Harmaa talous 2016

Harmaa talous 2016 HARMAAN TALOUDEN SELVITYSYKSIKKÖ

SISÄLLYSLUETTELO AJANKOHTAISTA HARMAASTA TALOUDESTA...................................................................... 3 TUTKITTUA JA MITATTUA................................................................................................. 7 HARMAAN TALOUDEN TORJUNTA.................................................................................... 13 TYÖTAPATURMA- JA AMMATTITAUTILAKI JA HARMAAN TALOUDEN TORJUNTA................... 22 LIITE: HARMAAN TALOUDEN SELVITYSYKSIKÖN JULKAISUJA.................................................. 24

2

1. AJANKOHTAISTA HARMAASTA TALOUDESTA Tässä julkaisussa käsitellään vuosittain ajankohtaisia harmaaseen talouteen ja sen torjuntaan liittyviä teemoja. Tänä vuonna läpi julkaisun kantavana teemana on harmaan talouden torjunta.

Valtioneuvosto antoi 28 päivänä huhtikuuta 2016 periaatepäätöksen kansalliseksi harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunnan strategiaksi vuosille 2016 - 2020. Talousrikostorjunnan johtoryhmä laati periaatepäätöksen edellyttämällä tavalla erillisen harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunnan toimenpideohjelman. Toimenpideohjelma hyväksyttiin talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa 7 päivänä kesäkuuta 2016. Uutta strategiaa ja toimintaohjelmaa esitellään tarkemmin julkaisun luvussa kolme.

Strategisen tason lisäksi julkaisussa sivutaan harmaan talouden ennaltaehkäisyä ja torjuntaa myös palkansaajan ja kuluttajan näkökannoilta. Harmaan talouden vaikutukset palkansaajille voivat olla moninaiset. Esimerkiksi harmaassa taloudessa toimivien yritysten eläke- ja vakuutusasiat eivät useinkaan ole kunnossa.

Suomessa työntekijöiden eläketurvasta huolehditaan pääsääntöisesti myös niissä tilanteissa, joissa työnantaja laiminlyö lakisääteisen velvollisuutensa. Tällöin työnantaja on viranomaisten tiedossa.

Kokonaan pimeää työtä tekevälle ei kuitenkaan eläketurvaa voi kertyä. Eläketurvan, työttömyysja tapaturmavakuutuksen ynnä muiden yhteiskunnallisten velvoitteiden laiminlyönneistä syntyvät kustannukset siirtyvät muiden järjestelmää rahoittavien toimijoiden, kuten veronmaksajien, harteille.

Suomessa monet viranomaiset, kuten esimerkiksi Eläketurvakeskus, työsuojeluviranomaiset, Työttömyysvakuutusrahasto, Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (Ely) palkkaturvaviranomaisena ja Tapaturmavakuutuskeskus pyrkivät työssään parantamaan työntekijän oikeuksia ja ehkäisemään harmaata taloutta. Tässä luvussa esitellään lyhyesti kyseisten viranomaisten tehtäviä harmaan talouden kannalta.

Työterveyslaitoksessa ja yliopistoissa tehdään tutkimusta työntekijän asemaan liittyen. Viimeaikaisia tutkimustuloksia esitellään julkaisun luvussa kaksi – Tutkittua ja mitattua. Samassa luvussa kerrotaan myös miten kuluttajan aseman turvaamiseen pyritään tiettyjen toimialojen luvanvaraisuudella ja alalla toimivien yritysten taloudellisen luotettavuuden varmistamisella.

Luvussa neljä esitellään uutta työtapaturma- ja ammattitautilakia ja harmaan talouden torjuntaa lakia valvovien viranomaisten kannalta.

Työsuojeluviranomaiset ja harmaa talous Työsuojeluviranomaisen näkökulmasta harmaa talous tarkoittaa sitä, että yritykset yrittävät hankkia itselleen taloudellista etua laiminlyömällä niille kuuluvia lakisääteisiä maksuja ja velvoitteita. Harmaata taloutta ovat myös pimeä työnteko ja sosiaalietuuksien väärinkäytökset. Harmaasta taloudesta on kysymys silloinkin, jos yritykset pyrkivät saavuttamaan taloudellista hyötyä käyttämällä vuokratyössä ja alihankkijoina sellaisia yrityksiä, jotka eivät ole huolehtineet niille kuuluvista velvoitteista. Viranomaiset tekevät tiivistä yhteistyötä harmaan talouden estämiseksi.

Aluehallintovirastojen työsuojelun vastuualueet torjuvat harmaata taloutta sosiaali- ja terveysministeriön ohjauksessa osana työsuojelun valvontaa. Työsuojelutarkastajat valvovat useita asioita, joiden hoitamatta jättämisellä yritys voi saada merkittävää taloudellista etua verrattuna sellaisiin yrityksiin, jotka noudattavat säädöksiä.

3

Työsuojeluhallinto osallistuu aktiivisesti harmaan talouden torjuntaan ja valtioneuvoston periaatepäätöksenä vuosille 2016–2020 hyväksymän kansallisen harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjuntastrategian ja sen toimenpideohjelman toteuttamiseen. Sosiaali- ja terveysministeriön kannalta ohjelman olennaisimpia hankkeita ovat velvoitteiden hoitamista koskevien tietojen saatavuuden lisääminen, kansallisen tulorekisterin perustaminen, pimeän työn torjunnan EU-yhteistyö, viranomaisten toimivaltuuksien ja tietojenvaihtosäännösten kehittäminen, hallinnollisten seuraamusten käyttöalan laajentaminen ja viranomaisyhteistyön yleinen kehittäminen.1 Työsuojelun vastuualueet osallistuvat harmaan talouden torjuntaan valvomalla, että työnantajat käyttävät vain työvoimaa, jolla on työnteko-oikeus Suomessa ja että työsuhteissa noudatetaan lainsäädännön vähimmäisehtoja. Työsuojeluviranomaiset valvovat tilaajavastuulakia, jotta alihankintaa tai vuokratyötä käyttävät yhtiöt tekisivät sopimuksia vain sellaisten yhteistyökumppaneiden kanssa, jotka ovat huolehtineet yhteiskuntavelvoitteistaan. Yhdessä Verohallinnon kanssa valvotaan, että rakennustyömailla työskentelevillä työntekijöillä on kuvallinen tunnistekortti, jossa on veronumero.

Työsuojeluviranomaisen keskeiset tehtävät harmaan talouden valvonnassa:

•

Työnantajat käyttävät ainoastaan sellaista ulkomaista työvoimaa, jolla on työntekooikeus Suomessa.

•

Suomessa tehdystä työstä maksetaan yleissitovien työehtosopimusten mukaista palkkaa siihen kuuluvine ylityökorvauksineen ja lisineen.

• •

Työajat ja ylityöt ovat lakien ja sopimusten mukaisia.

•

Tilaajina toimivat työnantajat käyttävät vuokratyössä ja alihankinnassa sellaisia sopimuskumppaneita, jotka täyttävät tilaajan selvitysvelvollisuutta koskevan lain mukaiset velvoitteet.

•

Rakennusalan toimijat (rakennuttajat, päätoteuttajat ja työnantajat) huolehtivat, että kaikilla rakennustyömailla työskentelevillä työntekijöillä on kuvallinen tunnistekortti, jossa on veronumero.

•

Rakennustyömaan päätoteuttajalla on työmaalla ajantasainen luettelo siellä työskentelevistä työntekijöistä.

Työntekijöiden työsuhteen vähimmäisehdot ovat vähintään lainsäädännön edellyttämällä minimitasolla. Työsuojeluviranomainen valvoo etenkin ulkomaalaisten työntekijöiden työsuhteen vähimmäisehtoja eli sitä, että ulkomaalaisille työntekijöille maksetaan Suomessa tehdystä työstä yleissitovien työehtosopimusten mukaista palkkaa.

TYÖTTÖMYYSVAKUUTUSRAHASTO – TYÖTTÖMYYSVAKUUTUSMAKSUJEN VALVONTA Työttömyysvakuutusrahaston tehtävänä on valvoa, että työnantajat täyttävät työttömyysvakuutusmaksuihin liittyvät velvollisuutensa. Työttömyysvakuutusmaksujen valvonta kohdistuu kaikkiin työnantajiin ja se perustuu pääosin työttömyysvakuutustietojen ja Verohallinnolta saatujen palkkatietojen vertailuun.

Lisäksi työnantajia otetaan valvontaan viranomaisyhteistyön kautta saatujen tietojen perusteella.

Suuri osa valvonnassa todetuista maksuvelvollisuuden puutteista ovat seurausta työnantajan inhimillisestä virheestä. Yksi yleinen virhe on se, että yrittäjä on ilmoittanut oman palkkansa Verohallintoon virheellisesti työntekijän palkkana tai yrittäjän palkka on ilmoitettu osaomistajan palkkana.

Työttömyysvakuutusrahaston valvontayksikkö tekee yhteistyötä muun muassa Eläketurvakeskuksen ja Tapaturmavakuutuskeskuksen kanssa. Työttömyysvakuutusrahasto on tehnyt vuodesta 2015 asti yhteistyötä Harmaan talouden selvitysyksikön kanssa, mikä on mahdollistanut entistä tehokkaamman ja yksilöidymmän tiedonsaannin valvontaan otetutuista tapauksista.

1

Työttömyysvakuutusrahaston tehtävänä on valvoa, että työnantajat täyttävät työttömyysvakuutusmaksuihin liittyvät velvollisuutensa.

Ks.esim. Ajankohtaista työsuojelun kehittämisestä 7/2016. Sosiaali- ja terveysministeriö

4

PALKKATURVAJÄRJESTELMÄ Palkkaturvajärjestelmä turvaa työntekijän työsuhteesta johtuvien saatavien maksamisen työnantajan maksukyvyttömyyden varalta. Palkkaturvan hakijana voi olla työntekijä tai työntekijäjärjestö, jolle työntekijä on siirtänyt saatavansa perittäväksi. Jos työnantaja on konkurssissa, palkkaturvaa voi hakea asetuksella säädettävin edellytyksin myös työntekijöiden lukuun konkurssipesä.

Palkkaturvana maksetut saatavat korkoineen peritään työnantajalta tai tämän konkurssipesältä takaisin valtiolle. Työttömyysvakuutusrahasto maksaa vuosittain jälkikäteen valtiolle palkkaturvana maksettujen määrien ja työnantajilta takaisin perittyjen pääomamäärien erotuksen. Tähän tarvittavat varat kerätään työttömyysvakuutusmaksuina työnantajilta.

Palkkaturva-asioita hoitaa valtakunnallisena tehtävänä Uudenmaan ELY-keskus.

Tietolaari Hallituksen esitys eduskunnalle palkkaturvalain, merimiesten palkkaturvalain 7 ja 26 §:n sekä Harmaan talouden selvitysyksiköstä annetun lain 6 §:n muuttamisesta Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi palkkaturvalakia, merimiesten palkkaturvalakia ja Harmaan talouden selvitysyksiköstä annettua lakia. Palkkaturvalakeihin tehtäisiin muutokset, jotka olisivat tarpeen työntekijöiden riittävän oikeusvarmuuden varmistamiseksi, jotta palkkaturvajärjestelmä ei muodostuisi työmarkkinajärjestöjen tekemässä kilpailukykysopimuksessa tarkoitettujen selviytymissopimusten yleistymisen esteeksi. Lisäksi esityksessä ehdotetaan muutoksia, joiden perusteella palkkaturvaviranomaisella olisi mahdollisuus hyödyntää Harmaan talouden selvitysyksikön tuottamia velvoitteidenhoitoselvityksiä.

Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan1 päivänä tammikuuta 2017.

Harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunnan toimenpideohjelman mukaan tavoitteena on muun muassa edelleen kehittää viranomaisten välistä tietojenvaihtoa. Toimenpideohjelmassa mainitaan palkkaturvaviranomainen esimerkkinä viranomaisesta, jonka osalta harmaan talouden torjuntaan liittyvät toimivaltuudet ja tietojen vaihtoa koskevien säännösten muutostarpeet tulisi selvittää.

Harmaan talouden selvitysyksiköstä annettua lain (1207/2010) 6 §:n 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 17 kohta, jonka nojalla velvoitteidenhoitoselvitys laadittaisiin myös palkkaturvalain ja merimiesten palkkaturvalain täytäntöönpanoa varten.

Palkkaturvaviranomaisen mahdollisuus saada velvoitteidenhoitoselvityksiä vähentäisi hallinnollista työtä. Lisäksi se parantaisi palkkaturvaviranomaisen mahdollisuuksia selvittää mahdollisia väärinkäytöksiä ja tukisi harmaan talouden torjuntaa.

ELÄKETURVAKESKUS – TYÖELÄKEVAKUUTTAMISEN VALVONTA Eläketurvakeskuksen yhtenä lakisääteisenä tehtävänä on valvoa työnantajien ja yrittäjien työeläkelakien mukaisen vakuuttamisvelvollisuuden noudattamista. Valvonnan tavoitteena on turvata työntekijöille ja yrittäjille kuuluva eläketurva sekä edesauttaa sitä, että eläkevakuutusyhtiöt voivat periä eläkevakuutusmaksut oikean suuruisina.

Yhteistyön kautta on saatu eri viranomaisilta valvontatietoa, jota on hyödynnetty ETK:n valvonnassa.

Aluehallintoviraston (AVI) työsuojeluviranomaisten ja Verohallinnon kanssa ETK on valvonut rakennustyömaita valtakunnallisilla yhteistarkastuksilla. Yhteistarkastusten yhtenä tavoitteena on ollut työeläkevakuuttamisen tunnettavuuden ja valvonnan näkyvyyden lisääminen. Useamman viranomaisen yhteistarkastukset lisäävät myös valvonnan vaikuttavuutta.

Työeläkevakuutusmaksupetostapausten selvittelyssä ETK tekee yhteistyötä poliisin ja eläkeyhtiöiden kanssa. Aloite rikostutkintaan on usein verotarkastus, jossa on todettu pimeää palkkaa.

Työeläkevakuutusmaksupetostapauksia selvitettiin ETK:ssa vuoden 2015 aikana noin 50 kappaletta.

Työeläkevakuutusmaksupetoksen tunnettavuutta on pyritty edistämään muun muassa poliisille suunnatuin koulutuksin.

5

Tietolaari Työeläkevakuutusmaksupetos Työnantaja tai tämän edustaja, joka - laiminlyö työntekijän eläkevakuuttamisvelvollisuuden tai muun laissa tarkoitetun ilmoitusvelvollisuuden; tai, - antaa vakuutusmaksuun tai eläkkeistä aiheutuvien kulujen jakamiseen vaikuttavan tiedon virheellisenä tai - kieltäytyy antamasta mainittuja tietoja; tai, - jättää työntekijältä perimänsä työntekijän työeläkevakuutusmaksun tilittämättä työntekijän eläkevakuutusta hoitavalle eläkelaitokselle ja näin aiheuttaa tai yrittää aiheuttaa työeläkevakuutusmaksun määräämättä jättämisen tai tämän määräämisen liian alhaisena tai tämän aiheettoman palauttamisen, syyllistyy työeläkevakuutusmaksupetokseen.

Työeläkevakuutusmaksupetoksesta tuomitaan sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta. Mikäli teko on kokonaisuutena arvostellen vähäinen, voidaan ilmoitus jättää tekemättä, syyte ajamatta tai rangaistus tuomitsematta, mikäli vakuutusmaksun korotus harkitaan riittäväksi seuraamukseksi tehdystä teosta.

TAPATURMAVAKUUTUSKESKUS Uusi työtapaturma- ja ammattitautilaki (459/2015) tuli voimaan 1.1.2016. Laissa on uudet säännökset tietojen saannista muilta viranomaisilta. Vakuutusyhtiöiden sekä työtapaturma- ja ammattitautilailla perustettavaksi säädetyn Tapaturmavakuutuskeskuksen lakisääteisen tapaturmavakuuttamisen valvonnassa tehdään yhteistyötä myös Harmaan talouden selvitysyksikön kanssa.

Tapaturmavakuutuskeskuksen toimintaa kuvataan tarkemmin luvussa neljä.

Tietolaari Tapaturmavakuutusmaksupetos Työnantaja tai tämän edustaja, joka 1) laiminlyömällä työtapaturma- ja ammattitautilain (459/2015) 156 §:n mukaisen vakuuttamisvelvollisuuden tai mainitun lain 159 tai 160 §:n mukaisen ilmoitusvelvollisuuden tai 2) antamalla työtapaturma- ja ammattitautilain mukaista tehtävää hoitavalle mainitun lain mukaan tarvittavan, vakuutusmaksuun vaikuttavan tiedon virheellisenä tai kieltäytymällä antamasta tässä kohdassa mainittuja tietoja aiheuttaa tai yrittää aiheuttaa tapaturmavakuutusmaksun määräämättä jättämisen, sen määräämisen liian alhaisena tai sen aiheettoman palauttamisen, on tuomittava tapaturmavakuutusmaksupetoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.

6

2. TUTKITTUA JA MITATTUA TYÖTURVALLISUUSRIKOKSET JA NIISTÄ TUOMITUT YHTEISÖSAKOT SUOMESSA VUOSINA 2010–2014 Artikkelin ovat kirjoittaneet Oikeussosiologian professori Anne Alvesalo-Kuusi ja VTT, erikoistutkija Liisa Lähteenmäki Turun yliopistosta Työturvallisuusrikokseen voi Suomessa syyllistyä vain työnantajana toimiva taho. Vuodesta 2003 lähtien on työturvallisuusrikoksesta voitu tuomita sakkoon yksittäisten työnantajaa edustavien henkilöiden lisäksi myös yhteisö, eli yritys, yhdistys tai julkinen organisaatio.

Tätä kutsutaan oikeushenkilön rangaistusvastuuksi ja siitä tuomittavaa rangaistusta yhteisösakoksi. Kun oikeushenkilön rangaistusvastuu säädettiin, haluttiin sillä korostaa yhteisön vastuuta erityisesti sellaisissa rikoksissa, joissa yksilönvastuu olisi muodostunut kohtuuttomaksi. Lisäksi haluttiin huomioida se, että moitittava ja rangaistava menettely yhteisön toiminnassa on usein seurausta useamman henkilön päätöksenteosta, toimista tai laiminlyönneistä.

Työntekijälle annettavan opetuksen, ohjauksen ja perehdytyksen laiminlyönti on yleistä.

Yhteisösakko voidaan Suomen rikoslain mukaan tuomita yhteensä 80 eri rikoksesta, muun muassa talousja ympäristörikoksista, mutta useimmiten yhteisösakko tuomitaan työturvallisuusrikoksesta. Peräti 80– 90 prosenttia vuosittaisista yhteisösakkotuomioista onkin nimenomaan työturvallisuusrikostapauksia.

Työsuojelurahasto, Työterveyslaitos ja Turun yliopisto aloittivat vuonna 2014 tutkimusprojektin, jossa tarkasteltiin yhteisösakon lainsäädäntöhistoriaa sekä vuosina 2010–2014 tuomittuja työturvallisuusrikostapauksia, joissa myös yhteisö oli tuomittu sakkoon.

Tutkimushankkeessa tarkasteltiin myös tuomioiden välittämää kuvaa tapahtuneesta rikoksesta.

Yhteisösakkotapauksissa on usein kyse työkoneen tai -laitteen toimintaan ja suojaukseen liittyvistä laiminlyönneistä. On melko yleistä, että koneisiin ja laitteisiin liittyvät tarkastukset laiminlyödään, tai että työn vaaroja ja riskejä ei selvitetä ja arvioida. Hyvin yleistä on myös työntekijälle annettavan opetuksen, ohjauksen ja perehdytyksen laiminlyönti tai työyhteisön toimintatapojen valvonnan puutteet.

Esimerkiksi putoamissuojauksen suunnittelematta ja toteuttamatta jättäminen tuottaa yritykselle selkeää taloudellista hyötyä, joka tulisi huomioida rikostapauksissa. Lakisääteisten työturvallisuusmääräysten välttelemisen voidaan katsoa olevan osa harmaata taloutta ja lisäksi tällainen laiminlyönti tuottaa epäoikeudenmukaista kilpailuetua.

Tuomittujen yhteisösakkojen määrä ja vaikuttavuus Suomessa tapahtuu työpaikoilla vuosittain noin 100 000 vammautumista tai kuolemaa. Poliisi kirjaa näistä järjestelmäänsä työturvallisuustapauksina hieman yli 1 200, joista rikoksina käsitellään lopulta noin 200. Tuomioita työturvallisuusrikoksista tulee vuosittain noin sata, joista hieman yli 30 tapauksessa tuomitaan yhteisö, eli yritys tai organisaatio.

Vuosina 2010–2014 tuomittiin yhteisösakko kaiken kaikkiaan 154 työturvallisuusrikostapauksessa ja tuomittuja yhteisöjä oli yhteensä 161. Samana ajanjaksona työturvallisuusrikoksista tuomittiin käräjäja hovioikeuksissa 805 henkilöä, joista 773 sakkotuomioon. Keskimäärin ajanjaksolla 2010–2014 yhteisösakko tuomittiinkin vain noin joka neljännessä työturvallisuusrikostapauksessa.

7

Lain mukaan yhteisösakon alin rahamäärä on 850 ja ylin 850 000 euroa. Keskimääräinen yhteisösakko vuosina 2010–2014 oli 10 700 euroa, mutta useimmiten tuomittu sakkosumma oli 5 000 euroa.

Suurin tarkastelujaksona työturvallisuusrikoksesta tuomittu sakko oli 180 000 euroa, pienin 500 euroa.

Yli puolet (54 %) tuomituista yrityksistä kuului liikevaihtoluokkaan yli 10 miljoonaa euroa ja vain 20 prosentissa yrityksistä liikevaihto oli alle 2 miljoonaa euroa. Myös yrityksille, joiden tuomiota edeltävä tilikausi näytti tappiota, tuomittiin yhteisösakkoja. Tällaisia yrityksiä oli 48. Kuitenkin vain 13 prosentilla tuomituista yrityksestä ei ollut jakokelpoisia varoja, ja vain 2 yritystä on myöhemmin tehnyt konkurssin.

Keskimäärin tuomittujen yritysten vakavaraisuusprosentti oli 33.

Työturvallisuusrikoksista tuomitut yhteisösakot ovat olleet kautta vuosien melko pieniä. Niiden vaikutus yhteisön toimintaa ohjaavina rangaistuksina on usein mitätön, sillä vuosina 2010–2014 tuomittujen yhteisösakkojen osuus tuomittujen yhteisöjen liikevaihdosta on keskimäärin vain 0,15 prosenttia.

Vuotuiseen tulokseen suhteutettuna sakko oli keskimäärin 3,5 prosenttia.

Vuosina 2010–2014 työturvallisuusrikoksesta tuomituista yhteisösakkotapauksista peräti 25 prosenttia tuomittiin Pirkanmaan käräjäoikeudessa. Pohjanmaalla tuomittiin lähes yhtä paljon, mutta siellä tuomiot jakautuivat Pohjanmaan käräjäoikeuteen (13 %) ja Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeuteen (10 %).

Vantaan, Varsinais-Suomen, Lapin ja Espoon käräjäoikeuksissa tuomittiin samalla ajanjaksolla vain yksi yhteisösakko kussakin. Suuret erot yhteisösakkotuomioiden määrässä eivät kuitenkaan selity rikollisuuden määrän vaihtelulla, vaan kyse on todennäköisesti paikallisen aluehallintoviraston aktiivisuudesta ja osaamisesta, sekä syyttäjien ja poliisin toiminnasta.

Tuomioistuimen määräämää sakkosummaa selittää vahvasti syyttäjän vaatimus. Myös rikoksen seuraus näytti selittävän sakon määrää: Jos työturvallisuusrikoksen uhri oli kuollut, oli sakko lähes kaksinkertainen verrattuna kaikkien tapausten keskiarvoon. Samoin jos vammautuneita uhreja oli enemmän kuin yksi, sakko oli lähes yhtä korkea kuin kuolemantapauksissa. Tutkitulla ajanjaksolla tuomittiin vain 11 sellaista tapausta, joissa ei ollut välittömiä uhreja. Tällaisissa tapauksissa sakko oli keskimäärin 3 500 euroa pienempi verrattuna kaikkiin tapauksiin. Niissä tapauksissa, joissa rikoksen kesto oli ilmoitettu, keskimääräinen kesto oli peräti 525 päivää. Rikoksen kesto ei kuitenkaan näyttänyt selittävän sakon määrää lainkaan.

Taloudellinen hyöty Kuten edellä todettiin, yhteisösakkotapauksissa on usein kyse työkoneen tai -laitteen toimintaan ja suojaukseen liittyvistä laiminlyönneistä. Myös valvonnan, perehdyttämisen, riskien arvioinnin ja tarkastusten laiminlyönnillä voidaan saavuttaa merkittävää taloudellista hyötyä. Nämä laiminlyönnit saattavat hyödyttää yritystä pitkäänkin, ennen kuin tapahtuu työntekijän loukkaantuminen tai kuolema.

Ongelmana on, että näitä hyötyjä on vaikea osoittaa tarkastelemalla yrityksen kirjanpitoa, koska ne eivät siellä näy.

Jonkin lakisääteisen velvoitteen laiminlyönnin arvon selvittäminen vaikuttaa myös ongelmalliselta tarkasteltujen tapausten valossa. Esimerkiksi jo aiemmin mainittu putoamissuojaus, kuten telineet ja kaiteet on paitsi hankittava ja pystytettävä, myös purettava ja kuljetettava pois. Kaikki nämä työvaiheet sitovat henkilöstöä ja vievät aikaa. Näiden kustannusten välttäminen on osa harmaata taloutta.

Tarkasteltuna ajanjaksona syyttäjä vaati menettämisseuraamusta eli hyödyn konfiskointia kuitenkin vain 16 tapauksessa (10 %). Rikoksen tuottama taloudellinen hyöty tuomittiin menetetyksi 60 prosentissa vaadituista tapauksista eli vain 10 tapauksessa. Tämä tarkoittaa, että rikoksella saatu hyöty määrättiin menettäväksi vain 6 prosentissa kaikista tapauksista. Keskimääräinen menettämisseuraamusvaatimus oli 1 900 euroa, mutta menetettäväksi tuomittu summa oli keskimäärin vain 230 euroa.

Työturvallisuusrikoksen taustalla olevaa hyötyä ei näytetä siis oikein tunnistettavan, eikä hyödyn tuottamaa säästöä osata laskea.

TYÖELÄKEVAKUUTUSMAKSUVELAT Työeläkevakuutus on työnantajalle pakollinen lakisääteinen vakuutus. Vakuutuksen tarkoituksena on turvata työntekijän toimeentulo eläkkeellä. Työeläkeyhtiöillä oli saamisina maksamatonta perimiskelpoista työeläkevakuutusmaksuvelkaa vuoden 2014 lopussa yhteensä noin 304 miljoonaa euroa. Työeläkevakuutusmaksutulot vuonna 2014 olivat yhteensä noin 11,7 miljardia euroa.2

2

Luvut ovat viiden suurimman työeläkevakuutusyhtiön ilmoittamien lukujen summa

8

Harmaasta taloudesta on kysymys silloin, kun yritys laiminlyö lakisääteisen ilmoittamis- ja/tai maksuvelvoitteen muutoin kuin maksukyvyttömyyden takia, välttääkseen eläkevakuutusmaksun suorittamisen. Menettely voi täyttää myös rikoslain työeläkevakuutusmaksupetoksen tunnusmerkistön.

Eläketurvakeskus valvoo työeläkevakuuttamista yhdessä työeläkevakuutusyhtiöiden kanssa.

Harmaan talouden selvitysyksikkö selvitti vuonna 2015 työeläkevakuutusmaksuvelan määrää, velallisten ominaisuuksia ja velvoitteiden hoitoa yhteistyössä työeläkevakuutusyhtiöiden ja Eläketurvakeskuksen kanssa. Selvitys kohdistettiin yrityksiin, joilla oli työeläkevakuutusmaksuvelkaa ja vakuutussopimus voimassa vuoden 2014 lopussa. Joukkoon valikoitui yhteensä 17 300 yritystä ja yksityistä elinkeinonharjoittajaa, joiden yhteen laskettu työeläkevakuutusmaksuvelka oli noin 190 miljoonaa euroa.

Vakuutusmaksuvelalliset ovat tyypillisesti pieniä yrityksiä Työeläkevakuutusmaksuvelasta 88 prosenttia oli osakeyhtiöiden velkaa. Suurin osa velallisyrityksistä oli suhteellisen pieniä yrityksiä, joiden liikevaihto oli alle 400 000 euroa. Velallisyrityksistä yli 60 prosenttia oli vakiintuneita yrityksiä, jotka olivat toimineet kymmenen vuotta tai pidempään.

Harmaan talouden riskitoimialat ovat edustettuina Kohdejoukon vakuutusmaksuvelallisista yrityksistä 18 prosenttia oli rakentamisen toimialalta, 17,5 prosenttia kaupan toimialalta ja 10 prosenttia teollisuudesta. Suhteellisesti eniten vakuutusmaksuvelallisia yrityksiä oli kuitenkin majoitus- ja ravitsemistoimialalla, 22 prosenttia toimialan työeläkevakuuttamisen sopimusasiakkaista. Euromääräisesti eniten työeläkevakuutusmaksuvelasta painottui teollisuuden toimialan yrityksille.

Velkaantuminen on laaja-alaista monen velkojan suuntaan Yritykset, joilla oli työeläkevakuutusmaksuvelkaa, olivat ulosottotietojen perusteella tyypillisesti velkaantuneet usean eri velkojan suuntaan. Näillä yrityksillä näyttää olevan usein puutteita ja laiminlyöntejä myös muiden lakisääteisten velvoitteiden hoitamisessa kuin eläkevakuutusmaksuissa. Puutteita havaittiin muun muassa verojen ilmoittamisessa ja maksamisessa.

Tutkitusta yritysjoukosta noin puolella oli vakuutusmaksuvelan lisäksi verovelkaa.

Verovelkaa tutkitulla yritysjoukolla oli yhteensä noin 288 miljoonaa euroa. Kohdejoukon yritysten verovelka kasvoi tarkastelujaksolla voimakkaasti ja oli lokakuussa 2015 kaksinkertainen verrattuna vakuutusmaksuvelan määrään, yhteensä noin 375 miljoonaa euroa. Näillä yrityksillä oli lisäksi ulosottoperinnässä huomattava määrä muuta velkaa.

Yritykset, joilla oli työeläkevakuutusmaksuvelkaa, olivat tyypillisesti velkaantuneet usean eri velkojan suuntaan.

Verovelkaisista yrityksistä noin 9 prosentilla verovelan määrä oli suurempi kuin 10 prosenttia sen liikevaihdosta. Harmaan talouden selvitysyksikön selvityksissä on havaittu, että jos yrityksellä on verovelkaa enemmän kuin 10 prosenttia liikevaihdosta, yrityksen kyky suoriutua verovelasta heikkenee olennaisesti.

Yritysten keskinäinen verkottuminen saman vastuuhenkilön kautta Selvityksessä tutkittiin myös kohdejoukon yritysten taustalla olevien vastuuhenkilöiden taloudellista luotettavuutta ja muita yritysyhteyksiä. Kohdejoukon yritysten keskinäisiä yritysryppäitä oli tutkitussa joukossa melko vähän. Vastuuhenkilöistä yli puolella oli kuitenkin kohdejoukon yrityksen lisäksi vastuuasema jossakin muussa yrityksessä. Näiden henkilöiden muiden vastuusuhdeyritysten suhteellinen osuus oli huomattavasti korkeampi kuin kaupparekisteriin merkityillä yritysten vastuuhenkilöillä keskimäärin.

Lisäksi tutkittiin kohdejoukon yritysten ja muiden vastuusuhdeyrityksien verovelkaa. Kun kohdejoukon yrityksellä oli verovelkaa, myös saman vastuuhenkilön muista vastuuyrityksistä noin 46 prosentilla oli verovelkaa. Yritystoiminnan toteutuneet riskit heijastuvat saman vastuuhenkilön muihin vastuuyrityksiin lisääntyneenä riskinä velkaantua.

Yritysten velvoitteiden hoitamisen laajempi merkitys Lakisääteisten julkisten velvoitteiden laiminlyönnit ovat omiaan vaikuttamaan yritysten väliseen kilpailutilanteeseen antaen kilpailuetua niille yrityksille, joilla ei ole tarkoituskaan hoitaa velvoitteitaan. Näissä tapauksissa kysymys on harmaasta taloudesta. Myös tästä syystä yritysten nopea lisävelkaantuminen edellyttää julkisvelkojilta valppautta ja keinoja puuttua yrityksen velkaantumiseen riittävän varhaisessa vaiheessa.

9

Tietolaari Poliisin tietoon tullut korruptiorikollisuus Suomessa Poliisiammattikorkeakoulun vuosina 2015 ja 2016 julkaisemissa tutkimuksissa on tarkasteltu korruptiorikollisuuden piirteitä ja muutoksia. Korruptiolla tarkoitetaan vastuullisen aseman väärinkäyttöä yksityiseksi eduksi.

Vuonna 2015 julkaistun tutkimuksen mukaan korruption riskikohteisiin kuuluivat julkiset hankinnat, poliittinen toimintaympäristö sekä rakennusala ja yhdyskuntasuunnittelu. Nyt julkaistu tutkimus (2016) kertoo varojen väärinkäytön olevan edelleen yleisin yksittäinen korruptiorikostyyppi. Muut keskeiset korruptiolajit liittyvät tiedon väärinkäyttöön. Tiedon merkitys korruptiotapauksissa tarjottavana etuna onkin lisääntynyt. Rikoksista epäillyt ovat usein miehiä, keski-ikäisiä ja ylempiä toimihenkilöitä.

Nykyisin rikosepäilyt painottuvat entistä enemmän yritystoimintaan eli yritysten sisäisiin ja niiden välisiin tapauksiin. Lahjusrikollisuudessa katukorruptio on vähentynyt ja elinkeinotoiminta on vahvemmin esillä.

Korruption tutkinnassa suurimmat haasteet liittyvät siihen, että tapaukset ovat usein epäselviä ja näytön hankkiminen on siksi vaikeaa. Tilannetta kuvaa osaltaan se, että korruptiorikoksista vajaat 60 prosenttia etenee syyteharkintaan.

Suomen korruption vastainen yhteistyöryhmä julkaisi 20.9.2016 luonnoksen korruption vastaiseksi strategiaksi vuosille 2016–2020. Strategialuonnos ja siihen liittyvät lausunnot ovat nähtävillä lausuntopalvelu.fi -sivustolla.

VIRANOMAISTEN VÄLINEN TIETOJENVAIHTO LUVANVARAISILLA TOIMIALOILLA Useiden Harmaan talouden selvitysyksikön selvitysten taustalla on vaikuttanut tehostettu harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunnan toimintaohjelma vuosille 2012–2015, jossa todetaan muun muassa, että viranomaisten välisiä tiedonvaihdon esteitä puretaan ja tarvittavat viranomaisrekisterit saatetaan joustavasti harmaan talouden torjuntaviranomaisten käyttöön.

Myös hallituksen esitys eduskunnalle valtion talousarvioksi vuodelle 2016 piti sisällään samansuuntaisen tavoitteen: harmaan talouden torjuntaa tehostetaan kehittämällä verotustoimintoja, tehostamalla valvontaa ja parantamalla yhteistyötä viranomaisten välillä.

Harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunnan strategian 2016–2020 yksi päätavoitteista on harmaata taloutta ja talousrikoksia torjuvien viranomaisten toiminnan vaikuttavuuden lisääminen erityisesti yhteistyötä kehittämällä. Strategian mukaan viranomaisten välistä tietojenvaihtoa kehitetään edelleen selvittämällä viranomaisten välisen tietojenvaihdon esteet ja kehittämällä tietojenvaihtoon liittyviä käytäntöjä sekä viranomaisten mahdollisuuksia käyttää tietoja harmaan talouden toimijoiden tunnistamisessa myös analyysin keinoin.

Seuraavassa on esitelty joukko Harmaan talouden selvitysyksikön tekemiä selvityksiä, joissa on muun muassa tarkasteltu sitä, ovatko lupa- ja valvontaviranomaisten tiedonsaantioikeudet riittäviä harmaan talouden torjunnan kannalta.

Selvityksiä Aluehallintoviraston valvomista yrityksistä Aluehallintovirasto (AVI) on elinkeinoasioissa muun muassa kilpailu- ja kuluttaja-asioiden alueellinen asiantuntija-, lupa- ja valvontaviranomainen.

Kilpailu- ja kuluttajahallinnossa sekä elinkeinovalvonnassa tavoitteena on edistää tervettä ja toimivaa taloudellista kilpailua, kuluttajansuojan ja kansalaisten taloudellisen turvallisuuden toteutumista sekä elinkeinonharjoittajien tasapuolisia toimintaedellytyksiä. AVI:n tehtävät vaihtelevat perintätoimistojen, luotonantajien sekä kiinteistönvälitysliikkeiden valvonta- ja lupatehtävistä hintojen ilmoittamisen valvontaan. AVI:n toimintaa elinkeinoasioissa ohjaa lainsäädäntö, ministeriöt sekä yhteistyö muiden virastojen kuten Valviran ja Kilpailu- ja kuluttajaviraston kanssa.

10

Etelä-Suomen aluehallintovirasto valvoo myös valtakunnallisesti rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä ja selvittämisestä annetun lain (18.7.2008/503) (jälj. rahanpesulaki) ja sen nojalla annettujen säännösten noudattamista. Rahanpesulla tarkoitetaan toimia, joilla pyritään häivyttämään tai peittämään rikoksella hankitun omaisuuden alkuperä niin, että omaisuus näyttää laillisesti hankitulta.

Rahanpesulaissa on säädetty ilmoitusvelvollisuudesta tietyillä aloilla toimiville elinkeinonharjoittajille.

Aluehallintoviraston tehtävänä on valvoa, että ilmoitusvelvolliset noudattavat rahanpesulaissa asetettuja velvoitteita. Aluehallintovirasto valvottavia ovat muun muassa valuutanvaihtoliikkeet, omaisuudenhoitoja yrityspalvelujen tarjoajat, perintäliikkeet, kuluttajaluotonantajat, panttilainauslaitokset, kiinteistönvälitysliikkeet ja vuokrahuoneistojen välitysliikkeet

Selvitykset Harmaan talouden selvitysyksikössä tutkittiin vuoden 2016 aikana rahanpesulainsäädännössä säänneltyjä valuutanvaihtotoimintaa harjoittavia sekä omaisuudenhoito- ja yrityspalveluja tarjoavia yrityksiä. Lisäksi tutkittiin rekistereissä olevien yritysten velvoitteidenhoitoa harmaan talouden torjunnan näkökulmasta. Rahanpesun torjuntaa koskevat säädökset koskevat valuutanvaihtotoimintaa sekä omaisuudenhoito- ja yrityspalveluja niihin liittyvien merkittävien raha- tai varallisuussiirtojen takia.

Aluehallintoviraston valvomista yrityksistä selvitysyksikössä on lisäksi tutkittu kuluttajaluottoja tarjoavien yritysten ja kiinteistönvälitystä ja vuokrahuoneiston välitystä harjoittavien yritysten rekisteröitymisvelvollisuuden edellytyksiä sekä lupaviranomaisen toimivaltuuksia saada ja käsitellä salassa pidettäviä velvoitteiden hoitoa koskevia tietoja. Lisäksi on tutkittu myös mm. perintätoimintaa harjoittavien yritysten sekä panttilainauslaitosten ja löytötavaratoimistojen toimilupien saamisedellytyksiä ja velvoitteidenhoitoa harmaan talouden torjunnan näkökulmasta.

Yritysten häiriötietojen kartoittaminen on olennainen osa ennaltaehkäisevää harmaan talouden torjuntaa

Johtopäätöksiä Selvitysten perusteella rekistereissä oli yrityksiä, joiden velvoitteidenhoito ei vaikuttanut olevan sellaisella tasolla, jota kuuluminen kyseisiin luparekistereihin edellyttäisi. Rekistereissä olevista yrityksistä merkittävä osa oli luokiteltavissa toimimattomiksi. Huomattava osa yrityksistä oli myös poistettu ennakkoperintärekisteristä ja usealla yrityksellä oli verovelkaa. Rekistereissä olevista yrityksistä osa oli luokiteltavissa myös harmaan talouden toimijoiksi.

Kohdejoukkojen yritysten sekä uusien rekisteröinti- ja lupaharkintaan tulevien yritysten valvonnalliset riskit liittyvät rekisteröitymis-, ilmoitus- ja maksupuutteisiin, jotka voivat ilmentää harmaan talouden riskiä. Esimerkiksi yrityksen verovelan on tutkimustulosten perusteella todettu ennakoivan harmaan talouden riskiä. Tästä syystä yritysten häiriötietojen, niin verovelkojen kuin muidenkin yrityksen taloudellista asemaa koskevien tietojen, kartoittaminen on olennainen osa ennaltaehkäisevää harmaan talouden torjuntaa.

Selvitysten perusteella oli selvästi nähtävissä, että viranomaistiedon parempi käytettävyys tehostaisi Aluehallintoviraston suorittamaa eri luparekistereiden valvontaprosessia. Viranomaistietoa hyödyntämällä olisi mahdollista tunnistaa velvoitteita laiminlyöviä yrityksiä valvontakohteiksi. Samalla pystyttäisiin paremmin turvaamaan häiriötön ja turvallinen palvelu kuluttajille.

11

Tietolaari Kansainvälisen valuuttarahaston mukaan Suomessa on alhainen verovaje3 Kansainvälinen valuuttarahasto IMF arvioi yhteistyössä Verohallinnon kanssa Suomen arvonlisäverotuksen verovajetta. IMF:n menetelmä arvonlisäverotuksen verovajeen laskemiseen perustuu kansantalouden tilinpidon tietoihin sekä Verohallinnosta ja Tullista saataviin verovelvollisten arvonlisäveron ilmoitus- ja maksamistietoihin. Kansantalouden tilinpidon tietojen pohjalta määritellään lainmukainen verokertymä. Verovelvollisten ilmoitus- ja maksamistietojen pohjalta lasketaan se, kuinka paljon kunkin vuoden ilmoitetuista arvonlisäveroista on maksettu, eli toteutunut kertymä.

Arvonlisäverovajeella tarkoitetaan lainmukaisen ja toteutuneen arvonlisäverokertymän erotusta.

Arvonlisäverovaje on Suomessa kansainvälisesti vertailtuna hyvin pieni, noin 5 prosenttia lainmukaisesta arvonlisäverokertymästä. Vuonna 2014 arvonlisäverovaje oli noin miljardi euroa.

Toimialoittain tarkasteltuna verovaje keskittyy rakennusalalle. Rakennusalan arvonlisäverot ovat kuitenkin kertyneet paremmin vuonna 2011 käyttöön otetun rakentamispalveluiden käännetyn arvonlisäverovelvollisuuden jälkeen. Kaupan toimiala maksaa eniten arvonlisäveroa. Toimialan keskittyminen muutamaan suureen veroistaan huolehtivaan yritysryhmään vaikuttaa merkittävästi siihen, että arvonlisäverovaje on toimialalla pieni.

TUPAKKALAILLA TORJUTAAN HARMAATA TALOUTTA Kotimaisten tupakkatuotteiden hintojen nousu luo helposti kannustimia sekä verovapaalle matkustajatuonnille että salakuljetukselle ja muulle verotuksen ulkopuolelle jäävälle harmaatuonnille, sillä tupakkatuotteiden hintaerot esimerkiksi Viroon ja Venäjään ovat suuret. Suomessa savukkeiden tilastoimattoman ja verottamattoman kulutuksen on arvioitu olevan melko vakaata, vuonna 2014 sen osuus oli noin 13–15 prosenttia kokonaiskulutuksesta.

Verkkokaupan valvonta on haasteellista

Arvonlisäverovajeella tarkoitetaan lainmukaisen ja toteutuneen arvonlisäverokertymän erotusta

Sähköisen kaupankäynnin valvontaan liittyy monia haasteita viranomaisen näkökulmasta. Näitä ovat muun muassa verovelvollisen yksilöinti ja tunnistaminen, maksuliikenteen valvonta ja vertailutietojen hankkiminen sekä kansainvälisen lainsäädännön ja virka-apujen haasteet.

Uudella tupakkalailla torjutaan myös harmaata taloutta Eduskunta hyväksyi 21.6.2016 uuden tupakkalain 549/2016. Se tuli voimaan 15.8.2016. Uudessa tupakkalaissa kielletään tupakkatuotteiden lisäksi sähkösavukkeiden netti- ja muu etämyynti.

Tupakkatuotteiden ja sähkösavukkeiden nikotiininesteiden tuonnissa ETA-maiden ulkopuolelta on 24 tunnin aikaraja. Tämä tarkoittaa sitä, että henkilön pitää olla poissa Suomesta yli 24 tuntia voidakseen tuoda mainittuja tuotteita maahan. Näillä uudistuksilla pyritään torjumaan harmaata taloutta ja sillä tullee olemaan vaikutuksia tilastoimattoman kulutuksen määrään.

3

Koko tutkimus on luettavissa Verohallinnon verkkosivuilla https://www.vero.fi/fi-FI/Tietoa_Verohallinnosta/Verovaje/IMFn_raportti_Suomen_arvonlisaverotuksen(39249)

12

3. HARMAAN TALOUDEN TORJUNTA HARMAAN TALOUDEN JA TALOUSRIKOLLISUUDEN TORJUNNAN STRATEGIA JA TOIMENPIDEOHJELMA Suomen hallitukset ovat laatineet harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjuntaohjelmia jo yli 20 vuotta. Keväällä 2016 julkaistiin valtioneuvoston periaatepäätös kansalliseksi harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunnan strategiaksi 2016–2020 ja siihen liittyvä toimenpideohjelma, joka on järjestyksessä jo seitsemäs.

Strategiset tavoitteet Harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunnan strategisia tavoitteita ovat: 1.

yritysten välisen terveen kilpailun edistäminen,

2.

harmaan talouden ja talousrikollisuuden ennalta estäminen,

3.

harmaata taloutta ja talousrikoksia torjuvien viranomaisten toiminnan vaikuttavuuden lisääminenerityisesti yhteistyötä kehittämällä sekä

4.

harmaan talouden rikoksiin liittyvän rikostorjuntaketjun tehostaminen.

Harmaa talous on merkittävä kilpailua vääristävä tekijä, ja sen vähentäminen lisää sekä Suomen kilpailukykyä että kiinnostavuutta hyvänä investointikohteena ja luotettavana investoijana. Yritysten välistä rehellistä kilpailua pyritään edistämään markkinoilla siten, ettei lainvastaisella tavalla käyttäytyville yrityksille muodostu perusteetonta kilpailuetua.

Tavoitteena ovat yritysten tasavertaiset toimintaedellytykset ja korruptiosta vapaa yritystoiminta.

Strategian neljä kärkihanketta

Harmaan talouden vähentäminen lisää Suomen kilpailukykyä ja kiinnostavuutta hyvänä investointikohteena

Nyt toteutettava strategia koostuu neljästä kärkihankkeesta. Ensimmäisen kärkihankkeen tavoitteena on markkinoiden toimivuuden ja terveen kilpailun turvaaminen yritysten ja kansalaisten oikein toimimisen mahdollisuuksia parantamalla, hallinnollista taakkaa keventämällä sekä tehostamalla korruption torjuntaa ja ennalta estämistä. Kärkihanketta toteutetaan muun muassa lisäämällä yritysten velvoitteiden hoitoa koskevien, erityisesti tilaajan selvitysvelvollisuuden piiriin kuuluvien, tietojen julkisuutta ja saatavuutta sekä kansallisella tulorekisterillä, johon liittyvää lainsäädäntöä valmistellaan parhaillaan valtiovarainministeriössä.

Toista kärkihanketta, harmaan talouden ja talousrikollisuuden ilmiöihin ennakoivasti puuttumista sekä asenteisiin vaikuttamista tullaan toteuttamaan erityisesti harmaan talouden ja talousrikollisuuden tilannekuvatoiminnon avulla. Tilannekuvatoimintoa valmistellaan sisäministeriön johtamassa talousrikostorjunnan johtoryhmässä.

Kolmantena kärkihankkeena on viranomaisten välisen tietojenvaihdon edelleen kehittäminen.

Tämän kärkihankkeen tavoitteena on parantaa harmaan talouden torjuntaa lisäämällä viranomaisten

13

keskinäistä veroihin ja muihin julkisiin maksuihin liittyvien rekisteröitymis-, ilmoittamis- ja maksuvelvollisuuksien hoitamista koskevien tietojen vaihtoa. Tähän liittyviä konkreettisia hankkeita ovat muun muassa työsuojeluviranomaisten, julkisten tukien myöntäjien sekä julkisia hankintoja suorittavien tietojensaantioikeuksien kehittäminen.

Neljänteen kärkihankkeeseen eli harmaan talouden rikoksiin liittyvän rikostorjuntaketjun vaikuttavuuden sekä hallinnollisten seuraamusten kehittämiseen liittyy useita hankkeita, joiden tarkoituksena on nopeuttaa ja keventää talousrikosten rikosprosessia sekä näihin liittyvää rikoshyödyn takaisinsaantia.

Esimerkkinä tähän kärkihankkeeseen liittyvästä konkreettisesta toimenpiteestä on viranomaisten yhteinen toimintasuunnitelma, jolla selkeytetään ja yhtenäistetään viranomaisten toimintaa esitutkintaan tulevissa rikosasioissa.

Strategian toteuttaminen edellyttää erillistä harmaan talouden ja talousrikostorjunnan toimenpideohjelmaa.

Toimenpideohjelmasta ilmenevät konkreettiset toimenpiteet ja niiden tavoitteet, vastuutahot, aikataulut sekä keinot toimenpiteiden vaikutusten arvioimiseksi.

Talousrikostorjunnan johtoryhmä seuraa strategian ja toimenpideohjelman etenemistä, arvioi muutostarpeita ja raportoi hankkeiden etenemisestä talouspoliittiselle ministerivaliokunnalle vuosittain.

HARMAAN TALOUDEN JA TALOUSRIKOLLISUUDEN TORJUNNAN TOIMENPIDEOHJELMA VUOSILLE 2016–2020 Toimenpideohjelmassa on 20 hanketta, jotka on jaoteltu strategian kärkihankkeiden mukaisesti.

Toimenpideohjelmaan on valittu kansallisen harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunnan strategian tavoitteiden kannalta keskeisimmät, vaikutuksiltaan merkittävimmät toimenpiteet.

Hankkeet jakautuvat kärkihankkeiden alaisuuteen seuraavasti:

Markkinoiden toimivuuden ja terveen kilpailun turvaaminen yritysten ja kansalaisten oikein toimimisen mahdollisuuksia parantamalla, hallinnollista taakkaa keventämällä sekä tehostamalla korruption torjuntaa ja ennalta estämistä

•

Lisätään velvoitteiden hoitamista koskevien tietojen sekä mahdollisia harmaan talouden toimijoita koskevan tiedon yleisöjulkisuutta, saatavuutta ja maksuttomuutta

• •

Kansallinen tulorekisteri

• •

Korruption ennaltaehkäisyn, tunnistamisen ja paljastamisen tehostaminen

Harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunnan aiheuttama sääntelytaakka ja sen seuranta Poikkihallinnollinen selvitys harmaan talouden torjunnan toimenpiteistä jakamistalouden yhteydessä

Harmaan talouden ja talousrikollisuuden ilmiöihin ennakoivasti puuttuminen sekä asenteisiin vaikuttaminen

• •

Harmaan talouden ja talousrikollisuuden tilannekuvatoiminto

• • •

Viranomaisten toimintasuunnitelma rahanpesun torjunnan tehostamiseksi

•

EU:n jätesiirtoasetuksen (EY/1013/2006) mukaisten tarkastussuunnitelmien laadinnan edistäminen kansainvälisten jätesiirtojen valvomiseksi

Pimeän työn torjunta ja kansallisen sekä kansainvälisen yhteistyön edistäminen Selvitys tyyppihyväksyttyjen kassajärjestelmien soveltuvuudesta Suomeen Viranomaisten toimintasuunnitelma rahoitusmarkkinoiden väärinkäytön torjunnan tehostamiseksi

Viranomaisten välisen tietojenvaihdon edelleen kehittäminen

• •

Viranomaisten toimivaltuuksien ja tietojenvaihtosäännösten kehittäminen Selvitys ulosottomenettelyssä varattomaksi todettujen yritysten aiheuttamista ongelmista

14

Harmaan talouden rikoksiin liittyvän rikostorjuntaketjun vaikuttavuuden sekä hallinnollisten seuraamusten kehittäminen

• •

Hallinnollisten seuraamusten käyttöalan laajentaminen

•

Selvitys verotukseen liittyvien väärinkäytösten paljastamisen ja selvittämisen tehokkuudesta ja vaikuttavuudesta

• • •

Talousrikosten rangaistusasteikkojen arviointi

•

Rikoshyötyyn liittyvien täytäntöönpanotoimenpiteiden tehostaminen lainvoimaisen rikostuomion jälkeen - erityisesti kansainvälisissä asioissa

Esitutkintaviranomaiset, Valtakunnansyyttäjänvirasto, Verohallinto sekä konkurssiasiamies luovat toimintamallin, jota käytännössä soveltamalla voidaan varmistaa rikosvastuun kohdentuminen esitutkintaa rajaamalla sekä käyttämällä vaikuttavia hallinnollisia seuraamuksia

Rikosprosessin lyhentäminen Ulosotto-, syyttäjä-, esitutkinta- ja veroviranomaisten yhteistyöhanke rikoksella saadun hyödyn jäljittämisen, turvaamisen ja poisottamisen tehostamiseksi

Periaatepäätöksen taustoista ja toteuttamisesta löytyy lisätietoa muun muassa Sisäministeriön verkkosivuilta.4

Tietolaari Pimeän työn torjunta – kansainvälisen sekä kansallisen yhteistyön edistäminen Pimeän työn torjunta on yksi Harmaan talouden toimenpideohjelman hankkeista vuosille 2016–2020.

Euroopan komissio on asettanut keväällä 2016 pimeän työn vastaista yhteistyötä edistävän foorumin5.

Suomella on oma edustaja foorumissa. Lisäksi Työ- ja elinkeinoministeriö on asettanut kansallisen viranomaisista koostuvan asiantuntijaverkoston tukemaan foorumin työtä, tavoitteiden saavuttamiseksi ja tehtävien täyttämiseksi.

Pimeän työn foorumi ja sen toimintaa tukeva kansallinen verkosto mahdollistavat nykyistä paremman kokemusten vaihdon eri maiden viranomaisten välillä pimeän työn torjumiseksi. Foorumin keskeisiä tehtäviä on parhaiden käytäntöjen ja tietojen vaihtaminen eri jäsenvaltioiden kesken. Suomi voi kansallisen verkoston ja foorumin kautta saattaa komission ja muiden jäsenvaltioiden ”peilattavaksi” yksittäisiä hankkeita ja omia hyviä käytäntöjä sekä saada muiden jäsenvaltioiden näkökantoja ja vastaavia käytäntöjä tiedoksi ja arvioitavaksi.

Foorumin ja kansallisen yhteistyöverkoston kautta pyritään muun muassa vähentämään pimeää työtä, parantamaan työntekijöiden työoloja sekä edistämään työmarkkinoille integroitumista ja sosiaalista osallisuutta.

Harmaata taloutta pyritään vähentämään muun muassa lainsäädännön keinoin. Muutoksia on luvassa esimerkiksi julkisia hankintoja, liiketoimintakieltoa, rahanpesua ja viranomaisten tiedonsaantioikeuksia käsitteleviin lakeihin.

HANKINTALAKI UUDISTUU Hallitus on antanut esityksen eduskunnalle hankintamenettelyä koskevaksi lainsäädännöksi HE 108/2016). Uuteen hankintalakiin esitetään hankintayksiköille oikeutta tiedonsaantiin salassapitosääntöjen estämättä viranomaiselta ja julkista tehtävää hoitavalta. Tiedonsaantioikeus kattaisi välttämättömät tiedot yritys- ja yhteisötietolain (244/2001) 3 §:ssä tarkoitetuista yrityksistä ja yhteisöistä 81 §:n 1 momentissa tarkoitettujen harkinnanvaraisten poissulkemisperusteiden olemassaolon selvittämiseksi. Lain ulkopuolelle tiedonsaantioikeuksien suhteen hallituksen esityksessä jäävät vielä yritysten vastuuhenkilöt.

4 5

http://www.intermin.fi/fi/kehittamishankkeet/talousrikollisuuden_ja_harmaan_talouden_vahentaminen EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON PÄÄTÖS (EU) 2016/344

15

Ehdotetun 81 §:n 1 momentin mukaan harkinnanvaraisia poissulkemisperusteita olisivat esimerkiksi ammattitoiminnan vakava virhe, tarjoajan maksukyvyttömyys sekä ympäristö-, sosiaali- ja työlainsäädännön velvoitteiden laiminlyönti. Lakisääteisiin velvoitteisiin, kuten veroihin ja sosiaalivakuuttamiseen liittyvät rekisteröinti-, ilmoittamis- tai maksulaiminlyönnit voivat olla harkinnanvaraisia poissulkemisperusteita.

Ehdotettu säännös antaisi hankintayksiköille mahdollisuuden selvittää nykyistä laajemmin ehdokkaiden ja tarjoajien lakisääteisten velvollisuuksien hoitamista sekä näitä mahdollisesti rasittavia ja poissulkemisperusteiksi määriteltyjä muita rikkomuksia ja laiminlyöntejä.

Esityksen mukaan eräin edellytyksin tarjouskilpailuun osallistuva tarjoaja saisi johto- ja valvontahenkilöitään koskevan rikosrekisteriotteen luovutettavaksi edelleen hankintayksikölle hankintalain 80 §:ssä tarkoitettujen poissulkemisperusteiden selvittämiseksi. Näitä tietoja ei siis hankintayksikkö saa suoraan itselleen vaan tarjouskilpailuun osallistuja toimittaa ne, jos hankintayksikkö niitä pyytää.

Lisäksi ehdotetaan muutettavaksi Harmaan talouden selvitysyksikköä koskevan lain (1207/2010) 6 §:ää siten, että tässä pykälässä tarkoitetuille hankintayksiköille voidaan laatia velvoitteidenhoitoselvitys.

Velvoitteidenhoitoselvityksen avulla hankintayksiöt voisivat saada tässä pykälässä tarkoitettuja lakisääteisten velvoitteiden hoitamista koskevia tietoja sähköisesti ja maksutta.

HALLITUKSEN ESITYS LIIKETOIMINTAKIELLOSTA ANNETUN LAIN MUUTTAMISEKSI Hallituksen esityksessä liiketoimintakiellosta annetun lain muuttamiseksi on ehdotettu että valvontaviranomaisille annetaan oikeus pyytää esitutkintaviranomaista tutkimaan liiketoimintakiellon määräämisen edellytykset tilanteissa, joissa kyse on liiketoiminnassa tehtyjen lakisääteisten velvollisuuksien olennaisesta laiminlyönnistä, vaikka tapauksessa ei epäillä rikosta. Tutkinnan voisi suorittaa mikä tahansa esitutkintaviranomainen.

Esitetään myös että väliaikainen liiketoimintakielto raukeaa, jollei syytettä kiellon perusteena olevasta rikollisesta menettelystä ole nostettu kahden vuoden kuluessa kiellon määräämisestä.

Viranomaiset ovat pitäneet tärkeänä, että tieto liiketoimintakiellosta olisi helposti ja maksuttomasti kaikkien saatavilla.

Lisäksi esitutkintaviranomaisen ja syyttäjän oikeutta saada tietoja päättyneistä liiketoimintakielloista laajennetaan. Myös lain soveltamisalaa laajennetaan yksityisen elinkeinonharjoittajan kirjanpitolaissa tarkoitettuun ammattitoimintaan.

Tietolaari Viranomaiset kaipaavat liiketoimintakieltoa koskevan tiedon saatavuuden parantamista Harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunnan toimenpideohjelmassa vuosille 2016–2020 yhtenä kärkihankkeena on lisätä velvoitteiden hoitamista koskevien tietojen sekä mahdollisia harmaan talouden toimijoita koskevan tiedon yleisöjulkisuutta, saatavuutta ja maksuttomuutta.

Eri viranomaiset ovat pitäneet tärkeänä harmaan talouden torjumisen ja terveen kilpailun edistämisen kannalta, että tieto liiketoimintakiellosta olisi helposti ja maksuttomasti kaikkien sitä tarvitsevien saatavilla. Hallituksen esitys ei nykyisellään sisällä ehdotusta yleisöjulkisen maksuttoman sähköisen rekisterin perustamisesta.

Esimerkiksi tilaajavastuulaki edellyttää tilaajalta vastuuhenkilöiden liiketoimintakieltoon liittyvien tietojen selvittämistä. Tästä huolimatta liiketoimintakieltoa koskevia tietoja ei ole mahdollista saada viranomaisilta sähköisesti ja maksutta.

Yleisöjulkinen sähköinen palvelu voitaisiin toteuttaa ilman, että se lisäisi esimerkiksi identiteettivarkauksien riskiä. Henkilöt voitaisiin yksilöidä sähköisessä palvelussa samaan tapaan kuin Suomen Asiakastiedon julkaisemassa Luottolista-lehdessä. Siinä liiketoimintakieltoon määrättyjen henkilöiden yksilöintitietoina ilmoitetaan henkilön koko nimi, kotipaikka, syntymäaika, liiketoimintakiellon päättymisajankohta, yritysyhteys, y-tunnus, yrityksen kotipaikka (entinen nimi ja muutospäivä) sekä asema. Kun liiketoimintakieltoa koskevat tiedot saataisiin nykyaikaisilla menetelmillä suoraan rekisterinpitäjältä, ne olisivat myös ajan tasalla.

16

RAHANPESUDIREKTIIVIN MUUTOSEHDOTUS Euroopan komissio antoi 5.7.2016 ehdotuksen rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevan sääntelyn muuttamiseksi. Direktiivin tavoitteena on lainsäädäntötoimin estää tehokkaammin terrorismin rahoitus sekä varmistaa maksuliikenteen ja yritysten omistusrakenteiden avoimuus. Myös yleisön pääsyä yritysten omistajia ja edunsaajia koskeviin rekisteritietoihin on tarkoitus parantaa ja nopeuttaa kansallisten rekisterien välistä yhteyttä.

Rahanpesun selvittelykeskusten yhteistyötä tehostettaisiin lisäämällä niiden tiedonsaantioikeuksia sekä kansallisesti että jäsenvaltioiden kesken. Rahanpesun selvittelykeskus olisi pääsääntöisesti velvollinen antamaan rekisterin tietoja jäsenvaltioiden rahanpesukeskuksille tai muille toimivaltaisille viranomaisille.

Muutoksilla pyritään takaamaan tehokas tietojenvaihto paitsi rahanpesun ja terrorismin rahoituksen estämiseksi myös veropetosten ja veronkierron torjumiseksi.

Rahanpesu ja terrorismin rahoitus vahvasti yhteydessä veronkiertoon Neljännen rahanpesun vastaisen direktiivin muuttamisen yhteydessä Euroopan komissio on ehdottanut uudistettavaksi myös muun muassa hallinnollisesta yhteistyöstä annettua direktiiviä (2011/16/EU). Tältä osin muutokset koskevat erityisesti veroviranomaisten tiedonsaantioikeuksia ja pääsyä rahanpesutietoihin.

Tavoitteena on, että veroviranomaiset pääsevät EU:n rahanpesun torjuntaa koskevissa säännöissä määrättyihin tietoihin, erityisesti asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskeviin tietoihin ja tosiasiallisia edunsaajia koskeviin kansallisiin rekistereihin kuuluviin tietoihin. Siten tavoitteena ei ole pelkästään rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunta vaan myös veropetosten ja veronkierron torjunta.

Kyseisten tietojen avulla veroviranomaiset pystyvät tunnistamaan hämärän yrityksen, sen rakenteen ja sen taustalla vaikuttavat henkilöt6.

Komissio yhdistää rahanpesun ja terrorismin rahoituksen vahvasti veronkiertoon. Direktiiviehdotuksessa veroviranomainen mainittaisiin nimenomaisesti toimivaltaisena viranomaisena rahanpesun ja terrorismin rahoituksen vastaisessa työssä. Ehdotetut muutokset ovat tervetulleita, sillä verohallintojen pääsy rahanpesun torjuntaa koskeviin tietoihin vaihtelee merkittävästi EU:n sisällä, mikä on vaikeuttanut veropetosten ja veronkierron vastaista työtä.

RAKENNUSALAN VALVONTAA TYÖSUOJELUTARKASTAJIEN JA POLIISIN YHTEISTARKASTUKSINA Etelä-Suomen aluehallintoviraston (ESAVI) alueella on viime vuosina tehty rakennustyömaille runsaasti yhteistarkastuksia poliisin kanssa. Tarkastuksilla on keskitytty etenkin työturvallisuuslain edellyttämien henkilötunnisteiden ja työntekijäluetteloiden valvontaan. Työsuojelutarkastaja valvoo tunnisteiden käyttöä työmaalla ja sitä, onko kaikkien työmaalla työskentelevien tunnisteessa ilmenevä veronumero merkitty julkiseen veronumerorekisteriin. Työntekijäluettelosta tarkastetaan sisältääkö se työturvallisuuslain edellyttämät tiedot ja onko luettelo ajantasainen.

Mikäli valtuutettu työsuojelutarkastaja on havainnut yhteistarkastuksilla puutteita tunnisteiden ja luettelon käytössä, hän on selkeissä ja kiistattomissa tapauksissa voinut esittää mukana olevalle poliisille, että havaitut puutteet muodostavat työturvallisuuslain mukaisen työturvallisuusrikkomuksen.

Tällöin poliisi on voinut välittömästi määrätä työnantajien vastuuhenkilöille sakon. Suurin osa poliisin yhteistarkastuksilla työturvallisuusrikkomuksesta määräämistä sakoista on annettu työmaan päätoteuttajan vastuuhenkilölle, mutta joissain tapauksissa sakkoja on määrätty myös rakennuttajan tai muiden työmaalla toimivien yritysten vastuuhenkilöille.

Yhteistarkastukset poliisin kanssa ovat osoittautuneet vaikuttavaksi valvontakeinoksi ja ovat vaikuttaneet muun muassa siihen, että alueen rakennustyömaiden tilanne tunnisteiden käytössä on aiempaan verrattuna selkeästi parempi. Vuosina 2008–2011 joka kolmannella tai neljännellä henkilöllä ei ollut lain edellyttämää tunnistetta työmaalla. Yhteistarkastukset käynnistettiin ESAVI:n alueella syksyllä 2012. Vuosien 2013–2015 aikana tunnisteisiin liittyviä puutteita on ollut enää kuin 7,5–8,3 prosentilla.

Nopea sakkomenettely on myös kustannustehokasta verrattuna aikaa vievään esitutkintaprosessiin.

6

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Tiedonanto lisätoimenpiteistä avoimuuden lisäämiseksi ja verovilpin ja veron kiertämisen torjumiseksi. COM/2016/0451 final

17

Tietolaari Hallitus esittää laajennusta työsuojeluviranomaisten tiedonsaantioikeuksiin7 Työsuojeluviranomaisten tiedonsaantioikeuksien laajentaminen olisi osa harmaan talouden torjuntatoimenpiteitä ja tehostaisi työsuojeluviranomaisten toimintaa sekä viranomaisten välistä yhteistyötä. Hallituksen esityksellä laajennettaisiin työsuojeluviranomaisten oikeutta saada salassa pidettävää tietoa viranomaisilta ja muilta julkista tehtävää hoitavilta toimijoilta. Työsuojeluviranomaiset saisivat salassa pidettävää tietoa silloin, kun he valvovat niin sanotun tilaajavastuulain ja työsuhteen vähimmäisehtojen noudattamista sekä ulkomaalaisen työvoiman käyttöä.

HARMAAN TALOUDEN JA TALOUSRIKOLLISUUDEN TORJUNTAVIRANOMAISIA

Valvira

Lupaviranomaiset

Valtionapuviranomaiset

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto

Julkiset hankkijat

AVI

Rajavartiolaitos Syyttäjälaitos

TVR

Työttömyysvakuutusrahasto

ETK

Verohallinto

HARMAA TALOUS

FIVA

Poliisi

Eläketurvakeskus

TVK

Tapaturmavakuutuskeskus

Aluehallintovirasto - alkoholivalvonta - tilaajavastuuvalvonta - työsuojelu

Finanssivalvonta

Ulosottoviranomainen

KKV

Tulli Eläkevakuutusyhtiöt

Kilpailu- ja kuluttajavirasto

Tuomioistuimet

Tapaturmavakuutusyhtiöt

PRH

mm. säätiövalvonta

Konkurssiasiamies Ympäristöviranomaiset

Osana hankintoja Rikosten torjunta, selvittäsekä lupien ja tukien minen ja velvoitteiden myöntämistä ja valvontaa täytäntöönpano

7

Lakisääteisten ilmoitus- ja maksuvelvollisuuksien valvonta

Osana valvontatehtävää

http://valtioneuvosto.fi/artikkeli/-/asset_publisher/1271139/hallitus-esittaa-laajennusta-tyosuojeluviranomaistentiedonsaantioikeuksiin

18

Harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjuntaan osallistuu lukuisa joukko eri viranomaisia erilaisine tehtävineen. Tässä julkaisussa on esitelty lyhyesti muun muassa Eläketurvakeskuksen, työsuojeluviranomaisten, Työttömyysvakuutusrahaston, Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (Ely) ja Tapaturmavakuutuskeskuksen sekä Poliisin ja Tullin toimintoja.

Verohallinnon tarkastustoiminta käsittää tavanomaisten verotarkastusten lisäksi erilaisia hankkeita ja projekteja. Seuraavassa esitellään joitakin harmaan talouden valvontaan liittyviä ajankohtaisia tarkastuskokonaisuuksia.

KANSAINVÄLISEN VEROTUKSEN RISKI-ILMIÖITÄ Kansainvälisessä toimintaympäristössä on erilaisia riskejä, jotka aiheuttavat verovajetta. Verohallinnossa kehitetään uusia menetelmiä veroriskien havaitsemiseksi, analysoimiseksi sekä myös ohjaukseen ja valvontaan. Riski-ilmiöitä on sekä henkilöillä että yrityksillä. Rajat ylittävissä tilanteissa voi olla kyse verosuunnittelun lisäksi myös harmaasta taloudesta ja veronkierrosta.

Verovalvonnassa selvitetään torjuntakeinoja veronkiertojärjestelyihin, joissa hyödynnetään niin sanottuja matalan verorasituksen tai tiukan pankkisalaisuuden valtioita. Viime vuosien kokemukset käytännön verovalvonnassa osoittavat, ettei veroparatiisien ja tiukan pankkisalaisuuden valtioiden tarjoamia mahdollisuuksia ole hyödyntänyt vain pieni joukko riskiasiakkaita, vaan kokonaiskuva on osoittautunut huomattavasti monipuolisemmaksi.

Yksityishenkilön veroriskejä ovat sijoitustoiminnan ohella merkittävät varallisuuden siirrot, kuten yrityksen tai sen osan myynti, muu omaisuuden luovutus, perinnöt ja lahjoitukset.

Perintöverosuunnittelu on noussut yhdeksi merkittäväksi verosuunnittelun osa-alueeksi varallisuuden lisääntyessä ja myös siihen liittyvien suunnittelumahdollisuuksien tarjotessa merkittäviä verohyötyjä.

Kansainvälisen tietojenvaihdon kehitys tuo kattavasti tietoa ulkomaisista tuloista ja varallisuudesta.

Kansainvälisessä seurannassa on kerätty laajalti tietoja mm. ulkomaisten maksukorttien käytöstä Suomessa ja sitä kautta on havaittu ilmiöitä, jotka ovat aiemmin olleet valvonnan ulkopuolella.

Tyypillisiä paljastuneita väärinkäytöksiä ovat olleet ilmoitusten laiminlyönnit ulkomaisen yhtiön kautta harjoitetussa sijoitustoiminnassa (ns. väliyhteisötulot) tai ulkomaisilta vakuutusyhtiöiltä saaduissa eläkkeissä ja sijoitustuotoissa. Ulkomaisen yhtiön nimissä on voitu harjoittaa liiketoimintaa Suomessa ilman, että siitä on tehty asianmukaisia ilmoituksia sekä joitakin ns. valemuuttoja ulkomaille on myös noussut valvonnassa esille.

Kansainvälisen tietojenvaihdon kehitys tuo tietoa ulkomaisista tuloista ja varallisuudesta huomattavasti kattavammin kuin aiemmin. Tulevien vuosien aikana Verohallinto tulee saamaan tietoja yli sadalta valtiolta, joissa mukana on myös veroparatiiseiksi luokiteltuja valtioita tai lainkäyttöalueita. Vertailutiedot ovat olennaisessa osassa riskialueiden määrittämisessä, minkä lisäksi on tärkeää saada vertailutietoja esimerkiksi pankkitilitapahtumista.

KANSAINVÄLISET ARVONLISÄVEROPETOKSET JA VIRANOMAISYHTEISTYÖ Suomi osallistuu yhdessä yli 20 muun jäsenmaan kanssa EU:n yhteisökaupan arvonlisäveroon liittyvän organisoidun ja vakavan kansainvälisen rikollisuuden torjuntaan. Suomen sisäistä viranomaisyhteistyötä Verohallinnon, Tullin ja Poliisin välillä on merkittävästi tehostettu yhteisökaupan arvonlisäveropetosten torjunnassa vuodesta 2014 lukien.

Arvonlisäveron palautuspetokset ja niiden yritykset ovat työllistäneet erityisesti Verohallintoa alkuvuoden 2016 aikana. Petosten taustalla olevat toimijat ovat entistä useammin ulkomaisia henkilöitä. Erityisesti virolaiset ammattirikolliset ovat näkyneet Suomen markkinoilla8 erilaisissa veronvälttämistoimissa. Petosten tekotavat ovat usein luonteeltaan fiktiivistä rajat ylittävää liiketoimintaa, jossa Suomeen ja Viroon rekisteröityjen bulvaaniyritysryppäiden välisillä tekaistuilla kaupoilla on pyritty saamaan perusteettomia arvonlisäveropalautuksia. Viimeaikaisissa petosten yrityksissä on kyse myös identiteettivarkauksista, joissa on käytetty hyvämaineisten yhtiöiden tietoja niiden tietämättä.

8

Petosten yrityksissä on ollut kyse identiteettivarkauksista, joissa on käytetty hyvämaineisten yhtiöiden tietoja niiden tietämättä.

Ks. Verohallinnon lehdistötiedote 24.8.2016

19

On arvioitu, että viime vuosina arvonlisäverotukseen liittyvät petokset ovat ainakin osin seurausta Virossa tehdyistä harmaan talouden paljastamista parantavista uudistuksista. Petostoimijat siirtyvät maihin, joissa eivät ole toimineet aiemmin. Arvonlisäveron palautuspetosten torjuntaan on Suomen Verohallinnossa panostettu kevään ja kesän 2016 aikana voimakkaasti, jonka seurauksena palautuspetokset ovat jääneet pitkälti yrityksiksi.

Myös Tullin rikostutkinnan tutkimissa yhteisökaupan arvonlisäveroon liittyvissä petostapauksissa on liittymiä useisiin jäsenmaihin. Vuoden 2016 aikana on esitutkintaa suoritettu yhteensä kuudessa kansainvälisiä kytkentöjä sisältävässä rikoskokonaisuudessa. Kansainvälisten yhteisökaupan petosten tutkinnassa yhteistyötä on tehty muun muassa EUROJUST:in kanssa, jonka tehtävänä on koordinoida syytetoimia EU:ssa. Lisäksi yhteistyötä tehdään kansainvälisen oikeusapumenettelyn, yhteisten tutkintaryhmien sekä tiedustelutietojen vaihtamisen avulla.

Tulli toimii Suomen edustajana karuselli- ja yhteisökauppapetosten osa-alueella Euroopan Unionin operatiivisessa torjuntaohjelmassa vakavan ja järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseksi vuosille 2014– 2017. Ohjelma velvoittaa Suomea yhteisökaupan petosten torjunnassa. Toimenpiteet koordinoidaan kansallisesti yhdessä Verohallinnon ja Poliisin kanssa. Yhteisökauppapetosten torjunnassa Suomi tekee aktiivista yhteistyötä mm. Viron kanssa.

Tietolaari Taksien verovalvonta Taksien verovalvonta -projektissa valvotaan luvanvaraisen taksiliikenteen harjoittajia. Projekti on alkanut loppuvuonna 2015. Valvontaa kohdistetaan pääasiassa riskiperusteisesti vertailutietojen avulla valittuihin kohteisiin. Projektin tavoitteena on selvittää taksitoimialan verovajetta, parantaa toimialan kilpailuneutraliteettia sekä lisätä toimialan veronmaksumyönteisyyttä.

Projektin puitteissa on elokuun 2016 loppuun mennessä tehty yli 120 verotarkastusta. Tarkastuksista noin 60 prosentissa on ilmennyt merkittäviä verotuksellisia ongelmia ja yli 30 prosentissa tarkastuksista on tehty merkittäviä harmaaseen talouteen liittyviä havaintoja. Useimmat havainnoista ovat liittyneet puutteisiin käteismyynnin tuloutuksessa sekä taksamittariraporttien liittämisessä osaksi kirjanpitoaineistoa.

Verohallinnon rekistereistä löytyy vuonna 2016 noin 8 000 taksiluvanhaltijaa. Toiminnan yhteenlaskettu liikevaihto on yli miljardi euroa. Valvottavat verot ja maksut ovat yhteensä noin 190 miljoonaa euroa.

HARMAAN TALOUDEN TORJUNTAAN LIITTYVÄ YHTEISTYÖ KAUPUNKIEN KANSSA Verohallinnon ja Helsingin kaupungin välinen yhteistyö harmaan talouden torjunnassa alkoi jo vuonna 2000. Kaupunki on torjunut harmaata taloutta ottamalla käyttöön erilaisia torjuntamenettelyjä ja huomioimalla harmaan talouden merkityksen ja torjunnan tavoitteet kunnan verotulokertymässä ja verovajeessa. Kaupunki on laatinut ohjeen harmaan talouden torjumiseksi hankintojen yhteydessä (2008). Harmaan talouden torjuntatulosten seurantaa varten kaupungille on luovutettu tilastotietoa, jota kaupunki on hyödyntänyt toimintansa ohjauksessa ja suunnittelussa.9 Vuoden 2016 aikana Verohallinto on lähestynyt harmaan talouden torjunta-asioissa muutamaa muutakin suurempaa kaupunkia, joiden julkisten hankintojen määrä on merkittävä. Tavoiteltu yhteistyö on osa uudenlaista ennakoivaa toimintaa, jolla Verohallinto pyrkii ennaltaehkäisyn keinoin edesauttamaan verokertymien muodostumista ja muiden lakisääteisten velvoitteiden noudattamista.

Hankinta- ja tilaajavastuulaki määrittelevät tietyt velvoitteet kaupungeille tilaajina. Niiden soveltamisessa on mahdollista ottaa lainsäädännön lisäksi käyttöön harmaan talouden torjuntaan liittyviä työkaluja esimerkiksi organisoinnin, työmenetelmien ja erilaisten vaatimusten muodossa.

Yhteistyön tarkoituksena on tuottaa tietoa ja tarjota koulutusta harmaan talouden ilmenemismuodoista sekä hankintoihin liittyvistä menetelmistä ja ohjeistuksista nimenomaan harmaan talouden näkökulmasta.

9

Asiantuntijakirjoitus 6/2015 Helsingin kaupungin hankinnat löytyy Verohallinnon verkkosivuilta osoitteesta https://www.vero.fi/download/Helsingin_kaupungin_hankinnat/%7BB98D2469-FEE0-43B4-8142-A8F74F359154%7D/10794

20

Tarkoituksena on myös varmistaa harmaan talouden torjunnan huomioiminen tilaajaorganisaatioissa muiden lakisääteisten velvoitteiden rinnalla. Tässä yhteydessä on nostettu esiin muun muassa korruptio, jonka ennaltaehkäisy, tunnistaminen ja paljastaminen ovat osa harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunnan toimenpideohjelmaa vuosille 2016–2020.

Tietolaari Viranomaisyhteistyöstä kansainväliseen yhteistyöhön - turkisalalta kokemuksia Turkisalan tuotanto on Suomessa alueellisesti sijoittautunut lähes täysin Pohjanmaalle. Turkisala on erittäin vientipainotteinen ja sen talousvaikutukset ovat Pohjanmaan alueella mittavat.

Verohallinto on valvonut osaa turkisalan toimijoista viranomaisyhteistyönä Tullin kanssa.

Käytännössä yhteistoiminta toteutettiin reaaliaikaisilla verotarkastuksilla ja rikostiedustelulla, joista saatujen havaintojen perusteella siirryttiin esitutkintavaiheeseen. Harmaata taloutta havaittiin yksittäistapauksissa toimialan jokaisella portaalla aina tuotannosta vientiin ja ulkomailla tapahtuvaan maahantuontiin asti.

Viranomaisyhteistyökohteissa todettiin muun muassa kirjanpidon ulkopuolista myyntiä Suomessa, kaksoislaskutusta viennissä sekä maahantuontiverojen kiertoa kohdemaissa. Joissakin tapauksissa ilmeni epämääräisiä rahasuorituksia veroparatiisimaista sekä runsasta käteisrahan käyttöä, jotka osaltaan antoivat aihetta epäillä toimintaan liittyvän rahanpesua. Yhteistoiminta on jatkunut muutaman vuoden ajan ja verotarkastuksia on tehty useisiin yrityksiin.

Tullin ja Verohallinnon yhteinen valvontahanke osoitti, että viranomaisyhteistyö vaikutti väärinkäytösten vähenemiseen sekä Suomessa, että viennin kohdemaissa. Viranomaisten yhteistyön todettiin toimivan hyvin sekä Suomessa, että kansainvälisellä tasolla. Verohallinnon kansainvälinen tietojenvaihto sekä Tullin rikostutkinnan kansainvälinen yhteistoiminta ovat osoittaneet, että viranomaisilta löytyy monipuolisia työkaluja harmaan talouden torjuntaan. Kaiken perustana on luotettava ja yhteiseen päämäärään pyrkivä kansallinen yhteistyö eri viranomaisten kesken verotarkastuksessa, esitutkinnassa, syyteharkinnassa sekä ulosotossa.

21

4. TYÖTAPATURMA- JA AMMATTITAUTILAKI JA HARMAAN TALOUDEN TORJUNTA Kirjoituksen ovat laatineet yhteistyössä Niina Laakso, Kirsi Pohjolainen ja Hanna Piha Tapaturmavakuutuskeskuksesta sekä Mika Mänttäri Sosiaali- ja terveysministeriöstä Uusi työtapaturma- ja ammattitautilaki tuli voimaan vuoden 2016 alusta. Uudella lailla tehtiin merkittävä kokonaisuudistus työtapaturmien ja ammattitautien korvaamista koskevaan lainsäädäntöön. Korvausjärjestelmän perusratkaisut säilyivät kuitenkin ennallaan. Vakuutuksen ottaa edelleen työnantaja, ja työntekijä saa tapaturman sattuessa tai ammattitaudin ilmetessä laissa määritellyt korvaukset. Vakuutusyhtiöt ovat järjestelmän toimeenpanijoita. Lakiuudistus vaikuttaa merkittävästi myös harmaan talouden torjuntaan liittyviin tekijöihin. Nimenomaiset velvoittavat säännökset valvonnasta ovat keskeinen harmaan talouden torjuntaan vaikuttava kokonaisuus uudessa laissa.

Ne tuovat laajamittaisen ja systemaattisen valvonnan tapaturmavakuutusjärjestelmään työeläkevakuutuksen ja työttömyysvakuutuksen mallien mukaisesti.

Uusi työtapaturmaja ammattitautilaki tuli voimaan vuoden 2016 alusta.

Myös lainsäädännön selkeyttäminen – ennen kolme lakia, nyt yksi - ja lainsäädännön rakenteen uudistaminen auttavat lain lukemisessa ja säännösten sisällön selvittämisessä ja siten velvoitteiden noudattamisessa. Laista löytää tarvitsemansa asian aikaisempaa huomattavasti helpommin.

Vakuuttamisvelvollisuus on määritelty siinä aikaisempaa selkeämmin mm. lain henkilölliset ja alueelliset soveltamisalasäännökset uusimalla. Säännökset on pyritty kirjoittamaan työeläkelainsäädännön vastaavien säännösten kanssa mahdollisimman yhtenäisiksi.

Työtapaturma- ja ammattitautivakuutus on julkisen hallintotehtävän hoitamista ja sitä toimeenpanevat vakuutusyhtiöt, Valtiokonttori ja Tapaturmavakuutuskeskus (TVK) ovat sidottuja lainsäännöksiin toiminnassaan. Uuteen lakiin tehtiin säännökset vakuuttamisvelvollisuuden ja vakuutuksenottajan tiedonantovelvollisuuksien noudattamisen valvonnasta. Vakuutuksen myöntänyt vakuutusyhtiö valvoo sitä, että vakuutuksen ottanut työnantaja antaa oikeat tiedot mm. vakuutusmaksun määräämistä varten. TVK:n uutena tehtävänä on valvoa, että työnantajat noudattavat työtapaturma- ja ammattitautilain mukaista velvollisuuttaan ottaa vakuutus. Myös työsuojeluviranomaiset valvovat velvoitteen noudattamista. Uusilla säännöksillä lisättiin vakuutusyhtiöiden ja TVK:n oikeutta saada tietoja valvontaa varten.

Keskeinen uuteen lakiin perustuva työkalu on vakuutusrekisteri, jossa on ajantasaiset tiedot vakuutuksen ottaneista työnantajista. Vakuutusrekisterin ylläpito on TVK:n lakisääteinen tehtävä. Aikaisemmin työtapaturma- ja ammattitautivakuutuksista ei ole ollut vastaavaa keskitettyä rekisteriä. Rekisteriä käytetään valvonnan lisäksi myös korvausasioiden käsittelyssä. Vakuutusrekisteristä annetaan tietoja laissa määritellyille tahoille, joita ovat mm. hoitolaitokset ja työsuojeluviranomaiset.

Työtapaturma- ja ammattitautivakuuttamisen valvonta Työtapaturma- ja ammattitautilain uudistuksen myötä Tapaturmavakuutuskeskuksessa on aloitettu vakuuttamisvelvollisuuden valvonta. Valvonnan toimeenpanon järjestämisestä ei säädetä laissa.

Valvonnan on kuitenkin oltava tosiasiallista ja tehokasta, esimerkiksi laajaan, kaikkia työnantajia koskevaan massavalvontaan perustuvaa.

22

TVK:n valvontatoimenpiteet voidaan jakaa ennaltaehkäisevään sekä varsinaiseen, jälkikäteiseen valvontaan. Ennaltaehkäisevällä valvonnalla tarkoitetaan vakuuttamisvelvollisuudesta tiedottamista.

Yksittäisten tapausten käsittelyssä on huomattu, että työantajilla ei aina ole riittävää tietoa työtapaturmaja ammattitautivakuuttamisen perusteista ja heitä koskevista velvollisuuksista.

Muihin vakuuttamisvelvollisuuden laiminlyöntiä ennaltaehkäiseviin toimiin kuuluvat työnantajien tietoisuuden lisääminen käynnistyneestä massavalvonnasta sekä laiminlyönnistä seuraavista sanktiosta. Vakuutuksen voimassaolotieto velvoitteidenhoitoselvityksissä toimii myös laiminlyöntejä ennaltaehkäisevänä tekijänä.

Jälkikäteisvalvonnalla tarkoitetaan yksittäisten valvontaimpulssien tutkimista ja rekisteritietojen yhdistämiseen perustuvaa massavalvontaa. Yksittäisiä valvontaimpulsseja TVK saa, kun työntekijälle sattuu työtapaturma tai hän sairastuu ammattitautiin eikä työnantajan voimassa olevaa vakuutusta löydy. Valvontaimpulssi voi myös tulla työsuojeluviranomaisilta, verohallinnolta tai muulta ulkopuoliselta taholta. Työnantaja voi ilmoittaa vakuutuksen puuttumisesta TVK:lle myös oma-aloitteisesti.

Massavalvonnan aineisto saadaan vertailemalla Verohallinnon aineistoa palkkoja maksaneista työnantajista vakuutusrekisterin kanssa. Jos työnantaja on maksanut palkkaa, mutta vakuutusta ei löydy, kirjautuvat työnantajan tiedot massavalvonnan listalle. Työnantajilla tulee olla työsuhteisia työntekijöitä, joille työnantaja on maksanut palkkaa yhteensä yli 1 200 euroa kalenterivuodessa (2016-) tai, jotka ovat työskennelleet työnantajalle yli 12 päivänä kalenterivuoden aikana (-2015). TVK tutkii työnantajan vakuutustiedot kuluvalta ja viideltä edelliseltä vuodelta. Massavalvonnassa TVK:n valvontalistalle on kirjautunut tuhansia työnantajia.

LAIMINLYÖNNIN SEURAUKSET Vakuuttamisvelvollisuuden laiminlyönnistä voi seurata yritykselle merkittäviä kustannuksia.

Vakuuttamisvelvollisuuden laiminlyöneeltä työnantajalta peritään vakuuttamattomalta ajalta vakuutusmaksua vastaava maksu ja laiminlyöntimaksu, joka on enintään kolme kertaa vakuutusmaksua vastaavan maksun suuruinen. Laiminlyöntimaksun suuruus riippuu laiminlyönnin pituudesta, laiminlyönnin tahallisuudesta ja toistuvuudesta sekä vakuuttamatta jääneen työn määrästä. Maksuja voidaan periä kuluvalta ja viideltä edelliseltä vuodelta.

Selvitettyään laiminlyönnin tosiasialliset taustat ja kuultuaan valvonnan kohteena olevaa työnantajaa, TVK tekee hakemuksen vakuutus- ja laiminlyöntimaksun määräämisestä Valtiokonttorille. Valtiokonttori kuulee työnantajaa maksusta sekä seikoista, joihin vakuutus- ja laiminlyöntimaksu perustuu. Valtiokonttori antaa päätöksen asiassa ja TVK perii maksut työnantajalta.

Jos työntekijälle sattuu tapaturma vakuuttamattomassa tilanteessa, joutuu työnantaja maksamaan Tapaturmavakuutuskeskukselle omavastuuosuuden maksetuista korvauksista.

Omavastuuosuus on enintään 5 090 euroa (2016).

Jos työnantaja ja työntekijä ovat sopineet vakuutuksen laiminlyömisestä, voi työntekijä menettää oikeutensa korvauksiin.

Jos työnantaja ja työntekijä ovat yhteisymmärryksessä sopineet vakuutuksen ottamisen laiminlyömisestä, voi työntekijä menettää oikeutensa työtapaturma- ja ammattitautivakuutuksen mukaisiin korvauksiin. Laiminlyönnin tulee näissä tilanteissa olla osa laajempaa sosiaalivakuutusten laiminlyöntiä. Käytännössä säännös koskee lähinnä tapauksia, jota ilmenevät harmaan talouden torjunnan yhteydessä ja jolloin laiminlyönneistä on saatavissa kiistaton näyttö.

Rikoslakiin on lisätty säännös tapaturmavakuutusmaksupetoksesta. Tapaturmavakuutusmaksupetoksesta on kyse jos työnantaja tai tämän edustaja aiheuttaisi tai yrittäisi aiheuttaa tapaturmavakuutusmaksun määräämättä jättämisen, sen määräämisen liian alhaisena tai sen aiheettoman palauttamisen.

Tapaturmavakuutusmaksupetoksen maksimirangaistus on yksi vuosi vankeutta.

TAPATURMAVAKUUTUSKESKUKSEN VALVONNAN YHTEISTYÖ MUIDEN VIRANOMAISTEN KANSSA Tapaturmavakuutuskeskuksen valvonta tekee yhteistyötä muiden valvovien viranomaisten kanssa.

Työsuojeluviranomainen voi pyytää yksittäisistä työnantajista työtapaturma- ja ammattitautivakuutustietoa vakuutusrekisteristä. Jos vakuutusta ei löydy, työsuojeluviranomainen ilmoittaa laiminlyöntiepäilyistä Tapaturmavakuutuskeskukselle.

Vakuutusrekisteristä tullaan toimittamaan tiedot Verohallinnon velvoitteidenhoitoselvityksiin.

TVK tekee yhteistyötä myös muiden sosiaalivakuuttamista valvovien viranomaisten (ETK, TVR) kanssa.

23

Lähteitä ja lisätietoja: Aluehallintovirasto, työsuojelu https://www.avi.fi Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus https://www.ely-keskus.fi Poliisiammattikorkeakoulu www.polamk.fi Sisäministeriö www.intermin.fi Tapaturmavakuutuskeskus www.tvk.fi Työ- ja elinkeinoministeriö www.tem.fi Työterveyslaitos www.ttl.fi Valtiovarainministeriö www.vm.fi Valtioneuvosto http://valtioneuvosto.fi Verohallinto www.vero.fi

Tiedustelut ja lisätiedot htsy@vero.fi

LIITE: Harmaan talouden selvitysyksikön julkaisuja

2016 Työeläkevakuutusmaksuvelat Palautekysely 2015 Kuluttajaluotonantajat, perintätoimistot, Panttilainauslaitokset ja Löytötavaratoimistot Kiinteistönvälitys Tupakan valmisteverotoimijat ja harmaa talous Valmismatkaliiketoiminta Harmaa talous verkkomediassa 1.7.2015–31.12.2015 Harmaa talous verkkomediassa 1.1.2016–30.6.2016

2015 Avoin omistajuus; ehdotus Norjan uudeksi yritysten tosiasiallisten omistajien rekisteriksi Elinkeinotoiminnan verovelat – osaraportti 2 Europol – huomisen järjestäytynyt rikollisuus, tiivistelmä Grey Economy Threat Assessment 2014 Harmaa talous verkkomediassa 1.1.2015 - 30.6.2015 Harmaa talous verkkomediassa 1.7.2014 - 31.12.2014 Harmaa talous verkkomediassa 1.1.2014 - 30.6.2014 Harmaan talouden uhka-arvio 2014 Helsingin kaupungin hankinnat HTSY Palautekysely 2014 Ison-Britannian verovajeraportti 2014 – Measuring Tax Gaps 2014 edition Kiinteistönhoidon ja maisemanhoitopalvelualojen toimialaselvitys

24

OECD:n raportti: yhteistyön kehittäminen veroviranomaisten ja rahanpesun torjunnasta vastaavien viranomaisten välillä Raportti yhteisistä viranomaistoimista ruotsin vakavan järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa vuosi 2013 Ruotsi – hallinnolliset toimenpiteet talousrikosten ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa Ruotsin strategia ja toimintasuunnitelma rikoshyödyn takaisinsaannin tehostamiseksi Ruotsin talousrikostorjuntaviranomaisen tilannekuva 2014 Ruotsin tilannekuva vakavasta järjestäytyneestä rikollisuudesta 2014–2015 Tullin varastotoimijat Valuutanvaihtotoiminta sekä omaisuudenhoito- ja yrityspalvelut Verovalvonnan vaikeuttamisrikos Ruotsissa

2014 Hakemistopalveluyritykset poliisille tehdyissä tutkintapyynnöissä Harmaan talouden ja talousrikollisuuden toimintaohjelma. Tilanneraportti huhtikuu 2014 Harmaan talouden tutkimusmenetelmistä ja tuloksista EU:n jäsenvaltioissa HTSYn palautekysely 2013 OECD:n raportti tehokkaasta viranomaisyhteistyöstä verorikosten ja muiden taloudellisten rikosten torjunnassa; Tiivistelmä Oleskelulupien lainsäädäntömuutostarpeet Poliisin lupa-asioiden lainsäädäntömuutostarpeet Rakennusalan tekotapaselvitys Sairaankuljetusalan yritykset Selvitys harmaan talouden torjunnan resursseista Selvitys Ruotsin verovajeesta vuosina 2007 - 2012 Selvitys vientiyrityksistä Seuraa rahaa – käsikirja varoihin kohdistuvasta rikostorjunnasta Ruotsissa Suomalaisten yrityskytkennät Viroon Talousrikollisuuden tilannekuva Ruotsissa 2013 EBM Tekes – asiakaskartoitus Työnantajat Verohallinnon rekisterissä ja sosiaalivakuuttamisessa Ulosottomenettelyssä varattomaksi todetut yritykset Verohallinnon vahingonkorvaussaatavat Verovelat – tavaraverotus Yksityisen terveydenhuollon yritykset Yritystukilakien lainsäädäntömuutostarpeet

25