Purentaelimistön fysioterapia on vaikuttavaa hoitoa

ja jäykkyys sekä päänsärky. Korva- ja kurkkuoireita voi myös esiintyä.

Toimiva purentaelimistö on merkittävä osa ihmisen kokonaisvaltaista hyvinvointia. Purentaelimistön ongelmia voidaan hoitaa tehokkaasti fysioterapialla. Purentaelimistö muodostuu leukanivelistä, purentalihaksista, hampaista sekä näihin läheisesti liittyvistä kudoksista.

Purentaelimistön toimintahäiriöistä puhuttaessa tarkoitetaan edellä mainittuihin anatomisiin rakenteisiin liittyviä kiputiloja ja häiriöitä. Aihepiiristä käytetään yleisesti lyhennettä

TMD (temporomandibular disorders).

TMD-ongelmat ovat yleisin, ei-hammasperäinen kiputila pään alueella, jonka takia ihminen hakeutuu hoitoon. Naisilla TMD-oireet ovat 3–4 kertaa yleisempiä kuin miehillä, ja niitä havaitaan eniten 35–50 vuoden iässä.

Yleisin oire on kipu

Yleisin hoitoon hakeutumisen syy on kipu suun tai kasvojen alueella. TMD-kipu voi kroonistua ja heikentää elämänlaatua, joten ongelmiin on tärkeä puuttua mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Kireät purentalihakset tai liikerajoitus havaitaan usein hammaslääkärissä, josta jatko-ohjaus fysioterapiaan tulisi olla luontevaa. Tavallisimpia purentaelimistön toimintahäiriöiden oireita ovat kivun lisäksi leukaniveläänet kuten rahina tai naksahdus, alaleuan liikehäiriöt, leuan väsyminen

Moninaiset oireiden aiheuttajat TMD-oireille ei ole yhtä tiettyä aiheuttajaa. Moni tekijöistä voi myös ylläpitää oireita. Usein oireet kehittyvät vähitellen ja vuosien kuluessa. TMD-oireiden taustalla voi olla bruksismi eli hampaiden narskuttelu tai yhteen pureminen. Se on usein tiedostamatonta purentalihasten työtä, joka ilmenee hampaiden narskutteluna tai yhteen puremisena päivä- ja/tai yöaikaan. Bruksismi voi kuormittaa purentalihaksia myös ilman hammaskontaktia, jolloin ihminen jännittää suun alueen lihaksia purematta hampaita yhteen. Oman toiminnan tietoisella tunnistamisella, leuan lepoasennon opettelemisella ja jännitystilojen purkamisella asiaan voidaan puuttua fysioterapiassa tehokkaasti.

Kehomme asennolla on merkitystä myös purentaelimistöön. Tasapainoinen ryhti ja optimaalinen kuormitus elimistön luisten rakenteiden eli selkärangan, pään, hartia- ja lantiorenkaiden välillä mahdollistavat kehon rakenteille optimaaliset toimintaolosuhteet. Lysähtäneen ryhdin ja eteentyöntyneen pään aiheuttama epätasapaino aiheuttaa mekaanista rasitusta nivelille, lihaksille ja hermorakenteille. Usein purentaelimistön toimintahäiriöt esiintyvät yhdessä niska-hartiaseudun kipujen kanssa. Lisäksi mm. reumasairaudet, nivelten yliliikkuvuus, purentavirheet ja stressi voivat altistaa TMD-oireille.

Fysioterapialla kohti kivuttomuutta

Keväällä 2021 päivitetyn Käypä hoito -suosituksen mukaan fysioterapia on keskeisessä roolissa TMD-potilaan hoidossa. TMD-fysioterapian tavoitteena on kivun lievittyminen, normaalin toimintakyvyn palauttaminen ja mekaanisen kuormituksen vähentäminen. Tutkimustietoon perustuen konserva- tiiviset hoitokeinot ja niiden yhdistäminen ovat tehokkainta hoitoa. Fysioterapia voi sisältää yksilöllisen tarpeen mukaan mm. terapeuttista harjoittelua, neuvontaa ja ohjausta, fysikaalista hoitoa ja manuaalista käsittelyä.

Fysioterapeutti Riikka Heinosen YAMK-opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää fysioterapian vaikutusta koettuun TMD-kipuun sekä muihin oireisiin. Koeryhmä koostui 10 henkilöstä ja he saivat fysioterapiaa viisi kertaa. Fysioterapialla oli runsaasti positiivisia vaikutuksia. Jatkuva kipu helpottui, leuan liikerajoitukset vähenivät ja purentalihaksissa koettu kipu laski selkeästi. Positiivisia muutoksia havaittiin myös kaularangan liikkuvuudessa ja leukaniveläänissä. Oireita ylläpitäviin tapoihin opittiin kiinnittämään huomiota uudella tavalla, mikä vaikutti myönteisesti oireisiin.

Kaikki tutkimukseen osallistuneet olivat tyytyväisiä saamaansa fysioterapiaan. 70 % osallistujista arvioi hoitojakson lopussa oireistonsa paremmaksi kuin hoitojakson alussa. Loput 30 % arvioi oireistonsa huomattavasti paremmaksi. Opinnäytetyön tuotoksena luotiin TMD-potilaan itsehoito-ohje, jonka avulla pyritään tehostamaan moniammatillista yhteistyötä ja TMD-potilaan ohjautuvuutta fysioterapiaan.

Purentafysioterapiassa lihaksia ja leukaniveliä käsitellään suun ulko- ja sisäpuolelta. Hoito tehdään aina yhteisymmärryksessä asiakkaan kanssa, esimerkiksi käsittely suun sisältä ei ole välttämätöntä.

Teksti: