Verkot jään alle Talviverkon uittamiseen on monta mahdollisuutta. Uittolauta on harrastajalle käyttökelpoisin uittoväline. Lisäksi tarvitaan hyvä lohkomistuura, reunallinen lapio, 60 m solmutonta ja punottua vetonarua sekä pari metriä rautalankaa. Talvikalastuksessa ei verkoissa tarvita puikkareita lainkaan, koska verkkoa koettaessa se on paras lappaa avannon reunalle. Kovalla pakkasella kiinnijäätymistä estää verkon lappaminen alustan päälle. Sama auttaa kevään puikkojäällä.Talvipyynnissä voi käyttää kevyemmin pauloitettuja ja siten kalastavampia verkkoja kuin kesäpyynnissä. Korkeiden verkkojen käsittely on helpompaa avannolla kuin veneestä. Verkon nostoavannot kannattaa peittää eristelevyllä ja lumella. Kiinnitysnaru on hyvä laittaa hieman avannosta sivuun, mistä sen saa helposti koukattua rautalangalla. Näin helpottuu myös avannon suojaaminen, eikä naru katkea avantoa tuurattaessa. Vetonarun kiinnittäminen onnistuu kairanreiästä. Etenkin mataliin verkkoihin pitää jättää riittävästi löysää narua kalojen sotkeutumisen varalta.
Kiloja tai kappaleita Parhaaseen saalistulokseen päästään suuntaamalla verkkokalastus tiettyyn kalalajiin. Tämä edellyttää pyytäjältä hyvää vesistötuntemusta sekä tietoa eri kalalajien käyttäytymisestä. Lisäksi tarvitaan eri kalalajeille parhaiten soveltuvat verkkotyypit. Useimmilla kalalajeilla ohutlankainen verkko on pyytävämpi kuin vahvalankainen.Tämä korostuu etenkin talvikalastuksessa, koska kalat ovat kylmässä vedessä hidasliikkeisempiä. Harvalla ja vahvalankaisella verkolla saadaan kookasta saalista, jos verkko on riimutettu. Verkkokalastuksen taitoa kuvaa pyytäjän kyky valikoida vain tiettyjä kalalajeja. Taitamattomuutta kuvaa muiden kalalajien ja etenkin alamittaisten kalojen määrä saaliissa. Kalastustarvikemyyjän yleisverkoksi tarjoama “nelivitonen” aiheuttaa valitettavan usein vahinkoa istutuksin ylläpidettäville lohikala- ja kuhakannoille. Alamittamääräysten lisäksi kalastuslainsäädäntö asettaa selviä ajallisia rajoituksia verkkokalastukselle niillä vesialueilla, missä tavataan rauhoitettuja lohikaloja. Useilla vesialueilla on lisäksi kalastusalue tai kalastuskunta antanut määräyksiä tai suosituksia verkkojen solmuvälistä.
Vesillä on muitakin Verkkokalastajan on syytä huomioida muutkin kalastajat. Vaikka laki sallii verkoilla kalastamisen koko luvallisella vesialueella, laskemalla verkot nuotta-apajalle saa aikaan riidan nuottakalastajien kanssa. Pyynnin päätyttyä on poistettava myös ankkurit, eikä paikkaa saa varata pelkillä lipuilla. Verkonlaskussa on huomioitava, ettei aiheuta häiriötä ranta-asutukselle eikä vesilinnuille niiden pesintäalueilla ja muuttoreiteillä. Selvät lippumerkit ehkäisevät pyydyksille mahdollisesti vetouistelusta tai muusta vesistön luvallisesta käytöstä aiheutuvia haittoja. – Yleisverkkoa ei ole, valitse verkko kalalajin mukaan. – Solmuväliltään 24-54 mm:n verkot aiheuttavat eniten vahinkoa lohikalaja kuhakannoille. – Ota selvää verkkovedestäsi ja eri kalalajien tuottavasta pyyntikoosta. – Merkitse verkkosi selvästi ja vältä vesilintualueita.
Kuhaa talviverkoilla K
uha suosii lämmintä vettä. Sen runsaimmat luontaiset kannat tavataan Etelä-Suomessa. Järvi-Suomessa ja Kainuussa kuhakannat ovat vaihdelleet voimakkaasti. Keskimääräistä lämpimämpinä kesinä luontainen lisääntyminen onnistuu useimmissa vesistöissä, mutta poikkeuksellisen kylminä alkukesinä lisääntyminen saattaa epäonnistua Etelä-Suomessakin. 1990luvulla kuhaa on istutettu runsaasti eripuolille sisävesiä ja paikoin siitä on saatu uusi pyyntilaji. Kuhan kasvuun vaikuttavat mm. vesistön lämpötilat ja ravintotilanne. Järvi- ja Itä-Suomen karuissa ja syvissä suurjärvissä kuhat kasvavat hitaammin ja saavuttavat pyyntikoon pari vuotta myöhemmin kuin Etelä-Suomen matalammissa ja rehevissä vesissä. Merialueella kuhaa tavataan merkittävästi vain Saaristomerellä ja Suomenlahdella. Maamme kuhasaaliista saadaan verkoilla noin 80 %. Lähes kaikilla vesillämme on ollut ongelmana kuhien pyytäminen liian pieninä. Tutkimusten mukaan jopa yli 90 % kuhasaaliista pyydetään ennen sukukypsyyttä. Varsinkin alkutalvi on kuhan parasta verkkokalastusaikaa.
Talviverkoilla syvänteistä Alkukesästä kuha suosii pintavesiä tai vesistön matalampia alueita, jotka lämpiävät ensin. Kesän verkkokalastukseen kuha soveltuu huonosti, koska se liikkuu usein pintakerroksessa ja on siten paljon laajemmalla alueella kuin talvella. Lämpimässä vedessä kuha kuolee herkästi verkkoon ja pilaantuu nopeasti. Alkukesästä kuhan verkkokalastus saattaa aiheuttaa vahinkoa kuteville emokuhille, samoin useimpiin reittivesiin istutettaville järvilohille tai taimenille, jotka joutuvat kuhaverkkoihin keskenkasvuisina. Kuhan paras kasvukausi ajoittuu loppukesään. Kalatuoton kannalta onkin järkevintä pyydystää kuhat vasta kasvukauden jälkeen talvella. Järvissä talvella kuha hakeutuu syvänteisiin, missä vesi on lämpimämpää kuin lähelle nollaa jäähtyvässä pintakerroksessa. Pienillä ja keskisyvillä vesillä kuha talvehtii yli 10 metrin ja suurilla ja syvillä vesillä yli 15 metrin syvyydessä. Parhaita talviverkkoalueita ovat laajojen syvänteiden alueella olevat matalikot ja niiden loivat rinteet sekä syvänteisiin työntyvät, vedenalaiset niemekkeet. Myös syvänteiden väliset kannakset ovat hyviä talviverkkopaikkoja. Meressä lämpöolosuhteet ovat erilaiset kuin järvissä. Meressä kuha yleensä hakeutuu aiemmin jäätyvälle saaristo- tai lahtialueelle. Jäätymisvaiheessa kuha painuu yleensä aivan pohjaan, mutta keskitalvella se kohoaa hieman ylemmäksi. Vesialueilla joiden syvänteiden pohjakerroksissa esiintyy kevättalvella happivajausta, voi kuhaa pyytää väliveteen kannatukselle lasketuilla verkoilla. Kuhaverkkojen tyypillistä muuta saalista ovat mateet, siiat, lahnat ja paikoin sulkavat. Loppusyksyllä, ennen vesien jäätymistä, kuhia voi tavoitella vastaavilta alueilta kuin talvella.
Kalastavat talviverkot Vaikka kuha on karhea ja piikkinen kala, pitää talviverkon olla hyvin herkästi pyytävä. Hämärässä jään alla kuha liikkuu hitaasti ja vahvan lumen aikana vähän.Tavallinen ohutlankainen, 0.15-0.17 mm verkko pyytää kuhia hyvin, jos se on pauloitettu keveällä alapaulalla ja vähän kantavalla yläpaulalla. Talvipyynnissä parhaan saaliin saa 0.17-0.20 mm riimu- tai pystyriimuverkoilla, jotka ovat
tavallista verkkoa kestävämpiä. Korkealla verkolla saa lisättyä saalismäärää, etenkin keskitalvella. Sopiva verkon korkeus on suurilla syvänteillä 3-5 m. Kuhaverkot on syytä laskea löysälle ja enintään kahden verkon avantovälein. Hyvien kuhasaaliiden aikana verkot on koettava riittävän usein, vähintään 4-5 päivän välein.
Oikea solmuväli Verkon solmuväli valikoi merkittävästi saaliskuhien kokoa. Kuhien pitäisi tarttua verkon silmään vasta ennen rintaeviä. Riittävän suuri solmuväli vähentää kuhien tukehtumiskuolemia ja siten pidentää verkkojen koentaväliä. On tärkeää suhteuttaa verkkojen solmuväli kuhakannalle yleisesti asetettuihin tavoitteisiin.Yleistavoitteena pidetään, että kuhat ennättäisivät kutea ainakin kerran ennen joutumistaan verkkopyynnin kohteeksi. Valitettavan usein kuhat pyydetään keskenkasvuisina jo edellisenä talvena, ennen ensimmäistä kutua. Kalatutkijoiden mukaan suurentamalla hieman verkon solmuväliä saataisiin saaliskuhien keskipaino helposti nostettua kaksinkertaiseksi. Samalla luontainen lisääntyminen tulisi mahdolliseksi. Aloita istutuksin tuetuissa kuhakannoissa ja Etelä-Suomen hyvätuottoisilla vesillä kuhan verkkokalastus vasta solmuväliltään 55-60 mm verkoilla. Kainuussa sekä muillakin Itä-Suomen syvillä tai karuilla vesillä, missä kuhat kasvavat hitaammin, käytä solmuväliltään vähintään 50-55 mm verkkoja. Kun tavoittelet kookkaampia, 2-5 kg painoisia kuhia, pyydystä niitä 6580 mm riimuverkkoilla. – Alle 45 cm saaliskuhat ovat kuhakantojen ja istutusvarojen haaskausta. – Verkon solmuväli valikoi saaliskuhan koon, käytä harvoja, 50-65 mm:n verkkoja. – Vältä talvella alle 55 mm:n verkkojen käyttöä kuhajärvien yli 10 metrin syvänteissä. – Paras kuhan verkkopyyntiaika on loppusyksyllä ja talvella.
+20°
+0,5°
+10°
+5°
Kesällä ja talvella eri saaliskalojen pyyntisyvyyteen vaikuttaa veden lämpötilakerrostuneisuus.
+3°