Sylvänne

Toinen maailmansota

Neuvostoliiton puna-armeija hyökkäsi yllättäen Suomeen aamuyöllä 30.11.1939. Samana päivänä 16 kaupunkiamme joutui pommikoneiden uhreiksi. Toistasataa siviiliä kuoli. Jokunen vuosi aiemmin neuvostoliittolaiset olivat vaatineet maiden välisen hyökkäämättömyyssopimuksen jatkamista vuoteen 1945. Sellainenkin lisäpykälä vaadittiin, ettei sopimusta voi irtisanoa. Syyskuussa 1939 Saksa ja Neuvostoliitto olivat aloittaneet toisen maailmansodan jakamalla Puolan. Lisäksi maat olivat sopineet, että Baltian maat ja Suomi kuuluvat Neuvostoliitolle. Puna-armeijan oli määrä vallata Suomi Stalinille syntymäpäivälahjaksi 18.12. mennessä.

Suomen kauppalaivaston ensimmäinen sodan uhri oli Gustaf Eriksonin nelimastoparkki OLIVEBANK, joka ajoi miinaan ja upposi Tanskan rannikolla 8.9.1939. Päällikkö ja 13 merenkulkijaa menehtyivät. Seitsemän miestä värjötteli pari vuorokautta pinnalle jääneessä keulamärssyssä, kunnes tanskalainen kalastusalus huomasi heidät ja haki turvaan. Toistakymmentä vuotta aiemmin parkki oli tehnyt surullista historiaa, kun laivassa kuoltiin nälkään. Peläten redarin toruja ylimääräisistä kustannuksista päällikkö ei poikennut Australian etelärannikolla maihin hakemaan tuoretta provianttia, ennenkuin oli myöhäistä.

Talvisodan aikaan tuhoutui kymmenen suomalaista kauppa-alusta sotatoimien takia. Useimmat Pohjanmerellä, jokunen Suomen vesillä. Sodan tässä vaiheessa saksalaiset sukellusveneet pysäyttivät laivan ja tutkivat lastin. Jos totesivat kyydissä olevan sotakieltotavaraa, käskivät miehistön poistua pelastusveneillä ja räjäyttivät laivan. Nordstömin MARTTI-RAGNAR ja Wihurin WALMA saivat jopa kuitin upotuksesta saksalaisilta. Lisäksi sukellusvene hinasi molempien laivojen pelastusveneet lähelle rannikoa. Tuhotöiden lisäksi saksalaiset kaappasivat 14 laiva lasteineen.

Rauha koitti 13.3.1940, eikä Suomi ollut sodassa minkään maan kanssa. Silti upotussota jatkui. Kaikki sodan osapuolet tuhosivat suomalaisia kauppa-aluksia. Ensimmäisenä välirauhan vuotena kaksitoista laivaa menetettiin Pohjanmerellä, Atlantilla ja Välimerellä torpedojen, miinojen ja ilmapommitusten tuhoina. Kuolleita kirjattiin 79.

Samana keväänä Saksa hyökkäsi Tanskaan ja Norjaan ja miehitti maat. Yhteys Itämereltä Pohjanmerelle sulkeutui. Yli puolet Suomen kauppalaivastosta jäi Itämerelle. Kielin kanavan kautta oli mahdollista kulkea rannikkoa pitkin Hollantiin saakka.

Valtamerille Saksan sulun ulkopuolelle jääneet laivat ohjattiin liikennöimään Petsamoon, Liinahamarin satamaan. Redillä veden syvyys oli yli 90 metriä, vuo-

rovesi kolmisen metriä. Eversti Nordströmin Loviisan Kalastus Oy oli aiemmin harjoittanut Jäämerellä kalastusta. Satamaan oli rakennettu muutama pieni laituri ja kalajauhotehdas.

Ensimmäiset valtamerialukset saapuivat kohta rauhanteon jälkeen Petsamon alkeelliseen satamaan. Kiireellä rakennettiin laitureita, varastoja ja satamalaitteita. Loppukesästä jopa öljylaituri oli toimintakunnossa.

Laivaliikenne Petsamoon kulki saksalaisten ja englantilaisten hallitsemien vesien kautta. Molempien valtioiden valvojilta oli saatava lupa lastiin ja liikenteeseen. Monesti toisen maan määräykset kumosivat toisen maan käskyt ja päin vastoin.

Kun sota Neuvostoliittoa vastaan jatkui juhannuksena 1941, joutui Petsamo englantilaisten saartoon. Vain saksalaiset ja norjalaiset alukset ajoivat Liinahamarin satamaan. Osa Ruotsin ulkomaankaupasta kulki Petsamon kautta. Toisaalta Tanskan salmet avautuivat suomalaisille laivoille.

Sodan aikana liittoutuneet takavarikoivat ympäri maailman suomalaisia kauppalaivoja. Britit kaappasivat 19 laivaa, amerikkalaiset 17.

Suomalaisia merenkulkijoita joutui sotavankileireille kaikissa maanosissa Australiaa myöten. Kun Suomi pystyi irtaantumaan sodasta syyskuussa 1944, alkoivat saksalaiset takavarikoimaan suomalaisia laivoja. Kymmeniä pieniä suomalaisia coastereita oli Transporterflotte Speer rahdannut Norjan rannikkoliikenteeseen. Saksalaiset kaappasivat kaikkiaan 35 laivaa ja 340 henkeä vietiin keskitysleireille. Sotavankien kohtelu Saksassa oli julmaa ja monet uupuivat pakkotyöhön, sairauksiin, ravinnon puutteeseen ja epäinhimilliseen kohteluun. Brittien Man saarelle oli sijoitettu lähes viisisataa suomalaista ja heillä oli varsin vapaat oltavat. Jotkut asuivat jopa hotellissa.

Suomessa tekemistään sotatuhoista Neuvostoliitto vaati mittavat sotakorvaukset. Neljännes kauppalaivastosta oli luovutettava, yhteensä 104 alusta. Uusia aluksia jouduttiin rakentamaan voittajalle 575 kappaletta.

Suomen kauppalaivaston sotamenetykset tilaston mukaan olivat 77 alusta. Upotuksissa menehtyi 221 merenkulkijaa, kuolleita kaikkiaan 343 henkeä. Lisäksi he, joista ei ole merkintöjä.

Takavarikoituja laivoja palautettiin sodan jälkeen Saksasta kymmenen ja Yhdysvalloista seitsemän. AL:n vähän ennen sotaa Turussa valmistunut AURORA oli takavarikoituna New Yorkissa palanut, korjattu ja jopa tutka oli asennettu. Ensimmäinen tutka suomalaisessa kauppalaivassa. ò Lähteet: Helge Heikkinen: Vaarallisilla vesillä Yrjö Kaukiainen: Ulos maailmaan Hannu Vartiainen: Rauman merenkulun historia. Navis Fennica II www.aanimeri.fi

Timo Sylvänne Entinen radiosähköttäjä, Vapaavahdin pitkäaikainen yhteistyökumppani Timo Sylvänne kirjoittaa katsauksia suomalaisen merenkulun ja merenkulkijoiden historiasta. Kuvia ja historiaa myös Sylvänteen ylläpitämällä aanimeri.fi –sivustolla.