Polven osatekonivelleikkaus – uhka vai mahdollisuus?

Tiivistelmä Ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri Jani Knifsundin Nivelverkko-luennosta.

Teksti: Senni Metsäranta • Kuva: Tyks Orto Nivelrikko on hyvin yleinen sairaus. 50–59-vuotiaista noin 35 % ja yli 70-vuotiaista noin 60 % sairastaa nivelrikkoa. Useimmiten nivelrikko on oireeton. Oireita esiintyy yli 60-vuotiaista sairastavista naisista 18 %:lla ja miehistä 10 %:lla. Kun nivelrikko on edennyt pitkälle eikä ensisijainen konservatiivinen hoito enää auta, tulee vaihtoehdoksi tekonivelleikkaus. Yleisempi leikkausmuoto on kokotekonivelleikkaus, mutta myös osatekonivelleikkaus voi olla vaihtoehtona.

Polven nivelrikon oireet ja niiden voimakkuus vaihtelevat. Yleisimpiä oireita ovat liikkeelle lähdön kankeus ja rasituskipu kävellessä. Polven nivelrikossa leposärky on yleensä harvinaisempaa kuin esimerkiksi lonkan nivelrikossa. Polven nivelrikosta noin 25 % on polven sisäsyrjän nivelrikkoa eli nivelrikko ei ole laajentunut koko polveen.

Nivelrikon ensisijaisena hoitona on konservatiivinen hoito eli ei-leikkauksellinen hoito. Konservatiivista hoitoa ovat esimerkiksi fyysinen harjoittelu yhdistettynä painonpudotukseen. Parasta on kevyt tehoinen harjoittelu, joka ei aiheuta tärähdystä nivelalueelle sekä liikelaajuusharjoitteet ja venyttely. Voi myös käyttää erilaisia apuvälineitä, kuten kyynärsauvoja ja polvitukia. Lääkehoitona on ensisijaisena parasetamolia ja jos se ei auta niin tulehduskipulääke. Nivelensisäisiä pistoksia voidaan myös antaa (kortisoni ja hyalyronihappo).

Polven nivelrikon leikkaushoito

Kun nivelrikko on edennyt pitkälle ja ensisijainen konservatiivinen hoito on riittämätöntä, tulee hoitovaihtoehdoksi leikkaushoito. Aikaisemmin käytetty huuhtelu ja tähystyskirurgia ei ole enää suositeltavaa.

Yleisin käytetty leikkaushoito on tekonivelleikkaus. Se on todettu hyödylliseksi, kun konservatiivinen hoito on riittämätöntä ja nivelrikko aiheuttaa merkittävää haittaa. Se ei ole kuitenkaan täysin ongelmaton ja riskitön. Jopa 20 % polven tekonivelleikkauspotilaista ei ole tyytyväisiä lopputulokseen.

Tekonivelleikkausten määrä on kasvanut vuosien myötä. Vuonna 1980 tehtiin Suomessa alle 500 polven tekonivelleikkausta ja vastaavasti vuonna 2018 tehtiin yli 12 000 polven tekonivelleikkausta. Tekonivelleikkausten määrä on kasvussa etenkin alle 55-vuotiailla eli niillä, jotka ovat aktiivisesti vielä työelämässä.

Osatekonivelleikkaus vs. kokotekonivelleikkaus

Tekonivelleikkaus voi olla joko kokotekonivelleikkaus tai osatekonivelleikkaus. Näistä kokotekonivelleikkaus on eniten käytetty hoitomuoto. Kokotekonivelleikkauksessa se- kä reisiluun, että sääriluun nivelpinnat pinnoitetaan metallikomponentilla ja komponenttien väliin tulee muoviliukupinta. Myös polvilumpion nivelpinta voidaan pinnoittaa muovilla.

Osatekonivelleikkaus on kokotekonivelleikkausta vähemmän käytetty hoitomuoto. Sitä voidaan käyttää vähintään 25 %:lla nivelrikkopotilaista. Osatekonivelleikkauksessa vain polven kulunut nivelpinta, useimmiten sisäsivulla, pinnoitetaan ja komponenttien väliin tulee muoviliukupinta. Verrattuna kokotekonivelleikkaukseen tässä muodossa polvilumpioniveltä ei pinnoiteta.

Tutkimuksissa osatekonivelleikkauksella on havaittu joitakin etuja kokotekonivelleikkaukseen verrattuna. Näitä etuja on esimerkiksi nopeampi toipuminen ja lyhyempi sairaalahoito, parempi liikelaajuus, mahdollisesti hieman parempi toiminnallinen tulos, vähäisemmät komplikaatiot ja leikkauksenjälkeiset kivut.

Kokotekonivelleikkaus on kuitenkin pitkällä aikavälillä varmempi. Siinä uusintaleikkausriski on pienempi ja pitkäaikaispysyvyys on parempi verrattuna osatekonivelleikkaukseen. Lisäksi kokotekonivelleikkaus on hieman yksinkertaisempi eikä se vaadi samanlaista perehtymistä leikkaustekniikoihin ja indikaatioihin kuin osatekonivelleikkaus.

Leikkausvalinnassa otettava huomioon potilaan oireet ja tarpeet

Oikeilla indikaatioilla osatekonivelleikkauksella saavutetaan vähintään yhtä hyvä toiminnallinen tulos pienemmällä komplikaatioriskillä kuin kokotekonivelleikkauksella. Kuitenkin pitkällä aikavälillä osatekonivelleikkauksen uusintaleikkausmäärä on ja tulee aina olemaan suurempi.

Potilailla on yksilöllisiä eroja, jotka on huomioitava. Leikkausmuoto valittaessa tärkeää on, että potilasta kuunnellaan ja osapuolet keskustelevat yhdessä sopivasta hoitovaihtoehdosta. Leikkausvaihtoehtoja mietittäessä on selvitettävä, toivooko potilas nopeampaa toipumista pienemmin leikkausriskein ja hyväksyy kohonneen uusintaleikkausriskin – vaiko päinvastoin.