City-Huuhkaja 2016

CITY-

2016

HUUHKAJA Suomen luonnonsuojeluliiton Espoon, Helsingin ja Vantaan paikallisyhdistysten jäsenlehti

Viheralueet vaarassa Helsingissä ja Espoossa SIVU 5

Puhdistuvatko Vantaan purot?

SIVU 22

Retkikalenteri SIVUT 32-35

Vallisaari ja Kuninkaansaari SIVU 20

Kanahaukka kaupungissa SIVU 14

2 C- H 2016

Pääkirjoitus

Mitkä viheryhteydet?

O

len huomannut, että viheryhteys on yllättävän huonosti tunnettu käsite. Koska kaikki vastaukset löytyvät netistä, tein koehaun Googlessa. Eri viheralueiden välisiä yhteyksiä, käytännössä vaikka metsäkaistaletta, tarkoittava termi esiintyy hakutuloksissa käytännössä vain kaavoitusta käsittelevissä viranomaisteksteissä, joten ei ole ihme, jos se on monelle jäänyt vieraaksi.

Olisi hienoa, jos käsite olisi paremmin tunnettu, sillä asia on mitä tärkein.

Metsien ekologinen ja siten myös virkistyksellinen laatu liittyy suoraan siihen, millä tavoin eri viheralueet ovat yhteydessä toisiinsa. Kaupunkeja työkseen suunnittelevien luulisi ymmärtävän tämän, mutta usein asia tuntuu unohtuvan.

Onneksi pääkaupunkiseudun luonnonsuojeluyhdistyksissä on ihmisiä, jotka jaksavat muistuttaa. Ursula Immonen haastatteli jutussaan (sivu 18) neljää vapaaehtoista, jotka ovat mukana yhdistysten toiminnassa. Juttu osoittaa, että yhdistyksissä on tarvetta monenlaiselle osaamiselle. Kaikkien ei tarvitse tuntea kaavoituksen tai biologian termejä, mutta tulemalla mukaan toimintaan tai vaikka retkille, niitä saattaa kyllä ihan vahingossakin oppia.

Sanna Käyhkö päätoimittaja

22

Hyvinvointia lähiluonnosta ja metsäjoogasta Kuva: Anna Nyman

CITY-

HUUHKAJA Julkaisijat Espoon ympäristöyhdistys ry, Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry ja SLL Vantaa ry Päätoimittaja Sanna Käyhkö Toimitussihteeri Anna Nyman Koordinaattori Marja Rintala Ulkoasu ja taitto Tanja Pelkonen Paino Hämeen kirjapaino Oy Painopaikka Tampere Painos 8700 ISSN 2243-4933 ISSN-L 2243-4933 Kannen kuva Tanja Pelkonen City-Huuhkaja ilmestyy kerran vuodessa.

29

Espoon luonto -valokuvakilpailun voittajat

C- H 2016 3

Sisältö

Julkaisijat

4

5

Espoon keskuspuisto ei ole rakentamisen raakamaata 9

Luonto- ja virheralueet vaarassa

Lyhyesti luonnosta

12

Lentokentän purot puhdistuvat viimeinkin?

17

KIIKARISSA Paul Segervärd

18

Tuhansia tunteja työtä – vapaaehtoisesti

20

Vastakohtien saaret

24

Case Pöllökallio: Kun kaikki menee pieleen

14

Valtaako kanahaukka kaupungin?

32

Lähde luontoon!

Retki- ja tapahtumakalenterit

City-Huuhkajaa julkaisevat Suomen luonnonsuojeluliiton paikallisyhdistykset Espoossa, Helsingissä ja Vantaalla.

Espyy – Espoon ympäristöyhdistys ry – Esbo Miljöförening rf www.sll.fi/espoo www.facebook.com/espoonymparistoyhdistys espyy.ry@kolumbus.fi Puh. 040 5072004

Helsy – Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry www.sll.fi/uusimaa/helsy www.facebook.com/SLLHelsy helsy@sll.fi Puh. 050 301 1633 (päivystys ti-ke klo 10:30-17:30)

SLL Vantaa - Suomen luonnonsuojeluliiton Vantaan yhdistys ry www.sll.fi/uusimaa/vantaa sllvantaa@gmail.com

26

Hannu Penttilä luottaa suojeluriitojen vähäisyyteen Vantaalla

Liity nyt!

Oletko jo jäsen?

Jos City-Huuhkaja kolahti postiluukustasi, olet Suomen luonnonsuojeluliiton jäsen - hienoa! Jäsenenä tuet luonnonsuojelua lähellä ja kaukana: suojelemme luontoa sinunkin koti- ja mökkipaikkakunnallasi.

Mikäli et ole vielä jäsen, liity nyt ja tule mukaan Suomen suurimman luonnon etujärjestön toimintaan!

WWW.SLL.FI/LIITY

4 C- H 2016

Digihuuhkaja

Luontoblogit Terveysmetsä-blogi www.luonnontie.fi/terveysmetsa Vaihtuvien kirjoittajien kokemuksia luonnon hyvinvointivaikutuksista.

Osa Terveysmetsä-hanketta. Lue: Miksi mennä metsään? – Kokemuksia luontoterapiasta kehitysvammaistyössä.

Kuva: Mikko Niskasaari

Hömötiainen

Jätteet keräysauton kyytiin

Koska viimeksi kohtasit hömötiaisen?

Pohjoisten havumetsien peruslintuihin lukeutuva hömötiaisen (Poecile montanus) kanta on romahtanut 2000-luvulla ja nykyisin se luokitellaan vaarantuneeksi. Suomella on hömötiaisen suojelussa erityisvastuu EU:ssa, sillä jopa 25 % EU-maiden hömötiaisista pesii suomalaisissa metsissä. Vähenemisen syynä pidetään metsätaloudessa tapahtuneita muutoksia. Laji suosii erityisesti varttuneita metsiä, joiden vähenemisen uskotaan olevan syynä tiaiskannan alamäkeen.

HSY:n jäteautot kiertävät pääkaupunkiseudulla noin kuukauden ajan huhtikuusta alkaen. Autoihin voi tuoda maksutta kodin vaarallista jätettä, sähkölaitteita ja metalliromua. Vaarallista jätettä ovat muun muassa energiansäästölamput, maalit, liuottimet, siivouskemikaalit, akut ja lääkkeet.​​Jäteautojen aikataulut ja kierrätysohjeita: www.hsy.fi/fi/asukkaalle/lajittelujakierratys

Vihervuosi

www.vihervuosi.fi

Retkikertomuksia taidokkaita luontokuvia ja pääkaupunkiseudulta ja muualtakin. Lue: Tapahtui sammakkolammella.

Sivusilmällä http://hlylinen.blogspot.fi Teräviä huomioita ja tiukkoja kannanottoja Helsingin luonnon puolesta. Lue: Tukholma säästää viheralueet, miksei se onnistuisi Helsingissä?

Luonnonvalo www.luonnonvalo.net

Lähde: Birdlife

Vihervuosi on valtakunnallinen teemavuosi, jota vietetään viidettä kertaa vuonna 2016. Pääpaino on rakennetun ympäristön viheralueissa, joiden viihtyisyyttä halutaan edistää. Vihervuoden teemoja ovat mm. viheralueiden kestävä suunnittelu ja hoito, kaupunkiviljely sekä esteetön lähiympäristö. Vuoden aikana järjestetään runsaasti tapahtumia ympäri Suomen.

Luontokudelmia http://luontokudelmia.fi

Kuva: Anna Nyman

Villiinny voikukasta Tiesitkö, että pihojen keltainen väriläiskä kelpaa herkkusuiden lautaselle?

Heleät vihreät sileälaitaiset lehdet soveltuvat salaatteihin, kukista saa tehtyä hilloa, nuput muuntuvat karkeiksi ja juurista saa oivaa kahvinkorviketta. Voikukka lautasella saa kehon hykertelemään, sillä se sisältää mainion annoksen muun muassa A-, K- ja B-ryhmän vitamiineja, beetakaroteenia ja rautaa. Etelä-Euroopassa voikukka komeilee markkinoiden myyntitiskeillä muiden tuoresalaattien kyljessä. Miksi emme nostaisi voikukkaa kunniapaikalle myös pohjolassa? Unohda kitkeminen ja villiinny voikukasta!

Luontokuvia ja kameratestejä, retkiä lähelle ja kauas sekä arvioita retkivarusteista. Lue: Sekalaisia luontokuvausvinkkejä.

Retkipaikka www.retkipaikka.fi Ei oikeastaan blogi, mutta jos et jo tunne, nyt on aika tutustua. Kirjoituksia ja retkikohteita voi etsiä maakunnan tai kohdetyyppien mukaan.

Lue: Kaupunkikohtaiset koosteet.

Kalenteriin: Luonnonkukkien päivä 19.6.

Suomen Luonnon päivä 27.8.

Euroopan kulttuuriympäristöpäivät 9.-11.9.

C- H 2016 5

Espoon Keskuspuisto

ei ole rakentamisen raakamaata Teksti Pirjo Itkonen, Laura Ahopelto Kuvat Laura Ahopelto

Kaavoittajien ja kuntalaisten intressit törmäyskurssilla

Maankäytön suunnittelu ja metsäluonnon suojelu ovat jatkuvassa vastakkainasettelussa Espoossa. Espoon asettamat väestökasvutavoitteet ja sen myötä lisääntyvä rakentaminen uhkaavat jäljellä olevia metsäalueita.

Espoon yhtenäisistä metsäalueista on syöty viimeisten vuosikymmenten aikana jo kaksi kolmasosaa. Suuri haaste on ekosysteemien toiminnalle riittävän ja laadukkaan viheryhteysverkoston turvaaminen luonnon ydinalueiden väleillä. Tämä tuntuu olevan nykyiselle maankäytön suunnittelulle mahdotonta. EU:n taholta on jo vuonna 2007 huomautettu pääkaupunkiseutua siitä, että asumisen hajaantuessa yhä laajemmalle luonnon monimuotoisuutta ei pystytä riittävästi turvaamaan.

Tutkimusten mukaan espoolaisten asuinpaikan valinnassa viheralueiden läheisyys on yhtä tärkeää kuin hyvät liikenneyhteydet ja tärkeämpää kuin palvelujen läheisyys. Espoon päättäjien

6 C- H 2016

siunaama raskas maankäyttö on pahasti ristiriidassa kuntalaisten arvomaailman kanssa ja Espoon ympäristöyhdistys saa runsaasti yhteydenottoja kuntalaisilta, jotka ovat huolestuneita lähiympäristössään tapahtuvista muutoksista.

Espoon Keskuspuiston kohtalo maankäytön paineiden kasvaessa Eteläisen Espoon keuhkot ja sydän on Keskuspuisto. Se on yksi Espoon ekologisen verkoston tärkeimmistä alueista.

Keskuspuisto muodostuu kahdesta metsämassiivista eli suuresta metsäalueesta, joiden ydinalueet ovat lännessä Harmaakallion ja idässä Bosmalmin alueilla.

Metsämassiiveja yhdistää toisiinsa ekologinen käytävä, jonka puustoinen osuus on hyvin kapea ja sitä käyttääkseen eläinten on kuljettava vilkkaasti liikennöidyn Finnoontien poikki.

Keskuspuisto on osa maakunnallisesti tärkeää pohjois-eteläsuuntaista viheryhteyttä, jonka kautta eri lajit pääsevät liikkumaan Nuuksiosta Keskuspuistoon. Tätä erityisesti metsälajistolle elintärkeää viheryhteyttä uhkaavat massiiviset maankäyttöhankkeet.

Keskuspuistoksi kaavoitettu alue on huomattavasti pienempi, kuin mitä metsäkokonaisuus on todellisuudessa.

Tämä käytännössä mahdollistaa Keskuspuiston reuna-alueiden kaavoittamisen.

Pääasiassa virkistysalueeksi kaavoitetun Keskuspuiston suojeltu pinta-ala on kokonaispinta-alaan suhteutettuna hyvin pieni. Alueella on vain kolme varsinaista luonnonsuojelualuetta sekä yksi perintömetsäkohde.

Yksi Keskuspuiston näkökulmasta huolestuttavimmista hankkeista on Espoonväylän jatkeen rakentaminen.

Nykysuunnitelmien mukaisesti toteutuessaan se tulisi merkittävästi heikentämään paitsi paikallisia ekosysteemejä, myös maakunnallisesti merkittävää viheryhteyttä. Nelikaistaiseksi suunniteltu tieväylä halkoo metsä- ja peltoalueita, joita eläimet käyttävät liikkuessaan eri elinalueiden välillä. Menetettyjä luontoarvoja ja viheryhteyksiä korvaamaan pitäisi rakentaa kriittisimmille kohdille eläimille sopivia yli- ja alikulkuyhteyksiä, sekä viedä väylä kalliotunneliin niiltä osin kun se on mahdollista. Luontoon näin haitallisesti vaikuttavan väylän suunnittelussa tulee käyttää laajempaa ekosysteemiajattelua (ks. Liikennevirasto 53/2011).

C- H 2016 7

Keskuspuistoon vaikuttavien maankäyttöhankkeiden lista on pitkä. Espoonväylän lisäksi asuinrakentaminen tunkeutuu puiston vaikutusalueelle sen itäisellä puolella Bosmalmin, Holmanpuiston, Saarniraivion, Kuurinniityn ja Suurpellon suunnilta sekä lännessä Vanttilan, Harmaakallion ja Kaupunginkallion alueilta.

Keskuspuistoa rasittaa myös ulkoilureittiverkoston laajentaminen sekä metsienkäsittely. Alueella on toimiva monipuolinen reittiverkosto, jonka laajentaminen heikentäisi Keskuspuiston metsäistä olemusta. Espoon metsäosasto harjoittaa alueella metsienkäsittelyä maisemanhoidon nimissä, mikä ei kaikilta osiltaan vastaa luonnonsuojelijoiden näkemyksiä alueen luontoarvojen turvaamisesta kestävillä menetelmillä.

Toistaiseksi vielä laajan ja ydinosiltaan yhtenäisen metsäalueen arvo virkistysalueena ja luonnon monimuotoisuuden vaalijana tulee tunnustaa.

Tuntuu kuitenkin siltä, että monelle Espoon päättäjälle viheralueet ovat rakentamisen raakamaata. Keskuspuiston reunoilta tapahtuva nakertaminen, sekä sisäpuolen pirstoutuminen vaarantaa alueen luonto- ja virkistyskäyttöarvoja.

Espoon ympäristöyhdistys käynnistämässä kampanjaa Keskuspuiston pelastamiseksi Espoon Keskuspuiston luontoarvot tunnetaan Espoon virallisissa järjestelmissä huonosti ja erityisen heikko tietopohja on muiden kuin kaupungin omistamien metsien sekä METSO-arvojen osalta.

Espoon ympäristöyhdistys on kerännyt Luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piirin asiantuntijoiden johdolla alueelta kattavan aineiston luontoarvoista, jonka pohjalta olemme esittäneet kaupungille suojelualueiden perustamista ja metsienkäsittelyohjeiden muuttamista paremmin luontoarvoja huomioiviksi.

Työmme on tuottanut pieniä voittoja ja vielä on tehtävä työtä Keskuspuiston pelastamiseksi. Käynnistimme kesällä 2015 maastotyöt alueen luontoarvojen päivittämiseksi. Tulokset on koottu aineistoksi, joka puhuu karua kieltä siitä, miltä Keskuspuiston tulevaisuus näyttää, mikäli sen suojeluun ei panosteta.

Lanseeraamme Keskuspuisto-kampanjan keväällä 2016 tarkoituksena herättää kuntalaiset toimimaan tämän tärkeän viheralueen puolustamiseksi.

Kartassa näkyvät punaisella Keskuspuistoksi kaavoitetun alueen rajat ja väreillä suojellut alueet. Kuvasta voi huomata, että reunoilla on paljon metsä-alaa, jonka pelkäämme päätyvän rakentamisen raakamaaksi.

8 C- H 2016

Haastamme myös Espoon päättäjät kertomaan kantansa Keskuspuistoon liittyen. Hallussamme oleva materiaali voi herättää päättäjät miettimään puiston tulevaisuutta myös suojelun näkökulmista. Ensi vuonna Suomi täyttää 100 vuotta. Näin merkittävä juhla voisi olla myös Espoon Keskuspuiston tulevaisuuden juhla.

Lue lisää www.sll.fi/espoonkeskuspuisto

KAAVOITUS Espoon pohjois- ja keskiosien yleiskaava päivitetään Huhuja Pohjois-Espoon yleiskaavan päivittämisestä on ollut ilmassa jo pitkään.

Nykyinen yleiskaava on vuodelta 1997 ja se on pahasti vanhentunut, mutta nyt suunnitelmat ovat vihdoin etenemässä.

Toisaalta vuosikymmenien poikkeusluparatkaisut ovat johtaneet siihen, että ns. postimerkkikaavoitus on kukoistanut ja sen vaikutukset alueen kulttuuri- ja luontoarvoihin ovat aiheuttaneet huolta. On kuitenkin päivänselvää, että kallis yleiskaavan päivitysprosessi tuo mukanaan muun muassa kovia asukaslukutavoitteita.

Helmikuun alussa kaupunki järjesti kaksi asukastilaisuutta. Tilaisuuksissa esitettiin suunnitelmat lähtökohtineen, koska alueella sijaitsee useita laajoja suojelu-, luonto-, kulttuuri- ja virkistysaluekokonaisuuksia, kuten Röylän maalaismaisemat ja Nuuksion järviylänkö.

Valtioneuvoston päätös vuonna 1989

Nuuksion järviylängön säilyttämisestä ja kehittämisestä ulkoilun ja luonnonsuojelun tarkoituksiin on kiitettävä. Kaavaa varten alueen luonto- ja kulttuuriarvot on selvitetty ja ne huomioidaan. Näitä pitäisi vahvistaa uudessa yleiskaavassa käyttämällä LUO-merkintöjä. Alueen järvet ja virtavesien yhteydet vaativat erityistä huomiota.

Perinteisesti suurin ongelma tämän alueen kaavoittamisessa, luontoarvojen ohella, ovat liikennejärjestelmät. Rantarata on kaukana ja käytännössä ainoat liityntäkohdat ovat Espoon keskuksen ja Kauniaisten asemat. Haja-asutusalueilta työmatkat kuljetaan linja-autoilla tai omalla autolla. Ruuhka-aikana pääväylät ovat erittäin tukkoisia ja monessa liityntäkohteessa muodostuu pahoja pullonkauloja. Histan kaava kaatui vuonna 2012 sen joukkoliikennejärjestelyjen puutteellisuuden vuoksi. Tilanne Poh-

jois-Espoossa ei ole paljoakaan muuttunut vuoden 2012 tilanteesta, sillä edelleen kaikki isot kaavat johtavat autoilun lisääntymiseen tai Länsiradan odottamiseen.

Prosessi jatkuu ja odotamme ensimmäisiä luonnoksia uudesta yleiskaavasta n. vuoden kuluttua. Asukastilaisuuksissa nähtiin, että asia kiinnostaa asukasyhdistyksiä ja -järjestöjä sekä monia muita.

Espyy toivoo, että yhteistyö ja vuorovaikutus kaavoittajan ja asukkaiden välillä etenee rakentavasti. Ihanteellista olisi, että lopputulos olisi uusi yleiskaava, joka mahdollistaa kehityksen ja samalla pitää luontoon kohdistuvat haittavaikutukset mahdollisimman pieninä.

Stephen Venn

C- H 2016 9

Luonto ja viheralueet vaarassa – Helsingin yleiskaavaluonnos on toteuttamiskelvoton Helsingin viheralueiden kohtalolle tämä vuosi on ratkaiseva, sillä syksyllä kaupunginvaltuusto päättää yleiskaavasta ja samalla siitä, miten laajasti viheralueille voidaan rakentaa.

Teksti Mikko Niskasaari, Antti Halkka Kuvat Tanja Pelkonen

H

äkellyttävän moni viheralue on luonnoksissa uhattuna. Kun Tukholmassa on arvioitu, että 17 hehtaaria viheralueita tarvitsee uhrata, jos varaudutaan 280 000 asukkaan väestönkasvuun, Helsingissä pienempään kasvuun varautuva yleiskaava on sijoittanut luonnoksissaan rakentamista ainakin 500 viheraluehehtaarille. Jo Melkin ja Vartiosaaren metsärakentamisesta kertyisi yli 80 hehtaaria viheralueiden menetyksiä.

Rakentamista ollaan yleiskaavassa mahdollistamassa laajasti myös esimerkiksi Keskuspuistoon, Talin-Munkkivuoren alueille, Ramsinniemeen, Lauttasaaren pohjoisosan viheralueille, Tuomarinkylän viherkokonaisuuteen ja Vanhankaupunginlahden reunavyöhykkeelle. Monien kaupunginosien nyt itsestään selvinä henkireikinä pidetyt pienet viheralueet häviäisivät kokonaan.

Helsingin luonnonsuojeluyhdistys joutui tammikuussa toteamaan kaavan olevan ehdotetussa muodossa toteuttamiskelvoton. Kaupunginosayhdistysten, Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen tai lintuyhdistys Tringan asiantuntevasti ja toistuvasti osoittamista ongelmista ei ole suunnittelussa välitetty.

10 C- H 2016

Helsingin suojelullisesti arvokkaimmat metsäalueet kartalla: http://helsinginmetsat.fi/ helsingin-arvometsat

Viheralueet lainsuojattomiksi Yleiskaava on tärkein kunnan rakentamista ohjaava kaava. Siinä rajataan selkeästi alueet, jotka varataan asutukselle, työpaikkoja varten tarvittavat alueet, liikenneväylät, sekä virkistys- ja luonnonsuojelualueet. Se on niin sanotusti oikeusvaikutteinen, se sitoo alemman tason kaavoittajia. Tällainen yleiskaava on myös hyvin havainnollinen. Jokainen kuntalainen näkee helposti yleiskaavakartoista, mitä millekin alueelle on päätetty tehdä. Näin on lain mukaan, ja näin on yleiskaavat totuttu Suomen kunnissa tekemään.

Helsingissä valmisteilla oleva uusi yleiskaava ei täytä mitään noista normaalin yleiskaavan piirteistä. Jo alussa kaupunkisuunnitteluvirasto valitsi peittelyn tien. Yleiskaavaesitys ei koostu selkeistä rajalinjoista, vaan ruuduista, joita kutsutaan pikseleiksi. Pikselit ovat tuhruisia läiskiä, joista jokainen määrittelee hehtaarin suuruisen alueen kohtalon. Hehtaari on sata kertaa sata metriä, mikä on kaupunkioloissa jo suuri alue.

Pikseleiden määräävyys riippuu kuitenkin siitä, mitä maan käytön muotoa se koskee. Rakentamista kaavaesitys ohjaa tavattoman tarkasti. Yksin asuinrakentamisen merkitsemiseen on kehitetty neljä luokkaa, joiden kaavamääräyksissä on hyvin tarkkaan yksilöity korttelitehokkuudet. Näillä määräyksillä on oikeusvaikutus. Se tarkoittaa, että yleiskaavan määräyksissä pyritään betonoimaan rakentamisen tehokkuus kullakin alueella vähintään tietylle minimitasolle.

Myöhemmissä suunnittelun vaiheissa, kuten asemakaavassa, tullaan vetoamaan yleiskaavan velvoittavan rakentamaan erittäin tehokkaasti esimerkiksi Keskuspuiston alueella tai Lauttasaaren pohjoisosassa. Rakentamisen suunnittelu tärkeille alueille tulee useimpien asukkaiden tietoon todennäköisesti vasta tuolloin, mutta viheralueiden menetyksestä ei voi siinä vaiheessa enää helposti tuloksellisesti valittaa, sillä onhan se yleiskaavan mukaista. Yleiskaava nykymuodossaan tekisikin luonnosta lainsuojatonta monilla alueilla, joilla pidämme sitä itsestään selvänä.

Virkistysalueiden osalta on aivan toisin. Yksityiskohtaisempaa asemakaavaa laadittaessa rakennuspikselin rakennusoikeudet voidaan levittää viereisten ruutujen viheralueille. Maata viheralueiksi osoittavilla pikseleillä puolestaan ei ole oikeusvaikutuksia, tai ainakin ne ovat erittäin epäselviä. Tällä tavoitellaan kahta asiaa.

Yleiskaava hyväksyttäessä kaavoittaja voi uskotella kaupunkilaisille ja kaupunginvaltuustolle, että kaavassa on varattu riittävästi viheralueita virkistyk-

seen ja suojeluun. Myöhemmin, asemakaavoja laadittaessa viheralueet voidaan siis jyrätä talojen alle, väittäen, että tämä hyväksyttiin jo yleiskaavassa.

Virkistysalueita koskevat suunnitelmat on siirretty erillisille teemakartoille, joilla siis ei ole oikeusvaikutuksia. Päinvastoin kuin usein kuvitellaan, Helsingin todellisiin vahvuuksiin kuuluu luonnonläheisyys, sekä kaikille ikäryhmille mahdollisuuksia tarjoava ja alueellisesti vielä melko kattava viheralueverkosto.

Kaavoittaja on kuitenkin hylännyt kaiken tutkimustiedon, jota viime vuosina on saatu Helsingin kaupunkiluonnon rikkaudesta sekä viheralueiden terveysja viihtyisyyshyödyistä.

Kaavoitusvirasto ei arvosta viheralueita Yleiskaavan tarkoitus on olla selkeä ohje, Helsingin yleiskaavaehdotus on tieten laadittu äärimmäisen sekavaksi. ”Pikselipuuron selityksistä on muodostunut oma taiteenmuotonsa, jossa rakentamista osoittava pikseli voi tarkoittaa tai olla tarkoittamatta kohdan rakentamista myöhemmissä vaiheissa – tai sitten se tarkoittaakin naapuripikselin rakentamista. Tällaiseen salatieteeseen kansalaisten ja päättäjien pitäisi nyt ottaa kantaa”, kirjoittaa maisemantutkimuksen professori Maunu Häyrynen Turun yliopistosta (Helsingin Sanomat 26.1.2016).

Sen, että yleiskaavaesityksen tavoitteena näyttää olevan suojelualueiden jyrääminen, todistaa Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunnan 2.2.2016 äänestyspäätöksellä antama lausunto Uudenmaan maakuntakaavasta. Lautakunta esittää viheralueista: ”Virkistysrajaukset ovat liian tarkasti luettavissa kaavakartalta. (---) [Kaavam] ääräyksen mukaan olemassa olevat virkistykseen varatut tai siihen soveltuvat rakentamattomat alueet varataan yksityiskohtaisemmassa kaavoituksessa mahdollisuuksien mukaan virkistyskäyttöön. Tämä ei tiivistyvässä kaupunkirakenteessa ole perusteltua, koska näin ehdottomana se voisi epätoivottavalla tavalla haitata järkevää täydennysraken-

C- H 2016 11 Yleiskaavan tarkoitus on olla selkeä ohje, Helsingin yleiskaavaehdotus on laadittu äärimmäisen sekavaksi tamista.”

Siis jo ”mahdollisuuksien mukaan” on Helsingin kaavoittajalle liian tarkka ohje, kun kysymys on viheralueista.

Helsingin luonnonsuojeluyhdistys on siis omassa lausunnossaan yleiskaavasta todennut, ettei se ole maankäyttö- ja rakennuslain mukainen, ja tulisi palauttaa uudelleen valmisteltavaksi.

Viheralueita koskevat rajaukset tulee muuttaa kaavoittajaa sitoviksi.

Rakentamistarve ylimitoitettu Yleiskaavasta puuttuu aivan oleellinen tieto siitä, kuinka monen miljoonan kerrosneliön rakentamiseen siinä osoitetaan alueita (eli mikä olisi sen luoma kaavavaranto). Kaavaselostuksessa esitetään, että yleiskaavassa on oltava ”noin kaksinkertainen määrä” yleiskaavavarantoa, kuin tavoitteeksi asetettu 9 miljoonan uuden kerrosneliön asemakaavoittaminen vuoteen 2050 mennessä. Toisaalta ilmoitetaan, että varantoa jää hyödynnettäväksi myös vuoden 2050 jälkeen, vaikka yleiskaavan piti ulottua tuohon vuoteen.

Tämäkin osoittaa, että kaavaan on piilotettu huomattava määrä ylimääräisiä rakentamismahdollisuuksia siinäkin tapauksessa, että tosielämässä toteutuisi nopean kasvun väestöennuste, joka on ainoana otettu yleiskaavatyön pohjaksi.

Helsingissä on luotu hieman hysteeristä kuvaa valtavasta tänne tulevasta muuttoliikkeestä, koska kaikki kuulemma haluavat kaupunkiin. Tämä sopii kaavoittajan tavoitteisiin päästä rakentamaan viheralueet, mutta ei tunnettuihin tosiseikkoihin.

Tilastokeskuksen syksyllä 2015 Helsingille arvioima väestönkasvu on huomattavasti matalampi. Se on lähellä kaupungin omaa väestönkasvun perusennustetta. Näyttää siten todennäköiseltä, että väestönkasvu asettuu lähelle perusennustetta. Se vähentää entisestään painetta kaavoittaa viheralueille.

Laaja viheralueille rakentaminen ei missään tapauksessa ole Helsingissä välttämätöntä. Juuri tätä yleiskaavan luonnos kuitenkin tavoittelee.

Artikkelin kuvat ovat Helsingin Keskuspuistosta, joka on yleiskaavaehdotuksessa supistumassa merkittävästi.

12 C- H 2016 Teksti Ismo Tuormaa Kuvat Ismo Tuormaa , Kimmo Jääskeläinen

Lentokentän ympäristön purot puhdistuvat viimeinkin?

Helsinki-Vantaan lentokentän vaikutuspiirissä olevat purot menettivät valtaosan kalastostaan ja muusta eliöstöstään pian lentokentän valmistumisen jälkeen. Merkittävänä syynä tähän olivat tuolloin jäätymisenesto- ja liukkaudentorjunta-aineiden valunnat. Nyt toivo purojen elpymisestä on viimein herännyt.

H

elsinki-Vantaan lentokentältä valuneet jäänesto- ja liukkaudentorjunta-aineet sinetöivät nopeasti pieneliöstön ja taimenten vähenemisen ja paikoin jopa tuhon liki kaikissa sen vaikutuspiirissä olleista puroissa jo kymmeniä vuosia sitten. Tosin purojen kunto oli heikentynyt jo tätä ennen etenkin alueen pienteollisuuden takia.

Lentokentän urea- (nyttemmin kielletty), glykoli- ja myöhemmin formiaattipäästöt söivät monista puroista ajoittain hapen. Päästöt hävittivät esimerkiksi Kylmäojan kuuluisan taimenkannan näin välillä kokonaan sen toisesta haarasta.

Puroille uusi kukoistus?

Parin viime vuoden aikana Kylmäoja on kuitenkin noussut – ainakin hetkeksi – uuteen kukoistukseen. Sieltä saatujen koekalastustietojen mukaan Kylmäoja oli viime vuonna koko Vantaanjoen vesistön tärkeimpiä meritaimenen poikastuottoalueita.

Tärkeänä syynä tähän ovat lentokenttäalueen vähentyneet päästöt kunnostusten ohella. Silti lopullista voittoa ei kannata vielä kuuluttaa. Lopulliset päätelmät voidaan tehdä vasta pitemmän seurannan jälkeen, sillä etenkään talvet eivät ole toistensa veljiä.

Finavian ympäristöasiantuntija Tui-

ja Hänninen uskoo silti, että Kylmäojan parantuneeseen tilaan ovat vaikuttaneet lentoasemalla tehdyt toimet ja toiminnan muutokset.

– Lentokoneiden jäänpoistotoimintaa on keskitetty erillisille jäänpoistoalueille ja vesien keräystä on tehostettu. Lentoaseman vesitarkkailutulosten perusteella kuormitus puroihin on vähentynyt ja hyvän kehityksen toivotaan jatkuvan.

Toiveikkuus johtuu paljolti Helsinki-Vantaan lentoaseman uudesta ympäristölupapäätöksestä, joka tuli lainvoimaiseksi vuosi sitten tammikuussa, kun KHO antoi viimein asiasta päätöksensä.

Vaikka päätös oli lopulta pettymys esimerkiksi luonnonsuojeluliiton paikalliselle Vantaan yhdistykselle, on se silti johtamassa eräisiin kauan odotettuihin toimiin.

Kylmäojaa kunnostetaan Ympäristölupa velvoitti Finaviaa tekemään selvityksen Kylmäojan länsihaaran kunnostustarpeesta. Kylmäojaan johdetaan yhä lentokentän vesiä laajoilta, päällystetyiltä lentokentän alueilta. Virtaamat äärevöittävät Kylmäojan virtaamia ja altistavat puron kentällä käytetyn glykolin ja formiaattien happea kuluttavalle vaikutukselle.

Nyt on tarkoitus tasata puron vir-

Kylmäoja on yhä paljolti luonnonuomassaan kiemurteleva, kaunis lähdepuro, jonka taimentiheydet ovat viime vuosina olleet lupaavia. Kuva: Ismo Tuormaa.

C- H 2016 13

taamia käyttämällä puron latvoille sijoittuvaa suo-aluetta ja tekemällä sinne erilaisia valumavesien puhtauteen vaikuttavia rakenteita. Lisäksi Kylmäojaan on suunniteltu kalataloudellisia kunnostuksia, joiden toteutuksessa Finavia on luvannut olla mukana ainakin maksumiehenä.

Puroa ovat aiemmin kunnostaneet Virtavesien hoitoyhdistys ja Suomen kalastusmatkailun edistämisseura SKES. Myös luonnonsuojeluliiton Vantaan yhdistys on luvannut olla jatkossa mukana talkoissa ja tiedotuksessa, kuten se on toiminut myös Vantaanjoen vesistöön kuulivalla Rekolanojalla. Yhdistys osallistui myös Kylmäojan kunnostusta valmistelleen työryhmän toimintaan.

Finavian tekemä selvitys on nyt Etelä-Suomen aluehallintoviraston päätettävänä. Tarkemmat suunnitelmat tehdään AVI:n päätöksen jälkeen ja toimien aikataulu sovitetaan yhteen liikennealueiden korjaushankkeiden kanssa.

Muutkin purot mukaan toimiin Hännisen mukaan tekeillä ovat myös Helsinki-Vantaan lentokenttäalueen muiden laskupurojen kunnostusselvitys, joka toimitetaan sen valmistuttua myös AVI:n. Ennen kaikkea selvitykset koskevat virtaamien hallintaa ja kuormituksen vähentämiskeinoja Krakanojalla ja Kirkonkylänojalla.

SKES on viime vuosina kunnostanut Krakanojalla eli Pakkalanpurolla yhdessä alueella toimivan DHL-yrityksen kanssa. Taimenet näyttävät nyt kotiutuneen takaisin myös tähän kauppakeskus Jumbon lähellä kulkevaan puroon. Niiden tulevaisuus riippuu kuitenkin paljon Finavian toimista, kuten muissakin alueen puroissa.

Lentoasemalla on velvoite kerätä talteen 80 prosenttia lentokoneiden jäänpoistoon ja -estoon käytettävästä propyleeniglykolista. Tätä varten lentoasemalle on viime vuosina rakennettu toinen etäjäänpoistoalue. Toimet ovat Finavian mukaan maksaneet yhteensä 42 miljoonaa euroa tähän mennessä.

Tavoitteena oleva päästöjen vähentämisprosentti on kuitenkin purojen kannalta ongelmallinen, sillä kun lentokenttä yhä kasvaa ja koneiden määrä

lisääntyy, voivat päästöt taas nousta, vaikka lupaehdoissa pysyttäisiinkin.

Suomen luonnonsuojeluliiton Vantaan yhdistys vaati aikoinaan lupaehdoksi nollalinjaa, mutta oikeusasteet eivät tähän suostuneet.

Vantaan on luvannut jatkaa Purojen teemavuonna käynnisteltyä toimintaa mm. kunnostus-, siivous- ja vieraslajital-

Vantaalla paljon pienvesiä Vantaa juhli viime vuonna erityistä Purovuotta, jota päätettiin jatkaa kuluvana vuonna.

Purojen kaupunki 2015 -teemavuoden tavoitteena oli lisätä asukkaiden tietoisuutta Vantaan ainutlaatuisesta puroluonnosta. Vantaalla on 67 pienvesikohdetta, joista puroja 55 sekä järviä ja lampia 12.

Vesistöjen kunto vaihtelee, mutta joukossa on 24 erillistä arvokasta luontokohdetta, joilla on tavallisesta virtavesiluonnosta eroavia erityisiä luontoarvoja.

Vantaan puroilla on eurooppalaisittain katsottuna myös yksi erityispiirre: niihin nousee taimen kudulle mereltä, mikä on todellista eksotiikkaa metropolialueella.

Puroja tutkitaan ja niillä retkeillään Vuoden teemaan liittyen Vantaa aloitti purojen vedenlaadun järjestelmällisemmän seurannan perustamalla näytteenottopaikat kuudelle tärkeäksi katsotulle purolle: Vallinoja, Rekolanoja, Vierumäenoja, Tervaoja, Kormuniitynoja ja Myllymäenoja. Kesän aikana puroista otettiin vesinäytteet sekä laadittiin niiden perusteella purojen tilasta Vantaan pienvesien tutkimusraportti.

Vantaan karttapalvelua kartta.vantaa.fi täydennettiin viime vuonna purojen pienvaluma-alueilla. Tietoa voidaan hyödyntää maankäytön suunnittelussa ja rakentamisessa sekä yleensä kaikessa toiminnassa purojen läheisyydessä. Vantaan puroverkostosta sekä valuma-alueista laadittiin esite.

koiden avulla myös vuoden 2016 aikana.

Myös esille tullut purojen kunnostuksen suunnitelma tai ohjelma on luvattu panna työn alle. Samoin tarve puronvarsien luonnonhoidon suunnitelmallisuuteen on noussut purovuoden keskusteluissa esiin.

Tietoja juttua varten on kerätty mm. Virtavesien hoitoyhdistykseltä Virholta, Suomen kalastusmatkailun edistämisseuralta SKES:ltä, Finavialta (Tuija Hänninen) ja Vantaan ympäristökeskukselta (Sinikka Rantalainen) sekä SLL:n Vantaan yhdistykseltä.

Kuva: Otso Häärä

14 C- H 2016

Valtaako kanahaukka kaupungin?

Teksti Aapo Salmela Kuvat Otso Häärä, Tuomas Lahti

Petolinnut ovat suomalaisissa kaupungeissa vielä suhteellisen harvinainen näky. Alun perin erämaiden rauhassa viihtynyt kanahaukka on valloittanut menestyksellä kaupunkeja eri puolilla Eurooppaa. Myös Helsingissä kanahaukka on jatkuvasti laajentanut reviiriään kohti kaupungin keskustaa.

K

eski-Euroopan kaupungeissa kirkontorneissa pesivä tuulihaukka ei ole kovin harvinainen näky.

Pohjois-Amerikan yleisin petolintu, amerikanhiirihaukka, on onnistunut pesinnässään myös New Yorkin Manhattanilla. Erämaan rauhassa viihtyvä huuhkaja pesi aivan Helsingin ydinkeskustassa Sokoksen katolla. Mikä petolintuja vetää kaupunkeihin?

Kaupunkien linnustosta puhuttaessa ensimmäiseksi mieleen tulevat lajit ovat usein kesykyyhky (pulu), varislinnut ja varpunen. Esimerkiksi pulu onkin tyypillinen kaupunkilaji, jota tavataan miltei kaikissa maailman kaupungeissa.

Tyypillinen kaupunkieläin on ihmisestä voimakkaasti riippuvainen ja hyvin sopeutunut ihmisen aiheuttamaan häirintään. Pulu syö ihmisen ylijäämäruo-

kia, pesii talojen katoilla ja lämmittelee kylmällä ilmalla ilmanvaihtoventtiilien päällä. Harva tulee ajatelleeksi, että myös erilaiset petolinnut kuuluvat jo kiinteästi kaupunkien lintulajistoon.

Ihmisen ansiosta kaupungeissa on aina ruokaa tarjolla sitä hyödyntämään pystyville lajeille – ja nämä lajit puolestaan toimivat petolintujen ruokana.

Tärkein syy petolintujen hakeutumiselle kaupunkeihin on ravinto. Kaupunkien muut linnut (pulut, varislinnut, lokit, rastaat ja varpuslinnut) tarjoavat säännöllisen ja helposti saatavilla olevan ravinnonlähteen muita lintuja saalistaville pedoille (muuttohaukka, kanahaukka, varpushaukka). Kaupungeissa elää myös paljon ravinnoksi kelpaavia nisäkkäitä, kuten rottia ja jäniseläimiä, joita esimerkiksi kaupungissa saalista-

vat pöllöt hyödyntävät runsaasti. Runsas ravinto mahdollistaa ”luonnollista” tiheyttä pienemmät reviirit. Petolinnut ovat myös oppineet pesimään kaupungeissa, tyypillisiä pesäpaikkoja ovat esimerkiksi korkeiden talojen katot.

Samoin kuin pululla (alun perin kalliokyyhky), monien petolintulajien pesät sijaitsevat myös erämaassa kallionjyrkänteillä – joka muistuttaa pesäpaikkana juuri talojen kattoja. Kattopesinnät ovat sopeutumista ihmisen häirintään: korkealla pesiminen suojaa lentokyvyttömiä pesäpoikasia.

Petolinnut suomalaisissa kaupungeissa Suomessa petolintujen leviäminen kaupunkeihin on ollut suhteellisen hidasta.

C- H 2016 15

Suomen kaupungit ovat pieniä ja suhharvassa ja vähenevät jatkuvasti. Sen siteellisen nuoria, kun taas monien lajien jaan suojelluista kaupunkimetsistä tälalkuperäisiä elinympäristöjä, suhteellaisia puita saattaa löytyä. lisen luonnontilaisia metsäalueita, on Kanahaukka on levittäytynyt viivielä kaupunkienkin lähellä runsaasti. me vuosikymmeninä kohti Helsingin Petolinnuilla ei siis ole keskustaa ja saalisollut pakottavaa tarvettusreissulla olevia Harva tulee ajatelleeksi, että ta siirtyä kaupunkeihin. lintuja havaitaankin myös erilaiset petolinnut kuuluvat jo kiinteästi kaupunkien säännöllisesti jo kaikVarsinkin Etelä-Suomessa lintulajistoon. vanhojen metsäalueiden kialla kaupungissa määrä on kuitenkin väaina Rautatientoria hentynyt huomattavasti vuosien myötä. myöten. Kanahaukat saalistavat kauPetolintuja on vainottu Suomessa pitpungissa pääsääntöisesti muita lintuja, kään ja esimerkiksi poronhoitoalueella lähinnä puluja. Puluja onkin Helsingissä asenteet ovat paikoin vieläkin varsin vitasaisesti tarjolla ympäri vuoden. Kahamielisiä. Vaino lienee osaltaan hidasnahaukan ruokavalioon kuuluvat myös tanut petolintujen leviämistä ihmisasuerilaiset nisäkkäät (kuten kanit), sekä tuksen lähelle. Monet petolinnut ovat raatoina että tappoina. Kantakaupunkuitenkin jo nyt säännöllisiä vieraita gin tiheät pulukannat ovat houkutteleva etenkin esikaupunkialueilla: esimerkiksi kohde ne kerran löytäneelle kanahauvarpushaukka ja varpuspöllö saalistavat kalle. mielellään ruokintojen lintuja.

Kanahaukan pesinnät Helsingissä Petolinnut leviävät kaupunkeihin painottuvat hyvin selvästi viheralueille, vähitellen. Enemmän viheralueita tarvarsinkin keskuspuistoon – toisin sajoavat esikaupungit toimivat väylinä noen alueille, joilla on sille sopikaupunkien keskustojen ruoka-apajille. via pesäpuita. Vuonna Sopeutuminen ihmisen vaikutukseen 2015 Uimastadiovaatii aikaa eikä joiltakin lajeilta onnistu nin viereen välttämättä koskaan. Erämaan rauhassa pesivä hiirihaukka saalistelee mielellään peltoaukeiden pikkunisäkkäitä, mutta kaupunkimaisemmassa ympäristössä se on harvinainen näky. Myös lähisukulainen piekana välttelee ihmistä. Toisaalta toinen sukulaislaji, amerikanhiirihaukka, on Pohjois-Amerikan kaupungeissa hyvin yleinen asukas.

asettuneesta pariskunnasta, Helmistä ja Heikistä, tuli ainakin paikallisia kuuluisuuksia. Kyseessä on lähimpänä keskustaa todettu kanahaukan pesintä Helsingissä. Pesintä onnistui mainiosti julkisuudesta huolimatta, pari sai kolme poikasta. Nähtäväksi jää miten pitkään haukat puiston eteläosissa viihtyvät.

Kanahaukat ja muut petolinnut ovat tulleet kaupunkeihin jäädäkseen. Sopeutuminen kaupunkielämään vaatii aikaa, mutta kaupunkien keskustojen runsaat ruokavarat ovat vastustamaton houkutin. Sopeutuminen ihmisen läheisyyteen voi johtaa mielenkiintoisiin ilmiöihin: Saksan Hampurin vahvasti kaupunkiin asettuneessa kanahaukkapopulaatiossa eräs lintu saalisti säännöllisesti katulampun valossa. Aikamoista sopeutumista päiväpetolinnulta.

Kirjoittaja on helsinkiläinen lintuharrastaja ja biologian opiskelija.

Kanahaukan kaupungistuminen Suomessa Kanahaukka on Suomessa tyypillisesti vanhojen metsien laji. Taitavana saalistajana sen ravinto on perinteisesti koostunut muista lintulajeista ja nisäkkäistä, kuten metsäkanalinnuista ja jäniksistä.

Vahvalla saalistajalla ja taitavalla lentäjällä on vähän luontaisia vihollisia.

Kanahaukan tiedetään myös saalistavan muita petolintuja, kuten viirupöllöjä.

Kanahaukka pesii tyypillisesti isossa, jykevässä puussa. Tällaiset puut ovat käsitellyssä talousmetsässä paikoin hyvin

Kuva: Tuomas Lahti

16 C- H 2016 KAAVOITUS Maakuntakaavassa luontoarvot hukassa?

Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri lausui Uudenmaan liiton valmistelemasta 4. vaihemaakuntakaavasta helmikuun lopussa. Piiri on vaatinut viheryhteyksien ja -alueiden ottamista maakuntakaavan teemaksi jo pitkään.

Metropolimaakunnan rakentamispaineissa suojelun tärkeys ja viheralueiden tuomat hyödyt korostuvat.

Piirin luonnonsuojeluasiantuntija Keijo Savolan mielestä ehdotuksen suurin plussa on se, että siinä on ensimmäistä kertaa 2000-luvulla mukana uusia suojelualuevarauksia noin 50 kappaletta. Ne antaisivat suojan etenkin monelle arvokkaalle suolle. Viheryhteystarvemerkintöjä on lisätty, joskin jonkin verran poistettukin. Merkittävänä

voidaan pitää ns. luo-ominaispiirteen käyttöönottoa.

Kaavaehdotuksen suurimpana heikkoutena on, ettei se käytännössä turvaa pääkaupunkiseudun viherverkostoa olennaisesti aikaisempaa paremmin. Viheryhteystarpeita on lisätty liian vähän.

Espoon, Helsingin tai Vantaan alueille ei esitetä uusia suojelualuevarauksia.

Luo-merkintääkin on käytetty turhan niukasti. Sen antama suoja kohteille on hyvin heikko, vaikka kohteita on jopa 23 000 hehtaaria.

Pääkaupunkiseudulla on useita kymmeniä maakunnallisesti tai jopa valtakunnallisesti arvokkaita, suojelualuevarauksiksi sopivia kaupunkien omistamia luontoalueita. Nämä ovat maakuntalii-

Ursula Immonen

KUVA: JORMA LUHTA

Mitä ihmettä?

Tilaa, niin tiedät!

tonkin tiedossa ja ne tulisi piirin mielestä merkitä kaavaan suojeluvarauksina.

Varsinainen kaavaehdotus on vasta tulossa yleisön nähtäväksi, todennäköisesti ennen syksyä. Kaavan aikataulusta ja sen sisällöstä ehtii siis vielä lobata poliitikkoja.

Tu t u s t u m ta rj o u s k is a lu o n n o n ik ille ys täv ille :

3 numer

oa

14,90 €

( n o rm . 2 7 €) www.s uomen luonto.fi / lehtitil aus

Voit tilata myös puhelimitse: puh. (09) 2280 8210 (ark. klo 9–15)

Tiesithän, että Luonnonsuojeluliiton jäsenenä saat Suomen Luonnon edullisesti jäsenhinnalla.

Kymmenen kertaa vuodessa ilmestyvä, useasti palkittu laatulehti on täynnä kiinnostavaa luontoasiaa ja taustoja ympäristökysymyksiin.

Tilaamalla tuet luonnonsuojelua.

Tunturisopuli, Lemmus lemmus, on omapäinen, omaperäinen ja elintavoilleen uskollinen. Se on myös pohjoisen Fennoskandian ainoa kotoperäinen nisäkäs.

TILAA OMA LEHTESI JÄSENHINTAAN: kestotilaus 59,50 € (norm. 67,50 €), määräaikaistilaus (10 numeroa) 67,50 € (norm. 76,50 €)

75 VUOTTA

LUONN O N Ä

ÄNE NÄ

Teksti ja kuva Taina Tervo

C- H 2016 17

Paul Segersvärd

– luontotoimittajaksi puun takaa

Paul Segersvärd kiikareineen on tuttu näky muun muassa Laajasalossa ja Vanhankaupunginlahdella. Toimittajan työn lisäksi hän toimii matkanjohtajana ja luonto-oppaana muun muassa Helsyn luontoretkillä.

E

ipä olisi nuori optisen alan ammattilainen Paul Segersvärd osannut kuvitella, että joku päivä hänen harrastuksestaan tulisi ammatti. Tietous ja innostus luonnosta johtivat hänet ensin harrastajakirjoittajaksi.

– Pääsin lintuyhdistystoiminnan myötä Tringa-lehden päätoimittajaksi. Luotsasin lehteä vuosina 1976–80, mutta minullahan ei siis ollut varsinaista ammattitoimittajakokemusta ennen tv-juontajan pestiäni TV1:n Mikä mikä viidakkokirjassa. En ollut edes vakavissani miettinyt ammatin vaihtoa, mutta tällaisena tilaisuuteen tarttujana otin juontotehtävän vastaan ja tässä ollaan, myhäilee Segersvärd.

Segersvärdin yhteistyö Ylen kanssa on jatkunut jo pitkään, yli 25 vuotta.

Aamuvirkut ovat saaneet seurata hänen luontoseikkailujaan ympäri maailman Aamutv:n Luonto lähellä -sarjassa.

Kinabalua ja Huippuvuoria Luontoharrastuksestaan Segersvärd voi syyttää nuoruutensa ystäväpiiriä sekä Töölön yhteislyseon luontokerho Kontion vetäjää, rehtori ja lintutukija Antti Reinikaista. Kavereidensa kanssa ja oppikoulun suoman tuen ja tiedon turvin

Paul Segersvärd (58) kertoo sattuman korjanneen satoa, kun hänestä tuli luontotoimittaja.

Luonto oli toki kiinnostanut häntä jo nuorena, mutta ammatiksi valikoitui optikko. Luontofanina hän haluaisi nähdä pääkaupunkiseudun upeiden luontokohteiden säilyvän koskemattomina.

hän kolusi kotinsa lähimaastoa luontoa tutkien.

Segersvärdin lempiluontokohteet löytyvät nykyäänkin hänen asuinalueensa liepeiltä Helsingistä – Laajasalon Tullisaaren puistossa hän käy päivittäin.

Muita mieluisia lähikohteita ovat Vanhankaupunginlahti ja Santahamina.

– Tullisaaren puistossa on pieniä sirpaleita lähes alkuperäistä luontoa. Lisäksi siellä on paljon rakennettua puistoa, jota kylläkin ylihoidetaan. Puiston pensaikkojen voisi antaa rauhassa rehottaa, jotta linnut ja nisäkkäät saisivat tarvitsemaansa vaihtelua, ohjeistaa Segersvärd.

Segersvärd on kiertänyt maailmaa ja nähnyt monia upeita luontokohteita.

Yhdeksi kohokohdaksi hän mainitsee Pohjois-Borneossa sijaitsevan Kinabalun vuoren, jonka sumumetsät alkavat noin 2 800 metristä. Lähtemättömän vaikutuksen häneen teki myös Huippuvuoret, jossa hän vieraili viime elokuussa.

– Huippuvuorten pohjoislaidalla sijaitsevat Woodfjorden ja Liefdefjorden vuonot. Jälkimmäisen perällä on upea Monakon jäätikkövirta, joka hitaasti valuu kohti merta. Se on yksi Huippuvuorten pisimpiä jäävirtoja, jolla on suultaankin leveyttä lähes viisi kilometriä.

Keskuspuistoa ei saa nakertaa!

Segersvärd on saanut huomata asuinseutunsa Laajasalon melko suurten viheralueiden vähentyneen.

Esimerkiksi Koirasaaresta nipistettiin noin 40 prosenttia rakennuskäyttöön.

– Nyt kun vanhan öljysataman aluetta rakennetaan asuinalueeksi, aloitettiin rakentaminen aivan neitseellisestä luontomaisemasta ja kotini ikkunasta näkyvästä Koirasaaren metsiköstä, huokaisee Segersvärd.

Hän ymmärtää päättäjien paineet saada lisää asuntoja alati kasvavalle pääkaupunkilaisten joukolle. Hänen mielestään asuinalueita tulisi tiivistää ja talojen kerroslukumääriä lisätä esimerkiksi kahdella nykyisestä.

– Haluaisin, että tätä keskustaa lukuun ottamatta, toistaiseksi aika avaraa helsinkiläistä maisemaa voitaisiin säilyttää. Meillä on hieno Keskuspuisto, Vanhankaupunginlahti sekä Mustavuori ja muutama muukin upea luontokohde, joiden toivoisin säilyvän rakentamattomina. Otetaan rakennuskäyttöön niitä alueita, jotka jo ovat ihmisten hyödyntämiä.

18 C- H 2016

Kuva: Ursula Immonen

Luonnontuntijaksi kantapään kautta

Tuhansia tunteja työtä - vapaaehtoisesti Oletko koskaan miettinyt, mitä Luonnonsuojeluliitossa tehdään? Olet ehkä lukenut asiantuntijoidemme lausuntoja lehdissä, kuullut heitä radiossa tai televisiossa ja selaillut verkosta sivujamme tai somettanut meitä. Palkattujen asiantuntijoidemme lisäksi meillä toimii suuri joukko vapaaehtoisia yhdistyksissä, toimintaryhmissä ja piireissä.

Teksti Ursula Immonen

Mirja Reijonen tuli Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen (Helsy) retkiryhmään mukaan melkein vahingossa.

– Näin Minne mennä -palstalla ilmoituksen vuonna 2007, lähdin Helsyn järjestämälle retkelle ja sillä tiellä olen.

Muutaman vuoden päästä olinkin jo retkiryhmän jäsen. Kynnys aktiiviksi ei ollut iso, koska olin retkillä jo tutustunut porukkaan. Nyt olen kuudetta vuotta myös yhdistyksen hallituksessa. Päinvastoin kuin usein luullaan, ei tarvinnut olla asiantuntija. Tehdessä oppii ja muilta saa aina neuvoja.

Mirja oli työurallaan IT-alan kouluttaja ja hän toimi pitkään oman alansa yhdistyksessä. Siksi olikin luontevaa jatkaa yhdistysaktiivina rakkaimman harrastuksensa parissa.

– Harrastuksen täytyy olla antoisaakin. Luonnontuntemukseni on kasvanut valtavasti näinä vuosina, koska retkiä järjestetään monipuolisesti ympäri Helsinkiä asiantuntijaoppaiden johdolla. Lisäksi retkillä kunto kasvaa – eipä tarvitse lähteä kuntosalille!

Mirjalla kulkee myös kamera mukana retkillä. Hänen kuviaan voi nähdä Helsyn nettisivuilla ja retkimainoksissa. Mikä vapaaehtoistyössä on palkitsevinta?

– Luonto antaa minulle todella paljon ja koko ajan oppii uutta. Meidän oppaamme ovat huippuluokkaa! Nuorisolle sanoisin, että kannattaa olla mukana vapaaehtoistoiminnassa, koska verkostojen avulla voi löytää jopa työpaikan.

Ja sehän ei ihan pikkujuttu olekaan näinä työttömyyden aikoina.

C- H 2016 19 Kulttuurimaisemien konkari Vantaalainen Tuupakka-faniksi tunnustautuva Vesa Järvinen liittyi mukaan SLL Vantaan yhdistykseen jo vuonna 1985.

– Kasviharrastajana innostuin heti jäsenkirjeessä olleesta ilmoituksesta, että yhdistys keräsi tietoja Vantaan uhanalaisista kasveista. Ilmoittelin näkemistäni harvinaisuuksista ja siitä minut sitten houkuteltiin hallitusaktiiviksikin.

Vesa on ollut mukana yhdistyksen hallituksessa niin sihteerinä, puheenjohtajana kuin parhaillaan varapuheenjohtajana. Tärkein asia on kuitenkin Tuupakan kedon hoito.

– Talkoiden järjestäminen aloitettiin vuonna 1997. Olen asian alullepanija ja toiminut yhdistyksessä keto-vastaavana kaikki nämä vuodet. Teemme yhteistyötä Vantaan kaupungin viheryksikön kanssa, koska se omistaa alueen. Tuupakka on osa Vantaanjokilaakson kulttuurimaisemaa.

Olemme niittäneet sieltä kahta etelärinneketoa ja puita ja puskia on raivattu pois, jotta ketokasvit saavat valoa. Hoitotyön ansiosta Tuupakan ketolajisto kukoistaa hienosti. Siellä kasvaa myös joitain harvinaisuuksia.

Tervetuloa ensi kesänä mukaan talkoilemaan!

Vesa on siis tehnyt jo mahtavat 30 vuotta vapaaehtoistyötä, mutta mikä saa jaksamaan?

– No Tuupakka tietenkin! Ja rakkaus monimuotoiseen luontoomme. On palkitsevaa saada tehdä työtä sen säilyttämisen puolesta.

Kuva: Kimmo Jääskeläinen

Kuva: Henri Särkkä

Kuva: Marie Sonninen

Vapaaehtoispankin kautta vastuutehtäviin

Kestävän elämäntavan kohtuusklubi

Espoolainen Tea Määttänen edustaa uutta ja nuorempaa vapaaehtoispolvea, joka käyttää paljon nettiä vapaa-ajallaankin.

– Olen järjestöihminen. Etsin viime syksynä netin kautta toimintamahdollisuuksia. Vaihtoehtoina oli muitakin ympäristöjärjestöjä, mutta Luonnonsuojeluliitto oli minulle tuttu jo entuudestaan, joten valinta oli helppo. Ilmoittauduin mukaan Luonnonsuojeluliiton verkossa olevan vapaaehtoispankin kautta.

Tea kertoo tehneensä ensin muun muassa käännöksiä englannista suomeksi. Pian hänet kuitenkin bongattiin myös Espoon ympäristöyhdistykseen auttamaan netin ja somen päivityksessä ja muussakin tiedottamisessa.

– Nyt olen ensimmäistä kauttani yhdistyksen hallituksessa. Ihmisillä on suuri halu auttaa, mutta kaikilla ei ole tietoa siitä, miten voisi osallistua. Olisi hyvä, jos liitto järjestäisi kampanjan, jossa kerrottaisiin auttamis- ja vaikuttamismahdollisuuksista. Täällä tarvitaan paljon erilaista osaamista: on tiedotusta, kääntämistä, kuvausta, luontokartoituksia, karttojen piirtämistä - vain muutama esimerkiksi. Paljon on myös erilaisten tilaisuuksien järjestämistä. Minusta on hienoa, että jokaisella on mahdollisuus omalla tavallaan antaa panoksensa luonnon suojeluun.

Luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piirissä on toimintaryhmä nimeltä Kohtuusklubi. Se ei ole raittiusseura, vaan sen tarkoitus on tutustua luonnon kannalta kohtuullisempaan elämäntapaan ja edistää sitä. Marie Sonninen ilmoittautui viime joulukuussa ryhmään vetäjäksi.

– Ongelmia ja ikäviä juttuja uutisoidaan liikaakin, mutta harvemmin – varsinkin valtamediassa – esiin pääsevät ne asiat, joiden avulla maailma voidaan pelastaa. Siksi halusin mukaan vaikuttamaan. Opiskelen itse taiteita ja minua kiinnostavat ympäristöasiat. Taiteen ja ympäristön liitto voi synnyttää uusia näkökulmia. Haluan myös tehdä juttuja ihmisten kanssa ja toivon, että saan muutettua maailmaa hivenen paremmaksi paikaksi.

Kohtuusklubissa voidaan järjestää retkiä ja vierailuja kiinnostaviin paikkoihin sekä keskusteluja eri aiheista, tai keksiä ihan uusia toimintatapoja, Marie miettii.

– On jännittävää olla mukana tällaisessa uudessa kohtuusliikkeessä. Toivon, että saamme mukaan paljon aktiivisia ihmisiä, joilla on sitten omat verkostonsa, jonne tieto ja toiminta leviävät!

Vapaaehtoisemme tekevät huikean määrän järjestömme vaikuttamistyöstä ja järjestävät satoja retkiä, talkoita ja tapahtumia. He tulevat eri taustoista ja ovat eri ikäisiä. Yhteistä kaikille on kuitenkin rakkaus luontoon ja halu auttaa.

Jokaiselle löytyy varmasti omanlaisensa tehtävä luonnonsuojelun parissa. Ilman vapaaehtoisia ei tätäkään lehteä olisi olemassa!

Saarten vartijoina ovat huuhkajat. Viimeisen kymmenen vuoden aikana huuhkajapari on kasvattanut ainakin neljä, yleensä kolmen linnun poikuetta. Huuhkajien pääravintona on ympäri vuoden merilinnut; kesäisisin erityisesti lokit ja talvisin talvehtivat vesilinnut. Onpa pesimärinteiden nylkypaikoilta löydetty haahkan, korpin ja valkoposkihanhen jäänteitäkin. Kuva Aleksanterin patterilta keväällä 2015, takana Harmaja.

20 C- H 2016

Vastakohtien

saaret

Helsingin edustalla Suomenlinnan ja Santahaminan välissä uinuvat monelle tuntemattomat aiemmin puolustusvoimien käytössä olleet Vallisaari ja Kuninkaansaari. Keväällä 2016 tapahtuu suuri muutos. Uusi omistaja – Metsähallituksen Etelä-Suomen luontopalvelut – avaa saaret matkailijoiden ihasteltavaksi.

Teksti ja kuvat Jarmo Nieminen

V

allisaaren ja Kuninkaansaaren luonto on täynnä vastakohtia.

Saarilla vierailleet kertovat innostuneena suojaisista, linnunlaulun täyttämistä tuoksuvista lehdoista, paahteisista ja jylhistä kallioista, joita erottavat kymmenien metrien syvyyteen putoavat rotkot, ketokasvien peittämistä kukkuloista, bunkkereista ja luolista. Huimat näkymät aukeavat yli Suomenlahden ulapan.

Matka taittuu ja kilometrit. Vierailijoiden keskustelu hiljenee majesteetillisessa Aleksanterin patterissa. Luolaston historia siirtyy tarinoina tilanteeseen, muuttuu hetkeksi todellisuudeksi, on läsnä tässä ja nyt. Oppaiden tarinat saarten kuninkaista ja tsaareista, huuhkajakallioista ja taskulamppuretket viilentävissä luolissa jäävät retkeläisten mieleen. Kesken kaiken teeripoikue saattaa vipeltää metsittyneen tien yli ja

hanhiemo kaakattaa poikasiaan turvaan retkeläisten jaloista. Huuhkajat tarkkailevat lehdoissa. Kotkat kiertelevät rannoilla. Korpit raakkuvat kalliometsissä.

Saaret tihkuvat ajan muovaamaa salaperäisyyttä yli satojen vuosien ajalta.

Mieleen hiipii Indiana Jonesin fantasiamaailman unohdettujen temppeleiden ja viidakon tunnelmasta. Aika on pysähtynyt kauas menneisyyteen, vain karoliinit, hakkapeliitat ja tsaarin henkivartiokaartin sotilaat puuttuvat.

Saarien luontoarvot ovat ainutlaatuisia. 1800-luvulla puuttomaksi laidunnettu ja hakattu Viaporin kaupungin tarpeisiin käytetty Vallisaari kätkee sisälleen luonnonsuojelullisesti arvokkaan monimuotoisuuden. Kuninkaansaaren karuus ja jylhät kalliot tuovat mieleen ikiaikaiset kansallisromanttiset maisemat. Saarien ainutlaatuisuutta korostaa niiden sijainti, runsaan kahden

C- H 2016 21

Pyöreähkö, halkaisijaltaan reippaan kilometrin mittainen Vallisaari on kooltaan 76 hehtaaria.

Saaren luontoa dominoivat yli kilometrin mittaiset keto- ja niittykasvien valtaamat vallirinteet, ruutikellarit, kallioluolat ja tykkipihat. Laaksot ympäri saaren ovat jalopuisia. Monet niistä 1800-luvulla perustettuja villiintyneitä puistoja.

Vallisaaren valmistellaan lähes koko saaren kattavaa luonnonsuojelualuetta.

kilometrin etäisyys Helsingin keskustasta.

Saaret ovat kasvilajistoltaan Helsingin ehdotonta kärkeä, Vallisaaren jalopuulehtojen puusto on järeää ja yli 100-vuotiasta, Kuninkaansaaren metsät vieläkin vanhempia. Saarien eläinlajisto on monipuolista. Metsissä elävät kärpät, näädät, kauriit, peurat ja metsäjänikset.

Rannoilla asustelevat saukot. Supikoiria on paljon, minkkejäkin. Saaret ovat mäyrien ja huuhkajien valtakuntaa.

Vallisaaren ja erityisesti Kuninkaansaaren maastoissa on liikkuminen ollut rajoitettua lähes 100 vuoden ajan. Erityisesti kalliokedot ovat herkkiä matkailijoiden kulutukselle. Retkeilijöitä ohjataankin varovaisuuteen lukuisin opastauluin ja liikkumisrajoituksin.

Vallisaaren ja Santahaminan välissä sijaitseva kilometrin mittainen ja 32 hehtaarin kokoinen Kuninkaansaari on karu ja korkeita jyrkänteitä sisältävä kohde. Saaren läpäisevä sola on rehevä ja jalopuinen. Harjanteet ja rannat ovat karuja, paikoin vaikeakulkuisia, yli 100-vuotiaita mäntymetsiä. Osaa kalliokedoista peittää jäkäliköt.

Keskussolaa reunustaville harjanteille on rakennettu graniittisia ja betonisia tykkilinnakkeita ja ammuskellareita 1800-luvun lopulla.

22 C- H 2016

Teksti Sanna Käyhkö Kuva Anna Nyman

Lähimetsien laadulla on väliä Allergioiden väheneminen, stressihormonitasojen aleneminen, mielialan parantuminen, jopa eliniän pidentyminen – luonnossa oleilun terveysvaikutuksista puhutaan nyt paljon. Metsän hyvää tekevistä vaikutuksista kannattaa suunnata nauttimaan omaan lähimetsään.

L

ähellä sijaitsevat viheralueet ovat tärkeitä. Pienikin puistikko lisää alueen viihtyisyyttä, mutta suurempi, “oikea” metsä tuo tutkitusti enemmän terveysvaikutuksia. Tarpeeksi laaja luontoalue on hyödyllisin myös useimpien kasvi- ja eläinlajien kannalta, mutta millaisessa metsässä ihmiset viihtyvät?

Kaupunkimetsien eko-kokemuksellisesta laadusta väitellyt Kaisa Hauru on tutkinut luonnon virkistyskäyttöä.

– Ei ole olemassa yhtä ideaalityyppiä, mutta tutkimukset ovat osoittaneet, että metsän tulisi olla kooltaan tarpeeksi suuri, jotta ihminen pääsee sisälle metsään ja metsän tuntuun. Esimerkiksi pienillä kaupunkimetsälaikuilla ei aina pääse pois kaupungin hälystä.

Pieniä, asutuksen lähellä olevia metsiä käytetään eniten. Haurun mielestä olisikin tärkeää, että niiden laatuun kiinnitettäisiin huomiota, sillä juuri ne ovat asukkaille tärkeitä arkipäivän virkistyskohteita. Helppo tapa parantaa metsälaikkujen viihtyisyyttä on antaa puiden ja pensaiden kasvaa tiheiksi metsän reunalla. Kun metsässä voi oleilla niin, että talot ja tiet eivät pilkota oksien lomasta, on kokemus virkistymisestä parempi.

Luonnonmukainen metsä miellyttää silmää Paras virkityskokemus syntyy vaihtelusta. Puiden, kivien, lahopuiden ja muiden yksittäisten elementtien lisäksi viihtyisyyden kokemukseen vaikuttavat maaston muodot, näkyvyys metsän sisällä sekä piilopaikkojen ja avaran maiseman vuorottelu. Merkitystä on myös sillä, miten ihmiset kokevat metsän salaperäisenä, kauniina, luonnonmukaisena tai vaikkapa siistinä, Hauru kertoo.

– Viihtyisyydestä puhuttaessa on otettava huomioon, että metsää käyttää monenlaiset ihmisryhmät ja ihmiset pitävät eri asioista. Monipuolisten metsämaastojen verkosto on siis myös virkistyksen kannalta hyvä juttu.

Viihtyisäksi koettuja ja paljon käytettyjä metsiä löytyy Haurun mukaan pääkaupunkiseudulta vielä – ainakin toistaiseksi – paljon.

– Esimerkiksi Helsingin Keskuspuiston eteläosasta löytyy metsiä, jotka ovat kovassa aktiivisessa virkistyskäytössä, mutta pohjoiseen mentäessä niin sanottu luonnontilaisuus kasvaa ja esimerkiksi Haltialasta löytyy jo aarnialuetta,

jossa voi jo päästä ihan oikeaan metsäntuntuun. Julkisilla kulkuvälineillä pääsee helposti esimerkiksi Mustavuoreen, jossa on monentyyppistä metsää kävelymatkan sisällä. Meri-Rastilan suosittu ja arvokas metsäalue on aivan metroaseman lähellä. Nuuksiossa ja Sipoonkorvessa pääsee sitten jo vaelluksen makuun.

Onko metsä, jossa ihmiset viihtyvät, myös luonnon monimuotoisuuden kannalta hyvä? Vai pitävätkö kaupunkilaiset enemmän puistomaisista metsistä, joissa kasvillisuutta ei päästetä villiintymään? Haurun mukaan aiemmin ollaan tosiaan uskottu, että ihmiset eivät pitäisi luonnonmukaisia metsiä miellyttävinä.

Niiden on ajateltu olevan sotkuisia ja puuntuotannon kannalta huonosti tuottavia.

– Tuoreemmat tutkimukset ovat osoittaneet toista. On esimerkiksi viitteitä siitä, että koettu luonnonmukaisuus ja monimuotoisuus vaikuttavat virkistyskokemukseen positiivisesti, ja että luonnollinen, ns. villimpi kasvillisuus koettaisiin myös esteettisesti miellyttävänä. Ihmisten mieltymykset näyttäisivät myös muuttuvan vuosien varrella.

C- H 2016 23

Mieltymysten muutoksissa voi olla kyse esimerkiksi ihmisten ympäristötietoisuuden lisääntymisestä.

Nykyisin ihmisillä on parempi käsitys siitä, miltä luonnon monimuotoisuuden kannalta hyvä metsä näyttää, Hauru sanoo. Samanikäinen puurivistö ja karsittu aluskasvillisuus eivät siis miellytä useimpien silmää. Kaupunkimetsissäkin halutaan nähdä oikeaa luontoa.

Tutkimustieto käyttöön Metsien suunnittelun tulisi perustua tuoreeseen, ajantasaiseen tutkimustietoon, Hauru sanoo. Hän kokee, että tilanne onkin melko hyvä, sillä tutkijoita kuunnellaan ja tutkimustietoa otetaan huomioon. Esimerkiksi Helsingissä kaatuneita puita ei korjata välittömästi pois, vaan osa jätetään maahan lahopuuksi.

Hauru kertoo, että Helsingin yliopiston tutkijat tekevät yhteistyötä kaupungin ympäristökeskuksen ja myös rakennusviraston kanssa. Yksi esimerkki yhteistyöstä on Viikin ympäristötalolla järjestettävä seminaari, jossa käsitellään sekä kaupungin että tutkijoiden näkökulmaa johonkin kaupunkiluonnon kysymykseen.

Tutkimustiedon hyödyntämisessä on silti Haurun mielestä vielä parantamisen varaa.

– Aina tutkimustieto ei pääse käytäntöön, sillä maankäytön ja metsienhoidon intressejä on niin monia, tai tutkimustieto päätyy suunnitteluun vasta monien vuosien työn jälkeen. Esimerkiksi asukaskyselyiden toteuttamisen suhteen olisi mielestäni hedelmällistä tehdä enemmän yhteistyötä, Hauru miettii.

Luonnon hyvää tekevästä vaikutuksesta saadaan jatkuvasti uutta tietoa, jonka toivoisi ohjaavan myös kaupunkisuunnittelijoiden päätöksiä. Pääkaupunkiseudun asukkaat ovat ainakin vielä onnellisessa asemassa, sillä lähin metsä löytyy usein jo kävelyetäisyydeltä.

Teksti Anna Nyman

Tasapainoa kehoon ja mieleen metsäjoogasta

H

elsinkiläinen Satu Naumanen rauhoittuu, joogaa ja meditoi metsän siimeksessä. Kaksitoista vuotta joogaa harrastaneelle Sadulle luonnollisin paikka harrastaa tätä suuren suosion saavuttanutta hyvinvointilajia on vihreyden keskellä.

Joogan ydin on löytää levollinen mieli ja tasapainoinen keho, joten luonnon helmassa tehty harjoitus johdattelee keveästi hyvinvoinnin lähteille.

Joogaa uusilla poluilla Metsäjoogassa annetaan tilaa luovuudelle ja ravistellaan ikivanha liikuntamuoto uusille poluille. Joogaliikkeitä voi tehdä vaikka pitkospuilla keskellä suota tai rauhoittaa mieltä hiljaisen meditaatiokävelyn avulla lähimetsässä. Raikkaassa metsässä on helppo hengittää ja joogasalien tungos on tuntematon käsite. Tiukkoja sääntöjä metsäjoogan harrastajat eivät tunne, vaan lajissa mennään kehon ehdoilla.

– Kaikki tekeminen, joka keventää mielen ja kehon taakkaa luonnossa liikkuessa, voi olla metsäjoogaa, Satu kertoo.

Satu on saanut jakaa osaamistaan myös Kolin kansallispuiston kävijöille. Pohjois-Karjalan vaaroilla venyttelevät joogit herättävät ohikulkijoissa iloa, mielenkiintoa ja jopa hilpeyttä.

Juuri tätä Satu toivookin, koska metsäjooga ei ole vakavaa puuhaa. Tärkeintä on, että metsäjoogatuokiosta tulee hyvä olo.

Metsäelämys vahvistuu pysähtymällä hetkeen Metsäjoogaa voi harrastaa kaikenlaisissa luontoympäristöissä ja kaikkina vuodenaikoina. Kehoa vetreyttäviin asentoihin voi heittäytyä vaikka saariston rantakalliolla, tunturin hui-

pulla tai omassa lähimetsässä. Satu suosittelee kokeilemaan joogaa jopa talvella sukset tai lumikengät jalassa. Vuodenajasta riippumatta jooga-asentojen, eli asanoiden, tekeminen luonnossa eheyttää ja nostattaa mieltä.

– Metsä vahvistaa joogakokemusta, sillä metsässä on hyvä hengittää ja kuulostella oman kehon tuntemuksia.

Jooga voimistaa metsäelämystä, sillä asanaan pysähtynyt kulkija havaitsee paremmin ääniä, tuoksuja ja eläimiä, Satu tuumii.

Hyvinvointia luonnosta hakevan on syytä pitää huolta myös luonnon hyvinvoinnista. Luontokartoittamista opiskeleva Satu arvostaa luontoa suuresti ja toivoo muidenkin metsäjoogien kunnioittavan luonnollista joogasalia.

– Lajiin liittyy mielestäni vahvasti myös kunnioitus harjoitusympäristöä kohtaan ja on siten tärkeää muistaa, että jättää harjoituspaikan kuin siellä ei olisi kukaan koskaan käynytkään.

Kannattaa myös selvittää mahdolliset liikkumisrajoitukset. Esimerkiksi rauhoitusalueilla tulee tehdä harjoitus polulla pysyen, joogakonkari neuvoo.

Uhmaa hyttysten ininää ja kokeile metsäjoogaa Nappaa puun rungosta molemmin puolin kiinni olkapäiden korkeudelta niin, että olet puun kanssa "kasvotusten". Pidä kädet pehmeästi suorina. Vie toinen käsi ensin puulta kainaloon ja siitä niin taakse kuin hyvältä tuntuu. Palauta käsi suorana sivukautta puun rungolle. Pidä lantio koko ajan suoraan kohti puuta. Tee sama toisella kädellä ja jatka puolelta toiselle rauhalliseen tahtiin. Hengitä liikkeen tahdissa ja nauti rintakehää avaavasta kierrosta!

24 C- H 2016

Teksti ja kuva Vesa Järvinen

KUN KAIKKI MENEE PIELEEN…

Joskus kaikki menee luonnon kannalta pieleen jonkun viheralueita koskettavan hankkeen edetessä kaupungin hallinnossa. Tällaisesta hyvä esimerkki on Case Pöllökallio läntisellä Vantaalla. Kuvainnollisesti voi sanoa, että torjuttaessa pirua viemästä pikkusormea, se veikin koko käden.

V

antaan kaakkoiskulmaan, Rajatorpantien (pääkatu) ja Hämeenkyläntien liittymän itäpuolelle on vuoden 2007 yleiskaavassa osoitettu Pähkinärinteen asutusalueen laajentamista. Koska Hämeenkyläntien länsipuolella alkaa Linnaisten metsäksi kutsuttu laaja viheralue, Vantaan ympäristöyhdistys (nykyinen SLL:n Vantaan yhdistys) ehdotti tämän nurkan pois rajaamista asutuksen laajennuksesta.

Epämääräinen kaavaselostus Suuri luonnonsuojelullinen asia vei lausunnossa päähuomion. Alueen läpi kulki kuitenkin Multaojaksi kutsuttu mutkitteleva lehtopuro, joka laskee Espoon puolelle taimenpurona tunnettuun Monikonpuroon. Tämän ojan pohjoisosa esitettiin mielipiteenantovaiheessa siirrettäväksi kokonaan asutuksen itäpuolelle, pohjois-eteläsuunnassa kulkevan 110 kV voimansiirtolinjan alle.

Siirto oli jo päätetty lausuntovaiheeseen mennessä. Uusi oja luvattiin rakentaa avouomaksi, maisemoida ja viivyttää hulevesiä ennen puroon laskemista.

Kaava-alueella ei selostuksen mukaan ollut suojelunarvoisia kohteita. Tähän hyvin tärkeään asiaan ei siis ollut enää

juurikaan madollisuuksia vaikuttaa.

Lisäksi kokonaan kaavaselostuksen pimentoon jäi itäpuoleisen Pöllökallion länsireunaan merkitty ohjeellinen ulkoilureitti, joka mainittiin suunnitelmissa vain ohimennen. Yleiskaavaan sitä ei ollut merkitty. Itse Pöllökallion laella sijaitsee Ancylus-järven rantakivikkoja, jotka kuitenkin ovat etäällä ulkoilureittilinjasta.

Puro meni, mutta meni myös metsä Kesällä 2013 alkoivat uuden asuinalueen raivaustyöt. Purouoman pohjoisosa tyhjennettiin puista ja samoin tietenkin katosi myös asutuksen alle jäävä puro-osuus. Uusi puro kulki putkessa savikentän alla.

Kaupunki oli päättänyt myös raivata ulkoilureitin väylän samalla rykäisyllä. Niinpä leveydeltään paikoin lähes 20-metrinen puuton käytävä oli avattu Pöllökallion länsirinteen juurelle, voimansiirtolinjan itäpuolelle valaistuna reittinä. Lisäksi etelästä Hämeenkyläntieltä oli tehty työmaatie voimalinjan alle, ja sen vaikutusalueelta oli perattu parikymmentä metriä sitä osaa purosta, jonka piti säilyä.

Yhdistys tiedusteli Vantaan Viheryk-

siköltä mm. milloin päätös ulkoilureitin toteutuksesta oli tehty, miksi aukko on niin leveä, miksi purouomaa oli raivattu eteläpäässä enemmän kuin kaavapiirroksessa – ja ketä ulkoilureitti palvelee, sillä kaksi kolmannesta sen eteläpäätä on uuden asutusalueen eteläpuolella eikä liity kuin Hämeenkyläntiehen. Ulkoilureitin nimittäin kerrottiin palvelevan uuden alueen asukkaita yhteydellä Rajatorpantien pohjoispuolella sijaitsevan Pähkinärinteen Lammaslammen virkistysalueelle.

Hämevaaralaiset eivät uutta ulkoilureittiä ole ilmaisseet kaipaavansa.

Itse Hämeenkyläntien etelä-länsireunaa kiertää kevyenliikenteentie (merkitty yleiskaavassa ulkoilureitiksi) Linnaisten metsän itäreunaan ja aina Rajatorpantien ali sen pohjoislaidalle. Myös Linnaisten metsään siltä johtaa ulkoilupolkuja.

Viheryksikkö siunasi tekonsa Vastausta Viheryksiköstä saatiin tovi odottaa. Ulkoilureitin kerrottiin palvelevan hämevaaralaisia yhteydellä pohjoiseen. Reitin leveys perusteltiin puolestaan kuusten ylimääräisellä poistolla maannousemasienen takia. Liitteenä ol-

C- H 2016 25

leessa yksityiskohtaisessa piirustuksessa puita oli jätetty aivan tien viereen.

Reitti luvattiin kyllä maisemoida istuttamalla sekapuustoa aikanaan sen varteen. Tosin voimalinjan tuntumassa puut eivät saa kasvaa yli 10-merisiksi, todetaan kaavaselostuksessa.

Samalla oli myös metsäpuustoa harvennettu ulkoilureitin pohjoispäästä itään Rajatorpantien eteläreunalla kilometritolkulla aina Vihdintien tuntumaan. Kysymykseemme, mistä yhdistys voi löytää tiedot Viheryksikön merkittävistä toimista, varsinkin suojelu- ja ”luo”-alueiden tuntumassa, ei saatu vastausta. Tai oikeastaan annettiin nettiosoite, mutta sen alta ei löytynyt kuin puron siirto. Tämän reitin suunnitelmista väitettiin olleen maininta keväällä 2012 ilmestyneessä Vantaan Asukasleh-

Ristikko Laatinut Toni Amnell

Ratkaisu sivulla 35

dessä. Kun lehti sattumalta oli tallessa, eikä siinä puhuttu kuin puron siirrosta, lähetimme perusteltuna uudelleen. Vastausta ei enää saatu.

Näennäisdemokratia toimii Mitä opimme Pöllökallio-casesta myöhempiä viherkiistoja varten?

Annettaessa mielipiteitä ja lausuntoja asemakaavoihin, joihin liittyy luonnonympäristö, yhdistys pyytää usein kiinnittämään tiettyjä huomioita suojavyöhykkeisiin. Silloin saadaan yleensä vastaus, että ”tämä asia tarkentuu myöhemmässä vihersuunnittelussa”. Niitä suunnitelmia ei kuitenkaan kuuluteta, tai kerrota, milloin ne olisivat jollain verkkosivulla nähtävissä.

Viheralueisiin liittyvissä suunnitel-

missa voi myös olla paperilla ja selostuksissa hyvät ja rehelliset aikomukset.

Vikana kuitenkin on, että työmailla toimivat aivan eri henkilöt. Lopputuloksena on Pöllökalliolla nähtyjä tapahtumasarjoja, joissa oikeastaan kaikki on mennyt luonnonsuojelun ja demokraattisten vaikutusmahdollisuuksien kannalta pieleen.

Ennalta tehtävä tarkempi yhteistyö ja asioiden varmistaminen etukäteen tuottaisi huomattavasti paremmat tulokset. Se vaatisi luonnonsuojeluyhdistyksiltä kuitenkin valppautta ja voimavaroja. Kokonaan toinen asia on, ovat kaupunkien viheryksiköt tähän valmiita.

26 C- H 2016 Teksti ja kuvat Ismo Tuormaa

Uusi apulaiskaupunginjohtaja Hannu Penttilä luottaa suojeluriitojen vähäisyyteen Vantaalla Vantaan uusi maankäytöstä ja rakentamisesta vastaava apulaiskaupunginjohtaja Hannu Penttilä kehuu Vantaata siitä, ettei siellä ole Helsingin kaltaisia riitoja suojelu- ja virkistysalueiden rakentamisesta, sillä ”ristiriidatonta rakennusmaata riittää”.

T

apaan apulaiskaupunginjohtaja Hannu Penttilän hänen työpaikassaan kaavoitus- ja kiinteistöviraston vanhassa hallintorakennuksessa Tikkurilan Kielotiellä. Katsomme ikkunasta avautuvaa maisemaa, jonka peittävät vanha postin ja Vantaan verotoimiston talo sekä kaupungin vanha teknisen toimen talo. Molemmat talot voisi purkaa kasvavan kaupungin tieltä.

– Tavoitteena on, että saisimme vähitellen koottua kaupungin toimintoja yhden katon alle nykyisen hajaannuksen sijasta.

Apulaiskaupunginjohtajan mukaan ”samalla saataisiin myös ympäristöväki työskentelemään päivittäin kaavoittajien ja kadunrakentajien kanssa”.

Tikkurila on täynnä 1960- ja 70-lukujen betonitaloja, jotka katoavat hiljalleen maisemasta uuden Tikkurilan tieltä. Kun kaupungin uusi keskusta aikanaan valmistuu, Tikkurila päässee irti nykyisestä nuhjuisesta maineestaan.

Hannu Penttilä toivoo saavansa vauhtia myös pitkään odottaneeseen Tikkurilan vanhan ja hienon Silkkitehtaan alueen elvyttämiseen ja kunnostamiseen.

Näin Tikkurila voisi viimein olla nimensä ja historiansa arvoinen. Olihan Tikkurila 5000 vuotta sitten silloisen merenrannan tärkeimpiä kauppapaikkoja, jonne tuli myytäviä tavaroita sekä Itämereltä että Keravanjokea myöten sisämaasta. Tikkuri-nimikin tarkoittaa turkista, joita silloin myytin alueella.

Kaavoitus ei ongelma – vai onko?

Mutta palataan takaisin Hannu Penttilän työhuoneeseen ja pääkaupunkiseudun uhattuihin viheryhteyksiin.

Hannu Penttilä aloittaa lyhyellä historiankertauksella viheraluesuunnittelusta.

– Viheraluesuunnittelu oli aikoinaan seutukaavaliittojen idea ja sitä yritettiin saada sen ohjauksella kuntien kaavoihin.

Nyt seutukaavaliitot ja tämä ohjaus ovat poistuneet ja yhteisten viherkaavojen ja jatkumoiden suunnittelu on jäänyt muun rakennussuunnittelun jalkoihin.

Ennen nykyistä virkaansa Hannu Penttilä on ehtinyt nähdä monenlaista vihersuunnittelua työpaikoissaan Suomen luonnonsuojeluliitossa, ympäristöministeriössä, Hämeen maakuntajohtajana ja Helsingin kaavoitustoimen apulaiskaupunginjohtajana.

Taustastaan huolimatta, tai ehkä juuri siksi, Penttilän saama palaute luonnonsuojelijoilta ei aina ole ollut suinkaan kiittävää. Etenkin Helsingin toimet Östersundomin, Vartiosaaren ja Vuosaaren kaavoituskiistoissa ovat jättäneet syviä haavoja. Toisaalta Penttilä vaikutti osaltaan sekä Nuuksion että Sipoonkorven kansallispuistojen perustamisessa.

Pääkaupunkiseudun eri kaupunkien kaavoituskäytäntöihin hyvin perehtynyt Penttilä – olihan hän aikoinaan myös vuosikymmenen Espoon ympäristölautakunnan puheenjohtaja ja muu-

taman vuoden kaupunginhallituksen puheenjohtaja – sanoo pääkaupunkiseudun kuntien tarvitsevan paljon nykyistä enemmän yhteistyötä viheralueiden suunnittelussa, hoidossa ja kaavoituksessa.

– Nämä toimet on suunniteltu, ohjeistettu ja hoidettu varsin eri tavalla eri kaupungeissa.

Vantaalla on perinteisesti ollut ehkä vähiten suojelu- ja viheralueita koskevia riitoja alueen kunnista. Syynä tähän on yleisesti pidetty varsin yksimielisesti laadittua yleiskaavaa.

– Yleiskaava on Vantaalla pitänyt hyvin ja sen avulla on voitu turvata suojelu- ja virkistysalueet.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö myös Vantaalla olisi ajoittain asiaan liittyviä ongelmia ja riitojakin.

– Nyt täytyy esimerkiksi ratkaista, miten noille virkistys- ja suojelualueille päästään ja miten ne hoidetaan. Pelkät vihreät periaatteet eivät riitä.

Apulaiskaupunginjohtaja Hannu Penttilä sanoo myös olevansa valmis seudulliseen yhteistyöhön näissä kaupunkilaisten tärkeäksi kokemissa viheralueasioissa.

– Vantaa arvioi vuonna 2016 uudelleen viheraluetavoitteensa. Taustalla on vuoden 2007 hyväksytty yleiskaava.

C- H 2016 27 ”Tikkurilankosken pato purkuun, jos…”

Vantaa on tunnettu kaupunkia halkovista joista ja puroista. Vantaanjoen patojen ja muiden kalankuluesteiden purkamista ja virtavesien kunnostusta onkin vaadittu Vantaalla yhä ponnekkaammin.

Penttilän myönteinen suhtautuminen aiheeseen olikin yksi hänen valintansa kriteereistä ainakin joidenkin vihreiden keskuudessa.

Kysynkin suoraan, lähteekö Tikkurilankosken pato pois lähivuosina. Padon purku parantaisi selvästi Keravanjoen haaran kalataloudellista tilaa. Se olisi myös selvä viesti Vanhankaupunginkosken padon purkuun nihkeästi suhtautuvalle Helsingille.

Penttilä vastaa ”esittävänsä padon purkua, jos meneillään olevat tekniset

Apulaiskaupunginjohtaja Hannu Penttilä sanoo Vantaan kaavoituksen olevan varsin ongelmatonta. Vantaan puroille ja jolle hän lupaa lisää huomiota.

tutkimukset sitä tukevat”.

Sattumalta kuvaushetkellä pari mittamiestä näyttääkin tekevän padosta ja sen alapuolisesta joesta laskelmia. Unelma padon purkamisesta on viimein täyttymässä.

– Tikkurilankosken maiseman suunnittelukilpailun palkitut työt perustuvat kaikki padon purkuun. Nyt on mahdutettava nämä määrärahat lähivuosien tiukkaan investointibudjettiin.

Apulaiskaupunginjohtaja toivoo tässä työssä poliitikkojen tukea kunnallistekniikan määrärahoille.

– Niillä tehdään sekä patojen purut kuin pyörätietkin.

Puheisiin nousee myös alapuolinen Kirkonkylänkoski, jonne apulaiskaupunginjohtaja on jo ehtinyt tehdä pyöräretkenkin. Senkin patokynnys pitäisi poistaa, kuten myös Vantaankosken. Pa-

donpurkupäätöksiä ja -talkoita siis riittää Vantaan Joki- ja purovuoden aikana.

Puhe kääntyy myös Vantaan liki ainoaan uintipaikkaan, Kuusijärveen.

Kuusijärven kuormitus on kasvavan väestön myötä lisääntynyt roimasti. Lisäksi Kuusijärvestä tulee Vantaan portti Sipoonkorven kansallispuistoon.

Alueen kehittäminen on siis tärkeää, mutta yhtä tärkeää on estää kaupungin omat hakkuut Kuusijärven piskuisella valuma-alueella. Pienikin hakkuiden aiheuttama ravinnelisä järveen voi saada uimapaikan taas kukkimaan sinilevistä.

28 C- H 2016 Tilaa kasvaa Näistä Vantaan erityisongelmista huolimatta Vantaalla on tärkeitä erityisetuja naapurikaupunkeihinsa verrattuna, kun puhutaan suojelu- ja virkistysalueista.

– Ennen kaikkea Vantaalla on tilaa kasvaa ilman viheralueiden nakertamista. Espoossa tulee ristiriitoja esimerkiksi Histan alueen kaavoituksesta ja Helsingissä Vartiosaaresta.

Myös kulttuurierot asioiden hoidossa ovat Hannu Penttilän mukaan selvät eri pääkaupunkiseudun kunnissa.

– Vantaalla on perinteisesti työskennelty lähellä kaupunkilaisia. Työnteko virkakoneiston sisällä on myös letkeää.

Asiat hoituvat Vantaalla paljon mutkattomammin kuin Helsingissä ja sen viherohjelma on paljolti valmiina. Ilmapiiri on Vantaalla myös paljon suvaitsevaisempi näitä asioita kohtaan.

Yhteisiäkin tavoitteita sentään ehkä löytyy. Viime aikoina on pääkaupunkiseudulla puhuttu mm. koulumetsien saamista mukaan kaavoihin. Koulumetsillä tarkoitetaan koulujen lähimetsiä, jotka ovat alueelle tärkeitä ja joita voisi käyttää myös opetuksessa.

Kaikkineen Vantaalla on apulaiskau-

punginjohtaja mukaan poikkeuksellisen hyvät edellytykset hyvään yhteistyöhön muiden seudun kuntien kanssa viheralueasioissa.

Vuosia aikaa toimia Apulaiskaupunginjohtaja Hannu Penttilällä on nyt viisi-kuusi vuotta aikaa näyttää, ettei hän puhu näissä asioissa vain lämpimikseen. Suojelu- ja viherasioiden hoito ovat Vantaalla viime vuosina parantuneet paljon takavuosista, vaikka ongelmiakin toki yhä on. Paljon voidaan kuitenkin menettää nopeasti, jos kaupungin myönteinen kurssi kääntyy. Helsingin paine on melkoinen, eikä kaupunkien yhdistämistäkään ole vielä haudattu monista päätöksistä ja puheista huolimatta.

Myös vanhoja linjauksia voidaan huonoimmassa tapauksessa myös nopeasti muuttaa toiseen suuntaan, ellei kaupunki pidä tiukasti kiinni aiemmista periaatteistaan ja päätöksistään. Tästä tuoreena esimerkkinä on Länsi-Vantaan Riitukin alueen moneen kertaan haudattu Lemminkäisen louhoshanke, joka pulpahti yllättäen taas esille kuluvan vuoden alussa.

Vantaalla vallitsee suuri yksimielisyys Tikkurilankosken padon purkamisesta.

Padon purku ja rannan elävöittäminen tuovat uuden kevään myös hienolle Vernissan kulttuurikeskukselle. Kuva: Ismo Tuormaa.

Myös kehä nelosen muuttuneiden suunnitelmien vaikutukset Josvaholmin lähdesuohon ja seudullisten viheryhteyksien tulevaisuuteen vaatinevat nekin ratkaisunsa. Lemminkäinen on näet perustellut louhoshankkeettaan myös sillä, että Kehä nelosen muuttunut linjaus tuhoaisi joka tapauksessa alueen luontoarvot, joten louhoksen kielteisillä vaikutuksilla ei näin olisi sen mukaan väliä.

Hannu Penttilä sanoo, ettei hän oikein ymmärrä hankkeista noussutta kohua. Hänen mukaansa kaupunki ei tule edelleenkään Lemmikäisen louhosta.

– Kaupunki on vastustanut Lemminkäisen hanketta. Myös nyt vastuussa olevat ja päättävät poliitikot ovat vahvistaneet yksi toisensa jälkeen kielteisen mielipiteensä hankkeeseen. Kehä nelosen muuttunut linjaus on sen sijaan perusteltu niin liikenteellisesti kuin maisemallisesti. En ole siinä asiassa valmis lähtemään jokaisen sähköjäniksen perään. Kaupungin virkakoneiston ja kansalaisten hyvää yhteistyön henkeä kannattaa silti vahvistaa tässäkin asiassa.

Katselemme kuvausretken päätteeksi koskimaisemia Vernissan suojellun monitoimirakennuksen viihtyisästä kahviosta. Vernissa kelpaakin hyvin kulttuuri- ja ympäristöarvoista kiinni pitävän Vantaan symboliksi. Olihan senkin hävittäminen aikoinaan hyvin lähellä.

Nyt Vernissan tuhoamista kannattaa tuskin kukaan. Kun vauhtisokeus häviää, nousevat kestävämmät arvot esille. Tässä Vantaata lienee auttanut myös köyhyys. Kun ei ole ollut varaa toteuttaa kaikkein kahjuimpia suunnitelmia, on ne useimmiten haudattu. Köyhyys on vaatinut myös naapurikaupunkeja suurempia yhteistyötä eri poliittisten ryhmien välillä.

Tämä on pelastanut myös luontoarvoja. Jos Vantaan seuraavakin yleiskaava noudattaa vanhaa linjaa ja luonnonsuojelun kehittäminen kaupungissa jatkuu, voi Vantaa hyvinkin nousta tunnetuksi myös luonnostaan ja hyvästä hallinnostaan logistiikan ja rautatiekaupungin maineen ohella. Hannu Penttilän linjauksilla on tässä asiassa paljon merkitystä seuraavan puolen vuosikymmenen aikana.

C- H 2016 29

Pekka Lehtosen kuva Maisema Westendin rannasta, Espoon maisemmat-sarjavoittaja

Espoon luonto

– kilpailu 2015 ja näyttely 2016 Espoon Lähiluonto -teemavuosi 2015 huipentui kaupungin upeaa luontoa esittelevään Espoon luonto -valokuvanäyttelyyn. Näyttelyn kuvat ovat peräisin Espoon ympäristöyhdistyksen syksyllä 2015 järjestämästä luontovalokuvakilpailusta. Kilpailuun osallistui yhteensä 46 valokuvaajaa 156 kuvalla. Näyttelyyn

valittiin 30 kuvaa kilpailun viidestä eri sarjasta. Kilpailun aikuissarjojen voittaja oli Esa Suomaa kuvalla Etana ja lapsi, ja nuorten sarja voitti Koda Cajander kuvalla Oittaa, elämää. Nämä molemmat palkittiin Samsungin lahjoittamilla kameroilla.

30 C- H 2016

Kilpailun raadissa olivat tunnetut ja ansioituneet luontokuvaajat Sami Karjalainen, Jukka Ranta ja Riku Cajander sekä yhdistyksen puheenjohtaja Stephen Venn. Näyttelyssä on mukana heiltä kultakin yksi kuva. Tulokset julkaistiin palkintojenjakotilaisuudessa Villa Elfvikissä 15.12.2015, jossa näyttely oli esillä tammikuun loppuun asti.

Näyttelyssä on kuvia jokaisesta kilpailun viidestä sarjasta, A. Luonnon kappaleet, B. Espoolaiset maisemat, C. Sommittelu ja muoto, D. Ihminen ja luonto sekä E. Nuorten (alle 18-vuotiaiden) sarja.

Liisa Polameren kuva Lepohetki, Sommittelu ja muoto -sarjan voittaja.

Esa Suomaan kuva Etana ja lapsi, Ihminen ja luonto -sarjan sarjavoittaja ja Espoon luontokuva 2015

C- H 2016 31

Jussi Helimäen kuva Ketosinisiipi kanervalla, Luonnon kappaleet-sarjan voittaja

Keväällä näyttely kiertää Nöykkiön ja Haukilahden kirjastoihin ja sitten Pirttimäen ulkoilualueen kahvilaan. Tarkempaa tietoa näyttelystä löytyy Espoon ympäristöyhdistyksen www- ja Facebook-sivuilta.

Koda Cajanderin kuva Kesäistä ihmisen ja luonnon yhteiselämää Espoon Oittaan uimarannalla, nuorten sarjan sarjavoittaja

32 C- H 2016

Tapahtumakalenteri Tule mukaan!

Helsinki Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen retket ovat maksuttomia ja avoimia kaikille eikä ilmoittautumista tarvita, ellei toisin mainita. Muutokset ovat mahdollisia, joten tarkistathan ennen retkeä viimeisimmät tiedot tapahtumista www.helsy.fi ja kulkuyhteydet Reittioppaasta www.reittiopas.fi.

Lisätietoja retkistä antaa Mirja Reijonen p. 050 1420, mirja.reijonen@kolumbus.fi.

Ilmoittautumista vaativat retket: Ilmoittaudu joko www.helsy.fi-sivuston tapahtumakalenterin verkkolomakkeella, sähköpostitse osoitteeseen helsy@sll.fi tai tekstiviestillä p. 050 301 1633.

Tee mahdollinen peruutus sähköpostitse tai tekstiviestillä.

Talosaaren Torppa Östersundomissa on Helsyn vuokraama huvila noin 21,5 km Helsingin keskustasta. Torpalla järjestetään talkoita, joiden avulla sekä rakennuksia että puutarhaa pidetään kunnossa. Talkoista ilmoitetaan verkkosivuillamme.

HUOM! Talosaaren retkille osallistuvat voivat yöpyä Torpalla. Sovi asiasta etukäteen järjestösihteerin kanssa, p. 050 3011 633 tai helsy@sll.fi. Omat lakanat tai makuupussi mukaan.

La 16.4. klo 09.00–12.00 Linturetki Uutelaan Lähtö- ja paluupaikka: Vuosaaren Aurinkolahti, Kahvila Kampela, Uutelantie 1. Oppaana Paul Segersvärd. Retki on helppo. Sään mukainen vaatetus; eväät; kiikari. Säävaraus: jatkuvan sateen sattuessa retki peruuntuu.

Kulkuyhteydet: Bussi 90 Vuosaaren metroasemalta; poistu Aurinkotuulenkadun pysäkillä 4653.

La 23.4. klo 09.00–19.45 Reitti 2000 -vaellus Luukista Laaksoon (33,64 km) Vaihtoehtoiset lähtöajat ja -paikat: 09.00 Luukki, bussipysäkki E7225, bussi 345N 10.05 Serenan bussipysäkki E7937, muun muassa bussit 21 ja 355T 14.00 Louhelan rautatieaseman laituri 16.15 Paloheinän ulkoilumaja Retki päättyy Laaksoon kello 19 ja 22 välillä.

HUOM! Lähtöajat saattavat muuttua, jos bussin 345N aikataulu muuttuu. Jokainen osallistuja vastaa itse omista eväistään, jaksamisestaan ja turvallisuudestaan. Retki vaatii kohtalaista peruskuntoa ja sen voi lopettaa haluamassaan vaiheessa. Vaellus sisältää 20 eripituista osavaellusta, joista voi valita haluamansa pituisen retken. Katso lisää www. helsy.fi.

Retket ja tapahtumat ovat ilmaisia ja kaikille avoimia, mikäli toisin ei mainita. Pidemmille retkille kannattaa ottaa omat eväät – tule ja tuo ystäväsikin! Muutokset ovat mahdollisia, tarkista ajantasaiset tiedot Helsyn nettisivuilta ja Vantaan kaupungin ympäristökeskuksesta.

La 7.5. klo 05.00–13.00 Tornien taisto Lähtö kello 5 aamulla myöhemmin ilmoitettavasta paikasta. Helsy osallistuu leikkimieliseen lintujen tarkkailukisaan. Tornille voi piipahtaa missä tahansa kisan vaiheessa.

Kello 10 on lyhyt yleinen linturetki tornin läheisyydessä.

Ma 9.5. klo 17.30–20.30 Geologia- ja kääpäretki Keskuspuistoon Lähtö- ja paluupaikka: Paloheinän ulkoilumaja, Pakilantie 124. Retkellä tutustutaan pohjoisen Keskuspuiston kalkkikallioihin, kääpiin ja lehdon kevätkasveihin. Reittinä on Paloheinä – Haltiavuori – Kalkkilouhos – Pitkäkosken lehto. Takaisin tullaan Haltiavuoren länsipuolta. Retkellä kävellään yhteensä noin 5 kilometriä. Oppaina ovat geologi Antti Salla ja kääpäasiantuntija Olli Manninen.

Vaativuus: Sisältää vaativia osuuksia. Varusteet: Sään mukainen vaatetus ja eväät. Kävelysauvat ovat hyödyksi. Kulkuyhteydet: Anna Reittioppaaseen osoitteeksi Paloheinän maja.

La 14.5. Linturetki Vartiosaareen Suomen Saaristokuljetuksen reittiliikenteen mukainen lähtöpaikka ja aika ilmoitetaan myöhemmin. Lintujen tarkkailun ohella tutustumme saaren luontoon kevätkasveineen ja ihailemme kalliolta merimaisemaa. Lintuoppaana Paul Segersvärd.

Retki on helppo; kallio-osuus vaatii kiipeämistä. Varusteet: sään mukainen vaatetus; eväät. Säävaraus: jatkuvan sateen sattuessa retki peruuntuu.

Pe 27.5. klo 22.45–00.45 Lepakkoretki Herttoniemen kartanon puutarhaan Retki lähtee Herttoniemen kartanon portailta ja kestää korkeintaan kaksi tuntia. Retki on helppo: kävelyä on noin pari kilometriä. Kulkuyhteydet: bussit Herttoniemen metroasemalta; Reittioppaaseen Linnanrakentajantie 12.

La 28.5. klo 11.00–15.00 Villivihannesretki Talosaaren Torpalle Tapaaminen Östersundomin Talosaaren ulkoilualueen opastaulun luona, Husön ratsastuskeskuksen vieressä. Anna reittioppaaseen osoitteeksi Talosaarentie 280. Diplomiravintoneuvoja Heidi Junkkari tutustuttaa retkeläiset ulkoilualueelta löytyviin villivihanneksiin. Poimintaretken saaliista valmistamme ja nautimme yhdessä nokkoskeittoa ja vuohenputkisalaattia. Sateen sattuessa tutustumme hortaan sisätiloissa. Ryhmän koko on 12. Il-

moittautumista vaativa retki. Yöpymismahdollisuus.

La 4.6. klo 21.30–00.30 Yölaulajaretki Viikkiin Lähtö- ja paluupaikka: Viikki, Gardenian piha, Koetilantie 1. Retkellä kierretään Vanhankaupunginlahden parhaimpia lintupaikkoja ja havainnoidaan keväistä linnustoa. Retki sopii hyvin lintuharrastuksen vasta-alkajillekin ja sen voi lopettaa itselle sopivaan aikaan ja paikkaan. Oppaana Paul Segersvärd. Säävaraus: jatkuvan sateen sattuessa retki peruuntuu.

Su 5.6. klo 13.00–16.00 Maailman ympäristöpäivän retki Vuosaarenhuipulle Lähtö Vuosaaresta Porslahdentie 1, bussin 96 päätepysäkiltä. Paluu samaan paikkaan tai halukkaat voivat myös laskeutua Vuosaaren sataman puolelle. Oppaana Jukka Toivonen, täyttömäen maisemoinnin suunnittelija. Vaativuus: Retki vaatii kiipeämistä 60 m korkealle täyttömäelle. Varusteet: sään mukainen, tuulenpitävä vaatetus; eväät; kiikari; kävelysauvat ovat hyödyksi. Kulkuyhteydet: bussi 96 Vuosaaren metroasemalta. Vaihtoehtoinen lopetuspaikka: bussi 90 sataman Hansaterminaalista Vuosaaren metroasemalle.

Su 19.6. klo 13.00–16.00 Luonnonkukkien päivä Malmin lentoasemalla – De vilda blommornas dag vid Malms flygplats Tapaaminen Malmin lentoaseman pyöreän rakennuksen pihalla. Tutustumme alueen luonnonkasveihin. Tänä vuonna teemalajina on koiranputki (hundkäx, Anthriscus sylvestris). Retki on kaksikielinen. Vaativuus: helppo. Varusteet: säänmukainen vaatetus ja eväät. Voit ottaa mukaan kasvioppaan ja suurennuslasin.

Kulkuyhteydet: Tattarinharjuntien varresta Malmin lentoaseman bussipysäkeiltä 3399 ja 3400 on noin 500 metrin kävelymatka lentoasemalle.

La 2.7. klo 11.30–14.30 Luontoretki Vantaan Lamminsuolle Lähtöpaikka: Sompiontien pysäkki Vanhan Hämeenlinnantien ja Lamminsuontien risteyksen pohjoispuolella. Tutustumme Leena ja Heikki Luodon johdolla pääkaupunkiseudun edustavimman, mutta monelle tuntemattoman suoalueen kasveihin, lintuihin ja hyönteisiin. Suolla kasvaa mm. harvinainen punakämmekkä ja komea mesimarjakasvusto; linnuista voi nähdä pyrstötiaisen, peukaloisen sekä sirittäjän.

Vaativuus: Reitillä on jyrkkiä polkuja. Varus-

C- H 2016 33 teet: kumisaappaat; eväät; kiikari; hyönteiskiikareita lainataan.

Säävaraus: jatkuvan sateen sattuessa retki peruuntuu. Kevyt tihkusade ei haittaa. Varmista puh. 050 5256470/Leena Luoto. Kulkuyhteydet: U-linjan bussi 465 Kamppi–Keimola–Syväoja Helsingin linja-autoasemalta; poistu Sompiontien pysäkillä (V3112). Retki toteutetaan yhdessä Suomen Luonnonsuojeluliiton Vantaan yhdistyksen kanssa.

Kuva Jarmo Nieminen

Ti 5.7. klo 17.30–20.30 Kasvi- ja kitkentäretki: vieraslajit vastaan alkuperäislajit Lähtöpaikka ilmoitetaan myöhemmin. Biologi Christina Lindénin johdolla tutkitaan Lauttasaaren Takaniemen, Länsiulapanniemen ja lähialueiden kasvillisuutta sekä harjoitellaan jättipalsamin versojen tunnistamista ja kitkemistä. Kitkentään osallistuvien varusteet: pitkät housut, kumisaappaat, työhanskat ja vesipullo.

La 9.7. klo 10.00–18.00 Sorakuopan kasvit ja hyönteiset – bussiretki Porvooseen Kråkön ja Sandhöjdenin paahdeympäristöihin Jarmo Niemisen johtamalla erikoisretkellä tutustutaan Kråkön ja Sandhöjdenin soranottoalueiden kasveihin ja hyönteisiin. Samalla nähdään, miten hiekkakuoppia voidaan ennallistaa muutenkin kuin metsittämällä.

Hiekka-alueet kuuluvat Rudus Oy:n LUMO-ympäristöohjelmaan, jonka tavoitteena on edistää arvokkaiden paahdelajien säilymistä. Hyönteisasiantuntijana retkellä on Anders Albrecht.

Retki toteutetaan yhteistyössä Sibbo Naturskyddare – Sipoon luonnonsuojelijat -yhdistyksen kanssa. Maksullinen retki: ks. tarkemmat tiedot www.helsy.fi.

Ke 27.7. klo 17.30–20.30 Jokipolkukävely Kannelmäestä Lassilaan Lähtö Kannelmäen aseman laiturilta, jossa P-juna pysähtyy. Retkellä kävellään Mätäjoen vartta ja tutustutaan Kartanonhaan lammikon uposkasveihin sekä joenrannan kosteikko- ja vesikasveihin. Retki päättyy Pohjois-Haagan asemalle.

Pe 12.8. klo 18.00–20.00 Retki Östersundomiin Kapellvikenin maisemiin Tapaaminen Östersundomin kirkolla, Kappelintie 65. Retken kohteet: Helsingin vanhin kirkko, hautausmaan raamatun kasvien istutusalue, Kapellvikenkin lintulahti ja Prästholmenin saareke. Tutkimme kasveja, tarkkailemme lintuja ja kiipeämme metsäiselle kalliolle ihailemaan luontoa. Kirkon ympäristöineen esittelee suntio-puutarhuri Kaija Niskanen.

Varusteet: säänmukainen vaatetus ja omat eväät. Vaativuus: helppo tai keskivaativa. Kulkuyhteydet: esimerkiksi bussi 93K klo 17.30 Itäkeskuksen metroasemalta, laituri 8 (4308).

Poistu Uudella Porvoontiellä, Östersundomin pysäkillä (5009), josta on noin kilometri etelään päin Kappelintie 65:een. Tien alussa on musta opaste, jossa lukee Kappeli.

To 18.8. Lepakkoseminaari ja lepakkoretki Suomen lepakkotieteellinen yhdistys ja Helsy

Yökyöpeleitä liikkeellä Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksessä on ollut jo yli 10 vuotta lepakkokerho. Kerhon toiminta on viime vuosina painottunut retkiin. Viime vuosina on suosituimmille retkille osallistunut yli 50 lepakoista kiinnostunutta. Retkillä on mukana myös henkilöitä, jotka eivät ole koskaan nähneet lepakkoa luonnossa.

Retkistä valtaosa järjestetään Kaakkois- ja Itä-Helsinkiin, jossa on vielä arvokkaita lepakkoalueita. Retkiä on yhden kesän aikana 3–5.

Retkillä ei vaadita kovin ihmeellistä kuntoa. Kävelyä on yleensä pari kilometriä, ja ne kestävät 1,5–2 tuntia. Kivinokkaan on tehty myös muutama esteetön retki.

Retkillä on apuna lepakkodetektoreita eli ultraääni- eli yliääni-ilmaisimia, jotka muuttavat lepakoiden korkeat äänet ihmiskorvin kuultaviksi. Yleensä retkillä pystyy myös näkemään lepakoita, erityisesti keskikesällä. Loppukesästä hämärää aikaa on vähemmän, ja lepakot voivat jäädä näkemättä. Toisaalta aikaisin alkavat retket sopivat paremmin perheen pienimmille ja iltaunisille.

Helsinki on hyvä lepakkopaikka. Lepakot viihtyvät meren rannoilla, ja vielä on jäljellä myös sopivia vanhoja metsiä. Kartanoalueet ja vanhat puistot ovat myös lepakoiden mieleen. Helsingissä yleisin lepakko on pohjanlepakko. Lisäksi nähdään usein myös vesi-, viiksi- ja isoviiksisiippoja. Hyvällä onnella voi havaita myös pikkulepakoita ja korvayökköjä.

Retkikohteiden puolesta joutuu kuitenkin taistelemaan koko ajan, ja tällä hetkellä on uhattuna mm. Vartiosaari.

Retkistä kerrotaan lepakkokerhon sähköpostilistalla, johon voi liittyä lähettämällä viestiä helsy@sll.fi. Ajankohdat päivitetään myös Helsyn verkkosivuille.

Lepakkokerhon kesän ensimmäinen retki on Herttoniemen kartanon puutarhaan 27.5. klo 22.45. Retki lähtee kartanon portailta. Se kestää alle 2 tuntia. Tervetuloa mukaan!

Sari Hartonen Helsyn lepakkokerhon vetäjä

34 C- H 2016 järjestävät lepakkoseminaarin ja lepakkoretken Malmin lentoasemalla. Tarkemmat tiedot alkamisaikoineen: ks. www.helsy.fi. Kulkuyhteydet: Tattarinharjuntien varresta Malmin lentoaseman bussipysäkeiltä 3399 ja 3400 on noin 500 metrin kävelymatka lentoasemalle.

La 27.8. klo 13.00–15.00 Suomen luonnon päivän retki Stora Dammenille Retki alkaa Östersundomin bussipysäkiltä (5009) Uuden Porvoontien varrelta ja kulkee Stora Dammenin kautta Landbohon bussipysäkille. Retkellä edetään rauhallisesti, luonnosta nauttien ja kävellään enimmillään noin 4 km. Landbosta halukkaat voivat jatkaa oppaan johdolla vielä pidemmälle, Storträskille tai muuhun kohteeseen. Kulkuyhteydet: bussit 93, 93K ja 841 Itäkeskuksen metroasemalta. Tarkemmat tiedot: ks. www.helsy.fi.

Su 11.9. klo 10.30–18.00 Husön kartanon hevoset ja Torpan avoimet ovet Euroopan kulttuuriympäristöpäivien retki alkaa Östersundomin Talosaaren ulkoilualueen infotaulun luota. Hevostilan esittelee Leila Therman. Koko perheen retkellä tutustutaan historiallisen Husön kartanon ympäristöön hevosineen, minkä jälkeen kävellään Torpalle, jossa nautitaan eväät. Makkaraa voi paistaa pihalla tai sateen sattuessa sisällä.

Lisäksi käydään niemen kärjessä katsomassa historiallisen kivilaiturin jäänteitä ja samalla näemme, mitä Torpvikenin lahdella uiskentelee. Retken voi lopettaa silloin kuin itselle sopii. Retki toteutetaan yhteistyössä Luonto-Liiton Uudenmaanpiirin (LUP) kanssa.

HUOM. Torpalla on avoimet ovet ja yöpymismahdollisuus.

Kulkuyhteydet: bussit 93, 93K ja 841 Itäkeskuksesta; poistu Talosaarentien pysäkillä (5007), josta on kävelyä Husön ratsastuskeskukselle noin 2,8 km ja sieltä Torpalle noin 700 m.

La 17.9. klo 10.30–18.00 Vallisaari ja Kuninkaansaari syysasussaan Lähtö Kauppatorilta JT-Linen vesibussilla.

Ole satamassa puoli tuntia ennen eli klo 10.

Jarmo Niemisen opastamana tutustumme sekä Vallisaaren että Kuninkaansaaren luontoon ja historiaan. Mukaan mahtuu 30 henkeä. Vaativuus: retki ei sovellu pienille lapsille tai liikuntarajoitteisille; kävelyä on noin 5,5 km ja sen aikana jyrkkiä nousuja valleille. Varusteet: säänmukainen vaatetus ja eväät koko päiväksi; kävelysauvat ovat hyödyksi. Ilmoittautumista vaativa retki: ks. tarkemmat tiedot maksutietoineen www.helsy.fi.

La 1.10. klo 09.40–21.00 Sipoonkorpivaellus Mellunmäestä Saviolle (28,25 km) Vaihtoehtoiset lähtöajat ja -paikat: 09.40 Mellunmäen metroasema, ulkona lännenpuoleisen sisäänkäynnin kohdalla, sillan alla.

12.00 Hakunilan uimahallin kahvila. Bussit 587, 711, 717, 717A, 719, 719K.

13.40 Solatien ja Nurmimäentien risteys. Bussipysäkit V9809 ja V9810, bussit 717A, 719K. Retki päättyy Savion rautatieasemalle kello 19.00 ja 21.00 välillä. HUOM! Lähtöajat saattavat vielä muuttua.

Jokainen osallistuja vastaa itse omista eväistään, jaksamisestaan ja turvallisuudestaan.

Retki vaatii kohtalaista peruskuntoa ja sen voi lopettaa haluamassaan vaiheessa, mikä onnistuu sekä lähtöpaikoilla että muissa paikoissa, joissa on bussipysäkki. Vaellus sisältää 7 eripituista osavaellusta, joista voi valita haluamansa pituisen retken. Tarkka kuvaus taukopaikkoineen ks. www.helsy.fi.

La 8.10. Hiljan päivän retki Teijon kansallispuistoon junalla ja bussilla Lähtö- ja paluu: Helsingin rautatieasema, Turun junan lähtölaituri. Ajat ks. www.helsy. fi. Valtakunnallisella hiljaisuuden päivänä tutustutaan sekä kansallispuiston luontoon että havainnoidaan hiljaisuuden merkitystä vastapainona kaupunkimelulle. Retkellä kokeillaan mahdollisimman ekologista ja vähähiilistä tapaa matkustaa: ensin mennään junalla Saloon, josta tilausbussilla Teijoon. Junakyytiä varten on tarkoitus hankkia ryhmäliput.

Ilmoittautumista vaativa retki: ks. tarkemmat tiedot maksutietoineen www.helsy.fi.

La 15.10. klo 07.00–17.30 Linturetki Hankoon bussilla Lähtö- ja paluupaikka: Rautatientorin Mikonkadun tilausajopysäkki Rautatientorin kupeessa. Sopimuksesta mukaan voi tulla reitin Helsinki–Lohja–Raasepori varrelta. Oppaana on Petro Pynnönen. Varusteet: säänmukainen vaatetus, eväät ja kiikari. Vaativuus: keskitasoa; kävelyä noin 7 km. Ilmoittautumista vaativa retki: ks. tarkemmat tiedot maksutietoineen www.helsy.fi.

La 29.10. klo 18.00–22.00 Longinojan taimenten kuduntarkkailu Lähtö Pukinmäen rautatieaseman laiturilta. Taimenten kutu Longinojalla on kiehtova luonnonnäytelmä, jota mennään katsomaan Jarmo Niemisen johdolla. Tarkemmat tiedot ilmoitetaan lähempänä retkiajankohtaa. Varusteet: Saappaat ja sään mukainen, lämmin vaatetus, sillä paikalla seisoskellaan; eväät; taskulamppu ja retki-istuin, jos on. Mikäli vettä sataa kaatamalla, retki voidaan siirtää.

Ti 22.11. klo 17.30–20.30 Kasvientunnistusilta Paikka: Suomen luonnonsuojeluliiton toimisto, Itälahdenkatu 22 b, Lauttasaari.

Tuliko kuvattua kesällä kasveja, joita et tunnista? Tuo kuvasi näytille, niin keskustellaan niistä.

Tuo kuvat paperisina tai muistitikulla. Mukaan voit tulla myös ilman kuvia.

TALKOOT Jättipalsamin kitkentätalkoissa hävitetään nopeasti leviäviä ja muun kasvillisuuden syrjäyttäviä vieraslajeja kuten jätti- ja rikkapalsamia. Ne ovat ihmiselle vaarattomia ja irtoavat juurineen helposti.

Varusteiksi riittävät peittävä vaatetus, kumisaappaat ja työhanskat.

Lauttasaari Kitkentötalkoot klo 17.30–20.30. Lähtö Särkiniementien ja Wavulinintien risteyksestä. Bussit 65A, 66A, Wavulinintien pysäkki.

Ti 21.6., ke 3.8. ja ti 6.9.

Uutela Kitkentätalkoot klo 17.30–20.30. Lähtö: bussi 90 Vuosaaren metroasemalta; poistu Aurinkotuulenkadun pysäkillä 4653.

Ti 28.6. ja to 30.6.

Herttoniemen Saunalahti Kitkentätalkoot klo 17.30–20.30. Lähtö Herttoniemen metroasemalta, K-Supermarket Hertan puoleisen (läntisen) sisäänkäynnin luota. Hävitämme vähäisetkin esiintymät, jotta alue puhdistuisi pysyvästi jättipalsamista.

Ke 29.6., ti 2.8. ja ke 7.9.

Vantaa Lisätietoja retkistä saa Vantaan kaupungin ympäristökeskuksesta ja www.vantaa.fi/#Vapaa-aika.

Su 17.4. klo 8–10 Lintujen kevätmuuton tarkkailua Pakkalassa Backaksen kartanon pysäköintialue (Ylästöntie 28).

Su 24.4. klo 8–10 Lintujen kevätmuuton tarkkailua Pitkäjärvellä Uudenkyläntiellä Kehä III:n yli johtavan kevyenliikenteen sillan kohdalla.

La 30.4. klo 8–10 Kevätseurantaretki Mätäojalle Pysäköintialue Hakamaankujan päässä. Myyrmäen asemalta kävelymatkaa noin 700 m.

Su 15.5. klo 9.30–14.30 Sipoonkorven vaellus Pysäköintialue Tasakalliontien alussa. Muuta: Eväät ja maastoon sopivat kengät.

C- H 2016 35 Ke 18.5. klo 17–19 Puistokävely Länsimäen Kuntopuistossa ja Tarinatorilla Tarinatorilla kirjaston edessä. Vihervuoden teemaretki.

Su 22.5. klo 18–20 Retki Timmermalmin luonnonsuojelualueelle Päiväkodin piha (Kimaratie 12).

Pe 27.5. klo 17–19 Puistokävely Håkansbölen kartanopuistossa Håkansbölen kartanon pysäköintipaikka (Ratsumestarintie 5). Vihervuoden teemaretki.

Kesäkuu (vko 22 tai 23) klo 17–19 Puistokävely Kivimäenpuiston alppiruusutarhassa Tarkempi ajankohta ilmoitetaan Vantaan kaupungin nettisivuilla https://www.vantaa. fi. Lähtö: Laajavuorentien ja Kivivuorentien risteys (Kivivuorentie 17). Pysäköinti Martinlaakson liikuntapuiston pysäköintialue (Laajavuorentie 1). Vihervuoden teemaretki.

Su 5.6. klo 10–12 Koko perheen aistiretki Tammiston luonnonsuojelualueelle Lähtö: Pysäköintialue Tilkuntien päässä Kartanonkosken koulun eteläpuolella. Muuta: Eväät.

Ke 8.6. klo 18–20 Puistokävely Leinelän puistoissa Metsänhengenpuiston leikkiaitaus. Vihervuoden teemaretki.

Su 12.6. klo 18–20 Iltakävely Kylmäojan varrella Pysäköintialue Kallioruohontien päässä.

Ke 15.6. klo 17–19 Puistokävely Lammaslammella ja Hämeenkylän uusilla puistoalueilla Terhopolun päässä puistoalueella. Vihervuoden teemaretki.

Su 3.7. klo 18–20 Lähiluontoretki Raappavuorelle Uomatien matonpesupaikan pysäköintialue (Uomatie 27).

Ke 6.7. klo 18–20 Puistokävely Kivistön Kvartsijuonenpuistossa ja Aurinkokiven koululla Kvartsijuonenkujan pysäköintialue. Vihervuoden teemaretki.

Su 10.7. klo 18–20 Kulttuurimaisemaretki Vantaankoskelle Viilatehtaan pysäköintialue (Kuninkaantie 24).

Su 17.7. klo 18–20 Kulttuurimaisemaretki Helsingin pitäjän kirkonkylään Helsingin pitäjän kirkon pysäköintialue (Kirkkotie 45). Vihervuoden teemaretki.

Ke 8.6. klo 18–20 Puistokävely Leinelän puistoissa Metsänhengenpuiston leikkiaitaus. Vihervuoden teemaretki.

Su 12.6. klo 18–20 Iltakävely Kylmäojan varrella Pysäköintialue Kallioruohontien päässä.

Ke 15.6. klo 17–19 Puistokävely Lammaslammella ja Hämeenkylän uusilla puistoalueilla Terhopolun päässä puistoalueella. Vihervuoden teemaretki.

Su 3.7. klo 18–20 Lähiluontoretki Raappavuorelle Uomatien matonpesupaikan pysäköintialue (Uomatie 27).

Ke 6.7. klo 18–20 Puistokävely Kivistön Kvartsijuonenpuistossa ja Aurinkokiven koululla Kvartsijuonenkujan pysäköintialue. Vihervuoden teemaretki.

Su 10.7. klo 18–20 Kulttuurimaisemaretki Vantaankoskelle Viilatehtaan pysäköintialue (Kuninkaantie 24).

Su 17.7. klo 18–20 Kulttuurimaisemaretki Helsingin pitäjän kirkonkylään Helsingin pitäjän kirkon pysäköintialue (Kirkkotie 45). Vihervuoden teemaretki.

Su 24.7. 18–20 Luonto– ja maisemaretki Ojankoon Ponihaan pysäköintialue (Vuorilehdontie 16).

Vihervuoden teemaretki.

Su 31.7. klo 13–15 Suoperhos- ja hyönteisretki Gubbmossenin luonnonsuojelualueelle Viikatetien päässä. Muuta: kumisaappaat.

Su 7.8. klo 18–20 Luonto- ja geologiaretki Kalkkikallioille Tuomirinteen päässä.

Su 14.8. klo 10–12 Ötököitä ja ökkömönkiäisiä – koko perheen ötökkäretki Vantaan luontokoululla Vantaan luontokoulun piha (Sotungintie 25).

Muuta: Eväät.

Ke 17.8. klo 18–20 Puistokävely Tikkurilan keskuspuistossa, lammasaitauksella ja Koivuhaan arboretumissa Tapaaminen Mesikukantien päässä Tikkurilan keskuspuistossa. Vihervuoden teemaretki.

To 18.8. klo 18–20 Puistokävely Aviapoliksen keskustan puistoissa (Karhumäenkallio, Karhumäenpuisto ja Karhumäenaukio) Karhumäenkallion puisto (Karhumäentie 8), Ilmailumuseon pohjoispuolella. Vihervuoden teemaretki.

Su 21.8. klo 13–15 Hyönteisretki Vehkalanmäelle Petikon ulkoilualueen pysäköintialue Tallimäentien varrella. Kapealle Tallimäenteille käännnytään Tiilitieltä, lähellä kääntöpaikkaa.

Su 28.8. klo 9.30–14.30 Sipoonkorven vaellus Pysäköintialue Tasakalliontien alussa. Muuta: Eväät ja maastoon sopivat kengät.

Ke 31.8. klo 17–19 Puistokävely Korson keskuspuistossa ja Kotkanpesässä Korson Kotkanpesän puistossa Lumon asukastalon ja kirkon kulmassa (Merikotkantie 4b). Vihervuoden teemaretki.

Su 4.9. klo 10–12 Koko perheen syysretki Matarinkoskelle Matarin matonpesupaikka (Joukontie 46).

Su 18.9. klo 9.30–14.30 Sieniretki Sipoonkorpeen Pysäköintialue Tasakalliontien alussa. Muuta: Eväät ja maastoon sopivat kengät.

Ke 28.9. klo 17–19 Puistokävely Tikkurilan jokirannassa Heurekan pysäköintialueen kääntöpaikka (Kuninkaalantie 9). Vihervuoden teemaretki.

To 27.10. klo 18–20 Taide- ja valaistuskävely Kivistön keskustassa Kivistön asema, Lippuhalli 1:n edessä. Vihervuoden teemaretki.

La 29.10. klo 15–17Kalojen kudunseurantaretki Vantaan Krakanojalle Riihipellon päiväkodin pysäköintialue (Krakankuja 5). Muuta: Kumisaappaat, taskulamppu.

Su 30.10. klo 15–17 Kalojen kudunseurantaretki Vantaan Rekolanojalle Varia ammattioppilaitoksen pysäköintialue (Talvikkitie 119). Muuta: Kumisaappaat, taskulamppu. Koivukylän asemalta kävelymatkaa 1 km.

Ristikon ratkaisu (avainsanat vasemmalta oikealle): SILMÄTERÄ SOIKEA TÄLLÄ LAJILLA, MUSTA KYY, TÄPLIÄ PUOLUKAN VARVUISSA, KÄÄRME KIPPURASSA

36 C- H 2016

Tule mukaan!

Luonnonsuojeluliiton paikallistoiminnassa voit muun muassa vaikuttaa kotikaupunkisi tulevaisuuteen ja suojella lähiluontoa, järjestää retkiä ja talkoita, kirjoittaa ja kuvata sekä järjestää tapahtumia ja tempauksia.

Tule sinäkin mukaan toimintaan! www.sll.fi/espoo www.helsy.fi www.sll.fi/uusimaa/vantaa

441 209 Painotuote

RAALI PAIN UT

ClimateCalc CC-000025/FI

HÄMEEN KIRJAPAINO OY

Kuva: Tanja Pelkonen

E UOT OT

HIILIN E

Espoo Helsinki Vantaa