Kirjanurkka

Aino Aallon esiinmarssi

Teksti: Tiina Peltonen

Vai kakunpursottajaksi hän vain kelpaisi? Hän kyllä näyttäisi. Hän suunnittelisi ainutlaatuisempia rakennuksia kuin yksikään Polusteekin mies. (s. 105–106)

Jari Järvelän romaanin Aino A. päähenkilö Aino Aalto on vastavalmistunut, sinnikkäästi töitä etsivä uhmakas arkkitehti, jonka sydän sykkii rakennusten monenlaisille mahdollisuuksille. Todellisuudessa Ainon saavutukset ovat jääneet hänen miehensä Alvar Aallon nimen varjoon.

Humoristinen, faktaa ja fiktiota taidokkaasti sekoittava tarina alkaa ajasta ennen kuin Ainosta ja Alvarista tuli pari. Aino ja opiskelutoverit matkustavat Italiassa ja imevät itseensä inspiraatiota maan rakennustaiteesta. Matka on palkinto raskaista opiskeluajoista ja hengähdys ennen työelämään astumista – etenkin kun miesvaltaisella alalla naisarkkitehdeillä on suuri paine menestyä.

Tarinan edetessä syvennytään Aaltojen väliseen rakkaussuhteeseen, johon romaanin mukaan säröjä tekevät Alvarin huoleton rahankäyttö ja naisseikkailut. Vaikka rakkaus ja lapsiperhe-elämä saavat tarinassa sijaa, nousee vahvimpana kuitenkin esiin Ainon intohimo arkkitehtuuria kohtaan. Lastensa kanssa hän ei aina koe osaavansa olla, vaan Alvar on perheen leikittäjä. Suunnitellessaan rakennuksia ja käyttöesineitä on Aino sen sijaan oikeassa paikassa.

Turkulaiselle lukijalle mielenkiintoisinta teoksessa ovat varmasti Turkuun sijoittuvat luvut ja tapa, jolla Järvelä Aaltojen kautta kaupunkia kuvailee. Aino ja Alvar perheineen asuivat Turussa vuosina 1927–33 ja suunnittelivat yhdessä muun muassa Lounais-Suomen Maalaistentalon Humalistonkadun ja Puutarhakadun kulmassa sekä Turun Sanomien toimitalon Kauppiaskadulla.

Aino A. luokitellaan romaaniksi, mutta Järvelän jälkisanojen perusteella mukana on paljon totuutta. Teoksesta onkin mahdollisuus saada käsitys niin Aaltojen suunnittelemista rakennuksista ja esineistä kuin heidän epätasa-arvoisesta työsuhteestaan, jossa Alvar sai nimelleen kunniaa ja Ainon ansiot unohdettiin. Tämän teoksen luettuasi haluat kuitenkin varmasti etsiä Alvar Aallon sijaan tietoa Aino Aallon elämästä ja urasta.

Jari Järvelä: Aino A. Tammi 2021. 395 s.

Ystävyyden laulu

Mistä tunnet sä ystävän, lauletaan laulussa

Teksti: Tuula Vainikainen

Seuraava säe kysyy, onko oikea sulle hän… Mirja Hämäläisen tietokirjassa pureudutaan ystävyyteen syvällisemmin ja monesta näkökulmasta.

Tekijä on tutustunut aihetta käsitteleviin tutkimuksiin ja tunnustellut ilmiötä sekä omakohtaisesti, haastattelemalla että kyselyllä.

Ystävyys on positiivinen asia, mutta joskus on hyödyllistä mennä pintaa syvemmälle. Siihen Hämäläisen kirja antaa mainion mahdollisuuden – katsastaa ilmiötä ja tunnustella omia tuntojaan.

Osaamme nimetä ystäviämme. ”… näitä ystäviä rakastaa heidän itsensä takia, eikä heiltä tarvitse mitään…”, kirjoitti jo Aristoteles. Väittäisin vastaan, että tarvitsee kyllä – juuri sitä ystävyyttä. Ystäviä löytyy elämän eri vaiheista. Muistamme varmaan jokainen vanhimman ystävämme. Minulle hän on Tiina, jonka kanssa tutustuimme muuttaessamme 5-6-vuotiaina kerrostaloon. Kellari oli vasta maalattu, eikä meitä lapsia otettu sinne tutustumaan. Siitä se lähti.

Elämme yltäkylläisyyden ystävyydessä. Ihmisen ykköshuoli ei ole heimon selviäminen eikä ystävyyssuhteita tarvitse rakentaa hyödylle. Ystävyys alkaa tunnistamisen kokemuksesta, tutkijoiden mukaan kyse on geneettisestä samankaltaisuudesta. Ystävyydessä vallitsee tasavertaisuuden vaatimus: kohtalaisessa määrin ystävän huolten kuuntelu ei rasita. Avaudumme ystävillemme tärkeistä asioistamme, joskus juoruilemmekin, joka on Hämäläisen mukaan iloista tiedonvaihtoa ja sukua apinoiden sukimiselle.

Ystävyyden pohjana ovat tunteet – pitäminen ja välittäminen. Tunteet voivat myös kylmetä, tasavertaisuus alkaa nilkuttaa ja muut asiat ajaa kiireessä ystävyyden edelle.

Ystävyyksiä on erilaisia ja meillä on samaan aikaan niitä eri vaiheessa. On elämäntilanneystävyyksiä - lyhytkin ystävyys voi olla merkittävä. Kaikki suhteet eivät kestä ikuisesti. Ihmiset ovat epätäydellisiä – niin me kuin ystävämmekin. Suru, kateus, epäoikeudenmukaisuus ja vihakin voivat kuulua ystävyyteen tai aiheuttaa sen hiipumisen tai sanallisen päättämisen. Hyvään ystävyyteen kuuluu kyky ottaa vastaan hankalaakin palautetta.

Facebook on eräs aikamme ystävyyden muoto. Omia kontaktejaan tutkailemalla voi oppia itsestään.

Kiehtova kirja.

Mirja Hämäläinen: Ystävyys. Kosmoskirjat 2022.