Tutkain 3 / 2022

Päätoimittaja: Saara Pylkkänen

AD: Laura Perälä

Viestintävastaava : Maijastina Tuominen

Taitto: Ali Isokangas, Samuli Leppämäki, Riina Piirilä, Laura Perälä

Kirjoittajat: Aaro Forssell, Amos Finell, Cindy Katila, Hilla Katara, Juho Majanen, Mari Orsila, Mii Vuorensalmi, Milla Pirttilahti, Riina, Piirilä, Siiri Luukkanen, Veikka Hintikka, Venla Nenonen, Viena Pentikäinen

Valokuvat: Armas Weselius, Maijastina Tuominen, ARU ry

Kuvitus: Laura Perälä, Milla Paananen, Niilo Heinonen, Viena Pentikäinen, Suvi Baloch

Kannen kuva: Armas Weselius

Logo: Kare Hyvämäki

Julkais ija: Kannunvalajat ry Paino: Picaset Oy ISSN: 0787-0035

SISÄLLYS

Pääkirjoitus

4 vuoden aikaa

Gradukeilassa, Tyhmä kysymys

Lukuvinkkejä by KM1

Kuningatar on kuollut!

eläköön monarkia?

Esseitä eduskunnasta

esteetikot

Haastattelussa: Ilmari Nurminen

Oikeesti? Tuplakääk!

Järjestöesittelyssä: ARU ry

Valtsikan savuava kulutuskriittisyys

Kannut kaakkoon!

Fuksihotline

of Nationalism: Pro-LGBT langauge as an anti-immigration political strategy of the radical right-wing Kolumni: Paikallislehdet ovat demokratian kulmakivi

YHTEYSTIEDOT

Tutkain ottaa ilolla vastaan palautetta ja juttuideoita. Etsimme myös jatkuvasti lisää kirjoittajia, kuvaajia ja kuvittajia.

SOSIAALINEN MEDIA

Facebook / Tutkain Instagram / @tutkain Twitter / @tutkainlehti

Pääkirjoitus

Autenttisen media-ajan kintereillä

Teksti: Saara Pylkkänen

Time to BeReal. 2 min left to capture a BeReal and see what your friends are up to!

Trendaavan sovelluksen jokapäiväinen, satunnaiseen ajan kohtaan osuva ilmoitus herättää käyttäjät ikuistamaan elämäänsä seuraajilleen, milloin missäkin tilanteessa. Be Realia on kritisoitu siitä, etteivät sen välittämät tilanteet nimestään huolimatta ole välttämättä kovin “real”, kun mahdollisuudet kuratoiniin ovat jollain tasolla olemassa. BeRealin tavoittaman aitouden astetta voi arvioida monella tapaa, mutta sovelluksen suosion syistä ollaan media-analyy seissa usein yhtämielisiä: somessa ollaan siirtymässä uuteen, autenttisempaan aikakauteen.

Tarve uudelle sosiaalisen median sovellukselle on kytenyt ilmassa jo pidemmän aikaa. Kiinnostus esimerkiksi Ins tagramin sisältöjä kohtaan on vähentynyt vuosi vuodelta sen täyttyessä kaupallisista yhteistöistä ja mainonnastanähtävästi myös oman somekuplani ulkopuolella. Alusta on viimeisimmän saatavilla olevan datan mukaan menettänyt suosiotaan etenkin käyttäjiensä sitoutuneisuuden osalta.

Toive autenttisuudesta ja aitoudesta nousee todellisesta tar peesta määrittää rajoja sosiaalisen median käytölle ja muut taa alustojen toimintalogiikkaa vähemmän kaupalliseksi. Autenttisuuden vaateessa voi siten nähdä pyrkimyksen val lata tilaa takaisin somen huomiotaloudelta ja pitkälle kura toiduilta sisällöiltä.

Yritykset ja brändit pyrkivät nekin kuitenkin hyödyntämään autenttisuuden markkinapotentiaalia somessa. Somejulk kisten jakamat sisällöt ovat siirtyneet tarkkaan valotetuista studioista henkilökohtaisiin tiloihin, kuten olohoneisiin ja autoihin: hyvän esimerkin löytää esimerkiksi Kylie Jennerin TikTokista.

Mikäli autenttisuus seuraa markkinaehtoista polkua, pää tyy se vain määrittelemään suosittujen sisältöjen keskeisiä piirteitä uusiksi. Jos uudet normit keskittyvät autenttisuuden vaateen kautta minän syvimmän olemuksen etsintään ja sen paljastamiseen muille, tarkoittaa se uusien kompromissien tekemistä oman yksityisyyden ja huomion välille. Trendi voi muuttaa myös tapaa, jolla suhtaudumme toisiimme. Lähe iset ihmissuhteet tai kohtaamiset tuntemattomien kanssa ovat kohtaamisen sijaan paikkoja autenttisen somesisällön tuottamiselle. Konkreettisina esimerkkeinä voidaan pitää es imerkiksi TikTokin erovideoita tai random acts of kindness -trendiä.

Törmäsin autenttisuuden käsitteeseen somekeskustelun ulkopuolella lukiessani eksistentialismin filosofin Simone de Beauvoirin tuotantoa. De Beauvoir ei luonnollisesti liit tänyt käsitteen hahmottelua someaikaan, mutta siitä voinee tästä huolimatta ammentaa myös nykykonteksiin. Hänelle autenttisuus ei ole itsensä paljastamista tai avaamista muille sinänsä. Autenttisuus on pikemminkin itsensä jatkuvaa lu omista omien intohimojen kunnioittamisen ja tavoittelun kautta.

Autenttisuuden toteuttaminen de Beauvoirin käsitteen mukaisesti voi ehkä tarjota selkeyttä sille, kenen ehdoilla somessa toimii. Merkityksen antaminen itse valitsemilleen asioille somealustojen kaupallisten algoritmien ulkopuolelta voi parhaassa tapauksessa luoda lisää liikettä suuntaan, jota kohti autenttisuuden trendi alunperin pyrki hapuilemaan, ja luoda muille tilaa tehdä samaa.

Silmiini on osunut myös poliitikkojen pohdintoja siitä, miten vastata paineeseen esiintyä somessa autenttisena it senään, varsinaisen poliittisen päätöksenteon ulkopuolella. Esimerkiksi Helsingin vasemmiston kaupunginvaltuutet

Pummipalsta

“Paljonkohan sähkölasku on ens kuussa?”

“Tää oli ennen ainakin pari euroo halvempi!” “Mulla on tyyliin 17 € käyttötilillä.” Arjen hintalappu paisuu tummanpuhuvasti, ja silti olisi tosi kiva viihdyttää itseään jollakin tekemisellä. Helsingissä on tarjolla paljon, mutta tiukkanyörisen kukkaron kanssa vaihtoehdoista jää käteen vain siivu. Siispä tässä sulle ehdotuksia läpikotaisin ilmaisista tekemisistä, kanssapummi!

1Viikin arboretum

Yli 20 hehtaaria puustoa, kotimaista, eksoottista, köynnösten syleilemää. Vanhankaupun ginlahden ja Viikin peltojen taitteeseen levittäytyy Helsingin yliopiston hoivaama, myös tutkimus- ja opetuskäytössä oleva, virkistysalue. Sana “arboretum” viittaa puulajien koko elmaan. Täällä arboretumissa eri puu- ja pensaslajeja onkin liki 250! Kävele taikka muilla tavoin tallaa luontopolut Viikarien Viikki ja Viikin puulajipuiston luontopolku.

Viikintie, 00790 Helsinki

2Layers Listening Session

Hiustaiteilija Iuliia ja DJ Cimac Sound viettelevät kaupungin houkuttavimmille etkoille. Layers-hiussalonki muovautuu intiimiksi yksihuoneiseksi klubiksi, jossa soittajat hyväile vät kuulijoitaan elektronisella musiikilla. Salonkiin kerrostuu lisäksi puhuttavia taideteok sia. Poikkeuksellinen tila, josta seurata Helsingin illan pimentymistä.

Kello 18–22, seuraavan kerran 3.12. Studio Layers Hämeentie 34 A, 00530 Helsinki @layers.hki & @cimacsound

Horot – seksityöntekijöiden puheenvuoro

Helsingin kaupunginmuseo taipuu marraskuusta alkaen seksityön estradiksi. Vapaaeh toista seksityötä esittelevä ja selittävä näyttely Horot – seksityöntekijöiden puheenvuoro on Suomessa lajinsa ensimmäinen. Puheenvuoro maksullisesta seksistä on, kerrankin, seksityöläisillä itsellään.

11.11.2022-5.3.2023 Helsingin kaupunginmuseo Aleksanterinkatu 16, 00170 Helsinki

Ystäväni jakoi tärppinsä vähäeuroisen arjen navigoimiseen: ”Jos tekemisissään ei juurikaan kuluta rahaa, voi kepeämmin ostaa halutessaan vaikka tarjonnan parasta margariinia (kyseessä Keiju Kaura rypsiöljmargariini!).”

Pummailun niputti kokoon Mii Vuorensalmi, kuvituksen raapusti Viena Pentikäinen

Porthanian 4 vuodenaikaa

Uusi lukuvuosi on taas käynnistynyt ja lähiopetus on palannut yliopistolle ryminällä, mut ta Porthanian vessojen valkoiset kirjoituspaperit loistavat yhä poissaolollaan. Täten julistan Portsun vessojen kirjoituspaperien jääneen koronavuosien myötä lopullisesti historiaan ja yliopiston siirtyneen virallisesti digiaikaan, siis Jodeliin. Onneksemme menneiden vuosien valtsikapuheenjohtajien suunnitelmat Jodelin ylläpidon kontaktoimisesta @valtsika-kanavan lopulliseksi poistamiseksi eivät koskaan toteutuneet ja voimme nyt tunnustella valtsikan puls sia siellä, missä kaikki merkittävimmät sananvaihdot somen aikakaudella käydään.

Näin lukuvuoden alussa on hyvä päästä kiinni joissain määrin säännölliseen opiskelurytmiin. Kenties omaa opiskelurutiiniaan etsimässä oli myös valtsikalainen, joka tiedusteli opiske lutovereiltaan sitä, montako tuntia he yleensä opiskelevat päivässä. Kerättyjen vastausten perusteella keskivertovaltsikalainen käyttää opiskeluun arkena noin 0–2 tuntia päivässä. Erinomaista, jatkakaa samaan malliin!

Taattu syksyn merkki on niin ikään yhteiskuntatilastotieteen johdantokurssin pintaan nosta ma tuskanhiki halki valtsikan koulutusohjelmien. Eräs opiskelija rohkeni tunnustamaan ettei tajua R-ohjelmasta mitään, vain saadakseen vastauksena toisen jodlaajan lohduttavan rohkai sun siitä, ettei R:ää todellisuudessa tajua kukaan muukaan.

Viime aikojen yllättävin @valtsika-kanavalla julkaistu tieto oli se, ettei tunnettu ranskalainen sosiologi Emilé Durkheim nimestään huolimatta ollutkaan nainen vaan tosiasiassa “joku partaukko”. Kenties useampi valtsikalainen olisi välttynyt väärinkäsitykseltä, mikäli Durkheim olisi käyttänyt toisen nimensä sijaan etuni meään Davidia, kuten yksi jodlauksen kommentoija huo mautti.

Eräs jodlaaja puolestaan lähestyi kanavaa seuraavia valtsikan alumneja tiedustellakseen, minkälaista häpeää heille on aiheutunut siitä, ettei opintolaina ole riittänyt maisterisor muksen hankkimiseen. Toisessa jodlauksessa pyrittiin selvittämään tiedekunnassa laajimmassa käytössä olevaa viittaustyyliä – siihen valtsikan vitsiniekat vastasivat, että luennoilla viitataan kuten muissa kin kouluissa, siis kättä normaalisti nostamalla.

Kaiken kaikkiaan suurimman wtf-hetken valtsikajodelin seuraajille tarjosi kuitenkin lemmenkipeä, autonomisista ja rauhoittavista aistielä myksistä kiinnostunut opiskelija, joka avasi keskustelun yksinkertaisella viestillä: “Onks kellään valtsikalaisella asmr-kanavaa? Panettaa.” Tämän viestin todistaminen jätti paatuneemmankin valtsikajodlaajan sanatto maksi.

Jodel antropologiaa suoritti, Milla Pirttilahti

Usein arkikeskustelu pelkistää hiphop -kulttuurin sen näkyvimpiin ilmenemismuotoihin – pukeutumiseen, musiikkiin ja tanssiin – ja ikään kuin unohtaa sen funktion julkista keskustelua mahdollistavana tilana. Rosa Kontiokarin maalis kuussa 2022 julkaistu gradu “‘Me räppärithän ollaan niinku, yhteiskunnan tiedotusvälineitä’ - Julkisuuden kulttuurinen rakentuminen helsinkiläisessä hiphop-yhteisössä” avaa prosessia, jonka kautta helsinkiläinen hiphop -kulttuuri muodostaa oman vastajulkisuutensa.

Aineistonsa Kontiokari on kerännyt kahdesta ryhmäkeskustelusta, joihin hän on kutsunut helsinkiläisen hiphop-yh teisön aktiivisia jäseniä. Aineiston perusteella tehty diskurssianalyysi tunnistaa kuusi kulttuurista diskurssia: intersek tionaalisuuden, aidon sitoutumisen, subjektiivisuuden, yhteisöllisyyden, poikkeavuuden ja vierailijuuden diskurssit. Kaikki nämä diskurssit näkyvät tavassa, jolla osallistujat välittävät tietoa, muodostavat mielipiteitä ja määrittävät aiheita, jotka koetaan tärkeiksi. Diskursseissa esiin nousevat marginalisoidut äänet ja kokemukset sekä hegemonian haastaminen alakulttuureille tyypilliseen tapaan. Kontiokari pohtii kunkin havaitsemansa diskurssin merkitystä siinä prosessissa, jossa hiphop -yhteisö rakentaa julkista keskustelua.

Tutkielmassaan Kontiokari pohtii lisäksi sitä, mihin helsinkiläinen hiphop-kulttuuri sijoittuu globaalissa mittakaavassa sillä, kuten Kontiokari tunnistaa, hiphop on Yh dysvalloissa rodullistettujen ihmisten kokemuksista syntynyt kulttuuri, jossa helsin kiläinen hiphop-yhteisö on eräänlainen vierailija. Hiphop on aina ollut yhteiskun nallinen vastaääni ja sellainen se on myös Suomessa. Kontiokari kuvaakin paikallista hiphop-yhteisöä globaalin hiphop-kulttuurin jatkeena.

Kontiokarin maisterintutkielma on kiinnostava ja lähestyttävä katsaus Helsingin hiphop-kulttuuriin, sen juuriin, politiikkaan ja kehitykseen myös sellaiselle lukijalle, joka ei ole aikaisemmin perehtynyt aiheeseen. Gradun lukeminen kannattaa, jos kiin nostaa tietää, millaista paikallista vaikuttamista kaupungissamme tapahtuu!

Tutkivaa gradujournalismi harrasti, Cindy Katila Harrastelun kuvitti, Viena Pentikäinen

haluaa rentoutua raskaan työn lomassa, mikä hänelle eh dottomasti suotakoon. Syyt juhlaseuran valintaan voivat olla moninaisia ja niistä voi esittää vain arvauksia. Voi olla, että pääministerin edustaman puolueensa jäsenistön keski-ikä on reippaasti yli 60 vuotta ja siksi työ synnyttää myös tarvetta olla tekemisissä nuorempien sukupolvien kanssa. Koska pääministerin oman sukupolven edustajat elävät ruuhkavuosia työn ja perheen kanssa, vaihtoehdoksi jäävät heitä nuoremmat eli pääsääntöisesti alle 30-vuotiaat. Some-julkkikset ja vaikuttajat ovat valikoituneet juhlaseuraan ehkä siksi, että he ovat oman sukupolvensa mielipidejohtajia ja siksi päämin isterille tärkeä viiteryhmä.

Anu Kantola on viestinnän professori Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa. Hän on tutkinut muun muassa politiikkaa, valtaa, mediaa, journalismia ja globalisaatiota.

Lukuvinkkejä by KM1

SSyksy on saapunut, illat pimentyneet ja opinnot alka neet. Vastapainona painaville akateemisille ajatuksille olen jälleen löytänyt kaunokirjallisuuden, jonka vie ihanasti mukanaan uusiin maailmoihin. Huononevan keskitty miskyvyn lisäksi olen löytänyt TikTokista (#booktokista) lukuvinkkejä, sekä idean tästä palstasta: jokaisen kirjavin kin yhteyteen on lisätty kappale, joka johdattelee kirjan tunnelmaan.

Nix, Natan Hill

Luin kirjan viisi vuotta sitten mat kustellessani, ja se sopi mielestäni erinomaisen hyvin juuri syksyyn. Niinkin hyvin, että se tulee edelleen ensinnä mieleen, kun nyt pohdin suosituksia tälle palstalle. Nix on Nathan Hillin esikoisteos, jossa Max Bruchin viulusoolo on kes keisessä osassa. Mielestäni se sopii äärimmäisen hyvin myös kuun neltavaksi kirjan lukuhetkiinkin. Kirjassa on useita kutkuttavia teemoja. Se kertoo yliopisto proffasta, joka ei löydä työstään tai elämästään nautintoa, kadonneesta äidistä, jolla saattaa olla takana joku railakas hippinuoruus, jota päähenkilön on alettava selvittämään, sekä lapsuudesta, rakkaudesta ja näkistä.

Biisi: Violin Concerto No1 in G Minor, Op.26:1, Max Bruch

Punaisin ruusu puhkeaa kukkaan, Liv Strömquist

Kannattaa ehdottomasti lukea tämä sarjakuva siitäkin huolimatta, ettei innostuisi mistään biisistä. Kirja nimittäin tarjoaa vallankumouk sellisia, vaihtoehtoisia käsityksiä ja tapoja hahmottaa rakkautta ja ihmissuhteita. Lukupaikoiksi suo sittelen julkisia tiloja kampuksesta kahviloihin, sillä Liv Strömqvistin lukeminen on ehkä kuuminta ikinä. Samoja viboja kuin pikakahvimemegirlin ig-postauksissa ja Omaa luokkaa -podcastissa. Kannustaa sekoilemaan ja rakastamaan me nestymisen ja yksilöllistymispaskan sijaan.

Biisi: Bad Romance, Lady Gaga

Menossa on kai jonkinlainen edgy-syksy, sillä kirjasuosi tukset edustavat teemaltaan jotain, mitä voisi kutsua vaik kapa dark akademiaksi. Suosittelen näistä kirjoista nautitta van sadepäivinä viltin alla tai vaihtoehtoisesti edgyilemään kirjan kanssa kampuksella, niin että muutkin tajuaa, että oot hot ja mysterious. Hyviä lukuhetkiä<3 Jumalat juhlivat öisin, Donna Tartt

Sanon usein, että Jumalat juhlivat öisin on lempikirjani. Donna Tartt on pe lottavan viisas kirjailija, joka kirjoittaa kirjojaan aina vuosikymmenten ajan välineinään kynä ja paperi. Tartt ei myöskään anna juuri koskaan haastat teluja.Tämäkin kirja sopii edgyilyyn, sillä päähenkilö on raasu filosofipoi ka, joka aloittaa kielten opiskelun yliopistossa ja saa uusia ystäviä, jotka ovat kauniita, viisaita ja mysteerisiä. Kirja saa lukijan ensin janoamaan heidän seuraansa ja luottamaan heihin, kunnes... ainiin, ja liittyy siihen joku murhakin. Lue kirja.

Biisi: In the woods somewhere, Hozier Ps. Kannattaa kuunnella Hozieria myös värikkäiden lehtien kahistessa maassa askelten alla.

The dangers of smoking in bed, Mariana Enríquez

Enríquezin novellikokoelma saa todellakin mielikuvituksen liikkeelle. Se kutkuttelee pelottavilla ja ahdistavilla tarinoil la, jotka sijoittuvat Etelä-Amerikkaan. Novellit sivuavat politiikkaa, sukupuolta ja seksuaalisuutta, ja luovat yhte yksiä kulttuurin ja uskon non välille. Sopii hyvin halloweenin fiilistelyyn ja pahojen henkien noitumi sen seuraksi.

Biisi: Seven devils, Florence + The Machine

Nimimerkillä KM1

Kuningatar on kuollut!

Kauan eläköön monarkia?

Kuningas Charles III:n valtaannousu on kiihdyttänyt keskustelua Yhdistyneen kuningaskunnan monarkian soveltuvuudesta 2020-luvulle. Järjestelmän epädemokraattisuudesta huolimatta kansan enemmistö puolustaa rakastamaansa monarkiaa.

Teksti Aaro Forssel Kuvitus Laura Perälä

kuningatar Elisabet II:n kuolemasta 8.9.2022 pysäytti maailman hetkelli sesti. Kuningattaren kuole man hetkellä Elisabetin vanhimmas ta pojasta Charlesista tuli kuningas Charles III. Kruunun periytyminen Charlesille on jälleen politisoinut kysymyksen mon arkiasta hallintomuotona. Monarkian vastaisia argumentteja on viljelty esi merkiksi Twitterissä aihetunnisteiden #AbolishTheMonarchy ja #NotMy King alla. Arvostelun keskiössä on ollut myös kuningas Charles henkilönä: tämän sotkuinen menneisyys prinsessa Dianan kanssa, sekä ärtyisä käytös kuninkaana.

Uutinen

Monarkian kannatus Yhdistyneessä kuningaskunnassa on mielipidemit tausten mukaan säilynyt huomattavan korkeana, vaikka kuninkaallinen per he on kohdannut monia skandaaleja 2020-luvun vaihteessa. Kuninkaalli sen perheen suosio ei siis välttämättä vaikuta siihen, kannatetaanko mon arkiaa järjestelmänä vai ei: Kruunun siirtyminen vahvaa kannatusta naut tineelta Elisabetilta Charlesin päähän ei välttämättä tarkoita, että mielipiteet monarkiasta muuttuisivat dramaattisesti.

Perustuslaillinen monarkia ja tasavaltalaisuus Yhdistyneessä kuningaskunnassa po

liittista valtaa käyttää monarkin ni missä vaaleilla valittu suvereeni parla mentti. Valtionpää on monarkki, jolla on valta nimittää ja erottaa pääminis teri. Käytännössä monarkki kuitenkin nimittää pääministeriksi suurimman puolueen puheenjohtajan. Tämän li säksi kruunulla on muita oikeuksia, kuten valta julistaa sota ilman parlamentin hyväksyntää.

Valtaoikeuksista huoli matta Yhdistyneen ku ningaskunnan hallitsija vastaa kuitenkin pitkälti parlamen taarisen tasavallan valtionpäätä, jonka poliittinen valta on lähinnä muodollista. Keskeinen ero monarki an ja tasavallan välillä on vallan oikeutuksen lähde. Monarkiassa valta tyypil lisesti periytyy tietyn suvun sisällä, tasavaltalaisuus sen sijaan perustuu demokraatti selle ihanteelle, jossa kansalaiset valitsevat vallankäyttäjät.

Monarkian sisältämää epätasa-ar voa perustellaan nykyään monarkin vallan näennäisyydellä. Yhdistyneessä kuningaskunnassa lainsäädäntövalta ja toimeenpanovalta on parlamentilla ja hallituksella. Kansalaisilla on mah

dollisuus osallistua poliittiseen päätöksentekoon äänestämällä ja asettumalla ehdolle vaaleissa. Näin kehystettynä valta ei siirry perimyksen mu kaan; todellinen valta on parlamentilla ja halli tuksella.

Argumentti monarkin heikosta vallasta ei ole muuttanut tasavaltalaisten tavoitetta luopua kruunusta. Näkyvin tasavaltalaisuuden edistäjä Britanniassa on Republic -järjestö. Verkkosivu jensa mukaan Republic on painostusryhmä, joka kampanjoi monarkian lakkauttamisen ja vaaleilla valittavan valtionpään puolesta.

Tällä hetkellä järjestö kerää rahoitusta monar kian vastaiseen kampanjointiin. Kampanjoiden tarkoituksena on tuoda tasavaltalaisuus esille jul kiseen keskusteluun, vastustaa kungas Charlesin tulevia kruunajaisia ja edistää tasavaltaisuutta vaihtoehtona monarkialle. Republic on Euroo

Tasavaltalaisuudesta on luotu julkisessa keskustelussa tabu, jonka tarkoituksena on pitää yksityiskoulujen kasvatit

pan tasavaltalaisliikkeiden liiton, Alliance of European Republican Movements, perustajajäsen.

Kansan suhde kruunuun ja tasavallan tabu tarkastelee brittiläistä ro jalismia yhteiskunnallisesta ja sosio logisesta näkökulmasta teoksessaan The Enchanted Glass: Britain and . Nairnin analyysi osoittaa monarkian ilmen tävän vahvasti brittiläistä identiteettiä. Kruunun läsnäolo koskettaa Nair nin mukaan kansalaisten sydämiä; se on yhteisöl lisyyden ja valtiollisen vallan symboli, josta kansa ei ole valmis luopumaan.

Nairnin mukaan tasavaltalaisuu desta on luotu julkisessa kes kustelussa tabu, jonka tarkoi tuksena on pitää yksityiskoulujen kasvatit vallassa. Yhdistyneen kunin gaskunnan nykyi nen pääministeri Liz on ajankohtai nen esimerkki tasavaltaisuuden mahdollisuuden kieltämisestä. Syyskuun alussa mediassa alkoi kiertää videoita nuoresta monarkian lakkauttamista vaativasta

Trussista. Pääministeri Truss kuiten kin kielsi puheensa kommentoimalla videoita nuoruuden erehdykseksi. Republicin puheenjohtaja Graham Smithin analysoi tuoreessa Metro -lehden mielipidekirjoituksessa “Char les III should be the last monarch – it’s time Britain had an elected head of sta te” kuningashuoneen feodaalista eli tismiä, vastuuvelvollisuuden puutetta ja julkisten varojen väärinkäyttöä. Smithin vetoomus luopua monarkiasta demokratian nimissä ei saavuttanut suurta suosiota ainakaan artikkelin kommenttipalstaan osallistuneiden keskuudessa.

Yksi artikkelia kommentoinut muis tuttaa, että monarkia erottaa Britan nian hyvällä tavalla muista valtioista. Toinen julistaa, että koko muu maail ma tulee unohtamaan Britannian, jos monarkia lakkautetaan. “Voitteko ku vitella, presidentti Tony Blair tai Boris Johnson!” kolmas kauhistelee. “Emme tarvitse väittelyä aiheesta: on selvää, että suurin osa haluaa säilyttää monarkian”, huomauttaa neljäs.

Kaikille Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisille vaatimus monarkian

“Voitteko kuvitella, presidentti Tony Blair tai Boris Johnson!”

lakkauttamisesta ei tarkoita mahdol lisuutta siirtyä tasa-arvoisempaan jär jestelmään. Enemmistön rakastama monarkia on merkittävä osa britan nian historiaa ja identiteettiä – eikä siitä luopuminen siten tule kyseeseen.

Muutoksen mahdollisuus Kuningas Charles on – Yhdistyneen kuningaskunnan kuninkuuden lisäksi – 14 itsenäisen maan monarkki ja val tionpäämies. Vuonna 2021 monarkin vaikutusvalta heikkeni Barbadoksen luopuessa Yhdistyneen kuningaskun nan monarkiasta. Jamaica, Bahama sekä Antigua ja Barbudan näyttävät seuraavan perässä, sillä maiden hal litukset ovat ilmoittaneet tulevista kansanäänestyksistä. Myös Skotlannin kasvava itsenäistymisen halu horjuttaa monarkin ylikansallista asemaa.

YouGov mielipidemittausten mukaan monarkian suosion trendi Yhdisty neessä kuningaskunnassa on pitkällä aikavälillä laskussa, erityisesti nuorten keskuudessa. Monarkian muuttami nen tasavallaksi vaatisi parlament tiin tasavaltalaisen enemmistön, eikä muutos silloinkaan olisi taattu.

voidaan horjuttaa vain, mikäli kansalaiset saadaan ymmärtämään millaista epätasa-arvoa kruunu todellisuudessa merkitsee.

Brexit, ilmastokriisi, koronapande mia ja Ukrainan sota ovat hallinneet 2020-luvun alun politiikkaa Yhdis tyneessä kuningaskunnassa. Vaikka kruununperimys onkin merkittävä epätasa-arvoa tuottava tekijä, on se maan politiikan tärkeysjärjestyksen häntäpäässä. Jopa tilanteessa, jossa parlamentin enemmistö kannattaisi monarkian lakkauttamista, näyttäisi epätodennäköiseltä, että järjestelmän muutokseen löytyisi sen vaatimia resursseja. Toistaiseksi tasavaltaa kan nattavat vain yksittäiset parlamentin jäsenet.

Toiveita monarkian lakkauttami sesta on kuitenkin ollut läpi maan historian. Viimeisin merkittävä esi merkki löytyy 1990-luvulta. Tällöin työväenpuolueen parlamentin jäsen

“Emme tarvitse väittelyä aiheesta: on selvää, että suurin osa haluaa säilyttää monarkian”

ja ministeri Tony Ben esitti maan demokratisointia hajauttamalla valtaa, takaamalla kansalaisille sosiaaliset oi keudet ja lakkauttamalla monarkian. Commonwealth of Britain Bill -nimellä kulkenutta lakiehdotusta ei kuiten kaan käsitelty parlamentissa kertaa kaan, vaikka Ben esitteli aloitettaan aina eläköitymiseensä asti.

Kysymys Yhdistyneen kuningaskun nan monarkian tulevaisuudesta jääkin lopulta avoimeksi.

Vain aika näyttää, kulkeeko itsensä manner-Euroopasta eristäytynyt saa rivaltio lopulta kohti demokraattisem paa järjestelmää. Kriittinen keskustelu monarkian luonteesta on ainakin vielä alkutekijöissään.

“Monarkiaa

KOHTI TYÖELÄMÄÄ YKAN KANSSA

YKA on ammattiliittojen edelläkävijä ja mukana matkallasi työelämään.

Autamme löytämään uravaihtoehtoja ja kehittämään ammatti-identiteettiä Valvomme yhteiskunta-alan opiskelijoiden etuja Toimintamme on yhteisöllistä: ykalaiset kohtaavat tapahtumissa, opiskelijatoiminnassa, vertaisverkostoissa, paikallisyhdistyksissä ja mentoroinnissa

Lue lisää: yhteiskunta-ala.fi

Yhdessä yhteiskuntaa

Esseitä eduskunnasta

Teksti: Juho Majanen Kuvitus: Suvi Baloch

Kotiläksy hallitukselle: kirjoita pohtiva teksti ajamanne so siaalipolitiikan kulttuurihis toriallisista implikaatioista. Käytä aineistona vähintään kahta suomalaista romaania sekä muutamaa virallista asiakirjaa. Suos iteltu pituus 1000 sanaa, Times New Roman, fonttikoko 12, riviväli 1,5.

En jaksa lukea instajulkaisun kuvauk sesta erityisavustajan kirjoittamia luet teloita budjettiriihen päätöksistä. En jaksa kuunnella vaaliväittelyissä ulkoa opeteltuja loruja sote-uudistukses ta. En kehtaa tulla torille kuulemaan puhetta, jonka algoritmi olisi voinut kirjoittaa. Haluan lukea jäsennellyn analyysin siitä, miten terveydenhuol lon kriisiytymisen teemoja voi tulkita Gallen-Kallelan maalauksista. Haluan syväkatsauksen perintöverotukseen –ilman kaavioita. Haluan lukea Sanna Marinin kirjoittaman esseen tanssin merkityksestä yhteiskunnassa.

Essee kuuluu politiikkaan, ja poliitik kojen pitäisi kirjoittaa esseitä. Essee on jotain assosiatiivista, pohdiskele vaa, rajoja ylittävää ja henkilökohtais ta. Jotain sellaista, mitä poliitikoilta harvoin kuulee. Poliittinen essee ei ole tekstilajina mitään uutta, mutta kynän kärjessä soisi olla myös politiikkaa am matikseen harjoittava henkilö. Essee vaatii ajattelukykyä ja näkökulmia, om inaisuuksia, joita älykkäältä poliitikolta odotetaan.

En haikaile suurmiehiä ihannoivien ja ideologisesti ehdottomien aiko jen perään. Ei niin, että presidentin kirjoituksia pidettäisiin uutena pe rustuslakina. Autoritarismin sijaan kaipaan politiikkaan integriteettiä ja vastuuta; kaipaan keinoja, joilla polii tikot voivat osoittaa olevansa ääntensä arvoisia ja perustavansa politiikkansa suoraselkäiselle ajattelulle. Kirjoit tamalla voi todistaa tietävänsä siitä, mistä puhuu.

Ekolokeroa toki täydentävät jo polii tikkojen blogit, jotka ovat tietysti yhtä lailla henkilökohtaisia. Harvemmin yksittäiset blogipostaukset ylittävät kuitenkaan tietynlaisen intellektuellis en kynnyksen. Pitäisi sanoa muutakin

kuin itsestään selvä. Blogien tavoitteet ovat vähemmän kunnianhimoisia: ni issä lähinnä kehutaan itseä tai puol uetovereita, kritisoidaan vastustajia ja otetaan kantaa ajankohtaisiin politii kan kysymyksiin. Tuskin niillä pyritään universaaliuteen tai kestävyyteen –ajatuksiin, jotka ovat relevantteja myös vaalikaudesta toiseen siirryttäessä.

Poliitikon blogi on kaikessa sympaat tisuudessaan myös epäseksikäs, ei juuri hengen paloa aiheuttava. Haluaisin lukea jotain sellaista, minkä voisi pan na kirjan kansien väliin; en laittaisi Olli Immosen tai Paavo Väyrysen koottuja blogitekstejä kirjahyllyyni.

Essee lienee kokenut tekstilajina jonk inlaisen imagotappion, eivätkä edes kirjallisuusyhteisön satunnaiset yrityk set pumpata verta tähän puolielolliseen ruumiiseen ole kyenneet vakuuttamaan yleistä lukijakuntaa sen merkityksestä. Suurinta pakkovaltaa essee nauttii kou lutusjärjestelmässämme, minkä myötä viimeistään korkeakoulusta valmis tuttuaan jokainen on ehdollistunut näkemään punaista sen yhteydessä.

Siinä, missä kenties joskus essee oli tekstilaji, jolla inspiroitiin barrikadeille, nykyään sen funktio on lähes kääntei nen. Ulospäinsuuntautuneen tekstin sijasta esseellä tuijotetaan lähinnä sis äänpäin: mitä minä olen oppinut, mitä minä ajattelen, mikä kiinnostaa minua. Ei sillä, etteikö essee lähtökohtaisesti olisi aina omakohtainen – sen kunni anhimo on vain romahtanut. Lieneekö syy väkinäisessä ”pohtivaa otetta” ko rostavassa pedagogiikassa tai yleisessä kirjallisen kulttuurin rappiossa, es see on infantilisoitunut ja täten miltei hävinnyt julkisuudesta.

Tällä perusteella sallisin niin uuden kirjoittaja- kuin lukijakunnan löytävän esseen uudelleen. Rehellinen ja ajatuk sia herättävä essee on vetovoimainen kokonaisuus. Sen potentiaali degen eroituneessa viestintäympäristössä on valtaisa. Kun nyt lähes jokainen kohtaamamme julkaisu koskee jonkun omaa saavutusta (kävin lenkillä, tein eeppisen clapbackin kyselytunnilla, sain uuden työpaikan), puhuminen laa jemmin yhteiskunnasta ja kulttuurista

voi olla rajoja rikkovaa. Essee voi olla hienosteleva ja pröystäilevä, mutta sen ei tarvitse olla sitä.

Yleinen, joskin vääristynyt, mieliku va esseestä haastavana tekstinä onkin sen perisynti. Poliitikot pelkäävät jat kuvasti vaikuttavansa ylimielisiltä tai vaikeaselkoisilta kansan silmissä. Pitää puhua niin, että tyhmäkin ymmärtää. Lienee sanomattakin selvää, että poli itikoiden fiksaatio yksinkertaisuuden kanssa köyhdyttää koko politiikkaa. Kun poliitikot toistelevat vain kon sulttitoimistojen hiomia iskulauseita, joku toinen tulee ajattelemaan heidän puolestaan.

Poliitikko on vapaata riistaa. Jos ky seessä ei ole ruumiillinen eksploitaatio (mikä sekään ei toki ole poissuljettua aikakautena, jossa pääministerin tirk istelystä on tullut keltaisen lehdistön uusi lempiharrastus), poliitikkojen aivot dissektoidaan leikkauspöydällä koko kansan ihmetellessä. Kirurgin veistä pitelevät Marko Junkkarin ja Timo Haapalan kaltaisten kouliintu neiden politiikan toimittajien lisäksi enenevässä määrin myös Twitterin enemmän ja vähemmän sivistyneet kommentoijat. Laskemme vain päiviä siihen, kun Twitter-kommentaattoris ta tulee suojeltu ammattinimike. Niin aktiivista kilpailu on siitä, kuka saa nokkelimmin ja nopeiten haukuttua tai ylistettyä poliitikkoa illan A-Studio-vi erailun jälkeen.

Ei ole kyse siitä, etteikö poliitikkojen tekojen ja ajatusten kritisoiminen ol isi oikeutettukin harjoitus: se tuskin jää epäselväksi demokratian perus teet -kurssilta. Sylkykupit ja maalitau lut kuuluvat jokaiseen parlamenttiin. Nopeatempoisessa ja auttamattoman anteeksiantamattomassa ajassa polii tikkojen toimintaa arvioidaan jokaises ta ilmansuunnasta, ja nimekkäimpien edustajien ulostuloista tuskin mikään jää perkaamatta.

Näillä sarjatulitulkintojen markkinoil la ei ole pulaa poliitikkoja koskevista mielipiteistä. Sen sijaan, että kaipai simme kolmatta iltapäivälehteä Kom mentti™-palstoineen (jotka ajoittain aiheuttavat vilunväristyksiä uhmak

kuudessaan), peräänkuulutan perus teellisempaa ja hitaampaa analyysia itse poliitikoilta.

Tietyllä tavalla on kiehtova ajatus, että poliitikko voisi ottaa takaisin oman äänensä, kenties samalla jopa paljastaa jotain itsestään. Oli kyse sitten poliit tisesta kohusta, perustelua vaativasta leikkauspäätöksestä tai hallitukselle osoitetuista haukuista, minua kiin nostaa kuulla, mitä keskiössä oleva poliitikko itse ajattelee asiasta. Essee pakottaa kuuntelemaan, eikä se piittaa taustahälinästä.

Parhaimmassa tapauksessa se myös kestää aikaa. Blogiteksteillä ei ehkä ole tätä auktoriteettia. En tarkoita, että kansalaisten Twitter-kommentteja ja median mielipidekirjoituksia tulisi pitää vähempiarvoisina julkisen kesk ustelun kannalta. Pikemminkin kysyn, onko meillä varaa siihen, että ihmiset perustavat poliittisen mielipiteensä huhupuheisiin, katkelmiin, trendaavi in twiitteihin tai räiskyviin lööppeihin. Annettakoon kynä kansanedustajalle, ja ansaitkoon hän sillä luottamuk semme.

Vaatiessaan poliitikoille lisää puhetilaa tulee nolanneeksi itsensä. Ajan hengen mukaisesti meidän pitäisi kuunnella ennemminkin Aaltolan ja Salmisen Mikojen kaltaisia valtakunnan rakasta mia zaddyjä, jotka karismaattisesti tulkitsevat yhteiset tuskamme kansan kielelle; poliitikoilta voi odottaa vain paskapuhetta. Entäs urheat aktivistit, joilla on halua vaikuttaa muttei vallan korruptoivia lonkeroita ympärillään? Poliitikkoja näyttää haluavan kuun nella vain puolueosaston vankkumat tomimmat jäärät – me muut olemme siirtyneet eteenpäin. Kyse ei ole ni inkään aktivistien ja asiantuntijoiden puheenvuorojen sivuuttamisesta vaan merkityksellisten ajatusten vaatimises ta myös niiltä, joilta vallan kahvassa ni itä saattaisi myös odottaa. Varmaankin eduskuntaan hakeutuneilla ihmisillä ol isi enemmänkin sanottavaa yhteiskun nasta kuin 280 merkin verran?

Politiikasta puhuttaessa on helppo vakavoitua. Demokratiasta ja sanan

vapaudestahan ei saa vitsailla! Toki ajatus poliittisesta vastuusta on jalo, ja kansalaisilla on oikeus tietää, mitkä ideat ohjaavat poliitikkojen päätök sentekoa. Viime kädessä kuva kansane dustajasta väkertämässä esseetä on myös huvittava. Poliitikon on oltava tarpeeksi älykäs, jotta hän voi pärjätä politiikassa. Tärkeämpää on kuitenkin hiuksenhieno tyhmyys, jotta voimme hyvällä omallatunnolla sanoa, ettei ni istä muuhun olekaan kuin paskan pu humiseen.

Tästä lähtökohdasta kotiläksy sosiaal ipolitiikan kulttuurihistoriallisista imp likaatioista olisi hauska, sillä se on niin ennakoimaton. Näkevätkö poliitikot muutakin kuin veroeurot ja seuraa vat vaalit? Olisipa ihmeteltävää, jos hajuttomuuteen ja mauttomuuteen vajonnut kuntaministeri yllättäisi Fou cault-tuntemuksellaan. Tyhmyysoletta ma helpottaa myös ristiinnaulitsemista: mitäpäs meni mokaamaan, hajottakaa hallitus! Makustelen ajatuksella, että Marin olisi vastannut bilekohuunsa kolkkojen tiedotustilaisuuksien sijaan esseellä tanssista patriarkaatin haasta jana.

Poliitikon idolisoinnissa on pohjim miltaan jotain väärää. Se ei kuiten kaan tarkoita, etteikö saisi ideoida elävämpää julkista keskustelua, jossa poliitikko voi olla muutakin kuin narri. Mediakenttä ja ylipäätään keskustelu politiikasta kaipaavat ravistelua. Essee voisi olla sopiva kapula rattaisiin. Ja ei, vallan vahtikoira ei ole menossa min nekään. Mahdollisesti se voisi saada itselleen vain uuden, sitkeän purulelun. (Läksyn palautus ennen eduskun tavaaleja.).

Kurjuuden esteetikot

Sätkätupakkaa parvekkeen lattialla, harmaan korttelin siluetti ja paistettu kananmuna päivälliseksi. Maailman meno on käynyt niin sietämättömän ahdistavaksi, että on aika antautua ankeudelle, tallentaa se puhelimen kameralla, kynällä ja paperilla, ja sanoa se ääneen: olemme tuhoon tuomittuja, pian täysin vailla maapallon ja ihmiskunnan tulevaisuutta. Jos toivoa ei liikene, olisi helpottava ajatus saada edes velloa tyhjyyden kuilussa vailla pakottavaa tarvetta kaikesta huolimatta jatkuvasti kehittää itseään ja harjoittaa täydellistä elämänhallintaa. Kun selviytyminen kuluvasta päivästä muuttuu prioriteetiksi, sen saavuttamisessa voi jopa auttaa arjen harmauden ja haasteiden romantisointi.

Teksti: Hilla Katara Kuvat: Armas Weselius Malli: Anya

Ankeuden

toteutta misessa voi olla myös taitava, sen voi tehdä seksikkäästi, oikein ja ennen kaikkea kauniisti. Sitä on kurjuuden estetiikka, jossa onnis tuminen on rappioromantikkojen vaalima taitolaji. Kurjuuden este tiikkaan tietoisesti osallistuminen on tietenkin valtava etuoikeus itsessään sillä se kertoo, että kyseisellä yksilöllä on aikaa ja resursseja keskittyä muun muassa melankoliassa vellomiseen mustan kahvin ja epäilyttävän spesi fisti nimettyjen Spotify-soittolistojen tuella. Melankoliasta nauttiminen

ei ole kuitenkaan ainut innoittava tuntemus kurjuuden estetiikassa, vaan siihen kuuluvat olennaisesti myös antautuminen välinpitämättömyydelle ja kaoottisuudelle.

Kurjuuden esteetikko on ilmaantu nut kilpailijaksi tasapainoiselle clean girl:ille, jonka elämäntavat ovat kont rollissa, koti täydellisesti organisoitu ja kiiltävät hiukset taakse kammatulla nutturalla. Kurjuuden esteetikko taas on häpeilemättä henkisesti epävakaa ja toteuttaa ylpeänä yhteiskunnan

normien kannalta tyhmiä ja kyseen alaisia elämänva lintoja. Hänen ei tarvitse olla pakkomielteinen ter veellisistä elämäntavoista eikä pyrkiä olemaan seuraava uraohjus ja oikea girlboss. Huomautan tässä kohtaa, että vaikka trendaavia elämäntyylejä kuvaava sanasto on paikoin sukupuolittunutta, on käsittelemäni estetiikka silti pohjimmiltaan sukupuolineut raalia.

Sosiaalisesta mediasta ponnahtavien trendien ohimenevän luonteen tun tien voisi olettaa tämänkin kuuluvan

niistä huolimatta.

samaan kategoriaan, eli väistyvän korkeintaan kuukauden kuluttua kuin tuhka tuuleen. Peruutetaan kuitenkin 2000-luvun historiaan ja muistellaan esimerkiksi Tum blr-kulttuurin kultavuosia 2013-

En vähättelisi nykyisenerityisen maailmantilanteenkaaottisenroolia kurjuuden viimeaikaisessaestetiikanpaluussa.

2015. Mielenterveysongelmien romantisointi ja melankolinen estetiikka on perua juuri sieltä, ja Tumblr-aikakauden onkin ennus tettu tekevän parhaillaan paluuta. Samalla 90-luvun heroin chic -estetiikka on jälleen muodissa, eikä tätäkään voi erottaa täysin kurjuuden estetiikasta. Kytkök set epäterveiden elämäntapojen ihannoimiseen seksikkään ulko näön varjolla ovat selkeät, sillä kurjuuden estetiikassa hyväksytään kaikenlaiset ongelmat, kunhan näyttää hyvältä niistä huolimatta.

Ehkäpä kurjuuden estetiikka on siis ollut vuosikymmeniä enem män tai vähemmän läsnä, mutta en vähättelisi nykyisen erityisen kaaottisen maailmantilanteen roolia sen viimeaikaisessa paluus sa. Kaiken traagisen hypätessä suoraan silmiemme eteen aamusta iltaan puhelimen tai muun tek nologian välityksellä, ei ole ihme, että positiiviset tunteet eivät ole suorastaan valloillaan. Miksipä siis emme voisi myöntää elävämme kurjia tai epävakaita aikoja sekä yhteiskunnallisessa, että henkilö kohtaisessa kontekstissa, ja samalla ilmaista sitä estetiikassa ja taitees sa? Selviytymiskeinoja on monen laisia, ja välillä sellaisena saa toimia vaikkapa se paheksutuista pahin tupakka.

Kurjuuden estetiikassa hyväksytään kaikenlaiset ongelmat, kunhan näyttää hyvältä

there is no numbers to dial no heavy breathing on the waiting line for nothing on the earth is enough to swallow, let the excitement, the hope the promise of a bearable way of existence take over ignorance of the future, of any moment further it is easier to pretend, childish, fool, there is nothing to await, ask questions such as where are the clouds going why are they moving so fast cling to the mundane, comfort yourself with such nonsense, i am no bigger and for certain i am no smaller at first it stings; the next thing you know the feeling eats you up with increasing mouthfuls and i am no good without

Haastattelussa: Ilmari Nurminen

Ilmari

Teksti Veikka Hintikka

Kuvat Armas Weselius

Jos lähdetään listaamaan Nurmisen ominaisuuksia ja ansioita, jää pituus kuitenkin merkitykseltään vähäi sempien joukkoon. Politiikan saralla Nurminen toimii kansanedustajana, aluevaltuutettuna sekä Suomen suu rimpiin kuuluvan Tampereen kaupun ginvaltuuston puheenjohtajana. Lisäk si hän vaikuttaa lukuisissa järjestöissä ja työskentelee Kelan valtuutettujen varapuheenjohtajana. Nurminen kä sittelee työssään kysymyksiä, jotka vaikuttavat miljoonien suomalaisten – myös allekirjoittaneen – toimeen tuloon. Nurminen on niin poliittisen, kuin hallinnollisen vallan sisäpiirissä, ja hänen vallankäyttöään voisi tar kastella kriittisesti monesta kulmasta. Tässä kontekstissa onkin hieman koo mista, että ainoa titteli, joka saa vallan vahtikoiran räksyttämään – on ystävä.

tiettyjä haasteita.”

Nurmisen kuvaama tilanne, jossa kyky poliittisen konsensuksen löytämi seen on heikentynyt, kytkeytyy myös akateemiseen keskusteluun liberaalin demokratian kriisistä. Nykypäivän julkisen keskustelun mullistanut sosi aalinen media ja uutisoinnin kasvanut reaktiivisuus ovat muokanneet niin politiikan, kuin mediajulkisuuden luonnetta. Nykypäivän poliitikot eivät enää ole kritiikin yläpuolella, Kekkonen ei onnistuisi mediakontrollissaan 2020-luvulla. Toimintatapojen uu distuessa meille tarjoutuu uusia mah dollisuuksia kommunikoida ja tehdä politiikkaa.

Ilmari Nurminen on erityisen kiinnos tava henkilö juuri mediajulkisuuden murroksen näkökulmasta. Nurmisen ura ja erikoislaatuinen asema pääminis teri Marinin lähipiirissä tunnetaan pal jolti kohujen kautta. Tutkain haastat teli Nurmista viimeksi vuonna 2015. Vuosien aikana moni asia on muuttu nut – niin mediassa, yhteiskunnassa, kuin Nurmisen asemassakin. Kuluneiden 7. vuoden aikana eduskunnan nuorimmasta kansanedustajasta on kuoriutunut yksi valtakunnan puhu tuimmista poliitikoista, valtiovallan sisäpiiriläinen.

sen sanonnan mukaan kaikki julkisuus on hyvää julkisuutta. Miten Nurmi nen kokee saamansa julkisuuden ja sen luonteen?

“Luulen jokaisen poliitikon toivovan, että pääsisi ajamillaan asioilla julkisuu teen. Aika harvoin nämä asiat kuiten kaan on niin kiinnostavia, että niistä uutisoidaan. Se on vähän ristiriitainen asia. Jokainen poliitikko tarvii sen, että heidän työnsä on näkyvää, ihmiset tietää siitä ja seuraa heitä. Eli ehkä julkisuus on jossain määrin tietty vält tämättömyys ja työn varjopuoli. Mun mielestäni se ei saisi kuitenkaan mennä liian pitkälle.”

Julkisuudessa esitetyt kuvat poliiti koista eivät ole neutraaleja tai pysyviä. Käynnissä on jatkuva neuvottelu siitä, millaista imagoa poliitikot pyrkivät itse itselleen luomaan ja millaisia tul kintoja media ja kansalaiset muodos tavat heidän toimistaan. Eturivin po liitikkojen imagot ovat usein vaivalla luotuja ja tunnistettavia. Sauli Niinistö esimerkiksi esiintyy mielellään nöyränä kansanmiehenä. Ilmari Nurmisen julkinen imago valtakunnanpolitiikan tasolla lienee ennen kaikkea päämi nisterin bile-kamu. Median määrit telyvalta voikin olla luonteeltaan aika ehdoton.

Tapaamme Nurmisen kanssa edus kunnassa translain käsittelyn lomassa. Haastatteluajan sopiminen aiheutti hieman haasteita, kun Nurmisen työ matka Roomaan sekoitti alkuperäisen aikataulun. Matkasta en kysy, mutta translain käsittely ei suju täysin toivo tulla tavalla. Kun totean vaikuttavan siltä, että asiat ylipäänsä tökkivät nykypäivän politiikassa, Nurminen on hieman eri linjoilla. Hänen mielestään demokraattinen päätöksenteko on hi taudestaan huolimatta ainoa järjestel mä, joka on osoittanut toimivuutensa, lopulta kaikki vaikuttaminen palaa po litiikkaan.

“Mutta on myös totta, että emme me poliittisina päättäjinä pysty tekemään riittävästi. On niin paljon erilaisia mie lipiteitä ja eri puolueita, tarvittais vielä kunnianhimosempaa toimintaa esi merkiksi ilmastonmuutoksen kanssa. Ja esimerkiksi nyt translaki, meillä on aina ollut hallituksessa joku KD, joka on tehnyt siitä kynnyskysymyksen ja estänyt sen eteenpäin menemisen. Eli on tässä asioiden eteenpäin viemisessä

Kysyn Nurmiselta, miten hän itse ko kee asemansa muuttuneen seitsemässä vuodessa. Ovatko vallan ja vastuun kasvaminen vaikuttaneet häneen hen kilönä ja poliitikkona?

“Koen tulleeni ihmisenä vahvemmak si, alussa olin paljon epävarmempi. Eduskuntatyöstä sanotaan aina, että nahka parkkiintuu – mikä mielestäni pitää paikkansa. Työssä saa kolhuja, höykyttäminen pakottaa seisomaan omilla jaloilla. On vain pakko kes kittyä omaan päämääräänsä ja tehdä sen eteen parhaansa. Ei voi olla riip puvainen siitä, mitä muut sanovat tai tekevät. Eli ehkä vuosien aikana on selkeytynyt juuri omaan työhön kes kittymisen merkitys.”

Nurminen korostaa perinteistä “keep your head down and work hard” -men taliteettia, mutta poliitikkona hän jou tuu välttämättä myös tavoittelemaan ääniä ja kannatusta sekä itselleen, että ajamalleen aatteelle. Keskeinen väline tähän on mediahuomio, jonka saaminen ei ole toistaiseksi tuottanut Nurmiselle ongelmia. Perinteisen poliitti

Myös puolueet uudelleenmäärittele vät imagojaan jatkuvasti. Aiemmassa Tutkaimen haastattelussa Nurminen puhuu SDP:n pyrkimyksestä profiloi tua paremmin nuorten keskuudessa. Kysyn Ilmarin näkemystä puolueen muutoksesta. Onko tavoitteessa nyt onnistuttu, entä miten se otetaan vas taan puolueen sisällä?

Nurminen vastaa pitkästi ja pohtii SDP:n palanneen arvopolitiikkaan Sanna Marinin johdolla. “Sanna itses sään henkilönä ja puolueen puheen johtajana on tehnyt tosi paljon puolueen eteen – Koen, että SDP on nyt paljon houkuttelevampi vaihtoehto

“Meillä on aina ollut hallituksessa joku KD, joka on tehnyt siitä kynnyskysymyksen ja estänyt sen eteenpäin menemisen. Eli on tässä asioiden eteenpäin viemisessä tiettyjä haasteita

“Luulen jokaisen poliitikon toivovan, että pääsisi ajamillaan asioilla julkisuuteen. Aika harvoin nämä asiat kuitenkaan on niin kiinnostavia, että niistä uutisoidaan.

nuorille.” Puolue on kuulemma yhte näinen johtajansa ja uuden linjan taka na. Mediassa on kuitenkin tuotu esiin myös puolueen sisäistä nimetöntä kri tiikkiä, joka on kohdistunut erityisesti Marinin tekemiin valintoihin ja tämän “sisäpiiriin”.

Kritiikkiä roolistaan Marinin lähellä Nurminen kommentoi tottuneesti. “Mitä tulee Sannaan, näen suhteem me vain hyvänä asiana. Olen tuntenut Sannan tosi pitkään ja olemme aina olleet ystäviä. Lähdimme yhdessä de marinuoriin ja politiikkaan. Näen, että minulla on oma roolini jossa toi min ja vaikutan, Sannalla on omansa. – Ajattelen myös, että ystävänä minun roolini on auttaa ja tukea. Mitä kor keammalle ihminen menee, sitä vä hemmän tällä on luotettuja ja ystäviä. Politiikassa myös tarvitaan aina muita, kukaan ei voi päättää yksin yhteistyölle perustuvassa järjestelmässä.”

Nurmisen ja Marinin suhde on hyvä esimerkki siitä, miten politiikassa ystä vyydet saavat niiden henkilökohtaisen merkityksen ohella myös poliittisia ulottuvuuksia. Poliittiset verkostot ja henkilökohtaiset suhteet määrittävät yksilön toimintamahdollisuuksia, sekä mahdollistaen että rajoittaen niitä. Yk sityisen ja julkisen erottelu onkin poli tiikassa perinteisesti vaikeaa.

Keskustelemme politiikan viihteellis tymisestä ja kohujen yleistymisestä. Vaikuttaako julkisen- ja henkilökohtaisen elämän limittyminen Nurmisen politiikkaan?

“Mun mielestä pitää vaan olla oma

itsensä. Kohuilla ja kaiveluillahan ha lutaan käytännössä vaan lytätä sua. Politiikka on selvästi viihteellistynyt, media myös pyrkii tekemään siitä sellaista. En itse pyri mihinkään viih teellisyyteen tai tämän tyyppiseen jul kisuuteen, en ikinä vaikka kommentoi mitään. Kaikki mitä mediassa kerro taan on muiden kirjoittamia spekulaa tioita ja vastaavia: en halua lähteä sii hen mukaan. Olen tehnyt silleen, että mä toimin, elän ja teen työtäni – en anna sen vaikuttaa muhun. Totta kai se on myös harmi, totta kai tuntuu välillä epäoikeudenmukaiselta, kun esimerkiksi näkee jonkun kirjoituksen omasta toiminnastaan. Haluaisin vaan sanoa, että mitä sitten – eihän tässä ol lut mitään pahaa. Haluais vaan laittaa asian oikeaan kontekstiin, avata sen tilanteen ja ne taustat. Mutta sehän ei auta, eli aina kun sanoo jotain niin asia vaan kasvaa ja kasvaa.”

rajaamaan yksityiselämäänsä julkisuu den ulkopuolelle: “Oon pyrkinyt sii hen, että julkisuuteen puhun vaan työ asioista. Koen, että niistä asioista oon tilivelvollinen. En mä oo kenellekään tilivelvollinen siitä, kenen kanssa oon ja mitä teen työn ulkopuolella, menin sitten syömään tai kuntosalille. Eikä mun tarvi sitä sitten kommentoida, niin kuin ei kenenkään muunkaan. Tällä haluun samalla myös suojella vaikka mun ystäviä ja perhettä; en halua niille sitä samaa, mitä mä oon joutunut kokeen.”

Nurminen mieltää politiikkaan sisäl tyvän julkisen roolin lopulta melko kapeaksi. On yhteiskunnallisesti kiin nostavaa tarkastella, kenen ehdoilla poliitikkojen yksityisyydelleen asetta mat rajat ylittyvät. Kenen tehtävä on määrittää julkisen aseman yksityisyy den rajat?

Historiallisesti poliittisen uutisoinnin rajoja ovat määrittäneet pitkälti perin teiset uutismediat. Nurminen kertoo, että median uutisointi uusimmista bilevideoista on nyt käsittelyssä julkisen sanan neuvostossa. Sosiaalisen median myötä mediaympäristö on kuitenkin muuttunut perinteisen me dian monopolista miljoonien erilaisten toimijoiden verkostoksi, jossa kaikkia julkaisuja ei arvioida journalististen periaatteiden mukaan. Tällöin juttujen – ja niissä käsiteltävien ihmisten yksi tyisyyden – arvo määräytyy yhä enem män some-alustojen huomiotalouden markkinoilla; alustojen, algoritmien ja myytävyyden ehdoilla.

Nurminen haluaakin pystyä elämään, kuten eläisi ilman politiikkaa ja sen tuomaa julkisuutta. “Mulla on ollut erilaisia kolhuja. Mutta tiedättekö, mitä sitten, vaikka oon ollut Sannan kanssa vaikka baarissa tai käynyt va paa-ajalla jossakin – en oo tehnyt sii nä mitään väärää. Vaikka siitä tuleekin jotain moraalipaheksuntaa, niin pitää muistaa, että ei siinä oikeasti ole mi tään pohjaa. Se on mun elämää. Mä hoidan mun työn ja oon hyvä siinä.”

Lisäksi Nurminen pyrkii tietoisesti

Julkisuuden aiheuttamista kipuiluista huolimatta Nurminen kertoo edelleen uskovansa politiikkaan ja vaikutusmahdollisuuksiinsa.“Elämme demokraattisessa järjestelmässä; politiikka on periaatteessa ainoa tapa missä to dellinen vaikuttaminen tapahtuu, esi merkiksi lakien säätämisen kautta. Kaikki palaa lopulta politiikkaan.”

Myös Nurmisen tulevaisuudensuunni telmat ovat poliittiset, joskin avoimet: “Uskon, että politiikassa ei periaattees sa voi päättää ja tavoitella mitään spe sifiä. Sun vaan pitää tehdä omat hom mat niin hyvin kun voit ja sitten asiat usein jotenkin loksahtaa paikalleen kun tulee jokin tietty tilanne. — Totta kai kaikki, jotka on politiikassa haluaa vastuuta ja valtaa. Eli kaikilla varmasti on halu edetä poliittisella uralla.”

“Se on mun elämää. Mä hoidan mun työn ja oon hyvä siinä.

Poliitikko tavoittelee ja käyttää kin työkseen tälle vaaleissa man datoitua valtaa – miksi Nurmi nen päätyi sitä tavoittelemaan? “Esimerkiksi translakiin liittyen salissa kuultiin aika kamaliakin puheenvuoroja. Siinä konkreti soituu, että miten ja miksi voin viedä ajamiani asioita eteenpäin. Politiikassahan ei ole yksinvalti utta – harvoin voit yksin sanel la miten asiat tulee hoitaa vaan asiat tapahtuvat pikkuhiljaa. Usein kuulee hämmästelyä siitä, miten tämäkin asia voi olla vielä hoitamatta. Demokratiassa val lankäyttö ja päätökset näkyvät pitkällä aikavälillä.”

Lopulta vastauksesta vallanta voittelun päällimmäiseksi syyksi nousevat antiklimaattiset tär keiden asioiden, kuten hallitus ohjelman mukaisten linjausten, ajaminen, halu auttaa ihmisiä ja muuttaa maailmaa.

Lopussa nousivat esiin myös vallan tavoittelun eri muodot puoluepolitiikan ulkopuolella. Vaik ka yhteiskunnalliset olosuhteet muuttuvat, vallan legitimiteetti juontuu lopulta samaan paik kaan. Nurmisen sanoin: “Mikä tahansa järjestö perustuu joukko voimaan; yhdessä saadaan asioita näkyviksi.”

Nykyisessä mediaympäristössä on relevanttia pohtia, mitä asioi ta nostamme yhdessä julkisuu teen. Kenen arvoja ja tarkoitus periä julkinen keskustelu edistää? Kuka otetaan mukaan joukkoon, kuka suljetaan siitä ulos? Ennen kaikkea; kuka pääsee määrittämään julkisen keskustelun, sekä sen jakolinjojen ehdot ja toimin talogiikan?

Vastauksia on eittämättä lukui sia. Kautta historian yhteiskun tajärjestelmien tehokkaimpia ylläpitäjiä ja kannattajia ovat kuitenkin yleensä ne, joita status quo eniten hyödyttää. Siispä voi olla kiinnostavaa kysyä, kenen vaurautta, valtaa ja hyvinvointia sosiaalinen media ja huomiota lous edistävät eniten: a) Perintei sen median ja vallanpitäjien, b) kansalaisten ja yhteiskunnan, c) Metan, Googlen ja niiden osakkeenomistajien?

Oikeesti?

Tiistaiaamuisin kirjastolle lähteminen tuntuu hieman ta vallista helpommalta tehtävältä. Syynä on Tuplakääk-po dcastin vastailmestynyt jakso, joka odottaa kuuntelemista puhelimeni Podme-sovelluksessa. Kirsikka Simberg ja Enni Koistinen juoruilevat viikoittain minulle ja noin 53 000 muulle kuuntelijalle Kardashianeiden ja Englannin kuninkaallisten elämästä Suomen suosituimpiin kuuluvassa po dcastissaan. Mikä pinnallisessa, tuntemattomien ihmisten elämää koskevien spekulointien kuuntelussa on niin ihanan koukuttavaa?

Tutkimusten mukaan jopa kaksi kolmasosaa keskuste luistamme on luonteeltaan juoruilua. Perinteisesti naisten turhanpäiväiseksi aktiviteetiksi leimattu juoruilu on tutki joiden mukaan universaali jokapäiväinen harrastus suku puoleen, ikään ja koulutustasoon katsomatta. Erityisesti sävyltään positiivisen juoruilun on todettu tuottavan hyvää oloa, joka ei ole lainkaan riippuvaista juorujen todenperäi syydestä. Viime vuosina onkin alettu puhumaan juoruilun hyvää tekevistä vaikutuksista, ja Tuplakääkin kaltaiset pod castit ovat ilmoittaneet tavoitteekseen vähentää julkkisjuo ruihin liittyvää häpeää ja stigmaa.

Kanssaeläjien elämän päivittelyssä ei ole kyse modernista ilmiöstä, vaan juoruilun historia ulottuu kauas. Yuval Noel Hararin kaltaiset tutkijat korostavat juoruilun tärkeyttä selviytymisen kannalta. Metsästäjä-keräilijöille muiden hei mojen liikkeistä ja toimista raportointi oli eloonjäämisen kannalta välttämätöntä. Juoruillessaan kivikautiset esi-isäm me paitsi keräsivät ja vaihtoivat tärkeää informaatiota, myös oppivat sosiaalista älykkyyttä, joka oli merkittävää muiden käytöksen ennustamisen osalta.

Juoruilun taito hallittiin myös muinaisessa Egyptissä, jossa yhteiskunnan eliitistä kulkeneita tarinoita ikuistettiin hie roglyfien muodossa. Aiheet ovat hädin tuskin muuttuneet vuosituhansien varrella: tutkijat ovat löytäneet raportointia rikkaiden ja kuninkaallisten salasuhteista, murhista ja hu hutusta kaljuuntumisesta. Vaikuttaa siltä, että ihmisen tarve keskustella yläluokan tekemisistä ja niiden oikeellisuudesta on DNA:ssamme.

Ehkä onkin niin, että nykypäivän julkkisjuorukulttuuri internetin keskustelupalstoineen ja juorupodcasteineen on tulos kivikautisten aivojemme ja 2000-luvun medioituneen yhteiskunnan yhteentörmäyksestä. Se, mikä ennen palveli eloonjääntiä, valjastetaan kapitalismissa tuottamaan rahaa julkisessa ammatissa toimivien henkilöiden yksityisyyden kustannuksella.

On helppo nähdä juoruilukulttuuri evoluutiokehityksen jäänteenä, joka ei enää palvele nykyihmistä 2020-luvun glo balisoituneessa yhteiskunnassa. Antropologi Robin Dunbar kuitenkin väittää, että juoruilussa on kyse välttämättömästä osasta ihmisyyttä: hänen mukaansa juoruilu on ihmisten sosiaalisten suhteiden ytimessä ryhmää yhdistävänä ja koos sa pitävänä voimana jopa siinä määrin, että ilman juoruilua yhteiskuntaa ei olisi.

Juoruilu on intiimiä, viihdyttävää ja ihmissuhteita koossapitävää. Sosiologi Émile Durkheimin hengessä juoruilun voisi nähdä jopa eräänlaisena pyhänä, yhteisöä kiinnipitä vänä rituaalina, jonka avulla yhteisö palvoo itse itseään. Jo muiden juoruilun kuunteleminen Tuplakääkin muodossa kiinnittää kuuntelijan osaksi länsimaista populaarikulttuuria sekä podcastin ympärille muotoutunutta, sosiaalisessa mediassa keskenään kommunikoivaa yleisöä.

Psykologit korostavat juoruilun funktiota erityisesti sosiaa lisen oppimisen näkökulmasta. Juoruillessaan yhteisö mää rittelee kollektiivisen reaktionsa yksilön toimintaan. Kuulo puheet kertovat sekä kertojan, vastaanottajan että yhteisön ennakkoasenteista. Se, mitä kellekin pidämme hyväksyttä vänä kertoo yhteiskunnan standardeista ja sosiaalisen toi mijuuden alati muuttuvista rajoista: Miksi Britney Spearsin Instagram-kuvat ylittävät soveliaisuuden rajoja? Miksi Kylie Jenner saa mainostaa yksityiskoneella lentelyään Instagra missa keskellä globaalia ilmastokriisiä?

Tästä näkökulmasta julkkisjuorukulttuurin voi nähdä erään laisena aikansa moraalikäsityksen näyteikkunana. Juorut kertovat tulevaisuuden sukupolville tarinaa yhteiskunnastamme ja sen epäkohdista: median kaksinaismoralismista, kapitalismista, julkisuuskuvan takana olevasta PR-koneis

”Ehkä onkin niin, että nykypäivän julkkisjuorukulttuuri internetin keskustelupalstoineen ja juorupodcasteineen on tulos kivikautisten aivojemme ja 2000-luvun medioituneen yhteiskunnan yhteentörmäyksestä.”

tosta ja popkulttuurin seksismistä. Eräällä tapaa kyse on tarinankerronnasta, jonka tarkoituksena ei ole selvittää objektiivisia totuuksia vaan asettaa sosiaaliselle toimin nalle yhteisiä rajoja ja sääntöjä.

Sosiaalinen kulttuurimme näyttäytyy juoruissa kaikkine epäkohtineen, mikä tekee juoruista luonnollisen kritiikin ja paheksunnan kohteen. Julkkisjuoruilun stigma liittynee ennen kaikkea sen myr kyllisiin puoliin: internetissä rehottavaan cancel-kulttuuriin, vihapuheeseen ja kiu saamiseen sekä 2000-luvun vaihteessa kulta-aikaansa eläneeseen paparazzikult tuuriin.

Julkkisjuoruihin keskittyvän median ku luttaminen on kiistatta ongelmallinen aihe median viihteellistymisen ja kaupallistumisen näkökulmasta. Valeuutisten, politiikan henkilöitymisen ja tosi-tv:n ai kakaudella raja viihteen ja uutisten välillä hämärtyy vaarallisesti aiheuttaen lieveil miöinään muun muassa medialukutai dottomuutta, poliittisen keskustelun näi vettymistä ja yhteiskunnan polarisaatiota. Median kuluttajina olemme osa koneistoa, jossa jokainen uutisotsikon klikkaus on kannanotto siihen, annetaanko Hesarin si vuilla jatkossa palstatilaa maailmanpoliit tisille uutisille vai Angelina Jolien ja Brad Pittin huoltajuustaistolle.

Tässä suhteessa juorupodcastin konsepti tarjoaa selkeän ratkaisun: faktat löytyvät sanomalehdistä, spekulaatiot niille omistetuista podcasteista. Mikäli ihmisillä on sisäänrakennettu tarve eliitin elämäs tä juoruiluun, informaatiota on parasta vaihtaa ketään loukkaamatta ja juorujen spekulatiivinen luonne muistaen. Tähän tarkoitukseen hyväntuulinen ja harmi ton Tuplakääk on erittäin varteenotettava vaihtoehto.

Viihdearvon lisäksi viikottainen eska pismin harjoittaminen julkkisjuorujen kuuntelun muodossa voi kutitella mu kavasti yhteiskuntatieteilijän aivosoluja herättämällä kysymyksiä länsimaisesta populaarikulttuurista ja medioitunees ta yhteiskunnasta. Kuka todellisuudessa hyötyy Johnny Deppin ja Amber Heardin oikeudenkäyntispektaakkelista tai Brit ney Spearsin holhouskiistoista? Vastaus vaatii syvällistä sukellusta mediakoneis ton toimintalogiikkaan ja saattaa yllättää moniulotteisuudellaan.

”Juorut kertovat tulevaisuuden sukupolville tarinaa yhteiskunnastamme ja sen epäkohdista: median kaksinaismoralismista, kapitalismista, julkisuuskuvan takana olevasta PR-koneistosta ja popkulttuurin seksismistä.”

Accenture ja Pelastakaa Lapset rakentavat digitaalisen hyvinvoinnin ja turvallisuuden oppimisalustan

Digihyvinvoinnin ja turvallisuuden taidot ovat lapsille tärkeitä taitoja. Digilaitteiden käyttö voi olla lapsille hauskaa ja hyödyllistä, mutta verkkoon liittyy myös uhkia. Kiusaaminen ja ahdistelu ovat osaksi siirtyneet verkkoon. Lapset voivat myös esimerkiksi olla huijausten uhreja tai törmätä ahdistaviin väkivaltaisiin sisältöihin.

Turvallisuuskysymysten lisäksi lähes kaikissa lapsiperheissä pohditaan, millainen digilaitteiden käyttö tukee lapsen hyvinvointia ja oppimista. Lapsen oikeuksien julistuksen mukaan lapsilla on oikeus suojeluun uhilta myös verkkoympäristössä sekä oikeus terveyteen ja hyvinvointiin. Digitaalisten turvataitojen ja –tietojen sekä hyvinvointiin liittyvien taitojen opettaminen on näiden oikeuksien edistämistä käytännössä.

Accenture, Pelastakaa Lapset ja useat kumppanit rakentavat yhdessä digitaalista oppimisalustaa, jonka avulla viidesluokkalaiset voivat oppia digitaitoja hauskalla tavalla osana koulutyötä vuodesta 2022 alkaen. Kouluissa toimimisen etuna on, että niiden kautta tavoitetaan kaikenlaisia lapsia, ei vain heitä, joiden kotona osataan jo valmiiksi huolestua liiallises ta ruudun ääressä oleilusta.

Oppimista ja dataa

Oppimisalustan sisällöt perustuvat Opetushallituksen Uudet lukutaidot -kehittämisohjelman digitaalista hyvinvointia ja turvallisuutta koskeviin teemoihin. Kehityksessä hyödynnetään myös Pelastakaa Lasten asiatuntijoiden osaamista ja ymmärrystä lasten digitaalisesta arjesta ja Accenturen asiantuntijoiden osaamista digitaalisten palvelujen suunnittelusta ja kehittämisestä.

Samalla kun lapset seikkailevat oppimisalustalla, heidän vastauksistaan kerätään dataa. Opettaja saa näin tietoa oman luokkansa osaamisesta sekä materiaaleja, joiden avulla oppilaiden kanssa voi tutustua aiheisiin syvemmin. Anonyymiä dataa käytetään myöhemmin myös viestinnän ja vaikutta misen tukena. Jotta lasten digitaalinen elämä olisi jatkossa turvallisempaa ja onnellisempaan, tarvitaan mukaan laaja joukko erilaisia toimijoita.

Yhdessä paras lopputulos

Accenturen ja Pelastakaa Lasten yhteishanke on alusta alkaen noudattanut muotoiluajattelun periaat teita. Tämä tarkoittaa, että ratkaisut luodaan yhdessä palvelun käyttäjien kanssa ja ideoista kehitetään prototyyppejä, joita testataan käyttäjillä. Palautteen pohjalta iteroidaan ratkaisuja ja tehdään niistä yhdessä entistä parempia.

”Niitten pitää olla hauskoja, ei koko ajan tylsiä kysymyksiä” - kehitykseen osallistunut koululainen.

Kun kehitetään palvelua, joka on suunnattu lapsille, tulee se suunnitella lasten ehdoilla. Tästä syystä lasten osallistaminen on erityisen tärkeää. Lasten avulla olemme yhdessä luoneet tylsän kyselyn sijaan hauskan ja mukaansa tempaavan palvelun, joka samalla tarjoaa aikuisille arvokasta tietoa lasten digitaalisesta hyvinvoinnista.

Mirja Hämäläinen Digihyvinvoinnin asiantuntija, Pelastakaa Lapset

Palvelumuotoilija, Fjord

Maanpuolustusyhdistys ARU ry

Akateeminen maanpuolustusyhdistys ARU ry uudisti nettisivunsa. Tutkain selasi sivut läpi ja esittipuheenjohtaja Jenny Merimaalle viisi kysymystä.

1. Mikä on Akateeminen Maanpuolustusyhdistys ARU ry ja keille se on tarkoitettu?

Nimensä mukaisesti olemme akateeminen eli korkeakouluopiskelijoista ja alumneista koostuva reserviläisyhdistys. Kuulumme Opiskelijain Reserviupseeripiiri ry:hyn (ORUP), joka on Suomen Reserviupseeriliiton (RUL) alainen jäsenjärjestö.

Koska olemme RULin alainen yhdistys ja toimimme reserviläiskentällä, jä senyyden ensimmäinen vaatimus on Suomen kansalaisuus. Säännöissämme sanotaan, että yhdistyksen varsinaiseksi jäseneksi voidaan hyväksyä hyvä maineinen Suomen kansalainen, joka hyväksyy yhdistyksen tarkoituksen ja joka on yliopistolain mukainen yliopisto-opiskelija. Ulkojäseneksi voidaan hyväksyä yhdistyksen toiminnasta kiinnostunut henkilö, jota ei voida hy väksyä yhdistyksen varsinaiseksi jäseneksi. Kannatusjäseneksi voidaan hy väksyä luonnollinen henkilö tai yhteisö.

Näin ollen sillä ei ole väliä, onko henkilö suorittanut asepalveluksen, vaan kansalaisuudella ja opiskelija-statuksella on merkitystä. Opiskelija-aikana kun liittyy jäseneksi, varsinainen jäsenyyden status säilyy, vaikka jäsen val mistuu.

Monille nuorille olemme linkki reserviläistoimintaan, nuorekkaassa ja sa man henkisessä yhteisössä.

Olemme poliittisesti sitoutumaton järjestö.

2. Miltä aloilta järjestöissänne on eniten jäseniä? Entä minkälainen on järjestönne sukupuolijakauma?

Vaikea sanoa, miltä aloilta jäsenet ovat, kun emme kerää sellaisia tietoja, mutta näin näppituntumalta sanoisin, että ak tiivisia toimijoita on kaikilta Helsingin yliopiston aloilta ja Aalto yliopistosta. Maanpuolustus kiinnostaa laajasti ihmi siä eri sektoreilta ja erilaisista taustoista.

ARUn 656 jäsenestä 39 on naisia. Tämä johtuu pitkälti siitä, että maanpuolus tuskenttä on vielä miehinen, vaikka naisten vapaaehtoinen asepalveluksen suorittaminen onkin lisääntynyt viime vuosina hurjasti.

Itse naisena toivoisin toisten naisten löytävän jatkossakin mukaan toimin taamme piirimme eri yhdistyksissä. Re serviläisyys on ainakin itselleni iso osa omaa identiteettiä.

3. Nettisivuiltanne löytyy alakohta

“aattellinen toiminta”, jonka alta löytyvät muun muassa järjestönne vuosijuhlat. Miten kuvailisit aatet tanne?

Jaamme toimintamme karkeasti ampu ma-, kenttäkelpoisuus- ja aatteelliseen toimintaan. Ammunta ja kenttäkelpoi suus menevät suoraan Maanpuolustus yhdistyksen alle. Nimessämme on kui tenkin myös Akateeminen mikä viittaa siihen, että olemme juuri akateemisesti koulutettuja eli yliopistotaustaisia.

Yhdistystä perustuttaessa jäsenet olivat reservinupseereita eli RUK-koulu tuksen saaneita johtajia. Lähes kaikki RUK:in käyneistä olivat yliopisto-opiskelijoita, joten nämä asiat yhdistivät tuolloin nuoria miehiä varmasti hyvin paljon. Nykyisin, ei reservin arvolla ole merkitystä yhdistyksemme perustoi minnassa. Suurin osa jäsenistämme on asepalveluksen suorittaneita.

Aatteemme on maanpuolustuksellinen ja tavoitteemme on toimia yhdyssitee nä yhteiskunnassa, isänmaallisten ih misten kesken, edistäen yhteiskunnan turvallisuutta. Siksi aatteellinen toi mintamme on laaja, eikä sitä voi ihan helposti määritellä noin suorilta käsin tarkemmin.

4. Nettisivujenne mukaan eräs toi mintanne “ehdoton helmi” on ak tiivinen ammuntatoiminta. Miksi ammuntataitojen ylläpito ja harjoit taminen on teille tärkeää?

5. Viimeinen kysymys koskee Ve näjän hyökkäyssotaa. Koetteko jär jestönne tehtävän, yhteiskunnan turvallisuutta edistävän toiminnan tukijana, entistä keskeisempänä? Onko mielenkiinto maanpuolustus ta kohtaan lisääntynyt?

Osallistumme esimerkiksi vuosittain jouluaaton kunniavartioon Hietanie men hautausmaalla ja vaalimme näin sotilas- ja veteraaniperinteitä, vaikka olemmekin opiskelijajärjestö. Aatteel liseksi toiminnaksi katsotaan meillä myös erilaiset maanpuolustuksen ai heisiin liittyvät esitelmä- ja luentoti laisuudet, sekä sotaelokuvaillat, joissa kokoonnutaan viettämään iltaa esi merkiksi Vietnamin sotaan liittyvien elokuvien ääreen.

Kuten edellisessä kysymyksessä jo sanoin, reserviläisyys on pala omaa identiteettiä, sillä isänmaa ja maan puolustukselliset asiat ovat itselleni hy vin tärkeitä. Uskallan sanoa, että tämä maanpuolustus-aate on myös muille jäsenillemme tärkeä arvo. Jokainen meistä tekee oman osansa toimivan ja turvallisen yhteiskunnan osana.

Ampumataito kuuluu reserviläis kunnon ylläpitoon. Fyysistä kuntoa voi toki jokainen ihminen ylläpitää muutenkin, mutta ampumaurheilu ei olekaan ihan niin yksinkertaista. Pi dämme yhdistyksessä tärkeänä, että varsinkin reservissä olevilla on mah dollisuus harjoittaa ampumatoimintaa turvallisesti ja edullisesti. Ampumatoi minta kun ei ole mikään halpa harras tus.

Ampumataito on osa taistelijan toi mintakykyä ja jos pilliin vihelletään, eli reservi kutsutaan puolustamaan maata sotilaallisen hyökkäyksen johdosta, on ensiarvoisen tärkeää, että sotilas osaa käyttää asetta.

Joku saattaa ehkä pelästyä, kun sanotaan suoraan, että armeijassa opetetaan tappamaan. Se on sotilaan tarkoitus sodassa: ei lähteä tapettavaksi, mut ta itse tarvittaessa tappaa. Tämä on isänmaan puolustamista aseellisessa konfliktissa. Ampumataidolla on täs sä puolustamisessa huomattavan suuri merkitys, vaikka yhteiskunnassamme on myös paljon muitakin turvalli suusuhkia ja sodankäynti muuttuu. Emme pyri edistämään aseellista selk kausta, mutta valmistaudumme pa himpaan pitämällä taitoja yllä.

Ampumaurheilu on kuitenkin myös ihan normaali urheilumuoto. Sitä harrastetaan, koska se on kivaa ja palkitseva harrastus.

Kyllä koemme, kuten sanoin ampuma taito on sellainen asia, mitä yksittäisen reserviläisen on vaikeampaa pitää yllä, vaikka kutsu kertausharjoituksiin tu lisi. Puolustusvoimat kuitenkin opet taa intin käyneille myös itse pitämään huolta kunnostaan ja kehittämään tarvittavia taitoja reservissä. Katson ARUn hoitavan tätä tehtävää erityises ti juuri reserviin päässeiden nuorten naisten ja miesten parissa.

Viime kevään tilanne näkyi myös, toimintamme kannalta valitettavana, hintojen nousuna asetarvikepuolella. Viime keväänä mielenkiinto maan puolustusta kohti kasvoi kaikkialla maassa ja se näkyi myös meidän jäsen hakemuksissa. Olen siitä tyytyväinen, vaikka tilanne itsessään ei ollut toivot tava.

Lisää ARU:n toiminnasta löytyy uu distetuilta sivuiltamme www.aru.fi jos ta löytyvät myös liittymislomakkeem me ja yhteystietomme.

Jenny Merimaalle kysymyksiä esitti Laura Perälä.

”Se on sotilaan tarkoitus sodassa: ei lähteä tapettavaksi, muttaitse tarvittaessa tappaa.”

Valtsikan savuava kulutuskriittisyys

Kesällä 2018 sain ilouutisen – olin päässyt Valtsikaan opiskelemaan politiikkaa ja viestintää! Innostuneena ja odottavaisena päätin lopettaa kokonaan tupakan bilepolttamisen ja nuuskan käytön sillä oletin, että tapojani tuomittaisiin tai vähintäänkin pidettäisiin noloina Valtsikan tiedostavissa piireissä. Siksi yllätyin suuresti (ja salaa mielissäni), miten yleistä ja näkyvää tupakointi täällä on.

Teksti: Siiri Luukkanen Kuvitus: Niilo Heinonen

Ekologisuus ja eettisyys ovat niin vahvoja ihanteita ja normeja monelle valtsikalaiselle kuluttajalle, että meidät on stereotypisoitu Uffilla shoppaileviksi Interreilia suosiviksi vegaaneiksi. Kulutuskriittisyys, eläintuotteiden poisjättäminen ja lentämisen välttämi nen ovatkin kaikki tärkeitä kestävämmän elämäntavan tavoittelussa.

Olen kuullut monesti bileissä, miten nettikaupasta tilatun sitsimekon alkuperä hävettää ja havainnut, että kasvissyönti on usein automaattioletus. Kertaakaan en ole kuullut kenenkään nolostelevan tupakan poltta mista samalla tavalla. Ylipäätään keskustelusta tuntuu uupuvan täysin tupakoinnin ekologiset ja eettiset haitat.

Tämän tekstin tarkoitus ei ole tuomita kenenkään henkilökohtaisia tapoja, vaan herättää ajatuksia ja toivottavasti myös keskustelua. Toisin kuin moni tuntuu ajattelevan, tupakointi ei ole pelkkä henkilö kohtainen terveyspahe - sillä on vakavia ja kauaskan toisia seurauksia planeetallemme sekä ihmisoikeuksien toteutumiselle

Tupakkateollisuus ilmastonmuutoksen kiihdyt täjänä

WHO:n raportti vuodelta 2018 maalaa karun ku van tupakoinnin ekologisista haitoista. Maailmassa valmistetaan noin kuusi miljardia savuketta vuosittain. Tämä tarkoittaa lähes 84 miljoonan tonnin kasvihuo nekaasuja kylkiäisenä. Hiilijalanjälki on verrattavissa kokonaisen valtion, esimerkiksi Israelin, vuosittaisiin päästöihin. Tupakkateollisuus edistää siis ilmaston muutosta huomattavasti.

“Toisin kuin moni tuntuu ajattelevan, tupakointi ei ole pelkkä henkilökohtainen terveyspahesillä on vakavia ja kauaskantoisia seurauksia planeetallemme sekä ihmisoikeuksien toteutumiselle.”

Suurimmat

päästöt syntyvät tupakanlehtien kuivattami sesta, joka tapahtuu polttamal la puuta ja hiiltä. Puun poltta minen ja laajemmin tupakan viljely johtavat metsäkatoon. Esimerkiksi Zimbabwessa tupakkateollisuus on metsäka don suurimpia syitä.

Muita tupakkateollisuuden kriittisiä ympäristöongelmia ovat maaperän köyhtyminen ja lopulta autioituminen, ve sistöjen rehevöityminen sekä valtavat tupakkaan uhratut re surssit, kuten vesi, viljelymaa ja energia. Lisäksi teollisuus synnyttää 25 miljoonaa ton nia kiinteää jätettä vuodessa rasittamaan jo ylikuormitettuja ekosysteemejä.

Tupakan tuotantoketjun jokai nen vaihe, myös loppukäyttö Kuppalan pihalla, kiihdyttää ilmastonmuutosta.

“Tupakan

hankalasti viljeltävästä kas vista. Tupakan viljely saattaa vaikuttaa kehittyville maille houkuttavalta tulonlähteeltä, mutta kokonaisuutena nämä maat eivät juuri hyödy tupa kan myymisestä ulkomaille. Suuryritykset kaapivat tuotot itselleen jättäen taakseen eriar voisuutta ja käyttökelvotonta maata. Tupakkateollisuus on yksi varakkaimpia teollisuu denaloja, sen markkina-arvo oli 912,3 miljardia USA:n dollaria vuonna 2022, ja luvun odotetaan nousevan.

“Arvioiden mukaan yli miljoona lasta tekee töitä tupakkateollisuudessa.”

Mikä meitä vaivaa?

Palataan Valtsikaan. Miksi suhtaudumme tupakointiin niin kritiikittömästi? Muun kulutuksen eettisyydestä olemme hyvin tiedostavia aina meikeistä sähkösopi muksiin. Kulutustavaroita, ruokaa ja sähköä tarvitsem me elääksemme. Tupakkaa emme tarvitse mihinkään.

Yksi helppo selitys on tupa kan aiheuttama riippuvuus. Itse en kuitenkaan usko, että bilepolttaminen johtuisi siitä. Bileissä polttaminen vaikuttaa olevan suorastaan muodikasta. Kenties se yh distyy mielissämme kapinalli suuteen ja nyt trendikkääseen kaoottiseen estetiikkaan?

Köyhyys, lapsityö ja suur yritysten juhla

Kuten usein globaaleilla suurteollisuuden aloilla, tupakkatuotanto polkee myös ihmisoikeuksia ja aiheuttaa kärsimystä. Jos tupakan sijaan viljeltäisiin ruokakasveja, voi taisiin ruokkia jopa 19 miljoo naa ihmistä. Tämä korostuu useissa tupakan viljelymaissa, joissa kärsitään aliravitsemuk sesta.

Tupakanviljelijät kehittyvillä alueilla voivat joutua köyhyy den kierteeseen, sillä heidän on vaikea saada elantonsa

Arvioiden mukaan yli mil joona lasta tekee töitä tupak kateollisuudessa. Lapsityö itsessään on hälyttävä ihmisoi keusongelma, mutta erityisesti kehittyvien alueiden tupak kaviljelmillä työskentelyyn liittyy myös fyysisiä vaaroja. Tupakan poimiminen ilman asianmukaisia suojavarusteita voi johtaa vihreän tupakan aiheuttamaan sairauteen tai myrkytykseen tuholaismyrk kyjen käsittelystä. Työpäivät tiloilla ovat pitkiä, olosuhteet rankkoja ja palkka ei usein riitä elämiseen. Vaikka lapsityö on suurin ongelma kehitty vissä maissa, Human Rights Watchin mukaan vuonna 2014 jopa USA:ssa käytettiin ala ikäistä työvoimaa viljelmillä.

Maailman suurin tupakantuot taja Kiina on näennäisesti he rännyt tuotannon ongelmiin: Afrikkaan tehdyt investoinnit viittaavat siihen, että ongelmat halutaan siirtää köyhemmille alueille.

Lisäksi polttaminen on sosiaalista: usein syvällisiä ja vähemmän syvällisiä keskus teluja käydään röökiringissä. Tupakka yhdistää, Alinasalin röökihuoneessa on helppo tutustua ihmisiin.

Teksti valottaa, joskin sup peasti, minkälaisia vaikutuk sia tupakoinnilla on. Toivot tavasti tieto niistä vähentäisi tupakoinnin “trendikkyyttä” ja vetovoimaa edes jonkun silmissä. Tai vähintäänkin tupakoinnista tulisi osa sitä kriittisyyttä, jonka ulotamme muihinkin tapoihimme.

“Miksi

Kannut kaakkoon!

Mitä kiinnostavaa Kannunvalajissa on meneillään? Mitä valtsikalaisten päänmenoksi suunnitellaan? Entä millaisia pohdintoja syntyy Kannun arjen tuoksinassa? Tällä palstalla Kannunvalajien hallituslaiset pyrkivät vastaamaan näihin kysymyksiin ja purkamaan tuntojaan. Kannut kaakkoon!

Onpa ollut syksy! Hämmästys ja ylpeys kaikesta tehdystä tuli ensimmäisenä mieleen, kun poh din kuluneita kuukausia. Kannunvalajilla aina kin on kiirettä pitänyt ja havaintojeni mukaan koko muullakin valtsikalla on ollut upea meno päällä.

Seuraavana vuorossa ovat valtiotieteellisen työ elämämessut vuosimallia 2022. Ensimmäistä kertaa vuosiin saamme pitää messut livetapah tumana, mistä olemme todella iloisia. Henkilö kohtainen suosikkini on alumnipaneeli, joka on ohjelmassa tänäkin vuonna. Alumnipaneeleita kuunnellessa huomaa, että useimmat osallistujat ovat löytäneet polun omannäköiseen työuraan hyvin eri tavoilla, osittain sattuman ohjaamana.

Havainto paneelin osallistujien polkujen moni naisuudesta inpiroi minua reflektoimaan omaa tulevaisuuttani. En tiedä vielä, mistä löydän it seni kymmenen vuoden päästä. Se ei kuitenkaan haittaa, sillä olen oppinut luottamaan sattuman voimaan ja siihen ajatukseen, että kaikki järjestyy kyllä. Päädyinhän Kannunvalajienkin toimintaan mukaan osin vahingossa, ja kaikki on sujunut paremminkin kuin hyvin.

Lähdin alun perin mukaan lähinnä juurtuakseni korona-ajan kurimuksessa paremmin opiskelija yhteisöön ja tutustuakseni uusiin ihmisiin. En osannut kuvitellakaan, että saisin upeiden ko kemusten ja sydänystävien lisäksi vielä niin pal jon muutakin. Kannunvalajien hallituspesti on poikinut olen saanut valtavasti työelämätaitoja teoreettispainotteisten opintojen rinnalle. Muu taman tärkeimmän mainitakseni olen oppinut johtamista, yhteistyötaitoja, tapahtumien orga nisointia ja omien rajojen asettamista.

Erityisen kiitollinen olen ollut mahdollisuudes ta yhteistyöhön upeiden, erilaisista lähtökohdis ta tulevien ihmisten kanssa. Saatan olla hieman (mutta vain hieman) puolueellinen sanoessani näin, mutta suosittelen ainejärjestötoimintaa sy dämeni pohjasta. Toiminnassa kerätty kokemus saattaa heittää sinut polulle, jota et muuten olisi ikinä tullut valinneeksi, mutta joka silti tuntuu kuin sinulle luodulta.

Ihana, levollista ja omannäköistä syksyä ihan jo kaiselle!

Venla Nenonen Kannunvalajien varapuheenjohtaja

Fuksihotline

Aurinkoisessa syyskuun alun perjantai-iltapäivässä saattoi yksi jos toinenkin helsinkiläinen huomata, kuinka valtiotieteellisen tiedekunnan fuksit laukkasivat palkintojen kiilto silmissä rastilta toiselle. Kannunvalajien järjestämässä fuksisuunnistuksessa suomalaisen kirjallisuuden isän, Aleksis Kiven, jalkoihin olivat perustaneet pesän niin Tutkaimen edustajat kuin eräs utelias rottakin. Rastilla fukseille annettiin tehtäväksi miettiä opintoihin liittyviä kysymyksiä, joihin ei vielä oltu saatu vastausta. Vastausta sai lähteä etsimään soittamalla jollekin etukäteen ilmoittautuneelle vanhemmalle tieteenharjoittajalle aina kanssaopiskelijoista professoreihin.

Fukseja pohdituttivat monet asiat, joista tässä ehdin käsitellä vain muutamaa – niitä, jotka ovat meille fukseille ehkä oleellisimpia. Kysymykset, joita käsittelen, ovat fuksien esittämiä ja vastauk set fuksien haastattelemien asian

Ennen kandia on opiskelijan kuitenkin kerättävä kasapäin opintopisteitä. Turhaa on silti takoa päätään seinään vaikeiden kurssien parissa, kun opintopiste itä voisi saada puoli-ilmaiseksikin helpoilta kursseilta. Kysymykseen

seuraamalla toisen vastaajan ehdotelmaa ajankäytön suun nittelusta: “Kannattaa listata kaikki mahdolliset projektit ja opiskeltavat kurssit, sekä laittaa ne tärkeysjärjestykseen. Tämän jälkeen arvioi,

Teksti Amos Finell

Yassification of Nationalism: Pro-LGBT langauge as an anti-immigration political strategy of the radical right-wing

Teksti: Viena Pentikäinen Kuvitus: Milla Paananen

During my high school trenure and time in the US, there is one particular sign from Donald Trumps 2016 cam paign that I have returned to. During a rally in Colorado, Trump held up a rainbow flag which read in scribbled black marker “LGBTs for Trump”. Ac companying this imagery in interviews and speeches was Trump connecting and justifying his pro-LGBT stance through the fact of his anti-Islam, im migration and strict border politics. Similarly, a year or so back I heard a story from a friend about a Finnish right-wing politician who wanted to construct a rather explicit Tom of Fin land statue in central Helsinki to act as a detterrance for immigration. I have not been able to collaborate or find re cord of this story, but nonetheless act ed as the preliminary point of interest for my thesis and illustrates this rather peculiar development in the relation ship between the radical right wing and the LGBT+ community – specifi cally the justification of islamophobic and anti-immigration politics through the appeal to LGBT rights, values and people, aka homonationalism. Homo nationalism is the historical process coined by Jasbir Puar (2008) which describes the integration of LGBT+ values and people into the definition of the nation and it’s citizenry – in short, the process of when queer people and

values leave the outsider “them’s” and become a part of the nations insider “us”. It describes the integration of queer-identities into nationalism and western supremacy on the national le vel. In this process pro-LGBT politics become a tool of measuring peoples right to live in a nation, marketing of nations as “gay friendly”, geopolitical border construction as well as justi fying arguments of cultural absolutism and Western supremacy.

Nationalism is still nationalism, even if it is rainbow studded and FaceTuned.

FaceTune. As I wrote in my perhaps favorite academic accomplishment so far, the academic footnote description, yassification “is a short-hand for the act of presenting something as better through it’s altered state of queer-ad jacency and proximity, but which has an underlying core of inauthenticity, performance and re-marketing of an old product through approximity to queerness. Nationalism is still nationa lism, even if it is rainbow studded and FaceTuned.”

My thesis sought to investigate this dynamic further, and specifically in or der to understand the political strategy employed in homonationalist rightwing discourse. I titled this thesis “the Yassification of Nationalism”. The title turned out surprisingly poignant and fitting for the topic, despite beginning as a slight joke. “Yassifiying” of course referring to a meme where something is made more LGBTQ+ adjacent by altering the image digitally to be more feminine and camp, primarily through

The research itself was a critical discouWrse analysis of text collected from my case study, the Dutch radical right-wing party PVV (Partij voor de Vrijheid, Party for Freedom) and their online archive. Led by Geert Wilders, the party has become rather infamous for their anti-immigration and an ti-EU politics as well as the prevalence of homonationalism within their po litics. The actual meat of my research investigated three political strategies. The first being how homonationalism is utilized in constructing the inhe rently homotolerant, eqaliterian “us”

The process of when queer people and values leave the outsider “them’s” and become a part of the nations insider “us”.

(be that specific people, Dutch citizens or the nation as a whole) in stark op position to the inherently homointo lerant, foreign “other” (immigrants, nations, Muslims and Islam). Within such constructions, homonationalism acts as a new wing of cultural abso lutism, an ideology that views some

cultures inherently better than others and a vital component of Western supremacy. The second discourse ana lysis examined how homonationalism is utilized in the political sphere as a way of deligitimizing their opposing political actors and parties through labeling them anywhere from insince

Their argument hinged on establishing antiimmigration as the only way of being pro-LGBT

re in their support of the LGBT com munity to completely homophobic. Their argument hinged on establishing anti-immigration as the only way of being pro-LGBT, and that the oppo sing parties unwillingness to hold such politics subsequently makes them ho mointolerant. Finally, the last analysis section centered on what is presented as being under threat and how homo nationalism is used to communicate the claimed attack. Be that attack on Dutch identity through homophobic violence, policy proposals or immigra tion as a whole, homonationalism and pro-LGBT language is used to explain, underline and justify something being under attack.

“People who don’t want gays holding hands, If we don’t do anything about it, the Netherlands will disappear, we will lose our country...We have an existential problem…Either we get rid of Islam, or Islam gets rid of us!” (an excerpt from Geert Wilders ana lyzed in my thesis: e22; Wilders 2016)

of sanitizing, moderating to liberal au diences. There was one extract from an Geert Wilders interview where Wilders states the support the PVV receive as a political party being indicative that they cannot be considered extreme.

Why were we the first party on the Gay Krant site? Does no one think? Because homosexuals in the neighborhoods expe rience the consequences of Islamization on a daily basis... Those people have completely different problems. They don’t want the other, intolerant Netherlands, that the elite impose on them. (an excerpt analyzed in my thesis; e35; Wilders 2009)

this thinly conceived conception of the gay community can provide.

What does this relatively new deve lopment and political strategy signify about the changing nature of the poli tical radical right? One such speculati on I made connects to, is Cas Mudde’s theory of the waves of the right-wing and their assertion in The Far Right Today (2019) that they have entered into the 4th wave. The 4th wave sig nifies one where radical right-wing politics no longer exist simply in the margins of political discourse, but have become integrated within the po litical mainstream. As admittance into the political cannon, Mudde argues that in discourse and appearance the right-wing actors sanitize and modera te their presence and image somewhat. Justifying nationalism via appeals to gay rights can be read as one such act

Homonationalism also creates an in herent assumption of who gets to be gay – or more precisely, who gets to be considered to be a part of the gay com munity now integrated into the prote cted in-group. Since the needs, values and the experienced discrimination of gay people is filtered through a white, documented, cis perspective, they be come ingrained within how gayness as a whole is conceived. Even when Mus lim queer identities are acknowledged by the PVV, it is in service of descri bing Islam as inherent homophobia and themselves as their saviors. By consistently centering on a specific gay experience and defining that as the norm, homonationalist language can continue the underlying association of gay identities as being white, bypassing intersectional identities and experien ces. Despite claiming to be so, this discourse is not in service of protecting gay people. Instead it is in service of es tablishing and protecting this hetero normative ethnonationalist concepti on of acceptable gayness and securing the legitimizing label of liberalism that

Additionally, this definition this calls for a homonormative conception of queer rights. Homonormativity descri bes an ideal which states that people in the LGBT community should per form their queerness as inline with he terosexual ideals as possible – mono gomous, affirming of gender binaries, aspiring to marry, white picket fence and all that. Homonationalism doesn’t support the inclusion of the queer or LGBTQIA+ community wholly into the nation, but rather only really the ones that can fit within a heteronormative assumption of life that doesn’t challenge the gender binary or roles. Anything else that ‘mixes’ this is seen as separate and problematic. It divides sexuality and gender identity not on heterosexuality and homosexuality/ queerness, but through what is consi dered normal and “perverted” (Wielo wiesjski 2020). Trans people whose identity and gender expression fit wi thin the gender binary, for instance, are accepted into this conception of gay rights, because they still fit into the heteronormative binary (Wielowiesjs ki 2020). By positioning themselves as the true representatives of the homonationalized conception of the people and claiming to represent them truly compared to other political parties or ideologies, homonationalism creates a exclusionary concept of who is per mitted LGBT and a part of the nation, whose interests and identities are being recognized, and presented as worthy of being protected. This homonationalist “inclusionary” conception of the nati on is in it’s heart exclusionary.

“How is Amsterdam to remain the gay capitol of Europe if gays are regularly beaten up by non-western immigrants, often Muslims?” (e37; Wilders 2008)

Mudde argues that in discourse and appearance the rightwing actors sanitize and moderate their presence and image somewhat.

Homonormativity describes an ideal which states that people in the LGBT community should perform their queerness as inline with heterosexual ideals as possible

Studying politics has sometimes felt like an excerise in observing ants through a glass

Does the Minister agree with me that all the women and gay men who have been victims of rape, assault, violence, con tempt to date cannot understand what you are doing now? …Would you like to explain to them why their needs are not a priority and those of the career women are?

(e16; Beertema 2016)

Creating this thesis and researching,

analyzing dozens and dozens of excer pts in order to understand the narrati ves constructed, assumptions built up and logic employed, was in short quite demanding in time, energy and emo tion. It can leave one somewhat numb, so quieted in the aftermath of footno tes and citations to recognize the larger moral necessity of such research. We cannot seek to understand the world and be removed from it. Stu dying politics has sometimes felt like an excerise in observing ants through a glass, examining the roads and sys tems established in their glass ant farm from far above. A student in valtsika told me before I applied that it is so mewhat inevitable to become “kyyni nen”, disconnected and uninvolved. The reasons for this are undoubtedly uncomplicated, be that just the enor mity of issues we dedicate time to un derstanding, the workload, it being simply perhaps a part of the academic process or how these issues are taught to us. Whatever the reason is, I know I don’t want the work I do and continue to do to be shrouded in cynicism or disconnection.

I think work like this for me, inspires and requires a clear statement of va lues and becomes meaningful through this statement. It necessitates looking at the product you’ve made and clear

ly stating what you see as right and wrong. Who benefits when LGBT+ and immigrant rights are positioned as against each other; where immigra tion is presented as antithetical, exis tentially threathening to gay liberati on? Do we as queer people want our identities to be a tool of geopolitical nationalist border-building, an arm of western cultural supremacy? Beyond the actions and strategies of politi cal parties, how is ethnonationalism engrained into the (Western) queer community and it’s foundations? It is important to not simply argue these as being indictments of the political parties that use these methods, but also a call to recognize how these things are ingrained into the LGBT community. It is important as queer communities and as people to look down on what foundations our movements, assump tions and worldviews lie on. To look and recognize how these foundations shape what narratives we are willing to believe. The same mechanisms that secure white gay people’s access into the nation’s in-group, is simultanious ly both adding further arguments into racist, cultural absolutist worldview and denying access to this same eman cipation for migrants and Muslim Queer people.

The lesson for me and I hope in my research is one which bears on repea ting: solidarity, solidarity, solidarity. That true solidarity cannot exist wit hout standing for everyone. Shon Faye writes about how quickly the pen dulum can swing, how quickly these parties that wave out pride flags can switch to bathroom and don’t say gay laws. The importance of this research is to recognize how, when and for what means communities are being set against each other, and to implement this knowledge in counter-acting na tionalism, xenophobia, and racism wi thin our politics, but also within the queer community. Building equality necessitates solidarity.

Even when Muslim queer identities are acknowledged by the PVV, it is in service of describing Islam as inherent homophobia and themselves as their saviors.

That true solidarity cannot exist without standing for everyone.

Kolumni: Paikallislehdet ovat demokratian kulmakivi

Osallistuin huhtikuus sa Journalism and Democracy keskuste lupaneeliin. Paneelissa kolme yhdysvaltalaista, alallaan menestynyttä journalistia kes kusteli paikallisjournalismin merkityksestä sekä siitä, mitä ongelmia rapistuva paikallis mediakenttä tuo tullessaan.

Vaikka panelistit olivat yh dysvaltalaisia ja aiheena oli yhdysvaltalainen mediakent tä, olivat monet huomioista globaaleja. Tärkeimpänä nos tettiin esiin demokratian ja paikallismedian vahva yhteys. Kun ajattelemme demokrati aa, ajattelemme herkästi kan sallisia elimiä ja vaaleja. Suomessa kuitenkin merkittävä osa konkreettisesti kansalai siin vaikuttavista päätöksistä tehdään kunnallistasolla, pai kallisesti paikallisten toimes ta. Demokratia on myös pal jon muuta kuin äänestämistä, se on niin ikään sähköposteja valtuutetuille, epävirallisia ja virallisia keskustelutilaisuuksia, mie lenosoituksia, jurinaa ja mutinaa. Kommunikaatiota. Paikallismediat ovat oleellinen osa tätä demokratian puolta.

Paikallismediat ovat oleellinen osa tätä demokratian puolta.

Vuosia sitten luin kesätyönä van hoja Korpilahti-lehtiä, kotikuntani pitkäikäistä paikallisjulkaisua. Seit semänkymmentäluvulla itsenäinen kunta oli poliittisesti eloisa paikka. Kun Korpilahti liittyi osaksi Jyväsky lää, Keskisuomalainen korvasi kylän oman lehden kunnallispolitiikan en sisijaisena ruotijana. Molemmat ovat olleet korvaamaton osa paikallisde mokratian, julkisen keskustelun sekä yhteisöjen rakentamista.

Paikallismediat kohtaavat myös haas teita. Panelisti McKay Coppinsin (The Atlantic) mukaan eräs yksi Yh-

Jos vallan vahtikoirat eivät ole läsnä paikallisesti, rapauttaa se laajemmin koko demokraattisen jär jestelmän ja kulttuurin pohjaa.

dysvaltojen arvostetuimpia paikal lisjulkaisuja, Chicago Tribune, toimii tänä päivänä reilun sadan toimittajan voimin, kun kaksikymmentä vuot ta sitten määrä oli lähemmäksi 700. Chicagon asukasluku on yli kaksi ja puoli miljoonaa. Myös Suomessa pienempiä lukijakuntia havittelevat Turun Sanomat, Lapin Kansa, ja monet muut julkaisut ovat joutuneet kamppailemaan internetin, huomio talouden ja muuttuneiden ansain tamallien kanssa. Keskisuomalainen on paisunut valtavaksi paikallisme

diakonserniksi, johon kuu luu tänä päivänä niin Ete lä-Suomen Sanomat kuin Pitäjänuutiset.

Ei myöskään sovi unohtaa erinäisten yhteisöjen omia julkaisuja. Puoluejulkaisut takaavat, että mediakenttä pysyy poliittisesti moniää nisenä, kun suuren valta kunnalliset julkaisut tavoit televat laajoja lukijakuntia ja pysyttelevät tiukasti po liittisen spektrin keskivai heilla. Opiskelijalehdillä on tärkeä rooli yliopisto demokratian toteutumi sessa. HYY:n kaavailemat leikkaukset olisivat olleet täysimääräisesti toteutues saan katastrofaaliset opiskelijayhteisölle. Toimiessani Tutkaimen päätoimittajana kohtasin myös itse painetta Kannunvalajien hallituksel ta luopua paperilehdestä.

Lopulta paikallis- ja pien lehtien merkitys ei rajoitu vain niihin yhteisöihin, joita nämä julkaisut koskettavat. Jos vallan vah tikoirat eivät ole läsnä paikallisesti, rapauttaa se laajemmin koko demo kraattisen järjestelmän ja kulttuurin pohjaa. Panelisti, entinen toimittaja Nafar Vanaski korosti, kuinka pal jon institutionaalista tietoa katoaa paikallisjournalismin kaventumisen myötä. Vaikka vahvin panelistien ja kama tunne oli huoli tulevasta, myös toivoa oli ilmassa. Paikallisuutisointia ei ehkä voida säilyttää sellaisena kuin mitä se oli vielä parikymmentä vuot ta sitten. On kuitenkin mahdollista löytää uusia ja korvaavia ratkaisuja.

Teksti: Arttu Uuranmäki, Tutkaimen päätoimittaja 2020 Kuva: Helena Mäkinen