64
musiikki
T H E B A LT I C G U I D E ™ M A R R A S K U U 2 0 1 1
Kairi Leivolla on monia erilaisia munniharppuja.
Munniharppu, märistysrauta, suuharppu
Suosittu parmupill Soittimen suomalainen nimi panee virolaiset oudosti hymyilemään. Kyseessähän on munniharppu. TEKSTI MIKKO SAVIKKO, KUVAT ANDREI CHERTKOV
Munniharppu ei ole mikään uusi soitin. Sen iäksi arvellaan yli 5 000 vuotta. Virossa sen suosio on kasvanut viime vuosina.
Nykyisestä suosiosta voitaneen syyttää Viljandin August Pulst -opistoa, jonka opettajat Cätlin Jaago ja Juhan Suits ovat maan parhaita munniharpun soittajia. Viimeksi mainittu on tuttu myös
monelle suomalaiselle Svjata Vatra -yhtyeestä. Laudaukse kääksutajad -yhtyeen Kairi Leivo tuntee soittimen salat. ”Melodian soittaminen on virolaisessa tavassa ominaista. Lisä-
Viroksi: parmupill, mokapill, konnapill Ruotsiksi: mungiga, munharpa, Englanniksi: jew’s harp ■ kotoisin luultavasti Aasiasta, ehkä Kiinasta tai Siperiasta, ■ Suomessa jo 1400-luvulla, jolloin se oli talonpoikien ja köyhälistön soitin, ■ Runeberg mainitsee Hirvenhiihtäjät-runossaan märistysraudan, ■ suomalaisille ehkä tunnetuin kappale, jossa sitä soitetaan, on alkuperäinen Vaahteramäen Eemelin laulu, ■ soittimen osat ovat kehys ja kieli. Kehyksen lähinnä kieltä olevia osia kutsutaan jaloiksi,
Tehdasvalmisteisilla ja halvoilla ei pysty soittamaan melodiaa. Aluksi kannattaa käydä päivän tai parin kurssilla, jolloin oppii soittimen niksit”, Leivo suosittelee.
Kairi Leivo
Levyarvio
kurssilla, jolloin oppii soittimen niksit”, Leivo suosittelee. Kairi Leivon mukaan munniharpulla pystyy soittamaan parhaiten perinteistä musiikkia, kuten virolaista Labajala-valssia. Soittimen äänialue estää vaikeimpien sävellysten soiton. Munniharppua voi kuunnella netistä, jossa Kairi Leivo soittaa kappaleen nimeltä Ubalugu (papulaulu). Kuuntele munniharppua: www. myspace.com/laudauks/music/ songs/ubalugu-4607572 Lisäksi munniharppumusisointia kuulee myös sekä kyseisen yhtyeen että Paabel-, RO:ToRo-, Oortja Vägilased -yhtyeiden levyillä. ■
MATKA NUOREN NAISEN MAAILMAAN
Kuka? Mari Pokinen ■ 23-vuotias Mari Pokinen valmistui tänä vuonna näyttelijäksi Viljandin Kulttuuriakatemiasta. ■ Soittanut viulua. Laulanut erilaisissa kuoroissa ja osallistunut laulukilpailuihin, joita myös voittanut. Aloitti säveltämisen jo 13-vuotiaana. ■ Näytellyt useissa teattereissa ja parissa televisiosarjassa. Näyttelee marraskuussa Kristian Smedsin 12Karamazovia-näytelmässä Von Krahl -teatterissa. ■ Esikoisalbumi 22 julkaistiin viime vuonna ja se on saanut hyvän vastaanoton Virossa. Levy sisältää 11 vironkielistä laulua.
oppia olemme saaneet Norjasta, jossa järjestetään munniharppufestivaalejakin”, sanoo Leivo. Niille neuvoksi, jotka haluavat oppia soittamaan munniharppua, hän kehottaa hankkimaan kunnon soittimen. ”Tehdasvalmisteisilla ja halvoilla ei pysty soittamaan melodiaa. Aluksi kannattaa käydä päivän tai parin
■ soitettaessa harppu laitetaan kevyesti hampaita vasten, niin että kieli pääsee hampaiden välissä vapaasti liikkumaan. Huulet puristetaan kevyesti jalkoja vastaan ja kieltä näppäillään sormella, ■ erilaiset äänet syntyvät, kun suuonteloa liikuttaa kuin vokaaleja lausuttaessa, ■ äänen voimakkuutta voi säätää ulos- ja sisäänhengityksellä, ■ Virossa soittimia valmistaa tarttolainen Priit Moppel ja niitä myydään Universaal-Universum -myymälöissä, ■ tehdasvalmisteisten munniharpun hinnat alkavat noin kolmesta eurosta, Moppelin tekemä korkeatasoinen soitin maksaa 29 euroa.
TEKSTI MIKKO VIRTA, KUVA VEIKO TUBIN
Mukavasti radiosoittoa saanut Mari Pokinen erottuu raikkaudellaan ja omaperäisyydellään. Mari Pokinen julkaisi esikoislevynsä viime vuonna. Kaiken materi-
aalinsa itse säveltänyt ja sanoittanut Pokinen on kerännyt kiitosta myös virolaisten kriitikoiden taholta. 22-albumi on kokoelma kauniita lauluja, joita Pokinen esittää akustisesti kitaransa kanssa. Joissain kappaleissa mukana on myös piano ja toinen kitaristi. Virosta löytyy runsaasti taitavia ja kaunisäänisiä naislaulajia, mutta Mari Pokisella on joitain uutta annettavaa tälle saralle. Levyn sävellysten raikas ja levollinen tunnelma on hyvää vastalääkettä radion ylituotetulle popille. Eniten radiosoittoa saanut kappale, No näed, kertoo ensilumen tulosta. Se sopiikin mainiosti marraskuun pimeneviin iltoihin.
Luonnon lisäksi levyn sanoitukset kuvaavat nuoren naisen tunnetiloja ja ovat välillä hyvinkin henkilökohtaisia. Levyn nimikin viittaa Pokisen ikään. Mari Pokinen keikkailee ahkerasti ja menneenä kesänä häntä saattoi nähdä niin folkfestivaaleilla kuin Tallinnan klubeillakin. Pokinen tekee kirkkokonsertteja Riho Sibulin kanssa 27., 28. ja 29. joulukuuta Viimsissä, Tallinnassa ja Tartossa. Nuorta laulajatarta on
tituleerattu jopa Viron naispuoleiseksi Jaan Tätteksi, joten kuulemme Pokisesta tulevaisuudessa varmasti vielä lisää. ■