Ultraboyz Fanzine 1 2018

FAN Z I N E Ultraboyz Turku · 1/2018

Ultraboyz-fanzine 1/2018

Ultraboyz-fanzine 1/2018 Edessäsi on vuoden 2018 ensimmäinen Ultraboyz-fanzine.

Tekstit: Jarmo (slo@ultraboyz.net) TeroT

Pyrimme tekemään tälle vuoden mittaan jatkoa aina silloin, kun asiaa ja ideoita riittää.

Kuvat: Rise Nummela, jollei toisin mainita Ulkoasu & taitto: kristiina@kristiinaerkko.fi

ULTRABOYZ FC INTER TURKU KANNATTAJAT kannattajatoimintaa vuodesta 1999

PÄÄKIRJOITUS Teksti: Jarmo ©

Tämänkertainen Fanzinemme on ainakin omien laskujeni mukaan jo kuudes kokoon rustaamamme hengentuote. Ennustaminen on vaikeaa, varsinkin tulevaisuuden, sanotaan; mutta vanhojen muistelu on allekirjoittaneelle vähintäänkin yhtä haasteellista.

Tällä kertaa pääkirjoitus on molemmilla kotimaisilla kielillä ja ensimmäinen haastattelu vain länsimurteella, mutta se tuskin haittaa montaakaan lukijaa.

Toimituskuntamme on pysynyt kutakuinkin samana kuin viime kerrallakin ja siitä kiitokset kaikille. Jokaisen panosta tarvitaan tässäkin, kuten seuramme kannattamisessakin.

Suurkiitos myös haastatelluille, ilman teitä tätä Fanzinea ei olisi olemassa.

Joukkueemme on muuttunut tulevalle kaudelle paljon, avauskokoonpanollisen verran pelaajia poistui ja saman verran tuli uusia. Joku voi kysyä, että miksi tällainen muutos?

Pelkkä muutos ilman sen takana olevaa tavoitetta on turhaa, mutta tavoite näiden muutosten takana oli saada tasapainoinen joukkue ja siinä onkin onnistuttu.

Nyt on helppo nähdä, miten palapelin eri palaset sopivat yhteen ja mitä variaatioita voidaan tarvittaessa tehdä. Viime kaudella ei näin ollut.

Nuoria vielä juniorien kirjoissa olevia pelaajia on nostettu runsaasti edustusjoukkueen harjoitusrinkiin haistelemaan tunnelmaa ja mittaamaan tasoaan edustusjoukkueeseen nähden. Tämä motivoi varmasti kaikkia sekä joukkueessa että katsomossa. Kukapa meistä ei haluaisi nähdä omia kasvatteja avauskokoonpanossa.

Aiomme tehdä tulevan kauden aikana toisenkin Fanzinen, mutta huomattavasti tätä kevyempänä. Mitä se tulee aikanaan sisältämään, on vielä täydellinen arvoitus.

Aiomme myös kirjoittaa matsiraportteja webbisivullemme muutaman eri kynäilijän toimesta. Näitä avautumisia odotan todella suurella mielenkiinnolla.

Haastatteluita kannattaa lukea toisenkin kerran ja sillä toisella kertaa oikein ajatuksen kanssa. Niissä on paljon pohtimisen arvoista asiaa.

EDITORIAL Written: Jarmo ©

This Fanzine is the sixth mental exercise we have rustled together, according to my calculations at least. Forecasting is difficult, especially future’s, as they say but for me but looking back is equally difficult if not more so.

The editorial is written in both domestic languages and the first interview is written in the western dialect only but that’s hardly a problem for most readers, anyway.

Our editorial staff has remained more or less the same as before. Many thanks for everyone involved. Everyone’s input is needed here as it’s needed for supporting our club.

Warmest thanks to the people we interviewed, without you this Fanzine wouldn’t exist.

Our team has changed a lot for the upcoming season; one starting lineup’s number of players left and the same number of players came in. Someone might ask why change so much? Change per se without an objective behind it is pointless but the objective behind this change was to get a balanced team and this was achieved. Things weren’t like this last season.

Young players with youth team status still have been promoted to train with the first team to sniff out the ambiance and to measure up their fitness level and skills against the first team. This motivates everyone both in the team and in the stands for sure. This is a no-brainer; everyone would like to see our own youth team players promoted to the starting lineup.

We are going to write another Fanzine this year but it will be considerably lighter as this one. What it’ll contain is anybody’s guess at the moment.

We are going to write match reports to our website by a few different writers. I’m really looking forward to these brainwaves.

It pays to read the interviews the second time and with some thought, too.They contain loads of information worth pondering.

ULT RABOYZ - TU R KU

3

Teksti: TeroT

©

12.3.2018

KANNATTAJAN ODOTUKSIA Veikkausliigakaudelle 2018

Veikkausliigakauden 2017 loppua kohti alkoivat muutoksen tuulet olemaan havaittavissa.

Shefkin saatua potkut aloittivat Interin tekninen johtaja Vesa Mäki ja loppukaudeksi päävalmentajaksi nostettu Fabrizio Piccareta selkeästi tuomaan joukkueen nuoria pelaajia sisään pelaavaan kokoonpanoon. Heti kauden päätyttyä Inter julkaisi läjän uusia pelaajasopimuksia nuorten pelaajien kanssa. Ei siis sinällään tullut suurena yllätyksenä myöskään Fabrizion jatkosopimus. Oli luontevaa antaa italialaiselle mahdollisuus osoittaa kykynsä sellaisen joukkueen kanssa, jonka rakentamiseen ja peli-ideaan hän on itse päässyt vaikuttamaan alusta lähtien.

Joukkueen nuorennus ja kotimaisuusasteen lisäys on ollut ohjenuorana tämän kauden joukkuetta rakennettaessa, erityisesti ilahduttaa omien juniorien nousu liigajoukkueeseen.

Pelilliseen identiteettiin ja joukkuehenkeen on kiinnitetty korostetusti huomiota. Toisin sanoen se mikä Jobin viimeisinä vuosina pääsi unohtumaan ja Shefkin mukana hävisi kokonaan, tekee uljasta paluuta. Työ ei välttämättä vielä tällä kaudella johdata Interiä mestaruuteen mutta se vuoden 2008 Veikkausliigamestaruuden voittanut FC Inter on seurana herännyt pitkästä unestaan.

Myrskytuulet ovat puhaltaneet myös seuran organisaation sisällä ja se mitä kannattajat ovat odottaneet jo vuosia, tapahtui vihdoin helmikuussa. Interin entinen ”markkinointipäällikkö” sai vaihtaa maisemaa. Tästä eteenpäin meillä on lupa odottaa reilusti entistä ammattimaisempaa otetta Interin toimissa myös sillä sektorilla. Uskon tämän heijastuvan myös Interin ja kannattajien yhdessä tekemiseen ja luottamuksen kasvuun.

Itse joukkue koki perustavan laatuisen muutoksen syksyn ja talven aikana. Kauteen 2017 päättyi ensinnäkin todellisen Inter-ikonin Henri ”Pänä” Lehtosen pelaajaura, tervetuloa mukaan katsomojoukkoihin Pänä. Mutta ulkomaalaisosasto näki lähtövaloja oikein urakalla, pois saivat lähteä jonkinlaisen kultti-statuksen saaneet GG ja Petros Kanakoudis muiden mukana, vain Lucas Garcia jatkoi Interin mukana tähän kauteen. Ylipalkatut jäähdyttelijät, kuten flopiksi osoittautunut Julien Faubert, loistavat tämän vuoden joukkueesta poissaolollaan.

Joukkueen sinimustana sydämenä alkavalla kaudella hääräävät kokeneet Interin jätkät Ari Nymanin luultavasti kantaessa kapteenin nauhaa. Mó ja Furkka pyrkivät säilyttämään avauskokoonpanopaikkansa suomalaisen jalkapallon tulevaisuuden nimien edellä antaen samalla tasomittarin nuoremmille. Albi, Beni, Tatu ja Kuningas taasen ovat kavereita, jotka voivat kaikki tehdä lopullisen läpimurron suomalaisten pelaajien kovimpaan eliittiin tämän kauden aikana. Muualta tulleet kokeneemmat Sesar, Penninkangas ja Mansally vaikuttavat oikeasti vahvistuksilta joten peruspalaset ovat kohdillaan. Maalivahtiosasto jatkaa viime kauden rosterilla, jossa Moisander luultavasti kantaa suurimman torjuntavastuun Kopin ol4

ULTR A BOYZ - T U RKU

lessa varalla ja Aatihan hakee peliminuutteja Hakassa. Moisanderin mittareiksi muodostuvat erityisesti derbyt paikallista vastustajaa vastaan, torjuttu rankkari halliderbyssä antoi uskoa näihin.

Perusrunkoa kun sitten ruokitaan nuorilla ja nälkäisillä kotimaan lupauksilla on todettava ettei Inter ainakaan heikentynyt ole joukkueena, vaikka iso läjä tunnettuja nimiä onkin vaihtunut hieman toisenlaisiin.

Tätä kirjoittaessani pre-season kohti Veikkausliigaa on jo loppusuoralla ja Suomen cupissa lohkovaihe on takana. Saldona cupissa lohkovoitto neljän suvereenin voiton ja halliderbyn 0-0 tasurin jälkeen. AIK antoi harjoituspelissä melko kovaa kyytiä mutta ei Interin peli nyt umpihangesta ollut siinäkään matsissa vaikka tammikuuta elettiinkin. Merkille pantavaa talven peleissä on ollut joukkueen yhtenäisyys ja hyvä kommunikointi kentällä ja sen ulkopuolella. Hyvällä fiiliksellä pelaavan joukkueen suoritustaso on aina parempaa kuin kyräilystä ammentavan.

Joukkueelle ja joukkuehengelle täydellinen kruunu ennen Veikkausliigakauden alkua tulee olemaan maaliskuussa pelattava harjoituspeli Italian Serie A-seura Genoa CFC.tä vastaan. Piccaretan kotikulmille matkaavan Interin pelaajille kokemus tuollaisen pelin pelaamisesta antaa varmasti paljon ja hyvä lopputulos pelistä voi tehdä ihmeitä.

se, vaikkei se nyt mikään mittari olekaan.

Hyvä alku kauteen voi kumminkin muuttaa kauden myös todelliseksi menestykseksi sillä kauden aloituksen ohjelma ei ole ihan helpoin. Kaksi pohjanmaan vierasmatkaa heti alkuun, kotimatsit käyntiin derbyllä ja siihen perään ainoaksi mestariehdokkaaksi nostettu HJK. Jos noiden pelien jälkeen on koossa 12 pinnaa, uskallan sanoa Interin olevan mitaleilla kauden lopussa. Ainoa selkeä tavoite alkavalle kaudelle on oltava paikka Europeleissä. Se tuleeko paikka Suomen cupin voitolla vai Veikkausliigan kolmen parhaan joukkoon sijoittumalla on sitten se ja sama.

Henkilökohtaisesti odotan Interiltä selkeää tasonnostoa pariin aiempaan vuoteen verrattuna. Jo pelkästään senkin vuoksi, että aiempien vuosien ulkomaanlotto on unohdettu ja joukkueeseen on sen sijaan otettu nuorten maajoukkuepelaajia. Näin ollen entisten lupausten sijaan on panostettu uusiin lupauksiin. Jos heistä sitten pari kolmekin lunastaa nuo odotukset on se pelkästään positiivista. Niin ja kyllä me kannattajatkin jo ansaitsemme hiukan herkkua menneiden vuosien jatkuvien pettymysten sijaan.

Näillä sanoilla kauteen, Forza INTER!!!

Mitä sitten voimme odottaa Interiltä Veikkausliigassa?

Joukkuetta ei nosteta ennen kauden alkua nimilistan vuoksi mitalikandidaatiksi, joten epärealistisiin odotuksiin ei näin päädytä. Mitaleille ja jopa mestaruuteen kaiken osuessa kohdalleen on silti aina mahdollisuudet. Odotuksia nostavat lohkovoitto Suomen cupissa ja hyvä esiintyminen Italiassa. Tähän asti hyvin johdonmukaisesti kehittyneet peliesitykset ja joukkueen yhtenäisyys antavat kuitenkin toivoa, että hyvällä perustekemisellä olemme liigassa kärjen tuntumassa kauden lopussa ja paikallisvastustaja jää kauas taak-

ULT RABOYZ - TU R KU

5

9.1.2018 - an interview with

Teksti: Jarmo ©

FABRIZIO PICCARETA Ku va: J

arm

Have you settled all right in Turku and the Finnish way of life?

I would say yes because I have been living for one year already in Turku and I have to say that I started to like the town right away and the Finnish way of life. It’s because it resembles my personal way of life. Although I come from Italy I’m quite a relaxed kind of a person. I’m passionate but a pondering type as well. I learned to be like this as the years went on and as I gained more experience in life and football. When I was 20 - 30 years old I was more impulsive and I decided on things right away and as I got older I realized that the first thought that I had wasn’t always the right one.

So earlier in life you reacted more from the heart but now you think things over more thoroughly.

Yes, that’s right and that is something that has helped me with my life and career.

Would you tell us a little bit of yourself, where were you born and how were your formative years?

I was born in Genoa and that is my home town. My background in football is quite classic in Italy. When I was 7 years old my father, a passionate football lover as so many others in Italy, took me to my first football school. It was the Sampdoria Academy - I grew up there until 1982 when I was 17 and I had my first taste of the first team of Sampdoria.

I remember that I was in preseason with the first team and back then there were players like Liam Brady, Trevor Francis, Roberto Mancini in the first team and I was one of the young guys and it was like heaven to me.

Then like many other players of my age, I was loaned to lower league clubs and I didn’t get any great results as a player. I started to play as a semi-professional and when I was 23 - 24 years old I started to think about my future and I started to work outside football. I worked as an employer in an office but I kept playing football, of course, in the lower leagues in Italy.

It was 1995 when I decided to do something with my life.

I’ve always loved reading and then in 1995 I decided to change my work and I opened a book store. It’s been one of the best parts of my life. I was still playing football but I ran my book store as a profession. I had my book store for 13 years and the best years of those were the last 6 years when I sold antique books as well. That was completely different 6

ULTR A BOYZ - T U RKU

from football, you don’t normally think that books and football go together but in my case they did.

When I finished my career as a player I started to think about coaching. That club near my hometown offered me a coaching job of one of their youth teams right after I finished my playing career with them. I accepted their offer and realized right away that my career as a player didn’t mean that I could coach. I understood that I should study methodology, psychology, the science in football and I was lucky enough to get selected to a course which was held by Inter Milan in Milano.

I travelled to Milano twice a week for six months to study and at the end of this course they offered me a possibility to travel the world to their training camps. I was speaking english so they offered me a contract to go abroad and to bring Inter Academy methodology to these small clubs who had links to Inter Milan. It was one of the best experiences in my life.

It lasted 4 years and I visited countries I normally wouldn’t have like Cambodia, China, Colombia, Cube, Cameroon and many countries in eastern Europe as well. I travelled all over

o

the world and that was very good for me because it taught me how to deal with people from different cultures and languages. It taught me how to manage people on the pitch, how to operate when you have good facilities or not so good facilities, nice environment or poor environment - how to adapt to different situations. It was a great learning process for me.

This tells a lot about resources of Inter Milan, when you went to these places and told that you represent Internazionale di Milano, all doors opened for you. Everyone recognizes the club and if you are connected to that club you really have to know your profession.

Exactly and I have to say that this was one of the most important experiences in my life. Not only in the professional sense but personal sense, too since I got to visit countries and places I otherwise never would have visited.

And you saw local life outside of football as well in your travels.

Yes, that’s true.

This must have taught you how to connect with players from different backgrounds. When you were seeing how people are living you understand that you can’t demand certain things you normally would.

Exactly and there is something I always want to say about coaching abroad. This is something I say to coaches in Italy when they call me and ask me to talk to amateur coaches. I like always to tell them about what happened to me in Portugal. I was coaching in Portugal and there was a Nigerian player and he was a nice guy but there was something different about him, too. In the start of every training session we used to shake hands with everyone to say hello. When I shook hands with him, his hand was always weak and when I was talking to him he never looked me into the eye, he was looking down. In my culture this is a sign of disrespect because when you are talking to someone you want him look you in the eye. When I shake your hand it has to be a firm shake and he did the complete opposite.

So, one day I said to him Femi, did I do something wrong to you, did I offend you somehow? It was an eye-opener when he said coach, it’s total opposite - in my culture in Nigeria when you are talking to someone who’s older than you it’s a sign of respect to offer a soft hand to shake and not to look the other person in his eyes.

This past experience helped me here because we had Philip Njoku last year and he behaved exactly like this, too. I understood him right away because of my past experience with Femi. This meant that I couldn’t go against his culture and force him to look up when I was talking to him. Trying to change a person’s culture is the wrong way.

I know that you are not the most extrovert people here in Finland whereas when you meet your friend in Italy you shake hands. People are more reserved in Finland, that’s your culture but having worked abroad for many years I know how to adapt here.

When my contract with Inter Milan expired I started to coach in Italy for a club in the lower league. I went to Cover-

ciano which is an academy for coaches in Italy. I attended an UEFA course and there were a lot of good coaches, former players who started to coach. Some of them are doing very well nowadays, like Eusebio Di Francesco who is the manager of A.S. Roma, Massimo Carrera is the manager of Spartak Moscow and many others. One of the others was Paolo Di Canio and during those 6 weeks we got to know each other and we talked about our ideas about football and we connected so much that at the end of the course he told me Fabrizio, if I start to coach one day I think will give you a call.

This was in 2008 and to be honest, sometimes people say things to be polite and civilized but maybe they don’t really mean what they say.

Then in the beginning of 2011 after 3 years of this course he called me and he said listen; next season I’m going to coach in England in a 4th division team, would you consider coming with me and to work as a assistant coach? I spoke with my wife about this possibility of course and we decided to accept the offer. I had just sold my book store so the timing was right to go and become a full-time coach especially when the job was in England which is the best environment.

From this moment started this amazing almost three-year journey - we started with Swindon Town in League 2 in 2011 and we won that league straight away in our first season. We had the best defensive record, attacking record, everything.

In that same season we reached the cup final and it was played in Wembley with 52000 people in the stands, it was an unbelievable experience. We were promoted to League One and we were doing very well but because of some problems between Paolo Di Canio and the club we decided together to resign although we were on the top position in the league.

After 3 months Sunderland called Paolo and we went together there and to the Premier League which was incredible especially for me since just 2 years before I was coaching in Italy in fifth division. We did well and we took Sunderland from near relegation to safety in only 7 games and to save a club from relegation in the Premium League means 100 million pounds in revenue which is incredible. We renewed our contracts with Sunderland but things went as we didn’t expect in the following year. The team wasn’t properly built in my opinion to compete on that level and the club decided to sack us.

I waited for one year after that to see if we could go to some other club as a team again, Paolo and me. That didn’t happen and then I got the opportunity to go to Portugal to coach a club in the second division. It was again a struggling club. I went there with another Italian coach and we managed to save that club from relegation but financial problems made it impossible for me to stay there.

Then I returned to Italy and went to coach in the Sampdoria Academy for one season. When you have tasted coaching in the top level, youth teams just aren’t the same thing. It’s not like a step backwards but it’s a different job. After that year in Sampdoria I received an offer from the Italian Football Federation to work for them as a scout for national teams.

Again, it’s a good job but not what I like to do because all you do is to travel around and watch games. After six months of working as a scout I received an offer from Shef-

ULT RABOYZ - TU R KU

7

ki. We knew each other from my UEFA Pro license course in Scotland which I took 3 years earlier. He offered me to come here as an assistant and the rest is history.

you don’t like why waste your life like that.

I took a gamble when I opened my book store and I had my store for 13 years but those years were not work for me since it was my passion. I struggled like everyone else and I see; the yin and yang.

I worked 24 hours a day to be successful but still that When talking about my You’re right and I rememdidn’t feel like work. ber an English newspaThen when I decided to listen to my other passion coaching background I per which wrote an article which is football I pursued my career to be a profescan’t forget that I worked about Paolo and myself and sional coach. three years with Paolo Di they called us the yin and That’s why I consider myself successful. I’m still living Canio, who is a flamboyang because I was more my life the way I like to live it. I’m proud that I have yant personality and I’m reflexive and he’s more never walked over other people to gain something like the other side of the flamboyant. Being flamboyfor me. I always try to do my best to respect other coin compared to him. ant is good in some situapeople around me but at same time, try not to let tions in football. When you anyone else decide for me. My coaching career has see someone on the sidebeen successful because in every situation, in every lines who is so passionate club I have worked with, I have reached the target it catches your eye just like what was expected of me. a player who is passionate When we are thinking about last season, many but everyone reacts differently, everyone expresses himself things happened during the season behind the scenes and his own way. at a certain point in time, staying in Veikkausliiga was the I’m more reflective compared to Paolo and I prefer to talk to target. We have to be honest about that. This is what I was the players and to make them aware and understand what asked to do and I was able to deliver that. I know that we I want to achieve without touching their pride or treating should do much better, everybody knows that - with this them without respect. You can get short-term results with team we should do better. On paper, that is, but then there driving your ideas in regardless but if you can connect with is grass and grass is very different from paper. the players you’ll get more lasting results. This is who I am and what I’m trying to do. I prefer to deliver my ideas to Do you have a coaching philosophy that you follow and players by talking, by convincing, by asking questions and implement on teams you coach? letting the players to understand what I want from them on I have a coaching philosophy…but what is philosophy? Phithe pitch and off the pitch as professionals. losophy is a strange word to use in football. I mean, because Sometimes you’re doing the wrong thing on some playin short terms your philosophy is that you need to produce er; some players want to be told exactly how they should something. We all live for results because at first team level play, some players need to be told something in front of it’s al about the results. Philosophy is the way you think is the team, some players need to be told individually behind the best way to achieve those results with the team and the closed doors - everyone is different. I don’t believe what players that you have. some people are saying; that all the players should be treatNormally we have two types of football coaches; those who ed the same way. You have to give the same rules to evehave the privilege to say that for my idea of football I want ryone, rules are very important for me and players respect this player and this and this. rules. If someone breaks the rules and I treat that someone The other coach type is adapting to the players that you differently than someone else because I want that player to have, that is, I have these players so I will do this. get me the result that I want or to perform better is not goBefore this come the principles that you have. Nowadays ing to work. Everyone has to be treated the same way beyou can win with every system in football. To name some cause breaking the rules is not acceptable by anyone. good clubs, Napoli with Maurizio Sarri plays always with 4-3-3 no matter what happened on the pitch. Juventus with So your coaching career has been a success?

Massimiliano Allegri plays sometimes 4-3-3, 4-3-1-2, 3-5Yes, I would say so. I consider myself as a lucky and success2, 3-4-3 depending on the players he had available at any ful person but not in an arrogant way. I mean successful begiven game. All these ideas have their strengths and weakcause I always try to do what I like in life. nesses.

For example, I had my job as an employer in an office but I didn’t like it. I like always to live with my passion and at that My coaching philosophy is to sometimes to time my passion laid in books. I like reading and I have had this passion and I couldn’t lose it so when everyone was tellchange the system without changing the ing me that I’m crazy, you’re throwing away your job securiprinciples. ty, you’re stepping in insecurity, I opened a book store.

I didn’t think about job security but my happiness. My happiness was not to wake up at 7.00 every morning and stayMy principles are: I want my team to dominate the game aling until 17.00 doing something I didn’t like. When you’re ways, I want to have positive players who think positively, players who are not afraid to keep the ball but sometimes spending three quarters of your life working on something 8

ULTR A BOYZ - T U RKU

the problem is you ask this kind of football from the players they might think that I don’t have to be tough defensively.

You think that you just need to play nice football and not to be tough when needed.

My main job, especially this season will be exactly this. I want to maintain this idea of football, not kick the ball away and let the opposing team to have the ball. When we lose the ball I want the players to be much more aggressive and tough to win the ball back right away. It doesn’t always work that way since your opponent is good, too.

When analyzing about all the goals we conceded last season under my coaching our main problem was that we kept scoring goals - we were the second best in scoring goals - we were too soft and too slow to react when we lost the ball. What we missed was a bit of balance. I take responsibility of this because it’s always the coaches responsibility.

At some point you realize that if I will be here next season, this player and this one and this one and this one are not going to be in my team. And that’s because you know that if you want to have success with your kind of football you need to have different type of players. So, this is what I did; I tried to explain that to the club and luckily we were able to decide together that this is what we needed.

I’m not saying it was the players’ fault but to be able to execute my kind of football they just weren’t the right type and mentality of players.

I want to get results and make people in the stands like the way we are playing, that is the best kind of football for me. I don’t want to be a clown who says that we played well but we didn’t win. I want to win and that means that if we have a team who can win the league, I want to win the league. If we have a team that can reach the European League places, I want to reach European League places. If we have team that realistically can just to be safe from relegation, I want to be safe from relegation.

This is my coaching philosophy and then there are systems and tactics which are completely different things. For me coaching isn’t just selecting 11 players to put on the lineup.

Coaching is much more than that. Coaching is talking to the players every day. looking in their eyes and to understand if they are OK or if they have problems at home, sometimes you can see that a player who is always happy but then one day he’s not. Then you have to understand why because if you put him on the pitch you may not get his normal performance out of him.

That’s easy to understand; if a player is thinking about some problem he has when he’s supposed to think how he should play, he won’t play well.

Yes, he might think about a football problem, a family problem, a personal problem or something.

Yes, maybe his cat died or he had a fight with his girlfriend or…

I think and this is a part of my coaching philosophy that before the player there is the human being, the person.

Even players like Cristiano Ronaldo and Leo Messi are persons and incredible players but first they are people and you have treat them like people. If you treat the person well

then you can expect more from him on the pitch. If you are not connected with a player how can you then demand more from him? This doesn’t mean that you have to become friends with the players, you have to understand what is the key to get more from him and this is not easy. Unfortunately you only spend 2 hours a day with the players and this is why I need to learn more and more and more about my players. Sometimes you judge people based on their behavior. It’s just like you said earlier, if a child acts up in a classroom, maybe he’s bored because he needs a more challenging learning environment for him to really excel.

Here is the same, I try to do this every day. Sometimes you do the right thing, sometimes you don’t. People are thinking especially in England that since you are a professional first team coach on the top level you never make mistakes. You do make mistakes but what you learn from those mistakes is important and this is what I try to do.

I fully understand what you mean when you say that you need to work with the players you have and try to make the most of it. I remember some years back when Pep Guardiola was coaching FC Barcelona. I saw them huddled on the center of Camp Nou in a ring, hands across each other’s shoulders and Pep was in this ring as well just like everybody else. His message to the players was that we have no stars in our team, the team is the star, we are nothing without the team, we are one.

This was of course easy for them since they almost all graduated from La Masia so they all had the same mindset from the start. And they got some fantastic results under Pep. Yes, that’s right, its all about the team. Of course, there is the quality of the players which made it all happen. Otherwise you could just pick up people from the street and give them the same speech but it’s not that easy.

I do agree with you, in an environment like Barca everybody who comes to their system know that they are embroidered in the Barca mentality because they are brought up in La Masia.

What we want to do here and I can anticipate something because I have talked often with Vesa Mäki starting from last season. I told him that I don’t want to be like a meteor here, I don’t want be one of those coaches who just went through the club and vanished. I am 52 years old and I have realized my dreams already because when you stand in Stamford Bridge and Wembley as a coach you have reached the top.

Yes, exactly. How many coaches can say that they have taken their team to Wembley?

Not many. Wembley, Stamford Bridge, Upton Park, Old Trafford and so on. Only thing better than that is to do it again as a head coach. I am a realistic and I’m 52 and it’s likely that I won’t reach that level again at least as a head coach.

So, what I want to do is to do something important here. I can’t just think about myself but I have to think about the club. Club is a group of people who work together. When I say a group of people working together I also include the fans in that group. If the fans feel part of what’s going on or don’t feel being a part of it affects how well they are con-

ULT RABOYZ - TU R KU

9

nected to the club. Our idea is to make sure that not probably now but in a 3 - 4 years the fans will see their team consist of players like Mastokangas, Ademi, Källman - you know what I mean. They came through the academy and they can achieve something great. Unfortunately we are not in the same position like FC Barcelona or Real Madrid who can buy any player they want. We have to make sure that we grow players who will become the core of the team and then you can pick some players from abroad to fill those positions we are unable to fill with someone from our Primavera team.

Otherwise we will once again become a team who has players from around the world but maybe you don’t know if they are the right players.

Players would come in with a great CV, but would they be the right players for the team?

Exactly and I’ll ask you a question. Do you think that Ibrahimovic is a poor player? I don’t think so. Ibrahimovic is a great player but he wasn’t the right player for FC Barcelona. He didn’t fit in the team.

I agree and I think he left too early. Think about Neymar.

He scored only 8 goals in his first year with FC Barcelona. In his second year he scored 22 goals because it took him one full season to fit into the Barca system.

Yes, because he was the right player for FC Barcelona but Ibrahimovic wasn’t.

Yes, Pep wanted him to play as a target but he was the wrong type of player for that role.

What I want to say is that we would like to create a team 10

ULTR A BOYZ - T U RKU

where Finnish players can be the core of the team and then improve the team with some foreign players who add real value to the team. When I speak about young players I don’t mean just those coming from Inter but from other clubs as well. Another very important thing that Inter can do is always make sure that we can pick the right players from Finland like we have done with Niilo Mäenpää and Mikko Kuningas. We think that they are good players for us. Young, hungry players who want to succeed and of course we already have Benjamin Källman, Albion Ademi, Elias Mastokangas and Yoonis Muse. There are players we brought in; Wille Öhman and Arttu Kotanen who aren’t ready at this moment. I don’t want to throw young players in too soon just to hear that Fabrizio is a good coach because he lets young players to the pitch. I want to put then in when they are ready. Sometimes I may use them so they can gain experience in some games.

This is what we need to do, to grow these players in the club, to make sure that these players will be the future of the club.

This is exactly what we want, too. We have been wondering why our youth system is not producing more players for the first team. We feel that if you find young players who are like uncut diamonds, you have to take good care of those talents.

This is what I have been saying about Aati Marttinen. I think he will be one of the best goal keepers in Finland. We will try to put him in a situation where he can get experience and to make sure that when he comes back he will be ready to be the future of the team.

Sometimes you make mistakes, sometimes you over-rate or

under-rate a player but that’s life. I’m not saying that I’m always right; I’m trying to do my best so the team would be successful. It’s not about me; if the team is successful then I am successful.

I don’t want to put myself in the limelight. If you check the Inter website or social media you won’t find my face there easily. There is something i learned in the past; if I would write it on my wall at home it would say: the best coach is the one who makes himself unnecessary. You know what I mean.

I do and I agree completely.

I would like to have a team at some point who can do without me on the bench.

It’s the same thing when you don’t notice the referee on the pitch during a game, he’s dong an excellent job.

Same thing. I know what I have learned from my experiences is exactly that players are the main actors, not the coach even if media tries to make the big coaches to be the stars.

Jose Mourinho, Pep Guardiola and the like. Of course, they are where they are and that means that they are fantastic coaches. But still, this is the perception that people have.

The players are still the main actors.

Jose Mourinho has a gigantic ego but I don’t think he’s stupid. I think he’s putting himself into the limelight so his players are left alone by the media. He’s using the media.

No, absolutely not. But that is a very thin line. If your ego is big but you’re not the same caliber as Jose Mourinho the players will tell you to fuck off. There has to be mutual understanding of what’s going on.

This is again part of my coaching philosophy. I tell my players that I can give you the music sheet but you have to play the music. I can be a conductor if needed.

Do you think that you can scream from the bench and be able to make changes on the pitch during a game?

No, you can’t, because they won’t hear you.

Yes, they don’t hear. They don’t even see that you are there.

What you do during the week by explaining, by working, by planning, by doing everything you know and can to make sure that the players perform. If they don’t, it’s again my responsibility. Sometimes you have to understand as a coach that are these players good enough or right enough for what you want.

If the answer is yes it’s totally your responsibility. If you have the right players, the best conditions to achieve results and you don’t then you have to take responsibility.

If the answer is no, then you have to go to the club and say that you don’t want more players, you don’t want better players, you want the right players. Younger, hungrier, more focused, maybe less quality but more drive.

There is a difference between a player who is 19 years old and a player who is 29 years old. The 19 year old is bound to be hungrier for success when the 29 year old may be thinking more life after his football career.

Sometimes, when you’re 30 or 31, you are already looking back on your career. I had a great career - now what? I don’t need that kind of mentality. This looking back can happen unconsciously especially with players who have played abroad in a better football country. You come back to Finland and you may think that OK, I’m done. What you have to do is to do again what got you a contract abroad, you have to remember what you did back then and do that again. If you are young enough and fit enough you have to try to get a contract abroad again. This is very important and they know it because I told them this.

We have to take into account all things that affect the team.

I think it’s very important that if one of our players gets a contract abroad and plays there for 3 - 4 seasons and then wants to return to Inter it is possible if he’s fit enough and strong enough. This gives the young players a clear signal that Inter takes care of her own players, that they can come back home if everything is right.

That’s absolutely right.

Everyone knows that Italian players are more skilled than Finnish players and that Finnish football is more physical than Italian football or are these just myths?

Yes, they are myths and this is something I fight with every day when I go back to Italy. They really think that up north like in Finland football is only smashing each other, pushing and kicking the ball into the air and the strongest wins. I tell them that you’re wrong, my friend. I’ve found young coaches in Finland who have studied football and know a great deal how to play football. The players are good but as you said maybe people here have low self-esteem. They think that others are better but it’s the same if you compare this to ice hockey. Ask an Italian who plays ice hockey what he thinks about Finnish ice hockey. It’s the perception, a myth as you said. This is probably something that can be a weak point for a Finnish player because I have players who would play in a much higher level if they had more confidence into their own abilities.

Veikkausliiga is the top level in Finland and you have to go abroad if you want to aim higher but I think that something is changing. Many clubs in Italy have started to look into Finnish players. For example, Sauli Väisänen went to SPAL in Serie A this season and there is this Matti Haukioja from Ilves who went to Chievo. Now even top level scouts in Italy know that I’m coaching here and they are asking about the situation in Inter, do you have good players there. There is interest towards Finnish football and I always say that Finnish football is a little underrated and probably some The perception about players feel that they are Finnish football needs to somehow on a lower level change and I think the than players abroad. That’s national team is doing not true and when you think about those foreign a good job towards that players we had here last goal. I spoke with Markseason some of our Finnku Kanerva and their last ish players were performgames were good. I hope ing better.

that things will change in the future.

When you say that Italian clubs are looking into Finland thinking that they may get players here cheaper than from somewhere else?

I think that the truth is in the middle. One side of the story is probably as you said because if a player in South America hears that a European club is interested in him he wants millions right away which is something that wouldn’t probably happen in Finland. First you have to be really, really good to get to play abroad. Saku Ylätupa from RoPS went to AJAX and you could see right away that he’s a good player. Kaan Kairinen didn’t go to FC Barcelona or Juventus or Inter Milan, he went to Denmark. I think that he can go from there to a bigger club and they have to pay big money to get him.

Caen in France paid 600000€ for Timo Stavitski and it’s good money for Rops but if you compare this money to what Juventus spends to get a player from Argentina, it’s nothing.

They can spend millions to get one player. That is crazy in my opinion but it is what it is.

Alpo Halme from HJK went to Leeds, I don’t know for how much but this proves that Finnish players can get contracts abroad. That’s why I want our young players to believe that if they work hard and prove that they are improving they can achieve this, too. I think that this will better Finnish football as a whole.

You were appointed as a head coach late last season when personnel changes were made; how difficult was this for you?

It was an easy transition because I didn’t come from outside the club and I knew the players, I knew what they can do, what I can expect of them but there was something that many people on the outside don’t understand.

Usually when the coach is sacked and a new coach comes form outside there is a big improvement normally. That’s because everybody starts from scratch, a player who thinks that the previous coach didn’t like me, he thought I was shit gets a new chance, everybody gets a new chance. Then they push again to prove to the new coach how they belong to the starting lineup. They want to show their absolute best.

If the players aren’t really good, the effect lasts for a few games and then it starts to wear off. If the players are good, then there is a possibility for long-lasting improvement.

It was different for me because I couldn’t count on this effect. They already knew me. When you are in a club as an assistant coach you treat the players in a certain way. When you are the head coach you have to treat the players differently but how can I tell you something differently from yesterday? I was an assistant then but I’m the head coach now.

They are two different positions although the person and his personality is the same.

Since I didn’t come from outside I couldn’t just change everything because the players knew that everything was shared with me and the previous head coach. We were working together and something went wrong and everything fell apart.

From the players standpoint I was still Fab, the assistant coach. I needed to change something so I tried to implement a different style of play, to play the ball more than just try to find the target striker. I tried to change that and 12

ULTR A BOYZ - T U RKU

I made my mistakes, I wanted to change too much and it didn’t work out too well. You have to understand what you can do with these players. A change was needed because I couldn’t count on this new coach effect.

The results were not what I expected but I hope that we created a foundation last season from where to build up this season. I tried to change some players’ positions, I tried to stir confidence back to some players, I tried to get some players more involved in the game than before. Some things were not working straight away but maybe can work later on this season.

That’s why I’m happy to be able to continue this season with the team. Maybe we don’t have to win the league but we have to do better than last season. I believe that with a younger, hungrier team we can achieve what we were expected to achieve with big names. This is why your question was so interesting and this is the key point.

The new coach was different for me because players recognize that there is a hierarchy; the head coach - the assistant coach. Sometimes you joke with the players as an assistant coach because that’s your role. Maybe a player is afraid to ask something from the head coach and then they come to you. When you become a head coach you are still the same person and it’s good because you know more about the players but on the other hand it can be a little problematic because the relationship is changed. That’s why I had to change the way we played because I had to break something from the old way of doing things.

You have to change something or to give something new.

When I’m thinking about last season the games I was the head coach, some results stick with you. We lost home to KuPS 1 - 2 and we were the better team in that game. Then we lost home to FC Lahti 1 - 6. It was an incredible game, the first 30 minutes before they scored their first goal, we were in control of the game.

The problem last season was that we melted like snow. I don’t blame the players, I take the blame, no problem. I know that some players were not the right players for us.

When a new coach comes in from outside of the club everything is new again.

Yes, when a new coach comes in everybody wants to show again what they can do. I decided to release Guy Gnabouyou, he went to England, to Torquay. Last week he didn’t get to play there and after that game he disappeared from Torquay. Nobody knows where he went. I read from BBC that the Torquay coach was really upset, they were waiting for him on the training ground and he didn’t show up. They went to check his apartment and it was empty, he just disappeared into thin air. Some players are like that. If you read his first interview he told that this the football for me and I’m happy to be in this club. Players want to show their best

when they go to a club but players are what they are.

He is a nice person but that doesn’t mean that he is the right player for a club.

Were you able to get your thoughts across to players and get them to play as you wanted them to play?

I would say not completely because otherwise we would have played better than we did. I think that there were some misunderstandings between me and the players. I talked about what I wanted them to do and then we practiced those things on the pitch because talking gets you only so far. We worked every day on something. I’m a coach who works a lot on the tactical issues. I think tactics are not more important than players but tactics give the players a framework, a structure. I always say that this is the structure, within this structure you have to perform with your individual quality, you have to give your best.

I think that the main misunderstanding was that when you try to convince the players and when you work with the players and ask them to do something so that we can play as a team much more enjoyable football for you. Not just chasing down opponents to please the fans but when you have the ball to be more on top of your game. I used this in my first interview as a head coach that I want the players to enjoy playing again. Enjoying doesn’t mean having fun but it means that your players have the confidence to keep the ball, to pass it to your teammate without fear of losing it.

Don’t kick the ball away straight away.

When you want this, you want them to be aggressive when the opponent has the ball, too. To defend together like your life depended on that and win the ball.

When I asked all this from my players some of them thought that all they have to do is to play nice football. Then they think more the offensive side and less the defensive side.

This was the main problem for us last season and I take full responsibility for not being able to get my message across to every player.

Do you understand what I mean? This is very important for me. I would like to understand how the supporters perceived the team last season. Because when you think the first game when I was on charge against HIFK at home. We won the game 3 - 0 and that game had all the elements I wanted from my team. Again, I didn’t have that new coach effect but I tried to change my players’ mindset. I told them listen, you can win and at the same time you can enjoy yourselves. And that game was enjoyment for everyone on and off the pitch. I had everything I wanted from them in that game.

Next we went to Lahti and they were one of the better teams last season. We lost 1 - 0 but we had 4 or 5 great scoring opportunities on the first half of the game. We lost Mika Ojala to an injury, too but it was a very good game for us but we didn’t get the result. We lost 0 - 1 to SJK at home and they had only one scoring opportunity in that whole game and they scored. We played 90 minutes on their half but we hit the post, goalkeeper saved good shots. Sometimes one episode can change the outcome.

These two games changed something in the players’ minds, they started to think that we played well but we lost. There

is nothing like losing that puts a fear to lose into the players’ minds and there is nothing like winning to put a winning mentality into the players’ minds.

These two games were the turning point for us. Players started to be a little scared after these two games. The worst thing for me as a coach is to see my team scared. I always tell them that if you want to be a team that dominates the game and possession you have to be the best team out of possession because if you are very well organized and aggressive when your opponent has the ball you don’t have a threat. You know that if you lose the ball you are ready to defend and win the ball back. But if we lose the ball and the opponent is dangerous every time they have the ball then you’re not confident any longer. And this is what happened last season.

That’s true, we had control of the game and we had scoring opportunities but we just couldn’t kill the game.

Exactly and then the other team has this one opportunity and they score.

Yes, one attack, one shot, they score. End of story.

End of story. We are working together to make sure that this is not happening any more.

What do you think of the Finnish players’ tactical abilities and understanding? I remember reading years ago when Teemu Tainio went to play in France for Auxerre and the coach Guy Roux had to teach him almost by the hand some rather basic tactical things because he didn’t have a clue of them. And this is because nobody told him about them before he went to Auxerre.

I think that this is now another myth, all the players know exactly what tactics are. I remember back when I was playing in Sampdoria’s Primavera my coach was Marcello Lippi.

I was the captain there and I played under him for 2 years.

This was his first experience as a coach.

So you made Marcello Lippi.

Yes, but to be honest if he thinks who was the first captain in his great career it was Fabrizio Piccareta. I could say I was his lucky charm.

I think that modern players are much more aware now about tactics than they were in the past. I can see this because when I’m talking to my players when we are working on the pitch tactically, they ask questions and their questions are always intelligent. They are not like what I have to do now and I really like when players are asking questions because it means that they are thinking and want to take onboard what we are doing.

They take responsibility for themselves as well.

Absolutely, they ask because they want to do better and to do the right thing.

They want to understand what you want to achieve.

I think that Finnish players are, generically speaking, especially the young, modern players are well aware of tactics.

The problem is not only for our players and only for Finn-

ULT RABOYZ - TU R KU

13

ish players but for all players in the world that under pressure on the pitch sometimes the conditions change. They don’t feel a pressure during the training session and they do the right thing the right way. Sometimes during the game, under pressure, they lose what we prepared and how we wanted to play. I always tell them listen, if we are defending this way and we train every day to do this it’s because I want you to do this this when it counts, in the game. I’m not satisfied if you do well during training but during the game under pressure you do something different. I showed them that there were at least 10 goals we conceded last season where players or at least one player did completely the opposite what we trained for and how we wanted to defend. I told them listen, why do we train this way if you do differently during the game.

Then you show them the video clips and they get to see for themselves and maybe before seeing the clips they think that I didn’t do anything wrong, it was the other guy.

This is why I always say that the players are the main actors because if you prepare something but if just one player does something different anything can happen.

I believe that by working every day and giving instructions to players, the right players will do the right thing. This is no secret, I can say this, last season one of the best performers was Arska. Why? Simply because he took onboard what I was asking him to do during training sessions and he always did the exact same thing during the games.

Yes, Arska played the whole season on a same level and he was always very reliable.

Yes, same level and reliable. Not every player can do that.

Every coach wants to do something on the pitch, maybe completely different things but it doesn’t mean that every thing is the right thing. The problem in all teams is when the coach asks the players to do something and the players do something different. There are 3 players who do what the coach wanted and 2 players who do something different than the coach wanted and it is a mess. It’s better if they all do the wrong thing together because then they are working together.

If you are hearing nice music you know that everyone is playing together. It is the same thing.

What do you have to say to those people who calculated an average of goals conceded per game under your command versus goals conceded per game earlier in the season and by this mathematical reasoning came into the conclusion that you weren’t as good a coach as Shefki was?

Numbers in football mean something, I’m the first to admit that. It’s not a secret that in the first round we had the third best defensive record. In the final third round when I was in charge it was not the worst but it was not good. I think that there is some truth in what they say but you have to read the numbers and understand what’s behind them. When I was the assistant coach my job was defense and probably something was missing from defense, since I had to look at the team as a whole when I became the head coach. When you are talking about averages in goals conceded, I played 14

ULTR A BOYZ - T U RKU

19 games as a head coach, there were 3 games which gave us this shit average; Lahti at home, RoPS away and SJK away.

In 3 games 16 goals.

Yes and the last game was meaningless.

The last game was meaningless and to be honest, the home game against HIFK was the game we needed to win to be safe. Then we had HJK at home. If I had to play against them to achieve something I would have played a completely different team. The game against HJK was a celebration for Pänä since he was leaving so Pänä was on the pitch.

I played Elias Mastokangas from the start and if you need points from HJK, you don’t play like this. I left some players out because I wanted to give a farewell to those players who I knew were leaving, like Petros and Alan Henrique. In the last game against SJK I played Elias, Lassi Viholainen, I gave Yoonis Muse his debut. No excuses, but numbers can be read in many ways.

We kept scoring a lot of goals on a higher average than on the previous round but we conceded too many goals. There are many reasons for this but it’s always the coache’s responsibility. Last season was strange and turbulent but it was still better than the previous one when Inter had to wait until the last playoff game to secure a place in Veikkausliiga. I can say that I reached that target earlier in the season.

Numbers mean something but we have to be cool enough to read the numbers the right way. Just looking at the numbers as such is too simplistic. We are all judged by the results but everybody can judge what my team does but nobody can judge my professionalism and knowledge because my past speaks for me.

I understand your logic perfectly. First of all, you had to secure a place in Veikkausliiga, which you did. Then you were able to have a different agenda on the last few games; Pänä’s farewell, to put young players on the pitch and to start implementing things which you want to accomplish next season. People have to understand that you don’t coach just for this one game but you have to think long-term as well.

Sometimes people don’t understand that coaching is also going to Arttu in the kitchen and telling him to leave the butter off the table. There are so many things that you have to take care of. There is something what Seneca wrote a thousand years ago: when you meet someone who doesn’t know or knows just a little of something, that little is everything for him. He thinks he knows everything because he knows only this and that part is what he knows perfectly.

When someone knows more, the more he knows, the more you think that you have to understand to learn. So this is why sometimes people who know less feel that they are experts. When you start to study something you realize that you don’t know everything. There are so many things you have to take into account every day. The staff, the people around the team and so on.

You might say that show me head coach who says that he’s ready, he knows everything and I’ll show you a liar.

You are always learning, every day.

Every day, every day from other coaches, from watching other games, you learn from books. Read a book from someone who lead an organization and try to learn from that. If your team performs well and is successful then you are doing the right things for that situation. Sometimes what you do this season is not going to work next season even with the same players because they need something new. It’s always an ongoing process.

We have now a new fitness coach, your compatriot Simone Lucchesi. I understand that you knew of him but you didn’t know him personally?

When I was asked to come here a year ago, I was asked to do the physical training, too. I said straight away that I’m not a fitness coach, I have no knowledge about fitness coaching. If you want me to do that I will try to do exactly as my previous fitness coach in England did with that team. What worked in another environment may not work here.

We managed to do something anyhow. The first request I made to the club this season even before signing was to bring in a professional fitness coach. Once the club decided yes I started to look around in Finland and abroad and I had some interviews and eventually I decided that Simone had the right CV and the right experience.

The reason why I decided on a Italian fitness coach is because the level of fitness coaching in Italy is very high. We have very good fitness coaches and of course I wanted someone who had already worked abroad. Having worked abroad myself I knew how difficult the first time abroad can be. I wanted someone who knows what it means to go away from home, to live in another country. The competence and the knowledge and that clubs he had worked with earlier made me to decide to choose Simone.

We have the same ideas about football, I don’t see that fitness coaching is separate from football coaching so we connect with our way of working.

You have obviously discussed about the team with him and what kind of fitness coaching we used to have and so on. What were his first thoughts about the team’s fitness level?

I believe that tests are another myth in football. There are numbers which can give a wrong impression. Tests are good but are not the truth. What we prefer to do is to make sure that all the players have the right fitness to perform on a high level. This is why we started training already in December. What’s the point of testing a player straight away when they come back from holiday? You test the player but what this test will tell you is that after a 6 week break the results are not good. I already know that he’s not fit since he just had a 6 week holiday and he didn’t train during those weeks. The real test is done when you think that players have reached the level they need to be on. You test them one week before the season starts and then you know that they are fit.

If you test a player now and you see that he’ll be fit in one month, what’s the point of that test?

ULT RABOYZ - TU R KU

15

Yes, if you test a player now and the test shows that he’s fit. Then after one month, he pulls a muscle and he’s not fit so that test was meaningless.

Yes, that’s right. I read an interesting statistic about the last El Classico. FC Barcelona won 3 - 0. There was an interesting statistic about Leo Messi. They play with a GPS system in their shirts and we’ll have that same system this season, too.

In that game Messi scored 1 goal and gave 1 assist to a goal.

Statistics show that he spent 65% of the game walking and 5% of his whole performance was sprinting. So, if you look at these numbers you might say that this is an unfit player or a lazy player, he’s only walking on the pitch. Everything has to be taken into account.

If you take those numbers out of context they give you a wrong picture. Where does Messi sprint on the pitch?

Context is everything in football. Every time you assess you have have think about all the elements. Anybody can judge. I’m not saying that supporters don’t have the right to judge. They have to judge, we are here for you, for supporters to make sure that we are successful and supporters enjoy what they see. Sometimes behind what people see are many, many things that can’t be visible. I would like to win every game and play well. I’m not going to say that maybe we should draw today or lose. This is the beauty of football, you try to do everything the right way and you lose a game.

Sometimes you think you made some mistakes but you win.

One thing that every coach has to be aware of is that one result doesn’t make you a Mourinho or Guardiola. And one defeat doesn’t make you a shit coach.

Carlos Bilardo is an Argentinian head coach and he has said something fantastic: when I win, I am tall and blond with blue eyes. All coaches when they win feel like they are the best tactical expert. I know that I know football but that doesn’t mean that some other coach can see something in a game that I don’t see and he wins this game. I’m humble enough to understand that no matter what I can do, the players are those who make sure whether I am tall or a dwarf.

This is why I think that all the coaches who feel that they are the main actors are liars. Your players will make you good or bad. You have to be smart enough to understand which players to use.

What are your thoughts about the upcoming season; will you introduce new tactical ideas or will everything be the same as last season?

This coming season is the same for me as for everyone else, we have to consider this season as completely new. Like it or not, 12 players from last season’s team are not here any more. That is a lot and some of them were a big part of last season’s team.

16

ULTR A BOYZ - T U RKU

Almost half of the starting lineup left.

Yes, think about Petros, Alan, Kosta, Pänä, Kandji and other players who left. New, young players are coming and some of them are already here, they train with us. So, new environment, new players, new team. My job is to put every player in a condition to perform his best. Without changing my principles, because I’m not going to change my principles. I have the duty to learn from the past and the past season says that this team can always score but this team can concede goals, too.

What we have to change is simple, not the way we attack but the way we defend. There is this one thing in football which is always right: if you can’t score, at least you don’t have to concede.

Sometimes you have to accept that your strikers don’t have a good day but that doesn’t mean that we have to lose. We don’t have to change the way we play, we have to do it better. Having new, different players will help the team to be more balanced. We have to make sure that we concede less goals, we don’t necessarily have to score as many goals as last season - although I like when we score many goals. This alone will bring us more points. This is what we have to work on, in a nutshell.

We have to analyze how we conceded because we conceded too many goals when in transition. I remember only 2 goals we conceded while in defensive mode away against VPS, all the other goals, apart from set pieces, were conceded in transition. We were playing nicely, then we lost the ball and bang! I’m working already to fix this, if I have to change the system a little bit to achieve results I will do so. I’m not going to say that I’m always going to play 4-3-3 but our team will play in a way that will allow our players to perform.

We will play the way that works for us.

Yes, there is no point to play in a way that doesn’t benefit us.

I don’t want to leave out a player because he doesn’t fit in the system. If I have a good player I want to find a way to put him in but not to change our principles. You can play attacking football with 4-3-3 or 3-4-3 or 3-5-2 or whatever, what’s important are the principles that come before that.

You can change the details a little bit here and there but the big picture will remain the same.

The big picture will remain the same and there is something which to me is more than football; I was privileged to visit Naples for 3 days in December and spend time in S.S.C. Napoli’s main office with Maurizio Sarri who is one of the best coaches in Europe at this time.

Sarri said that yes, I play 4-3-3 on paper but systems are liquid. This one word explains everything.

When the players are running on the pitch you don’t recognize what the system is because when the fullback is pushing forward and a winger drifts inwards or a striker drops down, how can you say that they are playing 4-3-3? It’s everchanging. What counts are the principles behind the system.

Then you can play 4-3-3 and defend deep as 4-6-0.

Yes, exactly; when you are attacking your formation is something and when you are defending your formation

is something else.

Something else but if you can use the players according to their abilities, their weaknesses and their strengths, then you have found the balance. I think that what will help me this season is exactly what I missed last season, that is, as head coach I have the chance to work on my principles on preseason and I have more time to adapt, assess and to change. My target is that at the 7th of April when we play VPS away we have the right formula.

the ball here but it was clear against Ilves at home - we had the majority of possession but we kept the ball always here.

We never went through here, which is what we need. So, in modern football you have to control this area when you are attacking. The more you can keep the ball in this area, the better it is because if you can create scoring opportunities you just have to go past the last line. If you lose the ball here you still have the chance to defend here but if you lose the ball here your opponent can penetrate your defensive line.

All the pieces will be in their right places, so to speak.

Yes, exactly.

If you are keeping the ball here you are always creating pressure to the opponent’s defensive line and the defenders can make mistakes under pressure.

They can make mistakes and especially, and this is why I always want to play here, defenders have to cope with the players who are playing in front of them. They must always look ahead. if you play the ball too wide, they can always control you, the ball and look at each other so they can be more organized. It’s better to play the ball inside and then attack the last part inside. So, this is tactical but this is why I say that the old refrain about who controls the midfield controls the game, depends.

Do you think that who controls the midfield, controls the game?

This is an old refrain. Football is full of old refrains and some are still true but not all.

Tactically speaking the way all teams play modern football makes this not true anymore. More true is that who controls the…I think it’s best that I draw something for you on this paper…if you think about all the systems in the world, especially defensively, more or less every team has a structure, 3 lines even if you play 4-3-3, 4-4-2, 3-5-2, you’re talking about 3 lines. If you watch any game in modern football, the teams who control this area will win games. So, the more you can play between the opponent’s midfield and defense, you control the game. Every team wants to reach this area.

From here it’s all about running behind the lines and creating scoring opportunities but until you are controlling this area you can create scoring opportunities. Maybe your team is playing the ball in your own half and you think that you are in control but you are not.

Yes, you park your bus here and think that we are in control.

If you have the ball and our players keep the ball just between our defensive line and midfield line, then your opponent’s midfield line is in front of you and you attack here and control this area, you’re only searching for problems.

We had games last season where we were good keeping

Almost all of the really big clubs have their wing backs, one left and one right. The old-fashioned way to think is that they stay put the whole game defending. In modern football they run up and down their flank attacking and defending. They are defenders but they are part of your attack formation as well.

Yes, some teams depending on their system play with maybe 2 real wing backs or they play with 4-3-3 and they are more proper fullbacks that attack, same with 4-4-2, they alternate. Again, it depends on what kind of players you have. If I have one player who has the fitness and is fast enough to run up and down his flank, I can play with one wingback who is not good at attacking, as a third center back.

Yes, when your wingback joins the attack, your other wingback drops down a little and forms a 3 man defensive line. They move a little towards the center to form an even defensive line and keep the defense intact.

Intact, yes. Sarri, for example, if you watch a Napoli game, you will always see when Napoli attack on their left flank, they have the fullback who pushes very high, the two center backs and the other fullback will drift in to create 3 center backs.

Other coaches, Allegri, for example, wants 3 center backs since one wingback has an attacking role. Rafael Benitez likes to have 2 center backs and when they attack, defensive midfielder drops down and forms a 3 man defensive line.

So it depends on how you want to play and what players you have.

Yes, if I have one holding midfielder who is more defensive,

ULT RABOYZ - TU R KU

17

maybe I will use the fullbacks to push and drop this midfielder down between the 2 central defenders. If we lose the ball he has defensive attitude.

If I have Andrea Pirlo, I can’t ask him to drop down because he’s not a defensive player at all. This is why when Pirlo was playing for Juventus and Antonio Conte was the coach at the time, there were 3 center backs because he wanted Pirlo to be Pirlo. When they lost the ball there were always 3 players defending.

So, systems are only tools to make sure that you play the players in the right way.

Pirlo was a fantastic player and I consider myself lucky for having seen him live on the pitch playing for AC Milan.

Players make a difference because otherwise there wouldn’t be top players who play Serie A and La Liga and players who play Veikkausliiga, with all due respect. We can’t be so arrogant as coaches to think that players can do everything you want. The players are actors and the better the actors are the better the movie will be. Even Ridley Scott needs excellent actors to win Oscars. It’s good for the top coaches because they can have the best players, the best actors. Coming back to Finnish football, Finnish players are good but probably they don’t know how good they are and they think that they are not.

And sometimes the foreign players who come here think that they come here to show how to play football but are surprised how good the Finnish players really are.

Are you still looking for more players into the team?

Yes, It’s not a secret that we are looking for 3 players; a defensive midfielder, a player who can play as a wingback or a center back and an attacking player, he can be a winger or a second striker.

We tested some players in December and I thought that one of them was a good player for us but he accepted an offer from his own country. The other 2 players who came weren’t the right ones for us. At the moment we have 3 test players and I hope they will be the right players for us.

We have already brought in Niilo Mäenpää, Mikko Kuningas and Daniel Kamy. Young players Wille Öhman and Arttu Kotanen. They are the second line of players we want to develop to be ready for the next years. We are not only thinking about this season, we want to make sure that we build something for the future.

I’m changing the position of Mika Ojala. I think he’s better as an attacking midfielder than a winger because of his experience and quality, he has the skills we want. In modern football if you have someone who is good at 1 vs 1 situations in the center of the pitch, he has more options to create possibilities for other players.

Lucas Garcia is another player with the same qualities and this is why we are looking for a defensive midfielder.

Have you set any goals for the upcoming season?

To be honest, no. I mean before we set any goals we want to build the team and to see what we can achieve. Of course, Kuva: Jarmo

18

ULTR A BOYZ - T U RKU

regarding the size and importance of the club the minimum goal has to be to reach the medals and European Cup places. This would be a big achievement after last season but honestly I don’t want to create expectations. I think that this season, more than ever, we should sniff the air and see what we can do. To be honest, I’m not so worried about if the media will say that Inter is not going to play a big part in Veikkausliiga this season.

I reckon that before last season the media ranked Inter as fifth strongest or something like that. Then, of course, we didn’t match that expectation. I rather prefer to be something nobody expects us to be since we have a lot of young players and all that and then surprise all.

Sometimes when players think that the expectations are a bit high it can be burden for them. We have the pressure we give us by ourselves to do everything the best way we can.

Let’s see what we can do and what the season brings. Especially the cup games are very important to start to assess things. I will use the cup games to try to find that balance we talked about because this is a strange preseason. We want to advance in the cup but we need to use these games to give minutes to everybody.

So you have different agendas within those games.

Yes, because you can always play more friendly games but you have to play meaningful games, too. I’m not going to use all the same players in all the cup games because I need to prepare all of them for the season.

What are your thoughts about the World Cup 2018 now that Italy wasn’t able to go through?

To be honest, I love football obviously but I have never been so passionate about my national team. Of course, I’m Italian and I’m happy to be an Italian but I don’t see my national team as something that can make me happy if they win or unhappy if they lose. I’ve always been like this even when I was young. I remember when I was 17 and still living in Italy in 1982 and we won the World Cup, people went crazy on the streets and everything. This comes from my character, I’ve never been a football fan so I don’t feel like the others do. Especially now when I am a coach, I watch football even on TV with coache’s eyes.

So you’re always analyzing the game?

Yes, it’s not entertainment for me. This is maybe a little painful because I realize that I don’t really enjoy a football game as entertainment. I’m not a fan, I don’t support any club so maybe this is why I don’t switch off my coach brain watching football. When you are a supporter you just want your team to win and are blind to anything else.

Yes, I know exactly what you mean from personal experience.

To be honest, I can say that Italy not qualifying for the World Cup is painful for the country because during the World Cup all the bars build space out on the street with a big screen.

They put out new tables and chairs and when Italy is playing it is absolutely crowded and the bars make a lot of money since people want to go out to watch the game.

I think this is more painful for Italy on the economy rather than anywhere else. People will watch the World Cup anyway but when Italy plays, the whole country stops. This time it won’t happen.

When you think when Italy won the World Cup in 2006 so 12 years have passed. 2010 in South Africa Italy went out in the first stage and in Brazil 2014 Italy went again out in the first stage and now Italy didn’t even qualify. This has to be taken into account in our FA because this means that something’s wrong. There are many reasons, they have to change the way things are done because they are not working any more.

Italy used to be considered as one of the favorites but nowadays Italy doesn’t scare anyone.

Do you have a favorite in the World Cup? To be honest, no. I didn’t analyze the draw at all. I think that there will be nothing new, all the same teams will be strong again; Brazil, Argentina, Germany and there will some outsider to surprise some people.

And finally; what would you like to say to those people who have a black and blue heart?

I want to say first that I’m honored to be here for a second season.

I think that this club is where every coach can aspire to be. I don’t think Inter Turku as a starting point for something else. As I said earlier, I want to do well because my target is to be here on a long term.

I don’t want to make promises to the fans, rather to tell them that myself and my staff, the whole club will make everything to be successful this season which means at least to make sure the people will come to the stadium with the feeling that the team will always perform at their best. I will make sure that all the players will always respect the black and blue shirt because this is the main thing for me. I will be very tough with the players that won’t give 100% for this shirt. No matter the results, I want to see players when even after a defeat the fans will clap their hands. The players will have to make sure that the fans will clap their hands because of their commitment, their passion, their desire, their effort. They have to earn it.

I hope that we can meet here next season again and talk about not what went wrong but because we achieved something.

ULT RABOYZ - TU R KU

19

29.1.2018 - haastattelussa

Teksti: Jarmo ©

ARI NYMAN Ku va: J

arm

Olet pelannut jo tähän saakka komean uran, mutta mistä kaikki aikoinaan alkoi?

En oo ihan varma, mut palloa nyt tuli potkittua ihan pienenä. Varmaan lähti mökiltä; siellä pelattiin isovanhempien kans ja niin päin, että mä olin maalissa ja mummo potki palloa. Näin se varmaan lähti ja sit jalkapallo on aina ollut pihapeleissä ja koulussa mukana. Tykkäsin kyllä pelata jääkiekkoakin, paljon pihapelejä. Päivät tuli vietettyä kokonaan yleensä siellä koulun jälkeen. Ehkä siinä oli se, että kaikki kaveritkin oli jalkapallossa. En ainakaan muista, että mulla olisi ollut mitään vaikeutta; kyllä jalkapallo oli aina se ykkösjuttu.

Mulla ei oikeastaan koskaan ollut niin, että edes ajatuksissa olisin lähtenyt pelaamaan lätkää. Kyllä jalkapallo on aina ollut ykkösjuttu.

Oliko päivänselvää, että seuraksesi valikoitui juuri Inter?

No kyllä sekin oikeastaan oli. Silloin kun Interiin menin, oli Korppin Paavo valmentajana ja hän oli ollut kaupunginosajoukkueessakin jo. Ja sama juttu siinäkin eli kun kaikki tutut pelaajat menivät Interiin, niin ei siinäkään ollut mitään valinnan vaikeutta sillon. ka on lyönytkin läpi.

Onko juniorivuosista jäänyt jotakin erityistä muiden muistojen yläpuolelle asettuvaa hetkeä?

Noh…sanotaan näin, että jos puhutaan vaikka Interin ajasta, niin kyllä nuo Nike Cupit olivat sellasia. Meillä kävi vielä siinä mielessä hyvä tuuri, että pääsi Euroopan meiningissä jossain vaiheessa vaihtamaan ikäluokkajutut ja näin päästiin osallistumaan 2 kertaa Suomessa siihen. Voitettiin molemmilla kerroilla ja niin päästiin 2 kertaa sitä kautta tuonne Eurooppaan ja oli ihan hyvät maatkin vielä; käytiin Italiassa ja Espanjassa. Ne olivat hienoja kokemuksia; siellä sai pelata ihan noita huippujengejä vastaan ja ne ovat ehkä päällimmäisinä mielessä.

No se nyt on ainakin jäänyt mieleen, kun Realille hävittiin 4 - 0. Sen pelin kyllä ainakin muistaa, vaikka ei siinä paljoa jakoa ollutkaan.

Oliko siinä jengissä ketään, joka olisi nyt päässyt pelaamaan Realin edarissa?

Oiskohan Reyes ollut siellä silloin pelaamassa, kun oltiin vuotta vanhempien ikäluokassa? En ole ihan saletti, mutta tämmönen muistikuva mulla olisi. Joku siellä oli ainakin, jo20

ULTR A BOYZ - T U RKU

Minkä ikäisiä te silloin olitte?

Mitäköhän me oltais oltu - 14-vuotiaana suunnilleen.

Missä vaiheessa ajatuksiisi tuli mahdollisuus tavoitella ammattilaisuutta?

No kyllä mä olen sitä itsekin miettinyt, että onko se ollut siinä, kun ekan kerran on päässyt edustuksen mukana treenaamaan ja sitten on saanut tehtyä debyytin ja näin. Ja sit tietenkin toinen asia, mikä siihen varmaankin on vaikuttanut, on nuo junnumaajoukkuepelit. Kun on päässyt edustuksen mukaan, niin näitä kyselijöitä alkoi tulla ulkomailta, mm. puhelinsoittoja.

En mä niistä nyt sen enempää muista, mutta kuitenkin se varmaan sillä kohtaa alkoi tulla sellainen ajatus, että tässä olisi mahis tehdä ammattikin. Kun sitten pääsi pelaamaan edustukseen, niin kyllä siitä aika nopeasti tuli myös ammatti.

Tavallaan voi sanoa, että ajauduin ammattilaisuuteen.

Mikä on eniten omalta tuntuva pelipaikka?

No tuo on ehkä yksi semmonen kysymys, mitä eniten multa

o

on kysytty vuosien varrella. Olen aina vastannut sen saman eli keskikenttä, siinä olen tykänny pelata. Mutta viime kaudella ja miten tämäkin kausi on alkanut, niin ehkä se rooli tulee olemaan siellä topparin tontilla. Kyllä se nyt ainakin itsellekin maistuu tosi hyvältä.

Siinä on aina myös se, että on rooli sitten keskikenttä tai toppari, niin mulle on tärkeää, että siinä on ajatusta ja roolit ovat selvillä. Se helpottaa myös pelaamista. Nyt me olemme käyneet juuri pelaamista läpi ja ajatus on suht selkeä. Voisin jopa sanoa, että nyt olen alkanut nauttia topparin tontilla pelaamisesta. Roolitus ja kaikki taktiikat, niitä myös käydään läpi ja treenataan.

Fabi nyt kuitenkin tykkää puolustuspelin organisoimisesta ja se on myös mulle hyvä juttu, mika auttaa myös mun pelaamistani. Se on ollut myös erilaista, ehkä niitä asioita ei ole aikaisemmin käyty niin tarkkaan läpi. Se on ollut haastavaakin, koska ei se ole niin yksinkertaista, miten sitä pitää tehdä.

Senkin puolesta se on ollut miellyttävää.

Niin, Fabrizio on keskusteleva valmentaja ja häneltä voi aina kysyä, jos joku asia ei nyt mennyt heti jakeluun.

No just näin. Siitä on hyvä esimerkki, silloin kun olin Sveitsissä ja sielläkin pelasin käytännössä molempia, topparina ja keskikenttää. En sanoisi, että me hirveästi käytiin pelaamista läpi; se oli enemmän sitä, että pelattiin enemmän ja vähemmän.

Silloin, kun olin vielä maajoukkueessakin, niin siellä olin käytännössä pelkästään oikee pakki. En ollut ollenkaan seurajoukkuessa pelannut pakkia. Hodgson oli silloin maajoukkueen valmentajana ja se oli selkeää; hän kertoi heti treenikentällä, mitä halusi. Kaikki käytiin treenikentällä käytännössä läpi, ei mitään palavereissa tai näin. Se, kun tiedät roolisi ja mitä sulta odotetaan, niin vaikkei sitä ollut pelannut seurajoukkueessa, niin se oli käytännössä helppoa.

Pidät melko lailla jöötä kentällä, olisiko Sinussa ainesta ja haluja kapteenin rooliin?

No en minä…en mä sitä sinänsä ole ajatellut. Jos mulla nyt on pelissä nauha tai ei, niin ei se vaikuta mun pelaamiseen mitenkään. Mun yksi roolini on olla johtaja alakerrassa, ei se sinänsä vaikuta siihen. Sanotaan näin, että olen kyllä ihan tyytyväinen tällä hetkellä. Jos tarvii tuuraajaa kapteenin nauhaan, niin ei se mulle mikään ongelma ole.

Yleensä kapteenilla on sitten noita muitakin velvollisuuksia kentän ulkopuolella. Sanotaan näin, että ei mulla niin hinkua niihin tilaisuuksiin ole. Kyllähän me kokeneet pelaajat ollaan kapteenistossa, mutta en pidä niin paljoa meteliä missään kopissa. Pyrin pitämään sitä sitten tuolla kentällä.

Olet ehtinyt pelata varsinkin urasi alkupuolella Interin edustusjoukkueessa hyvinkin värikkäiden pelaajien ja ehkä valmentajienkin kanssa. Onko joku heistä jättänyt pysyviä jälkiä muistoihisi?

No sanotaan näin, että jos suomalaisista joku sanotaan, niin kyllä nyt Samppa ainakin oli värikäs persoona. Hän jäi sen puolesta mieleen ja jos miettii jotain noita mun aikana pelanneita ulkomaalaisvahvistuksia, niin ainakin joku Marcel Mahouve tuli aika kovalla CV:llä ja kyllä hän ihan pelimies oli. Oli myös suuri persoona. Lähinnä nämä tulevat mieleen,

mutta on täällä kyllä paljon ollut mielenkiintoisia persoonia.

Onko vanhassa kaupunkilegendassa mitään totta; lupasiko Samppa Lindelöf ensimmäisen jakson jälkeen vetää pelikaveria turpaan, jos hän ei pelaa peremmin toisella jaksolla?

En kyllä muista, että olenko itse ollut silloin paikan päällä. En kyllä yhtään epäile, että näin olisi käynyt.

Pelasit pitkän rupeman Interissä ja sitten kävit pyörähtämässä Käkikellolandiassa FC Thunin riveissä. Miten tämä sopimus syntyi?

Se oli silloin 2006 kauden jälkeen, niin ittellä alkoi olemaan sellainen fiilis, että kun oli pelannut jo kuitenkin jokusen vuoden Suomessa, että nyt ois ihan aika lähteä.

Kävinkin siinä kauden jälkeen…no en muista, missä järjestyksessä, mutta Vålerengassa kävin itse asiassa 2 kertaa silloin lyhyen ajan sisään ja sitten kävin Ipswichissä ja Luzernissa Sveitsissä. Kävin niissä näytillä ja kyllä niillä jotain kiinnostusta oli. Taisi sieltä Vålerengalta tulla joku tarjouskin, mutta sitten siinä kävi niin, että Rene Van Eck, joka oli meillä silloin loppukauden 2006 valmentajana, veikkaisin, että hän oli myös siinä näyttelemässä omaa osaansa. Hänhän oli ollut Sveitsissä koutsina ainakin Luzernissa.

Meillä oli muistaakseni viimeinen kotipeli ja Thunin silloinen urheilutoimen johtaja oli katsomassa täällä. Sieltä se sitten varmaan jotenkin lähti. Tosiaan, mä en itse käynyt Thunissa sitä ennen ollenkaan. Kun kävin näillä leireillä, niin sen jälkeen tuli Thun kuvioihin ja siinä oli agentti hoitamassa asioita. Kun sopu löytyi myös seurojen välillä, niin se oli sitten loppujen lopuksi ihan helppo päätös lähteä sinne. Ei siinä ollut mitään sen kummempaa.

Olin kuitenkin jo pelannut Suomessa sen aikaa, että halusi nähdä, miten muualla asiat hoidetaan ja samalla saa itsekin lisää virtaa.

Olit siellä ulkomaalaisvahvistuksena, oliko helppoa päästä joukkueeseen sisään?

No kyllä oli. Mä tulin kaikkien kanssa tosi hyvin toimeen. Silloin, kun menin sinne, niin heti sen jälkeenhän tuli Mäkelän Juhokin sinne lainalle kevätkierroksen ajaksi. Pääsin pelaamaan heti ja kaikki meni tosi kivuttomasti.

Kohdeltiinko ulkomaalaispelaajaa jotenkin toisin kuin sikäläisiä pelaajia?

En tiedä, oliko sellaista; mä tulin ainakin kaikkien kanssa toimeen. Alkuun ei ollut mitään ongelmaa, mutta sitten se toinen kausi…sen jälkeen me tiputtiin. Itelle tuli tietenkin semmonen olo, ettei haluaisi siellä divarissa pelata.

Sitten tuli halu lähteä jonnekin muualle. Mulla oli edelleen hyvät suhteet pelaajiin mutta siinä tuli enemmänkin noiden seurahenkilöiden kanssa sellaista, että halusin lähteä, mutta he olivat kuitenkin maksaneet musta aikanaan siirtokorvauksen. Se oli vähän ongelmallista varsinkin sen viimeisen vuoden aikana ja saman vuoden aikana siirryin sitten loppujen lopuksi Interiin.

Siinä oli enemmän ja vähemmän hankaluuksia ja varmaan myös osaltaan vaikutti se, että on ulkomaalainen ja hankittu ja ostettu sinne. Kyllähän siellä oli itse asiassa yksi, olikohan

ULT RABOYZ - TU R KU

21

hän Kroatiasta, toppari, niin hänkään ei itse asiassa ikinä pelannut mun aikanani siellä, hän oli aina jossain lainalla.

Oliko seuran toiminta siellä ammattimaisempaa kuin Suomessa samaan aikaan?

No ei mulle kyllä tullut semmosta fiilistä. Thunkin on Sveitsinkin mittakaavassa pieni paikkakunta ja sitä kautta aika pieni seura. Ei ole mikään FC Zürich eikä Basel varsinkaan.

Ei siellä ollut mitään semmosta, kyllä täällä on aina omalta osalta kaikki asiat hoidettu erinomaisesti. Ei se ollut ainakaan sen puolesta askel eteenpäin.

Olisiko silloin ollut mahdollisuus pelata jossakin toisessa seurassa Sveitsissä tai jossakin toisessa maassa?

Siinä oli itse asiassa heti silloin mun mielestä kesällä, silloin kun oltiin tiputtu, niin oli mulla jo ihan palaverikin noitten Young Boysien kavereitten kanssa. Jos nyt oikein muistan, niin he olisi todennäköisesti halunneet mut lainalle. Siinä oli taas jotain ongelmia. En muista mitään muuta semmosta konkreettista.

22

ULTR A BOYZ - T U RKU

Kun viimeinen kausi alkoi tosiaan jopa käydä henkisestikin raskaaks niin siinä jotenkin sitten kans mietti sitä, että millasta olisi väkisin siirtyä jonnekin muualle. Tiesi, että täällä on kuitenkin taas europelejä tiedossa ja Mestareitten Liigan karsintoja, niin se oli siihen hetkeen helppo päätös. Kyllä siinäkin aika kauan mentiin ja väännettiin, että pääsi takaisin.

Kuitenkaan ei mitään suuria ongelmia ollut viimeisenäkään kautena; pelasin koko ajan. Ei tarttenu siellä missään penkillä istua.

Palatessasi takaisin teit melkoisen erikoista muotoa olevan sopimuksen; 2 + 6 vuotta tai jotakin sinne päin. Sorvattiinko tämä ihan selvin päin vai mikä idea tällaisessa sopimuksessa oli?

Ensimmäinen vuoden jälkeen tehtiin jatkosopimus, niin se oli tosiaan 6 + 2 + 2 vuotta. Olihan mulla silloinkin pitkä sopimus, kun lähdin ja oli sopimus päällä. Pääasia siinä on se, että se antaa itselle turvaa. Mulla ei oo ollut koskaan, että odotellaan, että sopimus on päättymässä ja sitten ruvetaan pelaamaan. Kyllä mä olen aina ollut itteni pahin kriitikko.

Suomessa ei oo ollut hinkua lähteä yhtään mihinkään muualle seuraan. Tottakai, jos teen sopimuksen ja joku vielä mut ulkomaille haluaa, niin se on seurallekin hyvä asia.

Ei mulla Suomessa kuitenkaan oo ollut mitään tarkoitusta lähteä mihinkään muualle, Inter on se mun seura. Ja kyllä se oli tietysti hienoa, kun luotto oli molemminpuolista tässä tapauksessa. Ei se sen kummempaa sitten ollut. Oli se ehkä vähän Suomen mittapuussa erikoista.

Kuinka paljon tätä sopimusta on vielä jäljellä ja miten tästä eteenpäin?

Se oli se 6 vuotta ja nyt mä tein uuden 2 vuotta, eli nyt mulla on 2 vuoden sopimus. Sitä sitten muutettiin siinä sen 6 vuoden jälkeen. Optiota ei tehty, mutta neuvoteltiin uusi sopimus. 2 vuotta ja tämä on nyt sen sopimuksen viimeinen vuosi.

Toivottavasti tässä vielä pelataan; ei ainakaan tällä hetkellä tunnu siltä, että loppuisi ja toivottavasti paikat pysyvät kunnossa. Toivottavasti tässä nyt ainakin muutama vuosi voidaan vielä pelata.

No se on mukava kuulla. Puhuimme porukalla viime kauden aikana, kuinka yhden pelaajan taso pysyy aina samalla korkealla tasolla pelistä toiseen ilman notkahduksia. Puhuimme juuri Sinusta. On varmaan valmentajallekin helppoa, kun tietää tasan tarkkaan, mitä saa, kun pistää kaverin kentälle.

Niin, no…se on ollut ehkä yksi semmone vahvuus ittellä, että kuitenkin pystynyt pelaamaan. Se, että on ollut pelikunnossa yleensä aina ja pystyny suht’hyvin pitämään tason, niin ehkä se on ollu siinä se yks vahvuus ittellä.

Miten Interin toiminta on kehittynyt urasi aikana omasta näkökulmastasi?

Vaikka täällä aina on asiat hoidettu hyvin, niin kyllä se tottakai ammattimaisempaan suuntaan on mennyt.

Jos nyt vertaa ihan yleisesti, niin ennen on ehkä enemmänki ollut ulkomaalaisia pelaajia, ja se on ollut semmone Interin tyyli kans. Se on ollut mun mielestä ihan mielenkiintoista, on nähnyt pelaajia muualtakin ja se on ollut aina Interimäistä.

Nyt se on ehkä tähän viimiseen vuoteen - en tiedä, tuleeko tässä nyt hirveesti vaihtumaan, mutta oikeestaan ekaan kertaan nuoria on hankittu paljon ja suomalaisia pelaajia. Siinä on nyt ehkä se suurin muutos. Ja tottakai se ammattimaisuus, mutta tosiaan; ei nyt oo koskaan ollu semmosta tilannetta tai tunnetta, että täällä olisi huonosti hoidettu asioita mun aikana.

Oliko alkuaikojen toimintatavoissa jotakin, minkä soisit olevan vieläkin käytössä?

No…kyllähän tossa varsinkin joitain vuosia sitten oli aika paljon näitä kavereitakin vanhastaan. Oli tämmönen Interin porukka ja kyllähän silloin oltiin kentän ulkopuolellakin oltu paljon yhdessä. Varmaan nykyäänkin jokainen tekee omissa porukoissaan asioita, varsinkin nää vanhat tutut. En nyt osaa verrata tosiaan niihin alkuaikoihin, onko siinä jotenkin muuttunu tai hengataanks enemmän tai vähemmän kentän ulkopuolella.

Itte, kun on tullut edustukseen, niin kyllä sillon on ollu oi-

keesti aika junnu verrattuna muihin. Sillon se oli erilaista.

Nyt kun tulee nuoria pelaajia, niin on kuitenkin se sukupolvi, jolla on enemmän yhteistä. Jotenkin on, en nyt tiedä onko helpompaa, mutta jotenkin on ehkä enemmän yhteistä.

Nuorempien pelaajien on varmaan helpompi tulla nykyään edustusjoukkueeseen.

Viime kausi oli paikka paikoin melkoista turbulenssia ja loppupuolella tapahtui myös henkilöstömuutoksia.

Kuinka vaikeaa se oli omalta kannaltasi ja joukkueen kannalta?

No joo. Ei se nyt sinänsä ainakaan henkilökohtaisesti ollut niin iso asia. Enemmänki se oli se hetki, kun se tapahtu. Eka tapahtu toista ja sit tapahtuki heti toista. Sanotaan näin, että se tilanne ei ollut ehkä sen jälkeen niin vaikea, koska kuitenkin Fabi oli ollut siinä mukana ja oli ollut suuressa roolissa kuitenkin kaikissa treeneissä. Oli semmonen jatkumo siinä kuitenkin.

Se oli se yksittäinen hetki, kun siinä tapahtui kaikkea siinä päivän aikana. Oli aika mielenkiintoista, mutta ei se nyt pitkässä juoksussa sen kummemmin sitten vaikuttanut kuitenkaan ainakaan henkilökohtaisesti eikä varmaan koko joukkueeseenkaan.

Varmaan se selkeytti tilannettakin kaikin puolin?

No joo, ilmiselvästi oli ongelmia, muutenhan ei olis tapahtunut näitä liikkeitä. Varmasti se oli semmone kans rauhottava tekijä.

Miten näet Svedupetterilandiassa hiljattain pelatun harjoitusottelun AIK:ta vastaan sujuneen?

Se oli tosiaan vähän kaksijakoinen. Se oli jopa yllättävä se alku, että se lähti peli niin hyvin käyntiin. Pelattiin hyvin ja luotiin paikkoja. Varsinkin, kun miettii, että matkustat laivalla ja sitten nopeasti peliin, niin peliin valmistautuminen ei todellakaan ollut mittään hyvää. Siihen nähden se pelin alku oli kyllä tosi hyvää.

Sit taas, kun he sai ensimmäisii pitkiä pallon hallintoi, niin sitten me päästettiin yksinkertainen maali. Siinä vähän se alkuhuuma meni, mutta ei meillä mitään suurempaa hätää ollut. Kyllä AIK hallitsi ja varsinkin toista puoliaikaa; ei se ollut sitten enää samanlaista.

Toinen maali sit oli hienosti pelattu heiltä ja kolmas maali oli sit taas melkein identtinen sen ensimmäisen kanssa. Mutta se alku oli hyvää, vaikkei se ei sit pelillisesti ollut sen jälkeen ehkä enää niin hyvää. Kohtuullisesti puolustettiin ja tottakai siellä sit tulee virheitä. Mutta ajankohtaan nähden siinä oli sitä ajatusta ja näin, että miten pelataan. Se näkyi varsinkin siinä pelin alussa. Siitä on hyvä jatkaa, nyt ollaan kuitenkin alussa ja tottakai sen pitää sit jatkua koko sen 90 minuuttia.

Edelleen; ei se auta, jos sä pelaat ns. hyvin - yksinkertaiset virheet ja helpot maalit varsinkin tommosta joukkuetta vastaan, niin kyllä he niistä rokottaa.

AIK on varmasti rutinoidumpi joukkue niin ei he siitä alusta varmaan hätkähdä. He ovat vähän paineessa ja ehkä siinä on just se sit, että alku menee hyvin, niin sit siinä pitäis vaan olla sitä malttii. Se ensimmäinenkin maali, niin me ollaan käytännös kaikki pallon alla, niin ei tommost maalia pitäis ikinä tulla. Yhellä syötöllä ollaan läpi ja sit taas pallo takaviistoon

ULT RABOYZ - TU R KU

23

ja siitä maali. Pitäis osata olla kärsivällinen. Välil puolustaa vaikka sit alempaa ja sit siinä vaiheessa tuollaista maalia ei ainakaan sais päästää.

Kuitenkin me halutaan prässätä, mutta ei sekään oo mahdollista 90 minuuttia. Pitää osata rytmittää sitä peliä.

Ihan positiivisin mielin voidaan olla, muistan itte kun oltiin silloin pari vuotta sitten samalla kentällä ihan loppuvaiheessa preseasonii; en ainakaan muista, että ois kovin positiiviset fiilikset jääny siitä pelistä, vaikka hävittiin 1 - 0.

On kuitenkin eri pelityyli, mihin on aikaisemmin totuttu.

Mitä asioita tässä pelissä haettiin erityisesti?

Sen meidän peruspelaamisen lisäksi oltiin käyty viikolla läpi semmosta, et miten me prässätään ja mihin me halutaan, että he esimerkiksi pistää maalipotkun. Oltiin katottu, miten he pelaa, mihin he jättää tilaa ja oli tarkotus pelata sitten maata pitkin ja saada keskustaan Ivanille palloo. Siinä oli pari semmost hyökkäys- ja sitten taas puolustussuuntaan liittyvää taktiikkaa.

Lienet jo pohtinut elämää pelaajauran jälkeen - millaisia suunnitelmia Sinulla on tulevaisuuden varalle?

No ei kyl oo. Siis, just niinkun sanoit, niin kyllähän sitä tottakai on miettiny, mutta…oisko ittestä esimerkiks valmentajaks? Ei oo ollut mitään kristallinkirkasta tulevaisuuden suunnitelmaa. Muuta kuin se nyt, että nyt annetaan vielä pelaajana kaikki ja toivotaan, että ura jatkuu vielä vuosia.

Haettiinko tässä pelissä kenties jo tulevaa avauskokoonpanoa Veikkausliigaa ajatellen?

Juu, kyllä varmasti ja sanotaan näin, että aikasempaankin verrattuna just tossa ehkä isoin juttu on se ns. wingbackin rooli. Onko meillä vasemmalla puolella oikeastaan yhtään luonnollista wingbackiä tai sitä paikkaa ennen pelannutta.

Nyt siellä on ollut just Kuningas ja Penninkangas, molemmat on kuitenkin tottunut pelaamaan erilaisis rooleis, sekin varmasti ottaa aikansa.

24

ULTR A BOYZ - T U RKU

Näetkö itsesi jossakin roolissa jalkapallon parissa jatkossakin, kenties juuri Interissä?

No tottakai, on tässä kuitenkin koko elämä käytännössä mennyt pallon potkimisessa, niin kyllähän sitä tottakai vois kuvitella, että jotain annettavaakin vois olla valmentajana.

Mutta se on sitten taas ihan eri maailma kuin pelaajana, ei se helppo homma kyllä ole.

Tulevana kesänä pelataan MM-kisat naapurissa Venäjällä. Oletko jo tehnyt asiantuntavia veikkauksia alkuloh-

koista jatkoon menijöistä ja syväanalyysiä finalisteista?

No en oikeestaan. Ei oo kyllä hirveen hyvin hanskas nää nyt.

Tuleva kausi tulee olemaan jälleen raskas; mahtuuko pelaajan elämään kauden aikana muuta kuin jalkapalloa?

No siis…kyllä se on varmaan ihan henkilökohtainen juttu.

Kyllä se ittellä menee ihan pelaamisessa ja palautumisessa.

Ei oo fiilistä, että aika kävis tylsäksi tai mitään. Vaikka jos on lyhyempi ja kevyempi treenipäivä, niin kyllä kuitenkin pitää olla ns. ammattimaista toimintaa se 24/7. Varsinkin mitä vanhemmaks tulee, niin tottakai palautumiset ja kaikki nää kestää pitempään. Itsekuri täytyy pitää.

Millä tavalla lataat henkisen ja fyysisen preesensisi?

Lepo ja ravinto. Ne on ne tärkeimmät asiat, ei mulla mitään muuta…ei mulla oo mitään esimerkiks tapana kuunnella mitää musiikkiikaan ennen peliä omista korvanapeista tai näin. Kun on ollut valmistava treeni, niin siitä se valmistautuminen peliin lähtee. Sitten ei yleensä oo mitään muuta ohjelmaa siinä, ihan perusasioiden kautta mennään. Lepo ja ravinto, niillä mennään, jotta olis mahdollisimman hyväs iskus pelissä.

Ei mulla oikeestaan oo taikauskoisuutta; joskus mä oon miettiny, että laitank mä vasemman sukan ekana, mutta en oo siitäkään ihan varma, mutta semmonen fiilis mulla olis.

Just kun tullaan koppiin ja ennen, kun ollaan lähdös kentälle, niin käyn ehkä ittekseni läpi, mitä pitää tehdä kentällä ja tilanteita läpi. Käyn mielikuvaharjoitukset, se on ehkä ainoo semmonen, mitä mä yritän tehdä ennen peliä.

Loppuun jo pienimuotoiseksi perinteeksikin tullut kysymys eli mitä terveisiä Sinulla on niille ihmisille, joiden rinnassa sykkii sinimusta sydän?

Kylhän tätä hommaa tehdään kannattajille.

On se ihan eri asia pelata tyhjille katsomoille kuin että siellä on ihmisiä. Hyvä esimerkki viikonlopulta, on treenimatsi Ruåtsissa ja kun kävelet sieltä stadionin alta ja sä kuulet jo metelin, tupa on täynnä ja on tifot ja näin. Kuitenkin on kyse treenimatsista, se on ainakin yks asia, mikä on menny eteenpäin aikaisemmista vuosista, se on ollut hieno nähdä.

Käydään kuitenkin vieraspeleissä ja on sitä ääntä ja kannustusta, kyllä se on meille pelaajille tärkeä asia. Ei siitä mihinkään pääse. Tottakai sitä aina toivoo, että homma kasvais ja kasvais. Se on Suomessa vielä vähän lasten kengissä.

Vaikka on nyt ollut vähän vaikeempii kausia tässä alla, niin semmoset terveiset, että toivottavasti usko säilyy ja ollaan optimistisii, että täst noustaan sinne, mihin me kuulutaan, sarjan toiseen päähän.

Pidetään yhtä niin hyvinä kuin huonoinakin hetkinä. Kyl se palkinto sit siellä odottaa.

11.1.2018 - haastattelussa

Teksti: Jarmo ©

JANI MERILÄINEN Ku va: J

arm

Toimit Interin joukkueenjohtajana, maalivahtivalmentajana ja juniorimaajoukkueidenkin maalivahtivalmentajana.

Miten kaikkeen löytyy aikaa?

Sitä olen itekin monesti ihmetellyt viime aikoina, kun kotona on 3 iloista lasta. On se välillä aika sovittamista, mutta olen ainakin omasta mielestäni sen verran järjestelmällinen ihminen ja olen oppinut vuosien saatossa aika hyvin aikatauluttamaan eri asiat. Nyt kun olen viimeisen 2 - 3 vuoden aikana oppinut sanomaan välillä myös ei, niin se auttaa vähän asiassa. Välillä on kyllä suoraan sanottuna aikamoista haipakkaa. Lisänä tuohon vielä sisällön tuotto seuran kotisivuille. On helppo sanoa, että kirjoita jotain, mutta kun tulet treeneistä ja teet joukkueenjohdollisia tehtäviä ja sitten annetaan tunti aikaa tehdä jotakin, niin ei se ihan sormia napauttamalla onnistu. Pitäisi saada rauhoittua ja ehtiä vähän pohtimaankin asioita. Onhan se välillä ihan kivaakin mutta kirjoittamisessa on se ongelma, että haluaisi kirjoittaa eri lailla, mutta kun olet liian lähellä joukkuetta, niin et pysty kirjoittamaan kuin tietyllä tavalla. Se antaa oman tosi ison haasteensa siihen.

Ootko tyyliin iltapäivälehtityyppinen otsikolla revittelevä vai vedätkö ihan vaan asiaa ja yrität sitten vähän kaunistella jotakin. Joskus on sanottu, että saitpa negatiivisestakin asiasta ihan positiivisen näköisen.

On siinä sen verran kaikenlaista, että kyllä takki on aivan tyhjä kauden jälkeen. Keväällä, kun pelejä on paljon Veikkausliigan alkaessa, niin jos pelaajat ovat puhki, niin kyllä ovat muutkin puhki. Eihän siinä ehdi tekkeen mittään, kaikki jutut vähän syövät toinen toistaan. Haluaisit tehdä tuota enemmän, mutta jos mie teen tuota enemmän, niin en pysty tekemään sitten tätä. Sitten jää taas kaikki vähän puolitiehen ja ärsyttää mua aivan hemmetin paljon. Kaikki jää lillumaan johonkin epämääräisyyteen.

Onko kaiken yhteensovittaminen vaikeaa?

Onhan se ja tietysti tässä omat haasteensa antaa vielä toi, kun asuu Mynämäessä, niin se matkakin vaikuttaa. Ja nyt, kun tossa noi lapsetkin mainittiin, niin pojat ovat nyt molemmat aloittaneet Interissä pelaamisen ja kiitän nyt onnea siitä, että heillä on treenit samaan aikaan samassa paikassa.

Vaimo ja minä olemme Turussa töissä, ite ajat ensin tänne, sitten ajat Mynämäkeen, haet toisen eskarista, teet ruuat ja vitsi, samantien lennät taas takaisin Turkuun. 09:ssä olen sitten vielä varustevastaavana; joka jengistä on tarjottu jos mi26

ULTR A BOYZ - T U RKU

täkin roolia, mutta ei niihin pysty. Mie voin tuo varustevastaava olla, kun suunnilleen tiiän, miten se menee.

Mikä rooli on näistä kaikista se mieluisin?

No varmaan ne kaikki, kun mitään ei ole saanut koskaan tehdä pelkästään. Varmaan kaikkia olisi tosi siistiä tehdä yksinomaan. On varmaan sellaisia kausia, milloin mikäkin asia miellyttää kaikista eniten ja just jos miettii seuran kannalta, että mikä työ on näkyvintä ulospäin, niin varmasti se kirjoittaminen on sitä. Sitäkin haluaisi tehdä toisella tavalla, mutta kun ei ole aikaa. Se on vaan kylmä fakta. Koskas meitsi alkoi niitä kirjoittelemaan…2006. Siitäkin on aikaa. Mä olen jollekin nauranut, että mun äidinkielen opettaja ei olisi ikinä lukiossa uskonut, että mun kirjoituksia varmaan tulee lukemaan yli miljoona ihmistä, kun vetää tarpeeksi pitkän skaalan. Mutta tuota… silloin ei ollut kuin kotisivut, sen jälkeen on alkanut tulla kaikki muut. Se on varmaan tietynlainen ongelma tai tosi iso kehityskohta meillä, että mihin me kohdistettais se, että mitä kautta sen tiedon laittaa ulos. Vielä on semmosia ihmisiä, jotka ajattelee, että vaan kotisivut on tärkeet, että kukaan ei kaipaa Turun Sanomien printtiversiota

o

ja sitte ite oon varmaan just siinä välissä.

Tajuan sosiaalisen median merkityksen. Mun mielestä kukaan ei varmaan jaksa lukea pitkiä tekstejä enää, että kaikki haluaa lyhyttä ja ytimekästä ja ennemmin kattoa kuvia ja videoita. Itelle riittää tosta Twitter-jutusta se 2 lausetta, jos siellä on linkki, niin jos se kiinnostaa mua, niin meen sinne. Mä väitän, että me saatais meidän somen kautta kaikista eniten, nopeesti viesti ulos. Jos meillä on Twitterissä 5500, Facebookissa joku 12000 ja Instassa 4000 seuraajaa ja SnapChatissä varmaan…se on mulle ihan outo maailma, siihen meitsi ei ole koskaan sekaantunut. Me saatais suoraan kohdistettua sieltä, koska ihmiset selaa niitä ennemminkö surffaa netissä.

Tietysti maalivahtivalmennus, se on varmaan mulla siinä listassa ensimmäisenä, siihen tehtävään aikoinaan seurassa palkattiin. On sekin siis muuttunut hirveesti ja nyt tossa on tietyllä tavalla tullut siihenkin uus kipinä kun nyt kävin tuossa UEFA Goal Keeper A-kurssin viime vuonna. Sitä kautta sekin sai uutta virtaa, mutta jos senkin tekisit taas kunnolla, niin mä en ehtis tehdä puoliakaan näistä jutuista. Me ollaan niin pieni seura että sun on pakko ajatella kaikkia muitakin: ei pysty ajattelemaan pelkästään laput silmillä, on pakko ottaa joku toinenkin huomioon siinä jutussa. Se on vahvuus, että on vähän ihmisiä, mutta ne venyy ja sitten, kun otetaan mallit koko ajan…just niinku some varmaan antaa sen kuvan, että me otetaan siellä malleja jostain megaeurooppalaisesta seurasta, jossa yksi ihminen tekee sitä yhtä somen osaa.

Niin, siellä on oma tiiminsä, mikä tekee pelkästään sitä.

Yksi tyyppi heiluu kameran kanssa ja toinen sitten editoi ja pistää someen; onhan se aivan toista.

Niin ja sitten me sanotaan että no, matkitaan tosta vaikka Barcelonaa, meidän Snappi pitäisi olla samanlainen kuin Barcelonan. Voi räkä!

Saisihan se varmaan olla, mutta millä resursseilla?

Just niin. Sitten, kun me saadaan tää myytyä täyteen joka matsiin, niin sitten voi olla mahdollisuuksia.

Kirjoittamisesta meitsi tykkää tosi paljon, mutta se aika! Tutkivaa journalismia pitäis tietyllä muotoa pystyä tässä tekemään, mutta sulla on puoli tuntia aikaa jossain välissä, lähe siinä sitten jotakin ettiin jostakin. Joku on jo sanonut, että teillä ei ole tarpeeksi sivuilla tietoa teidän testipelaajista. Yritä nyt etsiä niistä tietoa. Omasta mielestä en oo niistä hirveesti kirjoittanu. Ne, ketkä haluaa tietää, onko niitä, ne saa sen tietää; ne näkee, koska meillä on avoimet treenit. Meillä on nytkin 2, siis toinen on Martinus muistaakseni nimeltään; siis tunnen, pelasi Kyproksella meitä vastaan viime vuonna. Äiti on suomalainen ja isä on paikallinen ja älä kysy enempää. Katoin, kun tuli tuossa maanantaina-tiistaina, että tosi tutun näköinen. Sitten joku sanoi, että se on sieltä ja niinpäs onkin. Ja sitten on joku brassi. Moni kysyy, että ketä teillä on? No mistä minä tiedän, on siellä joitakin. No osaaks ne pelata? En oo ehtiny kattomaan.

Tossa oli se peli silloin joulukuussa, niin siinähän oli niitä testipelaajia. Sitten, kun ne nimilistat tulee, niin kaikki löytää sen tiedon. Toimittajat on nykyään niin laiskoja, ettei ne viitsi tehdä mitään. Ne tulee jonkun pelin jälkeen, että montas

peliä tuo on pelannut? Ja sitten Lehkosuo vastaa siihen, että eikös se olisi sun tehtäväs ottaa selvää siitä; niin sitä katotaan, että mitä tuo nyt tossa esittää.

Silloin, kun Pänä lopetti, niin silloin käytin ehkä eniten aikaa sen yhden jutun kirjoittamiseen…3 tuntia menee. 10 minuutin nauha ja siitä sitte, että mihin muotoon sen sitten loppujen lopuksi saat. Luet monta kertaa ja katot, miltä se näyttää sivuilla. Sitten näytät jollekin, että kato nyt onks siellä jotain kirjoitusvirheitä, kun niillekin olen tosi sokea itte. Siis aivan hemmetin sokea. Mulle Lentosen Make pistää monesti Messenger-viestin, että siellä oli joku, että sori, kielipoliisi täällä taas. Ei mittään, mie korjaan, kun mie avaan koneen seuraavan kerran. Mie en oo siihen menny, että mie pääsisin mun puhelimen kautta editoimaan, mulla on joku rauha. Eikä mulla oo sähköpostii; tai mulla on appi, mistä mennään mun työsähköpostiin, mutta se ei hälytä koskaan.

Mikä ois suosikkijuttu, edelleen en oo vastannu siihen vieläkään. Ykkösjuttu…suuttuukohan noi, jos sanon kirjoittaminen.

Mitä kaikkea joukkeenjohtajan tehtäviin kuuluu?

Meillä on aina ollut siinä mielessä hyvä jako tässä, että fysio hoitaa kaikki lääketieteelliset asiat. Sitten toimistolla hoidetaan vakuutusasiat ja tälläset ja meitsi sitten; mulla on…mitenhän mulle on kirjoitettu…edustusjoukkueen kirjeenvaihto. Siisti nimi, eikö ookki? Mun mielestä se joskus luki mun tehtävissä. Edustusjoukkueen kirjeenvaihto, että hoidan kaikki käytännön asiat, mitä tässä on; kaikki kenttävaraukset ja yhteydenpito sitä kautta kaupungin hallien kans ja pelireissut ja varusteasiat ja kaikkea muutakin. Voi kysyä, että teenkö koulutusta vastaavaa työtä? Joo, mä olen matkailurestonomi eli järjestelen matkoja.

Onko joukkueenjohtaja tavallaan joukkueen äiti?

No, niin…oon minä kyllä niille eväitäkin joskus tehnyt. Osuu tähänkin ruutuun, oon ollut 2 vuotta ravintolakoulussa.

Olet ollut pitkän aikaa Interissä; minkälaista reittiä aikanaan tulit Interiin?

No…lapsuuden 26 vuotta oon eläny Rovaniemellä ja halus sieltä pois. Tai haluttiin sen aikaisen tyttöystävän, nykyisen vaimon kans. Päätettiin, että muutetaan etelään ja sitten mietittiin, minne. Hän on syntynyt Turussa, muuttanut 2-vuotiaana Rovaniemelle. Leikillisesti mietittiin, että miks Turkuun; miksei Helsinkiin ja mie oon aina sanonu sillai, että jos sie asut Helsingissä, sulla ei oo mitään paikkaa Suomessa, missä käydä. Jos asut Suomessa, niin voit käydä Helsingissä.

Jos asuisit Helsingissä, niin tuskin lähtisit sieltä minnekään.

Sitten hain tähän kouluun, tohon Ammattikorkeakouluun, missä sitten olin ja vaimo opiskeli siihen aikaan sairaanhoitajaksi ja vaihto sitten tänne.

Me oltiin futsalin MM-karsinnoissa silloin 2000 tammikuussa täällä. Oisko se siinä sitten meitsi sanonut, että muutetaan Turkuun. Veikkausliigaristeilyllä ennen kauden alkua olin Stefanin kanssa vessassa yht’aikaa ja kysyin, että oon muuttamassa Turkuun kesällä, että pääsiskö Interiin pelaamaan. Stefu siihen, että ollaan yhteydessä. Muutin silloin jo 2000 kesällä mutta pelasin kuitenkin RoPSissa sen vuoden loppuun.

ULT RABOYZ - TU R KU

27

Koulu alkoi syyskuun alussa ja elokuun lopussa virallisesti muutettiin tänne. Tietysti reissasin siinä ite eestaas ja sitten kauden jälkeen Stefan soitti, että eikös me juteltu silloin siellä vessassa, että tulisit tänne, että pistääkö hän sinut siihen listaan, että kun meillä nuo treenit tuossa kohta alkaa. Ja mie, että joo, laita vaan ja siitä sitten täällä ollaan; pari vuotta pelasin ja sitte yhen vuoden olin välissä siinä Kotkassa.

Suorittelin siinä kaikki noi koulun työharjoittelut, olin tuolla Haminan Matka-Vekassa töissä toimistopäällikköharjoittelijana. Asuttiin täällä ja sitten Stefan yht’äkkiä vaan soitti ja kysyi kiinnostaisko maalivahtivalmennus? Aattelin, että voishan sitä tulla nyt vetämään tossa nyt vuos - pari ja tässä ollaan. Eka vuoden jälkeen siihen tuli jo joukkueenjohtajajuttu, että tietyllä tavalla silloin eka vuonna 2004 teinkin niitä joitakin juttuja jo. Kaikki sitten kipattiin mun niskaan ja vielä on hartiat pystyssä.

Oliko jalkapallon parissa toimiminen aina tavoitteenasi?

No ei sinänsä, niinkö sanoin tossa, että se tuli ihan tosi yhtäkkiä. Nykyäänhän seurat toimii paljon ammattimaisemmin. Ajattelin jo silloin, kun Interistä lähdin pelaajana ja tein Kotkaan sopimuksen vasta toukokuun alussa. Siinä mulla oli jo periaatteessa täällä hyvin tuohon KaaPoon yhteys sillain, että ne olis hommannu mulle työpaikan tästä kans, mut sitte halusin pelata vielä liigassa. Ajattelin, että löytyy varmaan jostakin tästä matkailun parista se työpaikka. Tässä nyt matkailun parissa ollaan. Pitää olla ylpeä siitäkin, että saa olla… ensin sulla oli harrastus, sitten työ ja se jatkuu vieläkin työnä.

Ei näitä näin hyviä työpaikkoja oo Suomessa hirveen montaa. Joka paikassa on omat haasteet, mutta silti on oikeinkin hyvä paikka.

Mikä on ohjenuorasi maalivahtivalmennuksessa?

Kaikki perustuu pelitapaan. Minkälainen pelitapa, niin semmonen maalivahti. Job oli täällä 10 vuotta ja se on jättänyt semmosen ihan selkeen hollantilaisen, pelaavan kädenjäljen koko seuraan. Ulkopuoliset on sanonu, että tosi hyvin tunnistaa Interin maalivahdit. Ja mun mielestä se on kiva, että kaikki osaa pelata jalalla ja on sellasia kokonaisvaltasia, ne ei oo pelkästään viivatorjujia. Se on tosi paljon muutakin. Pelin ohjaamista, sehän on kaikki kaikessa ja johtamista. Mulla on 40 sivun slideshow, minkälainen se Interin maalivahti on; kolmemetrinen, jolla on nelimetriset kädet ja joka on nopea kuin Usain Bolt. Onks se sitten todellisuutta, no eihän se sitä oo.

Silloin kun Bantamoi oli, niin eihän se sopinut meidän pelitapaan yhtään; siis pelitapaan - se sopi meidän mestaruuskauden joukkueeseen täydellisesti.

Mutta sitten, kun meiltä lähti tietyt pelaajat pois 2009, niin Bantamoi oli pihalla kuin ruåtsalainen peltimuki suoraan sanottuna. Se oli aivan hukassa. Heti sen jälkeen, kun hänen ois pitänyt ryhtyä puhumaan enemmän, hänen ois pitänyt 28

ULTR A BOYZ - T U RKU

ryhtyä kontrolloimaan isompaa aluetta, niin eihän se pystynyt. Sittenhän Monsalve meni ensin ohi, seuraavana vuonna meni Reponen ohi, vaikka ne on torjujina selvästi huonompia. Bantamoihan oli ylivoimaisesti paras torjuja, mitä Veikkausliigassa on koskaan ollut. Niin tajuttoman nopia, että se Suomessa sillä pärjää, mutta kun sen pelinlukutaito oli niin huono, niin sehän kävi sen puoli vuotta Hollannissa eikä siitä tullut mitään. Muistan aina, kun Domagoj Abramovic tuli eka kerran tänne, niin Bantamoi oli tottunut hirveällä nopeudella ottamaan hyökkääjältä tilan pois huonosti ajoitetulla liikkeellä. Kun Abramovic osasi sen kattoa, niin sehän teki joka kerta maalin. Se otti ohi, kun tää hölmö lähti hirveillä askelilla juoksemaan ja ei sen tarvinnut kuin vähän nostaa jalkaa, niin toinen sijoittaa pallon maaliin. Yritäpä lähteä yhdellä jalalla liikkeelle.

Sitten, kun Mankku tuli sen jälkeen ja sehän sopi taas ihan toisella lailla joukkueseen. Just kun meillä oli ensin Bantamoi, sitten oli Monsalve - no Monsalve puhui ihan jees; palataan häneen vielä myöhemmin; ja sitten Eemeli ja sitten tulee Mankku, niin onhan siinä vissi ero. Me saatiin mitalit molemmilla kausilla, hänen ensimmäisillä kausillaan. Tuli takaisin ja oli kasvanut tosi paljon johtajana ja ihmisenä siellä Ruåtsissa ja toi sitten sen puuttuvan palasen siihen meidän pelaamiseen just sen jalalla pelaamisen kautta. Vaikka meidän koko joukkueen pelaaminen ei enää siinä vaiheessa ollut enää sillä tasolla, mitä se oli, kun voitettiin mestaruus.

Meitä yritettiin prässätä ja Mankku pelas aina ulos vastustajat, mitä nää muut ei pystyny tekeen silloin. Vanhemmiten hän uskalsi vetää sellasia puolipitkiä laakapalloja eikä pelännyt sitä epäonnistumista niinku nuoremmat. Vaikka ne ehkä osaa sen, niin ne ei uskalla pelissä tehä sitä. Mie oon aina sanonu kans, että sun pitää…ei se riitä, että treeneissä teet näin. Jos sie osaat jonkun asian tehä, sun pitää tehä se pelissäki. Sillä uhallakin, että se epäonnistuu joskus.

Mie muistan silloin, kun menin Kotkaan, niin siellä oli Halosen Henri toinen maalivahti. Se sanoi, että hän ekan pelin pelipäivänä oppi sulta aivan tajuttomasti asioita kattomalla.

Vitsi, se oli nuori veska, se yritti tehdä lämmittelyssä puoltoista tuntia hirveetä jumppaa. Itellä oli tietyt maneerit jo siihen aikaan ja vähän sitte ku tulee vanhempi, niin niitä vähentää koko ajan. Ja sitten pelissä just se rohkeus, että uskallat syöttää välistä ja uskallat syöttää yli ja kaikki tällaset. Henri sanoi, että hän kattoi ihan suu auki.

Hänkin alkoi siinä sitten kehittymään siinä samassa.

FC Barcelonan maalivahti Marc-André Ter Stegen on omaan silmääni melkoisen ainutlaatuinen maalivahti, todellinen sweeper-keeper, kuten häntä maailmalla usein kutsutaan. Erinomainen jalalla, hyvä reaktiotorjuja ja pelaa mielellään hyvin ulkona jopa lähellä omia toppareita johtuen tietysti FC Barcelonan pelitavastakin. Mitä mieltä olet hänestä?

Siis, hänhän on nyt ekaa vuotta absoluuttinen ykkönen siellä ja sen näkee. Sen verran, mitä seuraan - meitsi on Arsenalin mies, täys fokus on Arsenalissa - mutta yrittänyt kattoa näitä muitakin sarjoja, että miten ne veskat nyt pelaa. Mun mielestä sweeper-keeper on väärä sana, tai sanotaan, ettei se ole mikään uus juttu, koska Van Der Sar oli jo mitä, yli 20 vuottako sitten. Se riippuu siitä pelitavasta, jalalla pelaami-

nen aivan siis megahyvä, siis parempaa kuin Valdezilla oli.

Torjumaan sitten vielä parempi. Se, että mitä tekniikoita se käyttää missäkin tilanteissa, niin hipoo kyllä täydellisyyttä, on kyllä top vitonen ja yks ihan saletti syy, miks Barca on tällä hetkellä niin ylivoimainen Espanjassa. Uskaltaa tehä asioita just, kun on puhas ykkönen; ei tarvitte sitte pelätä, että nyt tuo Bravo tulee ohi.

He perustaa sen pelaamisen tuohon pallollisena pelaamiseen, niin ei kellään oo mitään paniikkia, koska ne pystyy tilanteessa kun tilanteessa syöttään sille ja pääsääntösesti he pääsee ulos siitä tilanteesta pelaamalla vielä. Ja sitte vielä, mä sanon senkin, että ne on myös tarpeeksi nöyriä vetämään sen pallon katsomoon. Jos ne näkee, että on täys seinä vastassa, niin tottakai ne vetää. Ei se oo myöskään pelkästään lyhyttä, mitä ne pelaa. Jos Ter Stegenillä on paikka, jos se näkee, että se pystyy vetään jonkun yksin läpi, se tekee sen ihan satavarmasti; ei kahta kysymystä. Heidän ideologia on tehä maali vastustajan päähän ja jos ne pystyy tekeen sen yhdellä syötöllä, ne tekee sen sata kertaa sadasta.

Ei se oo sokeesti alhaalta pelaamista.

Ter Stegenin olemuksesta huokuu suorastaan kolossaalinen itseluottamus ja se taitaakin olla yksi maalivahdin tärkeimmistä ominaisuuksista, vai kuinka?

Kun sinne tulee niitä yrityksiäkin, niin torjunta-asennot ja sanotaan just tekniikat niissä tietyissä paikoissa on just niitä oikeita ja se saa sen maalin näyttään tosi pieneltä. Se tunnistaa ne tilanteet tosi hyvin, että milloin pitää peittää, tuo pitää blokata ja milloin pitää sitten torjua normaalisti. Jos sitte muita huippuja kattotte, niin varmaan De Gea on tällä hetkellä hyvä, mutta kun sitte taas ManU:n pelitavasta ei ota erkkikään selvää tällä hetkellä. Hänen hyvyys tulee siinä torjumisessa esille ja sitten varmaan Courtois on yks, no siellä on tietynlainen tapa pelata ja Oblak, eiks se oo sieltä Atleticosta, siinä on varmaan top 4 maailmassa tällä hetkellä. Kolme näistä on aivan hemmetin kokoisia ja yks on vähän laihempi, mutta iso kuin mikä.

Miten kuvailisit omia edustusjoukkueen maalivahtejamme?

Noo…Jere ja Henkka on varmaan tietyllä tavalla saman tyylisiä.

Henkka on semmonen varma, tasainen suorittaja, tietää ihan saletisti, mitä saa. Ja otti viime vuonna tosi paljon askelia eteenpäin varsinkin keskityspalloissa ja sitä kautta alueen puolustamisessa tosi paljon, siis ihan hemmetin paljon. Sitä käytiin videoitten avulla oikeastaan pelkästään hänen sijoittumistaan läpi ja saatiin sitä muutettua kokonaisvaltaisempaan suuntaan sillä että se pystyy hallitteen isompaa aluetta. Sen on helpompi, lyhyempi matka joka paikkaan. Ei sitä etutolppaa tarvi pelätä. Jos sadasta keskityksestä haet 99 ja yks menee etukulmasta, niin se on vaan 1%. Tottakai se sillä hetkellä tuntuu pahalta, mutta oon aina sanonut, että koittakaa ottaa mahollisimman iso otanta.

Jere sitte taas äärimmäisen nopea, viime vuonna oli hemmetin vaikee kausi. Se loukkaantu sillon talvella jo ja sitte pääsi vähän pelaamaan huonossa paikassa. Se vei vähän itseluottamustakin häneltä.

Kaikki on rauhallisia. Jokainen on rauhallinen, ehkä tuli-

sieluisin on Henkka. Sitte, kun sillä hitsaa kiinni, se kyllä sanoo kaikista eniten. Tosi rauhallisia kaikki. Jere just on tosi nopee ja räjähtävä. Jotta hänestäkin saatais paras ulos, niin pitäis päästä pelaan säännöllisemmin. Toivotaan, että säilyy talven terveenä. Viime vuonna tuli uuteen seuraan, tai vanhaan seuraan, mutta varmaan kaikki oli uutta ja sitte myllerrys miehistössä kauden aikana oli haittana. Nopee tosiaan ja kans varma, rauhallinen, sähäkkä viivaveskari. Yritetään saaha hänet pois viivalta, koska hänen nopeudella pystyis varsinkin silloin, kun pallo on reunalla, niin hoiteleen isompaa aluetta.

Ja Aati sitte taas, hän on isokokoisin meidän maalivaheista ja tietysti täytti vasta 20 joulukuussa. On kans tosi rauhallinen, tosi maalivahtityyppi pituuden puolesta, ihan erilainen siinä mielessä taas kun Jere ja Henkka, koska hän on iso. Liikkuu tosi hyvin ton kokoseksi veskariksi. Se saa sellasia palloja kiinni, mitä kaks muuta ei saa. Ulottuvuus on tosi hyvä ja sen on nähnyt peleissäkin. Pääskö pelaan 3 peliä viime vuonna.

Hän uskalsi kontrolloida isoa aluetta ja haki tosi paljon keskityksiä. Se on tosi hyvä siinä ja kans hyvä jalalla, uskaltaa tosi ahtaisiin väleihin syöttää ja oikean kovuisia syöttöjä. Edelleen pitäis päästä pelaamaan.

Meillä on kolme tietyllä tavalla erilaista maalivahtia, joista kaikki pystyis pelaan mun mielestä ykkösenä.

Noitten ideologia ja mun ideologia on se, että on 1 selkeä ykkönen ja päävalmentajan ideologia on ihan sama juttu.

Vaikka se on paskamainen niitä kahta maalivahtia kohtaan, että ei pääse pelaan, mutta jos he olis ykkösen asemassa, niin he olis samaa mieltä. Kyllä ne sen tietää ja permanentti pitää vaan olla. Ei sitä joka peliin vaihdeta. Tossa varsinkin loppukaudella puolustuslinja vaihtui koko aika ja kun on eri kansalaisuuksia, niin se kielijuttu yhtään ketään väheksymättä. Kaikki veskat osaa englanniks ohjata peliä, mut on se kuitenkin haasteellista.

Kuka päättää maalivahtien peluuttamisesta?

Tietysti toi päävalmentaja on viime kädessä se, joka päättää.

Kyllä me keskustellaan niistä asioista; hänhän on se, joka on sylkykuppi tai sankari.

Maalivahdeillahan on harjoituksissa useinkin aivan eri kuviot kuin kenttäpelaajilla. Mitä maalivahdin harjoitteisiin kuuluu?

Lämmittely on varmaankin meidän veskaretten kohalla se kaikista tärkein juttu. Ylipäätänsä maalivahtina oleminen on urheiluna sellaista, että ei sitä oikein voi ihan tuosta vaan sormia napsauttamalla aloittaa. Hyvät lämmittelyt ja varsinkin keskivartalon osalta ja näin korsetti pysyy niin sanotusti kasassa, kun aletaan tekemään jotain. Henkalla oli tuossa pari vuotta sitten selän kanssa ongelmia, että hällä se oli korostunu vielä enemmän. Tietysti meillä on aina teemoja, mitä me yritetään joihinkin aikoihin tehä. Välillä se on jalalla pelaamista, välillä se on enmmän keskityspallojuttua, sitte

ULT RABOYZ - TU R KU

29

on lähitorjuntoja. Sitä kautta sitte pyritään niistä treeneista tekemään aina mahollisimman lähelle pelin omaisia. Haluaisin, että se olisi vieläkin pelin omaisempaa, mutta siihen vaatis kenttäpelaajia enemmän. Varmaan kaikkialla on ihan sama homma, omat ongelmansa on kaikilla.

Onko maalvahtien harjoittelu vuorovaikutteista eli tuleeko heiltäkin ideoita harjoitusten monipuolistamiseksi?

Tottakai, koska eihän siinä valmentajaa treenauteta. Jos joku kokee, että joku toinen asia on parempi hälle, niin on meillä molemminpuolinen, tosi avoin vuorovaikutussuhde meidän porukassa. Ei mulla oo mitään semmosta, että vaan näin, näin, näin ja sulla ei oo mitään sananvaltaa. Koska se on tosi paljon puhumista, se on siis ihan hemmetin paljon puhumista kaikista tilanteista, kaikista ja…me puhutaan muustakin kun futiksesta. Koska kuitenkin kaikki vaikuttaa kaikkeen. Jos on vähänkin asiat huonosti jossain muualla, niin kyllä sen näkee saman tien. Ei oo salaisuuksia; mun mielestä ei voi missään olla sillai, että on vaan sinun tapa. Jos sulla on vaikka valmennustiimi, että sehän on aina sen ryhmän etu, että siinä on monta mielipidettä. Ei tossa tarvii alkaa egoilemaan. Haastehan siinä on se, että onko liika avoimuus aina hyväksi ja mihin vetää sen rajan. Täytyy pitää pieni etäisyys kuitenkin; se on aikamoista tasapainoilua. Suoraan sanottuna sillon, kun alotti, niin oli aivan pihalla loppujen lopuksi siitä, mitä on valmentaminen. Ei se tosiaankaan käy sormia napsauttamalla; nyt 14 kautta ollu ja 15:sta on lähteny, niin jos tässä on 6 vuotta mennyt suh’ koht’ omasta mielestä ihan OK. Mie muistan sillon, oisko ollu…koskas me Twenteä vastaan pelattiin…2012 tais olla; mä sillon sanoin jollekin noista veskareista, että meitsi alkaa käsittään, mistä tässä on kysymys. Se on ihan sama, että onko mikä työ tahansa.

Treenejä voi kopioida ja varmaan tietyllä tavalla kopioidaankin, koska eihän, hemmetti, pyörää tarvii keksiä uudelleen.

Varmaan kaikki treenit, mitä vedetään, niin niitä vedetään jossain muuallakin. Mutta kyllä sun pitää kattoa, että mitkä palikat sulla on käytössä. Joku, mikä toimii La LIgassa/Serie A:ssa/Valioliigassa ei välttämättä toimi Veikkausliigassa. Se on vaan raaka tosiasia. Jos toimis ihan samalla lailla kaikki, niin sitte nää FIFA-rankingit ois varmaan vähän korkeemmat.

Voiko ajatella, että maalivahti on tavallaan yksilöurheilija joukkueen sisällä; lähimmät ja tärkeimmät pelikaverit kentällä ovat topparit. Muut pelaajat eivät ole samalla tavalla oleellisia maalivahdin kannalta.

Ei, olin varmaan 9-vuotiaana jollain maalivahtikurssilla, siellä oli semmonen bermudan kolmio ja maalivahti oli piirretty siihen ja sanottiin, että maalivahti on yksilöurheilija joukkueessa. Siis harjoittelunhan suhteen se on ihan yksilöurheilija, mutta ethän sie voi eriyttää sitä joukkueesta. Mitä enemmän sä oot joukkueen mukana toiminnassa, niin sen tärkeempää, sen yhtenäisemmäksihän se tulee.

Tosi monesti laitan veskaritki lämmitteleen joukkueen mukana. Ei maalivahti voi olla yksilöurheilija, koska se on kuitenkin loppukädessä se joukkueen tärkein pelaaja, joka kantaa sitten kaiken vastuun siitä, mitä edessä tapahtuu. Se on pelipaikka, missä sulla on ylivoimaisesti eniten vastuuta.

30

ULTR A BOYZ - T U RKU

Koko ajan paikkailet muitten virheitä. Oon nuorten maalivahtienkin vanhemmille sanonu, että olkaa tyytyväisiä, että lapsi on maalivahti. Se oppii kantamaan vastuuta siellä maalilla. Se jeesaa sitä loppuelämässä. Se näkee kaiken; mitä nopeempaa se sitten osaa järjestellä niitä palikoita siinä edessä, koska eihän se oo mitään muuta ko siirtelee ne palikat oikeisiin paikkoihin sillai, että sun ei tarvitse tehä niin hirveesti hommia. Mitä vähemmällä selviät, niin sen parempi.

Sama juttu, kun oon ite tossa MynPa:ssa käyny muutaman pelin maalissa oleen, niin siellä toi seuran entinen puheenjohtaja sanoi, että on kiva kattoo, kun puhuit tosi paljon ja sitte ne pelaajat vaan liikkuu sillai, miten sie sanot. Siitähän tässä on kysymys, että jos ne ei liiku, niin meitsi joutuu täällä torjumaan enkä sitä halua. Se on viimeinen asia, mitä pitäis olla. Maalivahti yrittää ennalta ehkäistä kaikki tilanteet ohjaamalla sitä koko juttua. Joukkueen tärkein palanen.

Interin maalivahtituotanto on ollut hyvissä kantimissa jo jonkin aikaa. Onko se sattumaa vai pitkäjänteisen työn tulosta?

Aatia muistan valmentaneeni kun hän on ollu vielä TuNL:ssa.

Oon vetäny jo varmaan E-ikäisenä Kauppariaikana hälle treenejä. Hän on kulkenut periaatteessa koko polun läpi, suuri kiitos Saaren Tonylle, joka on A- ja B-junnuissa maalivahtivalmentaja. Hän on tehnyt Aatin kanssa hirveesti hommia. Ei se mun asia täysin oo, että ne on tullu, kyllä siellä on noita muitakin. Pitää sattua kaikki palaset tavallaan kohalleen, että vaikka sulla olis hyvä putki, mutta jos sulla ei oo oikeenlaisia tyyppejä. Kuka sitten kasvaa 190-senttiseksi ja kuka jää 120-senttiseksi.

Meillä on tuolla ollu yks tosi hyvä maalivahti junnuissa, siis täydelliset arviot joka paikassa, mutta kun ruvetaan ajatteleen absoluuttista huippua, kun tullaan lähelle edustusjoukkuetta, niin sitte vaan se koko on yks asia. Ei koko oo tietenkään kaikki kaikessa. Pitäis olla joku osa-alue, missä ois niin hemmetin hyvä. Kun ite pelas, niin mulla oli hyvä ponnistusvoima. Se oli pakko olla, kun oli pieni ja sitten siihen aikaan ei veskat ollu jalalla niin hyviä, niin oli itte jalalla hyvä. Turussa on kuitenkin paljon pelaajia, on massaa. On aika tasasesti tullu hyviä veskoja molemmilta.

Oletko mukana myös juniorijoukkueidemme maalivahtivalmennuksessa?

Vedän aamusin treenejä noille Akatemiaveskareille 2 kertaa viikossa, mitä näillä on koulun puolesta. Siellä on A- ja B-veskareita ja sitte on nykyään jo yläkouluveskat. Sitä kautta oon mukana. Sitte oon kesäpäivisin vetäny treeniä oikeestaan koko seuran veskareille. Tietysti omien lasten kautta, kun on tuolla kentän reunalla, niin sitte vedän 09, 08, 07:t tällä hetkellä. Viime vuonna siinä oli 06:tkin.

Onko sieltä nousemassa uusia kykyjä kolkuttelemaan edustusjoukkueen ovea ja luomaan painetta Aatille?

Niinpä, niinpä, niinpä - 10 vuoden päästä joku tulee. Kyllä sieltä säännöllisesti tulee. Moni voi tulla vielä muista seuroistaki, ei se kato sitä, että vaikka sie et oo Interin putkea tullu läpi. Mankku tuli meille Kaarinasta jossain vaiheessa. Hyvä maalivahtituotanto voi olla myös hidaste siinä mielessä, että jos sulla on joka vuosi hyvä maalivahti, hemmetin hyvä maa-

livahti, niin jossain vaiheessa ne on samassa joukkueessa.

Kumpi pelaa? Kyllä meitsi on niissä pyrkiny oleen rehellinen.

Jos jostakin sitten löytyy pelipaikka; koska en mie haluu kellekään, että se istuu penkillä. Vaikka vaihtaakin seuraa, niin oon ilonen jos veskat pääsee pelaamaan. En oo sillee laput silmillä; kuljen tässä ajatellen täysin omaa seuraa. Ei voi haalia kaikkia - jos sulla on muualla hyvä paikka pelata, pelaa siellä.

Mitä tehtäviä roolisi maajoukkueiden maalivahtivalmentajana pitää sisällään?

Ei mitään teknisiä juttuja, enemmän se on niiden pelien edellisten tapahtumien, siis jos pelillisiä juttuja ajatellaan, niiden pohjalta valmistautumista siihen seuraavaan peliin ja sitte taas siitä eka pelistä taas seuraavaan peliin. Oon ollu vähemmän mitä aikasemmin, että se on ollu siinä mielessäki vähän haasteellisempaa, mutta ei siellä mitään megateknisiä juttuja tai tämmösiä. Aikaakin on niin vähän. Ois hyvä, jos ois aikaa enemmän, mutta se on taas resurssikysymys.

Nuorisopuolella on yleensä nin, että maanantaina matkustetaan, on yks matkustuspäivä, eihän sen jälkeen nyt hirveesti treenata. Tiistaina pelataan, keskiviikkona palautellaan, torstaina pelataan, pelin jälkeen joko torstaina pois tai perjantaiaamuna pois.

Kyllä seuroissa tehdään suurin työ ja sitä kautta vuoropuhelu niitten maalivahtien oman ympäristön kans, niin sitä kautta tietysti pystyy heittään omia näkökulmia, teknisiä asioita ja tällasii. Että miettikää tuota, tossa on vähän ollu ongelmia… ei siellä teknisesti sillai oo tekemistä. Oon tällä hetkellä U17/U18:ssa mukana, ne nyt osaa periaatteessa kaikki juttunsa. Enemmän annan vinkkejä tonne pelaamisen suhteen, mihin kiinnittää huomiota. Tärkeintä niissä ikäluokissa on, että ne pääsis pelaan säännöllisesti. Löytää sen oman paikan mahollisimman korkeelle tasolle ja säännöllinen peliaika siellä, niin siinä kehittyy. Se on kaikista tärkeintä. Hirveesti ei siellä oo aikaa. Ekaa peliä ehtii käyä siellä läpi ja toinen peli sitte lentokoneessa tai sitte lähettää jotain videokoostetta ja sitte viestimällä yrittää käydä jotain juttuja läpi.

Pystytkö vaikuttamaan maajoukkueiden maalivahtivalintoihin?

Kyllä me keskustellaan. Näissä kaksoismaaotteluissa on yleensä se, että molemmat pelaa. Sitte karsinnat on tietysti eri juttu ja karsintaan valmistava viimeinen maaottelu, missä jo hiotaan enemmän. On meuhkattu hirveesti jostain, että onko maajoukkueilla yhteistä pelitapaa ja näin. Oon ollu siellä vuodesta 2006 asti ja meiän maajoukkueilla on yhtenäinen pelitapa. Piste.

Tulokset aina ei välttämättä ehkä kerro; kentällä on aina vastustaja, joka saattaa vaikuttaa tietyllä tavalla siihen, miten sen pelitavan toteuttaminen sujuu. Kyllä siellä on perusasiat, mitä yritetään hakea. Kyllä ne on havaittavissa ihan nuorimmasta maajoukkueikäluokasta alkaen. Jossain U21:ssä voi olla jo eri jutut.

Omatkin poikasi ovat aloittamassa jalkapalloilijan uraansa Interin riveissä. Mitä heille kuuluu?

No mitäs…toiseksi nuorin poika Werner pelaa tossa 09:ssä välillä maalissa, välillä kentällä ja välillä jalkapallo kiinnos-

ULT RABOYZ - TU R KU

31

Kuva: Jarmo

taa ja välillä jalkapallo ei kiinnosta. Ihan normaalia lapsen elämää. Se täytti 8 tossa joulukuussa ja toka luokalla painaa koulussa. Ite peilaa tavallaan siihen, mitä itte on sen ikäsenä ja kyllähän hän on kaikella tavalla varmasti nyt meitsiä etevämpi; yhessä asiassa se ei oo parempi, mie oon ollu parempi luisteleen ja hiihtämään, mutta ne onkin etelän hetelmiä; ei oo ollu lunta talvisin.

Ja sitte Waltter on nyt menny, se on 11 syntyny, se on ollu tässä 10-11-ikäluokassa, mikä on nyt perustettu ihan vasta, niin käyny siellä sitte ja vielä enemmän on tää että, välillä kiinnostaa ja välillä ei huvita lähteä pätkääkään. Umpivasuri hän on sitte taas vastaavasti, on maalissa ja kentällä ja näin.

Tää nuorempi poika on sitte pelannu tossa vanhemman kanssa samassa ikäluokassa ja se periaatteessa pelas ekat pelit 4-vuotiaana. Siellä saatto pelata 07:at samassa joukkueessa. Otti pikkusen osumaa jossain vaiheessa, mutta aina ne elää ja hengittää urheilua molemmat kans, ne tajuaa, mistä pelissä on kysymys. Ne pelaa pihalla ja kotona koko aika. Interistä tykkää, tietysti aina välillä sitte, jos halutaan isää ärsyttää, niin %!&#? on paras, Arsenal on paska tai jotakin. Varsinkin tää keskimmäinen lapsi, Werner, se kyllä tekee tasan tarkkaan just päinvastoin mitä itte tekkee ja nauraa päälle.

32

ULTR A BOYZ - T U RKU

Ylpeän isän paidan napit taitavat olla melkoisella koetuksella, vai kuinka?

No niinpä, niinpä. Ainahan ne matsin jälkeen haluais tulla pelaamaan tuohon kentälle ja aika useesti ne onkin siinä, ne on jo sen ikäsiä, että ne voi jättää siihen hetkeksi. Tyttö sitte on vanhin ja onhan sekin siinä aina. Interissä ei tyttöjalkapalloa oo, ehkä hän ei sitte oo urheilijatyyppi. Ei sille oikeen tunnu löytyvän mittään. Mie oon yrittäny, että ala pelaan golfia, se on semmosta kivaa, että ei sun tarvii mittään muuta kun hengailla siellä kentällä, välillä lyöt palloo. No ei hän jaksais sinne kentälle lähteä käveleen, kun ollaan kerran otettu se cädiksi mukkaan; se paisko äitin mailat jo kakkosväylällä. Täällä on vaan ylämäkiä ja…mutta käy kans innokkaasti katteleen näitä pelejä. On ihan lapsesta asti ne tossa olleet. Ja pojat on tossa treeneissä joskus pakottavista syistä mukana. Ne on tietysti sen ikäisiä jo, että ne pystyy oleen keskenään täällä millä kentällä tahansa, ei niitä tarvii koko ajan kattoo. Hyvin menee siellä.

Pitääkö paikkansa sanonta, että miehen saa pois Rollosta, mutta Rolloa ei saa pois miehestä?

Tunnistan. Varmaan enemmänkin nykyään, jotenkin se on tavallaan noussu. Oishan se nyt epänormaalia, jos veri ei vetäis varsinkin nyt, kun lapsia on tullu, niin oishan se tietyl-

lä lailla siistiä, jos he pääsis kasvaan samassa ympäristössä missä ittekin oli, pyöris samoissa paikoissa. Lapin aukeelle ei voi mennä pulkkamäkeen, kun siihen rakennetaan kerrostaloja nykysin. Tietysti siellä on aina tosi kiva käydä ja oon sitä miettiny, että meniskö sinne takasin joskus; ei koskaan voi sanoa ei koskaan. Vitsi, Torikeitaan kebabbikastikkeet maistuu, valuu suupielistä kohta.

Mitä terveisiä Sinulla on niille ihmisille, joiden rinnassa sykkii sinimusta sydän?

No tällä hetkellä varmaan pitäis sanoa, että olkaa kärsivällisiä.

Meillä oli pitkään tossa niin, että mentiin aallon harjalla ja kävi ihan selkeesti sillai, että joukkueen elinkaari meni loppuun, siis aivan täysin. Monta kertaa, tai siis aina, jos sie haluut eteenpäin, sun pitää ottaa askeleita taaksepäin. Ottaa virheistä opiksi ja lähtee uudelleen. Se, kuka ne suvantovaiheet osaa pitää mahdollisimman lyhyinä, niin nehän täällä pärjää. Klubilla kävi ihan sama juttu; heillä on se taso tavallaan niin korkeena, että se tarkottaa vaan pronssimitalia tai jotain vastaavaa.

Jouduttiin miettiin omia toimintatapoja ja ihan saletisti me ollaan tällä hetkellä siinä tilanteessa, että nyt on menny pari vuotta ihan suoraan sanottuna päin Peetä. Mitäs sitä kieltään; jos katot joukkueen nimilistaa, niin kyllähän meiän pitäs olla ihan jossain toisessa päässä sarjataulukkoa. Ja varmasti ite oon siihen samalla lailla vastuussa kun kaikki muutki, ketä tässä seurassa on ollu; ei sitä kukaan voi sanoa, että ei ollu musta kiinni. Kuten tossa alussa sanoin, niin me ollaan pieni yhteisö, pieni perhe tavallaan tää seura. Kyllä me tässä yhessä mennään kaikki mäet ja meni se sitten alas tai ylöspäin.

Kärsivällisyyttä ja kannatusta etenkin huonoina hetkinä ja just se, että kettuilkaa meille valmentajille, mutta kannustakaa noita meiän pelaajia. Ne yrittää aina parhaansa, vaikka se joku kerta voi näyttää siltä, että he ehkä ei yritä. Ei tuolla kentällä kukaan vedä puolivaloilla.

Joskus on asioita, mitä pelissä yritetään ja joskus ne onnistuu ja joskus ne ei onnistu. Jossain vaiheessa sitte, jos pääset johonki flow-tilaan, niin sitte kaikki onnistuu. Vaikka niin kornilta kun se kuulostaakin, niin ei sitä flow-tilaa oo helppo saavuttaa. Se lähtee pienistä asioista menemään…kannustakaa ja tukekaa seuraa kaikella lailla.

Käykää myöskin kattoon noita meiän junnupelejä. Se HJK-reissu Helsingissä, kun ne sattu ne meiän pojat oleen siellä. Mie olin varmaan Villelle sanonu siitä, että junnut pelaa siinä samaan aikaan, kun meillä on peli, että menkää kattoon, jos te satutte tuleen siihen. Ja sitte ku mie kuulin, kun alko huuto ja kuulu; meitsillähän tuli itku silmään lämmittelyssä, kun valmistautu siihen omaan peliin.

Meiän poitsu, kun on pikkusen ujo, tuli sieltä sivusta vissiin, se vaan taputteli eikä uskaltanu koskee kannattajien käsiin aidan välistä. Just toivosin, että käykää kattoon näitä junnumatseja. Siellä on hyviä paikallispelejä. Kun sais molempien seurojen kannattajat mukaan ja tehä niistä semmosia tapahtumia ihan näihin lasten ikäluokkiin asti.

Vieläkin varmaan se, että seuran eteen voi tehä just sitä vapaaehtoistyötä kaikki, että rohkeesti vaan. Varmasti löytyy jotakin, jolla voi tukea ja auttaa ihan edustusjoukkuetoimintaakin.

Kuvat videosta: https://www.mtv.fi/sport/jalkapallo/veikkausliiga/artikkeli/futiskauden-sykahdyttavinvideo-fc-interin-fanit-yllattivat-juniorit-helsingissa-tippa-tuli-linssiin/6411214#gs.6i6y6IA

ULT RABOYZ - TU R KU

35

Teksti: Jarmo ©

PALLOLIITON TURVASEMINAARI 24.-26.1.2018

Jokavuotinen Palloliiton Turvallisuus jalkapallo-otteluissa - seminaari pidettiin tammikuun loppupuolella risteilemällä Viikkarilla eestaas välillä Helsinski - Stokis. Tämä taisi olla viides kerta kaikkiaan ja toinen båtskilla pidetty seminaari, johon olen osallistunut. Alunperin tämä seminaari pidettiin kyttäkoulussa Nääsvillessä, mutta kuviot siellä ovat kuulemma muuttuneet niin paljon, että seminaarin pitäminen siellä on käynyt käytännössä mahdottomaksi. Samapa tuo näin osallistujan kannalta, tosin kyttäkoulun auditorio on huomattavasti parempi kuin Mariellan vastaava. Toisaalta, Viikkarin kongressinapostelueväs on huomattavasti parempaa kuin kyttäkoulun, jossa sitä ei ollut lainkaan.

Konferenssin asialista oli tällä kertaa vähän mielenkiinnottomampi kuin joinakin aikaisempina kertoina, mutta en kadehdi asialistan rakentajan asemaa. Ei ole varmastikaan aivan helppoa löytää kaikkia kiinnostavia asioita etenkin, kun seminaariin osallistujia on niin eri ammattialoilta.

Meitä erityisesti kiinnostava asia oli tuo tunteita herättänyt Arvausliigan pääsylippuehdot.

Siitä oli järjestetty oikein panelikeskustelu, johon osallistuvilla oli paljonkin sanottavaa aiheesta. Kommentoin itsekin noita uusia ehtoja yleisön joukosta ja minut tuntevat varmaankin tietävät mielipiteeni asiasta; nyt sen tietää muutama muukin. Näiden ehtojen sanamuoto jättää paikka paikoin melkoisesti tulkinnan varaa ja se on juuri se suurin huoli koko asiassa. Jää nähtäväksi, joudutaanko näiden ehtojen tulkintaa punnitsemaan oikeudessa asti.

Jokainen stewariboss, jonka kanssa turisin näistä ehdoista käytäväkeskusteluissa, oli sitä mieltä, että mikään ei muutu käytännössä miksikään. Hyviksi havaitut käytännnöt ovat edelleen käytössä.

Miksi näihin ehtoihin sitten on tultu?

Yhtenä syynä on ollut joidenkin seurojen kannattajien neronleimaukset matsien yhteydessä. Jotkut ovat halunneet rangaista omaa seuraansa siitä, että ovat antaneet tuplasakot bangerin heittäjälle. Siispä lisää bangereita ja paitsi kentälle, niin myös katsomoon. Jokainenhan tietää, miten siinä käy. Lisää sakkoja seuralle ja tiukennuksia turvatarkastuksiin. Huvittavana asiana koko jutussa on, että nuo tuplasakot eivät olleet tuplasakkoja, vaan sakko tuli bangerin heittämisestä juoksuradalle ja vahingonkorvaus tuli juoksuradan pinnoitteen korjaamisesta. Koko episodi olisi voitu varmaankin välttää keskustelemalla, mutta ehkä pisnessitiläisillä on liian kiire, ei riitä aikaa asioiden selvittämiseen. Jaksamisia vaan sinne.

Varmaankin edellisestä johtuen Lahdessa on tulevalla kaudella huomattavan tiukka tur36

ULTR A BOYZ - T U RKU

vatarkastus. Jokainen katsoja (lue: kannattaja) joutuu tyhjentämään taskunsa muovikaukaloon samalla tavalla kuin lentokentän turvatarkastuksessakin. Jälleen ammutaan tykillä hyttystä. Miksi lentokentillä tehdään tiukat turvatarkastukset? Terrorismin takia, muistelkaa vaikka Lockerbien pommiattentaattia takavuosilta. Lentokentän turvatarkastukset on helppo hyväksyä ilmiselvistä syistä, mutta jalkapallomatsin yhteydessä ei. Kenenköhän vika oli, että Lahdessa porukat pääsivät useampaan kertaan tuomaan bangereita katsomoon? Stewarifirman tietysti. Mikä instanssi tiukensi turvatoimia? Stewarifirma. Haiseeko homma jonkun muunkin nenään?

Koko konferenssin parasta antia on lukujärjestyksen ulkopuolisen aktivismi.

Turisin melkoisen paljon pohjoisen poikien kanssa. Sekä Rovaniemen että Kemin stewaribossien kanssa oli hauska vaihtaa ajatuksia, meillä ei ollut montakaan tylsää hetkeä.

Huuli lensi kuin spitaalisten kevätjuhlissa konsanaan. Asiaa emme puhuneet lainkaan, mutta apulantaa sitten senkin edestä. Vaasan Veskun kanssa jutellessa sain vakuutuksen, että vieraskannattajien olot ovat kuin kuninkaalla; oma aurinkokatsomo ja juomamyymälä ja bussin saa parkkiin ihan oman katsomolohkon taakse ja aurinko paistaa aina ja ikinä ei sada matsin aikana ja nurtsi viheriöi aina. Tässä kohtaa piti tietysti dissata muovimattoa, hyökkäys on paras puolustus.

Bamlasin hetken aikaa ifk:ta Torren kanssa eli saarelaisten turvabossin kanssa. Hän oli hyvin selvillä päivämäärästä 2.6.2018 eli invaasiostamme tuomaan väriä saarelle. Sovimme, että treffataan silloin uudestaan.

Osallistujia tähän härdelliin oli öbaut 200 ja näistä oli laskujeni mukaan 30 Palloliitosta. Pelastuslaitoksilta oli paljon porukkaa, samoin poliisilaitoksilta ja stewarifirmoilta sekä tietyisti seuroista. Itseäni jäi häiritsemään Palloliiton suuri osallistujamäärä. Oli vaikea nähdä, miksi he kaikki olivat mukana, koska vain muutama heppu oli äänessä seminaarin aikana. Väkisinkin tuli vaikutelma, että toimistolta oli kerätty kaikki halukkaat otsikolla drinkkilippuja on iso nippu, tulkaa messiin kaikki. Porukka myös klikkiytyi aika vahvasti; Palloliiton porukat söivät samassa pöydässä, samoin poliisipäällystö omassa pöydässään ja konstaapelit eri pöydässä. Tietysti tutut heput ja saman työpaikan heput hakeutuvat samaan seuraan, mutta se sotii tämän tapahtuman henkeä vastaan.

Pointtina on nimenomaan keskustelu eri alojen ihmisten kanssa. Syntyy mielenkiintoisia asiota, kun eri näkökulmat kohtaavat ja asioista keskustellaan eri pohjalta kuin samaa näkökulmaa edustavien kanssa. Ensimmäisellä päivällisellä eksyin samaan pöytään Sisä-Suomen poliisilaitoksen ylikomisarion ja Sisä-Suomen pelastuslaitoksen palopäällikön kanssa ja keskustelu näiden heppujen kanssa oli sangen mukavaa, etenkin, kun heput herjasivat toisiaan kaverillisesti melko tiiviiseen tahtiin.

Kokonaisuudessaan tästä seminaarista jäi hieman vaisu maku johtuen osittain aiheista ja osittain Stokiksessa oloajan järjestetyn ohjelman puutteesta. Jälkikäteen oli aika vahvat paskareissu, mutta tulipa tehtyä-fiilikset. Olivatko omat odtukset liian korkealla vai missä oli vika, mutta aikaisempina vuosina anti on ollut runsaampi. Mitä opimme tästä? Emme mitään, ensi vuonna uudestaan. Toivottavasti annettu palaute johtaa johonkin konkreettiseen ensi kerralla.

Vaasasta vielä sen verran, että poikien U19 EM-lopputurnaus järjestetään 16. - 29.7.2018 siellä ja myös Nottajoella. Tuossa voisi olla kesälomaretkelle oiva tilaisuus, jos vain osuu askelmerkkeihin.

ULT RABOYZ - TU R KU

37

38

ULTR A BOYZ - T U RKU

ULT RABOYZ - TU R KU

39

FORZA INTER!