Näkemys: Julia Thurén

Toimittaja ja kirjailija

ON erikoista, miten vähän olen tiennyt suomalaisesta metsätaloudesta, vaikka olen asunut lapsuuteni metsän keskellä. Metsäteollisuus on näyttäytynyt minulle olennaisena rattaana Suomen hyvinvointiyhteiskunnan muodostumisessa. Nyt ala on saanut paljon kritiikkiä. Kiinnostuin siitä, voiko metsätaloutta harjoittaa kestävästi.

Halusin tietää lisää metsätaloudesta, joten ryhdyin UPM:n kanssa yhteistyöhön. Olen oppinut tänä syksynä valtavasti. Hyviä juttuja: Monimuotoisuuteen on alettu kiinnittää metsänhoidossa huomiota. Tämä näkyy vaikkapa siinä, että rahoituksen hinta sidotaan monimuotoisuustavoitteisiin ja UPM:n omat metsät on FSC®-sertifioitu.

Ikävä kyllä olen oppinut suomalaisesta metsätaloudesta paljon enemmän huonoja juttuja. Metsänhoidossa luonnon monimuotoisuutta ei ole huomioitu riittävästi, ja siksi moni metsälaji on nyt uhanalainen. Suomessa on luonnontilaista tai vanhaa metsää pöyristyttävän vähän, vain 2,9 % maamme pinta-alasta. Etenkin Etelä-Suomen metsiä on suojeltu aivan liian vähän.

Opin myös, että moni uhanalainen metsälaji asuu lahopuissa, joten lahopuiden määrää pitäisi ehdottomasti lisätä metsissä.

USKON, että me metsänomistajat haluamme hyvää metsälle ja sen lajeille. Ongelma on kuitenkin ollut se, että metsänhoitosuositukset eivät ole ottaneet huomioon eri lajeja. Yllätyin siitä, että jatkuva kasvatus on ollut mahdollista vasta vuoden 2014 lakimuutoksesta asti.

Suomessa on kasvava joukko kaupunkilaisia, jotka perivät metsää mutta eivät ole perehtyneet metsänhoitoon. On helppoa olla kyseenalaistamatta totuttua tekemisen mallia. Helsingin yliopiston kyselyn mukaan 71 prosenttia metsänomistajista uskoo virheellisesti metsäluonnon tilan olevan hyvä.

En ihmettele tai syytä tästä metsänomistajia, sillä en itsekään aiemmin tiennyt, että lajien tilanne on näin huono. Niinpä hahmottelin listaa toimista, joita metsän suhteen kannattaa tehdä.

Ensinnäkin, talousmetsät pitäisi FSC-sertifioida, PEFC:tä en pidä riittävänä.

Toiseksi, kannattaa alkaa perehtyä jatkuvan kasvatuksen malliin ja harkita avohakkuiden vähentämistä omissa metsissään.

Kolmanneksi, jos haluaa oikeasti jättää puumerkkinsä tälle planeetalle, omistamaansa metsää voi suojella. Näin moni onkin jo tehnyt.

Neljänneksi, olisi vaikuttavaa, jos nimenomaan metsänomistajat alkaisivat vaatia suurena rintamana Suomen hallitukselta metsänsuojelutoimia ja rahaa metsien suojeluun. Voisimme vaatia välittömään suojeluun esimerkiksi kaikki valtion omistamat luonnontilaiset ja vanhat metsät. Hakkuumääriä pitäisi pienentää.

Puita tarvitaan jatkossakin raaka-aineeksi, esimerkiksi korvaamaan fossiilisia ja kaivoksista saatavia raaka-aineita. Lisäksi puu tuo taloudellista hyvinvointia niin metsänomistajille kuin koko Suomelle. Jotta puuta riittää jatkossakin, metsäteollisuus pitää saada kestäväksi.

Yrittäjä, toimittaja, somen ammattilainen ja podcastin tekijä Julia Thurén on koulutukseltaan valtiotieteiden maisteri. Thurén on kirjoittanut suositut tietokirjat Kaikki rahasta (Gummerus 2018) ja Kaikki kuluttamisesta (2021), joista jälkimmäinen oli Tieto-Finlandiaehdokkaana. Thurén uskoo avoimeen ja vilpittömään puheeseen tärkeistä asioista. Sellaisista kuin raha, ilmastokriisi, kestävä kuluttaminen ja tasa-arvo. Hän rakastaa sitä, kun keskustelunavaukset roihahtavat liekkeihin.