ollut paljon

VUONNA 1956 tilalta kaadettiin vanha kuusikko ja seuraavana keväänä alue kulotettiin. Kulotuksesta vastasi paikallinen metsänhoitoyhdistys.

”Hagmanin Eero oli täällä silloin metsäteknikkona. Hän oli semmoinen, joka tohti polttaa. Siinä on iso vastuu”, Isohanni sanoo.

Kulotus toteutettiin tuulettomana päivänä. Talkoisiin värvättiin kymmeniä kylän miehiä, ja kaikki työt tehtiin käsivoimin. Risut ja hakkuutähteet raivattiin alueen keskelle ja reuna­alueet jätettiin paljaiksi. Reunoille kaivettiin kuokalla palokujat eli pari metriä leveät kaistaleet, joista kivennäismaa kaivettiin esiin. Palokujat estivät tulen leviämisen. Kaivamisesta syntynyt maa­aines sijoitettiin kulotettavan alueen ulkopuolelle. Kulotuksessa tulta ohjattiin kuusenoksilla alueen keskikohtaa päin. Sammutusvettä ei tuohon aikaan saatu metsään.

”Ei meillä ollut mitään hankaluutta, kun metsää poltettiin. Nykyään tilanne on aivan erilainen, kun palokujat tehdään koneella ja lähellä on vettä.”

Kulotuksen jälkeen alueen muurahaispesät hajotettiin.

Kannuksessa maasto on tasaista vanhaa merenpohjaa, kuten muuallakin KeskiPohjanmaalla. Kun pikkukaupungin keskustasta jatketaan pohjoiseen, tullaan Märsylän kylään, jonka raittia hallitsevat pellot, maatalot ja viehättävä kyläkoulu.

Asfalttitie vaihtuu hiekkatieksi, joka pölisee pikkupakkasessa. Kalervo Isohanni, 88, astelee tieltä tottuneesti jäätyneen ojan yli metsään, jossa hän on käynyt pikkupojasta lähtien. Mäntyvaltainen metsä on huurteinen ja miltei äänetön – vain risut rasahtelevat kenkien alla.

Isohanni on hiljattain sopinut UPM Metsän paikallisen metsäasiakasvastaavan Tom Engbergin kanssa päätehakkuusta tässä neljän hehtaarin kokoisessa metsässä.

Edellisen kerran samassa paikassa tehtiin päätehakkuu 66 vuotta sitten.

”Muistan, kuinka vanhat isännät ajoivat tästä hevosella sivukylälle ja sanoivat, ettei minun tarvitse enää koskaan hakata tätä metsää. No, nyt ollaan kuitenkin tässä tilanteessa”, Isohanni sanoo.

”On harvinaista, että sama omistaja saa nauttia toisen kerran saman metsän päätehakkuusta. Tämä osoittaa, että metsänhoito kannattaa”, Engberg jatkaa.

Isohannilla on metsää yhteensä 60 hehtaaria. Metsät kuuluivat ennen lypsykarjatilaan, jonka omistivat ensin hänen isovanhempansa ja sitten hänen vanhempansa. Nyt karjaa ei enää ole.

”Isoisäni oli tullut vävyksi tilalle 1800­luvun loppupuolella. Isäni syntyi 1907 ja kaatui sodassa 1941. Meitä jäi kuusi lasta, ja minä ryhdyin hoitamaan tilaa 1960­luvulla.”

”Pesät saattoivat helposti alkaa kyteä jälkikäteen. Ne piti kuokkia hajalle, jotta ne eivät sytyttäisi paloa uudestaan.”

SEURAAVANA syksynä alueelle kylvettiin mäntyä. Laikku tehtiin hevosen vetämällä laikkurilla eli rautajalaksisella äkeellä. Kun ohjastaja painoi äkeen kahvoista alas, laikkurin rautakynnet upposivat maahan ja repivät turpeen irti. Laikkuun tiputettiin siemeniä pullosta, jonka korkkiin oli tehty reikä.

Kalervo Isohannille laikkurilla kylväminen oli raskasta mutta mukavaa työtä. Kaikki hevoset eivät siitä pitäneet.

”Laikkurin vetäminen oli hevoselle hidasta ja töksähtelevää hommaa. Onneksi naapurissa oli hevonen, joka suostui ajamaan sitä.”

Alueelle kasvoi tiheä männikkö, joka kaadetaan lähiviikkoina. Myös tällä kertaa sitä kaavaillaan kulotettavaksi.

”Tämä metsä on kasvanut omistamistani metsistä parhaiten. Kulottaminen on ollut paljon parempi metsänhoitomenetelmä kuin mikään muu. Metsästä on tullut myös saavitolkulla puolukkaa. Kaikki muut omistamani metsät on istutettu taimesta, eikä niitä ole kulotettu”, Isohanni sanoo.

Kulottaminen lisää metsän monimuotoisuutta ja parantaa sen terveyttä. Se on kuitenkin kallista, koska työssä tarvitaan kaivinkoneita ja paljon työvoimaa. Nyt kaadettavan metsän kulotuspäätös tehdään vuoden 2023 aikana.

”Silloin tiedetään, saadaanko siihen valtiontukea. Vuoden 2024 alusta pitäisi tulla voimaan laki tähän liittyen”, Engberg kertoo.

METSÄT ovat olleet Isohannille elinehto. Metsästä saatiin aikanaan rahat myös tilan talon ja navetan rakentamiseen.

”Ei sitä muualta olisi saanut. Koska meidän perheessämme oli yhdeksän henkeä, niin oli siinä kulutustakin. Meijeritili meni kaikenlaisiin maksuihin.”

2

3

M ETSÄ ON HYVÄ TULONLÄHDE. Metsästä saadulla rahalla pystyimme rakentamaan talon ja navetan ja pitämään maatilaa.

M ETSIÄ PITÄÄ HOITAA. Tai antaa hoidettavaksi. Niitä ei pidä jättää ryteiköksi vaan perata ja raivata niin, että taimet pääsevät kasvamaan.

KULOTUS ON MAINIO HOITOMENETELMÄ. Minun metsistäni kulotettu metsä on kasvanut parhaiten. Sieltä on saanut myös paljon puolukkaa ja vadelmaa.

Isohannille hiljattain tehty uusi metsäsuunnitelma ohjaa hänen metsiensä hoitoa seuraavat kymmenen vuotta. Metsäasiakasvastaava Tom Engberg antoi hänelle paperisen version suunnitelmasta.

Kokeneelle metsänomistajalle tärkeintä metsässä on se, että sitä hoidetaan.

”Me olemme emännän ja lasten kanssa tehneet paljon istutusta, perkausta ja raivausta. Risusavotalla on varmistettu, että taimet ovat mahtuneet kasvamaan hyvin. Mielestäni metsää ei pidä jättää ryteiköksi. Hakkaaminen on yksi hoitotapa.”

Isohannille suurin mullistus metsänhoidossa on ollut hevosen korvaaminen traktorilla.

”Hankimme traktorin yhdessä serkkuni kanssa 1960­luvulla. Se helpotti työtä huomattavasti.”

Hevosen kanssa työskentelystä on jäänyt laikkurin ajamisen lisäksi mieleen lannoittaminen.

”Ajoin hevosella apulantaa metsään 50 kilon säkeissä. Karttaan oli merkitty paikat, joihin lannoitetta laitetaan. Tiputin säkit sen mukaan. Lumisessa metsässä kulkeminen oli rankkaa, mutta minulla oli hyvä hevonen. Se odotti aina, kun kävin katsomassa oikean paikan.”

PERHEEN kumppanuus UPM:n kanssa käynnistyi jo 1950­luvulla. Aluksi siihen kuului vain puukauppojen tekeminen, mutta iän myötä Isohanni on antanut myös metsänhoitotyöt UPM:n tehtäväksi. Hän on tyytyväinen yhteistyöhön.

”En voi moittia. Olen saanut UPM:ltä hyviä neuvoja, ja se on tehty, mistä on sovittu.”

Engberg kuvailee Isohannia valveutuneeksi metsänomistajaksi ja hyväksi asiakkaaksi.

”Hänen kanssaan on mukava tehdä kauppaa. Istumme kahvipöydässä ja käymme asiat läpi. Metsät on hoidettu hyvin, ja niihin on helppo mennä.”

Isohannille on vastikään tehty uusi metsäsuunnitelma. Siinä kerrotaan, mitä hoitotöitä hänen metsissään suositellaan tehtäväksi seuraavan kymmenen vuoden aikana. Toimenpiteet on kuvattu kuviokohtaisesti ja vuositasolla.

Metsäsuunnitelman mukaan toteutetaan myös tämänvuotinen hakkuu. Toisen kuvion hakkaaminen jätetään muutaman vuoden päähän.

”Tunnen metsäni hyvin, mutta halusin, että asiantuntijat arvioivat, mitä missäkin kuviossa on hyvä tehdä.”

Erityisiä kehitysideoita tai toiveita Isohannilla ei yhteistyölle ole.

”Minulla on ikää jo sen verran, että suuria suunnitelmia ei pysty tekemään. En tiedä, jatkaako kukaan lapsistani metsänhoitoa. Kaikilla on omat työnsä. Vaikea tähän on ketään pakottaa.”

Vaikka Isohanni ei enää itse tee metsänhoitotöitä, hän pitää kunnostaan huolta marjastamalla ja pyöräilemällä.

”Hankittiin emännän kanssa sähköpyörät kaksi vuotta sitten, ja 7 000 kilometriä on tullut poljettua sen jälkeen. Minulle on vaihdettu nivelet molempiin polviin, mutta pyöräily sujuu, kun siinä polville ei tule painoa. Hyvä, kun omaan kehoon saa varaosia.”

KIMMO COLLANDER Toiminnanjohtaja Maanomistajain liitto