Vastuullinen verkkokalastus
S U O M E N VA PA A - A J A N K A L A S TA J I E N K E S K U S J Ă„ R J E S T Ă–
VA S T U U L L I N E N V E R K K O K A L A S T U S
VERKKO ON TEHOPYYDYS
Verkkokalastuksen suosiota on ylläpitänyt verkolla pyydettävien kalalajien runsaus, saalismäärät ja lupien edullisuus. Suurin verkkokalastuksen ongelma on, että verkko ei valikoi saalislajeja. Tiheäsilmäisestä verkosta saatu muikku, 35 millin verkon pikkusiika tai harvasta verkosta saatu parikiloinen kuha ovat oikein valikoituneita saaliskaloja. Verkkokalastaja pyytää tahtomattaan myös sellaisia kaloja, joiden kuuluisi vielä kasvaa tai lisääntyä. Säädettyä vähimmäismittaa pienemmän tai rauhoitetun kalan vapauttaminen ei paljoa asiaa paranna, sillä verkossa kalat saavat vaurioita, joista ne eivät yleensä toivu.
0-5 m
5m
10 m < 15 m
Syvyysvyöhyke vaikuttaa eri kalalajien esiintymisalueisiin ja siihen millaisia ohjailumenetelmiä tarvitaan.
OTA SELVÄÄ KALAVEDESTÄSI ENNEN KUIN LASKET VERKOT
Uhanalaisten kalalajien säätelemätön pyynti johtaa pahimmassa tapauksessa paikallisen kannan tuhoon. Kalastuslaki kieltää pitämästä verkkoja vedessä, jos pyydys sopii rauhoitetun kalan pyyntiin. Verkkopyynti voi kohdistua liian tehokkaasti myös suurikokoisiin yksilöihin, jolloin se karsii luontaisesti lisääntyvien kantojen parhaat yksilöt ja heikentää lisääntymistä. Säätelemätön verkkokalastus mitätöi istutukset ja on uhka luontaisesti lisääntyville kalakannoille sekä alentaa verkkokalastajan saaliin määrää. Harkiten säädelty verkkopyynti luo edellytykset kalavarojen monipuoliselle hyödyntämiselle sekä uhanalaisten kalalajien ja -kantojen suojelulle ja hyville saaliille. Saimaannorpan suojelualueilla on valtioneuvoston asetuksella rajoitettu verkkokalastusta sekä vapaaehtoisilla sopimuksilla kielletty verkkokalastus 15.4.–30.6. norpan poikasalueilla.
Pidä verkkomääräsi kohtuullisena, niin turvaat kalakantojen kestävän käytön.
KÄYTÄ RIITTÄVÄN SUURISILMÄISIÄ VERKKOJA
Pyyntiä voidaan kohdistaa tietynkokoisiin kaloihin säätelemällä verkon silmäkokoa. Riittävän suuri solmuväli antaa saaliskaloille mahdollisuuden kasvaa riittävän kookkaiksi. Näin useimmista pyyntikohteista saadaan sekä suurempi saalis että kookkaampia saaliskaloja ja luontaisesti lisääntyvät kalakannat ehtivät lisääntymään.
Valitse verkko kalalajin mukaan. Riittävän suurisilmäinen verkko antaa kalalle mahdollisuuden lisääntyä ja sinulle parin vuoden päästä suurempia saaliskaloja ja saaliita.
PIDÄ VERKKOMÄÄRÄSI KOHTUULLISENA
Verkkoluvat ovat usein edullisia, jos niitä vertaa verkon pyyntitehoon. Muun muassa tästä syystä verkkojen kokonaismäärät vesialueilla saattavat nousta niin suuriksi, että verkkokalastuksen ohjaus silmäkokoja säätelemällä tai muilla vastaavilla ohjauskeinoilla ei riitä turvaamaan kalavarojen kestävää käyttöä. Tällöin on syytä rajoittaa verkkojen kokonaismäärää.
Kaikkien kalalajien verkkokalastusta samoilla kalavesillä ei voida aina sovittaa yhteen. Aina ei myöskään ole mahdollista harjoittaa samoissa vesissä tehokasta verkkokalastusta ja tuloksellista viehekalastusta. Siksi on tärkeää määritellä tavoitteet, joiden mukaan kunkin vesialueen kalakantoja hoidetaan ja verkkokalastusta sekä muita kalastusmuotoja säädellään.
Verkkokalastaja voi myös hoitaa kalakantoja pyytämällä pieniä särkikaloja. Salakkaverkosta saa samalla hyviä syöttejä.
VESILLÄ ON MUITAKIN
Verkkokalastajan on syytä ottaa huomioon muutkin kalastajat ja vesillä liikkujat. Vaikka laki sallii verkoilla kalastamisen koko luvallisella vesialueella, laskemalla verkot nuotta-apajalle saa aikaan riidan nuottakalastajien kanssa. Verkonlaskussa on otettava huomioon, ettei aiheuta häiriötä ranta-asutukselle, eikä vesilinnuille niiden pesintäalueilla ja muuttoreiteillä. Pyynnin päätyttyä verkot on luonnollisesti nostettava vedestä. Veteen unohdettu verkko tappaa tarpeettomasti kaloja vielä pitkään ja haittaa muun
muassa vetouistelua. Samalla on poistettava myös ankkurit, eikä paikkaa saa varata pelkillä lipuilla. Selvät lippumerkit ehkäisevät pyydyksille mahdollisesti vetouistelusta tai muusta vesistön luvallisesta käytöstä aiheutuvia haittoja. Meressä olevaa yleisvettä lukuun ottamatta verkkokalastaja tarvitsee aina vesialueen omistajan luvan. Järvien yleisvesialueelle verkkokalastukseen luvan myöntää kalastusalue. Lisäksi 18–64 -vuotiaiden verkkokalastajien on maksettava kalastuksenhoitomaksu.
Vastuullinen verkkokalastaja poistaa myös muiden hylkäämät ankkurit ja köydet löytäessään sellaiset.
Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö vapaa-ajankalastaja@vapaa-ajankalastaja.fi www.vapaa-ajankalastaja.fi Rahoitettu osittain maa- ja metsätalousministeriön kalastuksenhoitomaksuvaroista. Lisää vastuullisesta vapaa-ajankalastuksesta: www.vapaa-ajankalastaja.fi/vastuullinen.