Ultraboyz FANZINE 1/2013 by Ultraboyz

1/2013

fanzine

Onneksi olkoon! Pidät kädessäsi vuoden 2013 ensimmäistä Ultraboyz-fanzinea. Pyrimme tekemään vuoden mittaan tälle jatkoa aina silloin, kun asiaa ja ideoita riittää.

Ultraboyz-fanzine 1/2013 Tekstit Ultraboyz/Jarmo Valokuvat Ultraboyz/Rise, Iippa Grafiikka & taitto Ultraboyz/Iippa, www.kristiinaerkko.fi

Ota yhteyttä puh. 010 195 612 yel@veritas.fi

– – –

Lähetä palautetta: slo@ultraboyz.net

? z y o b a r t l U n o ä k Mi Kuva: Tero Wester

Vuonna 1999 perustetun Ultraboyz-kannattajakerhon tarkoituksena on edistää turkulaisen SM-tason jalkapalloseura FC Interin kannattajatoimintaa ja seuran tunnettuutta Suomessa sekä koota jalkapallosta ja FC Interistä kiinnostuneet yhteen kannattamaan FC Interiä kotiotteluissa ja vierasotteluissa sekä Suomessa että ulkomailla. Ultraboyz pitää yhteyttä Suomen Palloliittoon ja muihin Suomessa toimiviin SM-tason jalkapalloseuroihin ja niiden kannattajaryhmiin. Kansainvälisten cupotteluiden yhteydessä Ultraboyz toimii isäntänä vieraskannattajille, jotka saapuvat kannattamaan omaa seuraansa. Vuoden 2012 lopulla Ultraboyz-kannattajakerhossa oli noin 30 jäsentä. Kerho kokoontuu jalkapallokauden ulkopuolellakin yhteisiin tapahtumiin useita kertoja vuodessa muidenkin kulttuuritapahtumien merkeissä Turussa ja lähiympäristössä. No niin, tähän jäykistely sitten saakin jo loppua. Simppelisti sanottuna Ultraboyz on ryhmä ihmisiä, joita yhdistää rakkaus ja intohimo jalkapalloon yleensäkin ja etenkin FC Interiin. Riveissämme on porukkaa laidasta laitaan ja jokainen on tervetullut mukaan porukkaan ikään, sukupuoleen, siviilisäätyyn, uskontoon, kansallisuuteen, ihonväriin, ammattiin, pärstäkertoimeen ja ruumiinrakenteeseen katsomatta. Tärkeintä on sinimusta sydän, muuta et tarvitse.

Infoa jäsenmaksusta, kuinka paljon ja miksi? Jokainen jäsen maksaa kunkin vuoden alussa jäsenmaksun. Sen suuruus on 15 vuotta täyttäneiltä 20€ ja sitä nuoremmilta 5€. Jäsenmaksulla pääsee vierasmatkoille halvemmalla kuin jäseneksi kuulumattomat. Jäsenmaksun kerää-

misen peruste on pienen puskurirahaston kerääminen, jolla varmistamme vierasmatkojen bussivuokran maksun. Joskus vierasmatkamaksu ei riitä kattamaan koko bussivuokraa ja silloin käytämme tuota puskurirahastoamme. Ultraboyz-jäsen pääsee myös netti-foorumimme Vain jäsenille-osioon, jossa ne parhaat ja kutkuttavimmat jutut ovat.

Infoa vierasmatkoista, miten pääsen mukaan? Tapanamme on ilmoittaa hyvissä ajoin etukäteen netti-foorumillamme seuraavan vierasmatkan hinta ja kerran ilmoitettu hinta ei muutu. Ultraboyz-jäsenet saavat vierasmatkansa tyypillisesti 5€ halvemmalla kuin jäseneksi kuulumattomat. Vierasmatkoille pääsevät siis kaikki halukkaat riippumatta siitä, oletko jäsen tai et. Joudut ainoastaan kaivamaan kuvetta hieman syvemmältä kuin Ultraboyz-jäsen, siinä kaikki. Vierasmatkoille ilmoittaudutaan kätevimmin joko netti-foorumimme Vieraspelimatkat-osion kautta tai viskaamalla viesti sähköpostilla osoitteeseen vierasmatkat@ultraboyz.net. Lähdemme vierasmatkoille kotistadionimme kupeesta Kupittaalta ja samaan paikkaan myös palaamme. Poimimme tarvittaessa myös matkan varrelta porukkaa kyytiin, jos noutopaikka osuu notkeasti reitin varrelle. Kannatusjuoman nauttiminen on vierasmatkoillamme sallittua, jotta äänijänteet saa varmasti voideltua. Tasapainoinen suoritus voitelussa on ensiarvoisen tärkeää. Jalkapallo on kestävyys- ja taitolaji myös katsomon puolella.

2 1 0 2 n e d u a k e t s Koo a t s i o k t a m i l e p s a r vie vieraspeleihin, joihin askelmerkkim iin ikk ka es läh a ell ud ka me n vii a melkoise Matkasimme neropatit tekivät sarjaohjelmass myös meille n ga slii au ikk Ve at. uiv os in va me attajaryhmille ympäri Suomen – karhunpalveluksen kaikille kann lle viikkoa. Tämä kampitti tehokkaasti runjasijoittamalla useita otteluita keske – tästä vielä kerran kiitokset sar hin lei pe ras vie e mm ise um ist all saamman os ohjelman laatijoille.

Kaikesta kampituksesta huolimatta retkeilimme kuitenkin helmikuulta lokakuulle vaihtelevankokoisella kokoonpanolla alkaen Ruåtsissa pelatusta harjoitusottelusta Syrianskaa vastaan ja päättyen liigan päätöskierrokseen Espoossa Honkaa vastaan. Jokaisen kauden vieraspeliretkien kiistaton kohokohta on saarelaisia vastaan Maarianhaminassa. Hyvä on, hyvä on; eihän jarruraitoja vastaan pelattavia derbyjä ohita tietenkään mikään koskaan, mutta Veritaksella pelatut vierasderbyt eivät oikein ole vieraspeliretkiä, koska olemme omalla stadionillamme. Se siitä ja takaisin Maarianhaminaan. Nämä retket ovat olleet mukavan rentoa ajanvietettä hyvässä seurassa pidemmän kaavan kautta aina eikä mennyt kausi tehnyt poikkeusta asiaan.

Vieraspelimatkat alkavat aina mukavan ja luottavaisen odotuksen merkeissä ja perille pääsyn ja pelin alkamisen lähestyessä jännitys kohoaa huippuunsa. Uskomme aina joukkueeseemme ja luotamme joukkueemme palkitsevan kannatuksemme riemukkaalla voitolla. Näin kotimatkakin taittuu lähes euforisen onnentunteen vallassa ja kaikkien kasvoilta näkee aidon, sinimustaa sydäntä lämmittävän onnellisuuden ja kiitollisuuden joukkuettamme kohtaan.

Suomen karmeimmalla betonikolossihiihtostadionilla Lahdessa huhtikuun lopulla Kile teki ensimmäisen liigamaalinsa. Onnittelut!

Ikävä kyllä elämä ei ole pelkkää auringonpaistetta, vaan joskus tulee myös räntää vaakasuoraan päin näköä ja tätäkin saimme kokea. Toisaalta, sateen jälkeen tulee aina aurinkoista ja silloin auringonpaiste tuntuu entistäkin paremmalta. Riemukkaita kotimatkoja saimme kokea kotoisessa liigassa 6 kertaa, lievän pettyneitä tasurikotimatkoja 3 kertaa ja lamaannuttavan pettymyksen vallassa matkasimme kotiin 7 kertaa.

Erityisesti muistiin painuneita tapauksia oli retkillämme useita ja olihan niitä peleissäkin. Helsingissä Sonskin kynnysmatolla lisäaikaa pelattiin niin kauan, kunnes Hupiklubi sai voittomaalin tehtyä. Siihen oli peli hyvä lopettaa erotuomarin mielestä. Kesäkuussa pienen suuren Espoon kentällä joukkueemme teki ansaitun tasoittavan maalin, mutta se hylättiin paitsiona, jota ei nähnyt kukaan muu kuin avustava. Kentällä oli 22 pelaajaa, jotka olivat kaikki ihmeissään paitsioliputuksesta. Terveisiä avustavalle.

Toukokuun alussa Pietarsaar essa tomaattiviljelmien kes kellä Pim teki ensimmäisen liigamaali nsa. Onnittelut!

Tuon kaukaisen itäisen Helsingin kynnysmatolla syyskuun lopulla Joni Kauko prässäsi kovassa maalinedushässäkässä Hupiklubin Juho Mäkelää. Maalitykki Mäkelä ei keksinyt muuta ratkaisua kuin purkaa pallo paniikissa oman maalin perukoille. Sehän kelpasi meille. Vahingonilo on vilpitön. Hienoa Joni!

Heinäkuun alussa tuolla samaisella Lahden betonikolossihiihtosta-dionilla Ville teki lopultakin ensimmäisen liigamaalinsa. Onnittelut!

Lokakuun puolivälin kieppeillä Tehtaan kentällä tasaisen ottelun lisäajalla saatu 1 - 2 vierasvoitto oli koko kauden riemukkain ainakin tämän kirjoittajan mielestä. Molemmat maalimme teki Mika. Jälkimmäinen maali räjäytti katsomonosamme riemuun. Mankku antoi todellisen mahtiavauksen Hakan linjan taakse. Mika otti pallon haltuun ja tykitti vastustamattomasti alakulmaan todellisen tahtomaalin. Mika antoi meille kaikille todella hienon muiston, joka lämmittää sydäntä vieläkin näin talvikaudella tätä kirjoitettaessa.

maalinsa. Onnittelut!

piossa Maxi teki ensimmäisen liiga

Edelleen heinäkuussa Vänärillä Kuo

Kooste muista kilpailuista kaudella 2012 Liigacuptaipaleemme päättyi urheilupuiston yläkentällä maaliskuun lopulla rangaistuspotkukilpailun jälkeen kärsittyyn välierätappioon Hupiklubille. Alkulohkostahan menimme heittämällä jatkoon. Suomen Cup päättyi Interin osalta ennen kuin ehti oikeastaan kunnolla alkamaankaan. Korkeimman sarjatason seurana Inter tuli mukaan 7. kierrokselle ja vastaan asettui divarijoukkue KTP.

Kuinka ollakaan, cupin parhaiden perinteiden mukaisesti alempisarjalainen taisteli vimmatusti alusta viimeiseen pillinvihellykseen saakka ja kun Inter ei päässyt lähellekään omaa pelilllistä tasoaan, niin jatkoajan jälkeen lopputulos oli vierastappio lukemin 2 – 1. KTP teki maalinsa rangaistuspotkuista ja meidän ainoan maalimme teki Mika. Kauden ehdottomana kohokohtana oli UEFA:n

Kauden päätösottelussa tuon pienen suuren Espoon stadionin jäisellä kentällä eteläisessä puutarhakaupungissa liigadebyyttinsä tekivät 17-vuotias Matias Louanto ja 16-vuotias Toni Viljanen. Onnittelut molemmille!

Tähän päättyi liigakausi 2012 ja loputtomalta tuntuva odotus liigakauteen 2013 alkoi.

Elokuun alussa Teht

aan kentällä Solmu

Eurooppa-liigan 2. karsintakierroksen ottelut hollantilaista FC Twenteä vastaan. 1. osaottelu oli vieraissa Enschedessä ja siellä saavutimme riemukkaan tasapelin 1 – 1. Ottelu oli kotijoukkueen hallintaa, mutta puoliaikojen väliselle tauolle mentiin kaikesta huolimatta Interin johtaessa 0 – 1. Maalintekijänämme oli Pim! joka sai pallon hyökkäysalueellamme ja tykitti upeasti oikeaan

teki ensimmäisen

liigamaalinsa. Onnit

telut!

ylänurkkaan hiljentäen samalla täydellisesti kotijoukkueen kannattajat. Twente painosti kuitenkin toisella puoliajalla raivokkaasti ja onnistui lopulta tekemään tasoitusmaalin. Kotiottelumme sujuikin sitten mollivoittoisemmissa merkeissä ja Twente poistui kentältä selvänä voittajana ja meni jatkoon. Eipä siitä sitten sen enempää kannata jaaritellakaan.

Job dragtsman haastattelu 16.1.2013

Ultraboyz: Kun aikoinaan teit sopimuksen Interin kanssa, niin muistan kuulleeni, että sinulla olisi pelaajaura takanasi ennen valmennusuran aloittamista – kertoisitko hieman siitä? Job Dragtsma: Kaikki alkoi kuten useimmille hollantilaisille pelaajille; isäni vei minut edustamaansa seuraan, kun olin 6- tai 7-vuotias. Opin jalkapallon perusteet siellä ja pysyin tässä seurassa 16-vuotiaaksi asti. Sitten Ajax valitsi minut joukkueeseensa kahden vuoden ajaksi. Se ajanjakso oli minulle aika vaikea, koska kävin edelleen koulua kotona Alkmaarissa. Kouluun aamulla, junalla Amsterdamiin illalla Ajaxin harjoituksiin, harjoitusten jälkeen taas junalla kotiin ja koulun kotitehtävät seuraavaa päivää varten. Asiat eivät olleet silloin samoin kuin nyt; nykyään koulut ja Ajax tekevät yhteistyötä, jotta pelaaja pystyy keskittymään mahdollisimman hyvin sekä kouluun että jalkapalloon. UBZ: Eli päivät olivat varsin pitkiä. JD: Niin olivat ja se oli hiukan liikaa minulle, kun kaikki asiat punnitaan. Vaikka sainkin hieman rahaa, matkustaminen kävi voimilleni. Olin aika hyvä koulussa ja isäni sanoi minulle aina, että ei ole ongelma, jos haluat olla jalkapalloammattilainen, mutta koulu pitää käydä loppuun. Inhosin sitä silloin, mutta nykyään ajattelen, että se oli hyvä asia. Kovinkaan moni pelaaja ei pääse pelaamaan ammattilaisena ja aina voi tapahtua jokin vakava loukkaantuminen, mikä lopettaa pelaajan uran. Lähdettyäni Ajaxista pelasin futsalia monta vuotta ja se oli hyvä ratkaisu, koska siitä ansaitsemani palkka mahdollisti opintojeni jatkamisen samanaikaisesti. Pääsin pelaamaan monella eri tasolla; amatöörinä, puoliammattilaisena ja ammattilaisena enkä enää palannut vakavissani jalkapallon pariin. Tämä tilanne sopi minulle hyvin. Pelasimme monessa mukavassa turnauksessa Italiassa ja muualla Euroopassa. UBZ: Se ajanjakso taisi olla hyvää elämää? JD: Niin oli ja pystyin samanaikaisesti myös hoitamaan opintoni päätökseen. Kolmikymppisenä ihminen alkaa pohtimaan tulevaisuutta jo hieman tarkemmin. Muutaman ystäväni kanssa jaoimme samat ajatukset ja ryhdyimme opiskelemaan valmennusta yhdessä. Päätin pelaajaurani aika nuorena; olin 33-vuotias ja olisin voinut jatkaa muutaman vuoden pidempäänkin, mutta päätin ryhtyä valmentajaksi. Aloitin valmennusurani amatööritason suuremmissa seuroissa ja kaikki meni hyvin. Päätin osallistua ammattivalmentajakurssille. Sieltä valmistuttuani aloitin työt AZ:ssa; olin edustusjoukkueen valmentaja ja vastuussa myös juniorijoukkueista. Olin myös tekninen johtaja eli tein valmennusohjelmat muille valmentajille. Tein tätä 5 vuotta ja sitten siirryin Volendamin päävalmentajaksi vuoden ajaksi. Tämän jälkeen siirryin Fenerbacheen kahden vuoden ajaksi ja sitten Stefan Håkans tuli mukaan kuvaan. Nyt olen täällä.

UBZ: Aikasi Fenerbachessa oli varmasti vähintäänkin mielenkiintoista, koska turkkilaiset ovat hyvin kuumaverisiä jalkapallon suhteen. JD: Se oli - Istanbul on erittäin kaunis, uskomaton kaupunki. Tunnen sen oikein hyvin ja matkustan sinne aina kauden jälkeen kahden viikon ajaksi; viime kerralla menimme yhdessä Jamin kanssa. Vietimme paljon aikaa Fenerbachen edustusjoukkueen kanssa; tunnen yhä monta valmentajaa siellä. Fenerbache on uskomattoman suuri seura kaikilla mahdollisilla tavoilla. Työskentely siellä on tavattoman vaikeaa. Vaikka he sanovat olevansa kärsivällisiä, niin todellisuudessa he haluavat välittömästi tulosta ja paine on uskomattoman kova. Istanbulissa on noin 25 sanomalehteä, jotka keskittyvät pelkästään jalkapalloon ja ne raportoivat aivan kaiken mahdollisen tekemisistäsi ja se pitää vain kestää, koska sitä ei pysty mitenkään muuttamaan. Yhteiskunnan tunteminen on siel-

lä tärkeää, koska Fenerbache on niin valtava seura, että se on elämäntapa suurelle osalle Istanbulia. Siellä on erittäin vaikea muuttaa seuran rakenteita ja saada muutoksia aikaan, koska turkkilaiset vaativat välittömiä tuloksia; he haluavat menestyä juuri nyt eikä vasta huomenna. Muistan ensimmäisen näkemäni Fenerbache – Galatasaray derbyn. Se oli todella käsittämätöntä; se oli enemmän sotaa kuin peliä. On muitakin derbyjä muualla, jotka ovat kuumia; esimerkiksi Ajax – Feyenoord, Old Firm Glasgowissa ja muitakin, mutta tuo Istanbulin derby oli jotakin aivan muuta; se oli todella kiihkeää. UBZ: Olet pelannut monessa seurassa ja valmentanut montaa seuraa, mutta onko ensimmäinen seurasi sinulle jollakin tavalla erityinen? JD: Kyllä, juuri se seura, jossa aloitin pelaajaurani ja jossa isänikin pelasi ja jonne solmin ensimmäisen valmentajasopimuksenikin. Tunsin monia siellä ja kun he pyysivät minua valmentajakseen, näin sen uutena mahdollisuutena ja tartuin siihen. En voi koskaan unohtaa ensimmäistä seuraani. Muistan sen päivän, kun allekirjoitin ensimmäisen sopimukseni heidän kanssaan ja tunnen yhä paljon ihmisiä sieltä. UBZ: Oliko sinulla jotakin tiettyä pelaajaa esikuvanasi nuoruusaikanasi? JD: Pelatessani Ajaxissa Johan Neeskens oli myös siellä. Pelasin Ajaxin juniorijoukkueessa, kun Ajax oli Hollannin suurin seura ja todella suuri myös Euroopan tasolla. He voittivat Euroopan Mestareiden Cupin kolmena vuotena peräkkäin ja minäkin olin paikalla. Johan Cruyff lähti Ajaxista noiden voittojen jälkeen ja meni Barcelonaan. Olin paikalla jokaisessa edustusjoukkueen pelissä noiden vuosien aikana. Tuon ajan edustusjoukkue oli eräs Ajaxin kaikkien aikojen parhaista. Myös Ruud Krol oli siellä ja olimme samaan aikaan ammattivalmentajakurssillakin. Hän on todella mukava kaveri. UBZ: He todella muuttivat tavan, jolla jalkapalloa pelataan ja samalla he muuttivat itse peliäkin. JD: Ajaxin valmennus Rinus Michelsin johdolla oli paljon ammattimaisempaa kuin missään muualla tuohon aikaan ja luonnollisesti keskitin huomioni juuri tuohon, koska he muuttivat monia asioita pelissä ja valmennuksessa amatööritasolta alkaen aina ammattilaistasolle asti. Kaikilla on tietysti huonojakin puolia, mutta hän on mielestäni paras valmentaja, jonka olen nähnyt ja joka on vaikuttanut valmennustyyliini. Haluan kehittää asioita rakenteellisesti, en usko onneen. Onni tulee ja menee, mutta tuloksia tulee vasta sitten, kun oikeat asiat on tehty niin hyvin, kuin suinkin mahdollista. Valmentajat, jotka vaikuttivat minuun eniten valmentajaurani

alkuaikoina, olivat Miklos ja Verhaal. Noiden valmentajien ajatuksiin minulla on yhtymäkohtia, erityisesti Verhaaliin. Olen oppinut heiltä paljon.

”

Pelaajia ei ole helppoa saada Suomeen, syynä on usein raha, joten joudumme suuntaamaan katseemme nuoriin pelaajiin tai pelaajiin, joiden kanssa uskon pärjääväni, vaikka joku toinen ei pärjääkään. Tällä tavalla me pyrimme löytämään pelaajia. ”

UBZ: Onko valmentajaurallasi mitään, jota kadut; onko joitakin hetkiä, jolloin olisit voinut valita toisin? JD: No, jos olisin menossa Fenerbacheen nyt ja tietäisin seurasta ne asiat, jotka nyt tiedän, niin lähestyisin asioita toisin. Tiedän nyt enemmän seurasta ja ulkomailla työskentelystä. Aina pitää miettiä sitä yhteiskuntaa, johon on menossa, on se sitten Suomi tai Turkki, maalla ei sinänsä ole mitään väliä. Yhteiskunta ei sopeudu sinuun, vaan sinun pitää sopeutua yhteiskuntaan ja se pitää vain hyväksyä. Aloittaessani Fenerbachessa kuvittelin, että pystyn muuttamaan paljon asioita. Vaikka tietämys onkin tärkeää, niin älä koskaan aliarvioi seuran kulttuuria, koska seura on aina suurempi kuin sinä itse. Tekisin nyt joitakin toisenlaisia päätöksiä kuin silloin ollessani siellä. Tullessani tänne keskustelin paljon Stefanin ja muiden seuran ihmisten kanssa junioriasioista ja kerroin haluavani auttaa järjestämään junioritoiminnan uudella tavalla. Asioita ei voi muuttaa hetkessä, mutta aloitetaan joitakin ensimmäisenä vuonna ja katsotaan sitten, mitä askelia voimme ottaa seuraavana vuonna. Lähestymistapamme Fenerbachessa oli täysin toisenlainen; muutimme asioita välittömästi ja saimme kohdata vastustusta joidenkin seuran henkilöiden taholta. Olin siellä kahden muun hollantilaisen valmentajan kanssa ja ehkäpä meidän olisi pitänyt etsiä seuran sisältä ihmisiä tukemaan ajatuksiamme ja sitä kautta saada asioita tehtyä helpommin. Kokemuksen kasvattaminen on tärkeää valmentajana toimiessa. Mitä enemmän valmentajalla on kokemusta, sitä parempi hän on. Epäonnistumisista ja virheistä oppii useasti. Minulla ei ole mitään suuria katumisen aiheita viime kaudesta; ehkä minun olisi pitänyt tehdä joitakin toisia päätöksiä, mutta jotkin päätökset toimivat, jotkin eivät. UBZ: Pitää vain ajatella, että hyvä on, tein virheen tuossa asiassa; mitä voin oppia siitä ja jatkaa eteenpäin. JD: Yritin viime kauden aikana arvioida todella paljon, mikä meni vikaan; mikä toimi; missä epäonnistuin ja missä voisin tehdä asiat toisin. Puhuimme pelaajien kanssa näistä asioista ja yritimme yhdessä oppia, miten vältämme virheet. Monissa asioissa pitää saavuttaa tasapaino, jotta löydetään se tietty punainen lanka asioista, jotka toimivat ja keskitytään juuri niihin. Tässä kohtaa kokemus astuu mukaan kuvaan ja kymmenvuotisen valmentajaurani jälkeen tiedän, mitkä asiat toimivat ja mitkä eivät. UBZ: Ajatteletko valmentamista 24/7 vai onko sinulla myös vapaa-aikaa? JD: Valmentaminen ei ole 8 – 16 työ, vaan aina on tekemistä. Meillä on talvella enemmän vapaa-aikaa, mutta jopa joulu-

kuussa on paljon puheluita ja spekulaatioita tulevista ja lähtevistä pelaajista, mitä me aiomme tehdä jos joku lähtee, millainen taloudellinen tilanne on ja niin edelleen. Valmennukseen sisältyy paljon muutakin kuin vain harjoituksia ja pelejä. UBZ: Onko sinulla harrastuksia jalkapallon ulkopuolella? JD: Kyllä on. Pidän urheilusta yleensä, luonnosta, elokuvissa käymisestä ja muusta sellaisesta. UBZ: Mikä on jalkapallofilosofiasi; miten peliä kuuluu pelata sinun mielestäsi? JD: Tästä voisimme puhua vaikka koko päivän! Pähkinänkuoressa tavoitteeni on voittaa jokainen peli, mutta tapa, jolla voitamme, on tärkeää. Haluan joukkueeni pelaavan viihdyttävää jalkapalloa, jotta katsojat pitävät siitä. Haluan rakentaa peliä puolustuksesta ylöspäin lyhytsyöttöpelillä ja tiedän pelaajienkin pitävän siitä. Tämä pelitapa vaatii pelaajilta paljon taitoa, mutta tällä tavalla haluan jalkapalloa pelata. Tämä on jalkapallofilosofiani ja jokaisen valmentajan pitää löytää omansa hyvin aikaisessa vaiheessa, jotta hän saa oman valmentajaidentiteettinsä. En tule koskaan vaihtamaan valmentajaidentiteettiäni. Vaikka häviäisimme 10 peliä peräkkäin, en tule vaihtamaan sitä. Uskon täysin pelifilosofiaani. Joinakin vuosina se toimii paremmin, joinakin vuosina huonommin. Yritän löytää ne pelaajat, jota sopivat tähän ja haluavat pelata tavalla, jonka katsojat tunnistavat. Se on hyvin tärkeää minulle ja perustuu ajatteluuni, mitä me haluamme tehdä, kun meillä on pallo ja kuinka me puolustamme, kun meillä ei ole palloa. Nämä ovat perusasioita ja ne tulevat aina olemaan samat. Haluan tehdä saman juniorijoukkueissammekin. Pelin perusasioiden tulisi olla samat. Jokaisen juniorijoukkueen tulisi pelata samalla tavalla kuin edustusjoukkue pelaa. UBZ: Siten kaikki pelaajat kaikilla tasoilla tietävät, kuinka pelata ja mikä on hänen roolinsa joukkueessa. JD: Aivan ja sitten valmennetaan pelaajat tähän omaan pelitapaan. Ei ole mitään järkeä potkia pitkää palloa tällä viikolla ja keskittyä puolustukseen ensi viikolla ja tehdä sitten kokonaan jotakin muuta seuraavalla viikolla. Pelitavassa pitää olla se punainen lanka. Sen ansiosta on helpompi antaa palautetta pelistä, muuten mikä tahansa pelaaminen olisi sallittua. Jos pelaaja ei tiedä, kuinka hänen odotetaan pelaavan, niin kuinka voisin sanoa hänelle, että et hoitanut hommaasi tänään. UBZ: Oletko sitä mieltä, että joukkueen tulisi aina muuttaa pelitapaansa kulloisenkin vastustajansa mukaan? JD: Teen sitä hivenen, mutta pääasian tulee aina olla oma pelitapa. Voimme tietysti puolustaa 10 metriä ylempää tai alempaa, mutta omaan pelitapaan ei pidä tehdä kuin ainoastaan

pieniä muutoksia. Jokainen vastustaja saa pelata meitä vastaan niin kuin he haluavat ja meidän pitää soputua siihen. Ajattelen aina 40 tai 50 pelin jaksoissa ja me saamme yleisesti ottaen parhaan tuloksen omalla pelitavallamme tuon pelijakson aikana. Tämä on minun filosofiani. UBZ: Oletko lainkaan huolissassi jalkapallon ympärillä tapahtuvista asioista Euroopassa, esim. naurettavan kohtuuttomat palkat, joita pelaajille maksetaan? JD: Vaikka en pystykään muuttamaan asioita, niin palkat ovat pöyristyttäviä. Jos pelaaja saa 5 miljoonaa euroa vuodessa niin se on toki hyvä hänelle, mutta huono jalkapallolle. Jalkapallo on mielestäni ihmisiä varten ja tällaiset palkat ovat täysin suhteettomia. Mitä mieltä olet maaliviivakeskustelusta; pitäisikö kameratekniikkaa ottaa käyttöön, kuten FIFA haluaa vai pitäisikö nykyistä 5 tuomarin järjestelmää käyttää, kuten UEFA haluaa? JD: 5 tuomarin järjestelmä on ihan hyvä, mutta mielestäni kameratekniikkaa pitäisi käyttää. Miksi ei pysäytetä peliä kiistatilanteessa 15 sekunnin ajaksi ja saada luotettava päätös katsomalla kameran nauhoitusta? Luotettava päätös on mielestäni tärkeämpi kuin lyhyt pelin viivytys. UBZ: Et siis usko, että se ottaisi tiettyä romantiikkaa pois pelistä? JD: Uskon, että tässä tapauksessa meidän pitää hyväksyä pieni romantiikan häviäminen. Vaihtoehtona on olla tekemättä mitään, mutta pitää suut supussa tuomarin päätöksestä. Hyväksytyt tai hylätyt maalit saattavat merkitä miljoonia seurojen talouteen ja meidän pitää katsoa isoa kuvaa. Kysymys on myös reiluudesta. Pelin tulisi olla reilua myös tältä osin. UBZ: Mitä asioita katsot erityisesti harjoituskauden peleissä? JD: Menetimme joitakin pelaajia ja etsin heille korvaajia, jotka voivat pelata pelifilosofiani mukaisesti ja pystyvät samaan tai parempaan kuin menettämämme pelaajat pystyivät. Tutkin ensiksi suomalaisia pelaajia ja omia nuoria pelaajiamme, sitten Suomessa jo pelaavia ulkomaalaisia pelaajia ja jos näistä ei löydy sopivia pelaajia, niin sitten etsimme pelaajia ulkomailta. Yritin rakentaa seuran, joka on Suomen 5 parhaan seuran joukossa rakenteellisesti ja mielestäni me olemme jo siellä. Nyt tavoitteena on voittaa mitaleja. Se merkitsee sitä, että va-

linta oman nuoren pelaajan ja jonkin toisen pelaajan välillä ei ole aina helppoa. Ensisijainen vaihtoehto on mielestäni aina oma junioripelaajamme, mutta joskus tarvitaan tietyn tyyppinen pelaaja, kuten Gruborovics. Me todellakin haluamme olla yksi Suomen huippujoukkueista. Jos ajatellaan Jaroa, niin heidän valmentajansa Jeremenko on todella hyvä. Mina pidän hänestä ja Jaron pelitavasta, koska heillä on suurelta osin sama pelifilosofia kuin minullakin. UBZ: Totta ja he ovat rohkeita omassa pelitavassaan. JD: On silti helppoa olla siinä asemassa, että yritetään vain pysyä liigassa. Itse vastaavassa tilanteessa laittaisin kaikki nuoret pelaajat kentälle ja kaikki olisivat tyytyväisiä. Sen sijaan minun pitää löytää tasapaino tulosten ja pelaajien peluutuksen välillä. Etsin ensisijaisesti nuoria pelaajia Suomesta, mutta se ei ole helppoa, joten minun pitää suunnata katseeni ulkomaille. Esimerkiksi Pim Bouwmanin tunsin jo Hollannin ajoilta ja tiesin hänen olevan lahjakas pelaaja, jonka ura ei jostakin syystä lähtenyt liikkeelle Hollannissa ja niin sain hänet tänne pelaamaan. Jotkin nuoret pelaajat, kuten Jos Hooiveld ja Pim voivat jostakin syystä jäädä oman seuransa ulkopuolelle, mutta se ei tarkoita sitä, etteivätkö he voisi pelata jossakin muualla. Etsin edelleen pelaajia Hollannista omien kontaktieni kautta. He tietävät ajattelutapani ja ollessani siellä joulukuussa kerroin heille, että etsin tietyn tyyppisiä pelaajia ja ehkäpä joku ottaa minuun yhteyttä. Jos näin tapahtuu, niin otamme pelaajan meille testattavaksi. On tärkeää, että testattavaksi tulevat pelaajat tietävät suomalaisen pelaamisen tason ja ymmärtävät suhteuttaa sen palkkapyyntöönsä. Nuo agentit, jotka lähettävät pelaajia Brasiliasta eivät tiedä Suomesta yhtään mitään. On helppoa sanoa, että tämä on hyvä pelaaja. Hän voi hyvinkin olla hyvä pelaaja, mutta sopiiko hän joukkueeseen, sopiiko hän Suomen ilmastoon ja kulttuuriin? Siksi on hyvä ottaa pelaaja testiin 5 päivän ajaksi, jotta hän oppii tuntemaan hieman pelitason, seuran, mahdollisen roolinsa joukkueessa ja kaupunginkin. Siten hän näkee, että voisiko hän asua täällä. Vaikka yrität valita uudet pelaajat hyvin huolellisesti, niin joskus tulee virhearviointi. Pelaajien hankkiminen ulkomailta on todella vaikeaa.

UBZ: Millaisena näet tulevan kauden; ovatko samat seurat taas kärjessä? JD: HJK ilman muuta, odotan enemmän KuPS:lta, sitten MIFK, koska heillä on vahva taloudellinen asema, meillä on mielestäni hyvin vahvat 11 tai 12 ensimmäistä pelaajaa ja TPS tulee olemaan kärkipäässä. Uskon, että sarja tulee yleisesti ottaen olemaan kovatasoisempi kuin viime kaudella, koska jopa RoPS tulee olemaan vahvempi joukkue kuin luullaan. He ovat hankkineet hyviä pelaajia ja heidän taloudellinen tilanteensa on hyvä. UBZ: Jos olist eläin, niin mikä eläin olisit? JD: Susi. UBZ: Jos olisit auto, niin mikä auto olisit? JD: Porsche Cayenne.

UBZ: Uskotko, että nyt on enemmän pelaajia saatavilla Euroopan taloudellisen ahdingon takia? JD: Kyllä, erityisesti siinä segmentissä, josta me pelaajia etsimme. Huippuseuroilla tulee aina olemaan riittävästi rahaa maksaa miljoonia pelaajille kuten Messi ja Van Persie, mutta pienemmillä seuroilla on vaikeuksia. Vaikka pelaajia on saatavilla enemmän, kysymys on juuri meille oikeiden pelaajien löytämisestä. UBZ: Aivan, jos pelaaja ei ole saamassa uutta sopimusta omalta seuraltaan, niin onko hänellä jotakin vikaa terveydessä tai jossakin muussa? Olisiko hän sopiva meille vai ei? JD: Totta, se pitää selvittää. Seurat ovat pienentämässä edustusjoukkueitaan 24 pelaajasta 20 pelaajaan, joten ylimääräisiä pelaajia pitäisi löytyä. Katsotaan. UBZ: Jotkut pelaajat saattavat ajatella, että ehkä minun pitää laskea palkkapyyntöäni, jotta saisin sopimuksen jonnekin. JD: Kyllä, näin se menee, koska muuten hänen pitää palata takaisin amatööritasolle.

Jere Koposen haastattelu 5.1.2013

Ultraboyz: Kausi 2012 lainalla 2-divisioonan KTP:ssä, miltä tuntui? Jere Koponen: Tuntui todella hyvältä, kun pääsin taas pelaamaan tosipelejä, koska A-juniorien jälkeen oli vähän epäselvää, että missä pääsen pelaamaan. Pääsin pelaamaan heti ensimmäisenä vuonna miesten pelejä ja samalla se kasvatti paljon sekä pelillisesti että myös henkisesti, koska ympäristö oli uusi ja pelikaverit uusia. UBZ: Tulit joukkueen ulkopuolelta vähän samalla tavalla kuin meille tulee joku ulkomaalaisvahvistus ja siinä on aluksi vähän silmätikkuna, kun katsotaan, että mikäs tyyppi tämä oikein on ja mitä hän osaa. JK: Hieman siinä aluksi joutui totuttelemaan ja koska armeijan käyntikin Lahden Urheilujoukoissa osui samaan aikaan, niin kasvoin lyhyenä aikana henkisesti todella paljon. Aivan kirjaimellisesti pojasta mieheksi. Mankun loukkaantuminen täällä Turussa aiheutti sen, että lainapesti jäi aika lyhyeksi, koska Inter kutsui minut takaisin. UBZ: Siirto uutisoitiin Interin kotisivuilla 28.4.2012; koska siirto Kotkaan varmistui? JK: Vain hieman tuota ennen, kävin pelaamassa yhden harjoituspelinkin Hämeenlinnassa ennen siirron varmistumista. He halusivat ennakkoon testata, millainen kaveri olen pelaajana ja mitä olisivat saamassa, jos sopimus syntyy. Pystyin vakuuttamaan KTP:läiset ja pääsin sinne pelaamaan. UBZ: Olisihan se ollut kumma, jos A-juniorien Suomen mestaruuden voittanut maalivahti ei olisi vakuuttanut. JK: No joo, mutta eihän näistä koskaan etukäteen varmasti tiedä. He tekivät lopullisen ratkaisunsa kuitenkin tuon yhden pelin perusteella. UBZ: Mistä aloite lainasopimukseen tuli? JK: En ole itse asiassa ihan varma, sain vain eräänä iltana tekstiviestin Jani Meriläiseltä. Hän kysyi viestissään, että olisinko kiinnostunut pelaamaan KTP:ssä. Vastasin heti, että tottakai, jos siellä vain on pelejä luvassa. Koin sen heti todella positiivisena juttuna. UBZ: Niin, viime kaudella Mankku oli ykkösveskana ja Eemeli kakkosena eli siinä jäi sinulle vähän kuin Musta Pekka käteen. JK: Totta ja kyllä pelaamaan pääseminen teki hyvää myös itseluottamukselle, vaikka kauden aikana KTP:n pelejä ei tainnut-

kaan tulla kuin 9 kappaletta, niin sain kuitenkin pelituntumaa ja pienen totuttelun jälkeen peli alkoi rullaamaan ihan hyvin. UBZ: Millainen vastaanotto KTP:ssä oli? JK: Vastaanotto oli tosi lämmin, siellä oli pari ulkomaalaispelaajaa ja sitten oli ihan Kotkan omia poikia ja valmentaja oli Petri Ihonen, joka on täällä Turussakin aiemmin pelannut. Petri otti minut todella hyvin vastaan ja kävimme monta kahdenkeskistä palaveria, joissa selvitimme, että mitä hän minulta odottaa ja millaisia pelejä on luvassa, millaisia vastustajajoukkueet ovat ja millaiset tavoitteet joukkueella on.

UBZ: Debyyttisi KTP:ssä tapahtui 22.4.2012; miltä tuntui 2-divari verrattuna A-junioripeleihin? JK: Ei se oikeastaan ollut sen vaikeampaa, harjoituspeli Hämeenlinnassa oli uuteen pelitapaan totuttelemista, koska he pelaavat kuitenkin eri tavalla kuin Inter. Keskustelimme valmentajan kanssa, että mitä asioita minun pitää muuttaa omassa pelitavassani. Pääsin kuitenkin hyvin peliin mukaan eikä kentällä huomaa, ovatko pelaajat nuoria vai eivät. Yhteishenki oli kuitenkin hyvä. UBZ: Miltä 2-divarin hyökkääjät tuntuivat, heillä monella on kuitenkin aika paljon enemmän kokemusta miesten tasolla pelaamisesta kuin sinulla; oliko vaikeampaa? JK: Koin sen juuri todella motivoivana, koska siellä oli pakko pelata kovempaa kuin A-junioreissa, jotta sain oman tilani maalinedustilanteissa ja pystyin samalla myös suojelemaan itseäni loukkantumisilta. Olin toki pelannut ennenkin 2-divarin pelejä, mutta nyt oli uusi tilanne, koska joukkueet ja pelaajat olivat uusia enkä tuntenut vastustajien hyökkääjiä enkä heidän pelitapaansa ennakolta. Oli todella hieno homma, että tuli uusia kasvoja vastaan ja pääsin tottumaan pelin kovuuteen. UBZ: Pelissä onnistuminenhan kasvattaa itseluottamusta ja se vuorostaan helpottaa pelaamista. JK: Totta ja olenhan ollut jo pari-kolme vuotta edustuksen harjoitusringissä ja siellä on vastaan tullut liigatason hyökkääjiä. 2-divarin hyökkääjillä ei välttämättä ole taitoa yhtä paljon kuin liigatasolla, mutta divarissa on ehkä fyysisesti kovempia hyökkääjiä. UBZ: Miltä tuntui 25.4. pelattu Cup-ottelu KooTeePeen ja Interin välillä? JK: En ollut itse paikan päällä, vaan olin kasarmilla. Seurasin kyllä peliä liveseurannan kautta ja ihmettelin, että mitä siellä

oikein tapahtuu? Kuulin sitten kavereilta jälkeenpäin, että se peli ei ollut mennyt oikein nappiin. Tosin, Cupin suolahan on juuri siinä, että alempisarjalainenkin pääsee yllättämään ennakkoon vahvemman joukkueen. Toki harmittaa, että juuri omalle joukkueelle kävi näin, mutta yhdessä pelissä kaikki on mahdollista.

”

Minulla on pukukaappini seinällä pikkupoikana saamani Pointer, jossa on juttu Kaarinan Canizaresista ja siinä on Mankun antama omistuskirjoitus ja nimmari. ”

UBZ: Tuliko tuosta pelistä kuittailua uusilta joukkuekavereilta? JK: No eipä oikeastaan. Kotkassa on aikamoinen raja näiden kahden seuran eli edustamani KTP:n ja KooTeePeen välillä. Muutama KTP:n seurakaverini oli ollut katsomassa peliä ja he sitten kertoivat, että mitä pelissä oli tapahtunut ja ihmettelivät, että miten Interin peli näytti miltä näytti. UBZ: Millainen asema sinulla siellä oli; oliko kilpailutilannetta? JK: Alusta alkaen oli melkoisen selvää käytyjen palaverien perusteella, että olen ykkösmaalivahtina. Heillä oli myös toinen maalivahti Ville Särkkä, joka on parisen vuotta minua nuorempi. Hän on kotkalainen kaveri ja toimi kirittäjänäni, peliaikani ei ollut mikään itsestäänselvyys. Jos olisin löysäillyt, niin olisin löytänyt itseni penkiltä. UBZ: Maalivahdithan tuntevat varmaankin jonkinlaista yhteenkuuluvuutta, koska maalivahti on tietyllä tavalla yksin paljon vartijana. JK: Totta ja kyllä me Villen kanssa tulimme hyvin toimeen. En kokenut kenenkään taholta mitään kyräilyä tai muutakaan negatiivista. Saamani vastaanotto oli todella hyvä Villenkin suunnasta. UBZ: Mitkä maalivahtipelin osa-alueet kehittyivät mielestäsi lainapestin aikana? JK: Keskityspalloihin menoni parani, sain lisää rohkeutta ja kovuutta. Oma pelityylini vahvistui entisestään ja olen löytämässä oman tapani pelata. UBZ: Millainen maalivahti koet olevasi? Esimerkiksi Patrick Bantamoi on hyvä reaktiotorjuja, Mankku on hyvä kaikessa ja Suomen paras jalalla; entä sinä? JK: Pidän itseäni aika nopeana maalivahtina, reaktiot ja vastaantulojen nopeus ovat ehkä ne suurimmat vahvuuteni. Jalalla pelaamiseen aion kiinnittää erityistä huomiota ja siihen minulle löytyy parhaat mahdolliset opettajat treenikentältä. UBZ: Miltä lainapestin päättyminen tuntui; oliko ilmassa haikeutta? JK: Pientä haikeutta oli, koska ne ensimmäiset pelit olivat kuitenkin totuttelemista uuteen joukkueeseen ja sitten, kun pelini alkoi kunnolla rullaamaan ja pääsin tiettyyn flow-tilaan pelaamisessani, niin minut kutsuttiin takaisin. Toisaalta, näin pääsin terävässä kunnossa pelaavana maalivahtina takaisin Interiin.

UBZ: Entä KTP:n taholta; olivatko pettyneitä pestisi päättymisestä? JK: Olihan se harmittavaista, mutta lainasopimuksen ehdot mahdollistivat tämän ja asia hoitui hyvässä yhteisymmärryksessä. UBZ: 19.12.2012 julkistettiin 2 vuoden sopimuksesi Interiin, oliko sopimus solmittu jo aiemmin? JK: Kyllähän se oli ollut sovittuna jo jonkin aikaa ja varsinainen sopimuksen allekirjoitustilaisuus oli noin kuukautta ennen sen julkistusta. UBZ: Oliko muita sopimuksen tarjoajia kuin Inter? JK: Tuohon en halua vastata oikein mitään. (Leveä hymy) Inter oli kuitenkin kaiken aikaa ykkösvaihtoehto.

UBZ: Miltä sopimuksen teko tuntui; tuliko yksi tavoite saavutettua? JK: Onhan se aivan uskomaton tilanne; olen nyt saavuttanut sen etapin, josta olen lapsesta asti haaveillut. Nyt armeija on ohi ja voin pitää opiskeluista hiukan taukoa ja keskittyä täysillä jalkapalloon. Nyt on todellinen näytön paikka ja voin kehittää itseäni täysillä. UBZ: Virallinen asemasi on nyt kakkosmaalivahti; miltä tämä maistuu? JK: Se on uskomattoman hieno asia. Mankku on minun lapsuuden idolini ja olen käynyt pikkupoikana katsomassa Interin pelejä ihan Mankun takia. On aivan uskomatonta, että olen nyt samassa pukukopissa viereisellä paikalla ja meidät mainitaan samassa lauseessa Interin maalivahteina. Aion nyt tehdä kaikkeni, jotta kehittyisin koko ajan lisää ja olisin tulevalla kaudella hyvä kakkonen hänelle. UBZ: On todella upeata, että Inter voi julkaista seuran virallisen kuvan tulevan kauden maalivahdeistaan ja siinä ovat sinun idolisi ja sinä. Yksi unelmasi on toteutunut. JK: Totta, todella upea asia. Nyt minun pitää käyttää tilaisuus hyväkseni ja ottaa Mankulta kaikki oppi, mitä hänellä on minulle antaa. Toki myös kiritän parhaani mukaan Mankkua. Myös Esa Aalto on meillä kolmantena maalivahtina eli painetta tulee minulle kyllä molemmista suunnista. Meillä on todella hyvä terve kilpailutilanne, jossa tsemppaamme toisiamme hyvässä hengessä. Jani Meriläinen on todella hyvä maalivahtivalmentaja ja olen oppinut todella paljon hänen valmennuksessaan. UBZ: Koetko olevasi valmis ykkösmaalivahdiksi jo tulevalla kaudella? JK: Olisi epärealistista sanoa, että olisin maalivahtina samalla tasolla Mankun kanssa. En kuitenkaan tehnyt kahden vuoden sopimusta vain siksi, että vain harjoittelen täällä. Haluan näyttää jokaisessa harjoituksessa, että olen valmis ykkösmaalivahdiksi mikäli tarve tulee. UBZ: Uskotko saavasi peliaikaa tulevalla kaudella? JK: Uskon, että preseasonilla molempien maalivahtien pitää saada peliaikaa, jotta kumpikin on valmiina tosipelien alkaessa. Minun pitää tsempata harjoituksissa, jotta pystyn käyttämään näyttöpaikkani harjoituspeleissä. UBZ: Miten maalivahdin ja puolustajien välinen luottamus syntyy; mihin se perustuu? JK: Se vaatii paljon puhetta ja yhdessä pelaamista, jotta kaikki tuntevat toistensa pelitavat ja sen, miten kukin liikkuu eri tilanteissa suhteessa muihin. Maalivahdin pitää käyttää runsaasti ääntä ja puolustajan pitää kuunnella maalivahdin ohjeita, muuten homma ei vain toimi. Pelikemian pitää toimia. Kaikkien pitää tietää omat roolinsa ja rajansa. A-juniorien mestaruusvuotena minulla oli loistavat puolustajat; jokainen tiesi omat tehtävänsä suhteessa muihin, koska olimme pelanneet monta vuotta yhdessä. UBZ: Mitä tavoitteita sinulla on urallasi? JK: Päästä niin pitkälle kuin vain rahkeet riittävät, minne ikinä se minut sitten viekin. En halua jossitella vanhana vaarina keinutuolissa.

UBZ: Entä unelmia? JK: Edessä on toimiva puolustuslinja ja tilanteita tulee sopivasti, jotta pääsen esille ottamaan puolustuksen johtajan roolin ja olemaan koko joukkueen tukipilari. Jossakin hienossa ja kansainvälisessä seurassa tällaisen aseman saavuttaminen olisi erityisen hienoa. UBZ: Eli siinä vaiheessa, kun Ikerman ripustaa Madridissa nappulakengät naulaan, niin Jere astuu näyttämölle? JK: Vaikkapa näinkin tai jos ryhdytään ihan pilvilinnoja rakentamaan, niin Champions Leaguen finaalissa Old Traffordilla ratkaisevan rangaistuspotkun torjunta ManU:n paidassa. Sen jälkeen voisikin sitten ripustaa nappikset naulaan. UBZ: Kun katsot televisiosta vaikkapa La Ligan peliä, niin onko peli Sinulle vain hyvää viihdettä vai etsitkö vinkkejä maalivahtien tai hyökkääjien toiminnasta? JK: Parasta viihdettä futismatsit tarjoavat minulle silloin, kun molemmat tai edes toinen maalivahti pääsee näyttämään parasta osaamistaan. Pelin lukemista, sijoittumista sekä hyökkääjien ajatusmaailmaa pystyy seuraamaan ja oppimaan paitsi livekuvan välityksellä, myös erityisen hyvin television hidastusten ja eri kuvakulmien avulla.

UBZ: Kuka on mielestäsi tällä hetkellä planeetan paras maalivahti? JK: Minulla on monia ”lemppareita”, mutta Manchester Cityn Joe Hart on mielestäni viime vuosina noussut maailman eliittimaalivahtien joukkoon, minun silmissäni jo parhaaksi. Hän on äärimmäisen atleettinen sekä auktoriteettinen maalivahti ja erottuu muista edukseen. UBZ: Jos olisit eläin, niin mikä eläin olisit? JK: Tuo onkin paha kysymys. (Tarkkaa pohdintaa) Mieleni tekee jostakin syystä sanoa virtahepo, mutta sanon kuitenkin villisika. UBZ: Jos olisit auto, niin mikä auto olisit? JK: Chrysler Crossfire (harkinnan jälkeen) UBZ: Mitä haluat vielä kertoa lukijoille? JK: Toivottavasti katsojat saapuvat runsaslukuisesti katsomoon ja elävät pelissä mukana ja auttavat joukkuetta menestykseen. Olisi hienoa päästä pelaamaan täysille katsomoille.

Nonna Tourun haastattelu 6.1.2013 Ultraboyz: Mikä sai Sinut innostumaan jalkapallosta? Nonna Touru: En osaa aivan tarkkaan sanoa mitään yksittäistä tapahtumaa tai hetkeä, mutta kyllä se vasta aikuisiällä tapahtui. Lukioaikanani en vielä ollut kiinnostunut siitä, mutta lukion jälkeen vietin vajaan vuoden Englannissa töissä ja siellä tuli enemmän seurattua jalkapalloa siitäkin syystä, että se on paljon enemmän esillä siellä kun täällä meillä. Kouluaikanani en muista nähneeni jalkapalloa koskaan missään. UBZ: Entä Interistä? NT: Isä vei minut ensimmäisen kerran katsomaan Interin peliä muistaakseni kaudella 2004 tai 2005. Totesin, että kyllähän Suomessakin pelataan mahtavaa jalkapalloa, ja koska on mahdollisuus päästä katsomaan ja kannattamaan oman kotikaupungin hienoa joukkuetta. Ellei Interiä olisi, niin en seuraisi ainakaan Veikkausliigaa. Minulle tässä kaupungissa on vain yksi seura ja se on Inter. UBZ: Joutuiko isäsi silloin ensimmäisellä kerralla kovasti maanittelemaan Sinua lähtemään peliä katsomaan hänen kanssaan vai olitko helposti yllytettävissä? NT: Ei hänen muistaakseni paljon tarvinnut minua houkutella, lähdin ihan mielenkiinnosta kokeilemaan, miltä jalkapallon katseleminen tuntuisi. Muutaman käyntikerran jälkeen päätin tulla jatkossakin. UBZ: Ja sillä tiellä olet edelleen etkä ole taaksesi katsonut? NT: Pitää paikkansa, näin siinä on käynyt. UBZ: Olet ultra; mitä se merkitsee Sinulle? NT: Hyvin paljon, se näkyy ja tuntuu ihan arkielämässäkin. Kauden aikana tietysti enemmän, mutta näin talvikaudellakin kaikenlaisissa asioissa; vaikkapa siinä, että joulunakin sain lahjaksi äitini kutoman sinimustan pipon. Kauden aikana seuraavan pelin odotus on aina kova ja tulevista ja menneistä peleistä puhutaan kotona joka päivä. UBZ: Voiko sanoa jopa, että ultrana oleminen määrittää jollakin tavalla sitä, että kuka ja mikä olet? NT: Näin voi kyllä sanoa, ei se ole lainkaan väärin sanottu. UBZ: Onko koko seura tai joukkue Sinulle tärkeä vai näetkö näiden kahden välillä mitään eroa ylipäätään? NT: En oikeastaan edes ajattele asiaa noin, minulle ne ovat käytännössä yksi ja sama asia. Kokonaisuus ratkaisee, tosin seuraan pääasiassa vain edustusjoukkueen pelejä. UBZ: Seuraatko jonkin/joidenkin pelaajan/pelaajien otteita erityisesti? NT: On kaksi sellaista suurta pelaajaa, jotka eivät enää pelaa Interissä, mutta silti seuraan heidän kuulumisiaan tarkasti eli

Jos Hooiveld ja Timo Furuholm. He ovat minun suuria sankareitani. UBZ: Ymmärrän hyvin, miksi juuri nämä kaksi ovat Sinulle tärkeitä. Hehän ovat molemmat omalla tavallaan särmikkäitä kavereita, jotka ovat mukana suurella sydämellä eivätkä ujostele näyttää sitä. NT: Juuri näin ja olivathan he molemmat suuressa roolissa menestyksessämme, vaikka se ei yksistään merkitsekään kaikkea, vaan heidän persoonallisuutensa on minulle se ratkaiseva tekijä. UBZ: Mitä Ultraboyz-jäsenyys on antanut Sinulle? NT: Päällimmäisenä tulee mieleen Ultraboyzin järjestämiin vieraspelimatkoihin osallistuminen, mutta heti sen jälkeen tulee uusiin samanhenkisiin ihmisiin tutustuminen. UBZ: Kuinka pitkään olet ollut mukana? NT: Olin ensimmäisen kerran mukana Ultraboyzin järjestämällä vieraspelimatkalla kaudella 2008. Silloin ylittyi kynnys lähteä katsomaan vieraspeliämme. Jäseneksi liityin muistaakseni vuonna 2010. Ensimmäisellä vieraspelimatkalla tutustuin jo uusiin ihmisiin ja ajattelin, että voisin aivan hyvin mennä myös kotiotteluissa ultrien O-katsomolohkoon katsomaan pelejä. Nykyään en osaa oikein ajatellakaan meneväni muualle kuin O-katsomoon. Siellä on myös helppo pitää ääntä muiden ultrien kanssa. UBZ: Miten koet sopivasi joukkoon; millainen vastaanotto Sinulla on ollut? NT: Tyhjentävästi sanottuna oikein hyvin. On hienoa katsoa peliä samanhenkisten kannattajien seurassa ja sosiaalinen puoli on myös hyvin tärkeä. Tämä on tavallaan nykyaikaista heimokulttuuria. Vaikka ihmiset tulevatkin eri elämänaloilta, niin O-katsomo yhdistää meidät kaikki oman joukkueen taakse. UBZ: Oletko tuntenut olosi turvalliseksi porukassamme; myös vierasmatkoilla? NT: Ehdottomasti.

UBZ: Aiotko korkata jonkin uuden vieraspaikkakunnan tulevalla kaudella? NT: Ankaran harkinnan kohteena on Lahteen retkeily, koska en ole sinne vielä päässyt työkiireiden takia. Toisena kiinnostaa kovasti Jyväskylässä käynti, sinne minulla on henkilökohtaisiakin yhteyksiä ja voisin yhdistää useamman asian samalla kertaa. UBZ: Haluaisitko Interiltä jotakin, jota ei vielä ole saatavissa? NT: Inter-heijastin olisi hieno juttu. Pieni asia, mutta sellaisen haluaisin. Vanha kunnon Pointer oli aikoinaan minulle alkuaikoina tärkeä juttu, se koukutti mukavasti ja pääsin siinä olleiden juttujen ansiosta helposti lähemmäs Interiä. UBZ: Haluaisitko Ultraboyzilta jotakin, jota ei ole vielä; pitäisikö jotakin kehittää? NT: On vaikea yksilöidä mitään yhtä tiettyä asiaa, mutta aktiivisuutta vain lisää kaikille meille hankkimaan lisää jäseniä ja katsojia katsomoon. Ultraboyzhan on avoin kaikille ihmisille, me emme ole mikään suljettu kaveriporukka, jossa kaikkien pitää tuntea toinen toisensa ollakseen jäsen. UBZ: Oletko tyytyväinen Ultraboyz-jäsenyyteesi? NT: Olen tyytyväinen, en voi valittaa oikein mistään. UBZ: Onko Sinulla viestiä seuralle, joukkueelle, katsojille, liigalle, palloliitolle? NT: Katsojille on: tulkaa runsaslukuisesti paikalle. UBZ: Jos olisit eläin, niin mikä eläin olisit? NT: Kissa. UBZ: Jos olisit auto, niin mikä auto olisit? NT: Polkupyörä.

t u l e t t o s u t i o j Har a u k l a n e d u a k n e enn Kauden alla pelatut harjoitusottelut sujuivat uusien pelaajiemme sisäänajossa sekä nuorimpien pelaajiemme näyttöpaikkoina. Ensimmäisenä vastaan asettunut 2-divarin Atlantis kaatui tammikuussa Javenturella puhtaasti 5 – 0. Seuraavaa höntsää odoteltiin helmikuulle, jolloin Javenturelle saapui Viron hallitseva mestari JK Nömme Kalju. Tästä tiukasta koitoksesta kirjattiin voitto Interille luvuin 2 – 1. Hetikohta tämän jälkeen Turun sinimusta ylpeys suunnisti lakeuksille Seinäjoen KOMIA-turnaukseen WallSport Areenalle. Alkulohkossa kohtasimme isäntäjoukkue SJK:n, joka kaatoi Interin lukemin 4 – 2, Vep-

liigacup 2013 Talvikauden pakkopullacup alkoi tammikuussa Javenturella tasurilla 1 – 1 jarruraitoja vastaan ja jatkui toteamalla pisnessitin FC meitä vahvemmaksi niukasti 0 – 1. Viikon päästä tästä otimme vastaan JJK:n ja jouduimme taipumaan luvuin 2 – 3. Helmikuussa piipahdimme Lahdessa ja kotiinviemisinä oli 2 – 1 vierastappio. Maaliskuulla jarruraidat ottivat selvän 5 – 1 voiton ja seuraavaksi JJK oli parempi keski-Suomen lumikinosten keskellä pelatussa ottelussa luvuin 3 – 0. Näin oli alkulohko taputeltu ja jatkopelien jäätyä vain haaveeksi alkoi varsinaisen sarjakauden avauksen odottelu.

su oli parempi 0 – 1 loppunumeroin ja sijoitusottelussa Nömme Kalju kaatui saappaat solmussa 1 – 2. Saavutimme turnauksessa sijan 5 ja tämä oli pettymys, mutta nuorten pelaajiemme vahva esiinmarssi lievitti tuskaa melkoisesti. Tästä lämpimät kiitokset Interin koko junioriorganisaatiolle. Maaliskuun puolivälissä vastaanotimme Espoon puutarhakaupungin edustajat Kupittaan keinonurtsille. Puupäät ottivat meistä tasaisen taiston jälkeen 0 – 3 vierasvoiton. Pääsiäisen aikoihin kävimme Ruåtsissa mittaamassa Örebro SK:n taidot ja ne todettiin hyviksi svedujen kaataessa meidät numeroin 2 – 0.

suomen cup 2013 Höntsäcupin päättymisen jälkeen löysimmekin itsemme Suomen Cupin 4. kierrokselta, jossa arpa heitti vastaan nelosdivarin Valkeakosken Koskenpojat. Valkeakosken Saharalla maaliskuun lopulla pelattu ottelu päättyi Interin voittoon selkein lukemin 0 – 9. Seuraavalla 5. kierroksella cupjunamme puksutus päättyi kirvelevään tappioon RoPS:lle Rovaniemen Keskarilla upean taistelun päättäneellä rangaistuspotkukilpailulla 5 – 3.

a i t n i o l u k e p s 3 1 kauden 20 Alkuvuosi sujui harjoitushöntsien ja Liigacupin osalta melkoisen nihkeästi. Tämä on tietysti ymmärrettävää sitä taustaa vasten, että viime kauden päätteeksi seurasta lähtivät avainpelaajat Mika ja Joni eikä heidät korvaavien pelaajien sisäänajo joukkueeseen tapahdu aivan hetkessä. Peli parani kuitenkin kauden alun lähestyessä, joten paniikkinappulaa ei kannata ryhtyä vielä hamuamaan. Harjoitusotteluiden ideanahan on uusien pelaajien sisäänajo ja antaa omille nuorille pelaajille mahdollisuus näyttää osaamistaan. Oman juniorikoulun kasvatit saivatkin kiitettävästi peliaikaa ja heidän otteensa olivat lupauksia herättäviä. Alkukauden onnistumiset olisivat luonnollisesti tärkeitä, jotta kautemme saisi lentävän lähdön. Vaikuttaa todennäköiseltä, että kauden vanhetessa joukkueemme hitsautuu yhteen ja pelimme paranee loppua kohti mentäessä. Viime kausi oli ensimmäinen nykymuotoinen kolmen sarjakierroksen pituinen ja sujui osittain uu-

den pidemmän kauden haasteiden opiskelussa. Tulevalla kaudella sarjaohjelma on onnistuneempi kuin viime kaudella, tosin siihen ei paljon tarvittu. Valmennusjohto on varmasti analysoinut viime kauden tapahtumia ja tulevalla kaudella pystymme varmasti ammentamaan viime kauden kokemuksista. Avoimia kysymyksiä on tietysti monia; kuinka hyvin uusien pelaajien sisäänajo joukkueeseen onnistuu, kuinka suuren roolin he ottavat tulevalla kaudella, miten oman juniorituotannon tuoreimmat helmet onnistuvat ottamaan oman paikkansa edustusjoukkueessa, miten joukkueen henkinen kantti kestää, onko tämä vuosi taas mestaruusvuosi? Mikäänhän ei ole niin vaikeaa kuin tulevaisuuden ennustaminen, mutta yksi asia on kuitenkin täysin varma: tapahtuu tulevalla kaudella sitten aivan mitä tahansa, niin Ultraboyz on joukkueemme takana aina ja varauksetta ja ylpeänä joukkueestamme. Sinimusta sydän ei jätä koskaan sykkimättä Interille.

FORZA INTER!!!