ONGELLA SYÖTTIVINKIT
Suomen VAPAA-AJANKALASTAJAT
Välineet vimpan pohjaonkimiseen
Pohjaonkivapa värinäkärjellä
Avokela kokoa 2000-2500
Pääsiimaksi kuitusiima noin 0,16–0,20 mm
Rigi
• Paternoster, jossa koukkutapsin pituus noin 20-30 cm ja painotapsi 50-60 cm
• Koukkutapsi 0,20-0,25 fluorocarbonia tai monofiilia, painotapsi astetta ohuempaa.
• Koukkukoko 4-10
Pitkänomaisia putkipainoja, jotka eivät kiilaudu kivien väliin. Paino 30-50 grammaa virran nopeudesta riippuen.
Muu tarpeisto
Syötit: matoja, maissia, kärpäsen toukkia, katkarapuja
Vapatuki
Koukunirrotuspihdit tai -puikko
Puntari ja pussi suurkalan punnitsemiseen
Suurvimpaa ONGELLA
Suurimmat vimpat on saatu itäiseltä
Suomenlahdelta
Lähtö oli sovittu aamuyöksi kello kolmeksi. Jo lähes puolta tuntia ennen alkoi pihalta kuulua pakettiauton tyhjäkäynnin ääniä. Minulla oli kahvinkeitto kesken ja eväät tekemättä. Kent sai luvan odottaa autossaan.
Vartin kuluttua oli kaikki tavarat pakattuna autoon. Enää odoteltiin Jukkaa, joka hänkin lopulta saapui, vain kymmenen minuuttia myöhässä tällä kertaa. Nyt päästiin lähtemään ja suuntana oli kaakko.
Suunnitelma oli yksinkertainen ja kaksivaiheinen. Ensin ongitaan vimpaa. Kun kaikki kolme ovat toivottavasti puoleen päivään mennessä saaneet suurkalarajan ylittävän vimpan, on ensimmäinen tavoite saavutettu. Sen jälkeen vaihtuu paikka ja laji, jolloin loppupäivä ongitaan piikkimonnia, suurkalakokoista sellaista.
Jos joku meistä ei ole puoleen päivään mennessä saanut suurvimpaa, jää hän yksin yrittämään sitä ja muut painuvat piikkimonnin perään. Täydellinen suunnitelma, ainakin teoriassa.
KOHTI KAAKKOA JA KOTKAA
Pikataival välillä Pohjanmaa-Kotka eteni hyvää vauhtia ja nopeusrajoitusten puitteissa. Viimeaikaiset kuulumiset joelta olivat rohkaisevia ja mahdollisuudet suurvimpaan näyttivät hyviltä. Tunnelma autossa oli siis korkealla.
Kartanlukijana toimiva Jukka johdatti meidät suoraan päämääräämme ja pian edessä näkyivät somesta tutut vimpapaikat. Kent ja Jukka suuntasivat ensimmäisinä metsän läpi kohti rantaa, minä astelin vaatteiden vaihdon jälkeen heidän peräänsä.
VIMPA on vaelluskala, joka nousee keväällä jokiin kutemaan. Sitä tavataan etelä- ja lounaisrannikolla.
POHJAONKIVAVAN värinäkärki taipuu tärpin tullessa. Laiturin kaiteeseen oli tehty vavoille sopivia koloja.
AAMUSYÖNTI
Laituri oli näköjään suosittu onkipaikka ja paikalla oli useita eri kansallisuuksia edustettuna. Jukka ja Kent kertoivat selvästi yli puolikiloisesta vimpasta, joka oli nostettu juuri, kun he saapuivat laiturille. Tilanne vaikutti oikein hyvältä.
Olin ennakkoselvittelyjen perusteella varannut mukaan paitsi matoja myös katkarapuja. Ne olivat kuulemani perusteella erityisesti suurten vimpojen mieleen ja niitähän tässä oltiin hakemassa. Siispä katkarapu koukkuun ja onki veteen.
MIKÄ SYÖTTI TOIMII PARHAITEN?
Aamun edetessä muut onkijat alkoivat pakkailla välineitään ja häipyivät laiturilta yksi toisensa jälkeen. Kentillä oli kuitenkin hyvä meininki päällä ja vimpoja nousi vähän väliä. Mato näytti kelpaavan oikein hyvin, ainakin paljon paremmin kuin tarjoamani katkarapu.
Viimein lähes kahden tunnin tyhjän onkimisen jälkeen minun oli pakko vaihtaa syöttiä. Jostain syystä katkarapu ei kelvannut, onneksi olin ottanut matoja mukaan.
PUTKIPAINO ei jää pohjaan niin helposti kuin perinteinen päärynäpainoa.
MATO maistui vimpoille ylivoimaisesti parhaiten.
Paino asettui pohjalle ja pohjaonkivavan kärki taipui sopivaan kaareen. Jäin odottamaan tärppiä. Venäjää puhuva onkija vieressäni nosti vedestä vimpan ja samoin teki hänen kaverinsa laiturin toisella reunalla. Pian myös Kentillä nappasi ja porukkamme ensimmäinen vimpa nousi ihailtavaksi.
Siispä mato koukkuun ja onki veteen. Kauaa ei tarvinnut odottaa, ennen kuin vavan kärki jo taipui lupaavasti ja pian haaviin lipui ensimmäinen vimpa. Hetken kuluttu vapa taipui taas ja toinen vimpa oli tosiasia. Olisikohan syötti kannattanut vaihtaa hieman aikaisemmin?
SYÖNTI
ALKAA UUDELLEEN
Vimpat olivat kivan kokoisia, mutta eivät aivan tarpeeksi suuria. Suurkalaraja häämötti yhä parinkymmenen gramman päässä. Hiljalleen vimpatärpit alkoivat harventua ja aamun vaihtuessa päiväksi ne loppuivat kokonaan. Alkoi näyttää siltä, että joutuisimme hieman poikkeamaan suunnitelmastamme. Useampi tunti kului särkien, satunnaisten lahnojen ja eväiden syönnin merkeissä.
Illalla kuuden aikaan syönti alkoi äkis ti uudestaan. Kent oli jo hävinnyt autoon nukkumaan, joten saimme Jukan kanssa valita vapaasti heittolinjat. Vimpat söivät nyt hyvin, kunhan vaan koukussa oli run saasti hyväkuntoisia matoja. Yritys oli kova ja kaloja nousi. Ei kuitenkaan yhtään, joka olisi painanut suurkalarajan yli.
Seuraavalla kerralla pitää ehtiä aa musyönneille, jos suurvimpan saaminen on siitä kiinni.
MISTÄ löytyvät suurimmat vimpat?
Ennätyskalarekisteri on erinomainen tietolähde, josta voi katsella, mistä minkin lajin suurimmat yksilöt on saatu. Tämänhetkinen Suomen ennätysvimpa, joka painoi 0,764 kiloa, on saatu Suomenlahdelta Loviisasta.
Kaikkien ennätyskalarekisteriin hyväksyttyjen kalojen listalta löytyy lisää suuria vimpoja. SE-kalan lisäksi listalla on kuusi muuta vimpaa. Niistä kaksi on saatu Loviisasta, kaksi Helsingistä, yksi Kotkasta ja yksi Perniöstä. Itäinen Suomenlahti vaikuttaa siis otolliselta alueelta ison vimpan onkimiseen.
Suomesta saadut vimpat ovat kovin pieniä verrattuna länsinaapurista saataviin vimpoihin. Ruotsin ennätysvimpa on painanut 1,392 kiloa, eivätkä kilon ylitykset ole naapurimaassamme mitään harvinaisuuksia. Ehkä meidänkin vesissämme ui yli kilon painoisia vimpoja, mutta niitä ei vaan ole vielä löydetty.
TÄMÄ Henri Lillmanin saama vimpa painoi selvästi yli suurkalarajan. Vaaka näyttää painoksi 506 grammaa. Kuva: Henri Lillman.
Haastattelussa Henri Lillman
Henri Lillman on mies, jolla on SVK:n kalarekisteriin ilmoitettuna kuusi suurkalakokoista eli vähintään 400 grammaa painavaa vimpaa. Häneltä varmaan löytyvät vinkit suurvimpan saamiseksi koukkuun. Otetaan siis Henri haastatteluun!
KERRO vähän kuka olet, mitä kalastat ja miten?
Olen kotoisin Myllykoskelta, missä kilpaongintaurani alkoi, joten ei liene yllätys, että Kymijoen rannat Myllykosken kohdalla ovat tulleet tutuiksi. Nykyään asun Pyhtäällä ja kalastuksessa käytettävä alue on paljon suurempi.
Näkökulma on myös laajempi kuin ennen, jolloin tuli ongittua kilpaa suurimmilta osin. Nyt kilpaonginnan rinnalle on tullut lajikalastus ja suurkalojen jahtaaminen. Näiden kahden osa-alueen ansiosta on alueen laajentuminen itsestään selvyys. Nyt partti- ja teleskooppionginnan rinnalle mieluisina kalastusmuotoina ovat nousseet pohjaonginta, lirkkiminen ja viehekalastus.
TOUKOKUU vaikuttaa ilmoitusten perusteella olevan parasta aikaa suurvimpan onkimiseen, vai kuinka? Entä oletko onkinut vimpaa myöhemmin kesällä tai syksyllä?
Pitää paikkaansa. Toukokuu on sesonki vimpojen onginnan ja tietysti sen suurkalan rajan ylittämisen suhteen. Tuona kyseisenä ajankohtana tulee vietettyä yksin
ja lasten kanssa joen rannassa useampia reissuja. Joen rannassa auringosta ja virtaavasta vedestä nauttien menee aika niin nopeasti, ettei sitä ehdi huomaamaan. Kesällä ja syksyllä en ole saanut vimpoja.
ONKO vuorokaudenajalla väliä, ilmeisesti aamu ja ilta ovat otollista aikaa saada suuri vimpa? Ainut vuorokaudenaika, mitä en ole vielä koittanut, on yö, joten se pitää laittaa harkinnan alle, mutta aamusta iltaan vimpoja tulee tasaisesti.
MILLAISELLA välineistöllä ja rigillä ongit vimpaa?
Kyllä se pohjaonki on ylivoimaisesti oma suosikkini vimpojen kalastuksessa, riginä käytän paternoster-rigiä tai siitä tehtyjä variaatioita.
ILMOITUSTESI perusteella mato on ollut toimiva syötti suurvimpalle. Oletko onnistunut muilla syöteillä? Syöttinä mato on muiden yläpuolella, mutta kyllä niitä nousee toukilla ja maissillakin.
SUURIN ilmoittamasi vimpa on painanut 0,506 kiloa. Onko sinulla vimpan osalta jokin tietty paino, jota tavoittelet?
En ole asettanut mitään painotavoitetta, sillä virrasta suurkalarajan (400 grammaa) ylittävä vimpa saa hymyn huulille.
VIMPAT ovat ennen kutua pulleita ja koiraille tulee selvä kutuväritys.
Huhut suursorvista pitävät paikkansa AHVENANMAALLA!
Ensimmäisen Onki24-kilpailun voittotulos ongittiin Ahvenanmaalta. Kolme todella isoa sorvaa, jotka eivät kuitenkaan niiden saajan mukaan olleet vielä erityisen suuria. Alueen vesissä ui kuulemma selvästi kookkaampiakin.
Ahvenanmaalla on vankka maine melkoisena kalastusparatiisina. Suurhaukia, valtavia ahvenia, merilohen vetouistelua ja loistavaa taimenenkalastusta. Itselläni oli jo pidemmän aikaa pyörinyt mielessä, että millaisia onkimahdollisuuksia saarimaakunnassa mahtaisi olla tarjolla. Aiheesta ei löytynyt juuri mitään tietoa, vain joitain yksittäisiä merkintöjä isoista säyneistä ja sorvista. Karttatarkaste lujen perusteella päättelin, että Ahvenanmaalta löytyisi taatusti suuria onkikaloja. Sinne olisi jossain välissä mentävä ongelle.
Kevään edetessä alkoivat tulevan Onki24-kilpailun spekulaatiot käydä kuumana. Sorva oli mukana yhtenä kilpailun lajina ja Tomi Valkamaan joukkue Tumpelot Kalamiehet alkoi olla voittajaveikkauksissa vahvasti esillä.
ONKI24-VOITTO
AHVENANMAALLA ON SUURIA SORVIA
Keväällä 2021 alkoi Ahvenanmaan suunnalta kantautua hurjia huhuja: sieltä nousi kuulemma todella suuria, ainakin kilon painoisia sorvia. Pian selvisi, että huhut pitivät paikkansa ja kalojen saajalle löytyi nimi: Tomi Valkamaa, joka Instagramissa kulki nimellä turaukko.
Miehen Instagram-kuvia selatessa, tuli jo ensimmäisellä rivillä vastaan kuva 1020 gramman sorvasta. Huhut suursorvista pitivät siis paikkaansa.
Kilpailu starttasi 3.7. heti vuorokauden vaihduttua keskiyöllä. Kalailmoituksia alkoi tulla hyvin nopeasti, mutta Ahvenanmaan suunnalta ei kuulunut mitään moneen tuntiin. Vasta illalla kuuden jälkeen tuli joukkueelta Tumpelot Kalamiehet heidän ensimmäinen kalailmoituksensa. Pian ilmoituksia tuli lisää, eikä mennyt pitkään, kun Ahvenenmaan sorvilla oli jo noustu kärkipaikalle.
Kärkipaikka piti, ja Tumpelot Kalamiehet kuittasi kolmella isolla sorvalla selvän voiton Fiilistely-sarjassa. Heillä oli myös koko kilpailun suurin tulos.
MATKA mantereelta Ahvenanmaalle ja takaisin taittui yhteysaluksilla.
KULLANHOHTOISET
sorvat olivat ahnaalla syönnillä ja tarjosivat upeaa kalastusta.
Onki24-kilpailusta
Tomi kiteytti kilpailun kulun Instagramiin lähettämänsä sorvakuvan alle seuraavasti: ”Meillä oli viikonloppuna hieman kiire aikataulu ja siksi ehdimme kisaan vasta noin 17.10. Onneksemme kalat löytyivät aika pian ja sorvia kävi mittalaudalla muutama kappale erittäin lämpimässä kelissä. Klo 21.00 olimme valmiit lähtemään saunan lämmitykseen. Tämä piipahdus vesillä riitti kuitenkin fiilistely-sarjan VOITTOON!
Harmittamaan jäi kolmen todella suuren (+40 cm) sorvan näkeminen ja niiden ottihaluttomuus.” Tomi
AHVENANMAALLE
SUURSORVIA ONKIMAAN
Olimme kilpailun aikana Tomin kanssa puhelinyhteydessä kisaohjelman käyttöön liittyen. Puhelun aikana tuli Tomilta kutsu lähteä Ahvenanmaalle sorvia onkimaan. Asia oli sillä selvä. Totta kai minä lähden!
Ajankohdaksi valikoitui lopulta syyskuun puoliväliin osunut viikonloppu. Sorva tunnetaan lämmintä vettä suosivana kalana, joten reissun ajoittuminen syyskuulle arvelutti hieman.Tomin mukaan syytä huo leen ei kuitenkaan ollut, sillä hän oli saanut sorvia myös syksyllä.
Toiveet ja odotukset huipussaan starttasin perjantaiaamuna auton ja läh din kohti lounasta. Reitti kulki ensin Vuosnaisiin ja siitä yhteysaluksilla perille Ahvenanmaalle. Tomilta tuli matkan aikana ohje oikean kalastusluvan hankkimiseksi ja koordinaatit seuraavan aamun lähtöpaikalle. Kaikki oli valmista, pian päästäisiin suursorvia onkimaan.
SUURSORVA-APAJILLE
runsaasti kasvillisuutta. Parhaiten sorvia oli Tomin mukaan tullut kasvillisuuden aukkopaikoista. Nyt tosin iso osa vesikasveista oli jo kaatunut pohjaan, mikä aiheutti hieman huolta ja mietimmekin jo, mahtaisivatko sorvat olla enää paikalla.
Etenimme hiljalleen sisemmälle lahteen, ja minä tähystin samalla veneen keulassa sorvia. Yhtään kalaa ei näkynyt. Tomi ajoi parhaaksi katsomalleen sorvapaikalle ja ankkuroimme siihen.
Kaivoin kelaonkivavavan esiin ja aloin pujottaa siimaa vaparenkaiden läpi. Olin saanut siiman vasta muutaman renkaan läpi, kun oikealta etuviistosta kuului kova veden läiske. Isoja sorvia pintoi aivan heittoetäisyydellä!
HUIKEAA SORVAN ONGINTAA
Matka sorva-apajalle taittui Tomin veneellä. Kohde oli tyypillinen, sorvalle mieluisa paikka, eli matala ja suojainen lahti, jossa oli
Nyt tuli todella kiire. Laitoin kelaongen pikavauhtia kalastuskuntoon, pujotin koukkuun paksun kastemadon puolikkaan ja lisäksi vielä pari maissinjyvää. Pinnassa näkyi yhä sorvia. En kuitenkaan ehtinyt vielä heittää, sillä Tomilla oli jo kala kiinni. Hetken vääntämisen jälkeen haaviin lipui päivän ensimmäinen sorva. Ei ennätyskokoa, mutta kevyesti yli suurkalarajan.
ISOT särkikalat ovat yleensä vanhoja ja vuosien varrella voi tulla monenlaista kolhua.
KOUKKU kannattaa irrottaa jo haavissa. Solmuton haavin havas suojaa kalan limapintaa.
KILON RAJA ON YLITETTY JA TUNNELMA ON KORKEALLA. ”
Ihastelin hienoa sorvaa ja vasta tässä vaiheessa kiinnitin huomiota Tomin käyttämään syöttiin, isoon offsetkoukkuun, jossa oli jigin paloja! Melko erikoinen koukku- ja syöttivalinta, mutta näköjään toimiva.
Vihdoin pääsin heittämään oman ongen sorvien suuntaan. Koho ehti tuskin asettua, kun sitä jo vietiin. Siima kireälle, tartutus ja kiinni on. Kala tuntuu voimakkaalta ja pistää hyvin vastaan. Lopulta saan sen veneen viereen ja suoraan haaviin. Kala näyttää suuremmalta kuin edellinen sorvaennätykseni ja niin se myös on, sillä puntari näyttää painoksi vähän päälle 800 grammaa. Ensimmäinen sorva ja heti oma ennätys, onpa huikea paikka.
ENNÄTYS RIKKI
Oman ennätyksen parantaminen on aina hienoa. Nyt kuitenkaan pelkkä ennätyksen parantaminen ei riitä, vaan tavoitteena on parantaa sitä reilusti ja saada oma sorvaennätys toiselle kilolle.
Yli kilon painoinen sorva on ollut pitkään haaveena ja nyt sen saamiseksi on loistava tilaisuus.
Saamme kaloja tiheään tahtiin ja keskipaino on todella korkea. Välillä sorvaparvi hieman siirtyy, mutta pintomisellaan ne paljastavat aina uuden sijaintinsa. Pian Tomi ilmoittaa, että hänellä on vähän paremman kokoinen sorva kiinni. Kala käy pinnassa ja se näyttää todella isolta.
Veneen vieressä kala painuu veneen alle, mutta Tomi saa väännettyä sen sieltä haavin ulottuville. Pian sorva on haavissa ja se todellakin on iso, varmasti yli kilon painoinen. Vaaka näyttää kalan painoksi 1150 grammaa. Huh huh, mikä sorva!
YLI KILON SORVIA
Tomi käyttää edelleen syöttinä jigin paloja ja ne näyttävät kelpaavan erinomaisesti. Minä kaivan esiin pilkkihommista tutut keinosurviaiset, joita pujotan nätin nipun kokoa kaksi olevaan laajakitaiseen koukkuun. Lopuksi laitan koukun mutkaan vielä pari maissinjyvää.
Kalat ovat hieman häiriintyneet läsnäolostamme ja pysyttelevät melko etäällä, onneksi kuitenkin heittoetäisyydellä. Kelaonkivapa sinkoaa syötin kohoineen
Välineet
TOMI käytti syöttinä jigin paloja. Hauska sattuma oli, että jigin palojen värit olivat samat kuin minulla mukana olleissa Sponge Baits-keinosyöteissä. Sekä jigin palat että Sponge Baitsit kelpasivat erinomaisesti sorville.
Käyttämäni välineet
Kelaonkivapa, pituus 390, heittopainoluokitus < 35 g.
Avokela, koko 2500.
Monofiili-siima, paksuus 0,22.
Bodied Waggler-kelaonkikoho, 12 g.
Koukku, Kamasan B980, koko 2.
Syötti: Ahvenanmaan sorville maistui lähes kaikki mitä tarjosin. Madot, maissi ja erilaiset keinosyötit, jopa hajustetut vanupallot.
SORVAT nappasivat myös hajustettuun vanupalloon.
kohti sorvaparvea. Koho laskeutuu aivan pintovien sorvien viereen, kelluu hetken ja uppoaa äkisti. Jo tartutuksessa tuntuu raskaalta; nyt on taatusti iso kala kiinni. Toivon hartaasti, että kala myös pysyy kiinni, sillä se on varmasti yli kiloinen. Kun sorva lopulta liukuu haavin paremmalle puolelle, on helpotus suuri ja onnen tunne huikea. Tomi sanoo jo ennen punnitusta, että on varmasti yli kilon kala. Ja niinhän se on, sillä vaaka näyttää kalan painoksi 1100 grammaa. Pitkäaikainen tavoite on totta. Nyt on helpompi hengittää ja voin kalastaa loppupäivän ilman mitään paineita.
JÄTTISORVIA LIIKKEELLÄ
Iltapäivän puolella päätämme vaihtaa paikkaa, ehkä lahden jostain muusta osasta löytyisi vielä isompia sorvia. Siirryn jälleen keulaan tähystämään ja jo pian näkyy kaksi suurta sorvaa. Seuraamme Tomin kanssa, kuinka ne uivat poikittain veneen edestä.
Etummainen on arviolta kilon painoinen, mutta takana tuleva on huomattavasti suurempi ja näyttää ainakin 1,5 kilon painoiselta. Näköjään täällä on vielä mahdollista parantaa huomattavasti ennätystä.
Ongimme kahdesta eri paikasta, mutta ilman menestystä. Suurin osa lahden sorvista on ilmeisesti pakkaantunut alueelle, josta niitä saimme. Viisainta siis olla hukkaamatta enempää aikaa ja palata alkuperäiselle paikalle.
Pian alkavat vavat taas taipua. Kalat käyvät ahnaasti kiinni syötteihimme ja onginta on aivan huikean hienoa. Kuin kirsikkana kakun päälle onnistun vielä hieman parantamaan tuoretta sorvaennätystäni. Uudet ennätyslukemat kaunistuvat muotoon 1115 grammaa.
Pian tämän jälkeen myös Tomilla on iso kala kiinni. Haaviin lipuessaan se näyttää todella isolta, mahdollisesti jopa uusi Suomen ennätys? Punnitus kertoo kalan painoksi 1220 grammaa, mikä on vain 24 grammaa vähemmän kuin Tomin nimissä oleva Suomen ennätys.
Haastattelussa TOMI VALKAMAA
Kerro hieman itsestäsi.
Kuka olet, mitä teet?
Tomi Valkamaa, 46 vuotta. Olen harrastanut kalastusta koko ikäni ja opiskellut iktyonomiksi. Työskennellyt kala-alalla viimeiset 25 vuotta. Vaimon horoskooppi on kalat.
Olet asunut jo pitkään Ahvenanmaalla. Kalastusmahdollisuudet lienevät yksi syy sille, että viihdyt vuodesta toiseen Ahvenenmaalla?
Tänne muutto oli kompromissi, jää Porin ja Vihdin väliin, heh. Ahvenanmaan luonto on hieno ja kalastusmahdollisuudet hyvät. Avovesikausi on viime vuosina ollut pitkä, välillä jopa liian pitkä. Siinä vaiheessa, kun olin kalastanut 22 kuukautta putkeen avovedessä niin kävi jo mielessä, että on ihan hyvä, jos tulee edes hetkeksi jäitä, niin saa huoltaa vehkeitä ja levätä. Tosin kovin rajalliset pienten lupa-alueiden takia. Toisaalta se myös ehkä pitää kalakannat kohtuullisen hyvässä kunnossa.
Vesillä liikkuessa on normaalisti aika väljää ja usein saakin kalastaa ihan rauhassa yksikseen. Pienten lupa-alueiden takia pitääkin lupia olla aika nippu taskussa ja tämä ei ole kovin edullista, jos vertaa mantereen lupakäytäntöön.
Kalastat monipuolisesti eri lajeja, mutta ahvenenkalastus lienee tällä hetkellä lähinnä sydäntä. Mikä on sinulle mieluisin tapa kalastaa ahventa?
Ahvenenkalastus oli vuosituhannen vaihteilla suurin intohimoni niin jäältä kuin avovedestäkin, mutta into hiipui jossakin vaiheessa ja vaihtui kuhaan. Syksyllä 2017 innostuin jälleen ahvenen kalastuksesta ja tavoitteena vain ovat suuret yksilöt.
Nyt on neljä koko kautta takana ja välillä luulen oppineeni jotakin, mikä kyllä romuttuu viimeistään seuraavalla kaudella.
Mieluisin kalastusmuoto ahvenelle on kusimatalan jigausta eri tyyleillä. Välillä ahvenet iskevät niin raivolla kiinni, että sinkoutuvat jopa ylös vedestä. Reilun kilon kalan näkeminen ilmassa on huikea näky.
Onki24-kilpailu sujui joukkueeltanne loistavasti. Mitä pidit kilpailusta? Onki-24 kisaan osallistuttiin, kun keli oli mukava. Lämpimään aikaan tapahtuva leppoisa kisa oli sopivaa ajanvietettä juuri tuohon vuodenaikaan. Tänäkin vuonna pitää osallistua, jos keli on leppoisa.
Millaisia kalastussuunnitelmia sinulla on tulevan 12 kuukauden ajalle?
Seuraavan 12 kuukauden tavoite on saada 52-senttinen ahven ja perehtyä hieman ruutanan, kampelan ja piikkikampelan ongintaan. Sorvan kanssa yritän laittaa Suomen ennätyksen uusiksi. Yritän myös keräillä SVK:n suurkalastaja -pisteitä tänä vuonna. FPC:hen osallistun BÄNDIN kanssa ja Ahven Openiin kätsetriliisklasun kanssa.
TOMI ja jälleen yksi yli kilon painoinen jättisorva.
LÄHDE kalaan !
Suomen Vapaa-ajankalastajilta saat tietoa kaikkeen kalastukseen liittyvästä, olitpa sitten aloittelija tai jo kokeneempi kalastaja.
Tule KISAAMAAN !
Halusit sitten haastaa itsesi, testata omia taitojasi ja viihtyä kaveriporukassa tai kilpailla tosissaan tavoitteena maajoukkueen edustuspaikka, meiltä löydät itsellesi sopivan tason, sarjan ja muodon kilpailla.
Tule FISUUN !
Vuosittain järjestämme kymmeniä leirejä, satoja koulutapahtumia ja kerhoiltoja, ja tarjoamme lapsille ja nuorille mahdollisuuden päästä mukaan kalastusharrastuksen pariin.
Tule OPPIMAAN !
Monipuolinen koulutustarjonta tukee seurojen ja piirien toimintaa. Koulutuksia järjestetään vuosittain monista eri aiheista.
Tutustu myös kursseihin, joissa pääsee oppimaan kalastustaitoja!
ILMOITA
tapahtumasi !
TAPAHTUMAKALENTERI on tarkoitettu
SVK:n, sen jäsenseurojen, piirien ja yhteisöjäsenten tapahtumille.
KAIKKIEN
Vapaa-ajankalastajien TAPAHTUMAKALENTERI vapaa-ajankalastaja.fi
Tiedot tulevista tapahtumista löydät Vapaa-ajankalastajien tapahtumakalenterista:
vapaa-ajankalastaja.fi/tapahtumat
Onkijan MADOT
Madot eli lierot ovat onkijan perussyöttejä. Madolla voi saada käytännössä kaikkia Suomessa eläviä kalalajeja. Vanha sanonta kuuluukin, että: ”kaikki mikä ui, ottaa matoon”. Koska matoja on useita erilaisia, löytyy onkijalle aina sopiva mato kulloiseenkin tilanteeseen.
Matojen keruu, tapahtuipa se sitten kaivamalla tai yöllä nurmikolta keräämällä, on sekin hauskaa puuhaa ja kuuluu olennaisena osana ongintaharrastukseen. Onkikuumeeseen löytyy nykyään helpotusta myös kaupasta, sillä matoja voi ostaa monista paikoista valmiiksi purkitettuina.
lääkärin määräyksestä
Kastemato eli kasteliero (Lumbricus terrestris)
Kastemato on suurin matomme, se voi kasvaa jopa 30 sentin pituiseksi. Lajin tunnistaa paitsi suuresta koostaan, myös sen litteästä takapäästä.
Kastematoja löytää parhaiten öisin, etenkin sateella tai sateen jälkeen, jolloin ne nousevat maan pinnalle. Silloin niitä voi kerätä suuria määriä, kunhan vain on ensin oppinut oikean tekniikan. Kastematojen kerääminen ei nimittäin ole aivan yksinkertaista. On edettävä hyvin varovasti, sillä madot painuvat pienimmästäkin tärähdyksestä takaisin maan alle. Kastematoja voi toki etsiä myös kaivamalla. Hyviä paikkoja ovat puutarhajätekasat, joissa on runsaasti hajoavaa kasvijätettä. Myös pellonpientareilta ja ojien reunoilta saattaa löytää hyviä kastematosaaliita.
Kastemato on parhaimmillaan suuria kaloja ongittaessa. Etenkin lahnalle, säyneelle ja ahvenelle se on usein aivan ylivoimainen syötti. Pienet kalat jättävät yleensä isokokoisen kastemadon rauhaan, joten sen avulla voi valikoida suurempia kaloja. Koska kyseessä on kookas syötti, tulee myös koukun olla melko suuri. Sopiva koukkukoko löytyy yleensä väliltä 8-1.
LAHNALLE ja ahvenelle tuskin löytyy parempaa syöttiä kuin suuri ja mehevä kastemato.
TUNKIOLIERO maistuu myös nirsolle kalalle. Omalla matokompostilla voi varmistaa tunkiolierojen saatavuuden vuoden ympäri.
Tunkioliero eli kompostiliero (Eisenia fetida)
Tunkiolieron tunnistaa sen tummanpunaisesta väristä ja vaaleankeltaisista renkaista. Hyvä tuntomerkki on myös lieron sisältämä keltainen ja pistävänhajuinen neste.
Kyseinen tunkiolieron sisältämä neste voi joidenkin mielestä olla hieman epämiellyttävän hajuista, useimmat kalat sen sijaan pitävät sen tuoksua suorastaan vastustamattomana. Erityisen hyvin tunkioliero toimii lahnalle ja särjelle, mutta se maittaa hyvin muillekin lajeille. Etenkin kylmän veden aikaan ja varovaisella syönnillä tunkioliero on usein ylivoimainen syötti.
Eräs tehokas tapa kiinnittää tunkioliero on katkaista se ja laittaa pätkät koukkuun katkaistusta päästä, näin kala napaa lieron
Kaupan madot
Kaupoissa myytävänä olevat onkimadot ovat tieteelliseltä nimeltään Eisenia hortensis tai Dendrobaena veneta. Usein kuulee puhuttavan Dendrobaena-madoista. Englanniksi kyseisten matojen nimi on European nightcrawler.
Tämä lierolaji on hyvin suosittu matokomposteissa, sillä se voi syödä päivässä puolta omaa painoaan vastaavan määrän ruokaa. Sille kelpaa lähes kaikki eloperäinen ravinto, esimerkiksi kasvijätteet, ruoantähteet, kahvinpurut yms.
Syöttinä Dendrobaena veneta on hyvin samankaltainen kuin kotimainen tunkioliero, joskin kookkaampi ja selvästi sitkeänahkaisempi. Sitkeämmän ihon takia se pysyy koukussa selvästi paremmin kuin kotimainen tunkioliero.
MATOJA voi nykyään ostaa kauppareissun yhteydessä, eikä ongelle lähtö ole enää kiinni matojen löytymisestä.
Savimato eli peltoliero (Aborrectodea caliginosa)
Savimato on suhteellisen kookas, keskimäärin 5-7 sentin mittainen liero. Väriltään se on pääosin vaalea tai vaaleanharmaa, etupäässä näkyy yleensä selvä vaalea ja tumma vyöhyke. Savimatoja löytää usein hyvin helposti, nimensä mukaisesti niitä elää pelloissa ja savisessa maaperässä. Sateen jälkeen niitä nousee usein runsaasti teille ja kaduille.
Savimato pysyy hyvin kiinni koukussa ja on sitkeähenkinen. siksi se on hyvä syötti, kun kalaa tulee paljon. Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi keväällä, kun ongitaan suurta kudulle nousevaa särkeä. Savimato ei kuitenkaan ole kovin maittava syötti. Arkaa kalaa ongittaessa kannattaakin savimadon sijaan tarjota vaikkapa tunkiolieroa.
Vaihtoehtoisesti voi savimadon seuraksi laittaa koukkuun jonkin houkuttelevamman syötin, vaikka surviaissääsken toukan. Tällöin savimadon tehtävänä on tuoda syöttiin massaa ja näkyvyyttä, joka herättää kalan kiinnostuksen, ja savimadon päällä oleva toinen syötti saa sitten toivottavasti kalan nappaamaan.
Siianonginnassa savimato on osoittautunut yllättävän tehokkaaksi, jopa niin tehokkaaksi, että jotkut eivät edes lähde siikaongelle, jos ei savimatoja ole saatavilla.
määräyksestä TEKSTIJAKUVAT JUHAOJAHARJU
SYÖTTIVINKIT
Onki24-kilpailun lajeille
MAISSINJYVIÄ voi hajustaa. Brasem-hajuste on erityisesti lahnan mieleen.
Suomen Vapaa-ajankalastajien järjestämä rajaton onkikilpailu ONKI24 lähestyy ja se ongitaan kesäkuun alussa. Kalatalousasiantuntijamme antaa tässä syöttivinkit kilpailukalojen tavoittelemiseen.
Kastemato eli kasteliero
Kastemato on suurin matomme. Sen tunnistaa jopa yli 30 sentin pituudesta sekä litteästä takapäästä.
Kastemato on ylivoimaisesti paras syötti isolle lahnalle ja se kelpaa erinomaisesti myös säyneelle. Pienet kalat jättävät ison kastemadon yleensä rauhaan, joten voit sen avulla valikoida isompia kaloja.
KASTEMATOJA voi pimeällä kerätä puutarhasta.
KAUPASTA saatavat Denrobaena-madot maittavat useimmille kalalajeille.
Kaupan madot (Dendrobaena)
Kaupoissa myytävät onkimadot tunnetaan yleisnimityksellä Denrobaena. Ne ovat erinomaisia syöttejä kaikille ONKI24 -kaloille. Varovaisimmille lajeille, kuten suutarille ja ruutanalle, riittää yksi pieni mato tai normaalikokoisen madon puolikas. Toisena ääripäänä on lahna ja säyne, joiden mielestä enemmän on parempi; niille kannattaa pujottaa koukkuun neljä tai viisi matoa. Seipin, särjen ja sorvan onginnassa yksi mato yleensä riittää.
KÄRPÄSEN toukka pujotetaan koukkuun tylpästä päästä, jossa näkyy kaksi mustaa pistettä.
Kaikille kaloille
Lahnalle
HAIR-RIGIIN pujotetut madot ovat maistuneet suutarille.
Mato + maissi
Kahden huippusyötin yhdistelmä, jota kannattaa tarjota kaikille ONKI24 -kilpailun lajeille. Madon lajia vaihtamalla ja koukun kokoa muuttamalla saat syötistä sopivan eri kalalajeille. Mato tai madon pätkät kannattaa pujottaa koukkuun ensimmäiseksi ja maissit madon päälle. Jos ongit pienellä koululla vaikkapa suutaria tai ruutanaa, kannattaa ainakin osa syöteistä kiinnittää hair-rigiin.
Maissi + kärpäsen toukka
PIENTÄ koukkua käytettäessä maissinjyvät ja muut syötit kannattaa pujottaa hair-rigiin
Maissi
Kärpäsen toukka
Kärpäsen toukka on madon kaltainen yleissyötti, joka maistuu lähes kaikille kalalajeille. ONKI24 -kilpailun lajeista sitä kannattaa tarjota erityisesti ruutanalle ja suutarille, mutta yhtä lailla se maistuu myös muille kilpailussa mukana oleville lajeille. Pujota koukku toukan tylpästä päästä, aivan nahan alta läpi.
Kokeile myös kärpäsen toukan ja maissin yhdistelmää. Tässä cocktailissa maissinjyvät pujotetaan koukkuun ensin ja kärpäsen toukka viimeiseksi. Toukka lukitsee jyvät koukkuun ja toimii houkuttelevana lisänä, jota harva kala pystyy vastustamaan.
KASTEMATO ja maissi ovat erinomainen syötti lahnalle.
Maissinjyvät maistuvat useimmille särkikaloille, kunhan ne ovat ensin oppineet syömään niitä. Kun mäskäät onkipaikalle ensin parina päivänä maissinjyviä, voit kolmantena päivänä nostella maissisyötillä hyviä saaliita. Maissinjyvät maittavat erityisesti särjelle, säyneelle, lahnalle, sorvalle ja suutarille.
MUISTA jättää koukun kärki aina näkyviin. Näin kalat tarttuvat huomattavasti paremmin.
VALITSE koukun koko tavoiteltava lajin mukaan. Alla on viitteelliset ohjeet koukun koon valitsemiseksi.
Lahna ja säyne: 4–1
Sorva: 6–2
Särki ja seipi: 10–6
Ruutana ja suutari: 16–10 Koukku
Suutarille & ruutanalle
Useimmille särkikaloille
Vinkki