Page 1

LURPPA Lounais-Suomen Spanielikerho ry jäsenjulkaisu 3/2016

i nenä t s e s i a yä! s m i k l y e i s n ä a Sp ja hyvä n i ä p tuulta


Kuvagalleria

LOUNAIS-SUOMEN SPANIELIKERHO RY:N JÄSENJULKAISU PAINOSMÄÄRÄ NOIN 300 KPL ILMESTYY 4 KERTAA VUODESSA Painopaikka: Painosalama ISSN 1235-5577 AINEISTO Sari Nyman lurpantoimitus@gmail.com TAITTO Teija Korpela

Violan pennut Sisällys: 4. Puheenjohtajan mietteitä 5. Koirakin on kaksikielinen 6. Kasvattajan puheenvuoro: Riitta Paganus 10. Filolla on sankarin elkeet 11. Mikä ihmeen Mätsäri? 12. Mejä-tuloksia 13. Pelastuskoiran vaativat haasteet

Nro / Ilm. / AINEISTON DL 4/2016 / joulukuu / 15.11 ILMOITUSHINNAT 2016 1 sivu mustavalkoinen 65 € 1 sivu neliväri 120 € ½ sivua mustavalko 35 € ¼ sivua mustavalko 20 € Takakansi (neliväri) 150 € ALV 0% VUOSISOPIMUSHINNAT Ilmoitus kahteen lehteen -15% Tukijat 50%

15. Syysepikset 16. Raision Elonäyttelyn terveiset 17. Kun Peppi tuli taloon 21. Eläinlääkärin ammatista 22. Koulutusvinkit kohti parempaa

JÄSENETUHINNAT 1 sivu mustavalko 25 € 1 sivu neliväri 55 € ½ sivua mustavalko 15 € ¼ sivua mustavalko 8 €

yhteistyötä 25. Mejä-tuloksia 26. Lenkkeillen koiran kanssa 29. Kokouskutsu Kansikuva Hannu Eirola Ilona

LURPPA 3/2016

JÄSENILLE ILMAISET (mustavalko) In memoriam, valioilmoitus, koiran 10-vuotisonnittelut, näyttely- ja koetulokset. Huom! Pentue- ja astutusilmoitukset ovat maksullisia. Kuva näyttely- tai koetuloksen yhteydessä 5 €.

3


PUHEENJOHTAJALTA Huh helle ä! Lämpömi ari on osoi anut sellaisia lukemia e ä aremmatkin kaksijalkaiset ovat uskaltautuneet pulahtamaan veteen , vai kuinka? Nelijalkaiset sen sijaan ovat he valmiita kun siihen tuli mahdollisuus. Toivo avas ole e kaikki voineet nau a lämpimistä ilmoista ja vesistä! Kesän aikana on ollut paljon koiratapahtumia , puhuma akaan jokaviikkoisista näy elyistä…koirakansa herää ak iviseen toimintaan näin kesäaikana. Itse olen ollut järjestämässä oman rotuni Clubshowta ja kesäpäiviä ja saanut näin tutustua uusiin koiraihmisiin ympäri Suomea. Jo a tällaisia tapahtumia voidaan järjestää vaa i se jäsenistöltä ja mones myös ei-jäseniltä pyyteetöntä panostusta kerhojen toimintaan. Mikään ei synny itsestään. Viime vuonna kerhomme enasi hienos olemalla Koiranäy ely Alliansin talkoolaisina Messukeskuksen näy elyissä sekä myöskin omassa juhlanäy elyssämme. Tänä vuonna Raision Elonäy elyn aikaan oli monta muutakin tapahtumaa ja siksi talkoolaisten saaminen paikalle osoi autui eri äin haastavaksi. Kiitokset teille jotka tuli e apuun! Hallitus on pää änyt jokin aika si en e ä kerho luopuu asuntovaunusta koska se oli aika huonossa kunnossa eikä käy öä ollut. Nyt asuntovaunu on myyty ja minusta eri äin hyvään hintaankin vielä. Tilalle on oste u nk.koppikärry , jolla kerho voi kuskata tavaroita eri tapahtumiin. Tästä isosta työstä kiitos Ma lan Karille , joka hoi nämä asiat eri äin hienos . Jäsenet voivat kärryä vuokrata edulliseen hintaan. Syksy on tulossa ja tapahtumia rii ää , tässä lehdessä on myös kutsu vaalikokoukseen jossa valitaan toimihenkilöt ensi vuodelle. Ole kiinnostunut ja tule mukaan….vain osallistumalla voit vaiku aa! Lämpimiä syyskelejä toivotellen Merja & fieldit

Nyt on aika kiittää ja kumartaa! Jätän Lurpan teon nyt lopputiimille ja sen uusille jäsenille. Päivässä on liian vähän tunteja ja tehtäviä vaan liian paljon. Ja pitäähän sitä oman koirankin kanssa ehtiä olla ja harrastaa. Mutta on ilo jättää lehti osaaviin ja innokkaisiin käsiin, eläköön Lurppa!! Terveisin Sari

4

LURPPA 3/2016


Kaksikielinen koira Teksti: Annemari Toivonen

3-vuo as kultainennoutaja Petu asuu yhdessä kuuron pariskunnan vie äen tavallista koiran elämää. Tai ei aivan tavallista, sillä puhutun puheen lisäksi Petun elämään kuuluu vii omakieli. Vii omakielen lisäksi käytetään myös käsimerkkejä. Jotkut käsimerkit ovat samoja kuin vii omakielen vii omamerkit, kuten istu, ruoka, ulos ja hammasharja. Hammasharjan vii oman nähdessään Petu valpastuu ja odo aa puru kkua. Petu ymmärtää oman nimensä vii omakielisellä merkillään, jonka minä ja Henrik olemme yhdessä pää äneet. Kuurojen maailmassa, jokaisella on oma vii omanimi. Petun kanssa ollaan kokeiltu eri harrastuksia. Tällä hetkellä harrastetaan tokoa, koska se on tuntunut mukavalta. Mu a haasteitakin on löytynyt. Mie n helpos liikaa tokon liikkeille omia käsimerkkejä. Aina pohdin, mikä olisi rii ävän täydellinen merkki... Tokotreeneissä olemme harjoitelleet paljon käsillä ohjaamista namien avulla. Namien vähentäminen tulee olemaan myös haaste, niinkuin varmas monille muillekin, jos haluaa lähteä tokon kokeisiin. Treeneissä on vii omakielen tulkki vii omassa, mitä tokon kurssin ohjaaja puhuu. Jos Petulla on asiaa minulle tai Henrikille, se ei hauku vaan tulee eteen istumaan ja tuijo amaan. Usein siinä yhteydessä tekee myös oravatempun

LURPPA 3/2016

Kuva: Elina Nokka

eli nostaa etutassunsa ylös istuma-asennosta. Kun taas meillä on Petulle asiaa, niin emme ole ääne ömänä vaan kutsumme sitä puheäänellä tai metsässä joskus pillillä.Välillä ju elemme Petulle ääneen. Katsekontak Petun kanssa on meille tärkeää.

Vaikka Petu on to unut elämään vähän hiljaisemmassa maailmassa, niin olemme siitä huolima a saanneet koirakavereita kuulevien maailmasta. Tosi helpos monet ihmises luovu avat, jos huomaavat e en ymmärrä heidän puhe aan. Usein kuuro vain jää kuplan ulkopuolelle, kun kuulevat ihmiset puhuvat keskenään. Se on ikävää. Mu a kuuron kanssa voi vii omakielen lisäksi kommunikoida kirjoi amalla kännykälle tai paperille, tai käy ää vii omakielen tulkkia, joka kääntää puheen vii omakielelle tai niin toisin päin. Pystyn jonkun verran lukemaan huuliolta, aina ei sitä saa selvää. Petu etää ovikellon vilkkuvista valoista. Niistä hän havahtuu pystyyn ja odo aa in-nolla oven takana olevista vieraista. Vieras koira ihme elee helpos vilkkuvia valoja.

Kuva: Annemari Toivonen

Yksi hauska tarina; Olin menossa Petun kanssa ulos ja Henrik oli jo saapunut pihalle parkkipai-

5


kalle. Petu ei häntä nähnyt, mu a kun viitoin Henrikille jotain asiaa. Silloin siinä Petu esi minun puhuvan jollekulle ja ihan to ses odo näkevän jonkun tulevan. Se oli hauska näky. Kun aamulla soi herätyskello, joka tärisee (kovempi kuin kännykän tärinä), niin Petu tulee aina herä ämään. Siihen on mukava herätä ja nousta ylös. Petua ei kuitenkaan opete u kuulokoiraksi. Mu a yhtä ääntä olisi kiva ope aa Petulle. Ja se on pesukoneen merkkiääni. Sillä unohdan aina pesseeni vaa eet, enkä kuule piippausta, kun se on valmis.

Kuva: Elina Nokka

Kantapään kautta läpi harmaan kiven kasvatus opettaa kasvattajaa

Teksti Riitta Paganus Juttu on julkaistu SuKoKa:n kasvattaja-lehdessä 2-2016

Pääsin sisään koiramaailmaan vasta aikuisena, ensimmäisen koirani myötä vuonna 1991. Maa laistalon ty önä minulla oli kokemusta erilaisista ko eläimistä, mu a koiraa meillä ei kotona ollut, kissoja kyllä useitakin ja toisinaan ne saivat pentujakin. Koiran hankintaa edelsi useamman vuoden kestänyt silloisen puolison "pehmi äminen". Hän myös vaiku ratkaisevas rodun valintaan, mu a koiran sukupuoli tuli kuvaan mukaan vasta kasva ajan myötä; hän suosi eli nar ua kertoen sen olevan pehmeämpi ja aloi elijalle sopivampi. Minähän si en lähdin täysin rinnoin mukaan harrastamaan koirani kanssa kaikenlaista: arkito elevaisuu a, näy elyitä, taipparitreeniä yms. Agilityäkin taide in kokeilla. Ja terveystutkimukset teete in kasva ajan käskystä. Pari vuo a kun meni, niin heräsi ajatus pentueen tee ämisestä. Kasva ajalta sain ihan kiite äväs ohjeistusta ja tuolloin kävin jo kasvattajan perus- ja jatkokurssitkin. Kasva aja myös au oi uroksen valinnassa ja uroksen omistajalta sain käytännön opastuksen astutuksessa. Homma ei kuitenkaan o anut tuulta alleen ja narttuni jäi kahdes tyhjäksi. Päädyin si en hankki6

maan samasta roturyhmästä erirotuisen nartun toiseksi koiraksi. Tässä vaiheessa perhesuhteissani tuli kaikenlaisia muutoksia ja uudelleenjärjestelyjä, joten akivinen koiraharrastus jäi muutamiksi vuosiksi tauolle. Ensimmäisen koirani lähde yä sateenkaarisillalle ja toisen muute ua ty äreni mukana olin melkein vuoden ilman koiraa, vaikkakin "haku päällä" samasta roturyhmästä, mu a hieman pienemmän kokoista rotua. Kunnes si en nykyinen mieheni sa ui selamaan kirjastosta lainaamaani koirakirjaa ja sa ui lausumaan NE SANAT: "eikö se voisi olla tämmöinenkin"? Siitä se mopo taas läh liikkeelle: koiraharrasukseen oli alkuaikojeni jälkeen avautunut Internen ihmeellinen maailma ja Googlella löytyi rodusta lisää etoa ja rotuyhdistyksen sivuilta lista kasva ajista. Niin siinä kävi, e ä v. 2003/2004 vaihteessa minut hurmasi pieni karvapallo, joka valitsi minut LURPPA 3/2016


emännäkseen ja luovutusikäisenä ko imme muu tämä ty önen. Pennusta kasvoi aivan hurmaava ja ihanan luonteinen koiraneito. Kävimme muutaman kerran näy elyissäkin, missä minulle kävi selväksi, e ä H:ta parempaa arvostelua emme tule saamaan. Haave omasta kennelistä eli edelleen ja niin pitkälle pääsin, e ä hain oman kennelnimen, ja sulhasiakin käy in tositarkoituksella tapaamassa, mu a siihen se si en jäikin. Pää n, e ä keinosiemennykseen en ryhdy. Eipä siinä muu au anut kuin mennä uudestaan koirakauppaan. Nyt ymmärsin jo paremmin katsella sukutauluja ja pentujen vanhempien taustoja. Samalta kasva ajalta tuli loppuvuodesta 2007 ty öpentu, josta tuli si en kennelini kantanar u. Näy elyistä saimme EH, ERI, varasertejä ja sertejäkin, niin e ä lopulta nimen eteen voi in merkitä eli FI MVA. Terveystarkastuksissa kaikki oli ok, ja luonnekuvaus sekä dna-tes t tehty. Harrastuspuolella ty ömme oli omimmillaan verijäljellä, mu a muitakin lajeja on harraste u. Neidolle löytyi sulhanen ja huolima a aloi elijoiden sähläilyistä tammikuussa 2010 ultrassa näkyi neljä palleroa. Onnellisen odotuksen loppupuolella alkoi kasvaa jännitys synnytyksen onnistumisesta. Pentulaa kko, opaskirja, ja kaikki mahdolliset tarvikkeet olivat odo amassa suurta hetkeä. Lämpöjä mi ailin jo viikkoa aikaisemmin. Pennut pää vät syntyä lauantain ja sunnuntain vastaisena yönä, talven pahimman lumimyrskyn aikaan. Tuleva äi ei halunnut synny ää pentulaa kossa vaan minun sängyssäni. Siinä si en vie n yön välillä opaskirjasta tukea hakien ja tuulta kuunnellen. Onneksi kaikki meni hyvin ja pennut saapuivat maailmaan yön pitkinä tunteina. Eläinlääkäriin pääsy olisikin ollut onnenkauppaa, ken es olisin juu unut autoineni lumeen jo ko ellä. Pentujen synny yä pentulaakkokin kelpasi äi koiralle ja minulle tuli pyykkipäivä. Pennuille löytyi kodit aikanaan ja yhden ty öpennun jä n ko in. Elämä palautui normaaleille raiteilleen kunnes vuoden iässä silmätarkastukLURPPA 3/2016

sessa toisella ty öpennulla epäil in silmäsairau a. Puolen vuoden kulu ua toinen ty öpentu tode in sairaaksi ja joudu in lopettamaan. Taas kerran palasin lähtöpisteeseen. Seuraava vuosi kului pähkäillessä uuden nartun hankintaa, silmätarkastuksia ja viimeisenä rodun vaihtoa. Eläinlääkärin kanssa käydyistä keskusteluista sain rohkeu a päätökseen yri ää nartullani vielä toista pentue a. Kaikki meni hyvin treffeille as , mu a nuoripari ei ollut ollenkaan toisistaan kiinnostuneita. Onneksi olin katsonut varalle toisenkin uroksen ja siitä vaan omistajalle soi amaan, e ä saammeko poiketa tapaninajelulla teidän kau a. Tämän pentueen syntymä ei mennyt oppikirjan mukaan, vaan jouduin turvautumaan eläinlääkärin apuun leikkauksen muodossa. Emo toipui hyvin ja suurikokoiset pennut alkoivat kasvaa ihan silmissä. Kunnes kevä lunssa pää iskeä yhtä aikaa miehelleni ja minulle oikein keuhkokuumeen kanssa. Mieheni pääsi ko in tarkastuksen jälkeen, mu a itse vie n 5 päivää sairaalassa ja ko in päästyä olin vielä viikon kovalla an bioo kuurilla yri äen jotenkin selviytyä. Näistäkin pennuista on kasvanut ihania koiria, vaikka kasva aja ei päässyt ihan täysillä pikkupentuaikaan osallistumaankaan. Epäily 1. pentueen nartun silmäsairaudesta osoi autui vääräksi ja kasvatustyöni jatkui tätäkin kau a. Kokemusta 3. pentueen kanssa tuli ainakin kaksoisastutuksen mukanaan tuomasta paperisodasta ja kahden vastasyntyneen elämän pää ymisestä parin päivän ikäisenä. Viimeisimmän, 4. pentueeni kanssa kaikki meni paremmin kuin Strömsössä, mu a realis na aja elin, e ä jostakin se lumi tulee tupaan. Ja tulihan se; yksi kaunis poikapentu oli sydänvikainen ja se joudu in lope amaan 4-viikkoisena. Tällä hetkellä kotonani asuu sulassa sovussa jo kolme sukupolvea: 8-vuo as mummokoira, vähän vajaa 3-vuo as ty ärensä ja 5 kk ty ärentytär. Uusia suunnitelmiakin on jo mie ntämyssyssä. Mitä tästä kaikesta si en olen oppinut? 7


Ensinnäkin olisinko päätynyt kasva amaan, jos ensimmäinen koirani olisikin ollut uros? Riippuu varmaan siitä, minkämoisen uroksen olisin ko ini saanut. Ehkä olisin jatkanut erilaisten harrastusten parissa, kuka etää. Ensimmäisen yritykseni kanssa olen kiitollinen, e ei se onnistunut. Asuntovelkaisen yksinhuoltajan arkielämä on taloudellises sen verran tarkkaan laske ua, e ei siihen mahdu ylimääräiset eläinlääkärikulut, astutus- ja rekisteröin maksut yms. mitkä kaikki pitää maksaa ennen kuin pennuista saa ensimmäistäkään kauppahintaa. Rahaa pitää olla säästössä ennen kuin ryhdytään yhtään mihinkään. Tuolloin 90-luvun alkupuolella elimme aikaa ennen interne ä ja sosiaalisia medioita. Ei oltu reaaliajassa ja markkinoin kin olisi pitänyt jollain lailla hoitaa. Kasva aja olisi todennäköises au anut pentujen markkinoinnissa, mu a itse en tuolloin osannut sitä puolta rii äväs ajatella. Luovutusiän jälkeen käsiin jäävä pentulauma olisi myös ollut pieni katastrofin aines, mikä kanna aa edelleen pitää mielessä.. Jalostusnartun valinnassa pitää o aa huomioon paljon enemmän asioita kuin lemmikin valinnassa. Matkan varrella voi tulla esiin asioita, minkä takia yksilö ei sovellukaan jalostukseen, eikä kaikkea näe vielä pikkupennusta. Kasvatuksen pitää tapahtua koiran ehdoilla. Astutus ei väl ämä ä onnistu vaikka aika olisi progesteronites en mukaan oikea. Urosta vaihtamalla onnistuin yhdessä tapauksessa, kun kaikki nyt ei vaan tykkää kaikista. Aina sekään ei ole au anut. Eläimet ehkä etävät nämä asiat paremmin kuin ihminen ja jos olisin härkäpäises lähtenyt keinosiemennyksen elle tulos olisi voinut olla es mitä. Astutuksesta olen oppinut sen, e ä omassa rodussani koirat osaavat asian parhaiten itse, jos vain aika on oikea ja vie t kunnossa. Valvojan rooli rii ää. Alkuperäisen suunnitelman lisäksi pitää myös olla ainakin suunnitelma B ja mielellään vielä C. Olen kiitollinen, e ä tähän as nar uni ovat kantoaikana voineet hyvin ja ruoka on maistunut, joskus vähän liikaakin. Haluaisin todella väl ää lanteen, jossa emo pitää yri ää saada 8

syömään keinolla millä hyvänsä. Pentujen syntymä on aina yhtä ihmeellinen tapahtuma. Synnytyspaikan valinnassa nar ua kanna aa kuunnella. Oma valintani on harvoin osunut yksiin tulevan äidin kanssa. Yksi haluaa synny ää sängyssäni ja toinen piiloutua kevythäkin uumeniin. Samoin kanna aa kuunnella omaa vaistoaan jos se sanoo, e ä jotain on pielessä. Ainakin jos on viikonloppu vastassa ja eläinlääkäriasema menossa kiinni. Synnytyksen jälkeen emon hyvinvoin on maailman tärkein asia. Imetyksen kanssa ei ole vielä ollut ongelmia, ainoastaan viime kerralla alussa kes vähän aikaa, ennen kuin maitoa alkoi tulla kunnolla. Tähän sain vinkin antaa nartulle emonmaidon vas ke a jo muutama päivä ennen synnytystä, mitä aion kokeilla seuraavan pentueen kanssa. Synnytykseen ja pentuihin lii yvää käytännön etoa ja vinkkejä on tarjolla runsaas . Kanna aa seuloa edon tulvasta itselle paraalta tuntuvat, ja joskus itsellekin tulee ahaa-elämyksiä. Pentujen kanssa tulee uusia asioita eteen joka kerta. Pienen pennun elämän pää yminen sairauden tai elimellisen vian takia on aina yhtä surullista. Niitäkin on jo eh nyt osua omalle kohdalle. Eteenpäin on vain mentävä jäljelle jääneiden kanssa. Mikäli emon ja pentujen yhteiselämä lähtee hyvin alkuun, seuraavat kolme viikkoa ovat suhteellisen helppoja ja olen ajoittanut lomiani siihen aikaan kun pennut lähtevät liikkeelle ja alkavat syödä kiinteää ruokaa. Yötyötä tekevä ja päivät kotona oleva puoliso on tässä korvaamaton apu. Työssä käynnin ja kasvatuksen yhdistämisessä on omat haasteensa. Yritän ennakoida pentuajan mahdollisimman tarkkaan ja tässä on hyötyä nartun mahdollisimman säännöllisestä juoksukierrosta. Kodin löytäminen pennuille ja ostajaehdokkaiden tapaaminen vievät aikaa ihan kiite äväs , riippuen etys pentueen koosta. Tähän kanna aa kuitenkin panostaa, kun kysymyksessä on pienen koiran koko elämä. Markkinoin puoli on se heikoin kohtani. Esim. ne sivujen päivitys on asia mikä aina jää viimeiseksi ja mille ei vaan tahdo rii ää kapasitee a. Perusnuukana ihmisenä en raaski siitä LURPPA 3/2016


maksaa vaan sekin minun pitää yri ää tehdä itse. Tulevaisuudessa markkinoin in pitää alkaa panostaa enemmän. Rodussani on tähän saakka kysyntä yli änyt tarjonnan, mu a kannan kasvaessa olen havainnut lanteen alkavan muu ua. Kasvatus on antanut paljon: muutamista kasva en omistajista on tullut hyviä ystäviä. Kasva en saama näy elymenestys on aina yhtä upeaa ja sekin tuntuu hyvältä kun terveystarkastuksessa kaikki on ok. On hienoa, kun kasva en omistajat kertovat kuulumisia. Ko in jä ämistäni pennuista olen saanut ihania perheenjäseniä ja niiden kasvua ja kehitystä on ollut upeaa seurata. Lopuksi kasvatus on ope anut minulle todella paljon kärsivällisyy ä ja hermojen hallintaa ukoissa lanteissa. Koen, e ä ihmistuntemukseni on kehi ynyt, ja

LURPPA 3/2016

yritän pitää koirat koirina ja ihmisten väliset kemiat omina asioinaan. Nämä kemiat valite avas jylläävät tässä(kin) harrastuksessa, minkä myös olen oppinut "kantapään kau a". Tulevaisuus tuo uusia pentusuunnitelmia ja niiden myötä varmaankin taas uusia asioita opi avaksi. Kuva: Jukka Dietrich.

9


Filostelija: näy ely- vaan ei taipparisankari Teksti: Ari Suramo, kuva: Arja Levo

Ei, en minä, luoja paratkoon – ne ajat ovat jo kaukana takanapäin, kun muotovalioksi huvikseni patsastelin, pelkkä läpihuutoju u – nyt si en uskollinen palvelijani ja henkivar jani Sir Hunni on huomannut sisäisen kauneutensa voivan tarkoi aa myös ulkoista kauneu a ja ryhtynyt pörhistelemään kauneuskilpailuissa, kasva emonsa Heli H:n armorikkaalla opastuksella. Ja siitähän tuli he suuri suksee, mikä kyllä kummastu muitakin kuin naapurin Veli-poikaa, suorastaan ällisty . Ei siinä vielä mitään, e ä repäisi kolme ser ä neljästä näy elystä he kä elyssä – sehän nyt on tässä huushollissa ollut ihan normitah a – mu a, e ä poika meinaa lakaista meikäläisen kunniakkaan showmenneisyyden maton alle porsku elemalla perä Latvian ja Lie uan muotovalioksi. Jo on aikoihin ele y. Pitääkö sitä nyt merta edemmäksi kalaan lähteä, noin kuvainnollisen asiallises ? Jaellaanhan noita eleitä täällä suloisessa Suomenmaassakin! Mu a ha-haa, siinäpä se: ei ole poika vielä päässyt kotomaan valiokunkuksi, kun ei osaa edes taippareita maaliin vetää. Ja sehän se meidän spanielien perimmäinen tarkoitus on: nuuhkia nenulla tantereet ja mantereet, hurjat sorsat ja varpuset taivahalle takoa, isännän kintereillä uskollises liehuen. Vaan mitä on tehnyt Mr. Hunni? Karannut kesken haku-osuuden milloin kiimaisen springerinartun perään, kuten Raasissa viime syksynä, milloin muuten vaan elle kesken kaiken, kun Heli-tädin ohjauksessa vähän kyllästy . Just niin. Ei olisi onnistunut meikäläiseltä, pedan lta fieldiherralta, joka etää mitä pitää tehdä ja miten ja milloin. Ei auta, vaikka kuinka mallikkaas olisi nuuskutellut laahausjäljen ja noukkinut kapuloita Raasin mustanpuhu-

10

vasta lammesta, kyllä pitää kaikki osuudet hoitaa mallikkaas ja oikeaoppises , kysykää vain minulta! Uusi laisuus koi si en syyskuussa, Raasissa taas e y, ja hylsyhän sieltä taas tuli, kuinkas muuten. Kil tuomarisetä kun ei oikein arvostanut isännän jalkapuoleen keski yny ä metsälenkkeilyä, tai niin tuo ainakin antoi ymmärtää, vaikka omasta mielestään Hunni pyöriskeli pitkin ryteikköä kuin ensimmäisen luokan mejä-mestari. Vaan kyllähän minä vanhempana ja rikkiviisaampana olisin toivonut pojulle vain parasta. Olisihan se hienoa: FI MVA Filostelija & lakeijansa FI MVA & RVA Sir Hunni. Jaa, e ä mikä RVA? No, Suomen Ruokavalio etys !

Sir Hunni – kielimiehiä.

LURPPA 3/2016


MITÄ MÄTSÄRISSÄ TEHDÄÄN MÄTSÄRI eli MATCH SHOW ON LEIKKIMIELINEN KILPAILU JA EPÄVIRALLINEN KOIRANÄYTTELY, JOHON VOIVAT OSALLISTUA USEIN MYÖS X-ROTUISET. KOIRALLASI PITÄÄ OLLA VOIMASSAOLEVAT ROKOTUKSET. MITÄ KOIRAN PITÄÄ OSATA TEHDÄ MÄTSÄRISSÄ: TARKOITUS ON, ETTÄ KOIRASI OSAA JUOSTA VIERELLÄSI SITÄ VARTEN TEHDYSSÄ NÄYTTELYKEHÄSSÄ JA OSAA SEISTÄ PAIKALLAAN JOTTA ”TUOMARI” VOI TUTKIA KOIRAASI. PENNULLE TÄMÄ ON ERITTÄIN HAASTAVAA EIKÄ HAITTAA JOS PENTU EI OSAA SITÄ HETI TEHDÄ. ”TUOMARI” KATSOO MYÖS KOIRASI HAMPAAT JA SE ONKIN OIVA TILAISUUS HARJAANNUTTAA KOIRASI SIIHEN VARSINKIN JOS AIOT MENNÄ VIRALLISIIN NÄYTTELYIHIN. MÄTSÄRI ALKAA ILMOITTAUTUMISELLA: ILMOITTAUTUMINEN ALKAA n.TUNTIA ENNEN VARSINAISTA TAPAHTUMAA JA KELLONAJAN VOIT TARKISTAA MÄTSÄRIMAINOKSESTA. KOIRAT JAETAAN LUOKKIIN KUTEN: ISOT KOIRAT, PIENET KOIRAT, PENNUT, VETERAANIT , LAPSI JA KOIRA, JUNIOR HANDLER …TÄMÄNKIN NÄET MAINOKSESTA. KUN ILMOITAT KOIRASI, KERRO ESITTÄJÄ, KOIRAN NIMI JA ROTU JA MIHIN LUOK-KAAN KOIRASI MENEE JA JOS ET ITSE TIEDÄ VOIT AINA KYSYÄ PAIKAN PÄÄLLÄ. MUISTA OTTAA KOIRASI ROKOTUSTODISTUKSET MUKAAN! KEHÄ ALKAA: MÄTSÄRISSÄ ON N.3 KEHÄÄ JA KOLME ”TUOMARIA”. KUN KEHÄT ALKAVAT, USEIN KUULUTETAAN MISSÄ KEHÄSSÄ MIKÄKIN LUOKKA ARVOSTELLAAN. KEHÄN KULKU MENEE NIIN, ETTÄ KAKSI KOIRAKKOA (NUMEROJÄRJESTYKSESSÄ) MENEVÄT KEHÄÄN JA ENSIKSI KOIRAT JUOKSEVAT YHDESSÄ KEHÄÄ YMPÄRI JA LAITTAVAT KOIRAT SEISOMAAN JA SEN JÄLKEEN ”TUOMARI” KATSOO ERIKSEEN. TUOMARI ANTAA OHJEITA SINULLE MITÄ SINUN TULEE TEHDÄ. TOINEN KOIRAKKO SAA PUNAISEN NAUHAN JA TOINEN SINISEN JOKA TARKOITTAA , ETTÄ ”TUOMARI” KATSOO PUNAISEN NAUHAN SAANEEN KOIRAN MIELESTÄÄN PAREMMAKSI. KUN KAIKKI KOIRAT OVAT KÄYNEET KEHÄSSÄ, ALKAA SIINÄ KEHÄSSÄ ERIKSEEN PUNAISTEN JA SINISTEN NK. NAUHAKEHÄ ELI TUOMARI LAITTAA OMASTA MIELESTÄÄN 4 KOIRAKKOA PAREMMUUSJÄRJESTYKSEEN. TAVALLISESTI 4 ENSIM-MÄISTA SAAVAT PALKINNON. JOKAISEN KEHÄN PUNAISTEN JA SINISTEN YKKÖSET JATKAVAT NK. BEST IN SHOW KEHÄÄN ELI NÄIN SAADAAN VIELÄ KOKO MÄTSÄRIN VOITTAJA JONKA KAIKKI TUOMARIT VALITSEVAT YLEENSÄ YHDESSÄ.

LURPPA 3/2016

11


MUISTA: ROKOTUSTODISTUS MUKAAN SEKÄ NÄYTTELYHIHNA MUTTA TAVALLISELLAKIN PÄRJÄÄT, NAMEJA, VESIKUPPI. KÄTEISTÄ RAHAA ILMOITTAUTUMISTA VARTEN SEKÄ YLEENSÄ PAIKALLA VOI MYÖS OSTAA KAHVIA, ARPOJA ym. MÄTSÄRI ON OIVALLINEN KEINO HARJOITELLA KOIRASI KANSSA, SE ON HYVÄÄ TUTUSTUMISTA TOISIIN KOIRIIN , KIVA HARRASTUS SIINÄ MISSÄ MUUTKIN!

KUVA L -S SPANIELIKERHON MÄTSÄRISTÄ 2016

MEJÄN Iltakoe Tarvasjoella 8.8.2016 AVO-koirat Asvina Holy Core, Lehmijoki Anne, Märynummi AVO 0 Benton Lets Go Quackers, Nyman Sari, Uusikartano AVO 0 VOI-koiratJenlin Rock The Ballet, Railomäki Kaisa, Tarvasjoki VOI 1/ 44 p. Icemint Li le Heartbreaker, Hoppela Johanna ja Mika, Masku VOI 1/ 40 p. Raccoon`s Hot Kiss, Karlsson Mia, Turku VOI 3/ 22 p. Roosnell Camassia, Korpela Teija, Tarvasjoki VOI 0/ 0 p. Menossa mukana:

12

LURPPA 3/2016


Rauniokoe ja muita pelastuskoiratouhuja teksi ja kuvat Katja Nortunen

Cockerspanieli Karan pelastuskoirakoulutus etenee tasaiseen tah in. Keväällä osallistuimme Varsinais-Suomen pelastuskoirat-yhdistyksen järjestämälle rauniokurssille, missä kahden kuukauden ajan treenasimme kahdes viikossa raunioradalla, etukäteen tehdyn aihesuunnitelman mukaan. Treenikerroilla keskity in muun muassa tunkeutumiseen ja poin aukseen sekä, koska tähtäimessä oli rauniokokeet, suori mme kokeenomaiset treenit. Pelastuskoiran tulee kyetä liikkumaan myös sille epämielly ävillä alustoilla, minkä takia treeneissä pyritään he alusta alkaen o amaan tämä huomioon. Tunkeutumisharjoituksissa koiralta saatetaan vaa a esimerkiksi liikkuvien kappaleiden tai vaikkapa erilaisten ri löiden ylitse kulkemista, etys koiran rahkeet huomioiden. Hyvin toteutetut harjoitukset voivat tuoda nopeitakin tuloksia, mu a toisinaan koiran rohkeu a kasvatellaan hieman pidempään. Lisäksi tunkeutumisharjoituksissa rohkaistaan koiraa sananmukaises tunkeutumaan esteiden läpi. Näitä voivat olla esimerkiksi styroxpaloista, mansikkalaa koista tai pressuista kasatut esteet tunnelin suuaukolla. Oleellista LURPPA 3/2016

on, e ä koiran mielen laa seurataan treenien aikana tarkas ja varmistetaan, e ä koira varmasonnistuu. Näin sen halu ratkaista anne u tehtävä on seuraavalla kerralla en stä vahvempi. Poin auksen idea taas on ope aa koira löytämään ja näy ämään juuri se tarkka kohta, missä kadonneen haju on vahvin. Maastossa koira voi ilmaista vaikka jokusen metriäkin kohdehenkilöstä, mu a raunio-olosuhteissa kohdan on oltava tarkka, sillä tosi lanteessa pelastajien on voitava raivata sortumaa juuri oikeasta kohdasta, ei vähän sinne päin. Poin auksessa koiraa siis koulutetaan tunkemaan kuononsa kiinni

ihan pieneenkin koloon, mikäli haju on siinä vahvin, sekä pysymään siinä huolima a ympäristön häiriöistä. Kesäkuun alussa osallistuimme Karan kanssa raunioperuskokeeseen. Suori mme viime syksynä hyväksytys rauniosoveltuvuuskokeen, joka on edellytys peruskokeeseen pääsemiselle. Peruskokeessa koiran tulee ilmaista kaikki alueella olevat maalimiehet viidessätoista minuu ssa. Ennen alueelle pääsyä on halli avuusosio, joka käsi ää sosiaalisuustes n, 50m seuraamisen ja 3 minuu n paikalla olon. Seuraamisen yhteydessä ammutaan laukaus, samoin kun koira lähetetään alueelle ja sen jälkeen viiden minuun välein, eli maksimissaan yhteensä viisi laukausta. Laukaukset ammutaan 9mm käsiaseella. Kokeen ajan alueella on jos jonkinlaista meteliä niin torvesta, hälytyssireenistä kuin erilaisesta kolinasta, paukkeesta ja huudoista koos13


tuvasta metelikase sta soite una. Lisäksi alueella on savukone ja liikkuvia ihmisiä. Halli avuusosio sujui hyvin, mu a si en ohjaajan jännitys tar ui koiraan. Normaalis ääniä arkailematon Kara säikäh seuruussa laukausta ja oli selväs epävarma. Paikallaolo meni sekin hyvin, mu a koiraa alueelle lähe äessäni ammu u laukaus sai Karan palaamaan takaisin luokseni. Keho n koiraa uudelleen etsintöihin ja hetken homma sujuikin mukavas ja Kara ilmaisi nopeas ensimmäisen maalimiehen hienolla haukulla. Toinen maalimies oli piiloutuneena maahan kaive uun roskalaa kkoon ja ihan vieressä olevassa laa kossa oli niin kutsu u ruokahäiriö, eli vahvas tuoksuva, piiloon asete u ruoka. Ahne spanieli pysyi kuitenkin tehtävässään ja valitsi taitavas oikean roskiksen jääden haukkumaan melkein nenä kiinni kannessa. Viimeistä maalimiestä hakiessa oli kuitenkin ehnyt kulua jo niin paljon aikaa, e ä laukauksia oli ammu u viimeistä vaille kaikki ja Kara oli selväs ahdistunut. Se kyllä osoi minulle erään kaivon, mu a ei alkanut haukkua enkä siis voinut hyväksyä ilmaisua. Vähän ennen viimeistä laukausta ja ajan loppumista keskey n kokeen itse, jo ei viimeinen laukaus turhaan enää kuormita Karaa. Viimeinen maalimies oli juurikin Karan merkkaamassa kaivossa, mu a koska haukkuilmaisua ei tullut, emme aivan saaneet

14

koe a läpi. Alueen etsintäsuunnitelmasta ja koiran ohjaamisesta saimme kuitenkin maininnan erinomainen, samoin kuin kahdesta onnistuneesta ilmaisusta. Vaikka koe ei mennytkään läpi, niin olen todella tyytyväinen siitä, miten pitkälle olemme vain vähän yli vuodessa päässeet etenemään! Seuraavalla treenikerralla palasimme raunioille ja vaikka alkuun jänni n, miten Kara mahtaa kokeen jälkeen alueella käy äytyä, oli huoleni turha. Pikkuspanieli teki hienon treenin ilmaisten maalimiehet ja tunkeutuen piiloihin, vailla merkkiäkään edellisen viikonlopun raskaasta kokeesta. Kesän ajan olemmekin si en taas treenanneet vuoroin maastossa ja raunioilla ja nyt syksyllä on tarkoitus kokeilla vielä uudelleen rauniokoe a sekä meille uutena maastoperuskoe a. Mikäli onnistumme läpäisemään nämä kaksi peruskoe a, siirrämme seuraavaksi treenien pääpainon jäljestykseen ja katseen jälkikokeisiin, joiden läpäiseminen on sekin tulevaisuudessa vaa muksena pelastuskoirauralle. Treeniterveisin, Katja ja Kara Valokuvassa Kara treenaamassa Salon raunioradalla, piilossa rojun takana betonirenkaassa maalimies ja pienessä purkissa treeninamina itse tehtyä maksalaa kkoa.

LURPPA 3/2016


SYYSEPIKSET 24.8.2016 Star luokka 1. Hanna-Kaisa Haapanen, Noki bordercollie 2. Tanja Karlsson, Lara X-rotu 3. Satu Raikunen, Mango kkmäyräkoira Mölliminit 1. Annika Kunnasvirta, Hippo kääpiövillakoira 2. Kaisa Mustalampi, Hippo kääpiövillakoira 3. Rii a Paganus, Freya kooikerhondje Möllimedi 1. Jenni Ahtola, Näppärä Shetlanninlammaskoira Möllimaksi 1. Åsa Liljeqvist, Teddy isovillakoira 2. Petra Pippingsköld, Myy portugalinvesikoira 3. Sanni Ala-Uo la, Malla mustaterrieri Avoin mini 1. Pia Rämö, Aappa shipperke Avoin medi 1. Eva Kajander, Luca shetlanninlammaskoira Avoin maksi 1. Petra Pippingsköld, Myy portugalinvesikoira 2. Pia Rämö, Yksi belgianpaimenkoira 3. Åsa Liljeqvist, Teddy isovillakoira

LURPPA 3/2016

15


Raision Elonäyttely 2016 Lounais-Suomen Spanielikerho ry. oli mukana järjestämässä Raisiossa 13.-14.8.2016 kaikkien rotujen koiranäyttelyä ”Raision Elonäyttely 2016”.Koiria näyttelyyn oli ilmoitettu n. 2500. Näyttelyn kauneimmaksi koiraksi tuomari Benny Blidh Von Schedvin Ruotsista valitsi afganinvinttikoiran Pramya Dizzy But Not Blond om. Fagerlund Oscar & Fagerlund Jan, Turku. Elonäyttelyn toimikunta kiittää Spanielikerholaisia osallistumisesta näyttelyn tekoon. Tammikuussa on sitten uusi koitos TOP DOG SHOW 2017. Terveisin Leena Laine

16

LURPPA 3/2016


Tässä juuri taloon tulleena. Häntäni oli typistetty, kuten siihen aikaan oli tapana.

Pepin vuodet – täyttä koiranelämää, ei sen kummempaa.. Teksti: Ari Suramo, kuvat Ari Suramo, Lea Jokio-Suramo ja Sirpa Suramo

Hei kaikki, poistuin jo vuosia si en näistä maallisista iloista, mu a eipä se menoa hai aa: sain elää yli 16 ihanaa vuo a, ja siihen mahtuu kyllä niin paljon ihan kaikkea, e ä isäntäväellä rii ää taatus muisteltavaa aina siihen as , kunnes laskeva aurinko kultaa heidänkin päivänsä… Ihan ensiksi: olin rodultani cockerspanieli, kuinkas muuten, sellainen yksivärinen punainen, paitsi e ä olin värivammainen, enkä olisi siksi kelvannut kauneuskilpailuihin – vain sen takia, e ä Luoja oli luonut minulle viehkeän valkoisen s-kirjaimen niskaan ja runsaanpuoleises vaaleaa myös jalomuotoisen nenäni ympärille. Pön öhölmöä. Cockereilla kun sallitaan sen tuhannen erilaista väriyhdistelmää, mu ei si en tällaista persoonallista sävytystä, joka vain koros hienostuneita piirteitäni. Mu a mitäpä sitä turhista narisemaan. Lapsuuteni oli nääs ikionnellinen: synnyin maaliskuussa 1994 keskellä korpea, Anja Puumalan Leavenworth-kennelissä Vihdissä, via oman etämä ömänä ulkopuolisesta kovasta maailmasta. Isäni oli oikea Paperi ikeri, perä kansainvälinen muotovalio ämmä – ja käsi ääkseni melLURPPA 3/2016

Dumbo

koinen pukki – ja äi ni täydellinen höppänä, valkoinen kuin lakana, nimeltäänkin Jääsilkki. Minä taas sain mitä jaloimman virallisnimen: Leavenworth Silk Road. Emäntäni haki minut si en uuteen ko ini Helsingin Laulurastaan elle marraskuussa 1994, jolloin olin jo kahdeksan kuukauden ikäinen komia nuoruainen – matkoilla tuolloin rymynneen isäntäni etämä ä asiasta tuon taivaallista. Kun isäntä ja Sirpa-mummo, tuleva arkkihoitajani ja 17


Elvi-mummon parvekkeella oli kiva tirkistelyreikä.

Elämä muuttui kertaheitolla, kun pikkuveikka tuli taloon.

kummitä ni, si en palailivat kotomaan kamaralle, heitä odo pienoinen yllätys… joka sula heidät väli ömäs . Ja ihmekös tuo: kukapa nyt minuun olisi voinut olla ihastuma a, kaikessa nuoruuden suloudessani. Lievässä laitamyötäisessä hörissyt isäntä tosin epäili ensin olohuoneen la alla jökö äneen posliinikoiran muuttuneen eläväksi ja epäili siitä syystä nau neensa jotain tavallistakin tuhdimpaa mehua… mu a järkytyksestä toe uaan uskalsi tuo aamulla jo varovaises kysäistä: ”saanks mä ulkoilu aa sitä?”… Pahat kielet kertoivat, e ä määrä etoinen emäntä oli joskus juo anut isännälle jaloja juomia ja pako anut tämän tutkailemaan kauniis kuvite ua värikästä koirakirjaa. Si en isännän oli pitänyt valita sieltä mieleisensä rotu… ja vastauksena oli yllätys yllätys ollut: tuo kookkershspanieli on aikash shöpö… (isännän sukulaisilla oli joskus ollut rotuveljiäni, joten siitä taisi rodunkin tunnistaa). Si en kun emäntä oli ystävällises vienyt mummon ja isännän lentokentälle tuona harmaana marraskuun päivänä, oli hän 18

kysäissyt etä Vih in, jonne kuulemma jatkaisi suoraan lentokentältä jonkun jutun takia – ja hyväuskoinen isäntä oli auliis en neuvonut… Viekas ja hyvävainuinen emäntä kun aivan oikein luo isännän sisällä asuneeseen eläinrakkauteen, vaikka tämä oli joskus vannonut, e ä ”ja meillehän tulee koira vain kuolleen ruumiini yli”… Eikä mennyt kauaakaan, kun olin melkeinpä tärkeintä, mitä isäntä oli elämässään kohdannut. Lauma kasvaa Minusta tuli väli ömäs koko perheen – joka siinä vaiheessa käsi vain emännän ja isännän – itseoikeute u keskipiste. Riemuitsin heidän jakama omastaan huomiostaan, olin mukana Tampereen, Mikkelin ja muillakin reissuilla aina kun mahdollista; Mikkelissä olikin kiva kesämökki, jossa sai molskia järvessä mielin määrin – ja etys Elvi-mummo, tuo armoite u ja ehtymätön makupala-automaa . Kyllä kelpasi… Mu a si en tapahtui jotain aivan ihmeellistä. Kun olin tehnyt ko a vuoden päivät, alkoi emännän olemus omituises pyöristyä ja si en tuo yhtäkkiä häipyi isännän kanssa jonnekin salaperäises keskellä yötä… jä vät minut yksin ulvomaan ko in naapurien iloksi… Vasta aamuvar-

LURPPA 3/2016


Sirpa-mummon mestariotos minusta, uimatuoreena.

Juniorit ja minä Mikkelin ihanissa mökkimaisemissa.

haisella mummeli saapui seuranpitäjäksi ja hetkeä myöhemmin myös isäntä kuin pilvissä leijuen, pöljän taivaallinen ilme naamallaan. Syy selvisi si en muutaman päivän kulu ua: laumaan oli ilmestynyt uusi pentu, joka pi kamalaa meteliä, eikä ymmärtänyt sisäsiisteydestä tuon taivaallista, ihan karvatonkin se oli… mu a niin söpö! Meistä tuli he ylimmät ystävykset. Pian se sai nimenkin, Ar u, ja minä annoin rääpäleen tehdä minulle ihan mitä tahtoi. Ja sehän tahtoi. Väänsi nenäni rullalle, muotoili huuleni uuteen muo in, roikkui kulkusissani… ja minä vaan nuolin ja rakas n sitä. Eikä se siihen jäänyt. Kun olin neljän vanha, lauma paisui taas samanlaisella melu- ja hajupesällä: elokuussa 1998 Siiri-nei ase ui taloksi, eli sain pikkusiskon, joka tasapaino laumani sukupuolipolii sia voimasuhteita. Demokra aa nääs.

Joulu 1999 sujui pöntössä.

LURPPA 3/2016

Viisivuo aana, syksyllä 1999, jouduin si en isoon nenuleikkaukseen: kirsuni kupeeseen oli kasvanut muhkea mö kkä, joka joudu in operoimaan pois. Onneksi kasvain oli hyvälaatuinen, mu a lopputuloksena sain kauneusvirheen: nenuni jäi leikkauksen jälkeen hieman vinoksi. Kurjinta oli pitää muovipön öä päässä muutama viikko juuri joulun alla, mu a ymmärsihän sen – muuten olisin taatus rapsutellut kaikki kit ir . Pitkälle valkoiselle lenkille Syksyllä 2000 jä n si en hyväs t Helsingille ja Laulurastaan elle, kun muu mme koko lauma Hiekkaharjuun naapurikaupunkiin Vantaalle. Muuten kaikki sujui en seen tah in, ja ilkeä nenuleikkauskin jäi vain ikäväksi muistoksi – josta tosin muistu äkillises harmaantunut kuononi. Syn äreitä tuli ja meni, ja nakit vaan kakussa lisääntyivät, kunnes yhtäkkiä huomasin täy äväni miehekkäät 10 vuo a. Samalla alkoi pikkuhiljaa ilmaantua kaiken maailman ikääntyvän (mu a yhä komean ja vetreän nuoren) miehen vaivoja: milloin pi leikellä tulehtuneita hampaita ja ikeniä, milloin parannella koppilevolla välilevytyrää, mu a kaikista selvisin moi ee a ja vaurioi a, ja meno jatkui kuten aina. 15-vuo aana sain si en vielä toistamiseen päähäni tuon py ymäisen muovihärpäkkeen, kun pepusta leika in (taas) ärhäkkä, mu a hyvälaatuinen kasvain. Samalla nykäis in toinen sukukalleuksistani pois, sielläkin kuulemma kukki joku kasvi. Mu a eihän sitä lopu omiin jaksa. Vanhuus alkoi kesällä 2010 iskeä toden teolla päälle. Krooninen ien- ja huulipoimutulehdus ei isännän ansiokkaista hoitoyrityksistä huolima a tah19


tonut parantua, askel alkoi hiipua – viimeiset juoksuaskeleet o n innoissani, kun kävimme alkukesästä ensi kerran mökillä – ja tuon kesän hirmuhelteetkin tekivät tehtävänsä. Lopulta si en sisuskaluni tekivät tenän ja pää mme yhteistuumin, e ä minun oli parasta jä ää tämä maallinen vaellukseni ja lähteä Siirin sanoin sille ”pitkälle valkoiselle lenkille”. Mu a eihän se niin kauheaa ollut, vaikka isäntä olikin ihan rauniona ja ve steli koko sen yön itkuvirsiä kuunnellen. Sain minä sentään elää pitkän ja hyvän elämän rakastavassa perheessä! Lastenkutsuilla varastin aina show'n…

15-vuotiaana olemuksessani alkoi olla jo arvokkuutta.

Hortonomi

Leavenworth Silk Road, ”Pepi” 8.3.1994–12.8.2010.

20

LURPPA 3/2016


Eläinlääkärin ammatissa

E

läinlääkärin amma on monien mielestä kiinnostava ja sitä pidetään yleises yhtenä haaveammateista, jossa työ tarjoaa tekijälleen toinen toistaan mielenkiintoisempia päiviä ja oppeja. Toisaalta ymmärretään hyvin, e ä amma on samalla haastava. Eläinlääkärillä on paljon vastuullisia tehtäviä, joissa vaaditaan niin etoa ja taitoa kuin hyvää kykyä kommunikoida sekä käsitellä monenlaisia tunnepitoisiakin lanteita. Eläinlääkärin amma todella on hyvin monipuolinen ja sitä kau a myös mones haasteellinen. Monipuolisuus tulee esiin niin eläinlajien erilaisuuden kuin yksilöiden ainutlaatuisuuden vuoksi. Eläinlääkärin koulutus käsi ää myös laajemmin ymmärrystä ihmisten ja eläinten yhteisestä terveydestä ja ruuan tuo amisesta pelloilta aina ruokapöy in as . Eräs tärkeä haaste onkin etomäärän hallitseminen ja ajan tasalla pysyminen. Moni edonpalanen kehi yy vähitellen kokemuksen kau a, yhdistyen aiemmin opi uihin kokonaisuuksiin. Lopulta kokonaisuudet muu uvat vahvaksi etämykseksi ja asiantuntemukseksi. Asiantuntemus tuo mukanaan vastuun. Vastuuta on kye ävä

LURPPA 3/2016

kantamaan ja olemaan luo amuksen arvoinen jokaisena hetkenä lanteesta riippuma a. Eläinlääkärin tehtävä on puolustaa eläimen oikeu a terveyteen ja kivu omuuteen, stressi ömyyteen, turvallisuuteen ja hyvään elämään. Eläinlääkäri voi parhaiten toteu aa tätä vastuullista tehtävää hyvillä ihmissuhde- ja vuorovaikutustaidoilla. On osa ava ilmaista näkemyksensä siten, e ä eläimen omistajan on se helppo ymmärtää ja hyväksyä. Tämä vaa i perustelutaitoa, sympa akykyä ja edollista varmuu a. Toisinaan se vaa i kärsivällisyy ä ja jopa ukkuu a. Olen kokenut koko tunneskaalan tässä amma ssa, upeita onnistumisen hetkiä, kiitollisuu a, iloa ja naurua, mu a yhtä lailla hukkumista rii ämä ömyyden tunteeseen, tärkeitä oppeja kantapään kau a sekä pahaa oloa ja surua sympa an muodossa eläinystäviemme tähden. Tunneskaala on läsnä useimpina päivinä, mikä todella tekee työstä vaihtelevaa ja merki ävän osan elämää. Se ehkä kertoo myös siitä, e ä sydän on työssä mukana. Saara Lindqvist Eläinlääkäripalvelu Valo

21


Hieman asiaa koulu amisesta teksti: Elppu Junttila

Operan ehdollistaminen Mitä se sellainen operan ehdollistaminen oikein tarkoi aa? Mitä tarkoi aa vastaehdollistaminen? Entä mitä on clicker training? Koiran koulutus on o anut viime vuosina suuria harppauksia, ja koiran koulu amista on tutki u ja koiran oppimista selite y eteen avuin. Koskaan aiemmin ei ole koiran koulutus herä änyt näin paljon keskustelua, kuin nykyään ”some”aikaan.

Operan ehdollistaminen ja klassinen ehdollistaminen Operan ehdollistaminen on klassisen ehdollistamisen vastakohta, eli klassisessa ehdollistamisessa ihminen on ak ivinen ja ehdollistaa koiran tekemään etyn asian. Esimerkiksi seuraamaan nakkia kuonon kanssa, ja näin ollen koira oppii melkeinpä mitä vaan seuraamalla nakkia. Operan ssa ehdollistamisessa koira on ak ivinen toimija, ja ihminen palkkaa koiraa sen oivalluksista. Esimerkiksi jokainen koira osaa istua, itse istumista ei tarvitse koiralle ope aa. Sen sijaan, istumiseen on lii tävä vihjesana. Eli kun koira istuu, ihminen palkkaa ja lii ää vihjesanan. Palkkaaminen Oikea aikainen palkkaaminen on kaikessa koulutuksessa äärimmäisen tärkeää. Kun koira tekee halutun asian, o aa vaikka katsekontak n omis-

22

tajaan, niin palkatakseen koiran omistaja lai aa käden taskuun, o aa namin ja antaa sen koiralle. Tässä ajassa on koira on eh nyt jo vilkaista moneen eri suuntaan ja sen on mahdotonta yhdistää palkkio katsekontak in. Jos taas makupalat ovat valmiina kädessä, on koiran vaikea irtautua nameista ja suori aa katsekontak a muualle. Oikean suorituksen ja palkkauksen välissä pitäisi olla maksimissaan puolen sekunnin väli. Tämä on ihmiselle käytännössä mahdoton tehtävä ilman apuvälinetä. Palkan laatu on syytä olla myös hyvä. Kotona usein saamme koiran huomion ihan tavallisilla ruokanappuloilla, mu a ulkona tai muussa ympäristössä me kilpailemme huomiosta ympäristön kanssa. Jo a voitamme koiran huomion ympäristöstä, taskussa on syytä olla huippuhyviä herkkuja! Naksu n Eläinten koulu ajat ovat onneksi kehi äneet apuvälineitä oikean suorituksen merkkaamiseen. Näistä ehdo amas käytetyin on naksun eli clickeri. Kun koira tekee oikein, ihminen naksau aa ja tästä kolmen sekunnin sisällä palkkaa koiran. Koira on helppo ehdollistaa naksuun, ja suuri osa koirista oppii sen lennosta. Naksu men käy ö: Ota taskuun helpos syötäviä pieniä nameja ja naksu n. Naksauta, palkka, naksauta, palkka, naks, palkka, naks palkka… Noin viisikymmentä toistoa muutamassa erässä ja koiran pitäisi olla ehdollistunut naksu meen palkkalupauksena. Naks on siis yhtä kuin palkka. Tämä jälkeen on helppo poimia koiran halutut käytökset naksau amalla oikeasta toiminnasta. Mitä enemmän koira oppii oman toiminnan ja tarjoamisen kau a, sitä neuvokkaamman ja nopeammin oppivan koiran saat! Vastaehdollistaminen Vastaehdollistamisella tarkoitetaan koiran ehdollistamista ärsykkeeseen siten, e ä sen näkeminen/kuuleminen/haistaminen/havaitseminen saa koirassa ärsykkeeseen reagoinnin sijaan toiminnon katsoa omistajaan ja saamaan sieltä palkan. Eli jos koira vaikka reagoi vahvas vasLURPPA 3/2016


taantulevaan koiraan ja aloi aa rähisemisen aina sellaisen nähdessään, tarjoamme koiralle vaihtoehtoisen käy äytymismallin. Vastaehdollistaminen pitää aloi aa todella pienistä palasista, jos aja elemme koiran regoinnin siten e ä vihreällä valolla koira on täysin rento, eikä näköpiirissä ole mitään kuohu avaa. Oranssilla värillä, koira on juuri huomannut ärsykkeen, mu a ei ole reagoinut siihen vielä ja punaisella värillä koira on jo reagoinut ärsykkeeseen, eikä pysty enää muu amaan mitenkään omaa käytöstään tai o amaan vastaan ihmisen vihjeitä tai käskyjä. Vastaehdollistamisen täytyy tapahtua ehdo omas ennen punaista valoa. Eli koiran pitää pystyä vielä vastaano amaan ruokaa. He kun koira huomaa ärsykkeen, naks ja palkka. Todennäköises koira hämmästyy suures tästä ja katsoo uudestaan ärsyke ä, jolloin taas naks ja palkka. Tätä tehdään niin kauan, kunnes koira ei enää katso ärsyke ä. Tämän jälkeen tasoa voidaan vaikeu aa menemällä lähemmäksi tai muuta vastaavaa. Jos koira reagoi liian voimakkaas , otetaan takapakkia ja aloitetaan taas helpommasta. Posi ivinen koulu aminen vs. alistaminen/pelote Posi ivisen koulu amisen perustana on posi ivinen palkkio: koira tekee oikein ja saa palkan, sekä nega ivinen rankaisu: koira tekee väärin, ei seuraa rangaistusta eikä palkkaa, vaan yritetään uudestaan. Tämän vastakohta on tapa, jossa koiran tehdessä oikein ei seuraa mitään, ja koiran tehdessä väärin seuraa rangaistus. Tämä tapa perustuu ole amukselle, e ä koira ei tee oikein koska se ei viitsi vaikka osaa, se etää kyllä mitä pitää tehdä mu a ei halua taipua ihmisen tahtoon tai muuten vain osoi aa mieltään. Tälläinen ajatusmalli on koiraa inhimillistävä, sillä koira ei osaa ajatella. Koira tekee sitä on sille kanna avaa, jos koira on haluton kanna aa mie ä mikä siihen on mahdollises syynä. Onko tehtävä liian vaikea, onko koira sairas vai onko ympäristössä jotain mikä kertakaikkiaan vie voiton ihmisen käskystä. Koira on kuitenkin vie ensä vietävisLURPPA 3/2016

sä, siihen me ihmiset olemme ne jalostaneet. Myös rankaisun ajoi aminen on ihan yhtä vaikeaa, kuin palkkaamisenkin, joten koira todennäköises oppii vain pelkäämään ihmistä ja reak oita. Alistaminen Ikävä kyllä alistaminen ja pelo een käy äminen ovat yhä olemassa olevia koulutus tyylejä. Alistaminen perustuu ajatukseen, jossa koiralle on osoite ava laumassa se ”alin” paikka, jo a se ei pyri pomoksi. Tämä ajatusmalli koirien käy äytymiseen ja koulutuksen perustaksi on lähtöisin 1940-luvulla tarhaoloissa tehtyyn lyhytaikaiseen susitutkimukseen. Tämän tutkimuksen tulokset tode in myöhemmin virheellisiksi ja puu eellisiksi koska susien käy äytymistä tulki in väärin. Valite avas näistä tulkinnoista syntyi yhä edelleen sitkeäs elävä dominanssimalli. Pelote perustuu koiran alistamisen hyväksikäy öön, eli koiran pomo aiheu aa pahaa oloa tai jopa kipua rangaistukseksi. Tässä on takana ajatus, e ä koira ikään kuin tahalleen jä ää to elema a. Tässä ajatusmallissa koiria on lähde y inhimillistämään liikaa, ikään kuin ne ymmärtäisivät oikean ja väärän mukaisen ajatusmallin. -

koira alistetaan esim. pako amalla se maahan makaamaan tai selälleen tassut koh taivasta, jos se tekee jotain ei toivo ua tai ei to ele (mikä voi johtua siitä e ä koira ei ymmärrä mitä siltä halutaan) 23


o

o

o

todennäköises koira oppii

tuvat mikrofoniin, jos koira

kar amaan ja pelkäämään ma-

haukkuu se saa sähköiskun tai

kuu asentoa

sitruunaa naamalleen. Valite a-

myös hoitotoimenpiteet vaikeu-

vas mikrofoni ei osaa ero aa

tuvat, jos vaikka ison koiran kyn-

ääniä koiran haukusta ja vaikka

net leikataan kyljellään maates-

naapurin poraamisesta tai toi-

sa, ja koira kokee sen alistavak-

sen koiran haukkumisesta.

si ja epämukavaksi

Nämä välineet ovat julmia ja

todennäköises koira ei opi yh-

epäluote avia, eikä koira opi nii-

distämään alistamista rangais-

den avulla mitään.

tukseksi edeltävään asiaan, vaan kokee pelkoa sillä hetkellä

Koira tekee sitä, minkä se kokee kanna avaksi!

alistajaa kohtaan

Tee siis koulu amisesta ja to elemisesta koi-

Pelote -

käytetään rankaisuna jotain pelo aavaa, esim. rämisevää pel purkkia o

ralle kanna avaa! Asiat kanna aa ajatella ensin itselle selväksi. Mitä haluan koiran tekevän, mistä palkkaan, mi-

koiran huomio on joko kokonaan pelo avassa esineessä, tai esine voi muu ua merki ömäksi, jopa leikkikaluksi

o

koira oppii olemaan varuillaan, sillä epämielly ävä asia voi tulla milloin vain, sillä oikea aikainen rankaiseminen on yhtä vaikeaa, kuin oikea aikainen palkkaus

o

tähän samaan kas in luetaan kipua tai epämielly ävää asiaa tuo avat erilaiset tuo eet, kuten sähkö- ja sitruunapannat. Sitruuna- ja sähköpannat perus-

kä on tavoite? Kanna aa myös mie ä e ei tee turhaa työtä. Jokainen koira osaa istua, vilkaista ihmiseen ja niin edelleen. Näitä taitoja ei tarvitse koiralle ope aa, vaan ne kanna aa yhdistää sanaan tai käsimerkkiin, tässä on operan n koulu amisen perusidea! Mukavia koulutushetkiä!

Vitsinurkka Mitä tapahtuu kun koira siirtyy kiinteään ravintoon? Se alkaa syödä kenkiä, sanomalehtiä, avaimia... :) :) Miksi kutsutaan koiraa, joka haukkuu metsässä? Siksi, että se tulisi kotiin... :) :)

24

LURPPA 3/2016


KOLMEN KERHON MEJÄKOE 22.5.2016 ORIPÄÄSSÄ, JÄRJESTÄMISVUOROSSA L-SSK RY. TUOMAREINA: JUKKA KORSBERG, TAINA KETOLA, MARI MAMIA JA MARKKU SÄLLYLÄ kooikerhondje ROOSNELL CALYCANTHUS uros AVO1 50, om./ohj. Outi Haapala australianpaimenkoira HAZELMOOR ROY RAMSES uros AVO1 49, om./ohj. Eija Ostela lyhytkarvainen mäyräkoira SAMMALKALLION KILLE uros AVO1 48, om./ohj. Virpi Solla walesinspringerspanieli BENTON LETS GO QUACKERS uros AVO1 46, om./ohj. Sari Nyman lyhytkarvainen kääpiömäyräkoira TRACK-ACTION ÅNNI uros AVO1 42, om./ohj. Tiina Ollonqvist kultainennoutaja JOYFUL TONE'S ARCTIC WHISPER uros AVO1 40, om./ohj. Timo Saario villakoira, iso, WIROTHI'S UNAFRAID uros AVO3 20, om./ohj. Ulla Liljeqvist kooikerhondje OORBELLEN KURT uros VOI1 49, om./ohj. Pentti Mamia labradorinnoutaja KOTILINNUN GALANT uros VOI1 48, om./ohj. Acke Holmberg labradorinnoutaja NIINIVUOREN POHJAN-LUMME narttu VOI1 48, om./ohj. Jari Suni pitkäkarvainen kääpiömäyräkoira AAVISTUKSEN SUKLAA-KUONO uros VOI1 47, om./ohj. Pia Taiminen rhodesiankoira BAWABU BIRANGO BURUKU uros VOI1 46, om./ohj. Milla Ylikangas labradorinnoutaja ODOROSAS BON ARRIVEE narttu VOI1 46, om./ohj. Anu Brunila-Kovanen karkeakarvainen mäyräkoira RIVAKKA KILLER QUEEN narttu VOI1 46, om./ohj. Ulla Kamila novascotiannoutaja TOLLERBAY SALAMANDER BY QUINN uros VOI1 46, om./ohj. Mikko Ahti cockerspanieli ATTENBOROUGH ASTRID LINDGREN narttu VOI1 44, om./ohj. Katja Nortunen lyhytkarvainen mäyräkoira SNOOPY FACE ESTORIL uros VOI1 44, om./ohj. Mirva Viitanen karkeakarvainen mäyräkoira KIRSIKKAMÄEN REBEKKA narttu VOI1 43, om./ohj. Risto Kellin sileäkarvainen noutaja PEPPERMENT TIFANI ABRIL MEI narttu VOI1 42, om. Mari Mamia /ohj. Acke Holmberg englanninspringerspanieli KORPIKUUSENKYYNEL FINSBURY LONDON uros VOI1 41, om./ohj. Aulis Sorvali novascotiannoutaja WATERFOX OCEANIA narttu VOI1 41, om./ohj. Camilla Schleutker lyhytkarvainen mäyräkoira TECKELS RIKA narttu VOI2 36, om./ohj. Minna Rissanen fieldspanieli ICEMINT LITTLE HEARTBREAKER narttu VOI3 25, om./ohj. Johanna Hoppela karkeakarvainen mäyräkoira JOSEFA OBERSTALLMEISTER uros VOI3 21, om./ohj. Mika Butterlin labradorinnoutaja PUNAPAKAN PATASYDÄN narttu VOI3 21, om. Taina Ketola /ohj. Siru Visti cockerspanieli SPECK LINE GIGATUS narttu VOI0 0, om. Anu Ikonen /ohj. Mia Karlsson

L-ssk:n Mejätiimi oli järjestelyvastuussa

kuvat: Pekka Tainio LURPPA 3/2016

25


Lounais-Suomen lenkkireitit Pukkipalo ·

Pukkipalo on osa Kurjenrahkan kansallispuistoa, maan eteellises osa Nousiasten kuntaa. Kurjenrahkan kansallispuisto on osa Kuhankuonon retkeilyrei stöä.

·

Matkaa kertyy 9 kilometriä ja maastoa kuvaillaan haastavaksi. Aikaa vara ava rei n kiertoon ainakin kolme ja puoli tun a.

·

Luonto aarniometsää, vuonna 1958 Pukkipalosta tuli metsähallituksen aarniometsää, joka takaa sen luonnonmukaisen lan

·

Aarniometsässä kasvaa yli 150-vuo aita puita, alueella paljon lahopuita ja sen mukanaan tuomaa eliöstöä.

Lähdimme kauniina elokuisena päivänä cockerspanieli Helgan kanssa tutustumaan Pukkipalon rei in. Mukana oli ihmisille grilla avaa evästä ja Helgalle naksuja, ve ä ja makuualusta. Ilma oli mitä mukavin, aurinko pilkahteli taivaalta ja tuuli pi hirvikärpäset ja muut vähemmän toivotut ötökkä kumppanit 26

poissa kimpustamme! Valitsimme lähtöpaikaksi Rantapihan, joka on monille tu u Savojärven kierrosta. Kahden kilometrin päästä tästä tulee rei llä Pukkipalon oma parkkialue, josta rei n myös lähteä kiertämään, eli rei n lopussa tulee kulje ua samaa polkua pari kilometriä, kuin alussakin. Tosin takaisintullessa voi kiertää hieman sivuun ja mennä luontopolkua takaisin (2,2km). Pukkipalon parkkipaikalta on pa koitavaa reilu 1,5 kilometriä Paltanvuorelle, joka on Mynämäen kunnan alueella, ja samalla myös Mynämäen korkein kohta 101,6 metrin korkeudessa. kohta poikkeaa hieman rei ltä n. 200 metriä ja siellä on levähdystä varten penkki. Ede äessä rei ä puoli kilometriä tulee vii a Lakjärvelle, joka on rauhallinen suojärvi. Täällä on myös tulenteko ja tel ailu paikka. Tämä poikkeaa rei ltä n. 600 metriä. Rannassa voi hetken istua pöllien päällä ja lepuu aa jalkoja. Pienet cockerspanielit voivat kahlata ja uida. Toki ihminen voi uimaan myös mennä, mu a selkeä ranta puu uu ja järveen pitää pulahtaa rantakasvuston seasta.

Kun matka jatkuu, päästään itse Pukkipaloon ja hienoon vanhaan aarnimetsään. Metsän sammaleiden ja puiden värit hivelevät silmää eri vihreän sävyissään, täällä sielu todella lepää! Seuraavaksi saavuimme Takaniitunvuorelle, LURPPA 3/2016


josta on upeat näkymät korkealta kalliolta. Poikkesimme rei ltä 100 metriä tulentekopaikalle, oli tullut levähdyksen ja ruokailun aika.

Ainoa nega ivinen asia rei llä oli, e ä juuri tästä nimenomaisesta nuo opaikasta puu ui grillausri lä. Meillä oli eväänä makkarapihvejä ja grillijuustoa, jotka oli tarkoitus grillata ja lai aa leivän päälle. No me näppärinä ihmisinä ”rakensimme” oksista ri län, joka kes juuri sen aikaa e ä saimme pelaste ua grilla avat ennen kuin tuli tuhosi ri län. Vie mme levähdyspaikalla reilun tunnin ja Helga sai lepuu aa tassujaan. Täältä jatke aessa matkaa pitää olla tarkkana e ä lähtee Huhtaniitunmäen suuntaan, eikä jatka Vajosuonvaellusta. Vajosuonvaelluksen polku jatkuu ikään kuin luonnollisempana jatkeena polulle, ja Pukkipalon rei n merkit nousevat ylöspäin ja saa avat helpos jäädä huomaama a. Huhtaniitunmäeltä löytyy Nousiaisten korkein kohta 101 metriä (vain 6cm vähemmän kuin Mynämäellä!). Tämän jälkeen

rei palaa Pukkipalon parkkialueelle, josta me etys jatkoimme vielä takaisin Rantapihalle.

Me saimme aikaa kulumaan tähän rei in melkein kuusi tun a, 2,5 tun a kauemmin kuin keskiverto aika tämän rei n kiertoon, mu a tarkoitus olikin levähtää ja nau a luonnosta, sekä antaa myös Helgalle mahdollisuus lepäämiseen rei n varrella. Seuraavalla kerralla pakkaamme mukaan retkiriippukeinun ja taidamme o aa Helgan kanssa kunnon torkut ruuan päälle! Todella kaunis rei , ihana retkipäivä. Ei voi kun suositella ihan kaikille koiran kanssa tai ilman. Elina ja Helga Lähteet: www.kuhankuono.fi www.luontoon.fi www.wikipedia/kurjenrahka.fi

Spanielien taipumuskokeet Pöytyällä 10.9.2016

Juttua ensi numerossa kuva: Markku Leino

LURPPA 3/2016

27


Match Show 7.9.2016 SPONSORIT

28

LURPPA 3/2016


KOKOUSKUTSU Lounais-Suomen Spanielikerho-Sydvästra-Finlands Spanielklubb ry:n sääntömääräinen vaalikokous pidetään maanantaina 21.11.2016 kello 19.00 Varsinais-Suomen Kennelpiirin loissa, Hiihtomajanpolku 20, Turku.

Kokouksessa käsitellään seuraavat asiat 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12

Kokouksen avaus Kokouksen järjestäytyminen Päätösvaltaisuuden toteaminen Työjärjestyksen hyväksyminen Vuoden 2017 jäsenmaksun määrääminen Vuoden 2017 toimintasuunnitelman hyväksyminen Vuoden 2017 talousarvion hyväksyminen Hallituksen puheenjohtajan valitseminen Hallituksen jäsenten valitseminen erovuoroisten lalle Toiminnantarkastajien ja varatoiminnantarkastajien hyväksyminen Toimikun en puheenjohtajien ja muiden toimihenkilöiden valitseminen Valitaan yhdistyksen viralliset edustajat Suomen Spanielilii o-Finlands Spanielförbund ry:n sekä Varsinais-Suomen Kennelpiiri ry:n kokouksiin 13 Muut esille tulevat asiat 14 Kokouksen pää äminen

Hallitus Kahvitarjoilu.

TERVETULOA!

Oikaisu Syksyn 2015 taipumuskokeita koskevista jutuista (Lurppa 4/2015) oli unohtunut kiertopalkintoa koskeva tarkennus. L-SSK:n syksyn taippareissa jaetaan vuosittain kiertopalkinto Tiramisu Trophy kokeen nuorimmalle, kerhon jäsenen omistamalle, hyväksytyn tuloksen saaneelle spanielille. Kokeessa 20.9.2015 kävi harvinainen sattuma kun kaksi täysin samana päivänä syntynyttä koiraa olivat kokeen nuorimpia ja saivat SPA1-tuloksen, Raccoon's Blue For You (om. Anni-Sofia Törnvall) ja Big Brazzel Everybody's Is Talking (om. Aino Uusitalo). Kiertopalkinnon sääntöjen mukaisesti suoritettiin arvonta ja onni suosi Aino Uusitaloa. Taipumuskoetoimikunta pahoittelee, että toinenkin kokeen nuorin koira on unohtunut mainita koetta koskevissa teksteissä.

LURPPA 3/2016

29


Lounais-Suomen Spanielikerho ry. Hallitus 2016

Toimikunnat

Puheenjohtaja Merja Saastamoinen Olavintie 4, 23100 Mynämäki 040 722 6290 merja.saastamoinen (at) dnainternet.net Varapuheenjohtaja Kirsi Niittymäki gsm 0400 600 637 kirsi.niittymaki (at) pp.inet.fi Jäsenet Maija Jaakola 040 702 9711 Terttu Hellberg 02-438 6712 Riitta Paganus Anu Ikonen anu.ikonen@pp1.inet.fi Katja Alho 040 721 5466 Pekka Tainio 0400 164 977 Kaisa Railomäki 040 534 4387 Sihteeri Åsa Liljeqvist 02-231 5123 asa.liljeqvist@gmail.com Rahastonhoitaja Riitta Paganus Ristenperäntie 19 23140 Hietamäki roosnell.kennel@gmail.com puh. 040-5125031 Kirjanpitäjä Terttu Hellberg Lumparlankatu 4 C 66 21200 Raisio 02 4386 712 terttu.hellberg@dnainternet.net

Jäljestyskoetoimikunta pj Kaisa Railomäki 040 534 4387 Agilitytoimikunta Oili Stenroos oilistenroos (at) gmail.com Taipumuskoetoimikunta pj Kaisa Mäkinen 044-4401800 Näyttely- ja kasvatustoimikunta pj Katja Alho 040 721 5466 Lurppa-toimikunta Sari Nyman p. 040 5555 534 lurpantoimitus@gmail.com

www.l-ssk.

Kerhon yleistili: Tilinumero FI0357112720009070 Saaja: Lounais-Suomen Spanielikerho-ry Viesti: Kirjoita mistä maksat, esim. Lurppa 4/2013 ½ sivua. Kaikki maksut MEJÄä ja jäsenmaksuja lukuun ottamatta. HUOM! Jäsenmaksun tilinumeron saat jäsensihteeriltä liittyessäsi jäseneksi. MEJÄn tilinumero on FI4357112720008932

Muut toimihenkilöt Jäsensihteeri Riitta Paganus Ristenperäntie 19, 23140 Hietamäki P. 040-5125031 lssk.jasensihteeri@gmail.com Kalustonhoitaja Pekka Tainio 0400 164 977 Asuntovaunun hoitaja Kari Mattila 041 445 5599 kari.mattila51@pp.inet.fi Kiertopalkintojen hoitaja Riitta Paganus 040 512 5031 roosnell.kennel@gmail.com Allianssin / kenneltoiminnan yhteyshenkilö Leena Laine 050 337 3489

Jäsenmaksut 2016 Vuosijäsen 30€ (Lurppa- ja Spanieli-lehdet) Kannatusjäsen 19€ (Lurppa) Perhejäsen 6€ (ei lehteä)


Lurppa3  
Lurppa3  
Advertisement