Vapaa-ajan Kalastaja 1/2022 (Myyntilehti)

KALASTUKSEN

PUOLESTA

1•2022 9,90 €

Särkikalojen pilkintä Makupaloja madesesonkiin Kalaherkkuja TAPSAN TAPAAN UNIIKKI kalareissu Kanadaan Perhonsidonnan hyödyntäminen pilkillä

Mateenpilkintäresepti

TAMMIKUU 2022

Sisällys

Pääkirjoitus 5 Pärskeitä 7

44

8

Särkikalojen pilkkiminen 16 Mateenpilkintäresepti 22 Hyppää rekeen ja

lähde Arton kanssa kalaan!

24 Älä jätä ahvenia

tai muita kaloja jäälle

25 Henkilöuutinen 26 SVK:n uusi toimintastrategia 30 Kalapaikkana Malediivit 36 Uutuudet 38 Lääkärin määräyksestä Makupaloja madesesonkiin

Kalaherkut ”Tapsan tapaan”

40 Vavan varressa Tintti Drake 42 Historian havinaa 46 Kalaherkut Hapanimelä kalapata 48 Nuorten tärpit 54 Perhonurkka Perhonsidonnan

hyödyntäminen pilkkikalastuksessa

52

Tutkittua Jättääkö teknologia kalalle enää mahdollisuuksia?

58

Kalapaikkana Brittiläinen Kolumbia, Kanada 56 Vuoden kalastusseura Stadin Kalajunnut

66 Lukijalta 70 72 Suurkalojen uudet tuulet

VAPAA-AJAN KALASTAJA 1 2022

3

AIK AK AUSM EDIA RY :n JÄSEN

KANSIKUVA: ANSSI VAINIKKA

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö Finlands Fritidsfiskares Centralorganisation

Suomen VAPAA-AJANKALASTAJAT

TOIMITUS Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki puh. 050 577 4656 vapaa-ajankalastaja@vapaa-ajankalastaja.fi

TOIMISTO Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki, puh. 050 597 4933 Puhelinpalvelu on avoinna ma-to klo 9-16.

www.vapaa-ajankalastajalehti.fi

Sähköposti: vapaa-ajankalastaja@vapaa-ajankalastaja.fi

TOIMITUSKUNTA Stina Koivisto ja Vesa Vaarama.

Pankki: IBAN: FI22 1469 3000 2432 67 • BIC: NDEAFIHH www.vapaa-ajankalastaja.fi

PÄÄTOIMITTAJA Jaana Vetikko, puh. 050 525 7806 jaana.vetikko@vapaa-ajankalastaja.fi

TOIMIHENKILÖT JA -PAIKAT TOIMINNANJOHTAJA: Olli Saari (toimisto), puh. 050 339 4660 TIEDOTTAJA: Jaana Vetikko (toimisto), puh. 050 525 7806

JAKELU NOIN 32 000 KAPPALETTA

TOIMITTAJA Ismo Malin, puh. 050 577 4656 ismo.malin@vapaa-ajankalastaja.fi

JÄRJESTÖASIANTUNTIJA: Pekka Lehdes (toimisto), puh. 040 586 8089 KALATALOUSASIANTUNTIJAT Petter Nissén Vonkamiehentie 21, 94450 Keminmaa, puh. 0500 440 923

KUSTANTAJA Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki OSOITTEENMUUTOKSET JA JÄSENASIAT Vapaa-ajan Kalastaja, Tarja Lehtimäki Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki puh. 050 576 3302, tarja.lehtimaki@vapaa-ajankalastaja.fi

Juha Ojaharju Kuortaneen kunnantalo, Keskustie 52, 63100 Kuortane, puh. 045 113 3050

ILMOITUSMYYNTI Saarsalo Oy, Myllyhaantie 6 C 2. krs, 33960 Pirkkala Timo Lepistö puh. 044 534 9878 timo.lepisto@saarsalo.fi

Marcus Wikström (toimisto), puh. 045 110 2126

Janne Rautanen Käenpolku 3, 37830 Akaa, puh. 0400 946 968.

Janne Tarkiainen Päivänkakkarantie 8, 50600 Mikkeli, puh. 044 547 9116 Janne Antila Sauniementie 25, 21195 Velkua, puh. 045 630 4280 TALOUSSIHTEERI Jaana Piskonen (toimisto), puh. 050 597 4933

Lehden suurin vastuu ilmoitusten julkaisemisessa tapahtuneesta virheestä on ilmoituksesta maksettu hinta.

JÄSENSIHTEERI Tarja Lehtimäki (toimisto), puh. 050 576 3302

Jäsenyhdistysten ilmoitukset kirjallisesti toimitukseen.

TOIMITTAJA/TOIMISTOTYÖNTEKIJÄ Ismo Malin (toimisto), puh. 050 577 4656

TILAUKSET Vapaa-ajan Kalastaja, Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki puh. 050 577 4656

KOORDINAATTORI Johanna Antila (Velkua), puh. 050 573 9332

vapaa-ajankalastaja@vapaa-ajankalastaja.fi

VIESTINTÄKOORDINAATTORI Tintti Drake (Viitasaari), puh. 040 840 0681

www.vapaa-ajankalastajalehti.fi Vuosikertatilaus 49 € kotimaassa, Pohjoismaat 55 €, muut maat 62 €.

ULKOASU JA TAITTO Graafinen suunnittelu P. Saha, Heidi Niemi KIRJAPAINO PunaMusta Oy ISSN 1795-5033 Toimitus vastaa vain tilatusta aineistosta. Tarjottu tai tilattu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää kaikissa lehden uudelleen julkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutus- ja jakelutavoista. Lehti ei vastaa taloudellisesti niistä vahingoista, jotka aiheutuvat resepteissä tai muissa ohjeissa olevista paino- tai muista virheistä. Tilatut lehdet toimitetaan force majeure -varauksin (ylivoimainen este, esim. lakko tai tuotannolliset häiriöt).

1 2022 VAPAA-AJAN KALASTAJA

Kuva: Jaana Vetikko

ILMEST YY 6 NU MER OA VU ODES SA

4

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö edistää vastuullista vapaa-ajankalastusta, joka kestävällä tavalla ja monipuolisesti hyödyntää luontaisesti uusiutuvia kalakantoja.

KALASTUSOHJAAJA/HANKETYÖNTEKIJÄ Mauri Suojanen Kristineborgintie 73, 07740 Gammelby, puh. 040 589 6692

Sähköpostit etunimi.sukunimi@vapaa-ajankalastaja.fi

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön jäsenrekisterin tietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointitarkoituksiin. Jäsenillä on oikeus kieltää tietojensa luovuttamisen ja käyttämisen sekä tarkistaa rekisterissä olevat tietonsa. Ilmoita luovutuskiellosta: tarja.lehtimaki@vapaa-ajankalastaja.fi tai puh. 050 576 3302.

TAMMIKUU 2022 JAANA VETIKKO

Pääkirjoitus

T

1388 KERTAA KIITOS

eetimme loppuvuodesta lehdestämme lukijatutkimuksen kuuden vuoden tauon jälkeen. Siihen vastasi 1 388 lukijaamme. Valtavan iso kiitos jokaiselle heistä. Vastaajamäärä osoittaa, että lukijat ovat kiinnostuneita lehdestämme ja sen kehittämisestä entistä paremmaksi. Yli puolet vastaajista oli iältään 30-60-vuotiaita ja 90 prosenttia oli miehiä. Mielenkiinnolla odotan, saadaanko tätä lukua keikautettua naisten suuntaan Mimmit kalastaa!

-hankkeemme avulla.

Tutkimuksen mukaan lukijamme ovat edelleen tiukasti kiinni lehdessä. Lähes puolet lukee sen kokonaan ja yleensä lehdessä on jokin juttu, joka kiinnostaa erityisesti. Iso asia oli myös lehden pitäminen tallessa. Lehdet säilytetään ja niitä luetaan useampaan kertaan.

Lehtemme lukijat ovat innokkaita luontoharrastajia. Tietenkin etusijalla on kalastus, johon käytetään keskimäärin 30 vuorokautta vuodessa. Mukana on myös harrastajia, jotka viihtyvät vesillä reilusti yli sata päivää. Luontoharrastukseen liittynee myös se, että puolet vastaajista kertoi omistavansa loma-asunnon. Suuri osa vastaajista harrastaa lisäksi veneilyä, retkeilyä, patikointia ja metsästystä. Venettä pidetään tärkeänä kalastuksen kannalta. Yli puolet vastaajista omistaa moottoriveneen ja lähes puolet soutuveneen.

Lukijoidemme vastauksista näkyy edelleen kasvava into aktiiviseen kalastukseen. Heittokalastuksen eri muodot nousivat suosituimmiksi tavoiksi nauttia kalastuksesta. Pilkintää harrastaa myös lähes 60 prosenttia ja vetouistelua yli puolet vastaajista. Heittokalastuksen osalta erityispiirteeksi nousi jigikalastuksen kasvava suosio. Sitä harrastaa 53 prosenttia vastaajista. Myös perhokalastus on suosittua, sillä 26 prosenttia kertoi kalastavansa myös perhovälineillä.

Kalastuskilpailuissa kävi 13 prosenttia vastaajista.

Lukijatutkimuksen mukaan lehteämme pidetään hyvänä ja ulkoasun uudistaminen sai kiitosta. Lisäksi ollaan tyytyväisiä lehden monipuoliseen sisältöön. Tämä lämmitti kovasti sydäntäni. Moni toivoi odotetusti lisää juuri omaan kalastustapaansa liittyviä juttuja. Erityisesti toivottiin lisää erilaista hyötytietoa.

Paneudumme lehden toimituksessa lukijatutkimuksen tuloksiin vielä paremmin sekä herkällä korvalla toiveita kuunnellen ja pyrimme parhaan taitomme mukaan kehittämään lehteä entistä paremmaksi. Lehdestä saa mieluusti antaa palautetta myös lukijatutkimuksien ulkopuolella vaikkapa sähköpostitse tai soittamalla.

Kireitä siimoja alkaneelle vuodelle!

VAPAA-AJAN KALASTAJA 1 2022

5

Made in Finland by

Muista Jääkairojen vaihtoteräpalvelu!

Heinola Jääporat on valmistettu Suomessa ja Suomalaisen Työn Liitto on myöntänyt oikeuden käyttää Avainlippu -tunnusta merkkinä suomalaisesta työstä.

Jääporien tehokkuus, käytettävyys, luotettavuus ja laatu ovat Heinola Jääporien toimivuuden peruskivet.

Juuri näiden ominaisuuksien ansiosta Heinola Jääporat ovatkin monien mielestä ne oikeat ja sopivimmat suomalaisille kalastajille!

Muista myös Laxström Jääsahat www.laxstrom.com

OLLI SAARI toiminnanjohtaja

Pärskeitä

ARVOISTAMME toimintaa

T

iedätkö, mitkä ovat meidän Suomen Vapaa-ajankalastajien arvot? Ne on päivitetty ja ensi kertaa myös auki kirjoitettu järjestön uudessa toimintastrategiassa. Ne tulevat ohjaamaan ja määrittämään toimintaamme tästä vuodesta alkaen. Ne antavat meille nykyisille toimijoille raameja käytännön tekemiseen ja vahvistavat identiteettiämme. Tuleville jäsenille, yhteistyökumppaneille ja sidosryhmille ne kirkastavat käsitystä 2020-luvun Suomen Vapaa-ajankalastajien kalastusperheestä.

Upean kalastusharrastukseen kannustavan perustoiminnan ohella tarvitaan paljon asiantuntemusta vaativaa työtä harrastuksen puitteiden turvaamiseksi ja kehittämiseksi. Työhön osallistuu niin henkilökuntaa kuin merkittävä joukko järjestäytynyttä jäsenkuntaamme esimerkiksi kalatalousaluetoimintaan osallistumisen kautta. Koko järjestön tietoja ja taitoja on myös pidettävä yllä säännöllisin koulutuksin ja viestintää vahvistaen, jotta vahvana pidetty luottamus asiantuntijuutemme säilyy.

Arvomme auttavat ohjaamaan toimintaamme niin pienissä kuin suurissa asioissa. Voimayhtiöiden vuosikymmeniä jatkunut vastuun väistely padottujen virtojen palauttamisesta vaeltavien kalojen käyttöön on häpeällistä. Vastuullisuutta osoittaaksemme voimme ja meidän tulee puhua kalojen ja koskiluonnon puolesta, sillä ne luovat pohjan harrastuksemme tulevaisuudelle. Meidän äänemme voi olla käsillä olevaa murrosta vauhdittava voima, jolla isotkin virrat vihdoin avautuvat.

Vastuullisuutemme on puntarissa myös valmisteilla olevan eläinten hyvinvointilain kanssa. Yleisesti on helppo olla samaa mieltä esimerkiksi siitä, että pyyntimuodosta riippumatta ei kaloja jätetä elävänä kuivan puolelle tai rapujen keittämisessä pihistellä lämmön kanssa ja että vapautettavia kaloja käsitellään mahdollisimman varoen. Käytänteiden toteutumiseksi järjestön toiminnassa on silti tarpeen tarkistaa neuvonta- ja koulutusmateriaalit sekä kilpailusäännöt ajan tasalle.

Kantava voima kaikessa tekemisessä ja vaikuttamisessa on yhteisöllisyys. Sen tunteen löytämisen edellytyksenä on, että keskitymme meitä monen kirjavia kalastajia yhdistäviin asioihin. Ja että hyväksymme erilaisuutemme. Arjen keskusteluissa ja sosiaalisessa mediassa löydämme itsemme silti samanmielisten kuppikunnista, joissa muiden tekemisestä löytyy aina vikaa. Erilaisten toimintatapojen arvottaminen ja arvostelu on tuiki tavallista, ja kepeällä mielellä tehtynä kenties hauskaakin. Varjopuolena ne voivat ajattaa tuomitsemaan toisten tekemiset ja tavat jyrkästi, jolloin yhdessä tekemiselle on hauraat lähtökohdat. Esimerkiksi yleiskalastusoikeudet ja kalavesien kunto ovat sellaisia suurta joukkoa yhdistäviä teemoja, joiden puolustamiseen tarvitaan meitä kaikkia. Kuka muukaan niiden suotuisaa tulevaisuutta varjelisi?

Tätä tekstiä kirjoittaessa vuosi 2021 on juuri päättymässä.

Kuluvaa vuotta muistellessa mieleen palaa elämyksiä myös pidemmältä ajalta. Hämmästelen, että tietyn kalareissun, saadun (tai karkuutetun) kalan, kalaruoan tai leirinuotion kokemukset voi palauttaa kirkkaana mieliin vuosikymmentenkin takaa. Kun seura-, piiri- tai keskusjärjestötoimijana ylläpidämme yhdistyksien rutiinitoimintaa ja järjestämme ikään katsomatta uusille harrastajille mahdollisuuksia kalastusharrastukseen tutustumiseen, on pohjimmiltaan kyse ovien avaamisesta unohtumattomien elämysten maailmaan.

Arvot jäävät vain sanoiksi ja pöytälaatikon uumeniin, elleivät ne on tule näkyväksi käytännön toiminnassa. Näin en kuitenkaan usko tapahtuvan, sillä strategia laadittiin hyvässä yhteistyössä koko järjestön voimin ja tunnetuksi teko on alkanut jo hyvän matkaa viime vuoden puolella. Strategian esipuheen omia sanojani lainaten, on aika ammentaa rikkaan kalastuskulttuurimme perinteistä, mutta myös uudistua rohkeasti. Näytetään itsellemme ja muille toimintamme olevan arvojemme mukaista, eli asiantuntevaa, vastuullista, yhteisöllistä ja elämyksellistä. Näin tulevat sukupolvetkin löytävät kalastusharrastuksen ja toimintamme.

Menestyksekästä toimintavuotta kaikille!

VAPAA-AJAN KALASTAJA 1 2022

7

PILKINTÄ

TEKSTI JA KUVAT RAINE KORTET

SÄRKIKALOJEN

pilkkiminen

 NIRSOLLA syönnillä oleville särkikaloille kelpaa toisinaan vain hyvin ohuen siiman varassa tarjottu surviaissääsken toukka ja pieni volframimorri.

Morria kannattaa huonolla syönnillä värisyttää hyvin vähän tai ei ollenkaan.

on mukavaa puuhaa

Viime aikojen suuntaukset vapaa-ajankalastuksessa ovat lisänneet harrastajien kiinnostusta kotimaisiin särkikaloihin. Pilkkiminen on helppo, tehokas ja hauska tapa pyytää särkikaloja.

S

uomen alueella tavataan parisenkymmentä särkikalojen heimon lajia, joista monen pilkkijän kohtuullisen helposti tavoitettavissa ovat ainakin särki, lahna, pasuri, säyne, seipi ja salakka. Avovesikaudella laiturilta tai veneestä pilkkivä kalamies voi joissain eteläisemmissä vesissä kohtalaisella todennäköisyydellä saada saaliikseen myös sorvan, suutarin, ruutanan tai vimpan.

SÄRKIKALOJEN ARVO ON YMMÄRRETTY Särkikalojen suosion kasvu johtuu lajikalastuksen yleistymisestä ja siitä, että on laajemmin ymmärretty särkikalojen arvo ekologisena ja ravintoarvoltaan korkealaatuisena lähiruokana. Kylmän veden aikaan kalastetut särkikalat ovat mitä parhainta elintarviketta vaikkapa purkkikalaksi jalostettuina.

Toisaalta osa kalastajista voi tavoitella lai-

8

1 2022 VAPAA-AJAN KALASTAJA

turipilkkireissuillaan vain salakoita tuoreena pakastettavaksi täkyraksisyöteiksi vetouisteluun.

Tässä artikkelissa käsitellään särkikalojen pilkintää enemmän hupipilkkijän näkökulmasta, mutta jutun tietoa voi sääntöjen puitteissa soveltaa myös niissä Suomen Vapaa-ajankalastajien pilkkikilpailuissa, joissa särkikalat hyväksytään saaliskaloiksi.

KALASTA SIELLÄ, MISSÄ KALAT KULLOINKIN OVAT Särkikaloja saadaan saaliiksi monentyyppisistä vesistä, useimmiten ahvenen ja siian pilkinnän sivutuotteina. Särkikaloja varta vasten tavoittelevat pilkkijät ovat Suomes-

KIINNOSTUS kotimaisten särkikalojen kalastusta kohtaan on lisääntynyt.

 ALKUTALVEN ohuet ja lumettomat jäät soveltuvat myös särkikalojen pilkintään, sillä valon määrä jään alla on vielä kohtalainen.

SUOMESTA tavataan parisenkymmentä särkikalojen heimon lajia.

MONET särkikalalajit ovat helposti pilkkijän tavoitettavissa.

SÄRKIKALA on ekologista ja ravintoarvoltaan korkealaatuista lähiruokaa.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 1 2022

9

sa ainakin tähän asti olleet vähemmistönä. sissa on kyse niitä syövien petojen aiheutItä-Euroopassa ja Venäjän Aasian puoleisil- taman saalistuspaineen, ja toisaalta särkikala alueilla särkikaloja on kuitenkin arvostet- lojen oman ravinnonkäytön ja energiankutu aina, ja ne ovat siellä olleet pilkkijöiden lutuksen, välisestä kompromissitilanteesta, ensisijaisesti tavoittelema saaliskalaryhmä. mikä vaihtelee vesistöstä riippuen.

Monet mormuskointitekniikat ja -välineet on naapurimaassamme kehitetty nimen- LOPPUKEVÄÄSTÄ SAALISVARMUUS ON KORKEIMMILLAAN omaan särkikaloja varten.

Keskeisin lopputulokseen vaikuttava te- Särkikalojen tiheys kalastettavalla alueella kijä kalastuksessa on kalastaa siellä, mis- korreloi niitä tavoittelevan pilkkijän saasä kohdekalat kulloinkin ovat. Tämä pätee liin kanssa silloin, kun muut muuttujat on myös särkikaloihin. Sykvakioitu. Jos esimerkiksi syn edetessä ja vesien viilelaituri sattuu sijaitsemaan tessä särkikalaparvet usein alueella, jossa särkikalat KALA VOI OLLA viihtyvät syksyisin, voi tiivistyvät ja iso osa kaloista siirtyy talvehtimispailaituripilkkijä saada saaHYVIN AKTIIVISTA koilleen, jotka, toki vesisliikseen särkikaloja runsain VIELÄ LYHYEN AIKAA töstä riippuen, vaihtelevat mitoin. Kala voi olla hyvin keskikokoisten järvien hieaktiivista vielä lyhyen aiHETI ENSIMMÄISTEN man syvemmistä montuiskaa heti ensimmäisten jäiJÄIDEN TULTUA. ta aina isompien jokien suden tultua. vantoihin. Joissain vesisKylmän veden aikaan töissä osan särkikaloista tiedetään kuiten- kalojen energiankulutus ja ravinnonkäyttö kin vaeltavan isommista järvistä pienempiin on vähäisempää kuin kesällä. Alkutalvesta ja keskitalvesta särkikaloja kannattaa moerillisiin sisäosiin ja jopa ojiin.

Ruotsalaisten tekemät tutkimukset viit- nissa vesissä pilkkiä syvänteiden reunoilta taisivat siihen, että särkikalojen syysvaelluk- ja vedenalaisten ”vuonojen” pussinpohjista.

”

Särki SÄRKIÄ tulee saaliiksi usein ahvenenpilkinnän sivutuotteena.

10

1 2022 VAPAA-AJAN KALASTAJA

Punasilmäinen särki on monelle pilkkijälle se ensimmäinen saaliskala. Särkeä esiintyi Raskin ym. vuonna 2000 julkaisemassa analyysissä 61,8 prosentissa suomalaisia tutkimusvesiä. Särkeä pidetäänkin Suomen vesien kolmanneksi yleisimpänä kalalajina heti ahvenen ja hauen jälkeen. Särjen voi tavoittaa pilkkiinsä lähes kaikkialla Suomesta ihan pohjoisinta Tunturi-Lappia lukuun ottamatta. Enontekiön Hetan korkeudella särkeä esiintyy kuitenkin vielä runsaslukuisena Ounasjärveen laskevissa vesissä ja sitä on tavattu myös Palojoesta.

Särjen pilkinnässä välineet on syytä valita kohdekalan koon mukaan. Jos vesistön särkien tiedetään olevan pienikokoisia (10-50 g), koukkujen on syytä olla numeroa 16 tai 18. Toisaalta, jos vesistön särjet ovat isoja (200-500 g), voi koukkua huoletta kasvattaa numeroon 14 tai 12.

Siiman paksuudet vaihtelevat saaliskalan koon mukaisesti. Pienemmälle särjelle kannattaa tarjota pelkkää pientä, halkaisijaltaan 2,2–3,0 millin volframimormuskaa 0,08–0,10 milliä paksuisella siimalla, kun taas isomman kaliiperin särjelle morri saa olla isompi ja siiman paksuuskin voi huoletta olla 0,11–0,14 milliä. Tapsipilkissä tapsin sopiva paksuus voi olla 0,12 milliä pääsiiman ollessa 0,14 tai 0,16 milliä.

SÄRKI on Suomen vesien kolmanneksi yleisin kalalaji.

JOISSAIN vesistöissä särkikalat vaeltavat syksyisin isommista vesistöistä pienempiin.

Houkuttelu

SÄRKIKALOJA tavoittelevan pilkkijän kannattaa valita kalastuspaikkansa pohjanmuotojen perusteella. Esimerkiksi syvänteiden reunat ja vedenalaisten ”vuonojen” pussinpohjat saattavat keskitalvella olla hyviä ottipaikkoja.

Säyne

Kalojen houkuttelu syöttämällä

Houkuttelu hajusteilla

Melkein kaikkia kaloja voidaan tehokkaasti aktivoida syöttämällä ja särkikaloja voi houkutella siirtymään pitkiäkin matkoja mäskin avulla. Tämän vuoksi useimpien pilkkikilpailuiden sääntöihin on lisätty rauhoitusajat ja niissä on ankarasti kielletty syöttäminen ja kalojen ennakkohoukuttelu kilpailualueella.

Mormuskoinnissa syöttäminen kisan aikana on sallittu, ja laji pohjautuu kalojen aktivoimiseen avantoon pudotettavien syöttien ja houkutinaineiden avulla. Myös omalla ajallaan hupina särkikaloja tavoitteleva voi halutessaan maksimoida reissunsa lopputuloksen kevyellä ruokinnalla, sillä se säästää aikaa ja tuo tehoa kalastukseen. Mahdollinen mäskin kalavesiä rehevöittävä vaikutus kompensoituu, jos saaliiksi otetaan vesistöjen sisäistä kiertoa ylläpitävää särkikalabiomassaa. Syöttäminen onnistuu helpoiten erillisen syöttösuppilon avulla tai ihan vaan avannosta syöttejä ja pieniä mäskipalleroita pudottelemalla. Särkikaloja voi aktivoida esimerkiksi kaupallisen mäskin, eriväristen kärpäsentoukkien, madonpalojen, surviaissääsken toukkien ja minikokoisten jokeri-surviaissääskentoukkien avulla.

Eri kalalajeille on kehitetty omia mäskisekoituksia, ja lahnaa tavoittelevan pilkkijän kannattaakin ostaa pussi, jonka kyljestä löytyy lahnan kuva. Koukkusyötteinä särkikalojen pilkinnässä käytetään yleisimmin kärpäsentoukkia, surviaissääsken toukkia ja matoja.

Koukkusyöttien ja pilkkien tehoa voi koettaa lisätä hajusteiden avulla. Syöttejä voi hajustaa kaupallisilla tai luonnollisilla hajuaineilla, joista särjelle tehonsa ovat osoittaneet ainakin vaniljan ja aniksen vivahteiset hajut. Lahnalle ja säyneelle toimivat esimerkiksi toffeemaisen pehmeät tuoksut.

On kuitenkin syytä huomata, että kylmän veden aikaan kalat pääsääntöisesti vieroksuvat hyvin voimakkaita hajuja, ja monessa pilkkikilpailutilanteessa ”naturel” syötti ilman muita hajuja on osoittautunut ylivoimaisesti parhaaksi valinnaksi.

Kalojen mieltymyksissä hajuihin ja makuihin näyttäisi olevan myös vesistökohtaisia eroja. Se mihin oman kotivesistön särkikalat ovat mieltyneet, selviää parhaiten vain yrityksen, erehdyksen, onnistumisen ja toistojen kautta.

ERI särkikalalajeille on kehitetty kaupallisia mäskejä, mausteita ja hajusteita, joista osa toimii hyvin kylmän veden olosuhteissa. Nestemäisiä hajusteita on saatavilla myös pienissä suihkepulloissa. Kuvassa keskellä on mormuskointikilpailuissa käytettäviä syöttösuppiloita, joiden avulla houkuttimet voidaan viedä haluttuun vesikerrokseen.

Säyne on suurikokoinen ja vahva saaliskala, minkä vuoksi säynettä tavoittelevan pilkkijän välineiden ja syöttien on syytä olla mitoitettu kohdekalan mukaan. Siiman paksuus saa olla 0,14– 0,20 milliä. Monissa vesistöissä säynettä tavoittelevan pilkkijän kannattaa varautua kuuden tuuman kairalla.

Isoja säyneitä voi tulla pilkkijän saaliiksi yllättävänkin tummista humuspitoisista ja rehevöityneistä vesistä, kuten Kiurujärvestä, mutta toisaalta säyne viihtyy hyvin esimerkiksi merialueella ja Kuusamon alueen kirkkaissa vesissä. Isohko mato on säyneelle hyvä syötti ja sen tehoa voi lisätä pujottamalla koukkuun vaikka hajustetun kärpäsentoukan.

KALOJEN mieltymyksissä hajuihin ja makuihin on vesistökohtaisia eroja.

KEVENNETYT tasurit voivat olla ratkaisu matalissa vesissä pilkittäessä.

11

PASURI on hyväksynyt matosyötillä höystetyn mormuskan.

Kompostimadon pala on kohtalaisen hyvä yleissyötti kaikille särkikaloille.

Pasuri Pasuria tavataan Suomessa hyvinkin runsaslukuisena noin Oulun korkeudelle asti ja sen pilkkimisessä välineet ja syötit voivat olla hyvin pitkälle samantyyppisiä kuin särjen pilkinnässä käytetyt.

Pasuri on hämäräaktiivinen kala, joka liikkuu tiiviissä parvissa pääosin pohjan lähettyvillä. Pasuri syö ahnaasti, jos sille päälle sattuu ja pilkkikilpailuissa pasurisaaliiden tiedetään tietyissä vesissä olevan huomattavan suuria. Likokärpäsen toukka on hyvä syötti pasurille.

Matalissa järvissä ainakin yksittäisiä särkiä löytyy myös melkein aina rehevistä lahdista ja ruohikoiden lähettyviltä.

Talven edetessä pidemmälle ja viimein kevään koittaessa särkikalamassat siirtyvät lähemmäs kutualueitaan ja aktivoituvat muutenkin. Särkiä voi tavoitella pilkkivälinein erittäin menestyksekkäästi ihan kaikkina vuodenaikoina, mutta loppukeväästä päivän pidentymisen ja lumikerroksen ohentumisen myötä saalisvarmuus on korkeimmillaan. Valon tiedetään aktivoivan särkikaloja, ja paksun lumen ja jään aikaan jäälle syntynyt laikku voi houkutella alleen suurenkin kalaparven.

VANHAT AVANNOT ANTAVAT HYVIN KALAA Jäältä pilkkiessä vanhat avannot antavat valovaikutuksen vuoksi hyvin kalaa. Särkikalat, kuten monet muutkin kalat, pelkää-

vät useimmiten myös kairaamisen ääntä, ja siksi hyvä tekniikka voi olla kairata heti alkuun useampi avanto, jättää ne rauhoittumaan ja kokea ne avannot myöhemmin saman päivän aikana.

Samoja avantoja kannattaa kokea useammankin kerran. Pilkkikilpailuissa usein pyrkimyksenä on päästä särkikalaparven ”ytimeen” ja silloin aktiiviselta kairaamiselta ei oikein voi välttyä. Liiallinen valo voi olla haitaksikin, ja jos jäällä on vähän lunta niin särkikalaparvi saattaa toisinaan löytyä niiden jäljellä olevien paksumpien lumilaikkujen alta.

SÄRKIKALOILLE SOPIVAT VÄLINEET JA PILKKITYYLIN RAUHALLISUUS Satunnaisia isompia särkikaloja voi tulla jopa pienellä tasapainolla tai jigillä, mutta tehokkaimmat välineet särkikalojen narraamiseen ovat hakeva ja rauhallisesti uiva,

SÄRJEN pilkkimisessä rauhallisuus on valttia. Särkikalat, kuten monet muutkin kalat, pelkäävät helposti kairaamisen ääntä ja muuta ratinaa. Hyvä taktiikka on viipyä jokaisella avannolla vähän pidempään ja kierrellä rauhalliseen tahtiin vanhoja jo aiemmin kairattuja avantoja. Kukaan ei estä särkikaloja omaksi ilokseen tavoittelevaa hupipilkkijää hyödyntämästä myös esimerkiksi isojen ahventen narraamisessa viime aikoina yleistynyttä nykyaikaista kaikuluotaintekniikkaa.

12

1 2022 VAPAA-AJAN KALASTAJA

SÄRJEN tavoittaa varmimmin loppukeväästä.

VANHAT avannot antavat hyvin kalaa.

Salakka Salakka on laituripilkkijälle usein kaikkein runsaslukuisin saaliskala, jolla on voitettu monet laiturikilpailut. Salakat viihtyvät suurissa parvissa käyttäen ravinnokseen pääasiassa eläinplanktonia, vesihyönteisiä ja hajoavaa kasviainesta. Ne ruokailevat pinnan lähettyvillä ja niiden pilkinnässä tehokkain taktiikka usein onkin pilkkiä pintakerroksesta.

Etenkin kevättalvella salakoita voi yrittää pilkkiä jäältä, ja niitä on pilkkikilpailuissa toisinaan havaittu särkiparvien lähettyviltä. Salakan pilkinnässä pieni ohutlankaisella numeron 16-20 koukulla varustettu mormuska ohuen siiman päässä on ehkä kaikkein tehokkain väline. Salakoita saa toisinaan myös pienillä tapsipilkeillä.

Pieni valkea kärpäsentoukka on salakalle hyvä syötti.

 SALAKKA on monel-

le laituripilkkijälle se tavallinen ja mieluinen saaliskala. Salakat viihtyvät usein alle metrin syvyydessä ja ruokailevat lähellä veden pintaa.

Moni uistelija pilkkii itse täkyraksiin päätyvät salakkansa.

Lahna Isoksi kasvava lahna on pilkkijälle tavoittelemisen arvoinen saaliskala. Jäältä lahnaa narraavan pilkkijän tulee varustautua vähintään kuuden tuuman kairalla ja mielellään nostokoukulla, jotta muistoksi tutustumisesta isohkon lahnan kanssa ei jäisi ainoastaan pilkkijän painajaisunissa toistuva katkennut siima. Lahna ruokailee tyypillisesti pohjasta, mutta hyväksyy toisinaan myös ylempääkin rauhallisella laskulla tarjotun syötin.

Lahnan pilkinnässä välineet voivat olla kaliiperia rotevampia kuin särjelle tarkoitettu kalusto, mutta toisaalta etenkin kirkkaissa vesissä hennot välineet usein antavat paremman lopputuloksen.

Lahnan pilkinnässä tapsin pituus kannattaa säätää pidemmäksi kuin normaalissa särjen pilkinnässä. Lahnasyöttinä monet luottavat matoon.

 SÄRKIÄ voi tavoitella kaikkina vuodenaikoina.

Särkikalojen pilkkimisessä kädet ja sormikkaat kastuvat enemmän kuin ahventen pilkkimisessä. Myös jäällä liikkuminen on passiivisempaa ahvenen pilkkimiseen verrattuna. Keskitalven kovilla pakkasilla särkien pilkkiminen koettelee sormien ja varpaiden verenkiertoa ja vaatii lämmintä vaatetusta.

Kuvanottohetkellä pakkasta oli 32 astetta.

Lähde kisaamaan helmikuussa

Suomen VAPAA-AJANKALASTAJAT

PILKKIKUU PALKINNOISTA!

Lue lisää ja ilmoittaudu: vapaa-ajankalastaja.fi/pilkki12

noin 20 senttiä pitkällä tapsilla varustettu, tapsipilkki, sekä ohuehkon siiman varassa tarjottu pelkkä volframimormuska.

Myös pieni ketjupilkki voi joissain tilanteissa toimia ainakin särjelle, pasurille ja lahnalle. Särkikaloille on perinteisesti suosittu kirkkaanhopeista pilkkiä, mutta tummemmatkin pilkit pelaavat etenkin kirkkaissa vesissä.

Tunnettuja särkikaloille erittäin hyvin toimivia ja rauhallisesti uivia pilkkejä ovat esimerkiksi Haukka-pilkin pieni Tuulihaukka, Ellu-pilkit ja Saku-liukupilkit.

Tapsimorreista särjelle kelpaavat ainakin hopean, nikkelin, kullan ja kuparin väriset pienehköt painokoukut. Värimor-

reista taas särjelle ja pasurille tehokkaita tiedetään olevan oranssit, keltaiset ja vihreät herkkupalat. Samat värit pelaavat myös morrin koukun juuressa iskupisteinä.

Itse käytän särjen pilkinnässä usein tavallisen keltakullan väristä mormuskaa. Pelkkä koukkukin tapsin päässä voi joskus olla tehokas peli, etenkin lahnan pilkinnässä.

Särkikalojen pilkinnässä avainsana on rauhallisuus, jota tulee noudattaa kaikissa liikkeissä ja pilkin uittamisessa. Särkikalojen hupipilkintä on leppoisaa ja mukavaa puuhaa. Kilpailutilanteessa pilkkijä optimoi välineensä ja liikkumisensa esimerkiksi kalojen koon, syöntihalukkuuden, pilkkisyvyyden ja lumen määrän perusteella.

Seipi Seipiä voi menestyksekkäästi pilkkiä esimerkiksi tietyistä suurista järvistä, kuten Oulujärvestä ja Saimaan Pyhäselästä, mutta myös jokivesistä, kuten Oulujoesta ja Kemijoesta. Seipiä tulee saaliiksi tyypillisesti muun pilkinnän oheistuotteena särkiparvien liepeiltä, ja särjelle tarkoitetut välineet toimivat sille hyvin.

Seipi on sopeutunut ruokailemaan pohjan tuntumassa ja se iskee ahnaasti pilkkiin. Merialueella, esimerkiksi Iijoen suistossa, on seipiä pilkitty huomattavia määriä, pilkkikisojen kärkitulosten ollessa jopa 20-28 kilon suuruusluokkaa.

 SÄRKIKALOILLE sopivia

morreja kirjoittajan omasta pilkkikukkarosta. Ylärivissä volframimormuskoita ja alarivissä keveämmistä metalleista valmistettuja tapsimorreja.

Suurimman mormuskan halkaisija on 6 mm ja pienimmän 2 mm. Koukkukoot vaihtelevat välillä 12-18. Morrin koko ja koukun paksuus kannattaa optimoida saaliskalan lajin ja koon mukaan. Huonolla syönnillä rauhallisemmin uiva reikämorri voi olla viisas valinta. Osa särkikaloja narraavista kilpapilkkijöistä suosii lenkkimorreja, joilla koukun irrotus särjen ja pasurin suusta voi olla hieman helpompaa.

 ESIMERKKEJÄ särkikaloja

erittäin tehokkaasti houkuttelevista hakevista tapsipilkeistä.

Vasemmalta oikealle Pieni Tuulihaukka -pilkkejä, Särki-Ellu 75 mm, Särki-Ellu 65 mm, Sakkeus, Puolikas, itse tuunattu EV-Särmänneula sekä kaksi Huhtaniemen Eskon valmistamaa monimetallipilkkiä.

14

1 2022 VAPAA-AJAN KALASTAJA

TUMMEMMAT pilkit pelaavat etenkin kirkkaissa vesissä.

SÄRKIKALOJA pilkittäessä pitää pilkin liikkeiden olla rauhallisia.

MERILUONTO

MERILUONNON kartoitus tuotti iloisia yllätyksiä pääkaupunkiseudulla Meriluonnon kartoittajat kokivat viime kesänä ja syksynä monta iloista yllätystä, sillä aivan pääkaupunkiseudun edustalta löytyi Itämeren arvokkaita lajeja, kuten meriajokasta, rakkohaurua ja näkinpartaisleviä. Kartoituksissa havaittiin toisaalta myös rehevöitymisen ja muiden ihmispaineiden vaikutuksia sekä vieraslaji valesinisimpukkaa.

Espoossa Kytön saaren pohjoispuolen hiekkapohjalta löytyi uusi meriajokasesiintymä. Meriajokas on yksi Itämeren avainlajeista, sillä sen muodostamat laajat ja tiheät meriniityt tarjoavat ravintoa ja suojaa kymmenille muille lajeille. Meriajokas on monin paikoin kadonnut Suomen merialueilta, ja se on Suomessa luokiteltu silmälläpidettäväksi lajiksi.

Myös Itämeren avainlajia rakkohaurua löytyi muun muassa Helsingistä Lauttasaaren edustalta.

Tahvonlahdenniemeltä taas löytyi näkinpartaisleviä, joiden muodostamat kasvustot tarjoavat suotuisan elinympäristön monille lajeille. Suojaisat näkinpartaispohjat on Suomessa arvioitu

vaarantuneiksi. Kirkkonummen Morsfjärdeniltä löytyi runsaasti punanäkinpartaa ja merinäkinruohoa, jotka ovat lajiston monimuotoisuuden kannalta tärkeitä lajeja.

Valitettavasti sekä Helsingin että Espoon sisäsaaristot ovat hyvin rehevöityneitä, ja varsinkin matalat laguunit olivat huonossa kunnossa. Esimerkiksi Granholmin saaren tuntumassa Espoossa löydettiin aiempaa enemmän rehevöitymisestä kertovaa suolilevää. Samoin löytyi merkkejä rehevöitymisen aiheuttamasta pohjien happikadosta.

Helsingin Isossa Huopalahdessa, Laajalahdessa ja Kirkkonummen Långvikissä sekä Morsfjärdenissä havaittiin myös vieraslaji valesinisimpukkaa.

Laji on todennäköisesti peräisin Meksikonlahdelta, josta se on levinnyt Eurooppaan laivojen painolastivesien mukana tai runkoon kiinnittymällä.

Lajin vaikutuksia Itämeren ekosysteemiin ei vielä tunneta, mutta levitessään vieraslajit voivat syrjäyttää alkuperäisiä lajeja.

ITÄMEREN avainlajeihin kuuluvaa rakkohaurua tavattiin Helsingissä muun muassa Lauttasaaren edustalta. Kuva: Joonas Hoikkala.

OLETKO SINÄKIN

KYLLÄSTYNYT KÄTEVÄ AKKUKÄYTTÖINEN VEDENKEITIN

KYLMIIN LOUNAISIIN

Hanki maailman ensimmäinen sähkötyökalun akulla toimiva vedenkeitin ja nauti ”lisää vain vesi” aterioista. Lämpimän lounaan ja välipalan avulla jaksat harrastella taas virkeänä!

DKT360Z

Kätevä akkukäyttöinen vedenkeitin Kahdella LXT® 18V akulla toimiva vedenkeitin, jonka voit napata mukaan, vaikka työmaalle, päiväretkille, telttailuun leirintäalueilla yms. Säiliötilavuus 0,8 L ja kahdella 6,0 Ah LXT® akulla vettä keittää optimiolosuhteissa pari pannullista.

Kätevä kantokahva. Tuote on runkoversio eli laite toimitetaan ilman akkuja ja latauslaitetta.

149,-

120,16 alv 0 %

0

88381 74889

6

Katso Makita jälleenmyyjät www.makita.fi

PILKINTÄ

TEKSTI JA KUVAT ANSSI VAINIKKA

MADE on kaunis kala, kun oikein silmiin katsoo.

MATEENPILKINTÄRESEPTI keittoainesten hankintaan Vuosi 2015 toi merkittävän muutoksen: kalojen tavoitteellinen ulkoapäin tartuttaminen kiellettiin. Vaikka madeharojen ja -ryöstäjien käytön kielto aiheutti poruakin, ei mateenpilkintä ole loppunut. Päin vastoin, mateenpilkkikausi on pidentynyt ja muuttunut kalastuksellisesti mielekkäämmäksi.

16

1 2022 VAPAA-AJAN KALASTAJA

MADE on puhtaiden ja kylmien vesien kala.

MATEITA voi saada muulloinkin kuin helmikuun iltahämärissä.

M

adetta, Lota lota, ei oikein ole tunnettu lajina. Vanha kansa piti kesämatikoita matoisina, eivätkä mateen lopulta varsin kaunis ulkomuoto ja väritys ole nykyäänkään kaikkien mieleen.

Made on kuitenkin helppo perata ja ruokakalana erinomainen ympäri vuoden, kunhan kalan muiden petokalojen tapaan lapamatovaaran vuoksi joko ensin pakastaa tai kypsentää hyvin.

Vapakalastajalle made on perinteisesti ollut tavoitettavissa kutuaikaan, jolloin se hakeutuu vuodesta toiseen samoille matalille kutupaikoille. Samalla, kun perimätieto mateen kutupaikoista on vaarassa hävitä, tarvitaan uutta ymmärrystä mateiden löytämiseksi ennen ja jälkeen kutuajan.

Made on puhtaiden ja kylmien vesien kala, jota uhkaavat monet ympäristömuutokset, kuten rehevöityminen ja ilmastonmuutos. Senkin vuoksi olisi toivottavaa, että made kiinnostaisi yhä useampia ja madekantojen tilaa seurattaisiin myös kalastuksen keinoin.

MADEMORRI on jälleen toiminut.

UUSIA NÄKÖKULMIA POHJOIS-AMERIKASTA Siinä missä helmikuisia kutumateita perinteisesti revittiin ryöstäjin ruovikon laidasta pimeällä tai korkeintaan syötitetyin haroin iltahämärän aikaan, on Pohjois-Amerikassa pilkitty mateita jo vuosikausia aivan erilaisin opein. Näistä opeista tärkein on ennakkoluulottomuus: mateita voi saada keskellä päivää, yllättävän syvältä ja mitä ihmeellisimmillä pilkkivirityksillä.

Koska nykypilkintä perustuu mateen käyttämään ravintoon, on syytä tuntea mateen saalistustavat. Made on suhteellisen hidas uimari ja ravinnonkäytöltään melko monipuolinen: sille kelpaavat pikkukalojen ohessa hyönteiset, ravut ja jopa sammakot.

Mateen tapa liikkua pohjalla ei sido madetta pohjaan, ja se voi napata syöttiin myös reilusti pohjan yläpuolelta. Reittivesissä made käyttäneekin ravintonaan pääosin kuoretta ja muikkua, kun taas pienvesissä ahven voi olla ruokalistan kärkipäässä.

MADE SAALISTAA HÄMÄRÄSSÄ Made, kuten muutkin kalat, voi syönnöstää mihin vuorokaudenaikaan tahansa, mutta koska made luottaa pääasiassa muihin aisteihinsa kuin näköönsä, saa se saaliskaloihin nähden etua saalistamalla pimeässä. Toisaalta tämä tarkoittaa sitä, että madepilkin pitää kuulua ja haista, kun taas värillä ei ole pahemmin väliä.

MADE on hidas uimari.

MADE luottaa saalistaessaan pääasiassa muihin aisteihinsa kuin näköönsä.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 1 2022

17

Kutupaikat Kutupaikat ovat useimmiten pohjoisrannoilla Mateen vastakuoriutuneet poikaset ajelehtivat virtausten mukana ulapalle, joten on loogista, että kutupaikat sijaitsevat niin, että kuoriutuville poikasille on sekä ruokaa että reitti ulapalle. Tämän vuoksi kutupaikat ovat keväällä ensimmäiseksi lämpiäviä ja siten usein etelään päin aukeavia lahtia tai virtapaikkoja, joista poikaset tehokkaasti kulkeutuvat virran mukaan.

Pohjan laatu on ratkaisevan tärkeää. Pehmeäpohjaisilla rehevillä järvillä pohjan on oltava vähintään kovaa hiekka- tai savipohjaa. Karuilla järvillä sopiva pohja on usein kivikkoista: vaikka syvyys tuntuu vaihtelevan avannosta toiseen, ovat kivikkoiset paikat monesti niitä

parhaita. Paras paikka voi olla juuri siinä, jossa tasainen kivipohja vaihtuu louhikoksi.

Oleellista on, että kutumatalikon läheisyydessä 100300 metrin päässä on syvempää vettä, jossa made käy kutuaikanakin toisinaan saalistamassa. Vaikuttaisi, että mateet voivat illan aikana liikkua satoja metrejä. Alkuillasta kalat voivat olla syvänteiden laidoilla ja siirtyä illan mittaan välikarikoiden kautta aivan kuturuovikoiden laidoille hyvinkin matalaan. Liikkuminen selittäisi myös sitä, miksi made tuntuu syövän jaksoittain: aina kohdalle osuvat pienet parvet tuottavat tärppejä, kunnes ne taas jatkavat matkaa.

”

ILOINEN SAAMAMIES JA TAMMIKUUN MATEET.

18

1 2022 VAPAA-AJAN KALASTAJA

POHJAN laatu on ratkaisevan tärkeää mateen etsiessä kutupaikkaansa.

MADE on pääsääntöisesti syönnillä heti ensijäistä alkaen.

”

KUTUAIKAAN MATEET VOIDAAN JAKAA NELJÄÄN RYHMÄÄN: 1) KUTEMATTOMIIN, 2) KUTEVIIN, 3) KUTENEISIIN JA 4) KUDUN VÄLIIN JÄTTÄVIIN.

MADE on ainut sisävesiin sopeutunut turskakala.

Lähtökohtaisesti tapa kalastaa madetta öisin perustuu lähinnä perinteeseen ja siihen, että päivätöistä on helpompi ehtiä jäille vasta illalla. Monesti paras mateen aktiivisuusaika osuu kuitenkin auringonlaskuun, jonka aikana useimmat joutuvat vielä kärvistelemään työpaikalla ainakin tammi-helmikuussa. Maalis-huhtikuussa auringonlasku on jo varsin myöhään, ja pilkille ehtii vähäisemmälläkin kiireellä.

Mateita on todistetusti mahdollista saada myös aamuyöstä, jos virkeyttä riittää lähteä jäille jo ennen työpäivää. Vastoin vanhoja uskomuksia mateita on kuitenkin mahdollista saada myös valoisassa, joskin silloin mateet ovat yleensä eri paikassa kuin pimeällä.

MADEKAUSI ALKAA HETI, KUN JÄÄT VAAN KESTÄVÄT Mateen käyttäytymisessä ja kutuajassa on eroja järvien välillä, mutta pääsääntöisesti made on aktiivisesti ravinnonhaussa heti ensijäistä alkaen. Saadaanhan mateita loppusyksystä myös kalasyöttiä käyttäen kelaonkimalla virtapaikoista.

Mateen kutu alkaa matalissa rantavesissä yleensä viimeistään helmikuun puolivälin tienoilla ja on ohi maaliskuun puoliväliin mennessä.Konnevedestä on löytynyt myös madekanta, joka kutee varsin syvälle vasta

”

LUMITUISKU ON YLEENSÄ HUONOIN MAHDOLLINEN MADEKELI.

MADE ei kude joka vuosi.

KIRJOITTAJAN ennätysmade, kutenut reilu 70-senttinen helmikuulta. Kuva: Niilo Valkonen

maalis-huhtikuussa matalakutuisten mateiden jo lopetettua kudun. Syvälle myöhään kuteminen on melko yleistä Pohjois-Amerikassa, mutta Suomessa syväkutuiset madekannat tunnetaan huonosti.

Kutuaikaan mateet voidaan jakaa neljään ryhmään: 1) kutemattomiin, 2) kuteviin, 3) kuteneisiin ja 4) kudun väliin jättäviin.

Mateen kutuun käyttämä energiamäärä on varsin suuri, eikä made kude joka vuosi. Kudun väliin jättävät kalat ovat pyydettävissä läpi kauden, kun taas juuri kudulla olevalle kalalle syöminen voi olla toisarvoista. Mateella voi esiintyä jonkin tasoista mätirosvojen häätämistä, joten kutupuuhissa oleva made voinee ottaa syöttiin samoin perustein kuin kutupesää vahtiva kuhakin.

PARAS PILKKIAIKA ON TAMMI-HELMIKUUN VAIHTEESSA Viime vuosina paras syöntiajankohta on Itä-Suomessa osunut tammi-helmikuun vaihteeseen, ja esimerkiksi viime talvena kalat hävisivät tutuilta paikoilta jo helmikuun alussa. Toisaalta esimerkiksi Päijänteellä kutu vaikuttaisi tapahtuvan selvästi myöhemmin, yleensä vasta helmi-maaliskuun taitteessa. Pieliseltäkin kaloja on tullut vielä maaliskuussa.

Alkukausi on parasta aikaa isojen mateiden tavoittamiseen, ja muutenkin kudulle saapuva kannanosa yleensä harvenee kalastuksen myötä sesongin kuluessa. Kudun jälkeen syönti paranee, mutta kalat kaikkoavat syvempiin vesiin melko nopeasti. Kaloja kannattaa kuitenkin edelleen etsiä kutupaikkojen lähistöllä olevista penkoista ja syvän veden laidoilta aina jäidenlähtöön asti.

MISTÄ MATEEN LÖYTÄÄ?

Ehdottomasti vaikein elementti mateen pilkkimisessä on kalojen löytäminen, ja yleisesti tunnetuilla madepaikoilla harrastuksen aloittaminen on varminta. Keskimäärin kaloja ei kannata etsiä suurilta selkävesiltä, rehevistä lahdista tai pehmeäpohjaisilta alueilta. Muu ei sitten välttämättä olekaan varmaa, minkä takia niin sanotusti omien paikkojen etsiminen ei useimmiten ole helppoa.

Luotettavin ja samalla pilkkijän kannalta vaarallisin keino on etsiä mateita virtapaikkojen ääreltä. Made nousee kudulle moniin jokiin ja jokisuut ovat lähes aina madepaikkoja, jos vesistössä ylipäätään esiintyy ma-

KUDUN jälkeen mateet kaikkoavat syvempiin vesiin.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 1 2022

19

Kaikuluotain Kaikuluotaimesta on huomattava apu Matalasta vedestä huolimatta matalalle taajuudelle säädetty kaikuluotain kertoo, onko paikalla kaloja ja miten ne reagoivat syöttiin. Usein made käy vain katsomassa ja kenties näykkäämässä syöttiä.

Hyvällä syönnillä tärppi taas tulee usein samalla hetkellä, kun kala ensimmäisen kerran näkyy näytössä. Vavasta on siis syytä säilyttää vahva ote koko ajan.

Luotain kertoo luotettavasti myös syöttiä hitaasti lähestyvän kalan koon. Halutessaan kaloja voisi valikoida ruokakaloiksi jo kaikuhavaintojen perusteella.

Kaikuluotain kertoo kalojen aktiivisuudesta. Kun kaloja selvästi on, mutta ne eivät ole syömäpäällä, on parempi pakata kamppeet ja tulla seuraavana päivänä uudestaan.

Kokemus on opettanut, että peräkkäisetkin päivät voivat olla täysin erilaisia. Tämä mateen oikukkuus ei helpota myöskään uusien paikkojen etsimistä: kertanollareissu ei yleensä ole vielä minkään tae.

20

1 2022 VAPAA-AJAN KALASTAJA

detta. Selvärajaiset virran penkat ja muutenkin virran rajat ovat selkeimpiä mateen oleskelupaikkoja. On kuitenkin muistettava, että virrassa jäihin pudotessa on olemassa jään alle ajautumisen vaara, joten pelastautumispuku ja naskalitkaan eivät takaa turvaa.

Made liikkuu usein pienissä ryhmissä.

Kun jostain avannosta saa kalan, kannattaa vähintään lähistöllä viettää vielä tovi.

Ajankohdasta riippuen ryhmät voivat koostua vain yhden sukupuolen kaloista tai isoa kutupaikkaa hakevaa naaraskalaa voi seurata useampia pieniä koiraita.

PERUSTEKNIIKKA JA VÄLINEET Mateenpilkinnän uusi standardi on tätä nykyä suhteellisen painava, valkoinen mademorri, joka syötitetään kalan palalla tai kokonaisella kalalla. Pääsääntöisesti morria pomputellaan jatkuvasti pohjalla kevyin liikkein, jotta made huomaa sen ja nostetaan välillä hieman ylemmäksi, jotta morrin huomannut made nappaa syötin. Tärppiin reagoidaan tukevalla vastaiskulla ja ripeähköllä kalan nostamisella jään kuivalle puolelle.

Melkein mikä vain särjen palasta ja ahvenen fileestä kokonaisiin muikkuihin kelpaa syötiksi. Paikoin nahkiainen tai kuore ovat parhaita. Jos syöttejä ei tahdo ehtiä pilkkimään tai saada kaupoistakaan, myös katkarapu soveltuu ja pelastaa tilanteen. Tuorei-

den syöttien on syytä olla samasta vesistöstä, jottei syöttikalojen mukana leviä tahattomasti kala- tai raputauteja.

USEIN VÄLINEIDEN KEVENTÄMINEN AUTTAA Monet kaupallisista mademorreista ovat liian painavia ja usein myös liian isokoukkuisia. Tyypilliselle 1-2 kilon mateelle sopiva koukkukoko on 1/0-2/0, ja itse morrin on tarpeellista viedä suhteellisen iso syötti tehokkaasti pohjaan, mutta 60-80 gramman painosta on vain haittaa mateen iskiessä syöttiin. Hyviä kaupallisia morreja ovat esimerkiksi Väinö ja MA. Lattapohjaiset satagrammaiset yksikoukkuiset harat ja edelleen myytävät ryöstäjävariaatiot on syytä jättää kauppoihin.

Pieni ja kevyt morri kalastaa paremmin, mutta sen haittapuolena on heikko havaittavuus. Made on syytä ensin houkutella paikalle jollakin kuuluvammalla konstilla. Hankalana iltana kevyt morri ja pieni syötti voivat kuitenkin pelastaa reissun. Toisaalta hyvällä syönnillä ja isojen kalojen mahdollisuuden ollessa realistinen tukevat välineet ja 4/0-6/0-koukut voivat puolustaa paikkaansa.

Siiman ei tarvitse olla millistä nylonnarua ja vapana nykyiset pilkkivirvelit tai katkenneesta kesäkalastusvavasta rakennetut kevyet

OULUJOKISUUN Hartaanselkä on tunnettu madepaikka, jossa on syytä liikkua varovasti. ELY-keskus on myöntänyt alueella tapahtuvaan pilkkimiseen poikkeusluvan.

MADETTA ei löydy selkävesiltä, rehevistä lahdista tai pehmeäpohjaisilta alueilta.

MADE liikkuu usein pienissä ryhmissä.

syöntiin, mutta kokenut myös melkoisen syöntinäytöksen vaakasuorassa vesisateessa.

Useimmiten mateita saa sillä kelillä, jolla vain lähtee jäälle. Ainoastaan kova lumipyry tuntuisi vastoin perinteisiä uskomuksia olevan toivoton.

VAPAUTUSMATTO on oiva apu ison kalan mittaamiseen ja käsittelyyn.

Kuva: Kerkko Kivistö.

”

PIENIKIN MADE ON PUHTAIDEN VESIEN INDIKAATTORI.

HUONOLLA syönnillä ja pienille mateille tarvitaan pienempi morri, jollaisen asiaa tavallinen jigipää ajaa hyvin.

ja jäykät viritykset toimivat usein paremmin kuin hara-ajalta tutut harjanvarret ja muut tunnottomat kalikat. Kairan on isojen kalojen mahdollisuuden takia kuitenkin syytä olla vähintään kuusituumainen.

KELILLÄ EI OLE VÄLIÄ TAI SITTEN ON Itä-Suomessa lukuisia useampikiloisia mateita koukuttaneen Kerkko Kivistön mukaan säätilalla tai ilmanpaineella ei ole mateen syönnin kannalta väliä siinä määrin kuin muiden kalojen pilkinnässä, mutta lämmin keli on kalastuksen kannalta käytännössä helpompi, koska syöttien sulana pitämiseksi ei tarvita erikoisjärjestelyjä.

Itse olen usein yhdistänyt kirkkaan pakkaskelin ja kuun paisteen hyvään mateen

MATEELLE kelpaa vaikka katkarapu syötiksi.

MADE ON ARKA Tyypillisesti paikalla olevan mateen saa ottamaan pian uuden avannon kairauksen jälkeen. Samasta avannosta voi tulla vielä toinenkin, mutta mateet tuntuisivat häiriintyvän valoisuuden muutoksista sekä kaikenlaisesta liikehdinnästä. Tilanne rauhoittuu yleensä vasta parin kolmen tunnin jälkeen, joten mateen pilkkimisessä voi joko yrittää kairailla uusia alueita ja kokeilla uudet avannot heti tai kairata kerralla 20-30 avantoa, joita kierrellään pitkin iltaa tilanteen rauhoituttua.

Jos pilkkipaikalla on paljon väkeä ja varsinkin moottorikelkkoja, voi paras kalastusaika alkaa vasta, kun suurin osa väestä on lähtenyt nukkumaan. Tilanteen rauhoituttua hiljaiselta vaikuttanut kalapaikka voi herätä uudestaan henkiin, kun kalat palaavat alueelle. Mateet syövät läpi yön, jos kalastaja vain jaksaa valvoa.

TOLKKU MUKANA PILKILLÄKIN Mateenpilkintä on perinteisesti ollut mahdollisimman ahnasta ruokakalojen kolkkaamista, mutta mallia on syytä ottaa kesäkalastuksesta: liian pienet ja isot mateet voidaan hyvin vapauttaa. Iso made on voinut taajamien ja teollisuuslaitosten läheisillä kalapaikoilla kerätä itseensä siinä määrin paljon erilaisia ympäristömyrkkyjä, että 0,5-1,5-kiloiset mateet ovat tässäkin mielessä turvallisimpia ruokakaloja.

Suojakelillä vapautusmatto voi olla hyvä apu, ja kovalla pakkasella voi varautua kalan käsittelyyn vesiastialla. Ison kalan mittaamiseen soveltuvat välineet on syytä olla mukana, jos iso kala on tarkoitus vapauttaa.

Pakkaslumessa pyörinyt kala on kolkattava ja verestettävä, sillä pakkasella kalan limakerros ja silmät jäätyvät nopeasti.

Vaikka kerran talvessa sitten sattuisi se kaikkien aikojen röytöilta, ei kaloja kannata ottaa niin paljoa, että madekeitto tulee jo nenästä ja korvistakin ulos viimeistään elokuussa. Ylimääräkalat ovat aina parhaimmassa säilössä vesistössä.

Myytit 10 mademyyttiä murskaksi  Mateita saa vain pimeässä: mateita saa parhaiten auringonlaskun aikaan.  Mateita saa vain matalasta: mateita voi saada hyvin 4-10 metrin vedestä. Kutuajan jälkeen myös järvisyvänteistä.  Madepilkillä kaikuluotaimesta ei ole iloa: kaikuluotain on paras keksintö mateenpilkintään.  Mateita saa vain haralla: mateita saa hyvin morrilla ja vaikka pystypilkillä. Pohjois-Amerikassa mateen pilkinnässä käytetään myös erilaisia jigivirityksiä.  Mateita saa vain kutuaikaan: mateita saa pilkillä koko talven.  Mateita saa vain läheltä rantaa: mateita saa sopivilta pohjilta myös kaukaa rannasta.  Kutuaikaan made ei syö: kutuaikanakin aina osa mateista syö.  Made on tylsä saaliskala: mateen tärppi on raju ja kala on vahva.  Made pitää nylkeä ja käyttää kalakeittoon: mateen voi myös fileoida ja fileet sopivat monenlaisiin kalaruokiin.  Madekannat kestävät loputonta pyyntiä: myös madekannat ovat rajallisia.

LIIAN pienet mateet on paras vapauttaa kasvamaan.

0,5-1,5-KILOISET mateet ovat turvallista syötävää.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 1 2022

21

TEKSTI JA KUVAT HANNU KOSTILAINEN

Hyppää rekeen ja lähde ARTON KANSSA KALAAN!

A

rto Tarkiainen pysäyttää moottorikelkkansa Näätämöjoen korkealle törmälle ja katselee komeaa pohjoisen maisemaa.

Upea on talvinen joki näin huhtikuun alussa.

Hän käynnistää kelkan ja jatkaa matkaansa alas jokivarteen. Istun peräreessä herroiksi ja nautin Lapin luonnosta. Kohteenamme on kaukana Näätämöjoen takana sijaitseva Kivisaarijärvi. Eteläinen osa järveä kuuluu Suomelle, pohjoisin puolisko on naapuri-Norjaa.

Kelkka perärekineen kulkee helposti kevätauringon ja yöpakkasen kovettamaa uraa.

Muutaman kerran Arto pysähtyy vielä ihailemaan upean lumista maisemaa.

Poroaidan kulkuaukon luona on pakko seisahtua ja työntää ranteen paksuiset rangat sivulle. Sitten kelkkaa ja rekeä muutama metri eteen päin, uusi pysähdys ja rangat takaisin kulkuaukkoa tukkimaan, etteivät porot pääse Norjan puolelle.

AJO KESTÄÄ VAJAAN TUNNIN Ajo Näätämöstä Kivisaarijärvelle kestää vajaan tunnin. Perillä huomaamme, että emme saa olla erämaajärvellä yksin. Pari kelkkaa näkyy lähellämme ja muutama kalastaja pilkkii Arton parhaalla kalapaikalla. ”Alangon Seppo näyttää olevan kalassa veljensä Joukon ja tämän vaimon Tarjan kanssa”, Arto tietää.

Suuntaamme hieman syrjään kalastajista.

Oppaani katselee tarkasti jään pintaa. Yhtäkkiä hän huomaa vanhoja kairanreikiä ja pysähtyy. ”Yleensä aloitan asiakkaiden kanssa kalastuksen tuolta, missä nuo toiset kalastavat.

Tässä näkyy verta jäällä, joten tästä on saatu kaloja päivä, kaksi sitten. Hyvä on tämäkin paikka aloittaa. Kokeilemme ensin tästä ja teemme sitten uusia reikiä lähemmäs rantaa.

Kairalle vaarallisia kiviä tässä kohtaa ei ole.

Harjukset viihtyvät näin huhtikuussa alle metrin vedessä”, Tarkiainen selvittää.

 ARTO Tarkiainen toimii ka-

lastusoppaana läpi vuoden.

22

1 2022 VAPAA-AJAN KALASTAJA

INFO Järville talvikalaan Ylä-Lapin järville haluavan on syytä ottaa selvää ennen kalamatkaa, pääseekö kalapaikalle kelkkareittiä pitkin. Jos pääsee, niin oman kelkan uralupa on hankittava eraluvat.fi-sivuston ohjeiden mukaisesti.

Kivisaarijärvelle ei ole kelkkareittiä, joten kuljetus sinne ja vastaaville järville on tilattava paikalliselta oppaalta kuten Artolta. Lue lisää: inarisaariselka.fi/fi/tietoa-alueesta/ naatamo-ja-sevettijarvi.

PORONTALJALLA maaten naamapilkintä onnistuu kätevästi!

 PUOLET Kivisaarijärvestä kuuluu Norjaan. Kaukana näkyvä kalastaja on nipin napin Suomen puolella.  HARJUKSEN ottipelit.

si pitkä ja kalastamme iltaan asti. Sitten on kotimatkan vuoro.

HARJUSTA, AHVENTA JA HAUKEA

Aiemmin tulleet kalastajat kalastavat seisoen. Pilkkijakkaroita heillä ei näy olevan.

Kala on syönnillä, sillä vähän väliä joku heistä nostaa kalan jäälle. Pakko meidän on pitää taukoa ja käydä katsomassa, millaista saalista he ovat saaneet. Vieheet ja syötit kiinnostavat. Kohta olemme jo heidän luonaan. ”Hyvin on harjus napannut. Olemme saaneet jo hyvän kokoiset keittokalat. Myös muutama ahven on tullut. Tällaiseen rautulätkään ja tapsin päässä olevaan morriin ne ovat iskeneet. Olemme saaneet harjuksia ja ahvenia, mutta järvessä on myös isoja haukia”, haukiputaalainen Jouko Alanko kehuu ja esittelee Artolle ottipeliänsä.

Joukon vaimo Tarja ei ole ensi kertaa talvikalassa Kivisaarijärvellä. ”Myös minä olen saanut komeita harjuksia. Tässä alla on vettä alle metrin ja kala nappaa tosi matalasta”, Tarja kertoo.

Saamme Arton kanssa muutaman komean harjuksen ja oppaani päättää tehdä reikiä lähemmäs rantaa.

”Tässä alkaa olla vettä enää vajaa metri ja nimensä mukaisesti tämä on kivinen järvi.

Tuossa lähellä näyttää olevan puolisen tusinaa vanhoja reikiä. Kokeilen ne ensin. Aloita sinä tästä hieman syvempää ja siirry perässäni rannan suuntaan”, Arto käskee.

Pian on tauon vuoro.

RUOKALOIKSI VAIN YLI 40-SENTTISET Komea on pohjoisen maisema. Kirkkaalla ilmalla täällä näkee Norjan puolelle niin pitkälle kuin silmä kantaa. Olemme puurajan yläpuolella, joten järven rannoilla ei ole tarjolla polttopuita. Ne on tuotava mukana reessä.

Arto nostaa kyydistä jätkänkynttilän ja keittää sen tulessa meille päiväkahvit. Sitten paistamme pari makkaraa mieheen ja jatkamme kalastusta. Samoilla tulilla Artolta olisi onnistunut myös kala- tai porokeiton laitto.

Otamme harjuksista ruokakaloiksi vain yli nelikymmensenttiset. Niitä kertyy meille päivän aikana puolisen tusinaa molemmille. Pohjoisen päivä on näin keväällä to-

TISKIN TAKAA LUONTOON Arto kertoo asuneensa Näätämössä yli neljäkymmentä vuotta. Hänen isänsä toimi ennen häntä Näätämön kylän K-kauppiaana. Arto jatkoi vaimonsa Marja-Liisan kanssa isänsä jalanjälkiä tutussa kaupassa. Niin siinä kävi, että aviopari teki pitkän uran kauppiaina.

Arto kertoo liikkuneensa nuorempana paljon luonnossa ja myös ollessaan kaupasta vapaalla veri veti aina häntä järville ja jokivarsille. Eläkkeelle hän jäi kesällä 2014. ”En osannut olla jouten, joten perustimme poikani Pekan ja Wesslinin Laurin kanssa matkailualan yrityksen Lap Adventures Oy:n. Opastamme matkailijoita ja viemme heitä kalaan Kivisaarijärven lisäksi muillekin järville. Tarjoamme myös majoitusta Näätämössä ja tarvittaessa ruokapuolikin järjestyy”, Arto kertoo.

Hänen, Pekan ja Laurin toiminta-alueena on Ylä-Lapin erämaa eli muun muassa Näätämön ja Sevettijärven alueet sekä Inarijärvi ja kauemmatkin kohteet. Opasreissuja he tekevät myös Pohjois-Norjan puolelle Jäämerelle. Asiakkaat pääsevät heidän mukanaan ihailemaan pohjoisen lumista talvea revontulineen ja nauttimaan keväthangista, kesän yöttömästä yöstä sekä syksyn väriloistosta. ”Paikkakunnalla kasvaneen oppaan avulla on turvallista liikkua Lapin luonnossa. Haluamme tarjota asiakkaillemme laadukasta ja hyvää palvelua. Kanssamme pääsee turvallisesti nauttimaan ja ihailemaan Lapin kaunista luontoa. Tervetuloa pohjoiseen”, Arto Tarkiainen vielä jatkaa!

LUE LISÄÄ: inarisaariselka.fi/fi/tietoa-alueesta/naatamo-ja-sevettijarvi

VAPAA-AJAN KALASTAJA 1 2022

23

TEKSTI JUHA OJAHARJU JA ANSSI VAINIKKA

ÄLÄ JÄTÄ ahvenia tai muita kaloja jäälle

M

erellä ja suurilla järvillä kulkiessa näkee silloin tällöin, että pilkkireikien viereen on jätetty pieniä ahvenia. Ilmeisesti joillakuilla pilkkijöillä on käsitys, että pieniä ahvenia poistamalla luotaisiin jäljelle jääville ahvenille paremmat kasvuedellytykset. Joskus on kuulunut jopa ajatuksia, että pienet ahvenet olisivat sisäsiittoisia ja sen takia ne kuuluisi poistaa.

Edellä esitetyistä väitteistä ensimmäinen voi pitää paikkansa hyvätuottoisissa järvissä, joissa lisääntymisalueita on ahvenille enemmän kuin ravintoa ja siten kasvumahdollisuuksia. Merellä ja suurilla järvillä pienilläkään ahvenilla ei kuitenkaan ole pulaa ravinnosta, vaan kalan koko riippuu siitä, miten pitkään ahven onnistuu pysymään hengissä. Eli kun ahventen annetaan kasvaa, ne kyllä kasvavat. Pienenä tapetusta ahvenesta ei sitä vastoin koskaan tule kunnon saaliskalaa, vaan potentiaalista saalista menetetään.

Suurilla järvillä tarkoitetaan tässä yhteydessä, kirkasvetisiä Saimaan, Puruveden, Konneveden yms. tyyppisisiä järviä, joilla kalaa syövä ahven ei ole harvinaisuus ja joiden petokalakannat ovat terveitä.

metsälammissa lammen viimeinenkään ahven ei yleensä pystyisi kasvamaan sen nopeammin, koska ravintoa yksinkertaisesti vain on harvassa.

Myös sukupuoli vaikuttaa; koirasahvenet ovat hidaskasvuisempia kuin naaraat. Pilkkijä ei kuitenkaan voi tietää pienen ahvenen hylätessään, onko kyseessä naaras vai koiras. Toisaalta koirasahvenet ovat kudun lähestyessä verrattomasti parempia ruokakaloja kuin ohutnahkaiset mädistä pullistuneet naaraat.

Parasta on siis laittaa pienet ahvenet saman tien takaisin kasvamaan, jos niille ei ole käyttöä. Jos kalastaja ei syönnin heikkenemisen pelossa halua palauttaa pikkuahventa samaan reikään, voi kalat vapauttaa lähistöllä olevaan avantoon tai hetken vesiämpärissä säilyttämisen jälkeen avantoa vaihtaessa alkuperäiseen pyyntipaikkaan.

250

200

200

PITUUS (mm)

PITUUS (mm)

300

VAASA

250

150

Ahvenkannan koko Ahvenkannan kokoon vaikuttavat pääasiassa lisääntymisen onnistuminen ja kalastuspaine. Merialueella ahvenille on yhä enemmän ottajia. Moni kaupallinen kalastaja on siirtynyt hylkeiden takia siianpyynnistä ahvenen kalastukseen. Uutena ahvenkantojen verottajana on merimetso. Pienten ahventen tappaminen pienentää osaltaan vesistön ahvenkantaa ja on saalistuoton kannalta pelkästään haitallista.

RAIPPALUOTO

150 100

100 50

KANTA

KALAT JÄÄLLÄ OVAT HUONOA MAINOSTA Jäälle jätetyt kalat ovat muutenkin huonoa mainosta kalastukselle, ja ahven on vain yksi esimerkki. Pilkkireikien lisäksi jäälle jätettyjä kaloja näkyy hyvin usein verkkoavantojen äärellä. Lintujen talviruokinta ei ole kalastajien tehtävä, eikä esimerkiksi merikotka ole enää uhanalainen. Jäälle jätettyjen kalojen mukana leviää loisia niitä syöviin lintuihin ja nisäkkäisiin, ja pahimmillaan Itä-Suomessa ne totuttavat jopa ahmat kulkemaan pilkkijöiden jäljillä. Myöskään vesistöjen äärellä yleiset haitalliset vieraslajit minkki ja supikoira eivät tarvitse lisäruokintaa.

KASVUNOPEUS VAIHTELEE Ahventen kasvunopeuksissa on eroja eri kantojen välillä, ja veden lämpötila, elinympäristö ja ravinto vaikuttavat kasvuun. Suuri pikkuahventen tiheys hidastaa kasvua merkittävästi vain järvillä, joilla petokalojen pyynti on liian voimakasta ja pikkukalaravintoa olisi muuten hyvin tarjolla 15 sentin koon ylittäneille ahvenille. Mustissa

300

AHVEN menossa kasvamaan entistä isommaksi.

Kuva: Juha Ojaharju.

1

2

3

4

5 IKÄ (V.)

6

7

8

9

50

1

2

3

4

5 IKÄ (V.)

6

7

8

YLLÄ olevat kuvat kuvaavat ahventen yksilöllistä kasvua Vaasan ja Raippaluodon merialueilla. Kuvista näkyy, että ahventen kasvu jatkuu iän karttuessa lähes suoraviivaisesti. Lähde: Olin & Veneranta 2020, https://jukuri.luke.fi/handle/10024/546516.

24

1 2022 VAPAA-AJAN KALASTAJA

9

HENKILÖUUTISET

Kalastajan verkkokauppa WWW.RIALINNA.FI UUTUUS!

Rialinna Liuku 2.0 liukupilkkisarja

Juurus 6,5 cm

Nilakka 5 cm Nilakka 6,5 cm

Viima 5 cm Viima 6,5 cm

Syväri 6 cm

MESTAREIDEN VALINTA JO VUOSIEN AJAN! Rialinna-pilkit – toimitus 0 € ennakkomaksulla!

Pystypilkit

GARMIN

PILKKILUOTAIMET Laaja valikoima!

SEPPO Eskelinen on toiminut SVK:n puheenjohtajana tämän vuoden alusta alkaen. Hän on sosialidemokraattien ensimmäisen kauden kansanedustaja Savo-Karjalan vaalipiiristä ja toiminut aiemmin järjestön varapuheenjohtajana.

KANSANEDUSTAJA Seppo Eskelinen Suomen Vapaa-ajankalastajien puheenjohtajaksi, uudeksi varapuheenjohtajaksi kansanedustaja Janne Heikkinen Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön (SVK) syyskokouksessa valittiin vuosiksi 2022-2024 järjestön puheenjohtajaksi kansanedustaja Seppo Eskelinen tehtävästä väistyneen Saara-Sofia Sirénin tilalle. Uudeksi varapuheenjohtajaksi valittiin kansanedustaja Janne Heikkinen.

Savo-Karjalan vaalipiiristä tuleva toiminnanjohtaja Seppo Eskelinen on sosialidemokraattien ensimmäisen kauden kansanedustaja.

Hän on eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnan sekä liikenne- ja viestintävaliokunnan jäsen. Eskelinen on toiminut aiemmin Vapaa-ajankalastajien varapuheenjohtajana. ”On ollut hienoa olla osa tätä joukkuetta ja tehdä aktiivista yhteistyötä edunvalvonnassa. Olen myös edistänyt monia vaelluskalakantojen elvytyshankkeita toteutukseen saakka. Vapaa-ajankalastuksen näkymät ovat hyvät kasvavan harrastajamäärän myötä. Nyt tarvitaan vain lisää resursseja neuvontaan ja opastukseen”, toteaa uusi puheenjohtaja.

Oulun vaalipiiristä oleva viestinnän suunnittelija Janne Heikkinen on yhteiskuntatieteiden maisteri ja Kokoomuksen ensimmäisen kauden kansanedustaja. Hän on maa- ja metsätalousvaliokunnan sekä liikenne- ja viestintävaliokunnan jäsen. Heikkinen on intohimoinen perhokalastaja, jota kalastus on kuljettanut ympäri Suomen.

SVK:n toisena varapuheenjohtajana jatkaa yhteiskuntatieteiden maisteri, toimittaja Heli Järvinen (vihr.) Kaakkois-Suomen vaalipiiristä. Hän on kolmannen kauden kansanedustaja ja maa- ja metsätalousvaliokunnan sekä valtiovarainvaliokunnan jäsen. ”On upeaa toimia eduskunnassa yhdessä paremman kalastuksen puolesta muun muassa edistämällä vapaa-ajan kalatalouden kehittämisstrategiaa”, toteaa puheenjohtajisto.

Harjus • Juurus • Viima • Pyry • Nilakka Katso luotain-tarjoukset

www.rialinna.fi

Kalastajan verkkokauppa www.rialinna.fi Hulkontie 5, 70800 Kuopio, puh. (017) 363 3222 9 km Kuopiosta etelään, ABC Pitkälahti 500 m Seuraa viimeisimmät erikoisedut ja uutuudet facebookissa.

usopas?

Sinustako kalast

Kalatalouden ammattitutkinto (150 osp) Koulutus soveltuu sinulle, jolla on jo monipuolista kokemusta kalastusharrastuksesta, mutta haluat kehittää ammattitaitoasi opastuksen, erilaisten kalastusmuotojen sekä yritystoiminnan (mm. markkinointi, tuotteistaminen) saralla. > Aloitus 8.4.2022 Joensuussa

> Monimuotokoulutus > voit opiskella myös työn ohessa > Myös oppisopimuksella Hae koulutukseen 11.2.2022 mennessä.

Katso lisätietoja: riveria.fi/kalastusopas

RIVERIA.FI

VAPAA-AJAN KALASTAJA 1 2022

25

TEKSTI JA KUVAT Koonnut SVK:n toimintastrategian pohjalta JOHANNA ANTILA

On aika toimia

YHDESSÄ PAREMMAN KALASTUKSEN PUOLESTA

S

uomen Vapaa-ajankalastajien kevätkokous hyväksyi huhtikuussa 2021 toimintastrategian ”Yhdessä paremman kalastuksen puolesta 2022-2026”.

Uusi toimintastrategia kirkastaa SVK:n tehtävän, tulevaisuuden tavoitteen, arvot sekä keskeiset strategiset painopisteet, joilla suuntaamme kohti alkanutta toimintakautta.

Elämme nopeasti muuttuvassa maailmassa ja muutoksia tapahtuu niin hallinnon, yhteiskunnan, ympäristön kuin järjestötoiminnankin tasolla. Kaikki nämä haastavat tapaamme toimia ja asettavat muutospainetta. On hyvä muistaa, että muutos tarjoaa paljon myös mahdollisuuksia. Onkin aika ammentaa rikkaan kalastuskulttuurimme perinteistä, mutta myös uudistua rohkeasti. Näin tulevatkin sukupolvet löytävät kalastusharrastuksen ja toimintamme, joka tuottaa harrastajalleen iloa, elämyksiä, kavereita ja terveyttä.

Mistä uudessa toimintastrategiassa on kyse? Entä miten me kaikki voisimme osallistua strategiassa määriteltyjen tavoitteiden toteuttamiseen? Strategia ohjaa keskusjärjestön toimintaa tulevana viisivuotiskautena, jonka lisäksi sen toivotaan antavan eväitä meidän kaikkien – vapaa-ajankalastajapiirien, kalastusseurojen ja yksittäistenkin jäsenten - toimintaan. Toiveenamme ja tavoittee-

26

1 2022 VAPAA-AJAN KALASTAJA

namme on, että strategian arvopohja ja tavoitteet sekä niiden saavuttamiseksi tehdyt valinnat olisivat meidän kaikkien kannattamia. Yhdessä voimme vaikuttaa siihen, että oikeus monipuoliseen kalastamiseen ja siitä nauttimiseen säilyy myös tulevaisuudessa.

Uusi toimintastrategia tulee antamaan suunnan SVK:n vuosittaisille toimintasuunnitelmille. Seura- ja piiritasolla toimintastrategian voi halutessaan ottaa vaikkapa hallituksen kokouksen asialistalle, käydä sen kohtia keskustellen läpi ja pohtia, mitä ajatuksia se herättää oman toiminnan näkökulmasta. Tässä koosteessa on nostettu esille strategian määrittelemä järjestömme missio eli tarkoitus, arvot eli toimintaa ohjaavat periaatteet sekä visio, johon tähtäämme. Lisäksi tiivistettynä on nostettu esille strategisten painopisteiden tavoitteet sekä esimerkinomaisesti keinoja, miten itse kukin voimme toteuttaa strategian henkeä jäsenenä tai seura-aktiivina.

PILK Kings ja Vaasan Urheilukalastajat järjestivät yhdessä polkupyörillä tehdyn Kaupungin parhaat kalapaikat -kierroksen, jonka aikana tutustuttiin myös eri kalastustapoihin.

MISSIO eli tehtävämme Vapaa-ajankalastus tuo harrastajalleen iloa, elämyksiä, kavereita ja terveyttä. Perustehtävämme on mahdollistaa tämä neuvonnan, edunvalvonnan ja kattavien palvelujen avulla sekä työskentelemällä kestävien kalakantojen ja puhtaampien vesien puolesta.

ILO Monimuotoinen vapaa-ajankalastus tuottaa harrastajalleen iloa. Ilo syntyy myös osaamisesta ja sen kehittymisestä sekä vastuullisista ja kestävistä toimintatavoista. Osallistumme ja osallistamme kalakantojen ja kalavesien hoitoon. Näin varmistamme harrastuksen jatkuvuuden muuttuvassa maailmassa.

SVK:n toimintastrategia ”Yhdessä paremman kalastuksen puolesta 2022-2026” on kokonaisuudessaan luettavissa SVK:n verkkosivuilla vapaa-ajankalastaja. fi/svkn-toimintastrategia-2022-2026.

ELÄMYKSET Vapaa-ajankalastus tarjoaa luontosuhdetta vahvistavia, aitoja elämyksiä. Ammennamme perinteistä, mutta uudistumme rohkeasti, jotta tuleva sukupolvikin löytää vapaa-ajankalastuksen.

Tapahtumat, kilpailut, kerhot, kohtaamiset ja myös omatoimiseen kalastamiseen kannustaminen toimivat elämysten alustana.

KAVERIT Toimintamme kulmakivenä on harrastajien kohtaaminen kaikissa elämänvaiheissa. Tarjoamme yhteisön, josta löytää kavereita ja johon on helppo liittyä. Elinvoimainen seurakenttä on toimintamme perusta.

TERVEYS Vapaa-ajankalastus on luontoliikuntaharrastus, joka luo ympärilleen sosiaalista, henkistä ja fyysistä hyvinvointia. Edistämme toiminnallamme kansanterveyttä.

VISIO eli päämäärämme Suomen vaikuttavin kalastusperhe – yhdessä paremman kalastuksen puolesta

Strateginen painopiste 1 ASIANTUNTEVA VAIKUTTAJA TAVOITE Pidämme huolta siitä, että Suomessa on jatkossa maailmanluokan puitteet vapaa-ajankalastukselle niin saavutettavuudeltaan kuin laadultaan.

NÄIN VOIT OSALLISTUA

ARVOT eli toimintaamme ohjaavat periaatteet ASIANTUNTEMUS Monipuoliseen asiantuntemukseemme luotetaan.

Huolehdimme laajasta osaamisestamme ja sen kehittymisestä.

Kehitämme jäsenistömme osaamista viestinnän ja koulutuksen avulla.

YHTEISÖLLISYYS Teemme asioita yhdessä ja toivotamme uudet harrastajat mukaan toimintaamme. Moninainen harrastajakunta on vahvuutemme ja kunnioitamme toisiamme. Toteutamme tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta. Haluamme olla kaikkien kalastajien yhteinen järjestö.

VASTUULLISUUS Vastuullinen toiminta luo pohjan harrastuksemme tulevaisuudelle. Tunnistamme, että valinnoillamme on merkitystä.

Edistämme kestävää kalastusta. Teemme valintoja, jotka suojelevat vesistöjen tilaa ja ympäristöä sekä vahvistavat kalakantoja.

ELÄMYKSELLISYYS Mahdollistamme elämyksiä ja elämänmittaisia muistoja. Tunnistamme, että elämys tuntuu, maistuu, tuoksuu ja kuuluu. Muistamme, että elämyksiä on mahdollista löytää myös läheltä. Mieleenpainuva elämys voi rakentua muun muassa onnistumisen, hyvän kohtaamisen tai oppimisen ympärille.

Vaikka tämän painopisteen toteutus koskee erityisesti keskusjärjestötasoa, voi jokainen meistä vaikuttaa omalla, vastuullisella käyttäytymisellään ympäristöön, jossa kalastamme. Toimet arjessa voivat olla esimerkiksi seuraavia: ei roskata vesistöjä, kohdennetaan kalastusta ei-uhanalaisiin lajeihin ja vapautetaan isot yksilöt jatkamaan sukua. Toimimalla aloitteellisesti ja aktiivisesti omalla alueellamme voimme vaikuttaa myös vaikkapa lähikalastuspaikkojen syntymiseen tai kalojen elinympäristökunnostuksiin. Jokainen meistä voi toimia kalastusharrastusta edistävän viestin viejänä oman kunnan virkamiehille ja valtuutetuille. Erityisen tärkeää on toimiminen kalatalousalueissa vapaa-ajankalastuksen etua ajaen ja toimintastrategian hengen mukaisesti. Puhaltamalla yhteen hiileen voimme nostaa kalastusharrastuksen merkitystä esille ja vaikuttaa sen tulevaisuuteen.

Katso lisää: vapaa-ajankalastaja.fi/vastuullinen

VAPAA-AJAN KALASTAJA 1 2022

27

Strateginen painopiste 2 KYSYTYT PALVELUT JA NEUVONTA HARRASTAJILLE TAVOITE Toimintamme kautta kasvaa kestävän kalastuksen tiedot ja taidot omaavia vapaa-ajankalastajia ja kalastusperheemme jäseniä.

NÄIN VOIT OSALLISTUA Toimintamme on kysyttyä silloin, kun se vastaa tarpeeseen. Jos tuntuu, että vaikkapa vuosia samankaltaisena jatkunut seuratoiminta ei enää houkuttele uusia osallistujia, kannattaa rohkeasti pohtia toiminnan uudistamista. Uudistamisen ei tarvitse merkitä kaiken olemassa olevan hylkäämistä, vaan pienimuotoisellakin uudella toiminnalla tai olemassa olevan uudistamisella voi olla kokonaisuutta elävöittävä vaikutus. Onkin hyvä, että kysymme: millaista toimintaa tavoittelemamme kohderyhmät toivoisivat järjestettävän? Omaa toiminta-aluetta kannattaa tarkkailla avoimin silmin. Löytyykö uusia kohderyhmiä, joille resurssit huo-

mioon ottaen toimintamme voisi tarjota merkityksellistä sisältöä.

Pohtia voi myös jäsenyyden arvoa: miten jäsen kokisi entistäkin arvokkaampana jäsenyyden merkityksen? Osa arvostaa suoria rahallisia etuja, osa arvottaa korkeimmalle yhteistä hyvää tekevän merkityksen. Kehittämällä yhdessä entistä vetovoimaisempia tapahtumia sekä kysyntää omaavia palveluita lapsille, nuorille ja aikuisille kalastusharrastuksen edistämiseksi voimme samalla löytää uutta virtaa toimintaamme. Aikuisille suunnatun toiminnan kehittämiseksi ideoita voi saada vaikkapa SVK:n aikuistoiminnan seurapiloteista, joita on toteutettu viime vuoden aikana.

Katso lisää: vapaa-ajankalastaja.fi/aikuistoiminta ja mimmitkalastaa.fi

Strateginen painopiste 3 VAHVA YHTEISÖ

TAVOITE Entistä vahvempi vapaa-ajankalastajien yhteisö, joka luo ympärilleen me-henkeä. Tuemme seurojen elinvoimaa, huolehdimme vapaaehtoisista tekijöistä, luottamushenkilöistä ja henkilöstöstä.

Strateginen painopiste 4 AKTIIVINEN, OSUVA, OSALLISTAVA VIESTINTÄ JA MARKKINOINTI TAVOITE Viestimme tavoittaa kohderyhmänsä entistä paremmin. Hyödynnämme kasvavasti sähköisen viestinnän työkaluja ja liikkuvaa kuvaa. Jäsenlehti on alansa johtava julkaisu.

NÄIN VOIT OSALLISTUA Kuulumalla seura- tai henkilöjäsenenä Suomen Vapaa-ajankalastajiin, olet jo mukana toteuttamassa tätä painopistettä: olemalla jäsen.

Järjestötoiminnan perusta on jäsenyhteisömme ja sitä pyrimme tulevalla strategiakaudella vahvistamaan entisestään. Myös sinä voit vaikuttaa. Tiedätkö tutun tai kaverin, joka on kalastuksesta kiinnostunut tai haluaisi oppia lisää? Kannusta tulemaan mukaan tapahtumiin, seuratoimintaan tai liittymään jäseneksi. Kehittämällä yhdessä uusia kevytosallistumisen tapoja niin vaikuttamiseen kuin käytännön toimintaankin voimme osallistaa heitäkin, jotka eivät ns. perinteiseen, fyysiseen kokoustamiseen, osallistu. Etäosallistumisen ja kevytosallistumisen muodoilla saamme myös osallistuvaan ikärakenteeseen moninaisuutta. Muistetaan myös palkita aktiivisia tekijöitä, vapaaehtoisia ja jäseniä. SVK:n järjestämiin koulutuksiin osallistumalla voit päivittää ja vahvistaa osaamistasi muun muassa tapahtumien järjestämiseen, kalatalousaluetoimintaan, nuorisotoimintaan tai hyvään yhdistyshallintoon liittyen.

NÄIN VOIT OSALLISTUA Jokainen meistä voi viestiä kalastusharrastuksen iloa ja hyvinvointia tuovan merkityksen puolesta. Puhua toreilla tai rakentamalla omaa sometarinaa, kuvaamalla parhaita kalastusreissuja ja jakamalla fiiliksiä. Kutsumalla paikallistoimittajia tapahtumiin ja osallistumalla yhteiseen järjestömme kampanjointiin, esimerkkinä vaikkapa Mimmit kalastaa! -vuosi. Merkitsemällä sosiaalisessa mediassa tunnisteen #vapaa_ajankalastajat olet mukana jakamassa yhteistä järjestömme sanomaa. Otetaan yhdessä haltuun viestinnän sähköiset ja somekanavat. Seuraamalla SVK:n sosiaalisen median kanavia tai tilaamalla kuukausittain ilmestyvän sähköisen uutiskirjeen sähköpostiisi pysyt ajan tasalla ajankohtaisista aiheista. Pidetään yhdessä huolta siitä, että iloa tuottava kalastusharrastus näkyy ja kuuluu. Siten uudetkin harrastajat löytävät sen pariin.

Katso koulutustarjonta: vapaa-ajankalastaja.fi/koulutukset

Tilaa ilmainen uutiskirje: vapaa-ajankalastaja.fi/uutiskirje

KOKONAISVALTAINEN JÄSENKOKEMUS ONKIN MONIMUOTOINEN TIMANTTI JA SYNTYY MUUN MUASSA TÄSTÄ KAIKESTA: Toimintaamme ohjaavista arvoista, vapaa-ajankalastajien monimuotoisesta tarinasta, tarjoamistamme palveluista ja neuvonnasta sekä toimijoiden yhteisöllisyydestä. Tiivistämmekin kannustimemme sinulle, arvon lukija, seuraavasti tulevalle järjestömme toimintakaudelle: vaikuta, uudista, osallista, jaa tietoa ja tule mukaan!

28

1 2022 VAPAA-AJAN KALASTAJA

Toimitaan yhdessä paremman kalastuksen puolesta Suomen vaikuttavimpana kalastusperheenä.

IIJOKI

SUOMEN ensimmäinen smolttien alasvaellusväylä otetaan käyttöön kesällä Iijoen Haapakoskella

EVO-TYÖRYHMÄN tehtävänä on toimeenpanna Evolle viime vuonna vahvistettua matkailun ja maankäytön yleissuunnitelmaa.

Kuva: Maarit Vaahteranoksa.

RETKEILYALUE

MINISTERIÖ asetti työryhmän kehittämään Evoa malliksi muille valtion retkeilyalueille Maa- ja metsätalousministeriö on asettanut työryhmän kehittämään Evon retkeilyalueen matkailu-, virkistys-, tutkimus- ja opetuskäyttöä. Evosta halutaan mallialue, josta muut valtion retkeilyalueet voivat ottaa jatkossa oppia. Myös alueen kunnat ja paikalliset toimijat osallistuvat kehittämistyöhön.

Työryhmän tehtävänä on toimeenpanna Evolle viime vuonna vahvistettua matkailun ja maankäytön yleissuunnitelmaa niin, että kehitystyössä otetaan korostetusti huomioon Natura-verkostoon kuuluvat alueet sekä tutkimuksen ja koulutuksen tarpeet.

Työ tulee toimeksiannon mukaan saada valmiiksi 30.6.2022 mennessä, ja siitä saatuja kokemuksia on tarkoitus sen jälkeen hyödyntää myös muiden valtion retkeilyalueiden kehittämisessä sekä mahdollisten uusien retkeilyalueiden suunnittelussa. ”Valtion retkeilyalueiden kehittäminen monipuolisen luontoliikunnan alueiksi edellyttää reittiverkoston, palveluvarustuksen ja liiketoimintarakennusten hyvää tasoa sekä ennakoitavaa toimintaympäristöä myös matkailuyritysten näkökulmasta. Pelkät Metsähallituksen toimenpiteet eivät yksin riitä alueiden vetovoiman ja käyntimäärien kasvattamiseen, vaan tarvitaan myös kuntien ja yritysten panosta”, korostaa maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä. ”Etelä-Suomen Erähelmeksikin kutsuttu Evo on merkittävä erämatkailukohde ja erittäin suosittu metsästys- ja kalastusharrastajien keskuudessa.

Kestävä ja turvallinen metsästys ja kalastus tulevat jatkossakin olemaan keskeinen osa Evon retkeilyalueen virkistyskäyttöä”, Leppä toteaa.

Noin vuoden kestänyt lohikalojen vaelluspoikasten eli smolttien alasvaellusväylän rakennusurakka valmistui viime vuoden marraskuussa Iijoen ylimmällä voimalaitoksella, Haapakoskella. Hanke on merkittävä, sillä kyseessä on Suomen ensimmäinen lohikalojen alasvaellusväylä.

Väylän yhteyteen rakennettiin myös kalojen kiinniottolaitteisto. Rakenteen lopulliset kustannukset ovat noin 1,75 miljoonaa euroa. ”Hanke on hyvä esimerkki toimivasta yhteistyöstä, jolla on saatu aikaan konkreettisia toimenpiteitä Iijoella. Väylän valmistuminen on iso askel Iijoen vaelluskalakokonaisuuden kannalta”, kertoo toimitusjohtaja Jani Pulli PVO-Vesivoima Oy:stä. ”Haapakosken ratkaisu on erittäin tärkeä valtakunnallisesti. Väylän toimivuudesta saatava tieto auttaa vastaavien rakenteiden valmistelussa ja rakentamisessa muissakin Suomen rakennetuissa joissa”, painottaa erityisasiantuntija Jouni Tammi maa- ja metsätalousministeriöstä.

Smolttien alasvaellusväylä ja kiinniottolaite koostuvat voimalaitoksen yläkanavan puolelle ulottuvasta suppilosta, suppiloon sijoitetuista välppärakenteista, pylväskääntönosturista, kahdesta kiinniottohäkistä sekä kahdesta putkesta. ”Väylään johdettiin vettä testiajona marraskuun alkupuolella ja kaikki vaikutti toimivan teknisesti, kuten on suunniteltu. Varsinaiseen testiin rakenne pääsee kalojen kanssa ensi kesänä. Osana hanketta järjestämme väylään myös kameraseurannan”, kertoo Iijoen vaelluskalahankkeen 2020– 2022 projektipäällikkö Mirko Laakkonen Pohjois-Pohjanmaan liitosta.

Alkuvuosina smoltteja on tarkoitus siirtää kuorma-autokuljetuksilla alimman voimalaitoksen, Raasakan alapuolelle. Jos Haapakosken laitteisto osoittautuu toimivaksi ja riittävän tehokkaaksi, on vastaavat rakenteet tarkoitus rakentaa muille padoille. Näin mahdollistetaan kalojen vaellus Iijoen yläjuoksulta merelle asti.

SMOLTIT päätyvät alasvaellusväylää pitkin Iijoen Haapakosken voimalaitoksen alakanavaan. Kuva: Pohjois-Pohjanmaan liitto.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 1 2022

29

ULKOMAAT

TEKSTI JA KUVAT JARNO TOLVANEN

MALEDIIVIT Halvalla petokalojen valtakuntaan O

ngelmana vain oli, että monissa koh- Maafushin hulinan taaksemme. Siirryimme teissa kalastus on todella kallista. Kun paikallislautalla seuraavalle atollille, reilun lottovoittoa ei kohdalle osunut, pi- tunnin matkan päässä olevaan Fulidhoon. ti etsiä kohde, jossa pärjäisi pienemmällä budjetilla. Hieman yllättäen ongelman EDULLINEN MUUTAMAN ratkaisuksi löytyi kalliin kohteen mainees- DOLLARIN SAARIHYPPY sa olevat paratiisisaaret Intian valtameres- Lautalla saarelta toiselle siirtyminen maksaa sä – Malediivit. vain muutaman dollarin ja Fulidhon sataTämä häämatkalaisten luksuskohteena massa La Perla -majatalon iloinen henkilötunnettu saarivaltio on kuuluisa henkeä- kunta oli meitä satamassa vastassa ja vapautti salpaavista maisemistaan ja hartiamme painavista rinkoista. ylellisistä veden päälle raSamalla tajusimme tulleemme paikkaan, jossa meitä ympäröi kennetuista huviloistaan.

AAMUN AVAUSVÄRIT Vuonna 2009 Malediivien miellyttävä lämpö, lähes autiot OLIVAT SINIPINKKI presidentti onneksi avakadut, rennonletkeä tunnelma JA SINIVALKOINEN. ja ranta, joka oli kuin suoraan si edulliset paikallissaaret postikortista. turismille. Tämän ansiosta tavallinenkin ihminen voi vierailla saarivalMajatalon omistaja Ahmed kertoi, ettiossa ilman, että loppuvuosi pitää elää pel- tä paras kalastusaika oli jo ohi ja siksi puokällä hernekeitolla ja näkkileivällä. len päivän kalastus maksoi nyt 80 $. Hinta kuulosti minusta erittäin sopivalta ja varaMALEDIIVEILLA MERI ON sin heti kaksi kalastuskertaa.

KAIKKIALLA LÄSNÄ Ensimmäisenä kalastuspäivänä kävelimJo pelkästään saapuminen toukokuussa 2017 me aamun pimeydessä satamaan ja kiipesaarivaltion ilmatilaan oli vaimolleni ja mi- simme perinteisen dhoni-aluksen kyytiin. nulle ikimuistoinen kokemus, sillä lento- Kapteeni Nasid ajoi ison aluksen pois makoneen ikkunasta näkyvä valkoreunaisten talikon päältä ja perään laskettiin mustekasaarien helminauha ja niitä ympäröivä me- lajäljitelmät. Aamun avausvärit olivat siniri kaikissa sinisen eri sävyissä saa suupielet pinkki ja sinivalkoinen. nousemaan hymyyn. Malediiveilla meri onAIKA SIIRTYÄ VAVAN VARTEEN kin läsnä kaikkialla.

Kentältä siirryimme lautalla Maafushin Vajaan tunnin ehdimme ihastella oranssina saarelle, aivan kuten moni muukin ensiker- nousevaa aurinkoa, kun ensimmäinen vatalainen. Se ei kuitenkaan ollut meiltä mi- pa taipui tärpin merkiksi ja jarru rääkäisi kään paras ratkaisu, sillä paikka on todel- vihaisesti. Oli aika lopettaa unelmointi ja siirtyä vavan varteen. Aloin pumpata kalaa la suosittu, eikä mikään kalastajien saari.

Muutama päivä meni silti hyvin kuumaan kohti venettä.

Siiman päässä tempoi arviolta neljän kiilmastoon totutellessa ja snorklatessa. Viiden päivän kuluttua päätimme kuitenkin jättää lon tonnikala, mutta koska kalastusvälineissä

”

HAIT ovat Malediiveilla suojeltuja ja niiden vahingoittamisesta seuraa sakkorangaistus.

PERINTEINEN dhoni-alus.

30

1 2022 VAPAA-AJAN KALASTAJA

Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, kalastukseen voi myös kyllästyä! Itse kolusin läpi kotimaan vesistöjä, kunnes tuli tunne, että jotain uuttakin voisi nyt keksiä. Silloin mieleeni putkahtivat lämpimät vedet ja niiden isot petokalat.

”

TAVALLINENKIN IHMINEN VOI VIERAILLA MALEDIIVEILLA ILMAN, ETTÄ LOPPUVUOSI PITÄÄ ELÄÄ PELKÄLLÄ HERNEKEITOLLA JA NÄKKILEIVÄLLÄ.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 1 2022

31

Tietoja Infoa Malediiveille (hinnat paikallissaarille)  Lennot alkaen 620 €, seuraa tarjouksia.  Hotellihuone kahdelle alk. 35 €/yö (sis. aamiainen ja ilmastointi)  Kuljetukset saarille: lautta alk. 1 $, julkinen pikavene alk. 25 $.  Ruoka ravintolassa alk 3 $. Iso pullo vettä 1 $.  Snorklausretki alk. 25 $.  Paras kalastuskausi: marraskuu-maaliskuu.

PUNABASSIT tarjoavat kovan vastuksen.

riitti potkua selvästi vahvemmille kaloille, oli helppo työ kelata siima Nasidin käden ulottuville ja kohta tonnikala sätki veneen kannella. Hetken päästä toiseen syöttiin tarttui uusi tonnikala. Olimme sopineet, että vaimoni väsyttäisi seuraavan kalan ja pian toinenkin pulska tonnikala oli kyydissämme.

Aamu alkoi vauhdikkaasti, mutta meri oli aivan tyyni ja kalantulo loppui siihen. Majatalon väki kokkasi meille tonnikalacurrya ja sashimia, jotka maistuivat taivaallisen hyvältä kynttilänvalossa, tähtitaivaan alla.

ILLALLA KÄSISIIMALLA Illalla päätimme kokeilla kalastusta perinteisellä malediivilaisella tavalla eli käsisiimalla. Paksussa siimassa on iso paino ja koukku, jossa syöttinä on mustekalaa tai kalanpala.

Pohjan läheltä saimme paljon eri riuttakaloja ja mukana ollut brittiläinen mies voitti turistien välisen kisan kahdella nelikiloisella punanapsijalla.

Seuraava aamu oli tuulisempi ja alkoi tutulla tavalla, sillä ensimmäinen isku tuli nopeasti ja osoittautui taas tonnikalaksi. Sitten jysähti kunnolla, jarru alkoi soida ja vapa oli reilulla mutkalla.

Tartuin vapaan. Samalla veneen takana roiskahti ja Nasid huusi, että nyt meillä on wahoo kiinni. Mutta wahoo päättikin hypätä uudestaan ja siinä samassa siima löystyi, kala oli irti! Harmittelimme karkuutusta, sillä kala oli todella kookas, ehkä jopa 1,5 metriä pitkä.

UUSI MATKA JA UUDET SAARET Satuin näkemään luontodokumentin, jossa giant trevally -kalat raivokkaasti hyökkäsivät veden päällä liitävien lintujen kimppuun ja menetin täysin sydämeni. Päätin,

32

1 2022 VAPAA-AJAN KALASTAJA

 Virallinen valuutta on rufiyaa, mutta myös dollarit kelpaavat.

Valuutan vaihto onnistuu lentokentällä, Bank of Maledives -tiskillä.

Säilytä kuitti, sillä vain sitä vastaan voit vaihtaa ylijääneet rufiyat takaisin euroiksi.  Varaa riittävästi käteistä, sillä saarilla ei ole automaatteja, eikä kortti kelpaa joka paikassa.  Lautta- ja pikaveneaikataulut löytyvät osoitteesta: www.atolltransfer.com.  Kalastus 60-100 $, puoli päivää. Kaikki tekstissä nimeltä mainitut retkenjärjestäjät ovat luotettavia ja hyväksi havaittuja.  Välineistö: laadukas haspelikela, vähintään kokoluokassa 6500 ja jarruvoimaa olisi hyvä olla noin 15 kiloa. Vahva vapa, jossa viehesuositus 60-200 grammaa. Kuitusiima 0,35 mm, perukesiima vetolujuudelta alk. 50 kiloa. Poppereita, stickbaiteja ja uisteluvaappuja väreissä sininen, pinkki, vihreä, punapää ja hopea.

Hyviä vieheitä esim: popperit: Halco Roosta Popper 160, Atoll Boom. Stickbait: Rapala Subwalk 15 cm, Atoll Hunter, Rapala X-Rap long cast shallow. Uistelu: Rapala X-Rap Magnum, Yo-Zuri Sashimi Magnum.

ESIMERKIKSI popperit ja stickbaitit toimivat hyvin Malediiveilla petokalojen pyynnissä. Kaikkiin vieheisiin on syytä vaihtaa vahvemmat koukut jo kotimaassa.

että tämä vahva ja aggressiivinen peto olisi seuraava tavoitteeni ja nopeasti varasimme uuden matkan. Keväällä 2018 istuimme pikaveneessä matkalla pohjoisen Ari-atollin Ukulhas-saarelle, josta olin löytänyt lupaavan kalastusfirman.

Saaren lähellä oli monta hyvää riuttaa ja Atoll Fisher -firman omistaja Ibrahim Shifaz neuvoi meitä ensikertalaisia popperin ja stickbaitin heitossa. Toisella kalastuspaikalla sain vihaisen tärpin ja komea bluefin trevally tarjosi voimakkaan vastuksen siiman toisessa päässä. Nopean valokuvauksen jälkeen sain kunnian vapauttaa kalani ja kalastus jatkui.

Kohta sain uuden bluefinin ja heti perään oli vaimon vuoro taltuttaa nätti punabassi. Siitä alkaneen syönnin aikana saimme useita kaloja ja muutama

”

HAITÄRPPEJÄ KANNATTAA VÄLTTÄÄ KEINOLLA MILLÄ HYVÄNSÄ. haikin kävi uistimia hätyyttämässä. Hait ovat Malediiveilla suojeltuja ja niiden vahingoittamisesta seuraa sakkorangaistus.

Haitärppejä kannattaa siis välttää keinolla millä hyvänsä, koska niiden vapautuskin on vaarallista puuhaa.

Oppaana mukana oleva Kentey sai riutan reunasta hurjan tärpin, kun aivan pinnasta popperiin pärskäytti kiinni iso GT ja pääsin näkemään vierestä tämän vihaisen pedon voiman. Myös tämä kala vapautettiin Atoll Fisherin tapojen mukaan.

TYYTYVÄINEN kalamies ja komea punabassi.

KALASTUSTA PAIKALLISEN KANSSA

Seuraavalla saarella Mathiverissa pääsin kokeilemaan eri kalastusmuotoja paikallisen kalamiehen kanssa. Hauskinta oli jigaus sekä matalassa laguunissa heittely, jossa oli haastavaa saada arat kalat iskemään vieheisiin.

Viimeinen kohteemme Feridhoo oli rauhallisin saari tähän mennessä ja pari päivää snorklasimme saaren riutalla aivan kaksin värikkäiden kalojen seassa. Majatalomme Asaa View järjesti meille kalastusretken, jonka muistaisin vielä pitkään…

VIHDOIN GT! Aamuhämärässä aloitin Atoll Hunter -nimisen stickbaitin heittelyn ja hyvin nopeasti sen hotkaisi iso punabassi. Tämän kalan kanssa vääntäessä sain hyvät lämmöt päälle. Se olikin tarpeen, sillä seuraava tärppi ei jättänyt epäilyksiä saaliista. Vapa oli mutkalla ja jarru kireällä, mutta silti voimakas kala rynni kohti pohjaa kovalla vauhdilla.

Kapteeni totesi kalan olevan aivan varmasti GT. Pitelin vapaa kaksin käsin tyytyväisenä, sillä juuri tämän taistelun olin halunnutkin kokea. Lopulta kala lopetti syöksynsä ja aloitin pumppauksen. Siimaa kiskottiin kilpaa, kun kala veti sitä ulos kelalta, minkä jaksoi ja minä vedin takaisin.

Ankaran taiston jälkeen kala antautui ja sain tuulettaa yhden unelmani toteutuessa.

Eikä syönti siihen loppunut, vaan sain vie-

”

MALEDIIVEILTA LÖYTYY RANTOJA, JOTKA OVAT KUIN POSTIKORTISTA.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 1 2022

33

lä kaksi punabassia ja bluefin trevallyn, joten päivä oli ikimuistoinen ja parempi kuin olisin ikinä edes uskaltanut toivoa.

KOLMAS KERTA TODEN SANOO Keväällä 2019 etsimme kohdetta perhelomailuun, sillä nyt matkalle otettiin mukaan lapsetkin. Päädyimme taas Malediiveihin ja eteläiseen Ari-atolliin. Saarikierroksemme aloitimme lentokentältä reilun tunnin venematkan päässä olevalta Dhangethilta, jossa uistelimme wahoota.

Ensimmäisellä reissulla karannut wahoo oli vielä tuoreessa muistissa ja toivoinkin, että täällä saisin uuden mahdollisuuden ottaa kunnon erän tämän nopean ja vahvan uimarin kanssa. Kauaa emme olleet aamuhämärässä uistelleet, kun vapani tempaistiin mutkalle ja kela rääkäisi äkäisesti. Unihiekat karisivat silmistä, mutta siinä samassa vapa oikeni ja kala oli poissa.

Hetkeä myöhemmin sama toistui vavan niiatessa telineessä syvään, mutta kala ei tarttunut. Totesin hävinneeni jälleen wahoolle ja aloitin heittokalastuksen. Sain melkein peräkkäin kaksi grouperia, joka oppaamme mukaan on erittäin hyvänmakuinen ja arvostettu saalis.

Paikallislautta kuljetti taas meidät seuraavaan kohteeseemme Dhigurah-saarelle.

Siellä on pitkät ja kauniit hiekkarannat ja saaren päässä aivan upea hiekkasärkkä, jossa saa mahtavat lomakuvat. Tällä saarella en kalastanut, sillä tyttäreni oppi snorklaamaan ja aikamme kului kaloja bongatessa.

Seuraava kohteemme oli atollin länsireunalla sijaitseva Mandhoo, johon olin etukäteen varannut kolme kalastuskertaa.

PUNABASSEJA AAMUHÄMÄRISSÄ Majapaikkamme Mandhoo Dive & Guesthouse tarjosi kalastusta 80 $ hintaan ja heti ensimmäinen aamu oli uskomaton. Lähdimme liikkeelle pimeässä ja jo ennen auringonnousua olin käynyt hikiset taistot kolmen punabassin kanssa, joista isoin painoi noin kuusi kiloa.

Käyttämäni uistin oli Rapala Long Cast Shallow ja värinä uv-pinnoitettu wahoo.

Tämä uistin oli tappavan tehokas aamuhämärässä, mutta auringon noustua ja valon lisääntyessä se ei enää kelvannnut kaloille yhtä hyvin.

Loppuvaiheessa retkeä menetin ison trevallyn, joka veti koukut suoriksi. Kaikkiin vieheisiin onkin syytä vaihtaa riittävän vah-

34

1 2022 VAPAA-AJAN KALASTAJA

BLUEFIN trevally nousee veneeseen väsytyksen jälkeen.

LAUTAT ovat edullinen vaihtoehto siirtyä saarelta toiselle.

” HETI SE TEMPAISI

ALKAJAISIKSI SELLAISEN SYÖKSYN SUORAAN ALAS NIIN, ETTÄ 9-JALKAINEN MATKAVAPANI TAIPUI KAHVAA MYÖTEN.

vat koukut jo kotimaassa. Saarilla ei juuri kalastusvälineitä ole myynnissä, vaan kaikki erikoisemmat tavarat pitää hakea pääkaupungista Malesta.

Seuraava aamu alkoi taas kiivaalla syönnillä, ja hiki valui kaloja väsyttäessä. Kalastuksen päättyessä koko saalis, viisi punabassia ja kaksi bluefin trevallya, kärrättiin perattavaksi majataloon. Siinä olisi syömistä hetkeksi aikaa myös muille turisteille.

Hetken aikaa vedettiin kilpaa ja taistelun lopuksi Mannu koukkasi komean kalan veneen reunan oikealle puolelle.

PERHEEN VOIMIN YÖKALASSA

Illalla lähdimme vielä koko perheen voimin yökalaan, jotta lapsetkin pääsisivät näkemään, millaisia kaloja syvyyksissä asui. Koko iso dhoni-alus oli varattu vain meille ja olikin jännää kalastaa taskulampun valossa käsisiimalla ja arvailla, minkä näköinen kala nousisi pimeästä kannen valoon.

Tämän reissun viimeinen saari oli Omandhoo, jossa kalastus oli niin huonoa, ettei siitä jäänyt jälkikasvulle kerrottavaa. Kielivaikeuksien takia kalastustapa selvisi vasta satamassa ja ison Dhonin kuski ei uskaltanut ajaa laivaa tarpeeksi lähelle riuttaa. Lisäksi retki loppui aiemmin kuin piti.

ATOLLI BAALLA JARRU PARAHTAA Syksyllä 2019 löysin lennot Malediiveille niin halvalla, etten pystynyt vastustamaan kiusausta. Pian olin taas rinkkoineni Malediivien lämmössä. Maahantulomuodollisuuksien jälkeen ostin ensin lipun kaupunkilauttaan, jolla pääsin Maleen.

Aivan pikavenelaiturin ja kalatorin vieressä on Sonee Hardware -kauppa, jossa kaverini Ismail työskentelee kalastusosaston vastaavana. Tämä on loistava paikka tehdä viime hetken hankinnat, sillä siellä monien tuotteiden hinnat ovat alle puolet Suomen hintatasosta.

Fulhadhoossa aloitimme ensimmäisen kalastusaamun uistelulla saaren lähivesillä, joilla oppaamme Mannun mukaan olisi hyvä mahdollisuus saada ikuisuusprojektini ”wahoo valokuvaksi” päätökseen. Vajaan puolen tunnin vedon jälkeen tärähti ensin Mannun vapaan ja heti perään myös omaani.

Mannun siima kuitenkin purtiin poikki, eikä kala tarttunut minunkaan syvänne-Rapalaani. Wahoo terävine hampaineen oli taas vienyt voiton.

VAVAN PALAT LENTELIVÄT Aloitimme jigauksen, kun vettä oli alla 150 metriä, jolloin jigiini iski joku iso peto. Se tempaisi heti alkajaisiksi sellaisen syöksyn suoraan alas niin, että 9-jalkainen matkavapani taipui kahvaa myöten ensimmäisen ja viimeisen kerran. Palaset lentelivät ja kala jatkoi menoaan.

Pienen hässäkän jälkeen Mannu piti vavankappaleita käsissään ja pelkkää kelaa ve-

”

DHONI-ALUS OLI VARATTU YÖKALAAN VAIN MEILLE JA OLIKIN JÄNNÄÄ KALASTAA TASKULAMPUN VALOSSA. tämällä pumppaisin kalaa ylöspäin, mutta vahva kala syöksyi uudelleen pohjaan katkaisten perukesiiman, joten olin yhtä vapaa ja jigiä köyhempi.

Vaihdoimme tutumpaan lajiin ja pian popperit pommittivat kilpaa riutan reunustaa. Hetken päästä meren pinta rikkoutui ja popperia seuraava vana saavutti uistimen. Sitten pamahti, kun GT iski raivolla kiinni ja kelani jarru aloitti parkumisen.

VIHDOINKIN wahoo!

VIHDOINKIN WAHOO! Seuraavan aamun aloitimme jälleen uistelemalla wahoota ja nyt tulikin isku, jolla kala tarttui kiinni.

Parin terävän vastaiskun jälkeen kala tuntui kerrankin pysyvän kiinni, joten uskalsin aloittaa pumppauksen. Hiljalleen elämäni ensimmäinen wahoo lähestyi venettä ja uskalsin jo toivoa, että tämä kala saataisiin ylös asti.

Mannu tarjosi kalalle koukkua ja jännitys vaihtui riemuun, vihdoinkin wahoo. Mannu lainasi jigivapaansa minulle ja kohta sain pumpata luulot pois kauniin punaiselta rubiininapsijalta, joka hotkaisi jigin kitaansa yli sadan metrin syvyydestä.

Kun sain vielä väsytettyä kaksi punavalkoiseen Rapala Subwalkiin iskenyttä GT:tä veneeseen asti, oli helppo lopettaa kalastus ja siirtyä majataloon herkullisten kalaruokien pariin.

FEHENDHOOLLA RUNSAASTI EPÄONNEA Viereinen saari Fehendhoo tarjosi tällä kertaa runsaasti epäonnea. Ensin sain uistelemalla hyvän kokoisen tonnikalan ja sen jälkeen aivan väsytyksen loppumetreillä irtosi jälleen wahoo.

Seuraavaksi menetin jonkun paremman kokoisen kalan kesken väsytyksen ja hetken päästä pitelin selvästi isointa kalaani Malediivien vesistä. Siima pakeni kelalta huimaa kyytiä, ja vaikka kiristin jarrua vielä lisää, ei kalan vauhti edes hidastunut. Pitkän syöksyn lopuksi se irtosi.

Loppuhuipennuksena huonolle tuurilleni iski popperiini iso GT, joka olisi ollut selvästi ennätykseni. En kuitenkaan saanut vedettyä kalaa pintaan, vaan matalassa vedessä se katkaisi perukkeeni koralliin.

Oli todettava, että ei muuta kuin leuka rintaan ja satamaan. Ehkä taas ensi kerralla kaikki sujuu paremmin…

VAPAA-AJAN KALASTAJA 1 2022

35

uutta TEK S

LIN TI ISMO MA

Kalastusvälineiden valmistajat ja maahantuojat!

Jos haluatte uutuustuotteillenne näkyvyyttä, lähettäkää niistä tietoa Vapaa-ajan Kalastaja -lehden toimitukseen kuvien kera sähköpostiosoitteella jaana.vetikko@ vapaa-ajankalastaja.fi. Voitte myös postittaa aineiston ja näytekappaleet tuotteista osoitteella Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö/Jaana Vetikko, Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki. Julkaisemme tuoteuutisia mahdollisuuksien mukaan joka numerossamme, joten Vapaa-ajan Kalastaja -lehteen 2/2022 (ilmestyy 24.3.) tarkoitetun aineiston on oltava toimituksen käytössä viimeistään 7.2.

Lisätiedot: • Jaana Vetikko puh. 050 525 7806 • Ismo Malin puh. 050 577 4656 • ismo.malin@vapaa-ajankalastaja.fi

13 Fishing Wicked Ice -avokela.

36

1 2022 VAPAA-AJAN KALASTAJA

13 Fishing Wicked Ice -vapa.

Rapala VMC:n uutuuksia talvikalastukseen Talvikäyttöön suunnitellussa StrikeMaster Lithium 24V -sähkövääntimessä on nykyaikainen hiiliharjaton sähkömoottori.

Koneen ja kairan välissä on planeettavaihteisto, jolla on hidastettu pyörimisnopeutta ja nostettu vääntöä. Lithium 24V -akun alin käyttölämpötila -25 astetta. Tätä kylmemmässä kone sammuttaa automaattisesti itsensä akkua säästääkseen.

Vääntimen rakenne on erittäin jämäkkä ja turvallinen. Kahvoista saa tukevan otteen ja väännin on suunniteltu tappokytkimellä, eli jos päästät irti kahvasta, väännin ei pyöri. Laite on varustettu myös suunnanvaihdolla, mikä parantaa käytettävyyttä, koska vääntimellä voi tarvittaessa ”peruuttaa”, tyhjentää reiän sohjosta jään alle ja ottaa kairan ulos avannosta minimoiden veden alle kuuluvaa ääntä.

Vääntimen kapasiteetti yhdellä akun latauksella, kun jäänpaksuus on 40 cm: 150 mm/6”: 65 reikää ja 200 mm /8”: 50 reikää.

Jäältä kalastamiseen suunniteltua 13 Fishing Wicked Ice -avokelaa voi käyttää vaikka paksut käsineet kädessä sen pitkän kelajalan ja pitävän kammennupin ansiosta. Myös kelan voiteluaineet on valittu jääkalastusta ajatellen.

Tässä kestävässä ja vain 147 gramman painoisessa haspelikelassa on komposiittirunko ja -roottori, alumiinikampi, jossa soft touch -nuppi, sekä alumiinipuola. Etujarrullisen kelan siimakapasiteetti on 0,20 mm/110 m (monofiili). Välitys on 4.8:1 ja kela on varustettu viidellä ruostumattomalla kuulalaakerilla.

Premium-luokan 13 Fishing Wicked Ice -vavoissa käytetään laadukkaita materiaaleja, joiden ansiosta ne ovat kevyitä, mutta samalla tunnokkaita ja tartutuskyvyltään korkeatasoisia. Myös ulkonäöltään nykyaikaisesti muotoillut Wicked Ice -sarjan vavat poikkeavat massasta.

Wicked Ice -vavoissa on japanilaisesta EVA-materiaalista valmistettu soft touch -kahva, umpinaisesta hiilikuidusta valmistettu aihio ja Evolve Performance -vaparenkaat.

VMC Tumbler Spoon -pilkin taivutettu runko ui piehtaroivalla uintiliikkeellä. Kun tähän yhdistyy metallisen pienen lipan hienovarainen välke ja helinä, saadaan aikaan uintiliike, joka erityisesti aktivoi passiivista petokalaa. Toimii niin jäällä kuin avovedessäkin. Tumbler Spoon -pilkkiä myydään kolmen kappaleen pakkauksissa.

UUSI StrikeMaster Lithium 24V -sähköväännin yhdistettynä pari vuotta sitten markkinoille tulleeseen StrikeMaster Lite-Flite Lazer -kairaan.

VMC Tumbler Spoon -pilkkejä.

ICE -Tricker-pilkkikela.

Nordic Sportsilta uutuuksia pilkkijöille Nordic Sports Finlandin pilkkisetti All in one sisältää aloittelevalle pilkkijälle kaiken tarvittavan.

Siihen kuuluu vavan ja kelan lisäksi kolme erilaista pilkkikärkeä sekä yksi pysty- ja tasapainopilkki.

Myös siima on puolattu käyttövalmiiksi.

Ice-Tricker-pilkkikela on suunniteltu moderniin pilkintään. Kalastaminen sujuu sillä yhtä hyvin niin tasapainopilkillä kuin vertikaalijigilläkin. Kela on varustettu säädettävällä taistelujarrulla sekä puolan vapauttavalla liipaisimella (vasenkätinen).

Tonar pilkki-istuimessa on säädettävät olkahihnat ja pohjassa pinnoitus, joka estää liukumisen jäällä. Istuinosassa on PU-vaahdosta valmistettu lämpöä eristävä ja kosteutta hylkivä pehmuste. Istuimet on helppo pestä ja niihin ei tartu hajua.

Istuimen kansi on kaksiosainen, joista toinen sisältää säilytystilaa sekä lokeroita. Kymmenen litran versiossa on kalaluukku, johon saaliin voi laittaa nousematta istuimelta. Istuimet on varustettu sivutaskuilla.

Kantavuus: 19 litraa/130 kg, 10 litraa/120 kg, Mitat: 19 litraa: 50 x 39,5 x 23,5 cm; 10 litraa: 43,2 x 40,45 x 23 cm.

ALL in one -pilkkisetti.

Lisätietoja: nordicsports.fi.

TONAR -pilkki-istuin.

Uusi Yamarin 50 Bow Rider – kesämökkien moniottelija Uusi Yamarin 50 Bow Rider on yleisvene, joka soveltuu niin yhteysveneeksi, kalastukseen kuin veneretkeilyynkin. Uutuusveneessä on suojaisa avotila, erinomaiset ajo-ominaisuudet ja hyvät säilytystilat. ”Yamarin 50 Bow Rider on todellinen kesämökkien moniottelija: vajaan viiden metrin pituisena ja kuudelle henkilölle mitoitettuna se soveltuu hyvien säilytystilojensa kanssa erinomaisesti yhteysveneeksi. Se taipuu myös harrastuksiin, kuten esimerkiksi kalastukseen, veneretkeilyyn ja kauppareissuille”, kertoo Yamarinin markkinointipäällikkö Johan Finnberg.

Vankka tuplakuorirakenne tuo vakautta ja hallittavuutta veneeseen, joka nousee 40 hevosvoiman moottorilla kevyesti plaaniin ja kulkee kahden henkilön kuormalla jopa 25 solmun vauhtia. Yamahan 60 hevosvoiman moottorilla varustettuna vene saavuttaa yli 30 solmun huippunopeuden. Taloudellisella 22 solmun matkavauhdilla veneen toimintasäde on noin 120 merimailia yhdellä tankillisella.

Avotila on käytännöllinen ja turvallinen: suurten ja selkeiden astinpintojen ansiosta veneeseen on vaivatonta nousta ja avotilassa helppo liikkua.

Lisää turvallisuutta tuo pitävä Softdeck-lattiamateriaali (lisävaruste). Suojaavan tuulilasin ympärillä on tyylikkäät ja tukevat mustat kaiteet, mikä tuo lisää turvallisuutta ja viimeistelee yleisilmeen.

Veneessä on vakiona 64 litran kiinteä polttoainesäiliö. Irtosäiliön puuttuessa takaistuimen alla on suuri säilytystila ja säilytystiloja on sijoitettu myös keulan avotilan istuinten alle. Vakiovarusteita ovat mm. väliovi tuulilasin alla, takapenkin tyynyt sekä offshore-istuimet. Lisävarusteena on saatavana mm. peräkuomu ja 10-tuumainen Yamarin Q -älynäyttö).

Tekniset tiedot: Pituus: 4,86 m, leveys: 1,96 m, henkilömäärä: 6, paino: noin 535 kg, moottorisuositus: 40-69 hv.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 1 2022

37

U AK

MI KA

määräyksestä VA TJ ANI H

kolme Janin iviehettä k suosik teelle ma

JAAKO

TEKSTI J

lääkärin EN AKKARAIN

JA

Makupaloja MADESESONKIIN

M

ateenpilkinnän sesonki on juuri nyt parhaimmillaan suuressa osassa Suomea. Sen kunniaksi Vapaa-ajan Kalastaja -lehti kysyi kahdelta kokeneelta ja taitavalta mateenpilkkijältä ja muutenkin kovalta pilkkimieheltä heidän suosikkivieheitään mateen pyytämiseen.

Lajikalastajanakin tunnettu Ruskosta kotoisin oleva Jani Hakkarainen pyytää madetta niin pystypilkillä, lusikkauistimella kuin mademorillakin. Tässä Janin kolme suosikkia. ”Oma mateenpilkintäni keskittyy yleensä kutuajan molemmille puolille sekä myös itse kutuaikaan. Käytän eri pilkkimalleja melko tasaisesti läpi koko kauden.

Syöttinä suosin yleensä saman päivän aikana madepaikkojen läheltä pilkittyjä kaloja. Särki ja erityisesti särjen pyrstö on suosikkisyöttini, mutta sellaista kalaa en ole vielä löytänyt, joka ei mateille olisi maistunut.

Voi siis sanoa, että syötillä kun pilkkii, löytyy madepaikoilta yleensä aina ottihaluisia kaloja, oli kutu päällä tai ei.”

Kuva: Anssi Vainikka

 Valio-pystypilkki

Puustjärven 11-senttinen Valio-pystypilkki, jonka alla on reilun kymmenen sentin siimatapsin päässä isohko (1/0-3/0) yksihaarakoukku. Koukkuun laitan syötiksi kalan palan.

Jak-lusikkauistin  Reilun kokoinen lusikkauistin, kuten esimerkiksi Kuusamon Räsänen 28-grammaisena tai 33 gramman JAK (kuvassa). Lusikkaan vaihdetaan vakiokoukun tilalle triplaleikari, jonka toiseen päähän kiinnitetään uistinrenkaalla pienehkö kolmihaarakoukku (itse yleisimmin käytän kokoa #6). Koukkuun taas syötiksi kalan pala.

Master Mademorri



Master Mademorri. Siinäkin syöttinä kalan pala. Kaikki markkinoilla olevat mademorrit toimivat varmaan yhtä hyvin, mutta suosikikseni on valikoitunut Master sen hyvän saatavuuden ansiosta.

38

1 2022 VAPAA-AJAN KALASTAJA

Mika Jaakon MM-MADEMORRIT

E

llu-vieheiden valmistajana ja MM-Mademorreistaan tunnettu Mika Jaako pilkkii mateita lähinnä Perämereen laskevien jokien alajuoksuilta. Hänen suosikkipaikkansa on Kemijokisuun alue Isohaaran voimalaitoksen alapuolisella jokiosuudella. Käytössä ovat totta kai hänen omat mademorrinsa.

Nyt kannattaa olla jäsen USEAMMASSA SEURASSA

Valkoinen ja keltainen MM-Mademorri, 80 grammaa  Valkoinen on parhaita mateenpilkintävärejä ja sen teho perustuu mateen kutuasuun, johon valkoinen vatsa kuuluu. Tämä väri näkyy myös hyvin pimeässä.

Keltainen toimii todella hyvin, kun made on kovalla syönnillä. Sen sijaan huonon syönnin aikana sitä ei kannata käyttää, vaan vaihtaa harmaansävyisiin morreihin.

Vapaa-ajankalastajien arvonta monijäsenille

Morr kovall it syönn e ille

Suomen Vapaa-ajankalastajat arvostaa kaikkia jäseniään ja haluaa palkita muutaman heistä. Jos kuulut useampaan kalastusseuraan tai olet seurajäsenyytesi lisäksi SVK:n henkilöjäsen sekä maksat vuoden 2022 jäsenmaksusi eräpäivään mennessä, olet mukana arvonnassa.

Vapaa-ajankalastajat arpovat:

Pimeässä hohtava MM-Mademorri  Tätä morria kun lampulla valaisee, niin varmasti näkyy vedessä ja pyytää mateita. Myös tämä viehe on parhaimmillaan kalojen ruokaillessa aktiivisesti.

Mika Jaakon välineniksejä ”Mielestäni madevavan on oltava täysin jäykkä eli se ei saa antaa yhtään periksi.

Sen voi tehdä vaikkapa luudanvarresta, kuten itsekin olen joskus tehnyt. Vavan maksimipituus on 30 senttiä. Siimaksi sopii vähintään 0,45 millin monofiili, mutta jopa 1,0 milliä paksu käy.

Madepilkkilpailuissa välineiden pitää kuitenkin olla herkemmät ja silloin suosin pitkäkärkistä aika jäykkää vapaa lyhyellä kädensijalla. Kärki saa mielellään olla noin kolmekymmentä senttiä pitkä, jolloin säilyy hyvä tuntuma morriin. Kisasiimana käytän 0,45-millistä monofiiliä.

Syötti vaihtelee vesistökohtaisesti, ja jotkut suosivat esimerkiksi kiiskeä. Särki on kuitenkin toiminut itselläni hyvin. Mateelle kelpaavatkin syötiksi monet kalalajit.

Pääasia kuitenkin on, että syöttikalat ovat tuoreita.”

1. Messupaketti vapaavalintaisesti Riihimäen erämessuille tai Pohjois-Suomen erämessuille Ouluun (pääsyliput kahdelle, matka-, majoitus- ja ruokailukuluja palkinnon arvon mukaan), arvo 300 euroa. Palkintoa ei voi siirtää toiselle.

2. Messupaketti vapaavalintaisesti Riihimäen erämessuille tai Pohjois-Suomen erämessuille Ouluun (pääsyliput kahdelle, matka- ja ruokailukuluja palkinnon arvon mukaan), arvo 100 euroa. Palkintoa ei voi siirtää toiselle.

3. Yllätyssetti kalastusvälineitä, arvo 80 euroa.

4. Kalankäsittelyvälinesetti (fileointiveitsi, kalapiikki, teroituspuikko), arvo 60 euroa.

5. Yllätyssetti kalastusvälineitä, arvo 50 euroa.

Arvonta suoritetaan 25.3. kuluvan vuoden jäsenmaksun useampaan seuraan (tai seuraan ja henkilöjäsenyyden) maksaneiden kesken ja voittajille ilmoitetaan henkilökohtaisesti. Heidän nimensä julkaistaan myös järjestön somekanavissa ja lehdessä.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 1 2022

39

Vavan

varressa

TEKSTI ISMO MALIN KUVAT TINTTI DRAKEN ARKISTO

 VIITASAAREN kosket tar-

joavat Tintin mukaan upeita kalastuselämyksiä.

Oma harrastus Ei saatu laiturilta pois edes kaatosateella Tintin oma kalastajan ura alkoi isän opissa mato-ongen kera, eikä häntä ole sen jälkeen saatu pois kalavesiltä aina edes väkisin. Onki olikin hänellä pikku tyttönä kädessä kesäisin joka päivä. ”Isä aina muistelee hetkeä, kun naapuri oli tullut koputtamaan ovelle ja kysynyt, että eikö teidän pitäisi hakea tuo lapsi pois laiturilta, kun istuu kolmatta tuntia kaatosateessa ongella. Isä oli siihen todennut, että sopii herran yrittää”, Tintti kertoo.

Vähitellen harrastus laajeni pilkkimiseen ja heittokalastukseen virvelillä. ”Isä oli aktiivinen lohen ja taimenen kalastaja ja näiden kalojen perässä kierrettiin pitkin Suomea ja Norjaa, ja kun ei kierretty koskilla, uisteltiin lähivesillä, kuten Keiteleellä”, hän mainitsee.

Kesäisin veri vetää hänet nykyisin Norjaan kalastamaan merellä, koska ei ole mitään parempaa kuin tuore sei pannulla voin kaverina. Pääosin Tintti kalastaa kuitenkin Viitasaaren lähikoskilla, jotka ovat hänen mielestään kerrassaan upeita. Jo nuoruudesta tutut Keiteleen vedet puolestaan tarjoavat melko varmoja ottipaikkoja niin ahvenelle, kuhalle kuin hauellekin.

40

1 2022 VAPAA-AJAN KALASTAJA

Mimmit Kalastaa! -hankkeen vetäjä

TINTTI DRAKE Tehdään Suomesta naiskalastajien kuningatarkunta!

V

iitasaarelainen Tintti Drake aloitti työt Suomen Vapaa-ajankalastajien (SVK) viestintäkoordinaattorina viime lokakuussa. Hän vastaa järjestön Mimmit Kalastaa! -hankkeesta, jolla pyritään innostamaan lisää naisia kalastusharrastuksen pariin. Lisäksi hän osallistuu SVK:n nuoriso- ja perhetoiminnan, aikuistoiminnan sekä vastuullisen kalastustoiminnan viestintään ja markkinointiin.

Itsekin kalastusta pikkutytöstä asti harrastanut Tintti kertoo, ettei hän ollut varsinaisesti edes hakemassa töitä. SVK:n ilmoitus avoimesta viestintäkoordinaattorin paikasta sai hänet kuitenkin toisiin ajatuksiin. ”Tunsin ilmoituksen luettuni heti, että paikka on kuin minua varten tehty. Vaatimukset täsmäsivät kaikilta osin parhaaseen osaamiseeni, ja kun aiheena oli kalastus, meinasivat jalat lähteä alta. En yksinkertaisesti voinut olla hakematta tähän työhön”, kertoo Tintti, jolla on AMK/BBA-tradenomin koulutus.

Hänen työuraansa puolestaan kuuluu muun muassa vuosien kokemus erityisesti digitaalisten markkinointipalveluiden tuottajana. Esimerkiksi viime talvena hän auttoi yli kymmentä yritystä digipalveluiden kehittämisessä.

VÄLIIN RUOATKIN PALAVAT POHJAAN Nyt jonkin aikaa viestintäkoordinaattorina työskenneltyään Tintti kiittää tehtäviään äärimmäisen mielenkiintoisiksi. Siitä kertoo myös se, että hän ”joutuu” pitämään koko ajan tietokoneen auki, kun uusia ajatuksia tulee jatkuvasti. ”Olen jopa polttanut ruoat pari kertaa pohjaan, kun on pitänyt kesken ruoanlaitonkin juosta koneelle kirjaamaan ideoita ylös. Tunnen myös vähän väliä huonoa omaatuntoa siitä, kun voin työaikana vaikkapa lukea kalastusaiheisia artikkeleita, ja aihe tuntuu enemmän harrastukselta kuin työltä”, hän naurahtaa.

TINTTI on kokeillut myös tonnikalan pyyntiä Thaimaassa.

Tintin mielestä Mimmit Kalastaa! -hankkeessa on hyvä työskennellä, koska se on erittäin hyvin suunniteltu ja pohjustettu. ”Nyt on upeaa tälle pohjalle rakentaa sisältöä. Hienoa on myös, että pääsen tällä kertaa toimimaan yhdessä hyvän tiimin kanssa, sillä hanketyö on usein sangen yksinäistä”, Tintti kiittelee.

KYNNYS KALASTAMISEN ALOITTAMISEEN OSIN KORKEALLA Mimmit Kalastaa! -hanke on saanut alkunsa siitä, että useissa SVK:n, vapaa-ajankalastajapiirien ja kalastusseurojen tapahtumissa tajuttiin, kuinka suuri tarve on tuottaa täsmällisesti naisille suunnattua kalastusaiheista sisältöä. ”Tällä hetkellä Suomessa miehistä kalastaa 40 ja naisista 20 prosenttia, joten tässähän on selvästi petrattavaa meillä naisilla”, Tintti sanoo.

Tilanteen tasapainottamiseen hänen mukaansa on monia hyviä edellytyksiä: Esimerkiksi se, että naisten kiinnostus kalastusta kohtaan, samoin kuin innostus sen aloittamiseen ovat kasvussa. ”Lisäksi on iso joukko niitä eri-ikäisiä naisia, joille laji on täysin vieras, vaikka he harrastavat esimerkiksi vaellusta ja retkeilyä, joihin kalastuksen voisi luontevasti yhdistää. Myös heidät pyritään tavoittamaan hankkeen kautta”, Tintti selvittää.

”Hankkeen yhteistyökumppaneiden kanssa onkin tarkoitus rohkaista useissa eri kanavissa naisia kalastusharrastuksen pariin ja näyttää esimerkein ja erilaisin sisällöin, kuinka hieno harrastus on kyseessä. On myös tarkoitus tuoda esiin kalastus kokonaisvaltaisena harrastuksena, johon liittyy myös ulkoilua, hyvinvointia, ruonvalmistusta ja perheenä harrastamista”, hän luettelee.

Vaikka ennakkoluuloja kalastuksesta vain miehille sopivana harrastuksena ei enää juurikaan ole, niin sen imago on Tintin mukaan edelleen sangen miehinen. ”Harrastushan on itsessään sisällöltään täysin tasa-arvoinen, mutta näyttäytyy toki edelleen enemmän miehisenä. Myös tähän pyrimme hankkeella vaikuttamaan tasapainottamalla kalastusharrastuskuvaston sukupuolijakoa eri somekanavissa ja tietysti hankkeen omilla sivuilla”, Tintti kertoo.

PIKKULIKAT JA -POJAT VALINNEET HYVÄN HARRASTUKSEN Tintti kertoo itse kohdanneensa ennakkoluuloja sukupuolensa takia lähinnä nuorempana. Silloin hän aika usein törmä-

si esimerkiksi kommentteihin, joissa hänen kalastamisensa kuitattiin ”pikkulikan puuhasteluksi”. ”Minua moiset puheet eivät juurikaan haitanneet, vaan lisäsivät näyttämisenhalua vain entisestään. Saattoipa joskus käydä niinkin, että pikkutytön kalansaalis toimi hyvänä vastineena näille höpinöille. Itse sen sijaan kannustan kalastavia ”pikkulikkoja” ja ”pikkukundeja”, koska he ovat valinneet itselleen hienon harrastuksen.”

ROSKAT POIS RANNOILTA! Tintti iloitsee siitä, että myös hänen 11-vuotias tyttärensä harrastaa kalastusta. Ei tosin sentään niin innokkaasti kuin äitinsä, vaan pikemmin vaihtelevasti. Suunnattomasti häntä taas harmittavat roskat, jotka ihmiset jättävät rannoille. ”Nostan asiasta somessa meteliä ja ihmettelen, miksi niiden roskikseen vieminen tuntuu olevan joillekin lähes mahdotonta”, kuntosalilla käyntiä, lenkkeilyä ja moottorikelkkailua sekä inspiraation iskiessä myös akryylimaalausta ja pronssivalua harrastava Tintti sanoo.

Haaste lukijoille KATSO LISÄÄ: mimmitkalastaa.fi

TINTTI Drake ja hänen 13,9 kilon ennätyslohensa Tenolta.

Tehdään Suomesta naiskalastajien kuningatarkunta ”Haastan kaikki lukijat viemään tämän vuoden aikana vähintään yhden mimmin kalaan ja laittamaan siitä todisteeksi #mimmitkalastaa-hästägillä kuvan sosiaaliseen mediaan. Näitä kuvia nostetaan jatkossa myös Mimmit kalastaa! -medioiden kautta seuraajien näkyville SVK:n kanavissa. Tehdään Suomesta naiskalastajien kuningatarkunta! ” Tintti kertoo huomanneensa, että esimerkiksi onkimisesta löytyy paljon tietoa netistä. Sitä saattaa hänen mukaansa olla jopa liian paljon ja se voi olla myös turhan monipuolista aloittelijan tarpeisiin. ”Lantsarit jalassa ja mökkilaiturilta onkimaan -periaatteella toteutetut julkaisut voisivatkin toisinaan tehokkaammin innostaa vasta-alkajaa kalastusharrastuksen pariin”, Tintti arvelee.

ALOITUSKYNNYSTÄ MADALLETAAN ERI TAVOIN Tintin mukaan isoja haasteita ovat, että kynnys kalastaa on naisille vielä osin melko korkealla, ja ettei kalastusharrastuksesta kiinnostuneille aloitteleville naisille löydy tarpeeksi tarttumapintaa.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 1 2022

41

Historian Artikkeleita, uutisia ja tarinoita menneiltä ajoilta kerännyt PERTTI KANERVA.

havinaa

Kalatalouden POSTIMERKKISARJA

P

ostimerkit ovat ehkä tulevaisuudessa katoavaa kansanperinnettä, kirjeiden ja korttien lähetys on vähentynyt internetin ja sosiaalisen median myötä ja koneelta tulostettavat viivakooditarramerkit valtaavat alaa perinteisiltä postimerkeiltä.

Suomen ensimmäiset postimerkit julkaistiin 1856. Lähes 170 vuoden aikana Suomessa ei monia kalastusaiheisia postimerkkejä ole julkaistu.

Suomen kalakirjaston nettisivuilla on ”Kalat postimerkeissä” -otsikon alle

kasattu hieman perustietoa meillä ja muualla julkaistuista kalastusaiheisista postimerkeistä.

Vuonna 1991 julkaistiin Kalamiesten keskusliiton 100-vuotisjuhlamerkkisarja/vihko, joista oli lyhyesti mainittu Kalastaja 2/1991 -lehdessä, joka on luettavissa ohessa.

Postimerkkejä saa tosin nykyään jopa omista kuvista. Postin verkkokaupasta on mahdollisuus ladata ”Postimerkki omasta kuvasta”. Kotimaan lähetysten Omakuvapostimerkki maksaa 29,00 euroa 10 kap-

NYKYÄÄN myös omasta kuvasta voi teettää Omakuvapostimerkin, esimerkkinä luonnos kilon ahven -merkistä.

paleen arkilta ja useammasta arkista saa hieman alennusta. Omakuvapostimerkkiin haluttujen kuvien tulee sopia suomalaisten postimerkkien kuvamaailmaan.

Hyvä vinkki vaikka tutuille tai sukulaisille lähetettävästä tervehdyskortista tai kirjeestä, johon saa kivan yllätyksen esimerkiksi omasta iloa tuottaneesta saaliista postimerkin muodossa.

(Kalastaja 2/1991, huhtikuu)

Postimerkkisarja kalataloudesta Maaliskuun 20. päivänä 1991 ilmestyi kalastusaiheinen postimerkkivihko, jossa on viisi 2,10 markan postimerkkiä. Vihko julkaistiin Kalatalouden Keskusliiton 100-vuotisjuhlien kunniaksi. Vihkon, postimerkit, ensipäivänkuoren ja ensipäivänleiman on suunnitellut graafinen suunnittelija Heikki Nuutinen.

Yksi postimerkeistä kertoo ravusta ja ravustuksesta.

Ammattikalastusaiheinen postimerkki kuvaa silakan troolausta, joka on Suomessa tärkein ammattikalastuksen muoto. Viides merkki esittää siikojen istuttamista. Julkaistavassa viiden merkin sarjassa on myös kaksi vapaa-ajankalastukseen liittyvää kuvaa.

Toisessa lohikala iskee perhoon ja toisessa kuvataan ahvenen ongintaa.

MARKKA-AIKAAN 30 vuotta sitten postimaksu oli 2,10 mk, rahamuseon rahanarvolaskurilla nykypäivään muutettuna 0,54 euroa. Kirjeen postimaksu on nykyään 1,85 euroa.

Lähde- ja lisätietoja: suomenkalakirjasto.fi, posti.fi > kirjeet ja postipalvelut.

42

1 2022 VAPAA-AJAN KALASTAJA

SAIMAANNORPPA

VESIENHOITOSUUNNITELMAT

MEREN ja vesien tilan hyväksi runsaasti toimia uusissa hoitosuunnitelmissa

SAIMAALLA liikkujille ohjeet saimaannorpan huomioon ottamiseksi

Valtioneuvosto teki viime vuoden joulukuussa päätökset merenhoitosuunnitelmasta sekä seitsemästä alueellisesta vesienhoitosuunnitelmasta vuosille 2022-2027. Niissä esitetään toimet, joiden avulla pyritään saavuttamaan meren ja vesien hyvä tila.

Suunnitelman toimet vähentävät ihmisen toiminnasta aiheutuvia haittoja, kuten ravinteiden ja haitallisten aineiden kuormitusta, vedenalaista melua, meressä olevien roskien määrää sekä meriympäristöön kohdistuvia onnettomuusriskejä. Eniten uusia toimenpiteitä on ravinnekuormituksen ja rehevöitymisen vähentämiseksi, roskaantumisen vähentämiseksi sekä meriluonnon suojelun edistämiseksi.

Meren rehevöitymistä torjutaan vähentämällä kuormitusta maalla toimilla, jotka on esitetty vesienhoitosuunnitelmissa. Lisäksi merenhoitosuunnitelmassa esitetään uusia toimia muun muassa alusten jätevesipäästöjen sekä saariston ja rannikkoalueiden erikoiskasvintuotannon ja turkistuotannon hajakuormituksen vähentämiseksi.

Vesienhoitosuunnitelmissa on esitetty uusia ja entistä laajemmalle alueelle ulottuvia toimia, joita tarvitaan jo pitkään tehdyn vesiensuojelutyön lisäksi vesien hyvän tilan saavuttamiseksi. Toimenpiteillä esimerkiksi vähennetään maa- ja metsätalouden hajakuormitusta, parannetaan happamien sulfaattimaiden vesienhallintaa ja yhdyskuntien jätevesien käsittelyä sekä kunnostetaan vesistöjä.

Suomen kaikki merialueet ovat rehevöityneitä ja ilmastonmuutos uhkaa pahentaa tilannetta. Meriluonnon monimuotoisuuden tila on heikko varsinkin Suomenlahdella ja Saaristomerellä. Esimerkiksi itämerennorppa, monet merilinnuista ja useat pohjan elinympäristöt ovat heikossa tilassa. Ankeriaan tilanne on hyvin huolestuttava, ja meritaimenkannat eivät ole elpyneet riittävästi.

Uuteen ”Rauhaa rakastava saimaannorppa” -esitteeseen on koottu tietoa ja ohjeita, jotka auttavat Saimaan jäillä tai vesillä liikkuvia ottamaan huomioon uhanalaisen saimaannorpan. Ohjeita noudattamalla voidaan vähentää kansallismaisemissa elävälle norpalle aiheutuvaa häiriötä ja auttaa turvaamaan sen tulevaisuutta.

Esite on tuotettu EU-rahoitteisen Yhteinen saimaannorppamme -LIFE-hankkeen yhteydessä. Etelä-Esite on suomen-, englannin-, saksan- ja venäjänkielisenä Etelä-Savon ELY-keskuksen verkkosivuilla (ely-keskus.fi/etela-savo > Ympäristö > Luonnonsuojelu).

Lisäksi paperisia esitteitä on saatavilla norppa-alueiden kirjastoissa alkuvuodesta 2022 alkaen, ja niitä toimitetaan myös alueiden matkailuyrittäjille. Esitteen on koonnut ja julkaissut Etelä-Savon ELY-keskus.

Pesimäaika talvella ja karvanvaihtoaika keväällä ovat saimaannorpan elämässä keskeisiä ajankohtia, joina ihminen voi tahtomattaan tulla häirinneeksi tätä arkaa eläintä. Erityisesti helmi-huhtikuussa norpalle aiheutuneet häiriöt voivat vaikeuttaa kuuttien selviytymistä ensimmäisestä elinvuodestaan.

KALASTAJAN TASKUTIETO Vuoden 2022 kalenterista löydät tietoa mm.

• heittokalastajan paikkavalinnasta • kalalajien fongauksesta • särkikalojen tunnistuksesta • ennätyskaloista • siimoista ja solmuista • kalojen ottipäivistä • kalastuslaista Oman Vapaa-ajankalastajan kalenterisi voit tilata hintaan 12 euroa.

Tilatessasi niitä myyntiin vähintään 10 kappaletta, laskutamme vain 10 euroa/ kalenteri.

12€ + toimituskulut.

TILAUKSET jaana.piskonen@vapaa-ajankalastaja.fi , puh. 050 597 4933

VAPAA-AJAN KALASTAJA 1 2022

43

KALAHERKUT aan Tapsan tap

 Kuhatäyttei-

set kuharullat kuuluivat Tapsan bravuureihin. Kuva: Jaana Vetikko.

TEKSTI KARI NYBERG

T

armo Tapio Paavola eli Tapsa oli alun perin Pohjanmaan poikia ja syntyisin Reisjärveltä. Kuten monen muun samalta paikkakunnalta kotoisin olevan ja ikäisen, myös Tapsan matka suuntautui parikymppisenä pois kotiseudultaan.

Kovin paljon en muista kuulleeni Tapsan reissuista tai työhistoriasta, mutta hän kertoi työskennelleensä vaimonsa Eilan kanssa jonkin aikaa Ruotsissa ja sen jälkeen Helsingin Sörnäisissä kaupungin teurastajan apulaisena. Tapsan kuuluisat veitsenteroitustaidot olivat perua tältä ajalta.

1970-luvun alussa Tapsa kuljetti iltaisin ja viikonloppuisin kontulalaisen K-market Kotikonnun pakettiautolla asiakkaiden ostoksia kotiovelle. Marketin silloinen kauppias Sulo Suihkola oli innokas kalamies ja kotimaisen kalan puolestapuhuja.

Hän rekrytoi Tapsan kehittämään Kotikonnun kalatiskistä maankuulun.

n

KALATISKILLE TULTIIN PITKIENKIN MATKOJEN TAKAA Ahkeran työn ja esilletuonnin seurauksena Kotikonnun kalatiskistä tulikin silloisella mittapuulla Helsingin kuuluisimpia kalanostopaikkoja. Sinne tultiin jopa pitkän matkan päästä kalanhakureissulle.

Minä tulin Tapsan apulaiseksi Kotikonnun kalaosastolle suoraan ylioppilaskokeista keväällä 1979. Kävimme ensin henkilöstöpäällikön kanssa ostamassa naapurikaupasta minulle työpaidan.

Samalla reissulla suuntasimme takaisin Kotikonnun kalaosastolle, jossa noin 50-metrinen asiakasjono odotteli kärsivällisesti vuoroaan saadakseen oman osuutensa tarjouksessa olevista silakoista. Apuani siis selvästi kaivattiin.

44

1 2022 VAPAA-AJAN KALASTAJA

Kalaherkkuja ”TAPSAN TAPAAN”

TAPSA kehitti K-market Kotikonnun kalatiskistä maankuulun.

MESTARIMYYJÄ Tapsasta Keskon Mestarimyyjä Tapsa avusti usein myös muilla kauppamme palveluosastoilla, koska hän halusi oppia kaiken mahdollisen eri osastojen tuotteista ja toimintamalleista. Hänen työpanoksensa oli kaupallemme suuri lisäapu muun muassa kesäisin hedelmäosastolla, kun sesonkiaikaan marjoja myytiin valtavia määriä.

Kaupparyhmä Kesko järjesti 1980-luvun alkupuolella myymälöidensä henkilökunnalle paitsi iltaisin ja viikonloppuisin täydennyskoulutusta Espoon Siikarannan koulutuskeskuksessa, myös omatoimista opiskelua Mestarimyyjä-kilpailun ohessa.

Tapsa osallistui arvostetuimpaan sekä vaativimpana pidettyyn tuore-elintarvikesarjan alkukilpailuun ja eteni askel askeleelta finaaliin saakka. Myymälän eri osastoilla hankittu kokemus eri elintarvikkeista ja intohimo oppia kaikki mahdollinen ”kaikesta syötävästä” toivat hänelle kunnioitetun ja himoitun koko Keskon parhaimman Mestarimyyjä-tittelin.

Kotikonnun kalaosastolla harjoiteltiin ahkerasti myös kalankäsittelyä. Etenkin keskikesän helteillä ja talven pakkasten aikana, kun tuoretta kalaa oli vaikea saada ostettua kalatukkujen kautta, Tapsa osti kalaa myös suoraan tutuilta ja luotettavilta kalastajilta.

Kun arkisin keskipäivällä kaupankäynti oli hiljaista, harjoittelin Tapsan kanssa muun muassa turskan ja särjen fileointia.

Asiakkaat ostivat mielellään leikkaamiamme kalafileitä, koska kalaa ei ollut muualla tarjolla yhtä runsaasti.

Lisäksi Tapsa harjoitteli perkaamaan käsin muikkuja nopeasti. Hän oli kuullut ensimmäisistä kalankäsittelyn Suomen mestaruuskisoista, joissa piti fileoinnin lisäksi perata muikkuja.

Ei ollutkaan mikään yllätys, että Tapsa voitti vuonna 1986 ensimmäiset ”Puruveden muikku” -tapahtuman yhteydessä järjestetyt kalankäsittelyn SM-kisat. Suomen mestaruutensa hän uusi 1987.

 PIRKKA-

lehden juttu kalankäsittelyn Suomen mestarista.

SMETANASILLISTÄ TULI HITTITUOTE Uusien perunoiden tullessa markkinoille kesän alussa ensimmäiset ja arvokkaimmat perunat otettiin aina myyntiin kalatiskiin, jossa niiden ohessa asiakkaille kaupattiin silliä monessa muodossa. Tapsa oli löytänyt jostain smetanasillin reseptin ja hän arveli, että se voisi tehdä kauppansa uusien perunoiden kanssa.

Maustesillifileestä, uudesta sipulista, tuoreesta tillistä ja smetanasta valmistetusta smetanasillistä tuli todellinen hittituote, jota myytiin päivittäin kymmeniä kiloja. Tietenkin sana levisi ja monet myymälät kehittivät oman kalatiskinsä smetanasillireseptin.

PITKÄAIKAINEN UNELMA JÄI TOTEUTUMATTA

Myytävien kalavalmisteiden määrät kasvoivat vähitellen niin suuriksi, ettei hän enää yksin ehtinyt valmistella niitä riittävästi aamutuimaan koko päivän tarpeiksi. Siksi hänen nuorempi poikansa Tomi kiersi usein hänen mukanaan kalanmyyntikeikoilla.

Tapsalla oli koko kalakonsulttiuransa aikana pitkäaikainen unelma perustaa Tomin kanssa oma ja itsenäinen kalakauppa Kontulan ostoskeskukseen. Yrityksen perustaminen oli hyvin lähellä, mutta se jäi toteutumatta, koska ostarilla ei juuri silloin ollut tarjolla kalakaupaksi sopivaa myyntihuoneistoa.

KONTUMARKETIN KALAPÄIVÄ OLI ODOTETTU Tapsa odotti aina malttamattomana K-market Kontumarketin kalapäivää päästäkUUDELLE URALLE KALAKONSULTIKSI seen myymään kalaruokaa vanhoille tutuille asiakkailleen. Itse olin 1990-luvun K-market Kotikontu muutti 1990-luvun alussa Kontumarketissa suurten juhalussa Helsingin rautatieaseman Aselapyhien aikana auttamassa kaikenmatunneliin, ja parin vuoden kuluttua Tapsa siirtyi kalaliike Chips Oy:n pallaisten kalaruokien ja -valmisteiden tekemisessä. velukseen Helsingin Kalasatamaan toi- ap sa n t ap a Valmistelin edellisenä päivänä kamien kalojen ja kalavalmisteiden myylat ja kastikkeet Tapsan myyntipäiviä jänä sekä myyntikonsulenttina Helsingin varten. Samalla opin lähes kaikkien hänen seudun suurissa ruokamarketeissa.

Hän myi alkuviikosta vakioasiakkaidensa kehittelemiensä kalatuotteiden reseptit setilausten lisäksi suurille myymälöille ne tuo- kä valmistusohjeet. Tuolloin hänen myyreet kalat ja kalavalmisteet, joita hän tarvitsi dyimmät kalavalmisteensa olivat savulohitehdessään viikonloppuna niissä omaa myyn- salaatti, kiinalainen hapanimelä kalapata, tikeikkaansa. Näin hän samalla edisti työnan- kuhatäytteiset lohirullat, sherrymarinoidut tajansa myymäläkohtaista kokonaismyyntiä. lohimedaljongit sekä Tapsan kalakotletit.

Kalakonsulttiuransa alkuvaiheissa Tapsa tutustui kunnolla vierailemiensa kauppojen TAPSAN TAPAAN -KALAHERKKUJA tiloihin, asiakkaisiin sekä kullakin alueella VAPAA-AJAN KALASTAJASSA KOKO VUOSI parhaiten myyviin kalavalmisteisiin. Vähi- Tapsa kiersi 2000-luvun alkuvuosina ahketellen Tapsan maine kiiri kauas ja suosionsa rasti myyntikeikoillaan yhä useamman kauhuipulla hän oli 1990-luvun loppupuolelta pan kalatiskeillä esittelemässä ja myymässä aina pitkälti 2000-luvulle asti. monenlaisia kalaruokiaan.

Myyntityönsä huipulla Tapsa kuitenkin menehtyi äkillisesti 28.8.2005.

Vaikka nykyinen sukupolvi ei enää muistakaan myyntitiskin takana iloisesti hymyilevää Tapsaa, hänen kalaherkkureseptinsä puhuvat edelleen puolestaan.

Jotta myös kaikki Vapaa-ajan Kalastaja -lehden lukijat voisivat nauttia Tapsan kehittämistä kalaherkuista sekä myös itse valmistaa niitä, lehtemme vuoden kaikissa numeroissa esitellään Kalaherkkuja-palstalla Tapsan kalatiskien suosituimpien kalaruokien reseptejä sekä niiden valmistusohjeita – Tapsan tapaan.

T

HERKKUJA KALATISKISSÄ MYYTÄVÄKSI ”TAPSAN TAPAAN” Kaiken muun ohessa Tapsa alkoi kehitellä kalaruokareseptejään, joiden mukaan hän myös valmisti herkkuja kalatiskissä myytäväksi. Kaikkien valmistamiensa kalasalaattien vierelle Tapsa laittoi mainoskyltin, johon hän aina lisäsi tuotteen nimen ja hinnan lisäksi tunnusmerkkinsä ”Tapsan tapaan”.

Aluksi asiakkailla maistatettiin syöntivalmiita kalasalaatteja, jotka etenkin kesäisin helleaikaan tekivät kauppansa. Yhden suosituimmista resepteistään, ”Reimarinkiertäjän salaatin”, Tapsa lähetti ruokatehdas Jalostajan tuotekehittelijälle koevalmistusta varten. Tämä savustetuista silakoista valmistettu kevyt ja raikas vihanneskalasalaatti ei

ikävä kyllä soveltunut ruokatehtaan silloiseen konseptiin.

an

KALANKÄSITTELYÄ HARJOITELTIIN AHKERASTI

VAPAA-AJAN KALASTAJA 1 2022

45

TEKSTI KARI NYBERG KUVAT JAANA VETIKKO

46

KIINALAINEN hapanimelä kalapata maistuu loistavasti myös riisin kera. Annoksen voi viimeistellä persiljalla.

KALAHERKUT aan Tapsan tap

1 2022 VAPAA-AJAN KALASTAJA

Ravintolan kana-annos antoi idean

HAPANIMELÄÄN KALAPATAAN

K

iinalainen hapanimelä kalapata on ensimmäisiä Tapsan kehittelemiä kalaruokia, joita hän alkoi myydä konsulttitiskinsä takana eri puolilla Uudenmaan suuria ruokamarketteja. Reseptin syntymisestä en ole täysin varma, mutta uskon sen kehittelyn alkaneen muutamia vuosia aikaisemmin myymälämme henkilökunnan kanssa kiinalaiseen ravintolaan tekemämme vierailun jälkeen.

Tapsa ihastui vielä 1980-luvun alussa Suomessa vähemmän tunnettuihin kolmen pienen annoksen ruokiin, joista häntä erityisesti miellytti kana á la Chop-suey eli kanaa

hapanimelässä kastikkeessa. Muistan Tapsan herkuttelun yhteydessä ihailleen kastikkeen happamuuden, suolaisuuden sekä makeuden harmonista leikittelyä makunystyröillään sekä maininneen, että tätä reseptiä täytyisi jossain vaiheessa kokeilla myös kalalle. Ja niinpä hän teki.

RUOKA VALMISTETTIIN EDELLISENÄ PÄIVÄNÄ Kuten yleensä kaikkien esittelytiskillään myymien kalaruokiensa yhteydessä, myös hapanimelä kalapata valmistettiin jo edellisen päivän aikana, jotta sen maut ehtivät tasaantua. Valmistelutöihin meni luon-

HA P

1 annos kotitekoista tomaattiketsuppia tai noin 500 g valmista tomaattiketsuppia 1 dl soijakastiketta 2 rkl yrttipippuriseosta (esim. Santa Maria) 2 rkl tuoretta ruohosipulia (tai 1 rkl kuivattua) (1 dl punaviiniä)

KATKARAVUT tuovat kalapataan lisää merellisiä makuja.

N TOMAATTI KE INE O TS K (1 annos) TE 280 g tomaattipyreetä (4 x 70 g peltipurkkia) 75 g siirappia tai tummaa sokeria 1,5 dl ruokaöljyä ½ dl punaviinietikkaa

PI UP

T

Valmista hapanimelä tomaattikastike mielellään jo 1 vrk ennen kalapadan kypsentämistä. Lisää vaalea- ja punalihaiset kalakuutiot kastikkeen sekaan riittävän tilavaan astiaan ja sekoita tasaisesti niin, että kuutiot peittyvät kunnolla. Kaada kuoritut katkaravut, hillosipulit ja herkkusienet (ilman lientä) kastikkeen sekaan.

Kypsennä kalapata tilavassa kattilassa (5 litraa). Lämmitä se höyryävän kuumaksi, mutta älä anna sen kiehua. Kun kastike alkaa höyrytä ja kalapalat kypsyä, lisää kuohukerma ja kuumenna vielä.

Kiinalainen hapanimelä kalapata maistuu parhaimmalta jauhoisten kuorimattomien, keitettyjen ja haarukalla hieman lautaselle litistettyjen perunoiden peittämänä suolakurkkuviipaleiden ja tuoresalaatin kanssa.

Ruokajuomana täyteläinen punaviini korostaa sen makua, mutta sitä sopii nauttia aivan hyvin vaikka raikas kivennäisvesi kyytipoikanaan.

RESEPTIEN MUOKKAUSTA Tapsalla oli myymälässä oman myyntitiskinsä reunalla pieni keittolevy, jolla hän kypsensi asiakkaille maistiaisia. Kun nälkäiset asiakkaat tulivat töistä kotiin kaupan kautta, monikaan heistä ei voinut olla ostamatta maistiaisen jälkeen kalaherkkuja myös kotona valmistettavaksi. Koska olin tuntenut Tapsan pitkään, tapanamme oli tehdä pieniä jäyniä toisillemme tai tehdä pieniä muutoksia resepteihin.

Kiinalainen hapanimeläpata oli tosi hyvää jo sellaisenaan, mutta jossain vaiheessa olin sitä mieltä, että kastikkeessa käytetty kaupan valmisketsuppi oli turhan mietoa. Olin oppinut valmistamaan kotitekoista tomaattiketsuppia ja päätin seuraavalla kerralla tehdä Tapsalle källin valmistamalla hapanimelän kalapadan tomaattikastikkeen alusta saakka itse. Kiireisen myyntipäivän jälkeen Tapsa ihmetteli, kuinka asiakkaat olivat kehuneet kalapataa tavallistakin maukkaammaksi ja kehui sitä myös minulle.

Vasta myöhemmin kerroin Tapsalle oman tomaattikastikkeeni reseptistä, sillä hän ei oikein tykännyt, jos hänen reseptejään tuunailtiin. Hapanimelän tomaattikastikkeen resepti on esitetty erikseen siksi, että sitä voi kokeilla kalapadassa valmiin tomaattiketsupin asemesta tai aivan muissa kalaruoissa, kuten uunissa kypsennettyjen silakoiden tai muikkujen haudutuskastikkeena. Lisäksi kotitekoinen ketsuppi säilyy jääkaapissa kannellisessa astiassa useita viikkoja, joten sitä voi käyttää myös tavallisen ketap s a n t ap a supin tapaan.

LÄ TOMAATTIK ME AS I T AN (1 annos)

Lisää hapanimelään kastikkeeseen soijakastike, yrttipippuriseos sekä ruohosipuli ja sekoita koostumukseltaan kiinteäksi kastikkeeksi. Jos kastike tuntuu turhan paksulta, ohenna sitä punaviinitilkalla.

KO TI

(Ainekset 5-6 ruokailijalle) 1 annos hapanimelää tomaattikastiketta 500 g vaalealihaisia kalakuutioita (esim. hauki tai kuha) 500 g punalihaisia kalakuutioita (esim. kirjolohi tai lohi) 1 purkki hillosipuleita (noin 100 g) 1 purkki kokonaisia pieniä herkkusieniä (noin 100 g) 100 g kuorittuja katkarapuja 2 dl tuoretta ruohosipulia (tai 1 dl kuivattua) 2 dl kuohukermaa

nollisesti paljon aikaa ja se vaati työvoimaa.

Siksi Tapsa kävi tavallisesti edellisen päivän aikana valmistelemassa seuraavan päivän myytävät kalaherkut jokaisessa myymälässä.

Myyntikeikkojen lisääntyessä ja myytyjen kalamäärien kasvaessa Tapsan nuorempi poika Tomi kulki hänen mukanaan esivalmistelu- ja myyntikeikoilla. Koska asun Helsingin Kontulassa ja minulla oli aikaa satunnaisille työkeikoille, kävin useamman kerran valmistelemassa K-market Kontumarketin tiloissa Tapsan seuraavan päivän kalatuotteet. Samalla opin kaikkien kalaruokien reseptit ”Tapsan tapaan”, joista suosituimpia esittelemme kuluvan vuoden aikana Kalaherkkuja-palstallamme.

an

KA L

E IK

KII NA

APANIMELÄ

A AT AP

NH NE I LA

1 tl hienoa suolaa Sekoita tomaattipyree, siirappi, ruokaöljy ja suola keskenään. Lisää seokseen punaviinietikka ja vatkaa kotiketsuppi paksun kiinteäksi.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 1 2022

47

TEKSTI MIKAEL JAAKKOLA KUVAT MAURI SUOJANEN

Onnistunut nuorten vaellusleiri

KUSTAVISSA

nuorten tärpit LÄHETÄ

kuvia, piirustuksia ja tarinoita hauskoista kalareissuista tai -kokemuksista. vapaa-ajankalastaja@ vapaa-ajankalastaja.fi Julkaistusta materiaalista saat kalastusaiheisen yllätyspalkinnon.

Liitä mukaan nimesi, ikäsi ja yhteystietosi.

Myös kalaa tuli kiitettävästi Suomen nuori: miltä tuntuisi vaeltaa? Patikoida erämaassa ja hankkia särpimensä vapavälinein siinä sivussa. Millaista olisi päästä kulkemaan omia polkujaan ja koskettamaan lähes neitseellistä erämaata?

H

alusimme tarjota nuorille mahdollisuuden kokeilla. Pienenä, kevyenä annoksena alkuun ja kenties täysimittaisena Lapin vaelluksena tulevina kesinä.

Uusi leirikonsepti pääsi näkemään päivänvalon Kustavissa 4.–5. syyskuuta, jolloin neljä urheaa nuorta ja heistä yhden vanhemmat tarttuivat erämaan kutsuun kokonaiseksi viikonlopuksi. Viiden tähden hotelleina toimivat teltat ja jopa riippumatto.

VAELLUSOPETUKSET HETI ALKUUN Kokenut vaeltaja, kalastusohjaaja Mauri Suojanen oli saapunut leirille kaukaa Loviisasta saakka.

Hän otti veneillä saareen kiikutetut vaeltajat haltuunsa rannassa ja selvitti alkuun leiriläisten kokemuspohjan. Kaikilta löytyi vähintään jonkin verran vaelluskokemusta ja leiriytymisestä vielä enemmän.

Luontoleiriytyjänä täysin ummikkoja emme olleet siis onnistuneet houkuttelemaan reissuun ollenkaan. Pitäisikö keksiä jotain vielä kesympää alkajaisiksi?

 RETKEN isoin ahven pääsi

oikeutetusti kuvattavaksi.

48

1 2022 VAPAA-AJAN KALASTAJA

Ennen patikalle käymistä tarkistettiin pakkaukset: ovatko rinkkojen kantohihnat ja lannevyöt oikeissa säädöissä, eivätkä ne paina eikä hierrä. Sitten karttojen kimppuun. Netin karttapalveluilla ei mentäisi, vaan perinteisin paperikartoin, joita Mauri oli laminoinut taipaleelle joka iikalle.

Matka ei tässä erämaaelämän kesytetyssä versiossa olisi hirmu pitkä, mutta maasto poluton, soinen, metsäinen sekä kallioinen, joten reitti olisi syytä linjata järkevästi ja demokraattisesti. Nuorimmilla vaeltajilla oli koko elämässään kokemusta vain yhdentoista vuoden verran ja kantamuksinaan varsin tuhdit rinkat, vaikka taakka oli ennakko-ohjeistuksin karsittu minimiin.

Marssilla tarkisteltiin sijaintia ja valittuja linjoja. Pyrittiin ennakoimaan, ettei reitti johda suolle tai muille turhan tylyille kääntöpisteille. Askeleitaan olisi syytä myös seurata tarkkaan: syksyinen metsä voi olla vaarallisen liukas kivien pinnoilta ja puiden juurilta. Myös askeleen korkeutta olisi syytä paikoin korostaa. Vaikka rinkka tuntuisi painavan, on kätevämpää pysyä pystyssä, sillä kompastumisen jälkeen rinkka vasta painaakin.

 VAELLUS aloitettiin venekyydeillä kohdesaareen. Kaikki veneet kokoontuivat ensin kohtauspaikalle, josta jatkettiin loppumatka yhdessä.

massa maastossa ja kuinka harva jaksaa sellaisessa puoliakaan niistä päiväetapeista mitä polkuisessa maastossa.

VAELLUS leirikohteeseen on juuri alkanut. Ennen lähtöä tutkittiin kartasta suuntimat ja sopivin reitti kohteeseen.

REITTISUUNNITTELU ON TÄRKEÄÄ Reittisuunnittelussa käytiin läpi myös, kuinka kannattaa miettiä suhtautumistaan mäkiin. Onko järkevää mennä suorinta tietä yli vai kiertää säästellen energiaa. Ja sitten kun jaksaminen alkaa hiipua, on hyvä olla vaikkapa suklaata käden ulottuvilla energian antajana. Samoin kuin tietysti vettä, jota maastossa kulkiessa kuluu runsaasti.

Energian säilyttäminen on vaelluksella avainasioita ja reitillä havainnollistettiin myös, kuinka raskaaksi käy, jos askeleensa asettelee vaikeimman kautta, kuten kampeillen puun runkojen tai korkeiden kivien yli jatkuvalla syötöllä. Gasellimaisinkin temperamentti tapaa hyytyä vaelluksilla ennemmin tai myöhemmin. Opittiin, kuinka paljon raskaampaa vaeltaminen on polutto-

LEIRIKOHTEESEEN saavuttua ensimmäinen toimenpide oli telttaleirin pystytys.

LEIRIPAIKKA OLI KESKELLÄ KALAPAIKKOJA Kalastus alkoi heti, kun leiri oli pystyssä ja kuvut ravittu pikaisin hodarilounain. Leiri sijaitsi suurehkolla lahtialueella, joka päättyi molemmista päistään salmiin. Osoittautui, että yhtään merta edemmäs ei kannattanut mennä, sillä leiripaikka oli puolivahingossa aseteltu keskelle kalapaikkoja!

Kalastusta edistämään oli värvätty liuta kippareita veneineen: Palatsi Fishing Teamin osaavat vetäjät Lassi ja Markus sekä paikalliset vedet kuin omat taskunsa tunteva Timo läheiseltä mökiltään. Muikean kokoisia ahvenia saatiinkin kivasti sekä lauantain päivällisvartaisiin että kotiin viemisiksi sunnuntaina.

Parhaiten kala napsi pienehköjä jigejä “häntyrissä” (Kiinteä fluorocarbon-tapsi päärynäpainon perässä ja tapsissa painoton koukku ja jigi). Kuhia oli toivottu salmeen leiriajankohdaksi, mutta niitä ei oikein löytynyt, mitallisia varsinkaan.

LEIRIELÄMÄ OLI SYÖMISTÄ JA NUKKUMISTA Leirielämä oli yhtä syömistä ja nukkumista.

Muuta ei oikein ehditty, kun leirinuotiotakaan ei voinut avaraan luontoon laittaa. Seurustelu jäi näin yksinomaan ateriakattausten ääreen. Grillin ritilälle päätyi lauantain päivällisiksi iso kasa ahvenfileitä vartaassa proteiineiksi, ja hiilareiksi nuudeleita Lämmin Kuppi-mausteliemessä vaeltajan ta-

paan. Kun vatsat olivat piukeina, takit olivat niin tyhjät, että yöpuu kutsui. Mitä nyt nuorisoteltoissa pulina jonkin aikaa jatkui.

Yön ja aamun äänimaisema on telttamajoituksessa jotain muuta kuin hotellissa tai mökin seinien sisällä. Telttalaaksossa kävi yön pimeydessä karjumassa kauris ja aamulla sai herätä kosmisen kuuloisiin ääniaaltoihin, joista vastasi leirirannan rasvatyynessä aamussa pyörivä laulujoutsen.

Unenpöpperössä tuntui aivan kuin olisi heräillyt kapteeni Nemon saarelta. Eikä kylmyyttäkään kukaan valitellut, vaikka Lounais-Suomessa skrapattiin monin paikoin sunnuntaiaamuna autoista ikkunoita!

PALAUTE OLI KANNUSTAVAA Palaute leiriläisiltä oli kannustavaa. Leiriohjelma koettiin tasapainoiseksi ja vaelluksen pituus sopivaksi, tai että olisi se voinut olla vaativampikin. Leiripaikasta pidettiin yksimielisesti, eikä varmaan vähiten, koska kalaa tuli kiitettävästi. Sitä siis kiiteltiin erikseen.

Mutta myös: “kaunis luonto ja hyvät sienimetsät”. Ja kyllä, syksyinen saaristo tarjoili parastaan ja erityisesti sunnuntain aamu valkeni tyynen, aurinkoisen meren äärellä niin kauniina kuin kustavilainen saaristo vain voi olla.

Leiriruoka sai hyvät tähdet myös (ja olihan se aika micheliniä!), samoin ystävällinen henkilökunta ja sopivaksi koettu ennakko-ohjeistus. Tästä on hyvä jatkaa. Toivotaan että saadaan lisää osallistujia mukaan!

SAALISTA saatiin hyvin. Leiriläiset osallistuivat myös ruoan tekoon, tässä tehdään ahvenfileistä grillivartaita.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 1 2022

49

TEKSTI JA KUVAT JANNE TARKIAINEN

 LEIRIN toisena päivänä tehtiin retki Kyyvedelle, jossa osallistujat pääsivät pilkkimään veneistä ahventa, myös laiturilta pilkkimistä testattiin. Vaikka keli ei ollut kaikista suotuisin, oli osallistujien asenne kohdillaan ja saalistakin nousi.  ALEKSI Kui-

tusen lippaan nappasi hauki.

FISUUN-PÄIVÄLEIRI tarjosi ohjelmaa syyslomalle

S

yyslomaa voi viettää monella tapaa.

Kaksitoista nuorta valitsi lomanviettotavaksi kolmepäiväisen Fisuun päiväleirin Etelä-Savossa. Ensimmäinen SVK:n järjestämä päiväleiri sai hyvää palautetta osallistujilta ja vanhemmilta, joten jatkoa seuraa. Kolmipäiväisellä leirillä kokoonnuttiin joka päivä eri kohteissa.

Vuosittain useampi sata lasta ja nuorta pääsee tutustumaan kalastuksen saloihin heille järjestettyjen viikonloppuleirien kautta. Hyväksi havaitun toimintamuodon rinnalle uudeksi toimintamuodoksi pilotoitiin 25.– 27. lokakuuta kouluikäisten päiväleiritoimintaa. Käytännön toimintaa oli järjestämässä olivat SVK:n nuorten kalastusohjaajia sekä kalastusseura-aktiiveja. Kyyditysapua antoivat osallistujien vanhemmat sekä isovanhemmat.

PÄIVÄLEIRILLÄ AKKUJA LADATAAN KOTONA Päiväleireillä ohjelmaa järjestetään niin sanottuun virka-aikaan. Leiri loppuu klo 16, minkä jälkeen ohjaajat ja leiriläiset lähtevät kotiin lataamaan akkuja seuraavan päivän koitoksiin. Tämä jakaa osallistujien mielipiteet. Osa tykkää mennä yöksi kotiin, osa kannattaa leirien pitoa perinteiseen yön yli tapaan. Yhdestä asiasta osallistujat ovat kuitenkin samaa mieltä, kalastus on leirien ykkösjuttu.

50

1 2022 VAPAA-AJAN KALASTAJA

Apuohjaaja Leireille on mahdollista päästä myös ohjaajaksi

 OSALLISTUJAT tykkäsivät

kätkökilpailusta.

 MUIKUN paistoa Kaihun kodalla.

SVK järjestää seurojen ja piirien kanssa yhteistyössä vuosittain useita lapsille, nuorille tai perheille tarkoitettua leirejä. Mikäli olet iältäsi 14–18-vuotias ja kiinnostunut toimimaan leirillä apuohjaajana, osallistu keväällä järjestettävään Apuohjaaja-koulutukseen, niin saat lisätietoa tulevasta toiminnasta ja mahdollisuuden päästä apuohjaajaksi.

Koulutuksesta sekä osallistumisesta nuorten tapahtumiin saa todistuksen, joka voi hyödyttää muun muassa töitä hakiessa.

OTTIPAIKKA Monipuolinen

VAPAA-AJAN ASUNTOJA vaativille kalastajille

KALASTUSTARVIKELIIKE

https://www.huvilarannalla.fi/ ruotsi/majoitus/kalastus/jockfall

Avattu verkkokauppa:

https://www.huvilarannalla.fi/ suomi/hiittinen/

Avoinna ark. 8–17, la 9–13

www.jessevaaput.fi

https://www.huvilarannalla.fi/ suomi/pernaja/ Vuokraus- ja palvelutiedustelut,

Tehtaankatu 2, Riihimäki, 040 614 8186

www.korkiakoskenuistin.fi

Joel Lingman +358 (0) 50 5629250 joel.lingman@eerolehti.fi

Laaja valikoima perhopenkkejä !!!

- pihtejä - pinseteitä - koukkuja - saksia

- suurennuslasit - luuppilasit

- ja tietenkin suuri

määrä värijauheita

Uusi osoite Launeella: Mustamäenkatu 72, Lahti, p. (03) 752 5696 Tervetuloa!

HALI- JA LINDROOS-TUOTTEIDEN TEHTAANMYYMÄLÄ n Nettikauppa: www.era-lindroos.fi n ttu

Supersuosi

TOIVELAHJA

e kalamiehell ...)

(50v., 60v.,70v.

Ari Paatajan opastuksella

KALAAN SUOMENLAHDELLE KUHAA • HAUKEA • AHVENTA • MERITAIMENTA Kalatakuu!!!

p. 040 505 2225

www.apajamatkat.fi

Sikamaisen laaja valikoima kuulapäitä

www.spelektroniikka.fi Laaja-alaista kokemusta ja asiantuntemusta kaikilta juridiikan osa-alueilta.

lakimajakka.fi toimisto@lakimajakka.fi Puh. 040 849 6665

S H A R E D PAS S I O N YO U R C H O I C E

KARISMAX

TM

Onkitukusta saat asiantuntevaa palvelua. Meiltä löydät tuoreet syötit. Tutustuthan myös verkkokauppaan, jota päivitetään jatkuvasti. Tuotevalikoima laajenee.

Aukioloajat: Arkisin 10-18 Lauantaisin 10-16

Ota Ottipaikka onkeesi! p. 044 534 9878 timo.lepisto@saarsalo.fi

K ARISMA X TUOT TEET

Kalareppu.fi JA HYVIN VARUSTETUT ALAN LIIKKEET MADE IN FINLAND

Puh: 045 138 8888 Tiilipojanlenkki 2, Vantaa

l Kotimaiset kärpäsentoukat, surviaiset, l hollantilaiset madot

NÄSIVIEHE P. Koskinen puh. 0400 450 045

Tutustu lehtemme nettisivuihin osoitteessa:

www.vapaa-ajankalastajalehti.fi VAPAA-AJAN KALASTAJA 1 2022

51

IK K

TE

K

ST

A

Tutkittua IJ AK

UVAT

IN VA I S A NS

Maailmalla tehdään runsaasti vapaa-ajankalastusta koskevaa tutkimusta, jossa paljastuu paljon tavallista vapaa-ajankalastajaakin kiinnostavia seikkoja.

Tällä palstalla esitellään lyhyesti ajankohtaisia kalatutkimuksia, ja taustoitetaan niitä tarpeen mukaan hieman vanhemmillakin töillä.

ISOJEN ahventen ja siikojen pilkinnässä luotain on verraton apu.

JÄTTÄÄKÖ TEKNOLOGIA kalalle enää mahdollisuuksia?

K

alastustekniikat ja varsinkin kalastusteknologia kehittyvät koko ajan.

Kotimainen tutkimus ja sitä myöden kalastuksen säätely on jäänyt pahasti ajasta jälkeen, mutta muualla tilannetta seurataan. Parantaako teknologia kalastuksen tehoa niin paljon, että kohta viimeinenkin kala löydetään?

PYYDYSTETTÄVYYS PARANEE Kalastuksen säätelyssä pyydystettävyys on keskeinen määre. Se kuvaa saadun saaliin määrää suhteessa pyyntiponnistukseen ja kalakannan kokoon. Kun pyydystettävyys

nousee, samassa ajassa voidaan saada entinen saalismäärä yhä pienemmästä kalakannasta. Luonnollisesti tällöin nousee huoli siitä, saadaanko kalat pyydettyä liian vähiin tai niin vähiin, että ilman viimeisintä tekniikkaa saaliin saaminen muuttuu lähes mahdottomaksi.

Kaikki lienevät yksimielisiä siitä, että kaloja ei saada pumpulilankaverkoilla ja rannalta heittämällä pyydettyä loppuun, mutta viekö tekninen kilpavarustelu kalat merestäkin? Jokaiselle aktiiviselle vapakalastajalle lienee selviö, että kalastuksen teho on viimeisimmän 10-15 vuoden aikana kasva-

SÄÄTELY Uusia säätelykeinoja tarvitaan Teknisten laitteiden käytön kielto vaikuttaisi monien mielestä kalastuksen mielekkyyteen, joten lähtökohtaisesti vastuullisen saaliin ottamisen lisäksi tarvitaan muunlaista kalastuksen säätelyä.

Kaikenlaisiin alueellisiin rajoituksiin on toistaiseksi suhtauduttu hyvin negatiivisesti, mutta tulevaisuudessa niitä tarvitaan epäilemättä nykyistä enemmän jo pelkästään kokonaiskalastuspaineen hallitsemiseksi.

Tuoreiden tutkimustulosten myötä on ymmärretty, että kalat liikkuvat paljon enemmän kuin kenties perinteisesti on ajateltu. Hannu Huuskosen ym. (2019) mukaan esimerkiksi Höytiäisen kuhat liikkuvat vuoden mittaan eri puolella järveä sopivia kutu- ja talvehtimisalueita hakien. Tämän vuoksi alueelliset rajoitukset ovat tehokkaita rajoittamaan kokonaiskalastuspainetta, mutta pienet rauhoitusalueet eivät odotusarvoisesti toimi kalojen lisääntymiskeskuksina, joista tapahtuisi muuttoa pelkästään ulospäin.

52

1 2022 VAPAA-AJAN KALASTAJA

nut merkittävästi. Thomas Detmer ym.

(2020) osoittivat tämän myös tutkimuksen keinoin: aikavälillä 2005-2015 isobassiin keskittyneiden kilpakalastajien pyyntiteho vähintään kolminkertaistui.

Detmerin ym. tutkimuksessa pystyttiin vertaamaan kilpailusaalista kalakannan kehitykseen, joten kyse ei ollut saalismäärien yleisestä kasvusta, vaan nimenomaan parantuneesta kyvystä saada tehokkaammin kaloja.

Itse asiassa useassa tutkimusjärvessä kalakanta heikkeni samaan aikaan, kun kalastusaikaan suhteutettu saalismäärä kasvoi. Ilmiön vuoksi pelkkiä saalistilastoja ei koskaan voi käyttää kalakannan kehityksen mittarina.

jos kalastaja etsii kaloja umpimähkäisesti.

Andrea Sylvia ym. (2020) osoittivat sekä kaloja että kalastajia GPS-perustaisesti seuraamalla, että bassinkalastuskilpailuissa saalista saavat parhaiten kilpailijat, jotka löytävät kalat ja osaavat kalastaa oikealta syvyydeltä. Isobassin ominaisuudet, kuten koko, elinpiirin koko, liikkumisaktiivisuus tai eri syvyyksien käyttö, eivät selittäneet pyydetyksi joutumista. Yleisesti kilpakalastajat olivat tehokkaita löytämään bassit, vaikka kalastajat siirtyivät kesän mittaan syvemmälle kuin itse kalat, jotka tutkimusjärvessä poikkeuksellisesti löysivät tarvitsemaansa suojaa myös matalilta alueilta.

KAIKULUOTAIMESTA ON APUA MYÖS PILKKIJÄILLÄ Zachary Feiner ym. (2020) tutkivat pilkkijöiden saaliita suhteessa kaikuluotainten ja vedenalaisten kameroiden käyttöön Wisconsinissa Yhdysvalloissa. Teknologian käyttö kalastaessa paransi isoaurinkoahventen, mustapilkkuahventen ja kelta-ahventen saalista, mutta teknologiasta ei ollut hyötyä hauen ja valkosilmäkuhan kalastuksessa. Ero selittyi pitkälti sillä, että Amerikassa haukea ja valkosilmäkuhaa kalastetaan usein ootto-ongilla, joiden kanssa aktiivisia kalojen houkuttelutoimia ei tarvita, eikä kaikuluotain ole talvisin erityisen hyvä väline kalojen etsintään.

Omakohtaisten kokemusten mukaan kaikuluotain parantaa ahvensaalista huonolla syönnillä, mutta kalojen ollessa aktiivisia luotaimen käyttö saattaa vain hidastaa liikkumista.

KALASTAJAT TUNTEVAT KALOJEN KÄYTTÄYTYMISTÄ Kalojen käyttäytymisen tuntemusta ei korvaa tekniikkakaan, mutta toisaalta kalojen olinpaikkoja ja liikkumista oppii tekniikan avulla tuntemaan nopeammin kuin umpimähkään etsimällä. Kun GPS-pohjaisista karttasovelluksista näkee syvyysvaihtelut reaaliaikaisesti ja luotain paljastaa kalojen läsnäolon, tehostuu kalastus väistämättä. Siinä missä paikallistuntemus kalojen suosimista paikoista menneinä vuosikymmeninä syntyi vuosien kokemuksen myötä, voi teknologia-avusteinen kalastaja tunnistaa järven parhaat kalapaikat jo yhden viikonlopun aikana.

Kaikuluotainteknologian myötä kalastajat ovat oppineet ymmärtämään myös kalojen käyttäytymistä ennennäkemättömällä tavalla. Tietämyksen lisääntyminen voi tehdä kalastuksesta yhä mielekkäämpää samalla, kun omaehtoinen vastuu kalakantojen säilyttämisestä kasvaa.

Teknologian avulla voidaan toimia sekä vastuullisesti että vastuuttomasti. Liian pienet tai suuret kalat voidaan jättää jo luotainhavaintojen perusteella rauhaan, kun taas pahimmillaan liveluotaimen avulla voidaan jahdata syöntihalutonta kalaa kohtuuttoman pitkään.

KALOJEN LÖYTÄMINEN VAATII LUONNON TUNTEMUSTA Koska kalat eivät jakaudu vesistöissä pinta-alan suhteen tasaisesti, pyydystettävyys paranee keskeisesti, kun kalastaja tehostaa kalojen etsintää. Perinteinen kaikuluotain paljastaa kalat kalastajan sijainnin lähiympäristöstä, viistokaikuluotain hyvinkin kaukaa veneen sivuilta, liveluotain halutusta suunnasta ja tehokkaat moottorikulkuneuvot nopeuttavat paikkojen läpikäyntiä. Keulamoottoreilla taas voidaan pysyä kalojen lähistöllä tehokkaammin kuin kaloja säikyttelevien ankkureiden kanssa.

Nopea liikkuminen ja luotain tehostavat kalojen löytämistä kuitenkin vain vähän,

VAPAA-AJANKALASTUS MUUTTUU KOKONAISUUTENA Steven Cooken ym. (2021) mukaan kalastuksen tehostuminen ei rajoitu kalastusteknologiaan: myös nykyaikainen tiedonvaihto esimerkiksi sosiaalisen median kanavien ja erilaisten kalastussovellusten myötä on lisän-

PALJON pientä kalaa, aika jatkaa matkaa.

nyt kalastajien taitoja ja kykyä paikallistaa kaloja. Jo pelkästään älypuhelimet auttavat kalastuksessa tarjoamalla karttatietoa sekä reaaliaikaisen yhteyden kanssakalastajiin.

Cooken mukaan terävin 2,5 % kärki kalastajista kuuluu niihin, jotka aktiivisesti innovoivat uusia kalastustekniikoita. 13,5 % kuuluu uusien tekniikoiden ensimmäisiin käyttäjiin, 34 % enemmistöön, joka ensimmäisenä ottaa uudet tavat käyttöön, toinen 34 % enemmistöön, joka viimeisenä omaksuu muutokset ja 16 % niihin, jotka tulevat jälkijunassa tai pysyvät siellä omasta tahdostaan.

Toimiva säätelyjärjestelmä ottaisi huomioon uudet kalastustavat siinä vaiheessa, kun ne ensimmäisenä ilmaantuvat, jotta säätely olisi käytössä jo ennen kuin enemmistö omaksuu uudet kalastustavat. Ikävä kyllä kotimaassa keskustelua käydään edelleen enemmän verkkojen silmäkoosta kuin esimerkiksi järkevistä keinoista harrastaa eläinsuojelullisesti ja ekologisesti kestävää valikoivaa kalastusta uuden luotainteknologian aikakaudella.

Lue lisää: https://doi.org/10.1002/tafs.10216 https://doi.org/10.1111/fme.12448 https://doi.org/10.1111/eff.12495 https://doi.org/10.1007/s11160-021-09643-1 https://doi.org/10.1002/fsh.10427 VAPAA-AJAN KALASTAJA 1 2022

53

Perhonsidonnan hyödyntäminen

TI

NE

TE

KS

N

perhonurkka JA

O OIV KUVAT OLLI T

PILKKI kalastuksessa I

tse olen harrastanut perho- ja pilkkikalastusta aktiivisesti 2000-luvun alusta saakka. Kalamiehen perusluonteeseen kuuluu usein se, että spekuloidaan ja mietitään, kuinka sen kalan saisi saaliiksi hieman varmemmin ja tehokkaammin.

Perhonsidonnan yhdistäminen pilkkikalastukseen on antanut lisämahdollisuuksia viritellä vieheitä paremmin toimivaan suuntaan.

Itse olen kokeillut pilkinnässä perhonsidonnan hyötyjä monille kalalajeille. Selvää hyötyä olen mielestäni löytänyt ainakin siian ja kirjolohen pilkkimisessä. Esittelenkin nyt muutamia hyvin toimivia pilkkiperhoja.

PUNAVALKOINEN pilkkiliitsi on jälleen toiminut.

54

1 2022 VAPAA-AJAN KALASTAJA

VALKOINEN TOUKKA SIIALLE Yksi jännittävimmistä pilkintämuodoista on siian näköpilkintä kevätjäillä. Kun lumet sulavat jäiltä, nousevat siiat monissa järvissä syömään muun muassa eläinplanktonia aivan jääkannen alle. Pääsääntöisesti olen pilkkinyt siikoja jääkannen alta syötitetyn morrin avulla, mutta joillakin reissuilla tämä perho on antanut lähes kaikki kalat ja morri on jäänyt sivustakatsojan rooliin. Kultakoukkuun sidottu valkoinen toukka viritetään sivutapsin avulla morrin yläpuolelle noin 15 sentin päähän. Sivutapsin tulee olla kohtalaisen lyhyt, 3-4 senttiä, jotta perho ei roiku kovin sivulla pääsiimasta. Jos kalastetaan pitkällä sivutapsilla, tuntuma tärppiin heikkenee ja koukun tarttumiset jään alareunaan lisääntyvät.

Itse olen tässä kalastusmuodossa käyttänyt 0,12-0,14 millin paksuista monofiilisiimaa.

Sivutapsissa oleva perho ei kalasta yhtä hyvin syvemmältä sokkona käytettynä. Tämä perus-

tuu todennäköisesti siihen, että sivutapsissa oleva perho ei välitä siian hentoja tärppejä kalastajalle asti.

RAUHALLISTA POMPUTTAMISTA JA VÄLILLÄ TAUKOJA Näköpilkinnässä jään alta ei kuitenkaan käytetä tärpinilmaisimia, vaan esimerkiksi telttapatjalla makaava ja avantoon katsova kalastaja näkee, kun siika tulee syötille ja ottaa perhon suuhunsa. Tärppiin vastataan vastaiskulla ja siika nostetaan jään kuivemmalle puolelle.

Perhon uittaminen jääkannen alla on yksikertaista: noin 1-2 sentin tasaista rauhallista pomputtamista ylös-alas ja välillä pieniä taukoja. Perhon etäisyys jääkanteen on vain noin 10-30 senttiä.

Toukka sidotaan kultakoukkuun koossa 12-14. Runko dubataan valkoisesta dubbingista ja rungon päälle kiinnitetään läpinäkyvä, mutta helmiäisenä kimalteleva selkäkilpi esimerkiksi Scud Back-selkäkilpimateriaalista. Selkäkilpi kiinnitetään kierteellä, joka voi olla 0,14 milliä kirkas monofiiilisiima.

ERILAISET LIITSIT KIRJOLOHELLE Monilla kirjolohta järviltä kalastavilla on usein omat suosikkivärinsä niille järville, joilla on tottunut käymään. Samat värit tuntuvat toimivan myös talvella jäältä kalastettaessa. Sitä omaa suosikkiväriä ei välttämättä ole kaupallisena tuotteena tarjolla, mutta erilaisiin mormuskoihin ja pieniin jigipäihin on helppo tehdä pyrstöt Marabou-höyhenistä ja lisätä hieman kimaltavaa tinseliä lisämausteeksi. Marabou-höyhenten elävyys ja houkuttelevuus on erinomaista, ja tähän elävyyteen myös liitsien toimivuus pääosin perustuu.

Sopivaa morria tai jigipäätä valittaessa koukun laatua tulee tarkkailla, sillä saaliskalat voivat painaa useita kiloja. Siiman päässä venkoileva kirjolohi laittaa koukun koetukselle ainakin pidemmällä aikavälillä. Koukun riittävästä terävyydestä tulee huolehtia, jotta tärpit saadaan myös tarttumaan. Omat pilkkiliitsini painavat 1-4 gramman välillä.

Kevyitä liitsejä uitan 0,16 millin siimalla ja painavampia voi uittaa 0,20 millin siimalla.

OHUET SIIMAT UITTAVAT PAREMMIN Ohuet siimat uittavat kevyitä pilkkiperhoja herkemmin ja pyytävämmin. Ohuilla sii-

 ORANSSIMUSTA pilkkiliitsi sidottuna neljän millin oranssiin morriin. Sopivia VMC:n päitä pilkkiliitseihin ja valkoinen toukka kultakoukussa.  LUMETON kevätjää on

nostanut siiat jääkannen alle ja valkoinen toukka on antanut saalista.

moilla ei kaloja kuitenkaan voi nostaa suoraan tärpistä ylös, vaan kalojen jännittävät väsytystaistelut kuuluvat kuvaan.

Pilkkiliitsien uittaminen on sekoitus tasapainopilkin ja mormuskan väliltä. Välillä tehdään pidempiä houkutusvetoja ja välillä pientä pompottelua ja väristelyä. Pilkin pitäminen paikallaan useita sekunteja uittamisen välissä on tärkeää. Erityisesti varovaisella syönnillä olevat kalat ottavat mielellään paikallaan olevaan perhoon.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 1 2022

55

TEKSTI ISMO MALIN

VUODEN KALASTUSSEURA STADIN KALAJUNNUT

satsaa koko perheeseen

S

uomen Vapaa-ajan Kalastajat (SVK) valitsi vuoden 2021 kalastusseuraksi Stadin Kalajunnut, joka on vain viidessä vuodessa vakiinnuttanut asemansa pääkaupunkiseudun nuorten ja perheiden omana seurana. Tästä kertoo esimerkiksi se, että sillä on jo lähemmäs 200 jäsentä.

Seuran puheenjohtaja Markus Ratinen kertoo, että Stadin Kalajunnut perustettiin kesällä 2016, koska ohjatulle lasten kalastustoiminnalle oli pääkaupunkiseudulla huutava tarve. Toisaalta vaikka seuran toiminnan keskiössä ovat alusta asti olleet nuoret, ei vanhempiakaan ole missään vaiheessa unohdettu. ”Olemme sitä mieltä, että koko perhe pitää saada mukaan toimintaan, sillä eivät lapset ilman vanhempiaan kalastamaan lähde. Siksi meillä on aina tapahtumissamme jotain tarjolla myös aikuisille. He voivat esimerkiksi kalastaa lastensa kanssa tai grillailla eväitä ja hörppiä kahvia nuotiolla muiden vanhempien kanssa. Kannustamme heitä myös liittymään jäseniksemme”, Ratinen sanoo.

JUNNUT MENEVÄT AINA AIKUISTEN EDELLE Lapsi- ja nuorisojäsenet menevät kuitenkin aina Kalajunnujen tapahtumissa aikuisten edelle ja junnuille ne on nimenomaan suunnattukin. Käytännössä tämä näkyy Ratisen mukaan niin, että jos käytössä on esimerkiksi seuran onkia tai virveleitä, ensisijaisesti lapset kalastavat niillä.

56

1 2022 VAPAA-AJAN KALASTAJA

”Eivät junnut ilman vanhempiaan kalastamaan lähde”

”Samoin venekalastuksessa aina varmistetaan ensiksi, että kaikki halukkaat lapset pääsevät veneeseen ja sitten vasta aikuiset.

Lisäksi vaikkapa askartelut, vieheiden rakentelut ja perhojen sitomiset on suunnattu vain lapsille ja nuorille”, hän selvittää.

Kalajunnuilta ei ole myöskään puuttunut kunnianhimoa, sillä se on Ratisen mukaan alusta asti yrittänyt rakentaa Suomen suurinta ja toimivinta junioreiden kalastusseuraa erityisesti lasten näkökulmasta. Tähän on pyritty esimerkiksi miettimällä, mikä kalastuksessa on tällä hetkellä pinnalla ja mikä lapsia voisi kiinnostaa. ”Näitä asioita olemme sitten lisänneet perinteisen kalastusseuratoiminnan rinnalle.

Olemme myös miettineet, minkälaista toimintaa tarjoavaan kalastusseuraan itse haluaisimme kuulua, ja tietenkin kuunnelleet lasten omia toiveita ja järjestäneet niiden mukaisia tapahtumia.”

TAVOITTEET SAAVUTETTU TODELLA HYVIN Ratisen mielestä Kalajunnujen toiminta on ollut tähän asti onnistunutta ja asetetut tavoitteet on saavutettu erittäin hyvin. ”Olemme jopa tämänhetkisestä noin 180 jäsenen määrästä vähän yllättyneitä itsekin”, hän myöntää.

Jäsenistä noin 135 on junioreita ja jotain seuran onnistumisesta kertoo sekin, että Kalajunnut kasvoi viime vuonna yli 70 uudella

jäsenellä. Jäsenmäärän reippaan kasvun Ratinen laittaa ensisijaisesti aktiivisen ja hyvän seuratoiminnan piikkiin. ”Kun tekee asiat hyvin, niin sana kiirii ja se ruokkii itseään.”

Myös se, että Kalajunnujen toiminta on vain viidessä vuodessa saatu hyvin monipuoliseksi, on ollut yllätys. ”Aluksi lähinnä ongitimme lapsia, mutta sittemmin mukaan on tullut heittokalastus eri muotoineen ja jopa siian lippoaminen.

Kerhoilloissa taas on välineiden rakentelun ja huollon lisäksi ollut tarjolla kovien kalastusasiantuntijoiden, kuten Markku Tiusasen ja Mika ”Hauki-Koira” Vornasen, esityksiä eri kalastustavoista”, Ratinen mainitsee.

KORONAPANDEMIA RAJOITTANUT TOIMINTAA Keväällä 2020 Kalajunnujen oli tarkoitus järjestää oma kalankäsittelyyn keskittyvä päivän mittainen tapahtuma. Se jouduttiin kuitenkin koronapandemian takia perumaan. ”Toki esimerkiksi Honkaluodon kalastusretkillä aina perkaamme ja savustamme kalat, mutta kokonainen kalankäsittelyyn keskittynyt päivä olisi ollut omiaan erityisesti vanhemmille. Lisäksi varsinaisia sisällä pidettäviä kerhoiltoja emme voineet viime talvena koronan takia järjestää

Vinkit Ratisen vinkkejä kalastusseuroille: Aktiivisesti mukaan ja näkymään  Ratinen kehottaa seuroja aktiivisuuteen ja tilaisuuden tullen menemään mukaan erilaisiin tapahtumiin ja median haastateltavaksi näkyvyyttä saamaan. ”Me olemme olleet mukana Lapsimessuilla, Koskipäivässä, Helsinki päivässä, Satakolkyt-projektissa Ylen Aamu-ohjelmassa ja lehtihaastatteluissa”, hän luettelee.  Rannat ja kalastusvälineliikkeet ovat Ratisen mukaan hyviä paikkoja tavoittaa lapsia vanhempineen. ”Aina kun näkee lapsen kalassa tai kaupassa uistimia ihailemassa, kannattaa mennä jututtamaan lasta ja hänen vanhempiaan ja kertoa seurasta.”  VUODEN kalastusseuran tunnustus

luovutettiin SVK:n syyskokouksessa.

Sen vastaanotti Stadin Kalajunnujen puheenjohtaja Markus Ratinen Olli Saarelta ja Stina Koivistolta.

Kuva: Jaana Vetikko.

 Tietenkin täytyy olla mukana somemaailmassa. ”Junnuilla on Facebook- ja Instagram-sivut, joille päivitämme kuvia ja tarinoita tapahtumista ja kannustamme myös vanhempia liittymään jäseniksi.”  Myös verkostoituminen kuuluu kalastukseen. ”Piirit ovat pieniä ja joku tuntee aina jonkun. Kyselkää, voisiko joku tuoda toimintaanne lisäarvoa, ja jos teiltä pyydetään apua jonkun tapahtuman toteuttamiseen, niin lähtekää mukaan, jos mahdollista.”

 KUN Stadin Kalajunnut ei voinut talvella 2020 kokoontua sisätiloihin, kerhoillat korvattiin pilkkimisellä pienissä erillisissä ryhmissä. Kuva: Markus Ratinen.

 SYKSYLLÄ Kalajunnut kävi-

vät myös lippoamassa siikaa Vanhankaupunginsuvannolla.

Kuva: Jukka Vetikko.

ollenkaan. Sen sijaan kävimme rajoitusten aikana pilkillä niin, että järjestimme kolme eri kokoontumista pienemmille ryhmille ja pysyimme jäällä omissa porukoissa”, Ratinen selvittää.

Aluksi Kalajunnut piti kerhoiltansa Vanhankaupunginkoskella Meri-infon tiloissa, mutta jäsenmäärän kasvettua ja uusien mahdollisuuksien auettua kerhoiltoja on järjestetty Suomalaisen Kalastusmatkailun Edistämisseuran (SKES ry) tiloissa Honkaluodossa ja Laajasalon kirjaston vuokratilassa. ”Kalastusta sisältävät tapahtumat ovat useimmiten olleet Honkaluodossa ja Vanhankaupungin suvannolla, mutta joskus jossain muuallakin sen mukaan, mikä on ollut kohdekala ja kalastusmuoto. Mainita kannattaa myös, että kuulumme Suomen Vapaa-ajankalastajien lisäksi SKES ry:hyn, minkä ansiosta pääsemme käyttämään Honkaluodon tukikohtaa ilmaiseksi.”

SEURAAVAKSI LISÄÄ TOIMINTAA MYÖS AIKUISILLE Kun Kalajunnut on saanut junioritoiminnan pyörimään jo melko hyvin, niin seuraavaksi se alkaa rakentaa toimintaa entistä enemmän myös aikuisille. ”Tähänkin meillä alkaa hiljalleen muotoutua jonkinlainen suunnitelma ja uskoisin, että kun muutamat palaverit on istuttu ja kerätty ideat yhteen, sekä kuultu, mi-

tä lapset haluavat isoina seuralta, niin vain taivas on rajana”, Ratinen uskoo.

Hän kertoo Kalajunnujen päättäneen lähteä mukaan myös Suomen Vapaa-ajan Kalastajien Mimmit Kalastaa! -hankkeeseen. ”Emme ole vielä ehtineet miettiä, miten sen toteutamme. Meillä on kuitenkin seurassa hyvä meininki ja haluamme jatkaa yhdessä eteenpäin”, Ratinen korostaa.

NUORTEN KATSEET HEITTOKALASTUKSESSA Jos jäsenkadosta ja ikääntymisestä kärsivä seura haluaa uusia jäseniä ja toiminnalleen jatkuvuutta, sen olisi Ratisen mielestä ruvettava miettimään, mitä se pystyy jäsenille tarjoamaan ja olisiko tarvetta uudistua. ”Esimerkiksi kilpailutoimintaan uudistumisen ei tarvitse vaikuttaa, mutta pelkällä onki- ja pilkkikilpailutoiminnalla ei nuorempia sukupolvia mukaan houkutella.

Jotain muutakin pitää pystyä tarjoamaan, vaikka sitten edes opastusta kalastuksen perusasioihin”, hän tähdentää. ”Tosiasia vaan on, että kilpaonginta ja -pilkintä nykymuodossaan ei ole nuorempien sukupolvien ensisijainen kilpailumuoto kalastuksessa, vaan kyllä heidän katseensa ovat heittokalastuksessa.

Voihan jopa olla, että juuri tästä syystä seuratoiminta on menettänyt suosiotaan ja tilalle ovat tulleet erilaiset kalastusjoukkueet ja venekunnat”, Ratinen arvioi.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 1 2022

57

KALAPAIKKA

58

1 2022 VAPAA-AJAN KALASTAJA

TEKSTI JA KUVAT DAN JA KALERVO TOLPPANEN

UNIIKKI

kalareissu KANADAAN  KALASTAJAN

juhlahetki: Dan ja juuri väsytetty 26-paunainen kingi eli kuningaslohi.

 KALASTUSREISSUN tukikohtana toimi Joe’s Salmon Lodge.

O

lin ollut Kanadassa kalassa kaksi kertaa parikymmentä vuotta aikaisemmin kala- ja työkaverieni kanssa. Nämä matkat onnistuivat oikein hyvin. Niinpä kun täytin 70 vuonna 2017, toivoin lahjaksi tukea uudelle matkalle.

Poikani Dan lahjoitti lennot ja muulta suvulta ja ystäviltä sain matkarahaa. Suurta mielihyvää tuotti minulle se, että poikani halusi lähteä mukaan kaverikseni.

Tarkoitus oli lähteä jo kesällä 2017, mutta pojan työasioiden ja kalastusmatkayrittäjän aikataulujen sovittaminen ei onnistunut. Niinpä siirsimme matkaa vuodella. Tykkään käydä jo ennestään tutuissa paikoissa ja halusin samaan kohteeseen, jossa olin ollut aikaisemmin.

UIVA LOMAKYLÄ BRITTILÄISESSÄ KOLUMBIASSA Kohde oli Joe’s Salmon Lodge Kanadassa, Brittiläisessä Kolumbiassa. Kyseessä on uiva lomakylä, joka sijaitsee Hakai Pass -saaristossa. Sinne on matkaa noin neljäsataa kilometriä Vancouverista. Saatavilla on neljän tai viiden päivän kalamatka kesä-syyskuun aikana.

Kohde on todella suosittu, joten varaus pitäisi tehdä mahdollisimman ajoissa. Hintaan kuuluu lähes kaikki lentokentältä lodgelle ja takaisin. Alkoholi ja tipit on maksettava erikseen.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 1 2022

59

Hinta

PARI PÄIVÄÄ TURISTINA VANCOUVERISSA

Helteisenä heinäkuun päivänä lensimme Icelanderin koneella ensin kolme tuntia Keflavikiin Islantiin, jossa oli koneen vaihto.

Sieltä jatkoimme kahdeksan tuntia Vancouveriin saman yhtiön koneella.

Lentokenttämuodollisuuksien jälkeen ajoimme taksilla keskustaan hotelli Blue Horizoniin. Siellä meillä oli 30. kerroksessa upea kulmahuone, josta oli näköala kaupunkiin ja satamaan.

Olimme pari päivää turistina Vancouverissa ja kävimme muun muassa lohenkasvatuslaitoksessa ja tutustuimme kaupunkiin.

Viimeiseksi yöksi ennen kalamatkaa majoituimme Pacific Gateway -hotelliin, jolta oli Shuttle-taksiyhteys läheiselle lentokentälle.

Nautittuamme runsaan aamiaisen kirjauduimme ulos hotellista ja ajoimme taksilla lentokentälle. Jätimme ylimääräiset tavarat hotellin säilytykseen. Lennolle sai ottaa vain 20 paunaa (vajaa 10 kg) varusteita, jotta kaloille olisi palatessa tilaa.

Air Tindin lento nousi klo 14 aurinkoisessa säässä kohti Bella Bellaa. Meitä matkustajia oli kaikkiaan kolmisenkymmentä. Muutama paikka oli vapaana. Miespuolinen lentoisäntä jakoi pientä purtavaa matkan aikana.

Lähestyessämme Bella Bellaa todella musta pilvi tuli eteemme, mutta hienosti lentäjät kiersivät sen. Kentälle laskeutuessa sää oli puolipilvistä ja huomattavasti viileämpää kuin Vancouverissa.

Matkan kustannukset/henkilö  Lentoliput 1600 € Halusimme lennot yhdellä välilaskulla, jolloin ne ovat kalliimmat. Aikaisempi lippujen varaus olisi säästänyt myös rahaa.  Kalamatka 2500 € Sisältää:  Lennot Vancouver-Bella Bella-Vancouver.  Venekuljetukset lodgelle ja takaisin.  Majoituksen kahden hengen huoneessa täysihoidolla.  Veneen Boston Whealer, 50 hv moottori, polttoaineet.  Uistelu- ja pohjaongintavälineet.  Tarpeellinen määrä sillisyöttejä.  Kalojen perkauksen ja pakastamisen.

Ei sisälly:  Alkoholijuomat, esim. olut 4 €.  Palvelurahat, 200 €, ne oli määritelty yrittäjän puolesta henkilökunnalle yhteiseksi, mutta tippasimme erikseen meidän opastamme ja muutamaa muuta, joilta olimme saaneet erityispalvelua.  Kalastusluvat, 30 €, hinta on tosi halpa, ja oli kätevää ostaa ne verkosta.

Mukana piti olla paperikopio, koska otettu kala piti kuivamustekynällä merkitä siihen. Muuten tarkastuksessa voi tulla iso sakko. Seuraavasta osoitteesta voi ostaa kalastusluvan.https://recfish-pechesportive.dfo-mpo.gc.ca/ nrls-sndpp/index-eng.cfm  Kalastusopas, hinta oli 20 €/tunti, joka on mielestäni edullinen.  Kanadan dollarin arvo vaihtelee 1 € = 1,4-1,5 CAD  Kanadaan tarvitaan passi ja ETA- matkustusasiakirja, jonka voi hoitaa netissä, jossa se liitetään passiin. Se on hyvä tilata ajoissa.

 MYÖS Kalervo

Tolppanen sai Gapin salmesta komean kuningaslohen.

 JOE’S Salmon

Lodgella on oma matto lentoterminaalitiskin edessä, joten oikeaa paikka lähtöselvityksen tekemiseen löytyi helposti.

60

1 2022 VAPAA-AJAN KALASTAJA

 KOLME kovaa kalamiestä

vasemmalta: Kalervo Tolppanen, kalastusopas Mike Meagher ja Dan Tolppanen.

tervetulleiksi. Meitä oli 26 vierasta ja henkilökuntaa 13.

Ruoka oli heti odottamassa ja se oli tuhtia.

Ihmetytti, että ruoka oli lihapitoista, vaikka olimme melkein kalaparatiisissa. Minut oli otettu huomioon hienosti, sillä olin ilmoittanut ruokavalioni olevan gluteeniton.

HUOLESTUTTAVA UUTINEN: KALAA OLI TULLUT HEIKOSTI

”

HE KERTOIVAT KALAA TULLEEN HEIKOSTI, KUN SÄÄ OLI OLLUT LIIAN KAUNIS.

Bella Bellan lentoterminaalissa pois lähdössä olleet matkustajat olivat odottamassa omaa lentoaan. He kertoivat kalaa tulleen heikosti, kun sää oli ollut liian kaunis. Hieman se pani mieltä kaihertamaan, mutta kalamies on positiivinen.

Taksilla siirryimme satamaan, jossa lastattiin meidät lodgelle vievää venettä. Viimein olivat kaikki osallistujat kyydissä ja tavarat lastattu. Ruokaa yms. tarvitaan isolle porukalle melkoisesti. Lodgen isäntä Doug Stoffo oli vastassa ja toivotti meidät veneessä tervetulleiksi.

Matka sujui mukavasti ja vauhdilla saaristomaisessa maisemassa. Kun vene rantautui lodgen laituriin, oli koko henkilökunta jonossa vastaanottamassa kätellen meidät

MIKE LUPAUTUI OPPAAKSEMME Melko pian ruokailun jälkeen alkoi kalastusopastus, jonka hoiti fishmaster Mike Meagher. Ensin kerrottiin veneen varustuksesta ja sitten kalastusvälineistä. Tällä lodgella kalastettiin sillisyötillä, ja Mike näytti läheltä, miten silli katkaistiin vinosti etuevien takaa ja kaksi koukkua kiinnitettiin syöttiin.

Opastettavia oli aika vähän, sillä useimmat kanssakalastajat olivat vakiokävijöitä Kanadasta ja USA:sta. Monet olivat tykästyneet paikkaan niin, että olivat mukana jo toistakymmenettä kertaa.

Sen jälkeen ilmeni, ettei meillä ei ollutkaan opasta, vaikka olimme sellaisen varanneet sähköpostilla. Se oli jäänyt henkilökunnalta lukematta. Kumpikaan meistä ei halunnut ottaa vastuulleen moottoriveneen käyttöä. Vanhasta muistista tiesin, että täällä oli vain kaksi asentoa kaasussa: nolla ja täysi.

Iloksemme ongelma ratkesi niin, että Mike lupasi ottaa meidät veneeseensä seuraavana aamuna. Normaalisti hän oli yksin ja muut veneet olivat joko näkö- tai radioyhteydessä. Mukana oli paljon vakiokävijöitä, jotka saivat liikkua vapaammin.

KARIKOITA, KAPEITA SALMIA JA SAARIA RIITTI Kalastusalue oli hyvin rikkonaista, oli karikoita, kapeita salmia ja saaria lukemattomasti. Vedessä saattoi kellua ajopuita, joita piti seurata. Lisäksi vuorovesi aiheuttaa oman ongelmansa. Lodgen lähellä oli merkitty joitain kiviä, jotka olivat nousuveden aikaan piilossa.

Illan kalastuksen pelastukseksi tuli vapaalla ollut Gerald, joka lähti meille venemieheksi. Pari tuntia kalastettiin lähistöllä, VAPAA-AJAN KALASTAJA 1 2022

61

kuten enin osa muistakin veneistä. Saaliksi saimme lisää opastusta ja katsella naapurin väsyttävän lohta.

Seuraavana aamuna koputus oveen herätti meidät jo klo 5.30. Aamutoimien jälkeen oli tukevan aamiaisen aika. Termospulloihin saimme mukaan evääksi kahvia ja muutaman voileivän. Päivällä oli mahdollista tulla myös lounaalle, jos ei jaksanut odottaa klo 17 päivällistä.

Sitten kalavaatteet päälle ja menoksi merelle. Klo 6.15 Miken kanssa lähdimme kalaonneamme koettamaan. Suunta oli kohti Gappia, alueen parasta lohipaikkaa.

Muutama vene lähti peräämme ja vauhdilla mentiin.

Vene lipui kauniissa saaristossa salmien ja karikoiden lomassa. Saarien puusto oli tosi tiheää ja koostui enimmäkseen havupuista.

Osa puista oli kelottunut ja niiden latvoissa oli valkopäämerikotkien mukava tähyillä saalistaan.

NELJÄ VAPAA PYYNTIIN ERI SYVYYKSILLE Gapin salmesta aukeaa avomeri ja siihen aallot murtuvat voimalla. Hapekkaassa vedessä viihtyvät lohien saaliskalat ja niinpä paikka on pysynyt vuosikymmeniä ottipaikkana. Pienen saaren ranta putoaa pystysuorasti mereen ja uistella voi aivan rantaa hipoen.

Salmessa laitoimme neljä vapaa pyytämään eri syvyyksille. Kaikki oli syötitetty katkaistuilla silleillä. Sikäläistä taikauskoa oli se, että kun kelalta vedettiin siimaa, niin viimeisen vedon tuli olla pariton. Niinpä meillä oli syötit esimerkiksi 9, 13, 17 ja 21

JOE’S Salmon Lodgen veneet rivissä asiakkaita odottamassa.

vedon syvyydessä. Yksi siiman veto oli lähes metri. Koska vene liikkui tosi hitaasti, eivät syötit olleet kovin syvällä.

TÄRPIN ODOTTELU EI OLLUT LAISKOTTELUA Kun vavat olivat kunnossa, aloimme pyöriä hiljaisella vauhdilla alueella. Vedessä oli runsaasti meduusoita ja jotain pallokasveja.

Niitä oli rannoilla isoja lauttoja ja joku aina lähti kellumaan veden pinnalla. Niinpä tärpin odottelu ei ollut mitään laiskottelua, vaan piti seurata veden pintaa ja tarvittaessa ottaa vapa käteen ja väistää este.

Mike yritti väistellä niitä mahdollisuuksien mukaan. Hän huolehti myös, että syötti tarkistettiin melko usein, koska meduusa saattoi ajautua syöttiin ja silloin lohi py-

”

MEDUUSA ON MYÖS IHMISELLE MYRKYLLINEN JA SE PITI VAROVASTI IRROTELLA POIS.

62

1 2022 VAPAA-AJAN KALASTAJA

sytteli loitolla. Meduusa on myös ihmiselle myrkyllinen ja se piti varovasti irrotella pois. Myös syötti oli vaihdettava ajoittain tuoreeseen.

PUOLI KYMMENELTÄ ALKOI TAPAHTUA Kierrellen salmen suussa odottelimme jännittäen, koska vapa taipuu tai vain hieman värähtää. Silloin piti vetäistä pari vetoa siimaa löysälle. Näin lohi saattoi vielä iskeä uudestaan.

Puoli kymmenen maissa alkoi tapahtua.

Vapa taipui ja siimaa alkoi juosta kelalta.

Annoin Danin hoitaa ensimmäisen väsytyksen. Hyvin hän toimikin, kaikki sujui hienosti ja pian oli ensimmäinen lohi (coho) veneessä.

Hetken päästä alkoi toinen kela valittaa ja minä kävin siihen käsiksi. Huomasin, että nyt on iso kala, sillä se veti siimaa kymmeniä metrejä. Taistelin kalan kanssa useita minuutteja, kunnes yhtäkkiä se oli irti. Olihan se pettymys, mutta väkäsettömät koukut antavat kalalle mahdollisuuden paeta, kun se kääntyy oikeaan asentoon.

Pitkään emme saaneet olla toimettomina, sillä kymmenen maissa alkoi taas Danin ja

”

VÄKÄSETTÖMÄT KOUKUT ANTAVAT KALALLE MAHDOLLISUUDEN PAETA, KUN SE KÄÄNTYY OIKEAAN ASENTOON.

lohen taistelu. Kala tuntui olevan iso, joten panin videokameran päälle. Mikä mukavinta, musiikkikappale, joka soi koko ajan, oli suomalaisen Daruden Sandstorm. Sen soidessa Dan hoiti hienosti Miken ohjauksella lohen oikulliset kuviot estääkseen sitä irrottamasta koukkua suupielestään.

KUNINGASLOHI VÄSYI VIIMEIN Kaikkia vapoja en ehtinyt kelata ylös, joten lohi sotki siiman toiseen siimaan. Mike ratkaisi ongelman katkaisemalla siiman.

Nyt toisen siiman paino ja syötti roikkuivat mukana. Välillä ne kävivät näkyvissä, mutta useita kertoja kala teki vielä syöksyjä.

Viimein lohi väsyi, näytti kylkeään ja Mike haavi sen veneeseen. Viitosia siinä läiskittiin hurraa-huutojen kera. Olin ylpeä poikani toiminnasta. Kala oli kuningaslohi ja meidän reissumme suurin painaen 26 paunaa laiturin puntarin mukaan.

Minäkin sain vielä väsytellä kunnon kingin, hieman pienemmän kuin Danilla. Saimme lisäksi yhden cohon, mutta sitten alue hiljeni. Olimme ihailleet myös toisten veneiden kalatapahtumia, mutta monet alkoivat vähitellen laajentaa kalastusaluettaan.

 LINGCODILLA on hurjan nä-

köinen suu. Ruokakalana se on kuitenkin tosi herkullinen.

 SAALIIKSI tullut lingcod

riemastutti Dania.

 GAPIN salmi on hyvä otti-

paikka, joten siellä riittää aina uistelijoita.

AHVENEN NÄKÖISET KALAT ISKIVÄT RAJUSTI PILKKIIN

Mike ehdotti pohjaongintaa ja sehän meille sopi. Ajoimme karikkoiselle alueelle ja sitten laitoimme järeisiin, melko lyhyisiin vapoihin isot pilkit. Danille sattui papukaijaväri ja minulle koko hopea. Sitten alkoi tapahtua ainakin minulle, kun ahvenen näköiset, mutta ruskeat rockfish-kalat iskivät rajusti pilkkiini. Niitä nousi kiinnijääneen kalan kanssa näköetäisyydelle.

Danilla ei ollut juurikaan tapahtumia, joten vaihdoimme välineitä. Ei ollut miehessä vika, vaan vieheessä. Hopea oli ylivoimaisesti parempi väri näille kaloille. Otimme kuusi suurinta 1-2-kiloista ja lahjoitimme ne keittiöön.

Mike ihmetteli, kun emme olleet kiinnostuneet ottamaan niitä kaikkia mukaan.

Bassi on maukas kala ja edellisellä matkalla toinkin muutaman fileen kotiin. Uskoimme kuitenkin siinä vaiheessa, että saamme lohta tarpeeksi kotiin viemiseksi.

LINGCODEJA KALLIOLUODON VIERESTÄ Seuraavaksi vaihdoimme paikkaa hieman avomerelle päin kallioluodon viereen. Siinä oli heti rannassa melko syvää ja tuuli kävi päin kalliota. Tuulen heiluttaessa venettä aloimme taas kalastaa. Ensin pilkimme muutaman rockfishin ja suuri oli hämmäsVAPAA-AJAN KALASTAJA 1 2022

63

tykseni, kun Mike laittoi lähes kiloisen kalan syötiksi varustettuna kahdella isolla koukulla. Se pudotettiin painon avulla pohjaan ja jäimme odottamaan. Ei aikaakaan, kun siima kiristyi ja alkoi pumppaaminen ylös.

Kun sain ensimmäisen kalan pinnan lähelle, se aukaisi suunsa ja sylkäisi syötin ulos. Toisella yrittämällä näin ei käynyt, vaan saimme kalan veneeseen. Nyt syötti oli kokonaan kalan suussa, vain pyrstö hieman näkyi. Saalis oli lingcod, jota pidetään tosi hyvänä ruokakalana. Osa porukasta kalasti niitä mieluummin kuin lohia.

Ravintolassa se on kallein annos. Dan teki saman homman vuorollaan ja näin meillä oli mukava päiväsaalis. Takaisin lodgelle, kalojen punnitus ja valokuvaus. Itse ei tarvinnut tehdä mitään, sillä henkilökunta kantoi kalat veneestä ja hoiti perkaukset ja pakastukset. Me istuimme vain valmiiseen ruokapöytään.

 HENKILÖKUNTA huo-

lehti kalojen käsittelystä aina perkauksesta fileointiin asti.

”

VEDIMME VIEHEITÄ PITKIN SAAREN RANTAA JA VAVOISSA VÄRÄHTELI VÄHÄN VÄLIÄ.  KALA on kiinni ja väsytys käynnissä.  MYÖS cohoa eli hopea-

lohta saatiin saaliiksi.

KOTKIA EI SAA OSOITELLA Sää oli muuttunut ja oli pilvistä ja pientä tihkusadetta. Tarkoitus oli tulla lounaalle, joten jäimme lähistölle kalastamaan. Samoin tekivät monet muutkin venekunnat.

Vedimme vieheitä pitkin saaren rantaa ja vavoissa värähteli vähän väliä. Saimme muutaman pinkin, jotka päästimme takaisin, samoin teimme pienille cohoille. Veneeseen otimme kolme lohta ja yhden red snapperin. Ihmettelin, miksei Mike heittänyt sitä kotkille, vaikka niin sanoi. Minä osoitin lintuja ja sain kuulla, että kotkia ei saa osoitella, se tietää huonoa onnea.

Saimme katsella muiden väsytyksiä ja näimme, kun valas puhalteli selällä vesisuihkuja. Kotka-arvoitus selvisi lounaalle palatessamme. Lodgelle vievän lahden suussa korkeimmassa puussa istui kotka. Kun Mike heitti kalan veteen, lintu lähti heti lentoon ja tyylikkäästi nappasi saaliinsa. Mike kertoi linnun olevan ns. kotikotka, jolle he tuovat syötävää.

DANILLA JA MIKELLA SYNKKASI HYVIN Lounaan ja pienen lepäilyn jälkeen suuntasimme taas Gappiin, eikä turhaan, sillä saaliinamme oli neljä lohta. Mike ehdotti meille halibutin (ruijanpallas) kalastusta, mutta kalapaikalle olisi ollut 40 minuutin ajo. Meitä ei kiinnostanut keikkua melkoisessa aallokossa niin pitkää matkaa, vaan halusimme lohestaa.

Päivä oli varsinainen kalapäivä: saaliina seitsemän lohta veneessä, musiikkia ja mukavaa seuraa. Danilla ja Mikella synkkasi hyvin, ikä ja musiikkimaku olivat samaa luokkaa. Dan on ammatiltaan rap-artisti ja taiteilijanimeltään Uniikki. Hän oli iloinen, että Mike tykkäsi muun muassa räpistä. Olim-

64

1 2022 VAPAA-AJAN KALASTAJA

me tosi tyytyväisiä oppaaseemme Mikeen.

Pääsimme tosi ammattilaisen kyytiin, joka laittoi meidätkin aktiiviseen kalastukseen.

Kaksikymmentä vuotta aikaisemmin minulla oli liiankin hyvä palvelu. Syötit laitettiin koukkuihin ja vapa ojennettiin kalan tartutuksen jälkeen käteen. Loppujen lopuksi meidän venekunnallamme oli eniten kalaa pois lähtiessä. Iltahämärissä tulimme takaisin lodgelle.

VIIMEINEN KALAPÄIVÄ Taas normaalit aamutoimet ja äkkiä kalaan, olihan viimeinen matkapäivä alkamassa.

Sää oli aurinkoinen ja tuulikin kohtalainen.

Gappiin suuntasimme, olihan se ollut varmin lohipaikka.

Meillä oli aikaa vain kolmisen tuntia ja siihen mahtui toimintaa melkoisesti.

”

BAARISTA OLISI SAANUT YÖMYSSYJÄ, MUTTA ME EMME SELLAISIA TARVINNEET.

KETKÄ OVAT

Suomen parhaat viehekalastajat?

PALKINTOJEN YHTEISARVO YLI 40 000 €

Lisätietoja Kanadan Brittiläisestä Kolumbiasta löytyy hyvin tietoja mm. seuraavista nettiosoitteista:  sportfishing.bc.ca/  joessalmonlodge.com/  recfish-pechesportive.dfo-mpo. gc.ca/nrls-sndpp/index-eng.cfm

Neljä lohta kävi veneessä tai veneen vieressä sillä kaksi pinkkiä irrotettiin siististi vedessä. Kahdentoista paunan kuningaslohi ja yhdeksän paunan hopealohi otettiin kyytiin.

Lisäksi yksi pääsi irti ja tietysti se oli ”iso”.

Klo 10 palasimme lodgelle ja lounaan jälkeen ehdimme vielä laivan kannella seurustella mukavan lämpimässä säässä. Noin klo 16 lähti lento kohti Vancouveria, jossa suuntasimme samaan hotelliin, jonne olimme jättäneet osan matkatavaroistamme.

Meillä oli pakkauksissa 126 paunaa fileetä, josta osan jätimme tutuille. Kalat saimme hyvin Suomeen, mutta jouduimme maksamaan noin 5 €/kilo lisämaksua. Onneksi meillä oli hieman alle 40 kiloa fileetä, sillä jokaisesta 20 kilon ylityksestä joutui maksamaan lisämaksun. Olisimme säästäneet 50 prosenttia, jos olisimme hoitaneet asian netin kautta.

LOPPUPÄÄTELMIÄ Saimme erinomaisen oppaan, joka jaksoi opastaa tilanteissa. Meidän venekuntamme sai kolmetoista lohta, joista kahdeksan kuningaslohta ja viisi hopealohta. Meidän kiintiömme olisi ollut 8 + 8, mutta nytkin saimme aivan tarpeeksi kalaa.

Vaihtelevat säät saattoivat parantaa kalojen ottihaluja. Pienet sadekuurot eivät haitanneet ja lodgella oli vaatteet huonoonkin säähän.

Henkilökunta oli tosi ystävällistä ja avuliasta. Osalla heistä jäi yöunet tosi vähiin. Lyhyet olivat meidänkin unemme, sillä iltapalan jälkeen vielä istuimme lobbyssa kertaamassa päivän tapahtumia. Baarista olisi saanut yömyssyjä, mutta me emme sellaisia tarvinneet.

VIEHEKALASTUKSEN

17.-19.6.2022 VAASA Ilmoittautuminen alkaa 1.3. klo 18.00 Kilpailun ja sen palkintojen lisätiedot:

viehekalastuksen-sm.fi Järjestäjä:

Suomen VAPAA-AJANKALASTAJAT

LUKIJALTA Kutevatko järvilohi ja taimen myös järvissä?

Vapaa-ajan Kalastajan edellisessä numerossa (6/2021) oli Anssi Vainikan kirjoitus ”Voiko taimen tai järvilohi kutea järvessä?” Siinä viitattiin Ossi Seppovaaran (1969) artikkeliin, jossa näiden kalojen järvikudusta oli kerrottu.

Asia on mielenkiintoinen, on ollut sitä jo 1900-luvun taitteesta asti, ja siksi onkin syytä palata noihin aikoihin ja selvittää myös, mihin muun muassa Seppovaaran viittaus Puruveden ”lohen” kutemisesta järvissä pohjautuu. ”Niin kuin tunnettu kerrotaan Savonlinnan lähellä olevassa Puruvedessä oleskelevien lohien kutevan itse järvessä kivisillä niemekkeillä myrskysäällä loka-marraskuun kuluessa.”

Näin aloitti Ossian Reuter, Suomen Kalastuslehden toimittaja vuonna 1899 kyseisessä lehdessä (nro 12, s. 201-204) julkaistun artikkelinsa ”Missä Puruveden lohi kutee?”

REUTERIN SELVITYKSET PAIKAN PÄÄLLÄ O. Reuter lähti selvittämään asiaa paikan päälle ja saapui Puruvedelle 23.10. paikallisten pyyntimiesten seuraksi. Myrskyjen ja lumisateen vuoksi pyynti oli vaikeaa ja kalastajat onnistuivat saamaan vain yhden noin viiden kilon painoisen ”lohen”, mutta se ei ollut, eikä olisikaan kutenut sinä syksynä. Hän koosti saamistaan tiedoista ja havainnoista yhteenvedon, josta muutama keskeisin seuraavassa: ”Puruwedestä tawallisesti saadut lohet owat muodoltaan sangen lyhyet ja leweät sekä lihawat ja punalihaiset. Ulkoasultaan sikäläinen lohi on hopeanhohtawa ja mustatäpläinen kylkiwiiwan alapuoleltakin, samoin kuin lohet maamme muissakin suuremmissa järvissä. Juuri tämä lohi, joka paikkakunnalla on tunnettu ”siikalohen” nimellä, on tehnyt Puruweden lohen niin kuuluisaksi. Puruwedestä saatavat lohet painavat tavallisesti 4-7 kg. Kymmenenkin kilon painoiset lohet eivät kuitenkaan kuulu harwinaisiin. Sitä wastoin kuuluu olewan erittäin harwinaista saada nähdä alle yhden kilon painoista lohta.” ”Sitä mielipidettä wastaan, että Puruweden lohi kutisi tässä järvessä puhuu siis kaksi

66

1 2022 VAPAA-AJAN KALASTAJA

painavaa syytä, nimittäin ettei lohenalweita eikä waluvalla mädillä warustettuja lohia, mikäli minun on onnistunut saada selwille, milloinkaan ole mainitusta järvestä saatu; tämän mielipiteen puolesta ainoastaan, että on nähty lohien hyppivän matalikoilla ja kivisten niemien luona ulkoselillä lokakuun keskivaiheilla. Toistaiseksi ei siis ole mitään todisteita, että Puruweden lohi kutupaikkoihinsa katsoen eroaisi muiden järviemme lohista.”

R.W. SNELLMANIN SELVITYS JA REUTERIN KOMMENTTI Koska järvikudun varmistaminen jäi edelleen epävarmaksi, sai R.W. Snellman vuonna 1902 Suomen Kalastusyhdistyksen hallitukselta määräyksen matkustaa selvittämään asiaa Puruvedelle. Tämän matkan raportti julkaistiin Suomen Kalastuslehdessä 1902 (R. W. Snellman 1902: ”Lohikalastus ja lohen kutu Puruvedestä” Suomen Kalastuslehti 11, s.169-172) Samassa lehdessä on ko. artikkelin jatkona Ossian Reuterin (lehden toimittaja) kommentaari.

Snellman kuvasi saamiaan tietoja seuraavasti: ”Yleisesti arvellaan kudun alkavan syyskuun lopusta ja kestävän 5 tai 6 viikkoa. Pari henkilöä oli kuitenkin toista mieltä. He arvelivat kudun alkavan vasta marraskuussa ja kestävän joulukuun keskivaiheille. Ainoastaan yksi henkilö, muuan kalakauppias, väitti, ettei lohi varmasti kude Puruvedessä, vaan nousee virtoihin. Tätä hän perusteli sillä, ettei hänen ollut milloinkaan onnistunut nähdä mätilohia. Hän lienee kuitenkin aniharvoin avannut kaloja, vaan myynyt ne kokonaisina. Niin ikään mainitsi hän, että Puruvedessä harvoin, tuskinpa milloinkaan saadaan lohen poikasia. Kalastajat, joiden kanssa asiasta puhuin, myönsivät että pikkulohia saadaan aniharvoin.

Sama kalakauppias kertoi, että todistettavasti eräästä metsäpurosta, joka laskee Särkilahden kylän luona (Säämingin ja Ruokolahden välillä), useita vuosia sitten saatiin yhdestä nuotta-apajasta noin 400 lohen poikasta, joista pienimmät olivat noin 200 gr. painoisia.”

Reuter (1902) puolestaan esitti: ’Kirjoituksessa ”Missä Puruveden lohi kutee? (Suomen Kalastuslehti, 8:s vuosik., 1899, s. 201) olen tehnyt selkoa syksyllä 1899 toimittamastani tämän asian tutkimuksesta. Tutkimukseni tulokset laadin seuraavaan loppuväitteeseen: Sitä mielipidettä vastaan, että Puruveden lohi kutisi itse järvessä puhuu siis kaksi tärkeää syytä, nimittäin ettei lohen poikasia eikä juoksevalla mädillä varustettuja lohia ole, mikäli minun on onnistunut päästä selville, milloinkaan saatu mainitusta järvestä; tämän mielipiteen puolesta on esiintuotu ainoastaan, että on nähty lohien hyppivän kareilla ja selkien kivisten niemekkeiden luona lokakuun keskivaiheilla. Toistaiseksi ei siis ole olemassa minkäänlaisia todisteita siitä, että Puruveden lohi kutupaikkoihinsa nähden eroaisi muiden järviemme lohesta.” ”PURUVEDESSÄ ELÄVÄ LOHI ON LOHENMULLO” Snellman lähetti Helsinkiin tutkittavaksi kolme Puruvedestä saatua ”lohta”, jotka oli saatu lokakuun alussa. Reuter kuvautti niistä naaraan ja koiraan (4,5 ja 7,25 kg, kts. kuva). Kalat eivät olleet kutuvalmiita.

Kylkiviivan ja rasvaevän välillä olevien suomujen lukumäärän perusteella (16 tai 17) Reuter totesi: ”Puruvedessä elävä lohi on siis lohenmullo eli, kuten sitä meillä tavallisesti kutsutaan, järvilohi (Salmo trutta l. eriox). Merilohella ja sen Laatokassa elävällä muodolla on suomuja rasvaevän ja kylkiviivan välillä useimmiten ainoastaan 12 taikka 13, enintään 14.”

Merkittävää on, että jo tuolloin oltiin hyvin perillä siitä, että vain merkintäkokeilla saataisiin selkoa ”lohien” liikkumisesta kutu- ja elinympäristössään paitsi Puruvedellä myös eteläisellä Saimaalla (Reuter, 1899, Järvi 1936, Suomen Kalastuslehti, s. 11-14).

OSSI SEPPOVAARAN POHDINTOJA Ossi Seppovaara (1962) pohti järvilohen ja taimenen järvikutua jo väitöskirjassaan. Hän tukeutui Puruvettä koskevissa toteamuksissaan ainoastaan Snellma-

varmaksi. Myös Seppovaara pohti, kuinka suuri merkitys järvikudulla ylipäätään voisi olla. Järvilohi ja taimenkin ovat ensi sijassa virtavesien kutijoita. Järvilohi on valinnut selvästi suurempia virtavesiä kuin taimen, mutta taimenen voi uskoa satunnaisesti kutevankin virtaavissa salmissa ja ehkä vedenalaisissa pohjaveden kumpuamiskohdissa (nieriällä on paljonkin todisteita tästä), mutta missä laajuudessa sitä tapahtuu ja mitä merkitystä sillä mahdollisesti populaatioiden uusiutumiselle on, on edelleen hämärän peitossa.

O. Reuterin (1902) valokuvauttamat Puruveden ”lohet”.

nin (1902) kalastajilta saamiin tietoihin ja havaintoihin, mutta jätti jostain syystä mainitsematta O. Reuterin selvitykset.

Väitöstyössään hän totesi: ”Kokemukseni Iso-Saimaan toisissa osissa tukevat edellä sanottua. Kalastajat ovat nimittäin kertoneet vastaavasti, että lohet silloin tällöin kutevat 1-2 m syvyydessä oleville rapakivi- ja sorapohjille ja ovat aiemmin saaneet niitä sieltä verkoillaan.”

Seppovaara kertoi, että kalastaja Partanen oli 50-vuotisen kalastajanuransa aikana saanut avoimelta Munaluodon selältä lohia, joiden sukuaukko oli pitänyt tulpata, ettei kauppapaino olisi mädin vuotamisen takia alentunut. Pyyntialueelta on noin 40 kilometrin matka sokkeloisen vesitien päässä olevalle Partakoskelle, joka on lähin kutuun sopiva virtavesipaikka. Tällä perusteella Seppovaara ar-

veli ainakin osan taimenista ja järvilohista laskevan mätinsä järven sorapohjille.

Hän kertoi väitöskirjassaan myös, että ”Minun on onnistunut saada Rastinvirran salmesta poikasnuotalla yksi noin 2 kuukauden ikäinen lohi. Lisäksi useat kalastajat, kuten ovat minulle kertoneet, ovat saaneet muikkupyydyksissään yksittäisiä lohenpoikasia.

Suureen osaan näitä ilmoituksia pitää kuitenkin suhtautua varovasti, sillä usein nuoret harjukset, joskus myös mudut sekoitetaan pieniin lohiin ja taimeniin.”

Saamansa lohenpoikasen (vrt. yllä) hän muutti myöhemmin taimeneksi (Seppovaara, O. Laxen och laxöringen i Stor-Saimen.

Fiskritidskrift för Finnland 1963, Nr 8, 3-7. ”Själv har jag i yngelnot erhållit ett ca. 2 månader gammal öringyngel.”)

Taimenen ja järvilohen järvikudun yleisyys ja merkitys jää siis näillä tiedoilla hyvin epä-

VILJELYLAITOSTEN TAIMENISTUKKAILTA PUUTTUU KOTIOSOITE Se, että nykyisin kutevia järvitaimenia ja järvilohia voi tavata mitä erilaisimmista paikoista kutemassakin, johtuu siitä, että ne ovat peräisin viljelylaitoksista (kts. Vainikka, Vapaa-ajan Kalastaja 6/2021). Tämä luonnontilaisesta tilanteesta poikkeava käyttäytyminen on seurausta siitä, ettei kalanviljelylaitoksissa kasvaneilla istukkailla ole luontaista leimautumisprosessia, eikä siten ”kotiosoitetta”, johon palata kutemaan.

Lisääntyminen on kuitenkin biologisen elämän perustavoite, siksi jokainen kutukypsyyden saavuttava yksilö pyrkii lisääntymään. Vaikka geeneihin koodattua kutuympäristöä ei istutusvesistöstä löytyisikään, pyrkivät kalat kutemaan mahdollisimman hyvin sitä vastaaviin ympäristöihin. Vaikka siellä täällä on havaittu luonnossa syntyneitä poikasia, ei luontainen lisääntyminen kuitenkaan ole niin vahvaa, että istutuksista olisi syntynyt itseään ylläpitäviä populaatioita.

Suomen Kalastuslehden vanhat numerot vuodesta 1892 ovat saatavissa skannattuina Suomen kansalliskirjastosta: https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/titles/0039-5528?display=THUMB&year=1892 Ossi Seppovaara 1962, Zur Systematik und Ökologie des Lachses und Forellen in den Binnengewässern Finnlands. -Ann. Zool. Soc. ”Vanomo” 24, No 1, 86 pp.

JORMA PIIRONEN

VAPAA-AJAN KALASTAJA 1 2022

67

LUKIJALTA Eräkauden muistot näkyvät maisemassa - Mitä kalastukselle on tapahtunut sitten 1500-luvun?

Jyväskylän lyseon kasvatti, historioitsija Väinö Voionmaa julkaisi vuonna 1947 viimeisen, pitkään kypsyttelemänsä teoksen Hämäläinen eräkausi. Se kuvaa Hauhon, Sääksmäen ja Pälkäneen hämäläisten kantakylien eränkäynnin ja eräomistuksen levittäytymistä pohjoisen Päijänteen riistarikkaille salomaille.

Se on ollut “merkillinen aikakausi“, Voionmaa kirjoitti, “ja sillä on ollut merkillisiä seurauksia“. Kirja oli tutkimuksellinen jatko hänen Erämiehet-nimiselle historialliselle seikkailukertomukselleen, joka ilmestyi vuonna 1909.

Hämäläisen eräkauden jäljiltä on keskisuomalaiseen maisemaan jäänyt nimiä, kuten Oravivuori ja Majasaari. Saattavatpa muinaisen kalamajan jäänteetkin vielä piileskellä jonkun salaperäisen kuopan pohjalla.

Kun Muuramen kalastuskunta huomasi täyttävänsä pian täydet sata vuotta, se tilasi itsestään historiikin. Valikoiduin kirjan toimittajaksi ja Jyväskylän lyseon käyneenä huomasin päässeeni jatkamaan siitä, mihin edeltäjäni Väinö Voionmaa oman erähistoriansa aikoinaan päätti.

KUKA OMISTAA KALAN? Kala on varsin erikoinen omaisuuden laji.

Perustuslakivaliokuntakin on joutunut lausumaan kantanaan, että ”ennen saaliiksi joutumistaan kalat ovat isännättömiä esineitä”.

Kalastusoikeus veteen sen sijaan on varallisuutta, josta on riidelty ikiaikaisesti ja

MATTI Töhösen nuottakunta rantautumassa Päijänteen Ristinselällä 1950-luvun lopulla. Kuva: Tuula Laaka.

68

1 2022 VAPAA-AJAN KALASTAJA

riitoja soviteltu kuninkaiden ja keisarien kanslioita myöten. Eräässäkin apajakiistassa tuomari ”Hänen Keisarillisen Majesteettinsa Korkeassa Nimessä” päätyi vuonna 1872 ratkaisuun, että Korpilahden kylillä ei ole oikeutta tulla Muuramen isäntien kotirannoille lahnankutuun.

Omavaraistalouden aikaan nuotta oli usein muutaman talon yhteinen. Sen avulla ravittiin pitkän pöydän ääreen kokoontuneet naiset, lapset, rengit ja piiat. Saalis suolattiin puupyttyihin, mutta riitti siitä jaettavaa muillekin.

PYYNNIN rinnalle nousi 1960-luvulla kalakantojen suojelu. Hauenviljely kotirannassa alkoi mädin lypsämisellä emokalasta. Kuva: Esa Sironen.

Kun maatalouden työväki väheni ja kaupastakin totuttiin ostamaan ruokaa, nuotat hapertuivat talailleen, ellei niitä jo sitä ennen leikattu matonkuteiksi.

UUTTA VERTA VESILLE Jatkosodan rintamilta kotiutetut miehet toivat oman lisänsä erätalouteen ja jälleenrakennusajan niukkaan ruokatalouteen. Sotavuosien jälkeen järvet kuhisivat kalaa, mutta entä jos ei omistanut maata ja vesioikeutta? ”Vaaran hetkellä tämä isänmaa annetaan hyvin helposti meidän kaikkien yhteiseksi”, muuan aktivisti kirjoitti Erämies-lehdessä ja ehdotti samaa käytäntöä myös rauhan ajalle.

Tehtaanpiippujen juureen oli 1940-luvulla alettu perustaa työväen metsästys- ja kalastusseuroja ja niiden etua ajamaan valtakunnallinen kattojärjestö. Raskaiden sotavuosien ja arjen tehdaskurin vastapainoksi kaivattiin vapautta päästä kalavesille ja metsiä samoilemaan.

Siitä kehkeytyi vuosikymmeniksi kansanliike, jonka talkoilla 1950-luvulla rakentamat kalamajat Päijänteellä ovat edelleen käytössä, tosin ajanmukaisesti osakkaiksi yhtiöitettyinä.

MIHIN MUIKKU KATOSI? Sodan jälkeen Laatokalta tulleet evakkokalastajat toivat mukanaan rautaisen ammattitaitonsa ja löysivät Päijänteen ja monen muun järven selkävesiltä sinne unohtuneet muikut. Kävi, kuten Voionmaa oli erähistoriassaan havainnut, että kalastus nousi ”pääasiaksi erämaataloudessa ja kalavesi erämaaomistuksen tärkeimmäksi osaksi”.

Ammattimainen evakkokalastus kesti Muuramen vesillä viitisentoista vuotta. Mutta sitten tapahtui kummia, kun 1960-luvulle tultaessa muikkusaaliit pohjoisella Päijänteellä alkoivat nopeasti pienentyä. Tietyiltä alueilta muikku jopa tyystin katosi.

Kadon syyksi täytyi tunnustaa karvas tosiasia, jota ei silloin vielä tiedostettu eikä edes osattu tutkia: likaantuminen oli ylittänyt veden itsepuhdistuskyvyn.

Se oli sodanjälkeisen vaurastumisen hinta.

Tänään ollaan heräämässä entistä dramaattisempaan kysymykseen, tällä kertaa maapallon mittakaavassa, mutta samalla sanalla: lajikato.

LUKIJAMATKA

VAPAA-AJAN KALASTAJA -lehden

LUKIJAMATKA TORNIONJOELLE 8.-12.8.

Suomen Vapaa-ajankalastajien (SVK) matkalla kalastetaan lohta TORNIONJOELLA KUULUISALLA LAPPEAN ALUEELLA KOLARISSA parhaimpaan pyyntiaikaan.

 MUURAMELAINEN maanviljelijä

Pekka Hietanen Laatokan-mallisen itse tehdyn rysänsä äärellä. Kuva: Pertti Hietanen.

Mahdollisuus kalastaa myös harjusta ja muita kalalajeja.

Matkan tukikohta on Lappean Lohi, josta on varattu majoitus majatalon huoneista sekä jokiveneet moottoreineen. Paikalliset kalastusluvat voi hankkia paikan päältä. Lappean Lohi tarjoaa tarvitseville eri maksusta myös opastusta ja lohensoutukoulutusta. Ensikertalaisilta edellytetään venekalastukseen liittyvä turvakoulutus, joka järjestetään paikan päällä.

 MUURAMEN osakaskunta on julkaissut historiikkinsa nimellä Vorni haukia, hopeakylkiä, kalastuskuntaa. Muuramelaisia kalastustarinoita Listosta Liinahamariin. Teoksessa on 15 kirjoittajaa, 304 sivua. Sitä voi tilata Raimo Kiveltä (raimo. kivi@kolumbus.fi) hintaan 35 euroa + postikulut.

LUKIJAMATKAN HINTA on SVK:n jäseniltä 349 €/hlö/4 vrk (ei jäsenet 369 €).

• Hintaan sisältyy majoitus 2-4 hengen huoneessa, aamupala, liinavaatteet, pyyhkeet, jokivene, perämoottori, vapatelineet, nostokoukku, pelastusliivit (2 hlö/vene), sauna joka päivä yleisellä vuorolla, vinkit kalastukseen ennen matkaa ja paikan päällä. Majoitusrakennuksessamme on hyvät keittiötilat, wc:t ja suihkutilat. Vastaanotossa palvelee kahvila-ravintola.

• Hintaan ei sisälly aamupalan lisäksi muita ruokailuja, kalastuslupia (noin 60 €/hlö ), henkilökohtaista kalastusopasta, turvakoulutusta ja matkoja kohteeseen.

TUNNELMAT JA MAUT

ESA SIRONEN

Parillinen määrä lähtijöitä per kalaporukka eli 2 hlö/vene.

LISÄTIEDOT: Petter Nissén puh. 0500 440 923 tai petter.nissen@vapaa-ajankalastaja.fi.

Ilmoittautumiset viimeistään 15.5. mennessä: Jaana Piskonen, puh. 050 597 4933 tai jaana.piskonen @vapaa-ajankalastaja.fi. Matkalle mahtuu 16 ensimmäiseksi ilmoittautunutta.

Lue lisää kohteesta ja palveluista www.kylmamaa.fi.

Kuvat: Petter Nissén.

”Eräkauden muisto”, Väinö Voionmaa otsikoi kirjansa päätösluvun. Kalastuskunnat, nykyiseltä nimeltään osakaskunnat, ovat säätämillään rauhoitusajoilla ja kalastusluvilla yksi näistä ylisukupolvisista muistoista. Ne pitävät yllä eräkaudella vallinnutta ”vapaiden miesten yhteistoimintaan perustuvaa miehenosa-järjestelmää”.

Sopimus luonnon kanssa, kuten asia nykyisellä puhetavalla ilmaistaan, on uudelleen muotoiltavana myös aikaansa seuraavissa kalastuskunnissa. Teemoja ovat kalalajien suojelu, reittivesien ennallistaminen ja laajemmin luonnon monimuotoisuuden turvaaminen.

Sitä mukaa kuin kalastuksen ruokataloudellinen merkitys on vähentynyt, se on romantisoitunut vapaa-ajan virkistyskalastuksena. Jopa vanhemmankin polven kalastajien juttuja kuunnellessa huomaa painopisteen siirtyneen pyytämisen nikseistä toinen toistaan herkullisempiin resepteihin. Perinteisistä aineksista on pannulla tirisevä voi yhä kunniassa. ”Ruodottomien madefileiden grillivartaat ovat herkkuruokien aatelia”, väittää amatöörikalastaja Esa Puranen Muuramen kalastuskunnan juhlakirjassa.

LAPPEAN kohdalta saadaan hyviä lohisaaliita.

VAELLUSKALAT

VIRTAAN pienvesivoimalaitoksen purku avaa Tainionvirran vesistön Päijänteen vaelluskaloille

PÄÄSTÖT

SUOMEN teollisuuden ja maatalouden päästöt ja jätetiedot julkaistu karttapalvelussa

Valtio osallistuu maa- ja metsätalousministeriön hallinnoiman NOUSU-ohjelman voimin Sysmän ja Hartolan Tainionvirrassa sijaitsevan Virtaankosken ennallistamishankkeeseen, jossa vanhan pienvesivoimalan säännöstelypato puretaan ja joki vapautetaan.

Virtaankosken Voima Oy, joka omistaa kosken ja siellä sijaitsevat kaksi pienvesivoimalaitosta, siirtyi Hiitolanjoen Voima Oy:n omistukseen vuoden 2022 alussa. Hiitolanjoen Voima Oy:n omistaa Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiö, joka parhaillaan ennallistaa Hiitolanjokea Rautjärvellä.

Uusi omistaja toteuttaa tarvittavat ennallistamis- ja kehittämistoimet, joilla Virtaankosken käyttötarkoitus muuttuu sähköntuotannosta matkailu-, virkistys- ja museoalueeksi, jonka keskiössä on vapaa koski.

Ennallistamishanke palvelee erityisesti erittäin uhanalaiseksi luokitellun järvitaimenen luontaista lisääntymistä ja heikossa tilassa olevan kannan vahvistumista eteläisellä Päijänteellä.

Se varmistaa taimenen ja vaellussiian vapaan nousun ylempänä oleville kutualueille. Ennallistaminen toteutetaan vesiluvan ehtojen mukaisesti läheisessä yhteistyössä paikallisten asukkaiden ja Sysmän kunnan kanssa ja kosken arvokasta kulttuurimaisemaa vaalien. Hanke toteuttaa kansallista kalatiestrategiaa.

Tietoa Suomen teollisuuden ja maatalouden suurimmista päästölähteistä ja jätesiirroista löytyy nyt julkisesta päästötietopalvelusta osoitteesta prtr.fi. Palvelun on kehittänyt Suomen ympäristökeskus (SYKE) yhteistyössä teollisuuden, tuottajajärjestöjen ja viranomaisten kanssa.

Karttapalvelun tarkoituksena on antaa tietoa ilmaja vesipäästöistä ja jätteistä erilaisilla aluerajauksilla sekä parantaa kansalaisten, järjestöjen ja yritysten edellytyksiä osallistua ympäristöön vaikuttavaan päätöksentekoon.

Ilma- ja vesipäästöjä sekä jätesiirtoja voi tarkastella laitos- tai kuntatasolla. Helposti kaikkien ulottuville tuotu tieto elinympäristöämme koskevista ympäristöpaineista on tärkeä osa tavoitetta saavuttaa puhdas, eliöille haitaton, viihtyisä ja terveellinen ympäristö.

Verkkopalveluun sisältyvistä toiminnoista sekä päästöjen ja jätteiden siirtojen kynnysarvoista on säädetty Euroopan Unionin asetuksessa. Suomessa kaikilla palveluun sisältyvillä toiminnoilla on ympäristölupa, jonka noudattamista valvovat ELY-keskukset.

Suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi julkaistu sivusto on toteutettu ympäristöministeriön toimeksiannosta ja se toteuttaa EU:n visiota ”Terve maapallo kaikille”, jossa tavoitteena on vähentää vuoteen 2050 mennessä ilman, veden ja maaperän pilaantuminen sellaiselle tasolle, jota ei enää pidetä haitallisena terveydelle ja luonnon ekosysteemeille.

ETELÄ-KARJALAN virkistysaluesäätiö toteuttaa Virtaankosken ennallistamis- ja kehittämistoimet, joilla kosken käyttötarkoitus muuttuu sähköntuotannosta matkailu-, virkistys- ja museoalueeksi, jonka keskiössä on vapaa koski.

SILAKKA

SELKÄMERELLÄ kehittymässä runsas silakkavuosiluokka Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkimusryhmän koetroolausten perusteella Selkämerellä on kehittymässä keskimääräistä suurempi silakkavuosiluokka 2021. Huolta kuitenkin herättää kookkaimpien silakoiden eli ruoaksi käytettävien kokoluokkien heikentynyt kunto.

Huomiota herättävin muutos edellisiin vuosiin verrattuna oli kookkaimpien silakoiden eli yleensä ruoaksi käytettävien kokoluokkien heikentynyt kunto. Ilmiö oli erityisen selvä Selkämeren silakoilla, joiden kunto on heikentynyt jo toista vuotta peräkkäin. ”Niiden käyttöarvo ruokasilakaksi on sekin nyt heikko, voidaan puhua jopa nälkiintymisestä. Myös Suomenlahdella ja pääaltaan pohjoisosassa silakat olivat keskimääräistä laihempia”, kertoo Luken tutkija Jari Raitaniemi.

70

1 2022 VAPAA-AJAN KALASTAJA

Selkämeren silakoissa nuorien ja pienien silakoiden osuus saaliista oli suurempi kuin useimpina vuosina on ollut, ja 12 senttimetrin mittaisten silakoiden kuntokerroin oli kaikilla merialueilla edeltävän vuoden tapaan hyvä.

Selkämerelle tyypillinen ilmiö, suuren silakkavuosiluokan kehittyminen erityisen lämpimänä kesänä, näyttää alustavien havaintojen perusteella toteutuvan. Selkämeren silakoiden vuosiluokka 2021 tulee Arandan troolinäytteissä havaittujen viime kesän poikasten määrän perusteella olemaan keskinkertaista suurempi.

Saman kesän 5-10 senttimetrin poikasia on havaittu yhtä suuria määriä viimeisten kahdeksan vuoden aikana ainoastaan vuosina 2014 ja 2018, jotka kummatkin olivat lämpimiä kesiä ja joina kehittyi runsas silakkavuosiluokka.

Suomen VAPAA-AJANKALASTAJAT

Mimmit kalastaa!-tapahtumia Kaikki naiset ja tytöt ovat tervetulleita mukaan. Aiempaa kokemusta ei tarvitse olla, ainoastaan halu kokeilla harrastusta.

PILKKIPÄIVÄ MIMMEILLE HERTTONIEMENRANNASSA

HUOM! Tapahtumissa on koronavaraus.

30.1. klo 10-14 Helsinki, Simppukarinkatu

Tervetuloa tutustumaan pilkkimiseen! Tapahtumassa saat opastusta pilkintään, kalastuskärpäsen pureman riskillä! Välineet saat lainaksi.

HINTA: ilmainen.

ILMOITTAUTUMINEN: 28.1. mennessä jukka.vetikko@gmail.com tai puh. 050 525 7809.

LISÄTIEDOT: kalajunnut.fi JÄRJESTÄJÄ: Stadin Kalajunnut

MIMMIT PILKKII BLUUMINJÄRVELLÄ

5.2. klo 11-13 Kristiinankaupunki, Bluuminjärvi Käydään läpi pilkkimisen aakkosia leikkimielisen kisan muodossa. Kisan päätyttyä arvotaan, millaisella saaliilla voittaa, ehkä jopa pienimmällä kalalla?

HINTA: ilmainen.

ILMOITTAUTUMINEN: ei ennakkoilmoittautumista.

LISÄTIEDOT: salar.fi, Heleena Vattula puh. 040 732 8771.

JÄRJESTÄJÄ: Kalakerho Salar

MIMMIT KALASTAA MADETTA HATTULASSA

5.2. klo 17-21 Hattula, Hotelli Petäys Resort Naisille ja tytöille suunnattu kalastustapahtuma, jossa narrataan soppakaloista parhainta! Tule yksin tai yhdessä mimmikaverin kanssa!

HINTA: ilmainen.

ILMOITTAUTUMINEN: 3.2. mennessä Ilkka Keinänen puh. 044 910 0910 tai ilkka.keinanen@phnet.fi.

LISÄTIEDOT: hameenlinnanurheilukalastajat.fi JÄRJESTÄJÄ: Hämeenlinnan Urheilukalastajat

Kaikki tulevat mimmeille suunnatut tapahtumat löydät jatkossa mimmitkalastaa.fi

PILKKIPÄIVÄ MIMMEILLE VEITSILUODON KALAPAIKALLA

27.2. klo 12-14 Kemi, Veitsiluodon kalapaikka Kaikille tytöille ja naisille tarkoitettu tapahtuma, jossa tutustutaan pilkkimiseen. Lainavälineet löytyvät, paikalla on kahvi-, mehu- ja makkaratarjoilu.

HINTA: 5 €, alle 18 v. ja VLKM jäsenet ilmaiseksi.

ILMOITTAUTUMISET: Pekka Rajala puh. 040 848 9422 tai pekka.rajala@pp.inet.fi.

LISÄTIEDOT: veitsiluodonkalamiehet.fi JÄRJESTÄJÄ: Veitsiluodon Kalamiehet

VAPAA-AJAN KALASTAJA 1 2022

71

KILPAILUT

TEKSTI JUHA OJAHARJU

SUURKALOJEN uudet tuulet P

erinteisen muotoinen vuosittainen suurkalakilpailu jää vuoden 2022 alusta historiaan.

Emme siis enää palkitse vuosittain suurimpia eri lajien suurkaloja. Suurkalojen jahtaajien ei kuitenkaan ole syytä huolestua, sillä suurkalojen rekisteröinti jatkuu. Suurkalakilpailun sijaan voi jatkossa kilvoitella Vuoden Suurkalastaja -tittelistä sekä sijoituksesta suurkalarekisteröintien Hall of Fame -listalla. Laadimme jatkossakin Vapaa-ajan Kalastaja -lehteen vuosittaisen katsauksen suurimmista kaloista.

Toivomme että nämä muutokset kannustavat kalastuksen harrastajia monipuolistamaan kalastustaan sekä löytämään suurkalojen kalastamisessa uusia kohdelajeja ja kalastusmuotoja. Löytämi-

sen, uuden oppimisen sekä onnistumisen riemu ovat kalastuksen parasta antia ja juuri niitä suurkaloja jahdatessa pääsee kokemaan.

TAKANA ENNÄTYKSELLINEN VUOSI Suurten kalojen tavoitteellinen kalastaminen on yhä suositumpaa ja niitä myös saadaan paljon. Selvä osoitus siitä on, että SVK:n kalarekisteriin ilmoitettujen suurkalojen määrä kasvoi jälleen huimasti edelliseen vuoteen verrattuna. Kalarekisteriä selatessa on helppo havaita, miten uskomattoman hienoja kaloja eri puolilta maatamme saadaan.

Suuria kaloja on noussut niin merestä ja järvistä, kuin joista ja lammista. Suuret kiitokset ja parhaat onnittelut kaikille suurkalansa ilmoittaneille.

Hall of fame Suurkalarekisteröintien HALL OF FAME elää jatkuvasti; listalle ilmestyy uusia nimiä, sijoitukset muuttuvat ja kärkipää tavoittelee jo pian uutta kymmenlukua.

Aktiivinen kalastaja voi nostaa omaa sijoitustaan vuodenajasta riippumatta, sillä aina on jonkin kalan sesonki käynnissä.

HALL OF FAME -listasta käy ilmi, kuinka monesta eri lajista kullakin suurkaloja ilmoittaneella henkilöllä on suurkalaraja ylitettynä. Listalle pääsee melko helposti, sillä mukana ovat kaikki, jotka ovat ilmoittaneet useamman kuin yhden suurkalarajan ylittävän lajin.

Listalle kerätään vain vapavälinein saatuja kaloja.

Sinustako Vuoden Suurkalastaja?

Vuoden ansioitunein suurkalojen pyytäjä palkitaan VUODEN SUURKALASTAJA -tittelillä.

Kriteerinä toimii SVK:n suurkalarekisteriin vuoden aikana sähköisesti ja sivuille sisäänkirjautuneena ilmoitettujen vapautettujen suurkalojen lukumäärä.

Lopputulokseen lasketaan kolme suurkalaa per laji kalastajaa kohden. Jokaisesta saa yhden pisteen, eli yhdestä lajista voi saada kokoon maksimissaan kolme pistettä. Vuoden Suurkalastajaksi julistetaan se, joka on vuoden aikana saanut eniten pisteitä. Ilmoitus kalasta tulee tehdä yhden (1) kuukauden kuluessa pyyntihetkestä, tai viimeistään seuraavan vuoden tammikuun loppuun mennessä.

Titteliä voivat tavoitella kaikki SVK:n jäsennumeron omaavat henkilöt, jotka ovat maksaneet jäsenmaksunsa kyseisenä vuonna.

72

1 2022 VAPAA-AJAN KALASTAJA

KAIKILLE kymmenen eri suurkalaa ilmoittaneilla lähetetään tällainen merkki osoituksena hienosta saavutuksesta.

Kahdenkymmenen lajin suurkalamerkkiä ei ole kukaan vielä saanut, mutta todennäköisesti niitäkin tullaan pian lähettämään.

SÄHKÖINEN KALAILMOITUS Suurin osa suurkalailmoituksista tehdään sähköisesti SVK:n nettisivujen ilmoituslomakkeella. Ilmoitusta tehdessä kannattaa varmistua, että olet kirjautuneena sivuille. Tällöin sinulle avautuu kalailmoituslomakkeen ensimmäinen osio valmiiksi täytettynä, mikä nopeuttaa ilmoituksen tekoa ja säästää turhaa vaivaa. Lisäksi Vuoden Suurkalastaja-kisan pisteitä voi kerätä vain, kun ilmoittaja on ilmoitusta tehdessään kirjautuneena sivuille.

Suurkalan ilmoittaminen sähköisesti: vapaa-ajankalastaja.fi/kalailmoitus

SUURKALAREKISTERÖINTI Suurkalat on luokiteltu neljään eri ryhmään, jotka ovat: PETOKALAT (A), LOHIKALAT (B), SÄRKIKALAT (C) ja MUUT KALAT (D).

Suhteellinen suuruus lasketaan siitä, kuinka monella prosentilla kalan koko ylittää suurkalastajan ansiomerkkiin oikeuttavan vähimmäisrajan. Lohikalojen ryhmässä B käytetään vertailuarvona myös kalan pituutta.

Kala tulee olla saatu Suomesta ja se tulee olla pyydystetty laillisilla välineillä ja menetelmillä.

Kuva: Olli Saari.

Rekisteröitymis- ja kirjautumisohje: vapaa-ajankalastaja.fi/extranetohje/

Kuva: Jaana Vetikko.

HUOM!

Koronarajoitukset saattavat aiheuttaa muutoksia.

Tulevat SM-kilpailut

Kilpailukalenteri 2022 29.1. . . . . . . . . . Pilkki12 (rajaton kilpailu) 29.1.–28.2.. . Pilkkikuu (rajaton kilpailu) Pilkkimaajoukkueiden loppukarsintaa ei järjestetä v. 2022 5.2.. . . . . . . . . . .

PERUTTU SM-pilkin esikisa, Puruvesi 5.3.. . . . . . . . . . .

PERUTTU SM-pilkki, Puruvesi 6.3.. . . . . . . . . . . SM-kiiskipilkki, Rantasalmi 19.3. . . . . . . . . . SM-mormuskointi, Räyringinjärvi, Veteli 26.3. . . . . . . . . . SM-särkipilkki, Liperi, (Huom! Paikkakunta vaihtunut!)

2.–3.4. . . . . . . . MM-morrikarsinta, Toivakka 23.4. . . . . . . . . . SM-rautupilkki, Tuulispääjärvi 24.4. . . . . . . . . . SM-lohipilkki, Ahvenlampi, Luosto 14.-15.5. . . . . Onkimaajoukkueiden loppukarsinta 1/2, Kyrönjoki, Ilmajoki ??. . . . . . . . . . . . . Nuorten SM-perhokalastuskilpailu, aika ja paikka auki 17.–19.6.. . . . Viehekalastuksen SM, Vaasa 2.7.. . . . . . . . . . . SM-kelluntarengas, Ahvenlampi, Vekaranjärvi 2.7.. . . . . . . . . . . Onki24 (rajaton kilpailu) 2.7.. . . . . . . . . . . SM-heittouistelu, Keitele, P-Savo 3.7.. . . . . . . . . . . SVK:n mestaruusvetouistelu, Keitele, P-Savo 9.–10.7.. . . . . . SM-kilpaonki, Kyrönjoki, Seinäjoki . . . . . . . . . . . . (Huom! Tangomarkkinat samaan aikaan.)

9.–10.7.. . . . . . SM-soutu-uistelu, Kolovesi, E-Savo (yöuistelu) 30.7. . . . . . . . . . SM-onki, Kalajärvi, Peräseinäjoki 13.8. . . . . . . . . . SM-veneonki, Oulaisten Piipsjärvi 13.–14.8.. . . . Naisten SM-perho, Iijoki, Taivalkoski 13.–14.8.. . . . Mastersien SM-perho, Iijoki, Taivalkoski 27.–28.8.. . . . Perhokalastuksen SM-finaali, Iijoki, Taivalkoski 3.–4.9. . . . . . . . Nuorten SM-toimintakilpailu, Tampere (tai lähiseutu) ??. . . . . . . . . . . . . Epävir. MM-tuulastus, aika ja paikka auki ??. . . . . . . . . . . . . SM-tuulastus, aika ja paikka auki 17.9. . . . . . . . . . SM-laituripilkki, Tampere, Naistenlahti 24.–25.9.. . . . Onkimaajoukkueiden loppukarsinta 2/2, Lempäälän kanava ??. . . . . . . . . . . . . Perhokalastuksen SM-joukkuekisa, aika ja paikka auki ??. . . . . . . . . . . . . SVK:n feedermestaruus, aika ja paikka auki ??. . . . . . . . . . . . . SM-perhonsidontakilpailu, aika ja paikka auki Kilpailukalenteri täydentyy. Löydät sen osoitteesta vapaa-ajankalastaja.fi/kilpailut/kilpailukalenteri.

JÄRJESTÖILMOITUKSET PILKKIKILPAILU Hämeen Vapaa-ajankalastajapiiri ry:n mestaruuspilkit Vanajavedellä 27.2.2022.

Järjestäjänä Kalvolan Kalastusseura ja kisakeskuksena toimii Jalavaniemi.

Kilpailussa noudatetaan SM-kilpailusääntöjä ja -aikoja. Lisätietoja: Jari Mäkelä, p. 040 723 4128, jarimakela1972@live.fi.

HUOM!

Koronarajoitukset saattavat aiheuttaa muutoksia.

Tutustu lehtemme nettisivuihin osoitteessa:

vapaa-ajankalastajalehti.fi

SM-pilkin esikilpailu la 5.2., Kerimäellä, Puruvedellä. Kilpailukeskus ja kilpailutoimisto sijaitsevat osoitteessa Puruvedentie 73,R58200 U T T U Kerimäki.

P E tapahtuu Ilmoittautuminen kilpailutoimistossa kilpailupäivän aamuna.

Lisätietoja: Kilpailunjohtaja Pekka Kilpeläinen p. 050 403 2880 ja varajohtaja Veijo Malinen p. 044 762 4555.

SM-pilkki la 5.3. Kerimäellä, Puruvedellä. Kilpailukeskus ja kilpailutoimisto sijaitsevat osoitteessa Puruvedentie 73, 58200 Kerimäki. Uutuutena nyt ensimmäistä kertaa kilpailtava kaikusarja. Ilmoittautuminen tapahtuu verkkosivujen lomakkeella T T U (www.

R U18.2.

P Epe smpilkki2022.fi) mennessä.

Ilmoittautua voi myös kilpailutoimistossa 5.3. klo 7- 9.

Lisätietoja: Kilpailunjohtaja Pekka Kilpeläinen p. 050 403 2880 ja varajohtaja Veijo Malinen p. 044 762 4555.

SM-kiiskipilkki su 6.3. Rantasalmen Hakojärvellä. Kilpailukeskus löytyy osoitteesta Tunnelinlavantie 42, Tuusmäki. Ilmoittautumiset sivulla vapavarkaus.net ja 28.2. mennessä.

Jälki-ilmoittautuminen 6.3. klo 8-9.

Kilpailualueella pilkkiminen ja avantojenteko on kielletty 7 vrk ajan ennen kilpailua.

Lisätietoja: Antti Tuomainen, p. 040 835 2928.

SM-morri la 19.3. Vetelissä Räyringin järvellä, kunnan uimaranta Palokankaantie, 69820 Räyrinki.

Ilmoittautuminen etukäteen 11.3. mennessä osoitteeseen antti.sillanpaa@ metsagroup.com. Laajempi suoja-alue merkataan jäälle viimeistään 7 vuorokautta ennen kilpailua, jonka jälkeen ko. alueella harjoittelu ja liikkuminen on kielletty!

Lisätietoja: Antti Sillanpää, p. 050 433 0030.

SM-särkipilkki la 26.3. Kisakeskuksena Liperin Rantamakasiini, osoite Heinävedentie 2.

Ilmoittautuminen ennakkoon 13.3. mennessä sähköpostilla juha.kosonen@edu.liperi.fi. Jälki-ilmoittautuminen paikan päällä klo 8.45 mennessä.

Lisätietoja: Juha ”Kossu” Kosonen, p. 040 734 5908.

Kuva: Johanna Antila.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 1 2022

73

2/2022 ilmestyy 24.3.

Kevätharjusta Inarinjärveltä Kalapaikkana Silamus-joki Kalastajan venetraileri

Kuva: Hannu Kostilainen.

Mitä live on opettanut?

LEHDET 2022 1 27.1.

2 24.3.

3 3.6.

4 26.8.

5 7.10.

6 9.12.

24.3. ILMESTYVÄÄN LEHTEEN toimituksellinen aineisto ja järjestöilmoitukset 31.1. MENNESSÄ toimitukseen: vapaa-ajankalastaja@vapaa-ajankalastaja.fi ILMOITUSMYYNTI: Saarsalo Oy, Myllyhaantie 6 C 2. krs, 33960 Pirkkala Timo Lepistö puh. 044 534 9878, timo.lepisto@saarsalo.fi

KALASTONHOITOMAKSU 2022 l 45 €/vuosi l 15 €/viikko l 6 €/päivä Kalastonhoitomaksurekisteriä varten tulee ilmoittaa nimi, osoite, syntymäaika ja yhteystiedot. Tositteen saa maksutavasta riippumatta paperisena tai sähköisenä, ja kumpikin kelpaa tarkastustilanteessa.

74

1 2022 VAPAA-AJAN KALASTAJA

MAKSAMINEN 1. VERKKOKAUPPA ERÄLUVAT.FI Verkkokaupassa kalastonhoitomaksun voi maksaa kirjautuneena tai kirjautumattomana ympäri vuorokauden.

2. PUHELINPALVELU 020 69 2424 Puhelinpalveluun voi soittaa arkisin kello 9-16. Soittaminen on maksutonta ja kalastonhoitomaksua varten saa laskulomakkeen.

3. PALVELUTISKIT Kalastonhoitomaksun voi maksaa eräissä Metsähallituksen luontokeskuksissa sekä kaikilla R-kioskeilla.

KALASTUSLUVISTA LISÄÄ TIETOA: l vapaa-ajankalastaja.fi l eraluvat.fi l kalat.fi KALASTUSRAJOITUKSISTA TIETOA: l kalastusrajoitus.fi

Vapaa-ajankalastajan

KAUPPA VÄRIT: Pitää kalastavan mimmin lämpimänä säällä kuin säällä:

U ISTU KUIN EN E N PIE N NIIN MPAANKI E R U SU ÄN! PÄÄH

MIMMIT KALASTAA!

Pipo

Pipoa koristaa Mimmit kalastaa! -logo.

VÄRI: musta. Yksi koko.

MATERIAALI: 100 % pehmeää akryyliä, kaksinkertainen kudonta, välissä Thinsulate-kerros.

Konepesu 30 asteessa.

A HARMAla a staa k it m im M ogolla -hashtag-l

PINKKI staa ala Mimmitgkolla -lo

18 €

N KALASTAVA UDEN A K Ä ES MIMMIN K KINTA! MUST-HAN

KA I VAIK HANK AT, nämä MM n MOLE ä kaappii ä j t ! ä än eiv tymä pölyt

a t i a p TMIMMIT KALASTAA!

20 €

Osta itselle tai anna lahjaksi läheiselle.

Hihaa koristaa SVK:n logo.

MATERIAALI: pinkki: 100 % puuvillaa, harmaa: 97 % puuvillaa, 3 % polyesteriä. Pesu 40 asteessa.

Silitys kuvan kohdalta nurjalta puolelta.

Suojaa silmät ja pään paahteelta sekä näyttää hyvältä:

s i p p i L

MIMMIT KALASTAA!

15 €

Lippistä koristaa Mimmit kalastaa!

-logo #mimmitkalastaa -hashtagilla.

VÄRI: musta. Yksi koko, säädettävä.

MATERIAALI: Lippa ja etupaneelit 100 % puuvillaa, lakin sivut ja takaosa: 100 % polyesteriverkkoa. Snapbackmuovisäätö.

TILAUKSET vapaa-ajankalastaja.fi/kauppa tai jaana.piskonen@vapaa-ajankalastaja.fi , puh. 050 597 4933

PAL. VKO.

2022 – 12

6 414886 500440

22001

6 50044 – 22 01

THE ULTIMATE FISHING MACHINE ELEMENT PILKKIKALASTUSSETTI Raymarinen pilkkikalastussetti sisältää kaiken, mitä pilkkijä tarvitsee ottaakseen Element-kaikuluotaimen tehokkaaseen käyttöön talven jäille. Vedenpitävä laukku kestävällä pohjalla on tehty ankariin olosuhteisiin. Ladattava akku, laturi ja korkea-taajuuksinen CHIRP CPT-S pilkkianturi kellukkeella muuntavat Elementin täydelliseksi, kannettavaksi all-in-one kaveriksi pilkkijäille.

#findyoursea