Page 1

LURPPA Lounais-Suomen Spanielikerho ry jäsenjulkaisu 4/2016

UJ A! L K O P I EN KK L A S I I a LUM j A L U A J OU S T I L L R AU HA


Kuvagalleria

Fieldspanieli pikkuinen Kuvaaja Nora Torkkeli

3. Päätoimittaja esittäytyy 5. Rally-tokon Suomen mestarit! 8. Puuhaa joulunpyhiin 9. Syksyn Mätsärituloksia 10. Vuoden koira -haku 11. Joululahjaostoksilla 13. Lupaus 15. Valioituneita 16. Joulutervehdyksiä 18. Nuorisopalsta 20. Ilmoituksia 21. Joulun vaarat 23. Ristikon oikea vastaus 24. Tulevaa toimintaa 25. Vesipelastus harrastuksena 27. Taipumuskokeen tulokset

ja hauskoja tilanteita tule puuttumaan. Mutta lopputulos palkitsee ja hyvä kuvaaja hoitaa

28. Koiran hampaat

homman!

Kansikuva Benton Just Talkin’ eli Tyyne Kuvaaja: Santra Peltonen

Kun koirat ovat mukana hääkuvauksessa, ei puuhaa

Kuvat Joel Forsman Kuvassa Susanna ja Toni Gyalog ja koirat Fanni ja Ber a

LOUNAIS-SUOMEN SPANIELIKERHO RY:N JÄSENJULKAISU PAINOSMÄÄRÄ NOIN 300 KPL ILMESTYY 4 KERTAA VUODESSA Painopaikka: Painosalama ISSN 1235-5577 AINEISTO Minna Kult (1.1.2017) lurpantoimitus@gmail.com TAITTO Teija Korpela Nro / Ilm. / AINEISTON DL

1/2016 / helmikuu / 13.1 2/2016 / kesäkuu / 12.5 3/2016 / syyskuu / 11.8 4/2016 / joulukuu / 10.11

ILMOITUSHINNAT 2016 1 sivu mustavalkoinen 65 € 1 sivu neliväri 120 € ½ sivua mustavalko 35 € ¼ sivua mustavalko 20 € Takakansi (neliväri) 150 € ALV 0% VUOSISOPIMUSHINNAT Ilmoitus kahteen lehteen -15% Tukijat 50%

JÄSENETUHINNAT 1 sivu mustavalko 25 € 1 sivu neliväri 55 € ½ sivua mustavalko 15 € ¼ sivua mustavalko 8 € JÄSENILLE ILMAISET (mustavalko) In memoriam, valioilmoitus, koiran 10-vuotisonnittelut, näyttely- ja koetulokset. Huom! Pentue- ja astutusilmoitukset ovat maksullisia. Kuva näyttely- tai koetuloksen yhteydessä 5 €.


Uusia tuulia Lurpan toimituksessa! Spanielimaiset tervehdykset! Tä ä llä huutelee vuoden 2017 tuleva pä ätoimittaja kera puolivuotiaan springerinartun. Olen 20-vuotias turkulainen nainen ja pienestä iä stä ni huolimatta elä mä äni on vanhempieni omistamana mahtunut monen nä kö istä ja kokoista koiraa; tanskandoggia, ranskanbulldoggia, sekarotuista, beauceronia, saksanpaimenta ja viimeisimpä nä , muttei todella vä hä isimpä nä englanninspringerspanielia, niin narttuja kuin uroksia.

Kotoa pois muutettuani olo oli pitkä ä n tyhjä ja hiljainen ja aina kaipasin kotiin koiraa. Tä llä hetkellä elä mä ä ni keskittä ä ensimmä inen ihkaoma koira, puolivuotias englanninspringerspanieli Joy, joka muutti minulle k esä kuun lopulla. Joy yrittä ä tehdä aika ajoin elä mä stä ni maanpä ä llisen helvetin ja toisinaan olen siitä niin kovin ylpeä ja leijun taivaissa, omissa pilvilinnoissani. Joy on kovin vilkas ja toimelias pentu ja haastaa minua LURPPA 4/2016

pä ivittä in olemaan kekseliä ä mpi, nopeampi ja taitavampi, ihan kaikessa. Milloin kotoa lö ytyy poikki syö ty tietokoneenjohto, leluna kä ytetty rikkiriepoteltu keittiö nmatto, kakkakasa kylpyhuoneesta, pissaa kylpyhuoneenmatolta ja sä ngyssä istuu iloisesti hä ntä ä heiluttava Joy. Ja tietenkä än ei sovi unohtaa teille kaikille varmaan tuttua spanielihepulia! Se vasta on tunteita herä ttä vä ä ; ei tiedä itkeä kö vai nauraako. Pä ivä ä kä ä n en silti Joyn kanssa vaihtaisi pois. Pentu on hurmannut minut ja minun perheeni, mieheni ja hä nen perheensä ja ympä rillä mme olevat ystä vä t ja tuttavat, naapureita myö den. Koti ei ole enä ä tyhjä ja hiljainen, eikä koskaan enä ä ole tekemisen puutetta. Joy on minulle perheenjä sen, ”ä idin oma mussukka”, mutta myö s harrastustoveri. Joyn kanssa olemme kiinnostuneita aivan kaikesta ja avoimia kaikenlaisten harrastusten kokeilulle. Tä hä n mennessä olemme kä yneet pentukurssilla ja opetelleet arjen pieniä asioita sekä sosiaalistumista. Joy on osoittautunut oikeinkin iksuksi, vaikkakin hieman malttamattomaksi pennuksi. Omistajaansa tullut, kenties? Mitä kirjoittamiseen tulee, se on ollut minulle aina mielekä stä , varsinainen intohimo. Olen ihan ala-asteelta asti pitä nyt luovasta kirjoittamisesta, aineiston etsimisestä ja sen tiivistä misestä artikkeliksi. Aikoinaan myö s valokuvaus kuului intohimoisimpiin harrastuksiini, mutta nyt se on hieman jä ä nyt. Ehkä pä Lurpan myö tä ryhdistä ydyn senkin suhteen! Lisä ksi harrastuksiin kuuluu isona osana myö s hieman isommat elä imet, nimittä in hevoset. Ratsastusta on tullut harrastettua noin 12 vuotta, vä lillä aktiivisemmin, vä lillä

3


vä hemmä n aktiivisesti. Omakin hevosenpuolikas, eli siis osaomistushevonen pyö ri kuvioissa hetken, mutta hä nen siirryttyä vihreä mmille laitumille, on tullut hevosten kanssa touhuttua vain muuten. Toivon ja hieman odotankin, että otatte halutessanne rohkeasti yhteyttä , kirjoitatte ja lä hetä tte omia juttuja, ehdottelette juttuideoita ja haastatte minua pentuni lailla olemaan parempi, nopeampi ja luovampi! Jos sinulta lö ytyy idea, mutta et tiedä kuinka kirjoittaa, ota silti yhteyttä ! Yritetä ä n yhdessä kyhä tä juuri sinun hyvä stä ideastasi meille kaikille mieleinen artikkeli Lurppaan. Jos taas olet jä rjestä mä ssä tai osallistumassa tapahtumaan, josta voisi saada Lurppaan hyvä n artikkelin, ota yhteyttä ! Yritä n olla kuin partiolainen, aina valmiina; teitä ja Lurppaa varten!

MISTÄ TIETÄÄ ETTÄ ON KOIRA-ADDIKTI... - Facebook on juurikin sitä varten, että voi ihastella koirakuvia - Facebook on erinomainen sitä varten, että voi päivittää omia koirauutisia - Koiran haukahduksen kuuleminen saa valpastumaan, jotain on tekeillä, jossain on koira - Kaupungin joulunavauksessa mielenkiintoisinta on seurata kuinka vieressä seisova koira selviytyy tilanteesta - Hyvä reissu-koira mukana - Hyvä mesta-voi ottaa koiran mukaan - Koirankarvatuppaat- ei juuri hetkauta - Kuraiset jäljet- ei oikein tunnu enää missään - Yksi koira-lisää voisi ottaa - Kaksi koiraa-jo paljon parempi - Koirakaveri-voi puhua pelkkää koiraa

Minna Kult

- Kaikenkaikkiaan hyvä olotila-ei kaipaa muutosta :)

minnamkult@gmail.com / lurpantoimitus@gmail.com 0415047666

4

LURPPA 4/2016


RALLY-TOKON SUOMEN MESTARI 2016 KUN ON TARPEEKSI TAHTOA, VOI KAVUTA TÄHTIIN Teksti:Nette Ryhänen

Seison palkintopallilla, mitalli kaulassa ja kukkakimppu kädessä, sydämen samalla pyrkien rinnastani ulos. Katson parasta ystävääni, kumppaniani silmiin, voisin vannoa sen hymyilevän onnellisena takaisin, se etää e ä tä-nään kaikki meni nappiin… Olen sanaton... Me todella teimme sen, me todella raivasimme emme rally-tokossa Suomen huipulle!

ollaan kokeiltu, BH koe on suorite una ja PK puolelle halu olisi kova. Mistä taipaleemme Rally-tokon parissa si en alkoi… No, olin työharjoi elussa vuoden 2014 lopulla Tuijan Koirakoulussa. Koirakoululla järjeste in Rally-tokokursseja, seuratessani siinä sivussa, kiinnostuin lajista todella. Lopulta avusn koulutuksissa ja pää n si en kokeilla Alicenkin kanssa, niin hauskalta laji näy . Meillä oli Rally-tokoon todella hyvä pohja. Perusto elevaisuus, temput ja hyvin käy äytyminen on arkielämäämme ja osa kyl en tempuista olikin ihan tu uja. Tutkin kuitenkin kylttejä ja sääntöjä Rally-tokoyhdistyksen sivuilta ja treenailimme Alicen kanssa vieraampia kyl ejä kotona ja lenkillä ja vähän siellä sun täällä, osa liikkeistä kun on helppo uju aa arkielämään. Alkuvuodesta 2016 pääsimme Tuijan Koirakouluun Rally-tokon Vakioryhmäpaikalle, eli pääsimme treenaamaan kisamaiseen tyyliin ratasuoritusta kerran viikossa, kotona treenaamisen ohelle.

"Käsissäni on täy ä kultaa, ainutlaatuinen eläin" Kuva: Jyri Heinonen

Pieni esi ely alkuun on varmaan paikallaan. Amma ltani olen eläintenhoitaja, luonteeltani hyvinkin hetkessä elävä. Koiria olen harrastanut 9 vuo aasta läh en enemmän ja vähemmän, kisaken lle uskaltauduin vasta oman koiran kanssa. Ensimmäinen oma koirani onkin tämän hetkinen koirani, Belgianpaimenkoira Tervueren Flammeus Solid Gold ”Alice”, joka on luonteeltaan mitä ihanin, tulisieluinen pikkubelgi. Halukkuu a itselläni on kaikkiin mahdollisiin lajeihin, tahtoisin kokeilla ja tuunnustella vähän kaikkea, mu a tällä hetkellä harrastamme pääsääntöises Rally-tokoa, tokoa, agilityä ja ei niin virallises koiratanssia, paimennustakin LURPPA 4/2016

Ensimmäiset viralliset kisamme kävimme 5.3.16 ja siitä se si en läh . Innostuimme lajista niin paljon, e ä kisaputkelle ei näy änyt tulevan loppua. Kisoissa nousi usein esiin asioita joita pi

”Asenne ratkaisee usean pulman” Kuva: Teemu Eskola

5


treenata enemmän, poiminkin siis kisoista meille treena avia asioita ja edistyimme rallyssa huimaa vauh a. Noustessamme kesäkuussa mestariluokkaan pää n, e ä Alicesta tulisi rallytokovalio vielä vuoden 2016 puolella. Sa umalta, kun etsin sopivia seuraavia kisoja löysin myös Rally-tokon Suomen Mestaruus -kisat ja pää n hetken mielijohteesta ilmo autua sinne yksilökisaan. Pe ymykseni oli kyllä kova kun tuli ilmoitus e emme mahtunut SM- kisoihin mukaan, mu a kun kisaa edeltävänä perjantaina sain soiton peruutuspaikasta ja pääsimme päivän varoitu-

dämme omalla suorituksellamme voi Suomen Mestaruus olla mahdollista" mu a se tuntui silniin kaukaiselta haaveelta. Tiesin kyl en olevan hallussa, säännöt olin lukenut tuhat kertaa läpi ja kisaamisemme oli tähän as ollut rentoa, hauskaa yhdessä tekemistä. Tiesin Alicen tekevän parhaansa, se oli itseasiassa todella hyvässä vireessäkin aamulla... Sil kasasin itse itselleni turhaan paineita. Kun asetuimme lähtökyl lle semifinaaliradalla ja kuiskasin Alicelle "Noniin, si en mennään", päässäni pimeni, en muista radasta vieläkään yhtään mitään, siirryin täysin autopilo lle. Lähtö-

Väkisin ei kannata vääntää, posi ivisella treenillä vaikeastakin liikkeestä voi tulla helppo” Kuva: Teemu Eskola

sajalla kisaan mukaan olin haljeta onnesta ja jännityksestä. Pääsimme siis kisaan mukaan varapaikalta, päivän varoitusajalla niin sanotus ”mustana hevosena”. Lauantaiaamuna jännitys leijaili mahan pohjassa kun lähdimme Turusta koh Lahtea, pieni mistään mitään etämätön belgi takaluukussa. Kotoa läh essä asenne oli, e ä katsotaan mitä tästä tulee. Sil pieni ääni päässä toivoi ja uskoi voiton olevan mahdollista, kuiskaillen "jos ve6

kyl n jälkeen seuraava muis kuva on, kun maali kyl n jälkeen tärisevin käsin yri n saada remmin lukkoa kiinni pannan solkeen ja siitä ei meinannut käsieni tärinältä tulla yhtään mitään. Finaaliradalla alkaessa sain jännitykseni hiukan paremmin kuriin… Olimme jälleen lähtökyl llä ja kuulin oman kuiskaukseni "Noniin, si en mennään", kaukaisena huminana päässäni. Ensimmäisenä oli kyl 'kolme askelta taakse peruu aen', tämä kyl on ollut meille haasteellinen ja kun Alice suori sen täysin ilman ongelLURPPA 4/2016


mia, jotain tapahtui ja rentouduin täysin, hymy nousi korviin ja vihdoin kuulin omat ajatukseni. Loppu radan nau n, nau n täysin siemauksin sauma omasta yhteistyöstämme ja mahdollisuudesta kisata näin isossa kisassa ja vielä Finaalissa, onnella ei ollut rajaa, me ol in jo ylite y itsemme, me olimme jo oman elämämme Mestareita! Radan jälkeen jännitys laukesi, olin vain super onnellinen ja tyytyväinen suoritukseemme ja Aliceen, se oli kannustanut iloisella heiluvalla hännällään ja tökkivällä kuonollaa minua koko päivän kun minä itse olin hermoromahduksen partaalla. Paras kisakumppani ja ehdo omas elämäni koira. <3 Meidän jälkeemme kisasi vielä 3 koiraa, live-

seuranta pisteistä laite in pimeäksi ja näin ollen emme enneet mitä pisteitä saimme tai mitä 3 seuraavaa koirakkoa saivat, jouduin siis taas jänni ämään. Olisimmeko kolmen parhaan joukossa vai olinko tehnyt radalla si enkin jotain niin e ä saimme hylyn... Lopulta meidät kutsu in palkintopallille Finaaliradan voi ajana. Tuloksemme oikeu valioon, Alicesta tuli Rally-tokovalio 8 kuukau a kisaamisen aloi amisen jälkeen, wuhuuu!!! Ja si en, si en se sano in. Se mitä olin salaa ajatuksieni perukoissa toivonut kuulevani, se mitä en olisi kuitenkaan ikinä uskonut... ME OLIMME RALLY-TOKON SUOMEN MESTARIT 2016!

“Me teh in se” Kuva: Katariina Launiala

Saavu mme tavoi eemme kovalla työllä, posi ivisella asenteella, yhdessä toisiamme kannustaen. Sanoisin, e ä laji kuin laji, jos on tarpeeksi tahtoa ja imityö peli ää, voi saavu aa mitä tahansa.

LURPPA 4/2016

7


8

LURPPA 4/2016


Match show 7.9.2016 Tämän vuoden toinen kerhon järjestämä match show järjestettiin yhteistyössä eläinlääkäripalvelu Valon kanssa 7.9.2016. Eläinlääkäripalvelu Valossa työskentelevät eläinlääkärit Sara Lindqvist ja Aino Virkki. Lisäksi saimme Puuilolta luvan järjestää match showmme heidän parkkipaikallaan. Yhdessä eläinlääkäripalvelu Valon kanssa saimme mukaan vielä joukon sponsoreita, joille kuuluukin iso kiitos hyvistä palkintolahjoituksista. Tuomareiksi saimme Marja Kouvosen, Susanna Lindqvistin ja Kari Vahekosken, joka saapui avuksemme pikavaroituksella yhden tuomarin joutuessa perumaan tulonsa. Tapahtumassa oli mukana ennätykselliset 161 osallistujaa !! Tuloksia :

Sponsorit:

Junior Handler 1. Vera Nytslin ja Brandon 2. Nea Korelin ja Rysä 3. Ella Ruuni ja Malin 4. Emma Somermaa ja Tytti Lapsi ja koira 1.Julia Mikkola ja Allu 2. Emilia Öhman ja Nirppu Parikilpailu 1. Lhasa apsot Lissu ja Viola om. Jonna Heino 2. Akitat Seiko ja Untu om. Krista Karjaluoto 3. pun.irlannisetterit Lila ja Paavo om. Annamari Ohtonen 4. kaniinimäyräkoirat Eedla ja Nuu om. Pirjo Saarinen Pienet sinisen nauhan saaneet 1 saksan pystykorva Nemo om.Lotta Jansen BIS 7 2. welsh corgi pembroke Niilo om. Veera Himanen 3. miniamerikan paimenkoira Pimu om. Anniina Koskinen 4. scotlannin terrieri Arttu om. Nea Niemelä Pienet punaisen nauhan saaneet 1. löwchen Sylvi-Irma om Rakel Ruohola BIS 2 2. lhasa apso Lissu om. Jonna Heino 3. tiibetin terrieri Nomi om. Sanni Suvenkari 4. welsh corgi cardigan Niilo om. Anna Fälden x-rotuiset sinisen nauhan saaneet 1. Tigra om. Anastasia Simola BIS 8 2. Demon om. Heidi Alatalo 3. Pimu om. Jaana Hindsberg 4. Jakke om. Karoliina Alatalo x rotuiset punaisen nauhan saaneet BIS 5 1. Lara om. Hanna-Kaisa Karjalainen 2. Nelli om. Minna Jokinen LURPPA 4/2016

9


3. Santtu om. Monika Lindström 4. Nefer om. Susanna Jokinen Isot sinisen nauhan saaneet 1. Akita Untu om Krista Karjaluoto BIS 6 2. Port, vesikoira Vilma om. Rosa Koiranen 3. kult. noutaja Lumi om. Mari Kaila 4. pyr, mastiffi Lyyli om. Eveliina Viksilä Isot punaisen nauhan saaneet 1. parracollie Malin om. Mirka Pekkanen BIS 3 2. lab. noutaja Prada om. Tiina Hotanen 3. siperian husky Lumi om. Milla Mäkelä 4. irl.setteri Paavo om. Eija Kuuluvainen Pennut sinisen nauhan saaneet 1. eng.springerspanieli Sointu om. Ella Ruuni BIS 4 2. suomenajokoira Kerttu om. Nina Saats 3. greyhound Voltti om. Taru Lehtonen 4. sheltti Koda om. Niina Kaanela Pennut punaisen nauhan saaneet 1. amerikanakita Hilma om. Anette Luukkonen BIS 1 2. afgaani Diiva om. Jasmin Rainola 3. kääpiömäyräkoira Manta om. Pirjo Saarinen 4. tiibetinterrieri Manu om. Piia Ilo ISO KIITOS kaikille jotka olitte talkoilemassa ja auttamassa tapahtuman järjestämisessä !! Ja ISO KIITOS kaikille sponsoreillemme myöskin avustanne ja tietysti Saralle ja Ainolle kiitos hyvästä yhteistyöstä !!

Vuoden koira -Haku käynnistyy! Kiertopalkintoa voi hakea rekisteröidylle koiralle, jonka rotua yhdistys harrastaa ja jonka omistaja on L-SSK ry:n jäsen. Kilpailuaika on 1.1.-31.12.2016. Laskennassa huomioitavat tulokset toimitetaan kirjallisesti. Voittajat saavat kiertopalkinnon ja kunniakirjan. Tarkemmat ohjeet sekä kiertopalkintokohtaiset laskentaohjeet tulevat kerhon nettisivuille www.l-ssk.fi. Nyt myös uusi kiertopalkinto Vuoden näyttelyveteraani! Tulokset tulee lähettää osoitteeseen jaakola.maija@gmail.com viimeistään 31.1.2017. Myöhässä tulleita hakemuksia ei käsitellä.

10

LURPPA 4/2016


Teksti ja kuvat: Minna Kult

Ideoita joululahjaostoksille läh essä Äidille villasukat, isälle uusi ruuvimeisseli, mummolle esiliina, pikku-Eemelille junarata, Roosalle huulikiiltoja ja keksejä pukille… Entäpä karvakorva? Mitä hänelle?

Lelut ja tehtävät

Meille ihmisille joulu on lahjojen antamista ja saamista, hyvää ruokaa, seurustelua ja rentoutumista. Koirallekin se on mukavaa aikaa; oma väki on kotona, saa ylimääräisiä rapsutuksia ja pöydän vieressä kanna aa olla kärkkymässä, jos vaikka kuitenkin jotain putoaisi. (HUOM! Ethän pudota koiralle mitään vaarallista; listan vaarallisista jouluun lii yvistä asioista löydät tästä lehdestä.) Mu a eihän koira voi lahjaa sinulle antaa, se jää paitsi tästä joulun ilosta. Tosin hän luultavas kyllä kokee olevansa itse varsinainen lahja sinulle ja kaikille ympärilläsi oleville. Lahjan saamisesta sen sijaan myös koira nau i ja sen kyllä näkee! Tänä jouluna minulla on ensimmäinen ikioma koira. Koira, jolle minäkin ihan oikeas voin ostaa lahjoja, ihan kuten muillekin perheenjäsenille. Ja tänä vuonna meillä taisi joulu kääntyä Joyn voitoksi; sen pake t on jo ostettu/ la u ja osa paketoitukin. Ja näy äisi siltä, e ä minimonsterin (Joyn lempinimi…) lahjakasa on tänä jouluna kaikista suurin… Äidin, isän, veljien ja jopa puolison lahja on vasta ostoslistalla tai jopa mie ntämyssyssä. Itse olen aina pitänyt sekä kovista e ä pehmeistä paketeista, sekä syötävistä e ä pue avista, lue avista tai tehtävistä lahjoista. Nyt siis aja elin, e ä ostan Joyllekin pehmeitä, kovia, syötäviä ja leikite äviä lahjoja. Toivo avas näillä vinkeillä karvakorvan joululahjavinkit helpo uvat!

LURPPA 4/2016

Omaa koiraa seuraamalla varmas edät, mitkä lelut ovat sen mieleen; pallot, köydet, vinkuvat, röhkivät, kumiset, kankaiset, karvaiset ja lista voisi jatkua lopu omiin. Itse olen huomannut, e ä Joy rakastaa leluja, jotka pitää ääntä ja joita voi heitellä ja riepotella ja ne kestävät lopu omiin. Meidän osalta pukinkon in koiralle eksyi siis alla oleva röhkivä virtahepo ja tämä hauska jouluaiheinen, vinkuva poro. Leluja koiralle löytyy melkein mistä tahansa, niin lemmikkitarvikeliikkeistä, supermarketeista kuin ne kaupoistakin. Myös jotkin urheiluliikkeet tai jopa vaateliikkeet myyvät leluja (tai asusteita) koirille.

11


Aiemmin en osannut arvostaa niinkään koirien älypelejä, mu a kun itse menin Joyn kanssa pentukurssille ja huomasin, kuinka fiksu pentu minulla onkaan, innostuin itsekin älypeleistä. Niitäkin löytyy monista eri kaupoista monia erilaisia ja omassa päässäni lähdin kehi elemään he mahdollista tee-se-itse- älypeliä koiralle. Senhän voisi tehdä vaikka tyhjästä pullosta, kenkälaa kosta tai vanhasta pienestä linnunpöntöstä. Älypelien kohdalla on hyvä muistaa, e ä aloi aa helpoimmista ja siirtyy aina vaikeampaan, jos tuntuu, e ä koira tajuaa pelin liian nopeas .

Vaatetus ja ulkoilutusvarusteet

Sanotaan, e ä niin monta on mielipide ä, kuin ihmistäkin ja tämä luultavas pitää paikkaansa myös koirien vaatetuksen kohdalla.

hyvä olla ja ostos oli sen verran edullinen, e ä ei hai aa, vaikka jäisikin käy ämä ä! Päiväunissani seikkailen usein Joyn kanssa pelastuskoiran treeneissä, jossa rämmimme märässä metsässä kadonnu a ihmistä etsien. Tähän lanteeseen ja mielikuvaan yhdistän mielessäni myös verkkoloimen, joka pitäisi koiran lihakset lämpimänä ennen harjoitusta ja kun harjoituksista tullaan takaisin autolle ja lähdetään ko a koh , verkkoloimi estää lihasten kohme umisen. Ehkä jonain päivänä, tänä jouluna pukki ei taida sellaista meille tuoda… Ulkoiluvarusteita on koirille miljoonia erilaisiin käy ötarkoituksiin ja monet niistä sopivat samaan aikaan erilaisiin harrastuksiinkin. On nahkahihnoja, nylonhihnoja, y-valjaita, taakanvetovaljaita, kuristavia- ja puolikuristavia pantoja, heijastavaa, värikästä ja simppeliä… You name it! Karvakorva itsessään ei ehkä tällaistä lahjaa ihan ymmärrä tai osaa arvostaa, mu a sitä se arvostaa, kun omistaja on panostanut oikeanlaisiin välineisiin harrastamisen ja ulkoilun kannalta ja sillä tavoin tekee yhteisestä tekemisestä en stä helpompaa ja mielly ävämpää. Ja eihän unohdeta heijas mia, pantaan tai hihnaan liite äviä valoja! Turvaa niin kaksi-, kuin nelijalkaisellekin.

Riippuen etys koiran rodusta ja sen tarkoitusperistä sekä myös koirasta yksilönä, vaatetus on myös koiralle ellei mukavuus, myös pakollinen tarve joissain lanteissa. Lyhytkarvainen koira, -20 aste a pakkasta; toppaman eli on ehdoton! Näy elyihin valmistautuessa, pesun jälkeen fleecevii a on hyödyllinen apuri koiran lämpimänä pitämisessä ja turkin kuivatuksessa.

Herkut, ruoat

Sa umalta kirppiskierroksella ollessani löysin Joylle kivan toppaman elin, josta en väl ämättä edä, onko niin kovin tarpeellinen, kun ajattelee springeriä ja sen karvoja. On se kuitenkin

Itse os n Joylle koirankeksejä, täyslihamakkaraa ja koiransuklaata. Jotain erikoista juhlapyhiin myös karvakorvalle, joka ei normaalis

12

Kaikkien meidän lempiasia! Herkut. Luultavas siis myös suurimman osan karvakorviemme lempiasia. Koirille on valmiste u erilaisia herkkuja vaikka kuinka! On raakalihoja, kuivalihoja, puristeluita, aitoja luita, sisäelimistä valmistettuja herkkuja, tahnoja ja jälleen lista jatkuu lopu omiin!

LURPPA 4/2016


oman ruokansa lisäksi saa mitään ylimääräisiä määräisiä herkkuja. Hetken aikaa ne ssä surffailtuani törmäsin KennelRehun ne sivuihin ja sieltä laukseen seen on lähtenyt myös aitoja luita sekä lampaanra aanrasvaa. KennelRehu on yritys, joka valmistaa mistaa suosu malaisista raaka-aineista lisäainee nee omia lihalih tuo eita. Tuotantolaitos ja tehtaanmyymälä löytyvät Pyhtään Siltakylästä tä ja sieltä KennelKenne Rehu toimi aa lauksia ympäri Suomea Lappia lukuuno ama a. Tilauksen sen voi tehdä helpos ne ssä tai puhelimitse limitse ja pysäkkiaikataulut löytää KennelRehun ne sivuilta www.kennelrehu.fi.

Tämän ostoskeskukseen kohdistetun mieliikuvamatkan ja kaiken lahjahöpötyksen keskellä, kellä, muistetaan taan kuitenkin lahjoista tärkein; yhdessä oleminen, rentoutuminen ja hetkestä ja toistoi temme seurasta nau minen!

Lupaus Teksti:Aino Virkki

Tulee aika, kun eläinystävä tarvitsee omalta ihmiseltään viimeisen palveluksen. Tulee aika, kun rakas lemmikki voi huonos , eikä sen oloa enää kyetä rii äväs helpo amaan hyvällä hoidolla. Jäähyväiset on asia, jota ihminen ei yleensä halua ajatella, ennen kuin on väl ämätöntä. Eikä mones vielä si enkään. Vastuu elävästä olennosta on suuri ja tärkeä. Vastuu on kye ävä kantamaan eläimen elämän loppuun as . Emmehän halua eläinystäviemme kärsivän. Miten tällaiseen vaikeaan asiaan voi valmistautua? Millaista apua eläinlääkäriltä voi saada? Eläimestä luopuminen on vaikea päätös. Vältämme aja elemasta ja näkemästä ikäviä asioita ja toivomme parempaa päivää. Vanhenevan eläimen lalle voi helpos sokeutua, koska hitaita muutoksia on vaikea havaita päivi äisessä elämässä. Eläimen elämänlaatu voi heikentyä huomaama a ja siihen onkin syytä kiinni ää erityistä huomiota. Eläinlääkäriltä kanna aa hakea tukea, kun huomaa, e ä eläimellä ei ole LURPPA 4/2016

kaikki niin kuin ennen. Terveystarkastuksella tehtävä tutkimus ja käynnillä käytävä keskustelu eläimen elämänlaadusta ja voinnista kotona päivi äisessä elämässä ovat eri äin tärkeitä. Vastuuta ei tarvitse kantaa yksin. Jos päätöstä eläimen eutanasiasta pitkitetään ja vastuuta joko edostaen tai edostama a pakoillaan, voi aiheutua hankalia lanteita eläinsuojelullisestakin näkökulmasta. On lanteita, jossa omistaja huomaa, e ä iäkäs eläin on jotenkin sairas, mu a hän ei ole enää halukas tutkitu amaan ja hoida amaan sitä. Eläintä ei voi kuitenkaan jä ää ilman hoitoa. Eläimen ei saa antaa kärsiä kivusta tai huonosta olosta, vaan sille on tarjo ava eutanasia kärsimysten väl ämiseksi. Millaisia haluamme eläinystävän viimeisten päivien olevan? Monet toivovat yhteisen matkan pää yvän eläimen nukkuessa pois kotona. Silloin eläimen poismeno on kai helpoin hyväksyä. Harvoin lemmikit kuitenkaan menehtyvät itsestään 13


ko in vailla edeltävää kipua ja huonoa oloa, jopa kärsimystä. Eläinlääkärin suori ama eutanasia on eläimelle kivuton. Toimenpide suoritetaan nuku amalla eläin vähitellen ikiuneen. Omistajien toive eläimen nukahtamisesta kotona on vahva, ja onneksi eutanasia voidaan tehdä myös ko käynnillä. Monille on helpo avaa, e ä eläin saa nukahtaa kotonaan rauhallisessa ympäristössä. Ko käyn on hyvä tapa jä ää hyväs t sekä eläimen e ä omistajan kannalta. Tapahtumaan lii yy paljon tunteita, eikä eläinlääkärikään niiltä lainkaan välty. Eläintä nuku aessani tapaan pitää hiljaisen hetken kyseisen eläimen ja sen omien ihmisten välisen siteen muistoa kunnioi aen. Minua ei ole oikeastaan milloinkaan pyyde y nuku amaan eläintä, jonka aika ei vielä olisi täysi. Monta kertaa omistaja on todennut minulle, e ä aiemminkin olisi voinut olla jo aika. Eutanasia on toimenpide, joka aiheu aa minussa kiitollisuu a eläimen puolesta, kun omistaja on kyennyt tekemään päätöksen ja pyytää ystävälleen viimeistä palvelusta. Kiitollisuuden tunne nousee erityises

14

pintaan, kun päätös on osa u tehdä oikeaan aikaan, suhteellisen ajoissa. Suru taas viiltää kipeäs silloin, kun näen laiminlyöntejä tapahtuneen. Kun eläimestä huolehditaan hyvin, sen elämää ei pitkitetä elämänlaadun kustannuksella. Entä jos me kaikki tekisimme lupauksen rakkaille nelijalkaisille ystävillemme? Pitkin yhteistä taivaltamme panisimme merkille niiden ainutlaatuisen elämän väripilkut, asiat, jotka saavat ne täyteen innostuksen virtaa, hyvää oloa ja tyytyväisyyden hetkiä. Painaisimme mieleemme asioita, jotka tekevät niiden elämästä elämisen arvoisen, hyvän ja täyden elämän. Muistaisimme ne hetket ja touhut, silloin kun elämän riemu on kadonnut eläinystävämme silmistä, askelluksessa ei ole tarmosta jälkeäkään ja niiden suosikkipuuhat elävät enää muistoissa. Lupaisimme niille: ”Hoidan sinua mahdollisimman hyvin, mu a osaan päästää ir ajoissa.” Ja ”Kun ystäväni olet kipeä ja väsynyt, suon sinulle viimeisen palveluksen”. Ja lupaisimme itsellemme: ”En tule toimimaan itsekkääs hetkenä, jona rakas ystäväni minua eniten tarvitsee”.

LURPPA 4/2016


VALIOITUNEITA Bal an veteraani voi aja 2016 ja Latvian veteraanivalio C.I.B C.I.E POHJ MVA FI MVA SE MVA(N) DK MVA EE MVA NO MVA HU MVA EE VMVA LV VMVA HeW-10 NOV-10 SEV-12 MV-13 MVV-15 BALTVV-15 BALTVV-16 BENTON UGLY DUCKLING "ERKKI" Synt. 23.1.2007 ( Menstonia Marcel - Benton Let´em Talk) om. Katja ja Olli Alho 13.11.2016 Latvia Riika, Bal an Voi aja 2016 näy ely tuomari Elena Ruskovaara Pu1, VET SERT, ROP ja ROP VET => Bal an veteraani voi aja 2016 ja Latvian veteraanivalio , BIS 5 veteraani

FI TVA Catanka I Have a Dream "Mette" irlanninvesispanielinarttu s. 3.8.2007 kasv. Seidi Linnavuori-Nyman, Siuntio om. & ohj. Saana Lehtinen, Turku tulokset: Janakkala 24.9.2016 tuomari Ilkka Stén, EVL1 259,5 p. Sastamala 18.5.2016 tuomari Juha Kurtti, EVL1 277,5 p. Janakkala 14.5.2016 tuomari Ilkka Stén, EVL1 265,5 p. FI MVA JMV-14 JV-14 HeJW-14 SEJV-14 Benton Lets Go Quackers Kasva aja Marjo Jaakkola Omistaja Sari Nyman 1.6.2014 Tammela SERTI 19.7.2014 Mäntsälä SERTI 8.8.2014 Helsinki -> JMV-14 16.8.2014 Raisio SERTI 6.9.2014 Helsinki SERTI 6.12.2014 Helsinki -> HeJW-14 7.12.2014 Helsinki -> JV-14 13.12.2014 Tukholma -> SeJV-14 28.3.2015 Turku CACIB 9.5.2015 Pöytyä SERTI 16.1.2016 Turku SERTI, CACIB, ROP, RYP-1 30.7.2016 Pori CACIB SPA1 10.9.2016 Pöytyä, tuomari Jarkko Wiklund -> FI MVA LURPPA 4/2016

15


SPANIELIN JOULU Koiralla mielessään jouluiset ilot, purkki ja lahjat ja omenakilot. Siksipä heilahtaa karvainen tassu, siksipä kurisee nälkäinen massu, e ä on tarpeen hetkinen vartoa, odo aa, paastota, punoa vartoa. Koiran mielessä joulu väikkyy kyn län valo silmissä läikkyy mieli on auvoinen, mieli on avoin vie ääkseen joulua koiran tavoin! (Elina Karjalaisen runosta mukaeltu) Näillä sanoilla haluan toivo aa teille kaikille rentou avaa Joulunaikaa! Merja & fieldit


NUORISOPALSTA Olen toivonut omaa koiraa niin kauan kuin muistan Teksti:Ella Ruuni

Olimme äi ni kanssa harkinnut koiran hankkimista jo pitkään, mu a emme olleet osanneet pää ää oikeaa rotua. Olimme harkinneet mm. Tiibe nspanielia, Cavalier kingcharlesinspanielia, Bolognesea ja Papillonia, mu a jokaisesta rodusta tuli esiin joku piirre, mikä ei meitä mielly änyt. Shel kin kävi mielessä, mu a äi pelkäsi rodun herkkähaukkuisuu a. Eräänä päivänä kummitä ni kutsui minut ja äi ni koiria kasva avan ystävänsä luokse, koska siellä oli kasvateille ja ystäville järjeste y tapahtuma. Matkalla kummitä ni kertoi, e ä siellä olisi kuusiviikkoisia shel pentuja. Äi ni suhtautui siihen välinpitämä ömäs , mu a minulla heräsi tunne, e ä mahdammekohan lähteä tyhjin käsin ko in... Kun olimme perillä, ryntäsin suoraan pentuaitaukseen. Siellä puuhasteli kaksi tricolorvauvaa. Ne olivat suloisimmat koiranpennut, joita olen koskaan nähnyt, rakastuin siis ensisilmäyksellä. Naaraspentu tuli luokseni ensin. O n sen syliini, ja näin sen ruskeat nappisilmät, joilla

18

se katsoi minua. Ne olivat hurmaavat. Se nukahsyliini, enkä voinut liikkua, e ei se heräisi. Ihanaa! Lähdimme äi ni ja kummitä ni kanssa treenaamaan kummitä ni kahta sileäkarvaista noutajaa lähiympäristöön. Se oli oikein mukavaa. Kun tulimme takaisin, pennut nukkuivat vielä, joten en mennyt häiritsemään niitä. Äi ni kysyi kasva ajalta, e ä oliko pennuilla jo ko . Kasva aja sanoi, e ä molemmat ovat vapaana. Si en lähdimme ajelemaan ko a koh . Kotona aloimme harkita pennun ostamista. Äi ni soi kasva ajalle, ja kysyi, josko voisimme mennä katsomaan pentuja uudestaan. Hän sanoi, e ä se sopii, joten menimme sinne muutaman päivän päästä uudestaan. LURPPA 4/2016


Kun olimme perillä, saimme tavata pentujen vanhemmat. Pentujen emo (Mei Dan Mjörkbjörk) "Tiuh " on värivirheellinen blue merle, mu a sil todella kaunis. Pentujen isä (American idol at Mei Dan) "Ido" on tricolor ja se muistu aa todella paljon nar upentua. Äi ju eli kasva ajan kanssa minun ollessa pentuaitauksessa. Si en hän kertoi, e ä saisin nar upennun, ja tulisimme hakemaan sen viikon päästä. Minä miltei ratkesin onnesta, kun sain kuulla, e ä unelmani toteutuu. Olin jo aikoja si en pää änyt, e ä koirani nimeksi tulisi Mila. Lähdimme hakemaan Milaa ensimmäisellä kesälomaviikollani. Matka meni hitaammin mitä se oli koskaan mennyt, koska en mal anut odo aa, e ä oma koira istuu vieressäni matkalla ko in. Kun tulimme takaisin ko in, minulla oli maailman ihanin koira sylissäni. Olin niin onnellinen. Vihdoikin minulla on ikioma koira, jonka kanssa voin harrastaa kaikkea kivaa.

LURPPA 4/2016

Nyt Mila on kaksivuo as. Harrastan sen kanssa TOKOa, koiratanssia ja agilityä. Mila rakastaa koiratanssia, ja osaa paljon erilaisia likkeitä ja temppuja. Kilpailen myös junior handlerissa, nyt toista vuo a. Aloi n "kisaurani" Milan kanssa. Olen kilpaillut myös monilla muillakin koirilla, erirotuisilla, laidasta laitaan. Olen saanut kokeilla kehän laidalla yli vii äkymmentä erirotuista koiraa, jokaisesta FCI:n roturyhmästä ja saanut viedä joitakin koiria rotukehiin ja mätsäreihinkin. Kokemusta on monen ikäisistä, kokoisista ja luonteisista yksilöistä. Olen myös koulu anut neljä koiraa pennusta as näy elykoiriksi. Kierrämme äi ni kanssa koiranäy elyissa todella ak ivises ympäri Suomea. Jos tarvitset handlausapua rotukehissä, tai ihan vain mätsäreissäkin, minua saa tulla nykäisemään hihasta. Olen aina innokas au amaan, koiran ikään tai rotuun katsoma a.

19


Yhdistysten yhteinen Mejäkurssi on tulossa taas keväällä 2017. Tarkempia tietoja tulossa kotisivuille, Facebook-ryhmään ja seuraaviin Lurppa-lehtiin, joten seuratkaa ilmoittelua. Terveisin, Mejä-toimikunta

20

LURPPA 4/2016


Teksti ja kuvat: Minna Kult

LURPPA 4/2016

21


22

LURPPA 4/2016


Viime numerossa oli harmillisesti muutaman jutun loppusanat jääneet uupumaan, voit lukea jutut loppuun saakka lehden nettiversiosta, pahoittelemme tapahtunutta!

LURPPA 4/2016

23


Kerholla on nykyään peräkärry, jota jäsenet voivat vuokrata 10€:n vuorokausihintaan. Vuokratarpeen ilmetessä, ota yhtey ä Kari Ma laan (041-44555999).

24

LURPPA 4/2016


VepeMetku Teksti: Reijo Kuivamäki Kuvat: Silja Kuivamäki ja Piia Serguskin

Kun meille oli tullut walesinspringerspanielipentu Metku (Benton Jump Through Hoops), tuli minulle yllätyksenä se, e ei rotua ole jalostus etojärjestelmän mukaan koskaan aiemmin nähty vesipelastuskokeessa. Mieleen hiipi jo ajatus, e ä tuliko hanki ua väärä rotu ajatellen kaikkia harrastuksia, mitä koiran kanssa aioin tehdä. Vepeilyä harrastetaan yleensä keskikokoista suurempien koirien kanssa. Toki pieniäkin koiria lajissa on mukana, mu a kahden aikuisen henkilön vetäminen veneessä eri keliolosuhteissa on 20-kiloiselle walesille aika urakka. Olimme jo muutaman vuoden harrastaneet VEPE:ä kimppaveneporukassa kultaisennoutajani kanssa, joten oli luonnollista o aa pentu mukaan treeneihin ja katsoa ilman paineita mihin sen kanssa päästään. Ensimmäiset kannustavat havainnot koiran soveltuvuudesta lajiin sain veneestä hypyissä. Soveltuvuuskokeessa ja alokasluokassa koiran on hypä ävä 50 m rannasta olevasta kumiveneestä ja uitava rantaan. Aikaisemmat kokemukseni olivat näy elylinjaisista kultaisistanoutajista, joista jotkut yksilöt arastelevat veteen hyppäämistä. Walesi oli sopivan rämäpäinen ja se hyppäsi veneestä mieluus ja pelo a veteen. Treeneissä ede in mukavas ja matkaa rannasta voi in pikkuhiljaa kasva aa. Noutamista olimme harjoitelleet Metkun kanssa pennusta läh en, joten veneen nouto rantaan ja hukkuvan pelastaminen alkoivat suhteellisen nopeas näy ää lupaavalta. Kuormaa ja matkaa lisä in vähitellen. Neljäntenä liikkeenä vesipelastuskokeen soveltuvuus- ja alokasluokan kokeessa on esineen vien rannasta 30 m päässä olevalle veneelle. Se on VEPE:ssä liike, jossa koirakoilla on eniten vaikeuksia. Kesällä 2015 aloin kokeilla Metkun LURPPA 4/2016

kanssa liikkeen koulutusta uudella tavalla niin, e ä opetel in ensin veneen luo ja takaisin uin kohdetyöskentelyn avulla. Koira oppii helpos koske amaan kämmentä kuonollaan. Sen jälkeen Metku oppi menemään toisen henkilön luo koske amaan kä ä. Lopuksi toinen henkilö meni veneeseen ja vene vesille. Kun uin veneelle ja takaisin oli hallussa, tarvitsi sille enää antaa dami suuhun veneelle vietäväksi. SOVE-kokeeseen Juhannuksen aikaan viime kesänä alkoivat liikkeet olla niin valmiita e ä uskalle in ilmoi autua kokeeseen. Soveltuvuuskoe a saa yri ää koiralla vanhojen sääntöjen mukaan kaksi kertaa ja uusien sääntöjen mukaan kolme kertaa. Koiran on oltava kohtuullisen luote ava suorituksissaan, jo a se läpäisee kokeen. Pääsimme varasijalla SOVE-kokeeseen Isojoelle kesä-heinäkuun vaihteessa. Normaalis kanna aa mennä oman seuran järjestämään SOVE-kokeeseen, jo a ei uudesta paikasta aiheudu yllä äviä harmeja. Koska emme olleet seuran treeneissä, oli eri rantoja pitänyt harjoitella jo treeneissä.

25


piossa. Koe meni jo muuten varmalla ru inilla, mu a Metku teki esineen viennissä u-käännöksen veneen lähellä ja ui takaisin rantaan. Liike meni nollille ja tulokseksi ALO3.

Kokeessa veneestä hyppy ja ohjaajan luo rantaan uin sujui varmalla o eella. Pientä ääntä Metku pi veneessä ennen hyppyä, mu a VEPE:ssä se ei hai aa. Veneen haku 30 m rannasta sujui myös hyvin. Esineen vien jänni etukäteen eniten, koska siitä oli vähiten onnistuneita suorituksia takana. Metku oli hiukan kuumissaan ja läh hyvin uimaan veneelle. Se kieppasi takaisin rantaa koh jolloin sekä minä ohjaajana rannassa e ä veneessä apuohjaajana toiminut Marjaana koete in huutamalla saada koira kääntymään ja kääntyihän se. Vielä viimehetken jännitysnäytelmä veneellä kun Metku epäröi, eikä he halunnut luopua damista. Tiesimme e ä täysiä pisteitä ei tule. joten viimeisessä tehtävässä oli onnistu ava. Hukkuvan pelastaminen täytyi onnistua. Eniten jänni se, e ei Metku ollut koskaan pelastanut muita kuin oman treeniryhmämme tai perheen jäseniä. Lisäksi se ollut koskaan nähnyt henkilöä, jolla on pelastuspuku päällä. Metku yllä kaikki ja ui reippaas vedessä käsiä huitovan pelaste avan luo, tar ui hampaillaan pelaste avan tarjoamaan damiin kiinni ja ve sen avulla pelaste avan rantaan. Saimme lopulta 91 piste ä ja siirron alokasluokkaan.

Heinäkuun lopulla pääsimme Ikaalisten kaksipäiväiseen kokeeseen. Meillä oli ensimmäistä kertaa ollut mahdollisuus treenata kilpailurannassa aiemmin kesällä ja olimme harjoitelleet esineen luovutuksia veneellä koe aen saada Kuopiossa ilmenneitä ongelmia pois. Metku teki molempina päivinä loistosuoritukset. Täydet pisteet ja tuomarin erityismaininta erinomaisesta yhteistyöstä olivat loistava palkinto viikonlopusta ja lukuisista vedessä lutratuista treeneistä. Vesipelastuksesta yleistä Vesipelastus on Suomessa pelkästään koelaji. Koiria ei etääkseni käytetä tosi lanteissa. Vesipelastus on Newfounlandinkoirien ja Landseerien rodunomainen laji johon rotujärjestöt ovat antaneet myös muille roduille osallistumisoikeuden. Tämä on mielestäni esimerkillistä toimintaa, koska näin tästä kesäajan mukavimmasta koiraharrastuksesta on tullut suosi u harrastuslaji.

Alokasluokka Ensimmäinen alokasluokan koe oli Kuo26

LURPPA 4/2016


Muiden kuin nöffien ja lansujen on suorite ava soveltuvuuskoe, minkä jälkeen koira voi osallistua kokeeseen alokasluokassa. Alokasluokasta siirrytään kahdella ykköstuloksella avoimeen luokkaan ja siitä edelleen kolmella ykköstuloksella voi ajaluokkaan. Kolmen ykköstuloksen saatuaan voi koira saada vesipelastusvalion arvon.

Vepekokeen säännöt ovat muu umassa 1.1.2017 alkaen. Tässä jutussa Metkun tarina on kerro u vuonna 2016 voimassa olleiden sääntöjen mukaan. Uudet säännöt löytyvät esimerkiksi Landseeryhdistyksen ko sivuilta. Mukana on myös liikekaaviot joista saa käsityksen miten liikkeet etenevät. http://www.suomenlandseeryhdistys.fi/9. Liikkeistä löytyy myös videoita Youtubesta.

Taipumuskokeen10.9.2016 tulokset:

Tuomarit: Jan-Gunnar Rönnblad ja Jarkko Wiklund

Kokeeseen osallistui 15 koiraa, hyväksytys kokeen suori vat: - Benton Let's Go Quackers om. Sari Nyman -> FIN MVA - Eas arm's Unwri en Story om. Malin Carlsson - Field's End Huey om. Kirsi Nii ymäki - Glenbrows Gentle Breeze om. Marjo Jaakkola ja Pia Serguskin - Icemint Li le Heartbreaker om. Johanna ja Mika Hoppela -> FIN MVA - Wildomar's Sibeliuksen Sointu om. Pirjo Varonen Kokeessa jae in myös kiertopalkinto "Tiramisu Trophy" nuorimmalle kokeen hyväksytys suori aneelle kerhon jäsenen spanielille. Vuodeksi kiertopalkinnon sai haltuunsa Wildomar's Sibeliuksen Sointu! Koiralla ikää vasta 9kk ja 4 päivää joten onnea paljon hienosta suorituksesta :) Onnea kaikille taipumuskokeen suori aneille! Ja iso kiitos mukana olleille osallistujille sekä eri äin iso kiitos järjestelyissä mukana olleille!

LURPPA 4/2016

27


Koiran hampaat ja niiden hoito Teks : Saara Kauppila, www.koirakissaklinikka.fi

Hampaiden määrä ja puhkeaminen Pikkupennulle maitohampaat alkavat puhjeta noin kolmen viikon iässä. Ylä- ja alaleukaan tulee kummallekin puolelle kolme etuhammasta, yksi kulmahammas ja kolme väliposkihammasta, eli maitohampaita on koiralla yhteensä 28. Pysyvistä hampaista yleensä ensimmäisenä puhkeavat P1 hampaat ja sen jälkeen alkavat puhkeamaan maitohampaiden lalle keskimmäiset yläetuhampaat. Kulmahampaat puhkeavat noin 4-6 kuukauden iässä. Maitohampaat ovat korvautuneet pysyvillä hampailla yleensä noin 7 kuukauden ikään mennessä. Yhteensä pysyviä hampaita on 42.

ollessa kyseessä on hyvä aina ajoissa konsultoida eläinlääkäriä, jo a koiralle voidaan tarjota tarvi ava hoito. Purentavikojen hoidossa on useita eri hoitomuotoja, päätökset tehdään tapauskohtaises . Käy näy ämässä purentaa tarvi aessa jo maitohammasvaiheessa. Tarvi aessa po las voidaan ohjata hampaisiin erikoistuneen eläinlääkärin jatkohoide avaksi.

Maitohampaiden jääminen paikoilleen pysyvien puhje ua muodostuu ongelmaksi useimmiten pienillä koirilla. Tyypillises maitohampaiden jääminen paikoilleen on kulmahampaiden ongelma. Pysyvät yläkulmahampaat puhkeavat ylämaitokulmahampaiden etupuolella. Mikäli maitohampaat eivät irtoa, tulee kääntyä eläinlääkärin puoleen. Pysyvät alakulmahampaat puhkeavat alamaitokulmahampaiden sisäpuolelle ja työntävät maitokulmahampaat pois sivullepäin. Mikäli hampaiden vaihdon kanssa on ongelmia kanna aa konsultoida eläinlääkäriä. Maitohampaiden jääminen voi aiheu aa pysyvien hampaiden virheellisen asennon, joten tarvi aessa maitohampaat on poiste ava pikaises .

Plakki ja hammaskivi Suussa on aina bakteereita. Elimistön omat mekanismit pyrkivät rajoi amaan bakteereiden kasvua ja väl ämään infek ota. Mekaanista suojaa tuovat esim. syljen jatkuva virtaus ja ikenen epiteelin jatkuva uudistuminen. Limakalvojen runsas verisuonitus tuo veren puolustukselliset tekijät nopeas vastustamaan infek ota. Lisäksi syljessä ja iennesteessä on monia bakteereita vastustavia tekijöitä. Hammas pei yy väli ömäs puhkeamisensa jälkeen syljen ja ruuansulatuksen glykoproteiineilla, polypep deillä ja rasvoilla. Plakki hampaan pintaa muodostuu, kun tähän hampaan pintaan muodostuneeseen kerrokseen tar uu bakteereita. Plakin lisääntyminen johtuu joko jo pinnassa olevien bakteerien lisääntymisestä tai uusien bakteerien tar umisesta. Kove uessaan ja kerrostuessaan plakista tulee hammaskiveä. Vaarallisinta on plakin kertyminen ienrajaan ja ienrajan alapuolelle ientaskuun. Plakin vaikutuksesta ien alkaa tulehtua. Lieväs tulehtunut ien punoi aa ja/tai turvo aa, vakavas tulehtunut ien vuotaa verta. Ikenen tulehdus alkaa nopeas levitä parodon i ksi. Parodon i ssa hammasta ympäröivän kiinnityskudos tulehtuu, luuta häviää ja hampaan kiinnitys heikkenee. Lopulta hammas irtoaa ja putoaa pois.

Purentaviat Purentaviat ovat valite avan tavallisia. Tavallisin purentavika on lanne, jossa alakulmahammas painaa ylhäällä ikeneen tai jopa kitalakeen. Tilanne voi olla niin maitohammas- kuin pysyvähammaspurennassakin. Lisäksi tavataan mm. eriasteisia ylä- ja alapurentoja. Purentavian

Suussa oleva plakki ja hammaskivi toimivat bakteerilähteinä koko elimistölle. Tulehtuneen ikenen pienistä ienhaavoista bakteerit lähtevät helpos verenkiertoon. Suusta lähteneet bakteerit voivat aiheu aa infek oita muissa elimissä, kuten maksassa ja munuaisissa. Sydämen vajaatoimintaa sairastavalla eläimellä bak-

Koiranpennun hampaat

28

LURPPA 4/2016


teerit voivat tar ua sydänläppiin ja siten pahentaa koiran sairau a. Parodon i aiheu aa koiralle epämukavaa tunne a suussa, tulehtuneet kudokset ovat kipeitä. Huolellisella ko hoidolla ientulehdus voidaan estää. Parodon i ssa kun luuta on hävinnyt, hoidon tarkoituksena on taudin pahenemisen estäminen. Bakteerit aiheu avat myös karieksen. Karies on kuitenkin koirilla huoma avas harvinaisempi kuin ihmisellä. Hampaiden hoito Päivi äisellä hampaiden harjauksella voidaan ehkäistä plakin ja hammaskiven kertymistä, ientulehdusta ja parodon i a eli hampaan tukikudoksen tulehdusta (hammasta ympäröivän kudoksen tulehdus ja kudoskato) sekä hidastaa jo mahdollises olemassa olevien muutosten etenemistä. Säännöllinen yleisanestesiassa tehtävä hammaskivenpoisto ja hampaiden tarkastus on kuitenkin suositeltava tehdä rodusta riippuen 2-4 vuoden iästä alkaen tarvi aessa vuosi ain. Hammaskiven poiston yhteydessä kartoitetaan hampaiden kunto, tehdään tarvi aessa hampaiden röntgenkuvaus ja sovitaan tarvi avista jatkotoimenpiteistä. Hampaiden harjaus Suun ko hoito tulee aloi aa jo pennulla, vaikka aikuisella tai vanhuksellakaan se ei ole myöhäistä. Hampaiden harjaus tulee aloi aa silloin kun hampaat ovat hyvässä kunnossa, koska tulehtuneet ikenet ovat arat ja harjaaminen tuo aa kipua. Keski-ikäisellä ja vanhalla eläimellä hampaiden harjaus on hyvä aloi aa sen jälkeen kun suu on tarkaste u ja puhdiste u eläinlääkärin toimesta.

mastahnana tulee käy ää eläimelle tarkoite ua tahnaa. Ihmiselle tarkoite ua tahnaa ei saa käy ää! Tahnan merkitys on vähäinen, mu a tahnat ovat mauste uja ja tekevät usein harjauksesta mieluisamman. Hammastahna kanna aa puristaa syvälle harjaksiin, jolloin maku kestää pidempään eikä tahna häivy he ensimmäisellä harjankosketuksella. Hampaiden harjauksen ope elu tehdään astei ain edeten. Aloitetaan totu amalla eläin ienrajan harjaamiseen yläkulmahampaan ienrajasta. Tästä edetään ylähampaiden ulkopinnoille, jonne kertyy useilla eläimillä eniten hammaskiveä. Yläulkopintojen harjaamisen sujuessa siirrytään harjaamaan alahampaiden ulkopinnat. Suuta tulee usein hieman avata, jo a päästään harjaamaan ala M1 hampaan ulkopinta kunnolla. Ulkopintojen jälkeen siirrytään harjaamaan sisäpinnat. Kaikissa ope eluvaiheissa kanna aa käy ää makupaloja tai muuta palkkiota oppimisen tehostamiseksi. Ope elussa edetään hiljalleen astei ain, hosumalla ei hampaiden harjaamisesta, kuten ei muistakaan hoitotoimenpiteistä, tule mitään ja ope eluun kanna aa panostaa. Hampaiden harjaaminen on ehdo omas tehokkain keino estää plakin kertymistä. Mikäli harjaaminen ei syytä tai toisesta onnistu, on markkinoilla useita tuo eita joista voi olla hyötyä suun hoidossa, kuten puruluut, plakin ehkäisyyn tarkoitetut erikoisruokavaliot, klorheksidiinipitoiset suuhuuhteet ja -geelit jne. Vaikka hampaita harjataan säännöllises , plakkia ja hammaskiveä voi kertyä mm. ikenien alle ja hampaiden väleihin. Siksi säännöllinen harjaaminen ei poista säännöllises tehtävää hammaskivenpoistotarve a. Hammaskivenpoisto ja suun tarkastus tehdään aina yleisanestesiassa.

Hampaiden harjaaminen tehdään säännöllises päivi äin. Harjaamisesta kanna aa tehdä toistuva ru ini, jonka jälkeen eläin palkitaan. Tarjolla on erilaisia harjoja ja sormiharjoja. Ham-

LURPPA 4/2016

29


Lounais-Suomen Spanielikerho ry. Hallitus 2017

Toimikunnat

Puheenjohtaja Merja Saastamoinen Olavintie 4, 23100 Mynämäki 040 722 6290 merja.saastamoinen (at) dnainternet.net Varapuheenjohtaja Kirsi Niittymäki gsm 0400 600 637 kirsi.niittymaki (at) pp.inet.fi Jäsenet Maija Jaakola 040 702 9711 Terttu Hellberg 02-438 6712 Riitta Paganus Anu Ikonen anu.ikonen@pp1.inet.fi Katja Alho 040 721 5466 Pekka Tainio 0400 164 977 Mari Salminen

Jäljestyskoetoimikunta pj Kaisa Railomäki 040 534 4387 Agilitytoimikunta Oili Stenroos oilistenroos (at) gmail.com Taipumuskoetoimikunta pj MaijaJaakola

Sihteeri Åsa Liljeqvist 02-231 5123 asa.liljeqvist@gmail.com Rahastonhoitaja Riitta Paganus Ristenperäntie 19 23140 Hietamäki roosnell.kennel@gmail.com puh. 040-5125031 Kirjanpitäjä Terttu Hellberg Lumparlankatu 4 C 66 21200 Raisio 02 4386 712 terttu.hellberg@dnainternet.net

www.l-ssk.

040 7029711 Näyttely- ja kasvatustoimikunta pj Katja Alho 040 721 5466 Lurppa-toimikunta Minna Kult, 0415047666 lurpantoimitus@gmail.com

Kerhon yleistili: Tilinumero FI0357112720009070 Saaja: Lounais-Suomen Spanielikerho-ry Viesti: Kirjoita mistä maksat, esim. Lurppa 4/2013 ½ sivua. Kaikki maksut MEJÄä ja jäsenmaksuja lukuun ottamatta. HUOM! Jäsenmaksun tilinumeron saat jäsensihteeriltä liittyessäsi jäseneksi. MEJÄn tilinumero on FI4357112720008932

Muut toimihenkilöt Jäsensihteeri Riitta Paganus Ristenperäntie 19, 23140 Hietamäki P. 040-5125031 lssk.jasensihteeri@gmail.com Kalustonhoitaja Pekka Tainio 0400 164 977 Asuntovaunun hoitaja Kari Mattila 041 445 5599 kari.mattila51@pp.inet.fi Kiertopalkintojen hoitaja MaijaJaakola jaakola.maija@gmail.com Allianssin / kenneltoiminnan yhteyshenkilö Leena Laine 050 337 3489

Jäsenmaksut 2017 Vuosijäsen 30€ (Lurppa- ja Spanieli-lehdet) Kannatusjäsen 19€ (Lurppa) Perhejäsen 6€ (ei lehteä)


Kuva Hannu Eirola Malli Ilona

väk i! l i e n i pa S 1 7 2 0 ot ta v u a a tulev ä v ä y h O ikein

Lurppa 4 2016  
Lurppa 4 2016  
Advertisement