akateeminen autohullu TEKSTI ANNA TOIKKANEN KUVAT ANKI AHLQVIST
Voiko maailmanparannushenkinen valtsikalaisuus yhdistettynä autointoiluun toimia? Raimo Tengvall antaa vastauksen.
V
asta pesusta tullut Smart Roadster kiiltelee puhtauttaan parkkihallin pysäköintiruudussa. Menopelissä on hippunen perisuomalaista vaatimattomuutta – käytännöllinen maantienharmaa väri ja näppärä koko – mutta vain hippunen. Sulavalinjaisen auton omistajan täytyy olla jonkin sortin autohullu ja yksityisautoilun kannattaja – siis tuskin ainakaan valtiotieteilijä, joka murehtii lihansyönnin ympäristövaikutuksia ja haluaa pelastaa maailman? – Joku opiskelijakavereistani on sanonut, että olen tosi stereotyyppinen valtsikalainen, naurahtaa kolmannen vuoden sosiologian opiskelija ja sosiologian ainejärjestön Kontaktin puheenjohtaja Raimo Tengvall. Ihan tavanomainen valtsikalainen Tengvall ei kyllä ole. Sen lisäksi, että hän omistaa urheiluauton, hän on toimittanut, tuottanut ja juontanut kuusi vuotta Ylen auto- ja liikenneaiheista makasiiniohjelmaa Puskuria, toiminut autoihin erikoistuneena freelance‑toimittajana sekä kirjoittanut kirjan viritetyistä autoista ja niiden tekijöistä.
Pakokaasua geeneissä? Autot ovat kiehtoneet Tengvallia hänen omien sanojensa mukaan käytännössä aina. – Jo lastenvaunuissa katseeni seurasi ohi ajavia autoja, osoittelin niitä, ja kyselin ”mikä auto?”. ”Saab” on ollut ensimmäisen kymmenen sanan joukossa, jotka olen oppinut. Perheessä kukaan muu ei kuitenkaan ollut autoista erityisen kiinnostunut, ja ensimmäinen auto-
26
kin hankittiin vasta hänen ollessa yhdeksän. Hänellä on tähän selitys. – Tätä on usein sosiaalitieteilijöiden vaikea hyväksyä, mutta on aika paljon tutkimuksia, joiden mukaan pojat olisivat jo synnynnäisesti kiinnostuneita liikkuvista esineistä sekä teknisistä rakennelmista, ja tytöt keskivertoa hieman enemmän ihmisistä. Kuulostaa melko raflaavalta, varsinkin ”stereotyyppisen valtsikalaisen” suusta. – Tässä meidän maailmassamme tämä aihe on ihan käsittämättömän kuuma peruna, hän myöntää. Tengvall kehottaa katsomaan norjalaisen koomikko-sosiologin Harald Eian toimittaman Hjernevask (”aivopesu”) -tv-dokumenttisarjan, jossa huippututkijat pohtivat tunnettua ikuisuuskysymystä: kumpi muokkaa meitä enemmän, biologia vai kasvatus? Sarjan löytää netistä ilmaiseksi ja se on kuulemma jokaisen sosiologin ja yhteiskuntatieteilijän pakollista katsottavaa.
Sosiologiksi puolivahingossa Mielenkiinto sosiologiaa kohtaan lienee sen sijaan ympäristön vaikutusta. – Perheessäni on puhuttu aina aika paljon yhteiskunnallisista asioista. Pikkusiskoni haki lukion jälkeen lukemaan sosiologiaa, ja silloin tajusin, että juuri tällaisista asioistahan me olemme perheessä puhuneet. Hakeminen kuitenkin jäi, koska olin niin tyytyväinen silloisiin töihini, ja ajattelin, että enhän minä mitään opiskelua tarvitse. Myöhemmin Tengvall haastatteli Puskuriin erästä liikenteeseen erikoistunutta sosiologia sekä käytΩ täymistieteellisessä liikennetutkimuskeskuksen