Page 1

CITY2017

HUUHKAJA Suomen luonnonsuojeluliiton Espoon, Helsingin ja Vantaan paikallisyhdistysten jäsenlehti

Massiiviset ulkoilureitit valtaavat Espoon keskuspuiston SIVU 4

Löydä luontohelmet läheltäsi SIVU 22

40 vuotta luonnonsuojelua Vantaalla SIVU 14

Uusi valtuusto saa paljon luontoa suojeltavakseen SIVU 8

Monimuotoisuuden suojelu lähtee arkisista teoista SIVU 26


2 City-Huuhkaja 2017 PÄÄKIRJOITUS

Lumoa meille kaikille

L

uonnon monimuotoisuus on monelle epäselvä käsite. Pitääkö nyt jokaista ötökkää, lintua ja sammalta suojella kun jotain tulee aina kuitenkin tilalle? Minusta suojelussa pitää lähteä luonnon kunnioituksesta sekä muistaa, että olemme itse osa tätä monimutkaista järjestelmää. Jos aggressiivisesti leviävä vieraslaji valtaa koko metsän aluskasvillisuuden niin varmasti alueen luonto mukautuu ajan mittaan ja uuden tulokkaan vaikutuksesta syntyy kokonaan uusi ekosysteemi. Muutoksessa kuitenkin kestää aikaa, lopputulos on arvaamaton ja saatamme samalla menettää tärkeitä lajeja sekä vaarantaa ekosysteemipalvelut, kuten veden puhdistuksen tai ruoantuotannon.

Lumo – niin asiantuntijat ja luonnonsuojelijat usein lyhentävät luonnon monimuotoisuuden. Tämä ytimekäs lyhenne on myös runollinen: lumo tuntuu viittaavan pysäyttäviin luontokokemuksiin ja luonnosta nauttimiseen. Minulle se nostaa mieleen ympärillä hiljaa humisevan vanhan metsän, leppoisasti puhaltavan tuulen kesäisellä niityllä tai kevätauringon kimalluksen rannalla kun luonto alkaa heräämään taas eloon. Lumoutukaamme siis kaikki lähiluonnosta ja sen monimuotoisuudesta!

Kuva: Birthe Weijola

Kuva: Anna Nyman

Johanna Kare-Haavisto Päätoimittaja

Kuva: Virpi Sahi

12

28

4

Kiikarissa Keijo Savola ja Meiko

Luonnon monimuotoisuus

Ulkoilureitit raivaajina

CITY-

HUUHKAJA Julkaisijat Espoon ympäristöyhdistys ry, Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry ja SLL Vantaa ry Päätoimittaja Johanna Kare-Haavisto Toimitussihteeri Anna Nyman Koordinaattori Marja Rintala Ulkoasu ja taitto Tanja Pelkonen Paino Hämeen kirjapaino Oy Painopaikka Tampere Painos 7600 ISSN 2243-4933 ISSN-L 2243-4933 Kannen kuva Anna Nyman City-Huuhkaja ilmestyy kerran vuodessa.

22

Löydä luontohelmet läheltäsi Kuva: Olli Hakala


City-Huuhkaja 2017 3

Julkaisijat

Espyy – Espoon ympäristöyhdistys ry – Esbo Miljöförening rf www.sll.fi/espoo www.facebook.com/espoonymparistoyhdistys espyy.ry@kolumbus.fi Puh. 040 5072004

14

Helsy – Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry www.helsy.fi www.facebook.com/SLLHelsy helsy@sll.fi Puh. 050 301 1633

40 vuotta luonnonsuojelua Vantaalla Kuva: Vesa Järvinen

Sisältö 10

Kovaa vääntöä Östersundomissa 20

7

Arvokas Finnoonpuro maankäyttöhankkeiden puristuksessa

8

Uusi valtuusto saa paljon luontoa suojeltavakseen

9

Vantaalaiset arvostavat metsiään

Matalajärven puutteellinen Naturapäivitys ihmetyttää

21

Keskuspuisto on Espoon sydän

24

27

Valkopajuangervo valtaa Glimsjoen vartta

Vantaan jäkälälöytöjä vihdoin kartoitettu

29

Tunnustusta jättipasalmitalkoiden järjestäjille

30

Luonnonsuojelun konkarit kertovat

32

Lähde luontoon! Retki- ja tapahtumakalenterit

SLL Vantaa - Suomen luonnonsuojeluliiton Vantaan yhdistys ry www.sll.fi/uusimaa/vantaa sllvantaa@gmail.com

Liity nyt! Oletko jo jäsen? Jos City-Huuhkaja kolahti postiluukustasi, olet Suomen luonnonsuojeluliiton jäsen - hienoa! Jäsenenä tuet luonnonsuojelua lähellä ja kaukana: suojelemme luontoa sinunkin koti- ja mökkipaikkakunnallasi. Mikäli et ole vielä jäsen, liity nyt ja tule mukaan Suomen suurimman luonnon etujärjestön toimintaan!

WWW.SLL.FI/LIITY


4 City-Huuhkaja 2017 Teksti ja kuvat Virpi Sahi, puheenjohtaja, Espoon ympäristöyhdistys ry

Massiiviset ulkoilureitit valtaavat Espoon Keskuspuiston

Luonnossa liikkumista helpottavat valmiit reitit – itse keksityt ja löydetyt, tai varta vasten laaditut ja rakennetut. Luontoon rakennettavien reittien paradoksina on, että mitä laveammaksi väylä rakennetaan, sitä enemmän se raivaa tieltään juuri sitä luontoa, jota reitin käyttäjä mahdollisesti on lähtenyt aistimaan.

Harmaakallion alueen metsäpolut ovat suosittuja samoilureittejä. Kuva: Virpi Sahi

O

len pohtinut usein norjalaisen ympäristöfilosofi Arne Naessin lausumaa ”tietä pitkin ei voi päästä metsän sydämeen”. Ajatuksen ymmärtää helposti onnistuneen sieniretken jälkeen tai viimeistään muutaman päivän vaelluksen tuloksena. Tietä pitkin tosiaan pääsee metsän läpi, mutta ei sen ytimeen. Metsän sydämeen pääsee paremmin polkuja seuraamalla, kunnes nekin loppuvat. Asuin 1980-luvulla teininä Espoon Nöykkiössä. Hiihtoretket sieltä suuntautuivat tuolloin vielä sankan ja laajan Eestinkallion metsäalueen läpi kohti Puolarmetsää ja Henttaan peltoja, toisin sanoen Espoon Keskuspuistoon. Muistan, miten suksi ponnahteli hiihtosyntyisten, mutkittelevien latujen alla ja kuinka tuli sadateltua ihmisiä, jotka olivat kengillään tallanneet ladun reikäiseksi ”moukariladuksi”. Muistan, miten

pitkältä tuntui Puolarmetsän hiihtobaanan leveä suora, vaikka vauhti koneella ajetulla ladulla oli kova. Rakastan edelleen murtomaahiihtoa sekä harrastan kävelyä ja juoksua luonnossa. Polkupyöräily loppui kolmekymppisenä vain siitä syystä, että polvet eivät enää kestäneet. Kaiken kaikkiaan: luonto liikuttaa minua vuodesta toiseen, mutta yhä useammin joudun kääntymään syrjään reiteiltä, joista luonto on runneltu olemattomiin.

Keskuspuiston pääulkoilureittiverkosto on jo riittävä Tänä päivänä Espoon keskuspuistoa halkovat lukuisat pääulkoilureitit. Pääulkoilureitin perustapaus on hiekkapäällystetty kolme metriä leveä valaistu ulkoilutie. Toisinaan ulkoilureitin leveys

Keskuspuistoa ei pidä enempää pirstoa leveillä väylillä, jotka aukaisevat jopa kymmenien metrien kaistaleita metsään.


City-Huuhkaja 2017 5

tuplataan, kun toteutetaan hiihtoura ja kävelytie rinnakkain, jolloin saadaan aikaan jopa 30-metrinen aukko metsään. Esimerkiksi Harmaakallion aluetta halkaisee melko tuore tuplaleveä reitti, joka on surutta vedetty yhtenäisen metsäalueen halki luonnontilaisen rämeen rauhaa loukaten. Näitä pitkin taivaltaessa tulee pohtineeksi, olenko nyt metsässä vai aukealla, ja voiko puhua elvyttävästä luontokokemuksesta. Vaikka hiihtäminen on mieluisaa puuhaa, voi hyvällä syyllä kysyä, onko hiihtoreittien lisärakentaminen hyvä investointi, kun lumitalvien ennustetaan katoavan Etelä-Suomesta ilmaston lämmetessä. Kesällä nurmea kasvava hiihtolatupohja ei metsity alkuperäiseen asuunsa nopeasti.

Ulkoilureittien varjolla raivataan tarpeettomasti Asuinrakentamisen ohella ulkoilureittiverkoston laajentaminen aiheuttaisi häiriötä Espoon Keskuspuiston metsäluonnolle. Kaupungin metsäisen pinta-alan pienentyessä jäljellä olevat metsäalueet tulee säilyttää mahdollisimman pirstomattomina. Kauhistuttavaa on havaita, että arvokas luontokohde suorastaan tuhotaan liikunnan ja uusien yhteyksien luomisen nimissä. Näin on käynyt Malminmetsän alueella viime syksynä, kun liikuntatoimi alkoi toteuttamaan linjaamaansa ”puistopolkua” Finnoonpuron varteen. Leveä väylä vähentää suoraan metsäpinta-alaa ja tuo välillisesti mukanaan metsänhoitoautomaatin, jossa myös ympäröivän metsän laatua heikennetään väylän ylläpidon nimissä metsää harventamalla ja aluspuustoa raivaamalla. Tällöin myös lahopuun ja tiheikköjen muodostuminen estyy. Näin ulkoilureitti muodostaa metsään uuden aukileen, jonka reunavaikutus ulottuu koko reitin pituudelle. Tyypillisesti ulkoilureitti antaa kimmokkeen käsitellä metsää laajemminkin koko metsäkuviolla ja kaataa myös täysin terveitä, kaukana reitistä kasvavia puita turvallisuuden parantamisen verukkeella. Uudet väylät ovat usein myös haitallisten vieraslajien leviämisteitä. Kasvien siemenet voivat levitä maamassojen tai reitin ylläpitokaluston mukana. Tähän

Tuore kaksikaistainen ulkoilu- ja hiihtoväylä halkaisee Harmaakallion alueen. Kuva: Virpi Sahi

Suomen 100 luontohelmeä -kampanja avattiin Espoon Keskuspuistossa 30.11.2016. Suomen luonnonsuojeluliiton ja Espoon ympäristöyhdistyksen väki testasi, miten 10 henkilöä kulkee rinnakkain tuplaväylällä. Kuva: Virpi Sahi


6 City-Huuhkaja 2017

asti kaupunki ei ole luonnonhoitoimiensa yhteydessä poistanut kohdealueelta vieraskasvilajeja. Pahimmillaan hoitokäytäntö voikin suosia vieraskasveja, jotka saavat lisää valoa ja kasvutilaa esimerkiksi kotoperäisen pienpuuston raivauksen seurauksena.

Moni viihtyy metsäpoluilla Onkin ilahduttavaa, että Espoon keskuspuistoon on toteutettu myös hillitympiä reittejä. Kuurinmetsän suunnalla on Tikankierros, joka alkujaan oli pelkästään maastoon keltaisilla täpillä merkitty luontopolku. Reitti kohennettiin myöhemmin noin metrin leveäksi, hiekkapohjaiseksi ja valaisemattomaksi poluksi. Samantyyppistä reittiä on toteutettu myös Villa Elfvikin alueella. Kevyempi toteutustapa ilahduttaa luonnonystävää, sillä metsämäinen tunnelma on säilynyt, vaikka kulku käy helposti lenkkitossuilla. Monet ulkoilijat poikkeavat mieluusti metsäpoluille ja tämä tapahtuu sitä useammin, mitä tutumpaa maasto on. Liikuntatermein kyse on usein ns. organisoimattomasta ulkoilusta, kuten

samoilusta, sienestyksestä ja marjastukreittien suunnittelusta ja ylläpidosta sesta. Nämä ovat vastapainona määrätvastaavan liikuntatoimen pitäisi entistyjä olosuhteita vaativien urheilulajien tä paremmin huomioida luonnon moharrastamiselle, kuten hiihdolle, joka nimuotoisuuden ja maiseman eheyden vaatii ladun ja frisbeegolfille, säilyttäminen. KauLuontopolkumainen ja valaise- punkimetsänhoidosjoka vaatii radan. Luonnomaton reitti on hyvä vaihtoehto, ta puolestaan vastaa nystävät suorastaan hakeutusillä yksitoikkoisten aukeiden vat mahdollisimman syvälle teknisessä keskukväylien asemasta moni viihtyy metsään. sessa luonnonhoitoparemmin metsäpoluilla. Toisaalta, mitä vähemyksikkö, jonka tulisi män eheää metsää on jäljelrajata hoitotoimet lä, sitä tiheämmäksi polkureittien varrella korverkosto muodostuu ja kuluneisuusaste keintaan puun mitan etäisyydelle reitisnousee korkeaksi. Kuluneisuus kertoo, tä keskittyen aidosti kaatumavaarallisiin että kaupunkilaiset käyvät mielellään tai liikenteelle näköesteen muodostaviin metsissä väylien ulkopuolella, vaikka kasvustoihin. siellä ei ole hoidettua reittiä. Metsän Kaikkiaan Espoon kaupungin tupinta-alaa ei pitäisi ainakaan pienentää, lisi myös vahvistaa ympäristönäköjotta maasto kestäisi ulkoilijamäärän. kulman huomiointia ulkoilureittien Toisaalta luontoon oikein sovitetuilla suunnittelussa ja käytössä. Mikäli uusia reiteillä voi kulkua myös ohjata niin, että reittejä suunnitellaan ja toteutetaan, maasto kuluu vähemmän. olisi mielekästä toteuttaa niitä luontopolkumaisina, hyödyntäen Espoon ymLuonto ja virkistys mukaan päristökeskuksen osaamista tällä alalla. liikunnan suunnitteluun Viranomaisten lisäksi myös luontojärjestöjä tulisi kuulla mahdollisten reitSuomen perustuslain mukaan vastuu tien tarveharkinnassa ja mitoituksessa. luonnon monimuotoisuudesta kuuluu kaikille. Espoossa kaupungin ulkoilu-

Tikankierros PolkuMetsässä. Espoon keskuspuiston itäosaan toteutettu luontopolkumainen reitti, Tikankierros. Kuva: Virpi Sahi.

Pääulkoilureittien varsia harvennetaan usein voimakkaasti ja jopa kauempaa kuin puunmitan etäisyydeltä. Latokaskesta keskuspuistoon lähtevältä reitiltä on poistettu aluspuusto ja metsästä näkyy läpi. Kuva: Virpi Sahi


City-Huuhkaja 2017 7

Teksti Pirjo Itkonen Kuvat Virpi Sahi

Arvokas Finnoonpuro

maankäyttöhankkeiden puristuksessa

F

innoonpuron (Finnoonojan) latvat ovat Espoon Keskuspuiston itäosissa ja Kauniaisissa, mistä vedet virtaavat etelään Suomenojan kautta mereen. Puron pääuoman pituus on noin 9 kilometriä. Vesistön eniten luonnontilaisen kaltaisena säilynyt osuus Malminmäen purolaakso sijoittuu Malminmäen ja Söderskogin väliselle metsäalueelle. Tämän metsäalueen läpi virtaa Finnoon vesistöalueen merkittävin koskijakso Malminmäenkoski. Alueen lajistoon kuuluvat muun muassa taimen, purokatka, liito-orava, kevätlinnunsilmä, lehtopalsami ja näsiä.

Useat lintulajit löytävät purolaaksosta suojaa ja ravintoa ympäri vuoden. Espoon kaupungin maankäyttösuunnitelmat uhkaavat juuri tätä luontoarvoiltaan hienointa osaa purolaaksoa. Espoonväylän linjaus kulkee purolaakson vierestä ja tuntuu käsittämättömältä kuinka näin arvokas kohde voi kärsiä peruuttamattomia vaurioita autoilun sujuvoittamisen vuoksi. Lisäksi purolaakson lähialueille suunnitellaan asuinrakentamista tuhansille uusille asukkaille.

Espoon kaupunkitekniikan keskus toteutti 2016 loppupuolella ”puistopolun” Finnoonpuron kupeeseen Malminmäessä. Puusto ja kasvillisuus saivat väistyä suojaamasta uhanalaisen taimenen kutupuroa. Espoon kaupungin virtavesiselvityksessä vuodelta 2008 kohteelle on annettu hoitosuositukset. Miten voi olla mahdollista, että tällaista jälkeä syntyy arvokkaassa virtavesikohteessa?

Tunnelma Malminmäen purolaaksossa, jossa Finnoonpuro virtaa luontaisessa uomassaan, on aarniometsämäinen ja äänimaailma on käsinkosketeltava. Uomaa pitkin matkaa puistopolkukohteeseen on muutamia kymmeniä metrejä. Tämän herkän purolaakson uhkaa Espoonväylä-hanke tuhota. Vaimeneeko Malminmäenkoski maankäytön puristuksessa?


8 City-Huuhkaja 2017

Teksti Antti Halkka, varapuheenjohtaja, Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry Kuva Tanja Pelkonen

Uusi valtuusto

saa paljon luontoa suojeltavakseen Lauttasaari, 2016

Helsingin uusi valtuusto saa edeltäjiltään hienon luontokaupungin, joka on kaupunkilaisten ylpeydenaihe ja henkireikä. Niemenkärkineen – joista yksi on keskusta – ja saarivyön suojaamana se on Itämeren mereisin pääkaupunki, jonka yhdistävät metsä-Suomeen vihersormina tunnetut metsäkiilat.

M

erellä Helsingissä pesii hämmästyttävän paljon uhanalaisia haahkoja sekä naurulokkeja ja metsissään se elättää hienoa metsälajistoa käävistä liito-oravaan. Liito-oravan esiintyminen monessakin paikassa viestii siitä, että Helsingissä on sopivia vanhoja, monilajisia ja täysikasvuisia metsiä. Ammatikseen luontoa kartoittavat jaksavat painottaa sitä, että Helsingin metsät ovat Uudenmaan käsiteltyjen metsien joukossa usein poikkeavan arvokkaita. Edellinen valtuusto kuitenkin hyväksyi kasvuhuumaisen yleiskaavan, jossa monia tärkeitä merenrantoja ja metsiä on osoitettu rakentamiseen. Valtuutetuista moni vakuutti, että viheralueet on kyllä tarkoitus säästää, mutta vasta myöhemmin asemakaavavaiheessa ja sitä edeltäviä hahmotelmia laadittaessa. Esimerkiksi Lauttasaarella on kaksoisuhka mereisyyden suhteen, sillä

saaren pohjoisrannalle on ehdolla isoja merentäyttöjä ja etelässä Melkin saaren rantaviiva on tarkoitus muokata uusiksi sekä metsän päälle rakentaa tuhansien ihmisten lähiö. Idässä kokonaista vihersormea uhkaa katkaisu Vartiosaaressa ja Ramsinniemessä, Keskuspuisto menettäisi luonteensa jos sen reuna rakennettaisiin suunnitelman mukaan, ja pohjoisempana Tuomarinkylässä ja Malmilla vihreätä voidaan ottaa paljon rakentamiseen.

Lähiviheralueet uhattuna joka puolella kaupunkia Jos valtuusto sallii rakentamisen viheralueille ovat viheralueet uhattuna koko Helsingissä. Mikään pakko tätä ei ole sallia, sillä yleiskaavassa on rakentamisaluetta kaksi tai kolme kertaa todellisen tarpeen verran – tämän ovat asiantuntijat todenneet. Rakennusyhtiöt toki ha-

luavat tunkeutua viheralueille, jolloin ne voivat usein markkinoida kohdetta vielä säästyvällä saman viheralueen osalla. Väestönkasvu on jo hiipunut, sen huippuvuodet olivat 2012 ja 2013, ja väestönkasvun ennustetaan todennäköisesti vähenevän tasaisesti jatkossa. Tarve asuntoraHelsy puolustaa lähiluonkentamiselle ei toa ja pyrkii vaikuttamaan poistu ja riittäkunnallispolitiikkaan myös västi asuntoja tulevalla valtuustokaudella tulee rakentaa, mutta tarve vähenee samalla kun väestönkasvukin. Helsingin luonnonsuojeluyhdistys huolehtii tulevalla valtuustokaudella siitä, että mahdollisimman moni valtuutettu ymmärtää luonnon arvon helsinkiläisille sekä sen, että kaupungin kasvutarpeisiin voidaan vastata luontoa arvostaen.


City-Huuhkaja 2017 9 Teksti Timo Juurikkala Kuva Olli Manninen

Vantaalaiset arvostavat metsiään Vantaalla vietetään paraikaa lähimetsien vuotta 2017. Ideana on lisätä asukkaiden tietoa lähiluonnosta sekä nostaa lähimetsien arvostusta. Vantaan tapaan teemavuosi toteutetaan ilman suurempaa rummunpäristelyä, pyrkien osallistamaan asukkaita, kouluja ja päiväkoteja.

K

okemusta tällaisesta konstailemattomasta ja melko edullisesta konseptista on kerätty parina edellisenä vuonna, jotka oli omistettu puroille ja joille. Virtavedet ovat tärkeitä vaelluskaloille, eikä Vantaalla sitä paitsi juuri muita vesistöjä olekaan. Metsää Vantaalla sen sijaan on runsaasti. Juuri parahultaisesti teemavuoden aluksi valmistuivat Vantaan metsänhoidon uudet ohjeet. Niissä sanotaan suoraan, ettei hakkuilla ole taloudellista merkitystä kaupungille. Se antaa hyvän pohjan lisätä metsien virkistysarvoja ja vahvistaa metsäluonnon monimuotoisuutta. Metsänhoito-ohjeiden valmistelussa oli mukana myös kansalaisia ja luonnonsuojelijoita, joten eri osapuolia on kuultu kohtuullisen hyvin.

Uudet luonnonsuojelualueet kruunaavat juhlavuoden Vantaalla on teetetty kysely siitä, mitä asukkaat ajattelevat kaupungin metsistä. Tulosten mukaan lähimetsiä arvostetaan korkealle rauhaa, hiljaisuutta sekä luontoelämyksiä tarjoavina virkistysalueina. Metsänhoidolta toivotaan kevyttä

otetta eli käytännössä mahdollisimman alueiden luontoarvot eivät vielä olisivähäisiä hakkuita. kaan suojelustatuksen tasolla. Aika ja Osana lähimetsien teemavuotta ja rauhoitus parantavat tilannetta. Suomi 100 –hengessä ollaan myös peJos suunnitelmat toteutuvat, Vanrustamassa uusia luonnonsuojelualueitaalla on itsenäisyyden juhlavuoden lota, yhteensä vajaan 130 hehtaarin verpussa noin 1400 hehtaaria luonnonsuoran. Ajatus on hyvä, sillä tutkitusti jelualueita. Kohtuullinen tilanne, mutta suomalaiset arvostavat puhdasta luonedelleen parempaan pitää pyrkiä! toa ja luonnontilaisia metsiä. Luonnonsuojelualueiden verkoston täydentäminen on myös Vantaalla metsiä arvostetaan tarpeen, sillä kaupungin ja asukkaat toivovat kevyttä luo-alueilla (yleiskaavan metsänhoitoa erityisiä luontoarvoja sisältävät alueet) on paljon potentiaalia suojelualueiksi. Samalla on hyvä pyrkiä vähentämään suojelualueiden pirstaleisuutta, vaikka täydennys-


10 City-Huuhkaja 2017

Kahden Natura-lahden (Torpviken ja Kapelviken) väliin jäävä Talosaari on merkittävä ulkoilualue nyt, ja varsinkin silloin tulevaisuudessa, kun Östersundomissa asuu 70 000 ihmistä enemmän. Kuvassa ihmisiä Helsyn perhosretkellä heinäkuussa 2014, Talosaaren rannalla.

Teksti ja kuvat Mikko Niskasaari

Kovaa vääntöä Östersundomissa ”Pyy, ruisrääkkä ja kehrääjä uhkaavat Östersundomin kaavoitusta”, jos uskomme Helsingin Sanomien ja kaupunkisuunnitteluviraston propagandaa. Todellisuudessa Östersundomin kaavoitusta uhkaa yritys laatia lainvastainen kaava.

Ö

stersundomin arvokkaimpiin kävi vuonna 2010 pyytämässä silloiselta luontokohteisiin kuuluvat eteläympäristöministeri Paula Lehtomäelosan neljä suojeltua lintulahtea, tä, ettei Östersundomin kaavoituksessa jotka ovat mukana Natura-verkostostarvitsisi noudattaa lain vaatimuksia. sa. Niistä tehty Natura-selvitys korosMinisteri oli myötämielinen, mutta veti ensimmäisten kaavasuunnitelmien täytyi kiireesti asian vuodettua julkisuuvaarantavan noiden kolmen lintulajin teen. Ministeri ei voi oikeuttaa ketään esiintymät, mutta kysymys on paljon rikkomaan lakia. enemmästä. Natura-alueiden suojelupeNatura-alueen suojelua saadaan lourusteena on kaikkiaan 9 suojeltua luonkata vain, jos erittäin merkittävä kantotyyppiä, 28 kasvi- ja sienilajia, yksi sallinen etu sitä vaatii, hankkeelle ei ole hyönteislaji sekä 22 linvaihtoehtoa ja turmeltavat tulajia. On pelkkä proalueet kompensoidaan uuRikkaiden rantatontit eivät pagandatemppu unohsilla, vastaavilla suojelualuriitä syyksi vaarantaa mm. taa tämä. eilla. ”Rantatontteja hyville 50 eläin- ja kasvilajia Alun perin kauveronmaksajille” ei ole kanpunkisuunnitteluviraston johto halusi sallinen etu, ja rakennusmaalle riittää aloittaa Östersundomin rakentamisen vaihtoehtoja myös Helsingissä. lintulahtien rannoilta, Natura-säädökVälillä on näyttänyt, että kaavoituksistä piittaamatta. Viraston johto jopa sessa tunnustetaan realiteetit. Viime

syksynä kaupunkisuunnitteluvirastosta kertoi luopuneensa etelään, lintulahtia kohti koukkaavasta Salmenkallion metroasemasta, ja toistaiseksi Salmenkallion ja Talosaaren alueen kaavoittamisesta. Noiden alueiden siirtäminen rakentamiselta turvaan ratkaisisi ison osan kaavoituksen ongelmista, mutta ajatus kaavoittaa ne myöhemmin on tuhoisa. Yleiskaavan on turvattava myös virkistysalueet alueelle joskus ehkä muuttaville 70 000 uudelle asukkaalle. Seuraava ehdotus Östersundomin yleiskaavasta on määrä tulla lokakuussa.


City-Huuhkaja 2017 11

Östersundomin tulevaisuus on yhä uhattuna


12 City-Huuhkaja 2017

KIIKARISSA

Luontoalan sekatyömies Keijo Savola ja Keskuspuiston järjestyksenvalvoja Meiko Teksti Anna Nyman Kuvat Birthe Weijola

Neljännesvuosisadan luontoaktiivina toimineelle Keijo Savolalle Helsingin Keskuspuisto on tuttu paikka. Keijo on kolunnut pääkaupunkimme viherkeuhkoja jo vuosien ajan tutkien sen lajistoa ja osallistunut aktiivisesti puistosta käytävään kiivaaseen kaavakeskusteluun.

Meikon vuoksi Keskuspuiston lähialueet ovat tulleet hyvin tutuiksi

Savola on ansioitunut luontoselvitysten tekijä ja luonnonsuojeluasiantuntija. Hän on tehnyt lukuisia luontoarvoihin, metsiin, soihin ja pienvesiin liittyviä kartoituksia ja selvityksiä. Suurimman osan elannostaan hän hankkii lahopuulajistoselvityksiä tekemällä, mutta aikaa riittää myös vapaaehtoistyölle luontojärjestöissä. Hän viettää lukemattomia tunteja kaavakysymysten parissa ja toimii Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piirin suojeluasiantuntijana. Etelä-Pohjanmaalta kotoisin oleva Keijo Savola vitsailee olevansa luontokartoittaja, joka ei ole metsässä koskaan täysin vapaalla. Edes koiranulkoilutuslenkillä ei tämä luontoalan konkarin pääse eroon asiantuntijan roolistaan, sillä tutkivan kartoittajan tarkat silmät hakevat jatkuvasti lähimetsistä luonnonsuojelullisesti mielenkiintoisia lajeja. – Kyllä mä aina tsekkailen syksyisin, mitä lajeja tänne on kehittynyt, Keijo kertoo naurahtaen.


City-Huuhkaja 2017 13

Motokseen Keijo kertoo osuvasti ”tekemistä tekevälle riittää”. Tekemistä tosiaan luontokysymysten äärellä piisaa, sillä jo pelkästään Keijon lähimetsä Keskuspuisto pursuaa mielenkiintoisia lajeja ja arvokkaita luontoalueita.

kyykistyy katsomaan ovatko maassa olevat kokkareet liito-oravan jätöksiä. Keskuspuistossa ei tarvitse tuntia pidempään seikkailla kun käy selväksi kuinka arvokas luontokohde se oikeastaan on. Keijon ja Meikon vakireitin varrelta, Lääkärinkadun tuntumasta, löytyy Koiranomistajan luontosuhde pysyy Keskuspuiston eteläisin liito-oravametyllä helposti sä ja kymmeniä vuosia vanhoja kelopuita. Samainen alue on harmillisesti kaaTyötehtäviä useammin Keijoa johdattaa voituksesta johtuvan rakennuspaineen Keskuspuistoon ja luontoon nelivuoalla. tias länsigöötanmaanpystykorva Meiko. – Yleiskaavan todennäköisesti haiValpas Meiko pitää huotallisimmat hehtaarit osuvat Keskuspuistosta löytyy len, että kiireinen Keijo juuri tähän Lääkärinkadun kanahaukka, kelopuita ja ulkoilee vähintään pari pohjoispuolelle, Keijo vaharvinaisia kääpiä tuntia päivässä. Meiko kavoituu ja samalla Meiko toimii Keijolle myös avustajana, sillä selhaukahtaa. vitysreissuilla koira poseeraa komeasti Puun rungoilta voi bongailla harvivalokuvissa mittasuhteena kaatuneiden naisia kääpälajeja ja kanahaukka on pipuunrunkojen päällä. tänyt pesäänsä Pasilan suunnalla. Alue Koiranomistajan luontosuhde on erityinen ja samalla pakollinen. Harvalla ihmisellä on syytä kierrellä samoja polkuja päivästä toiseen sekä käydä luonnossa niin usein kuin koiranomistajalla. Keskuspuiston kaltaiset yhtenäiset luonto- ja virkistysalueet ovat tärkeitä koiranomistajille, mutta myös koirille, jotka silminnähden nauttivat metsämaalla ja poluilla tallustamisesta. Tarinoita – Koiranomistajuus vaikuttaa tietyllä Suomen tavalla luontosuhteeseen. Koiranomisluonnosta tajalla on koirasta perusvastuu, johon kuuluu liikuntaa koiran kanssa monta ja tietoa tuntia päivittäin. On hyvä asua sellaisen ympäristöpaikan lähellä, jossa on mukava liikkua, asioista sillä pelkästään asfaltilla liikkuminen on tympeää, Keijo tuumii ja heittää kävyn – på svenska. Meikolle, jonka häntä heiluu iloisesti.

vetää vertoja läheisille kansallispuistojen lajistolle ja on siten todella uniikki luontokohde. – Keskuspuistossa elelee yli 75 uhanalaiseksi tai silmällä pidettäväksi luokiteltua lajia, hän kertoo. Yhtenä aamuna laskin, kuinka monta keloa vakireittini varrelta löytyy. Laskin 128:aan saakka, jonka jälkeen lopetin. Kelopuiden määrä lie sama kuin Inarin keskustan liepeillä, hän jatkaa. Keskuspuisto ei siis ole pelkästään koiran pissatusmetsikkö vaan lähimetsä, joka on todellinen Helsingin luontohelmi.

Luonnollinen kielikylpy

Uhanalaisten lajien koti uhattuna Keskuspuistossa riittää erikokoisia polkuja tallottavaksi ja luontotyyppejä nähtäväksi koiran kanssa tai ilman. Keijon ja Meikon arkilenkkireitti poukkoilee Laakson alueella, jossa valaisematonta polunvartta koristavat satavuotiaat männyt. Alueelta löytyy myös upea lehtometsäalue, jossa kasvaa haapoja ja vaahteroita. – Tämä arvokas lehto täyttää luontoarvojen kovat kriteerit, Keijo kertoo ja

Tilaa lehti itsellesi tai lahjaksi ystävällesi.

Finlands Natur-lehti ilmestyy aina uuden vuodenajan alkaessa. Yksi vuosikerta sisältää neljä numeroa. Määräaikainen tilaus: 29 € (sis. alv.)/ neljä numeroa Natur och Miljön jäsenmaksu + lehtitilaus (sis. alv.): 38 € Näin tilaat: Lähetä sähköposti osoitteeseen finlandsnatur@naturochmiljo.fi. tai täytä tilauslomake netissä: www.finlandsnatur.naturochmiljo.fi


14 City-Huuhkaja 2017

40 vuotta

Teksti Vesa Järvinen Kuvat Henrik Kettunen, Vesa Järvinen

luonnonsuojelua Vantaalla

Järjestötoiminta ja ympäristötietoisuus lisääntyivät 70-luvulla ja kun vuonna 1973 perustettiin Vantaalle ympäristönsuojelulautakunta, syntyi tilaus myös Suomen luonnonsuojeluliiton paikallisyhdistyksen perustamiselle. Näin sai alkunsa Vantaan ympäristönsuojeluyhdistys ry.

L

ähtökohtana oli oman kotikunnan, Vantaan, luonnon tunnetuksi tekeminen, kun 4. helmikuuta 1977 Vantaan ympäristönsuojeluyhdistys ry. / Vanda miljövårds förening r.f perustettiin. Yhdistystämme ei siis perustettu ympäristöä uhkaavan kriisin alla vaan Vantaan yhdistyksen tarkoitus oli olla nimenomaan yhteistyöjärjestö virkakoneiston ja poliittisten päättäjien kanssa. Seudulla toimi aiemmin laaja Helsingistä aina Järvenpäähän, Kirkkonummelle ja Sipooseen ulottuva Helsingin seudun luonnonsuojeluyhdistys. Vantaan ympäristönsuojeluyhdistyksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin biologian ja maantiedon opettaja Olavi Thuneberg ja ensimmäisenä toimivuotenaan ympäristöyhdistys tempaisi järjestämällä Tussinkoskella perkaustalkoot sekä järjestämällä yleisötilaisuuden Tikkurilan lyijyongelmista. Länsi-Vantaalla toimi 1980-luvun alussa myös yhdistyksen oma aktiivinen työryhmä, jota veti Seppo Lahti. Vuonna 1994 yhdistyksen nimi lyheni muotoon Vantaan ympäristöyhdistys ry / Vanda miljöförening r.f. ja Suomen luonnonsuojeluliiton aloitteesta otettiin äskettäin käyttöön nykyinen nimi Suomen luonnonsuojeluliiton Vantaan yhdistys ry / Finlands naturskyddsförbunds

förening i Vanda rf. Verkkosivuillamme olevista säännöistä voi lukea enemmän yhdistyksemme toimintamuodoista ja tarkoituksesta, mutta lyhykäisesti tavoitteet ovat samat kuin kattojärjestö Suomen luonnonsuojeluliitolla: luonnon- ja ympäristönsuojelu, luontoharrastuksen lisääminen sekä valistus ympäristöasioissa. Lisäksi yhdistys ylläpitää luontokoulua Itä-Vantaan Sotungissa.

kannettu huolta vuosikymmenten varrella, kun kaupunki oli antanut näiden kahden kulttuurirakennuksen kunnon valua purkuvalmiuteen asti. Kun Dahlforsin viilatehdas lopulta paloi, Vantaan kaupunki päätti heti purkaa rakennuksen. Alkoi sinnikäs pelastusoperaatio: yhdistyksen aktiivi Ritva Hälikkä lähti heti keräämään kansalaisadressia tehtaan puolesta, ja sai mukaan lukuisia yhdistyksiä sekä Museoviraston ja meVantaan luonnon ja dian huomion. Jo aiemmin oli tehty kulttuuriperinnön vaalija anomuksia viilatehtaan säilyttämiseksi, mutta ilman tätä uusrutistusta nykyisin SLL Vantaa on seurannut Vantaan kaakunnostettuna seisova viilatehdas ravinvoitusta tarkasti niin yleiskaava- kuin toloineen ei olisi kaupungin ylpeys hieasemakaavatasollakin. Kaavoituksesta nossa Vantaankosken rantamaisemassa. on annettu mielipiteitä, lausuntoja ja Ritva teki aloitteen myös joen vasmuistutuksia sekä lähetetty valituksia tarannalla, kosken yläjuoksun puoleleri oikeusasteisiin ja kannanottoja sekä la, sijaitsevan myllyrakennuksen pekirjelmiä kaupunki- ja viheraluesuunnitlastamiseksi purkamiselta. Tämäkin teluun. Myös kunnallisaloitteet kuuluvat rakennus oli palanut – tuhopolttaja iski toimintaan. Yhdistyksestä on vierailtu tammikuussa 2009. Yhdistys esitti Mukorkeidenkin virkamiesten seovirastolle kunnosYhdistys on vaikuttanut luona aina ympäristöministusta, ja lopulta sieltä kaavoitukseen monin tavoin sekä Kaupunginmuseolteri Matti Ahdetta myöten, sekä suojellut alueen vanhokun puheenjohtaja Pirkko ta saatiinkin puoltava ja rakennuksia Kara sai audienssin vuonna lausunto. Kaupunki sen 1985 aiheenaan arvokkaimpia viherasijaan katsoi restauroinnin ”miljoonalueita uhkaava rakentaminen. luokan” kalliiksi. Uudessa kirjelmässään Vantaankosken rantojen vanhoista kaupungille yhdistys esitti, että kaupunviilatehtaasta ja myllyrakennuksesta on ki perustaisi tontille luonto-opastus-


City-Huuhkaja 2017 15

SLL Vantaan toiminnalla pyritään suojelemaan luontoa sekä lisäämään valistusta ja luontoharrastusta


16 City-Huuhkaja 2017

keskuksen. Lukuisten neuvotteluiden jälkeen kaupunki sai yksityisen henkilön kiinnostumaan paikasta, ja tämä alkoi omilla varoillaan korjata rauniota, jonka tiiliseinät olivat jo parin talven ajan seisseet suojattomina. Tällä hetkellä korjaus on hankaloitunut kosken patokiistan vuoksi: myllyä hostelliksi remontoiva taho haluaisi sulkea padon läntisen aukon, josta kalat vielä pääsevät nousuun. Nykyinen Luonnonsuojeluliiton valtakunnallinen hanke, ekologinen verkosto, sai alkunsa vuosia sitten Uudenmaan piirin hallituksessa, kun Ritva Hälikkä ja Tiina Notko alkoivat kehitellä eläinten kulkuväylien rakentamisen periaatetta valtaväylien poikki. Myös ”Roska päivässä” -liike alkoi Ritvan ja Tiinan järjestämästä roskaseminaarista Eläinmuseolla. Vantaan metsätyöryhmiin ovat osallistuneet mm. puheenjohtajat Harry Helmisaari ja Kimmo Jääskeläinen sekä monessa muussakin työryhmässä toimiva Ismo Tuormaa. 2000-luvun alussa yhdistys oli mukana myös Sipoonkorpi-työryhmässä.

Tuupakan ketotalkoot evästauolla, 2007.

Ketoja, metsiä ja puroja suojelemassa Yhdistys on hankkinut kaksi hoitokohdetta: Tuomelan tammimetsän ja Tuupakan ketoalueen. Talkoot Tuomelassa alkoivat 7.11.1987. Tähän toimintaan johti Heikki Kiurun vierailu Ritva Hälikän luona. Kiuru ehdotti alueen suurten tammien säilyttämistä ja niiden esiin tuomista maisemassa sekä samalla nuorten tammien kasvun takaamista. Suunnitelma tarkastettiin ja hyväksyttiin yliopistolla yhdistyksen aktiivin, Ahti Mäkisen, avustuksella. Yhdistys teki sopimuksen metsänomistaja Aino Heurlinin kanssa kuusettumaan päässeen komean tammimetsän vuosittaisesta hoidosta ja hoito jatkui maanomistuksen siirryttyä Vantaan kaupungille. Yhdistyksen jäsen Juha Nisula on jatkanut hoitotyötä näihin vuosiin asti oman porukkansa kanssa. Ketotalkoita Viinikkalan Tuupakanmäellä on pidetty vuodesta 1997 alkaen, tavallisesti kaksi kertaa kesässä. Tapahtuma sai alkunsa Luonnonsuojeluliiton kehotettua jäsenyhdistyksiään hankkimaan toimialueiltaan oman nimikkohoi-

tokohteen. Hallituksen jäsen Vesa Järvirkakoneisto hälytettiin apuun, jotta vinen keksi ketoalueen Tuupakanmäen isommalla kalustolla roina saadaan pois. etelärinteestä kun Vantaan kaupunki oli Vantaan ympäristöyhdistys sai vuonteettänyt yksityisellä Metsätähti Oy:n na 2012 kummipurokseen Rekolanojan ympäristötutkimustoimistolla koko yhdessä Virtavesien hoitoyhdistyksen kaupungin kasvikartoituksen. Sopimus kanssa. Vantaan- ja Keravanjoen sivuhoidosta allekirjoitettiin purojen kunnostustalkoot Talkoita ja kunnostustoimenkaupungin Puisto-osaseivät ole varsinaisesti suupiteitä tehdään jatkuvasti ton kanssa 22.5.1997 ja relle yleisölle tarkoitettuja, sopimus uusittiin 1.4.2007 nimikkeellä mutta meritaimenen kutusoraikkojen le”kummipuisto”. 12.10.2004 alue sai esitvittämisestä kiinnostuneet voivat ottaa telytaulunsa Hommaksentien varteen. yhteyttä Virtavesien hoitoyhdistykseen. Talkoita on vetänyt Järvinen itse, Kutusoraa on talkoilla levitetty vuositja niihin ovat tervetulleita kaikki niittain purouomiin, joissa taimenkannan totyöstä kiinnostuneet. Talkoopäivät palauttamis- ja runsastumismahdolliilmoitetaan vuosittain mm. Luonnonsuudet ovat parhaat. suojelijassa. Työvälineitä on varastoinut naapurissa asuva yhdistyksen jäTapahtumia, retkiä ja seminaareja sen Klaus Silfverberg. Keväällä 2016 vantaalaisille päätettiin pitää erilliset siivoustalkoot, koska etelärinteessä pilkottaa keväisin Vantaan yhdistys järjestää yleisöretkien ennen ruohoston kasvua laajahko roslisäksi seminaareja ja tiedotustilaisuukka-alue. Se paljastui kuitenkin vanhaksi, sia eri teemoista ja tapahtumiin ovat mahdollisesti syvällekin ulottuvaksi entervetulleita kaikki vantaalaiset. Vuosien tisen Stubbackan (Tuupakka) maatilan varrella teemoina on ollut rikkilaskeuomaksi kaatopaikaksi. Niinpä kaupungin ma, jätehuolto, maankäyttö ja ympäris-


Teksti ja kuva Taina Tervo

Ilmastoseminaari kaupungintalossa, 2007.

Tarkemmin aiheesta mm. tapahtumien, retkien, ympäristöpalkintojen ja julkaisujen luettelot ks. www.sll.fi/uusimaa/vantaa

tö, kunnallisvaalit paneelin muodossa, matelijat sekä ilmastonmuutos. Vuosikokouksiin on myös kutsuttu alustajia kertomaan erilaisista ajankohtaisista asioista Vuosittain toistuneita kestotapahtumia ovat olleet kompostointikurssien lisäksi monet bussiretket, joiden kohteena ovat olleet esimerkiksi Vesijaon luonnonpuisto ja Isojärven kansallispuisto, Bjurs eli Vantaan kaupungin virkistysalue Inkoossa, Vantaan kartanot, Torronsuo, Porkkalanniemi sekä Repoveden kansallispuisto. Näiden lisäksi on järjestetty syksyisiä joutsen- ja karpaloretkiä Uudenmaan suurille suoalueille – vetäjinä yhdistyksen ansiokkaat ammattibiologit Ahti Mäkinen ja Harri Vasander. Monilla näistä bussiretkistä on ollut yhteistyökumppaneita, mm. Sanoma Oy:n luontojaos ja Luonto-Liiton nuorisojärjestö Vantaan Luonnonystävät. Vuosina 1990–2005 yhdistys järjesti Vantaan sisäiset yleisöretket, minkä jälkeen Ympäristökeskus on hoitanut tämän raskaaksi osoittautuneen projektin. Myös muita, pienempiä yleisöretkiä on järjestetty

City-Huuhkaja 2017 17

Paikalle sai tuoda omia ehjiä tavaroitaan ja viedä pois haluamaansa tarviketta, ja aivan ilmaiseksi. Toiminta lopetettiin, kun Helsinkiin perustettiin kierrätyskeskus, joka hoiti saman asian, mutta ympärivuotisena. Pioneerityömme kantoi hyvän, terveen hedelmän tulevaisuuteen, sillä pian Vantaan Tikkurilaankin tuli kierrätyskeskus. Vuosina 1991–95 yhdistyksellä oli myynti- ja esitepöytä jokakeväisillä Elannon puutarhamessuilla Backaksessa. Päätuotteemme olivat linnunpöntöt, joita ensimmäisinä vuosina yleisö sai itse nikkaroida aihioista, joita Jukka Tapaninen oli valmistellut. Vuonna 1994 yhdistys julisti vantaalaisille ekopihakilpailun yhdessä kaupungin, Puutarhaliiton ja Elannon kanssa. Kilpailun voittaja, Rauni Viirakiven omakotipiha Kuninkaanmäessä, julistettiin puutarhamessuilla seuraavana keväänä. Kaikille avoimia sunnuntaikahviloita on järjestetty vuosina 1998–2006 ja tauon jälkeen jälleen uudestaan vuodesta 2013 alkaen, jolloin Minerva Schultz rupesi kahvilaemännäksi. Tilaisuuksiin liittyy aina teemaltaan vaihteleva luontopolku. Uuden trendin mukainen kasvisruokateemainen ravintolapäivä yhdessä Vantaan Luonnonystävien kanssa on järjestetty sekä vuoden 2015 että 2016 marraskuussa.

lähes vuosittain mm. kukanpäivän, Pohjoismaiden luonnonkukkien päivän ja Suomen luonnon päivän tiimoilta. Ehkä suurin yleisötapahtuma on ollut ”Pääsiäistulet Högbergetillä”, Yhteistyötä yli rajojen Itä-Vantaan Sotungissa, aivan nykyisen Sipoonkorven kansallispuiston tuntuNaapuriyhdistysten kanssa on luonmassa. Tapahtuma järjestettiin yhdessä nollisesti ylläpidetty yhteistyötä, kuten Sotungin kyläyhdistyksen kanssa ja pääedellä on mm. retkien kohdalla mainittu. puuhamiehenä toimi kaikki vuodet halUudenmaan piirin kevät- ja lituksemme jäsen Hans Kaikille avoimia tapahtusyyskokouksiin on lähetetHelenius. Tulilla on tarmia ja retkiä on järjestetty ty edustajat, ja piirihallijottu nokipannukahvia ja vuosien varrella lukuisia tuksessa on jatkuvasti joku kokossa on voinut paistaa edustajanamme – ja edusmakkaraa. Ensimmäiset tajia on ajoittain ollut liittovaltuustoa pääsiäistulet järjestettiin vuonna 1987 myöten, kuten 2016 valittu Jouni Lamja sen jälkeen tapahtuma oli kalenterisminmäki. sa lähes vuosittain aina vuoteen 2002 Aivan erilainen yhteys syntyi vuonasti ja vielä vuonna 2008. Vuosina 1999, na 1989 kun Neuvostoliitossa elettiin 2001, 2003 ja 2006 on naapurissa luonvapaampien tuulten gorbatshovilaista tokoululla järjestetty pienimuotoisempi aikaa, ja neuvostokansalaisten matkus”rakovalkeat”-tapahtuma koulun nuotitusmahdollisuudet länsimaihin, toki opaikan äärellä. viisumilla, olivat helpottuneet. Eestin Tavaranvaihtopäivää vietettiin Luonnonsuojeluseuran Tarton osasto 1980-luvun jälkipuoliskolla: vuosina otti yhteyttä Suomen luonnonsuojelu1986–89 kaksi kertaa vuodessa. Niitä liittoon ja tuolloin liiton puheenjohtaveti hallituksen jäsen Aino Heikkilä.


18 City-Huuhkaja 2017

jana toiminut vantaalainen professori Rauno Ruuhijärvi ohjasi tarttolaisten Suomen vierailun Vantaan ympäristönsuojeluyhdistyksen järjestettäväksi. Yhdistyksemme sai Virosta ystävyysyhdistyksen, jonka kanssa tehtiin vastavuoroisia vierailuja aina vuoteen 1996 saakka. Neljäkymmentä vuotta on tullut täyteen ja monessa on oltu mukana. Aika ajoin on noussut esiin suunnitelma pääkaupunkiseudun kaupunkien yhdistämisestä. Voiko silloin Vantaalla olla omaa yhdistystään? Liiton mukaan ei! Katsomme silti valoisin toivein tulevaisuuteen oma luontokoulumme vahvana toimijana rinnallamme: Luontokoulu huolehtii luonto- ja ympäristökasvatuksesta sekä -kursseista ja hallitus keskittyy enemmän varsinaiseen järjestötoimintaan. Luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri on aina myös tukenamme vaativammissa kamppailuissa.

Luontokukkienpäivänä Vantaankoskella, 2007.

Kirjoituksessa on käytetty materiaalin pohjana mm. yhdistyksen 10-vuotisjulkaisun artikkeleita.

Teksti Katja Lembidakis, opettaja, Vantaan luontokoulu, Olli Viding, opettaja, Vantaan luontokoulu

Luontokoululla opitaan elämyksien kautta Vantaan luontokoulun lähtölaukaus tapahtui syksyllä 1988, kun yhdistyksen hallitus tutustui Natur och Miljön Siuntion ruotsinkieliseen luontokouluun ja innostui asiasta. Vuonna 1990 allekirjoitettiin sopimus Vantaan kaupungin ympäristökeskuksen kanssa ja toiminta alkoi keväällä 1991, kun ensimmäinen opettaja, Leena Franssila-Karvinen, lähti kiertämään reppu selässä Vantaan kouluja.

K

iinteä toimipiste saatiin vuonna 1994, kun Sotungin vanha kyläkoulu, Sottungsby småskola vuodelta 1905, remontoitiin luontokouluksi. Kiinteistön omistaja, Sotungin nuorisoseura (Sottungsby ungdomsförening), oli talkootyönä ylläpitänyt taloa. Ympäristöyhdistyksen varoin ja ahkerasti kerätyin lahjoituksin rakennus saatiin kunnostettua luontokoulukäyttöön toimivaksi. Niinpä opetus pääsään-

töisesti siirtyi Sotunkiin ja sen lähiympäristöön, jossa puitteet olivat toiminnalle ihanteelliset. Luontokoulu sijaitsi metsän reunassa, alue oli idyllistä maaseutuympäristöä maatiloineen, ja läheltä alkoi suuri metsäalue, jolle myöhemmin perustettiin Sipoonkorven kansallispuisto. Kaikkia näitä vanhaa koulutaloa myöten luontokoulu hyödyntää tänäkin päivänä opetuksessaan.

Ympäristökasvatusta niin lapsille kuin aikuisille Vantaan luonkoulu vastaa osaltaan ympäristövalistuksen tarpeeseen järjestämällä luonto-opetuksen ja ympäristökasvatuksen palveluita kouluille ja päiväkodeille. Luontokoulun tavoitteena on toiminnan alusta asti ollut luontosuhteen vahvistaminen tarjoamalla elämyksiä, kokemuksia ja tietoa sekä ympäristö-


City-Huuhkaja 2017 19

vastuullisuuden lisääminen. Opetusnan jäädessä vähemmälle. Kävijöitä menetelmät ovat toiminnallisia sekä luontokoululla on noin 4000 vuositosallistavia ja ne tukevat kaikenlaisia tain, joista valtaosa ohjatussa toioppijoita. Alusta saakka on toteutetminnassa. tu suosittua kummiluokkatoimintaa. Kummiluokkatoiminnan rinnalKummiluokiksi valitut ryhmät saala järjestetään yksittäisiä luontovat lukuvuoden aikana koulupäiviä ja uuden Luontokoulussa tavoitteena opetussuunnitelman neljä ohjattua luontoon luontosuhteen vahvistakoulupäivää ja lisäksi myötä myös kursminen sekä ympäristövasryhmien opettajille järsitoiminta on ollut tuullisuuden lisääminen jestetään koulutusta. hyvin suosittua. VanMyös opettajien ja varhaiskastaan luontokoulu on ollut edistävattajien kurssit ovat olleet tärkeä mässä monien alueellisten ja valtatoimintamuoto ensimmäisistä vuokunnallisten yhteistyöverkostojen sista saakka, ja niitä suunnitellaan toimintaa, lisäämässä yhteistyötä nykyisin yhteisesti muiden pääkaumm. yliopiston opettajankoulutukpunkiseudun luontokoulujen kanssa. sen kanssa ja kehittämässä luonLisäksi alkuvuosina luontokoulu oli tokoulujen laatujärjestelmää. Aimukana päivähoidon ekoryhmien kanaan lajinsa ainoat luontokoulut toiminnassa, järjesti yleisötapahovat nyt saaneet rinnalleen kolmitumia ja kokeili kerhotoimintaa. senkymmentä muuta luontokoulua Vuosien saatossa toiminnan painomaahamme kun mm. monet kunpiste on siirtynyt yhä vahvemmin nat ovat perustaneet luontokouluja tukemaan koulujen ja päiväkotien alueelleen, joten yhteistyö eri toimiopetus- ja varhaiskasvatustyötä joiden välillä on sujuvaa. yleisötapahtumien ja kerhotoimin-

Perhetapahtuma Luontokoulusunnuntai nuotiolla 2013. Kuva: Vesa Järvinen

Tärkeää ja palkitsevaa työtä Luontokoululla on toiminnan kysynnän ja palautteen valossa ollut vain hyviä vuosia, mutta resurssien suhteen on ollut epätasaisempaa ja toiminnan jatkuvuudesta on välillä jouduttu kamppailemaan. Luontokoulun asiakkaat – lapset, nuoret, opettajat ja kasvattajat – ovat kokeneet toiminnan tärkeäksi ja moni lapsi ja nuori saakin ensikokemuksensa luonnosta juuri luontokoulussa. Mieleenpainuvinta on opettajalle ollut huomata löytämisen ja oppimisen ilo tai ryhmän yhteiset hetket jonkin leikin tai nuotion äärellä. Tämä lienee yksi syy, miksi luontokoulu sai kuluneena vuonna viettää 25-vuotissyntymäpäiviään. Vuodesta 2003 alkaen koululla on ollut kaksi vakituista opettajaa. Luontokoulun liikkeelle laittanut Vantaan ympäristönsuojeluyhdistys, nykyisin SLL Vantaan yhdistys, on ollut koko ajan luontokoulun tukena.


20 City-Huuhkaja 2017

Teksti Veikko Solantie Kuva Hemmo Ristimäki

Matalajärven puutteellinen Natura-päivitys ihmetyttää

Valkoposkihanhia Matalajärven yllä 20.9.2009.

Loppuvuodesta 2016 tuli viimein julki kauan odotettu ilouutinen: Matalajärven SCI-alue Pohjois-Espoossa on viimeinkin saamassa päivityksen myötä ansaitsemansa SPA-statuksen, jota SLL / Espoon ympäristöyhdistys (Espyy) on ollut vahvasti ajamassa. Jo aiemmin kansalliseen lintuvesien suojeluohjelmaan kuuluneella alueella pesii lukuisia harvinaisia lajeja ja se on lajija yksilömäärältään myös yksi Etelä-Suomen merkittävimpiä muutonaikaisia levähdysalueita.

A

lkuinnostusta seurasi kuitenkin dyspaikat ja niiden väliseen siirtymiseen vien selvitysten tasoa. tyrmistys, kun ajantasaistettua Natarvittavat alueet ovat tiukan suojelun Espyy toimitti muistutuksen ympätura-tietokantaa tutkittiin tarkempiirissä ja lajia esiintyy selvityksen muristöministeriölle Natura-päivityksestä min. Matalajärven tällä hetkaan myös muutaman sen ollessa kuultavana viime syyskuusNatura-tietokantaan ei ollut kellä virallisesti julkaistuista sadan metrin päässä sa. Muistutus toi esille kuinka selvästi kirjattu kuin alle puolet lajitiedoista oli päivitykseen Bodom-järven puolelpäivitys rikkoo Euroopan komission vaasiihen kuuluvista lajeista ja päätynyt lintudirektiivin lala. Myös hyönteistuttimuksia ja edellytti parhaiden ja ajanalle kolmasosa linnuista jien osalta alle kolmasosa ja kimusalueella on ollut tasaisimpien tietojen käyttämistä saatamuiden luontodirektiivin lajienkin osalerityisen aktiivista juuri viime vuosina, valla olevan tutkimusaineiston pohjalta. ta alle puolet. Lisäksi yksilömääristä oli mutta mm. erityisesti suojeltava EtelänVaatimuksena on puutteellisten tietojen annettu varsin puutteellinen käsitys, koipikorri (Nemoura dubitans) puuttuu korjaaminen välittömästi nyt tehtävän vaikka viime vuosilta on saatavilla hyvin usean muun Matalajärven todellisen päivityksen yhteydessä tietojen merkitkattavaa seurantatietoa mm. Tiira-verhyönteisharvinaisuuden ohella. tävyyden ja komission niille määrittelekoston havaintotietokannasta. Seuranmien käyttötarkoitusten ajankohtaisuutatiedot osoittavat muutonaikaisten ykNoudatetaanko Natura-aluiden den takia. silömäärien poikkeuksellisuuden lisäksi vaatimuksia? Lisäksi Espyy edellytti, että jatkossa sen vuosittaista stabiiliutta ja sitä kautta Natura-alueen rajauksessa tarkastellaan alueen pysyvää merkitystä. Euroopan komissio asettaa selvät vaatimyös sitä ympäröivän, luontoarvoiltaan mukset Natura-tietolomakkeen tiedoille siihen vahvasti kytkeytyvän Högnäsin Puutteellista lajitietoa vaatien niiltä ehdotonta ajantasaisuutkannaksen merkitystä ekologisena kota, kattavuutta ja vertailukelpoisuutkonaisuutena ja puuttuvana suojavyöPäivityksen tietolähteiksi on ilmoitettu ta. Tämä on käytännössä tärkeää mm. hykkeenä. Tämän tarpeesta käy hyvänä vain kolme vuodelta 2013 olevaa julmaankäytön muutosten vaikutuksia ja esimerkkinä edellä mainittujen lisäksi kaisua, vaikka paljon suojelun kannalta mahdollisia EU:n lainsäädänalueen viime vuosien olennaisinta lajitietoa on julkaistu sen nön rikkomistapauksia arvioitutkimuksissa todettu, Espyy seuraa aktivisesti Natura-alueen tilannetta jälkeen. Ehkä yllättävintä oli, että Estaessa. Puutteelliset tiedot uherityisen suotuisan elipoon kaupungin teettämissä tuoreissa kaavat komission edellyttämää nympäristön tuottama selvityksissä esitetyt tiedot puuttuivat. suojelun toteutumista. Tälläkin hetkellä lepakkolajien poikkeuksellinen runsaus Puutteen merkitystä kuvastaa, että vaikon meneillään Matalajärveen rajautuvia – kaikki alueelta tavatut 9 lajia puuttuika uusimmassa Högnäsin luontokartoija sen suojeluarvoja uhkaavia hankkeita, vat tietokannasta. tuksessa 2015 todetaan Matalajärven kuten Bodomin kartanon ja Högnäsin olevan koko Espoon merkittävin viitahankkeet, joihin vaaditaan Natura-vaisammakkopaikka, niin tietokanta ei tunkutusten arviointeja. Espyy seuraa aknista lajia. Lajin lisääntymis- ja levähtiivisesti näitä hankkeita ja niissä tehtä-


City-Huuhkaja 2017 21

Espoon keskuspuisto ei ole rakentamisen raakamaata – Meidän virkistysmetsämme ei ole kaupan Kartta: Espoon keskuspuisto on Etelä-Espoon laajin, 1130 hehtaaria laaja metsäinen viheralue (sininen katkoviiva). Puisto uhkaa kuitenkin supistua keskuspuistoksi yleiskaavoitetun 880 hehtaarin alueen mittaan (sininen alue), jota vielä tulisivat pirstomaan uudet väylät.

Mikä keskuspuistoa uhkaa? • Keskuspuistoa uhkaavat laajeneva asuinrakentaminen, nelikais-

tainen Espoonväylä ja muut katuhankkeet, liian leveiden ulkoilureittien rakentaminen ja turha metsänhoito. • Puiston reuna-alueilla on paljon rakentamiseen kaavoitettuja alueita, joten jos mitään ei tehdä, keskuspuisto kutistuu vuosi vuodelta. • Ekologiset yhteydet ovat vaarassa katketa keskuspuiston läntisen ja itäisen osan välillä. Myös yhteydet Nuuksioon voivat katketa. • Virkistyskäyttäjien näkökulmasta metsäinen alue uhkaa muuttua puistoksi, josta metsäluonnon tuntu katoaa.

Keskuspuisto

on Espoon sydän

Mitä voidaan tehdä? • Espoon ympäristöyhdistys vapaaehtoisineen vaikuttaa kuntapoliitikkoihin. Tule mukaan yhdistyksen toimintaan! • Selvitä mitä mieltä äänestämäsi kuntapoliitikko on Keskuspuistosta • Levitä tietoa keskuspuistosta. • Osoita sosiaalisessa mediassa, että välität.

sll.fi/espoonkeskuspuisto Espoon keskuspuisto ei ole rakentamisen raakamaata. Meidän virkistysmetsämme ei ole kaupan.

Espoon ympäristöyhdistys on Luonnonsuojeluliiton paikallisyhdistys Espoossa. Liity jäseneksi ja tule mukaan toimintaan: sll.fi/espoo


22 City-Huuhkaja 2017

www.100luontohelmea.fi Facebookissa: 100 luontohelmeä #100luontohelmeä

Teksti Milja Parviainen

löydä Luontohelmet läheltäsi Kun Suomi juhlii tänä vuonna 100-vuotista itsenäisyyttään, nostetaan Luonnonsuojeluliitossa juhlinnan kohteeksi sata Luontohelmeä. Luontohelmiä löytyy eri puolilta Suomea, myös kaupungeista ja valituista Luontohelmistä 10 sijaitsee Uudellamaalla.

S

uomen 100 luontohelmeä päivittää suomalaisuutta nostamalla sadan vuoden takaisten kansallismaisemien rinnalle uusia arvokohteita. Luonto oli voimallinen inspiraation lähde 1900-luvun alun taiteilijoille heidän maalatessaan ja säveltäessään kansakunnalle omaa yhdistävää identiteettiä ja se on edelleen voimanlähde – meille kaikille.

Ainutlaatuisia luontokohteita Luonnonsuojeluliitto keräsi kohde-ehdotuksia viime vuonna ja valitsi niistä sata ainutlaatuista Luontohelmeä. Luontohelmien joukosta rajattiin pois

esimerkiksi kansallispuistot, koska niillä on jo suojelustatus. Sen sijaan haluttiin nostaa esiin uusia arvokkaita luontokohteita, joiden säilyminen luonnontilassa ei ole vielä varmistunut. Tavoitteena onkin nyt näiden aarteiden suojelu, jotta voimme jättää ne perinnöksi myös jälkipolville. – Koska olet viimeksi käynyt eväsretkellä? Luontohelmet tarjoavat oivan mahdollisuuden kiireen keskellä rentoutua ja rauhoittua luonnon helmassa. Helsingin ja Espoon metsäiset keskuspuistot sekä Vantaanjoki ovat mainioita virkistäytymispaikkoja. Kohteisiin on nyt mahdollista tutustua myös oppaiden johdolla monilla paikallisyhdistysten

järjestämillä retkillä. Luontoon tutustuminen ja rakastuminen herättää haluan varjella sitä – ja nyt jos koskaan luonto tarvitsee puolustajia, kun rakentamispaineet ovat suuret, sanoo Uudenmaan piirin toiminnanjohtaja Ursula Immonen. – Ystävää tai sukulaista voi muistaa tavaran sijaan elämyslahjalla retkelle Luontohelmeen. Se muistuu varmasti mieleen myöhemminkin. Ja tietenkin kannattaa muistaa vinkata ystävää ”virallistamaan luontosuhteensa” eli liittymään luonnonsuojeluyhdistyksen jäseneksi!

Mikä on sinun suosikkisi Uudenmaan luontohelmistä? Kytäjän-Usmin-Usminkallion metsäalue Hyvinkäällä tarjoaa huikeita näkymiä korkeista kallioista syviin rotkoihin. Suosittu retkeily- ja ulkoilualue on Suomen suurimman gabromassiivin, muinaisen tulivuoren kraatterin kaakkoisosassa. Kuva: Leila Järvinen

Ilveskalliolla Lapinjärvellä saa kokea aitoa vanhan metsän lumoa. Ilveskalliolle kannattaa suunnata vaikka sieniretkelle tai eväsrepun kera bongaamaan runsasta kääpälajistoa. Kuva: Olli Manninen

Pohjan-Kiskon järviylänkö Raaseporin ja Salon alueella on Etelä-Suomen olosuhteissa harvinainen lampi- ja järvialuekokonaisuus. Tärkeällä retkeily- ja virkistysalueella on merkitystä myös monille harvinaisille tai uhanalaisille lajeille. Kuva: Olli Hakala


City-Huuhkaja 2017 23 Mustionjoki on kulttuurihistoriallinen elämysreitti ja arvokas simpukkajoki: joesta löytyvät kaikki seitsemän suursimpukkalajiamme. Luontoarvot lisääntyvät vielä merkittävästi, jos vaelluskalat saadaan palautettua jokeen. Kuva: Esa Ervasti

Tuusulanjärvi on valtakunnallisesti arvokas lintuvesi ja maakuntajärvi. Luontoarvojen lisäksi järven rannoilla on ollut vireää kulttuurielämää jo viime vuosisadan alussa. Virkistyskäyttö on lisääntynyt ja veden laatukin on parantunut suojelutoimien ansiosta. Kuva: Noora Andersson

Porkkalan yhteisömetsät Kirkkonummella kattaa neljä erillistä, luonto-, virkistys- ja maisema-arvojen kannalta erityisen arvokasta kohdetta, joista osa on saarissa. Lähteelän palstalla on myös näköalatornina toimiva lintutorni. Kuva: Laura Räsänen

Espoon keskuspuisto on kaupungin sydän, jonka arvo vain kasvaa asutuksen tiivistyessä. Luonnon- ja virkistyskäyttöarvoiltaan merkittävässä kohteessa on metsäalueiden lisäksi peltoaukeaa, pienvesiä sekä soita. Kuva: Anne Stolt

Sipoonlahden rannoilla on poikkeuksellisen laajojen, arvokkaiden luontokohteiden keskittymät. Erityisen arvokkaaksi alueen tekee pitkälti rakentamaton luonnontilainen merenranta. Kuva: Lauri Kajander

Vantaanjoki on lähin suurjoki yli miljoonalle uusmaalaiselle. Moni luonnonystävä on kantanut kortensa kekoon eli kivensä puroon vaelluskalojen kutusoraikkojen kunnostustalkoissa joen latvuksilla. Vedenlaatua täytyy vielä parantaa ja kaloille saada esteetön kulku. Kuva: Leila Järvinen

Poimintoja Uudenmaan Luontohelmi-tapahtumista Luontohelmi Mustionjoki helmeilee 13.5.

Seminaari Mustionjoen tilasta, luontoretki ja keväinen piknik Mustion Linnan viehättävässä miljöössä.

Luontohelmi Vantaanjoki helmeilee 17.6.

Tapahtumia eri puolilla Vantaanjokea: Koko perheen luontopäivässä Riihimäellä Eikka Ekoveikka -lastenteatteri ja työpaja. Ekokem tukee tapahtumaa. Luonnonkukkien päivän retki Hyvinkäällä; luontoa ja kulttuuria luontohelmen varrella. Vantaalla Vantaankoskella jaetaan tietoa joen tilasta ja tehdään luontoretki Tuupakan kedolle. Helsingin keskuspuiston lajistoon kuuluu yli 70 uhanalaista tai silmälläpidettävää lajia. Keskuspuisto on lähivirkistyksen aarreaitta, jossa luodaan ja hoidetaan luontosuhdetta. Kuva: Michael Perukangas

Helsingin keskuspuiston Luontohelmi-juhla 26.8.

Suomen luonnon päivän juhla; paljon ohjelmaa koko Keskuspuistossa Töölönlahdelta Haltialaan. Tarkemmat tiedot ja lisää Luontohelmi-tapahtumia: www.sll.fi/uusimaa/tapahtumat/luontohelmi-tapahtumat


24 City-Huuhkaja 2017

Teksti ja kuvat Kimmo Jääskeläinen

Vantaan jäkäliä vihdoin kartoitettu Vantaalla tehtiin vuonna 2016 kaupungin historian ensimmäinen varsinainen jäkäläselvitys. Aikaisemmat harvinaisten lajien keruutiedot olivat vuosilta 1920– 1960 eli hyvinkin vanhoja. Lisäksi oli tiedossa selvityksen laatijan hajahavaintoja parilta viime vuosikymmeneltä. Tuore kartoitus yllätti iloisesti, vaikka tutkittavaa vielä piisaa. Vuoden 2016 selvitys ei vielä ollut kathavaittavissa ilmansaasteiden vaikutus tava, sillä ennakolta arvioiden parhaat kahdella tavalla. Länsi-lounaistuulet alueet, kuten luonnonsuojelualueet, ovat vallitsevia, ja niiden mukana kuljäivät pääsääntöisesti kartoitusten ulki vuosikymmenet saasteita Helsingin kopuolella. Lisäksi tutkitun alueen yhsuunnasta. Vaikka rikkipäästöt ovatteenlaskettu pinta-ala oli vain pieni osa kin vähentyneet oleellisesti, niin saaspotentiaalisesta alasta. Ensisijaisina tevaikutus näkyy vieläkin erityisesti maastokäyntien kohteina olivat muutaItä-Vantaalla ja Sipoonkorven suunnasmat voimassaolevan yleiskaavan sa harvinaisten lehHarvinaisten jäkälälajien mukaiset luonnon monimuotimäisten sekä parmäärä yllätti toisuuden kannalta arvokkaat tamaisten lajien alueet (luo-alueet). Päämääränä oli selniukkuutena verrattuna Vantaan länvittää näiden kohteiden merkitys jäkäsi- ja luoteisosiin. Tämä tilanne tullee lälajiston kannalta. Toisena päämääränä paranemaan ajan kuluessa. Sitä vastoin oli samanaikaisesti kerätä ensimmäistä liikenteen ja energiantuotannon typpikertaa Vantaan jäkälien lajiluetteloa. päästöt tuskin tulevat pienentymään. Suurten liikenneväylien vieressä olevis-

Vantaan metsistä paljastui runsas lajikirjo Tulokset yllättivät mukavasti, sillä Vantaan alueelta löytyi 146 jäkälälajia. Näistä 20 on luonnontilan jatkumon indikaattoreita ja kymmenen punaisen kirjan lajia eli valtakunnallisesti silmälläpidettäviä ja alueellisesti uhanalaisia. Harvinaisten lajien määrä oli jopa yllättävän korkea, mutta se kertoo metsien potentiaalista. Merkitystä lisää erityisesti se, että ennakolta arvokkaimpia luonnonsuojelualueita ei ole tutkittu juuri lainkaan. Indikaattorilajeista useimmin havaittiin nahka- ja neulajäkäliä. Vantaan jäkälien esiintymisessä on Hankakarve (Pseudevernia furfuracea)

sa metsissä näkyy rungoilla runsaasti typestä hyötyvää levää ja niillä on usein hyvin niukasti runkojäkäliä. Vantaan jäkälien lajiluetteloon voi lisätä yhdeksän vanhaa havaintoa valtakunnallisesti uhanalaisesta lajista. Nämä lajit ovat ilmeisesti paria lukuun ottamatta hävinneet. Syynä ovat lähinnä kasvupaikkojen muutokset ja ilmansaasteet. Kaiken kaikkiaan Vantaan alueelta tunnetaan siis 155 jäkälälajia. Tulevaisuudessa lajiluetteloon tulee varmasti lisäystä, kun esimerkiksi kallio- ja luonnonsuojelualueilla pidetään jäkäliä silmällä.


City-Huuhkaja 2017 25

Pieni Haavankeltajäkälä (Xanthoria parietina)

Samettikesijäkälä (Leptogium saturninum)


26 City-Huuhkaja 2017 Teksti Markus Seppälä, vieraslasjiasiantuntija, Suomen luonnonsuojeluliitto

Monimuotoisuuden suojelu lähtee arkisista teoista

Luonnon monimuotoisuus on meille kaikille tuttu käsite, ja ihmisten rooli sekä mahdollisuutemme vaikuttaa sen tilaan tarkentuvat tutkimustiedon lisääntymisen myötä jatkuvasti. Tarkastelemme alla luonnon monimuotoisuutta uhkaavia tekijöitä sekä yritämme löytää jokaiselle hyviä ja helppoja arkipäivän tapoja auttaa suojelemaan luontoa.

L

isääntynyt tutkimustieto on tehnyt ja luova, mikä on auttanut meitä löytäihmisen näkökulmasta kiistämättömään niin suuria kuin pieniä arkipäivän män varmaksi yhden asian: moniratkaisuja. Keskitymme seuraavaksi uhmuotoinen luonto on ihmiselle elinehto. kakohtaisesti niihin arkipäivän ratkaiLuonnon monimuotoisuuden köyhtyessä suihin ja valintoihin, joiden avulla kuka myös meidän mahdollisuutemme selvitä tahansa voi osallistua luonnon tilan patällä planeetalla heikentyvät. Monimuorantamistyöhön. toinen luonto tarjoaa meille elämälle Lajien elinympäristöjen häviäminen välttämättättömiä ekosysteemipalliittyy erityisesti veluja, kuten hengitysilman ja juometsä- ja meSuurimpia uhkia monimuotoisuudelle ovat elinympäris- riekosysteemien maveden puhdistusprosesseja sekä töjen häviäminen, vieraslajit, hyödyntämiseen yksinomaan hyönteispölytyksen luonnonvarojen liikakäyttö mahdollistaman ruoantuotannon. joko ruoantuosekä ympäristömyrkyt Jotta voimme korjata tilannetta tantoalueena tai paremmalle tolalle, on tärkeää enfossiilisten enersin tunnistaa monimuotoisuutta vähengianlähteiden ja muiden raaka-aineiden tävät merkittävimmät tekijät. Ilmastonlähteenä. Vaikuttamiskeinoja suomalaimuutoksen aiheuttamien vaikutusten selle: lahjoita rahaa tai aikaasi Suomen lisäksi luonnon monimuotoisuudelle luonnontilaisten metsien, soiden ja vetärkeimmät uhat ovat: lajien elinympäsistöjen suojeluun sekä siirry kasvispairistöjen häviäminen ja pirstoutuminen, notteiseen ruokavalioon. haitalliset vieraslajit, luonnonvarojen Haitalliset vieraslajit syrjäyttävät liikakäyttö sekä ympäristömyrkyt ja alueelle alkuperäisiä lajeja joko suoraan muut haitalliset aineet. Alueesta ja lajikilpailemalla elintilasta, levittämällä ryhmästä riippuen selvästi vakavimpana loisia ja tauteja tai muuttamalla ekosysuhkana korostuvat tavallisesti joko haiteemiä alkuperäisille lajeille epäsuotuitalliset vieraslajit tai elinympäristöjen saksi. Vaikuttamiskeinoja suomalaiselle: häviäminen. istuta puutarhaasi vain haitattomaksi tiedettyjä kasvilajeja, äläkä päästä haiMiten minä voin auttaa? tallisia vieraslajeja karkaamaan puutarhastasi, akvaariostasi tai terraariostasi Tavalliselle suomalaiselle näihin – maaluontoon. ilman mittakaavatasolla tarkasteltaviin Luonnonvarojen liikakäytön juuret haasteisiin – tarttuminen voi tuntua juontuvat korkean elintasomme, ‘kerylitsepääsemättömän vaikealta. Ontakäyttölaatua’ suosivan kuluttamisen neksi ihminen on lajina myös kekseliäs sekä tavaroiden haalimiseen keskittyvän

elämäntavan yleistymiseen. Vaikuttamiskeinoja suomalaiselle: suosi tuotteita, jotka on suunniteltu pitkäikäisiksi ja korjattaviksi sekä kierrätä kotitaloutesi jätteet. Ympäristölle myrkyllisillä aineilla tarkoitetaan tavallisesti ihmisten kehittämiä synteettisiä yhdisteitä, joita eivät luonnon omat hajoittajaeliöt tai kemialliset prosessit pysty muuntamaan haitattomiksi aineiksi. Vaikuttamiskeinoja suomalaiselle: valitse ainoastaan tuotteita ja kodin käyttökemikaaleja, jotka varmasti hajoavat luonnossa. Suositteltavaa on, luonnollisesti, myös liittyä ja kehoittaa muitakin liittymään luonnon hyväksi töitä paiskivan ympäristöjärjestön, kuten Suomen luonnonsuojeluliiton aktiiviseksi jäseneksi. Pieniä tekoja yhdessä tekemällä syntyy suuria muutoksia


City-Huuhkaja 2017 27

Valkopajuangervo valtaa Glimsjoen vartta

Teksti Tiina Parkkima, biologi ja luontokartoittaja Kuvat Virpi Sahi

Valkopajuangervo (Spiraea alba) on yleisesti käytetty puutarhan koristepensas, jota on aikoinaan istutettu Träskandan kartanopuistoon koristekasviksi. Puistosta pensas on levinnyt maavarsiensa avulla tiiviinä kasvustoina pitkin Glimsjoen vartta laajalle alueelle.

M

aailmanlaajuisesti haitalliset vieraslajit ovat elinympäristöjen häviämisen ja pirstoutumisen ohella tärkeimpiä uhkia luonnon monimuotoisuudelle. Valkopajuangervo varjostaa voimakkaasti maanpintaa sekä syrjäyttää muuta kasvillisuutta ja se onkin syrjäyttänyt tehokkaasti esimerkiksi Glimsjoen varrella olevan Jahtimetsän purolaakson arvokasta lehtokasvillisuutta.

Torjunta hirvien ja vapaaehtoisten varassa Valkopajuangervo on jo syrjäyttänyt Jahtimetsän lehtokasvillisuutta

Kesällä 2016 valkopajuangervopusikko oli Jahtimetsässä kasvanut pahimmillaan puolitoistametriseksi läpitunkemattomaksi monokulttuuriksi, jonka läpi ei enää näe mitään. Onnistuinkin alueella kävellessäni törmäämään kah-


28 City-Huuhkaja 2017

teen hirveen. Ikävä kyllä edes näiden laiduntajien talkooapu ei riitä pitämään kasvia kurissa, vaan tarvitaan järeämpiä toimia Espoon kaupungilta – vieraslajien torjuntaa ei voi jättää pelkästään vapaaehtoisvoimin tehtäväksi talkoiluksi. Espoon ympäristökeskuksella on koeruutuja alueella, ja se on tehnyt poistokokeita niittämällä kasvustoa, mutta nämä toimet eivät ole riittäviä kasvin hävittämisen kannalta. Espoon kaupunki voisikin keskittää lisää energiaa vieraslajiongelman hoitoon turhan ja tarpeettoman virkistysmetsien hoidon sijaan. Espoon luonnonhoidon toimintamalliin tarvitaan tarpeeksi tehokkaita toimia haitallisten vieraslajien torjuntaa varten.

Vieraslajiksi nimeämisestä olisi apua EU:lta tuli loppuvuodesta 2015 vieraslajiluettelo, jonka sisältämien lajien maahantuonti, myynti, kasvatus, käyttö ja päästäminen ympäristöön on kielletty EU:n alueella. Tämän lisäksi kansallinen

vieraslajilaki tuli voimaan tammikuussa 2016. Vieraslajilaki antaa mahdollisuuden nimetä kansallisesti haitallisia vieraslajeja, joista voi aiheutua vahinkoa Suomen oloissa, ja siinä korostetaan maanomistajien ja ammattimaisten toimijoiden vastuuta ja säädellään tuontija muita kieltoja. Valkopajuangervo ei ainakaan toistaiseksi kuulu kansallisen vieraslajilakimme lajilistaan. Vain kaukasianjättiputki (Heracleum mantegazzianum) on kansallisen vieraslajilain asetuksen liitteen kasvien lajilistalla. Jos valkopajuangervo olisi vieraslajilistassa pitäisi maanomistajan esimerkiksi hävittää kiinteistöllä esiintyvä haitallinen vieraslaji, tai rajoittaa sen leviämistä, jos esiintymästä voi aiheutua merkittävää vahinkoa luonnon monimuotoisuudelle tai ihmisen terveydelle. Vieraslajilaissa korostetaan myös, että velvollisuus voi syntyä erityisesti suojelualueilla ja niiden lähialueilla, missä haitalliset vieraslajit voivat vahingoittaa esimerkiksi uhanalaista lajia tai suojeltua luontotyyppiä.

Lisätietoa vieraslajeista www.vieraslajit.fi www.mmm.fi/vieraslajit vieraslajit.fi/fi/node/27 www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2015/20151725

MIKÄ ON VIERASLAJI?

”Vieraslajit ovat lajeja, jotka ovat levinneet luontaiselta levinneisyysalueeltaan uudelle alueelle ihmisen mukana joko tahattomasti tai tarkoituksella. Vieraslaji on ihmisen myötävaikutuksella ylittänyt luontaiset leviämisesteet, kuten mantereen, meren tai vuoriston. Yleensä vieraslajit sopeutuvat huonosti uuteen elinympäristöönsä ja tuhoutuvat nopeasti. Joissakin tapauksissa vieraslajit kuitenkin menestyvät, muodostavat lisääntyvän kannan ja vakiintuvat osaksi uutta elinympäristöään. Jotkin vieraslajeista menestyvät erityisen hyvin ja ovat huomattava uhka aiheuttaessaan vakavaa vahinkoa alkuperäislajeille, ekosysteemeille, viljelykasveille, metsätaloudelle tai muille elinkeinoille. Ne voivat myös aiheuttaa huomattavaa taloudellista haittaa vaikuttamalla ihmisten, eläinten tai kasvien terveyteen tai kiinteistöjen arvoon. Haitat voivat myös olla sosiaalisia tai esteettisiä. Tällaisia selkeitä haittoja aiheuttavia vierasperäisiä lajeja kutsutaan haitallisiksi vieraslajeiksi.” (Kansallinen vieraslajistrategia 2012)


City-Huuhkaja 2017 29 Teksti Christina Linden, biologi ja Helsyn hallituksen varajäsen Kuva Minna Mäkinen

Tunnustusta jättipalsamitalkoiden järjestäjille Helsinkipäivänä 12. kesäkuuta 2016 Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen jättipalsamitalkoiden vetäjät nousivat Espan lavalle, jolla kaupunginjohtaja Jussi Pajunen kiitti vapaaehtoistoimijoita arvokkaasta toiminnasta luonnonsuojelun parissa. Helsingin vapaaehtoistyön neuvottelukunnan myöntämän kannustepalkinnon saajina olivat pitkään Helsyn vieraslajitalkoita vetäneet Toni Amnell, Sirkka Tuorila, Pirkko Toivanen ja Christina Lindén.

H

elsingissä on lukuisia tulokaskasvilajeja, mutta vain pieni osa niistä on haitallisia vieraslajeja. Osan tulokaslajistosta voi sanoa kuuluvan helsinkiläiseen luontoon, jopa osana kaupungin historiaa. Vieraslajit voivat olla haitallisia eri tavoin. Jättipalsami, kuten monet muutkin kasvilajit – esimerkiksi kurtturuusu ja lupiini – kuuluvat niihin vieraslajeihin, joita on syytä torjua lähinnä luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi. Helsingissä monimuotoisuus kokee kovia paineita sekä laji- että biotooppitasolla: paine ei kohdistu vain kaupungin keskustaan vaan laajoille alueille pääkaupunkiseudulla. Kaupunkirakenteen laajeneminen ja tiivistäminen tekevät monimuotoisuuden vaalimisen entistäkin tärkeämmäksi. Viimeisenä vuosikymmenenä vieraslajien haittavaikutuksiin on osoitettu yhä suurempaa huomiota sekä Suomessa että maailmalla. Maailmanlaajuisesti vieraslajit on arvioitu luonnon monimuotoisuuden kannalta toiseksi suurimmaksi uhkatekijäksi laajojen ympäristöjen häviämisen ja pirstoutumisen jälkeen. Aivan viime vuosina työ haitallisten vieraslajien torjumiseksi ja leviämisen ehkäisemiseksi on ottanut ison askeleen eteenpäin kansainvälisten ja kansallisten selvitysten valmistuttua. Voi vain toivoa, että linjaukset ja strategiat tuottavat myös käytännön tulosta.

Taistelu alkoi 12 vuotta sitten Lauttasaaresta Ajatus Helsyn jättipalsamitalkoista syntyi kesällä 2004 Harakan saarella. Järjestön silloinen hallitus pohti sopivaa

toimintaa kaupunkilaisille, jotka mielellään tekisivät jotakin konkreettista luonnon puolesta, mutta joita ei järjestötoiminta kiinnosta. Päätettiin aloittaa jättipalsamin kitkentätalkoiden kokeilu seuraavana kesänä ja kohteeksi valittiin Lauttasaari, missä jo useamman vuoden aikana oli voitu huomata jättipalsamin nopea levittäytyminen luontoalueilla ja rantametsiin tukahduttaen muun kasvillisuuden. Niinpä jättipalsamia alettiin kitkeä Christina Lindénin johdolla Lauttasaaressa kesällä 2005, ja alusta asti on tehty yhteistyötä kaupungin ympäristökeskuksen ja rakennusviraston kanssa. Vuonna 2010 toiminta laajeni Itä-Helsinkiin: Toni Amnell ja Sirkka Tuorila hoitivat Herttoniemen Saunalahtea ja vuodesta 2013 Pirkko Toivanen Vuosaaren Uutelaa. Uusiakin jättipalsamin talkooryhmiä olisi tarpeen perustaa, sillä kohteita Helsingissä on runsaasti. Moni kokee kitkemistyön hauskana ja rentouttavana. On palkitsevaa nähdä talkoiden tulokset selvästi luonnossa, vaikka tulokset eivät näykään yhtä nopeasti kuin aluksi uskottiin. Teoriassa pitäisi olla helppoa hävittää yksivuotinen kasvi, jonka siemenet eivät ole erityisen pitkäikäisiä. Teoria ja käytäntö eivät kuitenkaan aina kohtaa, ja samaa kohdetta joutuu usein puhdistamaan monta vuotta peräkkäin. Talkoisiin osallistuneiden vapaaehtoisten avulla on saatu ihmeitä aikaan, ja ainakin Lauttasaaressa heidän työpanoksensa on ollut huomattava. Heille, ja kaikille muillekin, jotka ovat vuosien mittaan osallistuneet Helsyn talkoisiin, suurkiitokset!

Kuka tahansa voi käynnistää ympäristössään palsamitalkoita vaikkapa ehdottamalla asiaa Helsingin luonnonsuojeluyhdistykselle tai omalle kaupunginosayhdistykselle. Yksinkin voi kitkeä, kunhan ei mene ilman lupaa toisen tontille. Helsingin kaupunki tukee toimintaa, antaa neuvoja ja tarvittaessa järjestää vieraslajijätteiden poiskuljetuksen. Ohjeita löytyy lisää Hyvä kasvaa Helsingissä -sivustolla hyvakasvaa.fi/torju-haitalliset-vieraslajit


30 City-Huuhkaja 2017

Luonnonsuojelun konkarit kertovat 1. Miten kiinnostuit luonnonsuojelusta? 2. Miten olet osallistunut paikallisyhdistyksesi toimintaan? 3. Mitä ovat mielestäsi tärkeimmät luonnonsuojelun kohteet tällä hetkellä TAI mitä voimme kukin tehdä luontoa suojellaksemme?

KONKARI

Kari Koivumäki, Espyy 1. Kiinnostus luonto- ja ympäristöasioihin alkoi pikkupoikana lintuharrastuksen kautta. Tuolloin 1960-luvulla ympäristön tila oli surkea. Lisäksi luin mm. Pentti Linkolan tekstejä ja osallistuin kaavavaikuttamiseen, kun Espoon kasvuhuuma uhkasi tuhota monia arvokkaita luontokohteita. Omakohtaiset havainnot luonnossa lintuharrastuksen kautta olivat kuitenkin keskeisin syy osallistua ESPYY:n toimintaan. Olin myös parina kesänä Espoon kaupungin järjestämillä lasten luontoleireillä ohjaajana ja sain huomata, kuinka monien lähiölasten suhde luontoon oli jo tuolloin 80-luvulla lähes kokonaan katkennut. Motiivipohja on siis ollut hyvin moninainen - keskeisenä kuitenkin huoli luonnon monimuotoisuuden ja puhtaan lähiympäristön säilyttämisestä. 2. Olin Espoon ympäristöyhdistyksen hallituksessa vuosina 1985-1997 ja osallistuin monien kaavamuistutusten tekemiseen sekä toimin pitkään varapuheenjohtajana. Kirjoitin ESPYY:n lehteen (Espoon ympäristön puolesta) noin 30 artikkelia luonnonsuojelusta ja kaavoituksesta joiden aiheita olivat mm. Nuuksion kansallispuiston synty ja Espoon Laajalahden suojelu sekä järjestimme myös retkiä Espoon arvokkaisiin linturetkikohteisiin. Espoo on ollut viimeisten 40 vuoden ajan Suomen nopeimmin kasvava kaupunki ja siitä on seurannut myös paljon ongelmia luonnolle ja asukkaiden lähiympäristöille. Ison yhdistyksen saaminen jäsenistöä kiinnostavaksi on haasteellista ja toiminnan pitäisi

olla hyvin monipuolista. Kaikki eivät ole kiinnostuneita kunnallispolitiikkaan kytkeytyvästä kaavoitustyöstä, joten toiminnassa pitäisi olla hyvin monenlaisia aktiviteetteja "jokaiselle jotakin"-periaatteella. 3. Ympäristönsuojelu on erittäin laaja-alainen asia. Kansallispuistot, luonnosuojelualueet ja nk. klassinen luonnonsuojelu on edelleen varsin ajankohtaista, koska meillä ruuhka-Suomessa rakentamispaineet kohdentuvat tärkeiden luontoalueiden lähelle. Omakohtaisen kokemuksen tarjoaminen lapsille ja nuorille luontoon on tärkeätä, joten kouluilla voi olla hyvin tärkeä merkitys. Myös läheisillä on mahdollisuus tutustuttaa näitä pieniä ihmisiä luonnon arvokkaisiin asioihin ja olen itsekin nauttinut lastenlastemme kanssa tehdyistä sieni- tai linturetkistä. Jokainen voi tehdä omassa lähipiirissään paljon, mutta toki ympäristöyhdistystä tarvitaan laajemman vaikuttamisen aikaansaamiseksi Espoon kaupungin suuntaan. Jos parituhatpäinen jäsenistö saadaan aktivoitua hyvin mukaan,niin kaupungin on pakko ottaa huomioon tällainen kuntalaisaktiivisuus. Suomen ja Pohjoismaiden eräs keskeisimmistä tekijöistä, joiden mukaan meitä rankataan maailmalla parhaimmiksi maiksi asua, on juuri puhdas ja turvallinen ympäristö. Ns. ruuhka-Suomessa meillä on tässä paljon mietittävää, ettemme pilaa elinympäristöämme vääränlaisella elämäntavalla.


City-Huuhkaja 2017 31

KONKARI

Sari Hartonen, Helsy ja sitten tuli luettua Nuorten luontoa. Suomen luontoa lainasin kirjastoautosta, kunnes sekin alkoi tulla joululahjaksi.

1. Olen ollut aina kiinnostunut luonnosta. Ja minulla ei ole myöskään mielikuvaa, koska luonnonsuojelu tuli mukaan. Se on asia, joka minulle on opetettu jo ihan pienenä eli alle kouluikäisenä. Varsinkin isäni opetti minut arvostamaan luontoa. Aika nuoresta isäni maksoi joululahjaksi Luonto-Liiton jäsenmaksun

2. Olen ollut Helsyssä ainakin puheenjohtajana ja hallituksen jäsenenä, varmaan myös varapuheenjohtajana. Nyt tarkastan viime vuoden toimintaa, sitä ennen olin varatoiminnantarkastajana useita vuosia, mutta tarkastamaan en joutunut. Lepakkokerhon perustin Raivikon Tiinan kanssa ja Tiinan kuoleman jälkeen olen vetänyt useamman vuoden sitä yksin. Hallitusaikoina tuli käytyä enemmän retkillä ja osallistuttua kaikenlaiseen toimintaan, mitä oli tarjolla. Yleiskaava 2002 aikaan olin kaava-aktiivien ryhmässä. Toimintaan on tullut sen verran paljon osallistuttua, että jo yli viisi vuotta sitten sain SLL:n hopeisen ansiomerkin sen vuoksi. 3. Helsingissä lähiluonnon suojelu on tärkein asia. Kaikkea ei kuitenkaan voi säilyttää nykyisellään, joten täytyy osata myös priorisoida, mitkä paikat ovat oi-

KONKARI

Pirkko Kara, SLL Vantaa 1. Ymmärsin suojelun tärkeyden opiskellessani Helsingin yliopistossa biologiaa 1960-luvulla. Opiskelukavereistani muutamat intomieliset luonnonharrastajat näkivät jo silloin, että luonnonsuojelun tulee olla ykköstavoite.

hän hankittiin monenlaisilla projekteilla ja Vantaan kaupunki tuli luontokoulun rahoittajaksi vasta myöhemmin. Tampereelle muutettuani olen edelleen toiminut SLL Vantaan ja luontokoulun taloudenhoitajana.

2. Toimin 70–80-luvuilla kymmenisen vuotta Vantaan yhdistyksen puheenjohtajana. Tärkein aikaansaannoksemme oli silloin Vantaan luontokoulun perustaminen. Luontokoulun käyttöön vuokrasimme Sotungin vanhan kyläkoulun, jonka kunnostimme. Remonttirahat tä-

3. Luonnon monimuotoisuus heikkenee kiihtyvästi, ja heikkenemisen pysäyttämiseksi on tehtävä kaikki mahdollinen. Itse kunkin kannattaa miettiä, miten voi vähentää kulutustaan ja hiilipäästöjään.

keasti arvokkaita. Rannat ja saaristo ovat hienoja. Pääkaupunkiseudun ulkopuolella suurpedot ovat ahdingossa, metsiä käytetään tehokkaasti ja maatalous heikentää vesistöjä. "Norminpurkutalkoiden" ja julkisen hallinnon keventämisen seurauksena ympäristöhallintoa laitetaan matalaksi ja vastuu luonnon suojelusta jää yhdistysten ja yksittäisten ihmisten kontolle. Luontoa suojellaksemme helppoja tapoja on äänestää, mutta silloin täytyy jaksaa perehtyä oikeasti asiaan. Jäsenmaksun maksaminen ja muu Helsyn taloudellinen tukeminen on myös hyvästä, jos haluaa suojella luontoa Helsingissä. Testamentissaankin voi muistaa luontoa. Hyvä tapa suojella luontoa on tulla luonnonsuojeluyhdistykseen aktiiviksi


32 City-Huuhkaja 2017

Retket ja tapahtumat ovat ilmaisia ja kaikille avoimia, mikäli toisin ei mainita. Pidemmille retkille kannattaa ottaa omat eväät – tule ja tuo ystäväsikin! Muutokset ovat mahdollisia, tarkista ajantasaiset tiedot Espyyn ja Helsyn nettisivuilta sekä Vantaan kaupungin ympäristökeskuksesta.

Tapahtumakalenteri Tule mukaan! Luonnonpäivä

Luontohelmi

Espoo

Suomi 100

Helsinki

Kaikki ovat tervetulleita Espoon ympäristöyhdistyksen retkille! Lisää tietoa ja päivittyvät retkitiedot löydät sivuiltamme www.sll.fi/ uusimaa/espoo.

Itsenäisen Suomen satavuotisjuhlan innoittamana Helsyn retkitarjonta on entistä monipuolisempi: Luonnon päiviäkin on tänä vuonna neljä kappaletta!

14.5 klo 14-16 Äitienpäivän retki: Kevään kukkijat, kakkijat ja kukkujat. Espoon ympäristöyhdistys järjestää äitienpäivänä luontoretken Fiskarsinmäellä Espoonlahden luonnonsuojelualueella. Retkellä ihastelemme kevään kukkaloistoa, kuuntelemme lintujen äänimaailmaa ja tarkastelemme muita eläinten jälkiä maastossa. Mukana Espyyn luonto-oppaat.

Ilmoittautuminen ja käytännön asiat Retket ovat avoimia kaikille eikä niille tarvitse ilmoittautua jollei muuta mainita. Jos ilmoittautumista pyydetään, käytä tapahtuman verkkolomaketta www.helsy.fi, sähköpostia helsy@sll.fi tai tekstiviestiä puh. 050 301 1633. Tee peruutus sähköpostitse tai tekstiviestitse. Osa retkistä on maksullisia. Maksut: Helsingin Luonnonsuojeluyhdistys, tili: DANSKE BANK FI9580001171007207 sekä viestiksi retken ja osallistujien nimet.

18.5 klo 19-24 Lepakkoillassa luento ja maastoretki Glimsinjoelle Tervetuloa iltamaan, jossa teemana Espoon ja Viron lepakot. Lepakoiden elinympäristövaatimuksista ja suojelukeinoista tulee kertomaan Matti Masing, joka on boreaalisen vyöhykkeen lepakkolajien asiantuntija. Illan isäntänä lepakkotutkija Matti Masing. 17.6 Luonnonkukkien päivän retki Espyyn nittykohteeseen Luonnonkukkien päivä Tarkempia tietoja Espyyn sivuilta lähempänä retken ajankohtaa www.sll.fi/uusimaa/espoo. 26.8 Luonnonpäivän retki Tarkempia tietoja Espyyn sivuilta lähempänä retken ajankohtaa www.sll.fi/ uusimaa/espoo.

Espoon ympäristöyhdistyksen jäsen! Ovathan yhteystietosi ajan tasalla? Lähetä sähköpostiosoitteesi Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenpalveluun jasenasiat@sll.fi, niin saat noin kerran kuukaudessa yhdistyksemme jäsenkirjeen.

Lepakkoretkistä ilmoitamme Helsyn verkkosivuilla, kun niiden ajankohdat on päätetty. Torpan retkien yhteydessä myös muut kuin Helsyn jäsenet voivat yöpyä huvilalla, joka sijaitsee Östersundomin Talosaaressa. Sovi asiasta Helsyn järjestösihteerin kanssa, puhelin 050 3011 633 tai helsy(at)sll.fi Yleisohje retkille varustautumiseen: Lämpimät varavaatteet, retkeen sopivat jalkineet, eväät ja istuinalusta. Kävelysauvat voivat myös olla hyödyksi. HUOM! Muutokset ovat mahdollisia, joten tarkistathan ennen retkeä viimeisimmät tiedot www.helsy.fi. Lisätietoja antaa Mirja Reijonen p. 050 1420, mirja.reijonen@kolumbus.fi Ti 9.5. klo 17.30–21.00 Villivihannesretki Talosaaren Torpalle Tapaaminen Östersundomin Talosaaren ulkoilualueen opastaulun luona, Husön ratsastuskeskuksen vieressä. Anna Nyman Helsinki Wildfoodsista tutustuttaa meidät ensin ulkoilualueen syötäviksi kelpaaviin kasveihin ja niiden poiminnan sääntöihin. Sitten keräämme sopivimmat ja valmistamme niistä syötävää, jota maistelemme yhdessä. Sateen sattuessa pidämme villivihanneskurssin näytteiden avulla sisätiloissa. Ryhmän koko on 15. Ilmoittaudu viimeistään 3.5. Osallistumismaksu on 5 euroa.

Koko perheelle mother by Kid A from the Noun Project

To 11.5. klo 17.30–20.00 Kävelyretki Vuosaaren sataman melumuurille Lähtö- ja paluupaikka: Vuosaaren satama, Hansaterminaali, Vuosaaren metroasemalta lähtevän bussin 90 päätepysäkki. Pistäydymme Merimieskirkossa ja sen jälkeen kävelemme Auringonnousunrannalle eli melumuurin ulkoilutielle, jolla on levähdyspaikkoja. Kävelyä on yhteensä 4,5 km ja matkan varrella ylitetään 15 m korkea täyttömäki. Lämpimät vaatteet, eväät, kiikari ja kävelysauvat ovat avuksi. Kumppanina: Helsingin reumayhdistys. La 20.5. klo 10–16 Talosaaren Torpan talkoot Tehdään yhdessä kevättöitä Helsyn Östersundomin Talosaaren huvilan puutarhassa ja sisätiloissa, nautitaan mukavasta yhdessäolosta kuistilla tai ulkogrillin ympärillä sekä seurataan kevään etenemistä kiertokäynnillä merenrannan maastossa. Voit tulla kymmenen ja kuudentoista välillä silloin kun sinulle sopii. Ota omat eväät mukaan, talo tarjoaa kahvit. Sateen sattuessa ollaan sisätiloissa. Sopimuksesta voit myös yöpyä. Ilmoittaudu Anneli Mikkoselle, puh. 050 5992408 tai annelimaria.mikkonen@luukku. com Ke 24.5. klo 17.00–20.50 Historia- ja luontoretki Vallisaareen Lähtö Kauppatorilta JT-Linen vesibussilla klo 17.15. Jarmo Niemisen opastamana kuulemme ja näemme, miten kulttuuri- ja sotahistoria on muovannut saaren luontoa. 35 mahtuu mukaan. Ilmoittaudu viimeistään ke 17.5. Retki ei sovellu pienille lapsille eikä liikuntarajoitteisille. Lämpimät vaatteet, retkijalkineet, eväät ja vesipullo. Saaressa on taukopaikkoja, vesipisteitä ja kuivakäymälöitä. Vesibussin hinta selviää myöhemmin. Ke 24.5. klo 22.30–00.15 Lepakkoretki Kivinokkaan Tapaaminen Kivinokan kesämaja-alueen portilla. Oppaana Sari Hartonen. Pe 2.6. klo 20.30–24.00 Yölaulajaretki Vanhankaupunginlahdelle Lähtö- ja paluupaikka: Herttoniemen liikuntapuisto, Siilitie 12. Kuuntelemme lintujen yökonserttia reitillä Majavatien kallio–Saunalahti–Fastholma–Mölylä. Oppaana Paul


City-Huuhkaja 2017 33 Segersvärd. Säävaraus: jatkuvan sateen sattuessa retki peruuntuu. Varmista Mirja Reijoselta, puh. 050 1420. Kumppanina: Herttoniemi-seura Ma 5.6. klo 17.30–20.30 Jokipolkukävely Kannelmäestä Pitäjänmäkeen Maailman ympäristöpäivä Lähtö Kannelmäen rautatieaseman laiturilta 1. Retkellä tutustumme sekä Mätäjoen alueen kasvillisuuteen että kulttuuriympäristöön ja retki päättyy Pitäjänmäkeen. Oppaana Christina Lindén. Ks. Jokipolku-esite www. sll.fi/uusimaa/helsy/tulemukaan/polkuryhm/ Jokipolku Ke 14.6. klo 18.00–20.30 Mielenrauhaa metsästä Vartiosaaressa Kuljetus klo 17.30 alkaen Laajasalosta, Reposalmen laivalaiturilta, Reposalmentie 1. Retkellä rentoudutaan hyvinvointivalmentaja Anna Nymanin ohjauksessa. Mukaan mahtuu 25 henkeä. Ilmoittaudu viimeistään ke 7.6. Hinta jäseniltä 5 ja ei-jäseniltä 7 euroa. Kumppanina: Helsinkiläisten loma- ja virkistysyhdistys ry. La 17.6. klo 13–16 Luonnon- kukkien päivä Keskuspuistossa – De vilda blommornas dag vid Centralparken Lähtö- ja paluupaikka: Paloheinän ulkoilumaja, Pakilantie 124. Kesäluonnon päivää vietämme Keskuspuistossa, joka myös kuuluu Suomen luonnonsuojeluliiton valitseman sadan Luontohelmen joukkoon. Christina Lindén oppaanamme tutustumme kasveihin Paloheinänhuipun maastossa. Säänmukainen vaatetus, eväät ja kynä bongauslistan täyttämiseen. Retki on kaksikielinen (suomi ja ruotsi). Ti 20.6. klo 17.30–20.30 Jättipalsamin kitkentätalkoot Lauttasaaressa Lähtöpaikka: bussin 21BX päätepysäkki (Melkonkujan pysäkki 1051 Itälahdenkadulla). Varusteet: pitkät housut, saappaat, työrukkaset ja vesipullo. Ti 27.6. klo 17.30–20.30 Jättipalsamin kitkentätalkoot Uutelassa Lähtöpaikka: Cafe Kampelan edestä. Bussi 90 Vuosaaren metroasemalta ja poistu Aurinkotuulenkadun pysäkillä 4653. Varusteet: pitkät housut, kumisaappaat, työhanskat ja vesipullo. Ke 28.6. klo 17.30–20.30 Jättipalsamin kitkentätalkoot Uutelassa Lähtöpaikka: Cafe Kampelan edestä. Bussi 90 Vuosaaren metroasemalta ja poistu Aurinkotuulenkadun pysäkillä 4653. Varusteet: pitkät housut, kumisaappaat, työhanskat ja vesipullo. To 29.6. klo 16.30–20.30 Kasviretki Lauttasaareen Lähtöpaikka: bussien 21V tai 21BX päätepysäkki (Melkonkujan pysäkki 1051 Itälahdenkadulla). Christina Lindénin johdolla kävelemme pitkin Lauttasaaren länsirantaa

ja rantametsiä: löytyykö rantanätkelmää, käärmeenkieltä, merikaalia tai vesinenättiä ja näkyykö jättipalsamia kitkettäväksi? Retki päättyy Takaniementien bussipysäkille Isokaarelle. Matkan varrella evästauko. Ma 3.7. klo 18–20 Jättipalsamin kitkentätalkoot Malmilla Lähtöpaikka: Vilppulantie 27, kioskin edestä, Ala-Malmi. Malmille pääsee pääradan junilla (I, P, N ja K) ja useilla eri busseilla. Varusteet: pitkät housut, saappaat, työrukkaset ja vesipullo. Ke 5.7. klo 12–17 Luontoretki Kaunissaareen – Naturutflykt till Fagerö Tapaaminen klo 11.30 Vuosaaressa, Kalkkihiekantorin laivalaiturilla. Laiva lähtee klo 12. Paluu Kaunissaaresta klo 17. Matka kestää noin tunnin yhteen suuntaan. Laivalipun jokainen ostaa itse. Norsölinen saaristokuljetuksen hinnat ja muut tiedot: www. norsoline.com/kaunissaari.html. Christina Lindénin johdolla tutustumme saaren luontoon ja erityisesti sen kasveihin. Varusteet: säänmukainen vaatetus, uimapuku, kiikari ja eväät. Tarkista tiedot ennen lähtöpäivää verkkosivuiltamme. Kumppani: Sibbo naturskyddare – Sipoon luonnonsuojelijat. Retki on kaksikielinen (suomi ja ruotsi). To 6.7. klo 18–20 Jättipalsamin kitkentätalkoot Malmilla Lähtöpaikka: Vilppulantie 27, kioskin edestä, Ala-Malmi. Malmille pääsee pääradan junilla (I, P, N ja K) ja useilla eri busseilla. Varusteet: pitkät housut, saappaat, työrukkaset ja vesipullo. Ti 11.7. klo 18–20 Jättipalsamin kitkentätalkoot Malmin lentoasemalla Lähtöpaikka Malmin lentoaseman pyöreän rakennuksen edestä. Varusteet: pitkät housut, saappaat, työrukkaset ja vesipullo. To 20.7. klo 9.30–18.00 Uinti- ja vaellusretki Pohjan–Kiskon järviylängölle – Sim- och vandringsutflykt till Pojo–Kisko sjöplatå [Luontohelmi] Helsingistä lähtö 8.37 junalla Karjaalle tai tapaaminen Karjaan rautatieasemalla klo 9.30, josta bussikuljetus Fiskarsiin. Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan Luontohelmi-kohteessa on kirkasvetisiä järviä ja upeita vaellusmaastoja. Kumppanina: Raseborgs Natur och Miljö – Raaseporin Luonto ja Ympäristö. Tarkemmat tiedot retkestä ja hinnoista julkaistaan myöhemmin verkossa. Ke 26.7. klo 17.30–20.30 Jättipalsamin kitkentätalkoot Lauttasaaressa Lähtöpaikka: bussin 21BX päätepysäkki (Melkonkujan pysäkki 1051 Itälahdenkadulla). Varusteet: pitkät housut, saappaat, työrukkaset ja vesipullo. Ke 9.8. klo 17.00–20.50 Historia- ja luontoretki Kuninkaansaareen Lähtö Kauppatorilta JT-Linen vesibussilla klo 17.15. Jarmo Niemisen opastamana kuulemme ja näemme, miten kulttuuri- ja

sotahistoria on muovannut saaren luontoa. Mukaan mahtuu 35 henkeä. Ilmoittaudu viimeistään ke 2.8. Retki ei sovellu pienille lapsille eikä liikuntarajoitteisille. Varusteet: säänmukainen vaatetus, retkijalkineet, eväät ja vesipullo. Saaressa on taukopaikkoja, vesipisteitä ja kuivakäymälöitä. Vesibussin hinta selviää myöhemmin. La 12.8. Hyönteisretki Hankoon Retkellä tutustutaan eri hyönteisryhmiin. Retki sopii sekä aloittelijoille että pidempäänkin harrastaneille. Hankoniemi on tunnettu erikoisesta hyönteis- ja kasvilajistostaan, joten yllätyksiä on varmasti luvassa. Kohteina paahteiset kangasalueet ja rantadyynit. Tiedot tarkentuvat myöhemmin. La 19.8. klo 13–16 Retki Keimolan Isosuolle Vantaalle Lähtö- ja paluupaikka Kivistön rautatieasema. Leena ja Heikki Luodon opastamina tutustumme Isosuon kasveihin, lintuihin ja hyönteisiin. Kasvilajistoon kuuluvat pääkaupunkiseudulla harvinaiset leväkkö, rimpivesiherne ja villapääluikka. Säänmukainen vaatetus, kumisaappaat ja eväät. Retki edellyttää hyvää liikkumiskykyä. Kumppanina: SLL Vantaa. Säävaraus, varmista p. 050 5256470. La 26.8. klo 10–18 Helsingin Keskuspuiston Luontohelmi-juhla Suomen luonnon päivän kansanjuhla Luontohelmessä Töölönlahdelta Haltialaan. Järjestäjinä SLL ja Uudenmaan piiri, Helsy, Luonto-Liitto, Meilahden seurakunta sekä lukuisat Keskuspuiston puolesta toimijat. Tarkemmat tiedot: www.sll.fi/uusimaa/tapahtumat La 26.8. Kasviretki Keskuspuistoon – Växtutfärd till Centralparken Helsy osallistuu SLL-Uudenmaan piirin järjestämään Suomen 100-vuotisjuhlien Luonnon päivien pääjuhlaan tarjoamalla Luontohelmi-retken. Oppaana Christina Lindén. Tarkemmat tiedot ajasta ja paikasta julkaistaan myöhemmin verkossa. Retki on kaksikielinen (suomi ja ruotsi). Su 27.8. klo 14–16 Kulttuuri- ja luontoretki Stansvikin Uusikylän kesämaja-alueelle Euroopan kulttuuriympäristöpäivät Lähtöpaikka: Laajasalo, Stansvikin ravintolan edusta, Stansvikintie 1. Euroopan kulttuuriympäristöpäivän retken kohteena on 60-vuotias Uusikylä, alue, jolle kaavaillaan kerrostaloja. Säänmukainen vaatetus ja eväät. Herttoniemestä lähtevän bussin 84 päätepysäkki sijaitsee Koirasaarentiellä, josta noin 1 km ravintolalle. Kumppanina: Uusikylän mökkiläiset ja sen 60-vuotisjuhlaa valmisteleva ryhmä.


34 City-Huuhkaja 2017

Pe 1.9. klo 17.30–20.30 Historia- ja luontoretki Talosaaren Torpalle Tapaaminen Talosaaren ulkoilualueen infotaulun luona klo 17.30. Torpalla Mikko Niskasaari kertoo, mitä arkistolöydökset paljastavat Torpan historiasta. Oliko Östersundomin Talosaaressa sijaitsevalla huvilalla osuutta Suomen lähtöön Barbarossa-operaatioon 1941? Tutustumme myös merenrannan ja Husön kartanoalueen luontoon. Ilmoittaudu viimeistään 23.8. Ota omat eväät mukaan, talo tarjoaa kahvit. Sopimuksesta voit myös yöpyä. Ti 5.9. klo 17.30–20.30 Jättipalsamin kitkentätalkoot Lauttasaaressa Lähtöpaikka ilmoitetaan myöhemmin. Varusteet: pitkät housut, saappaat, työrukkaset ja vesipullo. La 9.9. klo 13–17 Kävelyretki Herttoniemen kartanopuistosta Marjaniemen siirtolapuutarhaan Euroopan kulttuuriympäristöpäivät Lähtöpaikka Herttoniemen kartanon portailta. Euroopan kulttuuriympäristöpäivän retkellä tutustumme Pepita Palosen ja Kaija Niskasen opastamina ensin Herttoniemen kartanopuistoon, jonka jälkeen kävelemme Porolahden ja Strömsinlahden rantoja pitkin Marjaniemeen. Reitin varrelle osuvat Strömsin kartano ja Tammisalon kanava. Kumppanina: Roihuvuori-Seura. Su 10.9. klo 9–18 Lintu- ja luontoretki Porkkalan yhteisömetsiin Lähtö- ja paluupaikka: Mikonkatu 19, Helsinki, tilausajopysäkki. Mukaan pääsee myös Espoosta ja Kirkkonummelta. Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan Luontohelmi-retkellä tutustumme Porkkalan monipuoliseen luontoon, kohteina Linlo, Lähteelä, Vetokannas ja Pampskatan. Oppaana Paul Segersvärd. Hinta SLL:n ja ja Natur och miljön jäseniltä 30 €, ei-jäseniltä 40 € ja alle 16-vuotiailta 15 €. Ilmoittaudu viimeistään 24.8. La 16.9. klo 13–16 Retki Mellunmäen–Länsimäen linnoitekallioille Lähtö- ja paluupaikka: Mellunmäen metroaseman läntinen sisäänkäynti, liityntäliikenteen terminaali. Tutustumme 1. maailmansodan aikaisiin maalinnoitteisiin ja linnoitustöiden vaikutukseen alueen luontoon arkeologi John Lagerstedtin johdolla. La 30.9. Meikon vaellus Kirkkonummella Lähtö- ja paluupaikka: Kirkkonummen rautatieasema. Tiedot tarkentuvat myöhemmin. Su 8.10. klo 9–19 Hiljan päivän retki Valkmusan kansallispuistoon Hiljan päivä Lähtö klo 9.00 Helsingistä Mikonkadun tilausajopysäkiltä ja noin 9.30 Söderkullasta Amiraalintien bussipysäkiltä Sipoosta. Voit

tulla mukaan matkan varrelta, sillä bussi ajaa Itäväylää pitkin Östersundomin kautta Söderkullaan. Paluu: Söderkullassa olemme arviolta 18.30 ja Helsingissä 19.00. Vietämme Hiljaisuuden päivää harvojen tuntemalla Valkmusan suolla, joka sijaitsee Kymenlaaksossa. Ensin vaellamme Simonsaaressa 2,3 km pitkostetun rengasreitin luontotornille, josta aukeaa näköala suoalueelle. Sitten bussi kuljettaa meidät Moronvuorelle vievän 2 km reitin alkuun, josta vaellamme Moronvuoren päivätuvalle. Retken hinta on SLL:n ja Natur och miljön jäseniltä 30 €, ei-jäseniltä 40 € ja alle 16-vuotiailta 15 €. Ilmoittaudu viimeistään 20.9. Retki toteutuu, jos osallistujia on vähintään 25. Maksat vasta sen jälkeen, kun olet saanut vahvistuksen. Kumppanina: Sibbo naturskyddare – Sipoon luonnonsuojelijat. To 26.10. klo 10-13 Uudenmaan Luontohelmet -loppuseminaari Tule seminaariin Lapinlahden Lähteen (Lapinlahdentie 1, Helsinki) auditorioon. Aiheina muun muassa Uudenmaan Luontohelmikohteet, kaupunkilaisen luontosuhde ja luonto matkailuvalttina. La 28.10. klo 18–20 Longinojan taimenten kudun tarkkailu Lähtö Pukinmäen rautatieaseman laiturin lännenpuoleisesta päästä, josta kävellään Savelan sillalle, koirapuiston kupeeseen. Taimenten kutua menemme katsomaan Jarmo Niemisen johdolla. Varusteet: saappaat ja säänmukainen, lämmin vaatetus, sillä paikalla seisoskellaan, eväät ja taskulamppu. La 11.11. klo 7–18 Joutsenretki Hankoon bussilla Tringan kanssa Lähtö klo 7 Kiasman matkailuliikennepysäkiltä, Mannerheiminaukiolta. Paluuaika noin klo 18. Matalien lahtien kirjoma Hankoniemi kerää joutsenia erityisen hyvin puoleensa. Talven kynnyksellä monet linnut pakkautuvat Hangon kapealle niemelle. Paluumatkalla pysähdymme Karjaan Lepinjärvellä. Retken hinta: SLL:n ja Natur och miljön jäsen 30 €, jäsen alle 25-vuotiaat ja työttömät 15 €, ei-jäsenet 40 €. Ilmoittaudu viimeistään 18.10. Maksat vasta sen jälkeen, kun olet saanut vahvistuksen. Tarkista tiedot Helsyn tapahtumakalenterista retkeä edeltävänä päivänä mahdollisten viime hetken muutosten varalta. Marraskuussa järjestetään Kasvientunnistusilta Ajankohta tarkentuu lähempänä, lisää tietoa Helsyn verkkosivuilta www.helsy.fi. Alustavat tiedot: Suomen luonnonsuojeluliiton toimisto, Itälahdenkatu 22 b, Lauttasaari. Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen uutiskirjeessä kuulet ajankohtaisista ympäristöön ja kaupunkiin liittyvistä tapahtumista ja uutisista. Uutiskirjeemme lähetetään joka toinen viikko ja se on kaikkien saatavissa.Helsyviestin voit tilata osoitteesta www.helsy.fi/helsyviesti.

Vantaa Suomen itsenäisyyden juhlavuoden ja suomalaisen metsäluonnon kunniaksi vietetään Vantaalla vuonna 2017 lähimetsien teemavuotta. Tavoitteena on korostaa lähimetsien arvoa ja merkitystä asukkaiden hyvinvoinnin lähteinä, luonnon kokemisen paikkoina ja monien eliölajien elinympäristöinä. Monet Vantaan luontoretkistä suuntautuvat tänä vuonna lähimetsiin. La 6.5. klo 9.30–14.30 Sipoonkorven vaellus Lähtö pysäköintialueelta Tasakalliontien alussa. Mukaan eväät ja maastoon sopivat kengät. Paikalle pääsee busseilla 711, 717 A ja 719. Su 14.5 klo 10-12 Koko perheen äitienpäiväretki Kuusijärvellä Lähtö Kuusijärven ulkoilualueen pysäköintialueelta (Kuusijärventie 3). Retki sopii myös lapsille. Paikalle pääsee busseilla 631, 731N, 736, 738K ja 739. Ke 17.5. klo 18-19.30 Liituriretki Kivistöön Lähtö Kvartsijuonenkujan päässä. Retki sopii myös lapsille. Paikalle pääsee junilla I ja P sekä busseilla 433K, 445 ja 576. La 20.5. klo 10-12 Villiinny keväästä Tussinkoskella Lähtö Kirvisenkujan päästä. Paikalle pääse K-junalla ja busseilla 633, 973 ja 974. Ke 31.5. klo 18-20 Linturetki Keravanjoelle [Esteetön] Lähtö Hanabölen matonpesupaikalta Myllykoskenpuistosta (Koskenniska 4). Retki on esteetön. Paikalle pääsee busseilla 619, 631 ja 623. Su 4.6. klo 10-14 Lähimetsävaellus Hämevaaraan Lähtö Viikatetien päässä olevalta kääntöpaikalta. Reittinä: Gubbmossen-Linnaisten metsä-Furumossen-Tuomelan tammimetsä-Soltorp. Mukaan eväät ja maastoon sopivat kengät. Paikalle pääsee busseilla 321, 510, 565 ja 571. Ke 7.6. klo 18-20 Linturetki Kylmäojalle Esteetön Lähtö Kallioimarteentien matonpesupaikalta (Kallioimarteentie 16). Retki on esteetön ja sopii myös lapsille. Paikalle pääsee busseilla 619, 631 ja 623. Su 11.6. klo 18-20 Lähimetsäretki Kylmäojan korpeen Lähtö Säveltien pysäköintialueelta läheltä laulukujan ja Säveltien risteystä (Säveltie 18). Paikalle pääsee junilla I, P ja N sekä bussilla 624.


City-Huuhkaja 2017 35

La 17.6. klo 11–14 Vantaanjoki helmeilee ja retki Tuupakan kedolle Lähtö Vantaankoskelta, Kuninkaantie 31 (sillan itäpäässä) Vanhan Viilatehtaan vieressä. Klo 11–12: Keskustelua Vantaankosken padon ja myllyn tulevaisuudesta, paikalla Vantaan apulaiskaupunginjohtaja Hannu Penttilä, Virtavesien hoitoyhdistys Virhon Kari Stenholm sekä Suomen luonnonsuojeluliiton Vantaan yhdistyksen puheenjohtaja Kimmo Jääskeläinen. Klo 12– 14 Luonnonkukkien päivän retki Tuupakan kedolle, oppaana Vesa Järvinen. Lähdetään samasta paikasta kävellen noin 1 km päässä olevalle kedolle. Oppaina kasvi-, jäkälä- ja lintuasiantuntijoita. Ota omat eväät ja säänmukaiset varusteet. Järjestäjinä: SLL Vantaan yhdistys ja Uudenmaan piiri. La 17.6. klo 22-24 Rakastu kesäyöhön - Lepakko- ja linturetki Hämeenkylän kartanolle Lähtö Vanhankyläntie 12 pysäköintialueelta. Paikalle pääsee busseilla 322 ja 436. Su 2.7. klo 18-20 Lähimetsäretki Raappavuorelle Lähtö Uomatien matonpesupaikan pysäköintialueelta (Uomatie 27). Louhelan asemalta on matkaa vain 800 m ja retki sopii myös lapsille. Paikalle pääsee junilla I ja P sekä busseilla 411, 565, 571 ja 574. To 6.7. klo 18-20 Leinelän l ähimetsäretki Lähtö Ilolan ABC:n pysäköintialueelta (Koivukylänväylä 66). Retki sopii myös lapsille. Paikalle pääsee junilla I ja P. Ke 12.7. klo 18-20 Lähimetsäretki Vaskivuorelle ja Mätäojalle Lähtö pysäköintialueelta Solkikujan päästä. Retki sopii myös lapsille. Paikalle pääsee junilla I ja P sekä busseilla 510B, 560 ja 572. Su 16.7. klo 12-14 Koko perheen retki Tammistoon Lähtö Kartanonkosken liikuntapuiston pysäköintialueelta Tilkuntien päästä. Mukaan eväät ja retki sopii myös lapsille. Paikalle pääsee busseilla 415, 562, 571, 573, 614 ja 615. Su 23.7. klo 18-20 Lähimetsäretki Pähkinäpuis- toon ja Lammaslammelle Lähtö kääntöpaikalta Pähkinätien päästä. Retki sopii myös lapsille ja pysäköintitilaa löytyy Pähkinärinteen ostoskeskuksen pihassa Lammaslammentie 9. Paikalle pääsee busseilla 322,345 ja 571. Su 30.7. klo 10-14 Lähimetsävaellus Ylästöön Lähtö Peltovuoren päiväkodin pihalta (Peltovuorentie 2). Reittinä: Blåbärkärrsber-

gen-Hagakärrsbergen- Tuupakanlampi-Hakakorpi. Mukaan eväät ja maastoon sopivat kengät. Paikalle pääsee busseilla 415, 571 ja 614. Su 6.8 klo 10-12 Luonto- ja geologiaretki Länsimäen kallioille Lähtö Linnoituskujan päästä. Retki sopii myös lapsille ja autoille löytyy tilaa Länsimäen koulun pysäköintialueelta Pallastunturintien varresta. Paikalle pääsee menemällä metrolla Mellunmäkeen ja busseilla 562 ja 587. Su 13.8. klo 13-15 Hyönteisretki Vehkalanmäelle Lähtö Petikon ulkoilualueen pysäköintialueelta Tallimäentien varrelta. Kapealle Tallimäentielle käännytään Tiilitieltä lähellä kääntöpaikkaa. Retki sopii myös lapsille. Paikalle pääsee busseilla 322 ja 335. Su 20.8. klo 12-15 Kosteikkoretki Lamminsuolle Lähtö Vanhan Hämeenlinnantien ja Lamminsuontien risteyksestä. Mukaan kumisaappaat ja evässymboli ja retki sopii myös lapsille. Paikalle pääsee busseilla 443, 465 ja 445T.

Su 3.9. klo 10-12 Lähimetsäretki Timmermalmiin Lähtö päiväkodin pihalta (Kimaratie 12). Retki sopii myös lapsille. Paikalle pääsee busseilla 332, 335, 345, 421 ja 436. Su 10.9. klo 10-12 Syysretki Simonkylän metsään Lähtö Kallioimarteentien matonpesupaikka (Kallioimarteentie 16). Retki sopii myös lapsille. Paikalle pääsee busseilla 619, 631 ja 623. La 16.9. klo 9.30-14.30 Sieniretki Sipoonkorpeen Lähtö pysäköintialueelta Tasakalliontien alusta. Mukaan eväät ja maastoon sopivat kengät. Paikalle pääsee busseilla 711, 717A ja 719. Liity SLL Vantaan sähköpostilistalle kirjoittamalla viesti: sllvantaa(at)gmail.com. Listalla tiedotetaan muutamaan kertaan vuodessa yhdistyksen ajankohtaisista asioista, jäsenilloista ja tapahtumista.

La 26.8. klo 9.30-14.30 Juhli luontoa Sipoonkorvessa vaeltaen Lähtö pysäköintialueelta Tasakalliontien alusta. Mukaan eväät ja maastoon sopivat kengät. Paikalle pääsee busseilla 711, 717A ja 719. Kuva: Sinikka Rantalainen


441 209 Painotuote

RAALI PAIN UT

E UOT OT

HIILIN E

36 City-Huuhkaja 2017

ClimateCalc CC-000025/FI

HÄMEEN KIRJAPAINO OY

3 numer

oa

Voit tilata myös puhelimitse: puh. (09) 2280 8210 (ark. klo 9–15)

15,90 €

( n o rm . 2 8,5 0 € ) www.s uomen luonto.fi / lehtitil aus

Tiesithän, että Luonnonsuojeluliiton jäsenenä saat Suomen Luonnon edullisesti jäsenhinnalla. Kymmenen kertaa vuodessa ilmestyvä, useasti palkittu laatulehti on täynnä kiinnostavaa luontoasiaa ja taustoja ympäristökysymyksiin. Tilaamalla tuet luonnonsuojelua. TILAA OMA LEHTESI JÄSENHINTAAN: kestotilaus 61,50 € (norm. 69,90 €), määräaikaistilaus (10 numeroa) 69,90 € (norm. 79,50 €)

Ruskosammakon kutujuhlissa poikamiehet nahistelevat soidinseurasta ja parhaista kutupaikoista.

KUVA: EEMELI PELTONEN / VASTAVALO

Kurnutus seis!

Tu t u s t u m ta rj o u s k is a lu o n n o n ik ille ys täv ille :

Profile for Tanja Pelkonen

City-Huuhkaja 2017  

City-Huuhkaja 2017  

Advertisement