Vaikeasti pyydettävä siika pina hieman harvempiin verkkoihin kuin koiraat. Rehevissä järvissä pohjaverkoilla tapahtuvaa kutupyyntiä haittaavat runsaat kiiski-, särkitai ahvenkannat. Näille vesille on saatavilla sokkeliverkkoja, joissa alaosa on harvempaa verkkoa. Suuremmilla järvillä muikkua voidaan pyytää muutamia viikkoja sulasta vedestä vielä kudun jälkeenkin. Myöhäissyksyn muikut syönnöstävät matalilla ranta-alueilla ja pintavesissä. Kudun jälkeen muikut ovat laihoja ja tarttuvat solmuväliltään hieman tiheämpiin verkkoihin kuin kutumuikut.
Talviverkoilla muikkuja Muikkuja voi pyytää myös jään alta. Talviverkot lasketaan pintaan aivan jään alle, kiristettynä päätypainoilla pitkään avantoväliin. Muikkuverkot koetaan talvella vähintään joka toinen päivä. Kirkkaissa vesissä muikut painuvat kevään lumettomilla jäillä syvänteisiin, noin 20 metrin syvyyteen, mistä niitä saa pohjaverkoilla.
Muikuille erikoispauloitus Hyvä muikkuverkko poikkeaa pauloitukseltaan huomattavasti harvoista verkoista. Muikkuverkon silmä pauloitetaan tavanomaista avoimemmaksi, jolloin yläpaulan pituus on 30-35 metriä (yl. 27 m). Muikkuverkon alapaulan on syytä olla huomattavasti raskaampi ja yläpaulan kantavampi kuin tavanomaisissa verkoissa. Näin estetään muikkujen sotkeentuminen verkkoon ja verkko pysyy pyytävänä tuulivirtauksissa sekä suurillakin kalamäärillä. Välivesipyynnissä käytetään yleensä 3 m korkuisia ja pohjapyynnissä 1,5-3 m korkuisia, 0,15 mm langan verkkoja.
– Muikkuverkoista voi olla haittaa järvilohen, taimenen ja kuhan poikasille. – Vältä muikun verkkopyyntiä lohikalojen istutus- ja vaellusalueilla. – Laske muikkuverkot yli 4 m syvyyteen järvilohi- ja taimenalueilla.
S
uomessa tavataan puolenkymmentä alkuperäistä siikamuotoa. Näistä merialueen vaellussiika ja järvien planktonsiika ovat nopeakasvuisia ja niiden saaliit perustuvat nykyisin lähes täysin poikasistutuksiin. Istutusten tuottoa voitaisiin merkittävästi lisätä suurentamalla verkkojen silmäkokoa. Hidaskasvuisia siikamuotoja ovat merialueella karisiika ja sisävesien vaellussiika, näiden kannat ovat usein ylitiheitä. Lisäksi etelärannikolla tavataan tavoiltaan karisiian tyyppistä saaristosiikaa, Satakunnassa ja Kaakkois-Suomessa järvisiikamuotoja sekä Koillis-Lapissa kookasta pohjasiikaa. Verkkokalastus on tärkein siiankalastusmuoto; vapaaajankalastajien siikasaaliista 90 % saadaan verkoilla. Verkkokalastuksen ongelmana on liian nuorina pyydetyt nopeakasvuiset siikaistukkaat. Hidaskasvuisten siikojen pyynti tiheäsilmäisillä verkoilla aiheuttaa paikoin merkittävää haittaa istutetuille kuha- ja taimenkannoille.
Siikaa kudulta Lähes kaikki kookkaat siikamuodot liikkuvat pääasiassa pinta- ja välivedessä.Tämä tekee siiankalastuksen ajoittain vaikeaksi. Varsinkin sisävesien planktonsiian ja merialueen vaellussiian pyynti vaatii tietoa oikeasta pyyntisyvyydestä ja paikasta. Järvien tuppisiika ja merialueen karisiika ovat pohjaravinnon käyttäjinä helpommin pyydettävissä pohjaverkoilla. Hyvillä kuha- ja taimenvesillä siianpyynti tulee kesällä keskittää syvänteisiin. Helleaikana ja loppukesällä sisävesien siiat painuvat yli 10 m syvyyden viileään veteen. Hyviä saaliita saattaa saada planktonsiikavesien supposyvänteistä kirkkaina päivinä pohjaverkoilla tai välivedestä. Myös tuppisiikaa voi pyytää keskikesällä syvänteiden ja karikoiden rinteistä, noin 15 m syvyydestä. Kesällä siikaverkot kannattaa laskea vain lyhyeksi ajaksi, sillä verkkoihin kertyy nopeasti levää ja siika on herkkä kuolemaan verkkoon. Sisävesien tuppisiian pyynti onkin parasta tehdä myöhäissyksyn kutupyyntinä matalilla pohjaverkoilla. Tähän parhaita alueita ovat sora- ja hiekkarannat sekä matalikot. Planktonsiikaa on istutettu runsaasti lampiin ja pikkujärviin, missä ne yleensä kasvavat hyvin, eikä niiden pyynti haittaa muita kalalajeja. Pienvesistä siikoja saa kesäpyynnissä pesäverkoilla tai syvänteiden pohjapyynnillä. Paras pienvesien pyyntiaika on loka-marraskuussa sekä ensijäiltä, jolloin planktonsiiat liikkuvat aktiivisesti. Jos istutusmäärä ei ole ollut liian suuri (<15 kpl/ha/v), saattavat siiat kasvaa useamman kilon painoiseksi. Talvella plaktonsiikoja saa syvännealueiden pintavedestä aivan jään alle kohotetuilla verkoilla.
Loppusyksyn kutusiika tulee sora- ja kivipohjille, lähelle rantaa.
Merialueella, mm. Selkämerellä, saadaan hämäräajan kesäpyyntinä hyviä siikasaaliita ajo- ja pintaverkoilla. Kookas vaellussiika kannattaa pyydystää harvoilla pesäverkoilla. Parhaita paikkoja ovat rantojen ja matalikkojen syvät rinteet sekä jokisuistojen edustan saarten ja niemien kärjet. Karisiialle parhaita kesäpaikkoja ovat matalikkojen syönnösrinteet. Parhaat saaliit saa vesien kylmettyä lokamarraskuun vaihteessa kutumatalikoilta ja -karikoilta.
Ohut lanka ja oikea silmäharvuus Siian pyynnissä on tärkeää verkon oikea solmuväli ja langan paksuus. Karisiialle sopiva solmuväli on pyyntivedestä riippuen yleensä 35-40 mm ja tuppisiialle 30-38 mm. Yleisvahvuutena pikkusiikaverkoissa käytetään 0.15 mm lankaa. Talvisaalista saa lisättyä 0.12 langalla. Matalikko- ja rantaverkoiksi kutupyyntiin sopii 1,5-1,8 m, ns. käsiverkkokorkeus. Pikkusiian pyynnissä on huomioitava, että useat kalastusalueet ovat asettaneet solmuvälirajoituksia, etenkin talvikalastukseen. Merialueen vaellussiian ja sisävesien planktonsiian pyynnissä sopiva solmuväli on yleensä 50-60 mm. Kudulle nousevia vaellussiikoja tavoitellaan vielä suuremmalla silmäkoolla. Tiheää ja hidaskasvuista planktonsiikakantaa on syytä harventaa jo 40-45 mm verkoilla. Kalastettaessa vaellus- ja planktonsiikoja langan paksuus on 0.15-0.17 mm. Suurien siikojen pinta- ja välivesipyynnissä 60-70 mm solmuvälisissä verkoissa tarvitaan 0.20 mm lanka. Yleisverkkona kookkaille siioille on 3 m:n korkeus hyvä, mutta pinta ja välivesipyynnissä voi käyttää korkeampia verkkoja. Talvipyynnissä käytettävät verkot voivat olla kevyemmällä alapaulalla ja vähemmän kantavalla yläpaulalla varustettuja kuin kesäverkot. – Nopeakasvuiset siikaistukkaat pyydetään verkoilla liian nuorina. – Siikojen verkkokalastus voi haitata taimen- ja kuhakantojen hoitoa. – Kalasta merellä nopeakasvuista vaellussiikaa tai järvissä planktonsiikaa solmuväliltään vähintään 5060 mm verkoilla. – Kalasta kuha- ja taimenvesillä siikoja kesäisin vain syvänteistä. – Vältä talvella siikaverkkojen pitoa taimenvesillä matalassa ja kuhavesillä syvänteissä.