla pystytään toteuttamaan runsaat 2 000 tutkimus- ja kehitysprojektia. Julkisten varojen avulla harjoitetun harmaan talouden ennaltaehkäisy on tärkeä painopistealue. Tekes on tehnyt säännöllistä yhteistyötä Harmaan talouden selvitysyksikön kanssa. Heidän kokemuksiaan harmaan talouden torjunnasta tukien myöntämisessä on esitelty tämän julkaisun viimeisessä luvussa neljä.

3

1. YHTEISKUNNAN VAROJEN SUOJAAMINEN HARMAALTA TALOUDELTA Harmaa talous Harmaata taloutta esiintyy erityisesti paljon työvoimaa käyttävillä toimialoilla sekä käteistoimialoilla, joille on yhteistä pimeän työvoiman käyttö. Tällaisia työvoimavaltaisia toimialoja ovat esimerkiksi rakennusala, majoitus- ja ravitsemisala, kuljetusala, siivous- ja kunnossapitoalat, parturi- ja kampaamoala sekä kauneudenhoitopalvelut. Harmaan talouden yhteydessä nousevat nykyisin esiin myös ulkomaisten yritysten tai ulkomaisen työvoiman käyttöön liittyvät kysymykset.

Tietolaari: Ravintoloiden verotarkastukset paljastavat harmaata taloutta1 Verohallinnon keväällä 2015 aloittamat tehostetut ravintola-alan verotarkastukset osoittavat, että useissa tarkastuksen kohteiksi valituissa ravintoloissa on tulonsalausta.

Ravintolaprojektin tavoitteena on kitkeä harmaata taloutta ravintola-alalta ja sitä kautta vähentää verovajetta. Samalla puututaan epäterveeseen kilpailuun ja helpotetaan rehellistä ravintolatoimintaa harjoittavien tilannetta. Vastaavia tehotarkastuksia on aiemmin tehty esimerkiksi rakennusalalla. Ravintola-alalla harmaa talous ilmenee esimerkiksi kassan ohi myyntinä, pimeästi maksettuina palkkoina ja työnantajamaksujen laiminlyöntinä.

Yli 60 prosentissa tarkastuksen kohteeksi valituista yrityksistä on havaittu eriasteisia veronmaksupuutteita, suuressa osassa myös tulonsalausta. Yleensä seurauksena on paitsi maksamattomien verojen maksaminen, myös sanktiot, joissakin tapauksissa rikosilmoitus.

Verohallinnon yritysverotusyksikön ylitarkastaja kiteyttää: ” Toimialalla, jossa maksamista tapahtuu paljon käteisellä, ohimyynti on yleisempää kuin missä maksu tapahtuu ensisijaisesti kortilla. Tyyppihyväksytyt kassakoneet olisivat siksi tarpeen. Ne varmistavat, ettei rekisteröityneitä myyntitapahtumia voida jälkikäteen muuttaa.”

Harmaata taloutta torjutaan ja ennalta ehkäistään myös vaikuttamalla ihmisten asenteisiin. Veronmaksajien mielipiteitä pidetään tärkeinä, ja niitä peilataan esimerkiksi Verohallinnon suorittamilla asiakaskyselyillä sekä muiden tahojen tekemillä kyselytutkimuksilla. Suomessa veronmaksumyönteisyys on korkealla tasolla verrattuna moniin muihin maihin.

Harmaa talous Verohallinnon vuoden 2015 asiakaskyselyssä Verohallinnon asiakaskyselyssä2 2015 melkein yhdeksän vastaajaa kymmenestä (87 %) ajatteli, että merkittävä kiinnijäämisen riski ohjaa kansalaisia tehokkaasti lainkuuliaisiksi. Kahden kolmasosan mielestä rangaistusten koventamisella olisi samanlainen vaikutus.

Runsas puolet (52 %) vastaajista oli vähintään jokseenkin vakuuttunut sitä, että liian monet pimittävät osan veroistaan. Vain 12 prosentin mielestä pimeän työn tekemisessä tai palvelujen ostamisessa ilman kuittia ei ollut mitään väärää.

1 2

Lehdistötiedote 14.9.2015. Verohallinto TNS Gallup Oy:n suorittama tutkimus

4

Vastaajista 42 prosenttia oli täysin samaa mieltä siitä, että tuntee tai tietää jonkun, joka on ostanut tavaraa tai palveluja pimeästi ilman kuittia. Vajaa kolmannes (29 %) puolestaan oli täysin varma siitä, ettei tuttavapiiristä löydy sellaista henkilöä. Niukan enemmistön (59 %) olisi vaikea hyväksyä, jos joku lähipiiriin kuuluvista ostaisi tavaraa tai palveluja pimeästi ilman kuittia. Toisaalta melkein kaksi viidesosaa (36 %) ei välttämättä näkisi asiassa kovinkaan suurta ongelmaa.

Yksimielisyys harmaan talouden kielteisestä vaikutuksesta yhteiskunnalle oli varsin suuri. Kahden kolmasosan mielestä terve kilpailu yritysten välillä on vääristynyt harmaan talouden vuoksi. Vielä suurempi joukko (79 %) vaati Verohallinnolle enemmän resursseja sen pyrkimyksiin torjua harmaata taloutta.

Helsingin Sanomien lainkuuliaisuuskysely 2015 Helsingin Sanomat teki verkossa lainkuuliaisuuskyselyn3. Kyselyyn tuli 22.–28. 7.2015 noin 13 000 vastausta. Kyselyssä kysyttiin muun muassa miten paheksuttavana vastaajat pitivät pienen remontin tekemistä omassa asunnossa niin, että maksusta sovitaan pimeästi ilman kuitteja. Alle puolet, 47 prosenttia vastaajista piti pimeän remontin teettämistä edes jossain määrin paheksuttavana. Jonkin verran paheksuttavana sitä piti 33 prosenttia ja erittäin paheksuttavana 14 prosenttia. Saman verran vastaajia (14 %) piti pimeän remontin teettämistä täysin hyväksyttävänä.

Julkiset hankinnat Julkisilla hankinnoilla tarkoitetaan sellaisia tavara-, palvelu- ja rakennusurakkahankintoja, joita valtio, kunnat ja kuntayhtymät, valtion liikelaitokset sekä muut hankintalainsäädännössä määritellyt hankintayksiköt tekevät oman organisaationsa ulkopuolelta. Hankinnat tulee tehdä hankintalainsäädännön menettelytapoja noudattaen. Työ- ja elinkeinoministeriö vastaa julkisiin hankintoihin liittyvän lainsäädännön valmistelusta.

Yli 60 prosentissa ravintola-alan tarkastuksen kohteeksi valituista yrityksistä on havaittu veronmaksupuutteita

Julkisyhteisöjen tavara- ja palveluostot sekä niiden teettämät rakennusurakat ovat Suomessa vuositasolla noin 33–35 miljardia euroa. Julkisten hankintojen merkitys on lisääntynyt jatkuvasti, koska monia julkisia palveluja tuotetaan yksityisillä palveluntuottajilla.

Sillä, miten julkisia hankintoja tekevät käyttävät ostovoimaansa on paljon vaikutusta joidenkin toimialojen markkinoiden kehitykseen. Julkisten hankintojen osuus yritysten liikevaihdoista on huomattava esimerkiksi rakentamisessa tai yksityisissä sosiaali- ja terveyspalveluissa.

Julkiset hankinnat ovat tärkeä kohdealue harmaan talouden torjunnassa. Eduskunnan tarkastusvaliokunnan mukaan korruption pesiytyminen julkisiin hankintoihin ja paikalliseen päätöksentekoon rasittaa verovaroin kustannettavia palveluita ja vääristää tervettä kilpailua elinkeinotoiminnassa sekä heikentää kansalaisten luottamusta päätöksentekijöihin.

Selvitys Helsingin kaupungin hankinnoista Helsingin kaupunki on yksi suurimmista julkisten hankintojen ostajista. Helsingin kaupungin ulkopuolisten palvelujen ostojen määrä oli vuoden 2013 tilinpäätöksessä 1,6 miljardia euroa. Helsingin kaupungin tarkastusviraston laskelmien mukaan Helsinki menettää verotuloja noin 50–60 miljoonaa euroa vuodessa harmaan talouden takia.

Harmaan talouden selvitysyksikkö on laatinut selvityksen (11/2015) Helsingin kaupungin julkisista hankinnoista. Selvityksessä tutkittiin muun muassa mahdollisuuksia harmaan talouden ilmiöiden torjuntaan, jotta julkiset hankinnat kohdistuisivat paremmin lakisääteiset velvoitteensa hoitaville palveluntarjoajille.

Selvityksen kohdejoukon yritysten Helsingin kaupungille tuottamien palvelujen arvo oli 464 miljoonaa euroa vuonna 2013, eli se kattoi noin neljänneksen kaupungin hankintojen kokonaisarvosta.

Selvityksessä tutkittiin Helsingin kaupungin harmaan talouden torjuntaohjeen vaikuttavuutta. Helsingin toimenpiteet näyttävät vaikuttaneen siten, että palveluiden tuottajiksi on valikoitunut keskimääräistä luotettavampia yrityksiä. Yritysten verovelkojen määrä on alhaisempi ja yritykset ovat tunnuslukujen perusteella hieman kannattavampia ja vakavaraisempia, kuin yritykset, joilla myyntiä Helsingin kaupungille ei ole ollut.

Julkiset hankinnat ovat tärkeä kohdealue harmaan talouden torjunnassa

Selvityksessä havaittiin tilastollinen yhteys yritysten vastuuhenkilöiden henkilökohtaisten verovelkojen ja yritystoiminnan verovelkojen välillä. Tilastollinen yhteys havaittiin myös vastuuhenkilöiden eri yritysten verovelkojen sekä konkurssivaiheiden välillä.

3

http://www.hs.fi/kotimaa/a1438484076989

5

Tietolaari: Elokuussa 2015 uutisoitiin vakavasta väärinkäytösepäilystä, joka oli tapahtunut Helsingin kaupungin rakentamispalvelu Starassa. Kaupunki on tehnyt asiasta rikosilmoituksen. Uutisen mukaan väärinkäytösepäilyt kohdistuvat kahteen Staran työntekijään, joiden epäillään käyttäneen esimiesasemaansa oman taloudellisen etunsa tavoitteluun.

Staran edustaja toteaa uutisessa, että Helsingin kaupungilla ja Staralla on nollatoleranssi harmaaseen talouteen. Staran liikevaihto oli edellisenä vuotena 220 miljoonaa euroa ja sen palveluksessa oli 1 550 työntekijää.

Elo-syyskuussa 2015 uutisoitiin myös, että kolmetoista epäiltyä saa syytteen törkeästä petoksesta yhdessä Suomen laajimmista petosjutuista, jossa tapaukset liittyvät useampaan Helsingin kaupungin rakennusurakkakohteeseen, ja niissä toimineisiin pää- ja aliurakoitsijoihin.

Rakennusviraston, rakennusliikkeiden ja aliurakoitsijoiden välistä laitonta rahavirtaa hoidettiin valelaskuilla.

Lähteet: Helsingin rakentamispalvelussa väärinkäytösepäily. Iltalehti. 20.8.2015 Helsingin rakennusviraston lahjusjuttu kuivui kasaan – syytteet törkeästä petoksesta.

Yle Uutiset. 31.8.2015 Helsingin rakennusviraston rikosvyyhdissä 13 epäiltyä saa syytteen.

Helsingin Sanomat 1.9.2015.

Julkisiin hankintoihin kohdistuva lainsäädäntö Euroopan komissio antoi joulukuussa 2011 kolme julkisia hankintoja ja käyttösopimuksia koskevaa direktiiviehdotusta, jotka hyväksyttiin syyskuussa 2014 (2014/23/EU, 2014/24/EU ja 2014/25/EU).

Unionin julkisista hankinnoista annetut direktiivit velvoittavat kaikkia yhteisön jäsenmaita sekä niiden hankintayksikköjä. Hankintadirektiivien tarkoituksena on lainsäädännön yhdenmukaistaminen yhteisömaissa. Suomessa direktiivien voimaansaattaminen edellyttää säännösten kirjoittamista osaksi kansallista lainsäädäntöä. Sääntelyn tavoitteena on tehostaa julkisten varojen käyttöä ja avata julkisten hankintojen markkinat koko Euroopan unionin alueella muista jäsenvaltioista tulevalle kilpailulle. Lisäksi tavoitteena on julkisten palvelujen tehostaminen ja laadun parantaminen sekä talouden kasvun, kilpailukyvyn ja työllisyyden edistäminen.

Muutokset Suomen lainsäädännössä Työ- ja elinkeinoministeriö ehdottaa uuden lain säätämistä korvaamaan vuoden 2007 hankintalain ja asetuksen. Esityksessä hankintalain muutoksesta on otettu laajasti kantaa niihin talousrikoksiksi luokiteltaviin tekoihin, jotka johtaisivat palveluntarjoajan pakolliseen poissulkemiseen tarjouskilpailusta. Poissulkemisperusteet vastaisivat esityksen mukaan aikaisempaa hankintalain 53 §:ssä säädettyä. Uusina rikosnimikkeinä pakollisen poissuljennan aiheuttaisivat lisäksi rikoslain 16 luvun mukainen lahjuksen antaminen kansanedustajalle, 34 a luvun terrorismirikokset sekä 25 luvun ihmiskauppaan liittyvät rikokset.

Edelleen esityksessä on todettu poissulkemisperusteeksi verojen ja sosiaaliturvamaksujen laiminlyönti.

Harmaan talouden selvitysyksikön kehitysehdotukset Harmaan talouden selvitysyksikkö on lausuntokierroksen yhteydessä tuonut esiin, että poissulkemisperusteista puuttuu useita tilastollisesti keskeisiä, talousrikoksiin kuuluvia, rikosnimikkeitä, kuten kirjanpitorikokset, velallisen rikokset, ympäristörikokset sekä rekisterimerkintärikos. Lisäksi poissulkemisperusteet koskevat lakiesityksessä vain verojen ja sosiaaliturvamaksujen maksamista, mutta eivät muiden näihin liittyvien velvoitteiden, kuten rekisteröitymis- ja ilmoitusvelvoitteiden, hoitamista. Poissulkemisperusteet eivät myöskään kata muita lakisääteisiä velvoitteita. Näitä ovat esimerkiksi eläke-, työttömyys- ja tapaturmavakuutusmaksut tai tullin perimät verot ja maksut.

6

Lakisääteisten velvoitteiden hoitoa koskevat tiedot ovat pääsääntöisesti salassa pidettäviä. Julkisia hankintoja tekevillä ei ole lakiin perustuvia tietojensaantioikeuksia salassa pidettäviin viranomaistietoihin.

Selvitysyksikkö esittää lausunnossaan harkittavaksi, että julkisia hankintoja tekeville viranomaisille säädettäisiin tiedonsaantioikeus verojen lisäksi palveluja tarjoavien yritysten muidenkin julkisten velvoitteiden hoitamiseen liittyviin tietoihin. Tiedonsaantioikeus voisi koske myös yritysten vastuuhenkilöiden ja näiden muun yritystoiminnan velvoitteidenhoitoa.

Tietolaari: Julkisuudessa on käsitelty tilanteita, joissa julkisten hankintojen kilpailuttamisessa on päädytty hankkimaan palveluja yrityksiltä, joiden saman alan edeltävä yhtiö on haettu konkurssiin esimerkiksi mittavien verovelkojen johdosta. Lainsäädäntö ei tällä hetkellä anna syytä olla hyväksymättä yritystoimintaa jatkavaa yhtiötä tarjouskilpailuun, jos asiasta ei ole lainvoimaista rikostuomiota.

Katso esim. Konkurssipomon firma voitti kilpailutuksen Vantaalla.

Vantaan Sanomat 2.6.2015

Julkiset tuet Erilaisia yritystukia myönnetään Suomessa noin miljardi euroa vuosittain. Yritystukia myöntävät laajasti eri ministeriöt ja viranomaiset. Eniten yritystukea myönnetään työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalalla. Siellä suurimpana yritysten rahoittajana on Innovaatiorahoituskeskus Tekes. Muita suuria rahoituksen myöntäjiä ovat ELY-keskukset, valtion erityisrahoitusyhtiö Finnvera Oyj sekä työ- ja elinkeinotoimistot.

Yritystukia myönnetään sekä kaikkia valtion myöntämiä avustuksia koskevan valtionavustuslain (688/2001) että yksittäisiä tukimuotoja koskevien erityislakien perusteella. Yritystukea koskevia yleisiä säännöksiä löytyy lisäksi myös laista yritystuen yleisistä ehdoista (786/1997). Myöntäjien lukumäärästä ja rahoituksen erilaisista päämääristä aiheutuu se, että myös rahoituksen myöntämistä koskevia säädöksiä on lukuisia ja myöntämiskäytännöt ovat erilaisia.

Tietolaari:

Tekesin asiakkaat täyttävät lakisääteisen ilmoitusvelvoitteensa Verohallintoon hyvin

Julkisen rahoituksen myöntämistä koskeva lainsäädäntö ei tällä hetkellä sääntele riittävän selkeästi, että julkista tukea tai rahoitusta myöntävä viranomainen voisi perustaa harkintansa muun ohella yrityksen tai sen lähipiirin julkisten velvoitteiden hoitamiseen. Esimerkiksi valtionavustuslaissa (688/2001) tai yritystuen yleisistä ehdoista annetussa laissa (786/1997) ei ole säännöksiä, joiden mukaan avustus voitaisiin jättää myöntämättä, jos hakija ei ole huolehtinut veroihin tai muihin julkisoikeudellisiin maksuihin liittyvistä velvoitteistaan.

Selvitys Tekesin julkisista tuista Innovaatiorahoituskeskus Tekes käyttää runsaan 500 miljoonan euron vuosibudjetistaan kaksi kolmasosaa yritysten tuotekehityksen tukemiseen. Tekesin antama rahoitus on riskirahoitusta turvaamaan innovaatioyrityksen toimintaa ja hankkeiden aloitusta. Rahoitus voi olla avustusta, lainaa tai näiden kombinaatio.

Harmaan talouden selvitysyksikkö tutki selvityksessä 19/2014 Innovaatiorahoituskeskus Tekesin rahoitusta saaneiden yritysten toimintaa, taloudellista asemaa sekä lakisääteisten velvoitteiden hoitamista. Selvityksen kohdejoukossa oli runsas 3 800 eri asiakasvaiheessa olevaa yritystä. Osa yrityksistä oli rahoituksen hakuvaiheessa ja osalla oli rahoitettava projekti käynnissä. Osa kohdejoukon yrityksistä oli mennyt konkurssiin rahoitettavan hankkeen aikana ja osalta perittiin rahoitusta takaisin.

Tekesin asiakkaat täyttivät lakisääteisen ilmoitusvelvoitteensa Verohallintoon hyvin, arvioverotustapausten määrä oli vähäinen.

7

Maksupuutteita oli kuitenkin 12 prosentilla kohdejoukosta. Verovelan yhteismäärä oli yli 32 miljoonaa euroa. Yrityksistä, joilla oli maksupuutteita, 62 prosentilla verovelka oli yli 5 000 euroa. Ulosottovelan määrä oli yli 27 miljoonaa euroa. Konkurssi- tai saneerausvaiheita oli viidellä prosentilla.

Selvityksessä tarkasteltiin myös kohdejoukon yritysten vastuuhenkilöitä ja näiden kytkentöjä muihin yrityksiin. Vastuuhenkilöiden verojäämien yhteismäärä lähenteli 10 miljoonaa euroa ja vastuuhenkilöiden kohdejoukkoon kuulumattomilla yrityksillä oli verovelkaa yli 207 miljoonaa euroa.

Tekesillä on oikeus saada tietoja vain tukea hakevasta yrityksestä. Tiedonsaantioikeutta ei ole hakijayrityksen vastuuhenkilöiden ja vastuuhenkilöiden muiden yrityskytkentöjen tietoihin. Selvityksessä ehdotetaankin Tekesin tiedonsaantioikeuksien laajentamista koskemaan vastuuhenkilöiden ja heidän muun liiketoimintansa velvoitteidenhoitoa, taloudellisia edellytyksiä ja luotettavuutta. Tiedonsaantioikeutta ei ole myöskään sosiaalivakuuttamista koskeviin tietoihin. Tiedonsaantioikeuden laajentaminen mahdollistaisi Tekesille kokonaisvaltaisemman arvion tekemisen rahoitusta hakevan yrityksen lakisääteisten velvoitteiden hoidosta.

2. TUTKITTUA JA MITATTUA Harmaan talouden selvitysyksikön tehtävänä on tuottaa ja jakaa tietoa harmaasta taloudesta ja sen torjunnasta. Yksikkö muun muassa laatii selvityksiä harmaan talouden ilmiöistä ja niiden torjunnassa käytettävistä toimenpiteistä. Selvityksiä laatiessaan yksikkö käyttää laajasti viranomaisten rekistereissä olevaa tietoa organisaatioista ja niihin liittyvistä henkilöistä. Lisäksi selvitysyksikkö hyödyntää esimerkiksi Tilastokeskuksesta tai kaupparekisteristä saatavaa julkista tietoa.

Yhtenä keskeisenä kysymyksenä selvityksissä on harmaan talouden määrän arviointi. Selvityksissä tavoitteena on löytää mittareita, joilla harmaan talouden määrää ja kehitystä voitaisiin paremmin arvioida.

Tässä luvussa kuvataan joitakin selvitysyksikön tutkimuksissa esiin tulleita teemoja ja mittaustapoja. Käytetyille mittaustavoille on tyypillistä se, että ne eivät yksinään pysty osoittamaan harmaan talouden yleisyyttä tai määrää tutkittavana olevassa aineistossa. Yhdessä käytettynä ne kuitenkin antavat kuvaa siitä, onko tutkimuskohteen – esimerkiksi jonkin rajatun yritysjoukon – harmaan talouden riski suurempi kuin muiden yritysten. Selvitykset voivat koskea myös lainsäädännön kehitystarpeita.

Luvussa on kuvattu harmaan talouden liityntäkohtia tullaamattoman tavaran varastointiin, ennakkoperintärekisterin käyttöä ja merkitystä harmaan talouden torjunnassa, yrityssuhteiden ja verovelkojen merkitystä harmaan talouden kannalta, Ison-Britannian verohallinnon verovajeraporttia sekä seurattu harmaata taloutta sivuavaa tutkimustietoa Suomessa ja ulkomailla.

Harmaata taloutta pyritään ennaltaehkäisemään muun muassa kehittämällä lainsäädäntöä. Viime vuosina on selvitysyksikössä erityisesti nostettu tarkasteluun viranomaisten välisen tietojenvaihdon esteiden purkaminen. Lainsäädännön muutostarpeita koskevissa selvityksissä on tarkasteltu muun muassa eri lupaviranomaisten mahdollisuuksia saada tietoa luvan hakijayrityksen vastuuhenkilöiden tai näiden muiden yritysten julkisoikeudellisten velvoitteiden hoitamisesta.

Selvityksissä pyritään etsimään mittareita, joilla harmaan talouden määrää ja kehitystä voitaisiin paremmin arvioida

Tietolaari: Harmaan talouden torjuntaohjelman hanke 13: ”Viranomaisten välisiä tiedonvaihdon esteitä puretaan ja tarvittavat viranomaisrekisterit saatetaan joustavasti harmaan talouden torjuntaviranomaisten käyttöön. Selvitetään viranomaisten mahdollisuutta antaa nykyistä laajemmin oma-aloitteisesti tarpeellisia tietoja vastuuviranomaiselle. Talousrikollisuuden ja harmaan talouden ehkäisemiseksi laajennetaan tarkemman

8

selvityksen perusteella esimerkiksi ulkomaalaisasioita hoitavien viranomaisten sekä julkisia tukia ja elinkeinolupia myöntävien viranomaisten tiedonsaantioikeuksia. Tehtävän selvityksen perusteella mahdollistetaan rahanpesun torjunnan tietojen käyttö viranomaistoiminnassa nykyistä laajemmin…”

(Tehostettu harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunnan toimintaohjelma vuosille 2012–2015)

Viranomaisten välisten tietojenvaihdon esteiden purkaminen Harmaan talouden selvitysyksikkö on yhdessä sidosryhmien kanssa laatinut useita selvityksiä viranomaisten välisten tietojen vaihdon esteiden purkamiseksi harmaan talouden torjuntaohjelman kirjausten perusteella.

Lupaviranomaisten ja tukiviranomaisten tietojenvaihtoesteiden purkamisesta ja lainsäädännön muutostarpeista ovat valmistuneet mm. seuraavat selvitykset: – Poliisin lupa-asioiden lainsäädäntömuutostarpeet (16/2014), – Oleskelulupien lainsäädäntömuutostarpeet (15/2014) sekä – Yritystukilakien lainsäädäntömuutostarpeet (14/2014).

Selvitysyksikön selvityksissä Majoitus- ja ravitsemusalan yritykset Suomessa (3/2011), Sosiaalipalveluiden toimiala (32/2011), Yksityiset terveydenhuollon yritykset (9/2014), Sairaankuljetusalan yritykset (10/2014), Tekes-asiakaskartoitus (19/2014) sekä Valuutanvaihtotoiminta sekä omaisuudenhoito- ja yrityspalvelut (17/2015) on käsitelty myös luvanvaraisten sekä erityistä rekisteröintiä vaativien toimialojen yrityksiä ja tietojenvaihdon esteitä.

Selvityksissä on tutkittu miten toimialan yritykset ovat hoitaneet veroihin ja muihin julkisiin maksuihin liittyvät velvollisuutensa ja minkälaisia lakiin perustuvia keinoja lupia myöntävillä ja valvovilla viranomaisilla on torjua harmaata taloutta kyseisillä toimialoilla.

Selvityksissä on tavallisesti esitetty lainsäädäntöä koskevia kehittämisehdotuksia. Tyypillisesti lainsäädännöllisiä kehittämistarpeita nähdään luvan myöntämistä ja peruuttamista koskevissa säännöksissä. Säännöksistä on usein puuttunut mahdollisuus hylätä tai peruuttaa sellaisen toimijan lupa, joka ei ole hoitanut julkisoikeudellisia velvoitteitaan.

Vielä useammin lainsäädännöllisiä kehittämistarpeita on ollut lupaviranomaisen mahdollisuuksissa tutkia luvan hakijan tai haltijan taustoja, eli vastuuhenkilöiden tai näiden muiden yrityksien julkisoikeudellisten velvoitteiden hoitamista. Lainsäädännön kehittämistarpeita on lisäksi ollut valvontaviranomaisten tietojen saannissa. Vain harvoin luvanvaraisia toimialoja valvovilla viranomaisilla on oikeus saada tehtäviään varten lainsäädännössä salassa pidettäviksi määriteltyjä tietoja toisilta viranomaisilta.

Tietolaari: Tapaturmavakuuttajat ja säätiövalvonta siirtyvät käyttämään velvoitteidenhoitoselvityksiä Uusi säätiölaki (487/2015) tulee voimaan 1.12.2015 ja uusi työtapaturma- ja ammattitautilaki (459/2015) tulee voimaan 1.1.2016. Molemmissa laeissa on uudet säännökset tietojen saannista muilta viranomaisilta.

9

Vakuutusyhtiöiden sekä työtapaturma- ja ammattitautilailla perustettavaksi säädetyn Tapaturmavakuutuskeskuksen lakisääteisen tapaturmavakuuttamisen valvonnassa voidaan vuoden alusta lukien käyttää hyväksi Harmaan talouden selvitysyksikön laatimia velvoitteidenhoitoselvityksiä. Sama mahdollisuus on Patentti- ja rekisterihallituksen säätiövalvonnalla, joka voi käyttää velvoitteidenhoitoselvityksiä säätiövalvonnassa.

Harmaa talous tullaamattoman tavaran varastoinnissa Tullaamattoman tavaran varastot ovat tärkeitä tuonnin, jälleenviennin ja transitoliikenteen kannalta. Tavaroiden ollessa varastointimenettelyssä niistä ei kanneta tullia eikä muita veroja. Jos tavarat jälleenviedään tullia ja maahantuonnin arvonlisäveroa ei makseta Suomessa lainkaan. Varastointi mahdollistaa myös muun tullimenettelyn valinnan myöhemmin.

Harmaa talous voi ilmetä tullaamattoman tavaran varastoissa monin eri tavoin. Varastoista voi tapahtua kirjaamatonta hävikkiä. Varastokirjanpitojärjestelmien tietoja saatetaan muuttaa tai väärentää tarkoituksena tavaroiden laadun ja määrän häivyttäminen. Tämä puolestaan voi johtaa siihen, että tavarat häviävät tullivalvonnasta, jolloin ne voivat jäädä tulliselvittämättöminä yhteisöalueelle tai niitä voidaan salakuljettaa kolmansiin maihin.

Tullin varastoyritysten velvoitteidenhoito Harmaan talouden selvitysyksikön tekemän selvityksen (Tullin varastotoimijat 3/2015) mukaan varastoyrityksistä noin kolmannes hoitaa velvoitteensa erinomaisesti tai hyvin. Suurimmalla osalla varastoyrityksistä on kuitenkin joitakin velvoitteiden hoitamiseen liittyviä laiminlyöntejä tai puutteita. Arviointikriteereinä selvityksessä olivat muun muassa yrityksen toimimattomuus tai ennakkoperintärekisteriin kuulumattomuus, arvioverotukset, Tullin ja Verohallinnon verovelat, ulosottovelat, vastuuhenkilöiden muiden yrityksien merkittävät verovelat ja konkurssit. Yhteensä kaksi tai kolme yllä mainituista kriteereistä täyttyi runsaalla 40 prosentilla varastoyrityksistä. Vähintään neljä kriteeriä täyttyi 20 prosentilla yrityksistä.

Jotta verovelka liittyisi harmaaseen talouteen, on verovelvollisella oltava tarkoituksena välttää yhteiskunnallisia velvoitteita ja verojen maksua muun syyn kuin maksukyvyttömyyden takia. Tullaamattomien tavaroiden varastojen harmaan talouden torjunta on osa kaikkia Tullin toimintoja. Varastovakuuksien asettamisella pyritään varmistamaan, että asiakkaan verot ja maksut tulevat kannetuiksi tapauksissa, joissa tavara häviää tullivalvonnasta. Varastolupa-asiakkuuksiin liittyy etu- ja jälkikäteistä tarkastustoimintaa. Maan rajoilla valvotaan reaaliaikaisesti ajoneuvo- ja tavaraliikennettä. Lisäksi Tulli tekee myös jatkuvasti ja monipuolisesti yhteistyötä sekä kansallisesti että kansainvälisesti muiden viranomaisten kanssa.

Lupaviranomaisten mahdollisuuksissa tutkia luvan hakijan tai haltijan taustoja on kehittämistä

Ennakkoperintärekisterin merkitys harmaan talouden torjunnassa Harmaata taloutta tutkittaessa tavoitteena on löytää menetelmiä, joilla harmaan talouden määrää ja ilmenemistä voidaan ennakoida. Harmaan talouden selvitysyksikössä on pohdittu miten kuluttajat voivat selvittää yritysten ja elinkeinonharjoittajien velvoitteidenhoidon tasoa. Kuluttaja- tai yritysasiakkaan pohtiessa elinkeinonharjoittajan (toiminimen) luotettavuutta on verovelvoitteiden hoito yksi näkökulma. Nykyisellään verovelkarekisteri ei ole julkinen elinkeinonharjoittajien tietojen osalta.

Ennakkoperintärekisteröintitieto on helposti tarkistettava elinkeinonharjoittajan tai yrityksen verovelvoitteiden hoidon tasoa ennakoiva julkinen tieto. Yritys voidaan poistaa ennakkoperintärekisteristä, mikäli se laiminlyö jonkin olennaisen verotukseen liittyvän velvoitteensa. Poiston voi aiheuttaa esimerkiksi arvonlisäveroa ja työnantajasuorituksia koskevan kausiveroilmoituksen antamatta jättäminen tai tuloveroilmoituksen palauttamatta jättäminen.

Valvontatoimenpiteistä Rekisteritietojen perusteella viranomaisaloitteiset valvontatoimenpiteet (valvontakäynnit, verotarkastukset, konkurssihakemukset ja erikoisperintä) ja ennakkoperintärekisteristä poistaminen kulkevat käsi kädessä.

Harmaan talouden selvitysyksikkö on todennut, että viranomaisaloitteisia valvontatoimenpiteitä kohdistetaan noin kolminkertaisesti ennakkoperintärekisteristä poistettuihin yrityksiin verrattuna rekisterissä oleviin. Valtaosalla niistä yrityksistä, jotka on poistettu ennakkoperintärekisteristä, syynä poistoon on verojen maksun tai ilmoitusten laiminlyönnit.

10

Kehitysehdotuksia Ennakkoperintärekisteri -järjestelmä ennaltaehkäisee harmaata taloutta. Ennakkoperintärekisteröinnin puutteena kuitenkin on, että sen soveltamisala kattaa vain tuloverotuksen. Tämä johtaa verotarkastustoiminnan kannalta erikoisiin tilanteisiin. Seuraavaksi on esitetty fiktiivinen esimerkkitapaus: A Oy ei ole ennakkoperintärekisterissä. B Oy maksaa A Oy:lle A:n tekemästä työstä. B Oy ei noudata lakisääteistä velvollisuuttaan pidättää 13 prosentin ennakonpidätys maksamistaan suorituksista. B Oy:hyn tehdään verotarkastus. Verotarkastajat eivät voi esittää pidättämättä jätettyjä ennakonpidätyksiä B Oy:n maksettavaksi, koska A on antanut tuloveroilmoituksen, jonka mukaan sen tulos on tappiollinen. Näin siitä huolimatta, että A Oy on samaan aikaan jättänyt arvonlisäverot ja työnantajasuoritukset maksamatta ja sillä on kymmeniä tuhansia euroja verovelkaa.

Harmaan talouden selvitysyksikkö näkee ennakkoperintärekisteröintijärjestelmässä kehittämismahdollisuuksia. Olisi hyvä, jos ennakonpidätykset voisi esittää jälkikäteen maksuunpantaviksi, kuten tuloverokin, silloin kun tarkoituksena on muiden lakisääteisten maksujen kattaminen.

Tietolaari: Yrityssuhteiden merkitys harmaan talouden näkökulmasta Harmaan talouden selvitysyksikössä on tutkittu yritysten lähipiirin kytkentöjen vaikutusta yritysten luotettavuuteen ja harmaan talouden riskeihin. Selvityksissä on havaittu selkeitä riippuvuussuhteita yritysten ja niiden lähipiirin välillä muun muassa vero- ja ulosottovelkoihin sekä konkursseihin liittyen.

Voimassa olevasta lainsäädännöstä johtuen viranomaisharkinnassa ei läheskään aina voida käyttää päätöksenteon perusteena edes yrityksen omien, saati sen lähipiiriin kytkeytyvien tahojen julkisoikeudellisten velvoitteiden hoitoa. Yhdellä viranomaisella voi olla runsaasti tietoa yrityksen tai sen lähipiirin julkisoikeudellisten velvoitteiden laiminlyönneistä tai muista rikkomuksista, mutta tieto ei välttämättä ole muiden viranomaisten hyödynnettävissä tiedonsaantioikeuksien rajoituksien vuoksi.

Elinkeinotoiminnan verovelka Harmaata taloutta ennustavat muun muassa elinkeinotoiminnan verovelat sekä lakisääteisen ilmoitusvelvollisuuden puutteet. Tilastollisessa tarkastelussa ei voida erotella velkaantumisen syitä, onko verovelka syntynyt maksukyvyttömyyden vai maksuhaluttomuuden johdosta. Verovelan määrän kehitys kuitenkin kuvaa osaltaan harmaan talouden riskiä, mistä syystä verovelan seuraaminen on harmaan talouden tilannekuvan kannalta merkityksellistä.

Vuoden 2013 lopulla elinkeinotoiminnan verovelkaa oli miltei kolme miljardia euroa ja yritysten verovelat näyttäisivät olevan kasvusuunnassa. Verovelat ovat kasvaneet muun muassa rakentamisen sekä majoitusja ravitsemisen toimialoilla. Ulkomaisten verovelkaisten yritysten suhteellinen osuus on myös kasvanut.

Suurin osa verovelasta on toimimattomilla yrityksillä Suurin osa verovelasta on yrityksillä joiden toiminta on päättynyt. Toimimattomaksi katsotaan yritys, joka ei ole Verohallinnon ennakkoperintä-, työnantaja- tai arvonlisäverovelvollisten rekisterissä.

Useilla yrityksillä verovelan määrä on suhteellisen pieni Yli puolella velallisista verovelan määrä on verrattain pieni, pääomaltaan alle 5 000 euroa. Verovelkaisista yrityksistä viidellä prosentilla on verovelkaa 100 000 euroa tai enemmän. Verovelasta selviytyy hieman yli kolmannes yrityksistä.

11

Julkiseen verovelkarekisteriin rekisteröidään yritykset, joiden verovelat ylittävät 10 000 euroa. Selvityksen mukaan toimivista verovelkaisista yrityksistä jopa 77,5 prosentilla verovelan pääoman määrä jää 10 000 euron alapuolelle.

Harmaan talouden riskitoimialojen verovelat ovat olleet kasvussa Keskeisillä harmaan talouden riskitoimialoilla rakentaminen, kuljetus sekä majoitus ja ravitsemistoimiala, kokonaisverovelan määrä on kasvanut kahden vuoden takaisesta summasta yhteensä lähes 100 miljoonaa euroa. Tarkasteluhetkellä edelleen toimivien yritysten osuus toimialan kaikista verovelkaisista yrityksistä ja verovelan yhteismäärästä näyttää kuitenkin laskeneen kahden vuoden takaisesta tilanteesta. Voidaan arvioida, että verovelan laskuun ovat vaikuttaneet lainsäädäntömuutokset ja viranomaisten toiminnan tehostuminen. Esimerkiksi rakentamisen toimialalla tilaajavastuulaki, käännetty arvonlisäverovelvollisuus ja veronumerorekisteri ovat tuoneet muutoksia toimintatapoihin.

Ulkomaisten verovelkaisten yritysten suhteellinen osuus on kasvanut Hieman alle 20 prosenttia kaikista Verohallinnon rekisterissä olevista ulkomaisista yrityksistä on verovelkaisia. Ulkomaisia verovelkaisia yrityksiä on yhteensä noin 2 700. Ulkomaisten verovelkaisten yritysten suhteellinen osuus on kasvanut kahdessa vuodessa neljä prosenttiyksikköä.

Virolaiset yritykset ovat lukumäärältään suurin ryhmä ja ulkomaisten yritysten verovelan summasta yli puolet on virolaisten yritysten verovelkaa. Eniten virolaisia verovelkaisia yrityksiä on rakentamisen toimialalla. Verovelkaisista virolaisista yrityksistä vain 18 prosenttia on Verohallinnon rekisterien mukaan edelleen toimivia yrityksiä.

Tietolaari: Tilastoja Verovelkarekisterin käytöstä Verovelkarekisteri on ollut käytössä 1.12.2014 lähtien. Tähän rekisteriin yritys joutuu, jos sillä on vähintään 10 000 euroa sellaisia erääntyneitä ja suorittamatta olevia veroja ja maksuja, joista ei ole Verohallinnon tekemää maksujärjestelyä tai muutoksenhakuviranomaisen täytäntöönpanon keskeytysmääräystä. Verovelkarekisteriin merkitään lisäksi tieto siitä, onko yritys laiminlyönyt arvonlisäveroa tai työnantajasuorituksia koskevan ilmoittamisvelvollisuuden.

Vuoden 2015 tammi–heinäkuun verovelkakyselyiden määrät vaihtelivat reilusta 106 000 yli 366 000 kyselyyn. Keskiarvo kyselyiden määrille on ollut n. 225 000 kyselyä kuukausittain.

Ajalla 12/2014–07/2015 Verovelkarekisteriin oli rekisteröity 28 298 yritystä. Näistä rekisteröinnin syynä vain verovelka oli 18 179 yrityksellä. Ainoastaan ilmoituksen laiminlyönti oli rekisteröinnin syynä 6 695 yrityksellä.

Verovelkarekisterissä olevista yrityksistä 26,7 prosentilla verovelan määrä on 10 000–20 000 euroa. Vähintään 100 000 euroa tai enemmän verovelkaa on 9,3 prosentilla yrityksistä.

Harmaan talouden selvitysyksikössä seurataan verovajeen ja harmaan talouden arvioinnin menetelmiä sekä Suomessa että kansainvälisesti. Tällä kertaa esitellään Ison-Britannian käytäntöjä.

Ison-Britannian verovaje ja menetelmät sen arvioimiseksi Monet kansainväliset instituutiot kuten Kansainvälinen valuuttarahasto IMF ja Euroopan Unioni ovat kehittäneet aktiivisesti verovajeen mittausmenetelmiä viime vuosina. Myös Suomessa on panostettu verovajeen laskemiseen. Yhteistä näille hankkeille on parhaiden käytäntöjen etsiminen kansainvälisten esikuvien mukaan. Iso-Britannia on verovajeen mittaamisen johtavia EU-maita – sen lisäksi vain Tanska ja Viro julkaisevat vuosittaiset verovajelaskelmat.

12

Ison-Britannian verohallinto (HMRC) julkaisee vuosittain verovajeraportin4 ja siihen liittyvän menetelmäraportin5. Vuonna 2012–2013 Ison-Britannian verovajeen on laskettu olevan 34,3 miljardia puntaa eli 6,8 prosenttia teoreettisesta verokertymästä6. Verovaje lasketaan verolajeittain useita eri menetelmiä ja lähdeaineistoja käyttäen.

Verovajeen mittaamisessa käytettyjen menetelmien pääjako on top-down eli ylhäältä alas sekä bottom-up eli alhaalta ylös. Top-down menetelmää on käytetty arvonlisäveron ja valmisteverojen vajeiden kokonaismäärän mittaamiseen. Menetelmässä lasketaan kansantalouden teoreettinen verokertymä ja siitä vähennetään toteutunut verokertymä, jolloin erotus on verovajeen määrä.

Bottom-up menetelmässä lähestymistapana on mitata ensin yritysten tai muiden mikrotason yksiköiden verovaje ja johtaa tuloksista laajemman joukon kuten pk-yritykset verovaje. Bottom-up menetelmät tuottavat eriteltyä tietoa verovajeen rakenteesta – kokonaisverovaje voidaan jakaa esimerkiksi asiakasryhmien tai käyttäytymismallien7 mukaan. Bottom-up menetelmää on käytetty suorien verojen kuten tulovero, yhteisövero, sosiaaliturvamaksut ja myyntivoittovero verovajeen mittaamiseen. Myös arvonlisäverovajeen rakennetta on tutkittu bottom-up laskelmien avulla.

HMRC arvioi, että Ison-Britannian verovaje vuonna 2012–2013 jakautuu eri käyttäytymismallien mukaan seuraavasti: Verovaje käyttäytymismalleittain, 2012–2013. Lähde: Measuring Tax Gaps 2014 edition, Figure 1.6

Virhe; 2,9 mrd £; 8 %

Rikollisuus; 5,4 mrd £; 16 %

Huolimattomuus; 4,2 mrd £; 12 % Veron välttely; 4,1 mrd £; 12 % Maksamattomuus; 4,4 mrd £; 13 %

Piilotalous; 5,9 mrd £; 17 %

Lain tulkinta; 4,5 mrd £; 13 % Veropakoilu; 3,1 mrd £; 9 %

Measuring tax gaps 2014 edition, Tax gap estimates for 2012-13 Measuring tax gaps 2014 edition, Methodological annex 6 Teoreettinen arvonlisävero on se arvonlisäveron määrä, joka ideaalimaailmassa kerättäisiin. Se kattaa kaiken veronalaisen kulutuksen, joka tuottaa täyden ja oikean määrän arvonlisäveroa ilman petosta, veropakoilua ja virheistä tai maksamattomuudesta johtuvia menetyksiä. Lähde: Menetelmämanuaali s. 5, C.3.

7 Tax gap by behaviour 4 5

13

Käyttäytymismallien avulla voidaan arvioida harmaan talouden osuutta verovajeesta. Jos harmaan talouden piiriin kuuluvana käyttäytymisenä pidetään rikollisuutta, veron välttelyä ja piilotaloutta, niin Ison-Britannian kokonaisverovajeesta noin 45 prosenttia oli harmaan taloutta vuonna 2012–2013. Jos edelleen veropakoilu luetaan harmaaseen talouteen kuuluvaksi, niin harmaan talouden osuus kokonaisverovajeesta on noin 54 prosenttia.

Käyttäytymismallien kuvaukset. Lähde: Measuring Tax Gaps edition, Table 1.6

Käyttäytymismalli

Kuvaus

Rikollisuus (criminal attacs)

Järjestäytyneet rikollisryhmät harjoittavat organisoitua ja systemaattista rikollista toimintaa verojärjestelmää vastaan. Tällaista toimintaa ovat mm. alkoholin ja tupakan salakuljetus, alv-vähennyspetokset ja karusellikauppa.

Veron välttely (evasion)

Laitonta toimintaa, jossa rekisteröity asiakas ilmoittaa tahallaan väärin tai puutteellisesti tietoja liiketoiminnastaan pienentääkseen verovelvoitteitaan.

Piilotalous (hidden economy)

Taloudellinen toiminta, jota harjoitetaan salassa veroviranomaiselta Pimeää työtä tekevät: asiakas ei ole verorekisterissä eikä ilmoita tuloja veroviranomaiselle Pimeää sivutyötä tekevät: osa tuloista ilmoitetaan veroviranomaiselle, osa tehdään pimeänä.

Veropakoilu (avoidance)

Asiakas käyttää hyväkseen verolainsäädäntöä saavuttaakseen veroedun, joka on vastoin lain henkeä. Tähän liittyy usein keinotekoisia liiketoimia ilman kaupallista tarkoitusta, joiden avulla halutaan ainoastaan saavuttaa veroetuja. Veropakoilu ei ole sama asia kuin vero-suunnittelu, jossa noudatetaan lain henkeä.

Lain tulkinta (legal interpretation)

HMRC:llä ja asiakkailla on erilainen näkemys siitä, koskeeko laki tiettyä, usein monimutkaista, tilannetta. Esimerkkejä: omaisuuserien oikea luokittelu, voitonjako konserniyritysten välillä. Asiakkaan ja veroviranomaisen käsitykset laista ja sen tulkinnasta voivat poiketa toisistaan.

Maksamattomuus (non-payment)

Suorien verojen osalta maksamattomuus tarkoittaa verovelkaa, jonka HMRC on alaskirjannut ja joka on pysyvä veron menetys. Yleisin syy on maksukyvyttömyys. Tähän eivät sisälly velat, jotka tulevat maksetuiksi (mm. maksujärjestelyn piirissä olevat velat).

Arvonlisäveron osalta maksamattomuus on maksettujen velkasuoritusten ja uusien velkojen välinen erotus.

Huolimattomuus (failure to take reasonable care)

Johtuu asiakkaan huolimattomuudesta ja/tai välinpitämättömyydestä verojen maksamista ja/ tai ilmoittamista kohtaan. Huolimattomuuden arvioinnissa tulisi huomioida asiakkaan tietotaito, kyky ja olosuhteet.

Virhe (error)

Verojen laskennassa, ilmoitusten täyttämisessä tai tiedon antamisessa tapahtuneet virheet huolimatta siitä, että asiakas haluaa toimia rehellisesti.

14

Harmaan talouden ilmiöiden vaikutuksia on mitattu usealla eri menetelmällä. Eri verolajeihin ja asiakasryhmiin sovelletaan erilaisia menetelmiä sen mukaan, mistä lähteistä niitä koskevia tietoja saadaan.

Veron välttelyä on mitattu suorien verojen osalta satunnaisotantaan perustuvilla tarkastuksilla sekä suuryrityspalvelun (Large Business Service) asiakashallintajärjestelmän tiedoilla. Suuyrityspalvelun asiakashallintajärjestelmään kirjataan arvioidut verosaatavat ja lopulliset ratkaisut jokaiselle asiakkaalle erikseen.

Suorien verojen ja arvonlisäveron veropakoilusta saadaan tietoa HMRCn riskirekisteristä, jonne on kerätty tietoa muiden kuin suuryrityspalvelun asiakkaiden veroriskeistä. Eri riskien arvioidut verosaatavat ja toteutuneet maksuunpanojen tuotot kirjataan rekisteriin veroriskikohtaisesti. Veroriskin aiheuttaman verovajeen suuruus voidaan laskea riskirekisterin tiedoista. Suuryrityspalvelun asiakkaiden veropakoilusta johtuva yhteisöveron vaje lasketaan asiakashallintajärjestelmän tiedoista.

Piilotalouden mittaamisessa ensisijainen menetelmä on ollut tietojen yhdistäminen eri lähteistä – menetelmässä käytetään verohallinnon tietojen lisäksi kolmansilta osapuolilta saatuja tietoja.

Rikollisuuden aiheuttamia veromenetyksiä mitataan mm. arvonlisäveron yhteisökaupan osalta. Tähän tekotapaan liittyvä mittausmenetelmä on luokiteltu salaiseksi strategisista syistä.

Useimmat suorien verojen verovajeet lasketaan käyttämällä HMRCn omia aineistoja kuten kyselyt sekä hallinnolliset ja operatiiviset aineistot. Nämä menetelmät perustuvat HMRCn valvonta- ja tarkastustoimintaan, joiden toteuttaminen voi kestää vuosia, ja verovaje-estimaatit lasketaan useiden vuosien viiveellä. Uusimmat tulokset, kuten vuoden 2014 julkaisussa verovuosi 2012–2013, ovat ennusteita. Ne johdetaan viimeisimmän aineistoon perustuvan vuoden tuloksesta käyttämällä kertoimena verosaatavien määrän muutosta.

Piilotalouden mittaamisessa ensisijainen menetelmä on tietojen yhdistäminen eri lähteistä

Koska viimeisimmän vuoden ennuste perustuu verosaatavien muutokseen, niin johdetut estimaatit heijastavat veroasteiden ja verotettavan tulon muutoksia. Tällöin on tehty oletus, että velvoitteiden hoitaminen pysyy suhteellisesti samalla tasolla kuin aiempina vuosina. Piilotalouden komponentit johdetaan käyttämällä BKT:n tai maksettujen palkkojen muutosta, sillä verotietoja ei ole olemassa.

Tietolaari: Suomessa on saatu tuloksia verovajeen laskennasta arvonlisäverovajeen osalta. Sen on arvioitu olleen noin 1,4 miljardia euroa vuonna 2010 eli noin 7 prosenttia laskennallisesta arvonlisäverosta. Suomessa sovelletaan IMF:n kehittämää uutta laskentamenetelmää, joka arvioi toimialoittain potentiaalista arvonlisäverokertymää.

Toinen, perinteisempi tapa laskea arvonlisäverovaje on muun muassa Isossa-Britanniassa ja Virossa käytetty top-down menetelmä. Myös EU:n jäsenvaltioiden arvonlisäverovajetta käsittelevä raportti (2015) soveltaa samaa menetelmää8. EU arvioi, että arvonlisäverovaje oli Suomessa 812 miljoonaa euroa eli 4 prosenttia teoreettisesta arvonlisäverokertymästä vuonna 2013.

Mainitut mittausmenetelmät tuottavat tietoa arvonlisäverovajeen kokonaismäärästä ja toimialajakaumasta. Niiden perusteella ei kuitenkaan ole mahdollista arvioida harmaan talouden osuutta verovajeesta. Ison-Britannian verovajeraportissa vuodelta 2014 verovajetta lähestytään useista eri näkökulmista huomioiden niin verolajit, asiakasryhmät kuin verovajeen taustalla olevat syyt. Monipuolisten mittausten perusteella voidaan arvioida, että noin puolet IsonBritannian verovajeesta on harmaata taloutta.

8

Study to quantify and analyse the VAT GAP in the EU Member States. 2015 report

15

Ruotsissa on tutkittu hallinnollisten toimenpiteiden tehokkuutta Ruotsin rikostorjuntaneuvosto Brå on tutkinut hallinnollisten toimenpiteiden käyttämistä talousrikosten ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa. Selvitys9 käsittelee muun muassa julkisten hankintojen yhteydessä tapahtuvaa kontrollia.

Ruotsin kunnat ja viranomaiset hankkivat vuosittain tavaroita ja palveluita noin 600 miljardin kruunun arvosta. Suuri osa näistä hankitaan aloilta, joilla on merkittäviä talousrikollisuudesta aiheutuvia ongelmia. Tämä koskee muun muassa rakennus- ja asennusaloja, siivousalaa ja ammattimaista liikennettä.

Kansallisen yhteistyön avulla pyritään estämään julkisten varojen käyttö pimeiden palkkojen maksamiseen tai muihin väärinkäytöksiin. Kuntatasolla asetetaan tiukkoja vaatimuksia esimerkiksi siten, että rakennusalalla toimivan tarjoajan tulee selvittää, ketkä työskentelevät rakennustyömaalla. Hankintasopimuksissa käytetään usein uhkasakkoklausuulia ja verohallinnon kanssa tehdään yhteistyötä sen varmistamiseksi, että verot ja maksut on maksettu.

Julkisista hankinnoista annetussa laissa on määräykset tarjoajan sulkemisesta hankintojen ulkopuolelle.

Hankkivan viranomaisen tulee sulkea toimittaja hankinnan ulkopuolelle, jos viranomainen saa tietoonsa, että toimittaja on tuomittu rikoksista, joihin kuuluvat mm. eräät korruptio- ja petosrikokset.

Ruotsissa on myös valinnainen poissulkemissääntö, jonka mukaan toimittaja voidaan sulkea pois hankinnasta, jos tämä on haettu tai asetettu konkurssiin tai selvitystilaan, asetettu pakkohallintoon, syyllistynyt vakaviin virheisiin tai tuomittu rikoksesta elinkeinotoiminnassa, laiminlyönyt veroja tai sosiaaliturvamaksuja koskevia velvollisuuksiaan tai ilmoitusvelvollisuuksiaan.

Ruotsin verohallinto on vuosien ajan pyrkinyt tukemaan hankintaviranomaisia epärehellisten tarjoajien välttämiseksi. Eräs Verohallinnon valtakunnallisista projekteista; ”Talousrikollisuuden torjunta” käsittää tietojen antamisen kunnille ja viranomaisille tarjouksia tekevistä yrityksistä. Kysymys on julkisista tiedoista, esimerkiksi onko yritys rekisteröity työnantajaksi ja onko verot ja sosiaaliturvamaksut maksettu.

Poliisiammattikorkeakoulun korruptiotutkimus Poliisiammattikorkeakoulu on tutkinut korruption ominaispiirteitä julkisissa hankinnoissa . Lähes kaikki tutkimusta varten haastatellut asiantuntijat olivat sitä mieltä, että julkiset hankinnat ovat alttiita korruptiolle.

10

Julkisissa hankinnoissa voi esiintyä raskasta korruptiota, jolloin on kyse suorista taloudellisista eduista ja niiden vaihtamisesta. Lisäksi hankintaprosessissa voi esiintyä suosimista ja erilaisia korruption kevyempiä muotoja. Tutkimuksen mukaan hankintaprosessiin kuuluu monia vaiheita, joissa on mahdollisuus korruptioon. Epäasianmukainen toiminta voi liittyä esimerkiksi tarjousehtojen määrittelyyn tai sopimuskumppanin valintaan. Lisäksi sopimuksia voidaan laajentaa tai muuttaa sopimuskauden aikana niin, että ne tulevat edullisemmaksi tarjoajan kannalta. Julkisiin hankintoihin liittyvä korruptio voi olla vaikeasti havaittavaa.

Julkisia hankintoja pidetään alttiina korruptiolle

Hankintaprosessin sisäisen valvonnan toimivuus julkisyhteisöissä, kunnissa ja valtiolla koettiin tärkeäksi. Kuntasektorin hankinnoissa esiintyy korruptioriskejä, koska kunnat tekevät paljon hankintoja, hankintojen arvo on suuri ja valvonta on vähäistä. Tutkimusta varten haastatellut asiantuntijat toivat esille runsaasti syitä julkisten hankintojen korruptioriskeihin. Nämä tekijät liittyvät lähinnä lainsäädännön ja hankintaprosessin monimutkaisuuteen, hankinnoissa liikkuvaan suureen rahamäärään sekä toimintaan yksityisen ja julkisen sektorin rajapinnalla.

Brottsförebyggande rådet Rapport 2015:15; Administrativa åtgärder mot ekonomisk och organiserad brottslighet Del 1: Tillstånd att bedriva verksamhet 10 Peurala & Muttilainen: Korruption riskikohteet 2010-luvun Suomessa. Poliisiammattikorkeakoulun raportteja 115.

Poliisiammattikorkeakoulu. Tampere, 2015 9

16

3. HARMAAN TALOUDEN TORJUNTA Harmaan talouden torjuntaan ja sen vaikuttavuuteen otettiin kantaa Eduskunnan tarkastusvaliokunnan mietinnössä 12/2014 vp, ”Harmaan talouden torjuntatoimenpiteiden arviointi”, joka julkaistiin maaliskuussa 2015. Mietinnön taustalla oli valiokunnan kesäkuussa 2014 käynnistämä tutkimus11, jonka pääkysymyksenä oli selvittää, miten toimivia ja onnistuneita hallituksen toimenpiteet ovat olleet Suomen harmaan talouden ja kansainvälisen veronkierron torjumiseksi.

Tutkimuksessa nostettiin tarkastelujakson merkittävimmäksi saavutukseksi harmaan talouden torjunnassa rakennusalalla toteutettu toimenpidekokonaisuus. Kokonaisuus käsitti seuraavat uudistukset: – Käännetty arvonlisäverojärjestelmä 1.4.2011 – Tilaajavastuulain tehostaminen rakennusalalla 1.9.2012 – Veronumero työmailla 1.9.2012 – Työmaiden tilaajan ja pääurakoitsijan ilmoitusvelvollisuudet 1.7.2014 – Pienrakennuttajien ilmoitusvelvollisuus 1.7.2014 Vuoden 2014 syyskuussa suoritetun kyselyn perusteella rakennusalan toimijoiden käsitykset harmaan talouden kehityssuunnasta ja sen aiheuttamista kilpailuhaitoista ovat muuttuneet selkeästi positiiviseen suuntaan verrattuna aikaisempaan, vuonna 2009 suoritettuun kyselyyn.

Eduskunnan tarkastusvaliokunnan arvioita ja johtopäätöksiä Eduskunnan tarkastusvaliokunnan arvion mukaan viranomaisyhteistyö on keskeisessä roolissa harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunnassa, ja sitä voitaisiin olennaisesti parantaa paremmalla koordinaatiolla ja tietojen vaihdolla.

Valiokunta nosti esimerkiksi korruption torjunnan, jossa hallinnonalojen välinen viranomaisyhteistyö on tapauskohtaista. Korruptio on usein piilorikollisuutta. Sen pesiytyminen julkisiin hankintoihin ja paikalliseen päätöksentekoon rasittaa verovaroin kustannettavia palveluita ja vääristää tervettä kilpailua elinkeinotoiminnassa sekä heikentää kansalaisten luottamusta päätöksentekijöihin. Valiokunnan teettämässä selvityksessä ehdotetaan, että Verohallinto saisi oikeuden ilmoittaa korruptiohavaintonsa esitutkintaviranomaiselle.

Tietojenvaihdon esteiden ja rajoitteiden poistaminen on kustannustehokas tapa tehostaa harmaan talouden torjuntaa

Valiokunnan mielestä tietojenvaihdon esteiden ja rajoitteiden poistaminen on kustannustehokas tapa tehostaa harmaan talouden torjuntaa. Suomessa tapahtuvan viranomaisten tietojenvaihdon kehittämisen lisäksi tärkeää on kansainvälisen tietojenvaihdon kehittäminen ja siinä vaikuttaminen.

Eduskunta on jo vuonna 2011 edellyttänyt12, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin, jotta viranomaisten välistä tietojenvaihtoa ja tietojärjestelmiä sekä muita viranomaisyhteistyön edellytyksiä parannetaan talousrikollisuuden ja harmaan talouden torjunnassa.

Johtopäätöksissään tarkastusvaliokunta pitää huolestuttavana, että huolimatta mittavista panostuksista harmaan talouden torjuntaan ja lukuisista hankkeista kuluneella vaalikaudella, ovat tiedossa olevat tulokset ja vaikutukset jääneet odotettua vähäisemmiksi.

Valiokunta näkee suurimpana ongelmana torjuntatyössä sen, että harmaan talouden torjunnasta puuttuu viranomaisten yhteinen tilannekuva ja yhteiseen päämäärään sitoutuminen, mikä tekee torjunnasta hajanaista ja heikentää tuloksia. Harmaan talouden torjunnassa tulee valiokunnan mukaan päästä yhden vaalikauden ohjelmasta pidempikestoiseen torjuntaohjelmaan, jonka resursoinnin tulee myös olla nykyistä pitkäjänteisempää.

Valiokunta pitää myös tärkeänä, että torjuntatyötä pystytään entistä enemmän suuntaamaan piiloon jäävän rikollisuuden paljastamiseksi ja että kiinnijäämisriski on riittävän suuri.

Harmaan talouden torjunta. Selvitys harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjuntatoimista 2010–2014 eduskunnan tarkastusvaliokunnalle. Markku Hirvonen & Kalle Määttä. Harmaa Hirvi oy 19.1.2015 11

12

EK 42/2010 vp — TrVM 9/2010 vp

17

Tietolaari: Harmaan talouden mietinnön perusteella tarkastusvaliokunta esitti seuraavan kannanoton eduskunnalle: ”Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin ja varmistaa, että harmaan talouden torjunta perustuu jatkossa viranomaisten yhteiseen tilannekuvaan ja kokonaisuuteen, jota johdetaan hallituksen toimesta mietinnössä esitetyllä tavalla.”

Harmaan talouden torjuntaa Verohallinnossa Harmaa talous on yksi tärkeimmistä painopistealueista verotarkastuksessa. Vuosittain harmaan talouden kohteisiin käytetään noin 30 prosenttia verotarkastusyksiköiden koko tarkastustyöajasta.

Harmaata taloutta torjutaan valtakunnallisissa verovalvontahankkeissa sekä valitsemalla verotarkastuksen kohteiksi sellaisia yrityksiä, joiden oletetaan harjoittavan harmaata taloutta. Valtakunnallisia valvontahankkeita kohdistetaan toimialoille, joilla harmaata taloutta tiedetään esiintyvän.

Kuittilain toteutumista valvottiin Vuonna 2014 voimaan tullutta lakia kuitintarjoamisvelvollisuudesta valvottiin tehostetusti valvontaviikoilla. Valvontaviikot toteutettiin keväällä ja syksyllä 2014 ja keväällä 2015. Tarkastuksiin osallistui henkilöstöä Verohallinnosta, Aluehallintovirastosta ja Poliisista.

Valvonnan kohderyhmä oli käteiskauppaa harjoittavat omistajavetoiset yritykset. Valvontaa kohdistettiin erityisesti ravitsemus-, parturi-kampaamo- ja kauneudenhoitotoimialoille. Lisäksi valvonnan kohderyhmään sopivat myös muut kuluttajille hyödykkeitä tarjoavat käteistoimialat.

Tarkastukset suoritettiin havainnoimalla kuittien tarjoamista ja tietosisältöjä kauppapaikoissa ja liikkeissä. Tarkastuksia suoritettiin noin 2 300 kappaletta. Erilaisia puutteita tilastoitiin useissa sadoissa kohteissa, mutta lakia noudatettiin pääosin hyvin. Valvontaa suorittavat viranomaiset antoivat täsmentäviä ohjausta. Valvontamaksuja määrättiin syksyn 2014 ja kevään 2015 valvontaviikkojen havaintojen perusteella 108 tapauksessa yhteensä 32 800 euroa. Yleisin määrätty valvontamaksun suuruus oli 300 euroa.

Ruotsissa on kuitintarjoamislain ohella otettu käyttöön tyyppihyväksyttyjä kassakoneita koskeva sääntely (1.1.2010). Kansainvälisten kokemusten perusteella tällaista sääntelymuotojen yhdistelmää voidaan pitää tehokkaasti veroja kerryttävänä valvontakeinona. Ruotsissa tyyppihyväksyttyjä kassakoneita koskevan lainsäädännön käyttöönottamisen on tutkittu lisäävän välillisten ja välittömien verojen kertymistä 367 miljoonan euron edestä vuoden 2012 aikana. Verohallinnon näkemykset puoltavat tyyppihyväksyttyjä kassakoneita koskevan sääntelyn käyttöönottoa valvontakeinona myös Suomessa.

Harmaan taloutta torjutaan ennaltaehkäisevästi suurilla työmailla Verohallinto on toiminnoissaan kiinnittänyt erityistä huomiota suuriin rakennustyömaihin harmaan talouden torjunnan näkökulmasta. Harmaan talouden torjuntaa on tehty myös työmailla toimivien yritysten ja työntekijöiden ennakoivalla ohjauksella ja neuvonnalla, josta esimerkkinä voidaan mainita Olkiluoto 3 ydinvoimalatyömaahan kohdennettu neuvontaprojekti. Olkiluoto 3 neuvontaprojekti on toiminut yhteistyössä työmaan sidosryhmien kanssa ja on tuottanut erityisesti ulkomailta tuleville toimijoille tietoa verotukseen liittyvien velvoitteiden hoitamisesta.

Veronumeroa koskevan lainsäädännön myötä ulkomaalaisten työntekijöiden, joilla ei ole ennestään suomalaista henkilötunnusta on tullut asioida henkilökohtaisesti verotoimistossa ennen kuin työskentelyä työmaalla on voitu aloittaa. Myös tähän on sovittu työmaalla toimivien työnantajien kanssa sujuvat käytännöt. Lisäksi Länsi-Suomen verotarkastusyksikössä tehdään erillisen OL3 valvontaprojektin osalta ko. työmaahan kohdistuvia verotarkastuksia.

Nykyisin yritysverotusyksikköön kuuluva verotarkastus on tehnyt jo vuosia yhteistyötä useiden merkittävien työmaiden kanssa, esimerkkinä Fennovoiman Hanhikivi, Pasilan Tripla ja Kalasataman RED rakennushankkeet sekä tilaajana toimivan kuntasektorin kanssa (mm. Helsingin kaupunki). Yhteistyötä on tehty käymällä läpi harmaan talouden ilmiöitä sekä niiden torjuntaan liittyviä toimenpiteitä, joita on voitu ottaa käyttöön työmailla. Parhaimmillaan yhteistyö on pystytty aloittamaan jo ennen rakennustyömaan alkua,

18

jolloin harmaan talouden torjuntaan liittyviä asioita on huomioitu etukäteen mm. sopimusvelvoitteissa ja työmaan käytäntöjen luomisessa sekä raportointijärjestelmien käyttöönotossa. Näin lakisääteisten velvoitteiden hoitamisen toteutuminen on pyritty varmistamaan heti työmaan alusta alkaen. Työmailta on saatu vapaaehtoisuuteen perustuvia vertailutietoja, joiden avulla on pystytty havainnoimaan ongelmatilanteita.

Yhteistyön tarvetta työmaiden ja sidosryhmien kanssa on lisännyt rakennusalan tiedonantovelvollisuutta koskevan lainsäädännön voimaan tulo 1.7.2014 alkaen. Uuden lainsäädännön myötä mm. yhteisen rakennustyömaan päätoteuttaja on velvollinen antamaan työmaalla työskentelevistä henkilöistä ilmoituksen Verohallintoon kuukausittain koko työmaan keston ajan. Lisäksi rakentamispalveluja ostavien on tullut erikseen antaa kuukausittain urakkasopimuksia koskevia tietoja. Lainsäädännön mukaisten ilmoitusten antaminen on joiltain osin ollut käytännössä haastavaa. Tähän liittyvää molemminpuolista palautetta on voitu hyödyntää ilmoittamiseen liittyvän ohjeistuksen ja menettelyjen kehittämisessä.

Verotarkastustoiminnassa tehtyjen tarkastushavaintojen perusteella rakentamiseen liittyvän tiedonantovelvollisuuden hoitamisessa on edelleen puutteita ja annetuissa ilmoituksissa virheitä. Tarkastuksissa pyritään erityisesti antamaan ohjausta ilmoittamiseen ja ilmoitusten tietosisältöön liittyen, jotta ilmoitukset tulisivat oikea-aikaisesti ja oikealla tietosisällöllä.

Edellä mainittujen kokemusten perusteella Verohallinnossa on tekeillä toimintamalli, joka pitää sisällään suurille työmaille suunnatun ennakoivan ohjauksen ja neuvonnan sekä työmaalla toimivien yritysten ja työntekijöiden reaaliaikaisen verovalvonnan. Tavoitteena on, että rakennustyömaalla toimivat asiakkaat tuntevat velvoitteensa ja osaavat toimia oikein säännösten edellyttämällä tavalla, jotta verot ja muut lakisääteiset maksut hoidetaan mahdollisimman oikeaan aikaan ja jälkikäteisen valvonnan tarve pienenee.

Tietolaari: Verovilppiä koskevien vihjeiden vastaanotto Verohallinnossa Tammikuussa avattu verkkolomake on kasvattanut vihjeiden määrää. Vuoden 2015 alusta syyskuun alkuun on Verohallinnossa vastaanotettu yli 7 000 vihjettä. Vihjeistä 57 prosenttia ei aiheuttanut toimenpiteitä. Tarkastusharkintaan lähetettiin noin 17 prosenttia ja valvontaan eri osastoille siirrettiin noin 18 prosenttia. Esitys kuitinantovelvollisuuden tarkastuksesta tehtiin runsaasta viidestä prosentista.

Suositut aihealueet suuruusjärjestyksessä (Yhdessä vihjetiedossa voi olla valittuna useita eri kohtia) Palkkaa, vuokraa tms. salataan Verohallinnolle annetaan vääriä tietoja Asiakas ei saa kuittia Myynti tapahtuu ohi kassan Yrityksellä pimeää työvoimaa Arvonlisäveroasioissa epäselvää Kirjanpidossa yksityiskuluja Kirjanpidossa vääränsisältöisiä tositteita Kirjanpito puuttuu Muu asia + kuvaus asiasta

2482 2169 2167 2001 1506 1042 820 643 632 2281

Suosikkitoimialoja vihjeissä ovat rakennusala, ravintola-ala, siivous sekä pienmuotoinen yritystoiminta, jossa myydään tavaraa ja palveluita suoran kuluttajille.

Vihjeistä pääosa koski yhtiömuodossa tai elinkeinonharjoittajana tapahtuvaa toimintaa.

Puhtaasti palkansaajista tai eläkkeensaajista on tullut melko vähän vihjeitä.

19

Yhteisökauppapetosten torjuntaa yhteistyönä Yhteisökaupan arvonlisäveroon liittyvät petokset ovat osa kansainvälistä ja järjestäytynyttä rikollisuutta, joka aiheuttaa erittäin suuria verovahinkoja. Euroopan komissio on arvioinut, että arvonlisäveroon liittyvä verovaje on 26 jäsenmaassa ollut vuonna 2013 noin 168 miljardia euroa.

Yhteisökaupan arvonlisäveropetokset menestyvät parhaiten ympäristössä, jossa tiedonkulku eri viranomaistahojen välillä on heikkoa tai hidasta. Yhteisökaupan veropetoksia pyritäänkin torjumaan kansallisella ja kansainvälisellä tehokkaalla viranomaisyhteistyöllä. Kansainvälisessä yhteistyössä ja rajat ylittävässä kaupassa Verohallinnon luonnollinen kumppani on Tulli, ja tätä yhteistyötä on kehitetty voimakkaasti. Tullin ja Verohallinnon yhteistyö liittyy tullin toimintaan esitutkintaviranomaisena yhteisökaupan arvonlisäveropetoksissa, sekä tietovirtojen jakamiseen ja niiden analysoinnin kehittämiseen. Kansainvälisessä yhteistyössä aktiivisena kumppanina on toiminut eritoten Viro.

Suomi osallistuu yhdessä yli 20 muun jäsenmaan kanssa EU:n yhteisökaupan arvonlisäveroon liittyvän organisoidun ja vakavan kansainvälisen rikollisuuden torjuntaan. Suomen sisäistä viranomaisyhteistyötä Verohallinnon, Tullin ja Poliisin välillä on merkittävästi tehostettu yhteisökaupan arvonlisäveropetosten torjunnassa vuodesta 2014 lukien, niin strategisella kuin operatiivisellakin tasolla.

Lainvalvontaviranomaisten, syyttäjien ja Verohallinnon koulutusta yhteisökaupan veropetosten tekotavoista on järjestetty sekä Suomessa että kansainvälisesti. Koulutusten tarkoituksena on lisätä viranomaistoimien tehokkuutta ja vaikuttavuutta sekä verotuksen että rikostorjunnan sektoreilla.

Verohallinnon ja lainvalvontaviranomaisten yhteistyö yhteisökaupan arvonlisäveropetosten torjunnassa tähtää konkreettisten rikostorjuntakohteiden tunnistamiseen, löytämiseen ja esitutkinnan tehokkaaseen suorittamiseen. Esitutkintayhteistyötä tehdään konkreettisissa tapauksissa lainvalvontaviranomaisten kanssa myös Suomen lähialueilla sekä tarvittaessa laajemminkin kansainvälisen oikeusapumenettelyn avulla. Samoin kansainvälinen verotarkastusyhteistyö on välttämätön ja paljon käytetty työkalu rajat ylittävien veropetosten torjunnassa.

Täytäntöönpanoviranomaisen tehokas toiminta on harmaan talouden torjunnan ydinaluetta

Jatkumona Verohallinnon arvonlisäveropetoksiin pureutuvaan linjaan käynnistetään syksyllä 2015 harmaan talouden ja erityisesti EU-sisäkaupan arvonlisäveropetosten tehostettu paljastaminen ja torjunta. Tämä on osa riskilähtöisen arvonlisäverovalvonnan projektia, jossa viranomaisyhteistyö on keskeisessä roolissa, kuten myös yrityssektorin kanssa käytävä kommunikointi epäterveen kilpailun poistamiseksi.

Tietolaari: Harmaan talouden torjuntakäytäntöjä – kansainväliset yhteistarkastukset Kansainväliset yhteistarkastukset ja läsnäolot ovat tehokkaita työkaluja harmaan talouden torjunnassa.

Kansainvälisissä yhteistarkastuksissa osallistuvat maat sopivat tarkastettavista kohteista yhdessä ja vaihtavat runsaasti tietoa tarkastuksen aikana kokonaiskuvan saamiseksi. Suomella on viime vuosina ollut eniten kansainvälisiä yhteistarkastuksia Viron kanssa koskien erityisesti rakennusalan yrityksiä. Kansainvälisiä yhteistarkastuksia voi olla minkä tahansa maan kanssa, jonka kanssa Suomella on tarpeellinen lainsäädäntöpohja. Toukokuussa 2015 saatiinkin päätökseen turkisalaa koskeva hyvin tuloksellinen kansainvälinen yhteistarkastus Kreikan kanssa.

20

Lisäksi Suomella on käytössään läsnäolo, joka tarkoittaa että suomalainen verovirkailija menee toiseen maahan tutkimaan esimerkiksi kirjanpitoaineistoa ja haastattelemaan verovelvollisia. Suomi on tehokkaasti käyttänyt tätä työkalua Viron kanssa tutkiessaan virolaisen yhtiön kiinteän toimipaikan muodostumista Suomeen.

Työsuojeluviranomaisen harmaan talouden torjuntaa13 Työsuojeluviranomaisen tehtävät harmaan talouden torjumiseksi liittyvät sekä tilaajavastuulain, ulkomaalaislakien ja työsuhdeasioiden valvontaan että yhteisellä rakennustyömaalla työskentelevien henkilöiden tunnistetietojen (veronumero) ja heidän luetteloimiseensa liittyvän lainsäädännön valvontaan.

Tilaajavastuuvalvonta Tilaajavastuuvalvontaa on sen valvontahistorian 2007–2015 aikana suunnattu eniten rakennusalalle. Pitkäjänteinen ja osuvasti kohdennettu valvonta on tuottanut tulosta. Rakennusalalla on kaiken kokoluokan yrityksissä viime vuosina huolehdittu selvästi aiempaa paremmin tilaajavastuulaissa säädettyjen velvoitteiden noudattamisesta. Valvonnan vaikutusta on tehostanut suunnitelmallinen ja näkyvä viranomaisyhteistyö erityisesti Verohallinnon ja eläketurvan kanssa. Myönteiseen kehitykseen on vaikuttanut myös rakennusalan keskeisten työmarkkinajärjestöjen aktiivisuus suunnannäyttäjinä harmaan talouden torjumiseksi.

Valvonnan tuloksia ei olisi voitu saavuttaa ilman harmaan talouden torjuntaan myönnettyä lisämäärärahaa.

Rakennusalalle on tehty tilaajavastuutarkastuksia viime vuosina noin 950 kappaletta. Yhdessä tarkastuksessa tarkastetaan 1–4 tilaajan ja sopimuskumppanin välistä sopimusta. Valvontahavaintojen perusteella aloitettiin vuonna 2014 hallintomenettely 132 tapauksessa mahdollisten tilaajavastuulain rikkomusten selvittämiseksi ja laiminlyöntimaksujen määräämiseksi.

Tarkastuskohteet valitaan pääsääntöisesti riskiperusteisesti erityisesti sellaisiin työpaikkoihin, joissa käytetään runsaasti alihankintaa. Vuonna 2015 valvontaa suunnataan myös pientalotyömaihin.

Muiden toimialojen tietämys tilaajavastuulain velvoitteista ei ole tavoittanut tilaajia ja lain noudattamisessa on edelleen suuria puutteita. Siksi valvonnan tarve ei ole vähentynyt. Valvonnan tarvetta tukevat myös alihankinnan ja vuokratyön käytön sekä alihintaisten sopimusten lisääntyminen. Alihintaisissa sopimuksissa työvoimana käytetään pääsääntöisesti ulkomaista työvoimaa ja ulkomaisia sopimuskumppaneita.

Viranomaisyhteistyö Tilaajavastuutarkastajat sekä toimialojen tarkastajat ovat tehneet yhteistarkastuksia muiden viranomaisten kanssa. Tarkastuksia on tehty erityisesti Verohallinnon ja eläketurvan kanssa. Tullin, rajavartiolaitoksen, poliisin ja alkoholitarkastajien kanssa tehtäviä yhteistarkastuksia on tehty lähinnä yksittäisten valvontaiskujen muodossa rakennusalan veronumerovalvonnan yhteydessä sekä majoitus-, ravitsemis- ja siivousaloille työsuhteiden vähimmäisehtojen noudattamisen valvomiseksi.

Rakennusalalla on viime vuosina huolehdittu selvästi aiempaa paremmin tilaajavastuulaissa säädettyjen velvoitteiden noudattamisesta

Yhteistarkastukset ovat osoittautuneet toimiviksi valvontamuodoiksi ja niillä on saavutettu myös näkyvyyttä julkisissa tiedonvälityskanavissa. Viranomaisyhteistyötä tullaan jatkossa tiivistämään, kun työsuojeluviranomaisen tiedonsaantioikeudet saadaan vastaamaan tämän päivän tarpeita.

Ulkomaisen työvoiman valvonta Ulkomaisen työvoiman käytössä on tyypillistä, että työsuhteen vähimmäisehdot eivät vastaa yleissitovia työehtosopimuksia ja ulkomaalaisten työntekijöiden palkat jäävät usein alle suomalaisten työntekijöiden palkkatason. Majoitus- ja ravitsemusaloilla on tyypillistä, ettei työntekijälle makseta hänelle kuuluvia lisäkorvauksia ilta-, ylityö- tai sunnuntaitöistä. Joissakin tapauksissa ulkomaisen työvoiman käyttöön liittyvät laiminlyönnit täyttävät kiskonnantapaisen työsyrjinnän tunnusmerkistön. Työnteko-oikeudettomia työntekijöitä on ulkomaalaisvalvonnassa löydetty erityisesti siivousalalta.

13

Kirjoittaja: Harri Patrikainen, Etelä-Suomen aluehallintovirasto, työsuojelun vastuualue

21

4. HARMAAN TALOUDEN ENNALTAEHKÄISYÄ JA TORJUNTAA – HELSINGIN KAUPUNKI JA TEKES Helsinki torjuu harmaata taloutta ja väärinkäytöksiä14 Helsingin kaupunkikonsernin muodostavat Helsingin kaupunki emoyhteisönä (27 virastoa ja 4 liikelaitosta) sekä tytäryhteisöt (74 tytäryhtiötä ja 11 säätiötä), joissa kaupungilla on määräysvalta. Helsingin kaupunki on yksi suurimmista julkisten hankintojen ostajista. Helsingin kaupungin ulkopuolisten palvelujen ostojen määrä on vuosittain yli 1,6 miljardia euroa. Kaupungin palveluksessa työskentelee yli 40 000 henkilöä.

HARMAAN TALOUDEN TORJUNTA Julkiset hankinnat ovat tärkeä kohdealue harmaan talouden torjunnassa. Valtion ja kuntien on varmistettava, ettei yhteiskunnan varoin tueta toimintaa, jossa vältetään veroja tai poljetaan työntekijöiden oikeuksia, ja ettei hankintapäätöksillä suosita velvoitteitaan kiertäviä yrityksiä lakia noudattavien kustannuksella ja siten vääristetä kilpailua. Helsingin kaupungin tarkastusviraston laskelmien mukaan Helsinki menettää verotuloja noin 50–60 miljoonaa euroa vuodessa harmaan talouden takia.

Helsingin toimenpiteet harmaan talouden torjumiseksi Helsingin kaupunkikonserni noudattaa kaupunginhallituksen 16.12.2011 hyväksymää ohjetta harmaan talouden torjumiseksi. Ohje sisältää menettelyt, joilla varmistetaan, että tavaroiden tai palveluiden toimittaja on maksanut veronsa ja hoitanut työnantajavelvoitteensa. Kaupungin hankintayksiköt pyrkivät omin toimenpitein ja julkisista rekistereistä sekä yrityksiltä ja yhteisöiltä itseltään pyydetyin selvityksin varmistamaan, että nämä ovat hoitaneet julkiset velvoitteensa. Selvittämisessä ja valvonnassa hyödynnetään myös Tilaajavastuu.fi-palvelua.

Yhteistyötä Verohallinnon kanssa Verohallinto pyrkii torjumaan harmaata taloutta hyödyntämällä muun muassa rakentamiseen liittyvän tiedonantovelvollisuuden perusteella saamiansa tietoja. Näiden lakisääteisten ilmoitusten lisäksi Helsingin kaupunki ja sen kaikki tytäryhteisöt toimittavat palveluhankinnoistaan tiedot Verohallinnolle. Verohallinto toimittaa tilastollisen palautteen siitä, miltä osin palvelun toimittajien velvoitteiden hoitamisessa tai rekisteröitymisessä on ollut puutteita Verohallinnon rekisteritietoihin nähden. Poikkeamatiedot toimitetaan edelleen virastoille, liikelaitoksille ja tytäryhteisöille tiedoksi ja mahdollisia toimenpiteitä varten.

Helsinki menettää verotuloja noin 50–60 miljoonaa euroa vuodessa harmaan talouden takia

Helsingin kaupunkikonsernin Verohallinnolta saadun palautteen seulontaprosentti on vuosina 2010–2013 vaihdellut 8,6–11,2 prosentin välillä. Seulontaprosentti kertoo, miten paljon yrityksiä Verohallinto ottaa tarkemmin tutkittavaksi harmaan talouden epäilyn tai muun verovelvollisuuden selvittämiseen liittyvän syyn perusteella. Verohallinnon kaupungille toimittama seulontatieto on tilastollista tietoa, joka sisältää seulaan jääneiden yritysten lukumäärän, mutta ei yritysten nimiä.

Helsingin harmaan talouden torjuntaohjelma on tuonut tulosta Verohallinnon tekemän, vuoden 2015 keväällä julkaistun selvityksen mukaan Helsingin kaupungin harmaan talouden torjuntaohjelma on ohjannut hankintoja julkiset velvoitteensa hoitaville yrityksille.

Harmaan talouden tapauksilta ei kaupunki ole välttynyt. Selvityksen kohdejoukkoon tehdyistä verotarkastuksista harmaan talouden osuus oli kuusi prosenttia. Kaikista Verohallinnon tekemistä verotarkastuksista harmaan talouden tarkastusten osuus on keskimäärin noin 20 prosenttia.

Selvityksessä havaittiin tilastollinen yhteys tutkituissa yrityksissä toimivien vastuuhenkilöiden henkilökohtaisten verovelkojen ja heidän edustamiensa yritysten verovelkojen ja konkurssien välillä. Yritysten verovelat seuraavat vastuuhenkilöitä. Havainto korostaa tarvetta selvittää yritysten taustahenkilöiden luotettavuus julkisia hankintoja tehtäessä. Tällaisiin selvityksiin kunnilla on nykyisin vain hyvin pienet mahdollisuudet lainsäädännön asettamien rajoitusten takia.

Selvityksen mukaan hankintalain tarkoitus on toteutunut melko hyvin Helsingin kaupungin hankinnoissa ja hankinnat ovat jakaantuneet suurelle määrälle palveluntuottajia. Hankintalain tavoitteena on turvata yrityksille tasapuoliset mahdollisuudet tarjota tavaroita ja palveluja julkisissa tarjouskilpailuissa.

14

Kirjoittaja: Mika Häkkinen, Riskienhallinnan asiantuntija, Helsingin kaupunki, Kaupunginkanslia.

22

Tarvitaan uusia keinoja harmaata taloutta vastaan Helsingin kaupunki pitää harmaan talouden torjunnan kannalta merkittävänä epäkohtana sitä, että Verohallinto ei voi verolainsäädännön ja julkisuuslain salassapitosäännöksien johdosta antaa kaupungille tunnistetietoja niistä kaupungin yhteistyökumppaneista, joiden osalta on havaittu harmaan talouden piiriin kuuluvaa toimintaa. Yritys- ja yhteisökohtaisten tietojen saanti Verohallinnolta tehostaisi harmaan talouden torjuntaa ja mahdollistaisi kunnalle pidättäytymisen yhteistyöstä sellaisten yritysten ja yhteisöjen kanssa, jotka eivät ole täyttäneet lakisääteisiä velvoitteitaan.

Palveluja tarjoavien yritysten taustojen selvittäminen on mahdollista vain, jos ostajalle annetaan riittävät oikeudet saada palveluja tarjoavien yritysten toimintaa ja vastuuhenkilöitä koskevia tietoja.

Helsingin kaupunginhallitus teki jo vuonna 2011 valtiovarainministeriölle ehdotuksen yritystietojen julkisuutta koskevan lainsäädännön muuttamisesta niin, että hankinnan yhteydessä yrityskohtaisten verotustietojen luovuttaminen viranomaisina ja veronsaajina toimiville kunnille olisi mahdollista. Lain muutos parantaisi kuntien mahdollisuutta pidättyä liikesuhteesta velvoitteitaan laiminlyövien yritysten kanssa. Helsinki on viimeksi hankintalain kokonaisuudistusta koskevassa lausunnossaan kiinnittänyt erityistä huomiota julkisiin hankintoihin liittyvän harmaan talouden torjunnan kannalta keskeisiin käytännön epäkohtiin.

Helsingin kaupunki pitää näiden uudistusten toteuttamista tärkeänä. Nykyisillä keinoilla harmaan talouden torjuntaa ei voida tehostaa.

VÄÄRINKÄYTÖSTEN TORJUNTA Helsingin kaupungin eettisissä periaatteissa todetaan, että kaupunki painottaa kaikessa toiminnassaan rehellisyyttä, oikeudenmukaisuutta, yhdenvertaista kohtelua sekä avoimuutta. Kaupunki pyrkii, yhdessä kuntalaisten kanssa, rakentamaan vakaan ja turvallisen ympäristön, kunnioittamaan kuntalaisten ja henkilöstönsä laillisia oikeuksia sekä tukemaan heidän hyvinvointiaan ja viihtyvyyttään. Hyvä maine on kaupungille tärkeä toimintaa ohjaava periaate. Helsingin kaupunkikonsernissa ei sallita väärinkäytöksiä.

Valvontatoimenpiteiden ohjeistus ja väärinkäytösten ehkäisy Väärinkäytöksenä pidetään erilaisia epärehellisiä, epäeettisiä tai kaupunkikonsernin ohjeita tai lainsäädäntöä rikkovia tahallisia tekoja.

Helsingin kaupungin harmaan talouden torjuntaohjelma on ohjannut hankintoja julkiset velvoitteensa hoitaville yrityksille

Valvontatoimenpiteistä ja väärinkäytösten torjunnasta on annettu ohjeita Helsingin kaupunkikonsernin sisäisen valvonnan ja riskienhallinnan ohjeessa. Ohjeet kattavat muun muassa seuraavia osa-alueita: • valvontatoimenpiteiden suunnittelu, valinta ja toteuttaminen • toimintaprosesseihin ja tietojärjestelmiin sisäänrakennettu valvonta • virheitä ja poikkeamia paljastamaan suunniteltuja valvonta.

• vaarallisten työyhdistelmien tunnistaminen ja ehkäiseminen Edellisten lisäksi väärinkäytöksien ehkäisyyn liittyviä yksityiskohtaisempia ohjeita löytyy monista muista dokumenteista.

Suuri osa valvontatoimenpiteistä toteutuu henkilöstön toteuttamina päivittäisinä toimenpiteinä ja varmistuksina. Johto ja esimiehet arvioivat säännöllisesti valvontatoimenpiteiden ajantasaisuutta ja tarvittaessa uudistavat niitä.

Lisätiedot: Helsingin kaupunki

23

Harmaan talouden ja väärinkäytösten torjunta Tekesissä15 Tekes auttaa innovaatiorahoituksellaan yrityksiä vientivetoiseen kasvuun. Harmaan talouden ja väärinkäytösten ennalta ehkäisemiseksi Tekes tarkastaa ja selvittää monia eri asioita ennen rahoituspäätöstä ja rahoituksen maksamista.

Tässä kirjoituksessa keskitytään toimiin, joilla Tekes torjuu harmaata taloutta ja väärinkäytöksiä yritysten rahoituksessa. Julkiset tutkimusorganisaatiot ja julkisten palvelujen tuottajat eivät ole mukana tarkastelussa.

Tekes on innovaatiorahoittaja Innovaatiotoiminta on talouden kasvun tärkein moottori. Suomen kansantalous ja suomalaisten hyvinvointi perustuvat globaalisti kilpailukykyiseen elinkeinoelämään. Tekes on aktiivinen pelinrakentaja, joka vaikuttaa elinkeinoelämän uudistumiseen.

Tekesin tehtävä on saada aikaan talouden kestävää kasvua ja ihmisten ja ympäristön hyvinvointia. Tekes rahoittaa edelläkävijyyteen ja läpimurtoihin tähtääviä tutkimus-, kehitys- ja innovaatioprojekteja. Asiakkaina voivat olla yritykset, yliopistot ja tutkimuslaitokset sekä julkisten palvelujen tuottajat. Kansainvälistymällä kasvua hakevat pienet ja keskisuuret yritykset ovat Tekesin tärkein kohderyhmä.

Tekesin rahoitus on aina vain osa projektin rahoituksesta

Tekesillä on käytettävissä innovaatiorahoitukseen avustuksia ja lainoja. Viime vuosina rahoitusvaltuudet ovat muuttuneet lainapainotteisemmiksi. Tekesin rahoitus on aina vain osa projektin rahoituksesta, avustuksissa enintään 50 prosenttia ja lainoissa 50–70 prosenttia projektin hyväksyttävistä kustannuksista.

Tietolaari: Valtionavustuslaki, yritystuen yleisistä ehdoista annettu laki ja hallintolaki määrittelevät ehdot ja velvoitteet Tekesin rahoitukselle.

Rahoitettaviksi kansantalouden kannalta vaikuttavimmat projektit Tekesin tavoitteena on valita rahoitettaviksi ne projektit, jotka tuottavat kansantaloudelle suurimman mahdollisen hyödyn pitkällä aikavälillä.

Tekes arvioi hakemuksia niissä syntyvien liiketoimintamahdollisuuksien ja Tekesin strategisten tavoitteiden kannalta. Perusvaatimusten täyttäminen ei itsessään oikeuta rahoitukseen, vaan arvioinnissa on kyse hakemusten välisestä kilpailutilanteesta. Tekesin asiantuntijat arvioivat hakemuksia kokemuksensa ja näkemyksensä perusteella kilpailutilanteen huomioon ottaen. Arvioitaessa projektin yhteiskunnalle tuottamaa hyötyä pitkällä aikavälillä he ottavat huomioon myös projektin vaikutukset muihin organisaatioihin ja vaikutukset ympäristöön ja yhteiskuntaan.

Yritysrahoituksen myöntämisen yleisenä edellytyksenä on, että • hakijalla on toimintaa Suomessa • kyse ei ole ns. vaikeuksissa olevasta yrityksestä.

• yritys ei ole jättänyt maksamatta Euroopan komission siltä takaisin perimää tukea.

Projektilla pitää olla riittävän selkeä projektisuunnitelma, jonka perusteella Tekes seuraa projektin etenemistä. Projektin hyväksyttyjen kustannusten tulee kohdistua projektisuunnitelman mukaiseen tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaan.

Yritysten ja vastuuhenkilöiden taustat selville ennen rahoituspäätöstä Tekes varmistaa eri tavoin, että rahoituspäätöstä tehtäessä käytössä on riittävä ja oikea tieto hankkeen sisällöstä sekä hakijan taloudellisesta tilasta. Hakemuksen yhteydessä Tekes varmistaa, että yrityksellä on edellytykset kannattavaan liiketoimintaan ja riittävä kokonaisrahoitus projektille.

Hakemuksessa yritykseltä pyydetään tilinpäätöstietojen lisäksi ennusteita tulevien vuosien liikevaihdon kehityksestä, lisätietoa mahdollisista oman pääoman ehtoisista sijoituksista tai muusta rahoituksesta. Li15

Kirjoittajat: maksatuspalvelujohtaja Anne Kleemola ja sisäisen tarkastuksen johtaja Piia-Tuulia Rauhala, Tekes

24

säksi käydään läpi Harmaan talouden selvitysyksikön toimittama velvoitteidenhoitoselvitys, joka sisältää tietoa eri viranomaisrekistereistä ja lakisääteisten velvoitteiden hoitamisesta. Tekes ei voi myöntää rahoitusta yritykselle, jolla on verovelkaa, jos siitä ei ole tehty ja noudatettu maksusuunnitelmaa. Rahoitusta ei myöskään voida myöntää, jos yrityksellä on merkittäviä laiminlyöntejä Tekesin lainojen hoitamisessa tai väärinkäytöshistoriaa.

Tekes tarkastaa, kuuluuko yritys Verohallinnon ennakkoperintä-, työnantaja- ja arvonlisäverovelvollisten rekisteriin. Pääsääntö on, että yrityksen on kuuluttava kaikkiin rekistereihin ennen projektin aloittamista.

Esimerkiksi yritysten ennakkoperintärekisteriin kuuluminen varmistaa Tekesille, että alkavilla yrityksellä tai sen vastuuhenkilöillä ei ole laiminlyöntejä Verohallinnon suuntaan aikaisemmasta yritystoiminnasta.

Verohallinnon mukaan aiemmat laiminlyönnit voivat aiheuttaa rekisteröimättä jättämisen. Näin pyritään estämään tilanteet, joissa rekisteristä poistamisen vaikutukset yritetään kiertää perustamalla uusi yritys.

Rahoitus maksetaan projektin etenemisen ja kustannusten perusteella Rahoituksen saajat raportoivat projektin etenemisestä väli- ja loppuraporteilla sekä projektin kustannuksista tehtävällä kustannustilityksellä. Jos Tekes hyväksyy projektin edistymistä kuvaavan raportin ja varmistuu siitä, että tilitetyt kustannukset ovat Tekesin yleisten ehtojen mukaisia, voidaan rahoitus maksaa.

Rahoitus maksetaan projektin edistymisen mukaan.

Rahoituksen maksamisen yhteydessä Tekes varmistuu siitä, että yrityksellä ei ole verovelkaa eikä maksuhäiriöitä. Tekesillä on oikeus keskeyttää projektin maksatus, mikäli perusteet, joilla rahoitus on myönnetty, ovat olennaisesti muuttuneet. Tällaisia muutoksia ovat mm. rahoituksen saajan taloudellisen aseman heikkeneminen suhteessa ennakoituun kehitykseen, yrityksen oman pääoman menettäminen, yrityksen hakeutuminen saneerausmenettelyyn tai yritykselle kertyvä verovelka.

Palkkakustannusten hyväksymisen edellytyksenä on, että palkat on ilmoitettu Verohallintoon ja niistä on tilitetty ennakonpidätys. Tämä tarkistetaan maksatuksen yhteydessä Verohallinnon velvoitteidenhoitoselvitykseltä. Tilitetyistä kustannuksista pyydetään lisäselvityksiä ja kuittikopioita, mikäli kustannuksissa on epäselvää.

Tekestarkastusten havaintojen perusteella Tekes tekee vuosittain 5-10 tutkintapyyntöä poliisille epäillyistä avustuspetoksista

Tekesin valvonta perustuu Tekesin omiin toimenpiteisiin raportoinnin yhteydessä sekä riippumattoman tilintarkastajan laatimaan tarkastusraporttiin loppuraportin yhteydessä. Väliraporttien yhteydessä projektin kustannukset hyväksytään alustavasti. Lopullisesti tukikelpoiset kustannukset hyväksytään vasta tilintarkastajan tarkastusraportin jälkeen. Jos yritys ei toimita tilintarkastusraporttia, se aiheuttaa koko maksetun rahoituksen takaisinperinnän.

Jälkikäteistarkastukset Valtioavustuslainsäädäntö edellyttää, että Tekes huolehtii myöntämänsä rahoituksen valvonnasta. Hankevalmistelun ja -seurannan ohella valvontaa toteutetaan jälkikäteistarkastusten (myöhemmin Tekes-tarkastusten) avulla.

Vuodesta 2004 lähtien Tekes on teettänyt omia tarkastuksiaan jo kertaalleen tarkastettuihin projekteihin.

Nämä tarkastukset tehdään Tekesin ohjeistuksen mukaisesti. Näissä tarkastuksissa todetaan suhteellisen usein tilanteita, joissa rahoituksen saajan tilintarkastajan ja Tekesin käyttämän tilintarkastajan havainnot eroavat toisistaan. Tällaisia tilanteita voi syntyä esimerkiksi silloin, kun Tekesin toimeksiannosta tehtävästä projektitarkastuksessa havaitaan sellaisia hankintoja rahoituksen saajan lähipiiriltä, joita ei ole aikaisemmin tuotu Tekesin tietoon Tekes-tarkastuksissa pyritään varmistamaan, että projektin kestoaikana Tekesiin raportoituja kustannuksia vastaavaa työtä on todella tehty ja että tekeminen on tapahtunut rahoitusehtojen puitteissa. Pääosa Tekestarkastuksista kohdistetaan satunnaisesti valittuihin ja jo päättyneisiin hankkeisiin. Tarkastuksia tehdään myös konkurssiin ajautuneiden yritysten keskeneräisiksi jääneisiin hankkeisiin (ns. konkurssitarkastukset).

Pieni osa tarkastuksista käynnistetään väärinkäytösepäilyjen perusteella. Pääosa epäilyistä tulee palautekanavan kautta yrityksen toiminnassa jollakin tavalla mukana olevalta henkilöltä. Väärinkäytösepäilyt liittyvät usein myönnetyn rahoituksen käyttämiseen muuhun kuin projektin toteuttamiseen.

Tekes-tarkastusten havaintojen perusteella Tekes tekee vuosittain 5-10 tutkintapyyntöä poliisille epäillyistä avustuspetoksista. Tekesin tutkintapyynnöt ovat pääsääntöisesti edenneet syyteharkintaan. Tutkintapyyntö

25

on esimerkiksi tehty tilanteessa, jossa rahoituksen saaja on kohdistanut kaikki kustannuksensa Tekesin rahoittamalle projektille, vaikka rahoituksen saajalla on samaan aikaan myös muuta liiketoimintaa tai tilanteessa, jossa rahoituksen saaja on kanavoinut myönnetyn projektirahoituksen muiden yhtiöidensä käyttöön.

Projektin päättyessä toimitettavan tilintarkastajan raportoinnin lisäksi Tekes edellyttää myös muita tilintarkastajan lausuntoja. Tekes voi tehdä ehdollisen rahoituspäätöksen. Rahoitus myönnetään tällöin esimerkiksi ehdolla, että rahoituksen saajan tulee saada tietyn suuruinen pääomasijoitus, jotta projektin toteutumista voidaan pitää uskottavana. Näissä tilanteissa rahoituksen saajan tulee toimittaa Tekesiin tilintarkastajan lausunto erityisehdon toteutumisesta.

Tekesin suorittamissa tarkastuksissa tulee säännöllisesti esiin tilanteita, joissa pääomasijoitus on ollut vain hetkellisesti rahoituksen saajan hallussa ja pääomasijoitus on palautettu takaisin sijoituksen tehneelle taholle tai tämän lähipiirille. Tällöin pääomasijoitus ei ole rahoituksen saajan käytettävissä projektin läpiviemiseen. Näissä tilantanteissa Tekes ei myöntäisi rahoitusta, jos tilanteen yksityiskohdat olisivat tiedossa. Edellä kuvatun kaltainen rahoituksen saajan menettely täyttää avustuspetoksen tunnusmerkistön.

Viranomaisten tietojenvaihdon esteet haittaavat väärinkäytösten ennalta ehkäisyä Julkisena rahoittajana Tekesin on luonnollisesti toimittava vastuullisesti ja laillisesti. Varmistamme käytössä olevilla keinoilla, ettei Tekes rahoita harmaata taloutta ja ettei rahoitukseen liity väärinkäytöksiä.

Harmaan talouden selvitysyksikkö selvitti 2014 Tekesin asiakkaiden taloudellista luotettavuutta. Selvityksen mukaan Tekesin asiakkaat hoitavat lakisääteiset ilmoitusvelvollisuutensa hyvin. Maksupuutteita oli 12 prosentilla yrityksistä ja verojäämiä yhteensä 32 miljoonaa euroa. Selvitys kattoi lähes 4 000 Tekesin rahoitusta saanutta yritystä.

Näemme, että systemaattisilla yrityksen taloudellisen tilanteen ja lakisääteisten velvoitteiden tarkistuksilla on merkittävä vaikutus ongelmien ennaltaehkäisyyn. Käytäntönämme on tarkistaa rahoitusta saavan yrityksen taloudellinen tilanne ja verotiedot aina ennen rahoituspäätöstä tai rahoituksen maksua.

Valvontaa ja väärinkäytösten ennalta ehkäisyä voidaan parantaa poistamalla viranomaisten tietojenvaihdon esteitä. Tähän liittyen vireillä on aloite yritystukilakien muutokseksi. Innovaatiorahoituksen väärinkäytösten ennalta ehkäisemiseksi on tärkeää, että Tekes saa riittävästi viranomaistietoa.

LÄHTEITÄ JA LISÄTIETOJA: Aluehallintovirasto, työsuojelu www.avi.fi Helsingin kaupunki www.hel.fi/www/helsinki/fi Innovaatiorahoituskeskus Tekes www.tekes.fi Työ- ja elinkeinoministeriö www.tem.fi Valtiovarainministeriö www.vm.fi Verohallinto www.vero.fi Tiedustelut ja lisätiedot htsy@vero.fi

LIITE: Harmaan talouden selvitysyksikön julkaisuja 2015 Elinkeinotoiminnan verovelat – osaraportti 2 Europol - huomisen järjestäytynyt rikollisuus, tiivistelmä Grey Economy Threat Assessment 2014 Harmaa talous verkkomediassa 1.1.2014–30.6.2014 Harmaa talous verkkomediassa 1.1.2015–30.6.2015 Harmaa talous verkkomediassa 1.7.2014–31.12.2014 Harmaan talouden uhka-arvio 2014 Helsingin kaupungin hankinnat HTSY Palautekysely 2014 Kiinteistönhoidon ja maisemanhoitopalvelualojen toimialaselvitys

26

Raportti yhteisistä viranomaistoimista ruotsin vakavan järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa – vuosi 2013 Ruotsi - hallinnolliset toimenpiteet talousrikosten ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa Ruotsin strategia ja toimintasuunnitelma rikoshyödyn takaisinsaannin tehostamiseksi Ruotsin talousrikostorjuntaviranomaisen tilannekuva 2014 Ruotsin tilannekuva vakavasta järjestäytyneestä rikollisuudesta 2014–2015 Tullin varastotoimijat Valuutanvaihtotoiminta sekä omaisuudenhoito- ja yrityspalvelut Verovalvonnan vaikeuttamisrikos Ruotsissa

2014 Hakemistopalveluyritykset poliisille tehdyissä tutkintapyynnöissä Harmaan talouden ja talousrikollisuuden toimintaohjelma. Tilanneraportti huhtikuu 2014 Harmaan talouden tutkimusmenetelmistä ja tuloksista EU:n jäsenvaltioissa HTSYn palautekysely 2013 OECD:n raportti tehokkaasta viranomaisyhteistyöstä verorikosten ja muiden taloudellisten rikosten torjunnassa; Tiivistelmä Oleskelulupien lainsäädäntömuutostarpeet Poliisin lupa-asioiden lainsäädäntömuutostarpeet Rakennusalan tekotapaselvitys Sairaankuljetusalan yritykset Selvitys harmaan talouden torjunnan resursseista Selvitys Ruotsin verovajeesta vuosina 2007–2012 Selvitys vientiyrityksistä Seuraa rahaa – käsikirja varoihin kohdistuvasta rikostorjunnasta Ruotsissa Suomalaisten yrityskytkennät Viroon Talousrikollisuuden tilannekuva Ruotsissa 2013 EBM Tekes - asiakaskartoitus Työnantajat Verohallinnon rekisterissä ja sosiaalivakuuttamisessa Ulosottomenettelyssä varattomaksi todetut yritykset Verohallinnon vahingonkorvaussaatavat Verovelat – tavaraverotus Yksityisen terveydenhuollon yritykset Yritystukilakien lainsäädäntömuutostarpeet

2013 Aikapankit Suomessa Europolin vakavan ja järjestäytyneen rikollisuuden uhka-arvio talousrikollisuuden näkökulmasta (SOCTA 2013) Harmaan talouden tutkimusmenetelmistä ja tuloksista EUn jäsenvaltioissa HTSY palautekysely 2012 Ison-Britannian CIS-järjestelmä – veronpidätyspakko rakennusalalla Julkiset hankintamarkkinat ja epäterveen kilpailun torjunta Kassalaitteet ja tulonsalaukset Liiketoimintakieltoon määrätyt Romukauppa Selvitys pikalainayrityksistä Selvitys Ruotsin kassarekisterilain vaikutuksesta Siivouspalvelualan yritykset Talousrikostorjunnan tiedustelukuva Ruotsissa 2012 Tehostettu harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunnan toimintaohjelma vuosille 2012–2015: Edistymisraportti 2012 Urheilu- ja liikuntaklusteri Vahingonkorvaussaatavat Verohallinnossa Vartioimisala Yrityksiin kohdistuva painostus ja kiristys Ruotsissa Julkaisuja voi tilata osoitteesta htsy@vero.fi

27