Kaakkois-Suomen kuulumisia viä, joista omia yllättäviäkin luonteenpiirteitä tuli esille. Kokeilkaapa peilin kautta piirtämistä. Hyvinkin saattaa olla ongelmallista. Kahvin jälkeen sitten siirryimme ulos. Tuuli tuiversi, mutta vettä ei onneksi satanut. Pientä liikunnallista tyhyä: siirrellään ryhmää ruudusta toiseen numerojärjestykseen, siirretään ryhmä ”pitkospuita” pitkin paikasta A paikkaan B, heitellään pahvinpalasta taivuttaen (kuva kertoo enempi kuin sanat). Ja ottakaapa pitkä vapa ja ryhmässä laskette sen sormien varassa (kiinni pitämättä) maahan. Kevyitä, mutta ei ihan helppoja tehtäviä. Illalla riennettiin saunaan ja uimaan. Muutama urhoollinen kävi meressä kivikkoa ja tuulta uhmaten pulahtamassa. Rentouttavaa puuhaa. Iltaruokai-
lu oli sitten Sotkussa. Seisova pöytä on lastattu herkuilla ja ruokaa oli riittävästi. Siinähän se ilta kului rupatellessa valomerkkiin (n. klo 22) saakka. Siirryimme takaisin majapaikkaan, jossa käytävän päässä vietimme loppuiltaa. Tarinaa riitti ja tanssittiinhan siinä myös. Jollain sujui myös, jos ei ihan Zorbas, niin ainakin tsorpas.
Pyhäpäivän ratoksi ja päätteeksi Sunnuntaina oli vuorossa saaren tutustumiskierros. Oppaana toiminut herrasmies ja luontokuvaaja Pekka Vainio kierrätti meitä saarella ja kertoi saaren kiintoisasta menneisyydestä. Käytiin vanhalla kasarmilla, rantakallioilla tykkiä katsomassa sekä luolassa katso-
massa, miten tuota tykkiä käytetään. Ei saatu kyllä ampua. Pienen tihkusateen ja hyttyslauman kera tutustuttiin myös sääasemaan, totta kai. Mielessä kaikui radiosta tuleva tiedotus: Kotka-Rankki, ohutta yläpilveä. Kotiinlähtö koitti ja iloisella mielellä astuimme taas laivaan, joka kuljetti meidät Kotkaan, sieltä bussiin ja paluumatkalle. Ehdottomasti Rankki ja muutkin Kotkan saaret ovat tutustumisen arvoisia paikkoja. Kotkansaaret Oy:n kotisivuilla on tietoa paikoista ja mikäli suunta on kaakkoiselle rannikolle, kannattaa siellä vierailla. Viikonlopun terveisiä kertoili Rautiaisen Jaana
9