Työperäisten vaarojen tunnistaminen, arviointi ja torjunta

Työperäisten vaarojen tunnistaminen

arviointi ja torjunta

JANNE KARTTUNEN, ERIKOISTUTKIJA TTS TYÖTEHOSEURA

Maatiloilla esiintyy muun muassa vaihtelevista työoloista johtuen edelleen runsaasti työtapaturmia ja työperäisiä sairauksia. Erilaisten työperäisten vaarojen esiintyvyys ja niistä seuraavien terveysongelmien vakavuus tunnetaan nykyisin jo melko hyvin. Näitä tietoja kannattaa hyödyntää hierarkkisessa vaarojen torjunnassa, jossa torjuntakeinoja tarkastellaan ja toteutetaan niiden tehokkuusjärjestyksessä.

Maataloustyöt ovat usein kausiluonteista, aikapaineisia ja vaihteleville sääoloille altistavia. Alalla voidaan joutua tekemään useita erilaisia ja erimittaisia aikoja kestäviä töitä hyvin vaihtelevissa työasennoissa. Käytettävien koneiden ja laitteiden määrä voi olla suuri ja laatu vaihteleva. Lisäksi usein työskennellään yksin tai ainakin poissa muiden silmistä. Kaikki nämä erityispiirteet ovat omiaan lisäämään alan työperäisiä terveysongelmia. Valtaosa työtapaturmista on hyvin arkisia Yksi yleisimmistä työtapaturmista maatiloilla on liukastumista, kompastumista tai putoamista seuraava kovaa pintaa vasten iskeytyminen ja siitä aiheutuvat vammat. Usein näistä tilanteista selvitään lähes säikähdyksellä. Toisinaan vammat voivat kuitenkin olla vakavia ja erityisesti putoamisissa jopa kohtalokkaita. Näitä vahinkoja sattuu käytännössä kaikissa alan töissä niin tuotantorakennuksissa, pihoilla, teillä, pelloilla kuin metsissäkin.

Tuotantoeläinten äkillisistä liikkeistä, kuten potkuista, tallaamisista ja puskuista, syntyvät vammat ovat eläintiloilla yleisiä. Vammat vaihtelevat lievistä hyvin vakaviin – erityisesti isokokoiset tuotantoeläimet voivat saada pelästyessään ja puolustautuessaan tai jälkeläistä suojellessaan aikaan pahaa jälkeä. Kehnoja – äkillisiä, rasittavia tai outoja ja pitkään jatkuvia – työliikkeitä ja asentoja sekä niiden aiheuttamia kiputiloja esiintyy puolestaan kaikissa alan töissä.

Työkaluista, koneista ja laitteista erityisesti niiden asennuksen, huollon ja korjauksen yhteydessä saatavat viillot ja ruhjeet ovat myös hyvin yleisiä, mutta usein suhteellisen lieviä. Kannattaa kuitenkin muistaa, että tilaisuuden tullen monien nykyaikaisten koneiden voima ja massa riittävät vammauttamaan vakavasti tai surmaamaan varomattoman ihmisen. Kohtalokkaat työtapaturmat ovat onneksi nykyisin sangen harvinaisia suomalaisilla tiloilla, mutta jokainen tapaus on liikaa.

Kuivureiden portaat on syytä pitää puhtaina liukkaista viljanjyvistä.

Työperäisten vaarojen torjuntahierarkia. Alkuperäinen kuva NIOSH, USA.

Työperäiset sairaudet voivat olla loppuiän riesa Ammattitaudit ovat osa työperäisiä sairauksia. Yleisimpiä ammattitauteja alalla ovat jatkuvan tai impulssimelun aiheuttamat meluvammat, hengityselinsairaudet, kuten homepölykeuhko, astma ja allerginen nuha, sekä ihotaudit, kuten allerginen tai ärsytyskosketusihottuma. Ammattitaudeiksi luokiteltavia tuki- ja liikuntaelinsairauksia ovat puolestaan jännetupen tulehdus ja tenniskyynärpää yläraajoissa. Lisäksi ammattitaudeiksi luokitellaan virusten ja alkueläinten aiheuttamia sairauksia, kuten myyräkuume ja ihmisiin tarttuva vasikkaripuli.

Alan muissa työperäisissä sairauksissa korostuvat tuki- ja liikuntaelinsairaudet erityisesti polvi- ja lonkkanivelissä, hartioissa ja selässä. Nämä ovat myös yleisin syy alan työkyvyttömyyseläkkeisiin eli työuran keskeytymiseen ja jopa loppuiän kestäviin vaivoihin. Useat ammattitaudeista ja muista työperäisistä sairauksista liittyvät tuotantoeläinten hoitotöihin, mutta esimerkiksi fyysisesti kuormittavia työasentoja sekä ”pölyjä ja mölyjä” esiintyy edelleen kaikissa alan töissä. Maltti on valttia vaarojen torjunnassa Edeltä ilmenevien – alalle tyypillisimpien – työperäisten vaarojen tunnistamisen, merkityksen arvioinnin ja torjuntatoimien tulee olla tilakohtaista ja toistuvaa työtä. Näin saavutetaan ensin hyvä turvallisuustaso, jota kyetään sitten ylläpitämään ja kehittämään vuosien saatossa. Vaarojen torjunta on nähtävä satasen spurtin sijaan koko työuran kestävänä ultrajuoksuna, jonka palkintona ovat terveet ja kivuttomat työ- ja työeläkepäivät.

Yleinen valppaus, harkinta ja rauhallisuus töitä tehtäessä ovat keskeisiä omissa käsissä olevia keinoja työterveyden ja työturvallisuuden edistämisessä. Kolikon toinen puoli on pyrkiä tietoisesti välttämään työskentelyä väsyneenä, hätäillen ja kiireessä. Fiksuimmat ja valppaimmat ottavat oppia jo muille sattuvista läheltä piti -tilanteista. Tavalliset ihmiset oppivat oman kantapään kautta. Hierarkkisessa vaarojen torjunnassa torjuntakeinoja tarkastellaan ja toteutetaan niiden tehokkuusjärjestyksessä, joka on ylhäältä alaspäin oheisessa kuvassa. Tunnistetut ja merkittäviksi arvioidut vaarat pyritään ensisijaisesti poistamaan kokonaan. Jos se ei ole mahdollista, ne voidaan pyrkiä korvaamaan vähemmän vaarallisilla tai eristämään ajallisesti tai paikallisesti ihmisestä. Seuraavana toimenpiteenä on työtapojen ja työmenetelmien muuttaminen muun muassa neuvonnan sekä ohje- ja varoituskylttien avulla. Vasta kun edelliset toimenpiteet on mahdollisuuksien mukaan toteutettu, otetaan niin sanotun jäännösriskin torjunnassa avuksi erilaiset henkilönsuojaimet.

Tarkastellaan esimerkkinä tilojen pihoilla yleisien ja toisinaan vakavien liukastumisten ja kompastumisten torjuntaa. Lähtötilanteesta riippuen ja resurssien salliessa piha tulisi ensisijaisesti puhdistaa, tasoittaa, viemäröidä, päällystää ja valaista hyvin. Tuotantorakennuksien ja -prosessien etävalvonnalla ja -ohjauksella voidaan vähentää pihalla liikkumista etenkin öisin ja väsyneenä sekä hämärän, pimeän ja sateiden aikaan. Pihalla kiirehtien liikkumista tulisi välttää yleensä ja erityisesti liukkailla keleillä, jolloin on myös torjuttava liukkautta. Nastoilla varustetut ja nilkkaa tukevat jalkineet viimeistelevät torjuntatoimet.

i

Lisätietoja

Tämä kirjoitus on osa TTS:ssä vuonna 2021 Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen työturvallisuusapurahalla toteutettavaa Lehti-tiedotushanketta. Hankesivut: https://www.tts.fi/ tutkimus_ja_kehitys/hankkeet/ maatalous/lehti