Opitaan toinen toisiltamme

Esittelyssä taustat ja tekijät, tutkimukset ja koulutukset ”Opitaan toinen toisiltamme”

SIRPA PUSSINEN, TTS TYÖTEHOSEURA

Tutkimuspäällikkö Markku Lätti on luotsannut TTS Työtehoseuran maataloustutkimus- ja kehittämistoiminnan asiantuntijatiimiä vuodesta 2011 alkaen. Yhteistyö verkoston kanssa tuo tuloksellisuutta ja vaikuttavuutta hanketoimintaan.

Markku Lätti videokuvausten parissa HAMK Mustialassa kesällä 2020.

Terve Markku, mitkä ovat maataloustiimin kuulumiset näin joulun alla? Poikkeusajasta huolimatta tutkimus- ja kehittämistoiminta pyörii täydellä kaasulla käynnissä olevia hankkeita edistäen ja uusia suunnitellen. Aihepiirejä, joiden parissa juuri nyt työskentelemme, ovat muun muassa maatalouden uudet teknologiat, urakointipalvelut ja urakointiyrittäjyys, konekustannusten hallinta, puutarha- ja viheralan työhyvinvointi, sukupolvenvaihdosten neuvontaprosessi sekä maatalousyritysten menestystekijät. Lisäksi kehitämme koko ajan maatalous- ja urakointiyrittäjille suunnattuja sähköisiä/digitaalisia työkalujamme, joita myös neuvonta- ja koulutussektorit hyödyntävät. Tuoreimmissa hankkeissa olemme syksyllä lähteneet kehittämään hevostallien työtä sekä työllistävien maatalous- ja puutarhayritysten työyhteisöjen toimivuutta ja sitä kautta tuottavuutta ja hyvinvointia.

Työtehoseura tunnetaan ”kädet savessa” meiningistä. Mitkä ovat näkymiä tulevaisuuteen? Maatalouden ja maatalousyrittämisen kannattavuus- ja yrittäjien jaksamishaasteet eivät ole ainakaan vähentyneet rakennemuutoksen edetessä, joten työsarkaa niiden parantamiseksi riittää tulevinakin vuosina. Olemme viime vuosina panostaneet entistä voimakkaammin työn tuottavuuden, yrittäjyyden ja kannattavuuden sekä yrittäjien hyvinvoinnin kehittämiseen. Uusi teknologia ja digitaalisuus voivat monella tilalla tuoda osaratkaisuja näihin haasteisiin, joten sen käytön edistäminen kustannustehokkaasti on tällä hetkellä ja tulevaisuudessa entistä tärkeämpi tutkimus- ja kehittämiskohde yhdessä maatalouskentän muiden toimijoiden kanssa. Ja jotta voi kehittää, täytyy myös tutkia mitä ja miten pitää kehittää. Ja tähän soveltavaan tutkimus- ja kehittämistyöhön meillä on kasassa loistava tiimi. Visiomme onkin olla Johtava suomalaisen maataloustyön kehittäjä.

Vuosien varrella on muotoutunut tiivis yhteistyö järjestöjen, maatalousyritysten sekä tutkimus-, koulutus- ja neuvontaorganisaatioiden kanssa. Mikä on parasta verkostossa toimimisessa? Yhteistyön avulla saadaan enemmän tuloksia ja vaikuttavuutta sekä samalla opitaan toinen toisiltamme varsinkin niistä alueista, joihin itse emme ole erikoistuneet. Pitää muistaa, että me maataloustiimissä tarkastelemme asioita lähinnä maataloustyön näkökulmasta kaikkine siihen vaikuttavine tekijöineen ja yhteistyössä verkoston muiden organisaatioiden kanssa kokonaisuus on yleensä enemmän kuin osiensa summa. Ja maatalousalan sekä siihen sovellettavien alojen asiantuntijoiden kanssa yhdessä tekeminen, ideointi ja keskustelut ovat aina mielenkiintoisia, opettavaisia ja maatalousalaa pala palalta eteenpäin vieviä.

Itseohjautuvaan traktoriin ei vielä törmää liikenteessä

JANNE KARTTUNEN, TTS TYÖTEHOSEURA PIXABAY

Ajoneuvojen autonomisuutta eli itseohjautuvuutta mitataan kuusiportaisella asteikolla. Ylintä tasoa edustava täysin autonominen ajoneuvo kykenee toimimaan itsenäisesti kaikissa olosuhteissa. Tämä edellyttää vahvaa tekoälyä ja verkottumista toisten ajoneuvojen kanssa. Lainsäädäntömme kattaa kolme alinta autonomian tasoa, mutta kehittyneimmät sarjavalmisteiset autot ja traktorit tähtäävät jo korkeammalle.

Traktorivalmistajat julkaisevat vauhdikasta markkinointimateriaalia tulevista autonomisista traktoreistaan. Osa on poistanut traktorista ohjaamon vakuudeksi sen kyvystä toimia täysin itsenäisesti ilman kuljettajaa. Autonomisuudeltaan hyvin kehittyneitä traktoreita on jo käytössä yksityisillä maatiloilla joissakin maissa. Niistä on kuitenkin vielä matkaa täysin autonomisiin traktoreihin, jotka vastaavat itse ohjaustoiminnoista kaikissa liikenne- ja työolosuhteissa.

Ajoneuvojen autonomisuuden tasot Ajoneuvojen, kuten autojen ja traktoreiden, autonomisuutta voidaan mitata SAE-standardin (J3016) tasoilla 0–5. Autonomian tasolla 0 (ei automaatiota) kuljettaja vastaa kaikista ajotehtävistä. Ajamista voidaan kuitenkin tukea varoituksilla tai ajamiseen puuttuvilla järjestelmillä. Tavalliset uudet ajoneuvot ovat tasolla 1 (kuljettajan tuki), jossa on käytössä tukijärjestelmiä ohjaamiseen. Kehittyneimmät ajoneuvot ovat tasolla 2 (osittainen automaatio), jolloin ajoneuvo pystyy itse ohjaamaan ja säätämään ajonopeutta tietyissä tilanteissa.

Autonomian seuraavilla tasoilla 3 (ehdollinen), 4 (korkea) ja 5 (täysi automaatio) järjestelmä korvaa kuljettajan asteittain. Kolmostasolla kuljettaja joutuu ottamaan ajoneuvon hallintaansa joissakin olosuhteissa eli hänen on istuttava valmiudessa ratin takana. Nelostasolla ei yleensä tarvita enää kuljettajaa, mutta ongelmatilanteissa järjestelmä pysäyttää ajoneuvon turvallisesti odottamaan kuljettajan reagoimista. Viitostasolla järjestelmä vastaa ohjaustoiminnoista kaikissa olosuhteissa, eikä ajoneuvossa tarvita enää ollenkaan kuljettajaa.

Traktoreiden itseohjautuvuus etenee asteittain Ajoneuvojen autonomiaa koskeva lainsäädäntö on Pohjois-Amerikassa ja EU:ssa tällä hetkellä autonomian tasolla kaksi. Japani on tässä mielessä ”länsimaita” edellä. Siellä on yksityisillä maatiloilla käytössä periaatteessa jo nelostason traktoreita. Nämä traktorit tekevät itsenäisesti – ilman kuljettajaa – melko yksinkertaisia riviviljelyyn liittyviä töitä. Kuljettaja on traktoriin tarvittaessa yhteydessä esimerkiksi älypuhelimen välityksellä. Nämäkään traktorit eivät vielä saa kulkea itsenäisesti maanteillä.

Traktoreiden ja puimureiden itseohjautuvuus etenee asteittain. Kuten Japanissa, muuallakin nähtäneen ensin vain pellolla itsenäiseen työskentelyyn kykeneviä koneita – tarvittava tekniikka on kyllä jo olemassa. Näilläkin koneilla voidaan säästää työaikaa ja vähentää kuljettajan kuormittumista. Myös inhimillisistä virheistä johtuvien vahinkojen määrän voidaan odottaa vähenevän. Lainsäätäjillä on kova paikka linjata, millaisia vahinkoja voidaan itseohjautuville ajoneuvoille sallia.

Jälkijunassa seuraava lainsäädäntö, korkeat kustannukset, ihmisten muutosvastarinta, nykyisen ajoneuvokannan kirjavuus sekä tekoälyn ja tiedonsiirron rajoitteet hidastavat siirtymistä kohti täysin autonomisia ajoneuvoja. Maantieliikenteen lailla myös pelloilla tullaan näkemään tulevaisuudessa laaja kirjo eri vuosikymmeniltä peräisin olevaa tekniikkaa. Traktorivalmistajat arvioivat, että sarjavalmisteinen ja täysin autonominen (taso 5) traktori voi olla noin vuosikymmenen päässä.

Työvoimakoulutuksena Uudistu esimiestyössä

SIRPA PUSSINEN, TTS TYÖTEHOSEURA

TTS Työtehoseuran koulutuspaletissa ovat yhtenä osana ELY-toimistojen ja TE-palveluiden kanssa toteutettavat työvoimakoulutukset. Esimerkkinä tällaisesta on syksyllä toteutunut Uudistu esimiestyössä -lyhytvalmennus.

Työ- ja elinkeinoministeriön työllisyyskatsauksen mukaan Suomessa oli syyskuussa yli 315 000 työtöntä työnhakijaa. Haasteena on, että avoimia työpaikkoja on vähemmän kuin vuosi sitten ja lomautettujen määrä on poikkeuksellisen suuri.

- Maaliskuussa COVID19-virus muutti kertaheitolla hyvän työmarkkinatilanteen lähes päinvastaiseksi kuin mitä se oli jo pitkään ollut. Mietimme Varsinais-Suomen ELY-keskuksessa, miten reagoimme tähän muutokseen nopeasti ja miten voisimme tukea niitä henkilöitä, jotka jäivät lomautetuiksi ja työttömiksi aivan yllättäen, muistelee viime kevään tilannetta koulutusasiantuntija Eila Äärilä Varsinais-Suomen ELY-keskuksesta.

- Uudistu esimiestyössä -koulutuksen kohdalla erityisesti ajattelimme, että se soveltuisi hyvin ravintola-alalta lomautetuiksi ja työttömäksi jääneille henkilöille. Alahan kärsi tuossa tilanteessa eniten poikkeustilanteesta. Toki koulutuksen ajateltiin soveltuvan myös muille aloille.

Uudistu esimiestyössä -verkkovalmennuksen päättäjäisiä vietettiin iloisissa ja hieman haikeissakin tunnelmissa. Onnittelijoina TTS:n Anu Ahtela ja Marjo Kittelä. Koulutuksen valmistelussa huomioitiin joustavuus ja vastaavuus opiskelijoiden elämäntilanteeseen.

- Poikkeustilanteen koulutukset suunniteltiin myös suhteellisen lyhyiksi. Kun ei vielä silloin tiedetty tilanteen kestoa, ajateltiin, että koulutus olisi hyvä suorittaa lyhyenkin lomautusjakson aikana, jatkaa Äärilä.

Verkkovalmennuksesta tietoa ja vertaistukea Työhyvinvointi, työelämän muutokset ja johtaminen olivat pääaiheina kuukauden kestoisessa Uudistu esimiestyössä -verkkovalmennuksessa. Mukana oli Varsinais-Suomen TE-palveluiden kautta valikoitunut 16 hyvinkin kokeneen esimies- ja päällikkötehtävissä toimineen henkilön ryhmä.

- Joka aamu ryhmä treffasi kouluttajan ohjauksella verkossa. Aamupäivään tyypillisesti kuului luento- tai muu tietopuolinen sessio, ja iltapäivän osuuteen omatoimisia tehtäviä ja niiden purku. Läpi valmennuksen kävimme kiinnostavia keskusteluja, myös yleisesti työelämän muutoksista ja mietityttävistä asioista, kertaa koulutuspäällikkö Anu Ahtela.

- Tärkeänä arvona oli, että opiskelijat tulivat keskenään tutuiksi ja saivat vertaistukea toisiltaan. Saadun palautteen mukaan tärkeimpiä anteja olivat saadun tiedon lisäksi vuorovaikutus ja tunne yhteisöön kuulumisesta..

i

Uusia suuntia työuralle

Avoinna olevia työvoimakoulutuksia ja muita ammatinvalinnan mahdollisuuksia kannattaa seurata TE-palveluiden nettisivuilta www.te-palvelut.fi/te/fi/ ja TTS:n koulutuskalenterista www.tts.fi

Työelämän uudistumisen estejuoksu työyhteisön sivistys ja vastuu helpottamaan matkan tekoa

ARTO KETTUNEN, TTS TYÖTEHOSEURA

TTS:n tutkimus- ja kehittämispäällikkö Minna Mattila-Aalto tarttuu kirjassaan tärkeään näkökulmaan – mikä on työntekijän rooli sivistyneen työyhteisön rakentamisessa ja työelämän ongelmien selvittämisessä? Voiko työelämää ajatella uusiksi niin, että työuupumusta ja pahoinvointia hoidetaan myös koko työyhteisöä koskevina ongelmina?

HS 11.11.2020: ”Uuden työolobarometrin mukaan puolet vastaajista koki haitallista stressiä työssään, ja lähes kolmasosa työskenteli jatkuvasti kiireen alaisena.” Tämä ajankohtainen uutinen osoittaa, että Minna Mattila-Aalto on uuden kirjansa kanssa tämän päivän työelämäkeskustelun ajassa ja ytimessä.

Työpaikoilla voidaan pahoin, ja toisaalta suomalaiset on todettu maailman onnellisimmaksi kansaksi – mikä tässä menee väärin? Minna kertoo kirjassaan, että moni uupuu työssään jatkuvaan suorittamisen paineeseen. Kun vapaa-aikakin pyritään suorittamaan ja pakkorentoutumaan minuuttiaikataululla, ei ole ihme, että ihminen väsyy tässä elämänmenossa. Olemmeko jo tottuneet jatkuviin ylikierroksiin ja levottoman elämisen malliin niin, että pidämme niitä normaaleina?

Nostan esiin tärkeän huomion kirjasta: hankalista asioista puhuminen työpaikalla. Moni on varmasti huomannut, että työpaikoilla vallitsee eräänlainen valeavoimuus – työntekijöitä kannustetaan kritiikkiin ja epäkohtien esille tuomiseen, mutta työkulttuuri on käytännössä sitä, että kriittisiä ihmisiä pidetään ”turhan nillittäjinä” ja pahanilman lintuina. Tämä reaktio voi tulla jopa niin kärjekkäänä, että työntekijät alkavat välttää ikävien asioiden esittämistä. Kirjassa tuodaan esiin tärkeä ajatus siitä, että itse asiassa epäkohtien esittäminen ja niihin puuttuminen ripeästi ovat parasta korjaavaa työkulttuuria, joka johtaa parempaan tuottavuuteen, nostaa kaikkien motivaatiota ja saattaa jopa luoda innostusta työhön.

Mitä työelämäsivistys on? Kirjassa esitetään, että sivistys on hyvin konkreettisten asioiden tekemistä työpaikoilla – epäkohtien poistamista yhteisen hyvän eteen ja vastuullisen ihmisyyden nimissä. ” Kirjoitin kirjan keskustelun käynnistämiseksi. Kutsun sinua työssä käyvä ihminen pohtimaan, minkälaisia työhyvinvointiin ja tuottavuuteen liittyvien ongelmien syitä ja seurauksia sinä tunnistat työssä, työelämässä ja työpaikallasi. Mitä niistä ajattelet?

Johtamistutkimukset osoittavat, että organisaatiot, jotka kykenevät parhaiten sovittelemaan erilaisia todellisuuksia yhteiseksi hyväksi ovat kilpailukykyisimpiä.

Minna Mattila-Aalto

Yritykset ja työntekijät kantavat tästä yhteistä vastuuta. Työelämäsivistyksen voinee kiteyttää myös niin, että kohdellaan työyhteisöissä toisiamme kuten ihmisiä kuuluu kohdella ja tehdään tehtävämme vastuullisesti.

Tartuin kirjaan niin sanotun kokemusasiantuntijan silmin, rohkaistuneena Minnan ajatuksesta, että me kaikki työssä käyvät ihmiset olemme työelämän uudistajia ja kannamme teoillamme vastuuta arjen arvovalinnoista työpaikoillamme. Se kannatti, ja suosittelen lukemaan tämän kirjan, jos olet tai olet joskus ollut työyhteisön jäsen. Riskinä on vain se, että katseesi työelämään saattaa avartua. Minna Mattila-Aalto pohtii ammatikseen, mikä tekee työstä sosiaalisesti, eettisesti ja ekologisesti kestävää. Minna Mattila-Aalto. 2020. Työelämän uudistumisen esteet. Basam Books. ISBN 9789523790308